Tyyppiarvo 3 / 2010 by Tyyppiarvo

Tyyppiarvo Moodin virallinen 채채nenkannattaja | 26. vuosikerta | 84. numero

Tyyppiarvo 3/2010

Sisällys

Fuksit 2010 s. 16

Pääkirjoitus...................................................................3 Puheenjohtajan palsta.............................................4 Varaslähtö työelämään graduharjoittelussa....5 Henkilökunnan vieraskolumni..............................6 Maailman mallinnusta.............................................8 Tilastobrändäys........................................................10 Google tekee elämästä tylsää.............................14 Fuksit 2010.................................................................16 Limeksen appro 6.10.2010...................................20 Moodi vs Yhis............................................................22 Moodin risteily Tukholmaan..................................24 Tyyppiarvo 10 vuotta sitten.................................25 Moodin tapahtumakalenteri 2010....................26

Henkilökunnan vieraskolumni s. 6 Petri Koistinen

Petri Koistinen syventyy kolumnissaan tilastollisen päättelyn alueisiin.

Maailmanmallinnusta

s. 8

Eija-Leena Koponen

Moodin entinen puheenjohtaja Eija-Leena Koponen vietti syksyn työharjoittelussa Zagrebin suurlähetystössä.

TYYPPIARVO 3/10 | Moodin virallinen äänenkannattaja | 26. vuosikerta - 84. numero Päätoimittaja: Taneli Sällylä. Kannet: kuvat www.flickr.com/photos/yellowcloud/, muokkaus Taneli Sällylä Artikkelit: Saara Muukkonen, Pekka Pere, Essi Vuorinen, Seppo Laaksonen, Taneli Sällylä, Jussi Tervola, Eija-Leena Koponen Ulkoasu ja taitto: Jani Miettinen & Taneli Sällylä. Valokuvat: Pekka Haimi, Eija-Leena Koponen, Taneli Sällylä, Saara Muukkonen. Grafiikat: Creative Commons Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki, 100kpl

2 3

Tyyppiarvo 3/2010

Pääkirjoitus Kesän alun pääkirjoituksessa kommentoin, että kesällä on oikeus sanoa itselleen ”teen sen huomenna”. Itse käytin tätä oikeutta varsin runsaasti. Se kuitenkin osaltaan kärjisti seurannutta, sillä toisen opiskeluvuoden alku oli kaukana fuksivuoden pehmeän sulavasta laskeutumisesta. Pari ensimmäistä viikkoa, johon mahtui tutorointia, luentoja ja töitä, muistutti ennemminkin pakkolaskua vuoristoon. Kesän jälkeisestä velttoudesta pääsi kumman nopeasti eroon tuollaisessa ympäristössä. Osa vanhemmista opiskelijoista nauraa moiselle, kun heillä tuntuu olevan vastaavan hektinen aikataulu ympäri vuoden. Mutta onneksi loisteliaat uudet fuksit kirkastavat päiviäni! Tänä vuonna molempiin tiedekuntiin on saapunut runsaat määrät fukseja, paperilla ML-tiedekuntaan 29 ja Valtiotieteelliseen 26. Tuttuun tapaan joukko on värikäs, joten on mukavaa että ainejärjestötoimintaan on lähtenyt mukaan lähes 20 nuorta tilastotoivoa. Fukseilla on ollut myös intoa hallitukseen, ja hyvä niin, sillä nykyinen hallitus alkaa olla jo melko loppuun ajettu.

Kuva: Mikko Virta

Tästä numerosta löytyy muutama erityisen mielenkiintoinen artikkeli. Vakiopalstojen ja kolumnien lisäksi voi tutustua uusiin fukseihin ja lukea hallitusaktiivi Eija-Leena Koposen syksystä Zagrebin suurlähetystössä. Lisäksi olemme kyselleet kommenttia eri ihmisiltä, mikä tilastotieteen maineessa heidän mielestä on vialla ja miten mahdollinen ongelma voitaisiin korjata? Itse muistan ainakin, millaisena yllätyksenä tuli tilastotieteen laaja-alaisuus ensimmäisenä syksynä. Voidaankin sanoa, että suurin ongelma on ihmisten tietämättömyys alasta.

Google tekee elämästä tylsän s. 14 Essi Vuorinen

Nykyään jatkuva netissä olo tuntuu olevan normi. Miltä tuntuu elää viikko täydellisessä nettipimennossa?

Tilastobrändäys s. 10 Miksi tilastotiede aiheuttaa ihmisissä kauhunsekaisia reaktioita? Voidaanko tälle tehdä jotain? Artikkelissa kolmen henkilön mietteitä asiasta.

Mutta massiivinen ja energinen uusi fuksilauma, joka on osoittautunut aktiiviseksi useaan otteeseen, tulee varmasti oppimaan hyvin nopeasti tilaston ihmeistä. Taneli Sällylä Päätoimittaja

3 2

Tyyppiarvo 3/2010

Puheenjohtajan palsta Taas se koko syksy vaan juoksi ohitse, ja kohta on joulu. Hirmusella vauhdilla se sieltä porskuttaa lähemmäs. Päivät häviää alta ja uusia tulee hyvällä vauhdilla eteen. Päivät ovat täynnä tekemistä, paikasta toiseen viilettämistä ja silti tuntuu ihan kuin mitään kummempaa ei kuitenkaan tapahtuisi. Mutta kun miettii taaksepäin, niin onhan tässä kaikkea ehtinyt tapahtumaan Moodin piireissäkin. Syksyllä on risteilty, suunnistettu ja juhlittu fukseja. Palaan nyt hetkeksi ajassa jopa puolisen vuotta taaksepäin muistelemaan, mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua sitten viime Tyyppiarvon ilmestymisen. Viime kesäkuussa kävimme perinteisellä Kybä-kevätpiknikillä Suomenlinnassa. Heinäkuussa yritettiin järjestää jokakesäinen Moodin poikkitieteellinen seitsenottelu, joka valitettavasti jäi välistä tänä vuonna. Taisivat olla ne kuuluisat helteet, jotka veivät kilpailijamme. Ensi kesänä uusi yritys. Heinäkuussa järjestettiin kauan suunnitellut yhteissitsit Ktto:n kanssa. Helan går! Rapujuhlien teemassa juhlitut sitsit olivat yhdet onnistuneimmista, ja toivottavasti uusi syntynyt perinne Ktto:n kanssa. No, sitten se syksy pärähtikin jo käyntiin ja hyvällä vauhdilla. Fuksit tulee!! Kesällä en ollut uskoa korviani, kun kuulin että Moodilla on 26 (26!!) uutta fuksia ja Matlu:lta tulee lisää tilastotieteilijöitä Moodinkin tapahtumiin! Ensimmäinen ajatus oli, että tässä täytyy olla virhe. Mutta totta kuin totta, tilastotieteen suosio on selvästi positiivisessa nousussa. Kiitokset tässä vaiheessa tuutoreille hienosti hoidetusta fuksien perehdyttämisestä, ohjauksesta ja viihdyttämisestä! Kesän loppu ja alkusyksy menivätkin fuksitäyteisissä merkeissä. Ensitapaamisia, erinäköistä tutustumista, Kannun fuksisuunnistusta, vielä lisää juhlia, sitsejä, hieman kulttuuria, urheiluakin sekaan ja Moodin fuksiaiset. Huh. Ja lisää luvassa! Sanoisinko ettei ole mikään ihme, että aika ja vuodenajat vilistävät ohitse, kun kaiken tämän lisäksi pitäisi muistaa opiskellakin. Viimeisimpinä tapahtumina oli Moodin perinteinen risteily Tukholmaan, jolla oli tänä vuonna ennätysmäärä osallistujia. Viking Linen laiva oli tällä kertaa lastattu tilastotieteilijöiden lisäksi 200:lla lääkiksen alfalla ja beetalla, mikä oli mukava mauste matkalle. Risteilyn menomatka meni melko keinuvissa tunnelmissa, kun syksyn yksi kovimmista myrskyistä sattui samalle yölle. Keinuvasta laivasta ja Tukholmasta huolimatta risteily oli jälleen onnistunut reissu, ja fuksit meille vanhemmillekin opiskelijoille taas astetta tutumpia. Tämän lisäksi on tutustuttu gradun työstämiseen Tilastokeskuksella Ktto:n kanssa järjestetyssä graduharjoitteluinfossa. Näinpä se vuosi alkaa olla viittä vaille pulkassa. Haluaisinkin kiittää vierähtäneestä vuodesta, kivoista tapahtumista moodilaisia ja tietenkin kaikkia, jotka ovat osallistuneet tapahtumien järjestelyihin! Toivottavasti ensi vuoden hallitus jaksaa järjestää ja tehdä entistäkin enemmän uuden veren voimin. Näin loppuvuodesta tulossa on vielä mm. Moodin legendaariset pikkujoulut, pysykää Moodin s-postilistan taajuuksilla! Nyt viimeiset puristukset arjen ja kiireiden keskellä. Kiitos ja kumarrus, nähdään ja syksyiset terkut kaikille! Saara Muukkonen

4 5

Tyyppiarvo 3/2010

Varaslähtö työelämään graduharjoittelussa Moodi, KTTO ja Tilastokeskus järjestivät 5.11. graduharjoitteluinfon, jossa kerrottiin Tilastokeskuksen graduharjoitteluohjelmasta. Tilastokeskuksen puolelta tilaisuudesta vastasi Moodin alumni, nykyään Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Faiz Alsuhail. Harjottelukokemuksistaan olivat kertomassa Moodin entinen puheenjohtaja, yliaktuaari Samu Hakala, joka työskentelee tälläkin hetkellä Tilastokeskuksella, sekä taloustieteilijä Heini Asikainen, joka työskentelee investointipankki Aalto Capital Oy:ssä. Ohessa infon tärkein käytännön sisältö.

Mikä? •6 kk:n täyspäiväinen harjoittelu •Ensi vuodeksi palkataan luultavasti 3-4 harjoittelijaa (sis. myös kansantaloustieteilijät) •Aihe sovitaan yhdessä Tilastokeskuksen kanssa. Tilastokeskusta kiinnostavia aiheita ovat mm. o tilastolliset tietosuojamenetelmät o editointi- ja imputointimenetelmät o pienalue-estimointi o paneeliaineistojen rotaation teoria. Miksi? •Saa tärkeää työkokemusta ja työelämän yhteyksiä •Saa palkkaa (n. 1450€/kk) •Kannustaa pysymään aikataulussa gradun kanssa Miten? •Olemalla aktiivisesti yhteydessä ohjelmassa mukana oleviin professoreihin (Risto Lehtonen ja Seppo Laaksonen)

Lisätietoja saa mainituilta professoreilta sekä Faiz Alsuhailta faiz.alsuhail(at)tilastokeskus.fi.

5 4

Tyyppiarvo 3/2010

Henkilökunnan vieraskolumni Osa 3: Petri Koistinen

Todennäköisyyttä, simulointia ja päättelyä

Oma ensikosketukseni tilastotieteeseen oli sellainen kurssi, josta minulle jäi käsitys, jonka mukaan tilastotiede koostuu tietyistä, perimmiltään yksinkertaisista tilastollisista malleista, joiden analysointi onnistuu kynällä ja paperilla. Ne oli kaikki kaluttu perusteellisesti kirjallisuudessa, ja ne löytyvät muutamasta paksusta oppikirjasta. Onpas tylsää. Mutta ensivaikutelma voi olla pettävä. Myöhemmin minulle alkoi vähitellen valjeta, että järkeviä tilastollisia malleja on vaikka kuinka paljon. Niiden muotoilu ei edes näyttänyt erityisen vaikealta. Monimutkaisia tilastollisia malleja ei enää valitettavasti pystynyt analysoimaan tarkasti kynällä ja paperilla, mutta se näytti onnistuvan joko laskennan tai erilaisten asymptoottisten approksimaatioiden kautta. Lisäksi minulle selvisi, että tilastolliseen päättelyyn on kaksi erilaista lähestymistapaa: toisaalta se perinteinen eli frekventistinen tilastotiede ja toisaalta bayesläinen tilastotiede. Puusta katsoen niissä ei ollut juuri mitään eroa. Molemmissa lähestymistavoissa yritetään sanoa jotakin jakauman tuntemattomasta parametrista, kun kyseisestä jakaumasta ollaan kerätty havaintoja. Toisessa tuntematonta parametria ajatellaan kiinteänä ja toisessa satunnaisena. Nykyään pidän näiden lähestymistapojen ajattelutapoja niin erilaisina, että ainakin minun on vaikea puhua niistä samassa yhteydessä. Silloin kun joudun selostamaan molempia lähestymistapoja, minuun iskee samantapainen ahdistus kuin silloin, jos joudun käyttämään sekaisin kahta vierasta kieltä: saa olla tarkkana, jotta ei sekoittaisi toisen kielen sanoja toisen kielen sekaan.

Frekventistisessä tilastotieteessä tyypillinen periaate on suurimman uskottavuuden periaate, ja vastaavasti laskentamenetelmät perustuvat funktioiden optimointiin. Monimutkaisten tilastollisten mallien kohdalla joudutaan käytännössä tukeutumaan asymptoottisiin, suuren otoskoon approksimaatioihin. Näiden approksimaatioiden tarkkuudesta käsillä olevalla aineistolla ei yleensä ole takeita. Asiaa voidaan käytännössä yrittää selvittää stokastisen simuloinnin kautta. Periaatteessa bayesläisen tilastotieteen soveltajan tarvitsee keskittyä vain olennaiseen, eli toisaalta tilastollisen mallin uskottavuusfunktion muotoiluun ja toisaalta ennakkotietämyksen mallintamiseen. Bayes-päättelyn matemaattinen koneisto muuttaa nämä kaksi asiaa suoraviivaisella tavalla posteriorijakaumaksi, joka kuvaa tilastotieteilijän käsitystä parametrin mahdollisista arvoista, kun havainnot on tehty. Bayesläisessä päättelyn soveltajan pitää onnistua muotoilemaan tilastollisen mallin uskottavuusfunktion lisäksi priori, eli oma ennakkokäsityksensä tuntemattoman parametrin jakaumasta. Päättelyn lopputulos riippuu sekä uskottavuusfunktiosta (joka on sama asia kuin frekventistinen tilastollinen malli) että priorista. Ennakkokäsityksen pukeminen numeriseen muotoon on ainakin itselleni toisinaan tuottanut vaikeuksia. Jotkut naiivit yritykset ovat paljastaneet omat heikkoutensa vasta niiden perusteella laskettujen posteriorijakaumien omituisuuksia tarkastelemalla. Bayesläisessä päättelyssä joudutaan tavalla tai toisella laskemaan (toisinaan tavattoman moniulotteisia) integraale6 7

ja. Nykyään tavanomaisimpia laskentamenetelmiä ovat Markovin ketjuihin perustuvat Monte Carlo -menetelmät, eli MCMC-menetelmät. Perimmiltään ne perustuvat stokastiseen simulointiin eli tietokoneella laskettujen satunnaislukujen käyttöön. Vaikka jotkut simulointimenetelmät ovat kaikkea muuta kuin ilmeisiä, niin yleisesti ottaen simulointimenetelmiä pystyy hyvin pitkälti ymmärtämään pelkästään alkeellisen todennäköisyyslaskennan käsitteiden avulla. Joihinkin edistyneisiin tarkasteluihin tarvitaan kyllä järeämpiä mittateorian työkaluja. Nykyään on olemassa joitakin ohjelmia (esimerkiksi WinBUGS tai OpenBUGS), joilla voidaan periaatteessa analysoida automaattisesti mielivaltaisen monimutkaisia bayesläisiä tilastollisia malleja. Niiden käyttäjä törmää usein ongelmiin: ohjelman ajaminen saattaa kestää niin kauan, ettei päätelmiä voida käytännössä tehdä. Tämän takia bayesläisen tilastotieteen laskentamenetelmiä kehitetään aktiivisesti. Oma käsitykseni on, että tulevaisuudessa yleiskäyttöisten MCMC-lähestymistapojen lisäksi bayesläisessä tilastotieteessä tullaan enenevässä määrin käyttämään myös muunlaisia laskentamenetelmiä: esim. numeerista integrointia, optimointia, tärkeysotantaa, sekä populaatio-Monte Carlo -menetelmiä. Näitä tullaan yhdistämään toisiinsa uusilla, yllättävillä tavoilla. Erilaisille tärkeille mallityypeille tullaan kehittämään spesialisoituneita ja nykyistä tehokkaampia inferenssimenetelmiä, joita sitten paketoidaan tilasto-ohjelmistoihin. Samaan aikaan siirrytään käyttämään yhä monimutkaisempia malleja, joiden analysoimiseksi joudutaan kehittelemään uudenlaisia

Tyyppiarvo 3/2010

laskentamenetelmiä. Tähän kehitykseen minulla on tarkoitus antaa oma panokseni. Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan opettaa juuri sellaisia asioita, joista olen itsekin kiinnostunut ja innostunut: todennäköisyyslaskentaa, simulointia ja tilastollisen päättelyn laskentamenetelmiä. Opettaessa olen ainakin itse oppinut paljon. Harras toiveeni on, että oppia olisi valunut myös opiskelijoiden mieleen. Tilastotiede ilman dataa olisi päämäärätöntä puuhastelua. Viimeaikoina olen itse käytännössä analysoinut tartuntatautien leviämiseen liittyviä tilastollisa malleja.

Petri Koistinen vastaa... Ikä ja mistä olet kotoisin? Kuten Kimmo Vehkalahti, minäkin kuulun (roomalaisilla numeroilla ilmaisten) XL-kategoriaan – valitettavasti en enää kovin kauan. Asun Espoossa, joten olen espoolainen. Kuten monet muutkin ikäiseni espoolaiset, olen muualta muuttanut. Koulut kävin Joensuussa, mutta opiskelun aloittaessani muutin pysyvästi pääkaupunkiseudulle. Miten päädyit tilastotieteen pariin? Perustutkintoni on diplomi-insinöörin tutkinto ohjelmistotekniikasta TKK:lla. Sen jälkeen siirryin Rolf Nevanlinna -instituuttiin, jossa tein Lasse Holmströmin johdolla väitöskirjan neuraalilaskennasta. Siinä työssä käsittelin erään kummallisen menetelmän asymptoottisia tilastollisia ominaisuuksia. Tätä kautta kiinnostuin myös parametrittomista funktionestimointimenetelmistä ja myöhemmin bayesläisen tilastotieteen laskentamenetelmistä. Matematiikan laitoksen, tilastotieteen laitoksen ja Rolf Nevanlinna -instituutin värikkäiden fissio–fuusio–fissio -kuvioiden kautta olen päätynyt tänne matematiikan ja tilastotieteen laitokselle. Millaiseksi kuvittelit tulevaisuutesi kun aikoinaan aloitit opiskelun? Kahdentoista kouluvuoden jälkeen, tukahdetun kapinamielen myrkyttämänä, olin tympääntynyt katsomaan opettajia päivittäin, minkä takia valitsin opiskelupaikakseni TKK:n, enkä esimerkiksi HY:n matematiikan laitosta (tilastotieteen opiskelua pääaineena en koskaan edes harkinnut). Ajattelin takaavani, ettei minun tarvitsisi katsella opettajaa ainakaan joka aamu peilistä. Ja tässä sitä ollaan. Ansaitsen elantoni opettamalla (ja tutkimalla). Opiskelun alussa olin kiinnostunut matematiikasta ja tietokoneista. Kumpaakin apuvälinettä käytän edelleen päivittäin. Missä ja mitä teet 10 vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden kuluttua varmaankin edelleen opetan ja tutkin. En tiedä missä. Miten houkuttelisit lisää opiskelijoita lukemaan tilastotiedettä? Pitäisi tuoda esille se, että tilastotiede on jännittävä ala, jossa pääsee soveltamaan matemaattista ajattelua mitä erilaisimpiin reaalimaailman ilmiöihin. Sitä sovelletaan tavalla tai toisella kaikilla tieteen ja elinkeinoelämän aloilla. Tämän takia tilastotieteen osaaminen avaa monenlaisia mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa käytetään enenevässä määrin monimutkaisia tilastollisia malleja, joiden spesifiointi ja analysointi vaatii asiantuntemusta.

Petri Koistinen, tutkija TkT 7 6

Tyyppiarvo 3/2010

Maailman mallinnusta

Harjoittelijana Suomen Suurlähetystössä Zagrebissa

Bog!

27.9.2010

Eli moi ja terveiset vaihtelevan syksyisestä Zagrebista! Olen siis korkeakouluharjoittelijana täällä suurlähetystössä kolme kuukauden ajan ja lupasin pitää palstaa Tyyppiarvoon. Ulkomaille lähtö on usein, ainakin yliopiston kautta, pitkä ja kuoppainen prosessi, oli kyse sitten Erasmus-vaihdosta tai harjoittelusta. Aloitin prosessin jo viime joulukuussa hakemalla Valtiotieteellisen arvonnassa apurahaa korkeakouluharjoittelulle. Arvontaan saa osallistua, jos on valmistunut tai valmistumassa kandidaatiksi ja osaa selittää jotenkin harjoittelun hyöyllisyyden opiskelulle. Minulla oli kandi “palautusta vaille valmis” ja ilmeisen hyvät selitykset, joten sain osallistua arvontaan ja sain kuin sainkin apurahan. Todennäköisyys oli noin fifty-sixty. Rahat kourassa aloin hakemaan apinanraivolla harjoittelupaikkaa, mutta törmäsinkin palkalliseen sellaiseen ja vietin kevään ja kesäni pankissa suunnitelmista poiketen. Pitkin kevättä lähettelin hakemuksia erinäisiin paikkoihin, kävin muutamassa haastattelussa ja juhannuksen alla tärppäsi sitten Zagreb. Mietin vielä heinäkuun valintaani, mutta päätin käyttää tilaisuuden ja lähteä. Seurasi paperisotaa, Kroatian postin kiroamista, asunnon etsintää sekä matkasuunnitelmia. Itse työ näin 1,5 viikon jälkeen tuntuu jännittävältä ja vaihtelevalta. Peruskauraan kuuluu selvitysten tekoja, artikkeleiden kirjoittamista sekä sähköpostin ja median seurantaa. Kohokohtia on kuitenkin ollut korruption vastainen konferenssi täällä Zagrebissa sekä Eurooppalainen kielten päivä pienessä Vukovarin kaupungissa. Työnkuvaani kuuluu vielä nettisivujen päivitys ja sosiaalisen median seuranta – kunhan saan oikeudet järjestelmiin. Kroatian EU-jäsenyysneuvottelut ovat kuumin aihe tällä hetkellä ja olen saanut tutustua EU-lainsäädäntöön ja neuvotteluprosessiin perinpohjaisesti. Ilman paikallisen kielen taitoa olen meinannut repiä pelihousuni muutamaan kertaan, mutta onneksi useimmiten englannilla pärjää. Vanhempi kansa osaa myös saksaa, mutta se on taas minulta totaalisesti unohtunut. Muuten elämä on aika rauhallista ja mukavaa täällä - olen löytänyt kavereita muiden lähetystöjen harjoittelijoista, paikallisen tanssikoulun sekä oikein mukavan asunnon. Kaupunki on ihanan elävä ja vilkas, särmikäs niin kuin ystäväni Vilja sanoi ja täältä pääsee nopeasti vaikka minne! Suunnitelmissa viikonloppureissut ainakin Ljubljanaan, Belgradiin, Sarajevoon ja ja... Toinen osa seuraavassa lehdessä (toim. huom. seuraava sivu), Eikku

Kuinka hakea harjoitteluun? - Apurahan haku joulukuussa, jako suoritetaan Valtiotieteellisessä arvonnalla. - Harjoittelupaikkaa voi hakea: Rekryforum-sivut, valtsikan sivut, aarresaari, muiden yliopistojen sivut, lisäksi itse keksitty kohde. - Muut harjoittelut: CIMO, AIESEC, Tilastokeskus. - Tarkista tutkintovaatimukset ja mahdolliset opintopisteet.

8 9

Tyyppiarvo 3/2010

Kahden kuukauden jälkeen

16.11.2010

Varmasti kaikille Erasmus vaihdossa oleville tai ulkomailla työskenteleville tulee jossain vaiheessa sellainen valaistuminen, että mähän oon kotiutunut tänne. Mulla valaistus kävi täpötäydessä ruuhkaajan ratikassa kun huomasin kanssamatkustajien lailla näyttäväni maailman tylsistyneimmältä semmonen ooh-olipa-rankka-työpäivä säväys kasvoilla ja aivot narikassa. Rupesi naurattamaan ihan ääneen ja suomalaisten tavoin sain tirskahdusten takia muutaman pahan silmäyksen osakseni. Enää eivät mene myöskään ministerit sekaisin ja olen päässyt suurin piirtein kärryille siitä, mitä eri EU-elimet tekevät. Ei ole kuitenkaan mieluisa tehtävä lukea 70 sivua Kroatian Progress-raporttia änkyrä englannilla kirjoitettuna ja kääntää joka kymmenes sana sanakirjalla. Töissä olen saanut lukea jos jonkin moista raporttia, saanut pääni pyörälle taloudellisista indikaattoreista ja poliitikkojen (varsinkin kroatialaisten) lip servicestä, vääntänyt sanamuotoa sopivaksi ja poliittisesti korrektiksi pari tuntia sekä hostannut erinäisiä vieraita. Kuten näette, monikielisessä työ- ja muussa ympäristössä alkaa puhua sekaisin kaikkia kieliä ja viljelen vieraita taikka vierasperäisiä sanoja puheessa ja kirjoituksissanikin. Normaali työpäivä alkaa aamukävelyllä töihin, kupposella kahvia sekä ”päivän lehdillä”, jotka tässä tapauksessa on englanninkielinen uutiskirje sekä hesarin sivut. Mailit ja muut höpinät katsottuani listailen päivän töitä mihin yleensä kuuluu a) kirjoita artikkeli tapahtumasta/asiasta x ja anna se käännettäväksi ja laita versiot nettiin b) etsi tietoa asiasta x ja tee raportti taikka pikainen muistio c) mene johonkin kuuntelemaan aihetta x ja kirjoita siitä raportti ... Joinain päivinä tuntuu, että näitä oikeita töitä ja sitten sellasia ”voisitsä äkkiä” -töitä on enemmän kuin jaksan organisoida päässäni ja toisina päivinä viilaan kaksi tuntia tosiaan sitä yhtä lausetta tai kappaletta. Organisatorinen luonteeni on myös päässyt hommiin: väliviikolla lähetystössä vieraili kaksi opiskelijaryhmää. Esiteltiin lähetystö molemmille ryhmille ja yhisläisten (Polho & Taso + muita Valtsikasta) kanssa kävin myös paikallisessa eduskunnassa sekä yliopistolla tutustumassa. Suosittelen siis kaikille sekatyöläisille harjoittelua (pienessä) lähetystössä. Pääsee tekemään kaikkea kivaa kahvinkeitosta työlounaisiin! Vaikkei kohteena olisikaan mikään yhtä mielenkiintoinen kuin tuleva EU-jäsenmaa, niin politiikka, paikalliset ongelmat sekä iloisemmatkin asiat kuten näyttelyt ja konsertit huumaavat pään niin hyvässä kuin pahassakin. Olin justiinsa tutustumassa romanialaisleireihin täällä Zagrebin liepeillä. Uskokaa tai älkää, niin ihmisiä asuu ihan sadoittain sellasissa pahvikylissä ilman sähkö tai vettä. Olemmehan Euroopassa? Budapest check, Belgrad check, vielä ois kaksi vapaata viikonloppua jäljellä ja suunnitelmat käy kuumana. Dovidenja!

Lue Eikun harjoittelun kuulumisia blogista: http://eijainzagreb.blogspot.com/

9 8

Tyyppiarvo 3/2010

Kiinnostaako tilastotiede?

Kyllä

EVVK

EVVK: ei vois vähempää kiinnostaa

Tilastobrändäys

Tehdään tilastotieteelle maine

Kirj. Päätoimittaja, idea: Jussi Tervola

Kun tavalliselta ihmiseltä kysyy, mitä hänelle tulee mieleen tilastotieteestä, nousee mieleen ensimmäiseksi käyrät ja palkkikuvat. Monista nämä tuntuvat todella kuivilta. Uusilla opiskelijoillakin on usein hieman samanlainen näkemys. Voitaisiinko tätä korjata? Tyyppiarvo kysyi muutaman eri elämänvaiheessa olevan tilastotieteilijän mielipidettä. Alaotsikko saattaa herättää kysymyksiä ihmisissä, koska jutun tarkoitushan oli miettiä maineen parantamisehdotuksia? Artikkelit lukeneena ja asiasta aiemminkin keskustelleena henkilönä, voin sanoa että suurin osa ihmisistä ei tiedä tilastotieteestä yhtään mitään. Tiedotusvälineissä ja kouluissa välittynyt vääristynyt kuva tilastotieteestä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta. Valtaosa väestöstä on nähnyt aamun Hesarissa taulukon citykanien lisääntymisestä ja tietää että tilastotieteilijät ovat töissä tilastokeskuksessa. Eikä heitä kiinnostakaan asia sen enempää. Harvat ihmiset haluavat kuulla

lisää tilastotieteestä, jos aihe nousee esille. Mutta miten sitten asiaa voisi korjata? Ihmisillä on nykyisenä internet-aikana tapana valita lähinnä tietolähteitä, jotka tukevat heidän aikaisempia näkemyksiään. Näin ollen opettavaiselle tuokiolle tilastotieteestä ei juuri löydy halukkaita kuulijoita. Tämän vuoksi lähetystyö onkin tehtävä huomaamatta ja hienostuneesti. Jussi Tervola mainitseekin artikkeliissa ruotsalaisprofessori Hans Roslingin, joka on mielestäni yksi tärkeimmistä henkilöistä tilaston maineen muutoksen saralla. Kaikenlisäksi tämä ei ole hänellä päämääräänä, vaan raikas lähestymistapa tilastotieteeseen on kehittynyt hänelle sairauksien tutkimuksen ohella. No voidaanko tästä päätellä, että tilaston maineenkehitys pitäisi jättää ulkopuolisille? Ei, mutta ajatuksessa saattaa olla jotain perää. Erityisesti puhtaat menetelmätieteilijät ovat niin kaukana tavallisista ihmisistä tietotaidon saralla, että heidän on hyvin vaikea muotoilla 10 11

asioita samaan aikaan ymmärrettävään ja informoivaan muotoon. Joskus uusia näkemyksiä on hyvä kysyä ulkopuolisilta, jotta saataisiin uutta tuulta kangistuneisiin ajattelutapoihin. Hyvänä esimerkkinä on tuo kouluihin lähetetty mainosmoniste. Kannessa komeilee “Minustako tilastotieteilijä`?” joka laukaisee ennakkoluulot välittömästi. Kansien välissä saa taas ihailla selvästi yliopiston kuvapalvelusta hankittua kuvaa, jossa nuoret....no.... en tiedä mitä he tekevät, mutta tilastotiedettä he eivät ainakaan opiskele. Mutta, yhden kyynisen päätoimittajan ideat eivät kovin kauas kanna. Kysytään siis älykkäämmiltä ihmisiltä, eli siis eri vaiheessa elämää olevilta tilastotieteilijöiltä. Kysymykset voi ymmärtää monella tapaa, ja tämä tuokin mielenkiintoisen lisän, kun kirjoittajat lähestyvät ongelmaa eri tahoilta.

Tyyppiarvo 3/2010

Professori

Seppo Laaksonen

Tilastotiede on syntynyt ja kehittynyt kahta kautta, teoreettisen matemaattisvaikutteisen tutkimuksen ja ihmisten elämässään kohtaamien haastavien ongelmien kautta. Jälkimmäinen tekijä on kuitenkin ollut käyntiin paneva voima tieteen nousun aikana, mikä ajoittui 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Suomessa selkeämpi nousu tapahtui hieman myöhemmin. Eräät tilastotieteen historioitsijat väittävät, että joskus viime vuosisadan loppupuolella tilastotiede innostui liikaa itsestään ja unohti oikeat maailman ongelmat. Samalla kehitys pysähtyi tai jäi jonnekin piiloon. Viime aikoina on ehkä herätty. Tätä osoittaa myös Googlen pääekonomisti Hal Varianin usko, että tieteestä tulee seksikäs seuraaviksi 10 vuodeksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tilastotiede osaltaan tarjoaa välineitä käsitellä suunnattomia datoja fiksummin kuin mihin puhtaasti kylmällä tietotekniikalla kykenee. Olemassa oleva tilastotieteen menetelmäarsenaali voisi tulla samalla paremmin käyttöön, mutta uutta kehitystä tietysti tarvitaan samalla paljon. Uskon Varianin visioon. Nyt olisi mahdollisuus nostaa uskoa muuallakin. Luulen että Helsingin yliopiston tilastotieteilijät uskovat tähän ja osin myös muut tieteilijät. Kysyntää meille on tullut yhä enemmän. Läheskään kaikkeen eivät resurssimme riitä.

eivät tiedä siitä tai jos tietävät, eivät alkuunkaan oikealla tavalla. Siksikään ei kouluista vielä ole syntynyt intomielisiä porukoita pyrkimään alalle. Monet opiskelijat huomaavat tilastotieteen jännittävyyden, ajankohtaisuuden ja hauskuuden opintojensa aikana ja vaihtavat tilastotieteeseen, eikä vain matematiikasta. Näin tapahtuu yhä enemmän tulevaisuudessa. On siis toivoa siitä että tilastotieteen brändi muuttuu. Nythän se on aluksi

“Uutta voimaa tarvitaan. Sitä pitäisi kasvattaa myös kouluista, joissa ei edelleenkään ymmärretä mitä tilastotiede on. “ Prof. Seppo laaksonen

monelle tylsä, vaikea, jopa kauhea. On vaikea sanoa mistä tämä tunne tulee? Kun tällainen epämotivoitunut opiskelija pääsee ’oikean tilastotieteilijän’ hoteisiin, aina jokin herätys tapahtuu. On toki niin, ettei kaikkien heränneiden taustakoulutus automaattisesti riitä menestymään hyvin, mutta tärkeintähän on että tilastotieteellinen lukutaito on vähintään

Uutta voimaa tarvitaan. Sitä pitäisi kasvattaa myös kouluista, joissa ei edelleenkään ymmärretä mitä tilastotiede on. Syy on luonnollinen: opettajatkaan

11 10

kohtuullinen. Sitä tarvitsevat kaikki sekä huipulla että perustasolla. Valitettavan huonoa on lukutaito jopa politiikan huipulla. Tilastotieteellisen kirjoitustaidon hyvä hallinta vaatii toki enemmän osaamista ja vaativien käytännön tehtävien kanssa taistelua. Jokainen tehtävä vahvistaa vaikka tulisi hieman turpiinkin. Rohkeasti siis mukaan eri alojen haastaviin hankkeisiin! Opettele samalla myös muiden tieteiden perusteita ja huolehdi siitä, että yhteistyökumppanisi ymmärtää tehtävän tilastomenetelmän periaatteet ja toivottavasti oppii myöhemmin sitä soveltamaankin. Näin yhteistyöstä tulee hedelmällinen.

Tyyppiarvo 3/2010

Alumni

Jussi Tervola

Kaikki tilastotiedettä opiskelleet ovat kokeneet sen. Joidenkin kavereiden tai vähän tuntemattomampien henkilöiden reaktion, kun kertoo opiskelevansa tilastotiedettä. Joskus reaktiot ovat aika voimakkaita. ”Hyi v*ttu!”, totesi satunnainen juttukumppani bussissa eräälle entiselle moodilaiselle. ”Hyvä että joku sitä suostuu tekemään”, sanoi allekirjoittaneen työkaveri varastolla. Tällaisten reaktioiden jälkeen opiskeluvalintaansa tottuu selittelemään: ”Ei se oo niin tylsää ku se kuulostaa”, ”Mä opiskelen myös sosiaalipsykaa” tai joillakin ”No mä oon oikeestaan vaihtamassa ens vuonna pääainetta”. Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että tämä kaikki johtuu pääosin siitä, että suurin osa ei edes tiedä, mitä tilastotiede on. ”Tilasto”-sanassa on ehkä jonkinlainen kylmä kaiku, joka saa ihmiset karttamaan sitä. Tai sitten se on sitä peruskoulussa muodostunutta matematiikan pelkoa. Tai sitten ihmiset tietävät kyllä, mitä se on, mutta tilastotiede yksinkertaisesti uppoaa vain harvoihin ja valittuihin ihmistyyppeihin. Oli miten oli, voisi sanoa, että tilastotieteen brändäys on epäonnistunut. Ulkoministerimmehän perusti oman brändivaltuuskunnan pohtimaan, miten Suomen mainetta voisi kohentaa maailmalla. Ehkä tilastotiede tarvitsisi samanlaista. Miten tieteenalan voi brändätä? Mielikuvamainonnalla? Suurelle yleisölle tilastotiede on edustettuna mediassa kaikennäköisten kaavioiden ja prosenttilukujen muodossa. Tämän lisäksi tilastotiede –opiskeluaineesta lähetetään abeille jonkinlainen mai-nosesite. Pitäisikö näiden kanavien kautta luoda uusia henkeäsalpaavia mielikuvia vai muodostaa uusia kanavia? Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn tilastotiede mediassa. Aiemmin mainittiin, että ”tilasto” -sanassa on jonkinlainen kylmä kaiku. Sanomalehdissä esiintyy monesti kaikennäkösiä piirakkakuvioita, jotka ovat hyvin pelkistettyjä (toisaalta selkeitä). Pitäisikö niitä muokata graafisesti vetävimmiksi ja ei niin tosikkomaisemmiksi, ehkä vähän taiteellisempaan ja epävirallisempaan suuntaan? Kuvioiden informaatio voisi olla vaikeammin havaittavissa, mutta ehkä siitä voidaan tinkiä. Yleisestikin tilastoesitysten

“Tilasto-sanassa on ehkä jonkinlainen kylmä kaiku, joka saa ihmiset karttamaan sitä.” Jussi Tervola

kuvioiden ulkoasuun voitaisiin keskittyä yhä enemmän. Positiivinen esimerkki tästä on Hans Roslingin väestötieteellinen tilastoanimaatioesitys, joka on noussut jo melko kuuluisaksi. Siinä tosin selkeys on jopa lisääntynyt. Minkälainen abeille lähetettävä esitteen tulisi olla? Esitteen sisältö on tällä hetkellä hyvä. Nykyisin siinä painotetaan tilastotieteilijöiden työllisyystilannetta. Se onkin tilastotieteen valttikortti opiskelijoiden haalimisessa. Tilastotieteilijät pääsevät hyvin töihin ja työpaikan varmuudesta näyttää tulevan tulevaisuudessa yhä tärkeämpi seikka. Työllisyys on vain yksi aspekti houkuttelevuudessa. Se on hyvä lisäarvo, muttei itseisarvo alan valinnalle, ja toisaalta, johtuuko hyvä työllisyystilanne vain siitä, että tälle alalle ei ole tunkua. Esitteessä mainitaan myös, että tilastotieteilijän ammattia nostettiin positiivisesti esille Wall Street Journalin artikkelissa. Se rankkasi tilastotieteilijän ammatin kolmanneksi parhaaksi maailmassa. Kriteereinä 12 13

käytettiin työympäristöä, tuloja, työllisyysnäkymiä, työn stressaavuutta ja fyysistä rasittavuutta. Näiden kriteerien perusteella ei ole täydellinen ihme, että tilastotieteilijän sijoitus oli noin hyvä. Esitteen ulkomuotoa tosin voisi muokata enemmän mielenkiintoa herättäväksi. Muidenkin aineiden esitteiden ulkoasu on kuitenkin samantyylinen eli ilmeisesti ne tehdään yliopiston yleiselle pohjalle, johon ei saa puuttua. Esitteen lisäksi voisi innovatiivinen brändäysryhmä kiertää luennoimassa lukioissa, jos innokkaita ihmisiä löytyy. Tällaisia mainoskierroksia on matematiikan puolella joskus ollutkin, mutta Moodista ei muistaakseni päässyt silloin ketään paikalle. Lopuksi voisi sanoa että nämä kosketukset ”ulkopuolisten” kanssa ovat ne tilaisuudet, jossa mielikuvia luodaan, ja mielikuvathan ovat kaikki kaikessa. Ainakin ihmisillä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta saada totuutta selville, jos sellaista on.

Tyyppiarvo 3/2010

Fuksi Essi Vuorinen Kun tiedotin kesällä lähipiiriäni tulevista tilastotieteen opinnoista, useilla tuntui olevan jonkinlainen näppituntuma ja -käsitys tilastotieteestä tieteenalana. Serkkuni kommentti tilastotieteen valinnastani oli, että se voi edesauttaa psykologian laitokselle pääsemistä. Erään ystäväni mukaan alalla saa töitä sormia heilauttamalla. Entinen työkaverini kauhisteli, että tuleeko minusta nyt sellainen todellisuudenvääntelijä, joka rukkaa tilastoja tiettyjen tahojen mielen mukaisiksi. Sähköinsinööriksi opiskeleva kaverini oli jopa epäuskoinen kun kerroin ainevalinnastani: ”Mitä! Sinä tilastotieteeseen? En tiedä ketään muuta, joka sitä haluaisi lukea, sehän on kamalan kuivaa!”

“Oleellista on, ettei juuri kukaan ollut kiinnostunut kuulemaan tilastotieteestä yhtään enempää, kuin mitä he aiheesta jo tiesivät.“ Essi Vuorinen

Oleellista on, ettei juuri kukaan ollut kiinnostunut kuulemaan tilastotieteestä yhtään enempää, kuin mitä he aiheesta jo tiesivät. Vaikka kuinka pinnistelen, en muista kuin yhden ystäväni kysyvän tarkemmin, mitä tämä tilastotiede käytännössä pitää sisällään. Tilastotiede ei näyttäydy mielenkiintoisena puheenaiheena, toisin kuin melkein mikä tahansa valtiotieteellisen muu ainevaihtoehto. Matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen kanssa flirttailevaa tilastotiedettä kannattaisi tietysti markkinoida ennen kaikkea niille, jotka pitävät tietokoneista, matematiikasta, loogisista pulmista ja niiden ratkaisemisesta. Mikä siis olisikaan kattavampi ja parempi väline tilastotieteen mahdollisuuksien saattamiseen potentiaalisten oppilaiden tietoisuuteen, kuin itse internet?

Hyvin rakennetut ja mahdollisille uusille opiskelijoille suunnatut nettisivut tilastotieteestä ja sen opiskelusta olisivat kenties simppelein tapa koettaa saada haaviin entistä motivoituneempia tilaston fukseja. Lisäksi yhteen saittiin keskitetty ja kattava infopläjäys helpottaa hakijan elämää huomattavasti.Tilaston markkinointisivuilta olisi hyvä saada tietoa esimerkiksi siitä, millaisiin töihin laitoksen entiset opiskelijat ovat päätyneet, mitä kaikkea pylväiden ja käppyröiden taakse oikeastaan kätkeytyy, millaista on opiskelu laitoksella (sekä kurssi- että vapaaaikapuolta kuvaillen) ja miten niinkin mukavaa puuhaa kuin koodaaminen voi soveltaa korkeatasoisessa tieteellisessä tutkimuksessa, tai missä ikinä muutenkin. Asiastahan saa mielenkiintoista sellainen ihminen, joka itse kokee henkistä paloa, tai vähintään suurta mielenkiintoa, kyseistä substanssia kohtaan. Oleellisin kysymys heille lienee: ”Miksi sinä lähdit lukemaan tilastotiedettä? Miksi edelleen työskentelet sen parissa?” Jos löytäisimme muutamia tällaisia innokkaita, niin heiltä saisi luultavimmin vinkkejä oikeanlaisia opiskelijoita innoittavaan webbisisältöön. Yleisluontoisia alakuvauksia ovat jo valintaoppaat pullollaan. Näiden lisäksi olisi siis hakijan kannalta mukavaa, jos tilastotiedettä lähestyttäisiin lisäksi kaikenmoisten konkreettisten esimerkkien ja näkökulmien kautta, sievää navigointia ja muutenkin innostavaa kokonaisuutta unohtamatta.

Helsingin paras opettaja Päätoimittaja

Kuten artikkeleista näkee, on muutoksille vielä reilusti varaa. Uudistuksia tarvittaisiin puolin ja toisin. Onneksi erään opettajan saavutukset ovat saaneet niin paljon kiitosta, että siitä kirjoitetaan jo lehdissäkin. Kyseessä on tietenkin tilastotieteen professori ja kaikkien tilasto-opiskelijoiden paras kaveri, Kimmo Vehkalahti. City-lehdessä julkaistussa “Kaupungin paras 2010” artikkelissa kiitellään hänen tekemiään uudistuksia joita on tehty “kaivinkoneella”. Laitoskin on kiitollinen, sillä lehden mukaan “laitokselle ei ole enää tullut valituksia kurssista”. Hyvä Kimmo, uskon että tarinasi on vasta alkumetreillä! Lue City-lehden artikkeli osoitteessa: http://www.city.fi/artikkeli/Kaupungin+paras+2010+Helsinki/3597/

13 12

Tyyppiarvo 3/2010

Google tekee elämästä tylsää

Essi Vuorinen

Internet värittää tämän päivän Suomessa elävän arkea yhtä paljon kuin kello. Harvoin tulee ajatelleeksi, että on vain vajaa parikymmentä vuotta siitä, kun opiskelijoiden arki ei juurikaan riippunut bittiverkossa. Selvittelin tietoverkon aikakauden hyviä ja huonoja vaikutuksia arkeen elämällä seitsemän päivää ilman nettiä tai mitään sen palveluita niin pitkälle kuin kykenin.

o alkuviikosta tajuan, että yritys elää ”kokonaan ilman internetiä” on sellaisenaan mahdoton. Lasketaanko netinkäytöksi se, että opiskelukaverini ilmoittaa minut sitseille sähköpostilla, kaverini pistää iltateen taustamusiikin Spotifystä tai päädyn autossa kartanlukijaksi GoogleMapsista tulostettu paperi kourassani? Internet ei enää tunnu tietokoneen näytöltä paistavalta bittimaailmalta, vaan sen sähkövirrat saattaa melkein tuntea pieninä nipistyksinä. Netti on niin integroitunut Helsinkiin, ettei rajanvetoa verkon ja reaalimaailman välillä voi tehdä.

Siispä täsmensin hieman suunnitelmaani: eläisin kuin opiskelija, joka ei tiedä netin käytöstä tai sen sisällöstä mitään. Eikä tätä alter egoani juuri hevonkukun vertaa kiinnosta aiheesta oppiakaan.

uhteellisen pian hoksasin myös, etten ollut tajunnut merkitä itselleni ylös tietoa siitä, missä tällä viikolla alkavien kurssieni luennot pidetään. Tämän kunniaksi yliopistorakennusten enemmän tai vähemmän murisevat vahtimestarit tulivat tutuiksi, sekä opiskelukavereiden apu kaikenmoisissa arkisissa kysymyksissä korvaamattoman tärkeäksi. Ensin tuntui varsin oudolta kysellä neuvoa sellaisiin asioihin, joiden tiedän löytyvän parin napin painalluksella. Koin myös tarvetta selitellä tietämättömyyttäni kysyessäni apua, joten aluksi ehätin tilittämään ainakin tutuille tästä netittömyysprojektistani. Olin jopa hiukan nolona siitä, että olin nyt avuttomampi kuin keskivertokansalainen, ja jouduin 14 15

kyselemään tyhmiä. Mitenköhän suureksi neuvon pyytämisen kynnys kasvaa jo muutenkin ujosteleville yksilöille, kun pian meillä kaikilla on taskuissamme kannettavat mikrot, iPadit tai mitälie? Avuttomuuden uuteen asteeseen kuitenkin tottuu pian. Kauaa en jaksanut selitellä sitä, miksen hakenut informaatiotani Firefoxilla. Toopeiluun totuttuani oli ihan virkistävääkin, että tiedonhakuun joutui näkemään hieman enemmän vaivaa. Samalla tuli vaihdettua muutamia sanasia myös sellaisten ihmisten kanssa, joita en ollut tavannut koskaan aiemmin. Toisinaan tapaamisista tuli jopa parempi mieli.

un valitin netittömälle matkalleni sattuneita mutkia, minulle suositeltiin usein poikkeuksien tekemistä. ”Kyllähän sä sen verran voit joustaa, että noi pari juttua selvität netistä? Ei sitä tarvitse laskea.”

Tyyppiarvo 3/2010

Niin. Netistä saisin ”poikkeusluvalla” tilattua tarvitsemani verokortin ja maksettua laskuni. Tuntuu ylenpalttiselta urheilulta tehdä virastossa jotain, minkä voisi tehdä kotona. Allekirjoittanut päätti kuitenkin valintatilanteessa heittäytyä vielä laiskemmaksi kuin poikkeuksien ehdottelijat: siirsin laskujenmaksua ja verokorttiasiaa seuraavalle viikolle.

ormaalisti eksyn laiskanpulskeaan tapaani nettilehtiin ja keskustelupalstoille silloinkin, kun pitäisi kirjoittaa se huomisen essee tai laskea viikon matikanlaskut. Ilman verkkolehtien ja muiden viihdykkeiden houkutuksia pystyin jopa opiskelemaan kotona! Yllättävää on se, kuinka vähän minun on tehnyt mieli usein suosimieni pikaviestimien äärelle. Juttuseuraa kaivatessani olen tarttunut puhelimeen, mikä on kieltämättä tehokkaampaa ajankäyttöä: Siinä missä ruudun äärelle saattaa unohtua juttelemaan ikuisuuksiksi, puhelimessa ollessa kädet vapautuvat mm. tiskaamiseen ja viestiminen on jotenkin keskittyneempää.

Tämä liittyy tietysti tunteeseen siitä, kuinka datatessa oikeastaan vain istuu passiivisena. Tietäähän jo Ylekin, että liiallinen ”ruutuaika” on lapselle pahaksi: olen myös paheellinen viettäessäni liikaa aikaa netissä. Informaatiomäärältään rajatummassa reaaliympäristössä tuntee olevansa jotenkin enemmän läsnä ympäristössään ja aktiivisempi, vaikkei varsinaisesti toimisi sen tehokkaammin. Vasta perjantai-iltana aloin kaivata sosiaalista mediaa: arkiviikon väsyttämien jalkojen nostamista ikkunalaudalle ja hetken helppoa jutustelua niidenkin hyvän päivän tuttujen kanssa, jotka voisivat ihmetellä epätyypillistä ”mitä kuuluu?” -puheluani.

Tylsistymään, koska verkosta kaiken saa niin helpolla, ettei vaivaa juuri tarvitse nähdä. Tuoliin jämähtäminenkin onnistuu mukavasti ja aikaa vierähtää joskus tunti jos toinenkin. Yrittäessäni viimeistellä tätä tekstiä aloittamiseen meni aikaa kolmisen tuntia. Netistä löytyi laiskiaiselle taas kaikenmoista mielenkiintoisempaa materiaalia ja mesessä on hauska lörpötellä.

Noh, hetken kärvisteltyäni vieroitusoireissa tyydytin sosiaalisia vaihteluntarpeitani soittamalla vanhalle lukiokaverilleni, joka lähtikin keikkaseurakseni lähitienoon kuppilaan. Dataustarvettani puolestaan tyydytin työstämällä tätä artikkelia. Varsin tehokasta.

ahdeksantena päivänä tajusin vasta päivän jo jonkun verran vierittyä, että saan taas liittyä tietoverkkoon tylsistymään ja olemaan asioista hieman enemmän perillä.

Toinen näkökulma

äätoimittaja joutui viikon nettipaastoon täysin haluamattaan, kun muuton yhteydessä vihaiset menninkäiset päättivät kirota modeemini. Sähköpostien ja uutissivujen selauksesta tuli kuin rituaali, kun muutaman kotisohvalla tehdyn napin painalluksen sijaan joutuikin vaeltamaan Alexandriaan. Myös vapaa-ajan mediat saattavat nykyään olla täysin verkossa, kun TV-sarjat katsotaan streameina ja musiikkikokoelmat ovat spotifyssa. Hyvänä puolena on se, että sivuihin pääsee käsiksi mistä ja milloin vaan, mutta yhteyden katketessa ne katoavat. Nettikatkos vaikuttaa nykyään lähes samalla tavalla kuin sähkökatkos 90-luvulla. Yhteyden kadotessa kaivetaan kaapin perukoilta esiin kirjat tai vedetään jalkaan pölyttyneet lenkkarit.

15 14

Tyyppiarvo 3/2010

Fuksit 2010

“Audiovisuaalinen elämys”

Tutorvuotemme alussa tiesimme, että syksyllä fukseja tulisi olemaan paljon. Emme kuitenkaan odottaneet, että paperilla heitä olisi yhteensä 55 molemmista tiedekunnista. Joukkoon mahtuu monenlaista hiihtäjää, ja tänäkin vuonna ihmisiä on tullut monia mielenkiintoisia reittejä tilastojen pariin. Useat fukseista haluavat keskittyä opiskeluun tai ovat jo nuorempana kokeneet opiskelijaelämän hurmion. Tässä artikkelissa ei heitä näy, vaan näillä sivuilla näette Moodille tärkeimmät fuksit: uudet ainejärjestöaktiivit, jotka kantavat Moodin lippua läpi Helsingin yön iltapuvussa, toogassa, haalarissa ja joskus elefanttipuvussa. Jälleen kerran valtaosa on eksynyt aineen pariin puolivahingossa: psykologiaan hakeminen ja papereilla sisäänpääsy ovat olleet suosituimpia reittejä. Useampi oppilas on kuitenkin tullut opiskelemaan tilastotiedettä aidosta kiinnostuksesta. Näitä ihmisiä on houkuttanut varsinkin tilastotieteen laaja-alaisuus ja sen tarjoama matemaattinen näkökulma taloustieteisiin tai yhteiskuntaan. Biometriasta moni ei ollut kuullukkaan. Ehkä kiinnostus siihen herää vasta opintojen edettyä, tai alasta kiinnostuneet ovat niitä, jotka keskittyvät tiukasti opiskeluun? Niin tai näin, hauskaa heidän kanssaan on ollut. Suurella laumalla on ollut hauskaa tapahtumissa, ja jotkut ovat ottaneet tehtäväkseen änkeä mukaan jokaiseen fuksisyksyn tapahtumaan. Fuksisuunnistuksen voittajajoukkueessa oli jälleen tilastoedustusta, ja pidettinpä heidän kanssaan myös Moodin kallein tapahtuma useaan vuoteen.

Pekka “Haimi” Haimi Olen Haimi. Haimi opiskeli ennen tilastotiedettä fysiikkaa kolme vuotta. Haimi asuu Krunikassa. Haimi pitää valokuvaamisesta ja lumilautailusta. Haimi on vielä syksyn töissä säteilyturvakeskuksessa. Haimin juuret ovat Kymenlaakson osakunnassa. Haimin kryptoniitti on raaka porkkana. Haimi haluaisi salaa olla Chuck Bass. Haimista tulee isona toivottavasti alle satakilonen.

Reeta Korhonen Moro! Olen Reeta Joensuusta ja päätynyt opiskelemaan tilastoa siten, että olen hakenut opiskelemaan psykologiaa ja tilasto on tullut sitä kautta tutuksi. Eli aikamoisen omaperäinen tarina varmasti. Pidin lukion jälkeen muutaman välivuoden ja siksipä koulu maistuu nyt oikein hyvin. Kun en ahkeroi koulussa katson roskaa televisiosta ja käyn töissä Vero Modassa. Fuksisyksy on ollut tähän mennessä aivan mahtava ja toivottavasti jatkuu samaan malliin.

Marianne Laalo Heissan, olen Marianne Laalo. Tilastotieteeseen päädyin koska se on jollain tavalla kiehtovaa enkä suoraan sanottuna keksinyt mitään kivempaakaan. Fuksisyksy on alkanut hyvissä merkeissä ja on ollut ilo tavata uusia ihmisiä. Opiskelujen lomassa työskentelen McDonaldsissa. Harrastan pianonsoittoa ja kesäisin kasvatan tomaatteja. Vapaa-ajalla dataan, kuuntelen musiikkia, tapaan kavereita ja hengaan himassa kanini kanssa.Haaveissani olisi matkustaa vielä jonakin vuonna Nykkiin ja olisi kiva kierrellä ympäri Ranskaa, jos vain kielen oppisi paremmin. Vielä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta toivottavasti tilastotiede tempaa mukaansa. 16 17

Tyyppiarvo 3/2010 Tuire Salo Olen Tuire ja hyvin suureksi yllätyksekseni tätä nykyä tilastotieteen opiskelija. Kuten niin moni muukin, myös minä inspiroiduin psykologian pääsykokeiden ansiosta osallistumaan myös tilastotieteen pääsykokeisiin. Aiemmin en olisi missään nimessä voinut kuvitellakaan itseäni opiskelemassa minkään sortin matematiikkaa, mutta toistaiseksi syksy on mennyt hyvin, vaikka analyysin kurssilla onkin välillä hieman hajottanut.. Mutta onneksi kanssani on ollut hajoilemassa aivan mahtavia ihmisiä! Koulunkäynnin ohessa teen sijaisuuksia päiväkodissa, harrastan liikuntaa, soitan pianoa ja maalailen aina kun sille päälle satun.

Aku-Ville Lehtimäki Olen Aku-Ville Lehtimäki 27-vuotias kauppatieteiden kandidaatti, joka on viimeistelemässä opintojaan (mahtavassa) Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Viime keväänä hain lukemaan psykologiaa, mutta päädyinkin valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan tilastotiedettä. Itseäni kummastuttaa, että miksi tilastotiede ei vedä enemmän opiskelijoita, kun tieteenala on keskeisessä osassa lähes joka alalla. Tämä indikoinee sitä, että olen joko tyhmä tai sitten edelläkävijä. Itse opiskelu valtiotieteellisessä tiedekunnassa on ollut tähän mennessä sangen mukavaa. Pidän erityisesti ilmapiiristä, joka yliopistolla vallitsee. Arkisen ahertelun vastapainoksi olen mukana monessa (opiskelija)proggiksessa, joissa työn ja vapaa-ajan raja välillä jopa hieman häilyvä.

Jadwiga “Jade” Buchwald Heipsankeikkaa! Elikkäpä nimeni on Jadwiga (Jade) ja olen 20v. Helsingistä. Teille uteliaille, jotka kompastuitte nimeeni, se on puolalainen: olen kansalaisuudeltani puoliksi suomalainen ja puoliksi britti, vereltä tosin ½ suomalainen, ¼ puolalainen ja ¼ intialainen. Asustelen Etu-Töölössä (yhä kotona). Valtsikan tilastotiede oli mun ykkösvaihtoehto, ja näyttäs siltä että tein hyvän valinnan! Ainakin porukka on ihan parasta!:D Vapaa-ajalla vietän aikaa poikaystäväni kanssa tai näen kavereita. Tykkään urheilemisesta, käsillä tekemisestä ja kirppareista. Rakastan tanssimista ja mut löytääkin usein bileistä tanssilattialta.

Oona Pentala No hei, olen Oona. Tän vuoden fuksien ainoa vantaalainen vissiin, aivan totaalisen landelta siis. Päädyin tilastolle sen ah niin tutun tarinan mukaan, hain siis psykalle mutta en päässyt ja nyt olen täällä. Kovasti kyllä toivon, että tämä tilastotiede veisi mut mukanaan ja jäisin tänne, mutta kaikki tää matematiikan pänttäys ei ole kyllä vielä ihan vakuuttanut mua. Mutta onneksi täällä on kuitenkin ihania muita fukseja, jotka ehkä joskus tosi harvoin on ihan yhtä pihalla kuin minäkin. Fuksisyksy on ollut ihan loistava tähän mennessä, meillä on tosi hyvä fuksiporukka ja tietysti loistavat tuutorit :D Isona mulla toivottavasti olis sit aikaa tehdä muutakin ku töitä, kaippa musta tulee sit jotain psykologin ja tilastoihmeen väliltä.

Antero Liukkonen Terves kaikille lukijoille! Olen Antero, tuore fuksi matemattis-luonnontieteellisen puolelta. Pahana tapanani on ollut aina edetä fiilispohjalta asioita liikoja ajattelematta ja luultavasti siksi havaitsin taannoin olevani uusi tilastotieteen opiskelija. Tapanani ei myöskään ole katua päätöksiäni, enkä kadu tätäkään. Sen lisäksi, että tilastotiede itsessään vaikuttaa ihan järkevältä puuhalta, olen saanut uusista kanssaopiskelijoistani loistavia kavereita ja myös aina niin ihanan opiskelijae|lämän ovet ovat avautuneet minulle. Loistavaa loppusyksyä ja lukuvuotta kaikille, mihin sitten opiskelussanne tai elämässänne tähtäättekin.

Anna Mustonen Hei, olen Anna Mustonen ja olen fuksi. Erään toisen tieteenalan pääsykokeet vaativattilastojen osaamista ja niiden johdosta olen nyt täällä. Fuksivuoden alku on sujunut hyvin verkostoitumisen (bileiden) merkeissä, parempaa porukkaa ei löydy edes psykan puolelta! Vapaa-aikanani urheilen: lumilautailu, jumppa, guitar hero jne. Töissäkin käyn jos jaksan. Lähiaikoina odottelen myös perheenlisäystä kääpiöhamsteri Megatronin merkeissä. Isona minusta tulee jotakin väliltä palomies-presidentti. Ps. salmarijengi rules!! 17 16

Tyyppiarvo 3/2010

Tuomas Reiterä Olen keväällä 2009 Helsingin luonnontiedelukiosta kirjoittanut käpyläläinen kaveri. Matlun tilastotieteeltä sain opiskelupaikan vuosi sitten kesällä suoravalinnalla, mutta viime vuosi kului armeijaa suorittaen Santahaminassa. Opiskelut ovat lähteneet käyntiin avoimin mielin omaa tietä ja kiinnostusta etsien. Kouluhommien teko on kuitenkin tuottanut pieniä vaikeuksia. Melkoisen aktiivisella bileosallistumisella ei toki ole mitään merkitystä siihen, että laskarit ovat jääneet vähemmälle…Opiskeluelämän ulkopuolella olen melko aktiivinen penkkiurheilija, ja saatanpa joskus myös itse juoksennella pallon perässä.

Maija Haimala Olen Maija, kevään 2010 ylioppilas ja nykyinen tilastotieteilijän alku. Rämmittyäni läpilukion pitkän matematiikan, en olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni uudestaan keskeltä matemaattisten kaavojen viidakkoa. Vaan kuinkas kävikään. Runsaasta matematiikasta huolimatta, tilastotiede on yllättynyt minut monipuolisuudellaan, ja fuksisyksy on ollut kerrassaan mahtava!! Vapaa-aikani saan kulumaan urheilemalla ja kavereita tapaamalla.

Mikhael Koufos Morjes! Olen Mikhael (lausutaan [mihael]), 20-vuotias ja kotoisin Artjärveltä. Tilastotiede vaikutti mielenkiintoiselta ja varsin monipuoliselta aineelta, minkä vuoksi päädyin se pääaineenani opiskelemaan Kumpulaan. Myönnettäköön, ettei se minulla ollut ainoa eikä edes ensisijainen vaihtoehto, mutta siitä huolimatta ensimmäinen lukukausi on tähän mennessä sujunut erittäin mukavasti. Tulevaisuudesta en voi tämän hetken fiiliksien perusteella sanoa muuta kuin sen, että eniten kiinnostaisi yhteiskuntatieteellinen tai kaupallinen suuntautuminen.

Essi Wikman Kirjoitin keväällä ylioppilaaksi ja tulin psykan pääsykokeen kautta lukemaan tilastotiedettä. Tilastotiede pääaineena epäilytti aluksi, mutta syksyn aikana se on alkanut tuntua oikealta päätökseltä. Saatan keväällä hakea jonnekin muualle, mutta luultavasti olen niin laiska, etten jaksa. Kun en tunne itseäni laiskaksi, näen vapaa-ajalla kavereita, katson leffoja ja käyn lenkillä. En osaa päättää, mitä elämältäni haluan, joten luultavasti isona minusta tulee joko lentäjä, psykologi, opettaja, matemaatikko, tilastotieteilijä tai jotain ihan muuta.

Kaisa Kunnas Muistan sumuisesta psykaan haku keväästäni lauseen: ” En koskaan mene lukemaan tilastotiedettä.” Minun ei pitänyt myöskään liittyä partioon, ei asua Helsingissä eikä toimia koulujen hallituksissa. Saatte arvata kuinka kävi. Niinpä yliopistoon tulessa päätin luovuttaa, ei enää turhia verukkeita, osallistun kaikkeen! Syksyni on ollut mahtava. Usean vuoden työskentelyn jälkeen opiskelu tuo kaivattua vaihtelua, puhumattakaan kuinka hyvässä porukassa olen päässyt kokemaan fuksi syksyni. Minut tunnistaa varsin sosiaalisesta luonteesta ja tavasta buukata kalenteri täyteen. Olen siis se yliopistolla eri suuntiin vilistävä punapää, joka tottelee nimeä Kaisa. 18 19

Tyyppiarvo 3/2010

Heikki Ritaluoma Päädyin opiskelemaan tilastotiedettä matemaattis-luonnontieteelliseen, jonne pääsin suoraan lukion papereilla. Valitessani matematiikan ja tilastotieteen opiskelujen väliltäen edes tiennyt mitä tilastotiede tarkalleen oli, mutta ajatus pelkän matematiikan opiskelusta ei innostanut. Ainakin alkusyksy tilastotieteen fuksina on sujunut loistavasti, ja vaikka olen aina asunut Helsingissä on yliopistomaailma avartanut paljon kaupunkikuvaani. Jos vielä saan haluamani sivuaineet, uskon motivaation myös itse opiskeluihin kasvavan, jolloin voisin jäädä pysyvästi tilastotieteilijäksi ja taistella virheellisiä tilastoja vastaan.

Susanna Jokimies Moi! Olen Susanna Jokimies ja kotoisin Hollolasta, Lahden naapurista. Olen fukseillut matemaatikkona Jyväskylässä vuosina 2008-2009 ja sieltä siirtynyt Brysseliinvalloittamaan Eurooppaa. Maailmalla vuoden pyörittyäni päädyin Helsingin yliopistoon.Syksy on lähtenyt mainiosti käyntiin, vaikka olenkin löytänyt itsestäni sisäisen turistin Helsingin kaduilla. Tilastotieteen opintojen ja opiskelija elämän ohella juoksen töissä, käyn yliopistoliikunnan jumpissa, syön paljon hyvää ruokaa ja pänttäilen swahilia. Musiikki, salmiakki ja villasukat pelastavat huononkin päivän. ”Elimu maisha si vitabu”- eli muistakaa, että kaikkea ei opita kirjoista.

Jussi Leinikka Oon wnb kauppislainen, joka eksyi tilastotieteeseen, koska ei jaksanut lukea pääsykokeisiin ja tänne pääs ilmankin. Kuulostaa varmaan tutulta. Vapaa-aikanani aiheutan pääasiallisesti pahennusta eri puolilla pk-seutua, mutta jos en, niin mut voi löytää salilta, lenkiltä tai paisteilemassa Ongamen kalarikkaissa vesissä. Syksy on lähteny rullaamaan tosi mukavasti. Ei tunnu kouluhommatkaan niin ikäviltä, kun on ollu niin paljon hyvää oheistoimintaa! Isona musta tulee tietenkin tilastotieteilijä! Eikuu...Ei vaan, jos jostain jonain kauniina päivänä valmistun, niin uskon, että se liittyy jotenkin talouteen.

Essi Vuorinen Olen ikiteini Essi Kallion liepeiltä, joka tahtoi Valtsikaan etsimään sekä sisältöä että suuntaviivoja muuten niin kuolettavan tylsään elämäänsä. Perheeseeni kuuluu Frederik-kissa, ja vapaaaikaani vietän pääsääntöisesti lorvaillen,mieluiten hyvässä seurassa. Haaveilen tiskikoneesta, riippumatosta, tehokkaammasta ajan käytöstä ja yhteisöllisestä asumisesta. Ensimmäiset viikot fuksina yllättivät minut positiivisesti. Erityisesti yllätyin yliopiston elävästä yhteisöllisyydestä, kun varmuuden vuoksi olin varautunut elämään tuhansien tuntemattomien naamojen massalaitoksessa. Jälleen tuli todistettua, että pessimisti ei pety ;)

Elina Lahtiharju Heipähei! Olen Elina, iloinen pikkufuksi Espoo citystä. Päädyin tilastolle tutun tarinan mukaan psykan pääsykokeiden ”innoittamana”. Vaikka psykologia olisikin ollut mieluisampi vaihtoehto, olin kuitenkin innoissani kuultuani päässeeni tilastolle. Eikä into hyytynyt koulun alettuakaan, sillä meidän fuksiryhmä osoittauti aivan superiksi! Yhteinen sävel löytyi heti eikä bileet ole jättäneet kylmiksi. Vapaa-ajalla käyn ratsastamassa ja työskentelen eläinlääkäriasemalla eli eläimet kuuluvat suurelta osin elämään. Saa nähdä mihin ensi vuonna päädyn, mutta tällä hetkellä tilastolle jääminenkään ei tunnu täysin pelottavalta ajatukselta. 19 18

Tyyppiarvo 3/2010

Limeksen appro 6.10.2010 Mari Arasola

Lähes perinteeksi muodostunut tilasto- & teekkariedustus Kumpulalaisten järjestämässä kaupunkitemmellyksessä lähestyi legendaarisuutta todistettavasti kaikilta suunnilta. Kaiken kaikkiaan uskaliaita oli muistaakseni 16, joista osalla oli edessä ensimmäinen kaste approilun ihmeelliseen maailmaan, ja osalla pöhöttynyt feissi ja snadisti lasittunut katse kertoi jo vuosien harjoittelusta. ”Logistisista syistä” siis, tämä tarina kertoo laudatursuorittajien matkasta. Tapahtumat pohjautuvat löyhästi osanottajien tuntemuksiin ja ajatuksiin erilaisissa ravitsemusliikkeissä Helsingin keskustassa. Kellon ajat ovat viitteellisiä. Domma • hyvillä fisushoteilla • aitoa fisua Vltava klo18 • kallista • shotit samanhintaisia kuin siiderit • ikävä Alen 2e tuoppia Pickwick klo18.25 • nopea palvelu • hyvä leima, leimameininki Kitty’s klo18.30 • toffee-leijona-minttu • ei (söpön) baarimestarin oma mix edes • mielenkiintoinen/ yök, yök, yök/ pehmeä jälkimaku • sähän et viime vuonna päässy sinne sisään • rento baarimikko/ söpö (poikien suusta ((JJ)) )

Hattu klo18.45 • tulinen jälkimaku • mukava juoppo • mä alan ehottelee Praha klo18.55 • kallista! • mulle ei suositeltu bissee, vaikka s-etukortti • ilmanen vesi + leima • kysyttiin pahveja: ”kaks ekaa riittää”, paitsi Saara • söpöi baarimikkoi Dubliner klo19.25 • yritin valua • selvä, tosi selvä • toistaseks kiva keulia Vanha klo19.40 • loraus curacao • tää on vaaleempi, katto naamakertoimen mukaan • harvinaisen pahaa viiniä 20 21

Virgin klo20.15 • turhan skarppi • nauretaan Marille • kallista 46c, 45c, 40c • veden pörssikurssi nopea • eviania? Xetor klo20.45 • creepy kellon katsominen taas • tuli känniin • sillikeskustelut • halpa tuoppi 2,5 ja 2 • klo20.47 palaneet letut • ei kehtaa enää soittaa • sellanen nainen ei ranskaa • ei oo messissä • mikä teitä vaivaa • ihanaa ku mä kuseta

Tyyppiarvo 3/2010

Sling-in • sekoittuneet välit • mustikkashotti on aina hyvää • tääkin menee shottina • helppo juoma • annelta terveisiä! Sports academy klo21.22 • light omppu, helvetin hyvää • ihanaa palvelua • se oli pahaa • tumps • kato sen väriä, se ei voi olla hyvän makusta • näinks mä mitä mä luulin et mä näin • se on parempaa • aika hyvää, hyveys olemassa • tää bisse yrittää olla siideri • kustaan laidan yli • naurettavaa pelleilyä, kuningas laji • best playing pony valittiin just • breikki hyvä, juomat huonoja Svenska pubben • iiiihan jees . 2 miestä tiskillä, late WC:ssä

Memphis klo22.50 • mojito lista • pelkkii naisii tiskil (takana) • se on ku jeesus • vihdoin solaa! :D • Väärinpäin tehty virtanen • ihan vitun hyvää • aluks pahaa, lopuks hyvää t. Marika & Saara • Viinat päälläl What?! • Missä on Mikon Mutsi? Hoidan kummatki itse • Hyi! Hyi! HYYYIII!!! • Taustalta kuultua: ”Hei, ootteksteki ihan kännissä, ku mäki oon? Joo, ollaan!!” • Purkka maistuu pahalta… ja pojat haluu korstuja ompelupakkauksiin! • ”Hei, saanks mä lähettää terveisii?!” ”äitille ja öö.. en mä tunne ketään muita.. mut kaikille tutuille silti!”

21 20

Tyyppiarvo 3/2010

Kuvareportaasi

Moodi vs Yhis

Vuosituhannen tärkein ottelu! (jonka Moodi hävisi)

Lauantai-iltana 21.11. tanner jytisi ja ikkunat helisivät keskustassa! Räjäytysten lisäksi tuolloin pelattiin historiallinen Moodi vastaan Yhis sählyottelu. Historian taistelukentät tuntevina taktikoina Yhisläiset olivat antaneet Moodin väsyttää itsensä mailapelipäivän aktiviteeteissa ja pitkän päivän päätteeksi väijyttivät tilastouroksemme hallintorakennuksen palloiluhallissa.

Vesa kajauttaa Moodin taisteluhuudon ilmoille: “VAIHTO!”.

Maalivahtien puutteesta johtuen suurin osa maaleista oli puolenkentän kiskaisuja.

Tilastoihmeiden ykkösmies oli selvästi Heikki Hyhkö...

...jonka pelityyli oli ajoittain hyvinkin persoonallinen. 22 23

Tyyppiarvo 3/2010

Yhis piti peliä hallussa kahdeksalla vaihtomiehellä, kun Moodilla oli pelaajia viisi.

Manageri Tervolan kannustus piti joukkueen moraalin kasassa loppuminuuteille saakka.

Yhiksen ylivoima oli kuitenkin liikaa.

Peli päätty lukemiin 17 - 21 ja Moodilaiset ottivat tappion vastaan hymyillen.

Ja väsymys rapautti pelaajiemme suorituskyvyn.

Voittajajoukkue oli iloinen voitostaan. Kuten huonoissa 80-luvun elokuvissa, pahisten joukkue pukeutui mustaan.

23 22

Tyyppiarvo 3/2010

Moodin risteily Tukholmaan Moodin perinteikäs syysristeily oli 27. - 29.10. ja osallistujia oli reilusti yli 20. Risteilyn jälkeen paparazzi kävi kuvaamassa suosituimmat bilehytit, mutta mille porukalle hytit kuuluvat?

Moodin valtsikan fuksitytöt

Moodin Matlun fuksipojat

Moodin “vanhat“ tytöt

Moodin “vanhat“ pojat

Hytti #1

Hytti #2

Hytti #3

Hytti #4

Oikea vastaus: Hytti #1 = Moodin “vanhat“ pojat, hytti #2 = Moodin “vanhat“ tytöt, Hytti #3 = Moodin valtsikan fuksitytöt, Hytti #4 = Moodin Matlun fuksipojat.

24 25

Tyyppiarvo 3/2010

Tyyppiarvo - 10 vuotta sitten Uuden vuosituhannen kolmannessa julkaisussa Sevonin pääkirjoitus käsittelee opiskelijaelämän aiheuttamaa jatkuvaa kiirettä ja sivuaa hienoisesti opintotuen ikuista mysteeriä. Kannessa komeilee kaksi herrasmiestä, joiden henkilöllisyyden toivon selviävän lehden luettuani. Tuolloinen puheenjohtaja Heikki Hyhkö esittää mietteitään tilastotieteen laitoksen pienestä koosta, niin suhteessa muihin valtiotieteellisen ainejärjestöihin kuin myös valtakunnallisella tasolla Suomen tilastotieteen laitoksiin. Pieni koko ei kuitenkaan kerro mitään laitoksen tasosta, vaan Hyhkö vakuuttaa laitoksen työllistävän opiskelijansa parhaiten ja opiskelijoiden aktiivisuden olevan varsin mainiolla tasolla. Palstalta on myös poimittu seuraava ajaton lause.

“ Lienee kuitenkin yksi asia, mitä laitokseltamme ei saada pois otettua, sillä olemme edelleenkin Suomen vanhin tilastotieteen laitos ja näillä näkymin myös pidämmme saavuttamamme etumatkan. ” Kaksikymmensivuisessa lehdessä ei ole juuri yhtä selvää pääartikkelia, vaan se koostuu useasta sivun tai kahden mittaisesta lyhyestä palstasta. Teemaksi voisi sanoa gradun, sillä Lehdestä löytyy kuitenkin kolme graduesittelyä, tai pikemminkin gradun tarinan esittelyä. Reijo Sund, Heidi Kemppinen ja Eija Kinnunen kertovat omasta kamppailustaan työnnäytteensä kanssa. Lisäksi löytyy graduarvostelu, jossa nimimerkki “Perttu” analysoi “Harrin” asiakastyytyväisyydestä tehtyä työtä. Kannen komeaksi parivaljakoksi paljastuu koulutustyön jättävät professori Anders Ekholm ja lehtori Timo Patovaara. Lehdestä löytyy myös uuden opettajan Pasi Strömbergin haastattelu. Moodin tapahtumista on raportteja, niin fuksitapahtumista kuin myös moodin järjestämästä tiedekunnan laajuisesta karaokekilpailusta. Kilpailussa oli useita sarjoja, myös henkilökunnalle. Henkilökuntasarjan voiton vei tutkija Sedergren Yhteiskuntahistorian laitokselta. Lehden viimeisellä sivulla Aki Niemi jättää hyvästejä Moodille huomattuaan Moodin ja Tyyppiarvon vähitellen jääneen takaalalle. Hän myös esittää hyvin mielenkiintoisen idean tilastotieteen opintojen mielekkyyden lisäämiseksi.

Tyyppiarvo testaa: Harrin iso G

“ Kuninkuuden veivät ansaitusti Mikko ja Jere KTTO:sta, jotka lauloivat kaksi tuntia putkeen. “

“Perttu”

“Harrin aineisto on järjestysasteikollinen ja koostuu seitsenportaisista arvostuskysymyksistä tyyliin “Onko mun tukka hyvin?” tai “Does my bum look big in this?” (Nämä esimerkit eivät siis olleet Harrin gradusta - Harrin kysymykset ovat hieman tylsempiä). Mutta hoi! Järjestysasteikollisten muuttujien kovarianssimatriisi, eikö tämä nyt ole hieman toiveajattelua? Ei, sillä apuun rientävät polykoriset korrelaatiot.”

Merkintöjä junasta, bussista ja Kannelmäestä Aki Niemi

“Lopuksi heitän vielä ehdotuksen, joka voisi toimia myös tilastotieteen opinnoissa. Luonnontieteissä kuten metsätieteissä opiskelijat viettävät suuren osan opiskeluajastaan erilaisilla kenttäkursseilla. Helsingin yliopiston metsäopiskelijat lähtevät ensimmäisen lukuvuotensa jatkoksi peräti 13 viikoksi Hyytiälän metsäasemalle lähelle Orivettä. Miksei samaa menetelmää voisi kokeilla myös tilastotieteessä, pienimuotoisemmin toki? Ajatuksena ei olisi viedä kaksijalkaista takaisin puuhun, vaan tuoda opiskeluihimme enemmän tunnetta, elämyksiä ja tekemisen meininkiä. Jokaisena lukukautena järjestettäisiin yksi viikon pituinen erikoiskurssi vaikkapa Lammin biologisella asemalla. Jos homma saa oikein tuulta purjeisiinsa, niin voisihan sitä lähteä Kilpisjärvellekin. “

25 24

Tyyppiarvo 3/2010

Ja mitä tapahtuikaan..? Moodin tapahtumakalenteri 2010 Tammikuu 20.1 Synttärisitsikokous 25.1 Hallituksen vuosikokous ja hallituksen kokous Helmikuu 7.2 Moodi Valtsikan speksissä 12.2 Moodin synttärisitsit 25.2 HVK1 Maaliskuu 1.3 Hallituksen kokous 16.3 Moppi 22.3 Hallituksen kokous 22.3 Mopedi 25.3 Moodi If:issä exculla Huhtikuu 6.4 Moppi 15.4 Hukkaputki 22.4 Kannun Kevätsuunnistus 30.4 Vappuaatto Valtsikan pihalla Toukokuu 1.5 Vappupäivä Ulliksella 4.5 Hallituksen kokous 6.5 Aatu 8.5 Kannun vuosijuhla 11.5 Moppi 22.5 Neppisskabat Suomenlinnassa 24.5 kesäsitsikokous

Elokuu 7.8 Kesäsitsit Ktto:n kanssa 22.8 Kannun muutto Uudelle 25.8 Moodin fuksien ensitapaaminen 28.8 KannuGames 31.8 Hallituksen kokous Syyskuu 6.9 Yliopiston avajaiset, fuksien tutustumista 9.9 Kannun fuksisuunnistus 14.9 Kannun fuksiristeily 15.9 Mopedi 21.9 Moodin fuksiaiset 30.9 Moodi Peekaboo-näyttelyssä Lokakuu 1.10 Hallituksen kokous 2.10 Fuksisitsit1 6.10 Limeksen Appro 7.10 Fuksisitsit2 13.10 SOS-sitsit 27.-29.10 Moodin syysristeily 28.10 Hallituksen kokous

Kesäkuu 18.6 Kevätpiknik Kybä 28.6 kesäsitsikokous

26 27

Marraskuu 2.11 Valtsikan ABI-info 5.11 Tilastokeskuksen graduharjoitteluinfo Ktto:n kanssa 20.11 Moodin pelipäivä ja saunailta TULOSSA Joulukuussa 7.12 Moodin pikkujoulut 8.12 Moodin vaalikokous 16.12 Kannun pikkujoulusitsit

Tyyppiarvo 3/2010

27 26

Tyyppiarvo Moodin virallinen 채채nenkannattaja