Steveco 3 2014 by Steveco Group

STEVECO henkilรถstรถlehti

3|2014

pääkirjoitus

Kone älä hyydy

”

Sinusta näkyy, että ässät ovat lopussa. Jos aiot jatkaa peliä, poikaseni, on sitä opittava pelaamaan oikein”. Näin vanha uhkapeluri neuvoo nuorukaista Kenny Rogersin klassikkokappaleessa Gambler. Näillä korteilla mennään. Talousnäkymien ennustajat varovat sanojaan, emmekä ehkä halua kuullakaan synkimpiä ennusteita. Iltauutisten alussa pitäisi olla varoitusteksti: voi aiheuttaa ahdistusta herkemmille katsojille. Taloudessa sakkaa ja satamassa sitä päästään seuraamaan eturivistä. Eipä olisi uskonut, mutta rekkajonoja tulee jo ikävä. Pimein talviaika ei juuri kohota mielialoja, tekisi mieli jäädä tuleen makaamaan. Onneksi olemme katajaisen sitkeä kansakunta ja meidät on siunattu aimo tujauksella hyvää sisua. Kyynikko sanoisi että mahdottomalta näyttää, mutta tämä väite suorastaan laukaisee taistelurefleksin. Luovilla ratkaisuilla on nyt erityisesti kysyntää. Yksi on kuitenkin varmaa: helposti ei nousukiitoon lähdetä. Miten sitten pidetään koneet käynnissä? Itsestä on hyvä aloittaa: terve sielu terveessä ruumiissa. Ulos pimeään ja räntäsateeseen happea hakemaan, tästä uroteosta voi palkita itsensä vaikka saunalla tai suklaalla. Mitä tahansa mistä tulee hyvä olo. Kuntosalia, superfoodia, pilatesta, nyrkkeilyä. Uimahallissa ei tule käytyä koskaan liikaa. Varsinkin kylmävesiuinti takaa euforisen olotilan. Jokaisen lähipiiristä löytyy kaveri, joka tuntuu olevan aina hyvällä tuulella ja joka osaa nähdä valoisat puolet asioista. Aika epäilyttävää. Järkikin sanoo että pitää varautua pettymyksiin, ei tömähdä sitten niin korkealta. Totuus lienee puolivälissä, hyvä strategia huonojen aikojen varalle ja kyky nauttia onnistumisista tässä hetkessä. Positiivisen persoonan viittaa olisi houkuttelevaa kokeilla, olisiko minusta siihen? Alkuun tarvitaan toki teeskentelyä. Väkisin tiristetty hymy saattaa muuttua spontaaniksi. Naurujoogaa joskus kokeilleet ymmärtävät helposti mistä on kysymys. Vanhoja hyviä aikoja on mukava muistella hymyillen, taaksepäin tähytessä ei vaan tule luotua uutta. Toivotan kaikille stevecolaisille lämmintä ja rauhallista joulunaikaa! Mia Brunila

kolmossivun uutisia

Stevecon organisaatiojärjestelyjä S i s ä l ly s lu e t t e lo Pääkirjoitus ........................................... 2 Stevecon organisaatiojärjestelyjä ..... 3 Koelaivaus onnistui ............................. 3 Palvelusvuosijuhla ............................... 4 Stevecolaiset facettavat ..................... 7 Miksi käyttäisin LinkedIniä? ............... 7 Heli jättää työelämän ......................... 8 10 kysymystä kumppanille ............... 10 Yksikön asioita läpi pienellä porukalla ............................... 11 Tuuletuksia ja iloisia ilmeitä ............... 12 Tupakka vaihtui pyöräilyyn ................ 13 Arja pystytti vastaanoton ................... 14 Seuraavat askeleet ............................. 14 Kaisa koulutettiin koneahtaajaksi ..... 14 Osaamista vuorovaikutustaitoihin ..... 15 Varsinkin työturvallisuusasioissa ....... 16 Oli käydä pahasti ................................. 17

Steveco Oy:n organisaatioon tehtiin loka-marraskuussa uudelleenjärjestelyjä. Heikki Jääskeläinen nimitettiin Hietasen roro-tuotantoyksikön johtajaksi ja Pertti Westman siirtyi konsernihallintoon vastuualueinaan kiinteistöt sekä laatu-, ympäristö- ja turvallisuusasiat. Hän toimii myös väliaikaisena resurssikeskuksen esimiehenä.

Assistentit Anni Koivula-Knutas, Eija Suntio ja Maila Öhgren siirtyivät assistenttipalveluihin, joka liitettiin osaksi henkilöstöhallintoa. Rauli Pohjola

Yhteisten palveluiden tukiresursseista osto- ja hankintaosasto sekä tietohallinto siirtyivät toimitusjohtaja Henri Kuitusen alaisuuteen. Resurssikeskus siirtyi henkilöstöhallinnon organisaatioon. Rauli Pohjola nimitettiin henkilöstöjohtajaksi ja hänestä tuli johtoryhmän jäsen. Työsuojelua ja ahtaajien koulutuksia koordinoiva sekä aloitetoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö Arto Kauppila siirtyi henkilöstöhallinnon organisaatioon. Kauppila koordinoi toistaiseksi myös yhtiön vahinkoja vastuuvakuutusasioita.

Ensiaputaitoja ...................................... 18 Hankinnan syynissä ............................ 18 Isäntäperheistä huutava pula ............ 19 Syys- ja joulukisat ............................... 19

Koelaivaus onnistui CMB Catrine lastasi yli 31.300 m3 Haminassa lokakuussa. Hong Kongin lipun alla seilaava alus on 180 metriä pitkä.

Onnen muruja ja arjen luksusta ........ 21 Historian havinaa ................................ 22 Joulutoivotukset ................................... 23 Ristikko ................................................. 24 Kansikuva: Janne Leppänen STEVECO-lehti on Steveco Oy:n henkilöstölehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuonna 2014. Julkaisija: Steveco Oy, Kirkkokatu 1, PL 44, 48101 KOTKA puhelin (05) 23 231, faksi (05) 232 3205 Osoitteenmuutokset ilmoitetaan palkkaosastolle Päätoimittaja: Elina Harjama

Internet: www.steveco.fi

Toimitusneuvosto: Mika Arola Mia Brunila Heli Hyttinen Anne Leppänen Marja Lähteenoja Päivi Pajunen Ari-Jussi Paronen Petri Rantala Eija Suntio Antti Sipola Teijo Töttö

Painopaikka: Painokotka Oy, Kotka Paperi: 100 g KymPrint Paperille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki.

aminassa tehtiin lokakuun puolessa välissä todella suuri sahatavaran koelaivaus, yhteensä peräti 31.331 kuutiometriä. Laivaus meni kokonaisuutena hyvin ja tehotavoitteet saavutettiin. Koelaivausta varten Stermin Haminan organisaatiota täydennettiin Kotkasta. Koelaivauksella tavoiteltiin jatkuvaa liikennettä Haminaan, jonka infra sopii tällaiselle liikenteelle erinomaisesti. Lehden mennessä painoon sekä Stermillä että Stevecolla oltiin jatkon osalta vielä odottavalla, joskin asiakaspalautteen perusteella hiukan positiivisella mielellä.

World Achilles II lastasi Kantasataman Itälaiturissa 56.000 m3 joskus 80-luvun alkupuolella. Kuva löytyi Esa Rakin arkistoista.

Antti Ahonen Jouko Terviö

Juha Koskimaa Lassi Luukkonen

40 vuotta

Matti Siimes Anne Ala-Outinen

Maila Öhgren Katariina Leponen

Päivi Pajunen Kai Klang

Stevecon palvelusvuosijuhla Kotkan Höyrypanimolla 10.11.2014

30 vuotta

Harri Hanski Reijo Hanttu Ari-Jussi Junnola Jukka Laine

Jarmo Mäkelä Kaj-Erik Pihl Jukka Rapeli Heikki Spännäri

Raimo Suomalainen Tapio Tikka Pertti Vapalahti Vesa Aurala

Ari Iisakkala Juha Lecklin Juha Lonka Kari Mielonen

Jarmo Pakkanen Mona Sissi Ari Kolsi

20 vuotta

Kotkan ja Helsingin konttiterminaaleissa työskentelevät 20 vuoden palveluksesta palkitut.

Jarkko Arpula Roy Hagel Timo Halme Tom Hemming Timo Jaakkola Jari Komulainen Petri Kumpunen Jari Kääriä Joni Lappalainen Mikko Lehto Seppo Malm Timo Martinpuro Tatu Moilanen Juhani Mäkelä

Janne Mäkelä Janne Pukarinen Harri Puustinen Markus Sakki Tiina Siiskonen Esa Sinivaara Petri Suurnäkki Miika Taipale Reijo Törönen Ari Uuramaa Timo-Pekka Uusitalo Pekka Virtanen Matti Ahoste Timo Haapasalo

Harri Holopainen Sami Härkönen Timo Jantunen Jukka Kerttula Jari Kiiski Teemu Koivunen Jani Kotiranta Jari Kudel Kari Kurko Pasi Laakso Jari Laitinen Kaj Lindqvist Marko Lippo Jarkko Lönnblad

Mikko Manninen Tommi Mäkinen Petri Nyman Mikko Paasonen Esa Pulkkinen Timo Pyykkö Petri Rantala Paavo Reivilä Janne Rintala Marko Toivainen Petri Salminen Tommi Snellman Jarno Tamminen Jari Taponen

Petri Tiitta Heikki Vilola Jouni Huotarinen Kari Piipponen Tuija Paronen Ari-Jussi Paronen Jani Ylämäki Auli Nyman Sami Orimus Sanna Mattila Aki Mäkelä Kimmo Rauhamäki Taru Kallio Tarja Saukko

20 vuotta palvelleet Stevecon ja Suomen Satamatekniikan muista yksiköistä.

20 vuotta

10 vuotta Jari Helanne Mika Heljanto Jouni Martikainen

Pekka Raki Tero Rissanen Kimmo Taponen

Kiitos ripeästä toiminnasta Virpi Korpioja Krista Kortelainen

Suomen Satamatekniikka Oy

20 vuotta Risto Hauhia Leo Karttunen

Helsingin konttiterminaalissa Vuosaaressa ahtaajana työskentelevä Georgios Terzisin hoksottimet olivat kohdillaan 21. elokuuta, kun hänen työtoverinsa sai sairauskohtauksen kesken työnteon. Terzis riensi apuun ja pelasti työtoverinsa erittäin vakavasta vaaratilanteesta. Toimitusjohtaja Henri Kuitunen ja konttioperoinnin johtaja Tapio Mattila palkitsivat Georgios Terzisin ripeästä toiminnasta ensiaputilanteessa palveluvuosijuhlan yhteydessä 10. marraskuuta.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on päättänyt myöntää 6.12.2014 ansioituneille Suomen kansalaisille seuraavat kunniamerkit: Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi Laatu- ja turvallisuuspäällikkö Ilpo Gunnar Suomen Valkoisen Ruusun mitali Ahtaaja Markku Nikula Vientiyhteyshenkilö Heli Virén

Mikäli arvelet palvelusvuosiesi olleen tänä vuonna pyöreitä kymmeniä, mutta jäit ilman kutsua palkitsemisjuhlanjuhlaan, ota yhteyttä henkilöstöhallintoon!

Stevecolaiset facettavat omassa ryhmässä Stevecolaisilla Facebookin käyttäjillä on oma suljettu ryhmä Facebookissa. Stevecolaiset-ryhmässä oli joulukuun alussa 93 jäsentä ja määrä kasvaa viikoittain yhdellä tai kahdella. Ryhmään voi liittyä joko niin, että joku kaveri kutsuu tai lähettämällä itse pyynnön. Ryhmään voivat kuulua vakinaisessa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevat sekä kirjoilla olevat tilapäiset. Tietysti henkilökohtainen Facebookprofiili pitää olla.

n selvää, etteivät likikään kaikki tai edes useimmat stevecolaiset kuulu Facebookiin, joten sivuilla ei välite-

Miksi käyttäisin LinkedIniä? Teksti: Sari Venäläinen / Elina Harjama

LinkedIn on verkostoitumisväline, joka perustettiin Kaliforniassa vuonna 2002. Palvelulla on maailmanlaajuisesti nyt yli 313 miljoonaa käyttäjää ja suomalaisiakin jo yli 712.000. Stevecolaisia tuosta joukosta oli joulukuun alussa 61.

tä sellaista ns. virallista tiedotettavaa, mitä ei ole saatavissa sisäisiltä tiedotuskanavilta Pollarista, Steveckosesta, henkilöstölehdestä tai henkilöstötiedotteesta. Lisäkanava se silti on ja sellaisena osoittautunut varsin toimivaksi ja ehkä pidetyksikin. Ryhmän jäsenten sivulle lisäämät kuvat ja päivitykset ovat olleet mukavaa luettavaa ja nähtävää. Kuvien suhteen tulee tietysti aina muistaa normaalit periaatteet: sellaisia kuvia ei pidä

inkedIniä on pidetty ennen kaikkea oman osaamisen kertomisen areenana ja sinne kirjataankin koulutus ja työhistoria, kiinnostuksenkohteet ja harrastukset. Nykyisellään LinkedInissä olemista pidetään myös lyömättömänä verkostoitumiskanavana ja monessa yrityksessä etenkin myynnin henkilöstöltä toivotaan tai jopa edellytetään aktiivisuutta tässä työelämän somessa. Kontaktipyyntöjä tehdessä ja niitä hyväksyessä tai hylätessä kannattaa miettiä, vaihtaisiko kyseisen henkilön kanssa käyntikorttia. LinkedInin kautta voi lähettää ns. inmaileja omille kontakteille. Niihin vastataan todennäköisemmin kuin sähköpostiviesteihin. Siitä on stevecolaisillakin hyviä kokemuksia. Steveco on yhtiönäkin LinkedInissä. Kiinnostus sitä kohtaan on hienoisessa kas-

julkaista, joiden ottaminen edellyttää satamanpitäjän, jonkun muun satamaalueen yrityksen tai asiakkaan luvan tai joka vaarantaa AEO:n turvallisuusmääräykset. Pitäydytään siis omilla reviireillä ja työkaverin kuvia saa julkaista vain heidän luvallaan aina harkintakykyä käyttäen. Minkäänlaisia ongelmia tällä saralla ei toki ole ollutkaan. -eh

vussa ja päivitysten seuraajiksi ilmoittautuu uutta väkeä samaa tahtia kuin stevecolaisten verkostot kasvavat. On tärkeää, että kun esimerkiksi tuoreesta blogikirjoituksesta kertova päivitys julkaistaan, stevecolaiset jakavat päivitystä. Omaa profiilia voi muokata ja yksityisyysasetuksia säätää tiukemmiksi tai löysemmiksi, kun käyttö tulee tutummaksi. Oman kuvan lataaminen profiiliin kannattaa kuitenkin tehdä pikapikaa, jos sitä ei siellä vielä ole.

47,5 vuotta tuli täyteen:

Heli jätti työelämän hyvillä mielin stevecolainen Joulukuun viides oli Heli Virénin viimeinen varsinainen työpäivä ja tammikuun viimeinen ensi vuonna on se virallinen. Sen jälkeen yksi huikeista stevecolaisista työrupeamista siirtyy 47,5 vuoden ikäisenä historiaan.

palkkarahojen haku Haminan SYPistä: bussilla kaupunkiin, rahat salkkuun ja takaisin. – Joskus pyöräilin rahasalkkuineni syömään kotiin Hevoshakaan. Kerran rahoista puuttui joku penni, mutta nekin löytyivät salkun pohjalta. Aina rahat täsmäsivät.

– Saimme parin tytön kanssa vinkin, että satamassa voisi olla töitä. Toisilla tytöillä oli jo seuraava koulu tiedossa ja varmaan siksi minä sain paikan. Seuraavana maanantaina eli 1. kesäkuuta 1967 aloitin Kaukas-Hackmanilla asiatyttönä, Heli muistelee ja nauraa, että kylläpä ukot vihelsivät, kun hän minihameessaan ajoi polkupyörällä satamaan työtä kysymään.

Työvuosiensa aikana Heli näki monella saralla tekniikan kehittymisen. Alkuvuosina monisteiden ottaminen edellytti lotraamista liemien kanssa ja välillä kävi niinkin, että alkuperäinen paperi kastui liemissä.

– Palkkakin houkutteli: se oli 250 markkaa kuussa ja siitä jäi käteen 170 markkaa. Sillä pärjäsi hyvin ja vielä jäi annettavaksi ruokarahaa kotiin. Heli taittoi työmatkat linja-autolla ja firma maksoi matkat - 50 penniä suuntaansa - sillä asiatytön tehtäviin kuului tuoda ja viedä postit aamuin illoin. Satamassa kaikki kulkemiset Heli taittoi jalan ja kulkemista tosiaan riitti. Jopolla joutuisammin – Asiatyttönä kävelin joka paikkaan. Kulkemisten välillä monistin konuja ja vein niitä toimistoihin allekirjoitettavaksi. – Usein oli tosi kiire ja hankala ehtiä liimaamaan vielä kirjekuoret ja postimerkit ja niinpä keräsin rohkeutta ja kysyin johtaja Börje Sieversiltä, voisinko saada pyörän. Minulle hommattiin sininen Jopo. Sen jälkeen asiat alkoivat luistaa. Ehkä se pyörä on vieläkin jossain Haminassa. Helin tehtäviin kuului myös ahtaajien

Heli pussitti palkanlaskijan kanssa rahat ja ne jaettiin ahtaajille.

– Joskus protestit menivät pilalle ja se tarkoitti sitä, että piti hakea pormestarilta uudet allekirjoitukset. Juoksin pysäkiltä Raatihuoneelle protestit kainalossa ja toivoin, että pormestari ja Eva Tedeschi olisivat paikalla, että ehtisin samalla bussilla takaisin. Sisätöihin sahatavarakonttoriin Ei niinkään vikkeliä jalkoja, mutta nopeita käsiä ja tarkkoja silmiä tarvittiin Helin seuraavassa työssä Kaukas-Hackmanin sahatavarakonttorissa. – Sahoilta tuli sahatavarapakettien mukana laput, joissa oli paketin mitat ja muut tiedot. Ne lajiteltiin seinällä oleviin kymmeniin puulaatikoihin, jokaisella mitalla oli oma laatikkonsa. Ei niissä lapuissa aina kaikki kirjaimet ja numerot kovin hyvin näkyneet eli aika homma siinä lajittelussa oli. – Pomot hakivat kentältä laivattavien pakettien numerot, me kaivoimme laatikoista oikeat laput ja ne yhdistettiin konossomentin pohjaksi. Tuota hommaa tehtiin ainakin Anna-Liisa Suurnäkin ja Arja Kotosen kanssa ja Haminan Laivauksen palkkalistoilla myöhemmin

Rakkolaisen Leenan ja Mikkolan Annen kanssa. Välillä tehtiin vuorotyötäkin ja iltavuoroviikon lauantait olivat myös työpäiviä. – Kerran erään laivan miehistöön kuulunut naisihminen kävi varastokonttorilta soittamassa kotiin Ruotsiin ja kiitokseksi hän kutsui meidät laivaan drinkille. Niinpä pyöräilimme työpäivän päätteeksi laivan kupeelle ja kävimme drinkillä. 1980-luvun alussa edessä oli muutto uuteen pääkonttoriin ja siinä vaiheessa Helin työt vaihtuivat huolintapuolelle. Kun edessä oli seuraava muutto toimintakeskukseen, Heli päätti kuljettaa tavaransa polkupyörällä. – Pyörä oli ihan kallellaan tavaroiden painosta ja Korpelan Tommi kysyikin, eikö firmalla ole enää muuttoautoa. Kontteja ja lisää muuttoja Helin seuraava työpiste oli ns. punaisessa parakissa ja työhönkin tuli muutos: kontit. – Kun konttiliikenne ryöpsähti, oli aikamoista ruuhkaa ja opettelemista. Syötimme Karhun Tiinan kanssa konttitietoja oman järjestelmän lisäksi myös Finnlinesin päätteelle. Konttiasiakkaille raportoitiin joka päivä tyhjät ja täydet kontit ja tehtiin luovutusviitteet. Kun Tiina siirtyi pilkutukseen, tuli Saana (Pahkala) siihen työparikseni. Kontti- ja transitoliikenteen jatkaessa voimakasta kasvuaan punaisen parakin väki muutti isompiin tiloihin konttikonttoriin. Sitten satamat aidattiin ja palvelut piti saada porttialueelle, vanha kunnon punainen parakki siirrettiin sinne ja stevecolaiset menivät perässä. – Toukokuun lopulla 2003 muutimme Haminan sataman uuteen porttitaloon ja jatkoin siellä konttidepotin hommia Virtasen Siskon kanssa. – 2008 olin kahteen kertaan uuden edessä. Ensin siirryin toimintakeskukseen vientihuolintaan ja vielä samana vuonna muutettiin koko porukka Hietaseen. – Tämä Mussalon Merituuli on laskujeni mukaan kymmenes paikka, jossa mi-

nulla on ollut työpiste. Tuosta vuodesta 2008 lähtien olen hoitanut vanerierien vientilaivauksia ja se on ollut mieleinen työ kaikkinensa. Hyvillä mielin täysipäiväiseksi mummoksi – Ei ole ollut päivääkään, että olisi ollut ikävä lähteä töihin. Minulle on ollut hyvät työkaverit koko ajan, mutta silti on tosi mukava lähteä ja hyvällä mielellä lähdenkin, kun osaava nuoriso jää jatkamaan työtä.

Sen kummempia suunnitelmia Helillä ei tulevien aikojen varalle vielä ole. Aviomies Mikko eläköityy hiukan myöhemmin keväällä, joten Helillä on hyvää aikaa totutella uuteen elämänvaiheeseen. – Se tulevassa on erityisen hienoa, että pääsen nyt lähtemään Helsinkiin Tainan tytärtä hoitamaan milloin vain mummoa tarvitaan! Yhtä tärkeää mummon apu on myös Villen perheelle Haminassa. -eh

” 9

Heli Virén iloitsee alkaneesta vapaudesta ja mahdollisuudesta hypätä mummon rooliin aina tarvittaessa.

yhteistyössä

kysymystä kumppanille

Vesa Pykäläinen, P. Pykäläinen Ky

KOULUTUS JA TYÖ? Kotkan teknillinen oppilaitos (1988-91): konetyöt, kuljetus, korjaus ja huolto SIVIILIELÄMÄ? On HARRASTUKSET? Veneily, pojan karting ja matkailu TYÖNKUVA? Palveluina Stevecolle kaluston ja työkalujen siirrot, satamien väliset siirrot, talvikunnossapito ja konttien kuljetukset MIKÄ ON MUKAVINTA TYÖSSÄSI? Haasteellisuus, monipuolisuus, vaihtelevuus, laaja ketju toisiinsa liittyviä asioita ja toiminta erilaisten ihmisten kanssa MIKÄ KALA PARASTA SUUSSA? ”Silli” MITÄ SYÖT LOUNAALLA? Lihaa tai kalaa OLUT VAI VIINI? En pysty päättämään ROCK, VALSSI, PUNK VAI TULINEN TANGO? Rock VAIN ELÄMÄÄ VAI TANSSII TÄHTIEN KANSSA? Vain elämää HAUSKA MUISTO TYÖURALTA? Kippasin Haminassa muutaman tonnin pieniin pahvilaatikoihin pakattuja sakkeleita Stevecon työkaluvarastoon

Yksikön asioita läpi pienellä porukalla – Kulunut vuosi on ollut haasteellinen niin meillä kuin muuallakin. Venäjän tilanteelle ja sen vaikutuksille emme voi mitään, mutta sille voimme, että Stevecon asemaa kustannustehokkaana satamaoperaattorina kyseenalaistetaan joka päivä. Esimerkiksi vahingoilla ja työsuoritteilla on asiakaspalvelumielessä iso merkitys. Stevecon laatumaine maailmalla on kuitenkin suhteellisen hyvä, kertoi yksikönjohtaja Heikki Jääskeläinen hietaslaisten pienryhmälle, joka oli kokoontunut Terveenä töistä kotiin -koulutustilaisuuteen. Terveenä töistä kotiin -koulutukset ovat osa työturvallisuuden toimintasuunnitelmaa. Tilaisuuksissa puhutaan työturvallisuusasioista, käsitellään yksikön asioita, kuten tavoitteita, vahinkoja ja asiakaspalautetta ja lopuksi vielä Satamatekniikan osuudessa puidaan koneita ja laitteita ja niiden korjauskustannuksia. Koulutuksia järjestetään pienryhmissä kaikissa satamayksiköissä. Lokakuu oli Hietasessa työmääriltään ja tulokseltaan poikkeuksellisen hyvä. Yksikön heikko tuloksentekokyky vuoden muina kuukausina askarruttaa kentällä. Hyvän ja tehokkaan satamaoperoinnin peruspilareista Heikki Jääskeläinen painotti erityisesti työaikojen noudattamis-

”

ta. – Mieluiten niin, että jokainen mieltäisi asian tärkeyden, koska se on toimivan ja vastuullisen työyhteisön tunnusmerkki. Työajoista luistaminen on totuttu tapa ja perinne satama-alalla, mutta nyt on aika muuttaa perinnettä. – Yhtiöllä on mm. koneisiin ja latteisiin kohdistuvaa investointivelkaa, jonka kiinnikurominen edellyttää huomattavasti parempaa tulosta kuin mitä nyt teemme. Kone- ja laitekannan uusimisella on selkeä yhteys myös työskentelyolosuhteisiin ja siksi kaikilla pienilläkin tekemisillä työpäivän aikana on suora vaikutus talouteen ja tulevaisuuden työskentelyolosuhteisiin. – Aina voidaan sanoa, että meillä on hinnoittelussa kustannusten nousuun nähden jälkeenjääneisyyttä, jonka osasyynä on alalla oleva kova kilpailu. Jos tässä tilanteessa aloitamme asiakkaiden kanssa pelkästään keskustelun hintojen korottamisesta, ensimmäinen vastaus on: pistäkää ensin työajat kuntoon. Kun oma tekeminen on kunnossa, voidaan vaatia muilta vastaantuloa, Jääskeläinen sanoo. – Viestini on, että jokainen suorite jokaisessa työvuorossa on tärkeä ja jokaisen työpanos on ratkaiseva kokonaisuuden kannalta.

Yhtiön maine on aina pelissä, vaikka syy ei ole useimmiten meidän.

Silmä tarkkana koko ajan Tuotantopäällikkö Jukka Malm avasi omassa puheenvuorossaan vahinkoasioita ja reklamaatioita esittelemällä nivaskan reklamaatioita kuvineen. Yhdessä tapauksessa kontin katossa oli ollut reikä, konttiin oli pääsyt vettä ja lasti oli pilalla. – Vahingoissa on paljon rahaa kiinni ja on tärkeää, että jokaisesta ilmoitetaan heti pomolle. Esimerkiksi laivasta purettaessa kontti pitäisi silmäillä aina niin, että Gottwald-kuski katsoo katon, veturikuski toisen pään kontista ja taljasi sinettipään ja kontin sivut. – Eli jokaisella työryhmässä on velvollisuus ilmoittaa työnjohtajalle näkemänsä vauriot purettavissa yksiköissä. Näin vältämme, ettei muiden tekemät tai vanhat vahingot mene Stevecon piikkiin. Junavaunuissa ja autoissa tulevissa lasteissa on ollut paljon huomautettavaa eli nekin pitää katsoa aina läpi sillä silmällä. Kaikista poikkeamista on tehtävä raportti ja valokuvattava vahingot. Vaikka kaikki reklamaatiot eivät aina johda korvausten maksamiseen, niiden selvittely monine sähköposteineen on aikaa vievää puuhaa. Yhtiön maine on aina pelissä, vaikka syy ei ole useimmiten meidän. -eh

Matti Nokkanen tutki Jukka Malmin koulutustilaisuuteen tuomia reklamaatioita.

t y ö h yv i n v o i n t i Sami Juhola

 Tom Länsmans

Tuuletuksia ja iloisia ilmeitä

Janne Leppänen ja Petri Hämäläinen

Mia Brunila ja Anu Karnaattu

Pasi Pelttari

! o n uo

Ei h

Tupakka vaihtui pyöräilyyn

Tulokset eivät yllättäneet, mutta silti on pysäyttävää nähdä ne printattuna paperille. Näin totesi moni Suomimies- ja Suomineito -kuntotestauksen läpikäynyt. Monilla muutos oli parempaan suuntaan ja suut messingillä. Nähtiinpä tuuletuksiakin.

untotestauksia tehdään, jotta testattavat saavat numeroina tietoa omasta fyysisestä kunnostaan ja saavat potkua suunnanmuutoksiin, jos ne ovat tarpeen. 90 stevecolaista, jotka olivat lokakuisissa testeissä toista kertaa, näkivät myös mahdollisten elintapamuutosten vaikutuksen tuloksiinsa. Elintapamuutoksia ovat sekä liikuntaan että ravintoon liittyvät tekemiset alkoholia ja tupakkaa unohtamatta.

Ei huono! 142:n testatun stevecolaisen tuloksia on verrattu muuhun testattuun väestöön (44 858 henkilöä). Joillakin osa-alueilla tuloksemme olivat keskiarvoa huonommat ja joillakin paremmat, mutta mitään dramaattisia eroja ei ollut kumpaankaan suuntaan. Viskeraalirasvan eli sisäelinten ympärille kertyvän rasvan suhteen etenkin Stevecon miehillä taitaa olla eniten työsarkaa. Sen sijaan mitä tulee stevecolaisten kestävyyskuntoon, on paikallaan siteerata Jorma Uotista ja todeta: Ei huono! Vertailu viime ja tämän vuoden testausten välillä on stevecolaisia mairitteleva. Vertailu voitiin tehdä siitä ryhmästä, joka on osallistunut molempiin testeihin ja antanut luvan tallentaa tuloksensa. Paino, rasvaprosentti, viskeraalirasva, kestävyyskunto, puristusvoima ja kehon kuntoindeksi olivat kaikki tänä vuonna paremmalla tasolla. Lihasmassa suhteutettuna pituuteen oli pysynyt samana. Itse tehdyt arviot työkyvystä ja uupumuksesta sen sijaan olivat hiukan laskeneet. Ikää oli ihan kaikille tullut reilu vuosi lisää.

Uusille poluille ensi vuonna Testatut, jotka ovat antaneet luvan tulostensa luovuttamiseen työterveyteen, saavat työterveyshoitajaltaan postia. Ensi vuoden puolella käynnistetään uudet painonhallinta ja irti tupakasta – ryhmät, niska-hartiaseudun ongelmista kärsiville on tulossa apua ja liikunnallista elämäntapaa tuetaan työterveyshuollossa toteutettuna.

Asko Tiihonen vaihtoi tupakan pyöräilyyn. – Ensi kesänä tavoite on ajaa 3500 km. Vaimolle olen jo sanonut, ettei minua iltaisin kotona paljon näy.

– Lapsenlapsi kysyi, miksi vaari et mene parvekkeelle. Vastasin, ettei vaarin tarvitse, kertoo Asko Tiihonen. Hän teki päätöksen tupakanpolton lopettamisesta, lähti mukaan työterveyden Irti tupakasta –ryhmään ja päätti päivämäärän, jolloin tupakanpoltto loppuu. Vuosipäivä on 22. tammikuuta. – Yritin lopettamista useamman kerran ja oli minulla työterveyslääkärin antama reseptikin joskus, mutten hakenut silloin lääkkeitä. Aloitin tupakanpolton 15-vuotiaana ja yhdessä vaiheessa olin peräti 12 vuotta polttamatta kokonaan. Kun aloin polttaa pikkusikareita, mopo lähti käsistä. – Nyt tartuin tilaisuuteen, kun työnantaja maksoi puolet lääkkeistä. Siinä kävi sitten niin, etten ihan noudattanut ohjeita ja otin vain yhden pillerin kahden sijaan, aloituspakkaus kesti kuusi viikkoa ja seuraavia paketteja ei minun tarvinnut hakea ollenkaan. – Minulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia lääkkeistä. Uni maistui paremmalta, mutta en aiemminkaan ollut herännyt yöllä tupakalle. Päivämäärä pitää päättää – Tärkeintä on tehdä päätös lopettamispäivämäärästä. Haasteellisinta sen jälkeen on tapa, josta pitää päästä eroon. Minulle liikunta tuli tilalle jokapäiväiseksi. Viime kesänä ajoin polkupyörällä 2500 kilometriä ja ensi kesää varten on jo uusi pyörä hommattu. Siihen menevät ne säästyneet rahat, kuusi euroa päivässä. Asko kävi vastikään työterveyden kuntotestissä ja sai sieltä hyvät arvosanat. Mitä Irti tupakasta -ryhmään tulee, kokoontumisia olisi Askon mukaan saanut olla enemmän. Itse asiassa niitä on kymmenen kuukauden aikana ollut vain yksi. – Porukka on hajallaan eri toimipisteissä ja vuoroissa eli tärkeä vertaistuki jää saamatta. Suosittelen kuitenkin kaikille ryhmään liittymistä. Joku porkkana työnantajan puolelta voisi myös olla niille, jotka pysyvät päätöksessään, Asko vinkkasi. Asko Tiihonen työskentelee ahtaajana Mussalossa konttiterminaalissa. Työura alkoi 80-luvun alussa ensin Kantasatamassa ja sittemmin Hietasessa. -eh

Työhyvinvointitukimus 2014

Seuraavat askeleet Henkilöstöhallinnossa on tutkittu aiemmin tänä vuonna toteutetun työhyvinvointitutkimuksen tuloksia. Niiden pohjalta on tehty johtopäätöksiä ja valittu kehityskohteita, joista seuraavassa henkilöstöjohtaja Rauli Pohjolan raportoi:



Jarmo Pekkanen kävi pikaisesti tarkistuttamassa verenpaineensa ennen työvuoron alkua. Arja Vuorenpalo oli tyytyväinen ensimmäisiin tapaamisiin. Väkeä kävi sopivasti ja jokaiselle oli aikaa.

Arja pystytti vastaanoton Hietaseen ja Mussaloon  Steveco, Satamatekniikka ja Kotkan Työterveys käynnistivät marraskuussa kokeilun uudenlaisesta yhteistyöstä, jonka puitteissa työterveyshoitaja Arja Vuorenpalo vietti yhden iltapäivän Mussalossa sekä Hietasessa. Kokeilu sai heti jatkoa joulukuussa. Työterveyshoitajan pakeilla oli mahdollista käydä omalla ajalla joko ennen tai jälkeen työvuoron. Etukäteen tapaamisesta sovittaessa Arja voi antaa ajankohtaisen rokotteen. Käynnit ovat siis terveydenhoidollisia. Varsinaiset sairauden hoidot ja poissaolotodistukset hoidetaan edelleen Kotkan Työterveyden vastaanotoilla. – Joku on käynyt tarkistuttamassa rokotustensa voimassaolot, verenpaineita on mittailtu ja katsottu labrakokeiden tuloksia, kertoi Arja. Niin Arja kuin henkilöstön kehittämispäällikkö Heli Hyttinen olivat tyytyväisiä ensimmäisiin työterveyshoitajan tapaamisiin ja luvassa onkin jatkoa ainakin vielä tammikuussa. – Sen jälkeen arvioidaan jatko, Heli sanoo.

Lähitulevaisuuden kehityskohteiksi tunnistettiin esimiestoiminnan jatkuva kehittäminen ja tukeminen sekä viestinnän edelleen kehittäminen. Esimiestä tarkastellaan aina kriittisesti ja esimies saa harvoin kiitosta. Esimiesten jaksamista tulee myös tukea ja tähän sekä esimiestoiminnan tukemiseen mietitään uusia keinoja. Kaiken kaikkiaan vuorovaikutusta työyhteisöjen sisällä on toivottu lisättävän. Johdon näkyvyys yksiköissä ihmisten parissa on tärkeää. Työyhteisön omaa sisäistä tiedottamista tulee edelleen lisätä, yksiköiden ajankohtaiskatsaukset ja osastopalaverit ovat tässä avainasemassa. Työturvallisuuden ja laadun lisäämiseen tähtäävät pienryhmäpalaverit ovat saaneet hyvän vastaanoton, niitä tullaan jatkamaan. Sisäiseen viestintään liittyen Pollaria kehitetään edelleen. Samalla mietitään uusia kanavia tiedon jakamiseksi, huomioiden erityisesti työntekijöiden vähäisen päätteiden käytön mahdollisuuden työpäivän lomassa. Sosiaalisen median merkitystä ja hyödynnettävyyttä mietitään. Edetään tällä väylällä kuitenkin pienin ja harkituin askelin.

Kaisa koulutettiin koneahtaajaksi Teksti ja kuva: Arto Kauppila Ari Mäenpää seuraa silmä tarkkana Kaisa Jauhiaisen ajoharjoittelua.

Osaamista vuorovaikutustaitoihin

 Syksyn aikana Stevecolla toteutettiin mittava

asiakaspalvelukoulutus yhdessä Marckwort Koulutusyhtiöiden kanssa. Koulutus oli kolmiosainen. Ensin tutkiskeltiin omaa sähköpostiviestintää ja voiko sitä kehittää vielä asiakaspalveluhenkisemmäksi. Seuraavissa osioissa opittiin uusia tai muistuteltiin mieleen jo opittuja vuorovaikutustaitoja erilaisissa ja eritoten haasteellisissa asiakaspalvelutilanteissa. Koulutukseen osallistui 75 stevecolaista. Koulutus sai osallistuneilta kiitettävän palautteen.

Kaisa Jauhiainen tuli aikanaan HMT:lle töihin autovastaanottoon. Kun HMT:n ahtaustoiminnot siirtyivät Stevecolle, oli Kaisan aika aloittaa ahtaustyön ja koneahtaajan töiden harjoittelu. Se kouluttautuminen loppui kuitenkin lyhyeen, kun Kaisa jäi äitiyslomalle. Palattuaan hoitovapaalta Kaisa työskenteli Hietasen yksikössä taljarina ja käsiahtaajana. Lokakuun alussa Kaisa aloitti koneahtaajan töiden harjoittelun: ensin pienillä haarukkatrukeilla ja myöhemmin rullakoneilla. Ari Mäenpää antoi ajokoulutuksen ja Timo Taponen ja Jarno Vinnikka vastasivat taljaus- ja trukkipäätekoulutuksesta. Peruskoulutuksen kesto on kymmenen päivää, jonka jälkeen tulisi jakolistalla olla koneen-ajoa, jotta taidot harjaantuisivat toistojen ja taas toistojen kautta.

Kaisa Jauhiaisen koulutusrupeamasta ensimmäinen päivä oli pääosin teoriapitoinen, mutta ajoharjoittelukin pääsi jo vauhtiin ja sitä jatkettiin seuraavat neljä päivää. Ohjelmassa oli pallettien ja rullien purkua junavaunusta ja roro- ja storo-yksikön tekoa. Seuraavalla viikolla Kaisa perehtyi trukkipäätteen käyttöön ensin teoriassa ja sitten käytännössä. Kun trukinajoa on harjoiteltu käytännössä riittävästi, seuraavana Kaisalla ovat edessä koulutus isompiin koneisiin ja ruuma-ajoon. Ahtaajien koulutusohjelmien suunnittelusta vastaa Arto Kauppila.

Työtapaturmat 1.1.– 31.11.

95 kpl SaTe 9 kpl Sterm 12 kpl

Steveco

Steveco Oy:n työtapaturmista aiheutui 760 sairauslomapäivää



t y ö t u r va l l i s u u s

jelua - Työsuo n takia, se tehdään pysytään että me gissä! hen

Turvallisuus on toimintakulttuurikysymys. Työsuojelua tehdään siksi, että me pysytään hengissä ja ei vahingoituta töissä, totesi Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Mira Nokelainen Työturvallisuuden teemapäivän puheenvuorossaan.

Avausrepliikistä virisi turvallisuuden teemapäivän ensimmäinen keskustelunaihe riskikäyttäytyminen ja sen leviäminen. Päivän vieraileva asiantuntija, Mira Nokelainen Työturvallisuuskeskuksesta totesi, että huolimatta tekniikan kehittymisestä tämän päivän työtapaturmat ovat ihan samoja kuin 80-luvullakin eli inhimillistä tekijää ja luuloa ei ole saatu aisoihin. – Luulo liittyy olennaisesti riskikäyttäytymiseen. Erilaiset luulot vaativat systemaattista puuttumista. Puuttuminen on välittämistä: raja-aitoja ei saa olla, kaikki ovat työkavereita keskenään ja työpaikka on yhteinen. – Työsuojelu ei ole edunvalvontaa, vaan yhteistoimintaa. Virheet tulee aina etsiä toiminnasta ja ihmisten tekemiset on ihan eri prosessi. Etsitään siis asiaa, ei syyllistä. Riskikäyttäytymisen lisäksi teemapäivän osallistujajoukkoa mietitytti yhtiön vastuuhenkilöiden kiinnostus ja asenne työsuojelua kohtaan.

Varsinkin työturvallisuusasioissa

luuloihin on puututtava 16

– Yhtiön johto on sitoutunut turvallisuusasioihin ja se on turvallisen työskentelyn edellytyksien luomista, vastasi tuotannon palveluista vastaava johtaja Heikki Jääskeläinen ja esitti vastakysymyksenä, tulisiko sitoutumisen näkyä kiertämisenä kentällä, organisaationa, joka on valjastettu hoitamaan asiat kuntoon vai voisiko jokainen omalta osaltaan edistää työturvallisuusasioita mm. hoitamalla ilmoitusvelvollisuutensa. Roy Hagel vastasi, että yksikön johtajan näkyminen kentällä loisi positiivista fiilistä. Marko Lippo puolestaan peräsi parempaa vuorovaikutusta ja varmuutta tiedon eteenpäinmenosta. Nokelainen muistutti, että vastuu pysyy, vaikka tehtäviä voi ulkoistaa. Työsuojelutoimikunnan rooli on toimia asiantuntijaorganisaationa, joka yhdessä linjaorganisaation kanssa etsii ratkaisuja ongelmakohtiin. Ongelmat tulee ratkaista siellä, missä on vastuu. Nokelainen kannusti stevecolaisia ottamaan viestintävastuuta omille harteille. – Oma esimies on aina ensimmäinen, jolle työturvallisuusriskeistä tulee ilmoittaa, koska hän on vastuussa. Jos näin ei menetellä, ilmoittamista pitää harjoitella. Viestintä on jokaisen työntekijän vastuulla. Jorma Hagqvist totesi, että kentällä pelätään leimautumista ja siksi työturvallisuusriskeistä ei uskalleta ilmoittaa. Heikki Jääskeläinen vastasi, että pelko on turha, koska turvallinen työympäristö on kaikkien etu. –eh Marko Lippo, Jyrki Venäläinen ja Mika Mantere sekä takarivin Matti Kuikko, Heli Hyttinen, Fabrizio Ferrara ja Jari Olli kuuntelivat kovin vakavina Mira Nokelaisen puheenvuoroa.

Oli käydä pahasti… Jammu ja Pena olivat laivan sääkannella töissä. Pena lähti vetomestarilla alas ajoramppia pysähtyen sen alapäähän. Jammun tullessa 4-tonnisella haarukkatrukilla Penan perässä trukin jarrut eivät pitäneet ollenkaan kostean, öljyisen ja liukkaan pinnan takia. Trukin vauhti vain kiihtyi ja se iskeytyi vauhdilla päin vetomestarin hanhenkaulaa, joka tuli maston välistä ikkunan läpi hyttiin pysähtyen parinkymmenen sentin päähän Jammun kasvoista. – Onneksi laitoin silmät kiinni, niin etulasin sirpaleet eivät menneet silmiin, kertoo törmäyksestä pelkällä säihkähdyksellä selvinnyt Jammu. Tapaus sattui Hietasen yksikössä elokuun lopulla. Teksti ja kuvat: Arto Kauppila \s \s

Jammu ja Pena

a jankohtaista

Piia Virta toimi esittelymateriaalina työterveyshoitaja Arja Vuorenpalon näyttäessä ensimmäiset toimet ensiaputilanteessa.

 Ensiaputaitoja

Teemu Koivunen treenasi elvyttämistä puolikkaalla Annella.

5,92% Steveco

9,36% SaTe

5,98% Sterm

on taas päivitetty

Ensiapukoulutettujen määrä vaarallisella alalla, jollaiseksi satamaoperointi luetaan, tulee vähintään kymmenen prosenttia henkilöstöstä olla ensiaputaitoisia. Stevecon luku on tällä hetkellä työterveyden laskurin mukaan 12,3 %. Koulutettujen nimilistat yksiköittäin ja työpisteittäin on nähtävillä Pollarissa Turvallisuus ja työsuojelu-sivuilla sekä ilmoitustauluilla.

Sairauspoissaolot 1.1. – 30.10.

Hankinnat syynissä Joukko stevecolaisia sai kesällä sähköpostikyselyn omista hankintavastuistaan, hankintaprosessin kulusta ja kriteereistä, joilla toimittajan valinta tehdään. Syksyn aikana reilut kymmenkunta stevecolaista on päässyt kertomaan aiheesta suusanallisestikin. Kyse on Maria Savolaisen gradusta, jonka aiheena on Stevecon hankintatoimen nykytilan kartoittaminen ja sen kehittäminen. – Aloitin loppukesästä ja olen haastatellut henkilöt, jotka jollain tasolla hankkivat palveluita tai tavaroita. Vuoden loppuun mennessä työ on valmis, Maria kertoo. Hankintoja on vuosien varrella keskitetty osto-osastolle ja hankintoja tekevien määrää supistettu. Silti kehitettävää löytyy. – Mahdollisuuksia on paljon, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. Minulla on pieni ajatus mihin suuntaan Stevecolla hankintaa voitaisiin kehittää, mutta teen vain ehdotuksen ja muut tekevät päätökset. Marian opiskelut Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ovat loppusuoralla. Hän muutti jo keväällä takaisin kotikaupunkiin Kotkaan Lappeenrannassa vierähtäneiden noin viiden vuoden

Ossi Rautamies ja Jukka Määttänen opettelivat käyttämään defibrillaattoria.

Ensiaputaitoja koulutetaan stevecolaisille seuraavan kerran keväällä 2015 ja syksyllä ovat vuorossa lyhyemmät kertauskurssit. Tänä syksynä taitojaan kävivät kertaamassa vuonna 2011 koulutetut.

jälkeen. Opiskeluun liittyvässä puolen vuoden opiskelijavaihdossa Maria oli Barcelonassa. Tammikuussa hän valmistuu kauppatieteen maisteriksi ja edessä on työnhaku. – Toivoisin löytäväni hankinnan parista töitä, mielellään Kotkasta, kun poikaystävä asuu täällä, mutta ei Helsinkikään pois suljettu ole. Toissa kesänä olin espoolaisen firman reskontrassa kesätöissä. Se olikin ensimmäinen ns. oikea eli alaan liittyvä kesätyö. Maria on tehnyt työtään Ankkurin suojissa. Siitä oli mainio tilaisuus piipahtaa Suomineito-kuntotestiin lokakuun lopulla. – Tulos oli järkytys ja mietin, että pitää alkaa käydä kuntosalilla uudelleen. Olen aikanaan uinut kilpaa ja pelannut tennistä ja salibandya, mutta ne jäivät yläasteikäisenä. Nyt syksyllä aloitin baletin, josta haaveilin jo pikkutyttönä. – Ei se mitään satubalettia ole, vaikka ryhmän nuorimmasta päästä olenkin, Maria, 25, nauraa. -eh

Maria Savolainen on tehnyt graduaan Ankkurin suojissa.

Oma vaihto-oppilasvuosi jäi Pauliina Mohammedilta aikanaan haaveeksi, mutta kipinä toimimisesta nuorten kansainvälisen toiminnan parissa jäi kytemään. Muutama vuosi sitten Pauliinan perheessä asui vuoden thaimaalainen Dolly, nyt hän toimii ensimmäistä vuotta kansainvälisen YFU –järjestön (Youth For Understanding) vaihtooppilaiden tukihenkilönä Kymenlaaksossa ja on japanilaisen Ayakan ja hänen isäntäperheensä tukihenkilö. Aika varmasti edessäpäin on aika, jolloin Pauliinan oma tytär Pinja pakkaa laukut ja lähtee vuodeksi vaihtoon. – Ayaka asuu ja käy koulua Kuusankoskella, koska sieltä löytyi perhe, joka halusi luokseen vaihto-oppilaan. Meillä on huutava pula isäntäperheistä Kotkan seudulla, Pauliina kertoo. Isäntäperheenä voi toimia kokonaisen tai puolikkaan vuoden tai vain kesäajan. Ehdottomasti paras vaihtoehto kuitenkin olisi, jos nuoren perhe pysyisi samana koko vaihtovuoden. Isäntäperheiksi hakeutuville järjestetään infotilaisuuksia ja perehdytystä. Isäntäperhe ja vaihtoopiskelija saavat oman tukihenkilön, joka auttaa käytännön asioissa, kulttuuriin sopeutumisessa sekä mahdollisissa ristiriitatilanteissa. Tukihenkilöt toimivat vapaaehtoisuuden pohjalta ilman palkkaa. – Kotkassa on paljon vaihto-oppilaita, mutta YFU taitaa olla vielä vieras vaihtoehto. Vaihtoon haluavia nuoria on: vastikään haastattelin kaksi nuorta, Pauliina kertoo ja pyytää ottamaan rohkeasti yhteyttä häneen tai suoraan järjestöön (www.yfu.fi) jos tuntuu, että kodissa ja perheessä on tilaa yhdelle kansainväliselle nuorelle. Pauliinan tavoittaa Stevecon talousosastolta.

6 66 6 va p a r i

6 i

joulukisa

Isäntäperheistä huutava pula

Etsitään piileskeleviä piparkakkuja

Lehden sivuille on piilotettu kolme piparkakkua. Etsi ne ja merkkaa sivunumerot joko oheiseen kuponkiin tai sähköpostiviestiin. Lähetä vastaukset osoitteella Steveco Oy, Steveco-lehti, PL 44, 48101 Kotka tai sähköpostitse elina. harjama@steveco.fi. Muistathan lisätä etanapostiyhteystietosi myös sähköpostivastaukseen. Voit osallistua kisaan myös Polallarista löytyvällä sähköisellä lomakkeella. - Vastaukset viimeistään 28.2.2015. Osallistuneiden kesken arvotaan Steveco-tuotepalkintoja. Piparkakut löytyivät sivuilta

Nimi Tokiolainen Ayaka rakastaa Suomen luontoa.

Yhteystiedot

Ayaka odottaa lunta 17-vuotias Ayaka Ohashi on kotoisin Tokiosta ja käy Kuusankosken lukiota. Hän valitsi Suomen kohdemaaksi, koska halusi maahan, josta ei tiennyt yhtään mitään. - Suomi on semmoinen maa minulle. Täällä on mielenkiintoinen koulutus, kaunis luonto ja revontulia, Ayaka kertoo suorastaan erinomaisella suomenkielellä. Pauliinan mukaan Ayaka opiskeli suomea jonkin verran jo etukäteen Tokiossa. Mikä sitten on tullut Suomessa vastaan suurimpana yllätyksenä? – Ummm… hirviästi kylmä ilma ja pimeä ja koulusysteemi ovat suurimpia. Lisäksi on paljon vapaa-aikaa. Talven tuloon Ayaka on valmistautunut hommaamalla paljon vaatteita ja vitamiinia. – Minä tykkään talviurheilusta, haluan nauttia niistä. Haluan, että sataa lunta paljon ja aikaisin. Tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmiaan Ayaka ei vielä tarkalleen tiedä, mutta yksi asia on varma: halu opiskella kansainvälisiä asioita. Siinä toteutuu YFU:n toiminnan perusajatus: halu rakentaa nuorten kautta syvempää ymmärrystä kansojen välille. -eh

Syyskisaan osallistuttiin nyt myös Pollarin kautta Steveco-lehden kakkosnumeron syyskisassa lukijoiden tehtävänä oli etsiä lehden juttuteksteistä sana tutkimuskäytössäkin. Hyvin oli lehteä luettu: sana löytyi sivulla 10 julkaistusta Vaaratilanteista on ilmoitettava heti -jutusta.

Stevecolaisilla oli nyt ensimmäisen kerran mahdollisuus osallistua lehden kisaan Pollarin välityksellä, intran uudessa versiossa kun lomakkeen teko ei ole enää koko päivän projekti. Uudesta mahdollisuudesta otettiin koppi ja nettivastauskuponkeja tuli ilahduttava määrä perinteisten lehdestä leikattujen lisäksi. Onnetar arpoi Steveco -tuotepalkintojen voittajiksi seuraavat onnekkaat: Jukka Malm ja Maritta Pitkäkangas Kotkasta ja Jarmo Wuorlinna Haminasta.

Onnenmuruja ja arjen luksusta, päiväkirja kotiäidin elämästä

Laura ja Neela

Tarjouduin kirjoittelemaan kotona ollessani vaikkapa jonkun jutun henkilöstölehteen. Pyyntö tulikin kotiäidin päiväkirjasta. Mitä siis tapahtuu päiväsaikaan, kun aika monet ahertavat työn ääressä? Pitkiä aamu-unia, vauvan tuoksua ja tuhinaa? Ihanaa aikataulutonta elämää? Tarina kertoo Haskon perheen arkipuuhista yhden syksyisen viikon ajalta. Rauhallistako? En tiedä, mutta ainakin rannekellot olen hylännyt jo vuosia sitten, kun niistä loppui patterit.

Maanantai Perheemme esikoinen, seitsenvuotias Aapo lähti kouluun yhdeksäksi. Taksi haki ekaluokkalaisen hyvissä ajoin klo 8.35. Koulumatka on pienille koululaisille vaarallinen, kiitos koulukyydistä. Keskiveikka, kolmevuotias Eino odotteli veljen kanssa kuljetusta ja sanoi isolle veikalle heipat. Eino haluaisi jo mukaan ”koulun käyntiin”, mutta ensin käydään kerhoa. Eli Laajakoskella Seurakunnan leikkikerhoa. Se alkoi myös yhdeksältä. Taksin noukittua Aapon sain itseni ja Emmi-vauvan puettua ja pihalle. Viimeviikkoisen sairastelun jälkeen pientä kerholaista hiukan jännitti, mutta ihanan Satu-tädin tultua ottamaan vastaan eteisessä, murheet kaikkosivat ja kaveri hävisi reippaasti kerhoon. Kerhon aikana kävin ruokakaupassa ja keitin kahvit kotona itselleni. Emmi ihmetteli lattialla, kun äiti herkutteli pienellä mansikkaleivoksella (älkää kertoko kenellekään). Emmikin sai sosetta ja maitoa, sitten haettiin velipoika kerhosta. Reipas nuori mies saatiin taivuteltua mukaan kesken vauhdikkaan rosvo- ja poliisileikin. Kotona lounaspalaa äidille ja Einolle. Emmi nukkui päiväunia ja Eino jaksoi touhuttaa kerhon jälkeen omineen, tarkoittaen äidille kotihommia. Eino ja Neela

Ekaluokkalainen Aapo on kantanut jo kortensa kekoon, mitä tulee futisjoukkueen varainhankintaan. Pakkohan laatu oli tarkastaa ennen myyntiponnisteluja.

Koululainen pääsi koulusta yhdeltä. Syötiin välipalaa ja tehtiin yhdessä läksyjä, matikka on lempiaine. Äidin poika. <3 Päiväunien jälkeen lähdimme piipahtamaan parturoitaviksi, tai siis pojat. Isoveikka oli erittäin mielissään uudesta futiskampauksesta. Kuinka poika onkaan noin kasvanut. Sama poika kävi kauppaamassa naapureille futisjoukkueen pipareita ja toffeita illalla, kun äiti oli jumpalla. Piparit olivat saapuneet ja briiffausta ei oikein ehditty tekemään, mutta myyntitulos oli huikea ja hattu oli muistettu ottaa pois päästä. Tiistai Tänään oli lötköttely aamu, paitsi ettei ihan. Emmi tarvitsi maitoa kesken laiskottelun. Tänään äidin herkkyyshetki, kun kuulin kesken sohvapainin keskiveikan suusta: ”Olet kyllä ihana veikka”. Ei se ihan sellaiselta touhulta kuulostanut, mutta ehkäpä pojat tarvitsevat paininsa. Koululainen meni kympiksi. Tänään olimme kaikki odottelemassa ulkona koulukyytiä. Emmille ja Einolle tuplarattaat ja Neela-hauvalle hihna. Teimme metsälenkin. Eino halusi kävellä pitkiä pätkiä. Maltoin nautiskella kauniista syyskelistä metsässä ja antaa nuoren herran kävellä. Koira sai nauttia vapaana hajuista ja metsän eläimistö hienoista

lauluesityksistä; Fröbelin Palikoita sekä Hevisaurusta. Tänään on äidin nettipäivä. Selvittelin kadonneita rahojani, kun olin maksanut ystävän kimppalahjan osuuden toisen ystävän vanhalle tilille. Kenelle näitä nyt ei sattuisi? Ja aloin kirjoitella tätä tarinaa. Siis sillä aikaa, kun Emmi-vauva nukkui ja Eino sai katsella telkkaria. Koulupäivän jälkeen taas läksyt ja sitten meille tuli vieraita tutustumaan koiran karvoihin. Eli tullako vai eikö tulla. Näkyykö merkkejä allergiasta? Meidän koira tuli meille koiran tapaturman jälkeen, vielä pentuna, mutta kuitenkin jo sisäsiistinä. Ehkäpä kohtalo vai mikä, mutta tuota karvakasaa ei kukaan meiltä pois vie! Saas nähdä mihin ratkaisuun tämä toinen perhe päätyy. Koiran katsomisen jälkeen ruoka ja sitten lähdimme poikien kanssa kirjastoon. Tiesittekö, että edelleen lapset tykkäävät Pupu Tupunoista ja Pekka Töpöhännistä ja Teemu-kirjoista. Näitä on luettu minullekin aikoinani. Mauri Kunnaksen tuotanto on tietysti kova sana ja koululaiselle luetaan Risto Räppääjää. K e sk i v i i kk o Tänään päätimme lähteä Einon ja Emmin kanssa tutustumaan kunnan avoimeen päiväkotiin Lennartinraitilla. Kerhon Kaisa-täti on vanha luokkakaverini ja aivan ihana päiväkodin täti. Kaisa sai meidän ekakertalaisenkin avautumaan. Leikittiin kioskia, autoja, muovailtiin. Syötiin eväät ja päätettiin pistäytyä kaupassakin paluumatkalla. Koululainen tulikin näin ollen puolen päivän jälkeen ensimmäistä kertaa tyhjään kotiin. Olisi kuulemma viihtynyt yksin (Neela-koiran kanssa) kauemminkin. Sitten syötiin lounasta, painittiin, tehtiin läksyjä ja sovittiin koululaiselle leikkitreffit illaksi kaverin luo. Tänään kotityöt jäivät vähemmälle, tehtiin rauhassa ruoka ja lueskeltiin. Kun isoin veikka lähti leikkimään, me pienemmät mentiin alkuillasta leiksalle. Siellä löytyi kavereita äidille ja Einolle. Mukavaa vaihdella kuulumiset kylän mammojen kesken. Torstai Tänäänkin testasimme uutta ohjelmaa, kun lähdimme Karhulaan Boxille Musapyhikseen. Se olikin rumpusti-Einolle tosi mieluisaa, vaikka menimme päivän jälkimmäiseen ryhmään ja saimme olla ihan yksityisellä tutustumiskäynnillä. Eino totesi jo kotona, ettei sitten laulaisi musakerhossa ja pitikin sanansa. Mutta siltikin näytti viihtyvän kovasti. Kesällä

Emmi

Eino osallistui siskonsa ristiäisten lisäksi Jaska-sedän siunaustilaisuuteen. Niinpä pieni muusikko nautti kovasti hittibiisistä ”Jumalan kämmenellä”, kun siihen saatiin oikein kunnon leikkikin mukaan. Siitä tulee kuulemma 3-vuotiaalle turvallinen olo. Musapyhis otetaan säännöllisesti viikko-ohjelmaan, musisointi ei oikein ole äidin ominta juttua, mutta Einossa on selvästi enemmän Gröhniä kuin Leinoa, joten uhrauduttava on. Ja ihan mukavaa se oli äidille ja Emmillekin. Kerhon jälkeen kauppaan, kotiin lounaalle ja vauvasisko päiväunille. Sitten taas jotain kivaa Einolle telkkarista, että saa pätkähtää hetkeksi tietokoneen ääreen kahvikupin kanssa. Tänään oli sitten tehtävä eilen rästiin jääneitä kotitöitä. Lisäksi leivottiin omppupiirakkaa, kun kaksi kummia lupasi tulla kylään ostamaan futispojan karkkeja ja pipareita. Illalla äidin tähtihetki, kun pääsimme Neelan kanssa koirien kouluun. Tottelevaisuustreeni on kerran kahdessa viikossa. Meillä on seitsemän koiran toko-ryhmä. Arkielämässä ei uskoisi, kuinka paljon harjoitellaan tottelevaisuutta. Me ollaan bordercollie Neelan kanssa ehdollistuttu naksuttimeen ja nautimme suunnattomasti uuden opettelusta. Koiran pitäisi hoksata itse pienestä vihjeestä, mitä sen halutaan tekevän. Ja ohjaajan tulee naksuttimella kertoa koiralle täsmälleen oikea-aikaisesti, kun menee oikein. Mieletön hetki on se, kun näkee koiralla syttyvän lampun siinä pienessä koiran päässä. Ihan parhautta. Sovimme treenikaverin kanssa, että seuraavissa treeneissä kahden viikon kuluttua liikkeestä maahan meno sujuu kuin rasvattu, ilman käsiapua. Perjantai Perjantaina perhekerho. Koululainen jäi aamulla vajaaksi puoleksi tunniksi yksin ja me muut suuntasimme Laajakoskelle perhekerhoon. Kiva kerhokerta. Tutut kaverit ja hyvät jutut. Emmi-muru jaksoi olla hereillä koko kaksituntisen

kerhon. Ja miksei jaksaisi, kun kerhossa riittää innokkaita hoitajia ihanalle Emmi-vaavalle. Kerhon jälkeen lounas, pikkuinen Hasko päikkäreille ja siivoiluja. Sitten äiti alkaa valmistautua ravintolailtaan tai oikeammin iltapäivään. Meidän leiksan mammat. Kun on pieniä lapsia ja muita menoja, lähdemme ulos jo puoli viiden aikaan. Juhlimme Carinan synttäreitä. Tästä alkaa oma aikani ja päätän raporttini tähän. P.s. Tähän oli tarkoitukseni päättää raporttini kotiäidin viikosta, mutta olihan se palattava tekstin ääreen. Sillä ajelimme ”tyttö”porukalla syömään Loviisaan, josta synttärityttömme Carina on kotoisin. Sieltä vanhasta pappilasta löytyi aivan ihastuttava Bistro ja pihapiiristä Ölvin terassikahvila. Olimme määritelleet Carinalle synttärikortissa, että paikan hän saa valita makunsa mukaan, mutta seuraa ei. Paikan suhteen hän tekikin loistavan valinnan ja söimme elämämme hamppariannokset. Lasit viiniä olimme nauttineet ja kotimatka oli arvoitus. Liuta lapsia odotteli äitejään Kotkassa… Yllätettävä synttärisankari yllättikin meidät oikein kunnolla. Palattiin kotiin kuin prinsessat, kuinkas muuten? Suuren suurella valkoisella Limousinella. Arjen superluksusta! Irtokarkit Limousinen takapenkillä kruunasivat upean illan. (Ja jos joku ihmettelee, niin suhteilla oli osuutta asiaan, mutta sitähän me muut emme etukäteen tienneet.) P.p.s. Ihan näin montaa menoa meillä ei yleensä yhteen viikkoon mahdu. Päiväkirjaviikkoon sattui hetki, että olimme saaneet perheen iskän iltavuorot selätettyä ja siksi olimme vapaampia liikkumaan, myös koululainen oli alkanut tottua yksin oloon ja saatoimme liikkua hiukan vapaammin. Edellisen viikon sairastelutkin oli selätetty.

H i s t o r i a n h av i n aa

1994

Lehden 2/1994 kansikuvasta kerrotaan: ”Lastaustyötä Haminan satamassa Haminan Varusmiessoittokunnan tahdissa, Seppo Palviainen."

teveco -lehden vuoden 1994 ensimmäisessä numerossa kerrottiin, ettei Lehden nimi -kilpailu johtanut nimen vaihtamiseen. Ehdotuksia tuli runsaasti, mutta sitä oikeaa ei löytynyt. Jutussa kerrottiin etsintätyön jatkuvan muita keinoja käyttäen ja lisää ehdotuksiakin toivottiin kuitenkin muistaen, että Ste -alkuiset vaihtoehdot on jo käytetty loppuun. Mitäpä sitä hyvää muuttamaan, lehden nimi on 20 vuotta myöhemmin edelleen Steveco. Lehdessä 2/1994 haastateltiin yksikönjohtajia ja avainhenkilöitä. ”Kantasataman, Puolanlaiturin ja Sunilan yksikönjohtaja Jorma Pikkarainen ei allekirjoita väitettä, että Kantasatama joutaisi jo museoksi” ja ”Kantasataman toimintojen parantaminen tapahtuu tekemällä työtä, käyttämällä mielikuvitusta ja rakentamalla, ei missään tapauksessa museoimalla, Pikkarainen toteaa”. Vuosikymmenten mittaan yhtiöllä on ollut monenlaisia kampanjoita, joilla on pyritty kohottamaan henkilöstön hyvinvointia. 20 vuotta sitten kerrottiin kuntoremontista, jonka tarkoituksena oli antaa kipinä omatoimiseen kunnon ylläpitämiseen. Kuntoremontti oli viikon mittainen ja se toteutettiin Imatran Kylpylässä. Kuntoremonttiin osallistuttiin omalla ajalla, mutta muista kuluista vastasivat työnantaja, Lomaliitto ja LEL. Vuonna 1994 kuntoremontteja järjestettiin kolme. Jutun viimeinen lause

on toivoa antava nykypäiväänkin: ”Kaikesta voi nähdä, että työ henkilökunnan kunnon kohentamiseksi ei ole mennyt hukkaan”. Vuonna 1994 huolinnasta kertova juttu oli otsikoitu Kaikki palvelut ketjussa. Tekstistä selviää, että ”satamassa koko palveluketju fyysisestä toiminnasta paperitöihin on niputettu yhdeksi. Jokaisessa satamassa on yksi huolintaosasto, joka hoitaa niin viennin,

tuonnin kuin transitonkin. Ennen muutosta osa toiminnoista hoidettiin keskitetysti.” Paljon muutoksia - ja muuttoja - on tälläkin saralla vuosien saatossa tapahtunut. Nyt puhutaan koko kuljetusketjusta tuotannosta lopulliselle vastaanottajalle. –eh Joululehden sivulla 27 on Sydämeeni joulun teen sanat ja nuotit.

ISO KIITOS! Työkavereille Mussaloon muistamisesta ja Jorkalle hienosta Satamakuvia -kirjasta. Toivoo: Eläkeläis-Karppa Kiitos muistamisista jäädessäni eläkkeelle! Markku Nikula

Monta on aihetta kiittää niistä luettelon tehdä vois, ehkä nyt kuitenkin riittää, kun tärkeimmän kerron pois! Hyvää jatkoa ja kiitos yhteistyöstä kanssanne. Heli Virén

Hauskaa Joulua ja Onnellista vuotta 2015 Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2015

 Haminan Satamatyönjohtajat Pro ry  Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015

Kotkan Satamatyönjohtajat Pro r.y.  Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta jäsenistölle ja heidän perheenjäsenilleen sekä kaikille stevecolaisille

Helsingin Ahtaustyöntekijät r.y. 

Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015 kaikille stevecolaisille perheineen! toivottaa AKT:n toimihenkilöt 

Rauhallista joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle 2015 Toivottavat Ammattiliitto Pron Stevecon toimihenkilöt 

Kotkan Sataman Eläkeläiskerho toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta jäsenille ja lukijoille 

Kotkan Ahtaustyöntekijät r.y. Toimikunta toivottaa jäsenistölleen ja koko Stevecon henkilökunnalle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2015

RISTIKKO 3/2014

Sanaristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme jälleen kolme esinepalkintoa. Ristikon palautus viimeistään 28.2.2015 mennessä Elina Harjamalle Kipparinkulmaan (osoite PL 44, 48101 Kotka).

Nimi Osoite

Ristikko 2 / 2014 voittajat Fredy Friberg, Kotka Anneli Jakonen, Hamina Markku Manninen, Kotka

STEVECO Seuraava Steveco ilmestyy huhtikuussa 2015. Lehteen tarkoitettu materiaali tulee toimittaa Steveco-lehden toimitukseen viimeistään 1.4.2015 osoitteella Steveco-lehti, PL 44, 48101 Kotka tai sähköpostitse elina. harjama@steveco.fi. Voit lähettää kilpailuvastauksen ja ristikon samassa kirjekuoressa. Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutokset henkilöstöhallintoon.