Polish School of animation
Modernin puolalaisen animaatioelokuvan retrospektiivi Polish School of Animation is a retrospective of Polish animated films that focuses mainly on the younger generation of film makers, although it also includes some of the outstanding pieces of art by the old masters. The oldest film on the programme is from 1958 and the newest ones from 2011. The leading thought of the collection is to present the old and the new side by side, thus exploring the trajectory of Polish animated art. This places the older handicraft alongside the more recent digital techniques. In 2010 The International Animated Film Association ASIFA held a voting for the professionals of the industry in order to determine which are the top fifty short animations of the last fifty years. No fewer than six Polish films made it on the list, five of which can be seen at Tampere Film Festival this year. The first screening features Jan Lenica’s graphic cutout animation Labirynt (Labyrinth, 1961), Ryszard Czekala’s skilled depiction of the Holocaust, Apel (The Roll-Call, 1970) and Zbigniew Rybczynski’s Academy Award-winning Tango (1980); the second screening includes Piotr Dumala’s black and white biography Franz Kafka (1991) and Jerzy Kucia’s symphony of image and sound Strojenien instrumentow (Tuning the Instruments, 2000). In the hands of the younger generation of film makers, the 3D transforms into beautiful pictorial records of our time. One example of this is Piotr Karwas’ skillfully executed Maski (Masks, 1998), where puppet animation meets computer animation in a way worthy of the Golden Bear for the best animation presented in Berlin. Similarly accoplished are the works of Tomasz Baginski: the Oscar-nominated animation fantasy Katedra (Cathedral, 2002), and the celebration of black humour Sztuka spadania (Fallen Art, 2004). Love is blind and makes no sense; life is short and art is, well yes, short films this time.
Polish School of Animation on nuorempien sukupolvien elokuviin painottuva puolalaisen animaation retrospektiivi, joskin mukana on myös vanhempia merkkiteoksia. Ohjelmiston elokuvat vuosilta 1958–2011. Kokoelman ajatuksena on esittää rinta rinnan vanhaa ja uutta tutkien siten puolalaisen animaatiotaiteen kehityskaarta. Näin ollen perinteiset käsityömenetelmät asetetaan samalle viivalle uusien digitaalisten tekniikoiden kanssa. Vuonna 2010 animaatiojärjestö ASIFA järjesti äänestyksen, jossa alan ammattilaiset listasivat 50 parasta lyhytanimaatiota viimeisen 50 vuoden ajalta. Niiden joukkoon kipusi peräti kuusi puolalaista elokuvaa, joista viisi on nähtävissä Tampereen elokuvajuhlilla tänä vuonna. Ensimmäisessä näytöksessä nähdään Jan Lenican graafinen pala-animaatio Labirynt (1961), Ryszard Czekalan taitava holokaustikuvaus Apel (1970) sekä Zbigniew Rybczynskin Oscar-palkittu Tango (1980), toisessa näytöksessä Piotr Dumalan mustavalkoinen elämäkertataideteos Franz Kafka (1991) ja Jerzy Kucian kuvan ja äänen sinfonia Strojenien instrumentow (2000). Uusien tekijöiden hallussa 3D taipuu hienoiksi uuden ajan kuvakertomuksiksi. Tästä on osoituksena Piotr Karwasin taitava Maski (1998), jossa nukkeanimaatio kohtaa tietokoneanimaation Berliinin Kultaisen karhun arvoisesti. Niin ikään Tomasz Baginski tekee hienoa työtä Oscar-ehdokkuuden ansainneessa fantasiassa Katedra (2002) ja mustan huumorin ylistyksessä Sztuka spadania (2004). Rakkaus on sokeaa ja päätöntä, elämä on lyhyt ja taide, niin, lyhytelokuvaa tällä kertaa. Jukka Savolainen
znak
TAMPERE FILM FESTIVAL 2013
97