Premissi 5/2013

TERVEYS- JA SOSIAALIALAN JOHTAMISEN AIKAKAUSLEHTI

Uusi kenttäjohto ohjaa ensihoitoa Seinäjoella.

SUUNNITELMA | 44–51

Monituottajamalli pelastaa perusterveydenhuollon, uskoo THL. AJANKOHTAISTA | 4–5

Lempeää hoitoa syömishäiriöihin, sanoo Pia Charpentier.

05|2013

Kuormittava työ vaikuttaa vanhuuteen.

HYVINVOINNIN MITTAAJA | 18–19

Miten tehdä lääkearviointeja riskipotilaille?

ASIANTUNTIJALTA | 28–32

Suomi ei ole valmis potilasdirektiiviin, epäilee Juha Tuominen.

TOIMENPIDE | 52–57 ILMIÖ | 10–16

Ammattijohtaja kysyy asukkailta 6

430038 281029

OHJAIMISSA HÄMEENLINNAN PALVELUTUOTANTOJOHTAJA PÄIVI RAUKKO | 20–27

5/2013

2

sisältö AJANKOHTAISTA | 4–5 THL haluaa hoitojonot pois monituottajamallilla.

ASIANTUNTIJALTA | 28–32 Lääkearviointien mallit riskipotilaille

TYÖKALUPAKKI | 6–7 Miten viedään näyttöön perustuvaa tietoa työpaikoille?

ASIANTUNTIJALTA | 33–37 Lapsiperheet hukassa päihdepalveluissa

Raimo Ojala, Jouni Ahonen, Toivo Naaranlahti

Outi Kanste, Tuuli Pitkänen, Marja-Leena Perälä

VALTAKUNNAN VISIO | 9 EU haluaa yhdistää terveysalan toimijoita innovoimaan hankerahalla.

ASIANTUNTIJALTA | 38–42

Hanna Rusila

Anne Salonen, Kirsi Huttunen

ILMIÖ | 10–16 Suomi valmistautuu potilasdirektiivin voimaantuloon ensi vuoden alusta.

SUUNNITELMA | 44–51 Kenttäjohtajien organisaatio uudisti ensihoitoa Etelä-Pohjanmaalla.

Minna Kataja

Outi Rantala

HYVINVOINNIN MITTAAJA | 18–19 Miten kuormittava työ vaikuttaa ikääntymiseen?

TOIMENPIDE | 52–57 Syömishäiriökeskuksessa hoidot räätälöidään yksilöllisesti.

Suvi Hurri

Emmi Oksanen

OHJAIMISSA | 20–27 Hämeenlinnan palvelutuotantojohtaja Päivi Raukko puhuu osallisuudesta.

LEPOTILASSA | 58 Johtaja Tiina Surakka piirtää sarjakuvia sukulaisilleen ja luennoilleen.

Potilasmuistutukset ovat yksilöllisiä

Minna Kataja

SUUNNITELMA | 44–51

”Ensihoidon suunnittelu tehostui Etelä-Pohjanmaalla."

Kenttäjohtaja Jarmo Lahtela

5/2013

3

ö 05.13 Parasta ratkaisua etsimässä Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamisen tavoitteina on parantaa asiakaslähtöisyyttä ja helpottaa henkilöstön rekrytointia.

Toistaiseksi on kuitenkin vain vähän kiinnitetty huomiota siihen tapaan, jolla sosiaali- ja terveyspalveluja tuotetaan asiakaslähtöisesti.

Toimivimmat ratkaisut on luotu niin, että kansalaiset saavat perusterveydenhuollon läheltä ja erikoissairaanhoito on keskitetty suuriin yksiköihin. Suomessa yritämme nyt keskittää terveys- ja sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin ja yhdistää kaikki palvelut.

Ranskalaista terveydenhuoltoa on arvioitu OECD:n mittareilla yhdeksi maailman parhaimmista. Asiakaslähtöisyys toteutuu pienillä yksityisten lääkäreiden ja hoitajien vastaanotoilla. Rekrytointiongelmia ei ole, koska lääkärit ja hoitajat ovat motivoituneita hoitamaan omia yrityksiään ja sovittua aluetta. Erikoissairaanhoito on keskitetty suuriin yksiköihin, joissa on laajaa erikoisosaamista. Ranskalaiset ovat tyytyväisiä terveydenhuoltoonsa.

Samantyyppinen järjestelmä on Tanskassa, missä perusterveydenhuolto on yksityisten ammatinharjoittajien, yleislääkäreiden, perustamien klinikoiden vastuulla. Kansalaiset voivat valita lääkärinsä hyväksyttyjen klinikoiden listalta.

Yleislääkärit ovat tehneet sopimuksen alueen viranomaisen kanssa ja toimivat portinvartijoina erikoissairaanhoitoon. Klinikkaa voi vaihtaa kol-

men kuukauden välein, mutta useilla perheillä on ollut oma perhelääkäri jo vuosia läheisessä korttelissa.

Suomessa aiotaan keskitettää perusterveydenhuollon palveluja suuriin yksiköihin jopa pois kotipaikkakunnalta. On esitetty, että pienissä kunnissa kiertelevistä autoista hoidetaan perusterveydenhuollon vastaanottoja. Mahtaako asiakaslähtöisyys olla suunnitelmissa johtotähtenä? Ei ole näyttöä siitä, että rekrytointi onnistuisi suuriin organisaatioihin keskittyvässä perusterveydenhuollon palvelurakenteessa.

Entä miten perustellaan erikoissairaanhoidon pilkkomista yhä pienempiin 50 000 asukkaan keskittymiin? Haluaisimme nähdä ne arviot, joissa on mitattu tällaisen järjestelmän hyöty.

Monissa maissa on hyvää näyttöä erikoissairaanhoidon keskittämisestä isoihin yksiköihin, esimerkkinä vaikkapa suuret syöpäkeskukset Ranskassa.

Hyvät arviot Tanskan ja Ranskan malleista ovat kaikkien luettavissa. Malleissa pieniä perusterveydenhuollon yksiköitä johdetaan hyvin ja erikoissairaanhoito on keskitetty isoihin yksiköihin. t

Pääkirjoitus Merja Miettinen, päätoimittaja Minna Kataja, toimituspäällikkö

www.premissi.fi PÄÄTOIMITTAJA Merja Miettinen hallintoylihoitaja dosentti merja.miettinen@premissi.fi TOIMITUS Minna Kataja toimituspäällikkö toimitus@premissi.fi 044 529 0033

KUSTANTAJA Fioca Oy Sairaanhoitajaliiton koulutus- ja kustannusyhtiö Asemamiehenkatu 2 00520 Helsinki ULKOASU JA TAITTO www.skilla.fi TOIMITUSNEUVOSTO Pekka Huuhtanen Margita Klemetti Merja Merasto Tiina Mäki Mikko Nenonen Vuokko Niiranen Olli Nylander Elina Viitanen TILAAJAPALVELU iO Kustantajapalvelut Oy Puuvillakatu 4C4, 30100 Forssa (03) 4246 5340 tilaus@kustantajapalvelut.fi TILAUSHINTA Vuosikerta 6 numeroa kestotilaus 107,98 € (sis. 10% alv:n) määräaikaistilaus 117,06 € (sis. 10%:n alv:n) ILMOITUSMYYNTI Helsingin Editele Oy Heikki Holopainen (09) 692 6946 heikki.holopainen@editele.fi Premissi 6/2013 ilmestyy 12.12.

Ilmoitusvaraus 14.11. mennessä Premissi 1/2014 ilmestyy 17.2.

Teema: terveydenhuollon innovaatiot PAINOPAIKKA Scanweb, Kouvola 2013 KANNEN KUVA Pietari Hatanpää Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

”Toimivissa ratkaisuissa kansalaiset saavat perusterveydenhuollon läheltä, ja erikoissairaanhoito on keskitetty suuriin yksiköihin.”

ISSN 1796-4709 8. vuosikerta AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Petri Blomqvist Juha Harju Pietari Hatanpää Suvi Hurri Ari Ijäs Emmi Oksanen Outi Rantala Hanna Rusila

1/2013 5/2013

4

AJANKOHTAISTA TEKSTIT MINNA KATAJA KUVA SHUTTERSTOCK

Monituottajamallilla hoitojonot pois HL esitti Vaikuttajaseminaarissa aloitteen, jonka tavoitteena on turvata perusterveydenhuollon saatavuus ja poistaa hoitojonot. Aloitteen takana on ennen muuta suomalaisten tyytymättömyys terveyskeskuspalvelujen saatavuuteen. Suomalaiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa lääkäriin pääsyn suhteen tulotasonsa ja työpaikkansa perusteella.

Noin kolmannes suomalaisista joutuu jonottamaan kiireettömään hoitoon terveyskeskuslääkärin vastaanotolle vähintään viisi viikkoa. Lääkäreitä on valmistunut lisää, mutta he ovat menneet töihin yksityisiin yrityksiin.

T

THL:n aloite: Jonottamatta hoitoon Julkisesti rahoitettujen perusterveydenhuollon palvelujen tuottajakuntaa monipuolistetaan niin, että julkista, yksityistä ja kolmatta sektoria koskevat täysin samat periaatteet ja vaatimukset.

1

Terveydenhuollon toimintatapa muutetaan sellaiseksi, että potilas voi valita hänen kannaltaan toimivimman palveluntarjoajan. Palveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta hylätä ketään potilasta. Raha seuraa potilasta palvelujen tuottajalle.

2

Työnjakomalleilla vapautetaan lääkärityövoimaa hoitamaan vaativimpia potilaita ja siirretään potilaiden seuranta- ja tukivastuita hoitohenkilökunnalle.

3

Työterveyshuoltoa kehitetään niin, että voimavarat kohdistetaan perustehtävään eli työkykyä ja työhön paluuta edistäviin toimintoihin.

4

Järjestävän tahon on oltava riittävän vahva, mieluiten 12–15 sote-aluetta tai 4–5 erityisvastuualuetta.

Vain vahva järjestäjä kykenee ohjaamaan yksityistä ja julkista palvelutuotantoa.

5

Tarvitaan vahvaa kansallista ohjausta ja seurantatietoa.

6 7

Perusterveydenhuollon palvelujen vahvistaminen edellä mainituilla tavoilla edellyttää lisärahoitusta, joka olisi noin 250–350 miljoonaa vuodessa. Lisärahoitus voidaan kerätä sairaanhoitomaksua korottamalla, minkä vaikutus keskituloiselle olisi noin 65–90 euroa vuodessa.

5/2013

5

sa palveluntarjoaja menettäisi oikeutensa tuottaa julkisesti rahoitettuja palveluja.

Ehdotuksen mukaan palvelun tuottajille määriteltäisiin erilaisia palvelupaketteja, joiden mukaan potilaan hoito korvattaisiin tuottajille. Teperin mielestä palvelupaketteihin voidaan sisällyttää myös sosiaalipalveluja.

KAIKKI KAPASITEETTI KÄYTTÖÖN

”Palveluja pystytään kehittämään ennakoivalla tavalla.”

Yrityksille mahdollisuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Juha Teperi sanoo, että uudistus toteutuessaan merkitsisi isoa muutosta ja mahdollisuutta yksityisille palveluntarjoajille.

THL:n aloitteessa ansaintalogiikka perustuisi kapitaatiokorvaukseen eli palveluntuottaja saisi kustakin potilaasta kokonaiskorvauksen riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaisia hoitoja hän saa. Tämä korvaus sidottaisiin palvelujen tarvetta ennustaviin tekijöihin kuten potilaan ikään.

– Yksityiset yritykset joutuisivat miettimään hoidon kokonaisuutta toisella tavalla, he eivät voi pyörittää vain suoritetehdasta. Kapitaatiokorvaus kannustaa palveluntuottajaa hoitamaan potilaan asiat kuntoon kerralla, Teperi toteaa.

Tällä hetkellä yksityiset yritykset paikkaavat niitä kuntien palveluja, jotka eivät toimi. Moni kunta joutuu ulkoistamaan palveluitaan kriisitilanteessa.

– Järjestäjän kannalta toiminnan kehittäminen olisi ennakoivaa, eikä vain reagointia kriiseihin, Teperi jatkaa.

Hän tähdentää, että palvelujen tulee olla kansalaisten perusoikeuksien kannalta kestävällä pohjalla. Siksi THL ehdottaa, että palveluntarjoajien tulee ottaa kaikki potilaat vastaan.

– Ketään ei saa jättää hoitamatta, koska muussa tapaukses-

Minkälainen vaikutus näin isolla muutoksella olisi potilaisiin?

– Kansainvälisten kokemusten mukaan terveyspalveluja aktiivisesti vaihtavien määrä on suhteellisen pieni. Kuitenkin nyt kun Suomessa on hoitojonoja, alkuvaiheessa varmasti moni vaihtaisi palveluntarjoajaa, Juha Teperi uskoo.

– Tämä vahvistaisi perusterveydenhuoltoamme ja kansalaiset pääsisivät nopeammin lääkärille.

Suomi on hyvästä terveydenhuollon menneisyydestään huolimatta jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista kun katsotaan erilaisia laatumittareita. Terveyskeskusten kehittäminen tuntuu olevan umpikujassa, koska niiden asiakkailla on vaikeita ongelmia, eikä pätevää henkilökuntaa löydy kaikkiin terveyskeskuksiin. Esimerkiksi lastensairauksien hoidossa rikkaiden ja köyhien perheiden välinen epätasa-arvo on ilmeinen. Suomi on mitattu kansainvälisissä vertailuissa tulonjaon ja palvelujen saatavuuden perusteella jo yhdeksi OECD:n epätasa-arvoisimmaksi maaksi.

Valinnanvapauden edellytyksiksi on mainittu, että palvelujen laadusta ja vaikuttavuudesta tulisi olla mahdollisimman paljon tietoa. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen suhtautuu valinnanvapauden lisäämiseen kriittisesti.

LAATUREKISTERIN VAIKUTUKSIA

Juha Teperi on tutustunut Kööpenhaminassa Tanskan terveydenhuollon nettipalveluihin, joissa palvelutuottajien laatutiedot ovat kaikkien nähtävissä. THL kehittää Suomessa palveluvaakaa.

– Tanskalaiset kertoivat, että kansalaiset eivät ole käyttäneet vertailutietoa hyväkseen kovin paljon, eikä sillä ole ollut valtavaa vaikutusta asiakkaiden tekemiin valintoihin. Mutta rekisterin olemassaololla on ollut suuri merkitys palvelujen laatuun, sillä kukaan ei halua näkyä lehtien palstoilla muita huonompana, Teperi sanoo.

Osastojohtaja Markku Pekurinen totesi, että uudistukseen vaadittava 250–350 miljoonaa euroa vuodessa on iso raha tällä hetkellä. Rahoitusjärjestely voidaan kuitenkin purkaa myöhemmin, kun laitoshoidon rakenteen keventämisestä aiheutuvat säästöt toteutuvat.

5/2013

6

AJANKOHTAISTA

Taitava virtuaalijohtaja kasvattaa bisnestä Sosiaalisella medialla ja teknologialla tulee olemaan suuri vaikutus johtamiseen. Uudentyyppistä johtamista tarvitaan, kun aika ja paikka eivät yhdistä työntekijöitä. Johtajan tehtävänä on vaikuttaa sekä asiakkaisiin että työtiimeihin verkossa.

– Tulevaisuutta on, että johtaminen inhimillistyy. Johtajan persoona ja hänen henkilökohtainen minä sekoittuvat sosiaalisessa mediassa, sanoi toimitusjohtaja Iiro Pohjanoksa Profisson järjestämässä aamiaistilaisuudessa.

Vielä ei kuitenkaan sosiaalinen media näy johtamisessa, vaikka Pohjanoksan mielestä se on yrityksille suuri mahdollisuus. Toistaiseksi sosiaalinen media Facebookin kautta liittyy voimakkaammin vapaa-aikaan kuin työelämään. Nyt onkin johtajien hyvä aika opetella ”virtuaalikuuntelua”.

– Negatiivisia keskusteluja sosiaalisessa mediassa ei kannata säikähtää vaan niitä pitäisi pystyä käsittelemään. Kaikenlainen keskustelu on tärkeää, koska se vie asioita eteenpäin, Pohjanoksa sanoi.

Virtuaalijohtamisen hyötyjä voi olla vaikea aluksi nähdä.

– Esimerkiksi strategioita voidaan viedä eteenpäin tehokkaasti etenkin organisaatioissa, jotka toimivat useilla eri paikkakunnilla ja globaalisti.

– Virtuaalijohtamisen avulla yritys voi löytää aivan uusia tapoja toimia ja se on mahdollisuus kasvattaa bisnestä, Pohjanoksa kannusti.

Profisson asiantuntija Tiina Vartiainen kertoi, että virtuaalijohtamisessa on olennaista johtaa henkilöstön tavoitteita ja tuloksia.

Siksi tiimiin olisi hyvä valita itseohjautuvia, aktiivisia henkilöitä.

– Avainsanoja itseohjautuvissa tiimeissä ovat luottamus ja yhteisesti sovitut säännöt, ja useat lähijohtamisen periaatteet toimivat virtuaalijohtamisenkin pohjana.

Virtuaalijohtaminen muuttaa myös työympäristöä. Yritysten kannattaa panostaa hyvään tekniikkaan ja viihtyisiin toimistotiloihin, jotka toimivat yritysten tiimien tapaamis- ja kokouspaikkoina. Esimerkiksi DNA:lla on rohkaisevia esimerkkejä siitä, että tiimit pysyvät tehokkaina vaikka työaikaa ei tiukasti seurata.

Profisso kehittää asiakasyritystensä henkilöstöä ja johtamista. Yritys kuuluu MPS-yhtiöihin.

5/2013

Mitä työpöydällä on huomenna? | TYÖKALUPAKKI

Kirjan Johda näyttö käyttöön hoitotyössä kirjoittajia ovat: Arja Holopainen Kristiina Junttila Virpi Jylhä Anne Korhonen Salla Seppänen Fioca Oy, 2013

Työkalukirja hoitotyön johtajille TEKSTI MINNA KATAJA KUVA PIETARI HATANPÄÄ

Johda näyttö käyttöön on tervetullut kirja ajankohtaisesta aiheesta: miten edistää näyttöön perustuvaa toimintaa työpaikoilla. Se on käsikirja hoitotyön johtajille, jotka vievät eteenpäin tiedolla johtamisen ja osallistavan johtamisen periaatteita.

– Kirjaan on koottu keskeistä tietoa niistä työkaluista ja tietolähteistä, joita hoitotyön johtaja tarvitsee. Lisäksi kirja sisältää käytännön esimerkkejä, joita he voivat peilata omiin kokemuksiinsa, sanoo yksi kirjoittajista, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittämispäällikkö Kristiina Junttila.

– Kirjan kirjoittaminen monialaisessa työryhmässä on sekä opettavaista että rikastuttavaa, hän kertoo prosessista.

Kirjoittajien mielestä näyttöön perustuva toiminta on käsitteenä kokenut inflaation: sitä käytetään juhlapuheissa, mutta aina ei ole selvää mitä sillä tarkoitetaan. Näytöllä tarkoitetaan parasta mahdollista saatavilla olevaa tietoa, jota käytetään potilaan hoidon ja palvelujen järjestämiseen. Kliinisessä päätöksenteossa otetaan lisäksi huomioon potilaan oma näkemys, olosuhteet ja päätöksentekijän kokemustieto.

– Hoitotyössä ei aina kaikesta voida saada tieteellistä näyttöä.

Silloin voidaan poimia hyviä käytäntöjä muilta tai oppia parhailta vertaisarviointi-toiminnalla (benchmarking), Junttila sanoo.

MITEN TIETO SIIRTYY PÄÄTÖKSIIN?

Näyttöön perustuvan toiminnan vieminen päätöksentekoon on edelleen hidasta, voi viedä jopa 10–15 vuotta ennen kuin tutkimustieto on käytössä kliinisessä päätöksenteossa.

Kristiina Junttilan mukaan näyttöön perustuvaan toiminnan edistämiseen kuuluu selkeä vastuun jakaminen eri ryhmille ja henkilöille.

– Kun isossa organisaatiossa tietoa tulee paljon ja monesta eri suunnasta, on vastuutus ja koordinointi tärkeää. Mukaan tarvitaan kaikki, hän sanoo.

Husissa potilaan hoitoon liittyvät linjaukset ohjeistaa johtajaylilääkäri asiantuntijaryhmien valmistelun pohjalta. Keskeisessä roolissa ovat verkostoperiaatteella toimivat eri aihealueiden asiantuntijaryhmät, joiden kautta näyttöön perustuvaa toimintaa voidaan organisaatiossa levittää ja implementoida. Husissa strategisiin tavoitteisiin on nostettu kaatumisten ehkäisy, painehaavojen ehkäisy, ravitsemustilan turvaaminen ja kivunhoito. Näiden asioiden toteutumista seurataan selkeillä mittareilla.

– Lisäksi yksiköissä on vastuutettu erilaisia toimintoja hoitajille – Yhdysvalloissa heitä kutsutaan championeiksi eli mestareiksi – jotka vastaavat tietyn potilasryhmän ohjeista. Heidän vastuulleen kuuluu ohjeiden päivitys, Junttila sanoo.

Kun näyttöön perustuvaa toimintaa juurrutetaan käytäntöön, toimii apuna Hoitotyön tutkimussäätiön näyttöön perustuvien toimintojen yhtenäistämisen toimintamalli, jota tutkimusjohtaja Arja Holopainen on kehittänyt yhteistyössä useiden asiantuntijoiden kanssa. Malli ja sen toimeenpano-ohjeet löytyvät juuri ilmestyneestä kirjasta.

– Mallia käytetään myös Helsingin yliopistollisen keskussairaalan isossa tulosyksikössä ja aiomme testata mallia uusimman hoitotyön suosituksen leikkauspotilaan akuutin kivunhoidon suosituksen toimeenpanossa, Junttila sanoo.

Päivittäisten rutiinien muuttamisessa tärkeintä Junttilan mukaan on, että lähiesimies tiedottaa hyvin asiasta, kertoo selkeästi miksi toimintaa muutetaan, keskustelee kaikkien kanssa ja on yhteydessä asiantuntijoihin.

– Kirjassa olemme käyttäneet esimerkkinä käsihygieniaa. Vaikka se on todettu potilasturvallisuudelle hyväksi, laistetaan siitä toisinaan. Olemme tavoitteellisten kehityskeskustelujen kautta edistämässä sitä asiaa, että henkilökunta sitoutuisi yhä paremmin yhteisiin tavoitteisiin: potilaan parhaaseen hoitoon, hän sanoo. t

7

I

AA

LI

KU

N TAM

(# + #$ '(#" (-+ ""+' #) )()'(

&# , &# '' #" '( & # ) (+ ,

&# #) )()'# ! "( # #" '* ( ' " +!!-&&+ ' " (# ! "" " ((-! ' '(- ( )* '( $ & "( ! ' '( ) !) " ) $$)#' " * & #'(##"

" (( " ( '# ( (#$&# . !% !#

$ !# (# .

!

5/2013

Mihin Suomea viedään ja miksi? | VALTAKUNNAN VISIO

EU-rahalla innovaatioita kansanterveyteen TEKSTI HANNA RUSILA

Euroopan unionin uuden seitsenvuotisen terveysohjelman rahat tulevat pian hakuun. Painopiste on terveydenhoidon tehokkuuden kehittämisessä.

T

alouskasvu ja terve väestÜ linkittyvät tiiviisti yhteen. Tähän ajatukseen pohjautuu EU:n kolmas monivuotinen terveysohjelma, jolla ohjataan yhteistä budjettirahoitusta terveysviranomaisille, yliopistoille, yrityksille ja järjestÜille vuosina

2014–2020.

Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth) -toimintaohjelman kautta jaetaan rahaa terveyshankkeille yhteensä 449 miljoonaa euroa. Tuettavat hankkeet valitsee EU:n komissio.

Painopisteitä on neljä: innovaatiot ja terveydenhuoltojärjestelmien kehittäminen, asiantuntemuksen jakaminen yli valtiorajojen, keskeisten kansanterveysriskien – muun muassa tupakoinnin ja ylipainon – kustannustehokas torjunta sekä pandemioiden kaltaisiin yhteisiin terveysuhkiin varautuminen.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (EPP-ryhmä) kannustaa suomalaisia toimijoita laittamaan pian viisaat päät yhteen, sillä ohjelman alkuvaiheessa rahaa on tarjolla parhaiten. − Summaa ei jaeta kansallisesti vaan hankkeittain. Hyvin valmistelluilla hakemuksilla on suurimmat mahdollisuudet mennä läpi. EU rahoittaa 60 prosenttia hankkeiden kokonaiskustannuksista, erityisen hyvin perustelluissa tapauksissa jopa 80 prosenttia, Pietikäinen kertoo.

ETĂ„SEURANTAA JA KOTIHOITOA

Ohjelmaan varattu raha ei toki riitä ratkaisemaan 28 EUmaan kaikkia terveyshaasteita väestÜn ikääntyessä ja talouden yskiessä. Yksittäisille kehityshankkeille siitä kuitenkin irtoaa merkittäviä siivuja.

Pietikäinen mainitsee esimerkkejä siitä, mitä hankkeet voisivat olla: − Yhdeksi kehityskohteeksi näen laitteet, ohjelmat ja tietoalustat, jotka mahdollistaisivat muistisairaiden ja iäkkäiden terveydentilan seuraamisen napinpainalluksella. Näin rutiinimittauksia varten ei tarvitsisi matkustaa terveyskeskukseen. − Organisointipuolella taas kaivattaisiin innovaatioita muun muassa pitkäaikaissairaiden kotisairaanhoidon kehittämiseen. Etäseurantalaitteet nopeuttaisivat puuttumista ongelmiin, ja hoito voitaisiin aloittaa potilaan kotona.

KansanterveystyÜn avainsanoja ovat terveet elintavat, aktiivinen ikääntyminen, terveysteknologia, syrjäytymisen ehkäisy sekä kroonisten sairauksien hoito.

Pietikäinen korostaa, että toimintaohjelmassa kannustetaan yhdistämään osaamista kansallisten rajojen yli. Suomalaiset voisivat etsiä hankekumppaneita esimerkiksi Ranskasta, Espanjasta tai Itä-Euroopan maista.

Ihannetilanteessa innovointiin osallistuisi neljänlaisia toimijoita: kansanterveysviranomaisia, yliopistoja, kansalais- ja potilasjärjestÜjä sekä kaupallistamisen osaavia yrityksiä. – Toivottavasti Suomesta lähtee liikkeelle isompi ryhmittymä. Yksi tai kaksi monen tahon yhteishanketta toisi parempia ja yhteentoimivampia lopputuloksia kuin 50 pientä. – Ideoiden ja toimijoiden yhdistäminen lisää myÜs mahdollisuuksia saada hankkeelle enemmän tukea, Pietikäinen NVJTUVUUBB t

�EU KANNUSTAA YHDISTÄMÄÄN OSAAMISTA RAJOJEN YLI."

9

5/2013

10

ILMIÖ | Tarkastelee johtamista suurennuslasilla.

Potilaan läpivalaisu Potilasdirektiivi toi keskustelun terveydenhuollosta tiettyyn pisteeseen: hoitopöydällä makaa nyt koko Suomi. Verenkierto (rahoitus) on häiriintynyt ja lihakset (kunnat) tarvitsevat kipulääkitystä.

TEKSTI MINNA KATAJA | KUVAT SHUTTERSTOCK

S

uomessa valmistellaan parhaillaan potilasdirektiivin toimeenpanoa. Direktiivin perusteella potilas voi hakea vapaasti terveydenhuoltopalveluja toisesta EU- tai Eta-maasta tai Sveitsistä.

Potilasdirektiivin säännökset tulevat voimaan rytinällä: jo ensi vuoden alusta. Direktiiviä sovelletaan kaikkeen terveydenhuoltoon riippumatta siitä, miten se on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu, tai onko se julkista tai yksityistä. Direktiivi sisältää säännöksiä paitsi hoitoon hakeutumisesta ja sen korvaamisesta, myös terveydenhuoltojärjestelmille asetetuista vaatimuksista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä.

Syyskuussa annetussa hallituksen esityksessä todetaan, että ”potilasdirektiivin tavoitteiden yhteensovittaminen terveydenhuollon asumisperusteisen palvelujärjestelmän ja monikanavaisen rahoitusjärjestelmän kanssa on vaikeaa”. Nykymallissa hoidon potilaalle korvaa sairausvakuutusrahasto (Kansaneläkelaitos), kotikunta ja joissakin tapauksissa valtio.

Direktiivi luo painetta muuttaa Suomen monikanavaista rahoitusjärjestelmää. Hallitus on päättänyt sen purkaa, mutta keinot ovat vielä auki.

5/2013

11

5/2013

12

ILMIÖ | Tarkastelee johtamista suurennuslasilla.

AVOIMEMPI MÄÄRITTELY – SELKEÄMPI HINNOITTELU?

Suomessa on keskusteltu piilopriorisoinnista, jota tapahtuu, kun julkisessa terveydenhuollossa tehdään hoitopäätöksiä. Hoitojen laatu vaihtelee kuntien välillä ja samojen toimenpiteiden hinta vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta.

Palveluvalikoiman määrittely on osa poliittista prosessia ja priorisointia tehdään myös palvelujen saatavuuden kautta. Priorisointia tehdään ohjailemalla terveydenhuollon rahavirtoja kuntien päätöksentekopöytien kautta.

Lääkintöneuvos Jukka Mattilan mukaan palveluvalikoiman määrittely ei tarkoita resurssien leikkauksia tai kavennuksia. Hän korostaa, että tärkein asia on määritellä palveluvalikoimassa niitä kohtia, jotka ovat epäselviä.

– Priorisointia tekevät ensi sijassa lääkärit

Miten direktiivi toimeenpannaan?

MX`e j\ccX`e\e _f`kf fe bfimXkkXmXX# afbX fe gfk`cXXe bfk`dXXjjX bfimXkkXmXX Æ gfk`cXXccX fe f`b\lj jXdXejllil`j\\e bfimXlbj\\e bl`e bfk`dXXjjX% Afj gfk`cXj _Xb\lkll lcbfdX`ccX _f`kffe# _ e jXX bljkXeelbj`jkX jX`iXljmXbllkljbfimXlbj\e# afjkX mXjkXX BXejXe\c b\cX`kfj% Afj gfk`cXj fe aflklelk lcbfdX`ccX fc\jb\clejX X`bXeX c b\k`\k\\cc`j\jk` m ckk d kk d e jX`iXXe_f`kffe# bljkXeelbj\k bfimXkXXe kf[\cc`jk\e bljkXeeljk\e dlbX`j\jk` dlkkX \e`ek e j``_\e d i e jXXbbX# afbX mXjkXX gfk`cXXe bfk`bleeXe bljkXeeljkX mXjkXXmXX _f`kfX% Gfk`cXj dXbjXX X`eX m _`ek e bfk`dXXe alcb`j\e k\im\p[\e_lfccfe Xj`XbXjdXbjle% BXejXe\c b\cX`kfbj\\e g\iljk\kXXe iXaXk pc`kk m e k\im\p[\e_lfccfe p_k\pjg`jk\% ;`i\bk``m` kf`d\\egXeeXXe ll[\ccX cX`ccX iXaXk pc`kk m jk k\im\p[\e_lfccfjkX% C`j bj` [`i\bk``m`e kf`d\\egXef \[\ccpkk dllkfbj`X k\im\p[\e_lfckfcXb``e aX jX`iXljmXbllkljcXb``e%

päättäessään minkälaista hoitoa antavat. Nyt nämä päätökset halutaan kirjata julkisesti, että annettavien hoitojen kriteerit olisivat kaikille samat, hän täsmentää.

Palveluvalikoimaa eli sitä, mitä julkinen terveydenhuolto korvaa, määrittelee tulevaisuudessa ministeriöön perustettava toimielin.

Käytännössä hoidot joudutaan hinnoittelemaan entistä tarkemmin.

PRIORISOINNIN PERIAATTEITA

Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Lauri Vuorenkoski on puhunut terveydenhuollon priorisoinnin periaatteista. Suuressa mittakaavassa niitä ovat tehokkuus (mahdollisimman suuri terveyshyöty käytettävissä olevilla resursseilla) ja oikeudenmukaisuus (sairauden vakavuus ja terveyserojen kaventaminen).

5/2013

13

” Kustannuspaineita lisäävät uusien hoitojen kehittäminen ja se, että kansalaiset odottavat yhä enemmän terveyspalveluiltaan.”

– Priorisoinnin näkökulmasta yksittäisen potilaan kohdalla päätöksentekoprosessi voi näyttää sirpaleiselta ja sattumanvaraiselta, hän sanoo.

Hänen mukaansa priorisointi tulee yhä tärkeämmäksi, koska kustannuspaineet lisääntyvät.

– Kustannuspaineita lisäävät uusien hoitojen kehittäminen ja se, että kansalaiset odottavat yhä enemmän terveyspalveluiltaan.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on käytössään runsaasti erilaisia ohjeita ja säännöksiä. Niiden kautta määrittyvät ne hoidot, joita Suomessa annetaan. Suomessa on esimerkiksi määritelty kansallisen rokotusohjelman ja neuvolapalvelujen laajuus. Lisäksi yhtenäisillä hoidon perusteilla ohjataan erityisesti erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaa. Sairausvakuutuslain mukaan korvattavista lääkkeistä päättää lääkkeiden hintalautakunta. Käypä hoito -suosituksiin on koottu tutkimusnäyttöön perustuen sairauksien suomalaisia hoitolinjauksia ja -käytäntöjä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa toimiva Finohta arvioi terveydenhuollon menetelmiä Suomen tarpeisiin erityisesti, kun kyseessä on laajaan käyttöön soveltuva, kallis tai uusi menetelmä.

Halo-ohjelma tukee uusien menetelmien hallittua käyttöönottoa erikoissairaanhoidossa.

Lisäksi tarvitaan tietoa terveyspalvelujen kustannusvaikuttavuudesta.

Potilaan valinnanvapaus edellyttää, että potilaalla on tietoa päätöksenteon perustaksi. Esimerkiksi Ruotsi panostaa voimakkaasti kansallisen laaturekisterin kehittämiseen (Vårdanalys), jonka avulla jokainen voi verrata hoitojen onnistumista eri yksiköiden välillä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kehittänyt palveluvaakaa (palveluvaaka.fi) tähän tehtävään, mutta toistaiseksi siellä ei ole tarpeeksi relevanttia tietoa.

Asiantuntijat rajaavat palveluja Palveluvalikoimaa määrittelevä neuvosto aloittaa toimintansa Stm:n yhteydessä ensi vuoden alussa. Sille on tälle vuodelle osoitettu lisätalousarviossa 100 000 euron määräraha. Stm on ehdottanut ensi vuoden määrärahaksi 572 000 euroa. Valtioneuvosto asettaa neuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lisäksi neuvoston työtä tukevat sihteeristö ja verkosto.

5/2013

14

MINKĂ„LAISTA TERVEYSTURISMIA SYNTYY?

Potilasdirektiivi on kotoisin oikeastaan Keski-Euroopasta, missä matkat ovat lyhyitä ja ihmiset liikkuvat valtioiden rajojen yli. Paljon matkustavat ihmiset ovat tavanneet hakea hoitopalveluja muista maista. Jos esimerkiksi Keski-Euroopan lomanviettopaikasta on lÜytynyt sopiva lääkäriasema, sitä on käytetty.

Päivitetyn lainsäädännÜn avulla myÜs hoitojen korvattavuutta voidaan helpottaa. Samankaltainen vakuutuspohjainen rahoitus Keski-Euroopan maissa helpottaa maksuliikennettä.

Suomalaisten käyttäytymisen muutoksesta kertoo se, että Virosta haetaan jo vilkkaasti erityyppisiä hoitopalveluita. Potilasdirektiivillä arvioidaankin olevan vaikutusta Viron markkinoihin. Uudet palveluntarjoajat tarttuvat aloihin, jotka toimivat julkisen terveydenhuollon kapasiteetin rajamaastossa, näitä alueita ovat esimerkiksi hammashoito ja silmien terveys. Virossa palveluja kehitetään innovatiivisella tavalla.

Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti PÜyry arvioi, että hammashoidossa asiakkaiden liikkuvuus varmasti lisääntyy. Hän mainitsee, että yli 200 000 brittiä käy vuosittain esimerkiksi Unkarissa ja Bulgariassa hammashoidossa. Suomessa arvioidaan, että noin 4000 suomalaista käy Virossa hammashoidossa, mikä tarkoittaa noin miljoonan euron markkinaa. – Uskon, että hoitopaikkoja syntyy yhä lisää matalan kustannustason maihin, PÜyry sanoo.

PÜyry sanoo, että hoitoihin voi liittyä ongelmia tilanteissa, joissa laaja hoito halutaan tehdä nopeasti. – Suussa ei saa olla infektioita silloin, kun tehdään esimerkiksi laajaa proteettista hoitoa.

Tästä täytyy huolehtia sekä kotimaassa että ulkomailla, Tärkeää on myÜs se, että hoitovaihtoehtoja voi rauhassa harkita, PÜyry sanoo Toinen asia on jälkihoito tilanteessa, jossa hammashoito on epäonnistunut. Ulkomaiset klinikat eivät välttämättä pysty varmistamaan hyvää kotihoitoa, ja jos oikein kunnolla menee pieleen, laskun maksaa kotimaan julkinen terveydenhuolto. Jos ulkomailta anne-

tusta hoidosta aiheutuu komplikaatioita, ne joudutaan usein hoitamaan kotimaassa. Potilasvahingoissa noudatetaan kuitenkin sen maan lainsäädäntÜä, jossa hoito on annettu.

Hoidot ja hoitoketjut voivat muuttua sirpaleisiksi henkilÜillä, joilla yksittäisiä hoitokertoja eri paikoissa on paljon ja pitkähoitosuhde puuttuu.

LääkintÜneuvos Jukka Mattila arvioi, että potilasdirektiivillä ei ole suurta vaikutusta suomalaisten liikkuvuuteen ulkomaille, sillä terveyspalvelut halutaan yleensä mieluummin läheltä kuin kaukaa. Liikkuvuuden arvioidaan koskevan noin prosenttia aikuisväestÜstä eli noin 30 000 henkilÜä. – Perheet Suomessa ovat monikulttuurisia ja Suomen terveydenhuoltoon tulee yhä useammin asiakkaita muista EU-maista. Potilasdirektiivillä voidaan selkeyttää myÜs heidän terveydenhuoltoaan, Jukka Mattila arvioi.

DIREKTIIVIN MAHDOLLISUUKSIA

Mutta mitä mahdollisuuksia tämä tuo palveluihin ja markkinointiin? Voiko tulevaisuudessa Viron kylpylälomalla paikata hampaat ja uusia silmälasit? SyntyykÜ ikääntyvälle väestÜlle aivan uusia luksusmaisia hemmotteluja terveyskeitaita halvemman kustannustason maihin? Miten ja missä näitä hoitoja markkinoidaan? – Voi olla, että rajankäyntiä tullaan näkemään, miten erilaisia palveluja yhdistellään ja tullaan markkinoimaan. Toinen asia on se, ovatko nämä lieveilmiÜt kansantalouden kannalta kovin merkittäviä, Jukka Mattila huomauttaa.

Potilasdirektiivi kannustaa ammattilaisia verkostoitumaan ja lisäämään yhteistyÜtä Euroopassa. Erikoisaloille syntynee uudentyyppisiä kansainvälisiä klinikoita. Pasi Mustonen sosiaali- ja terveysministeriÜstä kertoo, että Euroopan unionissa tehdään yhteistyÜtä harvinaisten sairauksien hoitamiseksi muun muassa perustamalla osaamiskeskusverkostoja. – Sairaudet, jotka koskettavat pieniä potilasmääriä, voidaan hoitaa jatkossa myÜs niin, FUUÊ BTJBOUVOUJKBU MJJLLVWBU NBBTUB UPJTFFO t

5/2013

15

” Tulevaisuudessa voi olla niin, että ne toimijat, jotka eivät julkista vaikuttavuusmittareitaan, eivät voi olla mukana kilpailussa.”

Välivaiheessa valinnanvapauteen Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen on kirjoittanut kolumneissaan, että potilasdirektiivi tulee mullistamaan Suomen terveydenhuollon. Hän painottaa, että Suomen tulee viimeistään potilasdirektiivin voimaantullessa tehdä järjestelmäänsä muutoksia, jotka tekevät siitä yhteensopivan muiden EU-maiden kanssa.

– Emme pysty pitämään yllä järjestelmää, jossa kuntamonopoli ohjaa potilaan liikkumista, hän sanoo.

Suomeen joudutaan Tuomisen mukaan rakentamaan sopiva rahoitusjärjestelmä, jolla hoidon kustannukset maksetaan tuottajalle. Hän uskoo, että tulevaisuudessa mennään lähelle Ruotsin mallia: raha seuraa potilasta.

Palvelusetelit ovat olleet askel tähän suuntaan.

Lukuisat eri organisaatiot ovat esittäneet omia mallejaan terveydenhuollon rahoituksen uudistamiseksi, viimeisin aloite tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Se laittaisi yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin samalle viivalle ja raha seuraisi potilasta. Suomi ei ole saanut yhtenäistä ratkaisua rahoitusasiassa tehtyä, vaikka asiaa on pyöritelty jo vuosia ja malleja olemassa.

– Nyt ollaan tilanteessa, jossa rakenteita on pakko uudistaa ja impulssi siihen tulee Euroopan unionista ja sen lainsäädännöstä. Poliittista halua muuttaa systeemiä ei ole löytynyt, Tuominen harmittelee.

KESKIHINNAT TOIMENPITEILLE

Juha Tuomista kiinnostaa rahoitusta koskevassa keskustelussa se hinta, joka julkisen järjestämisvastuun hankkimasta hoidoista tuottajalle maksetaan. Toinen asia on laatu – se, mitä palveluun kuuluu. Tällä hetkellä eri toimenpiteiden, esimerkiksi lonkkaleikkausten kustannukset, vaihtelevat huomattavasti eri sairaanhoitopiirien välillä. Tuomisen mukaan myös laatu ja palvelun sisältö vaihtelee – minkälaiset ovat esimerkiksi leikkauksen esi- ja jälkitarkastukset ja miten ne on järjestetty.

– Ei voida hyväksyä sitä, että eri palveluntuottajilla hinnat heittelevät julkisia palveluja tuotettaessa. Täytyisi määritellä keskimääräiset hinnat ja niille katto, jonka julkinen sektori on valmis maksamaan. Tämä voi muuttaa julkisten palvelujen hinnoitteluja. Yksityisten palve-

5/2013

16

luntarjoajien kannalta tämä keskustelu on tärkeä: kun hinta on määritelty ja potilaille annetaan todellinen valinnanvapaus, saadaan aikaan kilpailu jossa saatavuus ja laatu ovat valinnan perusteita, Tuominen sanoo.

– Esimerkiksi Ruotsissa mikä tahansa laatuvaatimukset täyttävä klinikka voi tehdä vaikkapa lonkkaleikkauksia ja korvaus on kaikille palveluntuottajille sama.

LISÄAIKAA PELATAAN

Juha Tuominen uskoo, että korvausperusteet voivat vielä muuttua paljon liberaalimmiksi kuin mitä Suomessa nyt kaavaillaan: tällä hetkellä näyttää siltä, että aktiivisesta ulkomaille hoitoon hakeutumisesta ei korvattaisi samalla tavalla kuin jos henkilö sairastuu ulkomailla ollessaan.

Tuominen huomauttaa, että direktiivin lähtökohtana on kuitenkin ollut aito valinnanvapaus, mihin järjestelmämme ei ole valmis.

Tuominen epäilee, että eduskunta on hyväksymässä potilaiden liikkuvuudelle korvauskäytännöt, jotka eivät kuitenkaan kestä tiukkaa oikeuskäytäntöä. Saattaa olla, että tällä päätöksellä pelataan vain lisäaikaa.

– Direktiivistä löytyy selkeästi se kohta, että asiakkailla on mahdollisuus käyttää julkista tai yksityistä palveluntarjoajaa, Tuominen sanoo.

HOITOJONOT AIHEUTTAVAT NOIDANKEHÄN

Juha Tuomisen mielestä noidankehässä pyöritään nyt sen takia, että Suomeen on syntynyt hoitojonoja.

– Hoitotakuu terästi järjestelmää, mutta minusta aikarajoista olisi pitänyt tehdä vieläkin tiukempia, Tuominen huomauttaa.

Tilanne on nyt kaikille pelottava, jos rahaa alkaa virrata Suomesta ulos.

– Jos kansalaiset hakeutuisivat nyt ulkomaille hoitoon yhä enemmän, aiheutuisi siitä hankalia tilanteita kunnille, jotka maksavat hoidon. Lisäksi jos potilaat saisivat suomalaisesta yksityisestä terveydenhuollosta vain Kela-korvauksen, halu hakeutua ulkomaille paremmin korvattuun hoitoon johtaisi kansantaloudellisesti ikävään tilanteeseen. Jos taas potilaat eivät käyttäisi suomalaisten yksityisten palveluntarjoajien palveluja, olisi-

vat yksityiset palveluntarjoajat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa Suomessa, Tuominen sanoo.

– Tilanteen korjaisi se, että meillä ei olisi hoitojonoja tai meillä olisi skandinaavinen järjestelmä, jonka mukaan henkilö voisi hoidattaa itsensä missä tahansa kriteerit täyttävässä kotimaisessa sairaalassa. Tulevaisuudessa yksityisen ja julkisen vastakkainasettelu voi hälvetä: kaikille on järkevämpää, että potilaiden hoito tapahtuu Suomessa ja sitä kautta liikkuva raha jää Suomeen.

Tuomisen mielestä Ruotsista kannattaisi ottaa selkeästi mallia, koska OECD:n mittareilla Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmä toimii paremmin kuin Suomen.

Tuominen toteaakin, että julkisuuteen tulleet sekä Keskustapuolueen että THL:n mallit sisältävät hyviä elementtejä, mutta mallit ovat keskeneräisiä ja jatkokeskustelua tarvitaan.

AVOIMUUS ON KILPAILUTEKIJÄ

Juha Tuominen sanoo, että Terveystalo ei ole toiminnallisesti varautunut potilasdirektiivin tuloon. Mutta kilpailutekijöitä mietitään jatkuvasti, ja yksi tekijä on asiakkaalle tarjottava tieto.

Terveystalon strategiaan on kirjattu vaikuttavuuden mittaaminen, jonka se on käynnistänyt kolmella alueella: diabeteksessa, mammografiaseulonnoissa ja ortopedian leikkauksissa.

– Esimerkiksi ortopediassa keräämme yhteen tiedot koko hoitoketjusta tapaturmasta jälkihoitoon, fysioterapian ja potilaan omat arviot. Näin voimme verrata näitä hoitoja esimerkiksi lääkäreiden, potilaiden tai hoidon maksajien kesken.

Kunnat ostavat Terveystalolta muun muassa kuvantamispalveluita, erilaisia leikkauksia, mammografiaseulontoja ja kotisairaanhoitoa.

– Jos valinnanvapautta laajennetaan, pitäisi meidän rakentaa palvelukoneisto, joka ottaa vastaan myös julkisen rahan asiakkaat.

Pääomasijoitusyhtiöt Bridgepoint ja EQT VI julkistivat syyskuussa sopimuksen, jonka mukaan Terveystalon pääomistajuus tulee siirtymään EQT VI:lle. Samassa yhtey()77 ì )6:)=78%032ì31-789743,.%%ì0%%.)22)8%%2@ìe

”Sekä Keskustan että THL:n mallit sisältävät hyviä elementtejä, mutta jatkokeskustelua tarvitaan.”

ILMOITUS

5/2013

18

HYVINVOINNIN MITTAAJA | Mitkä seikat vaikuttavat työyhteisön hyvinvointiin?

Kuormittava työ uhkaa ikääntyvää Työuran jälkeen alkava aktiivinen kolmas ikä voi jäädä lyhyeksi, jos tekee pitkään liian kuormittavaa työtä.

TEKSTI SUVI HURRI | KUVA PETRI BLOMQVIST

H

enkisesti ja fyysisesti liian raskaalla työllä on vaikutuksia jopa vuosikymmenien päähän. Työn korkea kuormitus keski-iässä ennakoi myöhemmin runsasta sairaalahoidon tarvetta ja altistaa ennenaikaiselle kuolemalle.

Tähän johtopäätökseen tulivat tutkijat Mikaela ja Monika von Bonsdorff Työterveyslaitoksen käynnistämässä Kunta-alan työntekijöiden pitkittäistutkimuksessa. Siinä on lähes 30 vuoden ajan seurattu kunta-alan toimihenkilöiden ja työntekijöiden työ- ja toimintakykyä sekä terveyttä. Tutkimuksen alussa keski-ikäiset tutkittavat ovat ehtineet jo eläkkeelle. Heitä on seurattu pääasiassa kyselyin, mutta pienelle osalle tehtiin myös fyysisiä testejä.

– Työntekijät ovat suurimmassa riskissä. He kokevat keski-iässä työkykynsä yleensä huonommiksi kuin toimihenkilöt, Mikaela toteaa.

Työntekijät rasittuvat etupäässä fyysisesti ja toimihenkilöt henkisesti. Työntekijä ei kuitenkaan ole automaattisesti tuomittu raihnaiseen vanhuuteen, eikä toimihenkilöstä tule välttämättä virkeää eläkeläistä.

– Keski-iässä koettu työkyky näyttäisi olevan tärkeämpää kuin ammattiasema. Ei ole niin merkityksellistä missä työssä on, vaan tärkeintä on että kokee pärjäävänsä tehtävissään, Monika kuvaa.

Tutkimuksessa erottui erilaisia tapoja ikääntyä. Yli puolet tutkituista arvioivat työkykynsä hyväksi koko tutkimuksen ajan, eikä edes

ikääntyminen nakertanut tätä. Osalla työkyky heikkeni ja jopa romahti.

– Yksi porukka on se, jonka työkyky näyttää lähes romahtavan eläkkeellä olon aikana. Heitä tutkittavista oli hieman alle viisi prosenttia.

Taustalla tässä lienee vakava sairastuminen, joka ei välttämättä liity työhön. Toinen selkeä ryhmä ovat ne, jotka eivät pärjää työssään. He hyötyvät siitä, että työn rasitus poistuu eläköitymisen myötä, Monika kuvaa.

Sukupuolierojakin on. Miehillä työn korkea kuormittavuus keski-iässä ennusti vanhemmiten lisääntynyttä sairaalahoidon tarvetta ja ennenaikaista kuolemaa. Naisilla keski-iän stressioireet kuten uni- ja keskittymisvaikeudet ennakoivat vanhana heikentynyttä kävelykykyä.

Muitakin syy-yhteyksiä saattaa olla, mutta tutkimusaineisto paljastaa niitä rajallisesti.

– Kun tutkimus aloitettiin vuonna 1981 ei paljon puhuttu työhyvinvoinnista tai stressistä.

Ei silloin osattu välttämättä kysyä niitä asioita, jotka meitä tänä päivänä kiinnostavat, Monika selittää.

Tutkimus kuitenkin jatkuu. Aineiston parissa työskentelee aktiivisesti kymmenkunta tutkijaa, jotka analysoivat sen sisältämää tietoa eri menetelmin.

– Työn negatiivisten vaikutusten heijastuminen vanhuuteen on kansanterveyden kannalta ongelmallista. Etenkin nyt, kun puhutaan työurien pidentämisestä ja työvoimapulasta, pitää miettiä sitä, miten ihmisillä säilytettäisiin

5/2013

19 Identtiset sisarukset Mikaela ja Monika von Bonsdorff tutkivat sitä, miten tyÜn kuormitus heijastuu vanhuuteen.

mahdollisimman pitkään edes osittainen tyÜkyky, Mikaela sanoo.

KESKI-IKĂ„ VIIMEINEN HETKI PUUTTUA

Molemmat tutkijat uskovat siihen, että kuormittavan tyÜn negatiiviset vaikutukset näkyvät jo ennen keski-ikää. Keski-ikä on kuitenkin viimeinen hetki puuttua asioihin, sillä silloin ihmisen toimintakyky alkaa luontaisestikin laskea. Keski-iässä tehdyllä elintapojen muutoksella on iso vaikutus tulevaan terveyteen ja toimintakykyyn.

Jotta tyÜkykyyn voi vaikuttaa, pitää ensin lÜytää ne ihmiset, joilla on suurin riski tyÜkyvyn laskuun. – Tämän aineiston perusteella on aikoinaan kehitetty tyÜkykyindeksi, joka on pätevä tapa analysoida ihmisen tyÜkykyä. Se on helppo, halpa ja yksinkertainen seurantatyÜkalu. En koe, että ainakaan kuntasektorille tarvitaan uusia tyÜkaluja tyÜkyvyn arvioimiseen, Monika pohtii.

TyÜnantajan vastuulla on katsoa, että tyÜn kuormittavuus pysyy kohtuullisena. Tämä on haasteellista, sillä tyÜn kuormittavuus on aina henkilÜkohtainen kokemus. Toinen kokee tyÜn helppona, toinen taistelee selviytyäkseen samankaltaisesta tyÜpäivästä.

Tämän takia erilaiset yksilÜlliset järjestelyt ovat tarpeen. Esimerkiksi tyÜaikajärjestelyt, apuvälineiden käyttÜ ja tyÜtehtävien muokkaus voivat auttaa kuormituksen vähentämisessä.

TyÜkyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan myÜs pitkän linjan kansanterveystyÜtä. – Parannuskeinot ovat ne samat vanhat eli terveelliset ravintotottumukset, riittävä liikunta ja tupakan sekä alkoholin käytÜn minimointi, PO UVULJKPJEFO WJFTUJ t

Vanhuksillakin on tyÜkykyä Kunta-alan tyÜntekijätutkimuksessa tehtiin historiaa. Ensimmäisen kerran eläkkeellä olevilta kysyttiin, kuinka tyÜkykyisiksi he kokevat itsensä. Yli puolet koki tyÜkykynsä edelleen hyväksi.

Tutkimukseen osallistuneista kuudesta tuhannesta moni kuitenkin siirtyi tutkimuksen aikana tyĂś-

kyvyttÜmyyseläkkeelle. Kolmannes tutkittavista on jo kuollut.

Elossa oleville on suunnitteilla uusi kysely. He ovat tervaskantojen kaltainen valikoitunut joukko.

Tämä ryhmä on käynyt läpi tyÜelämän mullistukset nousukiidosta lamaan, joten heillä on paljon annettavaa tutkimukselle.

5/2013

20

OHJAIMISSA | Henkilö, joka on eturivin vaikuttaja tai takarivin taustavoima.

Asukkaat osallistavaa palvelutuotantoa Hämeenlinnalla on imagonsa mukainen palvelutuotantojohtaja, joka puhuu koko ajan asiakkaasta.

TEKSTI MINNA KATAJA | KUVAT PIETARI HATANPÄÄ

5/2013

21

H

ämeenlinnasta on kirjoitettu viime aikoina paljon: kaupunki on saanut mainetta kirjailija Juha Itkosen Q-teatterissa pyörivässä näytelmässä. Siinä helsinkiläistoimittaja tekee juttua Hämeenlinnasta, missä ihmiset kävelevät helsinkiläisiä hitaammin ja ovat onnellisempia. Hämeenlinnassa on asukkaita osallistavia menetelmiä kehittetty pitkään, vuosikausia.

– Haluan, että kansalaiset todella kokevat omistavansa palvelunsa ja että he pystyvät vaikuttamaan pieniinkin asioihin, sanoo Hämeenlinnan palvelutuotantojohtaja Päivi Raukko.

Hämeenlinna kehittää toimintojaan omista lähtökohdistaan. Kaupungin johto ei istu aloillaan ja odota, mitä suuret rakennemuutokset tuovat tullessaan. Takana on vuonna 2009 tehty kuntaliitos, joka kasvatti kaupungin alueen yli kymmenkertaiseksi viiden kunnan liittyessä Hämeenlinnaan.

– Asukkaille ei merkitse kuntarakenteen koko, vaan se, miten hyvin palvelut on järjestetty. Olemme yrittäneet edistää niitä hyviä asioita, joita pienissä kunnissa on mutta hyödyntää keskitetyn johdon tehokkuutta.

5/2013

22

OHJAIMISSA | Henkilö, joka on eturivin vaikuttaja tai takarivin taustavoima.

Päivi Raukko keskusteli Kanavamallin kehittäjien kanssa syyskuussa. Hankkeen tarkoituksena on segmentoida ja tuotteistaa Hämeenlinnan terveyspalveluja.

yvin järjestetyt palvelut tukevat Päivi Raukon mielestä kansalaisten hyvinvointia, ja tarjoavat siihen kehittämismahdollisuuksia. Se vaatii, että kaupungin johto avaa toimintatapojaan ja puhuu niistä ulospäin.

– Kaikkien tulisi hoksata, että palveluihin voi todella vaikuttaa ja kokea, että teemme palveluja yhdessä. Tämä on meidän oma kulma, oma kylä, oma paikka. Sellainen yhteisö voi hyvin.

Raukon mielestä pahinta on se, että ihmiset eivät anna palveluista palautetta, se ajatus, että ei oma mielipide kuitenkaan muuta mitään.

– Suunnittelijoilla pitäisi olla käytettävissä kaikki tieto, kun kehitämme palveluja. Vuorovaikutus ei saa kuitenkaan olla pelkästään palautteiden varassa vaan se on osallisuutta – tunnetta siitä, että asioita voi muuttaa omalla toiminnalla.

H

Ennen kuin Päivi Raukko aloitti Hämeenlinnan palvelutuotantojohtajan virassa vuonna 2008, hän toimi kuusi vuotta kehitysjohtajana ja konsulttina Sosiaalikehitys Oy:ssä, joka on Kanta-Hämeen kuntien yhteinen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämisyhtiö. Silloin hän oppi toimimaan eri alojen kanssa yhteistyössä.

– Yhteisen keskustelun kautta löytyvät myös yhteiset väylät toimia. Toisinaan voidaan keskustella, kuka on esimerkiksi asiakas. Toiselle hän on potilas, toiselle oppilas. Minusta näistä asioista ei kannata kiistellä, vaan antaa tilaa sille, että jokaisella ammattikunnalla on oma sanastonsa ja toimintamallinsa, Raukko sanoo.

Konsulttina Raukko tunsi joskus itsensä ulkopuoliseksi siksi, että hän kävi organisaatioissa kertomassa, mitä heidän pitäisi tehdä toisin. Ajatus siitä, että hän voisi toisenlaisessa työssä saada enemmän aikaan, alkoi kyteä mielessä.

M

än halusi itse johtaa muutoksia, ei vain puhua niistä. Kun Raukko aloitti uuden työnsä, Hämeenlinnan kuntaliitosta oli jo pitkälle valmisteltu.

– Tutkijat ovat sanoneet, että Hämeenlinnassa tehtiin strateginen kuntaliitos, jota valmisteltiin useita vuosia. Silloin luotiin muutosjohtamisen malli, jonka mukaan uutta Hämeenlinnaa lähdettiin johtamaan. Muutos on ollut jatkuvaa ja pysyvää. Se on Hämeenlinnan vahvuus, että meillä on totuttu siihen.

Hämeenlinnan toimintatapa palvelutuotannossa perustuu tilaaja-tuottaja-malliin, jota voi kutsua myös nimellä sopimusohjaus. Toimintatavan mukaan palvelujen rahoittamisvastuu on kaupunginvaltuustolla ja -hallituksella, lautakunnat vastaavat palvelujen järjestämisestä ja tuottajat voivat olla kaupungin omia, kuntayhtymän konsernin yhtiöitä tai ulkoisia tuottajia.

Tuottamis- ja järjestämisvastuu on erotettu toisistaan. Raukon johtamaan hyvinvointipalvelujen tuotantokokonaisuuteen kuuluu myös Hämeenlinnan terveyspalvelut -liikelaitos.

– Pidän hyvänä, että kaupunki hankkii tuottajiksi myös yksityisiä yrityksiä, koska ne kirittävät omaa tuotantoamme.

iten Päivi Raukosta tuli johtaja?

– Minullahan ei ole sosiaali- ja terveysalan tutkintoa, olen kauppatieteiden maisteri, hän sanoo niin kuin se olisi puute.

Raukko on valmistunut Turun kauppakorkeakoulusta. Julkisella sektorilla kauppatieteiden maisteri on yleensä töissä talousosastolla.

Kunnissa palvelutuotannon johtajiksi noustaan yleensä erikoisalan kautta. Päivi Raukkoa voidaan luonnehtia ammattijohtajaksi, joita sosiaali- ja terveysalalle nyt halutaan.

– Siitä on hyötyä, että monialaisen tiimin johtajalla on neutraali tutkinto. Johtamiskoulutuksen päälle olen opiskellut sosiaalipolitiikkaa ja osallistunut opetusalan koulutukseen kansainvälisessä verkostossa.

– Kunnissa ajatus ammattijohtajista on nuori, sillä asiantuntemusta arvostetaan. Joskus koen, että paikka täytyy lunastaa. Johtaja on ammatti siinä missä muutkin, sitä voi oppia teoriassa, lukemalla, ja palautteen avulla, onnistumisista ja epäonnistumisista. Se, että hyvä johtaja olisi puhelias tai ulospäin suuntautunut ei tee hänestä erityisen dialogista johtajaa, joten johtajuus ei ole persoonakysymys.

”Kunnissa ajatus ammattijohtajista on nuori.”

H

5/2013

23

5/2013

24

– Liikun paljon, kannan läppäriä ja voin tehdä työtä ihan missä vaan, sanoo Päivi Raukko.

U

sein kuulee väitteen, että vahvat professiot vetävät kehittämistyössä kotiinpäin, eivätkä aina näe kokonaisuuksia. Millä tavalla Päivi Raukko ajattelee erilailla?

– Asiakkaan kokemus palvelusta on ihan yhtä tärkeä kuin jonkin profession määrittämä palvelun laatu.

Raukkoa kuunnellessa oivaltaa, että asiakaslähtöisyys ei ole Hämeenlinnassa päälle liimattu sana. Hämeenlinnassa asiaa on mietitty monelta kannalta, miten asiakkaan ääni näkyy arjessa, rakenteissa, hallinnossa ja päätöksenteossa. Tuloksena pohdinnoista on muun muassa kirjanen ”Arjessa mukana”, jossa Raukko on otsikoinut oman johtamista koskevan kirjoituksensa: ”Lupa tehdä toisin”. Hämeenlinna on viime vuosina tehnyt paljon suunnitelmia ja kehittämistöitä sen eteen, että asiakaslähtöisyyttä vietäisiin kaikkiin rakenteisiin ja ammattilaiset pystyisivät työskentelemään asiakaslähtöisesti.

– Usein kaupunginhallinnoissa tehdään toimialakohtaisia budjetteja, jotka voivat estää ammattilaisten yhteistyön arjessa. Pitää uskaltaa isoakin rakennetta muuttaa, että voidaan luoda paremmat edellytykset moniammatilliselle yhteistyölle. Kehittämistyön täytyy olla hyvin kokonaisvaltaista, että saisimme tuottavat, tehokkaat ja vaikuttavat palvelut.

Hämeenlinnassa hyvinvointipalvelut on jaettu omiin alueisiin, isoja kokonaisuuksia ovat lasten ja nuorten palvelut sekä ikäihmisten palvelut.

– Kaikki lapset ovat samassa palveluprosessissa, palvelu alkaa kun lapsi on syntymässä perheeseen tai kun perhe muuttaa Hämeenlinnaan. Palvelut neuvolasta kouluun kuuluvat kaikille perheille. Olemme suunnitelleet erilaisia tukielementtejä vahvistamaan palveluja esimerkiksi tilanteisiin, joissa perheet tarvitsevat apua. Tukitoimet voivat sisältää palveluja esimerkiksi puheterapeutista lastensuojeluun. Näin saamme ohjattua palveluja kokonaisvaltaisemmin lasten ja perheiden tarpeen kautta, Raukko sanoo.

P

alvelualueiden johtajat muodostavat kerran viikossa kokoontuvan johtoryhmän, joka yhdessä vastaa palvelutuotannon budjetista ja palvelusopimusten toteutumisesta.

– Johtamisen ei tarvitse olla niin muodollista, pidän kaikista matalan kynnyksen tavoista kommunikoida, soittelemme ja lähettelemme sähköpostia sitä mukaa kun asioita tulee eteen. Liikun paljon, kannan läppäriä ja voin tehdä työtä ihan missä vaan.

– Eniten työssäni innostun uusista ratkaisuista, jotka nousevat arjesta. Silloin ajattelen, että vau, meillä on hieno porukka. Missä tahansa tiimissä, johtoryhmissä tai toimistolla voi syntyä sellaisia hetkiä, joissa syntyy jokin yhteinen oivallus ja voidaan päästä eteenpäin.

Sopimusneuvottelut Hämeenlinnassa käydään syksyllä ja sovitaan, millä rahamäärillä tuotetaan palveluja seuraavana vuonna ja mitkä ovat palveluverkon kehittämiskohteet.

Ikäihmisten palveluihin on tehty viime vuosina isoja muutoksia. Epätarkoituksenmukaisia yksiköitä on lakkautettu ja ostettu enemmän palveluasumista yksityisiltä tuottajilta.

Tällä hetkellä Hämeenlinnassa keskustellaan koulujen oppimisympäristöjen muutoksesta, minkä kehittäminen edellyttäisi lisärahaa.

– Mutta se ei suoraan tuota taloudellista hyötyä vaan olisi satsausta laatuun, Raukko miettii.

”Innostun yhteisistä oivalluksista.”

Toisella puolella pöytää Syksy on ollut täynnä raskaita irtisanomisuutisia, miten Päivi Raukko näkee oman kuntansa tilanteen?

– Olemme asettaneet tavoitteeksi, että muutokset eivät saa aiheuttaa lisäresursseja. Olemme myös tehneet sellaista henkilöstöpolitiikkaa, että kaikille tarjotaan työtä vaikka yksikkö lakkautetaan.

– Minusta on nyt tärkeää, että mieli ei masennu ja uskomme siihen, että osaava henkilöstö tuo ratkaisuja. Paljon on vielä ideoita hyödyntämättä, kaikkien kannattaa miettiä mitä voisi tehdä toisin – voisinko tänään istua toisella puolella pöytää? hän kannustaa.

P

äivi Raukon mielestä johtajalle yleensä vaikein asia on johtaa itseään, ja pitäisi olla jatkuvasti kirkkaana mielessä, miten omaa onnistumista mitataan.

– Tulee luottaa muihin ja arvostaa ihmisiä, johtajalla tulisi olla positiivinen ihmiskuva. Nykyajan johtaja ei voi haukkua tai hermostua vaan hänen pitää osata tehdä yhteistyötä.

5/2013

25

5/2013

26

5/2013

27 Päivi Raukko keskustelee Hämeenlinnan kaupungintalolla muiden asiantuntijoiden kanssa, miten terveyshyÜtymallia voidaan hyÜdyntää asiakastyÜssä.

�Asiakkaan kokemus palvelusta on ihan yhtä tärkeä kuin jonkin profession määrittämä palvelun laatu.�

Kunnissa on perinteisesti ollut paljon hallintoa mutta kuntasektorikin on siirtymässä toisenlaiseen johtamiseen, johon kuuluu selkeät tavoitteet, kirkkaat visiot ja motivointi.

Hämeenlinna on mukana monissa erilaisissa projekteissa ja kehittämishankkeissa, joissa kunnan tuotantoa arvioidaan, mitataan ja läpivalaistaan monesta suunnasta. Johtajat pitävät monista langoista kiinni ja luovat yhteyksiä yliopistoihin, viranomaisiin ja järjestÜihin. – Tärkeää on, että kalenterissa on tyÜn ulkopuolisia rutiineja, että ehdin jumppaan tai ulkoilemaan. Ystävät ja perhe ovat lähellä, ja lasten asioille on hyvä jäädä aikaa, sanoo 14-, KB WVPUJBJEFO MBTUFO QFSIFFOÊJUJ t

Ideoita Hämeenlinnasta › BXlgleb` dXbjXX ,'' \lifX XjlbbXXcc\ _pm€jk€ cXjk\e ja nuorten palvelujen kehittämisideasta. Hämeenlinnalaij\k fmXk kfk\lkkXe\\k ()' d`e`g`cfkk`_Xeb\kkX% › Fee`jkle\`e d`e`g`cfkk`1 ?€d\\ec`eeXe @`kkXcXe bXlgleginosassa Elämänkaarikahvilaan voivat nuoret tulla ostamaan eläkeläisten laittamaa välipalaa huokeaan hintaan.

Nuoret ja eläkeläiset voivat yhdessä tehdä vaikka läksyjä tai pelata. Eläkeläiset ovat oppineet nuorilta muun muassa tietotekniikasta. › B\_`kk€d`j_Xebb\\e X`bXeX ?€d\\ec`eeX gXcbbXj` asukasagentin, jonka tehtävänä oli kerätä asukkaiden kehittämisideoita.

5/2013

28

ASIANTUNTIJALTA | Lääkearviointien mallit riskipotilaille

Kirjoitus on osa Premissin

potilasturvallisuutta käsittelevää artikkelisarjaa.

Osa 5/6

Raimo Ojala erikoisproviisori, LHKA-erityispätevyys

LÄÄKEARVIOINTIEN MALLIT RISKIPOTILAILLE Riskipotilaita ovat ikäihmiset, jotka käyttävät yli kymmentä lääkettä. Hyvin usein riskit kasautuvat.

Jouni Ahonen proviisori, FaT LHKA-erityispätevyys

Toivo Naaranlahti sairaala-apteekkari, FaT Kuopion yliopistollisen sairaalan apteekki

L

ääkkeiden aiheuttama sairastuvuuden ja kuolleisuuden lisääntyminen vanhenevan väestön keskuudessa on tällä hetkellä yksi suurimmista terveydenhuollon huolenaiheista monissa maissa. Lääkityksen arviointeihin on kehitetty useita eri malleja, joissa selvitetään mm. annostuksen sopivuutta, ottoaikoja, haitta- ja yhteisvaikutuksia, päällekkäisyyksiä ja potilaan sitoutumista lääkehoitoon. Arviointien lopullisena tarkoituksena on, että potilas saa hänelle mahdollisimman hyvin soveltuvan lääkkeen oikeaan aikaan, oikealla annoksella ja oikealla antotavalla. Terveyden- ja sosiaalihuollon toimipisteiden tulisi määritellä lääkehoitosuunnitelmiinsa riskipotilaat tai tilanteet, jolloin potilaille tehdään erillinen lääkehoidon arviointi tai tarkistus.

Lääkehoidon kannalta riskipotilaita ovat ne, joilla todennäköisyys saada lääkehoidosta haittoja tai epäonnistua hoidossa on kasvanut.

Riski voi johtua potilaasta, lääkkeestä tai sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmästä (taulukko

1). Tyypillisiä riskitekijöitä ovat korkea ikä, paljon lääkkeitä ja tiedonkulun puutteellisuus eri hoitopaikkojen välillä. Ikääntyminen ei ole suora riskitekijä lääkitysongelmille. Myös nuorella voi olla riskitekijöitä, jotka kasaantuessaan johtavat ongelmiin. Ikääntyminen kuitenkin johtaa sairastuvuuden lisääntymiseen, yleiseen raihnaisuuteen ja siten usein käytössä olevien lääkemäärien lisääntymiseen. Näin ollen monilääkitty iäkäs on herkkä lääkevaikutuksille ja lääkkeiden mukana tuomille ongelmille.

Tyypillinen esimerkki riskien kasaantumisesta on iäkäs ihminen, joka käy usealla eri lääkärillä, hänellä ei ole ajantasaista lääkelistaa eikä lääkehoitosuunnitelmaa, hän käyttää useita lääkkeitä ja jotain niistä väärällä tavalla. Näiden lisäksi lääkehoidon aiheuttama oire tai haittavaikutus voidaan virheellisesti sekoittaa sairauden pahenemisen tai uuden sairauden aiheuttamaksi, jolloin haittavaikutusta hoidetaan toisella lääkkeellä. Ikäihmisten lääkitys tuleekin arvioida sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan vähintään kerran vuodessa.

5/2013

29

Lääkkeiden paljous yhdellä potilaalla on merkittävä riski, koska se altistaa potilaan kumulatiivisille lääkehaitoille (taulukko 2). Kyse voi olla kahden tai useamman samaan kohteeseen vaikuttavan lääkkeen päällekkäisvaikutuksesta tai monella eri mekanismilla selittyvästä vaikutusten kumuloitumisesta.

”Myös nuorilla on riskitekijöitä, jotka kasaantuessaan johtavat ongelmiin.”

AJANTASAINEN LÄÄKELISTA ON KAIKEN PERUSTA

Lääkehoidon arviointien perusta on ajan tasalla oleva lääkitystieto eli tieto siitä mitä lääkkeitä potilas on käyttänyt, millä annoksilla ja miten.

Potilaalla voi olla käytössä useiden eri lääkärei- >

Taulukko 1. Lääkehoidon riskien taustatekijöitä Potilaasta johtuvat

Lääkkeistä johtuvat

Järjestelmästä johtuvat

Korkea ikä

Paljon lääkkeitä

Puutteelliset lääkitystiedot

Useita sairauksia

Kapea terapeuttinen alue

Useita hoitavia lääkäreitä

Muistisairaudet

Vaarallisen voimakas vaste

Tiedonkulkuvaikeudet

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Yhteisvaikutukset ja päällekkäisyydet

Osaaminen ja asenteet

Lääkekielteisyys tai ”lääkeuskovaisuus”

Haittavaikutukset

Yhteistyön puute

Riippuvuus tai toleranssi

Vaikeakäyttöisyys

Potilaalla ei lääkehoitosuunnitelmaa

Virheellinen käyttö

Neuvonta, ohjaus ja tuki eivät ole jatkuvaa ja suunnitelmallista

Virheelliset tiedot, taidot ja asenteet

Lääkevaihto

Taulukko 2. Riskilääkkeitä ja lääkeryhmiä, joiden kertyvät vaikutukset voivat olla haitallisia Lääke/lääkeryhmä

perustelu

Veren hyytymistä estävät lääkeaineet (esim.

ASA, klopidogreeli, tulehduskipulääkkeet, SSRI-lääkkeet, pienimolekyyliset hepariinit, tramadoli ja varfariini)

Vuotoriski lisääntyy. Tulehduskipulääkkeiden käyttö itsehoidossa on yleistä. Vuotoriskin kasvu ei näy suoraan laboratoriokokeissa, vaan oire vuodosta voi olla helposti syntyvät mustelmat tai anemia.

Kaatumisille altistavat lääkeaineet (esim. verenpainelääkkeet, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet)

Lääkkeet ovat merkittävä kaatumisille altistava tekijä. Useilla eri mekanismeilla kaatumisriskiä lisäävät vaikutukset potensoivat kaatumisriskin.

Väsymykselle altistavat lääkeaineet (tietyt masennus-, allergia- ja psykoosi- ja uni-sekä rauhoittavat lääkkeet)

Lääkkeet ovat merkittävä väsymykselle ja toimintakyvyn heikkenemiselle altistava tekijä. Useilla eri mekanismeilla väsymystä lisäävät vaikutukset potensoivat haittavaikutusta altistaen mm. kaatumille ja liikenneonnettomuuksille.

Verenpainetta laskevat lääkeaineet (esim. verenpainelääkkeet, nitraatit, opioidit ja tietyt prostatalääkkeet)

Liian suurilla annoksilla tai useilla eri mekanismeilla verenpainetta alentavat lääkkeet voivat laskea liiallisesti verenpainetta tai aiheuttaa ortostaattista hypotoniaa.

Vahvat CYP-inhibiittorit tai -induktorit

Kohdelääkkeen metabolia häiriintyy ja potilaan lääkevaste tehostuu tai heikkenee

Antikolinergit (virtsainkontinenssilääkkeet, neuroleptit, tietyt allergia- ja masennuslääkkeet)

Etenkin iäkkäät voivat saada haittavaikutuksia, kuten suun kuivumista, lähinäköhäiriöitä, ummetusta, virtsaumpea, muistihäiriöitä ja sekavuutta.

5/2013

30

ASIANTUNTIJALTA | Lääkearviointien mallit riskipotilaille

den määräämiä lääkkeitä, itsehoitovalmisteita, luontaistuotteita tai toiselle henkilölle kuuluvia valmisteita. Lisäksi hoitoon sitoutuminen voi vaihdella paljon, joten määrättyjä lääkkeitä voidaan jättää käyttämättä tai niitä käytetään määräyksestä poikkeavalla annostuksella. Näin ollen lääkkeiden määräyshetkellä ei välttämättä ole tarkkaa tietoa mitä lääkkeitä potilas on käyttänyt ja miten hoito on toteutunut. Sairaalassa lääkehoitoja on aloitettu virheellisesti aiempaan sairauskertomukseen pohjautuen. Sairauskertomuksessa oleva lääkelistaus on tarkistettava potilaalta, omaiselta tai hoitopaikasta ennen uusien hoitojen aloittamista. Apuna selvityksessä voidaan käyttää haastattelun lisäksi potilaan lääkemääräyksiä, Kanta-arkistoa, lääkepakkauksia ja aiempia sairauskertomuksia.

KYSin päivystysosastolla on testattu ja tutkittu KYSin sairaala-apteekin ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä kehittämiä kotona käytetyn lääkityksen selvitys- ja turvatarkastuslomakkeita. Alustavien tulosten mukaan potilaan käyttämien lääkkeiden selvittäminen on puutteellista. Potilastietokannassa olevan tiedon mukaan tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli käytössä keskimäärin 11,5 lääkettä.

Proviisoriopiskelijan suorittaman haastattelun ja lääkityksen selvityslomakkeen käytön jälkeen lääkelista sisälsi keskimäärin 16,5 lääkettä. Potilastietokannasta löytyi virheellisesti aktivoituja jo lopetettuja lääkehoitoja osalla tutkittavista.

Erään tutkittavan kohdalla sairaalan lääkelistalla oli 14 lääkettä, joista 6 oli aiemmin käytössä olleita antibioottikuureja. Todellisuudessa kyseisellä potilaalla oli käytössään tutkimushetkellä 24 lääkettä.

hoitoon siirtymisen yhteydessä. Periaatteessa aina ennen uuden lääkehoidon toteuttamista pitäisi tehdä lääkehoidon turvatarkastus, jossa katsotaan, ettei potilas saa päällekkäislääkitystä, annos on sopiva, lääkkeet sopivat potilaalle, eikä haitallisia yhteisvaikutuksia ole.

Arviointeihin on kehitetty useita eri toimintatasoja, jotka poikkeavat toisistaan (kuva 1 ja taulukko 3). Lääkeneuvonnan ja -ohjauksen tarkoituksena on lisätä potilaan hoitoon sitoutumista ja varmistaa lääkehoidon oikeaoppista toteutusta. Lääkehoidon turvatarkastuksen, tarkastuksen ja arvioinnin tehtävänä on varmistaa, että potilaan kokonaislääkitys on mahdollisimman rationaalinen. Niiden avulla seulotaan myös potilaita syvälliseen lääkehoidon kokonaisarviointiin (LHKA). Taulukossa 4. on kuvattu esimerkki lääkehoidon kokonaisarvioinnissa käytetystä tarkastuslistauksesta.

Lääkehoidon arvioinneissa lääkärillä ja hoitajilla on keskeinen tehtävä. Viime vuosina farmaseuttista henkilöstöä on alettu hyödyntää lääkehoidon arvioinneissa myös Suomessa. Farmaseuttinen henkilöstö on koulutettu selvittämään potilaan käyttämien lääkkeiden mahdollista yhteyttä havaittuihin oireisiin ja haittavaikutuksiin. Suomessa on noin 200 lääkehoitojen kokonaisarviointeihin erityispätevyyden saanutta farmaseuttia tai proviisoria.

Moniammatillisia lääkehoidon arviointeja suositellaan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön 2007 julkaisemassa kuntatiedotteessa ja professori Sirkka-Liisa Kivelän vanhusten hoidon selvityksessä. Niissä ehdotetaan lääkäreitä, sairaanhoitajia ja farmasiahenkilöstöä yhä tiiviimpään yhteistyöhön, sillä sen avulla on mahdollisuus kehittää lääkehoitojen laatua.

ARVIOINTIEN TASOT JA SISÄLLÖT

Lääkehoidon arviointien tavoitteena on optimoida lääkehoitoa siten, että potilaalla on käytössä oikeilla annoksilla kaikki tarvittavat lääkkeet. Vastaavasti arvioinneissa tarkastetaan, ettei hän käytä turhia lääkkeitä ja ettei hänellä ole haitallisia yhteisvaikutuksia tai haittavaikutuksia. Samalla tuetaan potilaan hoitoon sitoutumista ja varmistetaan, että lääkkeiden ottaminen onnistuu. Arvioinnit ovat osa potilaan vuositarkastusta. Kiireellisenä arviointeja suositellaan terveydentilan nopeasti heikentyessä ja sairaalaan, kotisairaanhoitoon tai laitos-

APUVÄLINEET JA TIETOLÄHTEET

Lääkehoito-ongelmien tunnistamisen avuksi on olemassa useita suomenkielisiä tietolähteitä, jotka on integroitu Terveysporttiin.

Yhteisvaikutusten tarkistamiseksi on yleensä kätevintä käyttää Sfinx-Pharao-ohjelmaa, joka on suomenkielinen ja josta haut voi tehdä Suomessa käytössä olevien valmisteiden nimillä.

Lisäksi se on yhdistetty tai se voidaan yhdistää useimpiin terveydenhuollon tietojärjestelmiin.

Sfinx-Pharao tarkistaa yhteisvaikutusten lisäksi lääkkeiden ominaisuuksia, jotka voivat johtaa >

5/2013

31 LHKA

Lääkityksen arviointi

Suomessa 200 farmaseuttia ja proviisoria on saanut erityispätevyyden lääkehoitojen kokonaisarviointiin.

Lääkityksen turvatarkastukset Lääkityksen tarkastaminen

Perusneuvonta ja ohjaus potilaan tarpeeseen

Kuva 1. Lääkehoidon arvioinnin tasoja (LHKA = lääkehoidon kokonaisarviointi)

Taulukko 3. Potilaan lääkehoidon arvioinnin sisällöt C b\_f`[fe kXib`jklj

8eefjkljk\e# fkkfXaXebf_k`\e# g cc\bb `jppbj`\e aX p_k\\ejfg`dXkkfdllbj`\e kXib`jklj

C b\_f`[fe klimXkXibXjklj \g m`iXcc`e\e k\id`

8eefjkljk\e# fkkfXaXebf_k`\e# g cc\bb `jppbj`\e# p_k\`j$ aX _X`kkXmX`blkljk\e# gllkklm`\e c bb\`[\e# mXjkX$X`_\`[\e# b pkk X`_\`[\e kXib`jklj aX _f`kffe j`kflkld`j\e kXib`jklj

C b\_f`[fe Xim`f`ek`

FjXeX efidXXc`X gfk`cXXe klkb`d`jkX aX _f`[fe jllee`kk\clX k\_k m gfk`cXXe c b\_f`[fe kXig\\e aX kXibf`klbj\edlbX`jll[\e Xim`f`ek`

C b\_f`[fe bfbfeX`jXim`f`ek`

Gfk`cXXe c b\_f`kf$fe^\cd`\e cXXaX j\cm`kk d`e\e aX iXkbX`jl dfe`XddXk`cc`j\jk`

Taulukko 4. Esimerkki lääkehoidon kokonaisarvioinnin tarkastuslistasta 1. Mitä lääkkeitä potilaalla on käytössä ja käyttääkö hän niitä säännöllisesti? c b i`e d i d k c bb\\k Xgk\\b`jkX `cdXe c b\d i pjk fjk\klk c bb\\k kf`j\cc\ _\eb`c cc\ bllclm`\e c bb\`[\e b pkk )% Febf b pk jj clfekX`jklfkk\`kX6 *% Febf kXim`kkX\jjX b pk\kk m c b`kpjk 6 +% Febf f`i\\edlbX`jkX c b`kpjk 6 5. Onko päällekkäislääkitystä?

-% FmXkbf c b\_f`[fe `e[`bXXk`fk \[\cc\\e fc\dXjjX6 .% FmXkbf c b\Xeefbj\k pbj`c cc`j\jk` d i`k\kkpa 6 /% FmXkbf c bb\`[\e fkkfXaXk f`b\Xk6 0% Febf `cd\eepk _X`kkXmX`blklbj`X kX` f`i\`kX6 ('% Febf bc``e`j\jk` k ib\`k p_k\`jmX`blklbj`X6 ((% Febf b pk jj ` bb `cc m ck\kk m` c bb\`k 6 ()% G\iljkllbf gjppb\ec bb\`[\e b pkk Xj`XedlbX`j\\e jX`iXl[\e d i`kpbj\\e6 (*% Gllkkllbf afb`e fc\\cc`e\e c b\6 (+% Febf c b`kpj XlkkXelk aX d`jk j\e _lfdXX6 (,% D`k\e c bb\`[\e fkkXd`e\e kXgX_kll c``bXX c bb\`k # j ee cc`jppj# Xeefjm c`# fkkfk\be``bbX 6 (-% Febf _f`[fe bfekifccf`ek` aX j\liXekX a ia\jk\kkp6 (.% FmXkbf gfk`cXXe B<C8$bfimXlbj\k bleefjjX# aX febf bfb\`ckl dX_[fcc`j\jk` _Xcm\dg`X mX`_kf\_kfaX6 (/% Febf gfk`cXj kX` _ e\e fdX`j\ejX jXXelk i``kk m jk` k`\kfX c bb\`[\e f`b\XjkX b pk jk 6

5/2013

32

ASIANTUNTIJALTA | Lääkearviointien mallit riskipotilaille

Taulukko 5. KYSissä käytÜssä olevia lääkitysarvioinnissa käytÜssä olevia tietolähteitä.

Haitalliset yhteisvaikutukset

SďŹ nx-Pharao, Lexi-interact, Micromedex, Stockley's Drug Interactions

Haittavaikutukset

Duodecim lääketietokanta

Päällekkäisyydet

Lääkekortti, sairauskertomus, Duodecim lääketietokanta, SďŹ nx-Pharao

Annokset

Duodecim lääketietokanta, Renbase

KäyttÜaiheet

Sairauskertomus, Duodecim lääketietokanta

Iäkkäillä vältettävät lääkkeet

Iäkkäiden lääkityksen tietokanta

Hoitoon sitoutuminen

Potilaan haastattelu, sairauskertomus

VäärinkäyttÜ

Potilaan haastattelu, osaamisen varmistaminen

haittoihin. Apteekeissa on käytÜssä lisäksi Salko-tietokanta lääkkeistä johtuvien ongelmien tunnistamiseen. SisällÜltään ja toiminnaltaan erilaisia interaktioiden tarkastusohjelmia on useita (taulukko 5). Usein onkin tarpeen täydentää hakua toistamalla se useammassa lähteessä. Interaktio-ohjelmat tunnistavat erityisen hyvin farmakokineettiset (imeytyminen, jakautuminen, metabolia ja erittyminen) yhteisvaikutukset, mutta ne eivät välttämättä varoita lääkkeiden vaikutustapaan liittyvistä yhteisvaikutuksista.

Toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi 1. Lääkehoidollisen riskipotilaan määrittely 2. Lääkehoidon arvioinnin sisällÜn määrittely 3. Toimintatavan määrittely: Kuka tekee, missä vaiheessa, miten dokumentoidaan ja miten tiedon kulku varmistetaan?

4. Jatkotoimenpiteet ja seuranta Ennaltaehkäisevä tyÜ on yleensä terveydenhuollossa tuloksekkainta. Lääkehoidon tuloksia voidaan parantaa, kun noudatetaan seuraavia periaatteita: 1) hoito suunnitellaan potilaan kanssa yhdessä, 2) potilas perehdytetään hoitamaan itseään eli häntä ohjataan, neuvotaan ja varmistetaan riittävä tiedon saanti, 3) potilaan hoidon riittävä seuranta ja tuki on suunniteltu, sovittu, järjestetty ja toteutettu, 4) suunnitelmat, päätÜkset, hoidon tulokset ja havainnot dokumentoidaan mahdollisimman ajantasaisesti, 5) hyÜdynnetään eri ammattiryhmien osaamista ja 6) varmistetaan lääkitystiedon kulku potilaalle ja jatkohoitopaikkaan. Jatkohoitopaikan tiedottamisessa on tärkeää perustella mahdolliset lääkitysmuutokset ja seuranta.

Annosten koon ja ajoituksen tarkistus edellyttää, että kokonaislääkitys ja lääkehoidon aiheet ovat tiedossa. Annokseen vaikuttavat usein potilaan ikä, koko ja munuaisten toiminta. Etenkin iäkkäillä plasman kreatiniiniarvosta (P-Krea) laskettu GFR-arvo (esim. 4-MDRD) antaa munuaisten toimintakyvystä perinteistä kreatiniinpitoisuutta tarkemman käsityksen.

Ilmaisia GFR-laskureita lÜytyy Internetistä useita ja laskuri lÜytyy myÜs Terveysportin lääkärin tietokannasta ja Renbase-tietokannasta.

Oikealla ajoituksella lääkkeen otossa estetään muutamia lääkkeiden imeytymistä estäviä yhteisvaikutuksia, optimoidaan lääkkeen vaikutusta, voidaan vähentää haittavaikutuksia ja helpottaa potilaan päivärytmiä. Parhaillaan kehitetään suomalaista lääkehoidon päätÜksenteon apuvälinettä, jossa on mahdollista kerralla tarkastaa edellä mainitut lääkehoitojen ongelmakohdat.

Iäkkäät ovat erityisen alttiita lääkkeiden haittavaikutuksille. Iäkkäiden lääkityksen tietokanta auttaa tunnistamaan lääkkeisiin liittyviä riskejä ja ohjaa päätÜksen teossa. Iäkkäiden lääkityksen tietokanta on Fimean ja iäkkäiden lääkehoidon asiantuntijaryhmän yhteistyÜssä kehittämä listaus ja arvio lääkeaineiden soveltuvuudesta 75 vuotta täyttäneille perusterveydenhuollon potilaille. Se lÜytyy ilmaisena 'JNFBO LPUJTJWVJMUB t

LĂ&#x201E;HDELUETTELO Ahonen, J., Ahonen, A., Halonen, H. ym. Kliininen farmasia potilaan lääkehoidon tukena. Teoksessa: HoitotyĂśn vuosikirja 2013 Sairaanhoitaja & lääkehoito. (toim.) Ranta Iiri.

Fioca Oy Keuruu 2013 Hartikainen S, Saarelma O, LĂśnnroos E, Seppälä M. Miten arvioin iäkkään lääkitystä. Lääkärilehti 61: 4352â&#x20AC;&#x201C;4355, 2006.

Kivelä SL. Geriatrisen hoidon ja vanhustyĂśn kehittäminen. SelvityshenkilĂśn raportti. Sosiaali- ja terveysministeriĂś, 2006 Kivelä SL, Ahonen J, Nurminen J, ym. Vanhusten lääkehoidot â&#x20AC;&#x201C; mihin keskityn tarkastamisessa? Kunnallislääkärilehti 6: 22 - 27, 2005

5/2013

Lapsiperheet hukassa päihdepalveluissa | ASIANTUNTIJALTA

33

Outi Kanste erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

LAPSIPERHEET HUKASSA PÄIHDEPALVELUISSA Tuuli Pitkänen vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö

Marja-Leena Perälä tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Auttamisjärjestelmä on rakennettu aikuisväestön näkökulmasta, eikä lasten tarpeita ole aina otettu huomioon.

P

äihdeongelmat ovat yleisiä suomalaisissa perheissä. Lähes joka neljäs suomalainen on kokenut lapsuudenkodissaan liiallista päihteiden käyttöä. Huolia ei aiheuta vain jatkuva suurkulutus, vaan myös vanhempien ajoittainen harkitsematon alkoholin käyttö. Aikuisen mielestä harmiton juhliminen saattaa lapsen mielestä olla pelottavaa.

Osalla vanhemmista alkoholin käyttö riistäytyy lomalla käsistä, ja lomien jälkeen katkaisuhoitoyksiköt ruuhkautuvat. Kynnys puhua omasta ja läheisten päihteiden käytöstä on korkea; kenenkään ei haluta puuttuvan toisen vapaa-aikaan. Apua ei ymmärretä hakea, koska tilanne karkaa hallinnasta huomaamatta.

Päihdepalvelut järjestetään kunnissa eri tavoin. Merkittävä osa päihdeongelmaisista vanhemmista kohdataan muualla kuin päihdehuollon erityispalveluissa kuten terveyskeskuksissa, sosiaalitoimistoissa tai työterveyshuollossa. Monilla päihdeasiakkailla asuu samassa kotitaloudessa alle 18-vuotiaita lapsia, ja lisäksi heillä voi olla lapsia, jotka asuvat pääsääntöisesti muualla.

Päihdepalveluihin hakeutuvan aikuisen alaikäisten lasten tuen tarpeet tulisi lastensuojelulain mukaan aina selvittää, mutta todellisuudessa vanhempien kykyä huolehtia lapsesta ei kaikkialla selvitetä. Päihdeongelmaisille vanhemmille tarjolla olevia palveluita on riittämättömästi ja niitä on vaikea löytää.

Auttamisjärjestelmä on rakennettu ensisijai- >

5/2013

34

ASIANTUNTIJALTA | Lapsiperheet hukassa päihdepalveluissa

sesti aikuisväestön näkökulmasta, eikä lasten erityisiä tarpeita ole aina otettu huomioon.

Peruspalvelujen työntekijöiden osaamisessa päihdeongelmien varhaisessa tunnistamisessa on puutteita.

Päihdehoidon osalta palvelujärjestelmä on epätasa-arvoinen ja hajanainen. Nämä tekijät nostavat esille monialaisen yhteistoiminnan tarpeen. Päihde- ja lapsiperhepalvelujen antajien olisi tärkeä kehittää yhtenäisiä toimintalinjoja ja työvälineitä yhteistoimintaan. Palveluissa havaitut ongelmat asettavat haasteita lähijohtamiselle.

MITEN TUNNISTAA AVUNTARPEET?

Päihdepalveluita käyttäneillä vanhemmilla on monenlaisia avuntarpeita. Päihdeongelmiin liittyi erityisesti taloudellista tilannetta, elämänkumppaneita ja perheenjäsenten terveyttä koskevia huolia. Monet päihdeongelmaiset vanhemmat arvioivat hallitsevansa perhe-elämänsä

muita vanhempia heikommin. Selvitettäessä lapsiperheen avuntarpeita on hyödyllistä kysyä vanhemmilta heidän päihteiden käyttönsä lisäksi, kokevatko he perhe-elämänsä olevan hallinnassa ja millaisia huolia perheeseen liittyy.

Päihdeongelmaisten vanhempien vanhemmuuden taitoja ja jaksamista perheen arjessa on tarpeen tukea. Monet päihdeongelmia kokeneet vanhemmat olivat huolissaan omasta jaksamisestaan. Joka neljäs oli huolissaan vanhemmuuden taitojensa riittävyydestä sekä maltin menettämisestä ristiriitatilanteessa lapsen kanssa. Yli puolet kertoi tarpeesta myönteiselle palautteelle vanhemmuudesta. Päihdeongelmaiset vanhemmat kantoivat huolta lapsen tunne-elämästä enemmän kuin muut vanhemmat. Apua oli koettu saadun lapsen fyysiseen oireiluun, mutta heikommin tunneelämän huoliin.

Päihdepalveluissa toimivat kohtaavat usein lapsiperheen arkeen liittyviä huolia

Taulukko 1. Päihdepalveluita käyttäneiden ja niiden tarpeessa olleiden pienten lasten vanhempien huolet sekä päihdetyöntekijöiden tunnistamat huolet asiakkailla (%).

Vanhemmat n=62

Työntekijät n=132

Oma tai läheisen päihteiden käyttö

67

93

Perheen taloudelliset vaikeudet (työttömyys)

40

88

Parisuhdeongelmat tai ero

30

88

Vanhemmuuden taitojen riittämättömyys

27

88

Mielenterveysongelmat perheessä

16

88

Asuinympäristön turvattomuus

13

88

Lähisuhdeväkivalta

10

88

Vanhemman oma jaksaminen

41

87

Maltin menettäminen lapsen kanssa

25

86

Yksinäisyys (vastuunkantaminen yksin vanhempana)

22

86

Syyllisyyden tunne

37

84

Vanhemmilla ei ole riittävästi aikaa lapselle

26

84

Lapsen tunne-elämä

26

80

Lapsen käytös

12

80

Lapsen psykososiaalinen kehitys ja terveys

20

79

Lapsen fyysinen terveys

26

78

Lapsen sosiaaliset suhteet

18

72

Huolet

5/2013

35

sekä ongelmien kasaantumista ja sosiaalista huono-osaisuutta. Vaikea on ottaa puheeksi parisuhde- ja mielenterveysongelmia. On myös haasteellista ottaa esille syyllisyydentunteisiin, vanhemmuuden taitoihin ja lapsen tunne-elämään liittyvät huolet ja ryhtyä toimenpiteisiin. Selkeät ohjeet ja toimintatavat auttavat työntekijää ottamaan puheeksi vaikeitakin asioita.

LAPSET JA PERHEET PUHEEKSI

Lapsista ja perheestä kysyminen on ensisijainen lähtökohta lapsiperheiden kanssa työskenteleville. Lastensuojelulaissa edellytetään, että lapsen tuen ja suojelun tarve otetaan huomioon aikuisille suunnatuissa palveluissa, kuten päihdepalveluissa. Tarvittaessa tulee olla yhteydessä lapsen asioita hoitaviin tahoihin ja yhdessä miettiä perheen kokonaistilannetta. Monissa päihdehuollon toimipaikoissa asiakkaiden lapsista kysytään kuitenkin harvoin, ja erityisesti miesasiakkaiden kohdalla lapsista kysyminen saatetaan ohittaa täysin.

Päihdepalveluita käyttävien lapsiperheiden elämäntilanne ja perherakenne on tärkeää selvittää. Perhepiiriin saattaa kuulua ydinperheen lisäksi lapsia, jotka asuvat fyysisesti muualla.

Myös nämä lapset joutuvat alttiiksi vanhempien päihdeongelmille, joten heidät tulee ottaa huomioon arvioitaessa päihdeongelman kokonaistilannetta perheessä. Lasten ja perheen puheeksi ottamiseen aikuisille suunnatuissa palveluissa on kehitetty työmenetelmiä, jotka soveltuvat hyvin myös päihdehoitoon.

Päihdehoidossa olleilla vanhemmilla todettiin muita pienten lasten vanhempia enemmän avun tarpeita, joten perheen tukiverkoston selvittäminen on tärkeää. Isovanhempien ja muiden sukulaisten tarjoama tuki arjessa selviytymiseen on merkittävää, mutta lähiverkostossakin saattaa olla päihde- tai mielenterveysongelmia. Lähes neljännes päihdepalveluita käyttäneistä vanhemmista oli huolissaan yksinäisyydestä ja vastuun kantamisesta yksin vanhempana. >

”Monissa päihdehuollon toimipaikoissa ei kysytä asiakkaiden lapsista.”

Laaja tutkimus selvitti avun tarpeita Artikkeli perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen monialaisessa ja poikkitieteellisessä ”Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja niiden johtaminen” -tutkimushankkeessa sekä yhteistyössä A-klinikkasäätiön kanssa kerättyihin tietoihin. Tutkimuksissa on selvitetty lapsiperheiden tilannetta ja avun tarpeita haastattelemalla päihdepalveluita käyttäneitä vanhempia sekä postikyselyillä pienten lasten vanhemmille ja päihdepalvelujen työntekijöille (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ hankkeet/lapsyty).

5/2013

36

ASIANTUNTIJALTA | Lapsiperheet hukassa päihdepalveluissa

LAPSIPERHEIDEN KOHTAAMINEN

Päihdeongelmia kokeneille pienten lasten vanhemmille on usein kertynyt monia kuormittavia asioita elämässä: niiden tunnistaminen on tärkeää. Päihdehoitoon hakeutuneilla vanhemmilla oli vähemmän koulutusta ja taloudellisia resursseja, harvemmin työpaikka ja useammin terveysongelmia kuin muilla vanhemmilla.

Monilla heistä oli ollut useita lyhyitä parisuhteita, joten lapsia saattoi olla useille kumppaneille.

Monet olivat kohdanneet vaikeuksia jo lapsuusperheessään. Elämäntilanteesta riippumatta päihdeongelmaisen vanhemman ja perheen kantavien voimavarojen havaitseminen ja vanhemmuuden tukeminen helpottavat arkea ja vahvistavat tunnetta onnistumisesta perheen kanssa. Parisuhdetaitoja on tarpeen vahvistaa, sillä lapsen toiseen vanhempaan ja mahdolliseen uuteen kumppaniin liittyvät asiat lisäävät usein kuormitusta.

Vanhempia on tärkeää kohdella tasavertaisesti. Eroperheissä lasten etävanhemmat voivat kokea tulleensa työnnetyksi syrjään tai kokea että heitä ei oteta riittävästi huomioon arvioitaessa perheen tilannetta. Myös biologiset vanhemmat voivat kokea jäävänsä sijaisvanhempien varjoon. Hoitosuhteen luottamuksellisuus on avaintekijä: hoitavan tahon ja perheen välinen luottamus on keskeinen asia hoidon ja yhteistyön onnistumisen kannalta.

HOITOON HAKEUTUMINEN

Pienten lasten vanhemmilla on usein korkea kynnys hakea apua päihdeongelmaan. Vanhemmat kokevat, että konkreettista apua on vaikea saada ja hoitoon pääseminen on hankalaa. Hoitoon hakeutumista on tärkeää rohkaista ja päihteiden käytön puheeksi ottamista tehostaa – moralisoimatta. Useat päihdehoidossa olevat vanhemmat olivat kokeneet peruspalvelujen ammattilaisten tiedot päihdeasioista ja -hoidosta puutteellisiksi, joten apua ei aina ollut löytynyt. Toisaalta rankkoihin toimiin, kuten lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, oli saatettu ryhtyä välittömästi ja vanhemmat ohittaen. Hoitoon hakeutumista vaikeuttivat myös leimautumisen tai lasten menettämisen pelko.

Perhetyön palveluilla voidaan auttaa lapsiperheitä selviämään arjessa, joskin suuressa osassa päihdeyksiköitä näitä palveluja ei ole saatavilla. Perhetyötä toteutetaan usein yhteistyössä lastensuojelun kanssa, mutta sitä

voitaisiin järjestää aikaisempaa enemmän yhteistyössä lapsiperheille palveluja antavien eri tahojen kanssa. Tukea on tarjolla perheen kriisitilanteisiin, mutta harvemmin arjessa jaksamiseen. Erityisesti ennaltaehkäisevän perhetyön tehostamista tarvitaan. Lisäksi on nostettu esille, että mielenterveyspalvelujen ja lastensuojelun yhteistyötä tulisi tiivistää, ja että lapsiperheillä olisi mahdollisuus saada apua myös virka-ajan ulkopuolella.

Päihdeongelmaiset vanhemmat toivoivat enemmän mahdollisuuksia perhehoitoon.

On tärkeää tukea päihdeongelmista kärsivän lapsiperheen halua pysyä yhdessä ja ratkaista omia ongelmiaan. Perheillä tulisi olla saatavilla palveluita myös jälkihoitovaiheessa esimerkiksi joustava mahdollisuus palata hoidon piiriin kriisitilanteissa. Riski päihdeongelman uusiutumiseen jatkuu vielä vuosia aktiivisen hoidon päättymisen jälkeen.

YHTEISTOIMINTAA TEHOSTAMAAN

Päihdeongelmaisten vanhempien ja perheiden kanssa työskennellessä voi syntyä hankalia tilanteita. Vanhemmat saattavat kyseenalaistaa palvelujärjestelmän tavan toimia ja vähätellä tai liioitella perheen ongelmia. Vanhemmat voivat kokea, että työntekijät eivät kysy riittävästi millaisia palveluita lapsille halutaan tai kunnioita vanhempien mielipiteitä. Päihdeyksiköissä lapsiperheiden asioita käsitellään usein moniammatillisissa verkostoissa, mutta silti palvelujen koordinointia on tarpeen tehostaa.

Näin voidaan tukea myös vanhempien ja perheiden osallisuutta. Lapsiperheille suunnatuilla tapahtumilla on merkitystä: niitä voitaisiin järjestää aikaisempaa enemmän yhteistyössä eri tahojen kanssa.

Lapsiperheiden asioita koskeva yhteistyö toimi päihdepalveluissa parhaiten sosiaalipalvelujen ja opetustoimen kanssa. Sujuvinta yhteistyö oli sosiaalityöntekijän, lastensuojelun ja perhetyöntekijän kanssa. Yhteistyö terveyspalvelujen suuntaan koettiin haasteena – yhteistyötä tulee tehostaa erityisesti ehkäisevien terveyspalvelujen, kuten äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon toimijoiden kanssa. Palvelujen yhteensovittamiselle on selkeää tarvetta. Lapsiperheiden palveluita koskevista toimintatavoista oli sovittu päihdepalveluissa useimmiten lastensuojelun kanssa.

Myös yhteistoimintaa tukevia rakenteita, kuten

5/2013

37

â&#x20AC;?PerhetyĂśtä voitaisiin järjestää aiempaa enemmän yhteistyĂśssä eri tahojen kanssa.â&#x20AC;?

asiantuntijatiimejä, oli yleisimmin lastensuojelun kanssa. Yhteisiä käytäntÜjä voitaisiin luoda laajemmin eri toimijoiden kesken, mikä sujuvoittaisi lapsiperheiden palvelujen yhteensovittamista.

Päihdepalveluita käyttävien lapsiperheiden kanssa toimivien tahojen välinen yhteistyÜ jää usein tiedon vaihtamisen tasolle. Monialaisesti yhteen sovitettujen lasten ja perheiden palvelujen rakentaminen on palvelujärjestelmän kehittämisen haaste. Tämä edellyttää sitä, että eri toimijat tuntevat toistensa tyÜn ja tarjolla olevat palvelut laaja-alaisesti. Vaikka tyÜntekijÜiden mielestä päihdepalveluissa tunnetaan melko hyvin perheille tarjolla olevat palvelut, niin vanhemmat kokivat, että palvelutarjonnasta ja erityispalveluista oli vaikea saada tietoa ammattilaisilta. Päihdepalvelujen kehittämisessä

kunnan taloudellisen tilanteen todettiin olevan merkittävin tekijä, kun taas lapsen ja lapsiperheiden näkemyksillä oli vain vähän merkitystä. Palautetta kysytään vain harvoin lapsilta itseltään.

Päihdepalveluissa toimivat esimiehet ovat avainasemassa yhteistoiminnan mahdollistamisessa ja monialaisen palveluverkon rakentamisessa lapsiperheille. Esimiesten on tärkeää huolehtia henkilÜstÜn riittävästä osaamisesta ja valmiuksista kohdata päihdeongelmista kärsiviä vanhempia ja perheitä, sekä siitä että tyÜyksikÜissä on käytÜssä sellaisia toimintatapoja, jotka vastaavat perheiden moninaisia UBSQFJUB t

Ennaltaehkäisevä perhetyÜ Apua virka-ajan ulkopuolella Palvelut fyysisesti lähelle toisiaan Mielenterveysosaamista arkipäivään Varhainen puuttuminen huoliin Päihdepalveluita käyttäneet tai niiden tarpeessa olleet vanhemmat (n=62) Päihdepalveluissa toimivat tyÜntekijät ja esimiehet (n=132)

Lapsiperheiden kotipalvelu Oma yhteyshenkilĂś perheelle Kotiin annettavat palvelut 1

2

3

Kuvio 1. Lapsiperheiden palvelujen kehittämiskohteet (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä).

4

5

5/2013

38

ASIANTUNTIJALTA | Potilasmuistutukset ovat yksilöllisiä

A3 POTILASMUISTUTUKSET OVAT YKSILÖLLISIÄ Potilaiden tekemät muistutukset sisältävät mahdollisuuden kehittää organisaatiota.

Anne Salonen hoitotyön kliininen asiantuntija, TtM

Kirsi Huttunen osastonryhmän päällikkö, ylihoitaja, TtM Helsingin yliopistollinen keskussairaala (Hyks), medisiininen tulosyksikkö

H

elsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) seurataan hoidon laatua ja potilasturvallisuutta monilla tavoilla. HaiPro-vaaratapahtumien raportointijärjestelmän avulla kehitetään potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. HaiPro-työkalu on käytössä yli 200:ssa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä Suomessa. Toisena mittarina hoidon laadun ja potilasturvallisuuden arvioinnissa käytetään potilaiden tekemiä kanteluita ja muistutuksia.

Potilaiden tyytyväisyys hoitoonsa vaikuttaa sairaalan toiminnan tulokseen ja sairaalan vetovoimaisuuteen.

Potilaiden tyytyväisyyttä voidaan pitää laatu- ja tehokkuusmittarina. Laadun pääkomponentit potilaan kannalta ovat potilaan kunnioittaminen, hoidon tarpeen ja annetun hoidon ymmärtäväinen. Potilas on hoitoonsa tyytyväinen kun edellä mainitut asiat saavutetaan. Husissa potilaan muistutukseen annettavassa vastauksessa arvioidaan, onko potilasta

tutkittu ja hoidettu yleisesti hyväksytyn hoitokäytännön mukaisesti tai onko potilasta kohdeltu yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Jos toiminnassa havaitaan korjattavaa, tuodaan se esille potilaalle annettavassa vastauksessa nimettyjen kehittämistoimenpiteiden muodossa. Kaikki potilaiden tekemät muistutukset vastauksineen käsitellään myös sillä osastolla, jonne muistutus kohdistuu.

Tämän menettelytavan avulla voidaan nostaa hoidon laatua ja kehittää osastokohtaisia hoitotyön teema-alueita, joilla työn sisältöä ohjataan kohti haluttua muutosta. Tavoitteena on parantaa sekä potilaiden että henkilökunnan tyytyväisyyttä, vahvistaa kommunikaatiota ja tiimityötä.

Potilasmuistutukset ovat kuitenkin kasvava huoli terveydenhuollossa, ei pelkästään potilaiden kokemusten ja tyytymättömyyden vuoksi, vaan myös hoidon laadun suhteen (Gallagher & Levison 2013, Saravanan ym.

2007). Käytännön hoitotyö vaatii, että toimin-

5/2013

39

toja jatkuvasti seurataan ja muutetaan. Johansonin ym. (2002) tutkimuksessa luokitellaan kahdeksan aluetta, jotka vaikuttavat hoitotyössä potilastyytyväisyyteen: potilaan sosio-ekonominen tausta, heidän kokemuksensa ja odotuksensa, fyysinen ympäristö, kommunikaatio ja informaatio, osallistuminen ja sitoutuminen, hoitajan kanssa tapahtuva kanssakäyminen, hoitajan tekniset kyvyt (esimerkiksi kivun hoito, lääkevirheet ja niiden kirjaaminen, potilaan tutkiminen) ja terveydenhuollon organisaation vaikutus.

Potilasmuistutukset nähdään usein puutteina ja epäonnistumisina, mutta ne tulisi nähdä myös mahdollisuutena selvittää virhelähdettä ja parantaa palvelua. Niiden avulla voidaan ehkäistä samankaltaisia tilanteita. Potilaiden ja henkilökunnan kokemus vuorovaikutustilanteesta saattaa poiketa merkittävästi toisistaan.

Tämän vuoksi henkilökunta ei aina tiedosta vuorovaikutuksen kokemusta potilaan näkökulmasta. Potilasmuistutukset reflektoivat potilaiden toiveita, joita henkilökunta ja organisaatio eivät voi vähätellä. Tyytymättömät potilaat voivat vaikuttaa vähän tai paljon organisaation maineeseen. Muistutuksia tarkasteltaessa tulisikin huomioida, kohdistuvatko ne yksittäiseen henkilöön vai johonkin suurempaan ongelmaan organisaatiossa (Gallagher & Levison 2013).

Potilaat ja sukulaiset ovat tärkeä tiedon lähde ja he asettavat hoidolle suurempia vaatimuksia kuin aikaisemmin. He ovat valveutuneita ja haluavat tietää oikeuksistaan. Potilaat ja läheiset tarvitsevat neuvoja ja apua, kun he tuntevat, että hoito ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Henkilökunnan on tärkeää tietää ja tunnistaa asiat, jotka vaikuttavat potilastyytyväisyyteen, kun halutaan parantaa hoidon laatua.

Hoidon laatua voidaan parantaa, kun seurataan säännöllisesti potilastyytyväisyyttä sopivien indikaattoreiden avulla. Hoitajien ja lääkäreiden peruskoulutuksessa tulisi enemmän korostaa hyviä käyttäytymis- ja kommunikaatiotaitoja.

Lisäksi jatkuvalla koulutuksella, innovaatioilla ja tutkimuksilla edistetään laadukasta hoitoa.

Potilaslain 5 §:n mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Selvitystä ei kuitenkaan tule antaa vastoin potilaan tahtoa tai silloin, kun on ilmeistä, että selvityksen antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan

"Potilaiden tekemät muistutukset tulisi nähdä mahdollisuutena parantaa palvelua."

hengelle tai terveydelle. (Finlex 2013.)

Kun potilas ei saa tarpeeksi tietoa, hän ei ymmärrä hoidossaan tehtyjä päätöksiä ja sen vuoksi kyseenalaistaa hoidon laadun. Siksi on tärkeää antaa potilaalle aikaa esittää kysymyksiä ja antaa tietoa myös kirjallisena. On myös havaittu, etteivät potilaat useinkaan tiedä, keneltä voi kysyä neuvoja hoitoonsa liittyen.

Monet potilaat toivovat, että lääkärin kanssa voisi tarvittaessa keskustella asiasta puhelimitse. Usein valitusten kohteena on liian lyhyt lääkärin vastaanottoaika ja hoitoon liittyvien asioiden hätäinen läpikäyminen. (Gallagher & Levison 2013) KÄYTÖKSESTÄ JOHTUVAT MUISTUTUKSET

Esimerkkiaineistomme on Husista, missä tarkasteltiin henkilökunnan käytökseen kohdistuvia muistutuksia vuonna 2012 eri yksiköissä.

Selvitykseen on kirjattu ainoastaan muistutusten sisältö ottamatta kantaa henkilökunnan vastauksiin. Potilaslain mukaan terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluun tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle (Finlex 2013).

Husissa muistutukset lähetetään hallinnolliselle ylilääkärille. Vuonna 2012 vastattiin eräässä Husin suuressa tulosyksikössä 55 kirjalliseen käytökseen kohdistuvaan muistutukseen.

Suurin osa muistutuksista tuli päivystykseen tulleilta potilailta. Potilaat ja omaiset halusivat viedä muistutuksen eteenpäin johdolle kirjallisesti, saada selvityksen asiaansa sekä saada asia johdon tietoon. Monelle oli tärkeää, että muistutuksen avulla muut potilaat eivät kokisi samaa. Jokainen muistutus selvitettiin erikseen >

5/2013

40

ASIANTUNTIJALTA | Potilasmuistutukset ovat yksilöllisiä

A3

ja hallinnollinen ylilääkäri pyysi vastineen muistutuksen kohteena olevan yksikön vastuuhenkilöltä (hoitaja, lääkäri, osastonhoitaja, osastonryhmän päälliköltä, ylihoitajalta) ja lausunto annettiin kohtuullisessa ajassa potilaalle.

Muistutusten lisäksi potilaat tai omaiset saivat vastauksen kysymyksiinsä tai muistutuksiinsa kirjeenä. Kuhunkin tapaukseen liittyi erilaisia myötävaikuttavia tekijöitä, potilaan tilanne oli yksilöllinen ja valitusten kohteena olevat

yksiköt ja hoitavat henkilöt vaihtelivat. Vuonna 2012 vastaanotetuista muistutuksista 2/3 liittyi potilaan huonoon kohteluun ja 1/3 läheisen kokemaan epäasialliseen käytökseen.

MUISTUTUKSET HOITAJILLE

Hoitajien kohdalla potilaat olivat olleet tyytymättömiä useimmiten huonoon tai töykeään kohteluun (20 %). Potilaat kokivat, että hoitajat olivat huutaneet potilaalle (9 %), olleet kiukkui-

Taulukko 1. Hoitajien käytökseen kohdistuneiden muistutusten syy vuonna 2012 Hyksin tulosyksikössä.

Aggressiivinen, kiukkuinen, hyokkäävä Huono kohtelu, töykeä Huutanut potilaalle Epäasiallinen käytös Ylimielinen Nöyryyttäminen Henkilökunta kyynistä ja tylsistynyttä

Hoitajien käytökseen kohdistuneet muistutukset

Huono kielenkäyttö Kiroillut Ei kuuntele

0

2

4

6

8

10

12

Taulukko 2. Lääkäreiden käytökseen kohdistuneiden muistutusten syy vuonna 2012 Hyksissä.

Ei informoinut Ei tasavertainen kohtelu Epäammatillinen puhuminen Työkeä ja huono kielenkäyttö Huolimattomuus ja epäpätevyys Vähättelevä, välinpitämätön Epäasiallinen Peloittelu Syyllistäminen Ei kuuntele Hyökkäävä, tyly käytös Huono kohtelu Ylimielinen Epäkohtelias Vihainen Kiroillut

Lääkäreiden käytöksiin kohdistuneet muistutukset

0

2

4

6

8

10

5/2013

41

sia tai hyökkääviä (9 %). Epäasiallista kohtelua koki saaneensa 12,7 % muistutuksen tehneistä.

Jotkut henkilöt raportoivat, että hoitaja oli kohdellut potilasta nöyryyttävästi tai potilasta ei oltu kuunneltu ollenkaan. Hoitajien raportoitiin olleen tylsistyneitä tai kyynisiä potilasta/omaista kohtaan. Yksittäinen valitus koski hoitajan kiroilua tai hoitajan perustaidot olivat potilaan mielestä puutteelliset (taulukko 1).

"Jokainen muistutus on erilainen ja yksilöllinen."

MUISTUTUKSET LÄÄKÄREILLE

Lääkäreiden osalta suurin osa valituksista koski lääkärin vähättelevää tai välinpitämätöntä suhtautumista potilaaseen (16,3 %). Potilaat tai omaiset kokivat, että lääkärit olivat olleet töykeitä ja/tai heillä oli ollut huono kielenkäyttö (7,2 %). Lääkäreiden huolimattomuudesta ja epäpätevyydestä valitettiin myös (7,2 %).

Jotkut valittivat, että lääkärit olivat syyllistäneet potilasta, olleet epäasiallisia, epäkohteliaita tai eivät olleet kuunnelleet potilasta (5,4 %). Lääkärin kiukuttelusta, kiroilusta ja epäempaattisuudesta myös valitettiin (taulukko 2).

HOITOON LIITTYVÄT MUISTUTUKSET

Tyytymättömyys hoitoon tai hoidon epäonnistumiseen tuli esiin 12 henkilön muistutuksessa.

Kolmessa muistutuksessa potilaat ilmaisivat tyytymättömyytensä siirtoihin eri yksiköiden välillä ja siihen, että tieto oli ollut puutteellista.

Kolmessa tapauksessa potilaalle oli annettu vääriä lääkkeitä. Yksittäisissä tapauksissa potilas oli saanut väärän diagnoosin tai saanut väärän henkilön asiapaperit tai väärän henkilön tietoja oli luovutettu potilaalle. Yhdessä tapauksessa henkilökunta oli nauranut huonokuntoisen potilaan läheisyydessä keskustellessaan ja omaiset olivat kokeneet sen voimakkaana pahanolontunteena. Kirjalliset ohjeet olivat olleet puutteelliset ja henkilökunnalla oli ollut huono käsihygienia. Henkilökunnan koettiin myös aiheuttaneen potilaalle kipua.

PARANNUSEHDOTUKSET

Ymmärtämällä paremmin potilaiden valituksia, voi yksikön johto parantaa palveluiden laatua.

Hoitoa koskevat muistutukset otetaan potilaan toiveen mukaisesti esille kyseessä olevien yksiköiden vastuuhenkilöiden kanssa. Henkilökun- >

Vuorovaikutuksen ABC Kuuntele potilasta Älä riitele potilaan kanssa tai keskeytä häntä selittelyllä. Kuuntele ilman syyttelyä.

Kommunikoi Ylläpidä hyvää kommunikaatiota.

Kommunikaatiota voi harjoitella.

Tarvittaessa järjestä koulutusta lääkäreille ja hoitajille

Empaattisuus Aseta itsesi potilaan asemaan.

Vastaa ”Olen pahoillani, että ....” tai ”Ymmärrän, että ....” Koeta ymmärtää ilman, että olet varsinaisesti samaa mieltä asiasta.

Ota selvää asiasta Ota selvää potilaan ongelmasta.

Tämä auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla käsittelemään valitusta. Ilmaise potilaalle, että otat hänen huolensa vakavasti.

Toimi Ehdota potilaalle ongelman ratkaisua ja huomioi, että potilas hyväksyy sen. Jos potilas ei hyväksy

ehdotusta, kerro potilaalle ja esimiehelle, että asia tullaan käymään läpi yksikössä.

Kiitä Kiitä potilasta, että hän informoi sinua valituksesta. Kerro potilaalle, että potilastyytyväisyys on merkittävä osa hoidon laatua

Dokumentoi Informoi potilasta tai omaista, että hänellä on mahdollisuus tehdä kirjallinen valitus. Potilasvalituslomakkeen avulla varmistetaan, että potilaiden muistutukset otetaan vakavasti ja niiden avulla voidaan ehkäistä uusia mahdollisia muistutuksia ja kouluttaa henkilökuntaa ehkäisemään uusia samanlaisia tilanteita. Hoitohenkilökunnan tulee kirjata asia tarkasti hoitokertomukseen.

Kouluta Pidä tietosi ja taitosi ajan tasalla sekä noudata organisaation ohjeistusta.

Lähde: Texas Medical Association 2013

5/2013

42

ASIANTUNTIJALTA | Potilasmuistutukset ovat yksilÜllisiä

LĂ&#x201E;HTEET

nan tulisi puhua avoimesti, miten henkilÜkunnan välistä kommunikaatiota voidaan entisestään parantaa. Potilastyytyväisyys on vain yksi henkilÜkuntaa ja sairaalan toimintaa koskeva mittari.

Hoidon laatu ei pysy paikallaan vaan sen täytyy olla noususuuntainen. Tyytyväinen potilas on terveydenhuollon toiminnan kehittäjä.

Täytyy muistaa, että käytĂśkseen kohdistuneista muistutuksista jokainen muistutus oli erilainen ja yksilĂśllinen. Kaikki muistutukset käsiteltiin erikseen ja yksikĂśt laativat vastaukset niihin. Seuraamalla jatkuvasti hoidon laatua ja potilasturvallisuutta voidaan parantaa potilasUZZUZWĂ&#x160;JTZZUUĂ&#x160; t

Gallagher T & Levinson W. 2013.

Physicians with multiple patient complaints: ending our silence.

BMJ Quality & Safety 001880, 1-4.

Johansson P, Oleni M, Fridlund B. 2002. Patient satisfaction with nursing care in the context of health care: a literature study.

Scandinavian Journal of Caring Sciences. 16: 337â&#x20AC;&#x201C;344.

Finlex. 2013. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785.

Verkko-artikkeli: www.ďŹ nlex.ďŹ .

Luettu 24.4.2013.

Valvira. Sosiaali- ja terveysalan lupaja valvontavirasto. 2013. Verkkoartikkeli: www.valvira.ďŹ . Luettu 24.4.2013.

Texas Medical Association. 2013.

How to handle patient complaints.

Verkko-artikkeli: www.texmed.org.

Luettu 24.4.2013.

Wong L , Ooi S, Goh L. 2007. Patientsâ&#x20AC;&#x2122; complaints in a hospital emergency department in Singapore. Singapore Med Journal 48: 990-995.

Ohjeet muistutuksesta, kohtelusta ja kantelusta Muistutus Potilaalla on oikeus saada laadultaan hyvää hoitoa ja kohtelua (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785). Hoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluun tyytymätÜn potilas tai hänen omaisensa voivat tehdä kirjallisen muistutuksen hoitopaikkansa terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Väärinkäsitykset, jotka liittyvät hoitoon ja kohteluun potilaan ja häntä hoitaneen henkilÜn välillä voidaan usein selvittää keskustelemalla eli suullisella muistutuksella.

Avoimessa keskustelussa voidaan usein myÜs korjata hoidossa tapahtuneet virheet tai puutteet. Hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätÜn potilas voi tehdä potilaslain mukaisen kirjallisen muistutuksen terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle siihen toimintayksikkÜÜn, jossa hoito on toteutettu. Muistutuksen tarkoituksena on palauttaa yhteisymmärrys ja

luottamus hoitoon. Muistutukseen tulee antaa ratkaisu kohtuullisessa ajassa (Valvira 2013).

Kohtelu Potilaslain (785/1992) 3 § mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun.

Potilasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata. Hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään tulee kunnioittaa. Jos hoitopaikassa käydyistä keskusteluista ei ole apua, potilas tai hänen omaisensa voi tehdä kirjallisen muistutuksen hoitopaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutus on laissa säädetty menettelytapa. Johtajan on selvitettävä muistutuksessa kerrottu asia alaistensa kanssa sekä vastattava muistutuksen tekijälle kohtuullisessa ajassa, noin kuukauden sisällä.

Vastauksesta on käytävä ilmi, miten

asia on hoitopaikassa selvitetty, ja millaisiin jatkotoimiin se on mahdollisesti johtanut. Jos potilas ei ole tyytyväinen muistutuksesta saamaansa vastaukseen, potilas voi tehdä kantelun. (Valvira 2013).

Kantelu Kantelu tehdään terveydenhuoltoa valvoville viranomaisille, jotka ovat aluehallintovirastot ja Valvira (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto). Kantelu tehdään Valviraan silloin, kun hoitovirhe-epäily koskee hoidossa potilaan menehtymistä tai vakavaa vammautumista.

Kantelu, joka antaa aihetta puuttua terveydenhuollon ammattihenkilÜn ammattiharjoittamisoikeuteen käsitellään myÜs Valvirassa. Muut kantelut käsitellään aluehallintovirastoissa. (Valvira 2013.)

5/2013

44

SUUNNITELMA | Miten hankkeet syntyv채t ja etenev채t?

Ensihoitaja Mikko Heiniluoma ajaa kentt채johtajan auton tapahtumapaikalle.

5/2013

45

Uudessa iskussa

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri perusti vuoden alussa Seinäjoelle ensihoitokeskuksen, jossa toimintaa pyörittää seitsemän kenttäjohtajaa. > TEKSTI OUTI RANTALA JA MINNA KATAJA | KUVAT JUHA HARJU

5/2013

46

SUUNNITELMA | Miten hankkeet syntyvät ja etenevät?

Kenttäjohtajan auto toimii ensihoidon johdon toimistona ja yhteyspisteenä esimerkiksi onnettomuuspaikoilla. Siellä on myös ambulanssin varusteet.

E

nsihoidon käyttöön remontoiduissa tiloissa Seinäjoen Nurmon pelastusasemalla työskentelee uusi ensihoidon yksikkö kenttäjohtajineen. He luovat ensihoitoon aivan uuden johtamisjärjestelmän. Uusi toimenkuva on myös kenttäjohtajan ammatti. Muutokset tulivat voimaan, kun ensihoidon järjestäminen siirtyi sairaanhoitopiirien vastuulle.

Kenttäjohtaja Jarmo Lahtelan mukaan muutos on merkittävä.

– Aiemmin ensihoidon koordinointi oli hajautettu eri tahoille. Nyt ensihoitoa pystytään paremmin tuottamaan ja suunnittelemaan.

– Ambulanssien liikkumista ja hälyttämistä voidaan seurata ja ohjata huomattavasti paremmin. Aiemmin hätäkeskuksen puhelut menivät suoraan ambulansseihin, johtamisjärjestelmää ei oikeastaan ollut.

Kenttäjohtaja johtaa ambulanssien ja ensivasteyksiköiden käyttöä ja osallistuu myös käytännön ensihoitoon. Suuronnettomuus- ja muissa poikkeustilanteissa sekä joissakin päi-

vittäistilanteissa, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa, kenttäjohtajalla on tilannejohtajan rooli. Kenttäjohtajalla on paljon myös henkilöstöhallintoon liittyviä tehtäviä, joissa hän toimii ensihoitopäällikön apuna.

Sairaanhoitopiirit tuottavat ensihoitoa eri tavoilla. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri päätti tuottaa ensihoidon omana toimintanaan. Lisäksi sairaanhoitopiiri teki sopimuksen alueen ensivastetoiminnasta Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen sekä Isonkyrön osalta Pohjanmaan pelastuslaitoksen kanssa.

Kenttäjohtajalla on viranomaisvastuu eli hän on lain mukaan päivystävä terveydenhuollon viranhaltija, joka vastaa siitä, että palvelutasopäätöksen mukainen ensihoitopalvelun valmius pysyy yllä ja että annettuihin ensihoitotehtäviin saadaan ensihoitoyksikkö säädetyissä aikarajoissa.

KENTTÄJOHTAJA VASTAA YHTEYKSISTÄ

Seinäjoella ensihoitokeskuksen tietokoneet ovat yhteydessä hätäkeskuksen järjestelmiin, josta ensihoitotehtävät näkyvät kiireellisyysluokittain.

5/2013

47

Kenttäjohtajan autossa ei kuljeteta potilasta kuin poikkeustapauksissa. Jarmo Lahtelan työpiste on auton takaosassa, kun työpari Mikko Heiniluoma ajaa autoa. Heiniluoma tekee ensihoitotyötä paikan päällä sekä lähtee potilassiirtoon mukaan, jolloin Lahtela ajaa auton takaisin ensihoitokeskukseen.

– Näemme monitoreilta kartalta, missä ambulanssit ja paloautot menevät. Kartalle on merkitty esimerkiksi eri väreillä, mitkä yksiköt ovat vapaina, Jarmo Lahtela kuvaa.

Kenttäjohtaja voi päättää, että tehtävälle menee eri ensihoitoyksikkö, jonka hätäkeskus on sille hälyttänyt sekä lisätä tai vähentää tehtävälle hälytettyjä yksiköitä.

– Voimme harkita tapauskohtaisesti, miten eri tasoisesti varustettuja ambulansseja käytetään ja mitä tilanteeseen todella tarvitaan, Lahtela sanoo.

Kenttäjohtaja on yhteydessä puhelimella ja viranomaisradiolla virvellä hätäkeskukseen, hän pitää yhteyttä hätäkeskuksen tilanneseurannan päivystäjään ja vuoromestariin.

Virvellä kenttäjohtajat ovat yhteydessä myös poliisiin ja pelastustoimeen, sairaalan päivystyspoliklinikan triage-hoitajaan ja naapurialueiden kenttäjohtajiin sekä puhelimitse Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystykseen.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelle on tehty riskialueluokitus, jonka mukaan on määritelty hälytysvaste. Palvelutasomäärityksessä sairaanhoitopiirin alue on

”MUUTOS ON SUURIN ENSIHOIDOSSA VUODEN 1972 KANSANTERVEYSLAIN JÄLKEEN.” jaettu neliökilometrin suuruisiksi alueiksi. Alueiden ensihoitotehtävistä on tehty ennuste, joka perustuu asukastiheyteen, ikärakenteeseen sekä alueen sairastavuusindeksiin.

Riskiä kasvattavat esimerkiksi tehtaat, asemat ja tiet.

– Seinäjoki on maakuntakeskus ja kuuluu ykkösriskiluokkaan kuten useat suuret kaupungit tehtävien määrän perusteella. Seinäjoella sijaitsee myös alueen ainoa erikoissairaanhoidon päivystyspiste, Seinäjoen keskussairaala. Kakkosriskiluokkaan kuuluvat suuremmat kuntakeskukset, kolmosriskiluokkaan pienet taajamat ja suurempien keskusten laitamat. Nelos- ja viitosriskiluokkaan kuuluu

5/2013

48

SUUNNITELMA | Miten hankkeet syntyvät ja etenevät?

Johtokeskuksessa monitoreilta pystytään seuraamaan, missä ambulanssit liikkuvat.

Kenttäjohtaja Jarmo Lahtelan työparina on kokenut ensihoitaja Mikko Heiniluoma.

suurin osa sairaanhoitopiirin alueesta.

Lahtela kertoo, että poikkeuksia perusluokitteluun ovat Tuurin kauppakeskus ja Atrian ruokatehtaat Nurmossa. Alueet luokiteltaisiin vähäisen väestömäärän vuoksi muuten alhaiseen riskiluokkaan, mutta hätäkeskusjärjestelmästä saatujen historiatietojen perusteella näillä alueilla on ollut määriteltyä riskiluokkaa enemmän ensihoitotehtäviä, minkä vuoksi alueiden riskiluokka nousee.

Kenttäjohtaja voi tarvittaessa muuttaa hätäkeskuksen määrittämää tehtäväkohtaista vastetta. Hän voi myös päättää virka-avun antamisesta muille viranomaisille.

kuinka laaja maantieteellinen alue on, Jarmo Lahtela luettelee.

Hän sanoo, että tehtävänkuvauksissa on kaksi selkeästi toisistaan poikkeavaa linjaa.

– Omana toimintana tuotetussa mallissa painotetaan operatiivisen johtamisen ohella henkilöstöjohtamista lähiesimiehen roolissa. toisenlaisessa mallissa taas yksittäisten hoitotapahtumien tilannejohtaminen ja kliininen hoitotyö vaativissa ensihoitotehtävissä korostuvat. Ensihoitovalmiuden ylläpitäminen ja resurssijohtaminen ovat kaikissa tuottamismalleissa kenttäjohtajien yhteneväisiä lakisääteisiä tehtäviä.

KENTTÄJOHTAJA OSALLISTUU JA JOHTAA

MUUTOS ON TEHOSTANUT TOIMINTAA

Kenttäjohtajan tehtävänkuvan painotus voi vaihdella sairaanhoitopiireittäin sen mukaan, miten palvelutasopäätöksessä ensihoidon tuottaminen on määritelty. Vaikutusta on sillä, onko ensihoito järjestetty kokonaan sairaanhoitopiirin omana toimintana, osittain omana ja osittain ostopalveluna vai kokonaan hankittuna yksityisiltä tai julkisilta palveluntuottajilta.

– Myös se vaikuttaa kenttäjohtajan tehtävänkuvaan, toimiiko alueella lääkäriyksikkö, kuinka paljon johdettavia yksiköitä on ja

Jarmo Lahtela kertoo, että ambulanssit lähtevät liikkeelle aiempaa nopeammin ja saavutettavuus on parantunut.

– Ennen muutosta koko sairaanhoitopiirin alueella oli vain kolme ympärivuorokauden välittömässä valmiudessa olevaa ensihoitoyksikköä. Nyt alueen 22 yksiköstä 19 on ympärivuorokautista yksikköä, jotka on sijoitettu alueelle riskialuekartoituksen mukaan. Varallaolo 15 minuutin lähtövalmiudella on jäänyt kokonaan pois.

Ensihoitoyksiköitä tarvitaan myös erilai-

5/2013

49

5/2013

50

SUUNNITELMA | Miten hankkeet syntyvät ja etenevät?

Kenttäjohtaja Timo Koivula on työskennellyt sairaankuljetusyrittäjänä ja siirtyi uudistuksen yhtedessä sairaanhoitopiirin palvelukseen.

siin tukipalvelutehtäviin muun muassa kotisairaanhoidossa ja perusterveydenhuollon päivystyspisteissä eri puolilla aluetta.

– Tehtävänä voi olla esimerkiksi asettaa suoniyhteys potilaalle osastolla tai tehdä hoitotoimenpiteet sairaalasta kotiutuneelle potilaalle, ottaa verinäytteitä ja EKG. Ensihoidon kustannukset ovat ensihoitouudistuksen myötä nousseet, vaikka sairaanhoitopiirin käyttömenobudjetti 13,8 miljoonaa euroa on ensihoidon osastonylilääkäri Raimo Jokisalon mukaan pitänyt hyvin.

– Vuosittaisten kustannusten nousu sairaanhoitopiirin alueella oli kolme miljoonaa euroa, mikä johtuu välittömästä lähtövalmiudesta ja henkilökunnan koulutustason noususta.

ERI TAUSTAT TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN

Etelä-Pohjanmaan Ensihoitokeskuksen kenttäjohtajilla on paljon työkokemusta sekä julkisen terveydenhuollon että yksityisen sairaankuljetuksen työpaikoista. 40-vuotias sairaanhoitaja Jarmo Lahtela on työskennellyt ensihoidossa parikymmentä vuotta.

Lahtela on suorittanut aikanaan ensin pelastajatutkinnon ja lähtenyt sen jälkeen opiskelemaan hoitoalaa. Kolarista kotoisin oleva Lahtela on synnyinseutunsa lisäksi työsken-

nellyt muun muassa Lahdessa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella ennen Seinäjoelle muuttoaan.

– Seinäjoella olen työskennellyt aiemmin ambulanssissa ja ensihoidon opettajana. Työskentelin sairaanhoitopiirillä ensihoidon vastuuhoitajana ennen kenttäjohtajan tehtävään siirtymistä.

Lahtela on toiminut ensihoidon uudistamisprojektissa alusta lähtien, joten hän on tiennyt, mitä uudelta järjestelmältä odottaa.

– Yllätys oli ehkä se, että henkilöstöhallinnollisia tehtäviä on ollut enemmän kuin operatiivisia.

Hänen vastuualueellaan työskentelee kolmisenkymmentä ensihoidon ammattilaista, joiden työvuorolistat, lomat ja muun henkilöstöhallinnon lähiesimiestehtävät hän hoitaa.

Yrittäjyys vaihtui työsuhteeseen 47-vuotiaalla sairaanhoitaja Timo Koivulalla, kun hän aloitti työt sairaanhoitopiirin palveluksessa kenttäjohtajana. Hän työskenteli 20 vuotta yrittäjänä Kauhajoen sairaankuljetuksessa, joka siirtyi ensihoitouudistuksen myötä liikkeenluovutuksen yhteydessä sairaanhoitopiirille. Koivula kertoo, että Kauhajoen ambulanssin henkilöstö jatkoi pääosin vanhoissa tehtävissään. Koulutustaso on ollut hoitotason yksiköihin riittävä.

5/2013

51

Ensihoito on nyt välittömässä valmiudessa

Ensihoidon kenttäjohtajalla Jarmo Lahtelalla on kokemusta ensihoidon työtehtävistä parikymmentä vuotta.

– Sellainen tuntuma on, että koko sairaanhoitopiirin ensihoitohenkilöstöllä on ollut jo ennen uudistusta hyvä koulutustaso.

JATKUVA KOULUTUS TARPEEN

Seinäjoella on äskettäin aloitettu Tampereen Ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä 30 opintopisteen laajuiset ensihoidon erikoistumisopinnot, joita osa ensihoitohenkilöstöstä suorittaa työn ohessa. Vaikka ammatillinen perusosaaminen on hyvällä tasolla, käytännön koulutusta tarvitaan jatkuvasti.

Kenttäjohtajien yhtenä tehtävänä on huolehtia joukkojensa osaamisen päivittämisestä. Harvoin kentällä vastaan tuleviin tilanteisiin varaudutaan koulutuksin ja harjoituksin.

Jarmo Lahtela kertoo, että tällä hetkellä henkilöstöhallintoon ja työnjohtotehtäviin menee eniten aikaa. Hän toivoo, että tulevaisuudessa tehtävänkuvan kehittyessä olisi enemmän aikaa sekä omaa että ryhmän ammattitaitoa ylläpitäviin koulutuksiin.

– Jonkin verran olemme järjestäneet työvuorokoulutuksia, muun muassa hälytysajokoulutusta ja akuuttilääketieteen koulutusta.

Kenttäjohtajat voivat antaa ensihoitajille tilannejohtamiseen, hoitotapahtuman johtamiseen tai useamman yksikön tilannejohtamiseen liittyvää koulutusta. •

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoidon osastonylilääkäri Raimo Jokisalo työskentelee osan työajastaan ensihoitokeskuksessa hallinnollisissa tehtävissä ja osan päivystyspoliklinikalla potilastyössä.

– Kyseessä on ensihoidon suurin muutos vuoden 1972 kansanterveyslain jälkeen. Ensihoito on siirtynyt varallaolosta välittömään valmiuteen. Nyt kaikki autot ovat kaikille käytettävissä ja kokonaisuus on kenttäjohtojärjestelmän ansiosta hallinnassa. Potilasturvallisuus on parantunut: apu on aina saatavilla ja potilaan tavoittaminen on nopeutunut.

15 minuutissa tavoitetaan yli 90 prosenttia riskiluokkien 1–3 kiireellisistä hälytystehtävistä.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoidossa ei ole omaa lääkäriyksikköä, joten tällä hetkellä vaativissa ensihoitotilanteissa Etelä-Pohjanmaalle lentää Tampereen FinnHems -kopteriyksikkö. Apua on tarvittu muutamia kertoja lääkärihelikopterin ensimmäisen toimintavuoden aikana.

– Oma lääkäriyksikkö ei ole tämän päivän asia, mutta siintelee ehkä tulevaisuudessa.

Seinäjoen keskussairaala on saanut akuuttilääketieteen erikoislääkäritutkinnon koulutusoikeudet. Koulutus järjestetään yhteistyössä Turun yliopiston kanssa. Päivystyksessä on nyt yksi akuuttilääketieteeseen erikoistuvan lääkärin paikka.

5/2013

52

TOIMENPIDE | Miten hankkeet ja uudistukset toteutuvat?

Yksilöllisyydellä tuloksiin Hoidon räätälöinti, jatkuvuus ja herkkyys potilaita kohtaan on Syömishäiriökeskuksen tarjoama resepti myös muille syömishäiriöisten hoitoon.

TEKSTI EMMI OKSANEN | KUVAT PIETARI HATANPÄÄ

S

yömishäiriökeskus on Helsingissä toimiva yksityinen syömishäiriöiden hoitoon erikoistunut klinikka. Keskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikköön Helsingin Malmille tulee hoitoon vaikeita syömishäiriöitä sairastavia potilaita.

Usein potilailla on takanaan jo vuosien mittainen hoitoputki kotikunnassa. Monet ovat olleet hoidossa esimerkiksi kunnan keskussairaalan sisätautien osastolla ja psykiatrisella osastolla, mutta vointi ei ole kohentunut.

Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentierin ja osastonhoitaja Susanna Parkkalin mukaan keskukseen hoitoon tulevat potilaat saattavat olla myös aiemmasta

hoidosta traumatisoituneita.

– Meillä voi mennä hoitojakson alusta kuukaudesta puoleen vuoteen potilaan hoitotraumojen työstämiseen ja luottamuksen rakentamiseen, jos hän on ollut esimerkiksi suljetulla osastolla lepositeissä ja traumatisoitunut siitä, Susanna Parkkali kertoo.

Syömishäiriökeskuksen hoitomalli perustuu potilaan kunnioittamiseen, läsnäoloon, lempeyteen, turvallisuuteen ja sairauden ytimen, ei pelkkien oireiden, hoitoon. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että potilas on mukana päät-

5/2013

53

Potilaat syövät kahdestaan omahoitajan kanssa omissa huoneissaan, kunnes pystyvät syömään muiden seurassa ruokailuhuoneessa.

5/2013

54

TOIMENPIDE | Miten hankkeet ja uudistukset toteutuvat?

tämässä omasta hoidostaan, tuttu omahoitaja on koko ajan saatavilla ja jokaisella keskuksen ympärivuorokautisessa hoidossa olevalla potilaalla on oma huone. Hoitomalli nojaa kognitiivisen psykoterapian teorioihin.

kolmen hoitajan omahoitotiimi. Tiimi, keskuksen johto ja potilas itse tekevät hoitosuunnitelman, joka uusitaan kahden kuukauden välein.

Hoitosuunnitelmia kertyy usein monta, sillä hoitoon tulevat ovat tässä tiiviin tuen vaiheessa tyypillisesti vuodesta kahteen.

OMAHOITAJA AINA MUKANA – Kun potilas tulee meille hoitoon, haluamme hoitaa hänet kunnolla, Pia Charpentier Kun uusi potilas tulee Syömishäiriöperustelee. keskukseen ympärivuorokauti– Vähitellen he saavat päivälomia ja yöloseen hoitoon, hänelle nimetään mia, siirtyvät nukkumaan tukiasuntoon ja sitten päiväpotilaiksi ja pelkästään terapia-asiakkaiksi, Susanna Parkkali kuvailee.

Kaikki keskuksen asukkaat noudattavat samaa päivärytmiä ja osallistuvat yleensä ryhmiin, kuten keskusteluryhmään, fysioteraPIA CHARPENTIER piaryhmään ja tanssiterapiaan. Hoidon alussa joku omahoitajista syö aina potilaan kanssa ja keskustelee kahdestaan hänen kanssaan erilaisista psyykkisen voinnin teemoista joka päivä. Omahoitaja on mukana myös lääkärin ja ravitsemusterapeutin tapaamisissa.

– Varmistamme tiedonkulun sillä, että omahoitaja on mukana tapaamisissa. Kunnioitus omahoitajan arviointiin on hyvin suuri, Charpentier sanoo.

Syömishäiriökeskuksessa työskentelee muun muassa sairaanhoitajia, lääkäreitä, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, fysioterapeutteja, liike- ja tanssiterapeutteja ja luontaishoitaja. Charpentierin ja Parkkalin mukaan moniammatillinen yhteistyö sujuu hyvin, kun kaikki ovat sitoutuneet hoitomalliin.

– Toki yhteistyössä tarvitsee paljon ymmärrystä toisen työntekijän alasta, Parkkali miettii.

– Yritämme välttää kilpailua ja hierarkiaa.

Kukaan ei saa vetää linjaa, joka ei noudata hoitomallia, sillä hoidon on oltava johdonmukaista, Charpentier toteaa.

”MEIDÄN ON TEHTÄVÄ TYÖMME AINA HYVIN TAI TOIMINTA LOPPUU. JULKISELLA PUOLELLA EI OLE TÄTÄ PAINETTA.”

IHMINEN ON OTETTAVA TODESTA

Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier, osastonhoitajat ja lääkäri olivat ennen keskuksen perustamista vuonna 2002 töissä Husin Syömishäiriöyksikössä. Siellä

5/2013

55

Kuinka tunnistaa ja kohdata syömishäiriötä sairastava?

Syömishäiriöiden tunnistaminen terveydenhuollossa on vaikeaa.

Oireiden tunnistamiseen on kehitetty seulontamenetelmiä, kuten SCOFF-mittari, mutta syömishäiriön toteaminen vaatii kuitenkin tarkempia tutkimuksia.

Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja ja psykologi Pia Charpentierin mukaan paino on syömishäiriöön sairastuneen näkyvin ongelma, mutta ei suinkaan sairauden ydin.

– Esimerkiksi anoreksia ei ole hävinnyt, kun potilaan paino on noussut normaalipainoon. Syömishäiriö on psyykkinen häiriö, johon voi kuulua muun muassa yleinen ahdistuneisuus, masennus ja pakkoliikunta, Charpentier kertoo.

Bulimikkoja tai anorektikkoja, joiden laihuus ei ole silmiinpistävää, on usein vaikein tunnistaa. Syömishäiriön tunnistaminen nojaakin paljolti intuitioon.

– Sairastuneen puheita ei voi ottaa kirjaimellisesti, sillä sairauteen kuuluu piilottelu, valehtelu ja manipulointi. Potilas tekee niin, koska pelkää oireista luopumista, Syömishäiriökeskuksen osastonhoitaja Susanna Parkkali opastaa.

– Syömishäiriöisen asento ja ilme on usein jännittynyt. Hän luultavasti istuu tuolin etureunalla nojaamatta selkänojaan.

He ovat myös hyvin herkkiä.

– Nämä ihmiset pitää pysähtyä kohtaamaan, sillä sairauteen kuuluu suuri turvattomuus. Heille on puhuttava nätisti ja oltava ystävällinen. Ei saa myöskään tietää liikaa heidän puolestaan, vaikka sinänsä tietäisi paljon syömishäiriöistä, Charpentier toteaa.

Ulkonäköä ei Charpentierin mielestä kannata kommentoida mitenkään, eikä hoitopäätöksiä pitäisi tehdä pelkästään sen perusteella.

– Jos ihminen hakee apua, hän tarvitsee apua, Charpentier painottaa.

Syömishäiriökeskuksessa painon korostamista vältetään esimerkiksi sillä, etteivät potilaat tiedä omaa painoaan.

Syömishäiriökeskuksessa potilailla on omat huoneet.

5/2013

56

TOIMENPIDE | Miten hankkeet ja uudistukset toteutuvat?

heille muodostui käsitys siitä, miten syömishäiriöitä sairastavia pitäisi heidän mielestään hoitaa.

– Meillä oli vankka hypoteesi tällaisesta hoidosta, kun keskuksessa nyt on. Halusimme, että hoito on lempeää, eikä vain reagointia oireisiin, Charpentier sanoo.

Keskuksen potilaan kunnioittamista painottavaan hoitomalliin kuuluu esimerkiksi se, että potilas käy kerran kolmella eri terapeutilla ja valitsee heistä sopivimman itse.

– Terapian onnistumisen kannalta ihmissuhde on keskeinen, ei terapiasuuntaus, Charpentier perustelee.

Potilaat aloittavat terapian tosin usein vasta puolen vuoden hoidon jälkeen.

– Potilaan psyyken on oltava riittävän vahva, jotta hän pystyy terapiaan tiimistä ulkopuolisen terapeutin kanssa. Ennen terapiaa hoidetaan vakava aliravitsemustila ja voimakkaat ahdistusoireet, Charpentier kertoo.

Syömishäiriöt x 5 1. Kuusi prosenttia nuorista suomalaisnaisista on kärsinyt syömishäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa.

2. Syömishäiriö on nuorten naisten neljänneksi yleisin mielenterveyden häiriö masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä päihdeongelmien jälkeen. Syömishäiriöön liittyy usein muuta psyykkistä oireilua. Pelkkä painonnousu ei takaa parantumista.

3. 60 prosenttia syömishäiriöpotilaista sairastaa määrittelemätöntä syömishäiriötä. Siihen voi kuulua esimerkiksi anoreksian ja bulimian piirteitä.

4. Reittejä syömishäiriöön on aiempaa enemmän dieettiruokavalioiden yleistymisen takia. Diabeetikoilla esiintyy pitkäaikaisia syömishäiriöitä useammin kuin muilla.

5. Syömishäiriö lisää kuolleisuutta ja itsemurhariskiä.

Syömishäiriöitä sairastavat kärsivät myös lapsettomuudesta muuta väestöä useammin.

Keskuksen hoitomalliin kuuluu myös, ettei potilaan oleteta ottavan alkuun juuri mitään vastuuta paranemisestaan. Vastuun määrä kasvaa vähitellen hoidon edetessä.

UUUDET OPIT ULKOMAILTA

Syömishäiriökeskus ei käytä ulkopuolisia konsultteja työn tuloksellisuuden arvioimisessa. Johdolla on kuitenkin vakaa usko hoitomallinsa toimivuuteen.

– Yksilöllinen hoito on tuloksellisinta, Pia Charpentier sanoo.

Yhdeksän vuoden aikana, kun Syömishäiriökeskus on tarjonnut kokovuorokausihoitoa, hoidossa on ollut runsaat 100 potilasta. Heistä kymmenkunta on keskuksesta lähtiessään tarvinnut jatkoa tiiviille hoidolle ja yksi on ollut kahdella hoitojaksolla. Suuri enemmistö ei ole siis tarvinnut sairaalahoitoa Syömishäiriökeskuksen hoidon jälkeen.

Keskus ottaa mallia terapiamuotoihin maailmalta ja kutsuu ulkomaisia asiantuntijoita kouluttamaan työntekijöitä Suomeen. Työntekijät käyvät myös konferensseissa maailmalla ja tutustumassa muualla hyväksi havaittuihin hoitomalleihin. Oppi on haettava Charpentierin ja Susanna Parkkalin mukaan lähinnä maailmalta, sillä Suomessa ei ole tahoa, jolla olisi heitä enemmän tietämystä syömishäiriöisten hoidosta.

Syömishäiriökeskuksen seitsemään kokovuorokausipaikkaan on noin puolen vuoden jono, eli jonossa on jatkuvasti 5–10 ihmistä.

Muita apua hakevia ja terveydenhuollon ammattilaisia keskus neuvoo palvelevassa puhelimessaan, joka on avoinna aamupäivisin.

Keskuksen rahoitus tulee hoitomaksuista, jotka kunnat maksavat lähes kokonaan.

– Muutamat potilaat ovat maksaneet hoitonsa itse, Parkkali kertoo.

PÄÄTÖKSET HOIDOLLISIN PERUSTELUIN

Pia Charpentierin ja Susanna Parkkalin mielestä Syömishäiriökeskusta tarvitaan täydentämään julkisia palveluita.

– Meidän on myös tehtävä työmme aina hyvin tai toiminta loppuu. Julkisella puolella ei ole tätä painetta, Charpentier sanoo.

Charpentierin ja Parkkalin mielestä Syömishäiriökeskuksen hoito eroaa julkisen puolen

5/2013

57

hoidosta siinä, että he tekevät kaikki päätĂśkset hoidollisin perustein. â&#x20AC;&#x201C; On ylellistä tehdä päätĂśkset hoidollisin perustein, Charpentier myĂśntää.

Ruotsissa syĂśmishäiriĂśiden hoito on Charpentierin ja Parkkalin mukaan paljon Suomea pidemmällä ja siellä hoidolliset perusteet ratkaisevat myĂśs julkisella puolella. â&#x20AC;&#x201C; Ruotsissa on enemmän hoitovaihtoehtoja, hoidolliset näkĂśkohdat määrittelevät hoitoa, ei organisaatio, ja vanhemmat voivat saada

sairauslomaa lapsensa syÜmishäiriÜn hoitoon.

Ruotsissa syÜmishäiriÜyksikÜitä on noin 40, Suomessa 5, Charpentier listaa.

Charpentier ja Parkkali toivovat lisää jatkuvuutta myĂśs hoitoon Suomessa. â&#x20AC;&#x201C; On tärkeää, että yksi taho hoitaisi potilaan hoidon mahdollisimman pitkälle, Parkkali TBOPP t Pia Charpentierin ja Susanna Parkkalin haastattelun lisäksi lähteenä THL

â&#x20AC;?ON TĂ&#x201E;RKEĂ&#x201E;Ă&#x201E;, ETTĂ&#x201E; YKSI TAHO HOITAISI SYĂ&#x2013;MISHĂ&#x201E;IRIĂ&#x2013;POTILAAN.â&#x20AC;?

SUSANNA PARKKALI

5/2013

LEPOTILASSA | Miten rentoudun jasam, voimistun?

XXXXXX | Demolor sae excestquide volore vel inctur Les acesequam voluptiam fuga.

Tiina Surakka johtaja, TtT Pirkanmaan Hoitokoti

Oivalluksia sarjakuvista TEKSTI MINNA KATAJA | KUVA ARI IJĂ&#x201E;S

58

Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Tiina Surakka tarttui tänä vuonna uuteen harrastukseen: sarjakuvien piirtämiseen. â&#x20AC;&#x201C; Olen aina pitänyt sarjakuvista, samaa intoa olen huomannut myĂśs pojissani. Kun he olivat murrosiässä, sain heihin hyvän yhteyden kommentoimalla Jere-sarjakuvaa ja siinä olevaa äitiä. â&#x20AC;&#x201C; Lapsena rakastin Karin piirroksia. Kun minusta tuli isoäiti, ajattelin että piirtäisin pojanpojalleni sarjakuvina hänen lapsuuttaan ja antaisin sen myĂśhemmin lahjaksi, Surakka suunnittelee.

Tiina Surakka piirtää kaksi tuntia viikossa kurssilla, mutta joskus jatkaa piirtämistä kotonakin. Aiheita lĂśytyy välillä myĂśs sosiaali- ja terveysalalta, jonka monimutkaisuuksia Surakka toisinaan hahmottaa kuvina. â&#x20AC;&#x201C; Piirrokset ovat hyvä apuväline myĂśs luennoillani. Tässä valokuvassa piirrän kuvaa omaan käyttÜÜn aiheesta: olenko tĂśpseli vai ihmisellinen johtaja? Inspiraation tähän sain Sirkku Peltolan OĂ&#x160;ZUFMNĂ&#x160;TUĂ&#x160; t

Pidä huolta.

!

! ! !! " " !

Vaihda tuotannonohjausj채rjestelm채채mme.