Issuu on Google+

10/2011

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 10

ideat 12

elämykset 14

huvit 15

Esikoisella Finlandia-ehdokkaaksi Jenni Linturista huomionosoitus tuntuisi paremmalta, jos takana olisi pitkä ura. Media s. 10

Kadonneen aktivismin metsästäjät

Torikokouksien aalto lähti liikkeelle Espanjasta toukokuussa. Torit täyttyvät maailmalla, mutta Suomessa aktivistit uinuvat. Kartalla s. 4

Hiukset Turkin tyyliin Parturi Kenan Uluözin haastattelu avaa juttusarjan, jossa tutustumme maahanmuuttajien tarjoamiin palveluihin. Luotain s. 7

Rakennustyömaan keskellä Millaista on asua Vuoreksen ensimmäisessä kerrostalossa? Näkymä s. 8

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Valelääkäri kävi usein opiskelijariennoissa HUIJAUS Opiskeluaikojen tutut kuvailevat Pirkanmaan valelääkäriä Juhani Zarianovia

mukavaksi ja aktiiviseksi mieheksi, joka kuitenkin kehuskeli Kelalta huijaamillaan eduilla. Useissa sairaaloissa Pirkanmaalla työskennellyt valelääkäri Juhani Zarianov oli hauska mies ja näppärä sanoissaan, kertoo hänen kanssaan Tampereen yliopistossa venäjän kielen kääntämistä opiskellut tuttunsa. – Hän tiesi aina, mitä sanoa kenellekin. Juhani oli erittäin seurallinen ja sosiaalinen, ja hän meni mukaan kaikkeen, mitä porukka teki. Tuttavan mukaan Zarianov vaikutti ih-

miseltä, joka helposti kykenisi toimimaan valelääkärinä. Zarianov oli esimerkiksi kehuskellut opiskelukavereilleen sillä, miten helppoa tukipykälät tuntemalla oli saada ylimääräisiä etuja Kelasta. – Hän oli sellainen ihminen, joka ei tekisi kärpäsellekään pahaa. Vaikka hän yritti ajaa aina omaa etuaan, hän ei koskaan tehnyt mitään, mikä vahingoittaisi muita ihmisiä, tuttu kertoo.

Toinen silloinen opiskelija luonnehti Zarianovia oman tiensä kulkijaksi. Tampereen yliopiston venäjän käännöstieteen professori Mikhail Mikhailov oli Zarianovin graduohjaaja. Mikhailov alkoi epäillä Zarianovin luotettavuutta, koska tämän gradussa oli liian pitkiä lainauksia. Asiasta ei tehty virallista plagiointi-ilmoitusta, sillä tapaus tuli ilmi jo gradun esitarkastuksessa.

Hoitajaopinnot vielä tutkimatta Tampereen ammattikorkeakoulu ei kuitenkaan ole aloittanut tutkimaan valelääkäri Juhani Zarianovin tutkinnon aitoutta. Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa valelääkärinä toiminut Juhani Zarianov on suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa (nyk. Tamk) vuonna 2003. Hänen hoitajaopintoihinsa hyväksiluettiin kaikkiaan 29 opintoviikon suuruinen kokonaisuus, joka olisi suoritettu Pietarin Medical College -nimisessä oppilaitoksessa. Oppilaitos on sama, josta Zarianov väitti valmistuneen lääkäriksi. – Alamme tutkia asiaa vasta, kun Valvira jättää meille virallisen selvityspyynnön. Ainakaan toistaiseksi pyyntöä ei ole tullut, TAMKin viestintäpäällikkö Leena Stenman kertoi keskiviikkoiltapäivänä. Valviran lupaosaston johtaja Jussi Holmalahti kieltäytyi kommentoimasta Zarianovin tutkintaa, koska asia on poliisin käsiteltävänä. Valviran viestintäpäällikkö Tarja Tamminen kuitenkin vakuutti, että mitään epäilyttävää ei jätetä tutkimatta. – Emme pysty lähettämään virkamiestä jokaiseen maailman kolkkaan. Selvää on kuitenkin se, että jokainen kivi käännetään, Tamminen tiivistää. Markku Uhari

– Hän oli erittäin osallistuva ja aktiivinen, mutta hänen pohjatietonsa eivät olleet kovinkaan vahvat, Mikhailov selittää. Lisäksi Juhani Zarianov oli opiskellut sivuaineenaan sosiaalityötä. Hänen opintonsa olivat satunnaisia kirjallisia perusopintotenttejä, joten Zarianov ei jäänyt laitoksen työntekijöiden mieliin. Markku Uhari ja Tapio Pellinen Otto Ponto

Mitä?

Valelääkärin vaiheet ○○Valvira sai

Kieli- ja käännöstieteiden yksikön opintosihteeri Aatu Lehtovaara muistaa valelääkärinä toimineen venäjän kielen opiskelijan, muttei ollut tämän kanssa juuri tekemisissä.

nimettömän kantelun TAYSissa työskentelevästä vuokralääkäristä. ○○Juhani Zarianov -niminen mies pidätettiin toimestaan TAYSin kehitysvammaispoliklinikasta viime viikon keskiviikkona. ○○Valvira vahvisti, ettei Zarianov ollut pätevä lääkäri. Valvira jätti miehestä tutkintapyynnön keskiviikkona. ○○Valelääkäri ilmoittautui itse poliisille keskiviikkoaamupäivänä. Häntä epäillään törkeästä väärentämisestä, törkeästä petoksesta ja luvattomasta terveydenhuollon ammattitoiminnan harjoittamisesta.

⋆⋆UUTISPUTKI

Kutsusta Linnaan Lumenpuute kieltäydytään harvoin uhkaa ahmaa Kansanedustajat eivät ole aikaisemmin kieltäytyneet kutsusta itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon. Näin muistelee Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Ville Pernaa. Perussuomalaisten kansanedustajat Teuvo Hakkarainen ja Pentti Oinonen ilmoittivat tällä viikolla, etteivät aio osallistua Linnan juhliin. Ville Pernaa uskoo, että samanlaista kunniamaininnasta kieltäytymistä on voinut esiintyä 1960- ja 1970-lukujen radikaaleissa liikkeissä. Hänen mielestään uudet kieltäytymiset kertovat ilmapiirin koventumisesta ja ristiriitojen lisääntymisestä. – Tämänlaiset piirteet ovat olleet havaittavissa jo vuosien ajan. Tasavallan presidentinkanslian lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen ei näe tapauksessa minkäänlaisia protestin piirteitä.

Metsäjänisten määrä on vähentynyt 20 vuoden aikana yli kolmasosalla. Kannan romahdus johtuu siitä, ettei valkoturkkisen eläimen suojana ole ollut talvisin lunta. Ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia myös muille perinteisille suomalaisille eläimille. Ahma on ollut jo pitkään äärimmäisen uhanalainen, mutta lumen puute ajaa pedon entistä ahtaammalle. Jos huhtikuussa ei ole lunta, ahman pesintä ei onnistu. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tautien ja loisten leviämiseen. Niiden lisääntyminen voi aiheuttaa yllättäviä seurauksia. – Lajien kantoihin vaikuttaa Suomessa kuitenkin eniten ihminen, sanoo erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden laitokselta. Ulkomailta Suomeen levinnyt euroopanmajava taas on yksi niistä lajeista, jotka ovat kasvattaneet elintilaansa huomattavasti.

Juuso Määttänen

Sanna Heinonen

Yliopisto harkitsee Tampere kannustaa plagioinnin valvontaa pyöräilemään Osa yliopistoista estää tutkimusten kopioimista plagioinnin tunnistavien ohjelmistojen avulla. Tällä hetkellä ohjelmistoja käytetään Suomessa ainakin Tampereen teknillisessä yliopistossa, Åbo Akademissa ja Oulun yliopistossa. Valmiit opinnäytetyöt syötetään ohjelmaan, joka tunnistaa muista tutkimuksista plagioidut kohdat. Tampereen yliopiston opintoasiain osaston päällikkö Mikko Markkola kertoo, että Tampereen yliopisto harkitsee plagiointia estävän tietokannan käyttöä. – Tällä hetkellä seurailemme, kuinka ohjelmistot toimivat muualla. Markkolan mukaan ohjelmiston tarpeellisuutta harkitaan, koska tiedon saanti ja kopiointi on helpottunut. Silti parhaisiin tuloksiin päästään opintoja ohjaavien professorien tarkkailulla. – Yliopisto-opintoihin kuuluu myös rajojen hakeminen. Mikko Gustafsson

Tampereen kaupunki aikoo lisätä kevyen liikenteen käyttöä keskusta-alueella. Tavoitteena on parantaa merkittävästi mahdollisuuksia päästöttömiin liikkumismuotoihin. – Käytännössä pyrimme vähentämään moottoriliikennettä ja laskemaan nopeusrajoituksia. Tulevaisuudessa pyöräilijätkin pääsisivät pois autojen seasta omille laajennetuille väylilleen, kertoo Tampereen kaupungin tilaajapäällikkö Risto Laaksonen. Kevyen liikenteen väylien lisääminen on osa suurempaa projektia, jonka yhteydessä toteutetaan myös Rantaväylän tunnelin, Palatsin sillan ja paljon kiistellyn raitiovaunulinjan rakentaminen. – Suunnitelmat ensi vuoden käytännön toimille vahvistuvat vasta ensi maanantaina, kun budjetista sovitaan tarkemmin, toteaa pormestari Timo P. Nieminen. Markus Malmberg

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

Journalistiliitto: Aviisin palkkakiistasta tulee viestintäalan ennakkotapaus

Otto Ponto

Tampereen ylioppilaskunnan ja Aviisin

entisen toimittajan palkkakiista on laajentunut Journalistiliiton ja Viestinnän keskusliiton kädenväännöksi. Journalistiliiton mukaan Tamyn ja toimittajan kiista on ennakkotapaus, joka tulee vaikuttamaan alan palkkaukseen. Liiton työehtoasiamies Tytti Oras oli toimittajan todistajana Tampereen käräjäoikeuden tiistaisessa oikeudenkäynnissä. – Päätös tulee määrittelemään sitä, keitä kaikkia työehtosopimuksen yleissitovuus koskee, Oras sanoo. Palkkakiistassa on kyse siitä, että Tamy ei ole maksanut Aviisi-lehtensä entiselle toimittajalle viestintäliiton työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa. Toimittajan mukaan Tamy on velvollinen korvaamaan hänelle lähes 20 000 euron verran palkkasaatavia. Oraan mukaan viestintäalan työehtosopimus on yleissitova. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ammattitoimittajan tulisi saada sopimuksessa määriteltyä vähimmäispalkkaa. Tamyn puolesta käräjäoikeudessa todisti Viestinnän keskusliiton työmarkkina-asioiden johtaja Elina Nissi. Nissi kieltää väitteen siitä, että keskusliitto haluaisi kiistasta ennakkotapauksen. – Hupunpuppua. Meillä ei ole minkäänlaisia intressejä tämän asian suhteen. Hän kuitenkin myönsi, että Tamyn tapauksessa keskusliitto on työnantajan puolella. Nissin mukaan Tampereen ylioppilas-

Aino Salonen

aino.salonen@uta.fi

Luova työ on tärkeää eikä sitä synny ilman toimeentuloa.

Aviisin nykyinen päätoimittaja Seppo Honkanen odottaa oikeuden päätöstä.

kunnan työntekijät eivät kuulu viestintäalan työehtosopimuksen alaisuuteen. Tytti Oras sanoo, että Journalistiliitolla ja Viestinnän keskusliitolla ei ole aiemmin ollut erimielisyyksiä palkka-asioissa. Hän ei osaa sanoa, miksi keskusliitto on asettunut käräjäoikeudessa Tamyn puolelle. – Pidän todella yllättävänä sitä, että tässä tapauksessa on edetty näinkin pitkälle. Mielestäni asia on täysin selvä. Aviisin nykyiselle päätoimittajalle Seppo

Honkaselle ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Honkanen ymmärtää entisen toimittajan vaatimukset ja pitää tulevaa päätöstä merkittävänä. – Toimittajan voitto olisi minulle henkilökohtainen voitto. Käräjäoikeus antaa päätöksen asiasta joulukuun toisella viikolla. Malla Murtomäki ja Teemu Muhonen

Haavisto lanseerasi Pekkaravintolan Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto on lanseerannut Ravintolapäivän kunniaksi Pekkaravintola-konseptin. Haaviston Twitter-viestissä ja verkkosivuilla kehotetaan ihmisiä osallistumaan vaalikampanjaan perustamalla Pekkaravintola. Launtaina järjestettävävänä Ravintolapäivänä tavalliset ihmiset perustavat ravintoloita valitsemaansa paikkaan. Kampanjan verkkosivuilla annetuissa oh-

Avaus

jeissa kehotetaan esimerkiksi kutsumaan ravintolaan tuttu toimittaja ja raportoimaan ravintolasta verkossa. Sivuilta voi tulostaa myös ruokalistapohjan ja Pekkaravintolaopastekyltin. Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Kämpin mielestä Pekkaravintolassa ei ole kyse Ravintolapäivän suosiolla ratsastamisesta. Kämpin mukaan idea oli Haaviston kannattajien. Pekkaravintolalta haetaan tuoton sijaan

näkyvyyttä. – Meillä on ehkä yksi kymmenesosa Niinistön budjetista. Näin ollen koko kampanjassamme on paljon niin sanottua sissimarkkinointia, sanoo Kämppi. Aino Salonen

Lue lisää Pekkaravintolasta Utaimen verkkolehdessä utain. uta.fi.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki muistutti keskiviikkona, että tekijänoikeudet ovat luomisen edellytys. Ministeri sanoi Tekijänoikeusfoorumin avauspuheessaan, että haluaa olla pienen ihmisen puolella suuria korporaatioita vastaan. Esimerkiksi Arhinmäki mainitsi isojen mediatalojen tekijänoikeussopimukset. Kritisoiduissa sopimuksissa yrityksille luovutetaan entistä mittavammat oikeudet sisältöön. Tekijä ei kuitenkaan saa työstään suurempaa korvausta. Koska toimittaja tai taiteilija omistaa työnsä, on hänellä oikeus myös hyötyä sen tuomista tuloista. Muuttuvien jakelukanavien maailmassa näiden oikeuksien toteutumista on kuitenkin entistä vaikeampi valvoa. Tekijänoikeudet ovat korvaamaton tulonlähde monelle luovan työn tekijälle. Taiteen, kulttuurin ja median sisältöjä ei synny ilman rahaa. Omaisuuksia tekijänoikeuksilla ei tienata. Esimerkiksi kulttuurityöllä rikastuminen on äärimmäisen harvinaista – Sofi Oksasen kaltaisia menestystarinoita Suomen kokoiseen maahan ei mahdu montaa. Tekijänoikeuksilla ja muilla rahoituskeinoilla saavutettavan toimeentulon on oltava kohtuullinen. Niin taiteen kuin mediankin tärkeä tehtävä on tarttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja herättää keskustelua. Siksi tekijänoikeuksien säilyttämisestä ja oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen on myös yhteiskunnan etu.

⋆⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Nuoret ovat iäkkäitä valmiimpia maksamaan ekosähköstä

Lakimiehet riitelivät sanamuodoista

Nuoret ovat muita valmiimpia mak-

Pidin ennen itseäni pahana pilkun-

samaan ympäristömerkitystä sähköstä. TNS Gallupin tutkimuksen mukaan sähkön ympäristöystävällisyys on sitä tärkeämpää, mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse. Alle 25-vuotiaista 79 prosenttia on valmis maksamaan ekosähköstä. Yli 65-vuotiaista 42 prosenttia ei halua sijoittaa ympäristöystävällisyyteen lainkaan. Suomen luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaava Riku Eskelinen vahvistaa, että ympäristömerkityllä sähköllä on paljon nuoria asiakkaita. – Nuorempia kuluttajia on enemmän kuin vanhempia. Ero ei kuitenkaan ole niin dramaattinen kuin voisi kuvitella. Erityisen paljon on perheellisiä, joilla on nuoria lapsia, Eskelinen sanoo. Tulotaso ei juuri vaikuta siihen, kuinka paljon enemmän ympäristömerkitystä sähköstä ollaan valmiita maksamaan. Kyse on enemmän viitseliäisyydestä ja siitä, tullaan-

ko ostopäätöstä tehneeksi. Eskelisestä ekosähkön kalleus on lähinnä mielikuva. – Hintaero on pienempi kuin ajatellaan. Merkittävää on, että huomattavasti suurempi osa ihmisistä sanoo olevansa valmis maksamaan ekoenergiasta kuin oikeasti tekee ostopäätöksen. Ekosähkön suosioon vaikuttaa myös se, ettei tuoreita markkinoita ole opittu vielä kilpailuttamaan. Sähkön ostamisesta päätetään harvoin, ja se on pakollista vain muutettaessa. – Tämä uusi, nuori sukupolvi on tottunut kilpailuttamaan jo ensimmäisen sähkösopimuksensa, Eskelinen kertoo. – Nuorista selkeästi yli puolet on vaihtanut joskus sähkösopimusta, yli 60-vuotiaista huomattavasti harvempi.

viilaajana. Sitten istuin seitsemän tuntia pienessä oikeussalissa seuraamassa Aviisin entisen toimittajan ja Tampereen ylioppilaskunnan välistä oikeudenkäyntiä. Lakimiehet ja todistajat riitelivät tuntikaupalla yhden sanan merkityksestä, ja heidän asiakkaansa istuivat hiljaa pöydän vastakkaisilla puolilla. Katseita ei juurikaan vaihdettu, ja Tamyn edustajan olemus oli paljonpuhuva: naisparka puri takahampaitaan yhteen niin lujaa, että hänen poskensa tärisivät. Ulkona oli kylmä marraskuinen päivä, mutta tunnelma huoneessa oli vielä paljon jäätävämpi. Rupeaman päätyttyä olin väsynyt, mutta onneton. En edelleenkään tiennyt, mitä yleissitovuus tarkoittaa. Eikä muuten tiennyt kukaan muukaan.

Emmi Laukkanen

Teemu Muhonen

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Otto Ponto

Alba Lúa Martín Velasco (vas.) ja Chrístopher Casas Martínez olivat mukana, kun Torikokous-liikehdintä alkoi Espanjassa. Suomessa heitä odottivat tyhjät aukiot.

Tyhjän torin aktivistit KAPITALISMIA VASTAAN Maailmalla sadattuhannet nuoret kokoontuvat toreille osoittamaan

mieltään vapaan demokratian puolesta. Suomessa aukiot ammottavat tyhjyyttään. Missä piileskelee suomalainen aktivismi? 15. toukokuuta Valencia, Espanja.

Kunnallisvaalit alkavat viikon kuluttua. De l `Ajuntamentin aukiolle on kokoontunut 15 000 mielenosoittajaa. Yhteishenki ja hurmio ovat käsinkosketeltavia. Ihmisiä riittää silmänkantamattomiin, ja kaikilla on yhteinen päämäärä. Vallankumouksen henkeä on ilmassa. Chrístopher Casas Martínez kiipeää päivittäin torniin, jotta saa lehdistölle kuvia tilanteesta. Hän näkee, että myös aukion läheisillä kaduilla on valtavia mielenosoituksia. Kaikki pyrkivät aukion keskelle kuullakseen puheenvuorot. Puhujat ovat tavallisia kansalaisia, työttömiä, nuoria ja vanhoja. Ihmiset ovat lopen kyllästyneitä politiikkaan ja korruptioon, ja nyt se purkautuu ensimmäistä kertaa näkyvästi tämän sukupolven aikana. Yli 40 prosenttia espanjalaisista nuorista on työttöminä. – Muutaman viikon ajan päivärutiinini meni siten, että heräsin puoliltapäivin

opiskelemaan loppukokeisiin, kahdeksalta illalla menin leiriin ja kuudelta aamulla nukkumaan, kertoo Casas Martínez. 15. lokakuuta Tampere, Suomi.

Raatihuoneen kello näyttää iltayhdeksää, ja keskustorille on kokoontunut noin 30 ihmistä. Muutama pahvinen kyltti huutaa iskulauseitaan torin laidoilla. Nuotio loimuaa keskellä pientä piiriä, jossa ihmiset keskustelevat. Yksi kerrallaan puhuu, ja muiden kädet nousevat piirissä tiheään kannatuksen merkiksi. Keskustorin mukulakivet ovat jäätävän kylmiä, eivätkä paikalle tuodut räsymatot riitä pitämään hyytävää koleutta poissa. Viereen pystytetyssä teltassa aikoo yöpyä muutama ihminen. Paikalle pysähtyy ihmetteleviä ohikulkijoita, jotka hetken kuluttua jatkavat matkaansa. Keskustelijat suunnittelevat Pispalan valtatien sulkemista ja syyttävät mediaa markkinavoimien alle taipumisesta.

Kukaan ei tahdo esiintyä julkisuudessa nimellään. Paikalle saapunut pieni aktivistijoukko uskoo silti, että kokouksella on merkitystä. – Mielestäni on radikaalia, että puhutaan kasvokkain, eikä Aamulehden keskustelupalstalla. On myös saavutus, että täällä puhutaan ilman puheenjohtajaa, kertoo mielenosoittaja Tampereen yössä. Lokakuussa Chrístopher Casas Martínez oli ollut ystävänsä Alba Lúa Martín Velascon kanssa kuukauden Suomessa vaihto-opiskelijana, mutta kumpikaan ei ollut päässyt paikalle Tampereen torikokoukseen. Kuullessaan arvioita suomalaisten mielenosoittajien määrästä he ovat ensin hämmästyneitä. – Toisaalta se on minusta normaalia, koska ihmiset täällä eivät olleet edes tietoisia liikkeestä, sanoo Martín Velasco hetken kuluttua.

Espanjalaiset kertovat, että heitä on perinteisesti pidetty laiskoina, mutta nyt ihmiset ovat heränneet. Heidän toimintaansa verrattuna suomalainen aktivismi tuntuu kuolleelta. Tamperelainen Pieta Hyvärinen on eri mieltä. – Tunnen paljon aktiivisia ihmisiä, jotka ovat hyvinkin eläviä. Eri asia on, kuka sitten tahtoo nimittää itseään aktivistiksi, hän pohtii. Hyvärinen osallistui 12. marraskuuta jo toista kertaa paikalliseen torikokoukseen. – Ne ovat poikineet paljon hyviä keskusteluja ja mediahuomiota tärkeille asioille. Torikokouksissa on luotu uudenlaista tilaa mielipiteiden jakamiselle. – Välillä tuntuu, että Tampereella samat naamat pyörivät joka paikassa. Torikokoukset ovat todella saaneet paikalle eri-ikäisiä, erilaisia ja uusia ihmisiä. Sanna Heinonen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Ilmari Hiltunen

Torikokousliike 2011 Touko

15.5. Espanjassa käynnistyvät ensimmäiset mielenosoitukset. Ihmiset leiriytyvät toreille ympäri maata moniksi viikoiksi.

kesä

heinä

elo

syys

17.9. Occupy Wall Street, eli Wall Streetin valtaus, alkaa New Yorkissa. Ihmiset leiriytyvät paikalle.

15. lokakuuta Tampereen torikokouksessa kävi väkeä vaihtelevasti aamusta iltaan. Päivällä paikalla oli vanhempaa väestöä, iltapäivällä lapsiperheitä ja illalla lähinnä nuorisoa.

”Suomalaista aktivismia ei ole koskaan ollutkaan” Suomessa poliittiset protestit ovat perinteisesti laimeita. Politiikan tutkija Jarmo Rinne sanoo, että poliittinen kansalaistoiminta kanavoituu täällä järjestöihin. Julkinen valta puolestaan imee vaihtoehtoista politiikkaa esittävät liikkeet mukaansa. Todellista suomalaista nuoriso- ja opiskelija-aktivismia ei Rinteen mukaan ole koskaan ollutkaan. – Suomessa rajuinta aktivismia on ollut 1968 Vanhan ylioppilastalon valtaus, jolloin opiskelijat valtasivat talon, joka oli jo valmiiksi heidän hallussaan, Rinne toteaa. Torikokousliike on Rinteen mukaan Suomessa laimeaa, koska ihmiset saivat purkaa pettymystään yhteiskuntaan jo viime keväänä. Perussuomalaisten äänestäminen on ollut osa kritiikkiä, jonka taustalla ovat samat syyt kuin torikokouksilla. Nykymenoon on kyllästytty, ja markkinatalous määrittää liikaa

15.10. Kansainvälinen toimintapäivä, liike leviää Suomeenkin. Ihmiset valtaavat katuja yli 80 maassa.

Otto Ponto

Torikokouksia järjestetään muun muassa Helsingissä, Iisalmessa, Oulussa, Tampereella ja Turussa.

marras

yhteiskunnallisen kehityksen suuntaviivoja. Toreille kokoontuneiden ihmisten päämäärät vaihtelevat laidasta laitaan. Ainoa asia, joka sitoo liikkeitä yhteen, on riittävä yksimielisyys siitä, mikä on pielessä. – Samalla kun osa kannattaa yhä vapaampaa globalisaatiota, myös koti, uskonto ja isänmaa -tyyppinen ajattelu on nousussa. Suomessakin aktivistit haluavat muutosta yhä nopeammin, ja viralliset vaikutuskanavat alkavat olla liian hitaita. Jos mitään ei tapahdu, ilmiö voi purkautua väkivaltaisestikin, kun ajattelee vaikka Anders Behring Breivikiä Norjassa elokuussa.

12.11. Tampereella järjestetään toinen torikokous. Liikkeiden toiminta jatkuu ympäri Suomea.

15.11. Poliisi häätää Wall Streetin leiriytyjät. Kaikki protestoijat pakotetaan lähtemään, ja 70 ihmistä pidätetään.

16.11.

Sanna Heinonen

Lue lisää torikokousten käsimerkeistä ja niiden käytöstä Utaimen verkkolehden Ilmiöt-osastosta: http://utain.uta.fi

loka

Wall Streetin aktivistit saavat palata, mutta heille ei sallita esimerkiksi telttoja tai makuupusseja. Pieta Hyvärinen esittelee torikokouksissa käytössä olevaa käsimerkkiä, jolla ilmaistaan erimielisyyttä puhujan kanssa.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

KULTTUURIKYLPY

JUTTUSARJASSA TUTUSTUTAAN MAAHANMUUTTAJIEN PALVELUIHIN.

High Style -parturi on pieni ja intiimi. Kenan Uluöz ja Esmat Sabri huolehtivat hiusten leikkaamisesta kaksin.

Terätaiteilija Turkissa parturit käyttävät hiusten leikkaamiseen vain partakoneen terää ja saksia.

Parturissa asiakas saa halutessaan myös nenä- ja korvakarvojen poiston.

Yrittäjät Kenan Uluözistä tuli parturi hänen

isoisänsä käskystä. Nyt Uluöz on tuonut turkkilaisen hiusmuodin Tampereelle. High Style -parturiliike muistuttaa elokuvastudion lämpiötä. Peilit heijastavat kuvani seinille, kun parturi Kenan Uluöz ohjaa minut kampaamotuolille. Myös Uluözin vaimo Esin Uluöz ja lapsi Îlajda Uluöz tulevat sisälle ovesta. – Sisustus on minun käsialaani, Kenanin vaimo Esin kertoo. High Style on perheyritys. Esin hoitaa paperihommat ja Kenan apulaisineen hiusten leikkaamisen. Syyt ovat kulttuuriset. – Turkissa miehen hiukset leikkaa aina mies. Vaimoni on pomo ja lapseni pikkupomo, Uluöz kertoo. Uluöz on kolmannen polven parturi. Hän työskenteli Tur-

kissa peruskoulunsa jälkeen muutaman kuukauden puuseppänä, kunnes isoisä käski hänet töihin perheen parturiliikkeeseen. – Turkissa parturin täytyy olla 2–3 vuotta käytännön opissa, minkä jälkeen hän voi mennä alan kouluun. Opintojen jälkeen opettaja myöntää luvan oman liikkeen avaamiseen, jos jälki on riittävän hyvää. Suomessa liikkeen avaamiseen ei tarvita lupaa. Aivan kuin työ olisi arvotonta. Uluöz asettaa partaveitsen ohimolleni. Hänen mukaansa terän käyttö erottaa suomalaisen ja turkkilaisen parturin toisistaan.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Otto Ponto

Eeva Varto

Pasifistin muodonmuutos Petri Vuohtoniemi on entinen pasifisti, jonka mielestä suomalaista aselakia tiukennetaan liikaa. Vuohtoniemi myös inhoaa toimittajia ja kaipaa asekeskusteluun suhteellisuudentajua.

– Täällä käytetään minun makuuni aivan liikaa konetta ja ohennussaksia. Itse en käytä niitä lainkaan. Jäljestä tulee tasaisempaa ja laadukkaampaa pelkän partaveitsen ja saksien avulla. Asiakas saa halutessaan myös korva- nenäkarvojen poiston. Liikkeen toinen parturi Esmat Sabri kantaa pöydälle vihreän vahakupin ja kytkee töpselin seinään. – Se sattuu, mutta jälki on siistiä. Pystyt taas hengittämään, Sabri naurahtaa. Uluöz laittaa vahatikut nenääni. Joudun kääntämään päätäni takakenoon, jotta vaha ei valu ulos nenästä. Uluöz valelee pumpulipuikkoon seuraavaksi sytytysnestettä. Hän heiluttaa palavaa puikkoa korvani juuressa. Tunnen lämpimän humahduksen, kun korvakarvani kärventyvät. Uluöz tuli Suomeen viisi vuotta sitten. Hän muutti Tampereelle nykyisen vaimonsa perässä, jonka isä oli päättänyt perustaa Suomeen turkkilaisen ravintolan. Parturiliikkeensä Uluöz perusti kaksi vuotta sitten. – Aluksi ajattelin etten saa lainkaan suomalaisia asiakkaita. Nykyisin suurin osa asiakkaista on kuitenkin tamperelaisia. Uluözille paikkakunnan vaihtaminen on tuttua. Aiemmin hän on työskennellyt parturina myös Dubaissa, Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa. – Veljeni perusti Dubaihin liikkeen ja tarvitsi sinne työvoimaa. Suomeen oli Dubaita vaikeampaa saada viisumi. Mikko Gustafsson

Petri Vuohtoniemi laittaa käteeni 45-kaliiperisesta käsiaseesta versioidun airsoft-aseen. Laitteen paino on sama kuin Detonecs-käsiaseessa, ja piipun metallia on äkkiseltään mahdotonta erottaa alkuperäisestä. En viitsi laittaa sormea liipasimelle. – Psykologinen testi, Vuohtoniemi toteaa. Vuohtoniemi on entinen pasifisti, mutta tällä hetkellä hän harrastaa ammuntaa ja myy kuula-aseita. Aiemmat mielipiteensä hän kyseenalaisti kuusi vuotta sitten, kun tutustui alan harrastajiin. – Tulin airsoft-liikkeen tiskille höpöttämään ja päädyin tänne töihin. Softaamisen jälkeen päätin kokeilla myös ruutiammuntaa. Ennen ampumiskokemuksiani ajattelin, että suunnilleen kaikki aseharrastajat ovat verenhimoisia hulluja. Ampuminen on Vuohtoniemelle meditaatiota. Aseen käsittely on sarja rituaaleja, jotka alkavat kotelon avaamisesta. Laukausten äänet ovat häiritseviä, minkä vuoksi ampujan on opeteltava tyyneyttä. Pelko estää osumasta tauluun.

Petri Vuohtoniemen mukaan aselakia ei kannata kiristää, koska aseita voi hankkia myös laittomasti. Hän kiistää, että aseiden määrä vaikuttaa ampumistapaustapausten määrään. – Samalla logiikalla voimme kieltää lannoitteet, koska Norjassa niistä tehtiin pommi. Alan harrastajat suosittelevat kokeilemaan ampumista ensin ilman ruutiasetta. Pirkanmaan airsoftyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kiiski kertoo, että airsoft- ja ilma-aseet sopivat aseista kiinnostuneille. Softauksessakin aseita täytyy käsitellä harkitusti, eikä ampuminen tunnu enää yhtä pelottavalta. Kiisken ja Vuohtoniemen mukaan airsoft-radalla opitaan suhtautumaan aseisiin vaaditulla tarkkuudella. Vuohtoniemi ei kuitenkaan halua tehdä softauksesta liian vakavaa. – Välillä täytyy pystyä myös vähän irrottelemaan ja hassuttelemaan. Pelin teemana voi olla vaikkapa prinsessan ryöstö. Mikko Gustafsson

Suomalaiset aseharrastajat kiroavat blo-

geissaan harrastamisen vaikeutumista. Vuohtoniemen mukaan kouluampumiset ovat aiheuttaneet Suomessa hysteerisen ilmapiirin, joka vaikuttaa ihmisten mielikuviin. – Meistä tauluunampujista on tullut aseiden väärinkäyttäjiä, koska toimittajat liittävät aseet aina tappamiseen. Eduskunnassa aselain tiukennuksia perustellaan sillä, että erityisesti käsiaseita on liian helppoa saada ja kuljettaa mukana. Rekisteröityjä aseita on sisäministeriön mukaan Suomessa kansainvälisesti vertailtuna paljon.

Mitä?

Suomen aseet ○○Suomessa on 1,6 miljoonaa asetta. ○○Aseita on 32 kappaletta 100:aa henkeä kohden. ○○Käsiaseita Suomessa on 250 000 kappaletta. ○○Aselakia on tiukennettu viimeksi kesällä 2011.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

1.

Puutarhakaupunki talviunilla Tekeillä Vuoreksesta suunnitellaan ekotehokasta

tuhansien asukkaiden puutarhakaupunkia. Tällä hetkellä alue on valtava rakennustyömaa, jonka laidalla on yksi kerrostalo. Sen asukkaat pääsevät lähikauppaan ostoksille aikaisintaan ensi kesänä. Emmi Laukkanen, teksti Otto Ponto, kuvat

2.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

4.

3.

5.

6.

1. Vuoreksen ensimmäisen kerrostalon ympäristö on yhtä myllerrystä. 2. Teiden rakentaminen on vielä kesken. Lauri Tahvanaisen on tehtävä U-käännös, kun asfaltti loppuu. 3. Opiskelija Neea Alkula on bussilinja 5:n varassa, sillä poikaystävä kulkee työmatkat heidän autollaan. 4. Marja-Terttu ja Tero Koskinen tulivat vuokra-asuntonäyttöön katselemaan uutta ”designia”. 5. Sami Tuominen ajoi Vuoreksen ja Hervantakeskuksen väliä isänpäivänä ensimmäistä kertaa. 6. Jussi, Sanna, Niilo ja Liina Viheriäranta tutustuivat isänpäiväkävelyllään Vuoreksen asuntomessualueeseen.

Tampereen eteläosaan, seitsemän kilometrin päähän keskustasta rakentuva Vuores on tulevaisuudessa 13 000 asukkaan kaupunginosa. Noin 600 asukkaan messualue sijoittuu kaupunginosan palveluiden ytimen, Vuoreskeskuksen, viereen. Marraskuun alussa Vuoreksessa on hiljaista kuin aavekaupungissa. Olemme bussilinja 5:n ainoat matkustajat. Nimettömänä pysyttelevä bussikuski ajaa Vuoreksen ja Hervantakeskuksen väliä kolmatta päivää. – Kyllä minä mietin, että onhan tämä aika hölmöläisen hommaa. Linja on kulkenut syyskuun alusta Vuoreksen puistokatu 76:n asukkaita varten. Toistaiseksi Vuoreksen ensimmäinen kerrostalo nököttää ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä yhtä Suomen suurimmista rakennustyömaista. Talon 64 vuokra-asunnosta kymmenkunta on vielä vapaana. Koko alueella on nyt 200–300 asukasta. – Onhan se vähän hassua, että täällä on kerrostalo keskellä ei mitään, loka-marraskuun vaihteessa Vuorekseen muuttanut Tuomas Paloneva naurahtaa. – Minä olen itse niin korvesta, että tämä tuntuu omalta.

Kaupunginosaan toteutettava tiheä kevyen liikenteen verkosto ja toimiva joukkoliikenne varmistavat, että Vuoreksessa arki on sujuvaa ilman omaa autoakin. Neea Alkula on matkalla kauppaan. Vuoreksen palvelukeskus, ja samalla lähikauppa, valmistuu ensi kesänä. Alkula odottaa kärsivällisesti bussia, jonka on määrä kulkea puolen tunnin välein. – En oikeastaan tiedä tarkemmin, milloin se menee. Alkula on asunut Vuoreksessa poikaystävänsä kanssa loka-marraskuun vaiheesta. Mui-

hin Vuoreksen alkuasukkaisiin hän ei ole vielä törmännyt. – En ole itse asiassa nähnyt vielä ketään, Alkula sanoo. Pariskunnan ystävät ovat olleet ihmeissään asuinpaikan valinnasta. Moni on kysynyt, missä Vuores sijaitsee. – Joku ihmetteli, onko se edes Tampereella, Alkula naurahtaa. Vuoreksen puistokatu 76:n tekninen isännöitsijä Tero Välkkilä ymmärtää, että palvelujen puute vaikeuttaa Vuorekseen muuttamista. – Jos tässä olisi kauppa ja palvelut lähellä, talo olisi ollut täynnä jo jonkin aikaa. Ei tähän vuorotyöläinen voi muuttaa, Välkkilä arvelee. Alueen suunnittelussa ja toteutuksessa yhdistyy laadukas arkkitehtuuri, ekologisuus, huipputekniikka ja luonnonläheisyys. Vuoreksesta rakentuu moderni, uudenlainen pikkukaupunki. Vuores-projektin johtajan Pertti Tammisen mukaan Vuores on ”kestävän elämäntavan konsepti”. Ekologisuutta on ajateltu jätehuollon, energiatekniikan, etätyön mahdollistavan nettiyhteyden ja joukkoliikenteen suunnittelussa. – Pyritään siihen, että tänne voisivat muuttaa nekin, jotka valitsevat autottoman elämäntavan, Tamminen sanoo. Toistaiseksi se on hankalaa. Viimeinen bussi kulkee puoli kymmeneltä.

Kursivoidut lainaukset Vuoreksen nettisivuilta: www.tampere.fi/vuores.html. Lisää tunnelmakuvia Vuoreksesta Utaimen verkkosivuilla: utain.uta.fi.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Yllättynyt ehdokas

Kustannusosakeyhtiö Teos

yksi kuudesta Esikoisteoksellaan

Finlandia-ehdokkuuden ansainnut Jenni Linturi kuvailee tilannetta hieman pelottavaksi. Tiedotusoppia opiskellut Linturi lamautuu kilpaillessa. Jenni Linturi ei enää muista, milloin hän aloitti tiedotusopin opiskelun Tampereen yliopistolla. – On siitä jo aikaa, hän kertoo ja naurahtaa. Linturilla ei ollut suuria haaveita toimittajan urasta. Hänen mielestään idea vain yhdestä kirkkaasta haaveammatista kuulostaa ahdistavalta. – Ihmisillä on päivänselviä toiveammatteja lähinnä vain tarinoissa. Ajatus tiedotusopin lukemisesta tuli Linturille siitä, että alaa voi opiskella rauhassa ilman paineita ammatin päättämisestä. Tällä hetkellä hän tekee opetushommia. Kirjoittaminen on Jenni Linturille harrastus. Toimittajan työt eivät kuitenkaan ole Linturille vieraita. Hän pitää mahdollisena sitäkin, että palaisi alan hommiin vielä joskus. Linturi tahtoo pitää elämässään mahdollisimman monet ovet avoimena. Kaikesta on aina hyötyä. Esimerkiksi toimittajan työssä hän on oppinut kuuntelemaan ihmisiä. Nyt Jenni Linturi on yksi tämän vuoden

kuudesta Finlandia-palkintoehdokkaasta. Hänen kanssaan voitosta kilpailevat Laila Hirvisaaren ja Kristina Carlsonin kaltaiset kirjailijaveteraanit. Esikoisteoksella huipulle ponnahtamisen luulisi tuntuvan suorastaan upealta. Linturin mielestä ehdokkaan paikka on enemmänkin pelottava tai jännittävä. – Minusta ehdokkaaksi pääseminen ei voi tuntua yhtä hienolta kuin sellaisesta henkilöstä, joka on saanut kunnian pitkän kirjailijanuran päätteeksi. Kilpailutilanne ei yleisestikään kuulu

Kuka?

Jenni Linturi ○○Vuonna 1979 syn-

tynyt esikoiskirjailija.

○○Valmistui 2007

yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan tiedotusoppi. ○○Julkaisi sotaromaaniksi luokitellun teoksensa Isänmaan tähden elokuussa 2011. ○○On ehdolla sekä Finlandia-palkinnon että parhaalle esikoiselle myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. ○○Kirjoittaa kirjoja töidensä ohella. Työskentelee tällä hetkellä opettajana.

Finlandia-ehdokas Jenni Linturi kirjoittaa kirjansa järjestelmällisesti ja suunnitellusti.

Jenni Linturin suosikkihetkiin. Filosofisesti hän toteaa, ettei kirjojen paremmuudesta kilpaileminen ole yleisesti hyvä tai huono ilmiö. Toisille se sopii hyvin. – Minä lamaudun kilpaillessa, Linturi kertoo. – Olen kirjoittanut aivan muista syistä ja nyt huomaan olevani mukana kilpailussa. Esikoisteos Isänmaan tähden menee kirjallisuuden kategoriassa lähinnä sotaro-

maanien kohtaan. Kirja ei silti ole tyypillinen sotakirja. Jenni Linturi ei kuitenkaan osaa määritellä eroavaisuuksia. – Minä en ole koskaan sanonut, ettei kirja ole tyypillinen sotakirja. En yleensäkään pysty määrittelemään omaa tekstiäni. Jos osaat sanoa minulle, mikä on perinteinen sotakirja, voin kertoa, miten kirjani eroaa siitä. Linturin tyyliin kuuluu pitää etäisyyttä omaan tekstiin. Sen takia sotakirjan kirjoit-

taminen oli luontevaa. Aihe on niin kaukana kirjailijan omasta elämästä. Etäisyys kirjan henkilöihin auttaa Linturia näkemään henkilöt ja heidän tekonsa rehellisesti ilman vaaleanpunaisia laseja. Sen takia hän ei usko pystyvänsä kirjoittamaan kirjaa ikäisestään naishenkilöstä. – En ainakaan toistaiseksi, Linturi myöntää. Juuso Määttänen

⋆⋆Katukriitikot

Vuoden 2012 presidentinvaalit lähestyvät. Valta vaihtuu Suomessa ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen. Viime aikoina maailmaa ovat ravistelleet monet vaikeat asiat, jotka vaatisivat yhteistyökykyisiä johtajia ja päämäärätietoista päätöksentekoa. Mihin ongelmiin Tampereen yliopiston opiskelijat haluaisivat presidenttiehdokkaiden tarttuvan? Markus Malmberg

Markus Malmberg

Sakari Höysniemi, 24, kv. politiikka ”Haluaisin kysyä presidenttiehdokkailta, miten he ratkaisisivat Euroopan unionin finanssikriisin. Asia koskettaa voimakkaasti myös Suomea ja suomalaisia. Suosikkipresidenttini olisi Paavo Arhinmäki, mutta hänen valintansa ei taida olla kovin realistinen ajatus. Jos ei nyt, niin ainakin tulevaisuudessa sitten.”

Katja Körkkö, 23, sosiaalityö ”Sosiaalityön opiskelijana koen, että oman presidenttisuosikkini pitäisi osata kuunnella kansan hyvinvointia. Kun kokoomuksen Sauli Niinistö oli viimeksi ehdolla kuusi vuotta sitten, en ollut vielä äänestysiässä. Ensi vuonna saan onneksi uuden mahdollisuuden.”

Camilla Grönberg, 20, julkisoikeus ”Tarvitsemme enemmän kannanottoja asioihin. Kun presidentin valtaoikeuksia pienennetään, on valtion päämiehen asetuttava enemmänkin kansan henkiseksi johtajaksi. Tarja Halonen on ollut virassaan liian passiivinen johtaja. Tulevissa vaaleissa aion äänestää Paavo Arhinmäkeä, jos hän asettuu ehdolle.”

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kuin vanha kaveri

MEDIAPELIÄ

Helsingin Sanomat julkaisi toissaviikolla ensimmäisen uudistuneen Nyt-liitteensä. Kaiken kritiikin keskellä on jäänyt huomaamatta se, kuinka paljon vanhaa tässä uudessa oikeasti onkaan.

Markus Malmberg markus.malmberg@uta.fi

Tii a Tr

o g en

Ensinäkymältä vaikuttaa, että 33 senttiä pitkä ja 27 senttiä leveä Nyt-liite on aivan uusissa mitoissa, mutta totuus on toinen. Ensimmäinen kimalteleva lehti näyttää hypänneen suoraan Kuukausiliitteen nahkoihin. Nähtäväksi jää se, alkaako liitteiden sisältökin muistuttaa toisiaan. Jonkinlaisena ensiaskeleena voi kenties pitää sitä, että Nyt on siirtänyt aikoinaan suurta kohua herättäneen Identtiset kaksoset -osionsa viimeisen sivun alanurkkaan. Siirto voi olla myös puhdasta itsesuojeluvaistoa. Kenties kaiken uudistuksen keskellä kukaan ei huomaa osion katoamista, ja kiusalliset lukijavaatimukset Nyt- ja Kuukausiliitekaverusten rinnastamisesta voidaan unohtaa. Juuso Määttänen

⋆⋆Miksi näin?

Ei tarvetta ohjeistukselle Maakuntalehdissä luotetaan toimittajien kykyyn käyttää sosiaalista mediaa ilman erillistä ohjeistusta. Samalla Helsingin Sanomissa turvaudutaan ennestään tarkan ohjeistuksen päivittämiseen. Isot mediatalot, ottakaa maakunnista oppia! Missä viipyvät ohjeistuksenne sosiaalisen median käytöstä, Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa? – Olemme keskustelleet yhdessä henkilöstön pääluottamusmiehen kanssa ohjeistuksen antamisesta. Olemme yhdessä päätyneet siihen, ettei se ole ollenkaan tarpeellista. Luotamme vahvasti toimittajiemme itsearviointikykyyn. Pidätkö sosiaalista mediaa enemmän mahdollisuutena vai uhkana? – Ehdottomasti mahdollisuutena. Esimerkiksi juuri Helsingin Sanomien aikaisemmissa ohjeissa näytettiin suhtautuvan hyvin kriittisesti sosiaaliseen mediaan, mutta nyt sielläkin asennoituminen on näyttänyt muuttuvan. Itse näen sosiaalisessa mediassa esimerkiksi suuria tiedonhaun mahdollisuuksia. Minkälaisia riskejä sosiaalisen median käytössä voi sitten olla?

– Facebookin kohdalla kannattaa olla tarkkana esimerkiksi uskonnollisiin ja aatteellisiin ryhmiin liittymisessä, etteivät ne vaaranna journalistista puolueettomuutta. Miten Karjalaisessa suhtaudutaan toimittajan työpaikastaan esittämiin Facebookkommentteihin? – Emme vahdi kommentointia erityisemmin, vaan luotamme toimittajien oman sosiaalisen kontrollin pelaamiseen. Voiko toimittaja kirjoittaa esimerkiksi Facebook-päivityksiä omana itsenään, vai pitääkö asema toimittajana ottaa aina huomioon? – Johtavassa asemassa olevat, kuten minä itse, joutuvat ottamaan huomioon sen, etteivät voi olla vain puhtaasti yksityishenkilöitä Facebookissa. Tässä minulla itsellänikin on välillä syytä tarkkaavaisuuteen. Juuso Määttänen

⋆⋆Gradu paketissa Minna Passi: Moraalinen krapula? Toimittajien suhtautuminen uhrien ja uhrien omaisten haastattelemiseen. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, viestintätieteiden laitos, 2011. Passi tutkii toimittajien

Tyytymätön kuluttaja pääsee ääneen sosiaalisessa mediassa. Nokian puhelimet herättävät keskustelua yhtiön Facebooksivulla. ”Heti kun iski vähän kylmempää säätä, niin eipä puhelin pysy päällä 10 sekunttia kauempaa jos on esim. ulkona. Täytyykö tolle paskalle ostaa joku talvitakki, vai? Onko muilla n8:n omistajilla tullut vastaan tätä?” ”Eippä sitten näkynnä Noksua digitys messulla.. yllätys.. ei kai siten.. pienet markkinat kotmuassa.. näin kai..” ”Mikä on ideana n9 usb latauksessa kun ei syötä tietokone tai auton soitin tarpeeksi virtaa laitteen lataamiseen :D ilmoittaa arvioiduksi latausajaksi 1444 minuuttia :D, onko muilla sama?” ”Kiitti nokia ette saanu sitten tänäänkään hoidettua sitä puhelinta kuntoon. Muillekki tiedoksi että ei kannata ostaa n9 koska nokia ei halua hoitaa niiden korjauksia vaikka myyvät iha paskaa.” ”Saisinko nokia tuen numeron kun en pääsee ovi kauppaan c7 olen tehnyt päivitykset ja olen palauttanut tehdas asetukset mikään ei auta :(”

⋆⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

asenteita kriisien uhrien ja uhrien omaisten haastattelemiseen sekä sitä, miten toimia haastavassa uutistilanteessa. Joskus uhrien ja omaisten haastatteleminen on välttämätöntä. Toimittaja voi kuitenkin välttää omalla toiminnallaan aiheuttamasta kenellekään lisää kärsimystä. Emmi Laukkanen

Tympivätkö vaalikoneiden kysymykset? Mitä itse kysyisit presidenttiehdokkailta? Presidenttikilpa on jo kovassa käynnissä. Toista kauttaan istuva tasavallan presidentti Tarja Halonen väistyy virastaan ensi vuonna, ja seuraavat kuusi vuotta valtakunnan korkeimmalla penkillä vaikuttaa uusi kasvo. Oman presidenttinsä voi löytää vaalikoneen avulla, mutta aina kysymykset eivät ole tuntuneet omilta. Tänä vuonna kaikki kuitenkin muuttui, kun Helsingin Sanomien tuore vaalikone.fi-palvelu saapui pelastamaan demokratian. Hesarin palvelussa voit itse ehdottaa, mitä ehdokkailta kysytään. Mitä sinä haluaisit kuulla?

http://vaalikone.fi Markus Malmberg

Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteestä tehtiin kompaktimpi, nuorekkaampi ja seksikkäämpi. Myös nettiNyt sai uuden freesin ilmeen. Samaa kehitystä on havaittavissa muuallakin. Nuorille aikuisille suunnatut kaupunkilehdet ja meno-oppaat tarjoavat nyt entistä villimpää luettavaa. Myös Aamulehti on ottanut viime aikoina räväkämmän linjan ja laukonut turhankin radikaaleja ajatuksia herkistä asioista väärään aikaan. Nuorena aikuisena ei voi kuin ihmetellä, mistä ideat tällaiseen räväkkyyden ja nuorekkuuden etsimiseen kumpuavat. Kaksi vuotta sitten julkaistu arvoja ja asenteita mittaava Risc-tutkimus totesi, että suomalaiset nuoret ovat nykyään konservatiivisempia kuin vanhempansa. Tänä vuonna julkaistun Sanomalehtien liiton tutkimuksen mukaan perinteiset sanomalehdet maistuvat yhä useammalle aikaansa seuraavalle nuorelle. Nuorekkuudella ratsastavat iltapäivälehtien tsäkädäkä-jutut tulvivat jo korvista. Lehtitalojen tyylilinjaukset tulevat kuitenkin yleensä varttuneemmalta henkilökunnalta, jonka käsitys nuorten tahdosta on usein vääristynyt. Helsingin yliopiston professorin Janne Matikaisen tuore kirja Muuttuvat mediat – haasteelliset sukupolvet kertoo suurten ikäluokkien ja nuorten aikuisten, niin sanotun Y-sukupolven, välisestä kuilusta. Matikainen puhuu kokonaisvaltaisesta muutoksesta, jossa vaihtoon menevät niin median yleisö, toimittajat kuin journalistiset mediatkin. Sukupolvien tapa tuottaa ja kuluttaa on niin merkittävästi erilainen uusien medioiden aikakaudella, että ymmärryksen puute on suurilla ikäluokilla ilmeinen. Kun suuret ikäluokat lopullisesti eläköityvät, heidän paikkansa täyttävät Ysukupolven journalistit. Eri lehtitaloissa olen huomannut, että median arvoja ja asenteita heijastavat konkaritoimittajat ovat reagoineet tulevaan vallanvaihdokseen pyrkimällä räväkkyyteen kuin väkisin. Käyttäytyminen näkyy muussakin kuin sensaatiomaisten otsikoiden lisääntymisessä. Eräs uutispäällikköni puhui meille nuoremmille toimittajille kuin 15-vuotias stadilaiskundi. ”Pistä siihen jotain tosi väkevää – hei toi on tosi kliffaa!” Tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa muuntautumiskykyä nuorison suuntaan. Internetin ja sosiaalisten medioiden kehitys ei voi mennä enää kaaliin kokeneilla toimittajilla, jotka ovat hallinneet työnsä kenttää samoin rutiinein jo monta kymmentä vuotta. Viime aikojen muutokset ovat liikaa yhdelle sukupolvelle. Antaa siis nuorison kirjoittaa nuorisolle. Muutos tulee kivuttomammin, kun jokainen tekee mitä osaa. Eiköhän lopeteta teeskentely!

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Mysteerishoppaaja leikkii asiakkaan roolilla KOEOSTAJAT Kauppojen

käytävillä vaeltava asiakas ei aina ole sitä, miltä näyttää. Seison tavaratalon edessä. Kello on 14:41. Merkkaan ajan lehtiööni ja piilotan muistiinpanovälineet laukkuuni. Marssin kosmetiikkaosastolle hakemaan puhdistusainetta. Tavaratalon myyjät ovat tyylikkäitä, siistejä ja jatkuvasti varattuja. Lopulta löydän etsimäni tuotteen ainoastaan testiversiona. Kysyn myyjältä, onko puhdistusainetta varastossa. – Jos tuotetta ei ole hyllyssä, niin sitten sitä ei enää ole, myyjä toteaa ja käy vielä tarkistamassa tilanteen. Hän palaa kassalle väärän tuotteen kanssa. Koeostajia välittävät yritykset ovat kertoneet minulle muutamista valeostamisen periaatteista. Asiointitilanteen on oltava aito. Koeostajalla täytyy olla valokuvamuisti ja hyvä havainnointikyky. Kirjoitan muistiinpanot lehtiööni sopivan mat-

kan päässä tavaratalosta. Todellinen koeostaja raportoi tekemänsä havainnot koeostajia välittävälle yritykselle. Firma kertoo tiedot eteenpäin arvioinnin kohteena olleelle liikkeelle. – Lyhyimmät ja helpoimmat keikat vievät vartin. Pankissa tai autoliikkeessä saattaa mennä muutama tunti, kertoo koeostopalveluita tarjoavan Humanlinkin toimialavastaava Janne Ropponen. Haamushoppaajia on maassamme satoja. Heidän työnkuvansa on kuitenkin monille meistä arvoitus. – Koeostajat testaavat palvelua asiakkaan näkökulmasta. He käyvät asioimassa muun muassa kaupoissa, pankeissa ja ravintoloissa, Ropponen kertoo. Monesti shoppaaja saa palkaksi ostamansa tavarat. Useimmiten keikoista saa myös rahallisen korvauksen. Tarkoista summista yritykset eivät halua puhua. – Ala toimii urakkapalkkaperiaatteella. Vakituiset koeostajat eivät kuitenkaan tee tätä harrastuksekseen, kertoo Palvelu Plus -yrityksen tutkimuskoordinaattori Antti Purho. Janne Ropponen kertoo, että Humanlinkillä keikasta maksetaan vähintään 10 euroa. Tehtävän vaativuus vaikuttaa palkkion suuruuteen.

Mysteerishoppausta markkinoidaan nuorille sopivana työnä. Opiskelijat eivät kuitenkaan yritysten mukaan ole vallanneet alaa. Koeostajat ovat 20–60-vuotiaita. – Tehtävät ovat yksilöllisiä, ja niihin tarvitaan eriikäisiä henkilöitä, Ropponen kertoo. Nuorta testaajaa ei laiteta hakemaan pankkilainaa tai ostamaan autoa, ellei tilaava liike niin vaadi. On aika korottaa panoksia. Käytettyjen autojen rivi tervehtii autokaupan pihalla. Kolmen mieshenkilön silmät nauliintuvat välittömästi minuun. Yksikään myyjistä ei vaivaudu puhumaan. Lähestyn heitä kehittelemäni peitetarinan varjolla. Etsin mahdollisimman halpaa ja hyvää autoa. Keski-ikäinen mies katsoo minua hieman epäilevästi. – Mennään tuohon pöydän ääreen listaamaan ominaisuuksia. Bensakone? En tiedä autoista mitään, ja puna nousee poskilleni. Halpa olisi kiva. En pysty analysoimaan asiakaspalvelun laatua, kun yritän ylläpitää rooliani. Valitsen luettelosta punaisen Volkswagenin. Myyjä ajaa auton sisälle halliin. – Juu, renkaat vähän vinkuvat. Ne saadaan korjattua, myyjä toteaa. Hän näyttää rentoutuvan siinä vaiheessa, kun revin ovia ja takaluukkua auki. Kehun siistiä sisusta. Innostun leikist�� yhä enemmän. Olen valmis nostamaan hintaa yli 10 000 euroon. Tunnen koeostavani päin mäntyä. Manipuloin tilannetta aivan liikaa. – Asiakaspalvelijan täytyy antaa johtaa tilannetta. Tapahtumasta ei saa tehdä tahallaan hankalaa, tutkimuskoordinaattori Antti Purho toteaa. Lähtiessäni myyjä hymyilee epäilevästi. Kurkkaan pihalla seisovaa vihreää Opelia ja näppäilen kännykkääni. Yritän vielä hetken olla uskottava ostaja. Miten kukaan pystyy tekemään tällaista työtä useita tunteja, kun oma pokkani pitää puoli tuntia? – Koeostokäyntiä ei voi tehdä ilman koulutusta ja tilaajan toimeksiantoa, Purho toteaa. Kaikista meistä ei ole valeostajiksi, mutta kriittistä kuluttajaa voi leikkiä kuka tahansa. Laura Hallamaa

mitä?

Tästä on kyse ○○Mysteerishoppaaja, eli

koeostaja, on palvelun laatua tarkkaileva henkilö. ○○Koeostaja vierailee muun muassa kaupoissa, ravintoloissa, pankeissa ja autoliikkeissä. ○○Havainnoinnin kohteena olevien yritysten on kerrottava henkilöstölle etukäteen mysteerishoppaus-tutkimuksista. Yritykset tilaavat mysteerishoppaajia parantaakseen omia palvelujaan. ○○Työtä tehdään keikkaluontoisesti. Koeostajat koulutetaan yksilöllisesti tiettyä keikkaa varten. ○○Koeostajia kouluttavat Suomessa useat yritykset. Selkeä ero testiasiakkaisiin on se, että koeostajat saavat työstään palkkaa. ○○Pirkanmaalla on kuluneena vuonna ollut vapaana kolme mysteerishoppaajan paikkaa. Koko maassa koeostajien paikkoja on ollut vapaana 48.

Valeshoppaajan on käyttäydyttävä liikkeessä luontevasti. Asiakaspalvelijoita ei saa johdatella tai provosoida.

ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 13

Otto Ponto

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Tapio Pellinen

Elokuvaluokka tuli Maiju Ridellille (vas.) ja Salla Uusitalolle tutuksi pitkinä editointi-iltoina. Ruudussa on ryhmän kolmas jäsen, pääosan esittäjä Miina Penttinen.

Valot, kamera, lukiolaiset ELOKUVAKASVATUS Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaat tuottavat

vuodessa yli sata lyhytelokuvaa. Suurin osa oppilaista ei silti hakeudu alalle töihin. Tekemisen ilo on hyötyä tärkeämpää. Nuotio palaa ja kitara soi, kun Pyhäjärven aallot liplattavat hiekkarantaan. Tulitaiteilijat pyörittävät palavia kapuloitaan, ja tyttöjoukko intoutuu tanssiin. Tytöt eivät kuitenkaan aivan mahdu elokuvakameran kuvaan, ja yksi elokuvan tekijöistä, lukiolainen Salla Uusitalo käskyttää heitä parempaan sommitelmaan. Tällä välin erään tulitaiteilijan kepistä loppuvat sekä löpö että liekit, ja nuotiokin alkaa hiipua. Aurinko laskee ja valo vähenee, joten kuvaamisella on takaraja. Tampereen yhteiskoulun lukion, eli Tykin, elokuvakurssilaiset saavat kuitenkin Synopsis-lyhytelokuvan loppukohtauksen purkkiin. Neljännes tykkiläisistä käy kokeilemassa jotakin lukion tarjoamista elokuvakursseista, ja osa heistä hurahtaa siihen täysin. Elokuvatyön luokat ovat täynnä aamusta iltaan ja kursseille on tunkua. — Innokkaimmat tekijät lähes asuvat studiolla ja tekevät kurssien ulkopuolisia tuotantoja. Tilat ja laitteet ovat aina käytettävissä, kertoo Tykin elokuvakurssien opet-

taja Petteri Saari. Näin laaja elokuva-alan opetus on todellinen harvinaisuus Suomen lukioissa. Syy tähän on yksinkertaisesti raha. Elokuvien tekemiseen tarvitaan kalustoa ja opetusta, ja molemmat maksavat. Tyk on säätiörahoitteinen yksityislukio, joten sillä on ollut varaa hankkia esimerkiksi ammattilaiskalustoa käytettynä. Kameran takana hyörivä Salla Uusitalo kasvoi elokuvien parissa. Kun tilaisuus oman elokuvan tekemiseen tarjoutui, hän tarttui siihen. — Tässä syttyi intohimo tekemiseen. Kun ympärillä on oikeita ihmisiä, pystyy tekemään todella mielekkäitä asioita. Ajattelin kuitenkin pitää tämän harrastuksena. Maiju Ridell, toinen elokuvan kolmesta tekijästä, on samoilla linjoilla. — Ammattina tämä houkuttaisi, mutta on muitakin kiinnostavia aloja. Pysyykö intohimo, jos tätä tekee työkseen? Hyötyä elokuvanteon opettelemisesta on, vaikkei alalle aikoisikaan. — Viestinnän tulevaisuus on elävässä

kuvassa. Jokainen firma haluaa videoita viestimään yrityksensä arvoja, väittää Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen johtaja, professori Mika Ritalahti. — Ihmiset eivät kiinny tekniikkaan, vaan sekä tuotelanseeraukset että yritykset haluavat olla tarinoita. Siksi tarinankerronnan osaajat ovat haluttuja. Ritalahden mukaan elokuvanteko myös opettaa kaikille tärkeää mediakriittisyyttä Elokuva vetoaa vahvasti tunteisiin. Kun tietää, miten elokuva syntyy, on helpompi ymmärtää vaikuttamisen keinoja muissakin medioissa. — Elokuva on myös taidetta, ja taide on välttämätöntä, sillä sen avulla voidaan käsitellä vaikeita asioita. Se on yhtä tärkeää kuin mikä tahansa psykologia tai filosofia. Esitän vastakysymyksen: miksi taiteesta pitäisi olla hyötyä? Ritalahti haastaa. Tapio Pellinen

Synopsis-lyhytelokuva on nähtävillä Youtubessa. Se löytyy hakusanoilla ”synopsis tyk 2011”.

MitÄ?

Lukioiden erikoiskurssit ○○Lukiot saavat itse päättää,

mitä ylimääräisiä eli koulukohtaisia kursseja ne ottavat opetussuunnitelmaansa. ○○Oppilaitosten omat kurssit pitää merkitä koulun opetusohjelmaan, mutta kursseja ei tilastoida. Kukaan ei siis tiedä, paljonko esimerkiksi elokuvakursseja Suomen toisen asteen oppilaitoksissa järjestetään. ○○Lukioiden pitää hankkia itse rahoitus erikoiskursseille. ○○Varakkaat yksityislukiot, kuten valtakunnallista ilmaisutaidon erityistehtävää hoitava Tampereen yhteiskoulun lukio, voivat järjestää erikoisempia kursseja kuin kunnan hallinnoimat lukiot.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

Ruokakarnevaali

Ravintolapäivänä kuka tahansa voi perustaa ravintolan. Tamperelaisen Satu Saunion sisäpihadiskossa kuullaan 1990-luvun hittejä. Lauantaina vietetään Ra-

vintolapäivää ympäri Suomen. Kolmatta kertaa järjestettävä tapahtuma on uudenlaisen ruokakulttuurin asialla. Ravintolapäivänä kuka vain voi ryhtyä ravintoloitsijaksi. Niin sanottujen pop up -ravintoloiden konseptit vaihtelevat soppakeittiöstä drinkkibaariin. Paikka voi olla koti, puisto, porttikongi tai vaikka laituri. Tampereella sisäpiha Kauppakadulla muuttuu diskoksi, kun Satu Saunio perustaa lauantaiiltana Café Ysäridiscon.

– Haluamme soittaa musiikkia, jonka 1980-luvulla syntyneet muistavat koulun diskosta, Saunio kertoo. Saunio toivoo paikalle myös lapsiperheitä. – Reivejä tai bassojytkettä ei ole luvassa. Päämääränä ei ole kuulua Keskustorille asti. Diskossa tarjoillaan pientä purtavaa ja alkoholittomia juomia. Ysärileffojen ja tv-sarjojen mukaan nimettyjen herkkujen joukossa on Viidakko Ykän vaahtokarkkikaakao ja Jurassic Parkin juustokakku. Kahvilan

vegaaniset tarjoilut sopivat kaikille. Raaka-aineet ovat mahdollisuuksien mukaan reilua kauppaa ja luomua.

sakin. Samalla yleisölle tarjotaan erilaisia ravintoloita, joita tuskin muuten syntyisi.

Ravintolan ei ole tarkoitus tehdä voittoa, vaan tuottaa asiakkaille iloista mieltä. Hinnat pysyvät siis matalina. Saunion mielestä Ravintolapäivä on hieno juttu, koska se antaa mahdollisuuden ilmaista itseään. – On mahtavaa, että ihmiset saavat toteuttaa haaveensa ja osoittaa olevansa taitavia jos-

Aino Salonen

Café Ysäridisco osoitteessa Kauppakatu 4 lauantaina 19. marraskuuta klo 18–22. Lue lisää Ravintolapäivästä Utaimen verkkolehdessä utain.uta.fi tai osoitteessa www.ravintolapaiva.com. Markus Malmberg

NÄIN KOIN Markku Uhari

markku.uhari@uta.fi

3D-elokuvista on puhuttu jo 1950-luvulta lähtien. On aika siirtyä eteenpäin. Suomalaiset elokuvantekijät ovat vihdoin hypänneet kehityksen kelkkaan. Perjantaina ensi-iltansa saava Maaginen kristalli on ensimmäinen kotimainen filmi, joka tehdään 3D-tekniikalla. Harmi, että suomalaiset ovat aina muuta maailmaa jäljessä. Vastikään ensi-iltaan tullut Tintti on nimittäin niin tyylikästä katseltavaa, että suomalaiset jouluseikkailut näyttävät sen rinnalla ihan tonttujen tekemiltä. 3d-tekniikka alkaa muutenkin olla

vanhaa. Ensimmäiset kolmiulotteisuet elokuvakokeilut tehtiin Yhdysvalloissa jo 1950-luvulla. Kaiken lisäksi elokuvatehtailija George Lucas on ensi vuoden alussa viemässä taas kaikki Tähtien sota -filminsä elokuvateattereihin – tällä kertaa tietysti kolmiulotteisina. 3D-tekniikka on muutaman vuoden päästä jokaisen ihmisen kodissa, kun littanat televisiot alkavat olla riittävän huokeita. Kohta on pakko alkaa miettiä, mitä 3D-filmien jälkeen tapahtuu. Elokuvateattereihin on viime vuosina hankittu kalliit digitaaliprojektorit, joten pian on aika taas rahastaa teattereiden pyörittäjiä. Pitäähän Lucasinkin keksiä, miten hän voi vielä herättää eloon lähes 40 vuotta vanhan tarinan.

Satu Saunio haluaa ravintolallaan saada ihmisille iloisen mielen.

Muistilista 17.–23.11.2011

Heidi Salminen

17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. TORSTAI

PERJANTAI

LAUANTAI

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

Lauluja ikuisuusaiheesta

Yhteiskeikalla Danko Jones ja Atom Notes

Musikaali Juicen kunniaksi

Kuvia sota-ajan Tampereesta

Haaveiden tulkit

Dokumenttielokuvaa Klubilla

Leffavisailua Artturissa

Kaj Chydeniuksen laatima lauluilta ”Syleily” käsittelee rakkautta.

Kanadalainen Danko Jones ja suomalainen Atom Notes Pakkahuoneella.

Musikaali legendaarisesta laulajasta ja lauluntekijästä, Juhani ”Juice” Leskisestä.

Tampere 1918 -näyttelyssä esitellään Vapriikin kuva-arkiston aineistoa sisällissodan Tampereesta.

Tampereen konservatorion kamariorkesteri esittää lauluja unista ja haaveista esityksessään The Gloom of Dreams.

Ohjaaja M.A. Littler lähtee pohdiskelevalle automatkalle Doc Loungen esityksessä ”The Kingdom of Survival”.

Elokuvakerho Monroen leffavisa. Kirjallisia kysymyksiä ja musakierros.

17/12 e

35 e

37/35/22 e

8/3 e

12/6 e

4e

Klo 19 Teatteri Telakka, Tullikamarinaukio 3

Klo 19 Pakkahuone, Tullikamarinaukio 2

Klo 14 Musiikkiteatteri Palatsi, Hämeenkatu 30

Klo 10–18 Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5

Klo 19 Pyynikkisali, F.E. Sillanpään katu 9

Lipunmyynti klo 18.30, esitys klo 19 Klubi, Tullikamarinaukio 2

Klo 18.30 alkaen Ravintola Artturi, Kauppakatu 9

Maailmalla esitetään jo muutamissa leffateattereissa neliulotteisiksi kutsuttuja elokuvia. Tekniikalla tarkoitetaan sitä, että katsomo elää filmin mukana heilumalla ja kolisemalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka filmiteatteriin pitäisi asentaa valtava määrä tärisyttimiä, savukoneita ja vimpaimia. Omasta kotiteatterista saa siis näppärästi neliulotteisen ostamalla olkkariin savukoneen ja värisevän sohvan. Jos tämä ei kuitenkaan ole mielestäsi paras tapa nauttia Leijonakuninkaasta, on olemassa myös muita keinoja. Japanilaiset tutkijat ovat kehitelleet toimivaa hologrammitekniikkaa. Elokuva ei enää tarvitse valkokangasta, vaan hahmot liikkuvat vapaasti tietyn kokoisella alueella. Käytännössä voit siis kokea, kuinka Angelina Jolie pyyhältää ohitsesi. Ihan kiva. Ongelma vain on siinä, että hologrammin kaltaista tekniikkaa on käytetty jo vuosien ajan. Sitä kutsutaan teatteriksi. Kaiken tekniikkahehkutuksen keskellä ei olla taidettu miettiä sitä, tuoko kolmiulotteisuus yhtään mitään perinteiseen elokuvaan verrattuna. Leffan arvoa ei lisää se, että valomiekka heiluu hieman valkokankaan ulkopuolella. Vaihteeksi on mukava katsoa laatuelokuvaa ilman, että ylisuuret kumilasit hankaavat naamaa. Ehkä Suomen takapajuisuus ei olekaan niin huono asia.

Syksyll채 2011 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.

Minea Koskinen


Utain 10/2011