Tykki 1/2016 by Turun Yliopiston Kemistit TYK ry

TYKKI 1/2016

TYKKI 1/2016 Julkaisij a: Turun Yliopiston Kemistit TYK ry Osoite: Arcanum Vatselankatu 2 20014 Turun yliopisto kemistit@lists.utu.fi Web: http://tyk-ry.utu.fi Päätoimittaj a: Enni Mannila ensoma@utu.fi Kannen kuva: Enni Mannila Levikki: 90 kpl P ai n o : Painosalama Oy

HUOM! Lehden artikkelit ovat kirj oittaj iensa henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä edusta TYK ry: n virallista kantaa.

SISÄLLYS: Pääkirjoitus...................................3 Puheenjohtajan palsta.....................4 Hallitus 2016 esittäytyy....................5 Toimarit esittäytyvät......................10 Kostajaiset 2016............................13 Megapiltit 2016.............................14 Megatuutorit 2016.........................18 Excuvieraita Oulusta....................20 Amiksen tarina.............................21 Hassuja kuvia internetistä..............26 TYKry tenttaa...............................28 HybridiSpeksi 2016........................32 Kuolemattomat.............................34 Loppulätinät.................................35

PÄÄKIRJOITUS Enni Mannila Päätoimittaja ensoma@utu.fi

Heipähei! Marjaana eläköityi hallituspestistä ja näin ollen jatkan nyt yksin päätoimittajana. Suuria muutoksia Tykkiin ei silti ole luvassa, lähinnä toivon teiltä lukijoilta lisää aktiivisuutta Tykin tekemiseen ja juttujen lähettämiseen. Tehdään Tykkiä yhdessä niin tulee paljon hauskempi lehti! :3 Aktiivisuus on (lähes) aina hyvästä ja olemalla aktiivinen saa elämäänsä lisää sisältöä. Valitut Megatuutorit ja -piltit kertovat oman tarinansa tässä lehdessä ja hallituslaisten ja toimarien esittelyistä pääset lukemaan, millaisia järjestöaktiiveja on mukana tänä vuonna. Kuitenkin liiallinen aktiivisuus voi olla myös pahasta. Nimimerkillä kokemusta on. Tuleville polville vinkkinä, että sitä vihdoin päätettyä 25 op sivuainetta ei välttämättä kannata suorittaa kokonaan kandivuoden aikana. Se on mahdollista, muttei yhtään kivaa. Eikä kandintutkintoa välttämättä kannata saada silloin kasaan vain siksi että haluaa näyttää itselleen että pystyy siihen – hyvinvoinnista viis. Hallituksen linjaukset koulutuksen leikkauksista ovat tuoneet synkkyyttä opiskelijoiden muutenkin pimeään opiskeluarkeen ja huoli tulevaisuudesta kalvaa varmasti monen mieltä. Stressi opintojen etenemisestä ja niin oman pää- kuin sivuaineidenkin valinta aiheuttaa harmaita hiuksia tänä epävarmuuden aikana. ”Työllistyksmä (bio)kemistinä? Kannattaaks lukee pitkä kemia vai ottaa se tilastotiede?? Oikeesti mua kiinnostais astrobiologia D;” Itse valmistun näillä näkymin kandiksi tänä keväänä täysin aikataulun

mukaisesti. Se on pieni ihme, sillä rekisterissä on silloin reippaasti yli 200 op ja taskussa kokemusta monista aikaa vievistä aktiviteeteista, joita ei voi opintopisteissä mitata (kuten hallitustoiminta, krhöm). Syksystä alkaakin sitten rento maisterivaiheen aloittaminen ilman mitään kiirettä valmistua. En halua ottaa enää ikinä yli 60 op vuodessa enkä stressiä opinnoista. Älkää kertoko Sipilälle ja kumppaneille, mutta meitsi aikoo ottaa vihdoin oikeasti ilon irti opiskeluajasta, ja tehdä asiat omassa tahdissaan. Miksi vain pilttivuoden pitäisi olla ainoa hauska vuosi? Opintojen vaatimustaso nousee jokaisena vuotena, ja loppupeleissä opintopisteiden eteen täytyy oikeasti tehdä töitä. Jokainen tietää itse mikä työmäärä sopii kullekin, eikä sitä kannata terveyden uhalla ylittää. Opintotuen leikkauksista tai valmistumisaikatauluistakaan ei kannata ottaa liikaa paineita. Monesti sanotaan, että opiskeluaika on sitä parasta aikaa elämästä, kun on vielä nuori ja kaunis, joten bilettäkää, harrastakaa, matkustelkaa, tehkää elämästänne ikimuistoista ja olkaa aktiivisia! Hiiteen leikkaukset ja tavoiteaikataulut, asioilla on aina tapana järjestyä. Kiireetöntä ja rentouttavaa kesää kaikille 3 toivoo päätoimittajanne Enni

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Risto Jokinen Puheenjohtaja rioljo@utu.fi Voi juku! PJ-palsta! Hei! Olen Risto ja olen tämän kyseisen TYK ry:ksi kutsutun sirkuksen tirehtööri ja suurvisiiri tällä kaudella! En tässä viitsi hirveästi triviaa itsestäni toistella, kun viereisellä sivulla on myös omani ja muiden hallituslaisten esittelyt, joita kannattaa vilkaista. Omasta mielestäni TYK ry:llä on tänä vuonna oikein hyvä hallitus, jossa on monipuolisesti edustettuna eri vuosien niin biokemistejä kuin kemistejäkin. Kevät lähti itselle käyntiin melkoisena sirkuksena. Sen siitä saa, kun työntää oman nokkansa aivan jokaiseen asiaan. Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtajuuden lisäksi HybridiSpeksi ry:n hallituksessa sekä itse speksin käsikirjoitusvastaavana. Lisäksi syksyllä minut mentiin sitten äänestämään TYYn edustajistoon (Kiitos vaan vielä kaikille minua äänestäneille! ☺ ), jonka kausi käynnistyi kunnolla vuoden alusta. Tein tuossa myös tommoisen kandiksi haukutun tekeleen! Piti sitä jossain kohtaa löytää vielä aikaa opiskelijalle oleelliseen verkostoitumiseen. (ks. kuva)

tamaan Raumalla (Rauma on kehitysmaa). Ennen kaikkea tämä puheenjohtajuus on lähtenyt, ainakin omasta mielestäni, hyvin käyntiin. Tässä vaiheessa homma tuntuu kulkevan suhteellisen luonnostaan ja muutenkin fiilis on erittäin hyvä. Onhan tässä toki tullut TYK ry:n hallituksessa pari vuotta pyörittyä. Yritän pitää hyvää meininkiä yllä ja aion jatkossakin tehdä parhaani tämän puljun eteen. Tulkaa ihmeessä juttelemaan, jos on jotain kommentteja/ Tekemisen määrästä huolimatta kaikki palautetta/kehuja/valitusta/anekdootteja/ vaikuttaa sujuvan hyvin. Speksin kaikki vitsejä kerrottavana. Onneksi vappu on esitykset ovat nyt takana ja lopputulos oli jo taas aivan oven takana. jotain tajuttoman hienoa. Edarissakin on pysytty kärryillä lisääntyneestä politikoin- Törmäillään! nista huolimatta ja jouduttu jopa kokous- #wabueilobu 4

Hallitus 2016 esittäytyy No mutta hei! Nimeni on Risto Jokinen ja toimin tämän puljun puheenjohtajana (Suurvisiirinä). Olen 22-vuotias ja kotoisin tuosta aivan vierestä Raisiosta. Biokemiaa opiskelen kolmatta vuotta ja tämä on myös kolmas kauteni TYK ry:n hallituksessa. Kivaa on siis ollut! Oman ainejärjestömme lisäksi vaikutan myös HybridiSpeksissä sekä TYYn edustajistossa. Jos näiden järjestöhommien ja verkostoitumisen jälkeen aikaa jää, niin vapaa-ajallani soittelen kitaraa ja pelailen. Tulkaa ihmeessä vaan juttelemaan, jos on yhtään mitään asiaa ja juttelemaan saa tulla myös vaikka asiaa ei olisikaan. Minut tavoittaa myös osoitteesta rioljo@utu.fi Terve Olen Lassi Raivonen, kolmannen vuoden kemian opiskelija. Olen alun perin Turusta, muuttanut Kaarinaan ja palannut takaisin juurilleni Turkuun. Hallituksessa tehtäväni on tuutorien ja pilttien kaitseminen. Toimin myös varapuheenjohtajana ja pidän kokoukset kun puheenjohtajalla on krap… on estynyt. Olen se tyyppi, joka tuo koiransa kaikkialle. lajorai@utu.fi

Moi! Olen Nora, 21-vuotias toisen vuoden biokemisti ja tämän vuoden hallituksessa toimin taloudenhoitajana. Kotoisin olen tuolta PohjoisPohjanmaalta Oulusta. Yleensä minut löytää Toimistolta tai muuten vaan Arcanumilta pyörimästä. Tulkaa siis vaan juttelemaan tai laittakaa sähköpostia osoitteeseen nodalo@utu.fi, jos on jokin asia mielen päällä. 5

Moikka! Olen Suvi Koivusalo, 20-vuotias toisen vuoden kemian opiskelija. Olen kotoisin Raumalta, mutta nyt asun Haliskylässä. Lempipuuhiani ovat Netflix (and chill ;)), lukeminen, musiikki kaikin tavoin ja Raumalla asuvan hauvavauvani lelliminen. Toimin hallituksessa tänä vuonna sihteerinä ja ekskursiovastaavana. Toimistolla en yleensä ehdi hirveästi hengaamaan, koska kurssit, joita olen kunnianhimoisena haalinut liikaa, painavat päälle, mutta yhteyden saa varmasti laittamalla sähköpostia osoitteeseen suanko@utu.fi tai vetäisemällä hihasta, jos minut jossain satut näkemään.

Hejsan! Nimeni on Antti Pekkanen ja olen kotoisin Lempäälästä. Opiskelen kemiaa ensimmäistä vuotta, joten olen hallituksessakin ensimmäistä kertaa. Vastuualueisiini kuuluu sosiaalipolitiikka, tekstiilit ja tarvikkeet. Jos on jotain näihin liittyvää asiaa, voi laittaa sähköpostia osoitteeseen anolpe@utu.fi. Minut vois joskus jopa löytää Toimistolta.

Hei olen Sini Huuskonen ja toimin hallituksessa biokemian koulutuspoliittisena vastuuhenkilönä. Olen 21 ja opiskelen toista vuotta biokemiaa. Minulle saa kertoa kaikki risut ja ruusut koulutukseen ja elämään liittyen tai saa muuten vaan tulla lämpimikseen minulle juttelemaan. Minut yleensä löytää joko Arcanumilta tai Arcanumilta tai vaihtoehtoisesti Arcanumilta. Jos et minua kuitenkaan löydä Arcanumilta, lähetä viestiä osoitteeseen smmhuu@utu.fi. No worries Sini-täti hoitaa kaikki murheesi. 6

Heippatirallaa! Nimeni on Eerik Salonen, olen 23vuotias neljännen vuoden kemisti, kauhea putkiaivo ja menetin vihdoin hallitusneitsyyteni :D Hallitustehtäviini kuuluvat kemian kopohommat ja IT-velhoilu. Asustelen Haliskylässä poikamiesyksiössäni (ennakkoluuloisille tiedoksi: en asu mamuhelvetissä). Päältäpäin saatan vaikuttaa vakavalta ja vähäpuheiselta, mutta olen pohjimmiltani rento ja huumorintajuinen kaveri. Välillä saatan olla ihan omissa maailmoissani. Olen ihan oikeasti mukava ja sosiaalinen eläin ”muutaman” mallasmehun jälkeen. Jos laitoksemme kolmannen kerroksen materiaalikemian & kemiallisen analyysin labrasta kuuluu raivontaa ja mylvintää, se olen minä, jolla ei taaskaan mennyt kaikki ihan putkeen. Minut saa kuitenkin helposti rauhoitettua hyvällä ruualla, oluella ja jekkupatterilla (vink vink, ;) huom! jekkua ei tuhlata EDiin). Joskus saattaa mennä ”pienessä” tuiskeessa maaninen menovaihde päälle, jolloin en pysy hetkeäkään aloillani ja päristelen ees taas. Minut voi löytää Aurajoen viereisiltä lenkkipoluilta, Caribian salilta ja ainejärjestömme holillisista tapahtumista. Jos jossain tilaisuudessa on ilmaista viinaa tai ruokaa, minut löytää sieltäkin. Yhteyden saa osoitteesta eerik.salonen@utu.fi Heissulivei! Olen Laura ”Fosse” Forsman, 22vuotias toisen vuoden kemian opiskelija. Kotoisin olen ihan täältä Suomen Turuuuust. Tämän vuoden hallituksessa toimin TYK ry:n toisena tapahtumavastaavana aisaparini Janitan kanssa. Kenttäkokemusta bileskenestä ainakin löytyy kummaltakin. Kun en ole järjestämässä seuraavia eeppisiä bileitä, minut löytää lähinnä puuhastelemasta HybridiSpeksin parissa, josta olen kahminut itselleni tänäkin vuonna muutaman hassun homman. Bileideat sekä muut tärkeät ja vähemmän tärkeät yhteydenotot osoitteeseen laelfo@utu.fi. SPARTA!! 7

Hellumarei, täällä kirjoittelee Janita, TYKry:n toinen mahtavasta, Fonitanakin tunnetusta, tapahtumavastaavakaksikosta. Suomen Turkuun rantauduin puolisentoista vuotta sitten kotoisasta Espoosta, jossa myös olen lähes koko nuoruuteni viettänyt. Tapahtumavastaavan toimenkuvaan kuuluu paljon bileiden järkkäämistä sekä ennen kaikkea poikkitieteellistä yhteistyötä! Olen erittäin lahjakas aikatauluttamaan vuorokauden jokaisen minuutin, ja jossen vietä aikaani opiskellen (lue: toimiston sohvalla kahvia juoden), löytää minut luultavimmin jäähallilta, speksihommista tai tapahtumavastaavan edustushommista. Minuun saa yhteyden osoitteesta jamalo@utu.fi.

Hei vaan hei täältä hallituksesta! Olen Jenni Lähdeniemi, 28-vuotias – eli näin nuoreksi yllättävän vanha – toisen vuoden biokemian opiskelija. Hallituksessa vastaan tiedotuksesta, monisteista ja julkaisuista, sekä ympäristöstä. Lisäksi kulutan aikaani Hybridi ry:n hallituksen kokouksissa, speksissä sekä syksyllä koulunsa aloittavan poikani kanssa. Mikäli sinulla on kysyttävää mistä tahansa edellä mainituista asioista, tai on tarvetta vaikka vaan (bile)seuralle, niin laita ihmeessä mailia osoitteeseen ajtlah@utu.fi. Toimistoltakin minut tavoittaa melko usein. 8

Heips! Olen Enni Mannila, kolmannen vuoden biokemisti ja alun perin Ylöjärveltä Tampereen vierestä. Minulla on aina monta rautaa tulessa ja onnistun aina haalimaan itselleni paljon tekemistä. Opiskelu ja opiskelijaelämä ovat lähellä sydäntäni, kuten myös matkustelu, kasvisruoat, maailmanparantaminen ja luovat jutut kuten kirjoittaminen, tanssiminen, musiikki ja leipominen. Olen überpositiivinen ihminen ja rakastan kissoja ja herkkuja (kuvassa ollaan menossa just jäätelölle :3). Tehtäväni hallituksessa eivät ole muuttuneet viime vuodesta eli päätoimittajapesti ja kansainvälisyys eli kv-vastaavuus jatkuvat edelleen. Mikäli sinulla on juttuideoita, kommentteja tai mitä tahansa mielen päällä niin ota ihmeessä yhteyttä ensoma@utu.fi !

Miia Kaartinen, toimistovastaava. Kaksikymppinen 2. vuoden opiskelija biokemialta. Toimistolla istumisen lisäksi käyn ostamassa lisää kahvia tarvittaessa (eli usein) ja jotain muuta vähäpätöisempää. Kauppareissujen ja muiden valmistelujen ohessa tulee yleistä hallitustoimintaa hoidettua muutenkin. Vähäinen vapaa-aikani hukkuu aikaansaamattomiin opiskeluyrityksiin tai toimistolla istuskelemiseen, vaikka luento olisi vasta neljän tunnin päästä. Silti niitä noppia kertyy niin, että Kela on tyytyväinen ja ehtii kuitenkin tehdä mitä ihmeellistä milloinkin. mijokaa@utu.fi. 9

Toimarit esittäytyvät Olen Ville Eskonen ja hoidan TYK ry:n tenttitärppejä. Lopettelen nyt neljättä vuotta materiaalikemian tutkinto-ohjelmassa ja hoidan tänä vuonna myös LAO Turun pj-pestiä. Lopetin TYK ry:n hallitushommat vuoteen 2015, joita ehdin hoitaa jo kolme vuotta ja nyt haluan jatkaa hieman vähemmän vastuuta vaativassa hommassa. Suunnitteilla tenttitärppien mielenkiintoisessa maailmassa on mm. niiden sähköiseen muotoon siirtäminen, josta varmasti lisää tuonnempana. Tietysti ne tulevat löytymään myös perinteisessä muodossa Toimistolta. Hei, olen Salla Hakkola, hurja muija suoraan Lahen karuista lähiöistä. Hämäläisyyteni ansiosta heräsin tähän toimarihommaan vasta viidennen opiskeluvuoteni kunniaksi, mutta näyttää siltä, että olen mukana meiningeissä vielä tulevana vuonnakin ännännen vuoden luonnonyhdistekemistinä. Koska olen aktiivinen speksiläinen, salipelle ja ainakin melko aktiivinen gradunkirjoittaja, voin toimarina puhkua vielä viimeiset energiani ihanien tykryläisten kanssa <3. Olen siis käytettävissä sitsitarjoilijana, lipunmyyjänä ja pullanleipojana aina tarpeen tullen, tai missä hallitus kaipaakaan riuskaa apunaista :D Terve! Olen Ella Muhli, biokemisti toisen ja kolmannen vuoden väliltä ja tänä vuonna yleistoimari. Urheilu, erityisesti jalkapallo ja kyykkä, sekä hyvä ruoka ovat lähellä sydäntäni. Ehkäpä törmätään, jos tarjoilen sitseillä!

Olen Erika Nyman, viidennen vuoden kemistinvetelys. Koska suoranainen hallitusvastuu ei oo inspannut, mutta kuitenkin on kiinnostanut vähän olla mukana ajan hengessä, oon lopulta päätynyt toimariksi. Mitään erityisosaamisaluetta ei valitettavasti löydy, mutta erilaisia nakkeja otetaan vastaan aikataulujen puitteissa. (Erika ei lähettänyt kuvaa itsestään :<)

Moi! Olen Salli Keinänen, 23-vuotias neljännen vuoden biokemisti ja kotoisin Tuusulasta. Siirryin yleiseksi toimihenkilöksi oltuani kaksi vuotta hallituksessa. Opiskelukiireiden takia minua harvemmin enää näkee toimistolla tai bileissä, mutta yritän silti parhaani mukaan auttaa ainejärjestötoiminnassa. Jos tulee jotain kysyttävää, minut tavoittaa osoitteesta sakakei@utu.fi.a.

Helou! Olen Marjaana Parikainen ja opiskelen neljättä vuotta biokemialla. Erikoistyön ja gradun tekeminen lähestyy, joten päätin tänä vuonna siirtyä hallitushommista toimariksi. Autan hallituslaisia tarpeen mukaan kaikessa, mitä minulle keksitään nakittaa. Mitään erityistä vastuualuetta minulla ei ole, vaikkakin vanhana kopona jatkan yhä monessa työryhmässä opiskelijajäsenenä. Minut saa kiinni laittamalla sähköpostia osoitteeseen mmppar@utu.fi. Heipähei! Mikäli olet minulta päässyt aiemmin välttymään, nimeni on Milla Valta ja olen neljännen vuoden biokemisti. Armaassa ainejärjestössämme olen parin viimeisen vuoden ajan toiminut hallituksessa ja muitakin nakkeja on vuosien saatossa ollut esimerkiksi tuutoroinnin ja työryhmien saralla. Täksi vuodeksi päätin väistyä hallitushommista, mutta vieroitusoireiden lieventämiseksi ja elämääni ilmestynyttä tyhjiötä paikatakseni päätin ryhtyä yleiseksi toimariksi. Silloin kun en ole toimistolla, varmimmin minut saa kiinni osoitteesta mkmval@utu.fi. 11

Moikka! Olen Venla Kumpulainen, kolmatta vuotta toimarina ja vanha biokemian järjestöaktiivi. Pistäydyn toimistolla välillä juomassa kampuksen piristävimmät kahvit parhaassa seurassa kunhan kiireiltäni ehdin. Kuudennen vuoden opiskelijan kokemuksella minulta löytyy mielipiteitä asiaan jos toiseen, mielipiteiden laatu ei tosin iän karttuessa välttämättä ole kohonnut. Toimarina pyrin etenkin auttelemaan hallitusta kaikissa juoksevissa pikkuasioissa ja kenties välillä jostain muistin sopukoista saattaa löytyä jotain oikeasti hyödyllistäkin tietoa. Autan myös erittäin mielelläni kaikissa opiskeluja ja elämää koskevissa ongelmissa, kysymyksiä saa laittaa mailiin (veviku@utu.fi). Moikka! Olen Susanna Hakala, 4. vuoden biokemisti, joka on pääosin eläköitynyt TYK ry:n ainejärjestöpuuhista, muttei ihan vielä osaa kokonaan lopettaa. Toimarina hoidan yleisiä nakkihommia, mahdollisesti bilenakkipainotteisesti :) Vuosina -14 ja -15 toimin bilevastaavana ja vuonna -13 aloitin ainejärjestöhommat leffatoimarina ja tuutorina. Olen 22-vuotias, alunperin nokialainen mutta sittemmin aika paljon turkulaistunut. Harrastan joogaa, matkustelua, lukemista, ruuanlaittoa ja lemmikkirottieni Jallun ja Punssin epätoivoista tavoille opettamista. Morjes! Olen Marco Quiroz, toisen vuoden biokemisti, joka päätyi pienen pohjoisessa suoritetun mutkan jälkeen Turkuun. Aktiivinen opiskelija (luennoilla ei ole havaittu tosin aikoihin), jonka voit bongata toimistolla ja Turun yössä kun reenit sen sallivat. Jos joku kaipaa nakkikonetta eikä kyseisistä paikoista löydy, pistä viestiä maanqu@utu.fi Lisäksi TYK ry:n toimihenkilöitä vuonna 2016 ovat peli-illoista vastaava Saku Valkamaa sekä tapahtumatoimihenkilö Annamari Kumpulainen. 12

Kostajaiset 2016 Teksti ja kuva: Toimistopiltti Muutama päivä ennen Kostajaisia Arcanumilla kuuli jo tuutoreiden kauhulla odottavan Kostajaisia. Itseäni rastinpitäjänä taisi silti enemmän jännittää, että onnistuisiko kaikki suunnitelmien mukaan. Tänä vuonna teemana oli talviurheilu. Kostajaiset alkoivat, kun tuutorit saapuivat Arcanumin aulaan, jossa heidän annettiin jakautua kolmeksi joukkueeksi, kuitenkin niin, että jokaisessa joukkueessa olisi eri alan opiskelijoita. Sitten joukkueille jaettiin kartat ja heidät lähetettiin eri rasteille.

Taavi

Rastit sijaitsivat yliopiston lähellä, paitsi minun pitämä rasti, joka oltiin loogisesti sijoitettu Tuomiokirkonpuistoon. En oikeastaan edes tiedä mitä muilla rasteilla tehtiin ja koska tämä ei ole tutkivaa journalismia (= deadline meni jo eikä ehdi kyselemään muilta) tyydyn Facebook-ryhmään kirjotettuihin suunnitelmiin. Educariumin edessä oli tarkkuusheittoa ja “mäkihyppyä”, Proffan edessä sanoitettiin MM-kisabiisi ja esitettiin muodostelmaluistelunäytös. Yliopistonmäellä oli kaksi rastia, toisessa oli nopeuskilpailurata ja toisessa kilpailtiin Synapsin tuutoreita vastaan. Toimistollakin taisi olla joku rasti, vaikka sen sisällöstä ei olekaan mainintaa. Tuomiokirkonpuiston rastilla oli upea valikoima erilaisia esineitä, eli käytännössä roskaa ja lasten talvileluja. Näistä tuutoreiden piti keksiä uusi talviurheilulaji. Meillä oli myös kaunis vaaleanpunainen tipukoriste nimeltä Taavi, jota ei missään nimessä saanut vahingoittaa. Tuutorit heittäytyivät rastilla ilahduttavan hyvin ja saimme mitä luovempia uusia urheilulajeja, vaikka yhdessä niistä pyrittiin vahingoittamaan meille niin rakasta Taavia >:C Myöhemmin illalla Palapelibileissä julkistettiin voittajajoukkue, eli Tipaton T and the family. Onnea vielä voittajille ja kiitos kaikille ihanille tuutoreillemme. 13

Megapiltit 2016 Ei ois uskonu puoli vuotta sitten että lapin likalla ois mahiksia tämmöseen hommaan. Kesä oli aika jännää aikaa. Tieto että muutto Turkuun on varmaa, häsläämistä asuntojen ja kaiken tämmösen kans. Ko asunto saatiin ja kamppeet yhen unettoman viikonlopun aikana sinne sisälle, nii jälellä oli ennää viimiset viikot kotikotona pohjosessa, yks ikävän itkunen ilta ja muutto uuteen ja vielä aika tuntemattomaan. Voin kertoo että ei pelekästää jännittäny, vähän jopa pelotti. Pelotti että mitähän tästäki ny tullee, enhän mää ees ymmärrä mitä ne sannoo. Ja ne on vielä kaiken lisäks turkulaisia. Sitte koitti se eka päivä, jollon mut pistettii ekkaa kertaa eteläläisten keskelle. Peleko siitä etten ymmärtäis niitten kieltä katos, ne ei vaan ymmärtäny mua. Aiva hyvin! Päivä jatku nousujohteisesti ko tuutoriks ilmesty Jande, vähintää yhtä moottoriturpa ja ilosensekava tyyppi ko mää. Tuli heti semmonen olo että eka viikko kemian laitoksella tullee olemaan väsyny. Hauska, mutta väsyny. Ja siinä muute olin oikiassa! Viikot pyöri ohi nopsaan, hommailtiin välissä vähän haalareita ja käytii heittämässä parit muuvit lynin tanssilattialla. Sitsattii, istuttii toimistossa, ekan kuukauen aika oltii juotu jo jäsenmaksun eestä kahavia ja yhtäkkiä hoksasin että hei, määhän viihyn täällä. Mullon kavereita (ihania semmosia <33), Turku on place to be ja vielä mulle lykättii diplomiki kättee. Huomaamattani tullu vissii osallistuttua juttujen järkkäämiseen. Mutta mikäs siinä, hauskaa on ollu. Ja tullee olemaan. Iha huikia homma. Kiitos kaikki että oon sopeutunu tänne näi hyvin vaikka puhunki välillä iha miten sattuu! Menny vissii ihan hyvin ☺ - Megapiltti Lotta Laakso 14

a i em

Kuulin vähän juttuu, että oisin megapiltti! Jaa. En olisi ikinä arvannut, että joskus vielä saavuttaisin elämässä jotain näin hienoa. Muistan kuinka orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä heräsin hyvissä ajoin, koska pitihän sitä ehtiä kuuntelemaan voimaannuttava Antti Tuiskun uusin levy ennen lähtöä kohti Arcanumia. Ensimmäinen päivä sujui onneksi hyvin, vaikka illalla päädyinkin Fonitan ja parin piltin kanssa jonkun mystisen “riskin” luo. Syksyn edetessä peto pääsi irti, eikä varmasti ollut montaa kertaa, kun en ollut lynivegasin tanssilattialla Antti Tuiskun soidessa. Tutustuin myös todella moneen upeaan ja ihanaan ihmiseen, kiitos teille, tämä on ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Olen myös ehtinyt ahkerasti kuluttamaan Toimiston sohvia ja sen takia hankkiutunut hallitukseenkin. Eräs kaunis päivä vietin aikanaani Toimistolla ja yhtäkkiä olikin hallituskähmintä. Eihän siinä ollut enää mitään tehtävissä. Lopuksi haluaisin vielä kiittää Janitaa. Olit ihan paras tuutori! #moipitäämennä #enkommentoi ‒ Antti “Ana” Pekkanen

B io

a i kem

"Osta After Ski -lippu! Et sit ollu palapeleis, sut valittiin megapiltiks, onnee vaan!” Jaa mitä, ai minä? Assarin aulassa kuullut sanat vavisuttelivat elämääni perin pohjin. Kuinka jatkan eteenpäin? Kuka olen ja mitä haluan nyt elämältäni?! Näitä kysymyksiä mietin jo välivuotenani. Harhailin hetken, luulin haluavani biologiksi. Onneksi avoin yliopisto heitti biokemian eteeni. Kun aloitin opiskelut toivoin ainakin kahta asiaa: sitä, että tykkäisin opiskella ja saisin uusia kivoja kavereita. Pakko sanoa, että alkoholin ohella opiskelukin on maistunut ja pari kaveriakin on saatu. Harmikseni kuitenkin legendaariset darralabrat ovat jääneet kokematta: alkoholin himo ei (vielä) ole ylittänyt vastuuntuntoa. Hyvin- ja pahoinvointia edistäneistä tapauksista on parhaiten jäänyt mieleen Tukholman eksku, Jouluristeily ja HybridiSpeksi lieveilmiöineen (lue: sitseineen jne.). Speksistä sain itselleni mahtavaa puuhaa ja elämääni suurenmoista pöhinää, mitä halusinkin opiskelijaelämältäni. Toisaalta enemmänkin olisi voinut harrastaa ja bilettää, vaikkakin nousujohteinen urani voimisteluvalmennuksen ja ryhmäliikunnan ohjauksen parissa vie tehokkaasti aikaa ja energiaa. Mutta mitä sitä katumaan ja jossittelemaan, elämä on vasta nuori ja vielä ehtii! Tuhannesti kiitos kaikille ihanille joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä! Rakkain terveisin, Saara ”aina voi sutkuttaa ja toivoo parasta” Koskela 16

Lukuvuosi on kulkenut silmien ohi salamana. En olisi vuosi sitten uskonut , että asiat voisivat olla näin eri tavalla. Ylioppilaslakin kaveriksi sain jo täksi vapuksi opiskelijahaalarit. Ensimmäinen oma koti vanhoissa maisemissa loi aivan uuden käsityksen rakkaasta kotikaupungistani. Viikonloppujen riennot vaihtuivat keskiviikko- ja torstaiiltojen pitkiksi öiksi ja tylsät koti-illat vaihtuivat speksin treeneiksi. Tunnen kuuluvani todella hyvin joukkoon ja siksi megapiltin arvonimike on suuri kunnia. Aloitin verkostoitumisen jo ensimmäisellä viikolla kun yhdistin muutaman muun piltin kanssa kaikki halukkaat whatsapp-ryhmään jonka avulla kaikkiin tutustuminen sujui nopeasti. Kymmenien uusien (bio)kemisti ystävien avulla noppien keräily ei ole vaivannut. Pitkät illat kemian tehtävien parissa eivät tuntuneet niin pahalta kun niitä sai tehtyä yhdessä. Opiskelun ohella minut valittiin näyttelemään HybridiSpeksiin. Se on kattanut suurimman osan jäljellä olevasta vapaa-ajastani. Nyt on enää muutama hassu päivä vappuun ja ensimmäinen lukuvuosi alkaa olemaan pulkassa. Opiskelupaikan vaihtaminen ei ole edes käynyt mielessä ja odotan innolla alkavaa seuraavaa lukuvuotta! Biokemian Megapiltti Oliver Boucht 17

Megatuutorit 2016 Noh, aloitetaas perinteisesti. Oispa megatuutori! Onneks on! Äänestäjille suuri kiitos! Tänä vuonna äänestäjiä taisi jopa olla ainakin kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Viime kevään tuutorihaku tuli ja meni enkä koskaan hakenut virallisesti tuutoriksi. Monien onnekkaiden sattumien kautta kuitenkin TYK ry sai kevään mittaan kaksi uutta innokasta tuutoria ja pääsimme molemmat aloittamaan orientaatioviikon upouusien pilttikatraiden äiteinä. Orientaatioviikko ja koko syksy oli rankkaa, mutta palkitsevaa aikaa ja haluankin kiittää siitä teitä rakkaat piltit! Oma pilttisyksyni oli varsinaiset teekestit verrattuna viime syksyn roskismeininkiin. Mitkä tuplatutkinnot. :D Kemialle ja biokemialle on tänä vuonna päätynyt ihanan aktiivista porukkaa. Niin sitsi-ilmoittautumisissa kuin tuutorihauissa tehtiin tänä vuonna uusia ennätyksiä. Olemme siis kai tehneet ainakin jotain oikein. Siis, vielä kerran kiitos kaikille mukana olleille kuluneesta lukuvuodesta. Itse jätän tuutoroinnin nuoremmille ainakin toistaiseksi… ;) Tuleville tuutorisukupolville haluaisin antaa neuvon: Älkää hylätkö pilttejänne alkuviikkojen tohinoiden jälkeen! Menetätte paljon! Älkääkä ottako tuutorointia liian vakavasti. Sirkus on yleensä ihan hauska ilmiö kunhan hommia ei hoideta ihan housut päässä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Odotan jo innolla ensi syksyä ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. -Laura/ Fosse/ Äiti/ Fiilis-Felix 18

Minäkö megatuutori? Olin lievästi sanottuna hämmentynyt tittelin saamisesta, mutta olihan se samalla aika mageeta. Olinkohan mä ihan oikeesti ollut hyvä tuutori? Ja millainen oikeastaan on hyvä tuutori? Muistan vieläkin miten jännitin ihan järjettömästi orientaatioviikkoa edeltävänä sunnuntaina. Varmasti jopa enemmän kuin silloin, kun itse aloitin opiskeluni. Mitä, jos en muistakaan kertoa kaikkea? Mitä, jos ne ei tykkääkään musta – tai toisistaan? Mitä, jos ne ei löydä kavereita? Osaanko mä oikeasti toimia ryhmän vetäjänä? Niin se maanantai koitti. Jännitti. Kunnes ei enää jännittänytkään. Siinä niitä parveili, kymmeniä pilttejä Arcanumin aulassa, ja tajusin, etten malttaisi odottaa, että pääsen tutustumaan heihin. En koskaan ole pitänyt itseäni uteliaana persoonana, mutta jostain syystä huomasin tuona aamuna olevani erittäin utelias kuulemaan jokaisen tarinan, jonka tuo aula piti sisällään. Kaikilla meistä on oma tarinansa, ja vaikkei meistä itsestä ehkä siltä tunnukaan, on jokainen tarina omalla tavallaan mielenkiintoinen. Tuutoroinnissa ei omalla kohdallani ollut tosiaankaan kyse pelkästään siitä, että autan uudet opiskelijat opiskelijaelämän saloihin ja saan siitä hyvästä satasen ja pari noppaa. Olen aika varma, että olisin lähtenyt hommaan, vaikka siitä ei olisi hyötynyt muuta kuin sen, että vapaa-ajan ongelmat on ratkaistu pariksi viikoksi. Tuutorointi tarjosi minulle lukuisia uusia ystäviä, enkä tarkoita nyt vain omia pilttejäni. Oli mukavaa olla toisten tukipilarina, ihan vain jo siksikin, että kaikki mikä oli siihen mennessä ollut itselle hiukankin epäselvää, oli nyt selvitettävä. Lisäksi tuli kokeiltua vaikka mitä uutta. Omat pilttini saivat minut ylipuhuttua viemään heidät karate-tunnille. Vaikka siellä ei loppujen lopuksi ollutkaan montaakaan pilttiä mukana, oli se itselle tärkeä kokemus. En saanut siitä itselleni uutta harrastusta – vielä – mutta heti, kun on vain aikaa. Jotain fiksuakin opin; kirjasto-kierros ei ollut omana piltti-aikanani muuttojen takia mahdollinen, ja nyt sain sen tuossa ohessa. Olihan se myös raskasta: aamut yliopistolla ja illat ties missä tapahtumissa. Mutta kivaa oli. Ensi syksynä keskityn oman poikani koulun aloittamiseen, mutta kuka tietää, ehkä vielä joskus löydän itseni taas elokuisena sunnuntai-iltana jännittämässä huomista ja uusien opiskelijoiden saapumista. Jenni Lähdeniemi 19

a t s u l u O a t i a r Excuvie Kuvat: Enni Mannila Oululaiset arkkitehdit kävivät excuilemassa Turussa ja TYK ry viihdytti heitä Osakuntasalissa BeerPongin merkeissä. Eksyipä muutama oululainen ihailemaan Arcanuminkin arkkitehtuuria ja Toimistoa...

Amiksen tarina Tekstit ja kuvat: Sami Vuori

"Ei saakeli, onko tämä edes suomea!?"

Olemme matematiikan peruskurssi A:n ensimmäisellä luennolla vuoden 2014 syksyllä. Yliopisto-opinnot ovat alkaneet pari viikkoa sitten johdantoviikolla, joka oli melko silmiäavaava katsaus yliopistossa opetettavan tiedon tasoon. Luonnonyhdistekemiaan liittyvässä työohjeessa olleet hankalat yhdisteiden nimet vilkkuivat silmissä ja tahti oli kova, mutta kyllä niistä selvittiin. Johdantoviikko eskaloitui työn tulosten esittelyyn, joka pidettiin sekä kanssaopiskelijoille että opettajistolle Arc 1:ssä. Siitäkin selvittiin. Mutta se matematiikka. En ollut tällaiseen matikkaan aiemmin törmännytkään. Summaa ilmaisevan ison sigman symbolin olin nähnyt vain joissain Wikipedia-artikkeleissa ja silloinkin sivuuttanut ne pikapikaa sinä paljon puhuttuna ”korkeampana matematiikkana”. Nyt dosentti Koppinen raapusteli niitä taululle ilmiömäisellä nopeudella, ja ainut asia mitä pystyin tekemään oli vain kopioida kaikki taululla näkyvä vihkooni ja selvitellä asioita laajemmin omassa rauhassa sitten kotona. DEMOT Luentojärkytyksestä seuraava ihmetyksen aihe oli demot. Olin lukenut näistä jo etukäteen ja ne jännittivät jonkin verran, varsinkin kun matematiikkaa oli viimeksi ollut ammattikoulussa 7 vuotta sitten ja nekin prosenttilaskuja. Olen siis laborantti koulutukseltani. Toisen asteen yhtälöä en ollut ikinä laskenut, mutta amiksessa opettaja näytti sen kerran taululla ja sanoi että meiltä ei vaadita sen osaamista. Voitte siis kuvitella, minkälainen kulttuurishokki tämä on ammattikoulupohjaisille opiskelijoille. En kuitenkaan jäänyt laakereilleni lepäämään yrittämättä, vaan aloin ihmettelemään niitä ja etsimään demoihin ratkaisuja Googlen avulla, prujustahan en ymmärtänyt mitään eikä siitä ollut mitään apua aluksi. En osannut vielä opiskella. 21

Tentti tuli vastaan sitten jakson vaihtuessa, ja pääsin siitä niukin naukin läpi. Siinä vaiheessa tajusin että eihän tämä nyt aivan mahdotonta olekaan. Peruskurssi B:n aikana kuulin myös sellaisista hienoista asioista kuin tenttitärpit, ja niiden voimalla vedin sekä B:stä että C:stä vitoset. A-kurssin kävin tenttimässä uudelleen kesällä ja sekin meni lopulta hyvin. Näiden kurssien jälkeen sisäistin mm. derivaatan, integraalin, matriisien, induktion ja muiden apuvälineiden idean. En mene vannomaan, että tulevatko ne takaraivosta kadulla vastaan tulevan kaverin pyytäessä apua laskuihinsa, mutta idea ainakin on selvillä. Lauseiden todistamisia en vieläkään osaa, enkä tiedä tulenko koskaan osaamaankaan; olen aivan idiootti sillä saralla. Fysiikan peruskurssi 1:n sisältö oli matikan lailla aluksi aivan hirvittävää, ja demojen parissa vierähtikin aikaa aivan tuhottomasti. Peruskurssit menivät kuitenkin läpi ja sain jopa hyviä numeroitakin, lukuun ottamatta sähkö- ja magnetismiopin kurssia eli kakkosta, joka tuotti ongelmia jo alusta asti. Aihe oli täysin tuntematon ja se näkyi myös motivaatiossa, joka mateli pohjalukemissa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että fysiikan peruskursseja täytyy käydä vain kolme neljästä, että saa sivuaineen matikasta ja fysiikasta täyteen (tähän tarvitaan tosin lisäksi vähintään yksi lisäsivuaine). Kakkoskurssin joulun alla tehty tentti meni penkin alle, mutta vuodenvaihteen jälkeen suoritettu uusintatentti tuotti tulosta, minkä tuloksena hirvittävin kurssi koko siihen asti rämmitystä yliopistotaipaleesta oli selätetty. Kemian perusteet oli melko lailla tuttua tavaraa, tosin molekyyliorbitaaliteoria, kompleksiyhdisteiden nimeäminen, liukoisuustulo ja muutamat muut asiat olivat uusia ja vaativat asiaan perehtymistä. Labrat sain pois lukujärjestyksestä ahotoimalla (aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen, AHOT) ne työhistorian ja ammattikouluopintojen perusteella, mikä oli todella mukava juttu ja jätti varaa sijoitella enemmänkin kursseja lukujärjestykseen. 60 opintopisteen tavoitteeseen päästiin ja ykkösvuoden päättyessä yliopisto-opinnoista jäi melko hyvä fiilis. LAKKI KARVANOPILLA JA AMISVIIKSILLÄ Kesällä perustimme kavereiden kanssa yhdistyksen, Anatis ry:n, joka on tarkoitettu meidänlaisille eli niille yliopisto-opiskelijoille, jotka eivät ole suorittaneet lukion oppimäärää tai siihen verrattavaa opintotasoa. Nimeä pohdittiin pitkään ja mietimme vaikka mitä, kunnes päädyimme ankka-sanan latinankieliseen yksikön genetiiviin, sillä koemme olevamme rumia ankanpoikasia. Hallituksessa meitä ankanpoikasia on kolme ja olemme saaneet kaikenlaista siistiä aikaan, mm. palkinneet hienolla paperidiplomilla kolme lukiottomien opiskelijoiden yliopistopolkua auttavaa tahoa ja myös kaksi sellaista tunaritahoa, jotka ovat laittaneet kapuloita rattaisiin tällä saralla. Lisäksi mietiskelemme ja suunnittelemme nyt omaa lakkiamme, sillä meiltähän ei valkolakkia löydy. Rouhea raksakypärä? Tai niin kuin blogini eräs anonyymi kommentoija heitti: lakki karvanopilla ja amisviiksillä? 22

KAKKOSVUOSI – TAPPAVAA HENGITETTYNÄ Kesän jälkeen alkoikin sitten kakkosvuosi astetta rankemmalla tavalla, nimittäin virkamiesruotsilla, orgaanisen kemian aineopinnoilla ja muilla. Niistäkin selvittiin, vaikka ei kaikista välttämättä kunnialla, mutta selvittiinpä kuitenkin ja saatiin opintopisteet pussiin saleissa IX ja X täytettyjen kuponkien saattelemana. Toisena vuotena alkoivat myös ensimmäistä kertaa harjoitustyöt laboratoriossa. Ensimmäinen työ oli tietokoneella tehtävä laboratoriotakin käyttöä vaatimaton mallinnus, mutta sen jälkeen oli aika iskeä kädet mutaan. Yliopiston laboratoriokäytännöt olivat hieman hakusessa, ja kun olin virittelemässä työohjeessa mainittua vesihaudetta, ohjeistettiinkin minut käyttämään alalaatikosta löytyvää linnunpesää, mikä on huomattavasti parempi ratkaisu! Labrat lähtivät käyntiin sutjakkaasti ja ne olivat loppua kohden jopa mielenkiintoisia, kun alla oli pohjatietopankkina toimineet luonnonyhdistekemian ja spektroskopian kurssit sekä orgaanista kemiaakin jonkin verran. Kakkosvuoden keväällä alkoi epäorgaanisen, fysikaalisen ja analyyttisen kemian labrat, jotka olivat vieläkin mielenkiintoisempia. Yhdisteiden väriloisto ja -skaala on aivan omaa luokkaansa, tosin kannattaa pitää niiden kanssa mielessä samanlainen mentaliteetti kuin myrkyllisten eläinten kanssa: värikäs = vaarallinen. Herkullisen oranssin värisen kaliumdikromaatin käyttöturvallisuustiedotteessa lukee kaikkien syöpävaarojen ja muiden ohella näinkin huojentava tieto: ”H330: Tappavaa hengitettynä.” Kannattaa olla varovainen sen kanssa. Labrojen alkaessa kurssilla oli 86 opiskelijaa, maaliskuun lopussa meitä oli jäljellä enää kuusi. Pahimpina päivinä jouduimme hyppimään ruumismeren yli palauttaessamme avaimia harjoitustyöohjaajalle. Toisen vuoden opinnot ovat nyt loppusuoralla, ja tästäkin vuodesta on selvitty ja tavoitteeksi asetettu 60 opintopistettä tullee täyteen, kunhan fysikaalisen kemian aineopinnot A ja analyyttinen kemia menevät läpi. Fysikaalisessa tulee varmasti olemaan tiukat paikat, tosin sen tentti on ohi jo ennen kuin tämä lehti on päätynyt hyppysiisi. YLIOPISTON TASO Miten kuvaisin yliopistossa opiskelua pelkällä ammattikoulutaustalla? Havainnollistetaanpa asia tällaisella hassunhauskalla kelloradioajatusleikillä: eteesi laitetaan kelloradio. Sinulle opetetaan ajan säätäminen ja radiokanavien haku. 23 Ammattikoulussa

sinulta odotetaan tiettyä pohjatietotasoa kelloradiosta. Laitteen toiminnasta kerrataan tietty osa, joka on aiemmin opittu lukiossa ja sen jälkeen aletaan käydä läpi, mistä kaikista materiaaleista radiot voidaan tehdä, mikä on ajan käsite ja miten sitä mitataan, ratkaistaan annettujen parametrien avulla mahdolliset aikadilataation aiheuttamat vääristymät kahden eri kelloradion välillä, luetaan syventävää tietoa sähkömagneettisesta säteilystä ja radioaalloista, opiskellaan matemaattinen malli ja polku, jolla radiosignaali muunnetaan kaiuttimista kuuluvaksi ääneksi, lasketaan kellon LCDnäytön polarisaatiosuotimen jälkeen läpäistyn valon intensiteetti alkuarvoon verrattuna, harjoitellaan laitetason JTAG-ohjelmointia, todistetaan että laitteen taajuuskorjain parantaa äänenlaatua ja tutkitaan kelloradion kellon ja radion käyttäytymistä eri olosuhteissa joko itse tutkien tai kirjallisuuteen nojaten. Kelloradiota ei välttämättä koskaan nähdä omin silmin, mutta yliopistosta valmistuttuaan opiskelija tietää kaiken siitä, mikä se on. Yliopistossa

amiksen yliopistopolusta: alku oli hankalahkoa, mutta nyt bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio. Taistelun alku on raakaa, mutta muutamien erävoittojen jälkeen huomaa, että on omaksunut jonkinlaisen tavan opiskella, ja tuo tapa jopa toimii. Ai niin, ja unohdin sanoa, että ennen kaikkea pitää kemian laitoksen pääsykokeestakin päästä läpi; amiksilla ei ole alkupisteitä, vaan sivistyksen määrä mitataan pelkällä pääsykoepistemäärällä. Summa summarum

YHDISTYS Sitten vielä yhdistyksestä muutama sananen: jos olet tai tunnet jonkun lukiottoman yliopisto-opiskelijan, vinkkaa hänelle asiasta. Kuka voi liittyä? Henkilö, jolla on tutkinto tai opiskelupaikka yliopistossa ja jolla ei ole ylioppilastutkintoa, lukion päättötodistusta, AMK- tai vanhaa opistoasteen tutkintoa tai vastaavaa ulkomaalaista tutkintoa. Jäseneksi kelpaa siis esimerkiksi peruskoulu- tai ammattikoulupohjalla yliopistossa opiskeleva. Miksi kannattaa liittyä? - koska haluamme edistää lukiottomien asemaa yliopisto-opiskelua ajatellen - koska meillä ei ole vastaavaa yhdistystä koko Suomessa, olemme siis ainut asiaan keskittynyt yhdistys - koska haluamme pitää yhtä muiden kaltaistemme kanssa - olemme koko maan laajuinen yhdistys Mitä liittyminen maksaa? - opiskelijajäsenille 5 €/vuosi (tai ~0,42 €/kk!), jatko-opiskelijoille ja muille 10 €/vuosi ja kunniajäsenet (lukiottomat tohtoreiksi väitelleet) eivät maksa jäsenmaksua lainkaan Mitä liittymisestä saa? - jäsenyyden yhteen Suomen eksklusiivisimmista yhdistyksistä - upean jäsenkortin - muita hienoja asioita (esim. tenttiarkiston käyttö!) Miten liittyä? Laita sähköpostia joko - minulle (sapevu@utu.fi), - Kennethille (kelindqv@abo.fi) (också på svenska) tai - Janille (jakran@utu.fi). Ei tarvitse kuin ilmoittaa, että haluaisit liittyä yhdistykseen. Lue lisää: http://goo.gl/S2wJxH 25

Hassuja kuvia internetistĂ¤ Perustuu tositapahtumiin

TYK ry tenttaa

Tällä vuosi sitten aloitetulla juttupalstalla haastattelemme kemian ja biokemian henkilökuntaa. Tarkoituksena on esitellä opiskelijoille, miten tutut naamat kurssisalien etulinjasta ovat päätyneet tekemään juuri sitä, mitä nykyään puuhailevat, ja mitä vinkkejä heillä on meille opiskelijoille jakaa. Tällä kertaa TYK ry:n tenttiin pääsivät Satu Mikkola kemialta ja Kaisa Linderborg biokemian puolelta. Esitetyt kysymykset: 1. Valmistumisvuosi ja -paikka 2. Miten päädyit Turkuun? 3. Tämän hetkinen tutkimuskohteesi? 4. Mikä motivoi työssäsi? 5. Paras opiskelumuistosi 6. Hirvein tenttimuistosi 7. Vinkit opiskelijaelämään 8. Hienoin saavutuksesi 9. Lempiviini tai -olut 10. Terveiset opiskelijoille + Paras keino välttää opintostressi

Satu Mikkola Yliopistonlehtori Orgaaninen kemia

Satu erikoistyötapahtumassa v. 1991

1. 1991, Turku 2. Tulin lukion jälkeen yhdessä silloisen poikaystävän kanssa Turkuun opiskelemaan v. 1986. Kävin aluksi vuoden hotelli- ja ravintolakoulua, ja kun se ei ollutkaan oma alani, hain ja pääsin lukemaan kemiaa seuraavana vuonna. 3. Sokerinukleotidien kemiallinen pilkkoutuminen 4. Tutkimuksessa se, kun kokeelliset havainnot alkavat muodostaa loogisen kokonaisuuden. Opetuksessa positiivinen palaute opiskelijoilta. Ei pelkästään varsinainen palaute, vaan se, kun näkee, että joku opiskelija on kiinnostunut asiasta ja yrittää tosissaan. Hyvät tenttisuoritukset. 5. Siitä on aikaa, ja muistot haalistuvat. Sellaisen kevätpäivän muistan kyllä edelleen, kun tajusin eräänä iltapäivänä kotiin tullessa, että siltä vuodelta kaikki työselostukset on hyväksytty, demot pidetty ja tentit suoritettu, ja voin tehdä ihan mitä huvittaa. Vuosi oli ollut raskas, sillä kävin töissä ja opiskelin silti samaa tahtia kuin kokopäivätoimiset opiskelijat, ja se tunne, että kaikki oli tullut valmiiksi, oli todella helpottava. Muistaakseni pakkasin koirat autoon ja ajoin maalle, ja me nautimme kaikki kauniista kesäillasta. 6. Tässäkin taitaa aika kullata muistot, enkä muista varsinaisesti mitään aivan kamalaa. Ei tule mieleen muuta kuin eräs NMR-jatkokurssin tentti, jonka eräs joitain vuosia sitten eläkkeelle jäänyt professori piti. Tentti oli varsinaisena tenttipäivänä unohtunut professorilta ja sovimme jälkeenpäin, että saisin tehdä tentin seuraavana päivänä. Menin ja tein ja mielestäni osasin ihan hyvin. Tulosta ei kuitenkaan alkanut kuulumaan (siihen aikaan tulokset olivat kaikki ilmoitustaululla) ja kävin kysymässä sitä. Professori muisteli vähän aikaa ja kertoi sitten, että siinä ei ollut ollut tarpeeksi asiaa, eikä hän ollut nähnyt tarpeelliseksi laittaa tulosta näkyville. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että professori oli todennäköisesti unohtanut ja paperikin oli hävinnyt, ja näin pääsi helpommalla. Minä olin kiltti ja hiljainen, eikä professoreille muutenkaan väitetty vastaan siihen aikaan, joten annoin asian olla. 29

7. Voisin antaa kokeneemman neuvon, ja sanoa että opiskelu on opiskelijan työtä ja se kannattaa ottaa vakavasti. Elämässä pitää kuitenkin olla muitakin asioita joskus raskaankin työn vastapainona, ja siksi pitää pitää huolta ystävyys-, perhe- ja muista suhteista sekä levätä ja rentoutua riittävästi. Haalarit päällä kaupungilla on yksi tapa rentoutua, mutta se voi olla myös harrastus tms. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. 8. Elämässä on tullut vastaan monia hienoja onnistumisen kokemuksia, mutta niistä on vaikea sanoa, olisiko joku niistä jotenkin erityinen saavutus. Ehkä väitöskirjan tekeminen ja sen jälkeiset puolitoista vuotta tutkimustyötä Cambridgessä voisi olla sellainen. 9. Uusiseelantilainen Pinot noir -punaviini. Merkillä ei ole väliä. 10. Hyvää kevättä. Opiskelkaa ahkerasti. (Ensimmäisen vuoden opiskelijoille vielä se, että opetelkaa ymmärtämään, mistä kaarinuolissa on kyse. Pääsee paljon helpommalla :-)) + Älkää jättäkö asioita viime tippaan. Oppiminen on kovaa työtä, eivätkä väsyneet aivot vastaanota uutta asiaa. Työteho laskee parin tunnin jälkeen ja paniikki iskee, jos huomaa, että työ ei suju. Jos on aikaa, voi pitää tauon ja jatkaa sen jälkeen, kun aivot ovat saaneet levähtää.

Kaisa Linderborg Dosentti vt. professori Elintarvikekemia ja elintarvikekehitys ,

1. LuK (biokemia) 1999, FM (elintarvikekemia) 2000, FT 2004. Turun yliopisto. 2. Tulin paljain jaloin eli synnyin Turussa, Heidekenillä. 3. Varsinkin elintarvikkeiden lipidit ja niiden terveysvaikutukset. 4. Saada olla osa akateemista tiedeyhteisöä, eli saada tutkia ja selvittää mielenkiintoisia ilmiöitä globaalissa ympäristössä yhdessä mahtavien opiskelijoiden ja mukavien työkavereiden kanssa. Opettaminen. Mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään. 5. En osaa päättää! Valitako keittiöbileet kurssikavereiden kanssa, EuroFood Chem -kongressi Sveitsissä kolmannen vuoden opiskelijana vai se tunne kun Nuoret tutkijat -esitelmä onnistui? Valitsen kuitenkin Nordplus-vaihdon Lundin teknilliseen korkeakouluun neljännen opiskeluvuoden syksyllä. 30

6. Tenteistä ei ole jäänyt traumoja. Kaikenlaista tenttikokemusta on kertynyt, jopa suullisesta tentistä. Minulla on nytkin opinto-oikeus Turun yliopistoon (pedagoginen pätevyys). Mainittakoon kuitenkin silloinen harmitus analyyttisen kemian aineopintojen kakkosesta. 7. Arvosta mahdollisuutta saada akateeminen koulutus ja olla osa Turussa vuonna 1640 alkanutta perinnettä. Nuku, liiku, syö ja juo järkevästi. Pidä huolta ystävyyssuhteistasi, ja tutustu uusiin ihmisiin. Ota koppi mahdollisuudesta opiskella myös oman alan ulkopuolisia opintoja ja kansainvälistyä. Tee opiskeluillesi järkevä aikataulu, ja yritä pysyä siinä. Aseta opinnot mahdollisten töiden edelle, ja yritä jaksottaa työt esim. kesäaikaan. Älä stressaa turhaan ja nauti hetkistä :-) 8. En voi vain omaksi saavutuksekseni sanoa, mutta ehdottomasti hienointa elämässäni on kaksi rakasta lastani. Työrintamalla nostan määräaikaisen professuurin, dosenturin ja joidenkin palkintojen edelle viimekesäisen vakinaistamisen yliopistonlehtorin tehtävään. 9. Australialainen punaviini tunnesyistä. (Asuin Australiassa 2012.) 10. Kiitos nuoremmat kollegat, että saan tehdä teidän kanssa yhdessä töitä! + Jos joku asia stressaa, aloita sen tekeminen. Itseäni stressaavat lähinnä aloittamattomat työt, joiden laajuus on omassa päässä epäselvä. Siirry aikataulun kanssa kirjastoon tai ATK-luokkaan, jos et saa kotona asiaa eteenpäin. Kysy opiskelukavereilta tai opettajilta vinkkejä heti jos olet jumissa.

HybridiSpeksi 2016 BratvaKontra – Yhteys on katkennut Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kaikkien aikojen toinen HybridiSpeksi keräsi täysiä katsomoita Tanssiteatteri ERIssä. Kymmenen esityksen sarja esitettiin kolmen viikon aikana huhtikuussa. Mukana tekijöissä oli useita ensimmäiseltä kerralta tuttuja naamoja, mutta runsaasti myös uusia kasvoja luomassa vielä ensimmäistäkin hurjempaa ja näyttävämpää showta. Tuotanto koostui noin sadasta opiskelijasta, jotka kaikki puhalsivat yhteen hiileen, pitivät hauskaa ja saivat hyvän hengen näkymään myös katsojille! Perinteisesti speksillä tarkoitetaan opiskelijoiden tekemää musiikki-improvisaatioteatteria. Esiintyjät koostuvat näyttelijöistä, tanssijoista sekä bändistä. Lisäksi taustalla pyörii suuri tuotantokoneisto omine tiimeineen. Yleisö voi vaikuttaa muutoin käsikirjoitetun esityksen kul-

kuun huutamalla "Omstart", jolloin edellinen toiminta, repliikki tai musiikkinumero tehdään uudelleen jollain erilaisella tavalla. Esimerkiksi "Omstart, venäjäksi" tai "Omstart, vaihtakaa rooleja". HybridiSpeksi 2016 päätti kuitenkin laajentaa speksin perinteistä määritelmää. Mukaan otettiin uusi taiteen muoto – elokuva. BratvaKontran tarina alkoi jo ennen kuin ensimmäinenkään näyttelijä oli astunut lavalle tai ensimmäistäkään omstarttia oli huudettu. "Tervetuloa tupareihin – HybridiSpeksi 2016: The Beginning" on lyhytelokuva joka pohjustaa tapahtumat juuri ennen speksin alkua. Itse speksi toki toimi myös ilman esiosaa, tämä kuitenkin loi tarinalle pohjustuksen ja tarjosi lisää tarttumapintaa sen hahmoihin. Tarina kertoo kolmen opiskelijan,

Paavon, Nooran ja Lukaksen sotkeutumisesta pahamaineisen rikollisliigan, BratvaKontran, toimintaan. Kolmikko vangitaan ja jää liigan armoille. Samaan aikaan Etsivä Saarnio koittaa saada jo usean vuoden kestänyttä tutkintaansa edistymään ja BratvaKontran vastuuseen rikoksistaan. Saarnio yhdistää kolmikon katoamisen BratvaKontraan, ja tutkinta voi tuottaa vihdoin tulosta. Etsivä saa selville liigan varastaneen yhteysavaimen. Ja vielä vahvistimenkin. Mutta mihin BratvaKontra voi näitä tarvita? Eiväthän demodulaattorit ole toimineet sitten Suuren Kaatumisen? Teksti: HybridiSpeksi ry Kuva: Eero Suvanto ja Camilla Lähteenmäki

HybridiSpeksin lyhytelokuvan, teaserin ja trailerin voi käydä katsomassa speksin YouTube-tililtä. Voit seurata ihka omaa speksiämme myös Facebookissa ja Instagramissa. Ensi syksynä starttaa seuraava projekti, HybridiSpeksi 2017. Kaikki Hybridin järjestöjen opiskelijat ovat tervetulleita mukaan: seuraa siis tiedotteita, tule rekrytointitilaisuuteen ja liity mukaan mahtavaan, poikkitieteelliseen ja runsaslukuiseen HybridiSpeksiin! Kurkkaa tupareihin lukemalla QR‐ koodi!

t a m o t t a m e l Kuo

Arcanumilla kuultuja hassun hauskoja sutjautuksia

Mut se on pääasia et tääl on tää vauvan pää tääl karhun perseessä! Pikku-kakkosen sergei ekaa vuotta pää perseessä Älä ajattele omia housujas vaan Marcon housuja kaksi anonyymia oululaista arkkitehtia Ei ne oikeesti oo mustii, mut niin tummii et ne näyttää mustilt Kompleksikemisti Pitää painaa aika kovaa Lassi ei nähny meiän kortsuleikkejä! Eräs tapahtumavastaava Karvavormula Musta sai lapsena paljon hupia halvalla Lerssi toimistolla kortsuleikin aikana Niin hei mulla on varmaan huomenna palaveri Mikan ja Pekaelan kaa... -Sämi teekkari Kai Joulumuorillakin oli rintaliivien olkain päässä -You know who aka Joulumuori Jeesus tuli sun kuppiin, nyt pitää nielaista! -Suvi-Anna Ville: "Ira, onks sulla kumia?" Ira: "Ei oikeestaan mut kyl sä voit saada jos sulla on tentti!" Kehitysvammaset on siitä ihania kun niitten kehitys on niin nopeaa. -Toimistolla Se on niin liukas ni siks sä pidät siit karvasesta kohdasta kiinni! -Jon piltti suuresta hedelmäkeskustelusta Mua vähän kammottaa toi jakaminen -Speksilintu

Onks pingviineil jalkoja? -Känni-Anna AfterSkissä

Oululaiset arkkitehdit haluaa alastoman fuksin Tykin keskiaukeamalle Toim. huom. Päätoimittaja ei löytänyt yhtään vapaaehtoista pilttiä keskiaukeamalle

Loppulätinät Muistakaahan, että kaikkien juttuja lähettäneiden kesken arvotaan tästä lähtien Finnkinon elokuvalippu! Ehtona arvontaan osallistumiseen on, että juttu on lähetetty oma-aloitteisesti ennen deadlinen umpeutumista. Tykkiä tullaan myös vastaisuudessa julkaisemaan kolmesti vuodessa, jotta pilttien esittelyjä ei tarvitse odottaa jouluun asti. Tulkaa siis mukaan tekemään Tykkiä, nyt siitä saattaa jopa hyötyä! ;3

Mukavaa kesää kaikille ! toivoo Enni