Utain 3/2014

3/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

Tuoliton vai tipaton?

Kumpi on suurempi terveysriski, mäyräkoira vai tietokonetuoli?

Luotain s.7

Osuuskunta on tulevaisuuden yritys Uusi osuuskuntalaki kannustaa turvallisempaan yritystoimintaan.

Tutkijat tarttuivat tilaisuuteen ja perustivat tutkimusosuuskunta Tapauksen. Ajassa s.2

Eläin on edelleen tuotantoväline Eläinten vanhain- ja turvakodissa Igor-hevosta ja Aprilli-vuohta kohdellaan nyt yksilöinä, ei enää tuotantovälineinä. Luotain s.6

Raaka-aineiden ehdoilla

Täydellinen leivonnainen on maun ja ulkonäön saumaton liitto. Näkymä s.8

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

23.1.2013

Avaus

Iida Lehtonen

iida.e.lehtonen@uta.fi

Toimitusten on pyrittävä virheettömyyteen.

Lukiessani lehteä odotan jutun olevan peräisin luotettavasta lähteestä ja kieliasultaan virheetön.

Ymmärrän, että huono taloudellinen tilanne ajaa toimitukset ahtaalle. Irtisanottujen toimittajien työt kasaantuvat jäljelle jääneille. Näin jo valmiiksi kiireinen työrytmi muuttuu entistäkin kiireisemmäksi.

Kiire on omiaan lisäämään virheiden määrää jutuissa. Lukijalla on kuitenkin oikeus odottaa totuudenmukaista ja kieliopillisesti oikeata tekstiä. Virheet myös nakertavat lehden journalistista uskottavuutta.

Virheettömyyden merkitys on nyt ymmärretty ainakin Helsingin Sanomissa. Lehdessä uskotaan, että tähän seikkaan panostaminen on merkittävä kilpailuetu.

Lehti on perustanut editoija-armeijan tarkastamaan juttujen kieliasua ja lähteiden luotettavuutta. Tämä ryhmä koostuu 40 toimittajasta. Jokaisen julkaistavan tekstin on määrä kulkea heidän valvovien silmiensä alta.

Aika näyttää, millainen vaikutus editoija-armeijalla on journalismin laatuun.

Helsingin Sanomat on ollut perinteisesti edelläkävijä suomalaisessa journalismissa. Ehkä muutkin toimitukset pian heräävät mukaan kilpailemaan juttujensa virheettömyydellä.

Mielestäni virheettömän tekstin tulisi kuitenkin olla toimituksille itsestään selvä päämäärä, ei kilpailuvaltti.

Osuuskunta tuo töitä tutkijoille

senni luttinen

yrittäminen Uuden

osuuskuntalain myötä osuuskuntien määrän uskotaan kasvavan tulevaisuudessa.

Vuoden alusta voimaan astunut uusi osuuskuntalaki helpottaa osuuskunnan perustamista. Uuden lain myötä myös yksittäiset ihmiset pystyvät perustamaan osuuskunnan, kun ennen perustamiseen on vaadittu vähintään 3 henkilöä, yritystä tai yhteisöä. Myös osuuskunnan rahoitusjärjestelmän rajoituksia on purettu niin, että nyt osuuskunta voi entistä vapaammin päättää, miten se kerää rahaa ja miten siihen voi sijoittaa.

– Uusi laki tekee osuuskunnasta yritysmuotona monipuolisen ja joustavan, kertoo Tampereen seudun osuustoimintakeskuksen toiminnanjohtaja Niina Immonen.

Immonen uskoo, että osuuskuntien määrä lisääntyy tulevaisuudessa. Osuuskunnan perustaminen on riskittömämpää kuin toiminimellä yrittäminen. Osakeyhtiön perustaminen taas vaatii pääomaa, jota yksittäisillä yrittäjillä ei välttämättä ole.

Raju taantuma vuonna 2008 herätti kiinnostuksen osuuskuntiin etenkin nuorten keskuudessa, kertoo osuuskuntia tutkinut projektisuunnittelija Tytti Klén Helsingin yliopiston Rural-instituutista.

– Osuustoiminta koetaan oikeudenmukaiseksi tavaksi tehdä bisnestä. Niihin on

Suomen ensimmäinen tutkimusosuuskunta tarjoaa uusia työmahdollisuuksia Nina Nygrenille, Timo Poutiaiselle ja Jere Niemiselle.

otettu mukaan myös sellaisia henkilöitä, joille työnsaanti muualta on vaikeaa.

Uutta lakia on Klénin mukaan kritisoitu siitä, että yhdessä tekemisen periaate katoaa, kun osuuskunnan voi perustaa myös yksin.

Tamperelainen osuuskunta Tapaus perustettiin marraskuussa 2013. Kahdeksasta tutkijasta koostuva osuuskunta tekee tieteellistä tutkimusta muun muassa maankäytöstä, luonnonsuojelusta ja aluekehittämisestä. Osuuskunnan hallituksen puheen-

johtaja Nina Nygren kertoo, että tavoitteena on muun muassa saada tutkimuksen avulla kehitettyä uudenlaisia luonnonsuojelu­ alueita.

Nygrenin mukaan Tapaus perustettiin osittain siksi, että pätkätöistä kärsivät tutkijat saisivat uusia työpaikkoja. Nygren toivoo, että Tapaus työllistäisi ainakin osan mukana olevista tutkijoista tulevaisuudessa päätoimisesti.

Säde Mäkipää

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Tuomas Haakana, Jari Hemmilä, Arttu Kärkkäinen ja Tuomas Koukkunen AD: Juha Valkeajoki

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Asuinalue määrää asuntolainan koron

Bonustilistä vaivaa toimeentulohaussa

Lumetukset tuovat taivastaidetta

Kasvavissa kaupungeissa myös asunnon sijainti vaikuttaa asuntolainan marginaalikorkoon, toteaa Suomen hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna.

Paunan mukaan näin on Tampereellakin. Asuntolainan saa halvemmalla, jos kaupunginosa on rauhallinen ja turvallinen ja siellä on hyvät liikenneyhteydet sekä hyvät palvelut, kuten koulu, terveysasema ja kauppoja.

Pankit myöntävät lainaa mieluiten pienten, keskustassa sijaitsevien asuntojen ostoon, koska ne saa tarvittaessa helposti muutettua rahaksi.

Paunan mielestä pieniä asuntoja tarvittaisiin ylipäätään lisää.

– Yhden ja kahden hengen talouksia on yhä enemmän. Silti kuntapäättäjät ja kaavoittajat kaavoittavat asuntoja nelihenkisille perheille.

Bonuskorttien mukana avattavat tilit harhauttavat sosiaalitoimistoissa asioivia.

Toimeentulotukipäätöstä varten sosiaalitoimistoon pitää toimittaa kahden kuukauden tiliotteet kaikista tileistä, jotka asiakas omistaa.

Sosiaalitoimistossa vaaditaan tiliote myös bonustilistä, vaikka tilin olemassaolon olisi unohtanut tai sinne ei olisi ikinä rahaa tallettanut.

Tampereen kaupungin toimeentuloturvan päällikkö Timo Ruohola myöntää bonustilien aiheuttavan toisinaan lisäselvityspyyntöjä.

– Emme tarkasta pelkkää bonuskertymätiliä, sillä bonusten kerryttämät rahasummat ovat melko pieniä. Mutta jos bonuskortissa on luotto-ominaisuus tai tilille voi ladata rahaa, silloin selvitys tarvitaan, Ruohola sanoo.

Tampereella on nähty tammikuun aikana useita haloja eli taivaalla näkyviä valoilmiöitä, kuten valorenkaita ja -pylväitä.

Tampereen Ursan puheenjohtajan Kari Kuuren mukaan lumetukset luovat haloille hyvät olosuhteet.

– Hiihto- ja laskettelukauden alussa tehtävät lumetukset lisäävät jääkiteiden määrää ilmassa. Kun on sopivasti pakkasta, luonnonvaloa tai keinovaloa ja tuuleton sää, haloilmiöitä voi syntyä taivaalle.

Kaupissa latujen 2 viikkoa kestäneet lumetukset lopetetaan tältä talvelta torstaina.

Hervannan ja Mustavuoren laskettelurinteitä lumetetaan toimitusjohtaja Tiina Sirosen mukaan vielä ensi viikon alkuun asti.

Tämänkin jälkeen luonnossa syntyvät ja taivaalle kohoavat jääkiteet voivat tuoda taivaalle valotaidetta.

Sinikka Suominen

Eeva Järvenpää

Silja Eisto

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Sinkkunaisten hedelmöityshoidot tuplaantuneet

Teppo Moilanen

Spermapankit Itselliset naiset turvautuvat

hedelmöityshoitoihin keskimäärin 34-vuotiaina.

Sinkkunaisten eli itsellisten naisten hedelmöityshoitojen määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun puolivälistä tähän päivään.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) mukaan naimattomille naisille syntyi hedelmöityshoitojen avulla 80 lasta vuonna 2005. Vuonna 2012 lukema oli 162. Tuolloin kaikista hedelmöityshoidoilla saaduista lapsista 6,7 prosenttia syntyi itsellisille naisille.

Väestöliiton lapsettomuusklinikan ylilääkärin Anne-Maria Suikkarin mukaan vielä 1990-luvulla sinkkunaisten hedelmöityshoidot olivat tabu, ja niitä tehtiin vain vähän.

Esimerkiksi Helsingin klinikalla hoidettiin vuosittain kymmenkunta itsellistä naista. Nykyisin lukumäärä on kaksinkertainen.

Jos naisparit lasketaan mukaan, lukema on nelinkertaistunut.

Asenneilmapiirin muutos ja tiedon lisääntyminen ovat tärkeimpiä syitä itsellisten naisten hoitojen määrän kasvuun, sanoo Suikkari. Hänen mukaansa vuonna 2007 säädetty hedelmöityshoitolaki ai­ heutti paljon keskustelua, jonka jälkeen myös sinkkujen hoidot lisääntyivät. Hedelmöityshoitolaki takaa muun muassa lapsen oikeuden saada tietää siittiön luovuttajan henkilöllisyys.

THL:n tutkija Suvi Nipuli teki viime vuonna pro gradun itsellisten naisten hedelmöityshoidoista. Hänen mukaansa sinkkunaiset kääntyvät yhä useammin spermapankin puoleen, koska parisuhteiden solmimisen ja lastenteon keski-ikä on kasvanut selvästi. Jos nainen ei ole parisuhteessa vauvakuumeen iskiessä, hänellä on aiempaa matalampi kynnys aloittaa

Sinkkuasiakkaiden osuus klinikoilla on kasvanut ja asenneilmapiiri sinkkunaisten hedelmöityshoitoja kohtaan on muuttunut.

hedelmöityshoito.

– Sosiaaliset normit ovat muuttuneet, eikä parisuhteen ja lapsenhankinnan tarvitse olla enää toisiinsa kytköksissä. Yhä suuremmalla osalla naisista on korkea koulutustaso ja mahdollisuus elättää perhe yksin, Nipuli sanoo.

Hedelmöityshoidon aloittavien itsellisten naisten keskimääräinen ikä on 34 vuotta. Ylilääkäri Suikkarin mukaan yleisin

Liikeideat jalostuvat harvoin yrityksiksi Suomalaiset ovat hyviä ideoimaan.

Peräti 44 prosentilla suomalaisista on liikeidea, mikä on enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Asiasta kertoo Global Entrepreneurship Monitor -yrittäjyystutkimus.

Ideat eivät kuitenkaan yleensä johda mihinkään, ja vain 5 prosenttia suomalaisista perustaa yrityksen. Luku on selvästi pienempi kuin muualla Euroopassa.

Yritys-Suomen yritysneuvoja Stig Jan-

kes kertoo, että moni arkailee yrittäjäksi ryhtymistä. Yhdeksi syyksi hän kertoo yrittäjän sosiaaliturvan, joka on pitkälti erilaisten vakuutusten varassa.

Työttömän työnhakijan kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen on sekin korkea. Yrittäjän toimeentuloon tarkoitettu noin 700 euron suuruinen starttiraha on usein selvästi ansiosidonnaista työttömyystukea pienempi.

– Käytännössä työtön saa enemmän tukea kotona istumisesta kuin itsensä työllistämisestä, Jankes kertoo.

Elämäntilanne vaikuttaa yrittämishaluun. Näin arvioi tamperelaisen Kameratori Oy:n toimitusjohtaja Jussi Lehmus.

– Jos olisin ollut vakityössä ja joutunut maksamaan asuntolainaa, en luultavasti olisi rohjennut lähteä yrittäjäksi.

Lehmus perusti käytettyjä kameratarvikkeita myyvän yrityksen vuonna 2010 yhdessä yhtiökumppaninsa Juho Leppäsen kanssa.

Toiminta oli aluksi pienimuotoista, ja myynti tapahtui pääosin verkossa. Nykyään liikkeellä on omat tilat Tampereen keskustassa ja se on alansa ainoa toimija Suomessa.

Lehmuksen mukaan asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat muuttumassa Rovion ja Supercellin kaltaisten menestystarinoiden ansiosta.

– Nykyään yrittäjyyttä arvostetaan aiempaa enemmän, Lehmus uskoo.

Iida Lehtonen

syy aloittaa hoito on se, että sopivaa isäkandidaattia ei ole löytynyt.

– Päätös on harvoin itselliselle naisille helppo. Käymme kaikkien kanssa perusteellisen keskustelun ennen hoitojen aloittamista. Usein naisia mietityttää lähipiirin suhtautuminen, oma jaksaminen ja isättömyyden vaikutus lapseen, Suikkari kertoo.

Marianna Langenoja Teppo Moilanen

Jussi Lehmuksen mukaan asenteet yrittäjyyteen ovat muuttuneet.

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Neljännes yhdeksäsluokkalaisista tytöistä kokee itsensä masentuneeksi Yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 25 prosenttia kokee olevansa masentunut.

Pojilla vastaava luku on 8 prosenttia. Kymmenen vuotta sitten luvut olivat 24 prosenttia tytöillä ja 12 prosenttia pojilla.

Yliassistentti Sari Fröjd Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä arvelee, että syy tyttöjen masennuksen yleisyyteen johtuu tyttöjen herkkyydestä.

Esimerkiksi uutisointi siitä, kuinka työpaikkoja vähennetään ja hyvinvointivaltio romahtaa, ruokkii alakuloa ja toivottomuutta.

– Tytöt myös ehkä lukevat enemmän uutisia ja ottavat asiat omakohtaisesti. He ajattelevat, että noin voi käydä minullekin, Fröjd sanoo.

Masennuksen aste vaihtelee lievästä vakavaan. Siinä missä lievä masennus on vähentynyt kymmenen vuoden aikana, vakavasti masentuneiden määrä on pysynyt ennallaan.

Tämä on Fröjdin mukaan hälyttävää.

– Tuossa iässä pitäisi tehdä esimerkik-

Uusi tutkimus yrittää Energiakanavat edistää kotoutumista auki juttukeikalla

si opintoihin liittyviä päätöksiä, ja sitä masennus vaikeuttaa. Kliinisesti todetussa masennuksessa myös toimintakyky heikkenee, mikä vaikuttaa arkeen.

Tutkija Fröjd suhtautuu skeptisesti siihen, että ikäluokan eteen olisi tehty enemmän. Sen sijaan hän uskoo, että positiivisuus on lähtenyt nuorista itsestään.

Myös lisääntynyt kilpailu työpaikoista on patistanut nuoria satsaamaan koulutukseen. Vanhemmistakin on ollut apua.

Masentuneita nuoria on vähemmän niissä perheissä, joiden vanhemmat ovat hyvin perillä lastensa asioista.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin tamperelaisten yhdeksäsluokkalaisten mielenterveyttä. Tutkimuksessa verrattiin vuosien 2012–2013 masennustilannetta kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.

Suomessa on ryhdytty tutkimaan ensimmäistä kertaa laajasti maahanmuuttajien hyvinvointia ja työllisyyttä.

Tilastokeskuksen yliaktuaarin Liisa Larjan mukaan vuoden alussa aloitettu tutkimus tulee tarpeeseen, sillä monet eri tahot ministeriöitä myöten kaipaavat ajankohtaista tietoa maahanmuuttajien terveydestä ja elämästä.

Aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi käsitelty vain suurimpia maahanmuuttajaryhmiä tai työelämässä olevien ihmisten kokemuksia.

Uuden tiedon avulla halutaan edistää kotoutumista. Tutkimustulokset julkistetaan syksyllä 2015.

Jo olemassa olevat suomalaiset ja kansainväliset selvitykset osoittavat, että maahanmuuttajien työnsaanti ja hoitoon pääsy voivat olla huonompaa kuin kantaväestön.

Akupainanta tuli yllätyksenä sekä minulle että kuvaajalle. Olimme haastattelemassa joogaohjaaja Antti Palokangasta ja kesken haastattelun hän intoutui esittelemään meille akujoogaliikkeitä tarttumalla jalkaani ja painamalla kovalla otteella jalkapöytäni sivua. Oikea piste löytyi, kun hymyni alkoi hyytyä.

Seuraavaksi haastateltava pyysi kuvaajani matolle makaamaan ja ohjasi hänelle toisen akujoogaliikkeen.

Yllättävä toiminnallisuus haastattelutilanteessa hämmensi meidät täysin. Katsoin suu auki vierestä, kun kuvaajaani heijattiin joogamatolla edestakaisin. Jälkikäteen totesin, että konkreettisten joogaliikkeiden esittely paransi sekä ilmapiiriä haastattelutilanteessa että lopullista juttuani. Lisäksi jalkapöytäni painelu tuntui reidessä asti vielä pitkään.

Laura Ikävalko

Veera Tegelberg

Säde Mäkipää

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Keinoihoa 3D-tulostuksen tutkimus Tavoiteltava innovaatio voisi

tulevaisuudessa auttaa palovammapotilaita ja korvata eläinkokeet.

Aalto-yliopiston 3D-printterit on valjastettu kunnianhimoiseen hankkeeseen – kasvattamaan keinoihoa. Kyse on Euroopan unionin rahoittamasta projektista, jossa on mukana Aalto-yliopiston biotekniikan ja kemian tekniikan laitos.

Akatemiaprofessori Jukka Seppälän johtaman tutkimusryhmän tavoitteena on tuottaa polymeerejä kudosviljelyn tukimateriaaleiksi. Projektissa valmistetaan näistä 3D-tekniikoilla tukirakenteita ja verisuonimalleja.

– Projektin tavoite on hyvin vaativa, mutta onnistuessaan se olisi suuri aikaansaannos. tulevaisuudessa keinoihosta voisi

olla apua esimerkiksi palovammapotilaille. Tämä ei kuitenkaan ole Seppälän mukaan ajankohtaista vielä pitkään aikaan.

Nopeam­min keinokudosta voitaisiin hyödyntää vaihtoehtona eläinkokeille.

Pelkästään Suomessa tehdään kokeita vuosittain 200 000–650 000 eläimelle. Euroopan unioniin kuuluvissa maissa ei ole saanut viime vuodesta lähtien tehdä kosmetiikka-alan eläinkokeita. Eläimiä kuitenkin käytetään edelleen esimerkiksi lääketeollisuuden kokeissa.

– Keinoihon käyttäminen olisi halvempaa ja etenkin eettisempää kuin eläinkokeet, Seppälä sanoo.

Soluviljelyn kudosmallien tuottamisessa käytetään kehittynyttä 3D-tulostustekniikkaa. Seppälän mukaan tärkeintä on printtauksen tarkkuus. Nykyprinttereillä päästään-

Mikä?

3D-tulostus ○○3D-tulostuksessa tuotetaan fyysisiä esineitä ja asioita tietokonemallin avulla. ○○ArtiVasc 3D -projektissa tulostuksen materiaalina käytetään nestemäistä polymeeriä. ○○Polymeerit ovat suuria molekyylejä.

Ne voivat olla orgaanisia, kuten DNA, tai synteettisiä, kuten silikoni.

”

Keinoihon käyttäminen olisi halvempaa ja etenkin eettisempää kuin eläinkokeet.”

Jukka Seppälä, akatemiaprofessori

kin muutaman kymmenen mikrometrin, eli millimetrin tuhannesosan, tarkkuuteen.

Lukemat ovat tarpeeksi pieniä verisuonimallien tekemiseen. Mallien on tarkoitus muistuttaa geometrialtaan oikeita verisuonia. Projektin edetessä tutkijaryhmä on saanut muodostettua yhä monimutkaisempia printtejä.

Mallien printtaus kestää kymmenistä minuuteista tuntiin. Tulostimeen levitetään ohuita kerroksia nestemäistä polymeeriä,

Jukka Seppälä pitelee kädessään 3D-tulostettua verisuonimallia.

josta kovetetaan halutut kohdat valon avulla.

Jotta keinokudosta saataisiin tuotettua, solujen muodostumiselle täytyy luoda mahdollisimman suotuisat olosuhteet.

Printattuihin verisuonimalleihin lisätään hydrogeeliä ja verkkomaista nanokuitua solujen kasvamisen mahdollistamiseksi.

16 työryhmää eri puolilta Eurooppaa

työskentelee ArtiVasc 3D -projektin parissa.

Keinoihon tuottaminen vaatii eri alojen osaajia. Mukana on esimerkiksi biologian, kemian ja lääketieteen tutkijoita. Viisivuotisen projektin kustannukset ylittävät 10 miljoonaa euroa. Projekti päättyy ensi vuoden lopulla.

Verotuksella työnteko kannattavammaksi Verotus Professori

35

ehdottaa remonttia ansiotuloverotukseen.

25 20

Frank Schwichtenberg / Wikimedia Commons

Ylä-Liedenpohjan ehdottamassa uudessa ansiotuloveromallissa henkilö ei maksa lainkaan veroja, jos sosiaalietuuksien ja palkka-, yrittäjä- tai eläketulojen summa jää korkeintaan 13 800 euroon vuodessa.

Nykyisten etuuksien ja tukien määriä ja myöntämisperusteita ei muutettaisi, mutta

30

veroprosentti

Taloustieteen emeritusprofessori Jouko Ylä-Liedenpohja on vakuuttunut siitä, että sosiaalietuuksia saavat, pienituloiset ihmiset tekisivät töitä, jos se kannattaisi taloudellisesti.

Ylä-Liedenpohja haluaa, että työn tekeminen lisää aina pienituloisenkin käteen jääviä euroja, vaikka hän saisi osan tuloistaan sosiaali­etuuksina. Myös lyhyiden työkeikkojen ja pienipalkkaisten töiden tekeminen olisi taloudellisesti kannattavaa, jos sosiaalietuuksia ei vähennettäisi työtulojen takia.

Veroprosentti yhteenlasketuista ansiotuloista ja sosiaalietuuksista

15 10 5 0

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

tuhatta euroa Uudessa veromallissa alle 13 800 euron vuosituloista ei maksettaisi lainkaan veroja.

100

110

120

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

avulla Paula Repo

Valvomista ja ohjaamista 24/7 Omaishoitajaksi ryhtyminen oli 27-vuotiaalle Mira Karhulle selvä päätös, sillä kyse oli hänen omista lapsistaan. Hän kertoo kuitenkin kohtaavansa omaishoitajana usein vähättelyä pyytäessään apua.

Omaishoito

Paula Repo

kaikista sosiaalietuuksista, myös toimeentulotuesta, maksettaisiin veroja. Professorin veromallissa asumistuesta ei maksettaisi veroja.

Sosiaalietuuksia ei perittäisi takaisin, jos henkilö saa lisätuloja. Näin pienituloisten kannattaisi ottaa työtä vastaan joka tilanteessa.

Ylä-Liedenpohja ehdottaa kaikkien henkilöiden verotukseen samansuuruista verohyvitystä ja ansiotulovähennystä. Verohyvitys olisi kaikille 3 150 euroa vuodessa, ja ansiotulovähennys olisi kaikille 3 300 euroa.

Verotus myös yksinkertaistuisi, koska uusi, kaikille sama ansiotulovähennys korvaisi nykyisistä verovähennyksistä tulonhankkimis-, työtulo-, eläketulo-, opintoraha ja perusvähennykset. Professorin ehdotuksessa verot sisältäisivät myös sairaanhoitoja sairaspäivärahamaksut.

Uusi ansiotuloveromalli tuottaisi samat verotuotot kuin nykyinen järjestelmä.

Sinikka Suominen

”

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, jos ensimmäinen omaishoidontuen hakemus hylätään.

Mira Karhu, omaishoitaja

koulukyytiin ja toinen käy kerran viikossa toimintaterapiassa.

Tuen saaminen on vaikea prosessi. Karhu sai ensin molempien lasten omaishoidontuesta hylkäävän päätöksen ja joutui hakemaan tukea uudestaan. Myöntävän päätöksen hän sai ensimmäisen kerran vuonna 2011. Päätöksen saamiseen meni pari kuukautta hakemuksen jättämisestä.

– Tuntui siltä, että päätöksentekoa viivytettiin. Lopulta hylkäävät päätökset poistuivat, ja sain myöntävän päätöksen kummankin lapsen omaishoidolle.

Omaishoidon tukea myönnetään kunnittain. Kunta voi hylätä myös sellaisen tapauksen, joka selkeästi täyttäisi omaishoidontuen kriteerit, jos määrärahoja ei ole jäljellä. Karhun mielestä näin ei pitäisi voida tehdä.

– Palveluohjaajan tehtävä on kertoa asiakkaalle, mistä hyl-

käävässä päätöksessä on kyse ja kehottaa hakemaan tukea uudelleen, kun tukeen on myönnetty uudet määrärahat.

Nuoria omaishoitajia

on tilaston mukaan Suomessa 660. Tukea tarvitsevien määrä voi kuitenkin olla suurempi.

Karhun mukaan omaishoidon tukea hakeneet eivät lähde valittamaan kielteisistä päätöksistä.

– Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, jos ensimmäinen omaishoidontuen hakemus hylätään.

Hetken päästä tilanne voi olla toinen. On uskallettava hakea apua.

Kehitysvammaisten lasten vanhempien vertaistukiryhmässä Karhu on saanut apua muilta omaishoitajilta.

– Erilaisilta kursseilta olemme saaneet paljon tietoa ja käytännön vinkkejä arjen helpottamiseen.

Tanja Kröger

Omaishoidettava lapsi

tarvitsee jatkuvaa valvontaa ja ohjausta. Karhu kertoo, että poikia joutuu valvomaan sekä sisällä että ulkona ja myös yöaikaan. Pojat eivät esimerkiksi ymmärrä, mikä on vaarallista ja mikä ei.

– Meillä kumpikin poika tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Molemmilla on myös lääkitys, josta täytyy huolehtia.

Karhun mukaan säännöistä ja rajoituksista on pidettävä tiukasti kiinni ja päivärytmiä pitää suunnitella tarkasti.

– Esimerkiksi pelaamiset on meillä rajoitettu vain vapaapäiviin, sillä muuten käydään niin kierroksilla, että pojat pelaisivat jo unissaankin.

Myöskään poikien kouluunlähtö ei suju itsenäisesti, vaan aikuisen on huolehdittava siitä.

Kumpikin pojista on oikeutettu

Mira Karhun kotialbumi

Vaikka edistysaskeleita on tehty, pitää Seppälä epätodennäköisenä, että läpimurtoa olisi tehty siihen mennessä.

– On iso haaste saada solut lisääntymään keinotekoisessa ympäristössä.

Mira Karhull a , 27, on 4 lasta, joista 2:n omaishoitaja hän on. Karhun toinen lapsi on lievästi kehitysvammainen ja toisella on ADHD ja oppimisvaikeuksia. Omaishoitotyön ohessa Karhu opiskelee koulunkäynninohjaajaksi. Arki erityislasten kanssa vaatii paljon suunnittelua ja käytännön järjestelyjä.

Karhun mukaan monet ammattilaiset eivät ymmärrä, miten paljon enemmän erityislapsen hoitaminen vaatii kuin tavallisen lapsen.

– Kehitysvammaisesta lapsesta ei näy kaikkea ulospäin.

Jotkut julkisilla paikoilla tapaamani tavalliset ihmiset jopa luulevat, että olen kasvattanut lapseni huonosti.

Karhun 8- ja 9-vuotiaat pojat käyvät koulua erityisluokassa ja oppiaineet ovat yksilöllistettyjä. Kummallekin on räätälöity henkilökohtainen suunnitelma opintoja varten.

Mira Karhu pyrkii liikkumaan paljon ulkona lastensa kanssa. Kuvassa vasemmalta Jami, sylissä Kaapo ja oikealla Jesse.

Yhä useampi nuori omaishoitajana Nuorten omaishoitajien määrä on kasvanut huomattavasti. Neljässä vuodessa määrä kasvoi yli 200:lla eli yli 40 prosentilla.

Vuonna 2012 alle 30-vuotiaita omaishoitajia oli Kuntien eläkevakuutuksen tilastojen mukaan 660. Vuonna 2010 luku oli 525 ja vuonna 2008 heitä oli 458.

Enemmistö nuorista omaishoitajista on naisia. Vuonna 2012 naisia oli omaishoitajina 505 ja miehiä puolestaan 155.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina kertoo, että aikaisempaa useampi on

päässyt omaishoidontuen piiriin ja samaan aikaan hakemukset ovat lisääntyneet.

Mutta keitä nuoret omaishoitajat hoitavat?

– Valtaosa nuorista omaishoitajista hoitaa omia lapsiaan, Raassina toteaa.

Vuoden 2012 tilastossa näkyy myös se, että muutamia 18-vuotiaita on nuoria omaishoitajia.

– Saattaa olla, että he hoitavat pienempiä sisaruksiaan, Raassina arvelee.

Tanja Kröger

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Rakkautta koiralle, häkkiä kanalle tehotuotanto Keskustelu eläinten oikeuksista ja asemasta on vilkkaampaa kuin koskaan

ennen, arvioi tutkija Elisa Aaltola. Samaan aikaan, kun moraalinen keskustelu käy kuumana, eläinperäisten tuotteiden kulutus jatkaa kasvuaan.

Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä eläimet saavat viettää eläimellistä elämää ilman stressiä. Kaaleppi-kukko elää vanhassa kanalassa yhdessä 3 myskisorsan kanssa.

Aiemmin saman tilan jakoi omistaja Piia Anttosen (takana) mukaan noin tuhat kanaa.

Yli satakiloinen karvainen villisika makaa kyljellään kuuraisella maalla, röhkii ja tuhisee tyytyväisenä.

– Oskulta pettää aina jalat alta, kun sitä rapsuttaa, kertoo Oskun omistaja Piia Anttonen.

Osku on yksi eläinsuojelukeskus Tuulispään yli 30 asukkaasta. Anttosen joulukuussa 2012 perustama maatilaeläinten turvakoti on Suomessa ainoaa laatuaan. Ulkomailla vastaavia, eläinten oikeuksia korostavia keskuksia on enemmän.

Varsinais-Suomessa Somerolla sijaitseva vanha tila tarjoaa turva- ja vanhainkodin erilaisille tuotanto- ja maatilaeläimille. Suurin osa eläimistä on tullut tilalle niiden aiemman omistajan yhteydenoton myötä, kun niitä ei ole enää haluttu tai tarvittu.

Anttosen mukaan eläimiä tarjotaan enemmän kuin hän voi ottaa vastaan.

Tuulispään toiminta on herättänyt kiinnostusta eläinsuojelupiireissä ja niiden ulkopuolella. Avointen ovien päivänä vierailijoita on tullut metsän keskelle Turusta ja

pääkaupunkiseudulta asti.

Eläinsuojelukeskuksen taustalla on vahva ideologinen viesti.

– Toivoisin, että joku päivä kaikki eläimet voisivat syntyä vapauteen, Anttonen sanoo. vapauteen syntyminen ei kuitenkaan häämötä aivan nurkan takana.

Suomalainen syö nykyään yli 77 kiloa lihaa vuodessa. 1950-luvun alussa vastaava luku oli noin 20 kiloa. Myös kananmunien ja juuston kulutus on kasvanut.

Eläinperäisten tuotteiden käyttö lisääntyy elintason mukana nyt muuallakin kuin länsimaissa.

Vaikka keskustelua eläinten oloista tai oikeuksista käydään, se ei hidasta tuotannon kasvua tai eläinperäisten tuotteiden kulutusta.

Tutkija Elisa Aaltolan mukaan vuoteen 2050 mennessä lihantuotanto kaksinkertaistuu länsimaissa. Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan osalta kehitystä on vaikea ennustaa.

Aaltola on tutkinut ihmisten moraalista suhtautumista eläimiin. Hänen mukaansa tuotantoon ja sen ympärillä käytävään keskusteluun liittyy vahva ympäristön ja talouden välinen ristiriita.

Aaltola on jäsenenä maa- ja metsätalousministeriön perustamassa neuvottelukunnassa, joka pohtii tuotantoeläinten hyvinvointia. Hänen mukaansa poliittisia linjauksia ja muutoksia tehdään talouden ehdoilla, ei eläinten.

– Valtion tehtävä on edistää teollisuuden toimintaa, minkä vuoksi maidon, munien ja lihan tuotantoa halutaan lisätä, Aaltola sanoo.

Niistä ei huolehdita siksi, että ne tuottaisivat ihmiselle jotain hyötyä.

Samaan aikaan suhteemme tuotantoeläimiin on vieraantunut. Aaltolan mukaan eläintuotanto on viety osin tarkoituksella pois katseemme alta.

Tuotantoeläimiä pidetään tyhminä, koska niiden kanssa ei vietetä samalla tavalla aikaa kuin lemmikkien kanssa. Tämä tekee Aaltolan mukaan niiden syömisestä helpompaa.

Kyse on tietynlaisesta itsepetoksesta.

– Ihminen voi olla hyvin eläinrakas ja viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta samalla syödä suuria määriä lihaa ajattelematta sen enempää tuotantoeläinten oloja.

Ihmisen suhde eläimiin on Aaltolan mukaan sekä lähentynyt että etääntynyt historian kuluessa.

Lemmikkieläinten yleistymisen vuoksi tietyt lajit ovat nousseet toisten yläpuolelle.

Koiriin ja kissoihin suhtaudutaan yksilöinä, nautoihin ja sikoihin koneina.

– Lemmikkieläimiltä ei odoteta mitään.

Eläimet eivät ole harrastus- tai tuotantovälineitä Piia Anttoselle. Eläinten ei Anttosen mielestä tarvitse ansaita olemassa oloaan tuottamalla omistajalleen jotain.

Tuulispäässä olevat eläimet ovat tulleet keskukseen jäädäkseen.

Anttosen suhtautuminen eläimiin näkyy hänen tavassaan huolehtia Tuulispään asu-

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Korkki kiinni vai penkistä ylös?

Terveysremontti Tänä vuonna Ylen Prisma Studio julisti

Teppo Moilanen

tuolittoman tammikuun perinteisen tipattoman rinnalle.

Korkeakouluopiskelija tuntee niin pitkät päivät tietokonetuolissa kuin vauhdikkaat illat bileissä, mutta kumpi uhkaa opiskelijan terveyttä enemmän, istuminen vai alkoholi?

Kansanterveyden uusi vihollinen on istuminen. Se aiheuttaa selkäongelmia, passivoi suuria lihaksia ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ihminen kestää istumista 6–8 tuntia päivässä.

Sen jälkeen terveyshaitat alkavat näkyä.

Suomalaiset korkeakoulut voivat pian olla vaikeuksissa, sillä ne ovat täynnä tuolien liikakäyttäjiä.

– Ympäristön rakenne lisää istumisen määrää. Kun kaikki on suunniteltu tehtäväksi istualtaan, on vaikea nousta yhtäkkiä seisomaan tai alkaa liikkua kesken työnteon. Myös kulttuurimme laittaa ihmiset istumaan, kertoo liikuntafysiologi Arto Pesola. Hän valmistelee Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaa istumisen haitoista.

Istuminen on salakavalan vaarallista.

Edes kuntoliikunta ei täysin paranna kaikkea sen tekemää vahinkoa, koska kuntoilu vaikuttaa lihaksiin osittain eri tavalla kuin istuminen. Tehokkain vastalääke on pitkin päivää toistuva arkiliikunta.

Pesola lohduttaa, että pienikin pet­ raus auttaa.

– Eräässä tutkimuksessa ihmiset vähensivät television katselua 2 kuukauden ajanjaksolla. Se näkyi heti koehenkilöiden painossa.

Seisoma- ja kävelytyöpisteet ovat ratkaisu istumisen haittoihin, ja työpaikoil-

la niiden käyttöä on jo lisätty. Opiskelijoille sellaisia tuskin saadaan aivan heti, sillä ne ovat liian kalliita korkeakoulujen budjeteille. Siihen asti tuolittoman tammikuun viettäjä tyytyy taukojumppaan luentosalin nurkassa.

”

Kun kaikki on suunniteltu tehtäväksi istualtaan, on vaikea nousta yhtäkkiä seisomaan tai alkaa liikkua kesken työnteon.”

Arto Pesola, liikuntafysiologi

Tipattoman hyödyllisyyteen vaikuttaa lähtötilanne: Suurkuluttajien kunto kohoaa kuukaudessakin, mutta kohtuukäyttäjä ei välttämättä huomaa eroa.

Korkeakouluopiskelijoista 70 prosentilla naisista ja 50 prosentilla miehistä

juominen pysyy kohtuun rajoissa. Tällaiselle satunnaisesti itsensä humalaan juovalle opiskelijalle tipaton on lähinnä kuukauden pituinen ihmiskoe, joka mittaa mielen lujuutta. Rahan lisäksi siinä lähinnä säästää itsensä tapaturmariskiltä, joka humalahakuiseen juomiseen liittyy.

– Toisaalta jos alkoholia ei käytä liikaa, sen pois jättämisen ei pitäisi tuntua vaikealta, toteaa YTHS:n Tampereen yksikön johtaja Pauli Tossavainen.

Alkoholin suurkuluttajia on korkeakouluopiskelijoissa muuta ­väestöä vähemmän. Miehistä heitä on 3,5 prosenttia ja naisistwa reilu prosentti. Jos suurkuluttaja pitää kuukauden tauon, eron yleiskunnossa huomaa jo muutamassa viikossa.

Tulevaisuudessa tipatonta tarvitsee yhä harvempi opiskelija. Vuoden 2012 Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan alkoholin käyttö on vähentynyt vuodesta 2008, ja varsinkin runsaasti juovien miesopiskelijoiden määrä on pienentynyt selvästi.

– Mielestäni myytti kosteasta opiskelijaelämästä on jo aikansa elänyt.

Vain pieni osa korkeakouluopiskelijoista käyttää runsaasti alkoholia, sanoo Tossavainen.

Sanna Pekkonen

MITÄ HYÖTYÄ KUUKAUDESTA on?

Tuoliton

Tipaton

Tuolin suurkuluttaja istuu yli 8 tuntia päivässä.

Alkoholin suurkuluttaja on mies, joka juo yli 24 annosta viikossa, tai nainen, joka juo yli 16 annosta.

Aineenvaihdunta kiihtyy. Paino putoaa. Seistessä energiankulutus lisääntyy 13–20 prosenttia istumiseen verrattuna. Liikkeessä kulutus kaksinkertaistuu.

24 alkoholiannoksen energiamäärä vastaa yhden päivän aterioita.

Energiansaanti vähenee ja syöminen muuttuu terveellisemmäksi.

Paino todennäköisesti laskee.

Sisäelimet

Haiman erittämän insuliinin teho paranee. Tyypin 2 diabeteksen riski pienenee.

Maksan toiminta alkaa hitaasti palautua normaaliksi. Muutokset eivät välttämättä näy vielä kuukaudessa.

Sydän- ja verisuonielimistö

Veren rasva- ja sokeriarvot paranevat. Sydän- ja verisuonitautien riski vähenee.

Kohonnut verenpaine laskee.

Rytmi­häiriön riski pienenee.

Tuki- ja liikuntaelimistö

Selkäkivut vähenevät ja ryhti oikenee. Verenkierto niska- ja hartiaseudulla paranee.

–

Vireystila

Aivojen verenkierto kiihtyy.

Olo on aiempaa pirteämpi.

Vieroitusoireiden mentyä ohi mieliala tasaantuu. Masentuneisuus vähenee merkittävästi. Unihäiriöt korjaantuvat.

Ajattelu kirkastuu. Muisti parantuu.

Lähde: Liikuntafysiologi Arto Pesola

Lähde: YTHS:n Tampereen yksikön johtaja Pauli Tossavainen

Paino

60

80

40

100 120

20 kg

keista. Lajinomaista käyttäytymistä ymmärretään.

– Yritän asettua eläimen asemaan ja miettiä, miltä siitä tuntuisi missäkin tilanteessa.

Anttonen toivoo, että tulevaisuudessa ihminen ei enää käyttäisi eläintä omiin tarkoituksiinsa.

Hänen mielestään tuotanto pitäisi ajaa hiljalleen alas.

– Eläimiä ei voi noin vain vapauttaa luontoon. Ratkaisu olisi, että uusia poikasia ei enää teetettäisi.

Anttonen uskoo, että keskustelu eläinten kohtelusta ei ole turhaa. Muutokset asenteissa näkyvät hitaasti.

– Tulevat sukupolvet eivät voi ymmärtää, miten huonosti me olemme omana aikanamme kohdelleet eläimiä.

Veera Tegelberg

Lue lisää Osku-sian taustasta ja eläinsuojelukeskus Tuulispäästä Utaimen verkkosivuilta.

8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

Munasta kakuksi Leipomo Leivonnaisilta toivotaan nyt kotikutoisuutta.

Selkeää pintaa rikotaan rosoisilla yksityiskohdilla.

Kuvat: Senni Luttinen Teksti: Sami Kontio

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Lahdelman leipomossa on aamupäivällä täysi touhu päällä. Voileipäkakut saavat täytteensä, kakut komeat koristeensa ja munkit mehevän uppopaistopintansa.

Ennen kuin pääsen ihailemaan työn touhua lähietäisyydeltä, minua muistutetaan suojavarustusten tärkeydestä. Yksikin sekaan pudonnut hius on liikaa. Leipurin hattu ja takki on siis laitettava päälle, jos mielii päästä lähellekään asiakkaille meneviä tuotteita.

Työtahti on kova

myös sen kestävyyteen. Ihanteellinen leipomotuote maistuu hyvälle kuljetuksen ja jääkaappisäilytyksen jälkeenkin.

Laadukkaat ja tuoreet raaka-aineet sekä luonnollisuus ja perinteiden vaaliminen kuuluvat Lahdelman leipomon filosofiaan.

Silti myös trendejä on seurattava. Tällä hetkellä ulkonäöltä toivotaan selkeyttä, jota rikotaan pienellä rosoisuudella.

– Asiakkaat toivovat kotikutoisen näköisiä tuotteita, jotka ovat kuitenkin huolella ja taidolla tehtyjä.

Hieno ulkonäkö Koristeluissa trendinä herättää myös on runsas marjaisuus.

Viimeistelyssä suomakuaistin.” sitaan suunniteltuja, Tapio Rajala, mutta huolettomasti toimitusjohtaja roiskaistun näköisiä yksityiskohtia.

”

ja valmistuvien leivonnaisten määrä on suuri, mutta varastoon tuotteita ei kerry. Kaikki tuotteet tehdään alusta loppuun yhden päivän aikana.

Lahdelman leipomon toimitusjohtaja Tapio Rajala kertoo, että leipomotyö on ympärivuorokautista.

– Kun päivän toimitukset on saatu valmiiksi, alkaa jo seuraavan päivän valmistelu. Eri vaiheissa vuorokautta tehdään eri asioita, mutta täysin toiminta ei pysähdy juuri millään hetkellä.

Parhaimmillaan leipomotuote

on houkuttelevan ulkonäön ja herkullisen maun täydellinen liitto. Asiakkaan valinta perustuu pitkälti leivonnaisen ulkonäköön.

Mehevä maku kruunaa herkutteluhetken.

– Hieno ulkonäkö herättää myös makuaistin. Korea ulkokuori ei riitä, vaan tuotteen on näytettävä hyvältä myös leikattuna, Rajala sanoo.

– Maussa taas on kiinnitettävä huomiota

Suosituimpia leivonnaisia Lahdelman leipomossa ovat perinteiset kinuski- ja mansikkakakut. Jos listalta ei löydy asiakkaan toiveiden mukaista tuotetta, hän voi esittää idean unelmiensa leivonnaisesta.

Hurjimpiin visioihin Rajala ei mielellään lähde mukaan.

– Meidän on leipomona pystyttävä seisomaan jokaisen valmistamamme tuotteen takana. Jos asiakkaan ehdottama makuyhdistelmä vaikuttaa todella epäilyttävältä, pyydämme asiakasta harkitsemaan vielä uudelleen.

– Jos taas joku haluaa ilahduttaa lastaan vaikkapa kuorma-auton tai jonkin sarjakuvahahmon muotoisella kakulla, kivahan niitä on tehdä. Tärkeintä on, että maku ja ulkonäkö toimivat yhdessä.

ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 11

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Ei mikään peruskoodari verkkoJulkaiseminen Long Playn uuden julkaisualustan luonut Kimmo Hokkanen

opetteli koodaamisen itse. Journalismin tulevaisuus on Hokkasen mielestä pitkissä jutuissa. senni luttinen

Hitaan journalismin palvelu Long

Playn uudesta julkaisualustasta vastaava Kimmo Hokkanen ei ole kirjoittanut itse yhtään juttua 8 vuoteen, mutta hän osallistuu Long Playn toimitusprosessiin kiinteästi.

Sisällön esittäminen on Hokkasen työn ydin. Hän ei kutsuisi itseään koodariksi tai webmasteriksi. Hokkasen toimenkuva on julkaisun käyttöliittymän kokonaisvaltainen kehittäminen. Verkkosivuja työkseen tekevä Hokkanen pyrkii keskittymään nyt Long Playhyn, jossa hän on ollut mukana alkuvaiheista asti. Epävarmoihin työmarkkinoihin mediafreelancerina tottunut Hokkanen pääsee hommastaan jo leiville.

– Tällä hetkellä toimeentulostani noin kaksi kolmasosaa tulee Long Playsta, hän sanoo.

Sisällön esittämisen tapa on Long Playssa kuitenkin koko toimituskollektiivin asia. Tutkivia pitkiä juttuja julkaiseva LP on saanut ensimmäisen olemassaolovuotensa aikana suomalaisen hitaan journalismin pioneerin roolin.

Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-innovaatiokilpailun voittanut Long Play julkaisi juuri uuden verkkopalvelun, joka mahdollistaa juttujen joustavammat lukumahdollisuudet. Pitkissä jutuissa lukukokemus riippuu alustasta. Hokkasen mielestä lukijalle pitää antaa vaihtoehtoja, milloin, missä ja miten hän haluaa lukea pitkän jutun. Oli se sitten pätkissä tai kerralla. Taittolähtöinen valmis kokonaisuus ei toimi pitkissä verkkojutuissa.

– Alustan pitää mahdollistaa olosuhteet lukijan keskeytymättömälle luku-flow’lle.

Hokkanen ei ole koskaan opiskellut journalismia. Hänen pääaineensa Tampereen yliopistossa on teatterin ja draaman tutkimus. Gradu on kesken, koska toistaiseksi ajan vie Long Play. Sivuaineina hän on opiskellut hypermediaa ja yhteiskunta­tieteitä.

Koodaamisen Hokkanen opetteli itse.

Hokkanen pitää perusymmärrystä koodaamisesta tulevaisuuden journalistin perustaitona.

– Viiden vuoden kuluttua sellaiset toimittajat, jotka ovat tottuneet täyttämään uutissivua saavat etsiä muita hommia, ennustaa Hokkanen.

Hän uskoo, että ”pullamössöä kuratoivat” uutispalvelut menettävät merkityksensä,

Long Playn julkaisualustastan kehittäjä Kimmo Hokkanen tietää, että tulevaisuuden hidas ja pitkä journalismi edellyttää uudenlaisia tapoja nauttia lukukokemuksesta.

”

Koodaamisen ymmärtäminen on tulevaisuuden journalistin perustaito.

Vain uutissivun täyttämiseen tottuneet toimittajat saavat etsiä muita hommia.”

Kimmo Hokkanen, käyttöliittymän kehittäjä

koska ne laskevat vähiäkin olemassaolevia laatukriteerejä ja heikentävät ihmisten medialukutaitoa. Hokkanen pitää järjettömänä sitä, että valtamedian verkkojulkaiseminen perustuu viihdeuutispalveluiden kanssa kilpailemiseen.

Hokkasen mielestä Suomessa ollaan yhä liikaa kiinni printtijulkaisemisen toimintalogiikassa. Hänen mielestään toimittajakoulutuksessa pitäisi keskittyä kriittiseen mediavirran seurantaan ja hyvän pitkän tekstin tuottamiseen.

– On vaikeaa löytää ihmisiä, joissa yhdistyy kyky tehdä tutkivaa journalismia ja kyky kirjoittaa loppuun asti kantava pitkä juttu. Näitä tyyppejä on Suomessa muutamia.

Kuka?

Kimmo Hokkanen ○○40-vuotias ○○Pääaineena teatterin ja draaman tutkimus ○○Itseoppinut koodari ○○Vastaa päätoimisesti Long Playn julkaisualustan kehittämisestä ja sen vuokraamiseen liittyvän liiketoiminnan kehittämisestä ja suunnittelusta

Tiina Heikkilä

⋆⋆Katukriitikot

Mediassa ja muualla on pidetty esillä älypuhelinriippuvuutta. Älypuhelin on kätevä tiedonhaussa ja tylsien hetkien täyttämisessä, mutta joidenkin taskussa puhelin polttelee niin kuumasti, että laitetta on räplättävä joka toinen vartti.

Utain kysyi Tampereen yliopistolaisilta, ovatko he riippuvaisia älypuhelimistaan.

Tiina Heikkilä

Oona Lohilahti

Mia Koivujoki

En koe olevani riippuvainen. Pystyn olemaan ilman älypuhelintani, ja on virkistävää joutua tilanteisiin, joissa puhelinta ei voi käyttää. En kuitenkaan vaihtaisi enää tavalliseen puhelimeen, koska älypuhelin on niin kätevä.

Juhani Peltokangas

Jokaisessa vapaassa hetkessä tulee katsottua puhelinta. Viime aikoina olen itse asiassa alkanut kyllästyä.

Voisin yrittää pitää joskus viikon tauon.

Saara Haverila

Ehkä hieman. Ei voi olla ilman puhelinta pitkiä aikoja. Olisi kiva kokemus olla ilman älypuhelinta, mutta en tiedä, onnistuisiko se.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Muovinen muisto

Mitä jos voisit pidellä sylissä vauvaasi, ennen kuin hän on edes syntynyt?

Nettisivusto 3D-babies.com tarjoaa odottaville ja juuri lapsen saaneille vanhemmille jotain täysin uutta. Sivustolta voi hankkia itselleen lapsensa näköisversion.

3D-tulostetun jäljennösvauvan voi tilata lähettämällä sivustolle vauvastaan ultraäänikuvan. Tavallinen valokuvakin käy, mutta mitä moniulotteisempi kuva, sitä parempi näköisvauva.

Sivusto mainostaa tuotettaan mahtavana muistojen säilyttäjänä. Muovivauva toimii ”arvokkaana muistona lapsen alkuajoista”.

Jos jostain syystä ei halua mallikappaletta omasta lapsestaan, voi sivustolta tilata myös julkkisvauvan näköisversion. Tällä hetkellä tarjolla on ainoastaan Kim Kardashianin ja Kanye Westin tyttären jäljennös.

Muovista pienokaista voi tilata 3:ssa eri koossa. Hintaa suurimmalla jäljennöksellä on 600 dollaria.

3D-BABIES.COM

Lehtikuva voi pahimmillan järkyttää. Järkyttäminen voi toisinaan kuitenkin olla tarpeellista.

⋆⋆Miksi näin?

Parempien sisältöjen perässä Helsingin Sanomat on eriyttänyt toimituksestaan ryhmän, joka keskittyy ainoastaan editoimaan ja käsittelemään lehden sisältöjä.

Ryhmä kulkee nimellä Päivän lehti -yksikkö.

Kuinka paljon editorit vaikuttavat jutuntekoprosesseissa?

– Editorit tarjoavat kirjoittajalle lukijan näkövinkkeliä ja pyrkivät täyttämään tekstin puutteita jutun teon alusta asti. He tarkistavat, onko pääviestillä ja lähteillä katetta ja puuttuvat oikeinkirjoitukseen. Tällä pyritään entistä huolitellumpaan työhön ja parempiin sisältöihin.

– Tällä haavaa editorien päähommana on pelkästään juttujen editointi, mutta matkan varrella heidän roolinsa saattaa muuttua.

Editorit on valikoitu oman toimittajakuntanne joukosta. Miten editorit valittiin ja minkälaisen koulutuksen he ovat käyneet läpi?

– Tämä uudistus on tehty nopealla aikataululla yt-neuvotteluiden yhteydessä.

Ryhmän toiminnan kehittäminen on vielä käynnissä.

– Editorin tärkein ominaisuus on vahva journalistinen osaaminen. Sisältöjä on pystyttävä käsittelemään mahdollisimman monipuolisesti. Jokainen tuo ryhmään erilaista ja eri aihealueisiin liittyvää osaamista.

Milla Kukkonen

⋆⋆Gradu paketissa

Maiju Ihalainen: Vikaa Wikipediassa?

Opiskelijoiden käsitykset Wikipedian laadusta.

Tampereen yliopisto, Informaatiotieteiden yksikkö, 2014.

Milla Kukkonen

milla.kukkonen@uta.fi

Milla Kukkonen

Aikaisemmin editointityö on tapahtunut itsenäisesti lehden eri toimituksissa. Minkä takia editointityö on päätetty keskittää, Päivän lehti -yksikön toimituspäällikkö Antero Mukka?

– Aikaisemmin toimittiin sellaisella periaatteella, että kaikki osallistuvat editointiin. Se aiheutti rikkonaisuutta työskentelyyn. Nyt editoijien asema on selkeä, jolloin juttujen käsittelyyn saadaan syvyyttä.

Mediapeliä

Vain kuolemaa on 6 metalliartistin vastaisku Vain elämää -televisiosarjalle. Uusi jakso julkaistaan Youtubessa perjantaisin. Parodia sai tunteet pintaan jo ennen alkamistaan. ”Järjettömän hyvä idea! Kyl viinanhuuruisessa muusikon aivoissa joskus välähtää näköjään. Odotan innolla näitä jaksoja ja toivon lopuksi vielä konserttia.”

Talvikki, iltasanomat.fi ”Ah, suuria tunteita! Isot miehet pitää toisiaan pikkurilleistä kiinni ja itkee. Toivottavasti viulut soi, kun on palautteen aika ja vollotetaan!”

Anonyymi, ylex.fi ”Näkemättä vilaustakaan sarjasta voin pistää pääni pantiksi, että tämä on askel parempaan suuntaan siitä sarjasta josta tuo on saanut ponnistaa.” shiwan8, voice.fi ”Jotkut jutut vaan on ihan perseestä ilman sen kummempia todisteluja, kuten natsismi, räntäsade päin naamaa, mämmi ja tämmöset spektaakkelit.”

Juho, lauta.imperiumi.net Sami Kontio

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Tänä vuonna televisiossa naurattavat naiset. Ylen uusi sketsisarja tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle äijien pölkkyhuumorille.

Wikipedian luotettavuutta epäillään usein. Kaikki sitä kuitenkin käyttävät.

Informaatiotieteiden opiskelijoiden käsitykset verkkotietosana­ kirjan laadusta ovat melko hyviä. Nurinkurisesti opiskelijat kuitenkin käyttävät artikkeleita sitä vähemmän, mitä enemmän ne sisältävät lähdeviitteitä.

Yle TV2:n uusi sketsisarja Siskonpeti yllätti ja keräsi avausjaksolla 836 000 katsojaa.

Sarjaa tähdittävät Niina Lahtinen, Pirjo Heikkilä, Sanna Stellan ja Krisse Salminen. Sarjan maskuliinista osapuolta edustavat Joonas Nordman ja Jarkko Niemi.

Sarjassa syvennytään arkielämän teemoihin. Avausjakso keskittyi kehoon, ja jaksossa käsiteltiin niin syömishimoa kuin ryhmäpainetta.

Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle naishuumori kantaa. Toistaiseksi katsojamäärä on vähentynyt lähes puoleen.

Juha Kaita-aho

Silja Eisto

Sukupuolielinten silpominen on ollut pari viikkoa monen suurennuslasin alla. Kaikki alkoi Helsingin Sanomissa julkaistusta Meeri Koutaniemen kuvareportaasista (5.1.). Reportaasi oli tarkkanäköinen, iholle painautuva ja kohahduttava kuvaus tyttöjen sukupuolielinten silpomisperinteistä.

Koutaniemen kuvat aiheuttivat valtavan mielipidevyöryn yleisönosastosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Tekipä joku niistä kantelun Julkisen sanan neuvostollekin. Kriitikoiden mielestä otokset ovat eettisesti arveluttavia.

Niiden on väitetty myös loukkaavan kuvattujen yksityisyydensuojaa.

Esimerkiksi kokoomuspoliitikko Nina Suomalaisen kritisoi (HS 10.1.)

Koutaniemeä siitä, että hän on ”halunnut tehdä kohujournalismia ja saada raflaavia kuvia ja nimensä lehteen”.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Riikka Venäläinen vastasi syytöksiin (HS 11.1.) kirjoittamalla, että ”lukijoiden on oikeus tietää totuus myös vaikeista ja vastenmielisistä asioista”.

Syytökset ovat olleet kovia, ja Venäläisen vastaus on perusteltu. Silpomiskuvien esittäminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Vaikka kuvat tarjoavat ravistelevan kokemuksen, on aiheellista miettiä, onko niillä todellista vaikutusta silpomisperinteiden poiskitkemisessä. Kuvat herättävät tunteita ja lisäävät ihmisten tietoisuutta. Niiden kyky muuttaa asioita toisella puolella maailmaa on kuitenkin kyseenalainen.

On myös hyvä miettiä, miten kuviin suhtauduttaisiin, jos ne olisi otettu Suomessa. Mitä jos kuvattavat olisivat suomalaisia tyttöjä, jotka ovat juuri joutuneet vastaavanlaisen väkivallan kohteeksi? Kuvat olisi melko todennäköisesti jätetty julkaisematta.

Koutaniemen reportaasista aiheutunut kohu on loistava osoitus siitä, miten paljon voimaa valokuvalla on.

Kuvat toivat länsimaalaiselle ihmiselle etäisen ilmiön silmien eteen. Suunnattoman surun ja kivun näkeminen pysäyttää, minkä takia kyseenalaisenakin pidetty materiaali on joskus tärkeää julkaista.

Havahtuminen aiheuttaa keskustelua. Keskustelu saa aikaan muutoksen.

Yksi kuvareportaasi harvoin pystyy ihmeisiin, joten vaikutus ei näy ehkä suoraan Afrikassa eikä Lähi-idässä.

Jotain on kuitenkin muuttunut. Koutaniemen kuvien ansiosta suomalaiset mediat ovat heränneet siihen, että silpominen ei ole vain muiden ongelma.

Uhreja on myös Suomessa.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

senni luttinen

Antti Palokankaalla on kotona erilaisia joogavälineitä, kuten puisia joogaistuimia.

Jooga herkistää äijän Sukupuolet Länsimaissa naisten harrastukseksi brändätty

jooga on miesten keskuudessa nyt suositumpaa kuin koskaan.

Joogaohjaaja Antti Palokangas, 72, taipuu olohuoneensa lattialla asanoihin, jollaisiin nuorista naisistakin kykenevät vain harvat. Asanat eli joogaliikkeet ovat olleet osa Palokankaan elämää siitä lähtien, kun selän välilevy irtosi sijoiltaan 50 vuotta sitten.

Eläkkeelle jäätyään Palokangas kouluttautui joogaohjaajaksi. Miehille suunnattuja äijäjoogaryhmiä hän on vetänyt ympäri Suomea. Palokankaan mukaan joogan suosio miesten keskuudessa on lisääntynyt viime vuosina valtavasti.

– Joogassa olennaista on vastauksen etsiminen kysymykseen siitä, kuka minä olen.

Nyt kun yhteiskuntamme pursuaa tietoa, myös miehet ovat heränneet etsimään vastauksia omaa sisintä koskeviin kysymyksiin, Palokangas kertoo.

Länsimaissa joogaa pidetään lähinnä naisten harrastuksena. Lajin synnyinseuduilla Intiassa joogaa ovat alun perin kuitenkin harrastaneet ainoastaan ylimpiin yhteis-

Mikä?

Joogan sukupuolet ○○Intiassa syntynyttä lajia harjoittivat alun perin munkit ja ylimpiin yhteis­kuntaluokkiin kuuluneet miehet. ○○1900-luvun alussa Suomessa julkaistiin ensimmäiset joogaoppaat.

Ne kaikki olivat miesten kirjoittamia. ○○1950-luvulla jooga yleistyi länsimaissa ja 1970-luvun alussa Suomessa.

Ensimmäiset joogaopettajat Suomessa olivat naisia. ○○Naisvoimistelijat ja naisten liikuntaseurat ottivat varhain joogan ohjelmistoonsa. Tällä hetkellä suomalaisista joogaharrastajista arviolta 70 prosenttia on naisia.

Antti Palokankaalle joogassa tärkeintä on ihmisten auttaminen.

kuntaluokkiin kuuluvat miehet. Tiibetissä ja Japanissa jooga ja sen kaltaiset lajit, kuten taichi, ovat edelleen hyvin miesvaltaisia .

Selkäjooga-ryhmä kokoontuu Tampereella Kalevanpuiston koululla viikottain.

Susanna Pakulan ohjaamassa ryhmässä ei ole mukana yhtäkään miestä. Pakulan mukaan monet miehet vierastavat sekaryhmiä.

– Miehet ujostelevat naisvoittoiseen ryhmään tuloa, koska he ajattelevat olevansa liian jäykkiä. Lisäksi moni ajattelee, että ryhmiin osallistuvat vain keski-ikäiset naiset. Miehet eivät kaipaa ”mummojoogaa”.

Palokangas kertoo, että miehille suunnatuissa ryhmissä joogaa täytyy lähestyä hyvin fyysisestä näkökulmasta, ja vasta loppurentoutuksen myötä päästään hiljentymään ja viettämään lyhyt meditaatiohetki.

– Länsimainen mies on niin rauhaton, että tekemisen meininkiä on oltava koko ajan. Eteenpäin on mentävä, eikä joogaliikkeiden välissä pidetä mietiskelytaukoja.

Palokankaan mukaan naisille hiljentyminen on helpompaa kuin miehille. Suorittamisen tarve ei ole naisilla niin voimakas.

Miehille keskittyminen tuntuu olevan vaikeaa.

– Yritin kerran ohjata joogaa miesten jääkiekkojoukkueelle, mutta siitä ei tullut mitään, Palokangas kertoo.

Miesten kynnystä lähteä mukaan joogaharrastukseen ovat alentaneet äijäjoogaryhmät. Susanna Pakula kertoo, että naisille

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

senni luttinen

on luontevampaa olla mukana miesvoittoisessa joogaryhmässä, mutta miehiä nais­ enemmistö häiritsee. Palokankaan mielestä tämä voi johtua siitä, että naiset ja miehet kokevat sukupuolisuuden eri tavalla.

– Mies kokee sukupuolisuuden näköaistin kautta. Siksi esimerkiksi kaunis nainen joogaryhmässä voi häiritä.

Ohjaajan ei kuitenkaan tarvitse olla mies, sillä hänet koetaan puolueettomana ja tavallaan sukupuolettomana ryhmän ulkopuolisena henkilönä.

”

Joogassa olennaista on vastauksen etsiminen kysymykseen siitä, kuka minä olen.

Nyt kun yhteis­ kuntamme pursuaa tietoa, myös miehet ovat heränneet etsimään vastauksia omaa sisintä koskeviin kysymyksiin.”

Antti Palokangas, joogaohjaaja

Kerran joogatunnilla Palokangas soitti ryhmälleen pitkällä puutorvella. Torven meditatiiviset värähtelyt saivat erään naisjoogaajan kyynelehtimään hillittömästi.

Vuoden päästä nainen osallistui samanlaiselle tunnille uudestaan ja kertoi ymmärtäneensä, että torven soitto auttoi häntä käsittelemään vanhaa henkistä traumaansa.

Myös miehet ovat vuodattaneet kyyneleitä Palokankaan joogassa.

– Kerran joogakoulutusta vetäessäni yksi mies halusi pitää alussa puheenvuoron, jossa hän kertoi, että joogaharjoitukset ovat tuoneet kaikki tunteet pintaan. Oli kuulemma naurattanut, itkettänyt ja ärsyttänyt.

Hän sanoi, että lähtee saman tien kotiin, Palokangas nauraa.

Säde Mäkipää

Susanna Pakula jogaa lähes joka päivä.

Vuoden esiintyjänä palkittu Arman Alizad luennoi tiistaina Tampereen yliopiston juhlasalissa omien unelmien toteuttamisesta. Vaatturimestari ja mediapersoona uskoo, ettei omaa alaa voi löytää kuin tekemällä virheitä.

Työurien kameleontti Mediapersoona Räätälin ammatin seikkailuohjelmiin

vaihtaneesta Arman Alizadista piti tulla jediritari.

Unelmissa siintää edelleen hävittäjälentäjän pesti.

Kultaisin Venloin armoitettu Arman Alizad käyskentelee Tampereen yliopiston juhlasalissa rennossa hupparissa ja palestiinalaishuivissa.

Huolitellun näköinen vaatturimestarijuontaja-tuottaja on saapunut saarnaamaan opiskelijoille oman polun löytämisestä ja intohimoista. Mies on itse päätynyt omalle polulleen täysin vahingossa.

Vuonna 1990 Arman Alizad oli parikymppinen kloppi, joka sulki armeijan portit takanaan. Nuori mies oli matkalla Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Hän oli varma sisäänpääsystään.

– Kun en päässytkään näyttelijäksi, olin aivan epätoivoinen. Minulla ei ollut mitään varasuunnitelmaa tai turvaverkkoa. Koulumaiset oppilaitokset eivät olleet minua varten, Alizad kertoo.

Alizadin ystävä opiskeli vaatetusalaa Helsingin Roihuvuoren ammattioppilaitoksessa ja kehotti häntä tiedustelemaan koulusta peruutuspaikkoja. Alizad meni hattu kourassa pyytämään mahdollisuutta ja sai sen omaperäisellä tyylillään.

– Sanoin opettajalle, että haluan vaatetusalalle, koska täällä saa tehdä siistejä kledjuja ja tapaa paljon mimmejä. Ompelukoneen olin viimeksi nähnyt Iranissa mummoni luona, mutta opiskeltuani kuukauden ymmärsin kaavojen mallinnuksesta ja tasokappaleista kaiken.

Vaatturimestariksi valmistuttuaan hän päätyi ystävänsä houkuttelemana juontamaan television muotiohjelmaa, ja

Kuka?

Arman Alizad ○○43-vuotias iranilaissyntyinen vaatturimestari, juontaja ja tuottaja ○○Tammikuussa 2014 Alizad voitti Kultainen Venla -televisiogaalassa parhaan tv-esiintyjän tittelin ja Arman ja viimeinen ristiretki -ohjelma palkittiin parhaana reality-sarjana ○○Tuli tunnetuksi vuonna 2001 MoonTV:llä alkaneesta muoti­ohjelmasta Dresscode ○○Twiittaa ahkerasti @titmeister-tililtä

loppu on historiaa. Oikeasti monitaituri olisi halunnut olla jediritari.

Lapsena hän luki persiaksi Pikku Prinssiä, ja ihannoi Tähtien Sodan maailmaa sekä supersankareita. Seikkailut ja tuntemattoman kohtaaminen ovat opettaneet hänet kokeilemaan rohkeasti uusia asioita.

– Koulujen opinto-ohjaajia ei aidosti kiinnostanut se, mistä ihmiset unelmoivat tai haaveilivat. Ainoa, mistä oltiin kiinnostuneita, oli matematiikan arvosanat.

Jos olisin sanonut opolle, että haluan jediritariksi, niin tuskin hän olisi kehottanut minua pyrkimään sellaiseksi kamppailulajeja opiskelemalla ja tekemällä siitä tvohjelman.

Alizadin mielestä oman paikkansa elämässä löytää parhaiten tekemällä järjettömän määrän virheitä. Hänen mielestään virheiden pelko estää ihmisiä kokeilemasta ja siten ikinä poistumasta mukavuusalueiltaan. Sopivinta alaa ei voi tietää, ennen kuin on löytänyt sen kokeilemalla.

– Jos edessäsi on 10 laatikkoa, joista yhden sisällä on aarre, ei avaamista pidä lopettaa siinä vaiheessa, kun 6 laatikkoa on jo auki. Pitää ajatella myönteisesti: nyt 6 laatikkoa on rajattu tutkimusten ulkopuolelle, ja ratkaisu on jo ihan lähellä!

Hävittäjälentäjän ammatti on ainut haave, jonka toteuttamista mies ei ole koskaan yrittänyt.

Rillipäätä ei olisi hyväksytty lentosotakouluun, joten hakeminen tyssäsi siihen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Alizad edelleen haaveilisi siitä silmien laserkirurgian avittamana. Hänen mielestään unelmien pitää olla isoja, mutta päätöksien harkittuja.

Jos mediapersoona omistaisi paljon rahaa, hän ostaisi saaren, jolle nousisi räiskintäleikkipuisto tankkeineen ja lentotukialuksineen.

– Todellisuudessa en tee koskaan päättömyyksiä, vaan harkitsen asioita monelta kannalta ja jopa ylianalysoin niitä. Mutta innostukseni ei herää, jos sydän ei ole mukana. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Eeva Järvenpää

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

senni luttinen

Todellisuustestien avulla oppii erottamaan unen todellisuudesta.

Unien siivillä hypnoosiin Selkounet Kirjoita unesi päiväkirjaan. Kyseenalaista fysiikan lait ja kokeile, onnistutko

työntämään käsivartesi seinän läpi. Herää keskellä yötä ja vietä hetki valveilla, ennen kuin menet uudelleen nukkumaan. Jos lähettyvilläsi on seinä, kokeile taas sen kovuutta.

Yllättäen kätesi sujahtaa pehmeästi minkä vain materiaalin läpi. Olet siirtynyt selkouneen.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy siten itse vaikuttamaan unen sisältöön.

– Kiinnostuin selkounista jo nuorena, koska halusin päästä lentämään, uniopettaja Olli Erjanti muistelee.

Erjanti on opettanut 10 vuoden ajan Helsingin aikuisopistolla tiibetiläistä unijoogaa.

Unijooga perustuu buddhalaiseen uskomukseen, jonka mukaan tietoiset unet ovat avain mielenrauhan saavuttamiseen.

Tutkimusten mukaan selkounia voi oppia näkemään kovalla harjoittelulla. Unien muistamisen on havaittu helpottavan selkounien näkemistä. Unimuistia voi kehittää pitämällä päiväkirjaa unistaan. Lisäksi valveilla on tärkeää tehdä niin kutsuttuja todellisuustestejä, joiden tarkoituksena on oppia huomaamaan, milloin näkee unta.

– Kun testejä tekee päivittäin, tapa siirtyy lopulta uniinkin. Jos emme kyseenalaista todellisuutta, kun olemme hereillä, emme tee sitä unissammekaan.

Monet uskovat selkounista olevan

apua esimerkiksi pelkojen tai traumojen käsittelyssä. Unien hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole tieteellisiä todisteita, koska tutkimusten tekeminen on vaikeaa eivätkä kaikki ihmiset koskaan opi näkemään selkounia.

– Selkounessa on mahdollista elää uudestaan epäonnistunut tapahtuma. Parhaimmillaan se voi olla hyvinkin terapeuttista, neurologi Markku Partinen sanoo.

Erjanti kertoo pelänneensä nuorena esiintymistilanteita.

– Loin unessa stadionillisen ihmisiä eteeni ja puhuin heille. Esiintymisen harjoitteleminen unessa auttoi vähentämään jännitystä myös oikeassa elämässä, Erjanti sanoo.

Erjannin mukaan selkounia voi käyttää luovuuden lähteenä. Niiden avulla oppii myös hyödyntämään mielikuvitustaan.

Hyötyjä tärkeämpiä ovat kuitenkin unet itsessään.

– Voi kysyä, mitä hyötyä on vaikkapa jääkiekko-otteluista, kirjoista tai elokuvistakaan. Ne tuovat elämään ennen kaikkea hauskuutta ja vapauden tuntua.

Aivot eivät saa selkounien aikana yhtä paljon lepoa kuin tavallisessa unessa.

– Selkounet ovat aktiivista unta, jonka aikana aivot tekevät töitä, Partinen sanoo.

Partisen mukaan selkounet voivat pisimmillään kestää jopa tunnin. Tavalliset unet nähdään yleensä vain muutamien minuuttien pituisissa jaksoissa.

Psykoottisista tiloista kärsiville selkounista voi olla haittaa, sillä he voivat sekoittaa harha-aistimukset, unimaailman ja todellisuuden keskenään. Pahimmillaan ihminen voi mennä niin huonoon kuntoon, että joutuu pakkohoitoon.

– En suosittele selkounien opettelemista heille, joiden lähisukulaisilla on esimerkiksi skitsofrenia, Partinen sanoo.

Partisen mukaan unen tarkoitus on auttaa ihmistä oppimaan ja muistamaan. Unet ovat kuin taitava kirjastonhoitaja, joka järjestelee tietoa helposti ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. Ennen nukkumaan menoa on rentouduttava ja taattava alitajunnan kirjastonhoitajalle työrauha.

– Jos tätä lähtee väkivaltaisesti selkounil-

la muuttamaan, unien varsinainen tehtävä ei toteudu.

Selkounien opetteleminen on pitkäjänteistä työtä, eikä niiden näkeminen kovastakaan harjoittelusta huolimatta onnistu joka yö. Erjanti on harrastanut selkounia jo 20 vuotta.

– Yleensä näen selkounia vain kerran kuukaudessa, Erjanti kertoo.

Jannika Melkko

Mitä?

Selkouni ○○Selkounessa (engl. lucid dream) unennäkijä tietää näkevänsä unta. ○○Tutkimuksissa selkounta näkevien, nukkuvien ihmisten kanssa on onnistuttu jopa keskustelemaan unesta. ○○Syvimmillään selkouni alkaa muistuttaa transsin ja hypnoosin välitilaa. ○○Ilmiönä selkouni on tunnettu jo vuosituhansien ajan.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Luotsi ohjaa museoiden hämärään

Näin koin

Oona Lohilahti

Vapaaehtoistyö Tampereella näyttelyihin voi päästä nyt ilmaiseksi.

Juha Kaita-aho

Olen etuajassa rynnätessäni pakkases-

ta Tampereen taidemuseon lämpöön. Lasini ehtivät tuskin huurtua, kun naulakoiden luota jo ampaisee esittäytymään kulttuuriluotsini.

Hän on vapaaehtoistyötä 15 viime vuotta tehnyt Meri Kaarne.

Teräviä, maanläheisiä huomioita. Niitä luotsillani riittää naivistisia maalauksia esittelevässä Kesän kaipuu -näyttelyssä.

– Suomalaisten naivistien töissä on tilaa.

Perspektiivit näissä ovat aina miten sattuu.

Väliin Kaarne kertoo faktan siitä, mistä taulut on hankittu. Enimmäkseen kuitenkin juttelemme lapsekkaiden teosten herättämistä mielikuvista.

Kaarne innostui naivismista jo 1970-luvulla. Siksi hän pyysi päästä luotsaamaan juuri tätä näyttelyä.

– Ei luotsin kannata opastaa näyttelyyn, josta ei pidä. Tarkoituksenahan on jakaa kokemus.

Toimittajalle innostus työhönsä ja uusiin asioihin on erittäin tärkeää.

Kaisa Viljanen kirjoitti Helsingin Sanomien lauantaiesseessä (HS 19.1.2014), että kulttuurijournalismissa ”innostuksesta saa helposti lapsellisen höperön leiman.” Hänen mielestään olisi kuitenkin lukijan palvelemista antaa innostuksensa keikasta tai näyttelystä näkyä myös tekstissä.

Toimittajan työssä parasta on se, että tapaa ihmisiä, joilla on mitä erilaisempia intohimoja. Melominen ja pitsinnypläys alkavat kiehtoa, kun asiasta kertoo joku, joka kokee niihin suurta paloa.

Intohimo tekee ihmisestä kiinnostavan ja on edellytys myös kehitykselle.

Vaikka joku sanoisi pitävänsä ruoanlaitosta, tarvitaan intohimoa, jotta voi oppia paremmaksi kokiksi.

Luotseja on jo jonoksi asti, mutta luotsattavia ei niinkään. Kaarnen mukaan toimintaa ei ole vielä löydetty, koska kyseessä on uusi ilmiö.

Monet myös kokevat museot kuivaksi korkeakulttuuriksi.

– Itsekin innostuin museoista vasta luotsikoulutuksessa.

Kulttuuriluotsi Meri Kaarnelle vapaaehtoistyö on elämäntapa.

Muistilista 23.–29.1.2014: Tapahtumia museoista innostuville Torstai

Perjantai

Syyskuussa 2010 uudet opiskelukaverini muuttivat elämäni. Silloin ymmärsin, että oma innostus voi auttaa myös muita.

Ensimmäisen yliopistopäiväni jälkeen vietimme fuksien ja tuutoreiden kanssa iltaa ravintola Telakalla. Keskustelua kuunnellessani ymmärsin löytäneeni vihdoin kaltaistani seuraa.

Uudet opiskelukaverini puhuivat politiikan teorioista, hallituksesta ja konflikteista. Muutamat kertoivat kokemuksistaan rauhanturvaajina, jotkut haaveilivat diplomaatin urasta.

Muiden innostus aiheeseen tarttui, ja opiskelukavereideni yleissivistys haastoi ja inspiroi minua.

Kontrasti menneeseen oli valtava.

Kotipaikkakunnallani olin melko yksin valtavan innostukseni kanssa, koska muita tuntui kiinnostavan vain kesäiltainen pussikalja. Liian monen tarinaan kuuluivat väärä pääaine ja vuosikausia paikallaan junnanneet opinnot.

Tampereen kaupunki koulutti viime syksynä kulttuuriluotseja ohjaamaan ihmisiä kaupungin museoihin ja Työväenmuseo Werstaalle. Luotsin saa seurakseen ottamalla yhteyttä Museopalveluiden Pilvi Tuomaiseen. Museokäynti on silloin ilmainen.

Vapaaehtoiset työntekijät eivät ole oppaita, vaikka ovatkin tutustuneet näyttelyihin.

Pikemmin kyse on seuralaisesta, jonka voi pyytää mukaan jakamaan kulttuurielämystä.

Tampereella kulttuuriluotsin kanssa museoon voi päästä kuka tahansa täysi-ikäinen.

Pyrkimyksenä on innostaa ihmisiä, joista museoon lähteminen tuntuu vaikealta.

Kaarne innostaa myös opiskelijoita mukaan luotsattaviksi.

Juha Kaita-aho

oona.lohilahti@uta.fi

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Anna-Katariina Maksimoff

Tiistai

Keskiviikko

23. 24. 25. 26. 27. 28. 29.

Mielikuvia poliiseista

Luovuutta alkoholikontrollin alla

Yhteiskunnan ja taiteen yhdistelmä

Lapsuusmuistoja

Nuorten taiteilijoiden teoksia

Kummallista taidetta

Teollisen kehityksen lähteillä

Poliisi fiktiossa -näyttely kokoaa yhteen tv-poliisit

Mitä Jeppe joi?

-näyttely valaisee alkoholin historiaa

Museo-opas esittelee 2000-luvun yhteiskunnallista teatteria

Muumilaaksossa on esillä Tove Janssonin elämäntyö

Nuorten taiteilijoiden töitä voi käydä katsomassa Art Pyynikissä

Kuriositeettikabinetti esittelee kokoelman erikoisuuksia

Tekstiiliteollisuusmuseo kertoo tehtaiden tarinan

Ilmainen

Ilmainen

Ilmainen

Opiskelijat 3€

Ilmainen

Opiskelijat 4€

Ilmainen

Poliisimuseo klo 10–15

Työväenmuseo Werstas klo 11–18

Työväenmuseo Werstas klo 15

Avoinna klo 10–18

Suomen Trikoo klo 14–20

Hiekan taidemuseo klo 15–18

Tekstiiliteollisuusmuseo klo 11–18

suurimmat intohimoni ovat musiikki ja keikat. Kun puhun hengästyneenä edellisillan keikasta, saattaa kuuntelija itsekin kiinnostua ja parhaimmillaan löytää uuden bändin superlatiivieni ansiosta.

Tapaan joskus niitä, joita ei tunnu kiinnostavan mikään. He valittavat monesti tylsyyttä. Tylsyys on minulle vierasta, koska löydän aina tekemistä musiikista. Aina on uusi albumi kuunneltavana ja dokumentti katsottavana.

Intohimoni on tuonut elämääni enemmän hyvää kuin mikään muu asia. Matkustan keikkojen perässä ulkomaille, valitsin Erasmus-vaihtokohteeni parhaan keikkatarjonnan perusteella. Joulukuussa itkin hysteerisesti suosikkibändini Rubikin viimeisellä keikalla. Olin surullinen, mutta kiitollinen siitä, että tunsin niin vahvasti.

Tämä kaikki tekee elämästäni merkityksellisen.

Innostus ja intohimo eivät ole lapsellisia, päinvastoin.

Keväällä 2014 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin 3. vuosikurssin infografiikoita. Tekijä: Pekka selonen lähde: tilastokeskus

Hyvin menee Yritysten konkurssit aiheuttavat vuosittain satojen työntekijöiden irtisanomisen. Grafiikka kuvaa Tampereella nurin menneistä firmoista irtisanottujen henkilöiden määrää vuosina 2007–2012.

597 2009

493 2008

337 2007

532 2010

655

661

2011

2012