7/2013
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
elämykset 14
huvit 15
Valoleikkejä Tulikeppi pyörii paremmin ilman paitaa. Näkymä s.8
Kansalaisuuden hakijat huijaavat kielikokeessa s.2
Sipuliverkko salaa surffauksesi s.6
Miksi tehdä hidasta journalismia? s.12
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
24.10.2013
AVAUS
Nikke Kinnunen
nikke.kinnunen@uta.fi
Onko sinulla liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa? Älä huoli, aina on joku päivä. Joku päivä on paras päivä saada mitä tahansa tehdyksi, sillä se ei lopu koskaan. Tampereen uuden rantatunnelin rakentaminen on tarkoitus aloittaa lokakuussa 2013. Tarkempaa päivää ei ole ilmoitettu. Taidan tietää, minä päivänä hanke polkaistaan käyntiin. Mystinen Joku päivä on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon. Asuntoni on hirveässä kunnossa. On tiskejä, pitää imuroida, roskat pitäisi viedä ulos. Tekemisen siirtäminen rauhoittaa, mutta tarkistaessani almanakan, sieltä puuttui joku päivä. Voiko joku auttaa?
Vilpillä suomalaiseksi huijaus Kaverit tekevät kielikokeita kansalaisuutta hakevien puolesta. Vaikea kielikoe ajaa Suomen kansalaisuutta hakevat käyttämään vilppiä. Suomen kansalaisuutta hakeva maahanmuuttaja saattaa pyytää suomea puhuvaa tuttavaansa tekemään kokeen puolestaan. Opetushallituksesta vahvistetaan, että vilppitapauksia on tullut ilmi. Vaikka suurin osa passia hakevista maahanmuuttajista on suorittanut kokeen rehellisesti, ovat vilppitapaukset yleisiä. Hakemuksia käsitteleviä virkailijoita on Suomessa kymmeniä. Poliisin lupakansliasta kerrotaan, että tapauksia tulee yksittäiselle virkailijalle vastaan kuukausittain. – Viimeksi eilen passia tuli hakemaan pariskunta, joka ei osannut suomea ollenkaan. Välillä ihmettelen, kuinka kielikoe on voinut mennä läpi, sanoo Utaimen haastattelema Poliisin lupakansliassa passiasioita hoitava virkailija.
Kokeisiin osallistuvia pyydetään ottamaan henkilöllisyystodistus mukaan. Joskus henkilöt ovat niin samannäköisiä, ettei huijausta huomata. Maahanmuuttovirasto vastaa kansalaisuuden myöntämisestä, mutta hakijoiden suuren määrän vuoksi heitä ei ole mahdollista tavata henkilökohtaisesti. – Kansalaisuus on mahdollista menettää, jos tulee ilmi, että se on myönnetty väärin perustein. Kyse on rikoksesta, kommentoi maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksikön johtaja Heikki Taskinen. Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta kuitenkin sanotaan, ettei passia voi enää evätä, kun se on kerran myönnetty. – Jos passi on jo myönnetty, ei passinhakutilanteessa ole enää mitään tehtävissä, kertoo Leena Höysniemi-Iivonen LänsiUudenmaan poliisilaitokselta.
Suomen kansalaisuuden saamisen edellytyksenä on suomen kielen tasokokeen läpäiseminen vähintään tyydyttävästi. Yksi kymmenestä Suomen kansalaisuutta hakevista hylätään, ja syynä on useimmiten kielitaito. Kielikokeen läpäistäkseen hakijan täytyy saada ainakin kolmasosa vastauksista oikein. Koe koostuu sekä suullisesta että kirjallisesta osuudesta. Jos suullinen osaaminen on hyvää, voi kokeen läpäistä, vaikka kirjoittaminen ei niin sujuisikaan. Espoon työväentalolla kielikokeita valvovan Merja Leppäsen mukaan koe on todella vaativa. – Olen tavannut sujuvasti suomea puhuvia ulkomaalaisia, jotka ovat pitäneet koetta vaikeana, Leppänen kertoo. Juulia Järvenpää
Petri Kangas
Jatkuvasti on niin paljon tärkeää
tekemistä, että arjen epämieluisat askareet on helppo siirtää myöhemmäksi. Wikipedia on täynnä artikkeleita, jotka on saatava tänään luetuksi. Keskustelut Facebookissa eivät käy itsestään ilman jatkuvaa valvontaa. Samaan aikaan tiskivuori kasvaa ja asunnon haju alkaa muistuttaa vuohiaitausta. Jonkinlainen ratkaisu on pakko keksiä. Koska vakava tilanne vaatii vakavia toimia, otan kalenterini esiin. Jokainen sivu on tyhjä. Pikainen arviointi paljastaa sunnuntain päällimmäiseksi tekemiseksi aina yhtä kuluttavan lojumisen. Ei, siihen ei ole tänä sunnuntaina aikaa. Raapustan sivun yläreunaan: joku päivä.
Vilpillä kansalaisuuden saaneen kielitaidottomuus paljastuu vasta passia noutaessa.
⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö)
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Leiriläiset pelastavat maailman kolmessa päivässä
Vaatteisiin mahtuu 68 litraa öljyä
Tampereella meneillään olevalla leirillä pohditaan polttavia, ajankohtaisia kysymyksiä. The Week of Wicked Problems -tapahtuma on kolmen päivän innovaatioleiri, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen. Järjestäjä Riina Pulkkinen kertoo, että ajatuksena on herätellä julkista sektoria huomaamaan erilaisia toimintatapoja ongelmanratkaisuun.Tänä vuonna ratkotaan esimerkiksi nuorten liikkumattomuuteen liittyviä kysymyksiä. Pulkkinen muistuttaa, ettei tarkoituksena suinkaan ole väittää, että julkinen sektori toimisi väärin. Ennemminkin leirin järjestävät haluavat tuoda esille uudenlaisia tapoja työskennellä. – Vaikka kolmen päivän leirillä ei välttämättä ehditä ratkaista koko ongelmaa, siihen ehditään syventyä, ja asiaan ehkä löydetään uusia näkökulmia, sanoo Jarmo Tuominiemi, yksi leirin järjestäjistä.
Leiri järjestetään yhteistyössä julkisen sektorin ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Vuosittain vaihtuvat yhteistyökumppanit tarjoavat leirille ongelmia, joita ryhmät ratkaisevat. Tänä vuonna yhteistyötä tehdään muun muassa Tampereen kaupungin, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pirkanmaan ELYkeskuksen kanssa. – Leiri on askel eteenpäin ongelmien selvittämisessä. Tuskin ratkaisumalleilla mitään ongelmaa kokonaan selvitetään, sanoo järjestäjä Mikko Kutinlahti. Tapahtuman järjestävät Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Palveluinnovaatiokeskus ja Uusi tehdas. Leiri järjestetään tänä vuonna jo toista kertaa. Viime vuonna leiriläisten ideoinnin avulla uudistettiin esimerkiksi Tampereen kaupungin hyvinvointineuvolan konsepti.
Ammattimaisimmat myymälävarkaat käyttävät tavaran varastamiseen foliolla vuorattuja kasseja. Jos kassia ei ole käytössä, näpistäjät kätkevät tavarat esimerkiksi vaatteisiinsa. – Vuoden 2013 myymälänäpistyksissä suosituin tuote on ollut alkoholi ja suosituin tekotapa vaatteisiin piilottaminen, kertoo ylikonstaapeli Juha Ahola Pirkanmaan poliisista. Poliisin käsittelyyn tulleista jutuista erikoisimpia ovat olleet esimerkiksi hupparin piilottaminen sukkahousuihin ja runsaiden alkoholimäärien näpistäminen vaatteiden alla. Hameen alla on yritetty viedä esimerkiksi 64 tölkkiä keskiolutta, 20 pulloa Suomi-viinaa tai 17 kappaletta 4 litran Mobil-öljykanistereita. Yhdessä tapauksessa epäillään, että hameen alla on viety jopa kaksi ratsastussatulaa.
Ida Kannisto
Joonatan Hulkkonen
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
utain.uta.fi Kristiina Lehto
Pelastushelikopteri valmiina lähtöön Pirkkalan lentokentällä
Lääkärihelikoptereiden tulevaisuus hämmentää Pirkanmaalla Ensihoidon eriarvoistuminen uhkaa, kun lääkärihelikopterien kustannukset siirtyvät sote-uudistuksessa valtiolta kunnille. Ensihoidon ylilääkäri Ilkka Virkkunen Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä kertoo, että suurin huoli on syrjäseutujen potilaista. Jos toimintaa joudutaan supistamaan,
ensihoito kärsii reuna-alueilla. – Tampereella asuvilla ei ole syytä huoleen, mutta maaseudulle apu ei yllä yhtä nopeasti, Virkkunen sanoo. Uudistus on herättänyt paljon keskustelua Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. – Ymmärrys päätöksen suhteen on vähäistä, Virkkunen sanoo.
Tällä hetkellä helikopteritoimintaa pyörittää valtionyhtiö FinnHEMS. Nykyiseen tapaan helikopterit eivät uudistuksen jälkeen luultavasti lennä. Kuntapäättäjät joutuvat sote-uudistuksessa asettamaan tehtäviä tärkeysjärjestykseen, ja lääkärihelikopterien kohtalo on vielä epäselvä.
– Juuri kun ajattelimme, että lääkärihelikopterien toiminta vakiintuisi, vedetään matto jalkojen alta, sanoo Virkkunen. Käytännön rahoitusmalleista ei ole vielä varmaa tietoa. Tulevaisuudessa rahoitus tulisi luultavasti valtionavustusten kautta. Silja Annila
⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN
Suomi houkuttaa Itsenäisyyspäivän aasialaisopiskelijoita jatkoilla vielä tilaa
Ajokorttilaista ei vielä Tampereen korkein toivottuja vaikutuksia työpaikka
Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kansainvälisen liikkuvuuden asiantuntijajärjestön CIMO:n tilastojen mukaan viime vuonna 20 000 ulkomaalaista suoritti tutkinnon Suomessa. Ulkomaalaisten suosiossa ovat liiketalous ja kauppatieteet sekä tekniikan ala. Eniten opiskelijoita saapuu Aasian maista ja Venäjältä. – Tällä hetkellä tärkeää on keskittyä englanninkielisen opetuksen laatuun ja ulkomaalaisille suunnattujen palvelujen kehittämiseen, kertoo CIMO:n vastaava asiantuntija Irma Garam. Garamin mukaan korkeakoulujen kansainvälistymistavoitteet ovat hyvällä mallilla. Uusien opiskelijoiden haalimisen sijaan pitää varmistaa, että nykyiset opiskelijat sopeutuvat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Opetusluvalla ajokorttia suorittaneet ovat keskimäärin pärjänneet ajokokeessa autokoululaisia heikommin, tieliikennejohtaja Sami Mynttinen kertoo. Uudella ajokorttilailla on pyritty tasoittamaan opetuksellisia eroja ja parantamaan opetusluvallisten mahdollisuuksia pärjätä ajokokeessa. Vuoden alusta voimaan astuneen lakimuutoksen jälkeen opetusluvalla suoritetun ajokortin hinta on kallistunut. Tämä on vähentänyt opetusluvallisten määrää. Uusi ajokorttilaki on myös vähentänyt ajokorttia opetusluvalla suorittavien määrää. Hynttinen arvioi opetusluvallisten määrän puolittuvan aiempiin vuosiin verrattuna. Vuoden alusta voimaan astuneen lakiuudistuksen jälkeen määrä on jäämässä puoleen edellisvuosien 800 opetusluvallisesta, Hynttinen ennustaa. Ajokortin suorittaneiden vuotuinen määrä on pysynyt ennallaan.
Katja Pajula
Itsenäisyyspäivän vastaanoton jatkoille hotelli Tammeriin on myynnissä vielä jonkin verran lippuja. Tammerin jatkoilla itsenäisyyspäivän iltana kuvataan ohjelmaa, jota Yle lähettää suorana televisiosta. Jatkoilla Tammerin juhlasalissa esiintyvät suomalaiset artistit Suvi Teräsniska, Juha Tapio sekä räppäri Elastinen. Suomen vanhimpiin lukeutuvan hotelli Tammerin huoneet sen sijaan ovat jo täynnä. – Huoneet varattiin täyteen samalla viikolla, kuin tuli tieto itsenäisyyspäivän vastaanoton järjestämisestä Tampere-talossa, kertoo hotelli- ja ravintolatoimenpäällikkö Janne Mönkkönen. Moni muukin keskustan hotelli on jo varattu täyteen itsenäisyyspäivän yöksi. Satunnaisia standarditason huoneita on jäljellä, mutta esimerkiksi Scandic City ja Cumulus Pinja -hotelleissa on vielä reilusti tilaa. Heidi Huotilainen
Samuli Niinivuo
Suomen korkein asuinrakennus nousee kovaa vauhtia Tampereen ydinkeskustaan. Utaimen toimittajana minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua Tampereen korkeimpaan työpaikkaan. Tampereen yliopiston päärakennukselta kävelee Tullintorin viereen nousevalle hotellityömaalle hieman alle 5 minuuttia. Katolle vaadittavien turvavarusteiden vaihtamiseen kuluu vähemmän. Hissi nousee 21 kerrosta noin minuutissa. Jutun päähenkilö on Kristian Vaari, toinen työmaan nostokurjen kuljettajista. Valitettavasti en itse saanut lupaa kiivetä kurkeen. Toiseksi paras vaihtoehto oli hotellin katto ja voi pojat mitkä näkymät! Ensimmäisen tekemäni juttukeikka teki jo valmiiksi hyvästä päivästä loistavan. Tekemistä on toki ollut, mutta tällaista hommaa haluan tehdä niin pitkään kuin voin. Nikke Kinnunen
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Elias Lahtinen, Kristiina Lehto
Pilleripiiri pyörii Ehkäisy Yhdistelmäpillereitä saa lääkäriltä
puhumalla. Lääketieteellisiä tutkimuksia pillereiden käytön estävistä perintötekijöistä tehdään harvoin. Ehkäisypillereitä hankkivan naisen taustat selvitetään usein vain haastattelemalla. Veritulppariski kasvaa hieman yhdistelmäpillereiden käytön myötä, jos lähisuvussa on taipumusta tulpille. Synnytys- ja naistentautiopin professori Johanna Mäenpää kertoo, että kynnys määrätä pillerit alaikäiselle on kuitenkin korkeampi kuin aikuiselle. Jos tutkittavan taustoja ei pystytä selvittämään pelkällä haastattelulla, perimän vaikutus kohonneeseen veritulppariskiin voidaan selvittää verikokeilla. – Suomen Punainen Risti tekee testejä, joissa tutkitaan, onko veren hyytymisjärjestelmässä häiriöitä. Tutkimukset ovat kuitenkin kohtalaisen kalliita, eivätkä ne sisälly tavanomaiseen lääkärikäyntiin, kertoo Mäenpää. Maksuttomia testejä tarjotaan lääkärikäynnillä Mäenpään mukaan erityisesti niille, joiden lähisuvussa on ollut veritulppia. Yhteiskunta ei kuitenkaan kustanna tutkimuksia ilman todellista syytä. Jos nainen ei ole viitsinyt kysyä lähisukulaisiltaan näiden sairaushistoriaa, testit ovat omakustanteiset. Viime kädessä vastuu reseptin määräämisestä on aina lääkärillä. Hänkin tosin tekee arvionsa sen mukaan, mitä on tiedossa ja mahdollista selvittää. Potilaan harteille jää oikean tiedon antaminen lääkärille. Emilia Teini, 20, sai vuosi sitten kunnan ehkäisyneuvolasta yhdistelmäpillerit. Lääkäri määräsi Teinille Yaz-merkkisiä pillerei-
tä taustoja sen kummemmin selvittämättä. Muita pillereitä tai ehkäisymenetelmiä ei edes ehdotettu, koska Teinillä ei ollut mitään kyseisiä pillereitä vastaan. – Minulta kysyttiin vain, mihin tarkoitukseen tarvitsen pillereitä. Omista tai lähisuvun sairauksista lääkäri ei kysynyt mitään. Teinin lähisuvussa ei onneksi ole ollut veritulppia, eikä pillereistä aiheutunut haittaa Teinin terveydelle. Jos lääkäri olisi kysynyt riskitekijöistä, Teini olisi kertonut sukunsa tilanteen. Silloin hän ei tiennyt asian liittyvän pillereihin, joten oma-aloitteisesti hän ei ymmärtänyt asiasta puhua. Tarkka perehtyminen taustoihin on Mäenpään mielestä erittäin tärkeää. Hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, sillä pillereillä ehkäistään ei-toivottu raskaus, ja veritulppariski on suhteellisen pieni. Raskaus sen sijaan lisää riskiä selvästi enemmän. – Yksittäistapauksien menettelyistä ei kuitenkaan voi tietää, sillä eiväthän lääkäritkään ole täydellisiä. Tutkimustietoa taustojen selvittämisestä ei ole, koska objektiivisen tiedon hankkiminen asiasta on vaikeaa. Yhdistelmäpillereihin liittyneet kuolemantapaukset ovat herättäneet viime aikoina keskustelua pillereiden turvallisuudesta. Euroopan lääkeviraston lokakuussa julkaisema raportti painottaa veritulppariskin arvioinnin tärkeyttä, kun sopivaa ehkäisymenetelmää valitaan. Heidi Huotilainen
Mikä?
Ehkäisypilleri ○○Yhdistelmäehkäisypilleri sisältää kahta hormonia: progestiinia ja estrogeeniä. ○○Estrogeeni lisää veritulppariskiä, jos suvussa on taipumusta veritulpille. ○○Yhdistelmäpillereiden etu on esimerkiksi säännölliset kuukautiset, ja käyttö vähentää riskiä sairastua munasarjasyöpään. ○○Minipillerit sisältävät vain progestiinia, joka on keltarauhashormonin johdannainen. Minipilleri ei siis lisää veritulppariskiä.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Väriloistosta mullaksi SYKSY Pudonneisiin lehtiin liukastelu loppuu, kun kaupungin työntekijät
tarttuvat haravaan ja lehtipuhaltimeen. Keltaista, oranssia, punaista, ruskeaa. Kuorma-auton kuljettajan Tomi Kuittisen auton lavalta löytyy koko syksyn lehtien kirjo. Kadut täyttyvät syksyn kuluessa pudonneista lehdistä, joista suurimman osan Tampereen alueella kerää pois kunnossapitoyksikkö Infra. Kymmenen vuotta kaupungin palveluksessa työskennellyt Kuittinen pysäyttää kuorma-autonsa Tallipihan kulmalle. Lehtikasat odottavat jo kerääjäänsä. Kuorma-auton kauhan kauko-ohjaus tottelee Kuittista vaivattomasti. Samaan aikaan, kun lehdet putoilevat kauhasta kuormurin lavalle, Tallipihalta raikaa lehtipuhaltimen tasainen hurina. – Ensimmäinen vaihe lehtien keräämisessä on lehtien kasaaminen joko puhaltimella tai pienellä Kubota-traktorilla, kertoo kausityöntekijä Rauli Mikkonen. Kun lehtikasa on siirtynyt lavalle, suunnataan kohti seuraavaa. Vaikka lehdet on kuormurin lavalla peitetty pressulla, niitä sinkoilee tuulen mukana takaisin kadulle. Lehtiä ei kerätä hetkessä. Työtä on tehty syyskuun puolesta välistä lähtien, eivätkä kaikki lehdet ole vielä edes pudonneet maahan. – Pakkaset alkavat vaikeuttaa työsken-
telyä, kertovat Mikkonen ja työpari Simo Mäkirinta. Miehet suhtautuvat työhönsä lep-
poisalla, mutta ammattimaisella asenteella. Rosoisella Tampereen murteella käynnistyy keskustelu siitä, mistä seuraavaksi kerättävät lehdet löytyisivät. Elektronisia vimpaimia lehtien paikantamiseen ei ole. Kuittisen kuorma-auton nokka suuntaa kohti Amurin koulua, eivätkä vaistot petä. Lehdet siirtyvät auton lavalle nopeasti ja työpäivä jatkuu. Rennosta tunnelmasta huolimatta on kuitenkin asioita, jotka painavat miesten mieltä. – Väki sen kuin vähenee, Mikkonen sanoo. Mikkonen ja Mäkirinta ovat kausityöntekijöitä, joille kaupungin palveluksessa töitä riittää keväästä syksyyn. – Liian usein saa kuulla, kuinka kaupungin äijät ei tee töitä, Mäkirinta sanoo ja haravoi lehtiä parempaan kasaan. Työ edistyy tasaista tahtia, ja kuorma-auto suuntaa kohti lehtien loppusijoituspaikkaa. Keskustasta lehdet kuljetetaan kompostoitumaan Nekalassa sijaitsevalle kentälle. Kuittinen arvioi, että päivässä hän käy tyhjentämässä kuormansa 3–4 kertaa.
Lehtiröykkiöt ovat suuria ja kasvavat ainakin reilun viikon. Kaupungin säästöt näkyvät myös lehtien loppusijoituspaikalla. – Tätä kenttää ei hoideta riittävän hyvin. Jonkun piti tänään tulla kääntelemään lehtiä, mutta eipä näy, Kuittinen sanoo. Jotta lehdet maatuisivat mahdollisimman hyvin, niitä täytyisi pöyhiä riittävästi. Niihin lisätään myös hiekkaa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Parissa vuodessa lehdet muuttuvat käyttökelpoiseksi mullaksi, jota käytetään esimerkiksi kaupungin rakennusprojekteihin, kuten katujen korjauksiin. Ruskan kauneus viehättää, mutta kaduille pudotessaan lehdet muuttuvat syksyn kosteudessa petollisen liukkaiksi. Kuittinen, Mikkonen ja Mäkirinta tekevät kukin osansa, jotta puiden väriloisto saataisiin hyödynnettyä tulevaisuudessa. Lehden matka vehreydestä mullaksi on pitkä. – Ihan leppoisaa hommaa tämä on, mutta välillä tietysti kiristää päätä, Kuittinen sanoo. Tamperelainen ärrä särähtää korvaan. Ruokatauon jälkeen lehtien metsästys jatkuu.
Mikä?
Lehtien syyssiivous ○○Tampereen kaupungin kunnossapitoyksikkö Infra vastaa mm. katujen, puistojen ja kunnallisten rakennusten pihojen puhdistamisesta. ○○Lehtien keräämiseen osallistuu tänä syksynä noin 70 työntekijää. ○○Hoidettavia alueita on Tampereella yhdeksän, joista kolmea hoitavat ulkopuoliset urakoitsijat. ○○Kaupungilta kuluu lehtien keräämiseen 200 000 euroa syksyssä. ○○Valmista kompostia syntyy yhden syksyn lehdistä 1 500 kuutiometriä. Multamäärään lehtiä tarvitaan noin kymmenkertaisesti.
Silja Annila
Petri Kangas
Tomi Kuittisen kauko-ohjaamana lehdet päätyvät kompostoitaviksi.
Vuoden päästä Rauli Mikkosen, Tomi Kuittisen ja Simo Mäkirinnan edessä olevat lehdet ovat muuttuneet mullaksi.
Nilli Nirhamon puhallin sai lehdet lentämään Tallipihalla.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Salatulla yhteydellä sananv Verkko Internetin selaaminen Tor-verkon kautta suojaa yksityisyyden internetissä ja estää
käyttäjän paikantamisen. Tor on tärkeä työkalu internetin ilmaisuvapauden takaamiseksi, mutta myös rikolliset käyttävät sitä omiin tarkoituksiinsa.
Näin
toimii
Vain viimeinen yhteys kolmannel[₃] ta reitittimeltä lopulliselle sivulle
Käyttäjä avaa koneellaan Tor[¹] ohjelman ja yhdistää sitä kautta
on salaamaton. Ulkopuoliselle tarkkailijalle näyttää siltä, että yhteys tulee viimeiseltä reitittimeltä ja käyttäjän sijainti ja tunnistetiedot jäävät salaisiksi.
Tor-palvelimelle.
Ilman Tor-ohjelmaa yhteys kulkee salaamattomana suoraan käyttäjän koneelta lopulliselle sivulle, jolloin ulkopuolinen tarkkailija näkee suoraan, kuka sivulle on yhdistänyt ja mistä.
Kaapeleiden ja tietokoneiden täyttämässä huoneessa hurisee harmaa, huomiotaherättämätön tietokone. Se on yksi yli neljästätuhannesta Tor-verkkoon kytketystä tietokoneesta eli Tor-reitittimestä, joiden kautta liikenne Torissa kulkee. Kone sijaitsee verkon sananvapautta puolustavan Electronic Frontier Finlandin (EFFI) tiloissa Helsingissä. EFFI:n varapuheenjohtajan Ville Oksasen mukaan yhdistys ylläpitää konetta, sillä Tor on nykyaikana helppokäyttöisin työkalu yksityisyyden suojaamiseen verkossa. Muita Tor-verkon reitittimiä ylläpitävät EFFI:n tapaiset järjestöt ja sananvapautta kannattavat yksityishenkilöt eri puolilla maailmaa. Kuka vain voi ladata koneelleen Tor-ohjelman ja yhdistää internetiin sen kautta. Tor-suojauksen tehokkuudesta kertoo paljon se, että edes Yhdysvaltojen turval-
lisuusvirasto NSA ei ole pystynyt purkamaan sitä vielä täydellisesti. Koko maailmassa Tor-verkolla on noin kolme miljoonaa käyttäjää päivittäin. Tämä on murto-osa kaikista maailman päivittäin internetiä käyttävistä ihmisistä. Internetin selaaminen Tor-verkon kautta on hitaampaa, joten sen käyttö voi jopa haitata tavallista länsimaista internet-käyttäjää. – Kyse on kansainvälisestä järjestelmästä, jonka hyödyt tulevat parhaiten esille Kiinan ja arabimaiden kaltaisissa ei-demokraattisissa järjestelmissä, Oksanen tiivistää. Tor-verkkoa käyttävät esimerkiksi ihmisoikeus- ja sananvapausaktiivit maissa, joissa mielipiteiden ilmaisua on rajoitettu. Toimittajat voivat käyttää sitä lähde-
suojan takaamiseen ja tietovuotajat epäkohtien paljastamiseen. Oksasen mukaan myös tavallinen kansalainen voi käyttää Toria esimerkiksi estääkseen yrityksiä tai valtion elimiä keräämästä tietoja itsestään. Tor-verkolla on myös pimeä puolensa. Suomessa verkkoa on käytetty muun muassa tappouhkausten esittämiseen, lapsipornon levittämiseen ja huume- ja asekauppaan. – Maissa, joissa mielipiteenilmaisua ei tarvitse pelätä, verkon käyttö keskittyy lähinnä rikolliseen toimintaan, keskusrikospoliisin rikoskomisario Timo Piiroinen sanoo. Piiroisen mukaan Tor-verkko nousee esiin silloin tällöin erilaisia rikoksia tutkittaessa. Vaikka se on tehokas työkalu anonymiteetin takaamiseen, verkko ei tarjoa täydellistä suojaa rikollisille.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
apauteen valitsee satunnaisen [2] Tor polun Tor-reitittimien
Rakentaminen Tornihotellia rakentava Kristian Vaari
viettää päivänsä kaupungin kattojen yllä, mutta kolmimetrisille tikkaille nousu voi välillä hirvittää. Petri Kangas
joukosta. Salattu yhteys kulkee kolmen reitittimen kautta.
Mies taivaalla
Kristian Vaarin nykyinen, 112 metriä korkea työpaikka, jättää edellisen 75 metrisen selkeästi varjoonsa.
– Ei Tor estä poliisia selvittämästä rikoksia. Se on enemmänkin virtuaalinen maski, jolla rikollinen yrittää peittää jälkensä verkossa, Piiroinen kertoo. EFFI:n Ville Oksanen on Piiroisen kanssa samaa mieltä. Rikollisille Tor on yksi työkalu muiden joukossa, kun taas Kiinassa sananvapauden puolesta taistelevalle se voi olla ainoa keino säilyä hengissä. – Suomessa poliisilla on muitakin keinoja saada rikolliset kiinni kuin elektroninen tiedustelu, joten Tor ei ole erityinen ongelma poliisille. Jos halutaan pitää kiinni sananvapaudesta, järjestelmän täytyy kuitenkin kestää viranomaisten hyökkäykset kaikkialla, Oksanen sanoo. Joonatan Hulkkonen
Suomen korkein asuinrakennus on vielä muutamia kerroksia vajaa lopullisesta mitastaan. Sen raudoitetulta huipulta aukeaa kuitenkin jo nyt upeat näkymät kauas kaupungin rajojen yli. Kristian Vaari voi nähdä alapuolellaan katolla hääräävät keltatakkiset rakentajat, miltei 40 metriä muuta aherrusta ylempänä. Hän on toinen nostokurjen kuljettajista SRV:n hotellityömaalla Tampereen keskustassa. Työvuoro alkaa, ja Vaari kiipeää kohti yksinäistä työtilaansa. 112 metriä metallitikkaita ei taitu ilman taukoja, eikä alas mennä kuin pakosta. Ylös ja alas kapuaminen on rasite keholle, mutta työ vaatii myös vahvaa päätä. Kurki nostaa hotellin katolle kaiken tarvittavan ja laskee alas tehtävänsä täyttäneet rakennuspalikat. Olipa kyseessä sitten nippu rautatankoja tai elementtikylpyhuone, tarkkuuden on oltava huipussa. – Virheliike, joka pudottaa toimistossa kynän lattialle, tappaa tässä työssä ihmisiä. Yhtä asiaa ei kuitenkaan voi hieroa kovin pitkään. Vastuullisuus ja itsenäisyys ovat pitäneet työn mielekkäänä jo 15 vuotta. Itsensä on voitava ylittää jatkuvasti, se piiskaa eteenpäin. Kurjen käyttöä opetetaan puoli vuotta kestävällä kurssilla. Suomesta löytyy silti vain kourallinen
ihmisiä, jotka sen osaavat. SRV:n työmaalla koneen käyttäjiä on kaksi, mutta se on harvinainen tilanne. Vaari kertoo olevansa lähes aina ainoa oman ammattikuntansa edustaja. Työn yksinäisyys ei rajoitu siis vain taivaalla istumiseen. Asian kääntöpuolella on kuitenkin rauha. Nosturin kuljettaja on oman itsensä herra ja vastaavia maisemia toivoo varmasti moni. Vaikka näkymä Suomen korkeimmasta kurjesta on oma lukunsa, myös matalammat koneet tarjoavat kaikenlaista katseltavaa. Erään kymmenen vuoden takaisen työmaan näkymä on jäänyt Vaarin mieleen kaikkein erikoisimpana. – Nuori ja hyvännäköinen nainen antoi strippausesityksiä joka aamu keittiönsä ikkunasta. Hän joogasi siellä verhot auki. Sinne tuli vähän vilkuiltua, mutta nainen varmaan tiesi sen varsin hyvin. Nostokurjet ovat kiehtovia koneita ja niiden kiehtovuus leijuu myös kuljettajien ympärillä. Työ vaatii kuitenkin paljon, eikä jokaisesta ole siihen. Itsensä kanssa kun on pakko viihtyä. Vaarin vastaus tähän pulmaan on hyvä työstä riippumatta: – Joskus on hyvä, että on omia ajatuksia. Nikke Kinnunen
8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
Tulitaikoja pakkasessa Tulitaide Liekkien valo ja polte kiehtovat tulitaiteilijoita,
joille tulenhallinnasta on tullut intohimo.
Kristiina Lehto, kuvat Juulia Järvenpää, teksti
10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Pilvi Ikosta tulien pyörittely jännittää usein vielä nykyäänkin.
P
Pyörivä tuli humisee korvissa, ja ilmaan piirtyy liekeistä kuvioita, jotka muistuttavat kukkasia. Kun yksi sammuu, pöllähtää ilmaan paksu savupilvi ja voimakas lamppuöljyn tuoksu. Tuuli saa liekit nuolemaan esiintyjien kasvoja, mutta se ei näytä haittaavan. Sormia ja varpaita pistelee kylmästä, mutta elävä tuli lämmittää liekkiryhmäläisiä. Amir Bardo pyörittää pakkasellakin keppiänsä ilman paitaa. Välillä keppi pyörähtää niskan päältä, välillä olkapään ympäriltä. Vaatteet vaikeuttavat kepin pyörittämistä. Paljasta ihoa vasten on paremmin kitkaa. On vanteita, keppejä, viuhkoja ja soihtuja. Erilaisia tulivälineitä löytyy joka makuun. Toiset ovat nopeita ja vaikeita, toiset soveltuvat hitaaseen ja leijailevaan tanssiin. Tulta pitää kunnioittaa. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, muuten polttaa itsensä. Mitään isoja haavereita kenellekään ei ole käynyt. – Hiukset ovat kärähtäneet aika monta kertaa, mutta yllättävän paljon niitä on vielä jäljellä, Noora Pitkänen kertoo nauraen.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11
Bardo ja Pitkänen kuuluvat Tulikukka-ryhmään, joka sai alkunsa vuonna 2010 järjestetyssä Euroopan Rainbow Gatheringissa, jossa opetettiin kepinpyörittelyä. – Juoksimme munasillamme metsässä muiden hippien kanssa ja keräsimme maasta keppejä, joilla harjoittelimme temppuja, kertoo Tulikukan perustaja Tommi Räinä. Kepinpyörittely vei miehen mukanaan, ja jo muutaman päivän päästä hän avusti temppujen opettamisessa. Räinä opetti oppimansa temput ystävilleen Marko Halmille ja Antti Heikkilälle. Uudesta harrastuksestaan innostuneena he tekivät tulikeppejä ja perustivat yhdessä ryhmän, josta myöhemmin tuli Tulikukka. Tulenpyörittely jännitti aluksi, mutta jännitys vaihtui pian huumaksi, kun pojat pääsivät tulitaikojen makuun. – Tulitaiteesta on vuosien myötä tullut minulle intohimo ja rakas harrastus, Räinä kertoo. Tulikukka rantautui Tampereelle vuonna 2011, kun Räinä muutti perheensä kanssa Pirkanmaalle. Harrastus on Tulikukan jäsenille ilmainen. Keikoista saatavilla maksuilla kustannetaan ryhmälle uusia välineitä ja muita tarvikkeita, kuten sammutuspeitteitä ja lamppuöljyä. – Tulitaide kuuluu kaikille. Haluan, että tämä harrastus on avoin myös niille, joilla ei ole paljoa rahaa, Räinä sanoo.
Alla vasemmalla: Ensimmäinen kerta tulien kanssa pelotti Noora Pitkästä. Pelkojen kohtaaminen tuntui hyvältä, kun mitään ei sattunut. Alla oikealla: Tommi Viitanen on tehnyt itse kaikki omat tulivälineensä. Myös osa Tulikukan yhteisistä välineistä on Viitasen kädenjälkeä.
Vasemmalla: Tony Aronen ja Tommi Viitanen sytyttämässä tulikeppejä. Oikealla: Hilla Kuupon suosikkiväline on tulivanne.
Samassa ryhmässä toimiva Tony Aronen sai tulikärpäsen pureman löydettyään sirkustarvikekaupasta ensimmäisen tulivälineensä, devilstickin, jonka jälkeen hän on kokeillut kaikenlaisia välineitä. Hän haluaisi jonain päivänä päästä tienaamaan elantonsa kiertelevänä tulitaiteilijana. Aronen pyörittää ketjuja, joiden päässä on palavat tulet. Välillä hän pyöräyttää ketjut käsiensä ympäri niin, että palavat päät osuvat sormiin, ja noki värjää ne mustiksi. Ihmettelen, kuinka hän selviää tempusta ilman palovammoja. – Olen viettänyt lapsuuteni sirkuksen parissa, ja minut on jopa kastettu sirkusteltassa. Sirkus on minulle elämäntapa. En osaa olla kauaa samassa paikassa. Tulikukan kautta pääsee liikkumaan keikkojen perässä, mutta haaveenani olisi päästä jonain päivänä sirkuksen matkaan, Aronen kertoo.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Tarinankertojat tulevaisuuden toivoina väittely Utain haastoi toimittaja ja vierailijaprofessori Elina Grundströmin
vastaamaan väitteisiin hitaasta journalismista. Ihmiset selaavat iltapäivälehtien nettisivuilta otsikoita ja klikkailevat auki tissikuvia ja koiravideoita. Vakavat, tarinalliset jutut eivät kiinnosta kansalaisia. – Kyse ei ole siitä, mitä ihmiset klikkailevat, vaan siitä, mistä mediasisällöstä he ovat valmiita maksamaan. Aina on ollut pornoa ja kapakkakeskusteluja, mutta journalismi on eri asia. Samat ihmiset klikkaavat kissankuvia ja maksavat Long Playstä. Kissankuvat eivät ole journalismia eivätkä maksullista sisällöntuotantoa.
hidas journalismi on se journalismin laji, joka tällä hetkellä rekrytoi samaan aikaan kun muut irtisanovat. Hyvällä journalismilla ansaitseminen ei näinä aikoina ole helppoa, mutta huonolla journalismilla on vielä vaikeampaa ansaita ja pysyä alalla. – Meillä on paljon esimerkkejä toimittajista, jotka tulevat hitaalla journalismilla toimeen sekä Suomessa että kansainvälisesti, mutta ei se helppoa ole. Monet toimittajat eivät edes halua tehdä pelkästään yhdentyyppisiä tai tietynpituisia juttuja.
Suomalaisen, hitaaseen journalismiin erikoistuneen Long Playn jutut maksavat 3,90 euroa, joka on lähes kokonaisen lehden hinta. Hidas journalismi ei tavoita tavallista kansalaista, vaan lukijakunta koostuu pienestä eliitistä. – Eihän kukaan ole väittänyt, että Long Playlla on paljon lukijoita, eikä sillä välttämättä tarvitsekaan olla. Toisaalta 3,90 euroa on kirjasta aika vähän ja Long Play tavoittelee samanlaista teosluonnetta. Kyse on siitä, mistä yleisö on valmis maksamaan. Yleisten arvioiden mukaan pienet mediayhtiöt ja rajattujen yleisöjen mediat ovat niitä, joista on tulossa kannattavia. Long Play edustaa sellaista journalismityyppiä, joka arvioideni mukaan tulee lisääntymään myös suurempia yleisöjä tavoittavien medioiden sisällä. – Yleisön maksuhalut ovat vähentyneet ja vaatimukset kasvaneet. Vaatimukset näyttävät kohdistuvan journalismiin, joka perustuu huolelliseen tutkimukseen ja tiedonhankintaan ja on huolellisesti kirjoitettua.
Internetissä linkitetään paljon yksittäisiä juttuja, mutta pääasiassa nämä ovat skandaalinhakuisia ja sisällöltään tyhjänpäiväisiä. Pitkät jutut eivät saavuta tätä kohdeyleisöä sosiaalisessa mediassa. – Sosiaalisessa mediassa mainostetaan pitkiäkin juttuja, esimerkiksi Long Playn jutut leviävät siellä. Eivät nämä kaksi asiaa poissulje toisiaan millään tavalla. Ulkomailla kirjatkin ovat paljon siirtyneet sähköisiksi. Pitkät, sähköiset jutut yleistyvät todella nopeasti tällä hetkellä. Suomi on kansainvälisesti uniikki maa, koska Long Playn ansiosta pitkät jutut ovat ruvenneet olemaan kannattavia aikaisemmin kuin sähkökirjat. Monessa muussa maassa kehitys on tapahtunut päinvastaisesti.
Hitaan journalismin tekeminen on liian aikaavievää, eivätkä toimittajat voi ansaita elantoaan tällaisilla julkaisuilla. – Olennaista on se, että yleisesti, ainakin Yhdysvalloissa,
Kristiina Lehto
Ida Kannisto
KUKA?
Elina Grundström
○○50-vuotias vapaa toimittaja ja tietokirjailija. ○○Journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. ○○Saanut tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon. ○○Saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon kaksi kertaa.
Elina Grundströmin mielestä hitaalle journalismille on tilausta.
⋆⋆Katukriitikot
Suhtautuminen mediaan vaihtelee maailmanlaajuisesti paljon. Eri tiedotusvälineet kertovat samat uutiset eri tavalla. Utain kysyi eri maiden opiskelijoilta, miten he suhtautuvat oman maansa mediaan. Pidätkö mediaa luotettavana? Juulia Järvenpää
Juulia Järvenpää
David Fuller, 20, Yhdysvallat
”En luota mediaan kovinkaan paljoa, sillä yhdysvaltalaiset tiedotusvälineet tuntuvat yleensä vain kalastelevan huomiota. Osa uutisista ei pidä paikkaansa laisinkaan. Esimerkiksi CNN on saanut lukuisia syytöksiä keksityistä uutisista. Joissain uutisissa he ovat jopa käyttäneet näyttelijöitä.”
Aoi Sako, 20, Japani
”Japanissa televisiota ja sanomalehtiä pidetään todella luotettavina. Toimituksissa ollaan tarkkoja siitä, että uutiset pitävät paikkansa, ja että uutisten kieli on virheetöntä. Japanissa katson joka aamu uutiset televisiosta samalla, kun syön aamupalan. Sanomalehteä pidetään luotettavimpana tiedonlähteenä.”
Juho Salmivaara, 28, Suomi
”Lähtökohtaisesti luotan mediaan, mutta mielestäni sieltä saatuun tietoon pitää suhtautua kriittisesti. Toisinaan tieto voi olla hyvinkin rajattua ja kapeaalaista, eli kuva voi jäädä yksipuoliseksi. Jos haluaa saada kattavan kuvan asioista, pitää käyttää useampia lähteitä eikä vain yhtä sanomalehteä.”
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
⋆⋆Mitä ihmettä?
Neliö täynnä tietoa
MEDIAPELIÄ
Maailman suosituin kaksiulotteinen kuviokoodi on paljon enemmän kuin pikselimössöä.
Samuli Niinivuo
samuli.niinivuo@uta.fi
Quick Response -koodit, kansankielisemmin ruutukoodit, ovat löytäneet tiensä katukuvaan älypuhelinten yleistyessä. Koodi luetaan puhelimeen ladattavalla sovelluksella. Puhelin tunnistaa esimerkiksi koodin sisältämän url-osoitteen ja siirtyy kyseiselle nettisivulle. Koodia voi käyttää myös nettisivuille kirjautumiseen. Tietokoneen näytölle ilmestynyt koodi luetaan sivustolle rekisteröidyllä kännykällä. Koodin luku kirjaa käyttäjän automaattisesti sisään tietokoneella. Koodi kehitettiin alun perin Japanissa autoteollisuuden käyttöön 90-luvun alkupuolella. Ruutukoodeihin voidaan tallentaa
Ymmärtämättömyys purkautuu mediassa vääryydeksi.
miltei satakertainen määrä tietoa perinteisiin viivakoodeihin verrattuna. Siinä missä perinteiset viivakoodit ovat yksiulotteisia, ruutukoodit ovat kaksiulotteisia. Tieto tallennetaan niissä sekä vaakaettä pystysuunnassa. Tämän vuoksi koodi vie vähemmän tilaa ja sen voi lukea mistä tahansa asennosta. Toimivuudestaan huolimatta koodit eivät ole ainakaan Suomessa järin käytettyjä. Ne nähdään kenties enemmän hauskana lisänä kuin oikeana tietolähteenä.
Kovina aikoina puhaltaa kylmä tuuli. Tuulta vastaan suojaudutaan lisäämällä lämmitystä. Kovina aikoina lämmitys tuotetaan polttamalla entistä enemmän öljyä. Ympäristöaktivisti Sini Saarela vastusti tätä kovien aikojen lämmitysjärjestelmää. Hän on nyt vangittuna Venäjällä.
Nikke Kinnunen
⋆⋆Miksi näin?
Nuorgam saapui tiensä päähän
Lihansyöjä Riku Rantala haastettiin kuukauden lihattomalle Verkossa toimiva musiikkimedia Nuorgam ilmoitti toimintansa lopet- ruokavaliolle. Facebook-haaste tamisesta. Yllätys oli suuri. Nuorgam palkittiin vuoden verkkomediana innoitti mukaan yli 30 000 suomalaista. viime vuonna. Välillä juhlista on syytä poistua, kun tunnelma hipoo ”Lihaton lokakuu? Ei varmasti kiinnosta. kattoa. Hirvenmetsästyskausi on juuri alkanut.” hirveä pataan, yle.fi
Nuorgamin voisi sanoa lopettavan huipulla. Miksi näin, Nuorgamin vastaava toimittaja Matti Markkola? – En tiedä uskooko tätä kukaan, mutta ajatus lopettamisesta oli vaikuttanut taustalla jo pitkään. Olimme mielestämme saavuttaneet huipun ja meidän tehtävämme tässä maailmassa oli täyttynyt. Nuorgamia voisi ajatella bändinä, joka julkaisee kolme levyä ja hajoaa. Oliko lopetuspäätös harkittu vai hetken mielijohde? – Nuorgamia ei ollut suunniteltu ikuisuusprojektiksi. Lopettamisesta oli puhuttu lehden alkuajoista lähtien. Päätös konkretisoitui menneenä kesänä ja aloimme pohtia, kuinka veisimme lehden loppuunsa. Kyse siis ei ollut äkillisestä tunteenpurkauksesta. Lopetuspäätös oli harkittu ja jopa kylmästi laskelmoitu hautaan saattaminen. Tällä tavoin pystymme luopumaan Nuorgamista tyylikkäästi.
Millaisen vastaanoton tieto lopettamisesta on saanut niin tekijöiden kuin lukijakunnan keskuudessa? – Lopettaminen on tullut yllätyksenä kaikille, ja niin oli tarkoituskin. Vain Nuorgamin ydinryhmä tiesi päätöksestä. Ymmärrettävästi lehden avustajat ja toimittajat ovat olleet pahoillaan, mutta halusimme säilyttää lopettamispäätöksen sokkiarvon.
”Perimmäinen ongelma on ihmisten liian suuri määrä maapallolla. Jos meitä olisi vähemmän, voisimme nauttia elämästä ilman omantunnontuskia ja syödä pihviä, ajaa autoa, lentää kaukomaille jne. Ehdotankin, että lanseerataan kampanja ”Seksitön syyskuu” muistuttamaan meitä liikakansoituksen haitallisuudesta.” Ihmiskunnan jäsen, hs.fi
Onko Nuorgamin lopettaminen jonkin uuden alku? – Olen kuullut huhua mahdollisista jatkajista Nuorgamin viitoittamalla tiellä. Itse en ole tällä hetkellä tekemässä mitään. Nuorgamista myös ryövättiin hyvässä mielessä kirjoittajia Rumbaan ja Soundiin sekä muutamaan muuhun mediaan.
”Maailman paskin tekosyy ”en voi kun poikkiskaan ei”. Taloudellisiin syihin turha vedota, soija on varmasti halvempaa kun se lehmän/sian/kanan ruho jonka saatte hikiseen päivän ruokiin ostettua.” Selisii, demi.fi
Samuli Niinivuo
Ida Kannisto
⋆⋆Gradu paketissa
Noora Niiranen: Pettynyt asiakas sosiaalisessa mediassa. Tutkimus finanssiyhtiöiden Facebook-sivuista. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, 2013.
”Kun muut ei syö niin tulee tarjoukseen ja meillä pakkanen täyttyy alta aikayksikön! Mahtavaa!!!” TINTTI, demi.fi
⋆ ⋆Lämpenee
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
Niiranen tutki, kuinka finanssiyhtiöt vastaavat sosiaalisessa mediassa kuluttajien huonoon palautteeseen. Kielteiset korvauspäätökset ja tyytymättömyys palveluihin saivat asiakkaat kommentoimaan kiivaimmin. Palaute sai yritykset selittämään syitä, ohjaamaan valitukset eteenpäin tai pyytämään anteeksi. Nikke Kinnunen
Tupakkayhtiö Phillip Morris Finland kyllästyi EU:n sääntelyyn ja aloitti vastakampanjan tupakoinnin vaaroista. Askin sisältä löytyvät laput käskevät tupakoitsijoita pitämään kiinni oikeuksistaan. Ainetta, joka tappaa Suomessa noin 5 000 ihmistä vuodessa, on syytäkin säännellä. Askin kyljessä olevat varoitukset ovat hyödyllisiä. On kuitenkin mietittävä, missä vaiheessa tupakoitsijoiden vainoaminen menee liian pitkälle. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä itse päättämään. Esimerkiksi menthol-savukkeiden tai junassa tupakoinnin kieltäminen on enemmän rasite elämälle, kuin oikea syy lopettaa tupakointi. Nikke Kinnunen
Media sen sijaan ei ole vaivautunut polttamaan öljyä Saarelan vuoksi. Häntä on käsitelty kylmin rukkasin. Vahingonilo on levinnyt sosiaalisen median kasvoille ja pilkkahuuto kiirinyt kommenttirivistöillä. Saarelan kannanotto on saatettu yhtä naurunalaiseksi kuin Don Quijoten yritys taistella tuulimyllyjä vastaan. Ympäristöaktivisti saakoon kärsiä typeryydestään. Hänhän käveli suoraan vihollisen syliin. Tuo sinisilmäinen blondi, kuten Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen Saarelan tunnisti. Saarela toimi kansalaistottelemattomuuden keinoin. Tämä totuus on puuttunut valtaosasta Saarelaa käsitelleistä kirjoituksista. Oletettavasti siksi, ettei hänen motiiviaan tahdota tunnustaa. Aseeton vastustaminen ja lain rikkominen moraalisin perustein on tiedotusvälineissä välittömästi syytä nimetä typeryydeksi. Ei tuolla tavoin vaikuteta, vaan saadaan syyte merirosvouksesta. Valtamedia tahtoo myös selittää Saarelalle luetun syytteen hänen kohtalokseen. Kansalaistottelemattomuuden tiellä vankilaan joutuminen lienee vain yksi edellytys omien periaatteiden loppuun viemiseksi. Suomessa on kauhisteltu raiskaustuomioiden hävytöntä lyhyyttä. Herää epäilys, tunteeko kansa kuitenkaan kohtuutta, jos se samalla hekumoi ajatuksella, kuinka ympäristöaktivisti pian joutuu vuosikymmeneksi vankilaan ja jää vaille hänelle kuuluvaa oikeutta. Median keskusteluissa lentävä lause kuluu paradoksaalisesti: ”Sitä saa, mitä tilaa.” Viimeksi tämä lausuttiin Ilta-Sanomien kommenttipalstalla lehden uutisoitua Saarelan vankeuden jatkumisesta. Saarelan vangitseminen ärsyttää sivustakatsojaa. Sivustakatsoja vertaa itseään Saarelaan ja miettii, miksi edelleen seisoo sivussa. Turhautuminen valitettavasti lietsoo vain inhoa. Sivustakatsojan inho on turhautumisen lopputuote, jota mediassa kierrätetään. Median vahingonilo on sen kyvyttömyyttä auttaa vangittua. Saarelan tilanteen nostattama keskustelu todistaa kaikkein osuvimmin, mikä ajan henki nyt on. Lämpö on vähissä, ja se tuotetaan tuhoamisvoimalla. Silti lämmitysjärjestelmä ei toimi tarpeeksi hyvin. Se ei lämmitä kenenkään mieltä. Mikäli henkinen kylmyys estää ymmärtämästä yhden ihmisen avunhuutoa, kovat ajat ovat täällä jäädäkseen, ja kylmä tuuli puhaltaa yhä kovemmin.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Petri Kangas
Marjatta Koivuluodon mielestä koirien toimintaa on hauska seurata. Tero Loukes katsoo vieressä.
Hännällinen hyvää mieltä Hyvinvointi Kaverikoirat viettävät aikaa niiden kanssa, jotka eivät itse voi pitää lemmikkiä. Kaksitoista karvaista jalkaa vipeltää Taatalan palvelukodin oleskelutilaan Tampereella. Asukkaiden kasvot leviävät hymyyn, ja kädet yrittävät päästä rapsuttamaan innostuneita vieraita. Novascotiannoutaja Zeta, kettuterrieri Turo ja labradorinnoutaja Fiona ohjaajineen ovat mukana Kennelliiton kaverikoiratoiminnassa. Kaverikoirien tarkoituksena on ilahduttaa niitä, jotka eivät itse pysty pitämään koiraa. – Vierailujemme kautta eläinrakkaat ihmiset saavat edes vähän kontaktia eläimiin, sanoo Zetan omistaja Laura Kauppinen. koiraohjaajat ovat vapaaehtoisia. Kauppinen lähti mukaan, koska halusi harrastaa koiransa kanssa. – Antoisinta on, kun pääsee tuomaan lisäarvoa toisen ihmisen elämään, Kauppinen sanoo. Myös koiran täytyy viihtyä tapaamisissa. Sopiva kaverikoira on yli kaksivuotias, ihmisiin tottunut ja rauhallinen. Kennelliiton koulutuksessa koiran soveltuvuus testataan ja omistajalle kerrotaan toiminnasta. Sitten koira saa oranssin kaverikoirahuivin. – Parhaassa tapauksessa kaikki hyötyvät: asiakkaat piristyvät ja koirat saavat huomiota. Yksi vierailijoista ei ole lainkaan rauhallinen. Fiona juoksentelee ympäriinsä, haukkuu ja heittäytyy selälleen rapsutettavaksi. Fionan villeys on kuitenkin jo tuttua Taatalankodin asukkaille. Toiminnassa pyritään siihen, että samat koirat vierailisivat samoissa kohteissa säännöllisesti. Taatalankodissa koirat käyvät noin kerran kuussa. Lisäksi yhdellä koiralla voi olla yhdestä kolmeen muuta vierailukohdetta. – Toimintaa olisi varmasti enemmänkin, jos vapaaehtoisia olisi. Koiralle sopiva tahti on enintään kerta viikossa.
Kaveri on enemmän kuin eläin – Sen täytyis syödä vähän enemmän. Luut tuntuu
kaverikoiratapaaminen on rento tapahtuma. Ohjattua toimintaa ei ole, vaan ihmiset saavat halutessaan silittää koiria tai leikkiä niiden kanssa. Koirat ovat talutushihnassa omistajiensa hallinnassa, joten vaaratilanteita ei pääse syntymään. Kauppinen ei ole kuullut yhdestäkään huonosta kokemuksesta. – Koirat ovat kuitenkin eläimiä, ja ne saattavat reagoida yllättävästi. On tärkeää, että ohjaaja osaa lukea koiraansa. Eläinten läsnäolon parantavaa vaikutusta ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan, mutta Taatalan palvelukodissa sen voi melkein nähdä. Silittäjiä riittää aina siihen asti, että Fiona, Turo ja Zeta vuorotellen nukahtavat lattialle.
läpi. Tero Loukes pörröttää novascotiannoutaja Zetan oranssinruskeaa turkkia. – Minulla on ollut näitä kotona, niin tiedän miltä näiden pitäisi tuntua. Zetan omistaja Laura Kauppinen nauraa: – Se on kyllä ollut vähän laihdutuskuurilla. Loukes on ollut kaverikoirien vierailuilla joka kerta. Hän saa niistä sisältöä päiväänsä. – Koirat antavat voimaa useammallekin päivälle, Loukes toteaa ja rapsuttaa Zetaa. Vierailut muistuttavat omasta koirasta. – Kerran se hyppäsi kahdesta metristä pää edellä veteen, hän nauraa. Myös lähihoitaja Saila Lehojärvi pitää vierailuja tärkeinä. – Eläimen kontakti on erilaista kuin ihmisen. Hoitaja on usein kiireinen, mutta eläimen voi ottaa syliin, hän sanoo. Zeta alkaa vinkua. – Se sanoo, että haluaa jäädä tänne, Loukes toteaa. Zeta katsoo nappisilmillään ensin omistajaansa ja sitten Loukesta. Aivan kuin se tietäisi, mihin sitä täällä tarvitaan.
Kaisa Uusitalo
Kaisa Uusitalo
Tero Loukeksen mielestä kaverikoirat saisivat vierailla palvelukodilla useamminkin.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
Rasvankärystä parrasvaloihin laulukilpailu Karoliina Karppinen, 21, on ensimmäinen
Näin koin
tamperelainen Voice of McDonald’s -kilpailija.
Perttu Räisänen
perttu.raisanen@uta.fi Kristiina Lehto
Keväällä Keskustorin McDonald’siin ilmestyi juliste,
jossa houkuteltiin ravintolan työntekijöitä kansainväliseen laulukilpailuun. Karppinen muistaa nähneensä vastaavan ilmoituksen pari vuotta sitten, kun hän vasta aloitteli pikaruokaketjun leivissä. – Silloin ajattelin, ettei tämä koske minua. Nyt työkaverini houkutteli osallistumaan kanssaan. Emme yhtään tienneet, millainen lähtötaso on, Karppinen muistelee.
Hjallis Harkimon ei usein näe liikuttuvan kyyneliin. Suurella valkokankaalla kivenkovan bisneshain herkistyminen on suorastaan vaikuttavaa. Pitkä ystävyys jääkiekkolegenda Teemu Selänteen kanssa on poikinut hattaranpehmeitä muistoja. JP Siilin dokumenttielokuva Selänne rikkoo lajityyppinsä katsojaennätyksiä nimenomaan elokuvateattereissa, joihin se näyttävänä luomuksena myös sopii. Tarinan punainen lanka on ohut, mutta yksityiskohdat muovaavat onnistuneesti kuvaa päähenkilöstä kaukalon ulkopuolella. Vai tiesitkö muka etukäteen, että Teemu on parantumaton myöhästelijä tai että hänellä on tapana ahmia ruuat myös pöytäkumppanien lautasilta? Viime vuosien nimekkäimpiä suomalaisdokumentin tienraivaajia ovat olleet Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Kovasikajuttu, Katja Gauriloffin Säilöttyjä unelmia sekä Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoro. Selänne on yksi iso askel lisää kohti lajityypin valtavirtaistumista.
Voice of McDonald’siin haettiin lähettämällä video omasta laulusta. Parin viikon päästä Karppiselle tuli kutsu Helsinkiin. Karsinta muistuttaa Idols-kilpailun koelauluja: kolme tuomaria arvioi hakijoiden taitoja, minkä jälkeen äänestetään jatkoon pääsijä. Karppinen kertoo pitävänsä eniten suuria tunteita herättävistä, voimakkaista kappaleista. Adele- ja Alannah Myles -tulkinnoillaan hän hurmasi tuomariston ja ansaitsi paikkansa Euroopan finaalissa. Kilpailu muuttui paljon todentuntuisemmaksi, kun Karppinen matkusti Lontooseen. Siellä hän kuuli ensi kertaa 18 muun finalistin laulavan. Karppinen muistelee hymyillen, kuinka kilpailijat kutsuivat toisiaan aluksi maan nimellä. Lontoon kilpailusta saldoksi jäi paikka kahdeksan parhaan eurooppalaisen joukossa. Maailmanlaajuiseen finaaliin olisi vaadittu vähintään neljäs sija. – Lähdin alusta asti hakemaan uusia kokemuksia, enkä pyrkinyt voittoon dollarinkuvat silmissä. Tämä jää kultaiseksi muistoksi, mutta toivoisin, että minusta kuullaan vielä. Katja Pajula
Mikä?
Voice of McDonald’s ○○McDonald’s-ketjun 1,8 miljoonalle työntekijälle suunnattu laulukilpailu. ○○Vuodesta 2006 järjestetty joka toinen vuosi. ○○16 finalistia esiintyvät Yhdysvaltain Orlandossa 15 000 ihmisen edessä. ○○Päävoitto on 25 000 dollaria.
Hyvässä dokumenttielokuvassa toimiva tarinankerronta menee todenmukaisuuden edelle.
McDonald’sin keittiössä raikaa Karoliina Karppisen laulu.
Muistilista 24.−30.10.2013: Pimeyden ja valon tunnelmia
Katja Pajula, Perttu Räisänen, Kaisa Uusitalo
24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Hirviöteatteria
Halloween Weekend
Kauhumaraton
Valoa pimeyteen
Tee se itse: kurpitsalyhty
Verta ja suolenpätkiä
Kuolemaa kirjastossa
The Addams Family -musikaalikomedia
Koko viikonlopun naamiaisbileet
Cinemadromessa kolme kauhuelokuvan Halloween-putki
Tampereen Valoviikkojen avajaiset
Nouda Kauppahallista kurpitsa ja katso netistä kaiverrusohjeet.
Slaughterfest tour 2013: raskaaseen metallimakuun
Dia de los Muertos: meksikolainen kuolleiden päivän alttari
32/30/23 euroa
Narikka naamiaisasussa ilmaiseksi ennen puoltayötä
7–18 euroa riippuen katsottavien elokuvien määrästä
Ilmainen
Kauppahallista kurpitsat 2 euroa/kilo
Ennakkoon 20 euroa, ovelta 24 euroa
Ilmainen
Tampereen Työväen Teatteri 19.00
Bricks 22–04
Arthouse Cinema Niagara 21.00 alkaen
Keskustori 19.00 alkaen
Kauppahalli auki ma-pe 8–18, la 8–16
Klubi 19.00
Sampolan kirjasto 11–20
Televisiossa dokumenttien nostetta kasvattaa räjähdysmäisesti Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin Docventures, joka näyttää sekoittavan sosiaalisen median kerran viikossa. Juuri keskustelu-ulottuvuus näyttäisi olevan salaisuus Docventuresin menestykseen. Valitut huipputeokset pyörivät elämää suurempien teemojen, kuten uskonnon, ruuantuotannon vaarojen ja vapauden, ympärillä. Uudet tuntemukset tällaisista asioista aiheuttavat nettinatiiveille tarpeen jakaa kokemuksensa muiden kanssa, ja kaunistelemattomat aiheet herättävät takuuvarmasti tuntemuksia sosiaalisessa mediassa. Docventures osoittaa, että dokumentti alkaa olla valtavirtaa suomalaisessa televisiossa. Ehkä pian lajityypin edustajia alkaa näkyä enemmän myös elokuvateattereissa. Toivottavasti, sillä hyvä dokumentti on mitä loistavin tietopaketti ja parhaimmillaan myös upea, tunteita herättävä katselukokemus. Dokumentti ei totta vie ole helppo taiteenlaji katsojalle, eikä varsinkaan tekijälle. Mitä merkittävämmän aiheen valitsee, sitä vaikeampi siitä on saada hyvää materiaalia. Docventuresissa näytetyn Whores’ Glory -elokuvan tekijältä kului kaksi vuotta saada luvat thaimaalaisten prostituoitujen kuvaamiseen. On vaikea edes kuvitella, millaista sinnikkyyttä ja ilmaisemisen tarvetta sellainen järjestely ennen ensimmäistä kuvauspäivää vaatii. Sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Mikä siis voisikaan olla ihmeellisempää kuin tarkoitushakuinen, dramatisoitu ja väkisinkin vajavainen esitys todellisuudesta?
Syksyllä 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden infografiikoita.
Shhh... Tampereella yövytään toiseksi eniten Suomessa!
Yöpymisiä Tampe reella kpl
Majoitusliikkeiden huonekäyttöaste %
1 100 000
70
1 000 000 900 000
65
800 000
60
700 000
55
600 000
50
500 000
45 6
200
7
200
8
200
9
200
0
201
1
201
2
201
40
Yöpyjien kotim aat 2012 Suomi 82 4 717
82 Suomi
%
18
muu Venäjä 20 714
Ruotsi 14 410
Saksa 17 963 Ella Kiviniemi