Suomenhevonen 2/2014 by Anna Karhila

SUOMENHEVONEN Suomenhevosliitto ry:n jäsenlehti 2/2014 OMENHE V SU

IITTO r.y. SL O

Astutusluvut edelleen laskussa s. 22

Työtä suomenhevosen eteen s.30

Uskolliset ystävät s. 14

Karjapaimeneksi suomenhevosella s. 10

3. Nöyrä, kärsivällinen ja aina valmis palvelemaan suomalaista sisukkuutta ja sitkeyttä unohtamatta <3

7. Alkuperäisrodun kasvattamisen jatkuminen, luonne; kuinka voi saadakkaan samassa paketissa lempeyden, rauhallisuusden lisäksi paljon kipinää ja omapäisyyttä ., monikäyttöisyys, perinteet, seurallisuus, luottamus, ei ole kahta samanlaista, tahtotila, ”ulkonäkö” ja se nyt vaan on parasta kun omistaa SUOMENHEVOSEN

4. Yli 20 vuoden kokemuksella yksi paras puoli on terveys, oma siitostammani ei ollut koskaan edes räkätaudissa :)

8. Köyhällä on varaa suomenhevoseen, sillä voi harrastaa kaikkia lajeja ja jos uusi laji keksitään, Suomenhevonen voittaa senkin.

5. Suomenhevosen ulkomuodossa on jotain, mikä on hyväksi ihmisen sielulle.

9. Suomalaisen ihmisen paras ystävä on suomalainen hevonen. Itse hämmästyn joka päivä siitä, miten samanlaisia piirteitä alkaa olla omissa suomitammoissa, kuin millainen jästi itse on. Vietämme luultavasti liikaa aikaa yhdessä

1. Suomenhevosella on suomalainen sydän; sitkeä, avara ja uskollinen. 2. Jokainen niistä on suuri Persoona, ei mitään tusinatavaraa!

6. Suomenhevonen on: rehellinen, ahkera, luotettava, viisas, uskollinen, monipuolinen, vahva, kaunis, rohkea ja hyväsydäminen

10. Se sielu, joka yhteen niin soi Rauhaa, rakkautta elämään toi Ne silmät, jotka enemmän näkevät Se varmuus, mikä on niin väkevä On kaunis, rohkea, uskollinen Monipuolinen, niin rehellinen.

Se. Kommentit kerätty suomenhevosliiton facebook ryhmästä.

”

OMENHE V SU IITTO r.y. SL O

”

HYVÄÄ SYYTÄ OMISTAA SUOMENHEVONEN

Suomenhevonen 2014

TOIMITUS/JULKAISIJA Suomenhevosliitto ry TAITTO JA SUUNNITTELU Monika Partanen Harjoittelijana Niko Toivonen JOPO-Luokka 9lk Petäjäveden nuorisotalo Feenix KANSIKUVA Jari Kaaja PAINOPAIKKA Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä

Suomenhevonen –lehti ei synny ilman suomenhevosia rakastavia taustajoukkoja! Haluammekin osoittaa suuren kiitoksemme laajalle suomenhevosystävien verkostolle, jotka antoivat oman panoksensa lehden tekoon. Mutta mitäpä me emme olisi valmiita tekemään suurisilmäisen, muhkean, viisaan, lihaksikkaan ja ennen kaikkea oman suomenhevosemme eteen . Yksikään ei ole kieltäytynyt tästä tehtävästä. Ja se johtunee siitä, että onneksi, suomenhevonen kerää ympärilleen vielä sitä vanhaa kunnon yhteishenkeä, josta ainakin me olemme todella ylpeitä! Kiitos teille! Suomenhevosliitto ry

Löydät meidät Facebookista!

Suomenhevosliiton jäsenet tekemällä uuteen nousuun! Kuluvan vuoden hevostalouden luvut näyttävät synkiltä: pelivaihto ja yleisömäärä ovat miinuksella 8 %. Kasvatustilastotkin ovat olleet laskussa monta vuotta, ja nyt luvut ovat yhä synkempiä! Palkintokuluja on monella radalla jouduttu tänä vuonna pienentämään maksamalla vähemmän ns. ylimääräisiä palkintoja. Osa radoista maksoi palkintoja entiseen tyyliin puolelle osallistuneista. Näillä radoilla rahat on pitänyt hankkia parantamalla kilpailupäivän palveluja, kehittämällä markkinointia ja syventämällä yhteistyötä yritysten kanssa. Samoja keinoja tulisi toteuttaa koko valtakunnassa - ja kiireesti. Hevosalan pitää pystyä nopeilla päätöksillä tehostamaan toimiaan valtakunnallisesti. Tärkein tehostamistoimi on ehdottomasti markkinoinnin järjestäminen. Isoissa yrityksissä ei voi käydä kukin rata vuorollaan, koska siihen ei yrityksillä ole aikaa. Siksi radoilla pitäisi olla yhteinen henkilö tai palveluyritys, jolla on valtakirjat kaikilta radoilta. Näin suurten kansainvälisten ja valtakunnallisten yritysten kanssa pystyttäisiin neuvottelemaan molempia hyödyttävästä yhteistyöstä. Raviurheilun näkyvyyteen on parantumassa, kun TV-lähetykset uudistuvat vuodenvaihteessa. Sen myötä ravitapahtumista tulee yritysten silmissä kiinnostavampia. Uskon vahvasti, että yritysten kanssa tehtävässä yhteistyössä meillä on sen myötä mahdollisuuksia paljon parempaan, mutta aikaa ja tahtoa tulevista uudistuksista neuvottelemiseen täytyy löytyä. Valtakunnallisen toiminnan terävöittämiseksi raviurheilussa on mahdollista parantaa tehokkuutta markkinoinnin lisäksi myös taloudessa sekä ravien ilmoittautumistoiminnassa, sekä Kuninkuusravien ja muiden suurkilpailujen järjestämisessä. Toiminta täytyy organisoida joko Hippoksen taholta, tai ratojen yhteisenä resurssina. Meneillään olevaa alueellista ratojen välistä yhteistyötä tulee kehittää edelleen. Siinä avaintekoja olisi esimerkiksi pelien myynnissä tehokkaampi alueellinen myyjien tuki ja opastaminen. Valtakunnan tason toiminnan lisäksi elintärkeää on aktiivinen paikallistoiminta. Suomenhevosliitossa tehtiin alkuvuonna päätös käynnistää suomenhevosratsujen koulutustoiminta. Se sai heti suuren kiinnostuksen, ja koulutukset jatkuvat hyvän kysynnän vuoksi tulevanakin vuotena. Tänä talvena laitetaan alulle uutena toimintana tallivierailut. Tallivierailuissa haastetaan tai pyydetään ihmisiä tulemaan talli-iltoihin: tutustumaan hevoseen, harjaamaan, silittelemään, jopa valjastamaan tai ajamaan hevosia. Kuvahaasteiden kautta viestiä voi levittää eteenpäin esimerkiksi facebookissa! Tallihaasteiden ideana on, että myös uusien kiinnostuneiden olisi helppo lähteä mukaan hevosihmisten joukkoon. Alueen ”hevosmiehet” tulisivat tutuiksi, ja ihmiset innostuisivat harrastamaan ravitalleilla tai kasvatustalleilla. Samalla voisi ajatus hevosen hankinnasta lähteä viriämään. Näin pitkinä pimeinä iltoina on hyvä kokoontua keskustelemaan hevosasioista ja katselemaan kasvavia varsoja – tulevaisuuden toivoja. Myös jatkuvasti kehittyvä sähköinen media antanee suuria mahdollisuuksia. Yllä oleva on yksi esimerkki paikallistoiminnasta, jota haluamme lisää. Laitammekin haasteen paikallisille ihmisille ja yhdistyksille: minkälaisia toimintoja keksittekään, kertokaa niistä meillekin, olemme mielellämme mukana yhteistyössä! Vireämpi ja laajempi lähitoiminta luo edellytyksiä kasvatustoiminnan vilkastumiselle, eikä vain suomenhevosten kohdalla. Olemme ylpeitä myös muun muassa Jontte Boyn ja monen muun lämminverisen menestyksestä. Menestyksen hetkellä iloitaan kaikkien puolesta, olkoon siinä kyse omasta rodusta tai jostain muusta. Suomenhevonen tarvitsee kuitenkin erityishuomion meiltä kaikilta suomalaisilta, koska se on lukumäärältään niin pieni rotu, ettei sen kanta saisi enää pienentyä. Uusia omistajia, uusia kannattajia, uusia varsan ostajia, uusia harrastajia tarvitaan! Työtä sen eteen on tehtävä innostuneella otteella, kuin suomenhevosen työmoraalilla!

Timo Ryynänen Suomenhevosliitto ry:n puheenjohtaja Kuva: Mirella Ruotsalainen

Suomenhevosliitonlehti 2014

Sisällysluettelo Puheenjohtajalta .................................................................................................................................................................................. ........... 3 Suomenhevosliitto r.y. .................................................................................................................................................................................... 5 Suomenhevosliiton hallitus .......................................................................................................................................................................... 7 Työ suomenhevosen eteen jatkuu ............................................................................................................................................................. 8 Karjapaimeneksi suomenhevosella .......................................................................................................................................................... 10 Ajetaanko ravit siellä missä hevoset ......................................................................................................................................................... 12 Uskolliset ystävät ............................................................................................................................................................................................ 14 Leonida vuoden vetäjämestari .................................................................................................................................................................. 18 Kynnön mestaruus jälleen suomenhevosten juhlaa ........................................................................................................................... 20 Astutusluvut edelleen laskussa ................................................................................................................................................................. 22 Suomenhevosen edelliset vaaran vuodet nähtiin 1970-luvulla ...................................................................................................... 24 Vuoden 2014 kuninkaalliset ........................................................................................................................................................................ 28 Työtä suomenhevosen eteen ..................................................................................................................................................................... 30 (Suomen)hevosenhoitajan päiväkirjasta ................................................................................................................................................ 32 Kilvanajoa kylänraitilla ................................................................................................................................................................................. 34 Ennätysten vuosi ............................................................................................................................................................................................ 37 Vapautta kohti- kumppanina suomenhevonen ................................................................................................................................... 38

Suomenhevosliitto r.y on perustettu Saarijärvellä 4.tammikuuta 1998. Liiton kotipaikkana on perustamispaikkakunta Saarijärven kaupunki. Liiton toimintaalueena on koko Suomi. Liitto on suomen Hippos ry:n jäsen. Suomenhevosliitto ry on suomenhevosen käyttöä ja arvostusta edistävä valtakunnallinen yhdistys. Liitto pyrkii toiminnallaan lisäämään ja jakamaan tietoa suomenhevosesta sekä tietenkin pyrkii hankkimaan laajan kannatusjoukon suomenhevosen ympärille. Päästäksesi liiton jäseneksi sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta, eikä sinun tarvitse aktiivisesti harrastaa hevosurheilua. OMENHE V SU

IITTO r.y. SL O

Suomenratsujen Kuninkaalliset kokosi jälleen suuren joukon yleisöä Ypäjälle .......................................................................... 33

Suomenhevosliitto ry.

Konkareita ja ensikertalaisia ....................................................................................................................................................................... 40 Sumu Sireenistä suomenhevosvalmentaja ............................................................................................................................................ 43 Nuoret toimittaa: Työhevoskerhossa opitaan tulevaisuuden taitoja ............................................................................................. 44 Nuoret toimittaa: Työssäoppimassa Parvelan tilalla ........................................................................................................................... 46 Ratsastuspilateksella tasapainoinen, rento ja rytmikäs ratsukko ................................................................................................... 48 Ypäjän Siittolan uutisia, Hevoskasvatusta ja tallimestararitutkintoa kehitetään hankkeella................................................... 50 Suomenhevonen Euroopan valtiosiittoloiden kulttuurihankkeen keulakuvana ....................................................................... 52

Laura Rannan v.2015 kuvataidekalentereita vielä myynnissä Lapin AMK:ssa kuvataidetta opiskellut Laura Ranta teki opinnäytetyönsä teososana vuoden 2015 seinäkalenterin Suomenhevosliitolle. Kalenteri koostuu vuosien 2011-2013 aikana maalatuista suomenhevosaiheisista teoksista. Haluamme kiittää Lauraa erittäin onnistuneesta yhteistyöstä ja toivottaa menestyksekästä tulevaisuutta kuvataiteen parissa.

Tilaa oma kalenterisi laittamalla sähköpostia: suomenhevosliitto@gmail.com. Kalenterin hinta 5e + postikulut.

Hevosen r�kous Rakkaat ihmiset, Kuulkaa mitä py�dämme. Antakaa meille tar�eeksi r�okaa, puhdasta vettä sekä kylliksi lepoa. Pitäkää tallimme puhtaina. Älkää lyökö meitä sy�ttä. Älkää panko jääkylmiä kuolaimia suuhumme, sillä ne polttavat kielemme kuin t�linen rauta. Älkää repikö suutamme suitsilla. Suokaa meille usein ystävällinen sana. Älkää my�kö meitä, jos elämme vanhoiksi. Suokaa meille nopea kuolema palkaksi siitä, mitä olemme teille tehneet. Ja muistakaa: huonohevonen ker�oo kaikille, että hänen isäntänsä on kelvoton mies. Harry Strengin kirjasta suomenkielenalkeet

Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliiton jäsenenä tuet suomenhevosen puolesta tehtävää työtä rodun säilyttämiseksi elinvoimaisena. Suomenhevosliitto edustaa suomenhevosta sen kaikissa käyttömuodoissa ja kokoaa positiivisella toiminnalla suomenhevosihmisten yhteisön, jossa toimiminen on kaikkien yhteinen juttu. Liiton jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosen ystävä, omaa hevosta sinulla ei tarvitse olla.

Jäsenedut

Suomenhevosliitto ry:n hallitus 2014 Hallitus, jäsenasiat ja pankkiyhteys Timo Ryynänen (puheenjohtaja) Niittyjamalintie 11, 81700 Lieksa puh. 0400-378633 timo.ryynanen@pp3.inet.fi

•

Suomenhevonen- lehti kaksi kertaa vuodessa

•

Kuninkuusravien käsiohjelma

Jaana Strömberg (varapuheenjohtaja) Verkkalantie 154, 41900 Petäjävesi puh. 0400-640247 jaana.stromberg@gmail.com

•

Ennen vuodenvaihdetta saat suositun seinäkalenterin seuraavaksi vuodeksi

Rauli Anttila (rahastonhoitaja)

•

Custom Sulky Oy: edullisia tarjouksia peruskunnostetuista Custom-kärryistä

•

MILDTEX Oy Finland: Mildtex-tuotteista 15 % alennus

•

Tallivaruste.fi: 10% alennus normaalihintaisista tuotteista. Tilaa oma alennuskoodisi: asiakaspalvelu@tallivaruste.fi

•

Palveluhakemisto: tekstimainos yhteystietoineen sekä linkki kotisivuillesi

•

Suomenhevosliittoon yhteisöjäseninä kuuluvat seurat ja yhdistykset ovat etusijalla Prix de Suomenhevosliitto-luokkien saajiksi

Hyvää joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2015!

Kalliolantie 35, 03400 Vihti puh. 050-4102966 rauli.anttila@elisanet.fi

Heidi Sinda

Kyläsuontie, 31720 Urjalankylä puh. 040-5861937 heidi.sinda@hessitalli.fi

Anna Karhila

Karhilantie 111, 42100 Jämsä puh. 050-3640 378 anna@karhilanet.fi

Ilpo Jaarinen

Tuomelantie 58, 03400 Vihti puh. 040-529 4413 ilpojaarinen@netti.fi

Toivottaa Suomenhevosliitto ry

Kuva: Minna Kiiso

Hannu Kalalahti

Uitontie 142, 32200 Loimaa puh. 040-8607600 hannu@kalalahti.net

Hannu Lepola

Hirvipuhdontie 28, 85840 Kuona puh. 040-560 9643 riikka.laitinen74@hotmail.com

Jaakko Mikkonen

Lähteenkorvantie 63 B, 73320 Nilsiä jjm50@suomi24.fi Tuli-Ritari 24,4ake-25,4ke (I.P. Lento - Euro-Tuli - Vokker). 5-vuotiaiden suomenhevosten keskipitkän matkan SE 26,8a (7.9.2013 Vermo). Kuva: Mirella Ruotsalainen

Antti Turunen

Laakiintie 151, 82310 OravisaloA puh. 044-0511 220

Jäsenasiat suomenhevosliitto@gmail.com

Suomenhevosliiton pankkiyhteys 540804-224967, IBAN: FI32 5408 0420 0249 67

Laskutusosoite Suomenhevosliitto ry

Rauli Anttila

Suskan Poju 36,1ke (Tähen Muisto - Suskatar - Patrik). Kuva: Mirella Ruotsalainen

Kalliolantie 35 03400 VIHTI rauli.anttila@elisanet.fi puh. 050 410 2966

Sotahevoselle

Minä olin vain suomalainen t�öhevonen Jussiksi minua kutsuttiin he veivät minutkin sodan kurit�kseen viattoman eläimen sillä olin tar�eeksi vanha t�kkien r�uaksi lahtihevonen tosin minulla oli t�uria selvisin hengissä palasin har�aakar�aisena rauhan töihin vetämään auraa t�t�ille pellolle Minusta ei ollut ratsuksi ei paraatihevoseksi upseerihevoseksi takkukar�aisesta t�öhevosesta mutta et�linjaan kelpasin kiskomaan soppakanuunoita läpi t�lihelvetin läpi r��eikköjen tiettömien taipaleiden minä pelastin usein nälkäkuolemaan t�omit�t miehet kelpasin vetämään t�kkejä asemiin lumessa ja liejussa vetämään vainajia sekä haavoitt�neita linjan taa. Kirjailija Heikki Hemmingin julkaisema runo sotahevoselle Sotahevospatsaan paljastustilaisuudessa Seinäjoella 3.8.1997

Kuva: Mirella Ruotsalainen

Suomenhevosliitonlehti 2014

TYÖ SUOMENHEVOSEN ETEEN JATKUU

uomenhevosyhdistykset haastoivat keväällä yhdessä Suomen Hippoksen kanssa hevosväen mukaan talkoisiin suomenhevosen elinvoimaisen tulevaisuuden varmistamiseksi. Suomenhevostalkoot –kampanja päättyi syyskuun lopussa. Tuloksena syntyi lukuisa joukko hyviä tekoja kansallishevosemme puolesta; liki 30 tapahtumaa ympäri Suomen, myönteistä näkyvyyttä suomenhevoselle eri medioissa, iloisia kasvoja suomenhevosen ympärillä sekä rakentavaa keskustelua suomenhevosravurin kilpailutoiminnan kehittämisestä. Suomenhevonen nähtiin nostalgisissa ja vauhdikkaissa maantieajoissa, kaiken ikäisiä ihastuttaneissa koko perheen tapahtumissa sekä koulu- ja vanhusten palvelutalovierailuilla. Lisäksi suomenhevoset olivat näkyvässä roolissa Ponikuninkuusraveissa, kuvina ja tarinoina näyttelyssä niin Kolin luontokeskuksella kuin internetissä toteutuneessa taidenäyttelyssäkin. Arvokasta historiaa kunnioitettiin paljastamalla sodassa kaatuneille suomenhevosille muistomerkki. Valtakunnallisena suomenhevosen päivänä paitsi liputettiin, kilpaili rotunsa parhaimmisto myös Suomenratsujen kuninkaallisissa, Vermon Derby-viikonlopussa T75-lähdöissä ja Eurajoella järjestetyissä SM-kynnöissä. Tapahtumien myötä suomenhevonen sai näkyvyyttä etenkin alan perinteisten piirien ulkopuolella, luoden myönteistä kuvaa koko suomalaisesta hevosalasta, hevosharrastuksesta ja alan osaajista.

Uusia omistajia suomenhevoselle Kilpailutoiminnan kehittämisestä keskusteltiin Tampereella järjestetyssä yleisötilaisuudessa sekä pienemmällä kokoonpanolla, jossa edustettuina olivat kasvattajat, valmentajat, kilpailusihteerit ja hevosjalostusliitot. Työryhmätyön tuloksena syntyi uusi ensi vuonna voimaan astuva käytäntö, jonka mukaan Suomen Hippos maksaa ikäluokan 2015, sekä suomenhevosten että lämminveristen, Kriteriumin ja Derbyn ensimmäiset maksuerät. Toimintamalli toivottavasti toimii kasvatuksen yhtenä kannustimena ja tukee arvokkaiden ikäluokkakilpailujen tulevaisuutta. Talkoiden aikana keskusteltiin etenkin nuorten hevosten matalan kynnyksen aloitusmahdollisuuksista. Tätä seikkaa tukeva Nuoret radalle –järjestelmä on otettu suosiolla vastaan. Kilpailusihteerit jatkavat yhdessä Suomen Hippoksen kanssa sarjakoordinaation problematiikan ratkomista ja pohtivat myös muita kilpailutoiminnan kysymyksiä. Keskeisenä yhteisenä kysymyksenä on miten ja mistä suomenhevosravurit löytävät uusi omistajia. Miten huolehdimme kilpailutoiminnan ja raviurheilijayhteisön vetovoimasta, niin että toimintaedellytykset suomenhevosten kilpailutoiminnalle säilyvät ja edelleen paranevat tulevaisuudessa. Yhtenä mahdollisuutena tähän on Raviliiga, jossa kolmen suomenhevosen ympärille kootaan jättiomistajaporukat.

Yhtä tärkeää kuin saada 800-hengen joukkueet kokoon on jatkossa huolehtia siitä, että kiinnostus raviurheilua ja hevosenomistamista kohtaan säilyy ja raviurheilun vasta-alkajilla on jatkossa tarjolla matalan kynnyksen mahdollisuuksia jatkaa hevosenomistajana.

Jalostusohjesäännön uudistustyö käynnistyy Suomenhevosen jalostusohjesäännön uudistustyö pääsee täyteen vauhtiin kuluvan syksyn aikana. Hevosjalostusliitot ja suomenhevosyhdistykset ovat jo jättäneet ensimmäiset ajatuksensa työn tueksi. Marraskuussa suomenhevosyhdistykset ja keskeiset sidosryhmät kokoontuvat keskustelemaan aiheesta. Tämän jälkeen valittavat työryhmät vievät uudistusta jalostussuunnittain eteenpäin. Työryhmien muodostettua ensimmäiset ajatukset tullaan asiasta kiinnostuneita kuulemaan laajemminkin. Tähän toivomme mahdollisimman laajaa osallistumista ja eri näkökohtien esille tuomista. Jalostusohjesäännön uudistustyöstä tiedotetaan mm. Suomen Hippoksen internetsivuilla. Lue lisää kampanjasta:

http://www.hippos.fi/suomenhevostalkoot

Suvi Louhelainen

Ylä kuva: Suomenratsujen kuninkaalliset kisattiin Ypäjällä. Kuva: Irina Keinänen Keskimmäinen kuva: Suomenhevonen Pikku-Epeli vei suomenhevosen viikon tervehdyksen Siunaukselan palvelukodille Nokialla 2.9. Mansen Puttejen toimesta. Kuva Terhi Kemppainen. Alimmainen kuva: Suomenhevosen viikkoa juhlittiin Isojärvellä. Kuva: Pentti Jussila

Suomenhevonen Pikku-Epeli vei suomenhevosen viikon tervehdyksen Siunaukselan palvelukodille Nokialla 2.9. Mansen Puttejen toimesta. Kuva: Terhi Kemppainen.

8 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014

karajan ajo

Suomenhevonen on perusrauhallisena ja järkevänä rotuna yleensä hyvin sopiva karjatöihin. Kun hevonen on rauhallinen, eivät hiehotkaan hermostu. Pohjanmaan treeniporukassamme on useita suomenhevosia mukana, niin rauhallisempaa kuin vauhdikkaampaa, erilaisilla taustoilla entisistä ravureista ikänsä ratsuina olleisiin.

Miksi juuri karjatyötä?

KARJAPAIMENEKSI SUOMENHEVOSELLA?

Miniranch-harjoituspäivä 2014, Sand Hill Ranch. Kuva: Ida Mäntyniemi

Karjakurssien idea ei ole kouluttaa varsinaisesti karjapaimenia, vaan mielekkäästi työn ohessa harjoitella yhteistyötä hevosen kanssa. Pitkän päivän kuluessa turha höseltäminen jää pois. Väistöt, pysähdykset ja käännökset tulevat kuin itsestään karkuun pyrkivää hiehoa seuratessa. Karjalauman perässä ei ole aikaa kokeilla menevätkö avut läpi, vaan hevosen on toimittava ja nopeasti, jotta karjan ohjailu onnistuu. Tämän myötä ainakin meille tuli kovasti motivaatiota treenata ajatuksella niitä ”tympeitä koulujuttuja”, kun esim. takaosakäännökselle löytyi oikea käyttötarkoitus, eikä niitä väännetä vain siksi että tiettyjä liikkeitä kuuluisi hevosen osata, tai kisaamisen vuoksi. Onhan tietysti kaiken lisäksi todella hauskaa pukeutua rempseästi lännentyyliin ja samanhenkisessä porukassa viettää hauska päivä ulkoilmassa! Ensimmäisen karjakurssin myötä suhteeni Lyylin kanssa parantui huomattavasti. Siitä tuli entistä rauhallisempi, se alkoi kuunnella minua paremmin, se luot-

ti minuun enemmän tehtyjen harjoitusten myötä – ja minä siihen. Meillä oli yhteinen motivaatio tehdä töitä. Hevosen edistymisen lisäksi sain itsekin intoa alkaa hioa olemattomia ratsastustaitojani. Ex-ravuritaustaisena pysyn kyllä hevosen selässä hyvin enkä pelkää vauhdikasta menoa, mutta tekniikkapuoli oli kovasti hakusessa. Tekemistä oli ja on edelleen esimerkiksi siinä, että osaisin ratsastaa istunnalla ja käyttää muitakin apuja kuin kättä, ja varsinkin useampia apuja yhtä aikaa. Lännenratsastuksessahan kättä ei niinkään käytetä, vaan ohjat roikkuvat parhaimmillaan löysänä ja hevosta ohjataan painolla, kaulaohjauksella (hevonen väistää kaulaansa koskevaa ohjaa) ja pohjeavuilla huomaamattomasti ja pehmeästi, ja hevonen kantaa itse itsensä. Lyylin kanssa olemme karjaharjoitusten ohella oppineet monenlaista kuin itsestään, ja tämän vuoden aikana olenkin useampaan otteeseen ihmetellyt, missä välissä esimerkiksi väistöt, tai kaulaohjaus ovat alkaneet näin hyvin sujua. Nyt minulla on takana kaksi Ed Dabneyn kurssia, useita omalla porukalla vedettyjä treenejä tuttujen karjatiloilla, ja ihan oikeaakin työtä - juuri muutama päivä ennen tämän jutun kirjoittamista kävimme ystäväni tilalla 7 ratsukon voimin avustamassa hiehot laitumelta talveksi navettaan. Olisivathan ne tietysti siirtyneet sisätiloihin ihmisvoiminkin, mutta toki täytyi käyttää hyväksi loistava tilaisuus päästä treenaamaan oikeaa karjatyötä. Vain muutamia kertoja ratsastanut miehenikin kiipesi Lyylin sel-

kään, ja pärjäsi harjoituksissa siinä missä kokeneemmatkin. Hän on nyt kovasti kiinnostunut karjatöistä, joten olemmekin etsimässä parhaillaan meille toista suomenhevosta, jotta molemmat pääsevät ratsaille. Innolla odotamme jo tulevaa kesää, jolloin Sand Hill Ranchille opettajaksemme tulee kalifornialainen aito vaquero.

Missä aloittaa? Pohjanmaalla toimii aktiivinen, muutama vuosi sitten perustettu seura Ranch Horsemanship(http://www.ranch-horsemanship.fi/), joka järjestää karjaleirejä ja kursseja. Oulun seudulla kursseja järjestää Rajakorpi Ranch Kempeleessä. Etelämpää löytyy esimerkiksi Jouttelan Tila Lopen Launosissa, jossa myös pidettiin tänä syksynä Suomen ensimmäiset harjoituskilpailut karjalajeissa. Onhan tässä huono puolikin: laji vie täysin mukanaan! Maija Kontio

Näin tuttavani ottamia tunnelmallisia valokuvia karjanajokurssilta, jossa hänen quarterinsa oli ollut kurssin vetäjän lainaratsuna muutama vuosi sitten ja ajattelin heti, että tuo olisi hauskaa. Ei tullut mieleenikään, että seuraavana kesänä olisin jo itse mukana täydessä touhussa. Luulin että karjanajo on vain ammattilaisille, harvoille ja valituille.

uitenkin, kun seuraavan kesän kurssia mainostettiin, päätimme ilmoittautua ystäväni kanssa mukaan - kai minä lihavalla suomenhevosella kehtaan, kun ystävänikin ilmoittautui shetlanninponilla! Hevoseni on ravisukuinen (i. Joihuri, ei. Tuska-Poika) pienhevostamma Vietturi, ”Lyyli”, kovapäinen, itsevarma, peloton pul-lea pikkutamma, joka tuli minulle äksynä ja uhittelevana, mutta josta on kuoriutunut muutamassa vuodessa mitä miellyttävin monipuolinen harrastuskaveri. Uskon että karjatöillä on ollut iso positiivinen vaikutus Lyylin luonteen ja asenteen muutokseen.

Ensikosketus lajiin Kolmen vuorokauden pituinen kurssi järjestettiin Sabina ja Sture Eden maatilalla, Sand Hill Ranchilla Purmossa. Kouluttajana oli USAsta saapunut Ed Dabney, joka oli jo muutamia kertoja aiemminkin käynyt Suomessa kouluttamassa karjanajosta kiinnostuneita. Ensimmäisen päivänä teimme maastakäsittelyharjoituksia. Seuraavana päivänä harjoiteltiin obstacle-radalla hevosen hallintaa ensin maasta käsin, sitten 10 Suomenhevosliitonlehti 2014

selästä. Obstacle-rata koostui maastoon rakennetuista esteistä: oli siltaa, puiden väliin ripustettuja pressuseiniä ja hapsuja, soralla täytettyjä traktorin renkaita, portti, maahan kaivettu oja ym. jännittävää. Lopuksi kävimme maastoretkellä isolla porukalla ja lassoamistakin tietysti harjoiteltiin. Viimeisenä päivänä, kun ensin olimme valmistelleet hevosemme ja itsemme toimiviksi, pääsimme vihdoin lehmien sekaan. Ja mikä tunne se oli! Intoa oli vaikea hillitä – niin ratsastajien kuin hevosten. Osaa hevosista ensin pelotti oudot eläimet, mutta nopeasti, rauhallisilla etukäteen suunnitelluilla harjoituksilla, hevoset tottuivat jännittävään tilanteeseen. Mukana kurssilla oli niin westernrotuisia hevosia, kuin kaikkia muitakin rotuja edellämainitusta shettiksestä puoliverisiin, ja muutamaan suomenhevoseen.

Nopein tapa siirtää karjaa on tehdä se mahdollisimman hitaasti Kokemattomat hevoset totutetaan hiehoihin kokeneempien rauhallisten hevosten turvaamina siten, että lehmälaumaa rauhallisimmat hevoset edellä ja

ensi kertalaiset niiden takana. Ensikertalaiset saavat kokeneemmista hevosista tukea, ja huomaavat, ettei karjaa tarvitse pelätä. Dabneyn kurssilla alkututustumisen jälkeen ensimmäisenä harjoituksena jokainen ratsukko valitsi yhden hiehon, jota seurasi kauempaa rauhallisesti kävellen. Näin hevonen huomasi, että hieho väistää sitä, ja että se itse kykenee hiehoa ohjailemaan haluamaansa suuntaan. Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei karjatyössä ole luvassa, toisin kuin lännenelokuvista voisi luulla. Karjapaimenten keskuudessa onkin sanonta, että nopein tapa siirtää karjaa on tehdä se mahdollisimman hitaasti. Se on tärkein ohje alusta alkaen. Westernrotuisilla hevosilla sanotaan olevan ”cow sense” eli karjavaisto, ne ymmärtävät sisäsyntyisesti paimentaa lehmiä. Kuitenkin lähes minkä tahansa hevosen pystyy karjaan totuttamaan. Karjatyön aloittaminen ei vaadi hevoselta vuosien koulutusta eikä ratsastajaltakaan vuosien kokemusta. Kunhan perusteet ovat kunnossa, voi karjan kanssa samalla sekä parannella ratsastustaitojaan, että kehittää hevostaan.

Jukka Kontio jaVietturi. Kuva: Maija Kontio

Suomenhevosliitonlehti 2014 11

Ajetaanko ravit siellä missä hevoset ?

uosikausia on puhuttu ravien keskittämisestä saamatta kuitenkaan ihmeitä aikaan. Vähemmän on puhuttu siitä, millä perusteilla keskittäminen tehtäisiin ja jokaisella taholla lienee tästä omat mielipiteensä ja intressinsä. Ilmeisesti juuri tästä asiasta onkin vaikea päästä yhteisymmärrykseen, joten seuraavassa hyvin yksinkertainen ja -mikä parasta- puolueeton ehdotus ravipäivien jakoon. Jos ajatellaan maalaisjärjellä, pitäisi ravien olla siellä, missä kilpailijat eli hevosetkin ovat. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla hevosten kilpailuista tienaamat palkinnot jäävät tien päälle, suurimmassa osassa tapauksista eivät riitäkään matkakuluihin. Työvoimakustannukset ovat korkeat, kun hevosenhoitajat joutuvat reissaamaan pitkiä kilpailumatkoja hevosten mukana ja se taas syö kannattavuutta. Jos kilpailut tuotaisiin hevosten luo, eikä päinvastoin, voisi raviurheilukin sanoa tehneensä jotain ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen eteen, mikä taas imagollisestikin olisi hyvä asia. Olemme tehneet Heppa-järjestelmästä saatavien tietojen perusteella taulukon, josta ilmenee, minkä ratojen (taulukon sarake A) alueella on ollut minkäkin verran kilpailevia hevosia vuonna 2013. Hevoset (sarake G)on jaettu sen mukaan, mikä on merkitty kunkin hevosen kotiradaksi Hepassa ja mukaan on otettu kaikki ne hevoset, jotka ovat tienanneet vähintään 1 euroa vuonna 2013. Hevosmäärässä ei ole eroteltu erikseen suomenhevosia ja lämminverisiä, vaan kaikki on laskettu yhteen. Sarakkeissa H-K on laskettu myös rotujen määrät kappaleittain ja prosentuaalisesti, mutta se ei ole tämän asian tai kokonaisuuden kannalta merkittävä tieto. Sarakkeesta C käy ilmi, miten ravipäivät ratojen kesken on vuonna 2013 jaet-

12 Suomenhevosliitonlehti 2014

tu ja sarakkeesta D, miten ne ovat jakautuneet prosentuaalisesti hevosmäärään nähden kullekin radalle. Sarake F kertoo, paljonko kunkin radan alueella on kilpailevia hevosia per ravipäivä. Mielenkiintoisin on kuitenkin sarake B, sillä siihen on laskettu, miten vuoden 505 ravipäivää jakautuisivat, jos ne jaettaisiin kunkin alueen kilpailevien hevosten perusteella. On helppo huomata, että jos perusteeksi otetaan tämä, on ravipäivissä ehdottomasti suurin epäsuhta Kuopiolla, jolle kuuluisi tämän laskentatavan mukaan 45 ravipäivää nykyisen 26 sijaan. Savohan on perinteisesti hevosrikasta seutua, mutta tämä ei näy tällä hetkellä ravipäivien jaossa. Myös Etelä-Savossa Mikkelin raviradan alueella on paljon hevosia ja Mikkelin ravipäivät olisivat nykyisen 18 sijaan 30. Keski-Suomikin voittaisi, sillä Jyväskylän ravipäivät nousisivat reilusti nykyisen 29 sijaan 45:n. Muita ratoja, joilla on tämän laskentatavan mukaan tällä hetkellä liian vähän ravipäiviä hevosmäärään nähden, ovat Lahti (31>35), Seinäjoki (31>35), Kaustinen (21>25), Rovaniemi (14>20) ja Ylivieska (12>15). Ratoja, joilla vuonna 2013 oli kilpailevien hevosten määrään nähden liikaa ravipäiviä, ovat Vermo (68 päivää, tämän laskelman mukaan 35), Tampere (45 >35), Oulu (39>30),Turku (29>25) Pori (26>20), Kouvola (26>20) ja Lappeenranta (19>15). Lopulla radoista on ollut melko lailla sopivasti ravipäiviä myös tämän laskentatavan mukaan, sillä heitto suuntaan tai toiseen on yksi ravipäivä eli radat, joilla on ”sopivasti” päiviä, ovat: Forssa, Joensuu, Kajaani, Vaasa ja Tornio. Kesäratoja ei ole otettu laskentaan mukaan, sillä niiden päivät on perustellusti jaettu jo nyt ja puoltavat paikkaansa. Heppa-järjestelmä on todella käte-

Teksti ja taulukko: Antti Turunen

Kuva: Anna Karhila

vä työkalu tämän tyyppisten laskentamallien tekemiseen, mutta miksi sitä ei käytetä enempää? Suomen raviurheilun voi pelastaa enää täydellinen suunnanmuutos nykymenosta ja tässä olisi yksi suuntaa antava ehdotus siihen. Tämän ehdotuksen pääajatus on se, että ei tueta polttoainefirmoja enempää kuin on pakko, vaan järjestetään ravit siellä, missä kilpailijat eli hevoset ovat. Kun kilpailumatkat lyhenevät, muuttuvat myös lajin parissa työtä tekevien henkilöiden työpäivät inhimillisemmiksi ja jaksaminen paranee. Kun palkintojakin on nyt laskettu isolla prosentilla, niiden lasku ei tunnu aivan niin paljon tuloksessa, kun polttoainekulut laskevat. Näin tienattu raha jäisi ehkä kiertämäänkin paremmin takaisin hevostaloudelle. Myös sarjat voitaisiin helposti suunnitella katsomalla Hepasta, millaisia ja minkä tasoisia hevosia milläkin alueella kilpailee ja laatimalla sarjat nykyistä tarkemmin niiden mukaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että vierekkäiset radat ajavat samalla viikolla samoja sarjoja (jopa nuorten- ja tammasarjoja lähes identtisillä sarjamäärityksillä!!) eikä lähdöistä tietenkään tule täysipainoisia, koska on mahdotonta ajaa yksittäisellä hevosella kilpaa monta kertaa viikossa jatkuvasti. Tasaiseen kilpailurytmiin pääseminen on hevosella kuin hevosella työn ja tuskan takana nykyisellä kilpailukalenterilla ja sarjamäärityksillä. Tuntuu nurinkuriselta, että tällä tavalla voidaan tässä tilanteessa tehdä, kun muitakin vaihtoehtoja olisi. Kannatamme siis lämpimästi ravien keskittämistä, kunhan se tehdään oikein perustein, puolueettomasti ja ajatellen sitä tärkeintä asiaa: hevosia ja ihmisiä, jotka niiden kanssa tekevät töitä. Kuopiosta Vermoon on yhtä pitkä matka kuin Vermosta Kuopioon.

Suomenhevosten lukumäärä alueittain Hevosjalostusliitto 2010

Sh arvio

Etelä-Pohjanmaa

2400

Etelä-Suomi

2440

Häme 3000 Kainuu 370 Keski-Pohjanmaa

1115

Keski-Suomi

1800

Kymen-karjala

1400

Lapin 479 Mikkeli 900 Nylands län

1277

Pohjanmaa 1200 Pohjois-Karjala

1600

Pohjois-Savo

1600

Satakunnan alue

1960

(tiedot v.2007) Svenska Österbotten

500

Varsinais-Suomi

1530

Lähde Suomen Hippos

Suomenhevosliitonlehti 2014

Uskolliset ystävät

Kolmekymmentä vuotta on kunnioitettava ikä jopa pitkäikäiselle ja sitkeälle suomenhevoselle. Viiden virkun suomenhevosvanhuksen tarinat paljastavat, että hyvän hoidon lisäksi pitkän iän salaisuus on monen kohdalla runsas liikunta ja virkeä mieli. Pitkä ikä kulkee myös geeneissä: kahta näistä hevosista yhdistää isänä Valtion hevosjalostuslaitoksen kasvatti Vesku, jonka isä Hulina on myös tunnettu pitkäikäisistä jälkeläisistä.

Eläinlääkäreitäkin vanhempi Tuija 2010-luvulla tuntuu huimalta, että jossain vielä käyskentelee 1970-luvulla syntynyt hevonen. Sellainen löytyy Tammelasta, jossa Tuuli-Tuija, 35, (i. Vesku, e.Pimun-Likka, ei.Hovi-Posti) komentaa yhä isäntäväkeään Anne ja Raimo Yrjölää tuomaan iltapuurot ajoissa karsinaan. ”Se on hurjan kovaluontoinen hevonen”, Raimo nauraa. ”Sillä on puuroaika kuudelta, ja sitä vartoillessa se vetää korvat luimuun ja kolistaa kaltereita, jos tyhjin käsin menet lähelle.” Kovaluontoisuus lienee yksi pitkän iän salaisuus, Raimo ja Anne epäilevät. Toinen lienee se, että henkisesti Tuija on vielä kuin varsa. ”Meillä ovat nämä kaikki”, Raimo vahvistaa. Tallissa on Tuijan, yhden lämminverisen ja poni lisäksi Tuijan viidestä varsasta kolme: 24-vuotias 14 Suomenhevosliitonlehti 2014

Kössi, Sylvia, Ruska-Ralli, Heiliina, Hilutiina, Ville-Vikkelä, Mani-Tähti, Vintta, Liljan-Kukka, Teme, Junkkari, Virikki ja kumppanit. Kilpaura loppui, kun allergia alkoi aiheuttaa Tuijalle hengitystieoireita. Ravija siitosuran jälkeen Tuija on saanut viettää olohevosen elämää. ”Joka päivä se piehtaroi vielä tuolla ulkona”, Raimo kertoo. ”Hampaat siltä on lähteneet, eikä se oikein saa heinää syötyä, se tulee ulos poskesta. Mutta se syö viherpellettiä, ja on vieläkin hienossa kunnossa, selkäranka ei näy yhtään. Se kävelee niin reippaasti ulos, että hyvä kun siinä perässä pysyy. Ja kuulee hyvin, pienenkin sanan kun sanoo, se on heti valmis. Mutta onhan se sellainen passattava ja seurattava. Me tehdään mitä mamma tykkää!” ”Tuija on eläinlääkäreillekin ihmetyksen aihe”, Anne lisää. ”Nuoria naislääkäreitä huvittaa, kun se on heitä kaikkia vanhempi!”

Kuningas Pette

Tuuli-Tuija on saavuttanut jo huiman 35-vuoden iän. Kuva: Matti Ceder

Tuuli-Poika, 21-vuotias Miekon Reeta ja Tuijan viimeiseksi jäänyt ”pikkuvarsa”, 19-vuotias Miekon Vappu. Viime kesään saakka joukkoon kuului myös 22-vuotiaaksi ehtinyt Tuijan Likka. Se löytyi kuolleena laitumelta kovan ukkosen jälkeen, joten kohtalona oli luultavasti salamanisku. Tuijan viisivuotiaana varsoma ensimmäinen varsa, etujalan jännevammaa parannellessa syntynyt Tuuli-Vire olisi sekin jo kolmikymppinen, mutta sille tuli nuorena ohutsuolen kierre, mihin se menehtyi leikkauksesta huolimatta. Tuuli-Tuijan on kasvattanut Viljo Vaittinen Forssasta. Yrjölöiden talliin se tuli jo vajaan parin vuoden ikäisenä, ja teki ensin menestyksekkään raviuran. 1980-luvulla ennätys 26,9a oli tammalle kova suoritus, ja rahaakin radoilta kertyi melkein 180 000 markkaa. Kilpakumppaneina Tuijalla olivat viimeisinä vuosina mm. sellaiset huippunimet kuin Liikku, Jarvaus, K.K.

Kaksinkertainen ravikuningas ja lukuisten suurkilpailujen voittaja, joka vanhoilla päivillään vaihtoi ammattia ratsuksi ja on kantakirjassa myös ratsusuunnalla. Marttilassa Elina Kylämäen tallilla asuva Pette, 30, (i.Vesku, e.Amilo, ei.Vimpeli) on yksi Valtion hevosjalostuslaitoksen kuuluisimpia kasvatteja, eikä hevosväen keskuudessa esittelyjä kaipaa. Keväällä juhlittiin Peten 30-vuotissynttäreitä.

”Sillä alkaa olla vähän samaa vaivaa kuin kaikilla vanhuksilla: nenä vie kovempaa kuin jalat tulee” ”Petelle kuuluu hyvää”, Elina Kylämäki vahvistaa. ”Herra on edelleen pirteä ja hyvinvoipa, ja sai vielä kesällä tammojakin kantavaksi. ” Jälkeläisiä Petellä on yhteensä 112, ja lisääkin on siis vielä tulossa. Monessa mukana olleella herrasmiesoriilla ei enää ajeta kuin satunnaisesti, mutta lenkkeihin se olisi vieläkin innokas. ”Sillä alkaa olla vähän samaa vaivaa kuin kaikilla vanhuksilla: nenä vie kovempaa kuin jalat tulee”, Elina nauraa. ”Kuskilla täytyy olla järki, Petellä sitä ei ole.” Hampaita Petelläkään ei ole enää kuin etuhampaiden verran. Niillä se saa ruohon poikki, mutta jauhamaan se ei enää ruokaansa pysty.

”Sen suusta kuului vain kitinä, kun ikenet hinkkaavat yhteen”, Elina kertoo.” Se on onneksi kuitenkin viisas ja ahne hevonen: se syö mukisematta kolme isoa saavillista päivässä viherpellettiä, ja lisäksi se imeskelee ja mutustelee heinää, jota sillä on aina tarjolla. Se sylkee sen märepalloina pois, mutta imeskely pitää syljentuotannon käynnissä ja mahan kunnossa, ja tarjoaa ajanvietettä. Se saa myös Boosteria ja tavan vuoksi vähän kauraa, vaikka se tuleekin melkeinpä suoraan läpi.” Peten korkea ikä on Elinan mielestä hyvien geenien ansiota. Isä Vesku on jättänyt pitkäikäisiä hevosia, joista edellä esitelty Tuuli-Tuija saattaa olla jopa ainutlaatuisen vanha. Veskun isä Hulina jätti sekin sitkaita ja pitkäikäisiä hevosia. Tiettävästi sen jälkeläisistä elossa on ainakin 32-vuotias tamma Virkku-Vitonen. Petten iän salaisuus on epäilemättä myös runsas liikunta. ”Se ottaa edelleen kilpakumppanin mistä vain”, Elina nauraa. ”Jos ei muuta ole, se juoksee päivittäin kilpaa pikkulintujen kanssa, kun ne tulevat hänen heinäkasalleen.”

Raino, yksi kaikkien aikojen nopeimmista Raino, 29, (i.Aro-Valo, e.Saikka, ei.Uskoton) on Petten tapaan Valtion hevosjalostuslaitoksen kasvatteja – ja elävä legenda. Sen kesällä 1992 Mikkelissä juoksema ennätys 20,7a on edelleen yksi nopeimmista suomenhevosen koskaan juoksemista ajoista. Jälkeläisiä Rainolla on yhteensä 121. ”Raino on virkeä poika”, omistaja Kaarlo Soininen Rääkkylästä kehuu. ”Enimmäkseen se herrastelee pihapiirissä. Siitoskäytössä se ei ole enää ollut, ja sen nuorin varsa on meidän oma kaksivuotias Pellavainen.” Soinisella Raino on ollut kilpailu-uransa alusta eli viisivuotiaasta saakka. Nuorempana tytöt myös ratsastelivat sillä, mutta viime vuosina on vain silloin tällöin ajeltu reellä. Itsekseen se kuitenkin liikuskelee paljon. ”Voi mahoton, se liikkuu päivässä enemmän kuin nuoremmat”, Kaarlo kehuskelee. ”Minä olen sanonutkin, että tuon kun pistäisi valjaisiin, se voittaisi kilometrin matkalla vielä kaikki muutmeidän tallissa. Se on viimeisen päälle oikia hevonen luonteeltaan, kaikin puolin.” Ikä ei Rainoa vielä paina. ”Se on ollut aina tosissaan terveperäinen. Mieli sillä on virkeä, ja sillä pärjää pitkälle. Hammaskalusto tietenkin alkaa kulua, ja pikkuisen korsirehua ollaan nykyään valikoitu, että se olisi pehmeää.”

tehnyt kilpauransa jälkeen. ”Heilalla on ajettu 6-vuotiaana vähän kilpaa. Meille se tuli, kun tyttäreni Reetta oli 12-vuotias”, Tuula kertoo. ”Aika pian siitä koulittiin terapiahevonen, ja se teki sitä työtä kymmenen vuotta, pääosin neuropsykiatrisen lasten kanssa.”

”En tykännyt siitä, että Heila alkoi kompuroida töissä, joten se sai ansaitut eläkepäivät” ”Heila oli tosi taitava terapeutti. Se oli varsinkin liinatyöskentelyssä todella taitava. Se on vienyt lukemattoman määrän epävarmoja, hirveän estyneitä ja arkoja lapsia eteenpäin vuorovaikutustaidoissa.” Heila on saanut aikaan liikuttavia kohtaamisia myöhemminkin. Kun ikää on paljon, myös aikajänne elämäntyössä on valtava. ”Vähän aikaa sitten ihana 42-vuotias mies tuli kysymään, vieläkö Heila on elossa. Hän oli arka 15-16 –vuotias nuori mies silloin kun kävi terapiassa Heilan luona, ja nyt hän on töissä. Minä uskon, että se on ihan Heilan ansiota”, Tuula liikuttuu. Heilan eläkepäivät alkoivat, kun isän perintönä tulleet heikot etupolvet alkoivat reistailla. ”En tykännyt siitä, että Heila alkoi kompuroida töissä, joten se sai ansaitut eläkepäivät”, Tuula valaisee. ”Nyt se on meillä irti pihassa ruohonleikkurina kahden ruunan kanssa, ja molemmat kilpailevat sen suosiosta.” Pienikokoista Heilaa on usein luultu kahden ison ruunan rinnalla varsaksi, sil-

Rainon kesällä 1992 Mikkelissä juoksema ennätys 20,7a on edelleen yksi nopeimmista suomenhevosen koskaan juoksemista ajoista. Kuva: Jenni Raassina

lä vanhuus ei näy siinä mitenkään. Heilalla on edelleen myös oma erikoistehtävänsä. ”Se osallistuu meillä sillä tavalla työtehtäviin, että lapset tervehtivät sitä ruotsiksi, saksaksi ja venäjäksi tai vaikka omalla kielellään, kun syötellään leipäpaloja. Aina Heila heiluttaa päätään, se ymmärtää kaikkia kieliä.”

Arvokkaan työn tekijä Heila Lempäälässä Tuula Olkinuoran hoivissa asuva tamma Rallin Heila, 29, (i.Ero-Ralli, e.Hilee, ei.Hilukas) on sekin juossut aikanaan kilpaa parinkymmenen startin verran. Asko Lammin Toholammilta kasvattama Heila on myös varsonut kahdesti. Arvokkaimman työuran se on kuitenkin

Petten kuva tältä vuodelta, 7.9. Suomenratsujen Orikavalkadista Ypäjältä Kuninkaallisista. Kuva: Taru Peltosaari

Suomenhevosliitonlehti 2014

Rakas Kirmo Kirmo, 31 (i.Ponnen-Muisto, e.Hila, ei.Hilun-Poika), on omistajansa Eena Jokelan elämän hevonen. Yhteistä taivalta heille on kertynyt 19 vuotta. Ennen Eenalle tuloaan Kirmo oli juossut raviurallaan kolmisenkymmentä starttia, ja ehtinyt kiertää uran päätyttyä monella omistajalla. Luottamus oli hukassa, samoin jarrut. ”Kirmo meni alkuvaiheessa kiitolaukkaa milloin ratsastajan kanssa, milloin kärryt perässä”, Eena kertoo. ”Jos auto meni tuli takaa ohi, Kirmo löytyi kohta sen puskurista, kun se päätti ottaa oman autolähdön kylätiellä. Näin jälkikäteen se jo naurattaa.” Ajan kuluessa luottamus löytyi, ja tuttavallisemmin Jumboksi kutsuttu Kirmo muuttui ystävälliseksi ja iloiseksi. Muille hevosille se on aina ollut hapan, mutta jostain syystä yhden lämminveritamman kanssa se solmi sydänystävyyden. Kun tamma oli poissa kotoa pari viikkoa, Kirmo lopetti kokonaan syömisen. Tamman palattua kotiin Kirmo oli onnensa kukkuloilla.

Suomenhevosliiton VeriRyhmä auttaa tuntemattomia potilaita Ilmoita verta luovuttaessasi kuuluvasi suomenhevosliiton ryhmään.

Rallin-Heila 29v, kuva nuoruusvuosilta. Kuva: Tuula Olkinuora

”Nyt se saa jo rauhassa taluttaessa jumittua jokaisen voikukan luo.” ”Kirmon kanssa ollaan varmaan kokeiltu melkein kaikkea mitä hevosella voi tehdä”, Eena kertoo. ”Se on mahtava maastoratsu, varmempijalkaista saa etsiä. Hiihtoratsastustakin tuli kokeiltua, mutta siinä jarrut jäivät uupumaan. Uittamista kokeiltiin, messuilla käytiin vetämässä kärryjä keskellä kaupunkia, ja jopa metrin esteitä ollaan hypätty. Kolmekymppisenä se valjastettiin ensimmäisen kerran reen eteen ja käytiin sunnuntaiajelulla.” Nykyään Kirmo viettää eläkepäiviä tammakaverinsa kanssa, ja satunnaisesti sillä tehdään pieni lenkki selästä, kärryiltä tai taluttaen. Se rakastaa herkkujen syömistä, ja on niille entistä ahneempi. Pilkettä on muutenkin silmässä edelleen, niin kuin ollut aina, vaikka askel ei enää olekaan niin vetreä kuin ennen. ”Kirmon jos jättää jonnekin kiinni sidottuna odottamaan, voi hetken päästä todeta hevosen lähteneen omille teilleen”, Eena nauraa. ”Kerran se söi naapurin mansikat. Se on aina rakastanut herkkuja ja etenkin voikukkia, joista se syö laitumella aina ensimmäisenä ainoastaan kukat. Nykyään sille sallitaan iän mukana omia vapauksiakin: nyt se saa jo rauhassa taluttaessa jumittua jokaisen voikukan luo.” ”Päivääkään en vaihtaisi pois tämän mahtavan hevosen seurasta! Vuosien varrella hermoja on välillä kiristelty, naurettu ja itketty, mutta Kirmo on ja pysyy elämäni hevosena.”

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi

Monipuolinen Suomenhevonen -kilpailut

-tapahtumat

Kevättalvesta 21.2.2015 tulemme pitämään perehdytyskoulutuksen maastotaitokilpailusta (askellajikoe, tehtävärata), joka tulee olemaan monipuolisuuskilpailussa tutustumisja helpolla tasolla kilpailtava laji. Perehdytyskoulutuksen jälkeen järjestämme testikilpailun. Paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin. Kouluttajana Kaija Borup.

KEVÄT 2015 Tammikuu 24.1. Vuokatin Ratsastuskoulu, Sotkamo Maaliskuu 14.3. Hingunniemi, Kiuruvesi 28.3. Oulu Kirmo, 31 (i.PonnenMuisto, e.Hila, ei.HilunPoika), on omistajansa Eena Jokelan elämän hevonen. Kuva: Eena Jokela

Toukokuu 23.5. Mäntyvaaran ravirata, Rovaniemi

Samana päivänä pyrimme järjestämään myös perehdytyskoulutusta käyttöajosta, joka tulee myöskin olemaan tutustumisja helpolla tasolla kilpailtava laji monipuolisuuskilpailussa. Perehdytyskoulutuksen jälkeen järjestämme testikilpailun. Käyttöajokouluttajana työhevosharrastajat. Aika ilmoitetaan myöhemmin.

Teksti: Anna Karhila 16 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014

Leonida vuoden vetäjämestari

Puukeidas-vedot 5.7.2014 Tuusniemi, tulokset: 1. sija Leonida/Matti Pakarinen 18 prr 4 m, 620 kg, kuorma 1150kg 185% (2.) 2. sija VIlpotar/Markku Mässeli 15 prr 4,6 m, 740 kg, kuorma 1100 kg 149% (9.) 3. sija Pihan Alma / Matti Ahola 15 prr, 630kg, kuorma 1100kg, 175% (4.) 4. sija Pehtor/Matti Nissinen 12 prr 0,5 m, 550kg, kuorma 1000 kg 182% (3.) 5. sija Luomutar/Mikko Uusimäki 11 prr 6 m, 590kg, kuorma 1000 kg, 169% (7.) 6. sija Komija / Seppo Kauppinen 11 prr 5,5 m, 600kg, kuorma 1000 kg 167% (8.) 7. jaettu sija Vokmarin Vappu / Matti Ahola 9prr 7,5 m, 550 kg, kuorma 950 kg 173% (5.) ja Jojoriina/Kauko Tuominen 9prr 7,5 m, 550 kg, kuorma 950 kg 173 % (5.)

yömestaruuskilpailuissa toukokuussa voiton vetänyt Leonida jatkoi upeiden suoritusten sarjaa heinäkuun alussa Tuusniemellä, jossa se voitti Puukeidas-vedot ylivoimaisella tyylillä. Matti Pakarisen ohjastaman Leonidan vetotulos oli 18 porrasta ja 4 metriä, mikä tarkoitti kolmen kokonaisen portaan eroa toiseksi sijoittuneeseen Markku Mässelin Vilpottareen. Kolmannen sijan Puukeidas-vedoissa vei melkein tasalukemat Vilpottaren kanssa vetänyt Matti Aholan Pihan Alma. Yhden kisan kovimmista suorituksista teki Vinpotar omistajansa Matti Makkosen kanssa. Vinpotar veti painoonsa nähden kisassa eniten, peräti 198 %. Tamma oli kisan kevyin osallistuja 480 kilollaan, jasen reen paino vedon lopussa oli 950 kg. Huima suoritus! Omaan painoonsa

suhteutettuna toiseksi eniten kuormaa veti Leonida, joka suhteellinen vetotulos oli 185 %. Kolmanneksi eniten eli 182 % omasta painostaan veti ensikertalainen, Matti Nissisen ohjastama Tuusniemen oma ori Pehtor. Upealla 12 portaan ja 0,5 m vedolla se oli kokonaiskilpailussakin neljäs. Työhevosharrastajat luovuttivat ensikertalaiselle erityispalkinnoksi puisen luokin. Varsinaisten kilpailupalkintojen lisäksi Tuusniemen hevosystäväinseura palkitsi kisojen veteraanikävijät paikallisen keramiikkapaja Savettaren keramiikkahevosella. Palkinnon saivat ruuna Komijaa kilpailussa ohjastanut Seppo Kauppinen sekä Vilpotarta ohjastanut Markku Mässeli, jotka molemmat olivat kisassa mukana jo kymmenettä kertaa. Historian aikana monella nimellä kulkeneet vetokisat käytiin Tuusniemen

satama-alueella. Aiemmin mm. Kaavin Kivivetojen nimellä tunnetut kisat juhlivat viime vuonna 20-vuotista taivaltaan. Nykyään kisojen järjestäjinä toimivat yhteistyössä Tuusniemen hevosystäväinseura ry, Kaavin Hevosystäväinseura ry ja Juankosken Hevosseura, ja kilpailut kiertävät vuorovuosin kunkin seuran alueella. Ensi vuonna kilpailut järjestetään Juankoskella.

Kuvassa Puukeidas-vedot ylivoimaisesti voittanut tamma Leonida taustajoukkoineen, sekä Puukeitaan edustus. Leonidan omistavat Tarja ja Matti Pakarinen Suonenjoelta.

9. sija VInpotar / Matti Makkonen 9 prr, paino 480kg, kuorma 950 kg, 198 % (1.) Poissa Titaanin Hurmuri ja Teuvo Isokääntä

Teksti: Anna Karhila Kuvat: seuran sihteeri Venla Tuomainen

Ylin kuva: Vinpotar ja omistaja Matti Makkonen Hankasalmelta. Tuusniemen hevosystäväinseura ry lahjoitti seuran 80-vuotis juhlaloimen Vinpottarelle, joka veti osallistujista painoonsa nähden eniten. Keski kuva: Voittajalle luovutettiin kiertopalkinto loimen ja rahapalkinnon lisäksi. Voittaja saa 1000 euroa, toiseksi tullut 300 euroa, kolmas 150 euroa ja muut osallistuneet 50 euroa. Vasen kuva: Hevosvoimia on monenlaisia: McCormick ja Matti Holopainen. Matti veti McCormickilla reen vetopaikalta aloituspaikkaan hevosten vedon päätyttyä.

18 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014

Kynnön suomenmestaruus jälleen suomenhevosten juhlaa

elle suosi katsojia ja sai hevoset hikoamaan enemmän kuin kyntöauran vetäminen yksistään olisi saanut aikaan, kun Eurajoella kilpailtiin Hevoskynnön Suomenmestaruudesta syyskuun ensimmäisenä lauantaina. Eurajoen kotiseutuyhdistyksen järjestämä kilpailu Vuojoen kartanon pellolla on muodostunut jo perinteeksi. Kyntömestaruudesta on kilpailtu nyt kahdeksana perättäisenä vuotena, jotka ovat kaikki olleet yksin suomenhevosen juhlaa. Avoimeen sarjaan oli tosin tänä vuonna ilmoittautunut yksi vierasrotuinen, joka kuitenkaan ei ilmaantunut paikalle. Parihevosille ja yksiköille on omat kilpailusarjansa, ja perinteisistä säännöistä poiketen kilpailussa on ohjastaja sallittu. Kyntäjän ja ohjastajan on kuitenkin oltava samat koko kynnön ajan, ja auran tulee olla lisälaitteeton. Yksiköitten sarjassa voiton otti kyntökilpailuiden konkari ruuna Uuras, joka on napannut mitalisijan jokaisena järjestettynä mestaruusvuotena, lukuun ottamatta viime vuotta, jolloin se jättäytyi kilpailusta lupauduttuaan hääparin kyytihevoseksi. Neljästä osanottajasta kilpailujen uusi tulokas Pekan Muisto esitteli hienosti suomenhevosten monipuolisuutta esiintyessään myös karjanajonäytöksessä arabi- ja quarterhevosen kera. Parivaljakkosarjassa Taavetin Taava ja Hovingatar uusivat viimevuotisen mestaruustittelinsä. Ainoastaan aurankurjissa nähtiin muutos, kun tammojen kanssa maata käänsivät isä ja poika Kupiainen. Hopeaa saaneet työkantakirjatammat Pihan Alma ja Vokmarin Vappu olivat kumpikin uusia tulokkaita kyntökilpailussa. Pronssille yltäneet Kasperi-Poika ja Rillari paransivat suoritustaan edellisvuodesta selvästi. Tapahtumana kyntökilpailut ovat mainiota mainosta suomenhevosille, varsinkin kun paikalle saapuu vuosi vuoden jälkeen runsain mitoin yleisöä, joille hevonen on muutoin kaukaisempi eläin. Tästä kiitos myös runsaalle oheisohjelmalle. Perinteisesti kartanonherra ja -rouva saapuvat komeilla suomenhevosen vetämillä vaunuilla pellolle julistamaan kilpailun avatuksi. Yleisölle on järjestettynä omia kilpailuita - tänä vuonna mm. keppihevosten esterata - ja halukkaat pääsevät myös kokeilemaan kyntöä, tosin ei suomenhevosilla - tällä kertaa esittelyvaljakkona oli percheron -oripari. Ensi vuoden Hevoskynnön SM käydään lauantaina 5.9.2015. Teksti ja kuvat: Taru Peltosaari

Tulokset Yksikkösarja: 1. Uuras 1153-92 kyntäjä Siru Saarinen, ohjastaja Tanja Lundsten 9,3-9-9,3-8,8-8,3-7,8-8-8,5-7,8-8,88,8=94,4 pist. 2. Vinpotar 2250-02Ta kyntäjä Pentti Tiihonen, ohjastaja Matti Makkonen 7-6,5-6,5-7,5-7,8-8,58,8-8,3-9,3-8,5-10=88,7 pist. 3. Hallanvaara 2121-05 kyntäjä Jorma Heinonen, ohjastaja Raili Mäki-Jaakkola 7-6,8-7,8-8,3-7,5-7,57,5-7,8-8,5-8-7,3=84 pist. 4. Pekan Muisto 2370-96 kyntäjä Mikko Uusimäki, ohjastaja Anne-Maria Tourunen 7,8-6,5-6,8-7,3-7,87,8-7,3-7,8-7,5-7,3-7,3=81,2 pist.

Parivaljakkosarja: 1. Taavetin Taava 1742-95JT ja Hovingatar 1206-03Ta kyntäjä Jani Kupiainen, ohjastaja Jari Kupiainen 7,5-8-8,5-8,5-7,5-8-8,5-8,5-7,8-8,38,3=89,4 pist. 2. Pihan Alma 1348-05T ja Vokmarin Vappu 1308-06T kyntäjä Markku Mässeli, ohjastaja Matti Ahola 7-7,5-8,3-8,5-7,5-7,3-7,5-7,5-7,8-77=82,9 pist. 3. Kasperi-Poika 1613-02 ja Rillari 1397-08 kyntäjä Meeri Korpi, ohjastaja Antti Korpi 6,3-7,3-6,8-6,87,3-7,5-7-7,5-7,5-6,3-6,8=77,1 pist. Pisteet ovat järjestyksessä: aloitusvaon suoruus, aloitusvaon syvyys puhtaus ja leveys, harjan korkeus ja ulkonäkö, ajo ja valjastaminen, vaon suoruus, vaon syvyys, vaon leveys, viilujen tiiviys ja tasaisuus, kääntösarka eli päiste, lopetusvaon valmistelu, lopetusvako (max. 10 pistettä kustakin arvostelukohdasta, yhteispistemäärämaksimi 110 pist.).

Kuvassa voittoisa kolmikko Tanja Lundsten, Siru Saarinen ja Uuras.

Suomenhevosliitonlehti 2014

Astutusluvut edelleen laskussa

Liisingin suosio jatkui

Kesän 2014 aikana astutettiin alustavien tietojen mukaan noin 1400 suomenhevostammaa. Ensi vuonna suomenhevosia syntyy siis todennäköisesti reilusti alle tuhat.

iime vuoden astutuslukujen perusteella kriittisen tuhannen varsan rajan alle saatetaan tosin jäädä jo tänä vuonna, jos varsomisprosentti asettuu tänäkin vuonna keskimääräiselle tasolle eli noin 60 prosenttiin. Tämä varmistuu kuitenkin vasta sitten, kun kaikki varsomiset on kirjattu järjestelmiin. Tämän vuoden astutusluvut ovat vielä alustavia, sillä juttua kirjoittaessa tilastoista puuttui vielä muutamia oriita. Alustavien lukujen perusteella astutusten määrä kuitenkin laski viime vuodesta noin 14 % ja jäi jo niin pieneksi, että ensi vuonna tuhannen varsan raja alittuu liki varmasti. Luvut ovat huolestuttavia, sillä tuhat syntyvää varsaa vuodessa on raja, jota pidetään kriittisenä hevoskannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden kannalta. Kun syntyvien määrässä jäädään rajan alle, hevoskannan koko alkaa pienentyä, ja pidemmällä aikavälillä esimerkiksi sukusiitosprosentti uhkaa nousta. Suomenhevosten historiassa edellisen ja ainoan kerran alle tuhannen varsan jäätiin 1970-luvun alussa, kun varsoja syntyi kolmena peräkkäisenä vuonna (1972-1974) alle tuhat. Astutusten ja samalla syntyvien varsojen määrä on hienokseltaan laskenut jo vuodesta 2008 saakka. Vuonna 2011 astutusmäärä tippui kuitenkin äkillisesti liki 10 % edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2012 astutusmäärän lasku hieman tasaantui, mutta viime vuonna astutusten määrä romahti edellisestä vuodesta kerralla peräti 17 %. Astutusten määrä painui jo vuonna 2012

22 Suomenhevosliitonlehti 2014

niukasti alle kahden tuhannen, ja nyt on siis tultu jo siitä roimasti alaspäin. Edellisen ja ainoan kerran kolmenkymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana astutusten määrä oli jäänyt alle kahden tuhannen vuonna 1994. Tuolloin selityksenä oli edellisenä vuonna laman takia tehty ratkaisu poistaa varsarahat. Tilanteen kuitenkin korjasivat jo seuraavana vuonna EU-liitoksen myötä suomenhevosten kasvatukseen kohdistuneet tuet,

jotka nostivat astutusmäärät uudelleen jopa lamaa edeltäneelle tasolle. Tällä kertaa samanlaista uutta toivoa ei kuitenkaan ole luvassa, sillä koko EU-tukipaketin uudistuessa ensi vuoden alusta myös hevostukien kohtalo on vaakalaudalla Nyt tarvittaisiinkin voimakkaita ja nopeita ratkaisuja kasvattajilta, päättäjiltä ja kaikilta suomenhevoseen sidoksissa olevilta tahoilta, jotta astutusluvut saataisiin käännettyä nousuun.

Taulukko 1 Astutusmäärät ja syntyneet varsat 2007-2014 Vuosi

Astutuksia, kpl

Muutos edelliseen vuoteen

Syntyneitä varsoja, kpl

2007

2485

2,05%

1356

2008

2432

-2,13%

1366

2009

2414

-0,74%

1383

2010

2382

-1,33%

1416

2011

2145

-9,95%

1353

2012

1979

-7,74%

1266

2013

1637

-17,28%

1270

2014

1405

-14,17%

Eniten tammoja suomenhevosoreista astui tänä vuonna Liising, joka sai kolmantena vuonna peräkkäin täydet 150 tammaa. Tänä vuonna se oli myös kaikki rodut mukaan lukien ainoa ori, jonka varauskirja oli täynnä. Liising astuu Esko Majalan luona Lapinlahdella. Hänen toinen suomenhevosoriinsa oli tällä kaudella ensimmäistä vuotta siitoksessa vaikuttanut Vieskerin poika Vixen, joka astui peräti 56 tammaa. Se oikeutti sijaan viisi suomenhevosoriiden astutustilastossa. Esko Majala oli syystäkin tyytyväinen kauteen. ”Meillä on osunut kaikki kohdalleen, eikä tulosta voi moittia. Kun mukaan lasketaan lämminverioriit, oriaseman tammamäärät nousivat viime vuodesta 24 %”, Esko Majala summaa. ”Liising on toiminut vuodesta toiseen hyvin. Siihen oli tänä vuonna jo kevättalvella paljon kiinnostusta, mutta täysi tammamäärä tuli täyteen vasta aivan kesän lopussa. Vixen onnistui sekin hienosti, sillä odottelin sille noin 50 tammaa.” Toiseksi eniten tammoja astui tänä vuonna Viesker, joka petrasi lukemiaan viime vuoden 67 tammasta taas ”normaalimpaan” lukemaan eli 92 tammaan. Kolmanneksi tilastossa ylsi huikean 75 tammaa astunut Camri, jolle siis syntyy ensi vuonna ensimmäinen isompi ikäluokka. Viime vuonna Camri astui 22 tammaa. Neljäs tämän vuoden astutustilastossa oli monen vuoden jälkeen siitokseen palannut Frans 70 tammalla. Yli 50 tamman pääsivät lisäksi Vixen ja Sipori, joista jälkimmäisen tammamäärä jäi vain kymmenen tammaa pienemmäksi kuin viime vuonna. Sen sijaan seitsemäntenä tilastossa olevan I.P. Lennon tammamäärä pienentyi liki 50 tammalla – viime vuonna se astui 82 tammaa. Liki kaikilla muillakin sen takana tilastossa olevilla juoksijaoriilla tammamäärät pienentyivät viime vuodesta, joskin useimmilla vain 5-15 tamman verran. Kaiken kaikkiaan suomenhevosten astutusmäärät laskivat eniten nimenomaan juoksijoriiden kohdalla. Tiukka taloustilanne heijastuu ensimmäisenä raviurheiluun ja varsoja myyntiin kasvattaviin isoihin toimijoihin. Se näkyy hyvin siinä, että vielä suomenhevostakin kehnompi tilanne oli tänä vuonna lämminveristen ravioriiden kohdalla, joiden astutusmäärät laskivat viime vuoteen verrattuna vielä enemmän.

Harrastusmahdollisuuksien heikentyminen syö ravioriiden suosiota Hienon nousun tilaston neljänneksi tehnyt Camri kävi hyppäämässä koko kauden Voitto Erosen oriaseman Hammaslahdessa, noin puolentoista tunnin ajon päässä kotoaan Savonlinnasta. Sekä oriin valmentaja Jorma Konnu että Voitto Eronen olivat tyytyväisiä tammamääriin.

Taulukko 2 Vuonna 2014 Eniten astuneet 20 oria Liising

150

Viesker

Camri

Frans

Vixen

Sipori

I.P Lento

Patrikin Muisto

Silvolan Hemminki

Apassi

Huiman Pyste

Tuisku-Topi

I.P. Vektori

Lars

Villihotti

Tuli-Viesker

Vipanteri

Knuutilan Veikko

Keisar

Löytävä

”Camrin kaltainen suosittu ori vaikuttaa tällaisessa pienessä paikassa paljon, ja meillä oli sen ansiosta ehkä kaikkien aikojen paras kausi”, Voitto Eronen iloitsee. ”Nyt tuli paljon sellaisiakin tammoja, jotka ovat olleet 2-3 vuotta astuttamatta. Toisaalta taas selvästi myyntiin kasvattavat ravikasvattajat vähentyivät paljon. ”Vaikka kausi oli Voitto Eroselle hyvä, astutuslukujen yleinen lasku ja varsinkin sen kohdentuminen ravipuolelle huolestuttaa. Ratkaisujakaan ei ole helppo löytää. ”Ei tämä varmaan tästä nouse, ennen kuin raviurheilu ja palkinnot nousevat”, hän huokaa. ”Uskon, että syynä alamäkeen suomenhevosten kohdalla on paljon se, että viime vuosina raviurheilun harrastamista on vaikeutettu mahdollisimman paljon”, hän jatkaa. ”En ehkä koe omalla kohdallani niin, mutta varsinkin täällä syrjäseudulla monelle harrastamisen ja radalle lähtemisen kynnys on noussut liian korkealle. Esimerkiksi kurssien käyminen sitä varten, että saa ilmoittaa oman hevosen starttiin, on lopettanut monen harrastuksen.”

Eronen on sitä mieltä, että harrastajat maksavat raviurheilun kustannuksista yli puolet, ja siksi heidän mukanaolonsa on elintärkeää. ”Raviurheilu on ollut pitkälti isäntälinjan hevosmiesten hommaa, ja jos se harrastajapuoli tapetaan kokonaan, loppuu koko raviurheilu”, Eronen julistaa. ”Meillä on toki tälläkin seudulla isoja omistajia, kuten Heikki Korhosen Kotihalli, mutta eivät ne riitä yksin pitämään raviurheilua hengissä.” Yhtenä harrastajan kannalta vaikeana asiana ja starttiin tulevien hevosten määrän vähentäjänä Eronen pitää tason nousua sekä kovia sarjamäärityksiä. ”Suomenhevosen pitää nykyään olla niin valmis, että sen kanssa kannattaa tulla radalle”, hän toteaa. ”Hevosten taso on noussut niin paljon, että jos aloittava suomenhevonen ei pääse alle 1.35 -vauhtia, sillä ei saa mitään. Vielä 1980-luvulla 1.44- ajalla saattoi voittaa aivan ylivoimaisesti.” Erosen mukaan sarjamääritykset ovat aloittavan suomenhevosen kannalta kovia. ”Markka-aikaan ajettiin matalia sarjoja 50 tai 200 markan paalulla. Nyt ajetaan 500 euron paaluilla, mikä ennen olisi tarkoittanut 3000 markkaa. Semmoisen summan juossut hevonen olisi ollut jo aika hyvä hevonen. Matalammat sarjamääritykset eivät ainakaan huonontaisi tilannetta. Rutiinilähtöjäkin moni kaipaa takaisin.”

Ratsuoriit pitivät pintansa Vaikka astutusten kokonaismäärä oli laskusuunnassa, suomenhevosratsuoriilla meni hyvin. Niiden astutusmäärät pysyivät liki ennallaan, ja monella oriilla jopa nousivat. Ratsuoreista korkeimmalla määrissä oli tänä vuonna Silvolan Hemminki, jonka 30 tammaa nostivat sen koko oritilaston yhdeksänneksi. Kahdenkymmenen eniten astuneen joukkoon mahtuu myös toinen ratsuori, 15 tammaa saanut Knuutilan Veikko. Vähintään kymmeneen tammaan pääsi tällä kaudella yhteensä 31 oria, joista ratsuoreja oli seitsemän. Silvolan Hemmingin suosion suuruus yllätti Elina Kylämäen, jonka luona Marttilassa ori astui tämän kauden. Sen sijaan suomenratsuoriiden - joita hänellä Hemmingin lisäksi astui tällä kaudella viisi – yleinen suosion jatkuminen ei Elinaa yllätä. ”Ratsu- ja harrastesuomenhevosten omistajat ovat sellaisia uskovaisia”, hän heläyttää iloisesti. ”He tekevät yleensä yhden varsan itselleen, korkeintaan toisen joskus myyntiin, eikä heidän sen takia ole tarpeen katsoa niin paljon yleistä taloustilannetta. Harrastehevosten kohdalla astutuspäätökset tehdään useimmiten oman elämäntilanteen mukaan. Siksi siellä puolella tällaiset lama-ajat eivät vaikuta niin paljon astutuslukuihin, kuin vaikkapa isoilla lämminverivarsojen kasvattajilla, joiden täytyy saada varsat myytyä.”

Suomenhevosliitonlehti 2014

Kymmenen eniten astuneen ratsusuomenhevosoriin joukossa oli myös Häijään oriasemalla Sastamalassa astunut Ponuveikko, jolla tammoja oli kymmenen. Häijäällä astui kauden aikana kuusi suomenhevosoria, joista kaksi, Risteri ja Auraus ovat juoksijoita. Oreista melko mukavaan lukemaan ylsi Ponuveikon lisäksi R.T. Kajaus, joka sai tammoja kahdeksan. Muilla astutusmäärät olivat pienempiä. Häijäällä oltiin yhtä mieltä siitä, että ratsuoriit tekevät koko ajan positiivista tulosta. ”Kannattavuuden kannalta tammamäärien pitäisi ilman muuta olla suurempia, mutta toisaalta ratsuoreilla suosio ei ainakaan laskenut”, Kati Ruusunen Häijään oriasemalta kuvaili. ”Sitä toivoisi tietysti, että ravipuolelle tulisi jotain uutta nostetta.” Pienhevosoreista korkeimmalle ylsi vuoden kokonaistilasoissa Tintin Sahrami, joka astui tällä kaudella 9 tammaa. Työkantakirjassa olevista oreista eniten tammoja eli 7 sai Etupassi, jonka tosin voi käytännössä laskea juoksijaoriiksi, sillä se on täysin juoksijasukuinen ja itsekin valiojuoksija. Puhtaasti työhevosoreiksi laskettavista eniten tammoja eli viisi saivat Aarteen Aprik ja E.V. Johtotähti. Kaikkiaan astuneita oriita listalla oli 167, mutta täytyy muistaa, että joukosta puuttuu vielä osa.

Taulukko 3 Vuonna 2014 Eniten astuneet ratsuoriit Silvolan Hemminki

Knuutilan Veikko

Corleone

Jaime

Kuningas Ässä

Lastun Leka

Ponuveikko

E.V. Tiikeri

Harjun Kakkonen

Hessin Leevi

Tintin Sahrami

Teksti: Minna Mäenpää/Hippos Kuvat: Anna Karhila

24 Suomenhevosliitonlehti 2014

1970-luvusta suomenhevosen murheellinen vuosikymmen

Kolmanneksi tilastossa ylsi huikean 75 tammaa astunut Camri. Kuvassa ori omistajansa Jorma Konnun kanssa.

Suomenhevosen edelliset vaaran vuodet nähtiin 1970-luvulla

Vaikka hevosten määrä laski vuoden 1950 jälkeisellä kahdella vuosikymmenellä hurjasti, kaikkein suurin suhteellinen lasku kuitenkin nähtiin 1970-luvun aikana. 1970-luvun ensimmäisen viiden vuoden aikana suomenhevosten määrä laski peräti reilut 59 %, ja melkein yhtä rajuna lasku jatkui vuosikymmenen lopun ajan. Laskua selittää paljon se, että suomenhevosia syntyi 1970-luvun alussa ennätyksellisen vähän. Syntyvien varsojen määrä oli jo vuonna 1950 pudonnut kolmasosaan 1940-luvun huippuvuosista, ja 1960-luvulla lasku jatkui kiihtyvää tahtia. Kaikkien aikojen aallonpohja tavoitettiin kuitenkin vuosina 1972-1974, kun syntyvien varsojen määrä romahti alle tuhanteen. Pahin oli vuosi 1973, jolloin varsoja syntyi vain 587. Raviurheilu alkoi onneksi nostaa suosiotaan 1970-lukua kohden, ja se koitui suomenhevosen pelastajaksi. Suomenhevonen koettiin kuitenkin vielä jäänteeksi maaseutuelämästä, jonka moni oli jo jättänyt taakseen. Suomenhevosen ominaisuuksia ei osattu arvostaa, ja maatilojen autioitumisen myötä katosi edelleen tuhansia suomenhevosia teurasautoihin. Syntyvien varsojen määrän pelasti vuonna 1973 perustettu varsarahajärjestelmä. Kasvattajalle maksettiin parhaimmillaan 1000-6000 mk syntyvästä varsasta sen vanhempien tason perusteella.

Vuosi

Suomenhevosia

Muutos edelliseen vertailuvuoteen

1950

408 800

8,4 %

1955

312 900

-23,5 %

1960

250 600

-19,8 %

1965

183 800

1970

Syntyneet varsat

Syntyvyys%

11 500

2,8 %

-26,7 %

3000

1,6 %

89 800

-51,1 %

1378

1,5 %

1975

36 500

-59,4 %

1146

3,1 %

1980

19 700

-46 %

1019

5,2 %

1985

18 400

-6,6 %

1449

7,9 %

1987

14 100

-23,4 %

1478

10,5 %

1990

15 900

12,8 %

1787

11,2 %

1995

17 400

9,4 %

1226

7,0 %

2000

19 700

13,2 %

1517

7,7 %

2005

19 310

-2,0 %

1343

7,0 %

2010

19 800

2,5%

1416

7,2 % Anna Karhila/luvut Suomen Hippos

Ravirengas oli jo 1960-luvun lopulla maksanut kasvattajille rahaa kasvattien juoksemien palkintojen perusteella, ja 1970-luvulla tätäkin järjestelmää kehitettiin eteenpäin. Hiljalleen suomenhevosten varsamäärät alkoivatkin nousta. Suurempi nousu varsamäärissä nähtiin kuitenkin vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla nousukauden ansiosta.

Hyvien varsamäärien ansiosta suomenhevoskannan koko alkoi nopeasti elpyä 1980-luvun puolivälin aallonpohjasta. Vuonna 1995 päästiin jo yli 17 000 suomenhevosen, ja määrä nousi vielä vuoteen 2000 saakka, jolloin suomenhevosia oli 19 700. Siitä lähtien määrä on pysynyt suhteellisen vakaana, eikä uusia nousuja tai laskuja ole tullut.

Suomenhevonen on historiansa aikana joutunut sopeutumaan moneen. Vaikeimmat ajat koittivat toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin työhevosen oli muutamassa vuosikymmenessä muututtava juoksijaksi samalla, kun koko hevoskannan pääluku laski dramaattisesti. Maatalouden koneellistuminen vei suomenhevosen ahdinkoon

uomenhevosten määrä oli kaikkien aikojen huippulukemissa vuonna 1950. Tuolloin saavutettiin huikea lukema, 408 797 suomenhevosta. Määrä kuitenkin alkoi laskea jo samana vuonna kiihtyvää tahtia, ja laskusuhdanne jatkui aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1987 toteutettiin tarkka todellisuuteen perustuva laskelma korjaamaan aiempia, paljolti arvioihin perustuneita lukuja. Siinä saatiin tulokseksi murheellinen lukema: suomenhevosia oli enää 14 100, vähemmän kuin koskaan ennen, ja vain 3,5 % vuoden 1950 huippulukemista. Hevosten lukumäärä oli sodan tappioista huolimatta pysynyt koko 1940-luvun ajan korkealla aktiivisen kasvatustoiminnan ansiosta. Heti sodan päätyttyä tarvittiin hevosia valtavat määrät jälleenrakennustyöhön, metsätöihin, pellonraivaukseen ja maataloustuotannon turvaamiseen. Koko 1940-luvun lopun varsoja syntyikin vuodessa liki 30 000, eli noin puolitoista kertaa koko nykyisen suomenhevoskannan verran.

Valtavat varsamäärät johtivat kuitenkin ylitarjontaan, joka romautti hevosten hinnat jo vuonna 1949. Samaan aikaan yhteiskunta ja etenkin maatalous alkoivat kovaa vauhtia modernisoitua ja koneellistua, ja hevosten kysyntä alkoi pienentyä kiihtyvää tahtia. Vuoteen 1950 saakka valtaosa suomenhevosista oli ollut jokapäiväisessä elämässä elintärkeitä työhevosia, jotka työskentelivät sekä maa- ja metsätalouden että liikenteen ja jopa teollisuuden palveluksessa. 1950-luvun alussa tuonnin vapauduttua traktorit alkoivat korvata hevosia pelloilla ja autot teillä erittäin nopeasti. Jo 1960-luvun aikana hevonen väistyi pelloilta ja liikenteestä käytännössä kokonaan, ja 1970-luvun alkuvuosina hävisivät viimeiset hevoset myös metsätöistä. Koneistumisessa hurja tahti heijastui suoraan hevosten määrään. Jo vuonna 1950 vietiin jopa pikkuvarsoja korkealaitaiseen. Seuraavina vuosina saman kohtalon kokivat tuhannet aikuiset hevoset. Työhevoset hävisivät kokonaan, ja samalla menetettiin valtava määrä suomenhevosen vanhoja sukuja ja geeniperimää.

Kaikkien aikojen pienin suomenhevosikäluokka syntyi vuonna 1973. Vain 587 varsan ikäluokasta ponnisti kuitenkin yksi ravikuningatar, vuonna 1983 Turun kuninkuusraveissa kuningattareksi seppelöity Hulpu 635-73J 24,7a. Sen omistivat Aimo ja Helke Junttila Nivalasta ja ohjasti Reino Salmela. Kuva: Turun Hippoksen kuva-arkisto/ Bo Stranden

Suomenhevosliitonlehti 2014

Kasvattajien tukeminen ja suomenhevosen aseman parantaminen raviurheilussa ainoat konstit nousuun Suomenhevosen tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on, että sen asema raviurheilussa ei vieläkään ole tarpeeksi vahva. Näin sanoo myös viime vuonna eläkkeelle jäänyt Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Terttu Peltonen. ”Raviurheilu pelasti suomenhevosen, mutta siitä huolimatta suomenhevonen on ollut 1970-luvulta lähtien raviurheilussa kaiken aikaa kakkosasemassa”, Terttu Peltonen toteaa. ”Hippoksessa on ollut päättäjiä, jotka ovat pelänneet suomenhevosen hyväksi tehtyjen muutosten heikentävän lämminveristen asemaa.” ”Suomessa on myös ihannoitu liikaa Ruotsia ja otettu sieltä mallia”, Terttu Peltonen jatkaa. ”Meidän pitäisi kuitenkin luottaa omiin hauiksiimme ja tehdä pää26 Suomenhevosliitonlehti 2014

Terttu Peltosella on juoksijasuomenhevosen aseman parantamiseen selvät lääkkeet. ”Suomenhevosilla pitäisi olla enemmän suurkilpailuja”, hän toteaa. ”Nimenomaan kokonaisuutena enemmän, sillä suurkilpailut jäävät 5-vuotiaana Derbyyn ja Villimieheen, eikä seuraaville ikäluokille ole oikeastaan muuta kuin Kuninkuusravit. Lämminveripuolella Kasvattajakruunu on esimerkki kilpailusta, jonka kautta jaetaan paljon palkintotukirahaa kentälle. Suurkilpailuiden palkintotukipakettia voisi joskus avata ja hämmästyä – ei ole paljon suomenhevosten kilpailuja, kun jotkut uusimmatkin on suunnattu kylmäverisille.” Raviurheilun lisäksi Terttu Peltonen näkee suomenhevosen tulevaisuuden kannalta tärkeäksi kasvattajien tukemisen. Nimenomaan kasvattajille annettava tuki olisi tehokkain keino pitää syntyvien varsojen määrä tarpeeksi korkeana. ”1970-luvulla saatiin varsarahalla ja

Kuvio 3. Kasvatuksen tuet (1000 mk). Kans.tuki

6000

25000

5000

20000

4000

2002

2000

1998

1996

1994

1992

2002

2001

2000

1999

1998

1997

1996

2001

1999

1997

1995

1993

1991

1989

1000

1987

2000

5000

1995

3000

10000

1994

15000

1993

30000

1985

1990

7000

1992

Varsaraha

Lv, tuonti

4. Hevosen arvo elintarviketeollisuudessa.

1991

Kasv.palk.

Lämminveriset

1988

2002

2000

1998

1996

1994

1992

1990

1988

1986

1984

1982

1980

1978

1976

500

1986

1000

1984

1500

1982

1000 mk

2000

70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0

1980

Suomenhev.

2500

1000 mk

kasvattajapalkinnoilla eli suhteellisen pienillä kasvattajille suunnatuilla rahallisilla panoksilla paljon hyvää aikaan”, hän kertoo. ”Varsarahasta jouduttiin taloudellisten vaikeuksien takia luopumaan laman iskettyä 1990-luvulla, mutta tilalle saatiin EU-tukipaketti.” ”EU-liitoksen aikaan tukiasioista pystyttiin vielä neuvottelemaan suoraan ministeriön kanssa, ja kun päästiin keskustelemaan oikeista asioista, voitiin valita paras mahdollinen malli”, Terttu Peltonen valottaa. ”Se kopioitiin suoraan Ranskasta, jossa tuettiin nimenomaan kasvatusta ja arvostettiin omaa alkuperäisrotua.” EU-tukipaketti nimettiin kuitenkin siirtymäkauden tueksi, ja samat ehdot olivat voimassa vain vuoteen 2000 saakka. ”Siitä lähtien on kitkuteltu ja jatkettu miten kuten eteenpäin”, Terttu Peltonen kuvailee. ”Vuonna 2002 tukien suunnittelu ja maksatus siirtyi Maaseutuvirastoon, ja silloin tilanne heikkeni dramaattisesti. Asiantuntemusta hevosasioihin ei ole, ja tilanne on pikkuhiljaa pahentunut ja pahentunut.” Terttu Peltonen pitää kasvattajatukien tilannetta nyt huolestuttavana. ”Paha puute on varsinkin se, ettei EU-tuki anna oikein lupaa kiinnittää laatuun mitään huomiota. Siinä mielessä varsaraha oli paljon parempi, sillä paremmista vanhemmista olevat varsat saivat sitä enemmän. Nyt tuet ovat mitä sattuu.” ”Loppujen lopuksi suomenhevosen kantaa pitävät yllä ne ihmiset, jotka astuttavat tammansa taloustilanteesta huolimatta. Mutta todelliseen nousuun kasvatus saadaan vasta nousukaudella, kun ihmisillä on rahaa, sekä sillä, että kasvatusta tuetaan paremmin.” Terttu Peltonen puhuu vakaasti suomenhevosen puolesta, ja näkee tärkeänä säilyttää hevoskannan vähintään nykyisessä koossa. ”Astutettavien tammojen määrän pitäisi olla yli 2000 vuodessa, että jalostaminen olisi mahdollista. Mitä laajempi kanta on, sitä korkeammalla on huippu. Todelliset huiput syntyvät aina sattumalta, mutta hyviä

Tuotu lv

Terttu Peltonen

Ravikilpailulähtöjen määrä

Lähtöjen määrä

5 000 4 500 4 000

70 %

3 500 3 000

2 500

2 000 1 500

30 %

1 000 500 0

1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

Uusi taantuma suomenhevosten määrässä voi kuitenkin nyt uhata, ellei astutusten ja syntyvien varsojen määriä saada nopeasti takaisin kasvuun. Alle tuhat syntyvää varsaa ei riitä ylläpitämään suomenhevosten kantaa nykyisen kokoisena. Kun astutettavien tammojen määrä laskee alhaiseksi, on myös jalostusvalintaa vaikeaa tehdä. Astutuksien vähäinen määrä ja niiden keskittyminen tietyille oriille nostaa lisäksi esiin uhan sukusiitosprosentin kasvamisesta. 1970- ja 1980-luvuilla kärjistynyt suomenhevosten määrän lasku aiheutti jalostuksellisen pullonkaulan geeniperimän monimuotoisuuden kannalta tarkasteltuna: hevosmäärän laskettua hurjasti ja käyttötarkoituksen muututtua samaan aikaan totaalisesti jäljelle jäivät käytännössä vain juoksijasuvut. Jalostusaines kapeni paljon, ja suomenhevosen keskimääräinen sukusiitosprosentti alkoi hiljalleen nousta.

töksiä omin voimin, omista lähtökohdistamme käsin. Ruotsissa kylmäveriset saavat vain 8 % palkinnoista, ja tänne tulevat ruotsalaiset usein ihmettelevät, miten hyvin meillä on asiat. Meilläkin suomenhevonen on kuitenkin raviurheilussa vaikeassa asemassa. 1990-luvulla linjattiin vielä, että 40 % lähdöistä pitää olla suomenhevosille, mutta se on unohdettu hiljaisuudessa.” Terttu Peltosen mukaan suomenhevosen asema raviurheilussa on viime vuosina heikentynyt, ja hän nimeää siihen yhden tärkeän syyn. ”Suomenhevosta ei ole voinut enää pitkään aikaan tuoda radalle nousujohteisesti. Ennen kilpailu-uran pystyi aloittamaan juoksemalla 1.40 -aikoja ja päästä palkinnoille, mutta nyt täytyy mennä 1.30, ennen kuin voi edes tulla radalle. Lämminveripuolella homma toimii paljon paremmin, vaikka siellä toki halpatuontihevoset vääristävät jonkun verran sarjatarjontaa.”

Synt. lv

1990

Synt. sh

Tässä kuvassa emänsä mukaan Lipoksi nimetty varsa on vuoden ikäinen ja sen turpa pilkottaa kuvan oikeassa reunassa. Varsa-Lipon syntyessä elettiin jo aivan suomenhevoskasvatuksen synkimpien vuosien partaalla. Kuvan oton hetkellä, Lipon ollessa vuotias, oltiin kesässä, jona suomenhevosvarsoja syntyi enää vain 680. Se oli kaikkien aikojen toiseksi alhaisin lukema, jota pienemmäksi varsamäärä on suomenhevosen historian aikana jäänyt vain kerran, kuvan ottohetkeä seuranneena kesänä. Kuva: Matti Pietikäinen

Nykylukemat huolestuttavat

2. Maksetut palkinnot (1000 mk).

Kuvio 1. Syntyneet varsat.

1974

Suomenhevoskasvatuksessa kuljettiin dramaattisesti yhden hevosen elämän aikana ääripäästä toiseen. Kesällä 1972 Kangasniemen Vuojalahdella otetussa kuvassa ovat Janna Pietikäinen, Jaani Pietikäinen ja Marja Hokkanen sekä tamma Lippo, tavallinen työhevostamma, joka oli syntynyt suomenhevoskasvatuksen suurimpien ikäluokkien aikaan eli vuonna 1948. Kuvan oton aikaan tilalla oli jo traktori. Iäkkään isännän mielestä tilalla oli oltava hevonen, vaikka maatyöt tehtäisiin traktorilla. Siksi emä-Lipon ikääntyessä sillä päätettiin teettää varsa (ensimmäinen varsa!) vielä 23-vuotiaana. Kylällä pidettiin pienenä ihmeenä sitä, että Lippo sai varsan näin vanhana ja kaikki sujui hyvin. Varsan isä oli lähiseudun ori.

hevosia syntyy 100 % varmasti, jos vain varsojen määrä on riittävä.” Hänen mielestään suomalaisten pitäisi uskoa omaan hevoseensa, ja pitää sen puolia. ”Suomenhevonen on maailman monipuolisin rotu, toista samanlaista ei ole missään. Meidän pitäisi tukea suomenhevosen kasvatusta ja ravikilpailutoimintaa, vaikka silläkin uhalla, että lämminverisiä kasvattavat joutuisivat eri asemaan. Meidän pitäisi tehdä suomenhevosen eteen töitä iloisena ja uskoa siihen itse. Ja brändätä suomenhevonen paremmin.” Anna Karhila

Sh Lv

1990 2965 4145 1993 2 765 4 218 1994 2 615 4 059 1995 2 335 3 714 1996 2 231 3 806 1997 2 247 3 746 1998 2 241 3 777 1999 2 254 3 716 2000 2 206 3 670 2001 2 086 3 649 2002 2 057 3 732 2003 2 050 3 670 2004 1 998 3 734 2005 1 974 3 874 2006 1 870 3 926 2007 1 937 4 233 2008 1 978 4 399 2009 1 862 4 211 2010 1 813 4 224 2011 1 665 3 996 2012 1 605 3 798 2013 1 582 3 756 Terttu Peltonen

Anna Karhila

Suomenhevosliitonlehti 2014

Valkeaa unelmaa

Sankarit

Vuoden 2014 Ravikunigatar

Vuoden 2014 Ravikuningas

I. Hovi-Ari E. Pimpotar Ei. Vokker

I. Liising E. Veto-Voltti Ei. Voltti

Omistaja: Flankkila E. & Salmela E.&E.&S.&S. Kasvattaja: Kivimäki Seppo ja Oravisjärvi Pekka Valmentaja: Eero Flankkila. Ohjastaja: Jukka-Pekka Kauhanen

Omistaja/kasvattaja: Korhonen Jyrki&Maija Valmentaja: Jyrki Korhonen Ohjastaja: Ari Moilanen

Mokomani

”Unohtaa en kai voisikaan mikä on kallein päällä maan ilman sua täällä jäisin eksyksiin”. Valkeaa unelmaa/Jari Sillanpää

Köppinen

”Me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan me ollaan sankareita elämän ihan jokainen”. Sankarit/J.Karjalainen

Kuvat: Terhi Piispa-Helisten

28 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014

Työtä suomenhevosen eteen Yksi Suomenhevosliiton toiminnan tärkeimpiä osa-alueita on suomenhevosen aseman edistäminen ravikilpailutoiminnassa. Kuluneen vuoden aikana sen eteen on tehty töitä monin tavoin. Koelähtörajojen alentaminen

uoden alussa Suomenhevosliitto toimitti eteenpäin Suomen Hippokselle aloitteen suomenhevosen koelähtörajojen palauttamisesta ennalleen. Koelähtörajoja kiristettiin joitain vuosia sitten, mutta ankarampien rajojen on koettu hidastavan ja jopa vähentävän suomenhevosten tuloa radoille. Suomenhevosliitto esitti aloitteessaan, että koelähtörajat palautetaan takaisin tasolle, jolla ne olivat ennen viimeisintä sääntöuudistusta.

Fabritiuksen muistoajo on useana vuonna kärsinyt 5-vuotiaiden pääkilpailun Derbyn läheisyydestä, ja vuonna 2013 se jouduttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi perumaan. Turun radan päätöksen tiimoilta monelta taholta esitettiin ideoita siitä, että Fabritiuksen muistoajon sarjamääritystä voisi laventaa siten, että osallistumaan pääsisivät myös 6-vuotiaat sekä mahdollisesti jopa 7-vuotiaat suomenhevoset, mutta se ei muuttanut kilpailun kohtaloa. Päätös muuttaa perinteinen suomenhevoskilpailu lämminveriajoksi suututti suomenhevosihmiset ympäri maan, ja nopeana reaktiona asiaan valmentajat, kasvattajat ja muut suomenhevosihmiset allekirjoittivat avoimen kirjeen. Kirjeessä he ilmaisivat huolensa suomenhevosen aseman heikentämisestä ravikilpailuissa ja vaativat toimia ja vakavaa keskustelua asiasta.

Suomen Hippoksen sääntövaliokunta hyväksyi lokakuun lopussa kokouksessa Suomenhevosliiton aloitteen koelähtörajojen madaltamisesta. Jatkossa koelähtöraja on 3-vuotiailla 2.00 (aiemmin 1.50), 4-vuotiaille 1.50 (1.45), 5-vuotiailla ja vanhemmilla 1.45 (1.40) ja kilpailleilla, alle 1.40 juosseilla hevosilla 1.35 (1.32). Sääntövaliokunnan mukaan muutoksen toivotaan madaltavan kilpailemisen aloittamisen kynnystä, mikä oli myös Suomenhevosliiton pääajatus esityksen takana.

Kirje julkaistiin Hevosurheilussa. Hätähuutoon vastattiin nopeasti, sillä kesäkuun alussa järjestettiin Teivossa avoin keskustelutilaisuus, jossa suomenhevosjärjestöt, valmentajat ja yleisö saivat esittää ajatuksiaan ja ehdotuksiaan siihen, miten suomenhevosille suunnattua ravikilpailutoimintaa tulisi kehittää. Tilaisuuden perusteella koottiin kokenut ja innostunut ryhmä, joka jatkoi kokoontumisia ja pohdintoja kesän mittaan Suomen Hippoksen kehityspäällikkö Suvi Louhelaisen johdolla.

Kehittymissarjat aloittaville suomenhevosille

Suomenhevosliitto toi kesäkuun keskustelutilaisuudessa esiin mm. koelähtörajojen alentamisen sekä uuden ajatuksen matalalla sarjamäärityksellä ajettavasta aikatasoitussarjasta.

Keväällä keskustelu suomenhevosen asemasta ravikilpailuissa nousi kuumaksi, kun Turun rata ilmoitti muuttavansa perinteisen 5-vuotiaille suomenhevosille tarkoitetun Fabritiuksen muistoajon lämminverikilpailuksi.

Lähdöt ajettaisiin ylimääräisinä lähtöinä totopelin ulkopuolella, ja niiden ideana olisi tarjota aloittaville suomenhevo-

sille matalan kynnyksen lähtöjä, joiden kautta saataisiin nykyistä turvallisempi ja tavallisemmankin varsan kannalta houkuttelevampi paikka avata kilpailu-ura. Sellaisenaan kehittymissarjaideaa ei otettu käyttöön, mihin osasyynä oli Suomen Hippoksen kesäkuun alussa aloittama Nuoret radalle -sarja. Se on tarjonnut kesäkuun alusta saakka 3-4 -vuotiaille suomenhevosille sekä 2-3 -vuotiaille lämminverisille nimenomaan matalilla sarjamäärityksillä tehtyjä lähtöjä ravien alussa, totopelin ulkopuolella. Avoin keskustelu suomenhevosten matalista sarjoista rohkaisi kuitenkin ratojen kilpailusihteereitä kirjoittamaan kesän aikana niitä aiempaa runsaammin. Lisäksi ideasta keskusteltiin syksyllä kesäratojen yhteisessä kokouksessa, jossa todettiin, että matalien aika- tai rahatasoitusten järjestäminen säännöllisenä sarjana olisi etenkin kesäradoilla erittäin kannatettava idea. Lähtöjä ei kokousväen mukaan olisi välttämätön rajata toton ulkopuolelle. Idea jäi vielä talven ajaksi muhimaan, mutta toiveissa on, että se saataisiin ensi kesän raveissa jo toimimaan. Liitto toivoo, että idea otettaisiin myös maakuntaradoilla käyttöön keväällä, kun uusia hevosia olisi tulossa radoille, mutta kesäratojen kausi ei ole vielä alkanut. Kilpailutoimenjohtaja Jukka Niskanen myönsi, että matalille sarjoille on tilausta, ja kannatti idean toteuttamista kesäradoilla. Hän piti myös kesäkuun alun tilaisuutta hyödyllisenä ja suomenhevosen tarpeiden suhteen silmiä avaavana.

Sarjojen laadinnan kehittäminen Kevään keskustelutilaisuudessa Suomenhevosliitto ehdotti myös Heppa-järjestelmän toimintojen kehittämistä niin, että sarjasuunnittelu olisi entistä helpompaa. Liitto esitti idean Heppaan lisättävästä toiminnosta, jossa valmentaja saisi merkitä hevosensa kilpailuvalmiuden. Taukohevoselle voisi merkitä punaisen täpän, mikä tarkoittaisi sitä, että hevosta ei ole tarkoitus ilmoittaa kilpailuihin. Kun hevonen alkaisi olla kilpailukunnossa, täpän voisi vaihtaa vihreäksi. Samalla olisi mahdollista määritellä radat, joilla hevosella haluaa kilpailla. Tämä tarjoaisi sarjojen laatijalle työkalun, jonka avulla olisi helpompi kirjoittaa entistä sattuvampia sarjoja oman alueen kilpailemaan valmiille hevosille. Suomenhevosliitto esitti lisäksi ehdotuksen, että nuorille hevosille sekä tammoille suunnattujen sarjojen osalta kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomioita siihen, että sarjat jakautuvat valtakunnallisesti tasaisesti ympäri vuoden. Myös avoimen tason lähdöissä olisi pidettävä huoli siitä, että niitä tarjotaan tasaisesti ympäri vuoden ja ympäri maan, eikä aluekohtaisia tai vuodenaikakohtaisia sumppuja

Härmän Aurora varikolla Kuninkuusraveissa 2014.

30 Suomenhevosliitonlehti 2014

Camri ja Jorma Konnu Kuninkuusraveissa 2014.

pääsisi syntymään. Liiton ehdotuksena on, että tätä koordinointia ohjaisi keskitetysti yksi tai kaksi kilpailusihteeriä.

Kunkkukenraali Suomenhevosliitto on perinteisesti tehnyt voimakasta yhteistyötä kuninkuusravien kanssa. Tänä vuonna liitto esitti idean uudesta suomenhevoskilpailusta kuninkuusravien sunnuntaille, johon oli alunperin kaavailtu lämminveristen Suomen mestaruus -lähtöä. Ajatus 6- ja 7-vuotiaille suomenhevosille suunnatusta Kunkkukenraalista, jossa jaettaisiin 10 000 euron ykköspalkinto, sai kuninkuusravit järjestäneeltä Porin radalta hyväksynnän. Porin radan toimitusjohtaja Hannu Myöhänen tarttui innolla asiaan, ja niin kuninkuusravisunnuntaina juostiin historian ensimmäinen Kunkkukenraali. Osallistujamäärä jäi vain kahdeksaan, mutta taso oli sitäkin korkeampi. Voiton vei helpolla esityksellä kuusivuotias Jokivarren Kunkku, jonka voittoaika oli hieno 23,5a. Sitä ajanut Ari Moilanen oli ilahtunut uudesta kilpailusta. ”Tämä on tosi hyvä lisä näille hevosille. Nämä ovat vähän väliinputoajia, kun näillä ei kuitenkaan vielä lähdetä pääkisaan mukaan, joten on kiva, että näille on oma lähtö”, Moilanen kommentoi heti voittajaesittelyssä.

Kuninkuuskilpailun palkintojenkorottaminen Porin kuninkuusraveissa nähtiin myös monta muuta uutta ideaa, joista myös Suomenhevosliitto antaa Porin radalle ison kiitoksen. Liitto on puhunut vuosia kuninkuuskilpailun palkintojen korot-

tamisesta, ja Porissa palkintojen korotus toteutui. Palkintojen nosto alkoi jo Mikkelin kuninkuusraveista 2012, jolloin palkintoihin tuli pieni nousu, ja Kuopiossa 2013 palkintojen nostamista jatkettiin. Pori räväytti kuitenkin kokonaiskilpailun palkintosummaan peräti 46 prosentin nousun, mikä on upea asia sekä suomenhevosen että myös kuninkuusravien kannalta. Palkintojen korottamisen lisäksi Porin radan toimitusjohtaja Hannu Myöhänen nosti kuninkuusravien näkyvyyden uudelle tasolle. Myöhänen ideoi uudenlaisen kuninkuusravirankingin, jonka kautta kuninkuusravit olivat esillä koko talven. Myös lippujen ennakkomyynti ja siinä käytetyt uudenlaiset kanavat, esimerkiksi S-ryhmän kautta tehty markkinointi, toivat kuninkuusraveille sekä näkyvyyttä että pääkilpailujen palkintoihin plussaa, sillä osa ennakkomyynnistä saaduista rahoista ohjattiin suoraan palkintoihin. Porin kuninkuusravien yksi tuore idea oli myös ravien alla perjantaina järjestetty suomenhevosten varsahuutokauppa, jossa oli myytävänä 20 kaksivuotiasta suomenhevosvarsaa. Huutokauppa oli yksi kevään keskustelutilaisuudessa esitetyistä ideoista, johon Hannu Myöhänen ennakkoluulottomasti tarttui. Huutokauppaa voi pitää erittäin onnistuneena, ja monien muiden Porissa nähtyjen uudistusten tapaan Suomenhevosliitto toivoo sille jatkoa myös tulevissa kuninkuusraveissa.

Kansainvälinen yhteistyö Yksi Suomenhevosliiton pitkäaikaisista kehityshankkeista on kilpailuyhteistyön

kehittäminen muiden Pohjoismaiden kanssa. Kuluneen vuoden aikana keskustelua viritettiin jälleen Ruotsin kylmäverijärjestö Sleipnerin suuntaan ehdottamalla esimerkiksi keskustelua rajat ylittävästä yhteistyöstä pohjoisen Suomen ja Ruotsin ratojen välillä, mutta vastauksia emme saaneet. Yhteistyöpyrkimyksiä jatketaan kuitenkin jatkuvasti. Yksi osa kansainvälistä yhteistyötä ovat Pariisissa tammikuussa järjestettävät kylmäverilähdöt. Tänä vuonna Ranskan keskusjärjestö vetäytyi osallistujien kuljetuskustannusten tukemisesta. Suomenhevosliitto sai haastavan tehtävän kerätä ripeällä aikataululla sponsorit matkalaisia tukemaan. Tehtävä onnistui, mistä kiitämme vielä kerran kaikkia mukaan lähteneitä tukijoita! Tukijoiksi lähteneet siitosoriit Sipori, A.T. Eko, Viesker, Erikasson, I.P. Lento sekä Ponsse ja Porin kuninkuusravit osoittivat upeaa urheiluhenkeä. Teksti ja kuvat Anna Karhila

Onko sinulla oma idea, ajatus tai toive suomenhevosen ravikilpailutoiminnan kehittämiseen? Suomenhevosliiton kautta pääset vaikuttamaan. Ota yhteyttä ja kerro ideasi ja ajatuksesi, otamme mielellämme vinkkejä vastaan. Kehitetään ja keskustellaan yhdessä! Osoitteesta www.suomenhevosliitto.fi/ yhteystiedot löydät kaikkien hallitusten jäsenten yhteystiedot.

Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenratsujen Kuninkaalliset kokosi jälleen suuren joukon yleisöä Ypäjälle

uomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä kokosi 450 suomenhevosta yhteiselle kilpailupaikalle. Mittavan ja näyttävän hevosjoukon lisäksi kauniiseen syyssäähän oli syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kerääntynyt myös mahtava määrä katsojia läheltä ja kaukaa. Monet saapuvat kisoihin kauempaakin ja varaavat vuosittain viikonlopun kisojen seuraamiseen, katsomot täyttyivät jo aamu-usvan aikaan ja pääluokkien lähestyttyä parkkipaikat pullottivat täytenä. Järjestävän tahon, Ypäjän Hevosopiston mukaan viikonloppuna katsojia oli yhteen noin 10 000. Neljän päivän aikana kilpailtiin koulu- ja esteratsastuksessa, sekä valjakkoajossa.

(Suomen)hevosenhoitajan päiväkirjasta 1.8.2013

1.4.2014

Jaahas, lisää töitä. Laumaan uusi valvottava. Työnantaja unohti mainita asiasta. Tähän on totuttu; alalla perussettiä. Ei kiitoksen sanaa aikaisemmasta urakasta, tuskinpa päätä silitellään jatkossakaan.

Kevät yhtä ja samaa. Näkemyseroja työnantajan kanssa työn suorittamisesta. Kevään kuluessa puhuttelussa monta kertaa. Pidätetty jopa työtehtävien suorittamisesta, arestia. Loukkaa, mutta en luovuta.

4.8.2013

3.6.2014

Pakka sekasin. Uusi tulokas aiheuttaa tosissaan lisähommia. Lauma liikkeessä, kaiken aikaa. Ei hetken rauhaa. Tuskin ruokataukoa ehtii pitää. Työnantaja myhäilee, että onpa hyvä lauma. Tulis ite puikkoihin.

Laumaan synty rääpäle. Ärsyttävä. Ei mitään respektiä. Työnantaja kyttää ikkunasta työntekoa. Samannäkönen naama kun uudella ruunalla.

6.9.2013 Ei mitään auktoriteettia, ei respektiä. Sama ramppaaminen, käskin mitä hyvänsä. Suomenhevosenpäivä. Pah.

10.10.2013 Työnantajan kanssa näkemyseroja työn suorittamisesta. Erilainen näkemys hevosen olemuksesta. Ei jaksa kiinnostaa. Tuumasin mielessäni, että sais jättää kukallisen hattunsa joskus eteiseen. Ei saa komentaa, ei käskeä. Nunnukanunnu- meiningillä pitäs mennä. Joo.

1.7.2014

Kilpailujen lisäksi viikonloppuna nähtiin myös jo perinteeksi muodostunut Orikavalkaadi, jossa esiintyi kattava joukko suomenhevoskantakirjaoreja jälkeläisineen. Kavalkaadin aikana derbykentän katsomo oli aivan täyteen ahdettu. Lisäksi paikalla oli suosittu expoalue, jossa yrityksen, yhdistykset ja hevostarvikeliikkeet olivat edustettuina. Sielläkin kuului iloista puheensorinaa ja lupauksia tulla jälleen ensivuonna uudestaan. Johanna Norppa

Suomenhevosten koulumestaruuksissa kilpaili myös Minttu Liuko ja Aarre Arvokkain. Kuva: Mirella Ruotsalainen

12.8.2014 Työnantaja pakotti sterilointiin. Ei tykkää kitisevistä ipanoista. Muutenkin elämä niin kuulemma helpompaa.

14.9.2014 Ulkoruokinnassa.

15.10.2014

Lippu salossa. Työnantajalla herkkä hetki. Laumalle porkkanoita kiitokseksi yhteisestä taistelusta. Just joo. Ei oo tätä päivää.

MIELETÖN luu palkanlisänä. Wau. Työnantaja jaksaa yllättää.

24.12.2013

Otteet Usvan, 7 vuotiaan saksanpaimenkoiran, Hellraiser Umsan päiväkirjasta. Työtehtävänä neljän suomenhevosen paimentaminen ja niiden elämän seuraaminen.

1.1.2014

Myös kolme- neljä- ja viisivuotiaan esiintyivät omissa laatuarvosteluissaan. Lupaavia suomenhevosratsuja oli ilahduttavan paljon jokaisessa ikäluokassa. Kolmevuotiaat näyttäytyivät maastakäsin juoksutettuna ja irtohypäten, neljäja viisivuotiaaat arvioitiin ratsain. Paras kolmevuotias oli Ypäjä Immonen (i Hermeli, e Uno-Liisa, ei Uno) ollen myös estehevonen. Kolmevuotiaiden parhaaksi tammaksi palkittiin kokonaisarvostelun toinen Vuohimäen Tarot (i Pellervo, e Saran Muisto, ei Pölyke), lupaavin askellajihevosen tittelin jakoivat tamma Violin (i Ponuveikko, e Violette E ei Laatu-Poika) ja ori Maitokahvi (i Savelan Hemuli, e Mantel ei Olve). Paras pienhevonen oli Tintin Lipstikka (i Liptus, e Vieno-Kaneli, ei Jessimo. Neljävuotiaiden parhaaksi valikoitui Ypäjä Huttunen (i Ponuveikko, e Natsos, ei Samuli), joka oli myös lupaavin estehevonen. Paras tamma oli Stella Aurora (i Pellervo, e Veega, ei Apeli), paras pienhevonen oli Hopeamyrsky (i A.T. Ukko-Myrsky, e Vinskiliina, ei A.T. Vinski) ja parhaaksi askellajihevoseksi valittiin Reivilän Jiivee (i Jaime, e Kumun Viku, ei Vikuneeri).

Viisivuotiaat voitti Jekkulan Lara (i Lorentso, e Apris Suvetar, ei Nysteri), ollen samalla paras tamma ja lupaavin estehevonen. Parhaaksi askellajihevoseksi valittiin Hennylän Timppa (i Helinän Ari, e Vekeliina, ei Vekseli) ja parhaaksi pienhevoseksi Elomyrsky (i Sibbo, e A.T Pikku-Unelma, ei Portteri).

Työnantajan kanssa yhteisellä lomamatkalla. Anto jopa nukkua samassa petissä.

6.12.2013

Työnantajalta kiitosta ja pieni lahjapaketti. Vietiin laumalle omenoita. Kun ovat niin ”rakkaita”.

Tänä vuonna Suomenratsujen kuninkaallisissa ratkottiin suomenhevosten koulumestaruus. Lauantaipäivä huipentui koulumestaruuden finaaliin ja toinen toistaan näyttävämpiin omavalintaisen musiikin tahdissa esitettävään Küriin. Kilpailun voitti Ypäjän ratsastajien Laura Porthan ja Rosmo (i Kelmi, e Montsaana ei Nysteri) ehjällä suorituksella. Ratsukon yhteistyö on hioutunut vuosien saatossa erinomaiseksi. Musiikkina heillä oli Suomenhevosen päivänkin kunniaksi mm. Säkkijärven polkkaa. Hopea meni edellisvuoden voittaja ratsukolle Helsingin ratsastajien Heidi Svanborg-Lodmanille ja Corleonelle (i Ero-Visku, e Karine, ei Vireeni). Pronssimitallin sai Hanne-Mari Kiuttu ja Jalopeno Turun ratsastajista (i Jaime, e Helutyttö, ei Heluri). Suomenhevosliitto palkitsi luokan parhaan tamman, joka oli lohdutusfinaalin voittanut Varpuliini (i Nysteri, e Vappuliini, ei Raino) ratsastajanaan Maija Heikkinen.

Viikonloppuna kilpailtiin myös 6 vuotiaiden Black Horse kasvattajakilpailussa koulussa ja esteissä. Kilpailu on erittäin kovatasoinen. Parhaaksi kouluhevoseksi valikoitui Anisian Balladi (i Lerkkana, e Toki, ei Totokipinä) ratsastajanaan Petra Larni. Estekilpailun puolestaan voitti Lakeuden Ihme (i Vekselin ihme, e E.V. Bellan tähti, ei E.V. Johtotähti) ratsastajanaan Irina Kokko, ratsukko ahkeroi myös koulupuolella ja sijoittui siellä hienosti kolmanneksi.

Teksti: Anna-Maria Vaininopää Kuva: Monika Partanen

Vihaan raketteja. Uusin tulokas saatu jossain määrin kuulolle. Sillä on törkeen näkönen naama. Aina kaikki vintturallaan ja turpa rullalla. 32 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014

Kilvanajoa kylänraitilla Petäjäveden kirkonkylällä on juostu viimeksi kilpaa 1970-luvun alkupuolella, kun Kirveslahden jäällä ajettiin paikkakunnan viimeiset jääravit. Tänä vuonna hevoset palasivat kylänraitille, kun Suomenhevosliitto, Petäjäveden hevosystäväinseura ja Petäjäveden kunta tempaisivat ja järjestivät suomenhevosen päivänä 6.9.2014 vanhan ajan maantieajot aivan kylän keskustassa.

sanottajia vanhan ajan maantieajoissa oli kolmetoista. Kaukaisimmat olivat saapuneet peräti Turun saaristosta saakka. Tulijoita olisi ollut enemmänkin, mutta tapahtuma haluttiin pitää sopivan kokoisena ja sujuvana. Ajopaikaksi löytyi koulukeskuksen takaa vanha rautatien pohja, upea ruskasta kellastuneiden puiden reunustama pitkä suora, jolla on mittaa reilu puoli kilometriä. Vielä viikkoa ennen ajoja suora oli kuoppainen, kivinen ja kova, mutta Petäjäveden kunta tasoitti suoran ja ajoi siihen uuden kivituhkapinnan, joten ajopäivänä suora oli olosuhteiltaan ihanteellinen. ”Kunta oli todella hienosti mukana järjestelyissä”, Petäjäveden hevosystäväin-

seuran puheenjohtaja Markku Koskela kiitti. ”Ilman kunnan myönteistä suhtautumista ja panostusta tapahtumaa ei olisi voinut järjestää.” ”Tämä on enemmänkin kylätapahtuma kuin ravikilpailu”, Markku Koskela jatkoi. ”Kilvanajo ei ole pääosassa, vaan halusimme tarjota leppoisaa yhdessäoloa upeiden suomenhevosten parissa.” Tavoite oli kaikesta päätellen onnistunut, sillä suomenhevoset vetivät paikan päälle yleisöä jopa satamäärin. Tarkkaa väkilukua oli paikan päällä mahdoton laskea, sillä yleisö oli levittäytynyt koko suoran mitalta sen varteen, mutta 200300 katsojaa täyttyi varmasti - ainakin lettutaikinan menekistä päätellen. Tilaisuuden avasi Petäjäveden yrittäjien puheenjohtaja ja kunnanhallituksen sekä valtuuston jäsen Janne Tiainen. Hän piti tapahtumaa isona juttuna Petäjävedelle. ”Suomenhevoset ovat tuoneet kuntaa positiivisesti esille jopa viikottain. Hevosharrastajat ja -yrittäjät ovat tehneet täällä hienoa työtä vapaaehtoisvoimin, ja kunta ja yrittäjät ovat valmiita keskustelemaan, miten toimintaa ja tapahtumia voisi kehittää eteenpäinkin. ” Avauksen jälkeen Antti Tupamäki sai ainakin naisväen jalat tutisemaan esittäessään upean tulkinnan Juokse sinä humma -laulusta. Säestäjänä toimi Esko Harden haitarinsa kanssa. Ennen kilvanajon alkua suoranajojen historiaa muisteli muun muassa Veikko Mäkinen, joka on aikoinaan ajanut itsekin suoralla kil-

paa. Varsinainen kilpailuajettiin kuten suoranajot aina ennen. Sarjoja oli neljä: tuntemattomat, suurjuoksijat, huippujuoksijat ja tähtijuoksijat. Bonuksena oli vielä oma sarjansa ratsain kilpaileville. Valjakot lähtivät suoralle puolen minuutin välein linjalähdöllä, sarja kerrallaan. Suoran päässä kellot pysäytettiin kääntymisen ajaksi.

”Tämä on enemmänkin kylätapahtuma kuin ravikilpailu. Kilvanajo ei ole pääosassa, vaan halusimme tarjota leppoisaa yhdessäoloa upeiden suomenhevosten parissa” Tähtijuoksijoiden sarjassa oli mukana avoimen sarjan menijöitä kotipaikkakunnalta: Viuhkari, Meno-Ralli ja Lassikko, joita haastoi Tapio Mynttisen Sähköposti. Päivän reippainta vauhtia piti kuitenkin huippujuoksijoiden sarjassa kilpaillut, Risto Tupamäen ohjastama Vaarin Vappu (Viesker–Totilon Vihu–Totilo), joka paineli 1100 metriä aikaan 1.43,8. Komean suomenlipputuuletuksen ryydittämänä maaliin saapunut Pekka Saaren Lassikko pysäytti kellot toiseksi nopeimpaan aikaan 1.46,1. Päivän kolmanneksi nopein oli Antti Tupamäen ajama Viuhkari ajalla 1.50,4.

Sini Pokkinen ja Tähden Hohto iloisissa maantieajo tunnelmissa.

Lämminhenkisen tapahtuman kruunasivat ohjastajat, joista moni oli pukeutunut tapahtuman hengnen mukaisesti 1940- ja 1950-luvun asuun: kuskeilla näkyi sarkahousuja, puvuntakkeja, nahkatakkeja ja muita pomppia, jatsareita ja erilaisia hattuja.

”Kannatan ehdottomasti kaikenlaista nuorisotoimintaa ja ihmisten luo tulemista, ettei tämä laji ihan kokonaan ukkoontuisi ja akkaantuisi.”

Tupamäen Riston taskussa vilahti jopa lasipullo kirkasta – huumorihengessä kuitenkin, sillä sisältönä oli pelkkää vettä.

34 Suomenhevosliitonlehti 2014

Saaren Pekka oli luvannut vetäistä ennen maalilinjaa Suomenlipun esiin, ja teki sen myös. Yleisö palkitsi raikuvin aplodein.

Tupamäen Riston taskussa vilahti jopa lasipullo kirkasta – huumorihengessä kuitenkin, sillä sisältönä oli pelkkää vettä. Tapahtuman nuorin ohjastaja oli Meno-Rallilla tähtijuoksijoiden sarjaan osallistunut 14-vuotias Ida Hautanen. Vanhin hevonen oli puolestaan 23-vuotias Hilos. Tapahtuman kaukaisimmat vieraat, Rymättylästä hevostensa Hiloksen ja Tähden Hohdon kanssa saapuneet Vesa Truhponen ja Sini Pokkinen ylistivät suoranajotapahtumaa. ”Kerran vuodessa täytyy jotain hauskaa tehdä. Kannatti ehdottomasti lähteä”, Sini hehkutti. ”Minä ajoin ekaa kertaa kärryillä kilpaa”, Vesa säesti nauraen. ”Aamulla oli melkein kurat housuissa, kun niin jännitti.”Pariskunnalla on omassa tallissaan neljä omaa hevosta ja kolme hoitohevosta.

Suomenhevoset ovat tulleet talliin vasta viime talvena. ”Vesa on sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkönä ja minä olen ambulanssissa ensihoitajana”, Sini kertoo. ”Nämä hevoset ovat terapiaa, kun töissä on vähän rankempaa.” Innoissaan oli myös Petäjäveden oma poika Tapio Mynttinen, joka ajoi omalla Sähköpostillaan tähtijuoksijoiden sarjassa. ”Minun sydämeni sykkii niin kovasti suomenhevoselle, että aina jos vaan joudan ja ohjelmaan sopii, lähden mielelläni mukaan tällaisiin”, Mynttinen. Kannatan ehdottomasti kaikenlaista nuorisotoimintaa ja ihmisten luo tulemista, ettei tämä laji ihan kokonaan ukkoontuisi ja akkaantuisi.” Maantieajojen idean äiti on Suomenhevosliiton hallituksen jäsen Jaana Strömberg. Hän oli tyytyväinen tapahtuman onnistumiseen. Tapahtuman tarkoituksena oli tuoda hevoset paitsi lähelle kaikkia kyläläisiä, myös suoran varressa sijaitsevan vanhusten palvelutalon asukkeja, joille suomenhevonen on ollut osa arkea. ”Neljä vuotta sitten järjestimme palvelutalolla valokuvanäyttelyn suomenhevosesta ja suomalaisesta luonnosta. Suomenhevosia tuli sen yhteydessä tavattaviksi. Halusimme tehdä nyt jotain erilaista, ja eräänä aamuyönä mieleen välähti paikkakunnan pitkä maantieajohistoria. Suoran ajojen kautta palvelutalossa asuvat vanhat hevosmiehet ja -naiset näkisivät vielä kerran nämä vanhan ajan nostalgiset kilpailut.”

Yksi suomenhevosen läsnäolosta liikuttunut oli inkerinsuomalainen Hilma Kokkonen, joka oli rapsuttelemassa paikalle saapuneita hevosia jo paljon ennen tapahtuman alkua. Elämässään kovia kokenut, muun muassa työleirillä Venäjällä kymmenen vuotta viettänyt Kokkonen liikuttui kyyneliin saakka muistellessaan sota-aikoina kovia kokeneita hevosia. ”Voi teitä lapsia”, hän kiersi ihastelemassa hevosia. Anna Karhila

Suomenhevosliitonlehti 2014

Maantieravien menny� maailma Ensimmäiset maantieajot on ajettu Suomessa tiettävästi vuonna 1864 Elimäellä. Samalla paikkakunnalla ajettiin luultavasti myös viimeiset maantieravit 1970-luvun alkupuolella. Maantiet olivat luontevia kilvanajopaikkoja aikana, jolloin rakennettuja raviratoja ei ollut. Maantielle kilvanajopaikan sai järjestettyä ilman suurempia alkuvalmisteluja. Ennen autojen yleistymistä liikenne oli niin harvaa, etteivät ajot aiheuttaneet edes suurta häiriötä. Lisääntyvä liikenne koitui kuitenkin lopulta maantieajojen kohtaloksi, sillä autokannan kasvu teki ajojen järjestämistä lopulta mahdotonta. Teistä tuli kasvaneen liikenteen myötä myös niin kovia, ettei kilvanajo ollut enää mahdollista. Maantieajojen kulta-aikaa elettiin sodanjälkeisinä vuosina. Vielä 1950-luvullakin maantieajokulttuuri kukoisti voimakkaana. Maantieajoja järjestettiin varsinkin Kymeenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Kuten samalla aikakaudella kukoistaneilla jääraveilla, myös maantieajoilla oli vakiintuneet ajopaikat, joilla kilpailtiin vuodesta toiseen, usein vielä samana ajankohtana. Iltajuhlat palkinnonjakoineen nuorisoseurantaloilla tai muilla seurantaloilla kuuluivat kilpailujen jälkeen asiaan. Suoranajoiksikin kutsuttujen maantieajojen pitopaikan ei välttämättä tarvinnut olla suora, eikä edes tasainen. Yleensä noin kilometrin mittaisen radan puolivälistä oli lautakunnan ja kellomiesten nähtävä kuitenkin molempien päiden lippumiehet. Varikkona olivat tienvieret, metsät ja pellot. Kilvanajopaikan päissä järjestysmiehet ohjasivat hevoset radoille ja päästivät sopivissa väleissä autoja läpi. Maantieravien viehätys perustui paljon niiden paikallisuuteen: kilpailijat ja hevoset olivat kaikille tuttuja. Maantieraveilla oli monen hevossuvun kehityksessäkin tärkeä sija – monissa tammasuvuissa on kovia suoranjuoksijoita, joilla ei ole koskaan ajettu kilpaa kiertävällä radalla. Petäjävedellä maantieajojen kulttuuri kukoisti aikoinaan voimakkaana. ”Täällä ajettiin kilpaa aikoinaan Vesangalla, Kuohulla, Kintaudella ja Höytiällä. Suurimmat ajot ajettiin Kuivasmäellä aina elokuun viimeisenä sunnuntaina”, liki kaikissa Petäjäveden ja sen ympäristön maantieraveissa kilpaa ajanut Veikko Mäkinen muisteli. ”Viimeiset ajot Kuivasmäellä ajettiin vuonna 1956 tai -57. Sen jälkeen liikenne alkoi lisääntyä niin paljon, ettei nimismies nähnyt enää mahdollisena myöntää ajoille lupaa.” ”Multialla voitin Sävel-nimisellä ruunalla kerran kovan ryhmän ja muistan ajankin, se oli kahdelle kilometrille 3.09. Sävel oli siihen aikaan aivan merkittävä suoran hevonen”, Veikko muistelee. ”Silloin ajettiin paljon

36 Suomenhevosliitonlehti 2014

Ennätysten vuosi

uoden 2014 aikana suomenhevoset laittoivat Suomen ennätyksiä uusiksi yhteensä kymmenellä eri kilpailumatkalla ja lähetystavalla. Suurimmat ennätysten murskajaiset nähtiin Porin Kuninkuusravien sunnuntaina, kun neljä Suomen ennätystä rikottiin. Tulostasoltaan hienon kuninkuusraviviikonlopun ennätystehtailun aloitti suomenhevosten osalta viisivuotias tamma Pörnä-Tyttö, joka voitti historian kolmantena tammana Pikkukunkun. Samalla se laittoi ikäluokkansa täyden matkan ryhmälähetyksen SE-lukemat uusiksi, kun matka taittui aikaan 24,6a. Kuninkuusravisunnuntai huipentui tammojen ja oriiden pääkilpailuihin. Molemmissa syntyi päätösmatkalla uusi upea Suomen ennätys. Sekottaja latasi pitkän matkan SE-lukemiksi ajan 25,0a, joka alitti myös tammojen keskipitkän matkan Suomen ennätyksen. Köppinen puolestaan sinetöi kuninkuutensa voittamalla maratonmatkan upeasti ajalla 23,8a.

Antti Tupamäki ja Viuhkari.

Ehkä upeimpia kesän Suomen ennätyksistä oli Vieskerin Valon K-maatalouscupin finaalissa tekemä keskipitkän voltin Suomen ennätys 22,9a. Kivenkova tulos syntyi hienolla juoksulla, sillä ylipitkältä pakilta lähtenyt Vieskerin Valo runnoi itsensä koko joukon ohi, ja voitti lopulta lähdön aivan ylivoimaisesti.

myös jääraveja. Oma pakkasennätykseni niiltä ajoilta on -32. Ajoasuuni kuului siihen aikaan huopatossut, sarkahousut, jonkinlainen pomppa ja koirankarvarukkaset. Varusteet ovat muuttuneet niistä ajoista, nykyään ohjissa on niin paljon erilaisia naruja, että koirankarvarukkasilla niihin vain sotkeutuisi.” Anna Karhila

Lisää tietoa maantieajoista voi lukea Kyösti Saranpään SHKL:n lehteen kirjoittamasta artikkelista Maantieravien mennyt maailma osoitteessa:

http://www.shkl.net/lehti/vanhatartikkelit-1990-2006/maantieravienmennyt-maailma/ Petäjäveden ja Keski-Suomen hevostalouden ja raviurheilun historiasta löytyy tietoa Mikko Korpelan kirjasta Hevosia hyviä, rahoja kuin jyviä, joka kertoo keskisuomalaisesta hevoshistoriasta.

Oriit ja ruunat Autolähetys Köppinen

Pori, 3.8.2014

3100m

23,8a

Vieskerin Valo

Lahti, 5.7.2014

2720m

22,9

Koivikon Kalle

Helsinki, 9.7.2014

1609m

22,2a

2500 m ja yli

Sekottaja

Pori, 3.8.2014

3100

25,0a

Tuorein Suomen ennätys tältä vuodelta on Tuli-Karkelon lokakuun alussa Vermon Valtra-Sisusarjassa juoksema tammojen pitkän matkan volttilähetyksen SE 27,0.

3000 m ja yli

Sekottaja

Pori, 3.8.2014

3100

25,0a

Tuli-Karkelo

Helsinki, 8.10.2014 3140

27,0

Anna Karhila

5-vuotiaat tammat

Suurkilpailuissa syntyivät myös Koivikon Kallen tekemä 5-vuotiaiden mailin SE 22,2a, joka oli Tawastjernan muistoajon tuloksia, sekä Taruntuulen 4-vuotiaiden tammojen täyden matkan SE 25,5a, joka syntyi Oulu Expressin finaalissa. Sen sijaan Meliisi juoksi 5-vuotiaden tammojen mailin hienon Suomen ennätyksen 23,8a Oulussa tavallisessa iltaravien aikaryhmässä. Maantienajojen nuorimmat ohjastajat Ida Lätti(14v)Siritteli ja Ida Hautanen(14v)-Meno-Ralli.

Tämän vuoden uudet Suomen ennätykset

3000 m ja yli Volttilähetys 2500 m ja yli

5-vuotiaat oriit ja ruunat Autolähetys 1600 m ja yli

Tammat Autolähetys

Volttilähetys 3000 m ja yli

Autolähetys Kuvassa; Sekottaja sai taustajoukkonsa Jarmo Saarelan sekä Tiina ja Mika Kallion onnesta sekaisin voittaessaan kuningatarkilpailun päätösmatkan upealla tammojen pitkän matkan SE-ajalla 25,0a. Samalla alittui myös tammojen keskipitkän matkan SE. Maratonin voitto nosti Sekottajan kuningatarkilpailussa toiseksi!

1600 m ja yli

Meliisi

Oulu, 21.7.2014

1600

23,8a

2000 m ja yli

Pörnä-Tyttö

Pori, 3.8.2014

2100

24,6a

Oulu, 13.9.2014

2100

25,5a

4-vuotiaat tammat Autolähetys 2000 m ja yli

Taruntuuli

Suomenhevosliitonlehti 2014

”Mä haluaisin olla yhtä hevosen pään kanssa. Ajatella niin ku se ajattelee.”

huu elukoitten kanssa.”

VAPAUTTA KOHTI - MATKAKUMPPANINA SUOMENHEVONEN

ain etuoikeuden tehdä opinnäytetyötäni Pelson vankilassa seuraamalla vankien työskentelyä vankilan tallilla, navetassa ja lampolassa. Kesä jätti pysyvän jäljen sydämeeni saadessani jakaa pätkän matkan vaikeassa elämäntilanteessa olevien miesten ja suomenhevosten elämää. Sain seurata miehen ja hevosen yhteistyötä sekä omana itsenäni ja rinnalla kulkijana että tarkkailijana, joka hahmotti tilanteita sosiaalipedagogisten ”silmälasien” kautta.

Sosiaalipedagogiikka – voima piilee porukassa, tekemisen meiningissä ja näiden kautta kumpuavissa elämyksissä Sosiaalipedagogiikka on näkemystapa, jonka mukaan ihminen voi hyvin tai alkaa voida paremmin, kun hänellä on mahdollisuus toimia oikeudenmukaisen yhteisön tai porukan täysivaltaisena jäsenenä, hänellä on mahdollisuus toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan porukan sisällä omaksi ja yhteisönsä hyväksi, sekä mahdollisuus itsekokemisen ja kokemusten jakamisen kautta rikastua tai rakentua henkisellä ja ruumiillisella tasolla. Punaisena lankana kaikessa on toimiminen sydämellä, päällä ja käsillä. Tällöin yksilöllä voi olla mahdollisuus voimaantua eli löytää oma sisäinen voimansa, eheytensä, positiivinen itsetunto, kyky asettaa tavoitteita ja ponnistella niiden saavuttamiseksi, toivon tunne ja terveyttä edistävä käyttäytyminen. Suomessa on lukuisia sosiaalipedagogisin periaattein toimivia talleja. Nämä ovat osa ns. maailmalla vahvan jalansijan saanutta ns. Green Care- toimintaa, jossa maaseudun perinteisiä toimintamalleja ja työtoimintaa hyödynnetään erilaisista elämäntaidollisista ongelmista kärsivien ihmisten auttamiseksi.

Kyseeseen voi tulla ohjattu toiminta lehmien, lampaiden, kanojen tai muiden, perinteisesti tuotantoeläimiksi määriteltyjen eläinten kanssa, puutarhanhoito, pienimuotoinen metsänhoito, eräretket. Mahdollisuuksien kirjo on moninainen. Pelsolla työtoiminta liittyi vankien velvollisuuteen osallistua joko opiskeluun tai johonkin tarjolla olevaan työtoimintaan. Pääsääntöisesti kuntouttavia tai voimaannuttavia tavoitetta ei toimintaan ollut liitetty. Kyse oli ennen kaikkea velvoitteellisesta osallistumisesta.

työkyky on alentunut, ja lähes viidennes on lääkärin arvion mukaan kokonaan työkyvyttömiä. Pelson vankilan tallilla työskennelleiden miesten lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttivat pitkälti samansuuntaisilta. Perheissä oli ollut vanhempien päihdeongelmaa, väkivaltaista käyttäytymistä, rikkinäisiä perhetaustoja, taloudellista turvattomuutta. Eväät ns. normaalin elämän rakentamiseksi olivat usein olleet laihat.

”Se tuntuu hyvältä ku voi halata hevosta. Ku vankilassa on semmonen sääntö, ettei toisiin vankeihin saa koskea.”

Pelson vankila soiden ja metsien Vankeinhoito muutosten ja suurten keskellä haasteiden edessä Pelson vankila sijaitsee Vaalan kunMaassamme on suljetuissa laitoksissa noin 3500 vankipaikkaa. Vankeinhoidon suuntaus on viime vuosina ollut laitospaikkojen vähentäminen ja niiden korvaaminen avolaitoksilla ja yhdyskuntapalvelua lisäämällä. Tämä asettaa entistä suurempia vaatimuksia kuntouttavalle työtoiminnalle ja muille toimenpiteille vähentää ainakin yksittäisen rikoksentekijän uusintariskiä.

”Useilla on jo lapsuudestaan lähtien vahva kokemus turvattomuudesta, väkivallasta ja päihteistä arkea nuotittavina tekijöinä.” Tutkimuksen mukaan rikosseuraamusasiakkaiden tila on muuta väestöä huomattavasti heikompi koskien sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Useilla on jo lapsuudestaan lähtien vahva kokemus turvattomuudesta, väkivallasta ja päihteistä arkea nuotittavina tekijöinä. Vangeista työkykyisiä on arviolta vain noin puolet, kolmanneksella

nassa, Oulun ja Kajaanin puolessa välissä. Vankipaikkoja on 120, joista naisille varattuja yhdeksän. Keskimäärin Pelsolla tuomiotaan istuu kuitenkin 148 vankia (2013). Kärsittävistä tuomioista hieman alle kolmannes on määrätty henkirikoksista ja vajaa kolmannes muista väkivaltarikoksista. Ryöstöistä ja varkausrikoksista ja muista omaisuusrikoksista tuomittuja on viidennes kaikista tuomioista. Liikennejuopumusrikoksista tuomittuja vangeista on noin 15 prosenttia. Pelsolla työtoimintaa järjestettiin puutyöverstaalla, vankilan autokorjaamolla, metsätöiden parissa sekä vankilan tallilla, navetassa ja lampolassa. Vielä kesällä 2009 suomenhevosia rouskutteli tallilla iltakaurojaan. Nyttemmin tallin toiminta on lopetettu. Vankilaa ympäröi noin 4000 hehtaaria peltoja, metsiä ja soita. Vankilan eläinsuojat sijaitsevat varsinaisen vankilan ulkopuolella, jolloin siellä työskenteleville vangeille on asetettu erityisiä vaatimuksia. Osa heistä on ns. luottovankeja, joilla on vapaammat työolosuhteet. He saavat liikkua suhteellisen vapaasti eri työtehtävissä vankilan mailla.

Tallilla tapahtuu Kesällä 2009 tallilla asusteli kuusi suomenhevosta. Hevosia hoiti viisi vankia, jotka samalla suorittivat hevosenhoitajan perustutkintoa näyttötutkintona. Koulutus piti sisällään hevosen perushoidon, ruokinnan, kavioiden hoidon, valjastamisen, ajamisen, ratsastamisen ja välineiden huollon opiskelua. Jokaisella vangilla oli oma hoitohevonen, joten miehellä ja hevosella oli mahdollisuus luoda toisiinsa pidempi aikainen suhde. Työskentely perustui pitkälti vangin ja hevosen väliseen vuorovaikutukseen. Tallilla työpäivä alkoi klo 8, ja jatkui ruokataukoa lukuun ottamatta klo 15.30 asti. Työnjohdosta vastasi navetan työnjohtaja. Päivittäisessä työssä opiskelijat kävivät läpi tutkintoon liittyviä asioita luontevana osana tallin arkista pyörittämistä. 38 Suomenhevosliitonlehti 2014

Eläinten avulla ja kautta miehet oppivat lukuisia siviilielämän tärkeitä taitoja. Heidän oli helpompaa, jopa luvallista näyttää tunteitaan työskennellessään hevosten kanssa. Saadakseen hevosen luottamuksen heidän oli opeteltava rauhoittumaan ja viemään asioita periksi antamattomasti ja pitkäjännitteisesti mutta lempeästi läpi. Tämä näkyi hevosten hellittelynä, niiden inhimillistämisenä, silittelynä, voiman ja kauneuden ihailuna, sitkeänä rajojen asettamisena. Hevonen opetti miestä asettumaan toisen asemaan ja saamaan hyvän olon toisen hyvästä olosta.

Kavio- ja muuta kaikenkarvaista terapiaa Havaitsin tutkimusjaksoni aikana, että kaikissa kolmessa työpisteessä – tallilla, navetassa ja lampolassa – eläimillä oli hyvin vahva positiivinen tai suorastaan terapeuttinen vaikutus niitä hoitaville miehille. Muita tekijöitä, jotka havaintojeni mukaan mahdollisesti voimaannuttivat miehiä olivat maatilaympäristö fyysisenä ja henkisenä tilana, eläinsuojissa työtä ohjaavat työnjohtajat ja vanginvartijat sekä kunkin työpisteen työyhteisö. Selkeästi tärkein vahvistava tekijä vankien kokemusmaailmassa olivat kuitenkin hoidettavat eläimet. Tämä näkyi siinä, miten eläimistä ja työskentelystä eläinten kanssa puhuttiin: Eläimiä koskeva puhe ja ilmaisu olivat värikästä ja tunnepitoista.

Kavioterapeutin vastaanotolla Tallilla työskentely ei ollut kaikille aluksi itsestäänselvyys. Päinvastoin – eräskin mies totesi itsellä käyneen tuurin, ettei päässytkään metalliverstaalle, minne oli alun alkaen halunnut, vaan joutui tallille. ”Oli kyllä onnenkantamoinen mulle, etten mahtunu metallikurssille. Pelkäsin hevosia aluksi ihan hirveästi.” Ensimmäisen ”terapiaistunnon” teemaksi valikoitui siis oman pelkonsa nimeäminen ja sen voittaminen. Hyvin usein niin tallin miehet kuin muissakin eläinpisteissä työskennelleet miehet totesivat eläimen ”päätä rauhoittavan” vaikutuksen. ”Elukat rauhottaa. Joku siinä vaan on. Hermo kyllä lepää.” ”Sitä pitää ite rauhottuu, niin hevonenki oppii luottamaan.” Terapiatunteja seurasi Miehet löysivät itsestään puolia, mitä eivät olleet tienneet itsessä olleenkaan.

”Olen oppinut eläimistä paljonkin, ja pari tässä. Keskittymiskyvyn, rauhallisuuden ja huumorintajun, mitä ei oikeastaan ollut ennen.”

”Hän ei ollutkaan pelkkä juoppo, ”hamppu” tai tappaja, vaan myös kasvamassa luotettavaksi hevosmieheksi. ” Kysyessäni eräältä tallilla työskennelleeltä mieheltä, millaisen miehen hän näkee peiliin katsoessaan, toi hän esiin epäonnistumisensa, alkoholisminsa, väkivaltarikokset, perheettömyyden, asunnottomuuden sekä oikean ammatin puuttumisen; sanalla sanoen monitasoisen tuntemuksensa epäonnistujana. Kuitenkin suhde omaan hoitohevoseensa avasi hänelle uusia puolia itsestään. Hän ei ollutkaan pelkkä juoppo, ”hamppu” tai tappaja, vaan myös kasvamassa luotettavaksi hevosmieheksi. Oman hoitohevosensa avulla mies oli oppinut tunnistamaan omia rajojaan, pelkojaan, voimavarojaan ja piileviä kykyjään. Hän tunsi ylpeyttä, että osasi toimia uusissa ja haastavissa tilanteissa, sekä kyvystään oppia virheistään ja halustaan antaa itselleenkin anteeksi.

Uusia työkaluja elämään Työskentely tallilla oli fyysisesti raskasta. Iso osa työstä tapahtui ulkoilmassa, kovissakin sääolosuhteissa. Säännöllinen elämänrytmi, fyysinen rasitus, työn mielekkyys tekivät tehtävänsä. Kerran viikossa pakollisena pidettävä vapaapäivä tuntui joistakin miehistä lähinnä rangaistuksena. ”Koskaan ei vit..a tulla töihin.” ”Vaikka olis aamulla heränny tympeellä päällä, niin ku pääsee hevosten luo, niin fiilikset muuttuu.” ”En oo tarttenu enää unilääkkeitä, enkä muutakaan, ku koko päivän tou-

”Kyllä ihmisestäki tulee arka, jos sitä kiusaa.” ”Eläimen kanssa sitä herää henkiin, ku elämä siviilissä oli ihan sekaisin.” ”Elukan hyvästä olosta sitä tulee ittelleki sitte hyvä olo.” ”Eläimiä pitää kohella niinku toivois ittekki tulevan kohelluksi.” ”Ne on omia persoonia nuo hevoset. Pitää kohella erilailla. Niinku ihmisiäki.”

Kaikki lähtee luottamuksesta Useille vangeille oli elämän varrella kertynyt kokemuksia toisten ihmisten pahuudesta ja epäluotettavuudesta, sekä olivat itsekin toimineet vastaavalla tavalla. Joskus vankilassa hoidettava eläin oli se, johon vanki lähestulkoon ainoana elävänä oliona pystyi luottamaan. Toisaalta vanki sai itselleen äärimmäisen merkittävän kokemuksen hevosen alkaessa luottaa häneen. ”Mä en luota keneenkään niin paljo maailmassa ku tohon tammaan. Ja se luottaa muhun.” ”Eläin ei koskaan petä. Se ei kohtele niinku vankina, vaan niinku johtajana.” ”Jokainen ihminen on aluksi epäluulonen, näytätkö oman heikkouden. Eläin ei koskaan petä niinku ihminen voi toiselle tehä.”

”Oli ku olis lentäny.” Erityisesti hevosen kanssa työskennelleet miehet saivat kosketuksen eläimen kautta lapsuutensa joihinkin onnellisiin hetkiin vanhempien tai isovanhempien kanssa. Eräs miehistä kertoi ”tunteneensa” laukan rytmin lapsesta lähtien sisällään. Tämä intuitiivinen tunne sai konkreettisen ilmentymänsä vasta vuosikymmenten päästä hurjassa, vapaassa laukassa oman hoitohevosensa kanssa. ”Tuli sellanen hurja vapauden tunne, ku hevonen kysy, että voidaanko mennä lujaa ja mä sanoin että joo. Sitte mentiin löysillä ohjilla täysillä: oli ku olis lentäny. Suomenhevosliitonlehti 2014

Mulla on ollu sellanen laukan rytmi lapsesta lähtien ja nyt mun haave toteutu.”

Keskiössä vuorovaikutus Vuorovaikutus kahden elävän olennon välillä on keskiössä osana voimaannuttavaa suhdetta. Usein hevonen on se, johon elämässään paljon hylkäämistä ja pahuutta kokenut ihminen voi ensimmäisenä tai jopa ainoana luottaa. Hevosen kautta vangilla oli mahdollisuus kokea sellaista, jota hänen oli vaikea sanoittaa; kokemuksia, jotka ovat hänelle henkilökohtaisesti äärimmäisen

tärkeitä ja merkittäviä, ja joita ei kenenkään ihmisen kanssa ole aluksi mahdollista saavuttaa. Näihin kokemuksiini vedoten toivoisin, että mahdollisimman monelle, elämässään rakkavaaroille ja upottaville soille eksyneelle ihmiselle avautuisi mahdollisuus kokea hevosen sanaton, syvä viisaus, onnistumisen ilo, hetkiä sietää pettymyksiä ja oppia virheistään, olla läsnä hevoselleen ja itselleen. Kenties ensimmäistä kertaa elämässään. Olen kiitollinen kesällä 2009 Pelsolla vankeusrangaistustaan suorittaneille miehille heidän avoimuudestaan ja vil

pittömyydestään avata omaa elämäänsä vieraalle ihmiselle. Sain mahdollisuuden peilata heidän kanssaan myös oman elämäni kipupisteitä hevosten kauniissa läsnäolossa. Kiitos. Anna-Maria Vainionpää Sh Kuvat: Mirella Ruotsalainen

”Olen iloinen, että kiinnostus työhevostaitoja kohtaan on nykyään lisääntynyt paljon”, Pakarinen toteaa. ”Luomuajattelu on kasvanut, ja moni haluaisi ajaa esimerkiksi polttopuita hevosella. Työmestaruuskilpailuihin toivoisin kuitenkin lisää osallistujia. Sinne vain kokeilemaan, kukaan ei varmasti moittisi”, hän kannustaa. Myös toisen sijan työmestaruuskilpailussa vei ensikertalainen tamma, vieläpä kisan nuorin hevonen. Viisivuotias Vikspertta (M.A. Viki – Viiseri - Pysteri) on Kymen-Karjalan hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Jenni Timlinin kasvatti. ”Ohjastajan menestys ei yllättänyt, mutta se yllätti, että se tuli tällä kokemattomimmalla hevosella” iloitsi Timlin.

Viksperttaa ohjastanut, kolmen hevosen kanssa kisaan lähtenyt Matti Ahola on työkisojen konkari. Hän on osallistunut kilpailuun useampana vuonna, ja tuorein mitalisija eli kilpailun kakkostila tuli viime vuonna Pihan Almalla. Tänä vuonna hän ajoi sen lisäksi kilpailussa toista konkaria Vokmarin Vappua, mutta ajokeista kokemattomin Vikspertta veti silti pisimmän korren. ”Vikspertta myytiin meiltä jo reilun viikon ikäisenä Kouvolan Seudun ammattiopistolle, jossa Matti Ahola toimii opettajana”, Jenni Timlin kertoo. ”Siihen on selvästi satsattu. Silkkaa mielihyväähän tämä on olla työhevoskasvattaja!”, Timlin iloitsee. Kolmanneksi kisassa sijoittui Markku

Mässelin ohjastama, aiemmin kaksi kertaa mestaruuden vienyt tamma Vilpotar (Vispok – Vilma-Neiti - Eri-Teräs), konkariosastoa siis sekin. Kahden mestaruuden lisäksi Vilpottarella oli ennen tätä vuotta työmestaruuskisoista plakkarissaan yksi kakkostila ja yksi kolmostila. Hevoskynnön Suomen mestaruuskisoissa se on ollut parivaljakkosarjassa kahdesti toinen parinaan Lento-Suukko. Anna Karhila

Konkareita ja ensikertalaisia Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella saatiin toukokuussa valtakuntaan uusi työmestari. Ensikertalaisena kilpailuun osallistunut tähtijuoksijatamma Leonida vei pokaalit.

”

Minulla oli hyvä tunne hevosesta ennen kilpailuja, mutta voitto oli pieni yllätys” totesi Leonidan ohjastaja ja omistaja Matti Pakarinen tuoreeltaan voiton jälkeen. ”Kaikki meni nappiin. Leonida on rehellinen vetäjä ja tyyni hevonen, mutta sopivan tulinen kilpailutilanteessa” kehuu Pakarinen tammaansa. ”Kun juoksukokeessa sanottiin aja, hyvä etten penkiltä pudonnut.” Leonidan parhaana ominaisuuksina hän pitää hyvän luonteen lisäksi rakennetta. ”Se on rehellinen, tekee mitä pyydetään, eikä rupea ämpyilemään. Se on myös raamikas ja runko on pitkä, ja niistä tulee voima. Pitkä runko on kuin V8, sieltä tulee pitkä isku. Voimaa sillä on paljon. Kilpailussa puhelin sille vetovaiheessa vain hiljaa, että se pysyi rauhallisena. Kävely meillä oli reilun ja puhtain, ja siitä olen vähän ylpeäkin.” Pakarisella oli kilpailussa mukana sekä uutta että vanhaa tekniikkaa. ”Kun lähdetään ihmisten ilmoille, laitan vehkeet viimeisen päälle, ei mitään rispaalia. Leonidalle tein uudet länget oikein lujasta juurakosta” kertoo Pakarinen. Längentekijä ei kuitenkaan vierasta uudempaakaan tekniikkaa. Hän kuvasi kävely- ja juoksukoetta kypäräkameralla ja vetokoetta mm. luokkiin kiinnitetyllä Gopro –kameralla, joka tuottaa HD-tason kuvaa. ”Tarkoitus on tehdä 5 minuutin mittainen elokuva omalle Facebook-sivulle.. Kamera tallensi hienosti mm. luokin narinan vetokokeessa, ja onhan se juoksukoe hurjaa menoa kamerakuvan kautta katsottuna.” Siinä missä Leonida oli ensikertalainen, Matti Pakarinen on työmestaruuskisoissa konkari. Hän on osallistunut kilpailuun aiemmin jo edesmenneellä oriillaan Tojalla. Hän toimii tällä hetkellä Suomen Työhevosseuran puheenjohtajana ja pyö-

40 40 Suomenhevosliitonlehti Suomenhevosliitonlehti 2014 2014

rittää Rautalammilla yritystään Matin Puupajaa jonka kautta hän tekee mm. puutöitä sekä hevoskyydityksiä sekä vossikalla että hää- ja juhlakyydityksinä. Omassa tallissaan Matilla on suomenhevosia on Leonidan lisäksi kolme. Niistä Reston Vipa ja Kesypoika ovat tuttu näky vossikan edessä parivaljakkona. Vasta kaksivuotias Rokki-Laakeri on suvultaan harvinainen – sen isä on harvinaista sukulinjaa edustavan Taika-Laakerin poika Pikku-Laakeri. Leonidan (Suikun Ero – Luonnos-Stella - Luonnos) Pakarinen on ostanut omakseen vasta tämän vuoden alussa. Tamma tuli paljolti siitostammaksi, eikä suotta, sillä se on Kriterium- ja derby-

voittaja-, valioperiyt-täjäori Cameronin 22,7a täyssisko. Ennen Pakariselle tuloaan tamma oli itsekin takonut Veikko Herrasen käsissä radoilta kelpo lukemat 27,2ake – 26,9ke 22 730 e. Se oli ehtinyt myös varsomaan kolmesti, ja vanhoista vanhin, tänä vuonna viisivuotias Iidan Tähti 30,8 on ehtinyt jo voittamaankin. Pakarinen astutti tamman nyt Liisingillä. ”Leonida tuli hienossa kunnossa Veikko Herraselta”, Pakarinen kehuu. ”Ajoin sillä talven aikana paljon intervalliharjoitus rengas vastuksena, ja koitin välttää tympääntymistä. Maksimivetoja en tehnyt, ja treenin jälkeen ajelin aina kevyttä ajoa.”, Vuoden 2014 työmestari Leonida. Kuva: Satu Pitkänen

Tulokset Sija

Hevonen

Ohjastaja

Pisteet

Matti Pakarinen

36,6 p.

Leonida 1618-01J

Vikspertta 246001S00091043

Matti Ahola

35,5 p.

Vilpotar 2187-97Ta

Markku Mässeli

35,0 p.

Pihan Alma 1348-05T

Matti Ahola

33,6 p.

Jojoriina 1588-98T

Kauko Tuominen

32,5 p.

Tähden Piirros 2294-07T

Kauko Tuominen

32,3 p.

Vokmarin Vappu 1308-06T

Matti Ahola

24,9 p.

Titaanin Hurmuri 1352-08T

Teuvo Isokääntä

20,1 p.

M.L. Elviira 1276-00T

Laura Tolonen

12,0 p.

10.

Aarteen Aprik 1008-02Ta

Markku Mässeli

10,2 p.

Suomenhevosliitonlehti 2014

perustettu 1993

Seuran päämäärät x edistää suomalaista työhevosen käyttöä ja arvostusta x elvyttää työhevosen jalostusta, kasvatusta ja työkäyttöön ottamista x tutustuttaa ihmisiä työhevosen eri käyttömuotoihin myös nykyisessä ympäristössä x edistää maamme alkuperäishevosrodun monimuotoisuuden säilymistä x lisätä suomenhevostietoutta x pyrkiä säilyttämään suomenhevonen puhtaana rotuna ja Suomen kansallisperinteenä Toiminta x seuran jäsenlehti Työhevoslehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa x seura järjestää mm. erilaisia työhevostapahtumia ja koulutustilaisuuksia, neuvoo ja tiedottaa työhevosasioissa x seura tekee kantakirjausyhteistyötä ja järjestää kilpailuja Jäsenyys 2014 x jäseneksi liityt maksamalla jäsenmaksun 20 euroa seuran tilille FI89 5108 0220 0323 04, kirjoittamalla viestiosaan nimesi ja osoitteesi. Voit myös antaa jäsenmaksun lahjaksi. Lisää tällöin viestiosaa alkuun ”lahja” ennen lahjansaajan nimeä ja osoitetta. Yhteystiedot 2014 x seuran internetsivut www.tyohevosseura.fi x puheenjohtaja Matti Pakarinen p. 0400-161 450 matti.pakarinen@gmail.com x sihteeri Kirsi Ruotsalainen p. 040- 550 9295 kirsi.ruotsalainen@salpaus.fi

Sumu Sireenistä suomenhevosvalmentaja S

uomenhevosihmisten huulilla on jo pitkään pyörinyt vähintään aasinkokoinen kysymys Sumu ”Sumpe” Sireenin suhteesta suomenhevosiin. Saimme nyt mahdollisuuden haastatella lehteen tätä kansainvälisestikin tunnettua Kirkkonummelaista julkkisaasia ja saimme kuulla, että Sumu Sireenistä on tulossa suomenhevosvalmentaja! Mikä on suhteesi suomenhevosiin, Sumu Sireeni? -Henkilökohtaisesti tunnen aika vähän suomenhevosia. Suomessa asuessani tallikaverinani on suomenhevosista ollut vain yksi eläkeläisratsuruuna. Suhtaudun kuitenkin avarakatseisesti eri hevosrotuihin ja –lajeihin. Suomenhevosilla sitä paitsi on usein hyvin kehittynyt ruokahalu, kunnolliset korvat ja kova ääni, joten jatkojalostamalla niistä voidaan varmasti saada hyviä aaseja.

”Ei näin. Ruokaa ja lepoa - lihakset kasvaa levossa!” Kuva: Minna Kiiso

- Palvelusväellä on itse asiassa suomenhevosvarsa tilauksessa ensi kesäksi, joten ajan kanssa sellainen on vissiin tulossa minulle opetettavaksi ja valmennettavaksi. Sirpan Sisu - Saida on syntyvän varsan sukuyhdistelmä. Apuvalmentajani Kaisa on aikanaan hoitanut Sirpan Sisua, joka oli hänen suosikkihevosensa. En ole rodullisesti rajoittunut, ja voisin hyvin ottaa tuon suomenhevosen valmennukseeni. Joskus ollaan palvelusväen kanssa puhuttukin, että suomenhevosia varmaan kannattaisikin lähettää tänne Etelä-Suomeen kilpailemaan, kun suomenhevosia on täällä aika vähän, ja kuitenkin kunnon palkinnot. Suomenhevosten valmennusohjeesi, huoneentaulu valmentajille?

Ilmari Ojalan uutuuskirja

PARHAITA HYVIEN JOUKOSSA yli 250 sivuinen kovakantinen teos, jossa on 23 mielenkiintoista kirjoitusta suomenhevosista ja hevosihmisistä. Tilaa itsellesi tai anna lahjaksi! 30e (+postikulut 6 e), tilaukset makkonen.petri@ hotmail.com , tekstiviestillä 050-3038162 tai osoitteesta ww.hevosystavainseura.fi Kustantaja: Keski-Karjalan Hevosystäväinseura ry.

42 Suomenhevosliitonlehti 2014

-Parilla perusasialla pääsee alkuun: massakausi on tärkein, että on sitten massaa mitä muokata. Ja toisena asiana pitää muistaa, että lihas kasvaa levossa!

Tunnetko Sumu muuten Köppisen? Olisi hienoa nähdä sinut valmennettavasi kanssa koko vuoden suomenhevosten päätapahtumassa. Tiedätkö mikä se päätapahtuma muuten on? Ja nyt ei puhuta laitumellelaskusta! -Tiedän kyllä Köpän, hänhän asuu palvelusväkensä Korhosten kanssa verrattaen lähellä meitä. Lahdessa taannoin nähtiinkin ohimennen, kun Korhoset olivat viereisellä katoksella kanssani. Kuninkuusravit tiedän, ja yritetään jonakin vuonna päästä mukaankin. Tosin jos ensimmäinen valmentamani suomenhevonen vasta syntyy ensi vuonna, taidetaan olla 2020-luvun puolella ennen kuin pääkilpailuun on asiaa. Toisaalta minullahan on aikaa, silloinkin olen vasta keski-ikää lähestymässä! Kuva: Ville Toivonen

World News World News World News World News World News Wordl N

Suomen Työhevosseura ry

Suomenhevosliitonlehti 2014

nnokkaat nuoret opettelevat suomenhevosen valjastamista työhevoskerhossa. Pohjanmaan Vossikan työhevostila tarjoaa työhevosoppia ja -koulutusta nuorille ja kerho on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kerhon vetäjä ja työhevostilan omistaja Markku Jauhiainen pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa tieto suomenhevosen monipuolisuudesta annetaan nuorille. – Tulevaisuus on nuorissa. Nuoret ovat sukupolvi, joka vaikuttaa suomenhevosen käyttöön tulevaisuudessa, Jauhiainen tiivistää. Suomenhevonen on ystävä, jolla on jo vuosisatoja tehty talojen työt, matkat ja kauppareissut. Ajan saatossa se on vain monipuolistunut ja nykyään hevonen on erinomainen kaveri niin ratsastuksessa, kuin erilaisissa töissä ja ajoissakin. – Eteenkin tulevaisuudessa monipuolisuutta tuodaan esille monikäyttökilpailussa, joissa on kolme eri astetta, Jauhiainen kertoo. Yhdestä suomenhevosesta on iloa eri sukupolville ja sama hevonen on useille eri-ikäisille tärkeä, eri tavoilla. – Nuorille hevonen toimii ratsastuksessa ja kerhoissa, itselle töissä. Myös mummon ja hevosen välille on kehittynyt erityinen suhde mummon ruokkiessa sen joka päivä, Jauhiainen miettii.

Nuoret toimittaa!

Kokeilemisen ja onnistumisen iloa valjastuksessa. Opetushevosena itsekin vielä nuori, tilan oma kasvatti Tulimaja.

Työhevoskerhossa opitaan tulevaisuuden taitoja

44 Suomenhevosliitonlehti 2014

On tärkeää opetella ensin asiat ohjasajamalla. Markku Jauhiainen avustamassa.

”Työhevostominta ja hevosmaailma vievät nuoria pois syrjäytymisestä ja antavat jokaiselle uutta mielekästä tekemistä ja voimaa arkeen”

myös työhevoskammari, joka on harrastepiiri työhevostoiminnasta kiinnostuneille. –Suomenhevosten monipuolisuudesta tietoa annetaan nuorille. Työhevostominta ja hevosmaailma vievät nuoria pois syrjäytymisestä ja antavat jokaiselle uutta mielekästä tekemistä ja voimaa arkeen, Jauhiainen tuumii.

Teksti ja kuvat: Veera Röyttä Yläkuva: Ensin tutustutaan tuleviin työkavereihin. Alla: Hevoset nauttivat letittelystä. Mukavaa, kiireetöntä yhdessäoloa.

Nykypäivänä suomenhevonen on pinnalla erityisesti raviurheilussa. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin tulevaisuus on vaikeasti ennustettavissa ja Jauhiainen toivoo, että suomenhevoset saataisiin mukaan saumaan. – Elämme muutostilassa, jossa ihmiset tarvitsevat elämäänsä jotain uutta. Työhevostoiminnan tuominen takaisin nykyihmisen elämään tekisi elämästä mielekkäämpää, Jauhiainen pohtii. Hän pitää tärkeänä, että vaikka teknistä osaamista löytyy, olisi hienoa tuoda luonto ja eläimet mukaan tekemiseen. Tarkoitus ei ole jyrätä työkoneiden ja tekniikan yli, vaan tuoda hevosten kanssa toimiminen niiden rinnalle. Vaikka töiden tekeminen traktorilla on tietenkin paljon nopeampaa, on hevosten kanssa puuhatessa aivan erilainen tunnelma, ja se antaa tekijälleen paljon enemmän. Jauhiainen haaveilee, että suomenhevoset voi tuoda mukaan myös taajamiin ja kaupunkeihin. Ideaalitilanne olisi ottaa hevonen mukaan arkipäiväiseen elämään. Avaimena muutokseen Jauhiainen pitää nuoria. Työhevoskerhossa nuoret oppivat suomenhevosen käyttömahdollisuuksia nykyaikana ja Jauhiainen painottaa ajan mukana pysymisen tärkeyttä. Tieto leviää ihmiseltä ihmiselle, ja alan oppilaitoksista saa koulutusta. Esimerkiksi kengityskurssit ja työkoulutukset vievät myös tietoa eteenpäin. Jauhiaisella itsellään on suunnitteilla Suomenhevosliitonlehti 2014

Nuoret toimittaa!

Työssäoppimassa Parvelan tilalla P

arvelan hevostilalla Eräjärvellä asustaa kaksi suomenhevosravitammaa Maisiri ja Pörnä-Tyttö, tutummin vain Siiri ja Lilli. Hevoset ovat Petri Laineen ja Noora Ojanperän kouluttamia pikkuvarsasta lähtien. Petrillä on ollut ennen Siiriä ja Lilliä suomenehevosruuna Viirin Haka, josta oli myös tarkoitus tulla ravuri, mutta se ei kestänyt juoksijan ”ammattia”, joten siitä tuli perheen luottoheppa, jota käytettiin niin työajossa kuin terapiaratsunakin. Petrin työhevospuolen kokemus näkyy myös Siirissä ja Lillissä vahvasti. Petri pitää tärkeänä että hevoset malttavat odottaa ja kuunnella ihmistä joka tilanteessa. Niin kuntoon laittaessa kuin kärryille noustessakin. Ja onhan se jo ihan turvallisuusseikkakin. Siiriä ja Lilliä on ohjasajettu pitkin Petrin itse metsään rakentamaa ajoreittiä niin kauan, että hevoset ovat toimineet hyvin ja sisäistäneet kunnolla ohjasajon. Sitten on lisätty kärryt vain perään ja hyvän pohjan saaneet hevoset ovatkin päässeet opettelemaan oikeiksi ajohevosiksi. Petri ja Noora pitävät ajamisessa tärkeänä, että hevoset liikkuvat puhtaasti ja suorassa aisojen välissä. Petri on aina sanonut Nooralle kun on huomannut jotain omituista ajossa esim. vasemmalle painamista, epäpuhtautta, vinoutta jne. niin Noora, jolla on eläinfysioterapeutin koulutus on katsonut miltä hevonen näyttää ja koittanut hieronnalla saada apua ongelmiin ja tähän asti se on auttanutkin.

keskittymistä, mutkissa ei oiota tai pungata vaan kuljetaan nätisti ja rauhassa kuskia kuunnellen.

”Kilpailuissa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista että hevonen käy joka kerta omilla äärirajoillaan ja juoksee veren maku suussa” Petri ja Noora ajattelevat valmennuksessa sekä kilpailuissa aina hevosen parasta. Radalle ei lähdetä koettamaan onnea vaan lähdöt valitaan aina niin että hevosella on kuntotaso niin hyvä että sillä on mahdollisuus lähtönsä voittoon. Nooralla on tapana hieroa hevoset aina ennen starttia. Kilpailuissa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista että hevonen käy joka kerta omilla äärirajoillaan ja juoksee ”verenmaku suussa”. Vaan hevosen kuuluu nauttia näistäkin tilanteista. Hevoset eivät myöskään treenaa säännöllisesti raviradalla vaan kun kotona huomataan, että kunto on kohonnut niin sitten käydään radalla muutaman kerran ottamassa aikaa ja katsomassa päästäisiinkö kovatasoisempaan lähtöön. Noora huolehtii pääsäntöisesti tilan hevosten ruokinnasta ja niin myös Lillin ja Siirin. Hevosten ruokinta perustuu säilöheinään jota ne saavat viidesti päivässä. Heinä on analysoitua ja sen on todettu sisältävän paljon valkuaista ja muita ravintoaineita.

Se sisältää niin paljon valkuaista, että se riittää myös täyttämään urheiluhevosten sekä tammojen ja varsojen tarpeen eikä näin ollen valkuaislisälle ole tarvetta. Heinää annetaan tasaisin väliajoin seitsemältä, noin puoli kymmeneltä, yhdeltä, viideltä sekä yhdeksän aikoihin. Tähän lisätään vielä vähän täysrehua ja kivennäistä niin on taattu kylläiset ja tyytyväiset hevoset. Siirillä ja Lillillä on käytännössä aina niin paljon heinää saatavilla, että ne ovat melkein vapaalla heinällä. Mutta urheiluhevosina se ei haittaa, sillä hevosilla treenataan niin paljon että ne pysyvät sutjakoina eivätkä mahat roiku polvissa saakka. Siiri ja Lilli ovat ulkoilleet yhdessä ihan pikku varsasta lähtien ja niillä on hyvin lämmin suhde. Hevoset voi taluttaa yhtä aikaan tarhaan ja siellä ne rapsuttelevat ja hengailevat vieretysten. Heinienkin syönti onnistuu yhteiseltä kasalta poski poskea vasten ja kylki kyljessä. Myös raveissa etenkin Siiri hakee Lilliltä, joka on arvojärjestyksessä ylempänä paljon tukea. Noora uskookin hevosten ystävyyden ja yhdessä olon auttamaan stressin purkamisessa etenkin kilpailujen jälkeen. Selina Pääkkönen hhpk13b

46 Suomenhevosliitonlehti 2014

Liity jäseneksi! Suomenratsut ry. p. 050 50 50 881 toimisto@suomenratsut.fi

www.suomenratsut.fi Anna Karhila

Petri treenaa Lilliä joka toinen päivä ajamalla ja välillä myös Siirin perähevosena pääasiassa ajoreitillä. Syksyisin Petri ajaa välillä myös pelloilla ja talvella ihan sorateillä, jos on hyvin lunta. Petri noudattaa treenipäiviä hyvin säntillisesti, esimerkiksi, jos jouluaatto sattuu treenipäivälle niin ensin ajetaan ja sitten vasta ruvetaan odottelemaan pukkia. Kilpailukaudella hevosia treenataan kevyemmin. Petri on myös treenimielessä raskasrakenteisemmalla Siirillä ajanut rankoja metsästä. Petri ajaa aina kotona ilman sekkiä ja piiskaa, eikä hänellä myöskään ole tapana sitoa kieltä ja korvia. Eikä ole tarvettakaan koska hevoset liikkuvat aina halukkaasti eteenpäin ja Petrillä on ollutkin tapana antaa hevosten kulkea omaa tahtiaan, sillä hevonen jolla ei ole kipuja, sen ruokinta ja elämä on muutenkin kunnossa liikkuu aina mielellään eteenpäin, sillä niin luonto on sen luonut. Aina ajettaessa Petri vaatii hevosiltaan sataprosenttista kuuliaisuutta ja

Sisulla ja sydämellä! SuoRa on suomenhevosen ratsastuskäyttöä edistävä yhdistys. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosten ratsukäytöstä kiinnostunut.

Hienotunteista huolenpitoa hevosystäväsi viimeisestä matkasta. • hevosten tuhkauspalvelut • odottaessatuhkaukset • lemmikkien tuhkauspalvelut • vastaanottopalvelu 24 h

Pörnä-Tyttö Pikkukunkun voittotunnelmissa kotipihalla Parvelan Hevostilalla. Kuva: Minna Kiiso

Puhelin 0400 496 819

Ratsastuspilateksella tasapainoinen, rento ja rytmikäs ratsukko

atsastuspilates on itse kehittämäni istunnan toiminnallisen korjaamisen menetelmä. Pilatesohjaajana huomasin, että mattopilatestunnilla opittu kehonhallinta ei automaattisesti siirry ratsastuslajiin. Lajin kehittäminen on syntynyt elinikäisen rakkaan hevosharrastuksen, ja oman hevosen kouluttamisen ravihevosesta ratsuksi kautta. Ravihevosten, työhevosten, ratsastuksen, fysioterapia/kuntoutusalan koulutuksen ja työkokemuksen 20v. ajalta, omien loukkaantumisien/kuntoutuksien, sekä pilatesohjaaja ja sport somatic koulutuksien pohjalta, eli monien asioiden kautta aloin ”nähdä ja ymmärtää” ratsastajien ongelmia ratsastuksessa, sekä niiden vaikutuksia ratsastajaan (selkä-, lonkka- ym. vaivat.) Apujen käytön vaikeus/ajoitus, tehtävien suorittamisen vaikeus; mm. Siirtymiset, sivuttaiset liikkeet. Hevosille aiheuttavana ongelmana näin mm. Hevosten vaikeus liikkua oikein: jännittynyt selkä, väärin kytkeytynyt ylälinja, hitaus vastata apuihin/”juosta istunnan alta” etupainoisuus, epätasaisuus, josta aiheutuu hevosille erilaisia selkä-, lihas ja nivelvaivoja. Eli ratsukon yhteistyön puutteita.

myös. Ratsastuspilates sopii kaiken ikäisille, eri lajien ratsastuksen harrastajille kuntoutujasta kilparatsastukseen, kun tavoitteena on parantaa oman istunnan muutoksen kautta ratsastusta. Hevoselle ei ole vaatimustasoa, kunhan se on terve ja yhteistyöhalukas. Hevosen ikä ja koulutustaso muuttaa hiukan tunnin sisältöä, sillä on tärkeää että molemmat viihtyvät. Ratsastuspilates istuntatunneilla on yksi tai kaksi ratsukkoa kerralla. Harrastan itse pilatesta mattotunteina 1-2x viikossa, ratsastan päivittäin lukuunottamatta työreissuja. Työreissuilla pyrin harrastamaan pilatesta, lenkkeilyä ja kuntosalia. Kaiken tekemisen pohjana on oikea hengitystekniikka, oikealla tavalla ”kytketty” lihasten tuki, jotta lajista ja tekemisestä riippuen monivaivainen kehoni pysyy kunnossa. Oikea hengitystekniikka lisää hapen saantia, rytmittää liikettä, vähentää niska- hartavaivoja, sekä auttaa keskittymään ja rentoutumaan, helpottaa puhumista. Kehonhallinnan kautta olen oppinut hahmottamaan yliliikkuvien nivelten keskiasentoa, niin että en kipeydy enää. Keskittyminen on parantunut pal-

jon, sekä lihasvoima ja kunto, hyviä puolia on loputtomasti! Suomenhevonen on herkkä ja työmoraaliltaan ahkera, ”aina valmis töihin tyyppi”. Kuitenkin ratsastajan on ymmärrettävä hevosen rakenteen mukainen ratsastus. On istuttava rentona liikkeensuuntaan, pyydettävä pienillä avuilla ja palkittava aina oikeasta suorituksesta. Tasapainoton, liikkeen takana istuva ratsastaja tekee hevosestaan etupainoisen ja istunnan alta juoksevan tai pohkeen taakse jäävän. Uudet asiat on opetettava maltilla pala kerrallaan. Ravuri on opetettava odottamaan, jotta voi pyytää eteenpäin. On osattava lukea hevosen mielialaa ja suunniteltava tehtävät sen mukaan. Pidettävä mielenkiintoa ja tekemisen iloa vaihtelevilla tehtävillä/ este-, koulu- ja maastoratsastuksella, lepopäiviä unohtamatta. AT Ratsastuspilates tiimin toinen tärkeä henkilö on puolisoni Ari Toivola, joka on fysioterapeutti, pilatesohjaaja sekä monipuolisesti lisäkouluttautunut niin ihmisten kuin hevosten hyvinvointiin, lihashuoltoon ja oikean kehonhallinnan opettamisen ohjaamiseen. Aira Toivola

”Keskittyminen on parantunut paljon, sekä lihasvoima ja kunto, hyviä puolia on loputtomasti!” Ratsastuspilates on mm. Pilates kehonhallintamenetelmän hengitystekniikan avulla vatsalihaksien kytkentää toiminnallisesti oikeassa järjestyksessä ohjattua istunnan korjausta. Pidän mielelläni ennen istuntatunteja ratsastajille teorialuennon, sekä mattopilatestunnin, jolloin tutustutaan menetelmään ilman hevosta. Jokaisen ratsastajan rakenne ja mittasuhteet ovat erillaiset, sekä tapa oppia (kineettinen, visualinen, verbaalinen) mikä tulee yksilöllisesti huomioida hyvin ohjaustilanteessa. Ihminen tarvitsee 30 toistoa ennen kuin jää yhtään muistijälkeä aivoihin, sen jälkeen 10 000 toisto, jotta saadaan liike liikemuistiin. Hitaat liikkeet jättävät syvät muistijäljet aivoihin. Ilo ja hyöty on oppia hallitsemaan ja hahmottamaan oman kehonkäyttö hevosen selässä. Tasapainoinen ja oikealla tavalla rento istunta mahdollistaa ratsukon yhteisen liikerytmin, jota on helppo avuin säädellä. Tällöin ei tule ristiriitaista viestintää, ja hevonen ymmärtää mitä pyydetään. Ratsastajan selkä- ja nivelvaivat jäävät pois ja ratsastuksesta tulee kehoa huoltava laji. Hevonen pääsee liikkumaan oikealla tavalla, ylälinjan kautta, jolloin askellajit paranevat, samoin suoritettavien tehtävien laatu ja selkä-, lihas- ja nivelvaivat vähenevät. Toki varusteiden pitää olla sopivia, hyvin molemmille istuva satula on tärkeässä roolissa, kengitys sekä hevosen koulutus kuuluvat tärkeään kokonaisuuteen 48 Suomenhevosliitonlehti 2014

Kysyimme Anna Kilpeläiseltä millaisia vaikutuksia ratsastuspilateksella voi olla hevosen kouluttamiseen - Suomenhevosen ratsukoulutuksessa erittäin suuressa osassa on hevosen tasapainon kehittäminen ratsuna. Tässä onnistumisessa ratsastajan oman istunnan ja tasapainon hallinta on aivan avainasemassa. Ratsastuspilateksen avulla ratsastajan on mahdollista oppia hahmottamaan kehonsa asentoa, tasapainoa ja sen täsmällistä vaikutusta hevoseen. Esimerkiksi ohjasotteiden pitäminen kaikissa tilanteissa kohti hevosen suuta ohjista vetämisen sijaan onnistuu vain hyvin tuetun ja vakaan istunnan kautta. Tasapainoisen istunnan ja hyvän tuntuman avulla tasapainottomampikin hevonen löytää hyvän tavan kantaa itseään ja pysyä keveänä avuille. Ratsatuspilateksesta ratsastaja saa itselleen keinoja tehokkaasti vakauttaa asentoaan tasapainoa haastavissa tilanteissa. Ratsastuspilates toimii monella tavoin työterveyden edistäjänä yhtä lailla hevoselle ja ratsastajalle. Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -tapahtumien kouluttajana toimiva Anna Kilpeläinen.

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -tapahtumia on tänä vuonna pidetty Joensuussa, Jyväskylässä, Tampereella, Ylistarossa ja pidetään vielä marraskuussa Kouvolassa. Koulutuskiertue jatkuu ensi vuonna ainakin Rovaniemellä, Oulussa, Sotkamossa ja Kiuruvedellä.

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi koulutuspäivän ohjelmaa Hevosen oppimisen perusteet:

- oppimisen edellytykset - oppimisen peruslainalaisuudet ja niiden toteuttaminen hevosen kouluttamisessa - Sopivan koulutusmenetelmän valinta - Rauhallisuuden ja rentouden merkitys koulutuksessa - miksi rauhallisuus tehostaa oppimista merkittävästi - tunne-ehdollistumisen merkitys hevosen loppuelämän kannalta Hevosen askellajien ja tasapainon kehittyminen ratsuna: - suomenhevosen erityispiirteet ja niiden huomioiminen koulutuksessa - terve ja hevoselle vaivaton tapa kantaa ratsastajaa -Hevosen tasapainoa, koordinaatiota ja notkeutta kehittävät harjoitteet koulutuksen alkumetreillä - maasta ja ratsain - tarkoituksenmukainen varustus Aira Toivolan istuntaohjauksessa Senni Vilander ja Pyry Vaan ratsukko. Istunnanohjaus vaati yksilöllistä ohjausta, joka edellyttää ratsastajan ja hevosen liikkeiden analysointia.

Koulutuspäivän päätteeksi 3 demohevosta. Kouluttajana Anna Kilpeläinen ja järjestäjänä Suomenhevosliitto ry

Jyväskylän kolutukseen osallistui myös Sarinka Kokkinen ja Murun Viretta. Kuva: Monika Partanen

Yhteenvetoa kursseista Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -tapahtumia pidettiin vuoden 2014 aikana yhteensä 5. Koulutukset pidettiin Joensuussa, Jyväskylässä, Tampereella, Ylistarossa ja Kouvolassa. Yhteensä kursseille on osallistunut reilu 200 henkeä. Haluamme kiittää paikallisia hevosihmisiä sekä hevosjalostusliittoja sujuvasta yhteistyöstä.

si elää lajilleen tyypillisellä tavalla kaikilla osa-alueilla. Pystytäänkö sekalaumoja järjestämään, miten toimia, jos laumassa toiset hevoset käyttäytyy jatkuvasti hyökkäävästi ja alistavasti. Kuten Anna toteaakin:” on huomattavasti helpompaa toimia sellaisen hevosen kanssa, joka on saanut kasvaa hevoseksi, kuin sellainen hevonen, joka ei ole saanut oppia hevosten tapoja hevosten parissa” Koulutustilanne hevosen kanssa kertoo siis myös hyvin paljon sen hevosen kokonaishyvinvoinnin tilasta.

Koulutuksessa olemme saaneet kuulla mittavan määrän sellaista tietoa, jonka avulla meistä kustakin voi tulla hyviä hevosen kouluttajia. Meillä kaikilla Demoissa olemme saaneet nähdä eritkun on halu ja tarve toimia aina hevosen täin hyviä ja havainnollistavia esimerkparhaaksi. Siihen olemme saaneet konk- kejä. Demojen tarkoitus on ollut nimenreettisia työkaluja. omaan havainnollistaa asioita, joista on teoriassa puhuttu. Olemme nähneet yhTeoriassa lähdetään liikkeelle koulut- teensä 15 upeaa suomenhevosta ja heitamisen edellytyksistä ja kaikkea koulut- dän omistajansa, kiitos siis heille rohkeutamista katsotaan hevosen näkökulmas- desta. ta. Hyvinvointiin liittyvät asiat kulkevat kaikessa jatkuvasti mukana, koska itse Demoissa keskeisenä teemana on hevosen kouluttaminen vielä ei riitä ta- noussut esille ne kriteerit, joita olemme kaamaan onnistumisia, jos hevosen hevosen kehittymiselle asettaneet. Kun muussa elämässä on hyvinvointia hei- sitten demoissa on tarkemmin tarkaskentäviä asioita. Nämä asiat käydään teltu kriteerejä, on huomattu mm., että aika tarkasti läpi teorian aikana, jotta jat- ratsastajan omaa asentoa korjaamalla kossa pystyisimme havainnoimaan he- on voitu entistä paremmin tarjota hevovosen hyvinvoinnissa näkyviä muutok- selle paremmat edellytykset päästä ratsia sen omassa toimintaympäristössään sastajan haluamaan kriteeriin. Tästä esija lisäämään hyvinvointia omien mah- merkkinä tuntuma-asia, joka on joka dollisuuksiemme mukaan. kurssilla puhuttanut paljon. Olemme nähneet hienoja esimerkkejä tilanteisLähes tulkoon joka koulutuksessa on ta, jossa alkuunsa vastusteleva, hermoskeskustelua herättänyt mm. hevosen tunut ja epätasapainossa kulkeva hevostressiin ja jännittymiseen liittyvät asiat. nen on muuttunut yhteistyöhaluiseksi, Miten ne ilmenee, mistä ne voi johtua, pehmeäksi ja tasapainoisemmaksi, kun mitä niille pitäisi tehdä. Jos hevonen ratsastaja on saanut neuvoja oman ylämm. aina ratsastaessaan hermostunee- vartalon asentoon ja käsien suuta kohti na heittelee päätään, niin mistä se voi tapahtuvaan vakaaseen liikkeeseen. johtua. Toinen paljon keskustelua heKiitos vielä kaikille demoille, ilman teirättänyt asia on ollut se, että miten me tä emme olisi oppineet havainnoimaan voidaan omilla talleillamme tarjota he- ja näkemään asioita! Ihania, rauhallisia voselle sellaiset olosuhteet, että se voi- hevosia. Jaana S. Suomenhevosliitonlehti 2014

Uusi jalostusori ratsusuunnalle: Ypäjä Arska, II p. (Lorentso – Uno Liisa, Uno). Kuva: Susanna Marttila

Ypäjän Siittolan uutisia

HEVOSKASVATUSTA JA TALLIMESTARITUTKINTOA KEHITETÄÄN HANKKEELLA Tallimestarin erikoisammattitutkinto on yksi hevosalan kattavimmista tutkinnoista. Se pitää sisällään hevosten hoidon ja valmennuksen tietotaidon, tallin terveydenhuollon, talliyrityksen pyörittämisen osaamisen sekä hevoskasvatuksen, jalostuksen ja siittolanpidon erityiseosaamisen. Tutkintoon valmistavaa koulutusta kehitetään parhaillaan meneillään olevalla valtakunnallisella Opetushallituksen tukemalla hankkeella. Hanketta on tarkoitus hyödyntää myös hevoskasvatuksen kentällä yhteistyössä Suomen Hippoksen kanssa. Hankkeen taustalla on maaseudun Euroopan laajuinen rakennemuutos ja sen hevoskasvatukselle tuoma uhka: Tilakoon kasvaessa huomattava osa perinteisistä hevoskasvatustiloista katoaa. Maataloudessa ”isältä pojalle” siirtynyt kasvatuksen ja jalostuksen käytännön tietotaito ei enää siirrykään perinteistä reittiään. Koulutuksen merkitys hevoskasvatuksen osaamisen säilymiselle on nyt entistä suurempi. Tallimestaritutkintoon valmistavan koulutuksen kehittämisen ohella yhtenä

konkreettisena tavoitteena hankkeessa on luoda ”Varsan polku” –malli. Tämä malli on kokonaisuus, joka sisältää toimenpiteet varsojen ohjaamiselle kasvattajalta koulutuksen ja alkuvalmennuksen kautta ostajalle. Valmis malli tulee kattamaan kaikki varsojen ”tuotantoketjun” osatekijät ketjun eri vaiheissa. Hankkeeseen pyritäänkin saamaan mukaan toimijoita kasvattajista alan organisaatioihin, mukaan lukien hevosalan oppilaitokset ja hevosjalostusliitot. Tallimestari –hanketta koordinoi Hevosopisto, mukana on alan oppilaitoksista myös Ylä-Savon ammattiopisto sekä alan muista organisaatioista Suomen Hippos, MTT Hevostutkimus ja Hippolis ry. Hevosjalostusliitoista ainakin Hämeen hevosjalostusliitto on mukana jo hankkeen alkuvaiheessa. Lisätietoja: hankkeen koordinaattori Päivi Laine paivi.laine@hevosopisto.fi Kuvassa; Ypäjällä asuu myös SRL:n Raviliigavarsa, ruuna R. R. Nykäisy (Suikun EroNykäskä-Vokker). Syyskuussa se esittäytyi Suomenratsujen Kuninkaallisten yleisölle. Kuva: Eero Perttunen.

Suomenratsujen Kuninkaallisten kolmivuotiaiden Laatuarvostelun voittaja Ypäjä Immonen (Hermeli – Uno Liisa, Uno). Kuva: Susanna Marttila

Suomenratsujen koulutuspäivä

sekä Suomenratsut ry:n kevätkokous Hevosopistolla sunnuntaina 8.3.2015

Teemana Suomenratsujen Laatuarvostelun askellaji- ja rakennearvostelun yhdistäminen Asiantuntijana Marianna Paavolainen

SUOMENHEVONEN EUROOPAN VALTIONSIITTOLOIDEN KULTTUURIHANKKEEN KEULAKUVANA Euroopan valtionsiittoloiden yhdistys ESSA on tehnyt EU-hankehakemuksen eurooppalaisten yhteistyöprojektien hankehakuun. ESSA:n jäsenistä järjestön hallinnon keskussiittola Marbach Saksasta, Portugalin pääsiittola Alter Real, puolalainen Sierakow sekä Ypäjä (Hevosopisto) ovat kumppaneina hankkeessa.

ankkeen tavoitteena on tehdä tunnetuksi Euroopan valtionsiittoloiden merkitystä hevostalouden kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja välittäjinä. Ne edustavat kansallisia erityispiirteitä ja arvoja, joita voidaan hyödyntää suunniteltaessa tulevaisuuden hevostaloutta kestävälle pohjalle. Tänä päivänä monet siittoloista toimivat myös koulutuksen, tutkimuksen ja matkailutoiminnan keskuksina. Saksalaisen hankkeen vetäjän idean mukaan hankkeessa on tarkoitus tehdä hevosta näkyväksi laajalti Euroopassa esittelemällä se yleisölle perinteisessä tehtävässään eurooppalaisten posti- ja kauppareittien kulkuneuvona. Hankkeessa hevonen kulkee ikiaikaista postireittiä ESSAn pohjoisimmasta siittolasta Ypäjältä keskussiittolaan Etelä-Saksan Marbachiin. Meille suomalaisille oli iloinen yllätys, että saksalaiset ehdottivat hankkeen ”postihevoseksi” nimenomaan suomenhevosta. Ehdotus oli kuitenkin looginen; suomalainen hevonen on kulkenut samoja reittejä jo monia vuosisatoja sitten, ainakin Ruotsin kuninkaan legendaaristen hakkapeliittojen ratsuna, ja varmasti myös postihevosena. Sitä paitsi suomenhevonen lienee ESSAn jäsenmaiden tavallaan harvinaisin rotu, sillä sitä ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta esiinny muualla kuin syntymaassaan. Toisaalta valintaan lienee vaikuttanut myös Saksan Hesseniin -80-luvun lopulta vakiintunut pieni suomenhevossiittola – Ypäjän hevoskantaa alun perin. Suomenhevonen tunnetaan Saksassa ainakin alan kulttuuripiireissä. Jos EU myöntää hankkeelle rahoituksen, tulee kuljettava ”postireitti” alkamaan Ypäjältä, mistä se etenee meriteitse Saksan rannikolle ja sieltä kahden pohjoissaksalaisen siittolan (Redefin ja Neustadt-Dosse) sekä Puolan Sierakowin kautta kohti päätesiittolaa Mar-

52 Suomenhevosliitonlehti 2014

bachia. Reitin työnimi on ”Route of the EU Studs”. Lähdöt ja saapumiset siittoloissa tulevat olemaan mediatilaisuuksia, joissa tiedotetaan hankkeen ohella yleisesti valtionsiittoloiden roolista ja toiminnoista. Postireitin kulkee siis pieni ryhmä tehtävään valikoituneita suomenhevosratsukoita. Kyseessä ei ole kilpailu, päätavoite on hankkeen näkyvyys ja hevosperinteen esille tuominen. Mikäli hanke toteutuu, se käynnistyy keväällä 2015 valmistelu- ja valmentautumisvaiheella, johon sisältyy monenlaisia seminaari- ja tiedotustilaisuuksia sekä Suomessa että hankkeen muissa jäsenmaissa. Varsinainen ratsastus tapahtuu vasta vuoden 2016 huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana. Hevosopisto lähti hankehakemukseen mukaan tavoitteena hyödyntää hankkeen kaikkia vaiheita mahdollisimman monien opiskelijaryhmien opinnoissa. Luonnollisesti myös kaikki toimijat suomenhevosen ympärillä tullaan pitämään tilanteen tasalla ja osallistumaan hankkeen tilaisuuksiin. – Jäämme odottelemaan positiivista vastausta Brysselistä!

SUOMENHEVOSKASVATUKSEN SEMINAARI

HEVOSOPISTOLLA YPÄJÄLLÄ 24.-25.1.2015 LAUANTAI 24.1.

Auditorio, Siittolanmäki

”Uusi hevostalous” - Hevosavusteiset hyvinvointipalvelut suomenhevosen työkenttänä 15.00 15.10 16.30 17.00 18.00 20.00 -

Tervetuloa (PL) Hevosen käyttömahdollisuudet terapiassa ja hyvinvointipalveluissa – mitä terapia hevoselta vaaditaan? -luento Sanna Mattila-Rautiainen Kahvit Hevosen kouluttaminen terapian ja hevosavusteisen toiminnan ”ammattilaiseksi” - demonstraatio Ypäjä-hallissa Pirkko Herd ja Sanna Mattila-Rautiainen Tutustumiskierros Siittolanmäellä: Siittola, Presidenttien hevoset, Suomen Hevosurheilumuseo Illallinen, jutustelua menneen vuoden saavutuksista ja tulevan haasteista, Ravintola Ratsumestari HUOM! Ennen lauantain ohjelman alkua lounasmahdollisuus klo 12 – 14 Ravintola Ratsumestarissa

SUNNUNTAI 25.1. Kartanon koulu, Siittolanmäki

”Uusi hevostalous” – Suomenhevonen suomalaisen kumppanina urheilussa ja hyvinvoinnissa Päivän juontaja: Piiriagronomi emeritus Eero Perttunen 09.30 09.55 10.05 11.00 11.30 12.15 13.30 14.15

PL www.europeanstatestuds.org 15.00 16.30

Ilmoittautuminen, kahvit Alkusoitto (Eero Perttunen), tervetulotoivotus (Päivi Laine) ”Uusi hevostalous” – Hevoset osana sosiaali- ja terveyspalveluja, professori Pauliina Raento, projektipäällikkö Anne Laitinen, Hippolis ry Jalostuksen ongelmatiikkaa: Säilyvätkö suomenhevosen hyvät ominaisuudet ”Uuden hevostalouden” käyttöön? Jalostusjohtaja emerita Terttu Peltonen Suomenhevosen jalostusohjesääntöuudistuksen tarpeet ja tavoitteet, Jalostusjohtaja Minna Mäenpää, Suomen Hippos Lounas Seminaarin erikoisvieraat: Pikkukunkku Pörnä-Tytön ja ratsuori Lastun-Lekan taustalta: Noora Ojanperä ja Petri Laine Ravikuninkaan ja -kuningattaren taustalta, kattavalla kokemuksella suomalaisesta hevostaloudesta: ravivalmentaja Ilmoittautuminen paikan päällä Jukka-Pekka Kauhanen Paneelikeskustelu päivän aiheista Seminaarin hinta on – yleisön kysymyksiä esiintyjille. Yhteenveto, seminaariväen julkilausuma 40 e/osallistuja/päivä Päätteeksi kahvit

Molemmat päivät 70 e

TAPAHTUMAT

TERVETULOA! Lisätietoja: Kehittämispäällikkö Päivi Laine paivi.laine@hevosopisto.fi p.040 8607601

Hevosopisto Oy, Ypäjän Hevosopisto Equine College Ypäjä Opistontie 9, 32100 YPÄJÄ puh. (02) 76 021 • fax (02) 7602 200 Y-tunnus: 0934732-6

Koulutus • Kilpailut • Elämykset www.hevosopisto.fi

Suomenhevosliitonlehti 2014

NYT KOTIMAINEN TUORE E-VITAMINOITU KYLMÄPURISTETTU

W-Healing

PELLAVAÖLJY KÄTEVÄSSÄ 3 L HANAPAKKAUKSESSA

Hyödy laadusta!

Joanna Kuvaja suosittelee

Valmistettu edistyneellä kaksivaikutteisella tekniikalla.

Lippalakit, musta 10e kpl+ postikulut

• Nivelten, ihon ja karvapeitteen hyvinvointiin • Nopean lisäenergian lähteeksi • Kovassa rasituksessa olevalle hevoselle • Ruuansulatukseen ja painon hallintaan • Paras Omega-3 lähde • Korjaamaan Omega-3- ja -6rasvahappojen suhdetta • Tärkeä allergioiden ja tulehdusten hoidossa • Lisätty E-vitamiinia

Tilaa ystävällesi jäsenyys lahjaksi

Suomenhevosliiton pinssi 2 € kpl + postikulut

Hevosta vasten oleva, keraamista ainetta sisältävä materiaali ja samaa ainetta sisältävä toppaus heijastavat hevosen oman lämmön takaisin. Tästä seuraa voimakas lämpövaikutus hoidettavalle alueelle. • Lisää verenkiertoa ja vähentää turvotusta. • Voidaan käyttää kovan rasituksen jälkeen ja myös vuohis- ja jännevaurioiden hoitoon. • Tuote käy hyvin myös vanhemmille hevosille jäykkyyttä poistamaan.

2700

OMENHE V SU IITTO r.y. SL O

W-Healing Wrap tarrakiinnityksellä 37 cm x 41 cm Hinta: 79,- / pr

2750 W-Healing Wrap pintelipatja 40 x 40 cm Hinta: 45,- / pr

www.biolinpellava.fi info 0400 699755

www.suomenhevosliitto.fi

Ilmari Ojala

Suomenhevosjalostusta Kymijoelta Laatokan rannoille Karjalaisia hevosia ja hevoskasvattajia kahdelta vuosisadalta

Suomenhevosen ja sen jalostajien historiaa kahdelta vuosisadalta. Ilmari Ojalan uusin hevoskirja, 464 sivuavankkaa tekstiä, runsaasti kuvia. Erinomainen kirja joululahjaksi, palkitsemiseksi, muistamiseksi. 40 € + toimituskulut Tilaukset sähköpostilla tai puhelimitse: eero.valkonen@dnainternet.net 040-842 8166 tai marjaleena.valkonen@dnainternet.net 0400190885 Kustantaja: Kaavin Hevosystäväinseura ry

Petäjäveden JOPOluokan tekemissä Petäjävesipelikorteissa mukana myös Viuhkari! Kuva Petäjäveden maantieajoista 2014. Jos kortit kiinnostavat, tilaa omasi:

2720 W-Healing Rug – selässä hoitava Healing alue Koot: 135, 145, 155 ja 165 cm Hinta: 139,Kysy lähimmältä jälleenmyyjältäsi! Vieterikatu 1, 15700 Lahti Puh. 03 875 990, Fax 03 735 3428 velj.wahlsten@veljwahlsten.com www.veljwahlsten.com

soili.jukola-kytolehto@ petajavesi.fi

Pakan hinta 10€.

– Valok. Hemmo J. Salmi.

54 Suomenhevosliitonlehti 2014

Suomenhevosliitonlehti 2014