Kansalaisbarometri 2011

Millaisena suomalaiset kokevat hyvinvointinsa? Mihin ollaan tyytyväisiä ja tyytymättömiä? Millaisina sosiaali- ja terveys­ palvelut koetaan? Millaisina osallistumis- ja vaikuttamis­ mahdollisuudet nähdään? Millainen rooli järjestöillä ja erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöillä on suomalaisten elämässä? Miten suomalaiset suhtautuvat hyvinvointivaltioon?

Nyt toistaa kertaa toteutettu Kansalaisbarometri perustuu alkukesällä 2011 tehtyyn laajaan, yli 3600 suomalaisen mielipiteitä kartoittaneeseen kyselyyn. Barometrin tavoitteena on vahvistaa kansalaisten ääntä hyvinvointia ja hyvinvointi­ palveluja koskevassa keskustelussa, päätöksenteossa ja kehittämistyössä. Kansalaisbarometri täydentää Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton barometrisarjaa tuomalla kansalaisten mielipiteen julkisten palvelujen tuottajien (Sosiaalibarometri) ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen (Järjestöbarometri) mielipiteiden rinnalle.

Kansalaisbarometri 2011

Kansalaisbarometri 2011

Kansalaisbarometri 2011 Hyvinvointi, palvelut ja osallisuus kansalaismielipiteissä

Kansalaisbarometrin julkaisija Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL) on valtakunnallinen sosiaali- ja terveys­ poliittinen asiantuntija- ja yhteistoimintajärjestö, joka toimii hyvinvoinnin kehittämiseksi, erityisesti perusturvan ja perus­palvelujen edistämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sosiaalisen vastuun lisäämiseksi.Vuoden 2012 alusta STKL:n työtä jatkaa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.

9 789517 472074

ISBN 978-951-747-207-4 • ISSN 1798-0755 Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry www.stkl.fi

STKL

Kansalaisbarometri 2011 Hyvinvointi, palvelut ja osallisuus kansalaismielipiteissä

Aki Siltaniemi – Tyyne Hakkarainen – Pia Londén Marjukka Luhtanen – Anne Perälahti – Riitta Särkelä

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry Helsinki 2011

JULKAISUMYYNTI: julkaisut@stkl.fi Puhelin (09) 774 721 Faksi (09) 738 123 http://www.stkl.fi 1.1.2012 alkaen julkaisumyyntiä hoitaa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry www.soste.fi

ISBN 978-951-747-207-4 ISSN 1798-0755 Kansi ja taitto: Vitale Ay Kannen kuvat: Antero Aaltonen Paino: FRAM, Vaasa © Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry 2011

S is ä llys

Esipuhe 5

I TAUSTA

7

1 Lähtökohdat ja menetelmät

9

1.1

Tutkimuksen tavoitteet, tehtävät ja tutkimuskysymykset

1.2

Aineistot ja menetelmät

9 14

II K ANSALAISKYSELYN TULOKSE T

19

2 Hyvinvointi, tyytyväisyys ja asenteet yleisellä tasolla

21

2.1

Hyvinvoinnin kokonaistilanne

25

2.2

Tyytyväisyys elämän eri osa-alueisiin yleisellä tasolla

29

2.3

Eri asioiden tärkeys omassa elämässä ja suhtautuminen hyvinvointiyhteiskuntaan 32

3 Henkilökohtaiset voimavarat ja resurssit

35

3.1

Taloudellinen tilanne

35

3.2

Sosiaaliset suhteet

53

3.3

Huono-osaisuus ja sosiaaliset ongelmat

56

3.4 Terveys

4 Palvelut

66

86

4.1

Palveluiden käyttö ja tyytyväisyys palveluihin

86

4.2

Asiakaslähtöisyyden toteutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa

102

4.3

Koetut muutokset palveluissa

108

5 Yhteiskuntaan kiinnittyminen, osallisuus ja osallistuminen

114

5.1

Vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet

114

5.2

Luottamus yhteiskuntaan

123

6 Järjestötoiminta ja sosiaali- ja terveysjärjestöt

141

6.1

Järjestötoiminta yleensä

141

6.2

Sosiaali- ja terveysjärjestöt

156

7 Toiveet yhteiskunnan tulevasta kehityksestä

171

7.1

Hyvinvointivaltion tila ja tulevaisuus

171

7.2

Kansalaisterveisiä päättäjille

185

III JOHTOPÄÄTÖKSE T 8 Yhteenveto ja toimenpidesuositukset

IV LIIT TEE T

191 193

211

LÄHTEE T 249

E sipuhe

w

Kansalaisbarometrin idea ja tarve syntyi tarpeesta nostaa esiin ihmisten oma ääni ja asiantuntemus viranomais- ja asiantuntijanäkemysten rinnalle. Sosiaalija terveysturvan keskusliiton (STKL) oman ja jäsentahojen kehittämis- ja vaikuttamistoiminnan tueksi nähtiin välttämättömäksi saada suoraan ihmisiltä tulevaa ajankohtaista tietoa ihmisten hyvinvoinnista, sen rakentumisesta sekä yhteiskunnan ja palveluiden tilanteesta ihmisten näkökulmasta. Kansalaisbarometrin kehittäminen alkoi STKL:n alueellisista kansalaiskyselyistä sekä toisaalta asiantuntijakyselyihin pohjautuvasta Sosiaalibarometristä. Näiden molempien kehitystyö aloitettiin jo 1990-luvulla. Ne vakiintuivat keskusliiton tiedontuotantovälineiksi 2000-luvulla.

Viimeisin, kymmenes alueellinen kansalaiskysely, toteutettiin Itä-Suomen kolmen maakunnan alueella vuosina 2007–2008. Kansalaiskyselyissä ihmisten hyvinvointia on tarkasteltu laajana ilmiönä, johon kuuluvat terveys, taloudellinen toimeentulo ja sen edellytykset, sosiaaliset suhteet, osallistuminen ja vaikuttamismahdollisuudet sekä asuinympäristö ja siihen kiinnittyminen. Palvelujen tarkastelussa näkökulma on niin ikään ollut laaja. Painopiste on ollut ihmisten hyvinvointia tukevissa palveluissa, joiden ytimen muodostavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Tarkasteluissa on yhdistetty resurssi- ja toisaalta tarvepohjainen hyvinvointitutkimuksen näkökulma holistiseen näkemykseen ihmisten elämästä ja hyvinvoinnista.

Vuoden 2007 alussa ryhdyttiin kehittämään yli kymmenvuotisen kansalaiskysely­ konseptin pohjalta valtakunnallista kansalaiskyselyä, jolla pystyttäisiin kuvaamaan hyvinvoinnin ja palvelujen tilannetta alueellisissa kansalaiskyselyissä hyviksi todetuilla tavoilla. Ensimmäinen Kansalaisbarometri julkaistiin vuonna 2009. Nyt käsillä oleva Kansalaisbarometri 2011 on siis toinen laatuaan. Tavoitteena on julkaista jatkossa Kansalaisbarometri kolmen vuoden välein.

Keskusliitto kiittää Kansalaisbarometrin toteuttamisesta tutkijatiimiä, jossa ovat prosessin eri vaiheissa olleet mukana tutkimuspäälliköt Aki Siltaniemi ja Anne Eronen, tutkija Anne Perälahti, tutkimussihteeri Pia Londén, tutkija Tyyne Hakkarainen, tutkimusharjoittelija Marjukka Luhtanen sekä toiminnanjohtaja Riitta Särkelä.

Lisäksi keskusliitto kiittää kyselylomakkeen kommentoinnista keskusliiton entistä järjestöpäällikkö Marja Vuorista ja järjestöosuuteen liittyvien tekstien kommentoinnista tutkija Juha Peltosalmea.

Lämmin kiitos kuuluu niille 3 614 suomalaiselle, jotka ovat eri puolilla Suomea vastanneet laajaan kyselyymme. Ilman tätä vaivannäköä Kansalaisbarometri 2011

5

ei olisi ollut mahdollinen. Erityisesti haluamme kiittää niitä ensimmäiseen Kansalaisbarometriin vastanneita 1 225 henkilöä, jotka tuolloin antoivat luvan ottaa heihin uudelleen yhteyttä. Näin meillä on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus saada samojen henkilöiden näkemykset ja arviot uudelleen esiin sekä verrata aidosti hyvinvoinnin ja palveluarviointien muutosta vuoden 2008 tilanteeseen.

Keskusliitto on tehnyt Kansalaisbarometri 2011 -julkaisun vahvistaakseen ihmisten äänen kuulumista heidän elämäänsä vaikuttavia päätöksiä ja uudistuksia tehtäessä. Toivomme tämän äänen vaikuttavan tuloksia käyttävien päättäjien, viranomaisten ja järjestöjen työhön.

Kansalaisbarometri 2011 on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton nimissä julkaistu viimeinen julkaisu. STKL yhdistyy 1.1.2012 Tekryn ja YTYn kanssa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ksi. STKL:n työ ja myös tiedontuotanto sekä sen kehittäminen jatkuvat SOSTEssa.

Ihmisten ääni ja näkemykset tarvitaan tulevan rakentamisen aineksiksi – ollaan siis ihmisten asialla jatkossakin.

Helsingissä 19. joulukuuta 2011 Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry

6

I TAUSTA

LÄHTÖKOHDAT JA MENETELMÄT

1.1 Tutkimuksen tavoitteet, tehtävät ja tutkimuskysymykset

L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t

1

Kansalaiskyselyn ja kansalaisbarometrin lähtökohdat Kansalaisbarometrin tehtävänä on välittää ajankohtaista, viranomais- tai markkinaintresseistä riippumatonta puuttuvaa tietoa suomalaisten näkemyksistä yhteiskunnan kehittämisen kannalta relevanteista sosiaali- ja terveyspoliittisista teemoista sekä yleensä hyvinvoinnin tilasta ja siinä ilmenevistä puutteista edustavasti suomalaisten mielipiteisiin pohjautuen. Hyvinvointi ymmärretään tässä yhteydessä laajaalaisena ilmiönä, joka rakentuu sosiaalisten, terveydellisten, taloudellisten ja ympäröivään yhteiskuntaan liittyvien tekijöiden varaan. Keskeinen osa hyvinvoinnin rakentumista on tässä yhteydessä myös hyvinvointiyhteiskunnalla ja palvelujärjestelmällä. Erityisenä fokuksena ovat sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointiyhteiskunta nähdään puolestaan rakentuvaksi niin julkisista palveluista kuin yksityisesti tuotetuista yritysten ja järjestöjen tarjoamista palveluista, mutta toisaalta myös vapaaehtoistyön ja ihmisten keskinäisen huolenpidon varaan. Syntyneen tiedon pohjalta on mahdollista suunnata kehittämis- ja vaikuttamistoimia. Tavoitteena on eri toimijoiden välisen dialogin vahvistuminen (ks. seuraava kuvio).

Kuvio 1. Kansalaiskyselyyn pohjautuva hyvinvointianalyysi kansalaisten äänen vahvistajana.

9

Kansalaisnäkökulman ja ihmisten subjektiivisten kokemusten huomioiminen on tärkeä osa palauteketjua, jonka avulla voidaan kehittää ja parantaa palveluja, puuttua erityyppisiin hyvinvoinnin vajeisiin ja näin parantaa hyvinvointia. Kansalaiskysely voidaan nähdä myös eräänlaisena mittauspisteenä, jossa tarkistetaan miten hyvin tai huonosti asiat ovat juuri tällä hetkellä, ja arvokeskustelun lähtökohtana sille, miten asioiden pitäisi olla. Kansalaiskyselyihin perustuvat hyvinvointitutkimukset ovat liitettävissä myös ns. empowerment-ajatteluun, joka on usein suomennettu valtaistumiseksi tai voimaantumiseksi. Tämä tarkoittaa erilaisten toimijoiden pyrkimystä parantaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja asemaa omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Tähän sisältyy myös ajatus heikoimpien ryhmien puolesta puhumisesta ja rakenteiden kyseenalaistamisesta (esim. Koskiaho 2002).

Kansalaisten omiin kokemuksiin perustuvan tiedon tuotanto on myös sinällään perusteltua. Makrotason tilasto- ja rekisteriaineiston sekä näiden pohjalta muodostetut erityyppiset makrotason tietoon pohjautuvat indikaattorit ja tehdyt tutkimukset antavat kuvan yleisellä tasolla esimerkiksi tulojen jakautumisesta tai palvelujen käytöstä, mutta kuvaavat heikosti ihmisten subjektiivista kokemusta eri elämäntilanteissa ja eri tilanteiden taustalla olevia tekijöitä.

Hyvinvointia ja sen tutkimusta ei pidä ymmärtää yksinomaan hallinnollisena tai sosiaalipoliittisena kysymyksenä, vaan laajemmin kansalaisdemokratian osana. Ruotsalaisen elintasotutkija Sten Johanssonin mukaan kansalaisten tulisi osallistua hyvinvointia koskevan tiedon tuottamiseen ja paneutua hyvinvointitutkimuksen tuloksiin, jolloin kyseessä olisi äänestämiseen rinnastettava toiminta (Allardt 1985, 213). Toisaalta mielipiteisiin liittyvää tutkimusta on myös kritisoitu, koska se sisältää mahdollisuuden tutkimuksen kohteiden pitämisen foucault’laisesti tietämisen ja tarkkailun kohteena (ks. esim. Suhonen 1998, 140–141 teoksessa Sauli 1998). Toisaalta kuitenkin tulosten ja niiden läpinäkyvyyden kautta jokainen pääsee seuraamaan muiden mielipiteitä ja niiden mahdollista muuttumista sekä niiden eroja (emt.). Kansalaiskysely pyrkii tuottamaan ajantasaisen kuvan suomalaisten hyvinvoinnista ja palveluista strategiatyöskentelyn, kehittämistoiminnan ja päätöksenteon tueksi, mutta erityisesti kansalaiskeskustelun ja eri alueiden asukkaiden omien hyvinvointipoliittisten näkökulmien muodostamisen ja reflektoinnin avuksi.

10

Hyvinvointi ilmiönä ja käsitteenä on varsin moniulotteinen ja laaja eikä se ole yksiselitteisesti tai tyhjentävästi määriteltävissä.1 Perinteisesti hyvinvointi tutkimuskohteena määritellään tarvelähtöisen tai resurssilähtöisen orientaation kautta.2 Kansalaisbarometrissä ja kysymyksenasettelussa on yhdistetty sekä tarve- että resurssipohjaista ajattelua. Resurssipohjaiseksi lähestymistavaksi voidaan lukea erityyppisten elintason osatekijöiden mittaaminen, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, työllisyys, perhesuhteet, sosiaaliset suhteet, taloudelliset resurssit sekä poliittiset resurssit. Kun näihin tarkasteluihin otetaan mukaan myös subjektiiviset tyytyväisyys- ja merkitysarviot eri elämän osa-alueista, lähestytään elämänlaadun ja tarvelähtöisen tutkimuksen aluetta.

Eurooppalaisessa hyvinvointitutkimuksessa 1990- ja 2000-luvulla on elämänlaadun käsitettä pyritty viemään laajempaan suuntaan.3 Elämänlaatu on hyvinvoinnin tapaan laaja käsite, jota on määritelty eri tavoin. Eräs tapa on määritellä se ihmisten mahdollisuuksiksi saavuttaa päämääränsä ja valita itselleen sopiva elämäntyylinsä niin pitkälle kuin se on mahdollista (ks. esim. Saracena 2004).4 Elämänlaatua voidaan kuvata Saracenan (2004) mukaan kolmen peruspiirteen mukaan, jotka vapaasti suomennettuna ovat: 1. ”Elämänlaatu liittyy yksilöiden elämäntilanteisiin. Tarkastelu edellyttää mikrotason näkökulmaa, jossa yksilön olosuhteet ja havainnot ovat pääroolissa.

1 Hyvinvointia teoreettisena käsitteenä voidaan määritellä aiempien teorioiden tai määritelmien pohjalta. Nämä teoriat ja määritelmät ovat useissa tapauksissa toimineet hyvinvointitutkimuksen lähestymistapana eli empiiristä aineistoa on katseltu teorian ”silmälasien” tai kehyksen kautta siten, että tutkimusasetelmat on operationalisoitu teorioita vastaaviksi. Useimmiten empiirisesti orientoituneessa hyvinvointitutkimuksessa nojaudutaan stipulatiiviseen hyvinvoinnin määrittelyyn. Stipulatiivinen määrittely tarkoittaa määrittelyä, jossa kerrotaan, mitä hyvinvoinnilla ymmärretään kulloinkin käsillä olevassa tutkimuksessa. Tällöin jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa ollaan tietoisia siitä, mistä puolista tai osista hyvinvointia ollaan kiinnostuneita. Tällaisessa tutkimuksessa ei niinkään etsitä uusia ennalta arvaamattomia selittäviä tekijöitä hyvinvoinnille, vaan pyritään paremminkin kuvailemaan olemassa olevaa tilannetta ennalta määriteltyihin hyvinvointikäsitteisiin nojautuen ja hyvinvoinnin osa-alueisiin rajautuen. Kansalaisbarometrinkin lähtökohdaksi on ensisijaisesti asetettu hyvinvoinnin ja sen osatekijöiden kuvaileminen niiden selittämisen sijaan.

2 Tarveteoreettisessa lähestymistavassa hyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia määrittävien tarpeiden tyydyttymistä. Tarveteoreettisesta näkökulmasta riippuen hyvinvoinnin nähdään rakentuvan tiettyjen tarpeiden tyydyttymisen varaan. Tarveteoreettisessa lähestymistavassa esitetään kysymys siitä, miten erilaiset perustarpeet ovat tyydyttyneet tai mikä on tarpeiden tyydyttymisen taso erityyppisillä mittareilla arvioituna. Siitä, mitkä ovat perustarpeita, ei hyvinvointitutkimuksessa olla täysin yksimielisiä. Resurssilähtöisessä tarkastelutavassa puolestaan huomio kiinnitetään yksiöiden resursseihin, niihin tekijöihin, joiden kautta yksilöllä on mahdollisuus muodostaa hyvä elämä. Resurssilähtöisessä lähestymistavassa esitetään siis kysymys siitä, mitä resursseja yksilöllä on oman hyvinvointinsa toteuttamiseksi. Kyse voi siis tällöin olla elintasotutkimuksesta. (Ks. esim. Allardt 1985, 212–216.)

3 Ks. esim. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 2004; Cummins 1996. Elämänlaatu nähdään Allardtin (ks. esim. Allardt 1985) typologiaa laajempana käsitteenä ja lähempänä Allardtin having, loving and being -tyyppistä ihmisten elämän tutkimusta. Tällöin elämänlaatu on nähty kokonaisvaltaisempana käsitteenä, jonka alle myös edellä olleessa nelikentässä kuvatut tekijät voidaan pääosin sijoittaa.

4 Elämänlaatu on kytköksissä läheisesti myös sosiaalista laatua (social quality) tutkivaan orientaatioon (ks. tarkemmin esim. Beck ym. 1997; Beck ym. 2001; European Foundation of Social Quality 2005, 97–98), mutta sosiaalisen laadun tutkimus eroaa elämänlaadun tutkimuksesta keskittymällä objektiivisiin ja makrotasoisempiin mittareihin.

L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t

Hyvinvointi käsitteenä ja tutkimuskohteena

11

Makrotason tarkastelujen avulla yksilöiden havainnot kontekstualisoidaan, mutta makrotason havainnot eivät ole keskeisiä.

2. Elämänlaatu on moniulotteinen käsite. Se kattaa useita elämänalueita ja erityyppisiä fokuksia elämään. Multidimensionaalisuus edellyttää erityyppisten elämänalueiden määrittelyä ja näiden eri elämänalueiden välisen yhteyden painottamista.

3. Elämänlaatua mitataan sekä objektiivisilla että subjektiivisilla mittareilla.

Subjektiiviset ja asenteisiin liittyvät havainnot ovat erityisen tärkeitä yksilöiden päämäärien ja elämän orientaatioiden määrittelyssä. Yksilölliset havainnot ja arviot ovat tärkeitä, kun ne liitetään objektiivisiin elinoloihin. Käyttämällä molempia mittaustapoja saadaan muodostettua parempi kokonaiskuva. ” Elämänlaatu ymmärretään tässä tutkimuksessa edellisen määrittelyn mukaisesti.

Elämänlaadun tarkastelulla pyritään tässä raportissa holistiseen ja laajaan näkökulmaan ihmisten hyvinvoinnista yhdistämällä tarkasteluun myös erityyppisiä aineistoja.

Hyvinvointivaltion laajentuminen, elintason kohoaminen sekä varsinaisten hyvinvoinnissa olevien absoluuttisten deprivaatiotekijöiden ja absoluuttisen köyhyyden marginalisoituminen ovat johtaneet siihen, etteivät hyvinvoinnissa olevat erot ole niin radikaaleja kuin esimerkiksi köyhissä maissa. Hyvinvointiin liittyvät erot näyttäytyvät usein enemmän laadullisina eroina kuin varsinaisina absoluuttisina hyvinvointieroina.5 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnassa esiintyisi absoluuttisia hyvinvointieroja, vaan sitä että valtaosaa ihmisiä toisistaan erottelevat tekijät ovat muuttuneet enemmän ja useammin hienovaraisemmiksi ja laadullisemmiksi, kulutuskulttuurillisesti ja elämäntavallisesti ihmisiä erotteleviksi. Toisaalta on sosiaalipoliittisesti tärkeää todentaa, missä määrin näin on tapahtunut.

Hyvinvointipalvelujen voidaan katsoa liittyvän osaksi ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia sekä mahdollistavan niiden ylläpitämisen. Hyvinvointitutkimuksen näkökulmasta palvelujen voi katsoa edustavan hyvinvointia tukevia resursseja, joita yhteiskunta tai yksityiset palveluntuottajat tarjoavat niitä tarvitseville kansalaisille.

Tarvittaessa saatavilla olevat palvelut ovat potentiaalinen resurssi, joka on aktualisoitavissa – tilanteesta riippuen joko paremmin tai huonommin – palvelua tarvittaessa.

Tarveteoreettisesta näkökulmasta katsottuna esimerkiksi terveyspalvelun saaminen ylläpitää perustarpeen tyydytystä, jollaiseksi terveys voidaan katsoa.

Palvelujen olemassaolo kertoo luonnollisesti yhteiskunnan elintasosta ja toisaalta yhteiskunnan toimintamallista ja arvovalinnoista, sikäli kun puhutaan palvelujen saamisen laajuudesta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaan ovat kuuluneet laajat julkisesti taatut ja tuetut hyvinvointipalvelut. Lähtökohtaisesti universaalien hyvin-

12

5 Absoluuttisena deprivaationa voidaan pitää tilannetta, jossa henkilö on esimerkiksi ilman asuntoa, ja hyvinvointina tai elämänlaatuna sitä, että asunto täyttää tietyt minimivaatimukset ja laatuna sitä, että yksilöllä on mahdollisuus halutessaan saada tilavampi, uudempi tai paremmin varusteltu asunto. Elämänlaatu antaa yksilölle mahdollisuuden kohentaa elämäänsä itse tärkeäksi kokemallaan alueella. Toisin sanoen vaikkapa paremmin varusteltu asunto ei merkitse välttämättä kaikille lisääntynyttä hyvinvointia tai elämänlaatua, vaan sitä voi lisätä jokin muu seikka.

Tutkimusasetelma ja tutkimuskysymykset Kansalaisbarometrin ensisijaisena tarkoituksena on kuvata ajankohtaista tilannetta jäljempänä esitettävien tutkimuskysymysten avulla vuoden 2011 keväällä kerätyn kyselyaineiston avulla. Rajatumpana tarkoituksena on kuvata lisäksi ajallista muutosta. Ajallisen muutoksen kuvaus tapahtuu sekä pitkittäisaineiston poikkileikkaus­ aineiston että (ns. paneeliaineisto) avulla. Poikkileikkausvertailuaineistona toimii vuoden 2009 Kansalaisbarometrin aineisto. Pitkittäis- eli paneeliaineistona toimii samainen aineisto niistä Kansalaisbarometri 2009 vastaajista, jotka antoivat luvan uusintakyselyyn ja vastasivat siihen. Paneeliasetelman avulla mahdollisesta muutoksesta pystytään antamaan täsmällisempi kuva yksilötasolla.

Kansalaisbarometrin kysymyksenasettelu ja konkreettiset tutkimuskysymykset nousevat kulloisistakin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton ajankohtaisista tietotarpeista ja painotuksista. Osa kysymyksistä on luonteeltaan toistuvia ja osa ajankohtaisempia tai tiettyihin erityisteemoihin keskittyviä.

Seuraavassa on lueteltu tutkimuskysymyksiä tarkennettuna. Kaikissa tutkimuskysymyksissä on sisäänrakennettuna ajatus ilmiön taustamuuttujittain tapahtuvasta tarkastelusta, mikä tarkoittaa alueellista, väestö- ja ikäryhmittäistä tarkastelua sekä ajassa tapahtuneen muutoksen vertailua soveltuvin osin.

L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t

vointipalvelujen tulee olla kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla yhtäläisesti samoilla kriteereillä. Tämä ideaali ei kuitenkaan aina toteudu tai toteutuu vaihtelevasti eri palveluiden alueella. Tässä tutkimuksessa palveluista ja hyvinvointivaltiosta ollaan kiinnostuneita ennen kaikkea kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

1) Arviot hyvinvoinnista, omista voimavaroista ja resursseista Millaiseksi suomalaiset kokevat oman kokonaishyvinvointinsa tällä hetkellä?

Miten hyvinvoinnin arvioidaan muuttuneen viimeisten vuosien aikana ja miten sen ennakoidaan muuttuvan tulevien vuosien aikana? Miten tyytyväisiä suomalaiset ovat oman elämänsä eri osa-alueisiin? Mitä asioita suomalaiset pitävät tärkeänä omassa elämässään? Millaisia hyvinvoinnin vajeita ja sosiaalisia ongelmia esiintyy? Miten puutteelliseksi koetut elinolot ja pahoinvoinnin kokemukset kasautuvat eri ihmisryhmille? Millaisena suomalaiset kokevat oman taloudellisen tilanteensa ja millaisena tulojen riittävyys koetaan erilaisiin palveluihin ja hyödykkeisiin? Miten taloudelliset ongelmat kasautuvat?

Millaisena suomalaiset kokevat oman fyysisen ja henkisen terveydentilansa?

2) Sosiaali- ja terveyspalvelut Millaiseksi sosiaali- ja terveyspalvelut koetaan ja arvioidaanko niissä tapahtuneen muutosta viime vuosina? Miten suomalaiset arvioivat palvelujen saatavuutta, sijaintia ja tärkeyttä itselleen? Millä tavalla palveluissa viime vuosina

13

tapahtuneet mahdolliset muutokset ovat vaikuttaneet niihin? Millaisia toteutumattomia palvelujen ja avun tarpeita suomalaisilla on ollut? Miten palvelut ovat toteutuneet erityisesti asiakaslähtöisyyden näkökulmasta?

Millaisena palvelujen tulevaisuus näyttäytyy?

3) Yhteiskuntaan kiinnittyminen ja osallisuus Millaisiksi suomalaiset arvioivat omat sosiaaliset lähisuhteensa? Millaisia vajeita sosiaalisissa suhteissa koetaan? Miten suomalaiset kiinnittyvät yhteiskuntaan osallisuuden ja vaikuttamisen näkökulmista? Missä määrin suomalaiset luottavat päätöksentekijöihin? Miten oikeudenmukaisuuden koetaan toteutuvan yhteiskunnassa? Millaisiksi koetaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet?

4) Osallistuminen järjestötoimintaan yleensä ja erityisesti sosiaalija terveysjärjestöjen toimintaan Millaiseen järjestötoimintaan osallistutaan ja millaisia osallistumisen volyymit ovat? Mikä on järjestötoiminnan ja erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen merkitys? Miten sosiaali- ja terveysjärjestöjä tunnetaan ja millaisia mielikuvia niihin liitetään? Mitä sosiaali- ja terveysjärjestöiltä odotetaan?

5) Asenteet hyvinvointivaltiota kohtaan ja mielipiteet yhteiskunnan kehittämisestä Miten suomalaiset suhtautuvat hyvinvointivaltioon, hyvinvointipalveluihin, tuloeroihin, verotukseen? Mitä ongelmia päättäjien pitäisi ensisijaisesti ratkaista ja millaisia muita terveisiä suomalaiset haluavat lähettää päättäjilleen?

1.2 Aineistot ja menetelmät Otanta Tutkimuksen primaariaineisto muodostettiin postikyselynä kerätystä aineistosta. Postikysely lähetettiin 11.4.–15.4.2011 sekä uusintapostitus 9.5.–12.5.2011 yhteensä 8 882 suomalaiseen kotitalouteen. Kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet. Poiminta kohdistettiin täysi-ikäiseen 18 vuotta täyttäneeseen Manner-Suomessa asuvaan väestöön. Osoitteet on poimittu tasavälisellä satunnaisotannalla Väestörekisterikeskuksen väestötietokannasta. Otanta muodostui kaiken kaikkiaan 7 000 uudesta 2011 mukaan poimitusta vastaajasta ja 1 882 edellisessä kansalaisbarometrikyselyssä uusintakyselyyn luvan antaneesta vastaajasta.6

14

6 Edellisen Kansalaisbarometrin vastaajilta tiedusteltiin heidän halukkuuttaan osallistua uusintakyselyyn.

Tuolloin vuonna 2008 kansalaiskyselyyn vastanneista yhteensä 1 882 henkilöä eli 66 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmaisi halukkuutensa osallistua uusintakyselyyn.

Lopullinen kyselyaineisto muodostui 3 614 suomalaisesta, jolloin lähetetyistä kyselyistä palautui takaisin 41 prosenttia.7 Perusaineisto sisältää yhteensä yli 300 muuttujaa. Aineistoon on tehty runsaasti analysointia ja raportointia helpottavia ja kiteyttäviä muuttujamuunnoksia ja summamuuttujia. Tällaisista voidaan mainita erityisesti kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen yhdistävä kotitaloustyyppimuuttuja8 ja kotitalouden yhteenlaskettujen nettotulojen luokittelu ja muuntaminen kulutusyksikkökohtaisiksi kvintiili- ja desiiliryhmittelyiksi. Lisäksi perusaineistoon yhdistettiin taustatilastoja, kuten vastaajan asuinpaikkaa koskevia aluetason tietoja. Lomakkeiden avovastaukset tallennettiin perusaineistoon siten, että jokainen vastaus on ryhmiteltävissä taustamuuttujien mukaan.

Lähtökohtaisesti aineiston edustavuudessa on väestötason kyselytutkimuksille tyypillisiä puutteita edustavuudessa,9 joita korjattiin painokertoimilla.10 Painokertoimien käyttö parantaa aineiston edustavuutta, jolloin vastausten määrä ei ole yhtä ratkaiseva tekijä luotettavan analyysin aikaansaamiseksi.

7 Uusintakyselyyn suostumuksensa antaneista kyselyyn vastasi 1 225 kappaletta eli 65 prosenttia.

Uuteen poimintaan mukaan poimituista 7 000:sta vastaajasta kyselyyn vastasi ja sen palautti yhteensä 2 389 henkilöä eli 34 prosenttia. Kaiken kaikkiaan lähetyistä 8 882:sta lomakkeesta palautui yhteensä 41 prosenttia.

8 Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen yhdistävä muuttuja kokoaa vastaajien asumista ja pääasiallista toimintaa yhdeksi taustamuuttujaksi. Vastaajat jaetaan ensinnäkin yksinasuviin ja muiden kanssa asuviin. Muiden kanssa asuvat jakautuvat aikuistalouksiin ja lapsiperheisiin. Lapsiperheiksi on määritelty ne taloudet, joissa vastaaja on ilmoittanut asuvan alle 18-vuotiaita. Muut taloudet ovat aikuistalouksia, vaikka niissä asuisi vanhempien kanssa täysi-ikäisiä lapsia. Asumisen lisäksi on otettu huomioon vastaajan pääasiallinen toiminta ja mahdollisen puolison pääasiallinen toiminta. Palkkatyössä olevat, yrittäjät ja maanviljelijät on määritelty työllisiksi. Yksinasuvista tarkastellaan erikseen työllisiä, työttömiä ja eläkeläisiä. Opiskelijatalouksiin kuuluvat yksinasuvat opiskelijat ja pariskunnat, joista molemmat ovat päätoimisia opiskelijoita. Opiskelijatalouksissa voi olla lapsia. Työlliset aikuistaloudet ovat pääasiassa pariskuntia, joista molemmat ovat työllisiä. Mukana voi kuitenkin olla talouksia, joissa on täysi-ikäisiä lapsia, sillä ne määritellään tässä tutkimuksessa aikuistalouksiksi. ”Työssä + opiskelee/ kotona/eläkkeellä” tarkoittaa kotitalouksia, joissa toinen aikuinen on työllinen ja toinen työmarkkinoiden ulkopuolella, eli päätoiminen opiskelija, eläkeläinen tai hoitaa lapsia/kotia/on äitiyslomalla. Näistä talouksista on tarkasteltu erikseen aikuistalouksia ja lapsiperheitä. Taloudet, joissa on työttömyyttä, ovat sellaisia, joissa on vähintään yksi työtön. Näistäkin on tarkasteltu erikseen aikuistalouksia ja lapsiperheitä. Eläkeläistalouksissa on kaksi eläkeläistä. Työllisissä lapsiperheissä on yksi tai kaksi vanhempaa, jotka ovat työllisiä sekä alle 18-vuotiaita lapsia. Kotitalousrakenne ja työelämätilanne -muuttuja ei erottele yksinhuoltajatalouksia ja kahden vanhemman lapsiperheitä.

9 Aineiston edustavuustarkastelu nosti esille muutamia tunnettuja puutteita vastaajien ikä-, sukupuoli- ja kotitalousrakenteessa sekä alueellisessa edustavuudessa. Lopullisessa kyselyaineistossa aliedustettuina olivat 18–44-vuotiaat ja miehet. Selvästi yliedustettuina olivat puolestaan 55–74-vuotiaat ja naiset. Kotitaloustyypeittäin yliedustettuina olivat kahden hengen kotitaloudet ja aliedustettuina yhden hengen kotitaloudet. Alueellisessa tarkastelussa yli 40 000 asukkaan kuntien painoarvo oli koko aineistossa pienempi ja alle 5 000 asukkaan kuntien korkeampi suhteessa perusjoukkoon.

10 Painokertoimien avulla korjataan aineistoa vastaamaan paremmin perusaineiston jakaumaa. Painokertoimien luominen edellytti vertailtavan perusaineiston jakaumatietoja, joita ovat tässä olleet alueellinen ikä- ja sukupuolirakenne, kotitalouden koko (koko Suomesta), maakunnan koko sekä erikokoiset kunnat (kuntatason tieto). Aineistoon laskettiin painomuuttuja korjaamaan aineiston ikä- ja sukupuolirakenteessa, kotitalouden rakenteessa sekä erityyppisten alueiden edustavuudessa ilmenneitä aineistovinoumia. Painokertoimen avulla saatiin korjattua muuttujien jakaumavirheitä.

Painokerrointa on käytetty systemaattisesti aineiston analysoinnissa. Painokertoimien vaikutus lopullisissa tuloksissa on valtaosin muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Joissakin muuttujissa vaikutus voi kuitenkin olla selvästi suurempi.

L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t

Primaariaineisto

15

Kyselyyn vastanneiden määrä korotettiin painokertoimen avulla vastaamaan Manner-Suomen täysi-ikäisten suomalaisten kokonaismäärää, joka oli luontihetkellä käytettävissä olleiden tilastojen perusteella noin 4 268 000. Tämä mahdollistaa ilmiöiden laajuuden raportoinnin myös suoraan väestötasolla.

Kysymystasoista puuttuvaa tietoa on pääsääntöisesti vähän (keskimäärin alle 1–2 prosenttia). Tarvittaessa puuttuvan tiedon määrä on kerrottu muuttujien analysoinnin ja raportoinnin yhteydessä.

Tuloksia arvioitaessa on muistettava survey-tutkimusten yleiset rajoitukset.

Sosiaalisesti ja terveydellisesti erittäin vaikeassa asemassa olevat ryhmät eli ne, joilla ei ole resursseja11 tai mahdollisuuksia vastaamiseen, karsiutuvat herkästi surveykyselytutkimusten ulkopuolelle. Tästä huolimatta survey-tutkimus on niukkojen resurssien todellisuudessa lähes ainoa toimiva ja käytännöllinen keino muodostaa laaja ja luotettava kokonaiskuva ja käsitys ihmisten subjektiivisesta hyvinvointikokemuksesta. Ennakoiduista rajoituksista huolimatta sekä kvantitatiivisesta että avovastauksista muodostetusta kvalitatiivisesta aineistosta nousee vahvasti esille vastaajien elämäntilanteiden laaja kirjo.

Muutosvertailut poikkileikkaus- ja paneeliaineistoilla Poikkileikkaustarkastelussa verrataan Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vuosien 2008 ja 2011 kansalaisbarometriaineistojen antamia tuloksia sellaisinaan toisiinsa. Paneeliaineistolla pyritään tarkentamaan ja varmentamaan poikkileikkausaineiston antamaa kuvaa.

Paneeliaineisto muodostettiin yhdistämällä uusintakyselyyn vastanneiden vastaukset vuoden 2008 aineistoon. Paneeliaineisto koostuu kaiken kaikkiaan 1 225 vastaajan vastauksista. Muodostetulle paneeliaineistolle tehtiin edustavuustarkasteluita,12 11 Kyselyn saaneilta voivat puuttua kognitiiviset resurssit, tiedot tai taidot lomakkeen täyttämiseen.

Vailla vakinaista ja virallista osoitetta olevat karsituvat myös tutkimuksen ulkopuolelle, samoin erityyppisissä laitoksissa olevat henkilöt.

12 Naiset ovat paneeliaineistossa selvästi yliedustettuina. Suomen täysi-ikäisestä väestöstä 51,4 prosenttia on naisia ja 48,6 prosenttia on miehiä (vuoden 2010 tietojen mukaan). Aineistossa 61,7 prosenttia on naisia ja 38,3 prosenttia miehiä. Suuralueittain tarkasteltuna aineistossa ovat hieman yliedustettuina Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa asuvat. Etelä-Suomessa asuvat ovat selvästi aliedustettuina, sillä heitä on Manner-Suomen väestöstä 50,3 prosenttia (2010) ja aineistossa vain 39,8 prosenttia (paneeli 2011). Länsi-Suomen osalta aineisto vastaa hyvin tarkasti oikeaa väestöosuutta. Maakunnittain tarkasteltuna selvin ero aineiston ja perusjoukon välillä on Uudenmaan maakunnassa, jossa asuu (2010) 28,7 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Aineistossa (paneeli 2011) Uudenmaan maakunnan vastaajia oli 13,6 prosenttia eli uusimaalaiset ovat aineistossa selvästi aliedustettuina. Myös Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan maakunnan asukkaat ovat aliedustettuina.

Yliedustettuina ovat selvästi Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat. Iän perusteella nuoremmat ikäluokat ovat aliedustettuina ja vanhemmat yliedustettuina. Kaikki alle 55-vuotiaat ovat aliedustettuina ja heistä erityisesti 18–25-vuotiaat. Aineistossa 18–25-vuotiaita on vain 2,4 prosenttia, kun täysi-ikäisestä väestöstä heitä on 10,8 prosenttia (2010). Myös aivan vanhimmat, eli 85–99-vuotiaat ovat aliedustettuina. Selvästi yliedustettuina ovat 65–74-vuotiaat, joita on aineistossa (paneeli 2011) 24,3 prosenttia ja Suomen täysi-ikäisestä väestöstä 11,8 prosenttia.

16

Menetelmät Tutkimusaineistoa on tarkasteltu pääosin kvantitatiivisen tutkimuksen perusmenetelmin eli deskriptiivisesti suorina jakaumina ja ristiintaulukointeina. Lisäksi aineiston analyysissä, käsittelyssä ja taustatarkasteluissa on käytetty myös monimuuttujamenetelmiä. Tuloksista raportoidaan pääsääntöisesti erikseen ja tarkemmin vain tilastollisesti merkitsevät tulokset, muissa tapauksissa on yleensä mainittu, mikäli tarkastelluilla ilmiöillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa.

Kvantitatiivisen aineiston tuloksia on raportoitu pääosin pylväskuvioina ja taulukkoina. Raportoinnissa on käytetty runsaasti taulukoita ja graafisia esityksiä ja niiden ylitulkintaa on pyritty välttämään, jotta lukijalla olisi mahdollisuus perehtyä tuloksiin helposti ja toisaalta tehdä niistä myös omia johtopäätöksiä.

Taustamuuttujatarkasteluissa käytetään sekä ihmisten elämäntilannetta kuvaavia muuttujia että alueellisia muuttujia. Keskeisimpinä yksilötason taustamuuttujina (selittävinä muuttujina) analyyseissä on ikä, sukupuoli, perhetyyppi, koulutus ja työmarkkina-asema. Taustamuuttujina on lisäksi käytetty joissain tapauksissa subjektiivisia arvioita vastaajien oman elämäntilanteen eri osa-alueista.

Taustamuuttujatarkasteluissa kuvataan myös alueellisia eroja. Aluetarkasteluja tehdään eri pääosin tilastollisen kuntaryhmittelyn, erikokoisten kuntien välillä sekä rajoitetusti suuralueiden ja maakuntien välillä. Alueellisia taustamuuttujatarkasteluja on tehty tilastollisen merkitsevyyden antamissa rajoissa. Alueellisia tarkasteluja on raportoitu myös silloin, kun ne ovat muuten koherentteja käsitellyn aineiston kanssa tai niillä on erityisempää kuvailevaa tai erityisyyteen perustuvaa merkitystä.

Analyysi kohdistuu sekä yksilötason että kotitaloustason tarkasteluihin. Yksilötason tarkasteluissa pureudutaan vastaajien arvioon omasta tilanteestaan. Tässä yksilötason tarkastelu kohdentuu täysi-ikäisiin suomalaisiin. Kotitaloustason tarkastelu pohjautuu puolestaan vastaajan antamaan arvioon oman kotitalouden tilanteesta.

Kvantitatiivisen aineiston rinnalla käytetään kyselyn avovastauksista muodostettua kvalitatiivista aineistoa. Kvalitatiivisen aineiston tulkinnassa on käytetty

L ä h t ö k o h d a t j a M e n e t e lm ä t

joiden perusteella paneeliaineiston edustavuus on poikkileikkausaineistoa heikompi.

Paneeliaineiston ongelmana on ”aineiston ikääntyminen”, jolloin aineistossa olevien keski-ikä kasvaa, kun aineistoon ei tule uusia nuorempia vastaajia korvaamaan kolme vuotta edellisestä kyselystä vanhentuneita vastaajia. Paneeliaineisto ei sisällä myöskään kaikkia vuonna 2011 kysyttyjä kysymyksiä ja päinvastoin. Näiden seikkojen vuoksi paneeliaineistoa käytetään vain rajatusti vuosien 2008 ja 2011 välillä tapahtuneen muutoksen kuvaamiseen ja erityisesti yksilötason muutosten selittämiseen.

Poikkileikkausaineisto antaa luotettavamman kuvan väestötasolla ja paneeliaineisto tarkemman kuvan yksilö- ja väestöryhmätasolla.

17

lausumien teemoittamista. Lähes kaikkiin avokysymyksiin otettiin kantaa runsaasti.

Avokysymyksiin kantaa ottaneiden määrät mainitaan niitä tarkasteltaessa. Kyselyn avovastausaineistolla täydennetään, syvennetään, selvennetään ja konkretisoidaan varsin runsasta kvantitatiivista aineistoa. Laadullisen aineiston merkitys perustuu pitkälti tässä tutkimuksessa tulosten syventämiseen, eikä aina välttämättä laadullisten väittämien yleistettävyyteen.

18

II KANSALAISKYSELYN TULOKSET

HYVINVOINTI, TYYTYVÄISYYS JA ASENTEET YLEISELLÄ TASOLLA

w

Tässä luvussa tarkastellaan suomalaisten arvioita omasta hyvinvoinnistaan kokonaisuudessaan ja sen muutoksesta väestö- ja väestöryhmätasolla. Lisäksi luvussa luodaan yleiskuva suomalaisten tyytyväisyydestä oman elämän eri osaalueisiin, eri asioiden tärkeydestä omassa elämässä sekä hyvinvointiyhteiskuntaa ja yhteiskunnan kehittämistä koskevista mielipiteistä.

2.1 Hyvinvoinnin kokonaistilanne Hyvinvoinnin tilaa selvitettiin pyytämällä vastaajia arvioimaan hyvinvointinsa kokonaistilannetta viisi vuotta sitten, tällä hetkellä ja viiden vuoden kuluttua. Arvio hyvinvoinnin nykytilasta pohjautuu vastaushetken, kevään 2011 tilanteeseen. Menneen ja tulevan tilanteen arvioissa vastaajat peilaavat nykytilannetta suhteessa viiden vuoden takaiseen tilanteeseen ja viiden vuoden päästä olevaan arvioituun tilanteeseen.

Tämän vertailuasetelman avulla voidaan luoda kuva suomalaisten omien arvioiden pohjalta hyvinvoinnin muutoksesta vuodesta 2006 vuoteen 2016. Lisäksi hyvinvoinnin muutoksia tarkastellaan vuoden 2008 poikkileikkaus- ja paneeliaineiston valossa.

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

2

II

Lähes yhdeksän kymmenestä kokee hyvinvointinsa kokonaistilanteen vähintään kohtalaiseksi – ongelmia hyvinvoinnissaan kokee puoli miljoonaa suomalaista Valtaosa täysi-ikäisistä suomalaisista on tyytyväisiä omaan hyvinvointiinsa kokonaisuutena arvioiden. Asteikolla 1–10 suomalaisten hyvinvoinnin kokonaistilanteelle muodostuu keskiarvoksi 7,2. Perinteiselle 4–10 kouluarvosana-asteikolle muunnettuna tämä tarkoittaisi noin arvosanaa 8+.

Mikäli kyselyssä käytetty asteikko luokitellaan viiteen luokkaan, pitää suomalaisista 73 prosenttia tämänhetkistä hyvinvointiaan hyvänä tai melko hyvänä. Kohtalaisena hyvinvointinsa tilannetta pitää 16 prosenttia suomalaisista. Vastaavasti huonoksi tai melko huonoksi hyvinvointinsa arvioi vajaa 12 prosenttia. Väestötasolle

21

suhteutettuna noin puoli miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista kokee ongelmia omassa hyvinvoinnissaan. Naiset määrittelevät (77 %) hyvinvointinsa useammin hyväksi tai melko hyväksi kuin miehet (68 %).

Seuraavassa kuviossa on kuvattu suomalaisten esittämiä arvioita hyvinvointinsa kokonaistilanteesta työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen yhdistetyn tarkastelun perusteella. Kaikissa ryhmissä vähintään puolet arvioi hyvinvointinsa kokonaistilanteen hyväksi tai melko hyväksi. Hyvinvointinsa kokonaistilannetta arvioivat positiivisimmin opiskelijataloudet, työlliset lapsiperheet ja työlliset aikuistaloudet.

Opiskelijatalouksiin kuuluvista henkilöistä yli 90 prosenttia arvioi hyvinvointinsa kokonaistilanteen joko hyväksi tai melko hyväksi. Työllisistä lapsiperheistä 86 prosenttia ja aikuistalouksista 84 prosenttia pitää omaa hyvinvointiaan melko hyvänä tai hyvänä. Myös yksinasuvien työllisten tilanne näyttäytyy varsin hyvänä, sillä heistäkin 80 prosenttia arvioi hyvinvointinsa kokonaistilanteen hyväksi.

Opiskelijatalous Työllinen lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Työllinen aikuistalous Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työttömyyttä lapsiperheessä Yksinasuva eläkeläinen 0% huono

melko huono

20%

kohtalainen

40%

60%

melko hyvä

80%

100%

hyvä

Kuvio 2. Subjektiivinen arvio hyvinvoinnin kokonaistilanteesta kotitalousrakenteen ja työllisyystilanteen mukaan (%).

Merkittävimmin puutteita omassa hyvinvoinnin kokonaistilanteessaan kokevat yksinasuvat työttömät ja yksinasuvat eläkeläiset. Yksinasuvista työttömistä kolmannes ja yksinasuvista eläkeläisistä joka neljäs pitää hyvinvointinsa kokonais­ tilannetta huonona tai melko huonona. Myös kahden henkilön eläkeläistalouksissa, aikuistalouksissa ja lapsiperheissä, joissa on työttömyyttä, koetaan keskimääräistä useammin oma hyvinvoinnin kokonaistilanne huonoksi kuin muissa tarkastelluissa

22

Sairaudet, matala tulotaso ja vähäinen koulutus yhteydessä koettuihin puutteisiin omassa hyvinvoinnissa Seuraavassa kuviossa (ja liiteosiossa 2) on tarkasteltu koettua hyvinvoinnin kokonaistilannetta subjektiivisesti arvioitujen mutta objektiivisiksi miellettävien indikaattorien avulla. Tarkastelussa kokonaishyvinvointiarvio on suhteutettu vastaajan koulutuksen, työ ja toimintakykyä heikentävän diagnosoidun vamman ja sairauden, kotitalouden kulutusyksikkökohtaisten tulojen (jaettu kvintiileihin) ja iän mukaan.

Koulutus Kansakoulu, keskikoulu tai peruskoulu Ylioppilastutkinto Ammattikurssi/työn ohessa saatu koulutus Ammattikoulututkinto Alempi korkeakoulututkinto/opistotason tutkinto Ylempi korkeakoulututkinto tai tiet. jatkotutkinto Muu Diagnosoitu vamma/sairaus Ei ole/ei vaikeuta elämää Vaikeuttaa elämää vähän Vaikeuttaa elämää jonkin verran Vaikeuttaa elämää paljon Tulokvintiilit Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Ikä Alle 25v.

25-34v.

35-44v.

45-54v.

55-64v.

65-74v.

75-84v.

85v. täyttäneet 0% huono

melko huono

20%

40%

kohtalainen

60%

melko hyvä

80%

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

kotitaloustyypeissä. On kuitenkin huomattava, että näissäkin kotitaloustyypeissä suurin osa pitää hyvinvointiaan vähintään melko hyvänä tai kohtalaisena.

II

100%

hyvä

Kuvio 3. Hyvinvoinnin subjektiivinen kokonaistilannearvio koulutuksen, terveydentilan, tulojen ja iän mukaan (%).

Koulutustason ja hyvinvoinnin yhteys näyttää varsin selkeältä. Mitä enemmän koulutusta, sitä paremmaksi hyvinvointi keskimäärin arvioidaan. Oppivelvollisuustasoisen koulutuksen suorittaneista 53 prosenttia pitää hyvinvointiaan hyvänä tai melko

23

hyvänä, kun taas alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista yli 80 prosenttia pitää hyvinvointiaan vähintään melko hyvänä. Vakioitaessa iän merkitys pois, säilyvät erot silti selkeinä. Vakioinnissa 25–34 -vuotiaiden pelkän oppivelvollisuustasoisen koulutuksen suorittaneiden ero hyvinvoinnissa koulutetumpaan samanikäiseen joukkoon vahvistuu entisestään.

Myös tulotaso ja hyvinvointikokemus ovat yhteydessä toisiinsa siten, että parempi­tuloisilla myös hyvinvointikokemukset ovat keskimäärin parempia. Pienituloisimmasta viidenneksestä 58 prosenttia pitää hyvinvointinsa kokonaistilannetta hyvänä tai melko hyvänä, kun suurituloisimmassa viidenneksessä vastaava kokemus on 85 prosentilla.

Iän kasvaessa subjektiivinen hyvinvointikokemus heikkenee lähes lineaarisesti.

Alle 25-vuotiaista seitsemän prosenttia kokee hyvinvointinsa huonoksi tai melko huonoksi ja 81 prosenttia hyväksi tai melko hyväksi. 84 ikävuoden jälkeen hyvinvointinsa huonoksi tai melko huonoksi arvioineiden osuus on 38 prosenttia ja hyväksi tai melko hyväksi arvioineiden osuus 34 prosenttia.

Hyvinvointiarviot ovat vahvasti yhteydessä ikään ja terveysarvioihin. Koettu hyvinvointi heikkenee selvästi iän ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä. Pelkkä ikä ja vanhentuminen eivät yksinomaan selitä koetun hyvinvoinnin puutteita. Iän 18-25v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 25-34v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 35-44v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 45-54v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 55-64v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 65-74v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 75-84v. ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 85v täyttäneet ei vammaa/sairautta diagnosoitu vamma/sairaus 100

80

60

40

20

HYVINVOINTI HUONO

0 %

20

40

60

80

HYVINVOINTI HYVÄ

Kuvio 4. Subjektiivinen hyvinvoinnin kokonaistilannearvio eri ikäryhmissä diagnosoidun sairauden tai vamman pohjalta tarkasteltuna (%).

24

100

Ihminen on hyvä asiantuntija omassa hyvinvoinnissaan Oma kokonaisarvio hyvinvoinnista ei ole vain kokemuksellinen seikka. Edellä kuvattu objektiivisten mittareiden ja subjektiivisen hyvinvointiarvion välinen yhteys kertoo siitä, että ihmiset ovat pääsääntöisesti hyviä asiantuntijoita omassa tilanteessaan, ja että pyydetty kokonaisarvio tiivistää hyvin sen miten ihmisen elämä kokonaisuudessaan sujuu. Objektiiviset mittarit, kuten tulotaso, diagnosoidut sairaudet tai koulutustaso, ovat vahvasti yhteydessä hyvinvoinnin kokonaiskokemukseen. Tällä perusteella Ihmisten omaa kokemusta hyvinvoinnista ei tule väheksyä tai sitä ei voi pitää pelkkänä mielipiteenä. Oman hyvinvoinnin kokonaistilanteen subjektiivinen arvio selittää ja täydentää hyvinvoinnista erilaisten objektiivisten indikaattorien kautta muodostuvaa kuvaa ja poikkeaa joissain tapauksissa yksilötasolla yksinomaan objektiivisten indikaattorien antamasta kuvasta. Tällöin kysymys on siitä, että ihminen pääsee itse määrittelemään hyvinvointinsa ja sen sisältöön vaikuttavat tekijät, eikä käsitystä koosteta tutkijan tai yhteiskunnan toimesta määrittelemällä sitä, mistä hyvinvoinnin pitäisi koostua tai mistä sen kulloinkin katsotaan koostuvan.

Alueellinen eriytyminen hyvinvointikokemusten perusteella vähäistä

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

myötä kuitenkin sairauksien määrä ja niiden elämää vaikeuttavuus lisääntyy. Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu hyvinvointikokemusta iän mukaan pitäen erottelukriteerinä sitä, onko henkilöllä diagnosoitu sairaus tai vamma, joka rajoittaa työ- ja toimintakykyä vähintään vähän. Kuvion viesti on selkeä. Jos säilyy terveenä, säilyy myös subjektiivinen kokonaishyvinvoinnin kokemus iästä riippumatta keskimäärin varsin vahvana.

II

Suomalaiset arvioivat hyvinvointiaan hieman eri tavoin eri asuinpaikoissa. Alueelliset erot eivät kuitenkaan ole kovinkaan suuria hyvinvointikokemusten suhteen eivätkä vahvista kovinkaan paljon stereotypioita joko pienen tai suuren kaupungin paremmuudesta asuinpaikkana. Arviot 5 000–10 000 asukkaan kunnissa poikkeavat hieman heikompaan suuntaan muihin kuntakokoihin verrattuna. Sen sijaan erot tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaisissa kuntatyypeissä ovat selvempiä. Tällä luokittelulla tarkasteltuna kaupunkimaisissa kunnissa ihmisten kokemukset omasta hyvinvoinnin kokonaistilanteesta ovat hieman useammin positiivisia kuin muissa kuntatyypeissä.

Eroja ei käytetyllä aineistolla muodostu sen suhteen, missä maakunnassa vastaaja asuu, oleellisempaa on asuinpaikan sijoittuminen maakunnan sisällä. Omaa hyvinvointia koskeviin mielipiteisiin muodostuu eroja suuralueittain, sillä ItäSuomessa hyvinvointikokemukset ovat heikompia kuin Etelä-, Länsi- tai PohjoisSuomessa. Eroa ei pystytä selittämään kuntien väestön ikärakenteella eli siten, että osassa alueita olisi vanhempaa väestöä, jonka hyvinvointi olisi heikompaa. Vakioimalla

25

iän vaikutus pois hyvinvointiarvioista pysyvät tulokset samansuuntaisena eli ItäSuomessa ja maaseutumaisissa kunnissa hyvinvointiarviot ovat keskimäärin hieman heikompia. On vielä korostettava, että erot ovat pieniä alueiden välillä ja kaikilla alueilla valtaosalla väestöstä hyvinvointikokemukset ovat positiivisia. Tämä tarkoittanee välillisesti sitäkin, että asuinpaikan sijainti sinällään ei näyttäisi olevan merkittävä tekijä hyvinvointikokemuksen kannalta.

Hyvinvoinnissa ei suuria muutoksia väestötasolla, väestöryhmistä työttömien suhteellinen asema heikentynyt Hyvinvoinnin tila ei ole staattinen, vaan se muuttuu iän myötä ja elämäntilanteiden muuttuessa. Seuraavassa luodaan katsaus täysi-ikäisten suomalaisten arvioihin oman hyvinvointinsa kehittymisestä viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana (retrospektio) sekä tulevien viiden vuoden aikana.13 Hyvinvointiarviot perustuvat vastaajien vastaushetkellä tekemään arvioon hyvinvoinnistaan viiden vuoden kuluttua ja viisi vuotta sitten. Lisäksi jäljempänä tarkastellaan hyvinvointiarvioita poikkileikkaus- ja paneeliaineistoilla.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointikokemuksissa ei kokonaisuudessaan koko väestön tasolla ole tapahtunut tai näyttäisi olevan tapahtumassa suuria muutoksia, kun huomioidaan aineiston mukana tapahtuva vastaajaryhmien keskimääräistä suurempi vanhentuminen. Vastaajista 11 prosenttia arvioi hyvinvointinsa olleen huono viisi vuotta sitten ja 16 prosenttia arvioi hyvinvointinsa olevan huono viiden kuluttua. Hyväksi tai melko hyväksi viiden vuoden takaisen hyvinvointinsa määritteli 72 prosenttia ja tulevan hyvinvointinsa 70 prosenttia.

Taulukko 1. Vastaushetkellä esitetty hyvinvoinnin subjektiivinen kokonaistilannearvio viisi vuotta sitten olleesta, vastaushetkellä ja viiden vuoden kuluttua olevasta hyvinvoinnista (%).

Hyvinvointi viisi vuotta sitten Hyvinvointi kyselyhetkellä Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua

Huono 11 11 16

Kohtalainen 18 16 14

Hyvä 72 73 70

Kyselyhetkeä koskevat hyvinvoinnin subjektiiviset kokonaistilannearviot ovat myös väestötasolla samankaltaisia kuin vuonna 2008 tehdyssä kansalaiskyselyssä (ks.

Kansalaisbarometri 2009), joten suuria muutoksia väestön hyvinvointikokemuksessa ei kokonaisuudessaan näyttäisi tapahtuneen ainakaan poikkileikkausvertailun perusteella. Vuonna 2008 hyvinvointinsa kokonaistilanteen arvioi hyväksi 71 prosenttia ja vuonna 2011 73 prosenttia.

26

13 Aineisto sisältää 18 vuotta täyttäneen väestön. Viiden vuoden päähän suuntaavissa arvioissa ei huomioida uutta täysi-ikäiseksi kasvanutta väestönosaa. Vastaavasti viiden vuoden takaisissa arvioissa 7 prosenttia vastanneista on ollut alaikäisiä eli 13–17-vuotiaita.

Taulukko 2. Hyvinvoinnin subjektiivinen kokonaistilannearvio poikkileikkaustarkastelussa (vuoden 2011 n=3614 ja vuoden 2008 n=2857 Kansalaisbarometriaineistoissa) kotitaloustyypin mukaan (%).

Kotitalousrakenne ja työelämätilanne Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä +opiskelee/kotona/ eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

Huono 2008 2 14 28 1 1 7

Huono 2011 6 33 26 3 3 11

Hyvä 2008 82 76 43 95 86 84

Hyvä 2011 80 56 50 91 84 77

12 16 5 7

23 20 3 6

70 62 83 88

54 57 86 85

13 12

17 12

59 71

73 73

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

Sen sijaan eri väestöryhmien välillä ja niiden sisällä muutoksia on tapahtunut.

Poikkileikkausvertailun perusteella tilanne on selkeästi vertailuvuotta 2008 heikompi yksinasuvilla työttömillä ja aikuistalouksissa, joissa on työttömyyttä. Jommankumman tai molempien vanhempien työttömyydestä kärsivillä lapsiperheillä tilanne on polarisoituneempi vuonna 2008 kuin vuonna 2011. Lapsiperheiden, joissa on työttömyyttä, tilanne näyttäisi kuitenkin useammin kohentuneen kuin heikentyneen. Tilanne näyttäisi kohentuneen työllisillä lapsiperheillä ja jossain määrin myös sekä yhden että kahden hengen eläkeläistalouksissa.

II

Poikkileikkausvertailun avulla saatua kuvaa hyvinvoinnin muutoksesta tarkennetaan seuraavassa tarkastelemalla hyvinvoinnin muutosta vuonna 2008 ja vuonna 2011 kyselyyn uudelleen vastanneiden joukossa eli paneeliaineiston perusteella.

Paneeliaineistoon perustuvan tarkastelun (n=1 178) perusteella 2008 ja 2011 vastanneista vastaajista 30 prosentilla hyvinvointi on säilynyt täysin ennallaan. Hyvinvoinnin kokonaistilanne on heikentynyt 39 prosentilla ja vastaavasti kohentunut 31 prosentilla. Paneelivastaajista yhteensä 36 prosentilla muutos oli tapahtunut 10-portaisella asteikolla vain yhden pykälän alaspäin tai ylöspäin, joten hyvinvoinnin kokonaistilanne oli säilynyt lähes ennallaan kahdella kolmesta vastaajasta. Iän, koulutuksen tai asuinpaikan suhteen tarkasteltuna ei ole tapahtunut paneeliaineistolla havaittavissa olevaa merkitsevää muutosta.

Seuraavassa kuviossa hyvinvoinnin kokonaistilanteen muutosta on tarkasteltu eri väestöryhmissä vertaamalla vuonna 2008 ja vuonna 2011 Kansalaisbarometrikyselyyn vastanneiden (paneelivastaajat) mielipiteen muutosta omasta hyvinvoinnistaan. Kuten kuviosta on havaittavissa, on hyvinvoinnin kokonaistilanteen

27

heikentymistä ja vastaavasti myös kohentumista tapahtunut kaikissa väestöryhmissä.

Joissakin ryhmissä kohentumista on tapahtunut enemmän kuin heikentymistä.

Tällaisia väestöryhmiä ovat selkeästi kotitaloudet, joissa toinen aikuisista on kotona toisen ollessa työssä sekä opiskelijakotitaloudet. Ryhmiä, joiden tilanne on säilynyt lähes ennallaan, ovat työlliset lapsiperheet ja yksinasuvat eläkeläiset.

Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Työllinen lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Yksinasuva eläkeläinen Työllinen aikuistalous Yksinasuva työllinen Opiskelijatalous Eläkeläistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Yksinasuva työtön Työttömyyttä lapsiperheessä 0% heikentynyt

20%

40%

60%

ennallaan tai lähes ennallaan

80%

100%

kohentunut

Kuvio 5. Subjektiivisen hyvinvoinnin kokonaistilanteen muutos14 kotitaloustyypin mukaan paneeliaineistolla tarkasteltuna (%).

Väestöryhmiä, joiden tilanne näyttäisi paneeliaineistotarkastelun perusteella selkeästi heikentyneen, ovat lapsiperheet ja aikuistaloudet, joissa on työttömyyttä ja yksinasuvat työttömät. Lievää heikentymistä on tapahtunut myös eläkeläistalouksien, yksinasuvien työllisten ja työllisten aikuistalouksien tilanteessa. Paneeliaineistosta väestötasolle tehtävien yleistysten suhteen on oltava varovainen, mutta melko varmasti voidaan väittää työttömien kokeman hyvinvoinnin heikentyneen muita väestöryhmiä useammin viimeisen kolmen vuoden aikana. Työttömien lapsiperheiden tilanne näyttäytyy erilaisena paneeliaineistolla tarkasteltuna kuin poikkileikkaustarkastelussa.15 Myös niiden lapsiperheiden, joissa työttömyyttä on ollut molempina tarkasteluajanjaksona, tilanne on useammin heikentynyt kuin kohentunut.

Tätä selittänee pitkään jatkuvan työttömyyden mukanaan tuomat ongelmat.

28

14 Asteikolla 1–10 annettujen mielipiteiden muutos on luokiteltu seuraavasti: ennallaan tai lähes ennallaan ±1 muutos, heikentynyt –2 tai enemmän muutos, kohentunut +2 tai enemmän muutos mieli­ piteissä vertailuvuosien mielipiteiden välillä.

15 Tätä selittänee aineistojen erilainen koostumus: paneeliaineistossa työttömät lapsiperheet ovat sellaisia perheitä, joissa työttömyyttä on ollut sekä 2008 että 2011 ja mahdollisesti koko näiden vuosien välisen ajanjakson. Poikkileikkaustarkastelussa tapaukset ovat uusia ja työllisyystilanne on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana suopeasti huolimatta 2008–2009 taantumasta ja positiiviset työllisyysvaikutukset ovat saattaneet koskettaa muita useammin lapsiperheitä, joissa on ollut työttömyyttä.

Suomalaisilta tiedusteltiin arvioita siitä, millaisiksi he kokevat oman elämänsä eri osaalueet vastaushetkellä. Tyytyväisyyttä eri elämän osa-alueisiin lähestyttiin laajasti 32 kysymykseen perustuvan kysymyspatterin kautta. Osa kysymyksistä kytkeytyy temaattisesti yhteen suuremmiksi ryhmiksi, mutta osa kysymyksistä on luonteeltaan irrallisempia ja erityisesti tämänkertaiseen Kansalaisbarometrin kysymyksenasetteluun pohjautuvia.

Tyytyväisyys elämän perusasioihin hyvä, ongelmia työllisyydessä ja osallisuudessa Seuraavassa kuviossa (ja liiteosiossa 2) on esitetty vastaajien arviot tyytyväisyydestään Kansalaisbarometri-kyselyyn tällä kertaa valituilla kysymyksillä. Kuvion tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva yksittäisten omaan elämään vaikuttavien seikkojen joukosta. Yksittäisiin kysymyksiin liittyviä sisältöjä tarkastellaan tarkemmin omissa teemaluvuissaan tuonnempana raportissa.

Perhesuhteet Kyky huolehtia itsestä Ystävyyssuhteet Sukulaisuussuhteet Henkinen vireys ja mieliala Luottamus omaan tulevaisuuteen Toimeentulon pysyvyys ja jatkuvuus Luottamus muihin ihmisiin Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen sijainti Luottamus vaikeista elämäntil. selviytymiseen Fyysinen terveys ja toimintakyky Mahdollisuus riittävään vapaa-aikaan Taloudellinen tilanne Kunnan julkiset terveyspalvelut Luottamus, että saa palvelua/apua tarvittaessa Kunnan julkiset sosiaalipalvelut Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä Luottamus valtion viranomaisiin Mahdollisuus osallistua työelämään Luottamus kuntien viranomaisiin Luottamus yrityksiin Mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa Mahd. osall. järjestöjen tai yhd. toimintaan Luottamus paikallisiin yhdistyksiin Usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen Luottamus kansalaisjärjestöihin Halukkuus osall. järjestöjen tai yhd. toimintaan Vaikutusmahd. omaa asuinymp. koskevissa asioissa Luottamus kunnallispolitiikkaan Vaikutusmahd. yhteiskunnallisissa asioissa Luottamus valtakunnalliseen politiikkaan 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

2.2 Tyytyväisyys elämän eri osa-alueisiin yleisellä tasolla

II

80% 100% hyvä

Kuvio 6. Kokemus (tyytyväisyys) eri asioiden toteutumisesta omassa elämässä (%).

29

Yleiskuvan muodostamiseksi ja kokonaisuuden hahmottamiseksi edeltävässä kuviossa kuvattu kysymyspatteri tiivistettiin faktorianalyysin avulla kuuteen luokkaan, joiden pohjalta muodostettiin summamuuttujat.16 Faktorianalyysin avulla tyytyväisyys jäsentyy kuuteen ryhmään. Seuraavassa kuviossa on esitetty kaikkien kyselyyn vastanneiden vastausten jäsentyminen muodostettuihin faktoreihin. Kuten kuviosta on havaittavissa, eri elämän osa-alueisiin liittyvät kysymykset eivät kosketa kaikkia vastaajia kaikkiin osa-alueisiin kytkeytyvissä kysymyksissä.

Esimerkiksi koko väestön tasolla taloudellista tilannetta koskevaan kysymyksiin kantaa ottaneista tai joita kysymys koskettaa, tilanne määrittyy hyväksi tai melko hyväksi 63 prosentilla vastaajista ja vähintään kohtalaiseksi 73 prosentilla. Vastaajista yhdeksän prosentin tilanne määrittyy taloudellisen tilanteen summamuuttujassa huonoksi tai melko huonoksi. Vastaajista 19 prosentin tilanne jää määrittymättä.

Taloudellinen tilanne Terveys, elämänhallinta ja sosiaaliset suhteet Työ Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut Luottamus viranom., avunsaantiin ja oikeudenmuk.

Vaik., osall. ja luottamus kansalaisyhteiskuntaan 0% huono melko hyvä

melko huono hyvä

20%

40%

60%

80%

100%

keskinkertainen ei osaa sanoa/puuttuva tieto

Kuvio 7. Summamuuttujatarkastelu tyytyväisyydestä elämän eri osa-alueisiin faktorianalyysin avulla tiivistettynä (%).

Kaikkiin elämänosa-aluetta koskettaviin kysymyksiin kantaa ottaneiden joukossa keskimäärin selkeimmin tyytyväisempiä ollaan omaan arkielämään ja hyvinvointiin

30

16 Faktorianalyysin Maximum likelihood (varimax-rotaatio) muodosti kuusi faktoria. Ensimmäisessä faktorissa, kansalaisyhteiskuntaan vaikuttaminen, osallistuminen ja luottamus, yhdistyivät arviot vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksista, luottamuksesta politiikkaan ja järjestöihin sekä halukkuus osallistua järjestöjen toimintaan. Omaa hyvinvointia ja elämänhallintaa kuvaavassa faktorissa yhdistyvät arviot terveydestä, sosiaalisista suhteista ja elämänhallinnasta sekä luottamuksesta tulevaisuuteen. Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa yhdistyvät arviot julkisten sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden riittävyydestä ja saatavuudesta. Työtä kuvaavassa faktorissa latautuivat vahvasti mahdollisuudet osallistua työelämään, työn merkityksellisyys ja mahdollisuudet materiaalisen elintason kohentamiseen. Luottamus viranomaisiin, julkiseen apuun ja oikeudenmukaisuuteen -faktorissa latautuivat vahvasti koettu luottamus valtion jakuntien viranomaisiin, avunsaantiin tarvittaessa sekä usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Taloudellinen tilanne -faktori yhdistää arviot taloudellista tilanteesta ja toimeentulon pysyvyydestä. Summamuuttujien ulkopuolelle jäi koettu mahdollisuus riittävään vapaa-aikaan koska se ei latautunut erityisesti millään ulottuvuudella.

Terveys, elämänhallinta ja sosiaaliset suhteet Taloudellinen tilanne Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut Luottamus viranom., avunsaantiin ja oikeudenmuk.

Työ Vaik., osall. ja luottamus kansalaisyhteiskuntaan 0% huono

melko huono

20%

40%

keskinkertainen

60%

80%

melko hyvä

100%

hyvä

Kuvio 8. Summamuuttujatarkastelu tyytyväisyydestä elämän eri osa-alueisiin kysymyksiin kantaa ottaneilla faktorianalyysin avulla tiivistettynä (%).

Omaa työllisyystilannetta, työnsä merkityksellisyyttä ja oman materiaalisen hyvinvointinsa kohentamismahdollisuuksia hyvinä tai melko hyvinä pitää 54 prosenttia vastaajista. Tästä ryhmästä puuttuvat pääsääntöisesti työelämän ulkopuolella olevien arviot eli vastaus koskee työmarkkinoilla olevia henkilöitä. Tarkastelluista osaalueista työhön ollaan useimmin tyytymättömiä. Kaikkiin työ-faktoria koskeviin kysymyksiin kantaa ottaneista 30 prosenttia pitää tilannettaan tältä osin huonona tai melko huonona.

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyteen ja sijaintiin tyytyväisiä on faktorianalyysiin pohjautuvan luokittelun perusteella 70 prosenttia kysymyksiin kantaa ottaneista. Luottamus viranomaisiin, oikeudenmukaisuuteen ja avunsaantiin määrittyy melko hyväksi tai hyväksi 57 prosentilla tämän kokonaisuuden kysymyksiin kantaa ottaneista.

Vaikuttaminen, osallisuus ja luottamus kansalaisyhteiskuntaan sekä politiikkaan -kokonaisuudessa tilanne näyttäytyy melko hyvänä vain 37 prosentilla eikä juuri kenenkään näkemyksissä hyvänä. Vaikuttamiseen, osallisuuteen ja luottamukseen on näin ollen työn ohella eniten tyytymättömyyttä. Tilanne näyttäytyy kuitenkin vähintään keskinkertaisena 76 prosentilla.

Tarkempia arvioita elämän eri osa-alueista tarkastellaan eri teema-alueita käsittelevissä omissa luvuissaan.

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

läheisesti liittyviin seikkoihin. Useimmin tyytyväisiä ollaan omaan terveyteen, elämänhallintaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Näihin osa-alueisiin tyytyväisiä on 88 prosenttia vastaajista. Toiseksi eniten tyytyväisyyttä herättää oma taloudellinen tilanne, jota pitää melko hyvänä tai hyvänä lähes 78 prosenttia vastaajista.

II

31

2.3 Eri asioiden tärkeys omassa elämässä ja suhtautuminen hyvinvointiyhteiskuntaan Edellisessä luvussa kuvatut elämän eri osa-alueita koskevat tyytyväisyysarviot saavat merkityksensä siitä, miten tärkeäksi ne koetaan omassa elämässä. Seuraavassa luodaan yleiskatsaus siihen, mitkä asiat suomalaiset kokevat merkityksellisinä ja vähemmän merkityksellisinä omassa elämässään, sekä hahmotetaan kyselyssä kysyttyjen asioiden keskinäistä järjestystä. Lisäksi luvussa esitetään yleiskuva hyvinvointiyhteiskuntaan liittyviin väittämiin annetuista vastauksista ja niiden keskinäisestä järjestyksestä. Eri elämänalueiden ja yksittäisten tekijöiden tärkeyttä ihmisten elämässä sekä hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä koskevia väittämiä tarkastellaan lähemmin erityisesti näitä teemoja käsittelevissä luvuissa 3–6.

Lähes kaikki suomalaiset pitävät omaa vastuuta hyvinvoinnistaan sekä lähiyhteisön ja yhteiskunnan tarjoamaa apua tärkeänä Vastaajat arvioivat eri elämänosa-alueiden tärkeyttä omassa elämässään. Nämä elämänosa-alueet koskettavat muun muassa palveluja, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, sosiaalisia suhteita, työn ja järjestöjen roolia omassa elämässä.

Näiden asioiden koettu tärkeys osoittaa välillisesti ihmisten kokemaa kiinnittymistä yhteiskuntaan vaikuttamisen, osallisuuden ja palvelujen kautta.

Suomalaisista valtaosa kokee kyselyssä kysytyt asiat (ks. tarkemmin seuraava kuvio ja liiteosio 2) henkilökohtaisesti tärkeiksi. Lähes kaikki suomalaiset pitävät tärkeänä omaa vastuuta hyvinvoinnista, läheisiä ihmissuhteita ja riittävää vapaaaikaa perheelle ja harrastuksille. Yli 90 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä läheisten tukea oman hyvinvoinnin kannalta ja mahdollisuutta saada apua yhteiskunnalta sitä tarvittaessa. Niin ikään hyvät julkiset terveyspalvelut ja ihmisten auttaminen nousevat tärkeiksi asioiksi. Mahdollisuutta merkityksellisen työn tekemiseen ja työelämään osallistumista pidetään myös tärkeänä, samoin sosiaaliturvaa. Työelämään osallistumisen ja merkityksellisen työn tärkeys on luonnollisesti suurempi työikäiselle väestölle, joten työn merkitys näyttäytyy tässä kokonaisuudessa tällä kysymyksenasettelulla vähäisempänä kuin se todellisuudessa on.

32

0%

20%

40%

60%

80% 100%

Ei lainkaan tai vain vähän tärkeä Jonkin verran tärkeä Tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 9. Eri asioiden tärkeys omassa elämässä (%).

Vastaajista 60 prosenttia pitää järjestöjen tarjoamaa tukea oman hyvinvoinnin kannalta vähintään jonkin verran tärkeänä ja jopa noin neljännes tärkeänä tai erittäin tärkeänä, vaikka se kyselyssä kysyttyjen asioiden joukossa sijoittuukin loppupäähän.

Näinkin merkittävät osuudet järjestöjen tärkeydestä oman hyvinvoinnin kannalta kertovat järjestöjen merkittävästä roolista hyvinvoinnin tuottajina ja julkisten palvelujen täydentäjinä. Vapaaehtoistyössä toimimista pitää vähintään jonkin verran tärkeänä noin kaksi kolmesta suomalaisesta.

H y v i n v o i n t i , t y y t y vä i s y ys j a a s e n t e e t y l e i s e l l ä ta s o l l a

Oma vastuu omasta hyvinvoinnista Läheiset ihmissuhteet Riittävä vapaa-aika perheelle ja harrastuksille Läheisten tuki oman hyvinvoinnin kannalta Saada apua yhteiskunnalta sitä tarvittaessa Hyvät julkiset terveyspalvelut Ihmisten auttaminen Sosiaaliturva Äänestäminen Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä Mahdollisuus osallistua työelämään Mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa Hyvät julkiset sosiaalipalvelut Julk. terv.palv. tarj. tuki oman hyvinv. kannalta Mahd. vaikuttaa omaa asuinymp. koskeviin asioihin Heikompiosaisten auttaminen Mahd. vaikuttaa omaa kuntaa koskeviin asioihin Mahd. vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin Tieto kunnassa tapaht. palvelumuutoksista Julk. sos.palv. tarj. tuki oman hyvinv. kannalta Mahd. osallistua kunnan palvelujen kehittämiseen Järjestöjen ja yhd. tarjoama neuvonta ja tieto Mahd. osallistua järjestöjen tai yhd. toimintaan Vapaaehtoistyössä toimiminen Järjestöjen tarjoama tuki oman hyvinv. kannalta

II

Hyvinvointivaltiolla laaja kannatuspohja, kansalaisten ääni ja arki välittyy huonosti päätöksentekijöille Vastaajilta tiedusteltiin heidän suhtautumistaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja sen kehittämiseen muun muassa palveluja, hyvinvointivaltiota, verotusta, köyhyyttä, tuloeroja ja poliitikkoja koskevien väittämien avulla. Lisäksi mukana oli myös muutamia irrallisempia väittämiä (ks. tarkemmin seuraava kuvio ja liiteosio 2).

33

Yht.kunnan taattava koht. toimeentulo sair/vam Hyvinvointivaltio tulee säilyttää Sairauksia ja sos. ong. tulisi ennaltaehkäistä Ihmisten huolehdittava itse hyvinv. ja terv.

Osatyökykyisille paremmat työllistymismahd.

Ihmisten autettava enemmän toisiaan Tuloerot ovat Suomessa liian suuret Yht.kunnan taattava kaikille koht. toimeentulo Köyhyys on Suomessa vakava ongelma Julk. terv.palv. heikentyvät tulevaisuudessa Julk. sos.palv. heikentyvät tulevaisuudessa Verotus suosii liikaa suurituloisia Yritysten voitontavoittelua rajoitettava Pääomatuloja tulisi verottaa enemmän Perusturvaa parannettava, vaikka veroja korott.

Nyk. rahapelimonopolien asema säilytettävä Palkkatyön verotusta kevenn., kulutusveroja lisätt Yksit. yrityksiä lisää sotepalv. tuott. kunnissa Veroille saa riittävästi vastinetta Köyhyys on ainakin osittain ihmisten omaa syytä Oikeudenmukaisuus toteutuu Suomessa hyvin Yhdenvertaisuus toteutuu sotepalv. saamisessa Yhtk. ei kannata hakea apua, on selvittävä itse Eläkeikää tulee nostaa Kans. ääni välittyy pol. päätöksentekoon hyvin Suomeen tulee ottaa lisää pakolaisia Päättäjät tuntevat kansalaisten arjen hyvin 0% eri mieltä

20%

40%

ei samaa eikä eri mieltä

60%

80%

100%

samaa mieltä

Kuvio 10. Suhtautuminen eräisiin hyvinvointiyhteiskuntaa koskeviin väittämiin (%).

Suomalaisten selkeän enemmistön mielestä kaikille on taattava kohtuullinen toimeentulo sairastuttaessa ja vammauduttaessa. Sen sijaan kaikille taattavaa kohtuullista toimeentuloa vastustetaan hieman enemmän vaikka enemmistö suomalaisista kannattaakin sitä. Toiseksi useimmin suomalaiset ovat yksimielisiä siitä, että hyvinvointivaltio tulee säilyttää. Näiden väittämien rinnalla suomalaisten enemmistö katsoo, että sairauksia ja sosiaalisia ongelmia tulisi ehkäistä nykyistä paremmin, ja että ihmisten olisi huolehdittava itse nykyistä enemmän omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Näiden väittämien ja niihin suhtautumisen välillä voidaan nähdä käsitteellistä tai sisällöllistä jännitettä, mutta ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Näyttää siltä, että hyvinvointivaltio näyttäytyy käsitteellisesti eri ihmisille eri sisältöisenä. Suurimmassa osassa hyvinvointivaltiota koskevia väittämiä suomalaiset asettuvat hyvinvointivaltion kannalle.

Väittämäpatteriin annettujen mielipiteiden toista ääripäätä edustavat suhtautuminen eläkeiän nostoon, pakolaisiin ja käsitykset poliitikkojen kosketuspinnasta kansalaisiin. Palveluita koskevia väittämiä avataan tarkemmin palveluita käsittelevässä luvussa 4 ja poliitikkoja sekä oikeudenmukaisuutta koskevia väittämiä luvussa 5. Hyvinvointivaltioon kytkeytyviin väittämiin palataan tarkemmin luvussa 7.

34

HENKILÖKOHTAISET VOIMAVARAT JA RESURSSIT

w

Tässä luvussa tarkastellaan aluksi suomalaisten kokemuksia taloudellisesta tilanteestaan, tulojen riittävyydestä erilaisiin välttämättömyys- ja muihin hyödykkeisiin sekä velkaantumista. Tämän jälkeen luodaan kuva suomalaisten sosiaalisista suhteista, luottamuksesta toisiin ihmisiin ja yksinäisyyden kokemuksista. Kolmanneksi siirrytään tarkastelemaan huono-osaisuuden ja pahoinvoinnin kasautumista sekä sosiaalisia ongelmia. Lopuksi tarkastellaan kokemuksia fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä sekä kotitalouksien elämää vaikeuttaneita terveysongelmia.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

3

3.1 Taloudellinen tilanne 3.1.1 Yleiskatsaus suomalaisten tulokehitykseen Suomalaisten tulonjaossa17 on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana. Tuloerot kasvoivat erityisen voimakkaasti 1990luvun lopussa ja vuonna 2005 tuloerot olivat 1970-luvun tasolla (Tulonjakotilasto 2005). Tämän jälkeen tuloerojen kasvu on hidastunut. Vuonna 2009 tuloerot kaventuivat suurituloisimpien tulojen pienenemisen seurauksena. Samana vuonna Suomea pienemmät tuloerot oli seitsemässä Euroopan maassa, kun vertailussa oli yhteensä mukana 29 maata. (Tulonjakotilasto 2009.)

2000-luvulla tietyt väestöryhmät ovat jääneet selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Näin on käynyt erityisesti niille, joiden tulot koostuvat suurimmaksi osaksi tulonsiirroista. Tämä johtuu tulonsiirtojen jälkeenjääneisyydestä suhteessa palkkatuloihin. Keskimääräistä selvästi heikompi tulokehitys koskee erityisesti työttömiä, opiskelijoita ja muita ammatissa toimimattomia ryhmiä. (Emt.) Pienituloisuusaste oli vuonna 2009 Tilastokeskuksen määritelmien mukaisesti18 13,1 prosenttia väestöstä, eli noin 690 000 henkilöä jäi pienituloisuusrajan 17 Tilastokeskuksen tulonjakotiedot ovat vuodelta 2009, eli uusimmat kirjoitushetkellä saatavissa olevat.

18 Tilastokeskus käyttää pienituloisuusrajana Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosittamaa rajaa, joka on 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenteista mediaanituloista (Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät).

35

alapuolelle. Edelliseen vuoteen verrattuna laskua tapahtui hyvin vähän. Suurimmillaan pienituloisuus on ollut 2000-luvulla vuonna 2007, jolloin pienituloisuusaste oli 13,5 ja pienituloisuusrajan alle jäi 707 000 henkilöä. Pienituloisia olivat vuonna 2009 erityisesti yksinhuoltajataloudet ja yksinasuvat. Parhaiten tulovertailussa pärjäsivät lapsettomat parit ja heistä erityisesti 35–64-vuotiaat. (Emt.) Parhaiten pienituloisuudelta suojaa työssä käyminen. Vuonna 2009 työllisten pienituloisuusaste oli 4,2 prosenttia, kun ei-työllisten 18–64-vuotiaiden pienituloisuusaste oli 32,9 prosenttia. Työttömistä lähes puolet oli pienituloisia ja opiskelijoista noin kolmannes. Eläkeläisten pienituloisuusaste oli selvästi työttömiä ja opiskelijoita pienempi (14 %) mutta määrällisesti pienituloisia eläkeläisiä oli eniten, noin 172 000, eli noin neljäsosa kaikista pienituloisista. Matalin pienituloisuusaste oli palkansaajista ylemmillä toimihenkilöillä, joista alle prosentti alitti Tilastokeskuksen käyttämän pienituloisuusrajan. Kahden vanhemman lapsiperheillä oli selvästi parempi tilanne kuin yksinhuoltajatalouksilla. (Emt.)

3.1.2 Koettu taloudellinen tilanne Pienituloiset kokevat useimmin taloudellisen tilanteensa huonoksi, mutta myös keski- ja suurituloisilla tyytymättömyyttä omaan taloudelliseen tilanteeseen Kansalaisbarometriaineiston perusteella 71 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista kokee taloudellisen tilanteensa tällä hetkellä hyväksi tai melko hyväksi.19 Huonoksi tai melko huonoksi oman taloudellisen tilanteensa arvioi puolestaan 13 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä, mikä tarkoittaa yli 550 000 täysi-ikäistä suomalaista. Tämä vastaa hyvin tarkasti pienituloisten määrää Suomessa, sillä Tilastokeskuksen määritelmän mukaisesti pienituloisia oli 13 prosenttia suomalaisista vuonna 2009 (Tulonjakotilasto 2009.)

Koska huonoksi tai melko huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioivien ja tuloilla mitattuna pienituloisten määrä vastaa näin tarkasti toisiaan, voitaisiin ajatella, että oma kokemus taloudellisesta tilanteesta olisi sellaisenaan pätevä köyhyyden mittari. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että huonoksi tai melko huonoksi taloudellisen tilanteesta arvioi myös osa keski- ja suurituloisista. Tätä selittää ehkä osin viiteryhmäteoria, jonka mukaan ihmiset vertaavat itseään muihin samassa tilanteessa oleviin, jolloin he saattavat kokea itsensä pienituloisiksi, vaikka eivät olisikaan sitä objektiivisesti mitattuna (Runciman 1966, 10–13). Vastaavasti tulojen mukaan köyhiksi luokittuvat saattavat verrata itseään muihin pienituloisiin, jolloin kokemusta köyhyydestä ei välttämättä synny. Toisaalta köyhyyden kokemusta tutkittaessa on saatu selville, että ihmiset vertaavat taloudellista tilannettaan myös omaan aikaisempaan

36

19 Kokemusta taloudellisesta tilanteesta pyydettiin arvioimaan 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Analyysissä 1–2 määriteltiin huonoksi, 3–4 melko huonoksi, 5–6 ei huonoksi eikä hyväksi, 7–8 melko hyväksi ja 9–10 hyväksi.

Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

toimeentuloonsa etenkin silloin, kun taloudellinen tilanne on objektiivisesti tarkasteltuna huono tai huonontunut viime aikoina (Angerpuro 1996, 146–149).

Kotitalouden käytettävissä olevilla tuloilla ja taloudellisen tilanteen kokemisella on kuitenkin yhteys, sillä pienituloiset kokevat selvästi useammin taloudellisen tilanteensa huonoksi kuin muut. Pienituloisimpaan kvintiiliin20 kuuluvista taloudellista tilannettaan pitää huonona tai melko huonona kolmannes. Kuitenkin kaikissa tuloluokissa on niitä, jotka kokevat taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi. Toisessa tulokvintiilissä taloudelliseen tilanteeseen tyytymättömiä on 14 prosenttia, kolmannessa ja neljännessä tulokvintiilissä kahdeksan prosenttia ja ylimmässä tulokvintiilissä kaksi prosenttia. Kun tarkastellaan vielä huonoksi tai melko huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevia ryhmänä, havaitaan, että runsas puolet (54 %) kuuluu alimpaan tulokvintiiliin ja loput siis tätä korkeampiin tuloluokkiin. Tulos toistaa jo useasti aiemmin todetun tiedon siitä, että eri köyhyysmittarit, joihin tulot ja kokemuskin kuuluvat, paikantavat osin eri ihmiset köyhiksi (esim.

Kangas & Ritakallio 2003, 13–17).

Ylin tulokvintiili 0%

20%

40% huono

60% kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 11. Taloudellisen tilanteen kokeminen tällä hetkellä tulokvintiileittäin (%).

Yksinasuvat työttömät tyytymättömimpiä omaan taloudelliseen tilanteeseensa – lapsettomat parit tyytyväisimpiä Pienituloiset kokevat taloudellisen tilanteensa siis useammin huonoksi kuin keski- ja suurituloiset. Myös työttömyys on selvästi yhteydessä taloudellisen tilanteen kokemiseen: työttömistä täysi-ikäisistä puolet kokee taloudellisen tilanteensa melko huonoksi. Myös ne vastaajat, joiden kotitaloudessa on vähintään yksi työtön, kokevat selvästi useammin (40 %) taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi kuin 20 Vastaajat jaettiin ekvivalenttien (=kulutusyksikköluvulla jaettujen) tulojen perusteella kvintiileihin, eli viiteen yhtä suuren ryhmään. Jokaisessa tuloviidenneksessä, eli -kvintiilissä on siten yhtä paljon vastaajia. Alimmassa, eli ensimmäisessä tulokvintiilissä tulot ovat pienimmät ja ylimmässä, eli viidennessä korkeimmat. Kulutusyksikköskaalana käytettiin OECD:n määritelmää, jonka mukaan kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, jokainen seuraava 18 vuotta täyttänyt painon 0,7 ja jokainen alle 18-vuotias painon 0,5.

37

työlliset taloudet (8 %), opiskelijataloudet (15 %), eläkeläistaloudet (11 %) tai taloudet, joissa toinen on työllinen ja toinen työmarkkinoiden ulkopuolella (11 %). Tulot ovat yhteydessä taloudellisen tilanteen kokemiseen erityisesti vastaajilla, joiden kotitaloudessa on työttömyyttä, sillä näissä kotitalouksissa vain runsas puolet (52 %) on tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa, vaikka kotitalous ei olisikaan pienituloinen.21 Kokemus taloudellisesta tilanteesta liittyy työelämätilanteen ohella kotitalousrakenteeseen (ks. seuraava taulukko). Yksinasuvista työttömistä peräti puolet kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi. Toista ääripäätä edustavat lapsettomat parit, joista molemmat ovat ansiotyössä. Näihin kotitalouksiin kuuluvista vastaajista vain kolme prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi ja 84 prosenttia hyväksi. Kotitalousrakenteen vaikutus näkyy siten, että taloudellisen tilanteensa kokee huonoksi 17 prosenttia yksinasuvista, 11 prosenttia aikuistalouksista ja 13 prosenttia lapsiperheistä.22 Yksinasuvien kokemus omasta taloudellisesta tilanteesta on siis useammin huono, mikä näkyy hyvin esimerkiksi eläkeläisten kohdalla. Yksinasuvista eläkeläisistä 17 prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi, kun vastaava osuus eläkeläistalouksissa, joissa on kaksi eläkkeensaajaa, on vain kuusi prosenttia. Myös työllisissä talouksissa yksinasuvien huonompi kokemus taloudellisesta tilanteesta näkyy, sillä yksinasuvista työllisistä 10 prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa melko huonoksi tai huonoksi, kun vastaava osuus työllisistä kahden aikuisen talouksista on vain kolme prosenttia. Voidaan siis sanoa, että omaa kokemusta taloudellisesta tilanteesta parantaa muiden kanssa asuminen. Tätä voidaan selittää ainakin skaalaeduilla, jotka koskevat useamman hengen kotitalouksia (esim. sanomalehtitilaukset, tv-lupamaksu). Toisaalta yksinasuvien huonommat kokemukset omasta Taulukko 3. Taloudellisen tilanteen kokeminen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Kotitalousrakenne ja työelämätilanne Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/ eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

38

Huono/ melko huono 10 50 17 15 3 13 37 6 10 11 30 12

Kohtalainen 13 19 18 33 12 14 19 7 10 15 32 14

21 Tässä pienituloisiksi on määritelty alin tulokvintiili.

22 Lapsiperheillä tarkoitetaan tässä kotitalouksia, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias.

Hyvä/ melko hyvä 77 32 65 65 84 73 44 86 80 74 39 74

Yksinhuoltajatalouksissa asuvien vastaajien kokemus taloudellisesta tilanteesta on selvästi kahden vanhemman talouksissa asuvia huonompi (ks. seuraava taulukko). Huonoksi tai melko huonoksi taloudellisen tilanteensa kokee vajaa kolmannes (31 %) yksinhuoltajatalouksista ja joka kymmenes (10 %) kahden vanhemman lapsiperheistä.

Lapsiluvulla ei Kansalaisbarometriaineiston mukaan ole yhteyttä koettuun taloudelliseen tilanteeseen, vaikka monilapsisissa perheissä voisi olettaa olevan taloudellisia vaikeuksia useammin. Kulutusyksikkökohtaisilla tuloilla mitattuna monilapsiset perheet ovat muita lapsiperheitä useammin pienituloisia (Tulonjakotilasto 2009).

Vastaajan iällä ja taloudellisen tilanteen kokemisella ei ole selvää yhteyttä keskenään. Eroja tulee kuitenkin esiin, kun tarkastellaan aineiston nuorimpia ja vanhimpia vastaajia. Alle 25-vuotiaista 55 prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa hyväksi, kun 65 vuotta täyttäneistä näin kokee peräti 80 prosenttia. Ikää tärkeämpi selittävä tekijä on kuitenkin asema työmarkkinoilla ja kotitalousrakenne.

Taulukko 4. Taloudellisen tilanteen kokeminen perhetyypin mukaan (%).

Perhetyyppi Yksinasuvat Muut aikuistaloudet Kahden vanhemman lapsiperheet Yksinhuoltajaperheet Kaikki

Huono/ Kohtalainen Hyvä/melko melko huono hyvä 17 17 65 10 15 76 10 14 75 31 9 60 13 15 72

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

toimeentulosta liittyvät myös tuloihin: yksinasuvien käytettävissä olevat tulot ovat matalammat kuin muulla väestöllä keskimäärin (Tulonjakotilasto 2009).

Pienituloiset kokevat muita useammin toimeentulonsa pysyvyyden ja jatkuvuuden huonoksi Kokemukset toimeentulon pysyvyydestä ja jatkuvuudesta ovat hyvin samanlaiset kuin kokemus taloudellisesta tilanteesta: 76 prosenttia kokee toimeentulon pysyvyyden ja jatkuvuuden hyväksi tai melko hyväksi ja 12 prosenttia huonoksi tai melko huonoksi. Kokemukset liittyvät myös yhteen: taloudellisen tilanteensa huonoksi kokevista 66 prosenttia kokee myös toimeentulonsa pysyvyyden ja jatkuvuuden huonoksi.

Työttömyys on perhetyypistä riippumatta selvästi yhteydessä kokemukseen toimeentulon pysyvyydestä (ks. liiteosio 3). Yksinasuvilla työttömillä tilanne on huonoin. Myös yksinhuoltajataloudet kokevat toimeentulonsa pysyvyyden ja jatkuvuuden selvästi muita useammin huonoksi. Tulojen mukaan verrattuna alin tulokvintiili erottuu muista kvintiileistä siten, että siihen kuuluvat kokevat (ks. seuraava kuvio).

Pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvista vajaa kolmannes (30 %) kokee toimeen-

39

tulon pysyvyyden ja jatkuvuuden huonoksi tai melko huonoksi ja puolet hyväksi tai melko hyväksi. Kokemus toimeentulon pysyvyydestä ja jatkuvuudesta paranee tulojen noustessa ja ylimmässä tulokvintiilissä enää kolme prosenttia kokee tämän huonoksi tai melko huonoksi ja 90 prosenttia hyväksi tai melko hyväksi.

Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili Ylin tulokvintiili 0%

20%

40% huono

60% kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 12. Koettu toimeentulon pysyvyys ja jatkuvuus tällä hetkellä tulokvintiileittäin (%).

Kokemus taloudellisesta tilanteesta pysynyt pääosin samana vuodesta 2008 vuoteen 2011 Kokemukset kotitalouden taloudellisesta tilanteesta näyttävät pysyneen suunnilleen samana sekä poikkileikkausvertailun että paneeliaineiston perusteella. Poikkileikkausvertailussa hyvänä tai melko hyvänä taloudellista tilannettaan pitävien osuus on kasvanut vain yhdellä prosenttiyksiköllä, eli muutosta ei ole käytännössä tapahtunut. Koti­ taloustyypin ja työelämätilanteen mukaan tehdyn poikkileikkausvertailun avulla havaitaan, että yksinasuvilla työllisillä ja työllisillä aikuistalouksilla sekä yksinasuvilla eläkeläisillä kokemus taloudellisesta tilanteesta on pysynyt suunnilleen samana. Kokemus omasta taloudellisesta tilanteesta on parantunut vuodesta 2008 vuoteen 2011 talouksilla, joissa toinen aikuinen on töissä ja toinen opiskelee, hoitaa kotia tai on eläkkeellä. Myös lapsiperheissä, joissa on työttömyyttä, kokemus taloudellisesta tilanteesta on hieman parantunut. Työllisillä lapsiperheillä sekä huonona että hyvänä taloudellista tilannettaan pitävien osuus on lisääntynyt ja kohtalaisena pitävien osuus vähentynyt. Sama polarisaatio on tapahtunut yksinhuoltajatalouksilla, sillä huonona taloudellista tilannettaan pitävien osuus on kasvanut 11 prosenttiyksiköllä ja hyvänä pitävien osuus 16 prosenttiyksiköllä. Kokemus omasta taloudellisesta tilanteesta on huonontunut yksinasuvilla työttömillä ja aikuistalouksissa, joissa on työttömyyttä. Opiskelijatalouksissa taloudellista tilannettaan hyvänä pitävien osuus on pysynyt samana mutta huonona pitävien osuus on laskenut ja kohtalaisena pitävien kasvanut.

Paneeliaineistossa kolmanneksella vastaajista ei ole tapahtunut muutosta taloudellisen tilanteen kokemisessa. Hieman suurempi osa (38 %) koki vuonna 2011 taloudellisen tilanteensa parantuneen kuin heikenneen (30 %) verrattuna vuoteen

40

3.1.3 Kokemukset tulojen riittävyydestä Runsas puolet täysi-ikäisistä suomalaisista arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän hyvin elämiseen

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

2008. Kokemus taloudellisesta tilanteesta on paneeliaineistossa muuttunut useammin niillä, joilla oma työllisyystilanne/pääasiallinen toiminta on muuttunut. Noin kolmanneksella (35 %) niistä, joilla pääasiallinen toiminta on pysynyt samana, ei ole tapahtunut muutosta taloudellisen tilanteen kokemisessa, kun vastaava osuus niistä, joilla työelämätilanne on muuttunut, oli 26 prosenttia. Työelämätilanteen muutos liittyy sekä taloudellisen tilanteen parempana että huonompana kokemiseen useammin verrattuna niihin, jotka ovat olleet molempina tutkimusajankohtina samassa työelämätilanteessa.

Muutokset koetussa taloudellisessa tilanteessa liittyvät paneeliaineiston perusteella osin tulojen muutoksiin. Ne vastaajat, joiden kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat nousseet, kokevat selvästi useammin taloudellisen tilanteensa parantuneen verrattuna kaikkiin vastaajiin. Vastaavasti madaltuneet tulot olivat yhteydessä toimeentulokokemusten heikentymiseen. Kuten jo edellä todettiin, kokemus taloudellisesta tilanteesta voi olla huono myös keski- ja suurituloisilla. Samoin osa toimeentulokokemusten muutoksista ei selity kotitalouden tuloissa tapahtuneilla muutoksilla.

Taloudellista tilannetta pyrittiin selvittämään kysymällä vastaajilta arviota kotitalouden tulojen riittävyydestä viimeisen vuoden aikana erilaisiin palveluihin ja hyödykkeisiin, joita oli yhteensä 17. Mukana oli sekä aivan välttämättömiä kotitalouden tarpeita, kuten ruoka- ja asumiskustannukset, että esimerkiksi harrastuksiin ja matkustamiseen liittyviä menoja. Vastaajat saivat valita myös vaihtoehdon ”ei tarvetta”, jolloin tarkastelusta voitiin poistaa kotitaloudet, joissa esimerkiksi lasten harrastusmenoihin tai koulutuksen hankkimiseen ei ole koettu olevan tarvetta.

Täysi-ikäisistä suomalaisista vähän yli puolet (53 %) kokee, että kotitalouden tulot riittävät melko hyvin tai hyvin elämiseen ylipäätään. Osuus on siis pienempi kuin taloudellista tilannettaan melko hyvänä tai hyvänä pitävien osuus, joka on 71 prosenttia. Positiivisempi kuva saadaan, jos tarkasteluun otetaan mukaan ne, jotka pitävät tulojensa riittävyyttä kohtalaisena (”ei hyvä, ei huono”). Heitä on 25 prosenttia, eli vähintään kohtalaisena tulojen riittävyyttä pitää yhteensä 78 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Huonoksi tulojensa riittävyyden elämiseen ylipäätään arvioi yhdeksän prosenttia ja melko huonoiksi 12 prosenttia.

Parhaiten23 tulot riittävät ruokaostoksiin, lääkkeisiin, tietokoneeseen ja internetyhteyteen, lääkärillä käymiseen, liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin sekä lasten 23 Tarkastelusta jätettiin pois ne, jotka eivät kokeneet kysyttyjä asioita tarpeellisiksi, eli osuudet on laskettu kunkin hyödykkeen tai palvelun kohdalla niitä tarvitsevista.

41

harrastuksiin. Näihin tulot riittävät melko hyvin tai hyvin yli 60 prosentilla vastaajista. Lisäksi vähintään puolet arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän melko hyvin tai hyvin julkisen liikenteen käyttöön, vaatteiden ja jalkineiden hankintaan, asumiskustannuksiin, koulutuksen hankkimiseen ja kursseihin, elämiseen ylipäätään sekä henkilöautoon.

Selvästi huonoiten rahat riittävät ulkomaan matkoihin sekä kulutusluottoihin, pikavippeihin ja osamaksuvelkoihin, kun tarkastellaan talouksia, joissa nämä koetaan tarpeelliseksi. Ulkomaan matkoihin tulojensa riittävyyden arvioi melko hyväksi tai hyväksi reilu kolmannes (36 %) niistä, jotka arvioivat matkat kotitaloudelleen tarpeellisiksi. Kulutusluottoihin, pikavippeihin ja osamaksuvelkoihin tulot riittävät hyvin tai melko hyvin 38 prosentilla niitä tarvitsevista. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista (72 %) arvioi, että ei tarvitse kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksulla ostettavia asioita lainkaan. Myös ulkomaanmatkat kuuluivat niihin hyödykkeisiin, joita monet eivät koe tarvitsevansa. Vajaa viidennes (17 %) kokee näin. Usein tarpeettomina kotitaloudelle pidettiin myös koulutuksen hankkimista ja kursseja (34 %) sekä julkisen liikenteen käyttöä (22 %) (ks. seuraava kuvio ja liiteosio 3).

Ruokaostokset Lääkkeet Lääkärillä käyminen Tietokone, internet-yhteydet Vaatteiden ja jalkineiden hankinta Asumiskustannukset Liikunta ja kulttuuriharrastukset Julkisen/joukkoliikenteen käyttö Kodin hankintojen tekeminen Henkilöautoilu Lehtitilaukset Ravintolassa, kahvilassa käyminen Koulutuksen hankkiminen, kurssit Ulkomaan matkat Lasten harrastukset Kulutusluotot, pikavipit ja osamaksuvelat Tulojen riittävyys ylipäätään elämiseen 0% ei tarvetta

huono tai melko huono

20%

40%

ei huono, ei hyvä

60%

80%

100%

melko hyvä tai hyvä

Kuvio 13. Arviot kotitalouden tulojen riittävyydestä kuluneen vuoden aikana hyödykkeiden ja palveluiden hankkimiseen (%).

42

Poikkileikkausvertailussa havaittiin, että vuodesta 2008 vuoteen 2011 tulojensa yleisen riittävyyden hyväksi tai melko hyväksi arvioivien osuus on hieman kasvanut.24 Kun vuonna 2008 täysi-ikäisistä suomalaista 46 prosenttia vastasi tulojensa riittävyyden olevan melko hyvä tai hyvä, vuonna 2011 vastaava osuus oli 53 prosenttia. Erityisesti hyvänä kotitaloutensa tulojen riittävyyttä pitävien osuus on kasvanut kolmessa vuodessa, sillä heitä oli 2008 reilu kymmenes (11 %) ja kolme vuotta myöhemmin jo reilu viidennes (22 %).

Samalla aikavälillä kuitenkin myös melko huonona tai huonona tulojensa riittävyyttä pitävien osuus on kasvanut 18 prosentista 22 prosenttiin, eli vähemmän kuin tyytyväisten osuus on kasvanut. Muutoksesta kuitenkin kertoo se, että nimenomaan huonona kotitaloutensa tulojen riittävyyttä pitävien osuus on kasvanut melko huonona pitäviä enemmän. Kohtalaisena (”ei huono, ei hyvä”) tulojen riittävyyttä pitävien osuus on siis laskenut. Voidaankin sanoa, että kokemus kotitalouden tulojen riittävyydestä on eriytynyt viime vuosina.

Myös paneeliaineistoon vastanneilla kokemus tulojen riittävyydestä on useammin parantunut (33 %) kuin huonontunut (21 %). Lähes puolella (46 %) vastanneista muutosta tulojen riittävyyden kokemisessa ei ole tapahtunut. Myös eri hyödykkeiden ja palvelujen kohdalla tulokset olivat samankaltaisia, sillä tulojen riittäminen molempina vuosina kysyttyihin asioihin oli useammin parantunut kuin huonontunut. Tämä ei kuitenkaan päde asumiskustannuksiin, joiden kohdalla paneeliaineistoon vastanneista suuremmalla osalla rahojen riittävyys on huonontunut (28 %) kuin parantunut (24 %). Kuten muidenkin kysyttyjen hyödykkeiden ja palvelujen kohdalla noin puolella (48 %) ei ollut tapahtunut muutosta tulojen riittävyydessä asumiskustannuksiin. Poikkileikkausvertailussa asumiskustannuksiin kotitaloutensa tulojen riittävyyden hyväksi ja melko hyväksi sekä huonoksi ja melko huonoksi arvioivien osuudet ovat hieman kasvaneet.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Suomalaisten kokemukset taloudellisesta tilanteestaan eriytyneet viime vuosina

Pienituloiset sopeuttavat vaatimustasoaan tuloihinsa sopivaksi Kokemukset tulojen riittävyydestä palveluihin ja hyödykkeisiin liittyvät odotetusti kotitalouden tuloihin. Alimpaan tulokvintiiliin kuuluvat kokevat selvästi muita useammin, että tulot eivät riitä mainittujen asioiden hankkimiseen tai maksuista selviytymiseen.

Kun koko väestöstä hieman yli puolet (52 %) kokee tulojensa riittävän melko hyvin tai hyvin elämiseen ylipäätään, pienituloisimmista näin kokee vajaa neljännes (24 %).

24 Vuoden 2009 Kansalaisbarometrissä kysyttiin ”Millaiseksi arvioit koko kotitaloutesi tulojen riittävyyden tällä hetkellä?” ja vuonna 2011 ”Millaiseksi arvioit kotitaloutesi tulojen riittävyyden ylipäätään elämiseen viimeisen vuoden aikana?”. Vertailu tehtiin näiden vastausten perusteella. Vastausasteikko oli molempina vuosina sama (huono, melko huono, ei huono ei hyvä, melko hyvä ja hyvä) mutta vuoden 2011 asteikossa oli myös vaihtoehto ”ei tarvetta”, jonka valitsi painotetussa aineistossa yksi prosentti vastaajista.

43

Pienituloisimmat kotitaloudet (alin tulokvintiili) arvioivat osan mainituista hyödykkeistä ja palveluista useammin omalle kotitaloudelleen tarpeettomiksi kuin vastaajat keskimäärin. Voidaankin ajatella, että pienituloisimmat sopeuttavat osin tarpeensa tulojensa mukaan. Ilmiö on havaittavissa ulkomaanmatkojen sekä ravintolassa ja kahvilassa käymisen kohdalla.

Vielä selvemmin eri hyödykkeiden ja palvelujen tarpeelliseksi kokeminen tulee esiin, kun tarkastellaan ”ei tarvetta” -vastauksia pieni- ja suurituloisimman kvintiilin,25 eli pieni- ja suurituloisimman viidenneksen välillä. Suurin ero on liikuntaja kulttuuriharrastusten, ulkomaanmatkojen, henkilöautoilun, ravintolassa ja kahvilassa käymisen sekä tietokoneen ja internet-yhteyden tarpeelliseksi kokemisessa.

Näistä ulkomaanmatkoja, henkilöautoilua sekä ravintolassa ja kahvilassa käymistä piti tarpeettomana noin viidennes pienituloisimmasta kvintiilistä ja alle kymmenes suurituloisimmasta kvintiilistä. Tietokonetta ja internet-yhteyttä piti tarpeettomana 16 prosenttia pienituloisimmasta ja kolme prosenttia suurituloisimmasta kvintiilistä. Mainittujen hyödykkeiden ja palvelujen kohdalla tarpeellisena pitämistä selittävät muutkin tekijät, kuten ikä. Kaikkia näitä piti selvästi useammin tarpeettomina 65 vuotta täyttäneet vastaajat mutta kaikissa ikäryhmissä myös tuloilla on yhteys asioiden tarpeellisena pitämiseen. Tulokset puhuvat sen puolesta, että pienituloisimmat suomalaiset sovittavat tarpeellisen kulutuksensa osin tulojen mukaan ja pitävät siis useammin tarpeettomana tiettyjä melko tavallisiksi hyödykkeiksi tai palveluiksi luokiteltavia asioita.

80 000 suomalaista arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti kaikkiin välttämättömyyshyödykkeisiin Erikseen tarkasteltiin vastaajia, jotka arvioivat, että kotitalouden tulot riittävät huonosti aivan välttämättömiksi luokiteltaviin hyödykkeisiin tai palveluihin. Tällaisten kotitalouksien tilannetta voidaan kuvata joissain tapauksissa jopa absoluuttiseksi köyhyydeksi. Mukaan otettiin viisi kysyttyä kotitalouden menoerää, jotka ovat ruoka, asuminen, lääkärillä käyminen, lääkkeet ja vaatteet. Kotitaloutensa tulojen riittävyyden arvioi huonoksi vähintään yhteen näistä välttämättömyyksistä 12 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista, eli väestötasolla noin puoli miljoonaa henkilöä.

Useammassa kuin yhdessä välttämättömäksi katsotussa asiassa kotitaloutensa tulojen riittävyyden arvioi huonoksi seitsemän prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä.

Kaikkiin viiteen välttämättömyyteen arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti kaksi prosenttia, eli väestötasolla noin 80 000 aikuista. Heidän kohdallaan voidaan puhua jo absoluuttisesta köyhyydestä.

44

25 Vastaajat jaettiin ekvivalenttien tulojen perusteella viiteen yhtä suureen ryhmään, eli kvintiilliin.

Jokaisessa tuloviidenneksessä on siten yhtä paljon vastaajia. Alimman tulokvintiilin ekvivalentit tulot ovat alle 1 000 euroa kuukaudessa, eli raja on sama, jota edellä on käytetty pienituloisimmista vastaajista. Ylimmän tulokvintiilin ekvivalentit tulot ovat tässä aineistossa vähintään noin 2 136 euroa (mediaani 2 647 euroa).

Taulukko 5. Tulojen riittävyyden välttämättömyyshyödykkeisiin (ruoka, asuminen, lääkärillä käyminen, lääkkeet ja vaatteet) huonoksi ja melko huonoksi arvioivien osuudet vuonna 2011 (%).

Huono Melko huono Yhteensä

1 välttämättömyyshyödykkeeseen 5

2–4 välttämättömyyshyödykkeeseen 5

5 välttämättömyyshyödykkeeseen 2

6

7

3

11

12

5

Kun koko täysi-ikäisestä väestöstä reilu kymmenesosa (12 %) arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti vähintään yhteen välttämättömyyshyödykkeeseen, talouksissa, joissa on vähintään yksi työtön, vastaava osuus on 34 prosenttia. Myös alimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla osuus on noin kolmannes (32 %). Yksin­ asuvilla (18 %) ja yksinhuoltajatalouksilla (15 %) on hieman keskimääräistä useammin vastattu tulojen riittävän huonosti vähintään yhteen välttämättömäksi luokiteltuun hyödykkeeseen tai palveluun. Yksinasuvat työttömät ovat hankalimmassa tilanteessa välttämättömyyshyödykkeiden hankkimisessa, sillä heistä peräti 38 prosenttia vastasi tulojensa riittävän vähintään yhteen välttämättömyyshyödykkeeseen huonosti. Kolmeen tai useampaan välttämättömyyshyödykkeeseen arvioi tulojensa riittävän huonosti lähes joka neljäs (24 %) yksinasuvista työttömistä, kun vastaava osuus kaikista vastaajista on vain neljä prosenttia. Kaikkiin viiteen välttämättömyyshyödykkeeseen rahat riittävät huonosti viidellä prosentilla useamman hengen talouksista, joissa on vähintään yksi työtön ja seitsemällä prosentilla yksin­ asuvien työttömien talouksista (ks. liiteosio 3).

Vuoden 2009 Kansalaisbarometrissä kysyttiin rahojen riittävyydestä neljään välttämättömyyshyödykkeeseen, jotka olivat ruoka, asuminen, lääkkeet ja vaatteet.

Tulojen riittävyyttä lääkärissä käymiseen ei siis kysytty. Poikkileikkausvertailun perusteella välttämättömyyshyödykkeisiin tulojensa riittävyyden huonoksi arvioivien määrä on pysynyt suunnilleen samana, sillä kolme vuotta sitten kerätyssä aineistossa noin kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti tulojensa riittävyyden huonoksi kaikkiin neljään välttämättömyyshyödykkeeseen.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Tarkastelua laajennettiin vielä niin, että mukaan otettiin myös ne vastaajat, jotka arvioivat kotitaloutensa tulojen riittävän melko huonosti välttämättömyyshyödykkeisiin (ks. seuraava taulukko). Näin mitattuna 28 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä on tilanteessa, jossa kokevat, että tulot riittävät huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen viidestä välttämättömyyshyödykkeestä. Useampaan kuin yhteen välttämättömyyteen kotitaloutensa tulojen riittävyyden arvioi huonoksi tai melko huonoksi 18 prosenttia ja kaikkiin viisi prosenttia täysi-ikäisistä. Rakennetun mittarin kykyä mitata absoluuttista köyhyyttä voidaan kritisoida ainakin sillä perusteella, että asumismenoihin tulojensa riittävyyttä huonona voivat pitää myös hyvätuloiset silloin, kun esimerkiksi asumisvelkaa on paljon.

45

Yli puoli miljoonaa suomalaista arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti lääkärissä käymiseen Väestön terveyden näkökulmasta on huolestuttavaa, että viisi prosenttia täysiikäisistä suomalaisista arvioi kotitaloutensa tulojen riittävyyden huonoksi lääkärillä käymiseen.26 Jos tarkasteluun otetaan mukaan ne, jotka arvioivat kotitaloutensa tulojen riittävän melko huonosti lääkärillä käymiseen, saadaan osuudeksi 14 prosenttia, eli väestötasolla vajaa 600 000 täysi-ikäistä arvioi, että kotitalouden tulot ovat riittäneet viimeisen vuoden aikana huonosti tai melko huonosti lääkärillä käymiseen.

Ei liene yllättävää, että kokemus tulojen riittävyydestä lääkärissä käymiseen on yhteydessä vastaajan kotitalouden tuloihin. Alimmassa tulokvintiilissä tulot riittävät huonosti tai melko huonosti lääkärillä käymiseen kolmanneksella, kun ylimmässä tulokvintiilissä vastaava osuus on noin kolme prosenttia. Kun verrataan tulojen riittämistä lääkärissä käymiseen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan, havaitaan että yksinasuvat työttömät kokevat tilanteensa useimmin huonoksi. Heistä peräti 36 prosentilla tulot riittävät huonosti tai melko huonosti lääkärissä käymiseen.

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen perusteella tiedetään, että Suomessa on huomattavia eroja ehkäisevien terveyspalveluiden käytössä tulojen mukaan siten, että suurituloisista selvästi useampi on käynyt terveystarkastuksessa edeltävien viiden vuoden aikana verrattuna pienituloisiin (Larivaara & Teperi 2007, 196).

Yksin asuminen ja toisaalta työttömyys tai työelämän ulkopuolella oleminen ovat yhteydessä kokemukseen siitä, että rahat eivät riitä lääkärissä käymiseen. Yksin­ asuvat eläkeläiset, opiskelijataloudet sekä ne aikuistaloudet ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä, kokevat muita useammin, että tulot riittävät huonosti tai melko huonosti lääkärillä käymiseen. Yksinhuoltajaperheillä27 on työelämätilanteesta riippumatta muita useammin huonosti tai melko huonosti varaa lääkärissä käymiseen, sillä heistä näin kokee yli viidennes (23 %) Ero kahden vanhemman lapsiperheiden tilanteeseen on suuri, sillä heistä vajaalla kymmeneksellä (9 %) tulot riittävät huonosti tai melko huonosti lääkärissä käymiseen (ks. liiteosio 3).

Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili Ylin tulokvintiili 0%

20%

40% huono

60% kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 14. Koettu tulojen riittävyys lääkärillä käymiseen tulokvintiileittäin (%).

46

26 Tarkastelussa mukana ne, jotka ovat tarvinneet lääkäriä viimeisen vuoden aikana. Kysymyksessä ei määritelty erikseen, tarkoitetaanko julkista vai yksityistä lääkäriä.

27 Yksinhuoltajaperheillä tarkoitetaan tässä niitä kotitalouksia, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi ja joissa vastaajalla ei ole puolisoa. Kotitaloudessa voi kuitenkin olla muita yli 18-vuotiaita henkilöitä.

Omien kokemusten perusteella pyrittiin selvittämään myös tulojen riittämistä osallistumiseen. Mukaan otettiin liikunta- ja kulttuuriharrastukset, koulutuksen hankkiminen ja kurssit, lehtitilaukset, joukkoliikenteen käyttö, tietokone ja internet-yhteys sekä lasten harrastukset. Nämä muuttujat valittiin sillä perusteella, että niiden ajateltiin olevan olennaisia ja melko yleisiksi muodostuneita tapoja osallistua nykyyhteiskunnassa. Jos kokee tarpeelliseksi mutta ei ole varaa esimerkiksi liikkua julkisilla kulkuneuvoilla, harrastaa tai tilata sanomalehteä, voidaan ajatella osallistumisessa olevan puutteita. Koska kysymyspatterissa oli myös vaihtoehto ”ei tarvetta”, voidaan tarkastelusta poistaa ne, jotka eivät halua tai tarvitse kyseisiä hyödykkeitä tai palveluja.

Yli kolmannes (36 %) täysi-ikäisistä suomalaisista arvioi, että kotitalouden tulot riittävät melko huonosti tai huonosti vähintään yhteen kuudesta osallistumisen mittarista. 14 prosentilla rahat riittävät melko huonosti tai huonosti vähintään kolmeen valituista mittareista. Noin kaksi prosenttia, eli väestötasolla 70 000 henkilöä arvioi, että kotitalouden tulot riittävät huonosti kaikkiin valittuihin osallistumiseen liittyviin hyödykkeisiin ja palveluihin.

Eroja tulojen riittämisessä osallistumiseen löydettiin perhetyypin mukaan (ks. liiteosio 3). Yksinhuoltajaperheillä ja yksinasuvilla tilanne oli huonoin. Yksinhuoltaja­ perheistä lähes puolella (48 %) tulot riittävät huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen mittareista ja yli neljänneksellä (27 %) kolmeen tai useampaan mittareista.

Yksinasuvilla vastaavat osuudet olivat 45 (vähintään yksi mittari) ja 17 prosenttia (kolme tai useampi mittari). Yksinhuoltajaperheistä kuudella prosentilla tulot riittivät huonosti tai melko huonosti kaikkiin kuuteen osallisuuden ulottuvuuteen.

Aikuistaloudet ja kahden vanhemman lapsiperheet pärjäävät vertailussa paremmin.

Aikuistalouksista reilu neljännes (28 %) kokee tulojensa riittävän huonosti vähintään yhteen osallisuuden ulottuvuuteen, vähintään kolmella mittarilla kymmenes ja kaikilla kuudella vain noin yksi prosentti. Kahden vanhemman lapsiperheissä vastaavat osuudet olivat 31 (vähintään yhdellä), 12 (vähintään kolmella) ja kaksi prosenttia (kaikilla mittareilla).

Tulojen riittäminen huonosti osallistumiseen koskettaa myös selvästi keskimääräistä useammin kotitalouksia, joissa on työttömyyttä. Erityisesti erottuvat yksin­ asuvien työttömien taloudet, joista peräti 81 prosentilla tulot riittävät huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen osallisuuden ulottuvuuteen. Vähintään kolmella mittarilla osallistumisen puutteista kärsii puolet (51 %) ja kaikilla kuudella kaksi prosenttia yksinasuvista työttömistä. Seuraavina ryhminä erottuvat selvästi ne aikuistaloudet ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä. Myös näissä kotitalouksissa rahat riittävät keskimääräistä useammin huonosti tai melko huonosti osallistumiseen. Kaikilla kuudella osallistumisen mittarilla puutteita on useimmin lapsiperheillä, joissa on työttömyyttä, sillä näissä kotitalouksissa asuvista vastaajista peräti

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Työttömillä, yksinasuvilla ja yksinhuoltajatalouksilla rahat riittävät keskimääräistä huonommin nyky-yhteiskuntaan osallistumiseen

47

10 prosenttia kokee, että tulot riittävät huonosti tai melko huonosti kaikkiin kuuteen osallisuuden ulottuvuuteen.

Suurin osa suomalaisista pitää ulkomaanmatkoja tarpeellisina kotitaloudelleen Erikseen tarkasteltiin ulkomaanmatkojen tarpeellisena pitämistä ja tulojen riittämistä matkustamiseen. Ulkomaanmatkojen tarkastelu on mielenkiintoista kulutuskulttuurisesta näkökulmasta mutta myös siksi, että kaikista kysytyistä hyödykkeistä ja palveluista tämän kohdan vastaukset jakautuivat tasaisimmin tehtyihin luokkiin.

Ei siis voida sanoa, että suurin osa suomalaisista olisi jotakin mieltä tulojen riittävyydestä ulkomaanmatkoihin.

Suurin osa (83 %) täysi-ikäisistä suomalaista kuitenkin kokee ulkomaanmatkat tarpeellisina (ks. kuvio 13), mitä voidaan jo sinällään pitää mielenkiintoisena tuloksena. Tarkemmassa analyysissä havaittiin, että erityisesti työllisissä kotitalouksissa ja opiskelijatalouksissa asuvat vastaajat pitävät ulkomaanmatkoja tarpeellisina, joskin opiskelijatalouksissa asuvilla rahat riittävät matkusteluun enemmistöllä niitä tarvitsevista (64 %) huonosti tai melko huonosti. Vanhimmat vastaajat kokivat useimmin ulkomaanmatkailun kotitaloudelleen tarpeettomaksi. 75–84-vuotiaista vastaajista näin koki 40 prosenttia ja 85 vuotta täyttäneistä vastaajista 56 prosenttia.

Ulkomaanmatkailun koki useimmin (90 %) tarpeelliseksi 25–34-vuotiaat vastaajat.

Kuten jo edellä tuli ilmi, alimpaan tulokvintiiliin kuuluvat pitävät ulkomaanmatkoja harvemmin tarpeellisina (78 %) kuin ylimpään tulokvintiiliin kuuluvat (91 %). Useammalla kuin kolmella neljästä (81 %) alimpaan tulokvintiiliin kuuluvasta tulot riittävät huonosti tai melko huonosti ulkomaanmatkoihin, kun tarkastellaan niitä, jotka kokevat matkat tarpeellisiksi.

Yli viidesosa suomalaisista kokee mahdollisuutensa materiaalisen elintason kohentamiseen huonoksi Mahdollisuus parantaa omaa materiaalista elintasoa koetaan tärkeäksi. 69 prosenttia suomalaisista pitää sitä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Hieman pienempi osa kokee onnistuvansa tässä, sillä 60 prosenttia pitää mahdollisuuksiaan kohentaa materiaalista elintasoaan melko hyvänä tai hyvänä. Miltei neljännes (23 %) pitää mahdollisuuksiaan tässä huonona tai melko huonona. Materiaalisen elintason kohentamista melko tärkeänä tai tärkeänä pitävistä 17 prosenttia pitää mahdollisuuksiaan tässä huonoina tai melko huonoina. Väestötasolla kyse on yli puolesta miljoonasta täysiikäisestä, joilla voidaan ajatella olevan materiaalisen elintason kohentamisen vaje, eli he pitävät sitä tärkeänä mutta arvioivat mahdollisuutensa huonoiksi.

Eläkeläistalouksissa mahdollisuudet materiaalisen elintason kohentamiseen koetaan huonoiksi ja erityisesti yksinasuvat eläkeläiset erottuvat ryhmänä, jotka

48

Alle 25v.

25-34v.

35-44v.

45-54v.

55-64v.

65-74v.

75-84v.

85v. täyttäneet 0%

20%

40% huono

60% kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 15. Koettu mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa ikäryhmittäin (%).

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

kokevat mahdollisuutensa tässä huonoiksi. Toisaalta eläkeläiset myös kokevat muita useammin, että mahdollisuus kohentaa materiaalista elintasoa ei ole tärkeää, joskin heistäkin suurempi osa pitää sitä tärkeänä kuin ei-tärkeänä. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa voidaan havaita, että iän kasvaessa materiaalisen elintason kohentamisen tärkeys vähenee. 68 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat pitävät materiaalisen elintason kohentamista useammin vain vähän tai ei lainkaan tärkeänä kuin tärkeänä tai erittäin tärkeänä.

Suuret tulot eivät vähennä materiaalisen elintason kohentamisen tärkeänä pitämistä.

Suurituloisin kymmenesosa suomalaisista pitää tätä yhtä tärkeänä kuin koko väestö keskimäärin. Heistä kuitenkin suurempi osa pitää mahdollisuuksiaan tässä hyvänä tai melko hyvänä (81 %) verrattuna väestöön keskimäärin (60 %). Pienituloisin kymmenesosa suomalaisista kokee mahdollisuutensa materiaalisen elintason kohentamiseen selvästi huonommaksi, vaikka pitävätkin sitä yhtä tärkeänä kuin muut tuloryhmät.

Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili Ylin tulokvintiili 0%

20%

40% huono

60% kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 16. Koettu mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa tulokvintiileittäin (%).

Yksinasuvat kokevat selvästi muita useammin, että heillä on huonot tai melko huonot mahdollisuudet kohentaa materiaalista elintasoaan. Näin kokee yli kolmannes

49

(35 %) yksinasuvista. Selvästi muita harvemmin tällaisia kokemuksia on kahden vanhemman lapsiperheissä (10 %). Kotitaloudet, joissa on vähintään yksi työtön, kokevat selvästi muita useammin mahdollisuutensa materiaalisen elintason kohentamiseen huonoksi tai melko huonoksi (43 %) ja usein melko tai erittäin tärkeäksi (73 %). Näissä talouksissa voidaankin ajatella olevan usein materiaalisen elintason kohentamisen vajetta.

3.1.4 Velkaantuminen Yleiskatsaus suomalaisten velkaantumiseen Tilastokeskuksen velkaantumistilaston mukaan 60 prosentilla suomalaisista asuntokunnista28 oli velkaa vuonna 2010. Joka kolmannella asuntokunnalla oli samana vuonna asuntovelkaa. Velkaantuminen on vajaassa vuosikymmenessä lisääntynyt selvästi, sillä vuodesta 2002 vuoteen 2010 velallisten määrä on kasvanut 16 prosenttia, eli velallisia asuntokuntia on nyt noin 200 000 enemmän. Samaan aikaan suomalaisten velkaantumisaste on kasvanut, kun velat ovat kasvaneet selvästi tuloja enemmän. Vielä vuonna 2002 velkaantumisaste (velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin) oli 70 prosenttia. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2009 velkaantumisaste oli jo 109 prosenttia. (Tilastokeskus 2011.)

Useimmin velkaa on asuntokunnilla, joiden viitehenkilö on 25–44-vuotias ja suurimmat velat asuntokunnilla, joiden viitehenkilö on 35–44-vuotias (emt.). Velkaantumisen lisääntymisen ohella voimakkaasti velkaantuneiden kotitalouksien määrä on viime vuosina kasvanut selvästi. Suomen Pankki määrittelee voimakkaasti velkaantuneeksi kotitaloudet, joilla on velkaa vähintään kolminkertainen määrä suhteessa kotitalouden käytettävissä oleviin vuosituloihin. Vuonna 2009 tällaisia kotitalouksia oli 17 prosenttia velkaisista kotitalouksista ja 10 prosenttia kaikista kotitalouksista. (Suomen Pankki 2011, 10–11.)

Velkaisuudessa on eroja tulojen mukaan. Alimmasta tuloviidenneksestä oli velkaisia 35 ja ylimmästä tuloviidenneksestä 78 prosenttia vuonna 2009 (Tilastokeskus 2011).

Tästä näkökulmasta voidaankin sanoa, että velkaisuus sinänsä ei kerro kotitalouden taloudellisista vaikeuksista, vaan on pikemminkin varallisuuden merkki. Tätä päätelmää tukee myös se, että kolmannessa ja neljännessä tuloviidenneksessä 75 prosenttia veloista oli asuntovelkoja, kun alimmassa tuloviidenneksessä asuntovelkojen osuus veloista oli 59 prosenttia. Kun tarkastellaan asuntovelkaisten osuutta, havaitaan, että alimmassa tulokvintiilissä heitä on 10 ja ylimmässä tulokvintiilissä 53 prosenttia. Eron selittää se, että pienituloiset asuvat useammin vuokra-asunnoissa. Pienituloisimmilla velat olivatkin selvästi muita useammin opinto- ja muita velkoja. (Emt.)

50

28 Asuntokunnalla tarkoitetaan samassa asuinhuoneessa vakinaisesti asuvia henkilöitä. Asunnottomat, vakinaisesti laitoksissa ja ulkomailla asuvat eivät muodosta asuntokuntia.

Voimakas velkaantuminen yhteydessä huonoksi koettuun taloudelliseen tilanteeseen erityisesti pienituloisilla Kotitalouden velkaisuudella ei ole selvää yhteyttä siihen, millaiseksi oma taloudellinen tilanne koetaan, joskin velattomat kotitaloudet kokevat hieman useammin taloudellisen tilanteensa hyväksi kuin kotitaloudet, joissa on velkaa. Velattomissa kotitalouksissa elävistä 76 prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa hyväksi tai melko hyväksi, kun velkaisissa kotitalouksissa asuvista näin kokee 68 prosenttia.

Velkaisuus ei sinällään kerro kotitalouden taloudellisista vaikeuksista, sillä paljon velkaa on nimenomaan hyvätuloisilla ja velkaisuus liittyy usein elämänvaiheeseen (lapsiperheet). Aineiston avulla pyrittiin kuitenkin tavoittamaan ylivelkaantumista30 ja siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia. Niillä vastaajilla, joiden kotitaloudella on vähintään kolminkertainen määrä velkaa suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin, tyytyväisyys omaan taloudelliseen tilanteeseen on heikompi kuin ei-velkaisten kotitalouksien vastaajilla tai niillä vastaajilla, joiden kotitaloudella velkaa suhteessa tuloihin on vähemmän. Niillä täysi-ikäisillä suomalaisilla, joiden kotitaloudella on velkaa vähintään kolminkertainen määrä käytettävissä oleviin tuloihin, koettu taloudellinen tilanne oli selvästi useammin huono tai melko huono (21 %) kuin vastaajilla keskimäärin (13 %). Kansalaisbarometriaineiston perusteella täysi-ikäisiä, joiden kotitaloudella on vähintään kolminkertaiset velat suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin ja jotka kokevat taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi on noin 100 000, eli noin kolme (2,5 %) prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Alle kolminkertaiset velat suhteessa vuosituloihin eivät näytä tämän aineiston perusteella olevan yhteydessä huonoksi koettuun taloudelliseen tilanteeseen.

Velkaantumista selvempi yhteys koettuun taloudelliseen tilanteeseen on kotitalouden tuloilla. Pienituloisimmat (alin tuloviidennes) ovat useammin tyytymättömiä taloudelliseen tilanteeseensa silloinkin, kun kotitaloudessa ei ole lainkaan velkaa 29 Velkaantumisasteella tarkoitetaan tässä velkojen osuutta käytettävissä olevista rahatuloista.

30 Ylivelkaantumista varten laskettiin velkaantumisaste, eli vastaajien ilmoittamat velat jaettiin ilmoitetuilla kotitalouden vuosituloilla.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Koska pelkkää velkaisuutta ei voida pitää taloudellisten vaikeuksien merkkinä, on tärkeää tarkastella kotitalouksien velkaantumisasteita, joiden avulla voidaan arvioida ylivelkaantuneiden osuutta. Pienituloisimmalla viidenneksellä suomalaisista oli korkein velkaantumisaste ja suurituloisimmalla pienin velkaantumisaste vuonna 200929 (emt.).

Velkaisuus liittyy lapsiperhevaiheeseen. Kun lapsettomista asuntokunnista puolella on velkaa, osuus on lapsiperheillä yli 80 prosenttia. Lapsiperheissä on kaikissa ikäluokissa useammin velkaa verrattuna lapsettomiin asuntokuntiin, joten ero ei liity pelkästään siihen, että lapsiperheiden vanhemmat ovat usein tavallisimmassa asuntolainanottoiässä. Velan määrä myös kasvaa lapsiluvun myötä. (Emt.)

51

kuin muihin tuloluokkiin kuuluvat velkaantuneet kotitaloudet. Pienituloisimmista vastaajista (alin tuloviidennes), joilla on velkaa vähintään kolminkertainen määrä suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin, lähes puolet (46 %) kokee oman taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi. Velattomissa pienituloisissa kotitalouksissa elävistä näin kokee neljännes. Tämän perusteella voidaan sanoa, että voimakas velkaantuminen on yhteydessä huonoksi koettuun taloudelliseen tilanteeseen erityisesti pienituloisilla.

400 000 suomalaista arvioi kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti tarvittuihin kulutusluottoihin, pikavippeihin tai osamaksuvelkoihin Vastaajien ilmoittamien tulojen ja velkojen ohella velkaantumisen yhteyttä taloudellisen tilanteen kokemiseen voidaan tarkastella sen mukaan, onko vastaajan kotitaloudessa tarvittu viimeisen vuoden aikana kulutusluottoja, pikavippejä tai osamaksuvelkoja.31 Vajaa kolmannes (29 %) vastaajista ilmoitti, että omassa kotitaloudessa on tarvittu näitä kuluneen vuoden aikana. Vastaajat, joiden kotitaloudessa on tarvittu kulutusluottoja, pikavippejä tai osamaksuvelkoja, kokevat selvästi useammin (22 %) taloudellisen tilanteensa huonoksi kuin ne vastaajat, joiden kotitaloudessa näitä ei ole tarvittu (10 %).

Kun tarkastellaan pelkästään niitä vastaajia, joiden kotitaloudessa kulutusluottoja, pikavippejä tai osamaksuvelkoja on tarvittu, havaitaan, että erityisesti kotitaloutensa tulojen riittävyyden huonoksi tai melko huonoksi näiden hankkimiseen arvioivat ovat tyytymättömiä taloudelliseen tilanteeseensa. Heistä peräti 60 prosenttia kokee oman taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi. Kotitaloutensa tulojen riittävyyden huonoksi tai melko huonoksi kulutusluottoihin, pikavippeihin tai osamaksuvelkoihin arvioivia on noin kolmannes (34 %) niitä tarvitsevista ja kymmenesosa kaikista vastaajista. Suomessa on siis noin 400 000 täysiikäistä, jotka ovat ilmoittaneet kotitaloudessaan tarvittavan tai käytettävän kulutusluottoja, osamaksuvelkoja tai pikavippejä ja jotka arvioivat kotitaloutensa tulojen riittävän niihin huonosti tai melko huonosti.

Kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksuvelkoja ovat tarvinneet useammin lapsiperheet (38 %) kuin yksinasuvat (24 %) tai muut aikuistaloudet (25 %). Yksin­ asuvat kulutusluottoja, pikavippejä tai osamaksuvelkoja tarvinneet arvioivat kuitenkin useammin tulojensa riittävyyden niihin huonoksi tai melko huonoksi (46 %) kuin muut aikuistaloudet (31 %) tai lapsiperheet (29 %). Työlliset taloudet ja taloudet, joissa on vähintään yksi työtön, ovat tarvinneet kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksuvelkoja yhtä usein (34 %) kuluneen vuoden aikana, mutta talouksissa,

52

31 Vastaajilta kysyttiin, millaiseksi he arvioivat kotitaloutensa tulojen riittävyyden kulutusluottoihin, pikavippeihin ja osamaksuvelkoihin kuluneen vuoden aikana. Vastausvaihtoehdoissa oli myös ”ei tarvetta”, jolloin voidaan ajatella, että näin vastanneet eivät ole tarvinneet kysyttyjä asioita ja tulojen riittävyyden asteikolla hyvä-huono ovat tarvinneet kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksuvelkoja.

Taulukko 6. Taloudelliseen tilanteeseen liittyvien ongelmien yleisyys eri mittareilla vuonna 2011 (%).

Koettu oma taloudellinen tilanne huono tai melko huono Koettu oma toimeentulon pysyvyys ja jatkuvuus huono tai melko huono Mahdollisuus parantaa omaa materiaalista elintasoa huono tai melko huono Tulojen riittävyys elämiseen huono kotitaloudessa Tulojen riittävyys elämiseen huono tai melko huono kotitaloudessa Tulojen riittävyys kaikkiin välttämättömyyshyödykkeisiin huono kotitaloudessa Tulojen riittävyys kaikkiin välttämättömyyshyödykkeisiin huono tai melko huono kotitaloudessa Tulojen riittävyys lääkärissä käymiseen huono kotitaloudessa Tulojen riittävyys lääkärissä käymiseen huono tai melko huono kotitaloudessa Kotitaloudessa tarvitaan kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksuvelkoja mutta tulot riittävät niihin huonosti tai melko huonosti Kotitaloudessa vähintään kolminkertaiset velat suhteessa vuosituloihin ja koettu oma taloudellinen tilanne huono tai melko huono

% 13 12 23 9 22 2 5 5 14 10

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

joissa on työttömyyttä, tulot riittävät niihin useammin huonosti tai melko huonosti (60 %) kuin työllisissä talouksissa (26 %). Iän mukaan tarkasteltuna useimmin kulutusluottoja, pikavippejä tai osamaksuvelkoja ovat tarvinneet 35–54-vuotiaat (38–39 %) ja harvimmin 85 vuotta täyttäneet (4 %). Useimmin tulot riittävät huonosti tai melko huonosti kulutusluottoihin, pikavippeihin ja osamaksuvelkoihin alle 25-vuotiailla (51 %), kun tarkastellaan vain niitä, jotka ovat kuluneen vuoden aikana tarvinneet näitä maksumuotoja.

3

3.2 Sosiaaliset suhteet Hyviksi koetut läheiset ihmissuhteet yhteydessä hyväosaisuuden ja onnellisuuden kokemuksiin Suomalaisista valtaosa (84–91 %) kokee perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteensa tällä hetkellä hyviksi. Useimmin näistä kolmesta hyviksi koetaan perhesuhteet.

Huonoksi perhesuhteensa kokee neljä ja sukulaisuus- ja ystävyyssuhteensa kuusi prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Perhe-, sukulaisuus ja ystävyyssuhteiden arvioissa ei ole tapahtunut muutosta verrattuna edelliseen Kansalaisbarometriin.

Suurin osa (93 %) pitää läheisiä ihmissuhteita myös tärkeinä tai erittäin tärkeinä elämässään. Läheiset ihmissuhteet ovatkin yksi useimmin tärkeiksi koetuista asioista ihmisten elämässä (ks. kuvio 6). Perheen, sukulaisten ja ystävien tuki oman hyvinvoinnin kannalta on myös suuren osan (85 %) mielestä tärkeää.

53

Ne vastaajat, jotka kokevat läheiset ihmissuhteensa hyviksi tai melko hyviksi,32 tuntevat harvemmin itsensä yksinäisiksi, huono-osaisiksi, köyhiksi, masentuneiksi, ahdistuneiksi ja syrjityiksi/ulkopuolisiksi kuin ne vastaajat, jotka arvioivat läheiset sosiaaliset suhteensa huonoiksi tai melko huonoiksi. Läheiset ihmissuhteensa melko hyviksi tai hyviksi arvioivat tuntevat useammin itsensä hyväosaisiksi, onnellisiksi ja elämäniloisiksi verrattuna niihin, jotka kokevat läheiset ihmissuhteensa huonoiksi tai melko huonoiksi (ks. seuraava kuvio). Sosiaalisilla suhteilla on siten merkittävä yhteys ihmisten hyvinvointiin.

Tuntenut yksinäisyyttä ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut huono-osaisuutta ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut hyväosaisuutta ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut köyhyyttä ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut onnellisuutta ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut masennusta ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut ahdistusta ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut elämäniloa ei lainkaan usein tai jatkuvasti Tuntenut itsensä syrjityksi/ulkopuoliseksi ei lainkaan usein tai jatkuvasti 100 80 60 40 20 HUONOT

0 20 40 60 80 100 % HYVÄT

Kuvio 17. Kokemus läheisistä ihmissuhteista niillä, jotka tuntevat itsensä usein tai jatkuvasti yksinäisiksi, huono-osaisiksi, köyhiksi, masentuneiksi, ahdistuneiksi, syrjityiksi/ulkopuolisiksi, hyvä­ osaisiksi, onnellisiksi ja elämäniloisiksi sekä niillä, jotka eivät tunne näitä asioita lainkaan (%).33

Taustamuuttujien mukaan tehty vertailu osoittaa, että kaikissa ryhmissä perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet koetaan pääosin hyviksi ja tärkeiksi. Erojakin silti on. Keskimääräistä useammin läheiset sosiaaliset suhteet arvioivat huonoiksi työt-

54

32 Tässä yhdistettiin summamuuttujaksi koetut perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet kuvaamaan vastaajien kokemia läheisiä sosiaalisia suhteita. Summamuuttujan reliabiliteetin arvo Cronbachin alphalla oli .822.

33 Kuviosta on poistettu ne, jotka kokevat läheiset ihmissuhteensa kohtalaisiksi ja ne, jotka kokevat edellä mainittuja asioita silloin tällöin tai melko usein. Tarkastelussa ovat siis ääripäät. Läheiset ihmissuhteet tarkoittavat tässä koettuja perhe-, sukulaisuus ja ystävyyssuhteita (summamuuttuja).

Luottamus ihmisiin ja hyvät sosiaaliset suhteet kulkevat käsi kädessä Sosiaalisiin suhteisiin liittyy oleellisesti luottamus muihin ihmisiin. Täysi-ikäisistä suomalaisista 77 prosenttia kokee luottamuksensa muihin ihmisiin hyväksi tai melko hyväksi, 15 prosenttia kohtalaiseksi ja kahdeksan prosenttia huonoksi tai melko huonoksi. Melko huonoksi tai huonoksi luottamuksensa kokevat arvioivat läheiset ihmissuhteensa selvästi muita useammin myös huonoiksi. Aineiston perusteella ei voida sanoa, aiheuttaako heikko luottamus kokemuksen huonoista ihmissuhteista, vai huonot läheiset ihmissuhteet heikompaa luottamusta. Joka tapauksessa ilmiöt linkittyvät selvästi toisiinsa. Muihin ihmisiin luottamisen ja läheisten ihmissuhteiden hyvänä pitämisen välinen yhteys tulee erityisen selvästi esiin koetuissa sukulaisuus- ja ystävyyssuhteissa. Melko huonoksi tai huonoksi oman luottamuksensa muihin ihmisiin kokevista runsas puolet (55–56 %) arvioi sukulaisuus- ja ystävyyssuhteensa melko hyviksi tai hyviksi ja vajaa kolmannes (29 %) huonoiksi. Muihin ihmisiin enemmän luottavista (kokemus luottamuksesta melko hyvä tai hyvä) selvä enemmistö (90–94 %) arvioi sukulaisuus- ja ystävyyssuhteensa melko hyviksi tai hyviksi ja vain harva (2–3 %) huonoiksi.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

tömät (14 %), alimpaan tulokvintiiliin kuuluvat (8 %) ja yksinasuvat (8 %), kun kaikista täysi-ikäisistä suomalaisista näin vastasi neljä prosenttia. Myös miehet (5 %) arvioivat hieman naisia useammin (2 %) läheissuhteensa huonoiksi.

Useampi kuin joka kymmenes täysi-ikäinen suomalainen on vähintään melko usein yksinäinen Lähes puolet (48 %) täysi-ikäisistä suomalaista ei ole tuntenut itseään lainkaan yksinäiseksi viime aikoina. Silloin tällöin yksinäisyyttä on kokenut 39 prosenttia, melko usein yhdeksän prosenttia ja usein tai jatkuvasti kolme prosenttia väestöstä. Vähintään melko usein yksinäisyyttä kokevia on noin 13 prosenttia, eli väestötasolla noin puoli miljoonaa aikuista. Väestötasolla runsas 1,5 miljoonaa täysi-ikäistä kokee itsensä silloin tällöin yksinäiseksi. Usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevia aikuisia on vajaa 150 000. Muutosta yksinäisyyden kokemisen yleisyydessä ei ole tapahtunut verrattuna vuoden 2009 Kansalaisbarometriin.

Naiset ovat hieman useammin kokeneet vähintään silloin tällöin yksinäisyyttä verrattuna miehiin. Usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevat kuitenkin yhtä usein miehet kuin naisetkin. Maakunnista yksinäisyyttä on koettu keskimääräistä harvemmin Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla.

Keskimääräistä suurempi osuus yksinäisyyttä vähintään silloin tällöin kokevia oli Etelä-Karjalassa ja Lapissa. Suurin osuus itsensä usein tai jatkuvasti yksinäiseksi kokevia on Etelä-Savossa.

55

Perhetyyppi yksinasuvat aikuistaloudet kahden vanhemman lapsiperheet yksinhuoltajaperheet Pääasiallinen toiminta työllinen työtön eläkkeellä opiskelija Ikä alle 25v.

25-34v.

35-44v.

45-54v.

55-64v.

65-74v.

75-84v.

85v. täyttäneet Tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili KAIKKI 0% ei lainkaan

20%

40%

silloin tällöin

60%

80%

100%

melko usein/usein/jatkuvasti

Kuvio 18. Yksinäisyyden kokeminen perhetyypin, pääasiallisen toiminnan, iän ja tulojen mukaan (%).

Keskimääräistä suurempi osuus vähintään silloin tällöin yksinäisyyttä kokevia on yksin­ asuvissa, yksinhuoltajatalouksissa, pienituloisissa ja työttömissä (ks. edellinen kuvio).

Yksinhuoltajista ja yksinasuvista työttömistä peräti 81 prosenttia on kokenut vähintään silloin tällöin yksinäisyyttä, kun vastaava osuus kaikista täysi-ikäisistä suomalaista on 52 prosenttia. Yksinäisyyden kokemusta on myös keskimääräistä useammin aivan vanhimmilla kansalaisbarometriaineiston vastaajilla. 85 vuotta täyttäneistä lähes kolmannes (29 %) on tuntenut itsensä melko usein, usein tai jatkuvasti yksinäiseksi viime aikoina.

3.3 Huono-osaisuus ja sosiaaliset ongelmat Seuraavaksi tarkastellaan täysi-ikäisten suomalaisten huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Huono-osaisuutta kysyttiin vastaajilta suoraan kysymyksellä ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut itsesi huono-osaiseksi?”. Tämän kysymyksen lisäksi huono-osaisuutta tarkastellaan muistakin näkökulmista, joissa huomioidaan huono-osaisuuden kasautumista useiden muuttujien avulla.

56

Joka kolmas suomalainen tuntee itsensä vähintään silloin tällöin huono-osaiseksi Suomalaisista suurin osa (64 %) ei ole tuntenut viime aikoina itseään huono-osaiseksi eikä syrjityksi tai ulkopuoliseksi (62 %). Silloin tällöin itsensä huono-osaiseksi on tuntenut noin neljännes (26 %), melko usein kuusi prosenttia ja usein tai jatkuvasti neljä prosenttia väestöstä. Syrjityksi/ulkopuoliseksi itsensä tunteneiden jakauma on lähes identtinen huono-osaisuuden kanssa. Vastaajista, jotka kokevat itsensä usein tai jatkuvasti huono-osaisiksi 43 prosenttia kokee itsensä myös usein tai jatkuvasti syrjityksi/ulkopuoliseksi. Väestötasolla noin 70 000 täysi-ikäistä suomalaista kokee itsensä usein tai jatkuvasti sekä huono-osaiseksi että syrjityksi/ulkopuoliseksi.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Huono-osaisuuden lisäksi tarkastellaan koettua pahoinvointia, joka on yhdistetty niin ikään monista eri muuttujista. Huono-osaisuudeksi ymmärretään tässä tutkimuksessa koetut puutteet fyysisessä terveydessä, henkisessä vireydessä, taloudellisessa tilanteessa ja sosiaalisissa suhteissa. Koettu pahoinvointi keskittyy selvittämään masennuksen tunteen, huono-osaisuuden kokemisen, yksinäisyyden, köyhyyden kokemuksen ja ulkopuolisuuden kokemisen kasautumista.

Sosiaalisista ongelmista tässä luvussa käsitellään työttömyyttä, alkoholiongelmia ja rahapeliongelmia. Näkökulmana on ihmisten omat kokemukset siitä, vaikeuttavatko työttömyys, liiallinen alkoholinkäyttö tai liiallinen rahapelaaminen oman kotitalouden elämää. Työttömyyden kohdalla tarkastellaan erikseen huono-osaisuuden kasautumista eri mittareilla.

Yksinasuva työtön Työttömyyttä lapsiperheessä Työttömyyttä aikuistaloudessa Yksinasuva eläkeläinen Yksinasuva työllinen Eläkeläistalous Opiskelijatalous Työssä+opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työllinen lapsiperhe Työssä+opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työllinen aikuistalous 0%

20%

40%

60%

80%

100%

ei lainkaan silloin tällöin melko usein/usein/jatkuvasti

Kuvio 19. Kysymys miten usein olet tuntenut itsesi viime aikoina huono-osaiseksi kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

57

Naisten ja miesten välillä ei ole eroa siinä, kuinka usein on tuntenut itsensä huonoosaiseksi tai syrjityksi/ulkopuoliseksi. Sen sijaan perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteitaan melko huonoina tai huonoina pitävät kokevat useammin itsensä huono-osaisiksi ja syrjityiksi/ulkopuolisiksi. Myös vastaajat, joiden kotitaloudessa on työttömyyttä, tuntevat selvästi useammin itsensä huono-osaisiksi ja syrjityiksi (huono-osaisuudesta ks. seuraava kuvio). Näin on erityisesti yksinasuvien työttömien kohdalla. Heistä peräti 17 prosenttia kokee huono-osaisuutta ja 13 prosenttia syrjäytyneisyyttä usein tai jatkuvasti. Kun muista täysi-ikäisistä yli puolet ei ole kokenut huono-osaisuutta lainkaan, yksinasuvista työttömistä selvä enemmistö (80 %) on kokenut sitä vähintään silloin tällöin. Tulovertailussa havaittiin puolestaan, että alin tulokvintiili erottuu ryhmänä, josta selvästi yli puolet (59 %) on tuntenut vähintään silloin tällöin huono-osaisuutta ja syrjäytyneisyyttä. Muissa tuloryhmissä suurin osa ei ole kokenut näitä lainkaan.

Pienituloisilla ja työttömillä muita useammin kokemuksellista pahoinvointia Kasautuvaa pahoinvointia tutkittiin yhdeksän eri muuttujan avulla. Mukaan otettiin vastaajat, jotka ovat tunteneet melko usein, usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä, huono-osaisuutta, köyhyyttä, masentuneisuutta, ahdistusta tai syrjäytymistä/ulkopuolisuutta sekä silloin tällöin tai ei lainkaan hyväosaisuutta, onnellisuutta ja elämäniloa. Kasautuneesta pahoinvoinnista kärsii kymmenesosa väestöstä, jos rajaksi valitaan, että vastaaja kokee vähintään viittä valituista yhdeksästä ulottuvuudesta.

Yksi prosentti, eli noin 50 000 henkilöä väestötasolla, kokee pahoinvointia kaikilla valituilla muuttujilla.

Pahoinvoinnin kasautuminen näyttää olevan yhteydessä kotitalouden tuloihin.

Lähes puolet (48 %) ylimmästä tulokvintiilistä ei luokitu yhdenkään muuttujan perusteella pahoinvoivaksi, kun pienimmästä tulokvintiilistä ulkopuolelle jää reilu viidennes (22 %). Viisi tai useampi pahoinvoinnin ulottuvuuksista koskee viidennestä alimmasta tulokvintiilistä ja vain neljää prosenttia ylimmästä tulokvintiilistä.

Kasautuvaa pahoinvointia kokevat useimmin yksinasuvat työttömät, joista yli kolmannes (36 %) kokee vähintään viittä pahoinvointia mittavaa ulottuvuutta.

Aikuistalouksissa, jossa on työttömyyttä, kasautuvasta pahoinvoinnista kärsii neljännes (26 %). Lapsiperheissä, joissa on työttömyyttä ja yksinasuvien eläkeläisten talouksissa noin viidennes kärsii kasautuvasta pahoinvoinnista (ks. liiteosio 3).

Sukupuolen mukaan ei havaittu suurta eroa kasautuvassa pahoinvoinnissa. Miehistä yhdeksän ja naisista 12 prosenttia luokittuu pahoinvoivaksi vähintään viidellä valituista mittareista.

Vastaavasti kasautuvaa hyvinvointia voidaan tutkia niin, että tarkastellaan vastaajia, jotka eivät määrity yhdelläkään muuttujista huono-osaisiksi. He siis kokevat enintään silloin tällöin olevansa yksinäisiä, huono-osaisia, köyhiä, masentuneita, ahdistuneita tai ulkopuolisia ja melko usein, usein tai jatkuvasti

58

Hyväosaisuuden kokeminen vähentynyt jonkin verran kolmessa vuodessa Sekä vuoden 2008 että 2011 kansalaisbarometreissä kysyttiin vastaajilta, kuinka usein he ovat tunteneet viime aikoina hyväosaisuutta. Kolme vuotta sitten kaksi kolmesta (68 %) suomalaisesta aikuisesta koki vähintään melko usein itsensä hyväosaiseksi. Vuonna 2011 näin kokee vain joka toinen (48 %). Kun kolme vuotta sitten alle kymmenesosa (9 %) ilmoitti, että ei tunne hyväosaisuutta lainkaan, vuonna 2011 näin ajattelee melkein joka viides (19 %).34 Myös paneeliaineiston perusteella hyväosaisuuden kokemus on vähentynyt vuodesta 2008 vuoteen 2011. Paneeliaineiston vastaajista 45 prosenttia koki vuonna 2011 itsensä harvemmin hyväosaiseksi kuin vuonna 2008 ja 42 prosentilla tilanne on pysynyt samana. Selvästi harvemmalla (13 %) kokemus hyväosaisuudesta oli lisääntynyt.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

olevansa hyväosaisia, onnellisia ja elämäniloisia. Tässä joukossa erottuvat ennen muuta työssäkäyvät kotitaloudet lukuun ottamatta yksinasuvia työllisiä. Lapsiperheet ja aikuistaloudet, joissa molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä ja lapsiperheet, joissa toinen vanhemmista on töissä ja toinen kotona (opiskelija, eläkkeellä tai hoitaa kotia) ovat tämän mittarin mukaisesti harvemmin huonoosaisia kuin muut kotitaloustyypit. Samoin on opiskelijatalouksien kohdalla, sillä valituilla mittareilla opiskelijataloudet ovat harvemmin huono-osaisia kuin yksin­ asuvat työlliset.

Työttömillä useimmin kasautuvaa huono-osaisuutta Seuraavaksi tarkastellaan kasautuvaa huono-osaisuutta, jonka mittarina käytetään koettua fyysistä terveyttä ja toimintakykyä, koettua henkistä vireyttä ja mielialaa, koettuja läheisiä ihmissuhteita35 sekä koettua taloudellista tilannetta. Huono-osaisuutta määritellään olevan, jos on arvioinut yhden tai useamman näistä kysytyistä asioista huonoksi tai melko huonoksi.36 34 Tapahtuneelle muutokselle hyväosaisuuden kokemisessa kolmen vuoden aikana ei löydetty selitystä aineiston perusteella. Oma vaikutuksensa voi olla kysymyksen sijoittelussa kyselylomakkeessa. Vuoden 2008 lomakkeessa ei kysytty lainkaan vastaajien kokemasta huono-osaisuudesta. Vuoden 2011 tämä kysymys koetusta huono-osaisuudesta lisättiin ja sitä kysyttiin ennen hyväosaisuuden kokemusta. On mahdollista, että tällaisilla muutoksilla on ollut vaikutusta siihen, että hyväosaisuuden kokemus on vähentynyt.

35 Koettuja läheisiä ihmissuhteita tarkasteltiin summamuuttujalla, jossa on yhdistetty koetut perhe-, sukulaisuus ja ystävyyssuhteet. Summamuuttujan reliabiliteetin arvo Cronbachin alphalla oli .822.

36 Kokemusta fyysisestä terveydestä ja toimintakyvystä, henkisestä vireydestä ja mielialasta, sosiaalisista suhteista sekä koetusta taloudellisesta tilanteesta pyydettiin arvioimaan 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Analyysissä 1–2 määriteltiin huonoksi, 3–4 melko huonoksi, 5–6 ei huonoksi eikä hyväksi, 7–8 melko hyväksi ja 9–10 hyväksi. Kasautuvan huono-osaisuuden mittariin otettiin siten mukaan vastaajat, jotka ovat arvioineet kysyttyjä asioita välillä 1–4.

59

Joka viides täysi-ikäinen suomalainen kokee huono-osaisuutta vähintään yhdessä valitussa mittarissa, eli fyysisessä terveydessä, henkisessä vireydessä, läheisissä sosiaalisissa suhteissa tai taloudellisessa tilanteessa. Ongelmia useammassa kuin yhdessä neljästä mittarista on kahdeksalla prosentilla ja kaikilla valituilla mittareilla yhdellä (1,2 %) prosentilla Suomen aikuisväestöstä. Useammalla kuin yhdellä mittarilla huono-osaisiksi määrittyy siten yli 300 000 aikuista ja kaikilla mittareilla noin 50 000 aikuista.

Kolme vuotta sitten kerättyyn edelliseen kansalaisbarometriaineistoon verrattuna (poikkileikkausvertailu) vähintään yhdellä mittarilla huono-osaisiksi määrittyvien osuus on laskenut neljällä prosenttiyksiköllä, sillä tuolloin vähintään yhdellä mittarilla huono-osaiseksi määrittyi lähes joka neljäs (24 %) täysi-ikäinen suomalainen. Vähentymistä on tapahtunut kuitenkin vain niissä, jotka määrittyvät huonoosaiseksi vain yhdellä mittarilla. Kahdella tai useammalla mittarilla huono-osaisiksi määrittyvien osuudet ovat pysyneet siis samana.

Rakennettua huono-osaisuuden mittaria verrattiin kysymyksen ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut itsesi huono-osaiseksi” vastauksiin. Valituilla huonoosaisuuden mittareilla on yhteys vastaajien kokemaan huono-osaisuuteen siinä mielessä, että vähintään yhdellä mittarilla huono-osaisiksi luokittuvista selvästi useampi (71 %) kokee vähintään silloin tällöin huono-osaisuutta verrattuna niihin, joilla ei ole ongelmia yhdessäkään valituista huono-osaisuuden mittareista (28 %).

Vastaajista, jotka määrittyvät kaikilla valituilla neljällä mittarilla huono-osaisiksi, suurin osa (91 %) myös kokee itsensä vähintään silloin tällöin huono-osaiseksi ja selvästi yli puolet (60 %) usein tai jatkuvasti.

Taustamuuttujien mukaan tehdyssä vertailussa (ks. seuraavat taulukot) havaittiin, että vähintään yhdellä mittarilla huono-osaisiksi määrittyviä on keskimääräistä useammin 85 vuotta täyttäneissä (42 %) vastaajissa, jotka asuvat yksinhuoltajaperheissä (37 %), vastaajissa, joiden taloudessa on työttömyyttä (48 %) sekä työttömissä vastaajissa (56 %). Yksinasuvat työttömät kokevat huono-osaisuutta vähintään yhdellä mittarilla useammin (55 %) kuin ne vastaajat, jotka asuvat aikuistalouksissa (46 %) tai lapsiperheissä (38 %), joissa on vähintään yksi työtön aikuinen. Työlliset vastaajat määrittyvät huono-osaisiksi keskimääräistä harvemmin (12 %). Useammalla kuin kahdella mittarilla huono-osaisiksi määrittyvät keskimääräistä useammin aikuistaloudet, joissa on työttömyyttä (25 %), yksinasuvat työttömät (22 %), yksinasuvat eläkeläiset (18 %) ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä (16 %). Kaikkien neljän mittarin mukaan huono-osaisia ovat useimmin taloudet, joissa on työttömyyttä (4–5 %).

60

Alle 25-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat 65–74-vuotiaat 75–84-vuotiaat 85 vuotta täyttäneet Kaikki

Ei Ongelmia Ongelmia Ongelmia Ongelmia ongelmia yhdessä kahdessa kolmessa neljässä 74 18 5 2 2 84 12 3 1 1 80 12 4 3 1 78 12 5 3 1 80 11 5 2 2 86 8 3 2 1 77 11 10 2 1 58 21 11 8 1 80 12 5 2 1

Taulukko 8. Huono-osaisuuden kasautuminen38 kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Kotitalousrakenne ja työelämätilanne Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/ eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/ eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

Ei Ongelmia Ongelmia Ongelmia Ongelmia ongelmia yhdessä kahdessa kolmessa neljässä 86 9 2 2 1 45 34 8 10 4 70 13 10 5 3 84 15 1 0 0 91 7 2 0 0 80 14 6 1 0 54 84 87 87

21 10 9 10

16 6 3 2

4 1 1 1

5 1 1 0

62 82

23 11

6 5

5 2

5 1

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Taulukko 7. Huono-osaisuuden kasautuminen37 ikäryhmittäin (%).

Työttömyys yhteydessä huono-osaisuuteen useilla mittareilla Työttömyys on kansalaisbarometriaineiston mukaan yhteydessä useisiin hyvinvoinnin vajeisiin ja huono-osaisuuden mittareihin (ks. hyvinvointi luvussa 2 ja terveys 37 Kokemusta fyysisestä terveydestä ja toimintakyvystä, henkisestä vireydestä ja mielialasta, sosiaalisista suhteista sekä koetusta taloudellisesta tilanteesta pyydettiin arvioimaan 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Analyysissä 1–2 määriteltiin huonoksi, 3-4 melko huonoksi, 5–6 ei huonoksi eikä hyväksi, 7-8 melko hyväksi ja 9–10 hyväksi. Kasautuvan huono-osaisuuden mittariin otettiin siten mukaan vastaajat, jotka ovat arvioineet kysyttyjä asioita välillä 1–4 38 Huono-osaisuutta mitattiin neljällä muuttujalla, jotka ovat koettu fyysinen terveys, koettu henkinen vireys, koetut läheiset sosiaaliset suhteet ja koettu taloudellinen tilanne. Vastaajalla määriteltiin olevan ongelmia valituissa muuttujissa, jos he arvioivat nämä huonoiksi tai melko huonoiksi (1–4 asteikolla 1–10, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää).

61

tässä luvussa). Erityisesti työttömien ja työllisten vastaajien erot ovat suuret monissa kysymyksissä, joissa tiedustellaan vastaajien omaa kokemusta hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Koko kotitalouden tilanteeseen liittyvissä kysymyksissä erottuvat taloudet, joissa on vähintään yksi työtön verrattuna työllisiin talouksiin.

Työttömistä 67 prosenttia tuntee itsensä vähintään silloin tällöin syrjityksi/ulkopuolisiksi ja 77 prosenttia vähintään silloin tällöin huono-osaisiksi. Vastaavat osuudet työllisillä vastaajilla ovat 34 ja 28 prosenttia. Työttömistä yli puolet (56 %) luokittuu huono-osaisiksi vähintään yhdellä mittarilla, jossa on mukana koettu fyysinen terveys, koettu henkinen vireys, koetut läheiset ihmissuhteet ja koettu taloudellinen tilanne. Työllisistä vastaajista vähintään yhdellä mittarilla huonoosaiseksi luokittuu reilu kymmenesosa (12 %). Taloudellisen tilanteensa arvioi huonoksi tai melko huonoksi puolet työttömistä. Työttömistä suomalaista kolmasosa kokee luottamuksensa omaan tulevaisuuteensa huonoksi tai melko huonoksi.

Vastaavat osuudet ovat kahdeksan prosenttia kaikilla täysi-ikäisillä ja neljä prosenttia työllisillä vastaajilla. Työttömät kokevat myös keskimääräistä useammin itsensä yksinäisiksi ja harvemmin onnellisiksi.

Kotitalouksissa, joissa on vähintään yksi työtön, koetaan selvästi muita useammin, että rahat eivät riitä elämiseen hyvin. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että rahat riittävät melko huonosti tai huonosti elämiseen ylipäätään silloin, kun kotitaloudessa on vähintään yksi työtön. Yksinasuvista työttömistä 72 prosenttia kokee samoin.

Työttömyyden yhteys taloudellisiin vaikeuksiin näkyy myös siinä, että rahat riittävät huonommin välttämättömyyshyödykkeisiin. 15 prosenttia vastaajista, joiden kotitaloudessa on työttömyyttä, arvioi kotitaloutensa tulojen riittävyyden huonoksi tai melko huonoksi kaikkiin viiteen välttämättömäksi luokiteltuun asiaan (ruoka, asuminen, vaatteet, lääkkeet ja lääkärissä käyminen). Osuus on sama yksin­ asuvilla työttömillä. Kaikista kotitalouksista viidellä prosentilla rahat riittävät huonosti kaikkiin välttämättömyyshyödykkeisiin. Yksinasuvista työttömistä suurempi osa (72 %) arvioi rahojen riittävän huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen viidestä välttämättömyyshyödykkeestä kuin kotitaloudet, joissa on vähintään yksi työtön (58 %). Osuudet ovat selvästi suurempia kuin väestötasolla keskimäärin, sillä kaikista täysi-ikäisistä suomalaista 28 prosenttia kokee kotitaloutensa tulojen riittävän huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen viidestä välttämättömyyshyödykkeestä.

Lähes joka kymmenes suomalainen arvioi työttömyyden vaikeuttaneen omaa tai kotitaloutensa jäsenen elämää paljon viimeisen kolmen vuoden aikana Melkein joka kymmenes kansalaisbarometriaineiston (9 %) vastaaja kokee, että työttömyys on viimeisen kolmen vuoden aikana vaikeuttanut paljon omaa tai kotitalouteen kuuluvan henkilön elämää. Väestötasolla siis noin 400 000 täysi-ikäistä arvioi, että työttömyys on vaikeuttanut oman kotitalouden elämää paljon. 16 prosenttia

62

Lähes joka viides täysi-ikäinen suomalainen kokee liiallisen alkoholinkäytön vaikeuttaneen kotitaloutensa elämää vähintään vähän viimeisen kolmen vuoden aikana Vastaajilta kysyttiin, onko liiallinen alkoholinkäyttö vaikeuttanut omaa tai kotitalouden muun jäsenen elämää viimeisen kolmen vuoden aikana. Vastausvaihtoehdot olivat ”ei koske taloutta, ”ei lainkaan”, ”vähän” ja ”paljon”. Liiallinen alkoholinkäyttö kotitaloudessa on vaikeuttanut elämää viimeisen kolmen vuoden aikana vähän 15 prosentilla ja paljon neljällä prosentilla vastaajista tai heidän kanssaan samassa kotitaloudessa asuvista. Liiallinen alkoholinkäyttö on siis vaikeuttanut elämää vähintään vähän melkein joka viidennen (19 %) täysi-ikäisen mielestä. Väestötasolla liiallisen alkoholinkäytön arvioi vaikeuttavan omaa tai kotitalouden jäsenen elämää vähän vajaa 700 000 ja paljon vajaa 200 000 aikuista.

Ne vastaajat, joiden kotitaloudessa on työttömyyttä (34 %), arvioivat muita vastaajia useammin liiallisen alkoholinkäytön vaikeuttaneen kotitalouden elämää vähintään vähän. Työllisillä talouksilla vastaava osuus on 20 prosenttia, opiskelijatalouksissa 13 prosenttia ja eläkeläistalouksissa 16 prosenttia. Lapsiperheissä liiallinen alkoholinkäyttö on vaikeuttanut elämää vähintään vähän hieman harvemmin (16 %) kuin yksinasuvilla (20 %) tai muissa aikuistalouksissa (18 %). Lapsiperheitä, joissa liiallinen alkoholinkäyttö on vaikeuttanut elämää täysi-ikäisen vastaajan arvion mukaan, on väestötasolla runsas 90 000.39 Lasten oma näkökulma ei tässä kyselyssä tule esille. A-klinikkasäätiön tekemän tutkimuksen mukaan 26 prosenttia 12–18-vuotiaista kokee haittaa kotona tapahtuvasta aikuisten päihteidenkäytöstä (Takala & Ilva 2011, 7). Toisaalta kansalaisbarometriaineiston kysymys liiallisesta alkoholinkäytöstä kotitaloudessa on muotoiltu niin, että vastaajan ilmoittama 39 Lapsiperheitä, eli perheitä, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias kotona asuva lapsi oli vuonna 2010 Suomessa 582 360 (Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat).

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

arvioi työttömyyden vaikeuttaneen elämää vähän, eli yhteensä joka neljäs arvioi, että työttömyys on vaikeuttanut elämää viimeisen kolmen vuoden aikana vähintään vähän.

Työttömyys on vaikeuttanut elämää keskimääräistä useammin vähintään vähän alimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla vastaajilla (45 %), alle 25-vuotiailla vastaajilla (42 %) ja yksinhuoltajatalouksilla (34 %).

Lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on heikentänyt vähän toimeentuloa viimeisen kolmen vuoden aikana kahdeksalla prosentilla ja paljon viidellä prosentilla täysi-ikäisistä, eli yhteensä yli kymmenesosalla (13 %) vastaajista vähintään vähän.

Lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on heikentänyt toimeentuloa keskimääristä useammin vähintään vähän alimpaan tuloviidennekseen kuuluvissa talouksissa (22 %), alle 25-vuotiailla (19 %) ja yksinhuoltajatalouksissa (15 %).

63

elämää vaikeuttava liiallinen alkoholinkäyttö voi myös tarkoittaa lapsen alkoholinkäyttöä.

Rahapeliongelmat vaikeuttavat paljon kotitalouden elämää noin 70 000 suomalaisen mielestä Rahapelaaminen on muuttunut viime vuosina Suomessa erityisesti internetin kautta pelattavien rahapelien suosion kasvun myötä. Yleisimmät rahapelaamisen muodot ovat kuitenkin edelleen Veikkauksen arvonnat, automaattirahapelit ja raaputus­arvat. Suomessa pelataan rahapelejä enemmän kuin muissa EU-maissa ja kansalaiset myös mieltävät rahapelaamisen ongelmaksi Suomessa. Kysyttäessä omaa kokemusta yksi prosentti rahapelejä pelaavista arvioi olevansa ongelmapelaajia. Kyselyyn perustuvan arvion mukaan noin 1,5 prosenttia, eli 65 000 henkilöä, oli peliongelmaisia vuonna 2007. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 17–18.)

Suomessa on vain vähän tutkittua tietoa muun muassa ongelmapelaamisen väestöryhmittäisistä eroista ja peliongelmien suhteesta muuhun huono-osaisuuteen (Tammi 2008, 183). Muualla on arvioitu, että ongelmapelaamista esiintyisi enemmän nuorten, vähemmistöjen ja pienituloisten keskuudessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 17).

Kansalaisbarometrin kyselylomakkeessa kysytään, ovatko rahapeliongelmat vaikeuttaneet vastaajan tai hänen kotitaloutensa jäsenen elämää viimeisen kolmen vuoden aikana. Koska lomakkeessa ei kysytä suoraan vastaajan omasta ongelmapelaamisesta, ei tässäkään tutkimuksessa voida tarkemmin eritellä sitä, mihin väestöryhmiin ongelmapelaaminen mahdollisesti keskittyy. Sen sijaan voidaan tarkastella, millaisissa kotitalouksissa liiallinen rahapelaaminen vaikeuttaa kotitalouden jäsenten elämää.

Täysi-ikäisistä suomalaista kuusi prosenttia arvioi, että rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet omaa tai perheenjäsenen elämää viimeisen kolmen vuoden aikana.

Neljän prosentin mielestä rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet elämää vähän ja kahden prosentin (1,7 %) mielestä paljon. Väestötasolla tämä tarkoittaa noin 180 000 täysi-ikäistä, jotka arvioivat rahapelaamisen vaikeuttaneen vähän ja noin 70 000 täysi-ikäistä, jotka arvioivat rahapelaaminen vaikeuttaneen paljon omaa tai kotitalouden jäsenen elämää. Jälkimmäinen luku vastaa melko tarkasti aiemmin esitettyä arviota ongelmapelaajien määrästä Suomessa. Voidaan kuitenkin ajatella, että ongelmapelaaminen vaikuttaa suuremman määrän elämään, sillä osassa rahapeliongelmista kärsivistä kotitalouksista asuu luonnollisesti useampia henkilöitä.

Koska kansalaisbarometriaineiston vastaajat ovat täysi-ikäisiä suomalaisia, ei tässä voida tarkemmin analysoida sitä, miten esimerkiksi vanhempien ongelmapelaaminen vaikuttaa lasten elämään.

Rahapeliongelmista kotitaloudessaan raportoivat useammin kyselyyn vastanneet miehet kuin naiset, mikä ei kuitenkaan suoraan viittaa siihen, että ongelma-

64

Pienituloisissa kotitalouksissa muita useammin rahapeliongelmia Rahapeliongelmien yhteys kotitalouden taloudelliseen tilanteeseen näkyy monella tapaa. Pienituloiset (alin tulokvintiili) vastaajat raportoivat useammin rahapeliongelmista kotitaloudessaan. Kun kaikista vastaajista kaksi prosenttia arvioi rahapeliongelmien vaikeuttaneen kotitalouden elämää paljon, alimman tulokvintiilin vastaajista näin arvioi viisi prosenttia. Kotitalouksissa, joissa rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet elämää paljon, on myös useammin (84 %) velkaa kuin suomalaisilla keskimäärin. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida varmasti sanoa, että ongelmapelaamista esiintyisi enemmän pienituloisissa kotitalouksissa, vaan pikemminkin, että pienituloisissa kotitalouksissa koetaan muita useammin, että rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet kotitalouden elämää.

Rahapeliongelmista kärsivissä kotitalouksissa on otettu kulutusluottoja, pikavippejä ja osamaksuvelkoja useammin kuin kaikissa kotitalouksissa keskimäärin.

Niistä vastaajista, joiden kotitalouden elämää rahapelaaminen on vaikeuttanut paljon, peräti 73 prosenttia kokee kulutusluotot, pikavipit tai osamaksuvelat tarpeellisiksi, kun kaikista vastaajista näin ajattelee vain 29 prosenttia. Selvästi yli puolet (58 %) rahapeliongelmista kärsivistä kotitalouksista (vaikeuttanut elämää paljon) arvioi, että kotitalouden tulot riittävät melko huonosti tai huonosti kulutusluottoihin, pikavippeihin tai osamaksuvelkoihin. Kaikilla kulutusluottoja ynnä muita tarvinneista niihin arvioi rahojensa riittävän melko huonosti tai huonosti selvästi harvempi (34 %). Näistä tuloksista voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että rahapeliongelmista kärsivät paikkaavat taloudellista tilannettaan muita useammin kulutusluotoilla tai pikavipeillä, jotka usein kasvavat melko suurta korkoa ja voivat aiheuttaa monenlaisia taloudellisia vaikeuksia kotitaloudelle.

Rahapeliongelmien ja taloudellisten vaikeuksien puolesta puhuvat myös vastaajien omat kokemukset. Niistä kotitalouksista, joissa rahapeliongelmat vaikeuttavat paljon elämää, 80 prosentilla rahat riittävät huonosti tai melko huonosti elämiseen ylipäätään ja 70 prosentilla kokemus taloudellisesta tilanteesta on huono tai

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

pelaamista esiintyisi enemmän miehillä, koska kysymyksessä ei kysytty omasta pelaamisesta. Täysi-ikäisistä miehistä kuusi prosenttia kokee rahapeliongelmien vaikeuttaneen kotitalouden elämää vähän ja kaksi prosenttia paljon. Naisilla vastaavat osuudet ovat kolme ja yksi prosenttia. Tarkastelemalla ainoastaan yksinasuvia vastaajia voidaan tehdä jonkinlaisia päätelmiä ongelmapelaamisen sukupuolieroista. Yksinasuvista miehistä kolme ja naisista yksi prosentti koki rahapeliongelmien vaikeuttaneen paljon kotitalouden elämää. Peliongelmat vaikeuttivat elämää vähän seitsemällä prosentilla yksinasuvista miehistä ja kolmella prosentilla naisista.

Voidaan siis sanoa, että yksinasuvat miehet kärsivät useammin ongelmapelaamisesta kuin yksinasuvat naiset.

65

melko huono. Näistä kotitalouksista 62 prosenttia kokee köyhyyttä melko usein, usein tai jatkuvasti. Myös mahdollisuus kohentaa materiaalista elintasoa on selvästi useammin huono tai melko huono (55 %) kuin kotitalouksilla keskimäärin (23 %).

Rahapeliongelmat ovat yhteydessä muihin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Kotitalouksissa, joissa rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet elämää viimeisen kolmen vuoden aikana, on myös useammin ollut vakavaa sairastumista, mielenterveysongelmia, liiallista alkoholinkäyttöä, vammautumista, vakavia ihmissuhdeongelmia, lapsen ongelmakäyttäytymistä tai ahdistuneisuutta sekä kotona itsenäisesti selviytymisen ongelmia.

3.4 Terveys 3.4.1 Yleiskatsaus terveyteen Terveys vaikuttaa voimakkaasti ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja se on yksi merkityksellisimmistä asioista ihmisten elämässä. Terveyden ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Terveys on tärkeää inhimillistä pääomaa, joka liittyy erityisesti arki- ja työelämässä toimimiseen ja suoriutumiseen (Ahola 2005). Hyvä terveys auttaa mm. työllistymisen kautta ylläpitämään sekä parantamaan yksilön elintasoa ja edistää siten yhteiskunnan perusrakenteisiin kiinnittymistä. Toisaalta yhteiskunnallisesti edullinen asema (ks. esim. Lahelma & Rahkonen 2011) ja osallisuus yhteiskunnassa tai lähiyhteisöissä (ks. esim. Hyyppä 2002) edistää ja ylläpitää terveyttä.

Aiemman tutkimuksen mukaan tiedetään että alemmissa sosioekonomisissa asemissa (koulutuksen, ammattiaseman tai taloudellisten voimavarojen mukaan tarkasteltuna) olevat suomalaiset kokevat useammin ainakin fyysisen terveytensä huonommaksi ja heillä on useammin jokin pitkäaikaissairaus kuin ylemmissä sosio­ ekonomisissa asemissa olevilla (ks. esim. Manderbacka 2005). Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa kansainvälisestikin tarkasteltuna suuria ja haaste hyvinvoinnin ja terveyden tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa.

Terveyspolitiikan vaikuttavuus edellyttää tietoa terveyteen yhteydessä olevista tekijöistä. Koettu terveys on tärkeä terveyden ja yleisen hyvinvoinnin mittari sillä se ennustaa mm. sairastavuutta, terveyspalvelujen käyttöä ja kuolleisuutta. Koettu terveys kattaa erilaisia terveyteen ja sairauteen liittyviä ilmiöitä. Siihen liittyy mm. sairaus tai sen puuttuminen, terveydentilan vaikutus suoritus- tai toimintakykyyn tai yleinen tunne omasta terveydentilasta.

Tässä kuvataan suomalaisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä sen kokemuksellisesta näkökulmasta käsin erilaisten demografisten ja erityisesti subjektiivisesti koettujen sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden mukaan.

66

Suomalaiset kokevat fyysisen terveytensä hyväksi – pitkäaikainen sairaus tai vamma vaikeuttaa elämää kuitenkin lähes puolella täysi-ikäisistä suomalaisista Vastaajia pyydettiin arvioimaan fyysistä terveydentilaansa kolmella tavalla.40 He ovat antaneet arvion fyysisestä terveydestään ja toimintakyvystään, arvioineet ovatko tunteneet viime aikoina fyysistä kipua ja arvioineet onko heillä elämää vaikeuttava lääkärin toteama työ- tai toimintakykyä heikentävä vamma tai pitkäaikainen sairaus.41 Aiemman tutkimuksen valossa tiedetään, että Suomen työikäisestä väestöstä kaksi kolmasosaa (66 %) (Manderbacka 2005) ja täysi-ikäisestä väestöstä 78 prosenttia (Kansalaisbarometri 2009) arvioi terveytensä melko hyväksi tai hyväksi. Kansalaisbarometriaineiston perusteella täysi-ikäisistä suomalaisista suurin osa (80 %) pitää fyysistä terveyttään ja toimintakykyään hyvänä. (Ks. seuraava kuvio.) Fyysistä terveyttään ja toimintakykyään pitää siis huonona 400 000 täysi-ikäistä suomalaista.

Vaikka suurin osa suomalaisista pitää fyysistä terveydentilaansa hyvänä, puolet suomalaisista (50 %) on viime aikoina kokenut fyysistä kipua ainakin silloin tällöin tai useammin. Aiemman tutkimuksen perusteella vähän yli 40 prosentilla suomalaisista aikuisista on jokin pitkäaikaissairaus (Manderbacka 2005). Kansalaisbarometriaineiston perusteella puolestaan havaittiin, että kaikista vastaajista lähes puolen (47 %) elämää vaikeuttaa pitkäaikainen sairaus tai vamma vähintään vähän.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

3.4.2 Suomalaisten fyysinen terveys ja toimintakyky

Itä-Suomessa muuta maata useammin fyysisiä terveysongelmia Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että Itä-Suomessa kärsitään muuta maata hieman useammin huonosta terveydentilasta ja pitkäaikaissairauksista (Manderbacka, 2005; Kansalaisbarometri 2009, 47) sekä koettu yleinen hyvinvointi on ollut heikompaa kuin muualla Suomessa (Siltaniemi ym. 2008, 26). Vaikka erot alueiden välillä eivät ole suuria Kansalaisbarometrin aineiston perusteella, ItäSuomi erottuu aluevertailussa jonkin verran heikompana, sillä siellä fyysinen terveyden­ tila koetaan hieman useammin vain kohtalaiseksi tai huonoksi (24 %). (Ks. seuraava kuvio.) Itä-Suomessa on myös tunnettu hieman muuta maata useammin fyysistä kipua silloin tällöin tai useammin (59 %) ja pitkäaikainen sairaus tai vamma vaikeuttaa 40 Koska erityisesti fyysinen terveys heikkenee iän myötä aineiston ja käytettyjen analyysimenetelmien sallimissa rajoissa iän vaikutusta fyysiseen terveyteen on pyritty vakioimaan pääosin elaboroimalla.

41 Kokemusta fyysisestä terveydestä ja toimintakyvystä pyydettiin arvioimaan yhtenä kokonaisuutena 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoittaa huonoa ja 10 hyvää. Analyyseissa 1–4 on määritelty huonoksi, 5–6 kohtalaiseksi ja 7–10 hyväksi. Fyysisen kivun tuntemista pyydettiin arvioimaan neliportaisella asteikolla, jossa 0 tarkoittaa en lainkaan, 1 silloin tällöin, 2 melko usein ja 3 usein tai jatkuvasti.

Arviota elämää vaikeuttavan lääkärin toteaman työ- tai toimintakykyä heikentävän vamman tai pitkä­ aikaisen sairauden luonteesta pyydettiin arvioimaan neliportaisella asteikolla, jossa 0 tarkoittaa ei ole/ei vaikeuta elämää, 1 vaikeuttaa elämääni vähän, 2 vaikeuttaa elämääni jonkin verran ja 3 vaikeuttaa elämääni paljon.

67

yli puolen itäsuomalaisen elämää (52 %) eli useamman kansalaisen kuin muualla Suomessa.42 Tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaisesta tarkastelusta käy ilmi,43 että kaupunkimaisissa kunnissa asuvat suomalaiset (81 %) kokevat hieman useammin fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi kuin taajaan asutuissa kunnissa asuvat (77 %) tai maaseutumaisissa kunnissa asuvat (76 %). (Ks. seuraava kuvio.) Tulos ei juuri poikkea aiemman kansalaisbarometrin tuloksesta (Kansalaisbarometri 2009, 48).

Yhteys kuntatyypin ja fyysisen terveyden välillä säilyy iän mukaan tarkasteltuna kaikissa muissa paitsi 65 vuotta täyttäneiden keskuudessa. (Ks. liiteosio 3.) Fyysistä terveyttään huonona pitäviä on kuitenkin kaupunkimaisissa kunnissa enemmän niiden suuremmasta väestömäärästä johtuen. Kaupunkimaisissa kunnissa fyysistä terveyttää huonona pitäviä on noin 300 000 ja taajaan asutuissa sekä maaseutumaisissa kunnissa noin 70 000.

KAIKKI Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 20. Koettu fyysinen terveys ja toimintakyky alueellisen tarkastelun mukaan (%).

Yleisesti ottaen naisten ja miesten välillä on usein terveyseroja. Naiset sairastavat keskimäärin enemmän kuin miehet, vaikka toisaalta miehet kuolevat keskimäärin naisia nuorempina. Koetun terveyden suhteen sukupuolten välisten erojen ei ole havaittu olevan kovin suuria. (Manderbacka 2005). Terveyttä tarkastellaan tässä tutkimuksessa miesten ja naisten osalta pääosin erikseen. Aineiston perusteella

68

42 Suuralueittain tarkasteltuna tulokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä painottamattomalla aineistolla tarkasteltuna.

43 Kuntaryhmittelyn mukaiset tarkastelut eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä painottamattomalla aineistolla.

Työttömät kokevat fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huomattavasti huonommaksi kuin työssäkäyvät Työttömillä on usein työllisiä huonompi terveys (Martikainen & Mäki 2011, 90–91).

Myös kansalaisbarometriaineiston perusteella havaittiin, että työikäisistä 18–64-vuotiaista työllisistä miehistä (87 %) ja naisista (90 %) huomattavasti useampi kokee fyysisen terveytensä hyväksi kuin työttömistä miehistä (62 %) ja naisista (75 %).44 (Ks. seuraava kuvio.) Määrällisesti työttömiä suomalaisia miehiä jotka raportoivat fyysisen terveytensä olevan huono on noin 30 000 ja naisia noin 11 000.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

voidaan todeta, että suomalaiset naiset kokevat fyysisen terveytensä hieman paremmaksi kuin miehet. Naiset pitävät useammin fyysistä terveydentilaansa ja toimintakykyään hyvänä (83 %) kuin miehet (76 %). (Ks. seuraava kuvio.) Naiset ovat myös tunteneet hieman harvemmin kipua vähintään silloin tällöin (49 %) kuin miehet (50 %) ja heidän elämäänsä vaikeuttaa harvemmin pitkäaikainen sairaus tai vamma vähintään vähän (44 %) kuin miesten elämää (50 %). Terveys on voimakkaasti yhteydessä iän karttumiseen ja luonnollisesti myös koettu terveydentila heikkenee iän myötä.

Iän myötä yhä useammalla suomalaisella on työ- tai toimintakykyä haittaava vamma tai pitkäaikainen sairaus ja fyysisen kivun tuntemukset lisääntyvät iän myötä etenkin miehillä (ks. liiteosio 3). Tästä huolimatta 65 vuotta täyttäneistä miehistä vielä 64 ja naisista 69 prosenttia kokevat fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi.

Sukupuoli miehet naiset Työllisyystilanne Miehet työtön työllinen muut Naiset työtön työllinen muut 0%

20% huono

40% 60% kohtalainen hyvä

80%

100%

Kuvio 21. Koettu fyysinen terveys ja toimintakyky sukupuolen ja työllisyystilanteen mukaan tarkasteltuna (%).

44 Työttömien ja työllisten lisäksi työmarkkinatilanteen mukainen muuttuja sisältää luokan muut, johon kuuluvat sairauslomalla olevat, eläkeläiset, opiskelijat, kotona olevat, varus- ja siviilipalvelusmiehet sekä muut.

69

Taloudellisesti hyvinvoivat suomalaiset kokevat itsensä terveemmiksi

Kotitalouksien taloudellisten voimavarojen voidaan ajatella olevan yhteydessä fyysiseen terveyteen erityisesti materiaalisen elintason (ks. esim. Laaksonen 2011) mutta välillisesti myös elämänhallinnan ja huonommuuden tunteeseen liittyvien kokemuksellisten seikkojen kautta (ks. esim. Haukkala 2011). Kotitalouksien taloudellisten voimavarojen mittarina on tässä käytetty vastaajan koko kotitalouden kulutusyksikköä kohti laskettuja käytettävissä olevia tuloja,45 kokemusta taloudellisesta toimeentulosta46 sekä kokemusta köyhyydestä ja huono-osaisuudesta.47 Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan tarkasteltuna kahteen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista miehistä vähintään 80 ja naisista vähintään 87 prosenttia kokee fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi. Sen sijaan alimpaan viidennekseen kuuluvista miehistä (64 %) ja naisista (77 %) huomattavasti harvempi kokee fyysisen terveytensä hyväksi. (Ks. seuraava kuvio.) Väestötasolla alimpaan tuloviidennekseen kuuluvia ja fyysisen terveytensä huonoksi kokevia täysi-ikäisiä suomalaisia on kansalaisbarometriaineiston perusteella noin 140 000.

Kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat yhteydessä jonkin verran myös kovan kivun kokemiseen ja siihen vaikeuttaako vastaajan elämää työ- ja toimintakykyä heikentävä vamma tai pitkäaikainen sairaus. Tulojen mukaiseen ylimpään viidennekseen kuuluvista miehistä 58 ja naisista 55 prosenttia ei ole viime aikoina tuntenut lainkaan kovaa kipua. Alimpaan viidennekseen kuuluvista miehistä (40 %) ja naisista (49 %) hieman harvempi ei ole lainkaan tuntenut kovaa kipua viime aikoina.

(Ks. liiteosio 3.) Kolmeen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista miehistä 57 ja naisista 61 prosentilla ei ole tai heidän elämäänsä ei vaikeuta työ- tai toimintakykyä heikentävä vamma tai sairaus. Alimmassa tuloviidenneksessä hieman harvemmalla miehellä (49 %) ja naisella (52 %) ei ole vammaa tai pitkäaikaissairautta tai se ei vaikeuta elämistä. (Ks. liiteosio 3.)

70

45 Kotitalouden käytettävissä olevia tuloja on tässä tarkasteltu kulutusyksikkökohtaisesti ja kvintiileihin luokiteltuna.

46 Kokemus taloudellisesta toimeentulosta on tässä muodostettu yhdistämällä kaksi kysymystä summamuuttujaksi. Vastaajilta on alun perin tiedusteltu millaiseksi he kokevat taloudellisen tilanteensa ja toisaalta millaisena he kokevat toimeentulon pysyvyyden ja jatkuvuuden 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Painottamattomalla aineistolla summamuuttujan reliabiliteetin arvo Cronbachin alphalla oli .836, joka mitattiin kymmenluokkaisista muuttujista. Alkuperäiset muuttujat määriteltiin kolmiluokkaisiksi, jossa 1–4 on määritelty huonoksi, 5–6 kohtalaiseksi ja 7–10 hyväksi. Summamuuttuja ”kokemus taloudellisesta toimeentulosta” muodostettiin 3-luokkaisista muuttujista, jotka luokiteltiin uudestaan siten, että 2 = 1 eli huono, 3–4 = 2 eli kohtalainen ja 5–6 = 3 eli hyvä.

47 Kokemusta köyhyydestä ja huono-osaisuudesta tiedusteltiin kysymällä ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut itsesi huono-osaiseksi” ja ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut itsesi köyhäksi”.

Kokemusta tiedusteltiin 4-portaisella asteikolla, jossa 0 tarkoitti en lainkaan, 1 silloin tällöin, 2 melko usein ja 3 usein tai jatkuvasti. Kokemus köyhyydestä ja huono-osaisuudesta on tässä yhdistetty summamuuttujaksi, jonka painottamattomasta aineistosta tarkasteltu reliabiliteetin arvo Cronbachin alphalla oli .758. Köyhyyttä ja huono-osaisuutta kuvaava summamuuttuja luokiteltiin uudestaan siten, että 0 = 0 eli ei lainkaan, 1–2 = 1 eli silloin tällöin, 3–4 = 2 eli melko usein ja 5–6 = 3 eli usein tai jatkuvasti.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Taloudellisen toimeentulonsa hyväksi kokevista valtaosa miehistä (83 %) ja naisista (88 %) kokee myös fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi. Taloudellisen toimeentulonsa huonoksi kokevista miehistä vain 47 prosenttia ja naisista 59 prosenttia arvioi terveytensä hyväksi. (Ks. seuraava kuvio.) Määrällisesti niitä suomalaisia, jotka arvioivat sekä taloudellisen toimeentulonsa että fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonoksi on noin 100 000. Taloudellisen toimeentulonsa hyväksi kokevista miehistä (45 %) ja naisista (46 %) myös harvempi on tuntenut viime aikoina kovaa kipua silloin tällöin tai useammin kuin ne joiden taloudellinen tilanne on huono (miehistä 67 % sekä naisista 69 %). (Ks. liiteosio 3.) Lisäksi taloudellisen toimentulonsa hyväksi kokevista miehistä 47 ja naisista 41 prosentilla on vähintään vähän elämää vaikeuttava vamma tai pitkäaikainen sairaus. Taloudellisen toimeentulonsa huonoksi kokevilla on useammin vamma tai pitkäaikainen sairaus, miehistä ja naisista 63 prosentilla. (Ks. liiteosio 3.)

Suurin osa niistä miehistä (85 %) ja naisista (88 %), jotka eivät ole lainkaan tunteneet viime aikoina itseään köyhäksi ja huono-osaiseksi kokevat fyysisen terveytensä hyväksi. Itsensä köyhiksi tai huono-osaisiksi usein tai jatkuvasti kokeneista miehistä (43 %) ja naisista (54 %) huomattavasti harvempi kokee fyysisen terveytensä hyväksi. (Ks. seuraava kuvio.) Väestötasolla niitä, jotka ovat tunteneet itsensä sekä köyhäksi että huono-osaiseksi vähintään silloin tällöin ja ovat kokeneet fyysisen terveytensä huonoksi, on noin 300 000. Kokemus köyhyydestä ja huono-osaisuudesta on yhteydessä myös kovan kivun kokemiseen ja vammasta tai pitkäaikaissairaudesta kärsimiseen. Niistä miehistä (61 %) ja naisista (60 %), jotka eivät ole kokeneet lainkaan itseään köyhiksi tai huono-osaisiksi suurin osa ei myöskään ole kokenut viime aikoina kovaa kipua. Usein tai jatkuvasti itsensä köyhiksi ja huono-osaisiksi tuntevien osuus on tässä suhteessa huomattavasti pienempi.

Näistä suomalaisista miehistä vain 29 ja naisista 26 prosenttia ei ole tuntenut viime aikoina lainkaan kovaa kipua. (Ks. liiteosio 3.) Suurella osalla niistä miehistä (62 %) ja naisista (61 %), jotka eivät ole lainkaan tunteneet viime aikoina itseään köyhäksi tai huono-osaiseksi ei ole tai heidän elämäänsä ei vaikeuta työ- tai toimintakykyä heikentävä vamma tai pitkäaikainen sairaus. Itsensä köyhiksi tai huono-osaisiksi usein tai jatkuvasti tuntevista miehistä (19 %) ja naisista (28 %) huomattavasti harvemmalla ei ole työ- tai toimintakykyyn vaikuttavaa vammaa tai pitkäaikaista sairautta. (Ks. liiteosio 3.) Kokemus taloudellisesta toimeentulosta sekä köyhyydestä ja huono-osaisuudesta havaittiin olevan voimakkaammin yhteydessä fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn sekä vammaan tai pitkäaikaiseen sairauteen vanhemmilla suomalaisilla verrattuna nuoriin.

71

Tulokvintiilit Miehet alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Naiset alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Taloudellinen toimeentulo Miehet huono kohtalainen hyvä Naiset huono kohtalainen hyvä Tuntenut köyhyyttä/huono-os.

Miehet ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Naiset ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti 0%

20%

40% huono

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 22. Koettu fyysinen terveys ja toimintakyky taloudellisten tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Taloudelliset voimavarat näyttävät siis olevan yhteydessä kokemukseen huonosta fyysisestä terveydestä ja toimintakyvystä, fyysisen kivun kokemiseen ja pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttamaan elämän vaikeutumiseen. Taloudelliset voimavarat näyttävät olevan yhteydessä fyysiseen terveyteen erityisesti niiden kokemuksellisen luonteen kautta. Kokemus taloudellisesta toimeentulosta sekä kokemus köyhyydestä ja huono-osaisuudesta näyttävät olevan yhteydessä fyysiseen terveyteen käytettävissä olevia tuloja voimakkaammin.

Terveytensä huonoksi kokevilla suomalaisilla tulot riittävät huonosti terveydenhoidon kustannuksiin Hyvän fyysisen terveyden ylläpitämiseen voi olettaa kuuluvan ja vaikuttavan mahdollisuus käydä lääkärissä ja hankkia lääkkeitä. Etenkin terveytensä huonoksi kokevilla mahdollisuuksiin ylläpitää terveyttä voi vaikuttaa se miten tulot riittävät terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen. Tässä on tarkasteltu niiden suomalaisten

72

Miehet

Fyysinen terveys

huono kohtalainen hyvä Naiset huono kohtalainen hyvä 0%

20%

40%

60%

80%

100%

Tulojen riittävyys terveydenhoitoon huono

ei huono, ei hyvä

hyvä

Kuvio 23. Tulojen riittävyys terveydenhoitoon fyysisen terveydentilan mukaan, miehet ja naiset (%).

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

arviota tulojen riittävyydestä lääkärillä käymiseen ja lääkkeisiin eli oman terveyden hoitoon ja ylläpitämiseen joilla on siihen tarvetta.48 Fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi kokevista suomalaisista miehistä 71 ja naisista 70 prosentilla tulot riittävät oman terveyden hoitoon hyvin.

Kuitenkin niillä suomalaisilla jotka kokevat fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonoksi huomattavasti harvemmalla (miehillä 41 % ja naisista 36 %) tulot riittävät hyvin terveydenhoidon kustannuksiin kuten edellisestä kuviosta voidaan havaita.

Neljäsosalla fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonoksi kokevista tulot riittävät huonosti terveydenhoitoon.

Onnellisuus ja terveys kulkevat käsi kädessä Onnellisuus ja terveys ovat keskeisiä hyvinvoinnin osa-alueita. Onnellisuutta on luonnehdittu subjektiiviseksi kokemukseksi tavoitteiden ja saavutusten suhteesta eli onnistumiseksi. Onnelliseksi itsensä tuntemisen on havaittu vaikuttavan terveyteen. Sairaana on mahdollisesti vaikeampaa kokea itsensä onnelliseksi. (Kinnunen

48 Vastaajilta tiedusteltiin ”Millaiseksi arvioit kotitalouden tulojen riittävyyden lääkärillä käymiseen” ja ”Millaiseksi arvioita kotitalouden tulojen riittävyyden lääkkeiden hankkimiseen” 6-portaisella asteikolla, jossa 0 tarkoitti ei tarvetta, 1 huono, 2 melko huono, 3 ei huono/ei hyvä, 4 melko hyvä ja 5 hyvä.

Tulojen riittävyyttä terveydenhoitoon kuvaavan summamuuttujan muodostamiseksi alkuperäisistä muuttujista poistettiin luokat 0 eli ei tarvetta. Summamuuttujan reliabiliteettia mittaava Cronbachin alphan arvo painottamattomalla aineistolla oli .935. Tulojen riittävyyttä terveydenhoitoon mittaavan summamuuttujan uudet arvot luokiteltiin siten, että 1–2 = 1 eli huono, 3 = 2 eli ei huono/ei hyvä ja 4–5 = 3 eli hyvä.

73

Onnellisuutta ja elämäniloa

ym. 2011.) Tässä on tarkasteltu onnellisuuden ja elämänilon49 suhdetta koettuun fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn. Niistä suomalaisista jotka kokevat itsensä usein tai jatkuvasti onnellisiksi ja elämäniloisiksi 91 prosenttia kokee fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä myös hyväksi kuten seuraavasta kuviosta voidaan havaita.

Ei lainkaan Silloin tällöin Melko usein Usein tai jatkuvasti 0%

20%

40%

60%

80%

100%

Fyysinen terveys huono

kohtalainen

hyvä

Kuvio 24. Koettu fyysinen terveys onnellisuuden ja elämänilon kokemusten mukaan (%).

Niistä suomalaisista jotka eivät ole kokeneet viime aikoina itseään lainkaan onnellisiksi tai elämänmyönteisiksi vain 50 prosenttia kokee fyysisen terveytensä hyväksi.

Niitä täysi-ikäisiä suomalaisia, jotka eivät ole viime aikoina lainkaan kokenee itseään onnelliseksi ja kokevat fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonoksi on 20 000.

Onnellisuuden kokeminen näyttää siis myös kansalaisbarometriaineiston perusteella varovaisesti arvioiden olevan tärkeää fyysisen terveyden ylläpitämisen ja parantamisen kannalta.

Suomalaisten kokemus fyysisestä terveydestään ja toimintakyvystään pysynyt ennallaan vuodesta 2008 vuoteen 2011 Aiemman tutkimuksen mukaan kokemus omasta terveydestä on parantunut 1980 -luvun alusta vuoteen 2005 erityisesti keski-ikäisillä ja iäkkäillä suomalaisilla, mutta nuoremmilla kokemus terveydestä on pysynyt keskimäärin samana. Sosioekonomiset erot ovat säilyneet 1980 -luvun alusta lähtien ennallaan. (Manderbacka 2005.)

74

49 Vastaajilta tiedusteltiin ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut itsesi onnelliseksi” ja ”Kuinka usein olet viime aikoina tuntenut elämäniloa” 4-portaisella asteikolla, jossa4-portaisella asteikolla, jossa 0 tarkoitti en lainkaan, 1 silloin tällöin, 2 melko usein ja 3 usein tai jatkuvasti. Kokemus onnellisuudesta ja elämänilosta on tässä yhdistetty summamuuttujaksi, jonka painottamattomasta aineistosta tarkasteltu reliabiliteetin arvo Cronbachin alphalla oli .835. Onnellisuutta ja elämäniloa kuvaava summamuuttuja luokiteltiin uudestaan siten, että 0 = 0 eli ei lainkaan, 1–2 = 1 eli silloin tällöin, 3–4 = 2 eli melko usein ja 5–6 = 3 eli usein tai jatkuvasti.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Tarkasteltaessa suomalaisten kokemusta fyysisestä terveydestään ja toimintakyvystään vuosien 2009 ja 2011 kansalaisbarometriaineistojen poikkileikkausaineistoista havaittiin, että yleisesti ottaen suomalaisten kokemus fyysisestä terveydestään on pysynyt lähes ennallaan. Omaa fyysistä terveyttään hyvänä pitävien suhteellinen osuus on kasvanut 78 prosentista 80 prosenttiin. Paneeliaineistosta tehtyjen muutosvertailujen perusteella suomalaisten koettu fyysinen terveys ja toimintakyky on pysynyt lähes samana vuodesta 2009 vuoteen 2011. Niiden osuus, joilla koettu fyysinen terveys ja toimintakyky on heikentynyt (33 %) on lähes sama kuin niiden, joilla se on parantunut (32 %).

Poikkileikkausaineiston perusteella kolmessa vuodessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia siinä kuinka monen suomalaisen elämää vaikeuttaa jokin vamma tai pitkäaikainen sairaus. Vuonna 2009 suomalaisista 56 prosentin elämää ei vaikeuttanut tai heillä ei ollut mitään vammaa tai vakavaa pitkäaikaissairautta ja vuonna 2011 osuus oli 53 prosenttia. Paneeliaineistosta tehdyn vertailun perusteella vamma tai pitkäaikainen sairauden aiheuttama yhteys elämän vaikeutumiseen on vähentynyt 14 prosentilla vastaajista, mutta lisääntynyt 20 prosentilla. Aiemman tutkimukseen mukaan pitkäaikaissairastavuus on jonkin verran lisääntynyt koko aikuisväestössä, erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä ja alle 30-vuotiailla (Manderbacka 2005). Tässä sekä poikkileikkaus- että paneeliaineiston perusteella tehty tarkastelu osoittaa, että vaikka suomalaisten kokemus fyysisestä terveydestään on pysynyt lähes samana, pitkäaikaisten sairauksien yhteys elämän vaikeutumiseen on jonkin verran saattanut lisääntyä vuodesta 2011 vuoteen 2009.

3.4.3 Suomalaisten psyykkinen terveys Henkinen vireys ja mieliala suurimmalla osalla hyvä, mutta puolet suomalaisista kokenut masennusta tai ahdistusta vähintään silloin tällöin Vastaajia pyydettiin arvioimaan psyykkistä terveydentilaansa kolmella tavalla. He antoivat arvion henkisestä vireydestä ja mielialasta, arvioineet ovatko tunteneet viime aikoina itsensä masentuneeksi ja ahdistuneeksi.50 Suurin osa suomalaisista (83 %) kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi.

Poikkileikkaustarkastelun perusteella suomalaisten kokemus omasta henkisestä 50 Kokemusta henkisestä vireydestä ja mielialasta pyydettiin arvioimaan yhtenä kokonaisuutena 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoittaa huonoa ja 10 hyvää. Analyyseissa 1–4 on määritelty huonoksi, 5–6 kohtalaiseksi ja 7–10 hyväksi. Itsensä tuntemista masentuneeksi ja ahdistuneeksi pyydettiin molempia arvioimaan neliportaisella asteikolla, jossa 0 tarkoittaa en lainkaan, 1 silloin tällöin, 2 melko usein ja 3 usein tai jatkuvasti. Kokemusta ahdistuksen ja masennuksen kokemisesta on jäljempänä analyyseissa käytetty myös summamuuttujana, jonka reliabiliteettia mittaava Cronbacihn alphan arvo painottamattomalla aineistolla oli .841. Summamuuttuja luokiteltiin uudestaan siten, että 0 = 0 eli ei lainkaan, 1–2 = 1 eli silloin tällöin, 3–4 = 2 eli melko usein ja 5–6 = 4 usein tai jatkuvasti.

75

vireydestä ja mielialasta vuodesta 2008 vuoteen 2011 on keskimäärin pysynyt lähestulkoon ennallaan.

Aiemman tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotain mielenterveyden häiriötä ja vuosittain 1,5 % Suomen väestöstä sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Sen lisäksi, että mielenterveysongelmat vaikeuttavat elämistä, vaikeiden mielenterveyshäiriöiden on todettu lisäävän mm. ennenaikaisen kuoleman riskiä. (THL 2011.) Kansalaisbarometriaineiston mukaan yli 300 000 täysiikäistä suomalaista on viime aikoina kokenut henkisen vireytensä ja mielialansa huonoksi.

Masennus on merkittävin työkyvyttömyyden syy ja vaikeaa masennusta sairastaa noin 5 % koko väestöstä (THL 2011). Vaikka vaikea diagnosoitu masennus on huomattavasti vakavampi terveysongelma kuin kokemus masentuneisuudesta kuitenkin jopa puolet suomalaisista kertoo kokeneensa viime aikoina itsensä masentuneeksi (55 %) tai ahdistuneeksi (51 %) vähintään silloin tällöin.

Suuralueittain tarkasteltuna Pohjois-Suomessa (86 %) henkinen vireys ja mieli­ ala koettiin hieman useammin hyväksi kuin muualla Suomessa.51 Asuinalueen laatu tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan tarkasteltuna ei sen sijaan juuri ole yhteydessä koettuun henkiseen vireyteen ja mielialaan. (Ks. seuraava kuvio.) Kunta­ tyyppi on kuitenkin jonkin verran yhteydessä masennuksen ja ahdistuksen kokemiseen. Kaupunkimaisissa kunnissa (65 %) on useammin koettu vähintään silloin tällöin viime aikoina ahdistusta ja masennusta kuin maaseutumaisissa (64 %) ja taajaan asutuissa kunnissa (57 %). (Ks. kuvio 27.) Kaupunkimaisissa kunnissa viime aikoina vähintään melko usein ahdistusta ja masennusta tunteneita on noin 400 000.

Psyykkistä terveyttä sukupuolen mukaan tarkasteltuna kansalaisbarometriaineiston perusteella naisista (86 %) hieman useampi kuin miehistä (80 %) kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi (ks. seuraava kuvio). Kuitenkin naisista hieman useampi on tuntenut viime aikoina vähintään silloin tällöin ahdistusta (54 %) tai masennusta (59 %) kuin miehistä, joista ahdistusta on tuntenut 47 prosenttia ja masennusta 52 prosenttia vähintään silloin tällöin. (Ks. kuvio 27.)

Iän mukaan tarkasteltuna naiset kokevat henkisen vireytensä ja mielialansa useammin hyväksi 25–44- ja 45–64-vuotiaiden ikäryhmissä. Miehet kokevat henkisen vireytensä useammin hyväksi alle 25-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä.52 (Ks. liiteosio 3.) Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan tarkasteltuna ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista miehistä 87 ja naisista 95 prosenttia kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. Sen sijaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista miehistä (67 %) ja naisista (76 %) huomattavasti harvempi kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. (Ks. seuraava kuvio.)

76

51 Suuralueen mukainen vertailu ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä painottamattomalla aineistolla.

52 Huom. Ristiintaulukoinnin tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä painottamattomalla aineistolla.

0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

KAIKKI Sukupuoli mies nainen Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Suuralue Pohjois-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi Itä-Suomi Tulokvintiilit Miehet alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Naiset alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili hyvä

Kuvio 25. Koettu henkinen vireys ja mieliala taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Seuraavaksi psyykkistä terveyttä tarkastellaan suhteessa työelämään ja taloudellisen hyvinvoinnin kokemuksiin.

Työlliset voivat henkisesti huomattavasti paremmin kuin työttömät Työikäisistä 18–64-vuotiaista suomalaisista työllisistä miehistä (87 %) ja naisista (90 %) suurin osa kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi.53 Työttömistä työikäisistä suomalaisista erityisesti miehistä (43 %) huomattavasti harvempi kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. Myös työttömistä naisista (73 %) harvempi kuin työllisistä kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. (Ks. seuraava kuvio.) Suomalaisista työttömistä miehistä henkisen vireytensä ja mielialansa kokee huonoksi noin 30 000 ja työttömistä naisista noin 10 000.

53 Vastaajilta kysyttiin omasta työelämätilanteessa alun perin 10-kohtaisella valintakysymyksellä, joka on analyysia varten luokiteltu 3-luokkaiseksi siten, että 1 = työtön tai lomautettu, 2 = palkkatyössä, yrittäjä, maanviljelijä tai maataloustuottaja ja 3 = sairauslomalla, eläkkeellä, opiskelijana, hoitaa lapsia/kotia, asevelvollisena tai muu status.

77

Vaikka työttömistä miehistä (24 %) melko lailla suurempi osuus kuin naisista (15 %) ei ole viime aikoina kokenut lainkaan masennusta tai ahdistusta niin työttömistä miehistä (46 %) kuitenkin huomattavasti suurempi osuus verrattuna työttömiin naisiin (24 %) on kokenut viime aikoina ahdistusta ja masennusta vähintään melko usein. (Ks. kuvio 27.) Kansalaisbarometriaineiston perusteella etenkin miehillä työmarkkinatilanteen yhteys psyykkiseen terveyteen näyttää siis olevan melko voimakas.

Taloudellisesti hyvinvoivat voivat myös henkisesti hyvin Kotitalouksien taloudellisten voimavarojen voidaan ajatella olevan yhteydessä psyykkiseen terveyteen erityisesti sen kautta miten suuret taloudelliset voimavarat luovat turvallisuuden tunnetta ja edesauttavat elämänhallintaa sekä toisaalta miten pienet taloudelliset voimavarat voivat aiheuttaa huonommuuden tunnetta (ks. esim. Haukkala 2011). Taloudellisen hyvinvoinnin yhteyttä psyykkiseen terveyteen tarkastellaan seuraavaksi taloudellisen toimeentulon sekä köyhyyden ja huonoosaisuuden kokemusten mukaan.

Suomalaisista miehistä 87 ja naisista 93 prosenttia, jotka kokevat taloudellisen toimeentulonsa hyväksi kokevat myös henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi.

Niistä miehistä (50 %) ja naisista (50 %) jotka kokevat taloudellisen toimeentulonsa huonoksi huomattavasti harvempi kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi.

(Ks. seuraava kuvio.) Kokemus taloudellisesta tilanteesta on yhteydessä myös ahdistuksen ja masennuksen kokemiseen. Taloudellisen toimeentulonsa hyväksi kokevista miehistä 55 ja naisista 64 prosenttia on kokenut ahdistusta tai masennusta vähintään silloin tällöin viime aikoina. Sen sijaan taloudellisen toimeentulonsa huonoksi kokevista miehistä (74 %) ja naisista (80 %) huomattavasti useampi on kokenut ahdistusta tai masennusta viime aikoina. (Ks. kuvio 27.) Taloudellisen toimeentulonsa huonoksi kokevia sekä ahdistusta ja masennusta vähintään melko usein viime aikoina tunteneita täysi-ikäisiä suomalaisia on tämän aineiston valossa noin 100 000.

78

0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Työllisyystilanne Miehet työtön työllinen muut Naiset työtön työllinen muut Taloudellinen toimeentulo Miehet huono kohtalainen hyvä Naiset huono kohtalainen hyvä Tuntenut köyhyyttä/huono-os.

Miehet ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Naiset ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti hyvä

Kuvio 26. Koettu henkinen vireys ja mieliala työllisyystilanteen ja taloudellisen tilanteen mukaan tarkasteltuna (%).

Psyykkistä terveyttä koetun huono-osaisuuden ja köyhyyden mukaan tarkasteltuna havaittiin, että lähes kaikki niistä suomalaisista miehistä (89 %) ja naisista (93 %) jotka eivät ole tunteneet viime aikoina itseään köyhäksi ja huono-osaiseksi ovat kokeneet henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. Sen sijaan niistä suomalaisista miehistä (39 %) ja naisista (48 %), jotka ovat tunteneet itsensä viime aikoina usein tai jatkuvasti köyhäksi ja huono-osaiseksi huomattavasti harvempi on kokenut henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. (Ks. edellinen kuvio.) Erot ei koskaan ja jatkuvasti itsensä köyhäksi ja huono-osaiseksi tuntemisen välillä ovat olemassa myös suhteessa ahdistuksen ja masennuksen kokemiseen kuten seuraava kuvio havainnollistaa. Suomalaisista miehistä 54 prosenttia ja naisista 45 prosenttia jotka eivät ole tunteneet itseään viime aikoina lainkaan köyhäksi ja huono-osaiseksi eivät ole kokeneet lainkaan viime aikoina masennusta ja ahdistusta. Huomattavasti harvempi niistä miehistä (8 %) ja naisista (6 %) jotka ovat kokeneet itsensä usein tai jatkuvasti köyhäksi ja huono-osaiseksi eivät ole kokeneet viime aikoina lainkaan ahdistusta ja masennusta. (Ks. kuvio 27.) Noin 300 000 suomalaista on siis sekä tuntenut viime aikoina itsensä vähintään melko usein

79

köyhäksi ja huono-osaiseksi että vähintään melko usein itsensä ahdistuneeksi ja masentuneeksi.

Tuntenut masennusta miehet naiset Tuntenut ahdistusta miehet naiset Tilastollinen kuntaryhmä taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat kaupunkimaiset kunnat Taloudellinen toimeentulo Miehet huono kohtalainen hyvä Naiset huono kohtalainen hyvä Työllisyystilanne Miehet työtön työllinen muut Naiset työtön työllinen muut Tuntenut köyhyyttä/huono-os.

Miehet ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Naiset ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti

0% ei lainkaan

20% silloin tällöin

40%

60%

melko usein

80%

100%

usein tai jatkuvasti

Kuvio 27. Masennuksen ja ahdistuksen kokeminen taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Kokemus taloudellisesta toimeentulosta sekä kokemus köyhyydestä ja huonoosaisuudesta näyttävät olevan voimakkaammin yhteydessä psyykkiseen terveyteen kuin käytettävissä olevat tulot. Yksilöiden ja kotitalouden taloudelliset voimavarat näyttävät siis olevan yhteydessä psyykkiseen terveyteen erityisesti niiden kokemuksellisen puolen kautta.

3.4.4 Kotitalouksien elämää vaikeuttaneet terveysongelmat Suhteessa terveyteen vastaajilta tiedusteltiin myös onko heidän omaa tai jonkin kotitalouden jäsenen elämää vaikeuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana

80

Taulukko 9. Kotitalouksien elämää vaikeuttaneet terveysongelmat viimeisen kolmen vuoden aikana (%).55 Vammautuminen Ei koske kotitaloutta Ei lainkaan Vähän Paljon Yhteensä

40 47 10 4 100

Mielenterveys­ongelmat 33 43 18 6 100

Vakava sairastuminen 29 30 23 18 100

Huomattavaa kuitenkin on, että suomalaisista kotitalouksista jonkun jäsenen elämää on vaikeuttanut vähintään vähän vammautuminen 14 prosentissa kotitalouksista, mielenterveysongelmat 24 prosentissa kotitalouksissa ja vakava sairastuminen 40 prosentissa kotitalouksista.

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

vammautuminen, vakava sairastuminen tai mielenterveysongelmat.54 Vammautuminen ei ole koskenut tai ei ole vaikeuttanut 86 prosentin, mielenterveysongelmat 76 prosentin ja vakava sairastuminen 60 prosentin kotitalouden elämää kuten seuraavasta taulukosta voidaan havaita.

Mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet kotitalouksien elämää eniten Etelä-Suomessa ja kaupunkimaisissa kunnissa Kun kotitalouksien elämää vaikeuttaneita terveysongelmia tarkasteltiin suuralueittain, havaittiin, että vakava sairastuminen on vaikeuttanut kotitalouden jonkun jäsenen elämää vähintään vähän useimmin Länsi-Suomessa (44 % kotitalouksista).

Vammautuminen on vaikeuttanut kotitalouden jonkun jäsenen elämää vähintään vähän useimmin Pohjois-Suomessa (17 % kotitalouksista) ja mielenterveysongelmat vähintään vähän useimmin Etelä-Suomessa (26 % kotitalouksista).56 Kun samoja kotitalouksien elämää vaikeuttavia terveysongelmia tarkasteltiin tilastollisen kunta­ ryhmittelyn mukaan, havaittiin, että vakava sairastuminen on vaikeuttanut kotitalouksien elämää vähintään vähän huomattavasti useimmin maaseutumaisissa kunnissa (47 % kotitalouksista), vammautuminen maaseutumaisissa kunnissa (19 %

54 Kotitalouden elämää mahdollisesti vaikeuttaneita terveysongelmia tiedusteltiin neliportaisella asteikolla, jossa 0 tarkoitti ei koske kotitaloutta, 1 ei lainkaan, 2 vähän ja 3 paljon. Koska näitä tiedusteltiin kotitaloustasolla yhteyksiä ei ollut mahdollista ikävakioida.

55 Prosentit on tässä pyöristetty lähimpään kokonaislukuun.

56 Osuuksien suuruuteen saattaa vaikuttaa alueiden ikärakenne erityisesti fyysiseen terveyteen liittyvissä indikaattoreissa. Näiden muuttujien osalta osuuksia ei kuitenkaan ollut mahdollista ikävakioida koska tiedustellut terveysongelmat olivat kotitaloustasoisia.

81

kotitalouksista) ja mielenterveysongelmat57 kaupunkimaisissa kunnissa (25 % kotitalouksista). (Ks. kuviot 28–30.)

Tässä vakavalla sairaudella ja vammautumisella indikoidut fyysiseen terveyteen liittyvät ongelmat näyttävät siis kasautuvan maaseutumaisille alueille, mikä saattaa johtua näiden alueiden vanhemmasta ikärakenteesta verrattuna taajaan asuttuihin sekä kaupunkimaisiin kuntiin.58 Toisaalta mielenterveysongelmiin liittyvät kotitalouksien elämää vaikeuttavat ongelmat näyttävät olevan yleisempiä kaupunkimaisissa kunnissa kuin harvempaan asutuilla seuduilla.

Työttömyydestä kärsivillä lapsiperheillä terveysongelmat vaikeuttavat elämää työllisiä lapsiperheitä useammin Kotitalouden elämää vaikeuttavia terveysongelmia tarkasteltiin myös kotitalouden rakenteen ja työelämätilanteen mukaan.59 Kansalaisbarometriaineiston perustella havaittiin, että vakava sairastuminen on vaikeuttanut kotitalouden elämää vähintään vähän useammin yksinasuvien työttömien (33 %) kuin yksinasuvien työllisten (30 %) kotitalouksissa. Vakava sairastuminen on vaikeuttanut kotitalouden elämää vähintään vähän hieman useammin myös sellaisessa aikuistaloudessa, jossa on työttömyyttä (37 %) kuin aikuistaloudessa, jossa kaikki ovat työllisiä (31 %). Huomattavaa on myös, että vakava sairastuminen on vaikeuttanut kotitalouden elämää vähintään vähän huomattavasti useammin sellaisessa lapsiperheessä, jossa on työttömyyttä (47 %) kuin lapsiperheessä, jossa kaikki aikuiset ovat työllisiä (27 %). (Ks. seuraava kuvio.)

82

57 Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä yhteyttä painottamattomalla aineistolla tarkasteltuna (p = .182).

58 Tässä yhteyttä ei kuitenkaan ollut mahdollista ikävakioida.

59 Tarkastelun tarkoituksena on vertailla samassa kotitalouden rakenteen vaiheessa olevia, jotka eroavat toisistaan työmarkkinatilanteen mukaan. Havaitut erot eläkeläisten ja muiden ryhmien välillä erityisesti suhteessa fyysiseen terveyteen liittyviin ongelmiin johtuvat siitä, että tässä aineistossa eläkkeellä olevat ovat pääosin vanhuuseläkkeellä eli iäkkäitä henkilöitä.

0% ei koske taloutta

20%

40%

ei lainkaan

60% vähän

80%

100%

paljon

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Kaikki Suuralue Pohjois-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Etelä-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä maaseutumaiset kunnat taajaan asutut kunnat kaupunkimaiset kunnat Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen työllinen aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. eläkeläistalous opiskelijatalous työllinen lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe

Kuvio 28. Vakava sairastuminen vaikeuttanut kotitalouden elämää eri tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Vammautuminen on vaikeuttanut kotitalouden elämää vähintään vähän harvemmin yksinasuvilla työttömillä (4 %) kuin yksinasuvilla työllisillä (10 %). Sen sijaan työttömyydestä kärsivissä aikuistalouksissa (16 %) vammautuminen on vaikeuttanut kotitalouden elämää huomattavasti useammin kuin työllisissä aikuistalouksissa (6 %). Työttömyys näyttää olevan yhteydessä kotitalouden elämää vaikeuttavaan vammautumiseen myös lapsiperheissä, sillä työllisissä lapsiperheissä (5 %) vammautuminen on vaikeuttanut huomattavasti harvemman perheen elämää kuin lapsiperheissä, joissa on työttömyyttä (12 %). Yksinasuvien eläkeläisten ja kahden eläkeläisen kotitalouksissa ei ollut juuri eroa suhteessa siihen miten paljon vammautuminen on vaikeuttanut elämää. (Ks. seuraava kuvio.)

83

Kaikki Suuralue Länsi-Suomi Pohjois-Suomi Itä-Suomi Etelä-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä maaseutumaiset kunnat kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen työllinen aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. eläkeläistalous opiskelijatalous työllinen lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe 0% ei koske taloutta

20%

40%

ei lainkaan

60% vähän

80%

100%

paljon

Kuvio 29. Vammautuminen vaikeuttanut kotitalouden elämää eri tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Erityisesti mielenterveysongelmat vaikeuttaneet työttömyydestä kärsivien kotitalouksien elämää työllisiä kotitalouksia enemmän Mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet edellä tarkasteltuja fyysiseen terveyteen liittyviä ongelmia huomattavasti useammin työttömyydestä kärsivien kotitalouksien elämää. Yksinasuvilla työttömillä (52 %) mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet elämää vähintään vähän yksinasuvia työllisiä (25 %) useammin, kuten myös työttömissä aikuistalouksissa (29 %) verrattuna työllisiin (16 %) ja työttömyydestä kärsivissä lapsiperheissä (42 %) verrattuna työllisiin lapsiperheisiin (17 %).

Mielenterveysongelmat näyttävät vaikeuttavan elämää vähintään vähän useammin myös yhden eläkeläisen kotitalouksissa (35 %) verrattuna kahden eläkeläisen kotitalouksiin (19 %). (Ks. seuraava kuvio.) .

84

0% ei koske taloutta

20%

40%

ei lainkaan

60% vähän

80%

100%

paljon

h e n k i lö k o h ta i s e t v o i m ava r at j a r e s u r s s i t

Kaikki Suuralue Pohjois-Suomi Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimaiset kunnat maaseutumaiset kunnat taajaan asutut kunnat Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen työllinen aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. eläkeläistalous opiskelijatalous työllinen lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe

Kuvio 30. Mielenterveysongelmat vaikeuttaneet kotitalouden elämää eri tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

85

4

PALVELUT

w

Seuraavaksi tarkastellaan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Ensin käsitellään palveluiden käyttöä ja sitä, mitä palveluita vaille suomalaiset ovat jääneet viimeisen vuoden aikana. Luvussa käsitellään myös mielipiteitä siitä, miten oman alueen palvelut ovat toteutuneet ja missä asioissa on tapahtunut muutosta viimeisen kolmen vuoden aikana. Toteutumista verrataan vuoden 2011 Sosiaalibarometrin tietoihin, sillä näin saadaan vertailtua kansalaisten sekä sosiaali- ja terveysjohdon näkemyksiä palveluiden toteutumisen eri ulottuvuuksissa. Lopuksi selvitetään, miten kunnissa tapahtuvat muutokset ovat vaikuttaneet suomalaisten mielestä palveluihin.

Tarkasteltavia muutoksia ovat muun muassa kuntaliitokset, kuntien taloudellisen tilanteen muutokset ja palveluiden yksityistäminen.

4.1 Palveluiden käyttö ja tyytyväisyys palveluihin Suurin osa suomalaisista käyttää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita – palveluiden käyttö yleisintä lapsiperheillä ja eläkeläistalouksilla 88 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista ilmoitti, että omassa kotitaloudessa on käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana julkisia terveyspalveluja. Sosiaalipalveluiden käyttäminen on selvästi vähäisempää, sillä neljäsosa (24 %) ilmoitti, että omassa kotitaloudessa on käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana julkisia sosiaali­ palveluita.60 Noin yksi kymmenestä (11 %) ei ole oman ilmoituksensa mukaan käyttänyt viimeisen kolmen vuoden aikana julkisia terveys- tai sosiaalipalveluita lainkaan.

86

60 Sosiaalipalveluiden ilmoitettuun käyttöön tulee suhtautua varauksella, sillä edellisessä Kansalais­ barometriaineistossa sosiaalipalveluiden käyttö oli selvästi yleisempää. Edellisellä kerralla kyselylomakkeessa oli lueteltu eri sosiaalipalveluita ja kysytty jokaisen palvelun yhteydessä erikseen, ovatko kotitaloudet käyttäneet palveluita kuluneen vuoden aikana. Vuoden 2011 kyselyssä tällaista sosiaalipalveluiden listausta ei ollut, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut pieneen sosiaalipalveluiden käyttäjäosuuteen. Myös sosiaalipalveluiden käyttöä kartoittaneen kysymyksen avovastauksista voidaan päätellä, että ihmiset mieltävät hyvin erilaisia palveluita kuuluviksi sosiaalipalveluihin.

pa lv e lu t

Lapsiperheet ovat käyttäneet palveluja useammin verrattuna muihin kotitaloustyyppeihin: lapsiperheistä 95 prosenttia ja muista talouksista 86 prosenttia on käyttänyt sosiaali- ja terveyspalveluita viimeisen kolmen vuoden aikana. Lapsiperheet käyttävät erityisesti sosiaalipalveluita useammin kuin muut kotitaloudet.

Lapsiperheissäkin on kuitenkin eroja palveluiden käytössä. Yksinhuoltajaperheet ovat käyttäneet selvästi useammin sosiaalipalveluja mutta hieman harvemmin terveyspalveluja kuin kahden vanhemman lapsiperheet.

Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työllinen lapsiperhe Työttömyyttä, lapsiperhe Eläkeläistalous Yksinasuva eläkeläinen Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Työttömyyttä, aikuistalous Yksinasuva työtön Työllinen aikuistalous Opiskelijatalous Yksinasuva työllinen 0%

20%

40%

60%

80%

100%

Kuvio 31. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö (on käyttänyt viimeisen kolmen vuoden aikana) kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Myös eläkeläistalouksissa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on yleisempää (93 %) kuin kaikissa talouksissa keskimäärin (ks. edellinen kuvio). Selvästi harvemmin julkisia palveluita käyttävät työlliset aikuistaloudet ja opiskelijataloudet.

Yksinasuvista työllisistä 72 prosenttia ja kahden aikuisen työllisistä talouksista 81 prosenttia on käyttänyt julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita viimeisen kolmen vuoden aikana. Opiskelijatalouksilla vastaava osuus oli 78 prosenttia.

Sosiaalipalveluiden hahmottaminen hankalaa suomalaisille Sosiaalipalveluita käyttäneitä pyydettiin erikseen kertomaan, mitä palveluita he ovat viimeisen kolmen vuoden aikana käyttäneet. Koska sosiaalipalveluiden ilmoitettu käyttöaste oli melko matala (24 %), voidaan olettaa, että osa vastaajista ei ole mieltänyt käyttävänsä sosiaalipalveluita, vaikka näin todellisuudessa olisikin. Esimerkiksi lasten päivähoito on monissa kunnissa siirretty opetustoimen järjestettäväksi, mistä syystä sen mieltäminen sosiaalipalveluksi voi olla hankalaa.

Sosiaalipalveluiden käyttöä kartoittaneen kysymyksen avovastauksista voidaan myös päätellä, että osalle suomalaisista sosiaalipalveluiden hahmottaminen on hankalaa. Avovastauksissa oli vain harvoin mainittu vanhusten palvelut,

87

vaikka ne ovat lasten päivähoidon ohella laaja-alaisimpia sosiaalipalveluita Suomessa. Useissa avovastauksissa oli sosiaalipalveluna ilmoitettu vain terveyskeskus tai muut lääkäripalvelut, mikä osaltaan kertoo myös siitä, että osa täysiikäisistä suomalaisista ei tiedä, mitä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan. Monet vastaajat mieltävät myös Kelan maksamat etuudet, kuten asumistuen, sosiaalipalveluksi.

Tämä on tärkeä tieto silloin, kun kansalaisista kysytään mielipiteitä sosiaalipalveluista, sillä näissä yhteyksissä olisi hyvä kirjoittaa auki, mitä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan.

Selvästi yleisimmät avovastauksissa mainitut sosiaalipalvelut liittyvät lapsiin.

Lasten päivähoito mainittiin reilussa neljänneksessä (26 %) avovastauksista.61 Lisäksi lähes joka kymmenennessä (9 %) vastauksessa mainittiin jokin muu lapsiin liittyvä sosiaalipalvelu, kuten lastensuojelu tai perheneuvola. Vajaassa viidenneksessä (19 %) vastauksista mainittiin toimeentulotuen hakeminen tai sosiaalitoimisto.

Kahdeksassa prosentissa avovastauksista mainittiin sosiaalipalveluna Kela, jonka maksamia etuuksia ei yleensä luokitella sosiaalipalveluiksi. Osa (5 %) sosiaalipalveluita koskevaan kysymykseen vastanneista oli maininnut myös terveyskeskuksen tai muun terveyspalvelun vastauksessaan.

Julkisten terveyspalveluiden käyttö yleisintä keskituloisilla Julkisten terveyspalveluiden käyttäminen on siis hyvin yleistä Suomessa. Mielenkiintoisia eroja löydettiin kotitalouden tulojen mukaan. Joka viides vastaaja tai hänen kotitaloutensa jäsen suurituloisimmasta kvintiilistä ei ole käyttänyt julkisia terveyspalveluita viimeisen kolmen vuoden aikana. Syynä saattaa olla yksityisten terveyspalveluiden käyttö tai se, että terveyspalveluita on tarvittu harvemmin kuin muissa tuloluokissa. Myös työterveyshuollon käyttö hyvätuloisilla voi vaikuttaa julkisten terveyspalveluiden vähäisempään käyttöön. Julkisten terveyspalveluiden käyttö ei kuitenkaan ole yleisintä pienituloisimpien keskuudessa, vaan keskituloisten.

Keskimmäisen tulokvintiilin kotitalouksista 93 prosenttia on käyttänyt julkisia terveyspalveluita viimeisen kolmen vuoden aikana. Pienituloisimmassa (alin tulokvintiili) vastaava osuus oli 89 prosenttia. Julkisten sosiaalipalveluiden käyttö on yleisintä kahdessa alimmassa tulokvintiilissä, joissa kolmannes on käyttänyt palveluja viimeisen kolmen vuoden aikana. Sosiaalipalvelujen on vähäisempää suurempituloisilla: ylimmän tulokvintiilin talouksista 12 prosenttia on käyttänyt julkisia sosiaalipalveluja viimeisen kolmen vuoden aikana.

88

61 90 prosenttia sosiaalipalveluita käyttäneistä vastasi kysymykseen siitä, mitä sosiaalipalveluita on käyttänyt.

Vastaajilta kysyttiin, miten tärkeinä he pitävät tällä hetkellä hyviä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita.62 Hyviä julkisia terveyspalveluita pitää tärkeinä tai erittäin tärkeinä valtaosa (84 %) täysi-ikäisistä suomalaista. Vain harvalle (6 %) hyvät julkiset terveyspalvelut ovat vain vähän tai ei lainkaan tärkeitä. Hyvät julkiset sosiaalipalvelut koetaan myös tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi (68 %) mutta harvemmin kuin terveyspalvelut. 16 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista on sitä mieltä, että hyvät julkiset sosiaalipalvelut ovat vain vähän tai ei lainkaan tärkeitä.

Hyviä julkisia terveyspalveluita pitävät useimmin tärkeinä tai erittäin tärkeinä eläkeläistaloudet (ks. seuraavat kuviot). Heille myös hyvät julkiset sosiaalipalvelut ovat useammin tärkeitä kuin vastaajille keskimäärin. Hyviä julkisia sosiaalipalveluita pitää kuitenkin tärkeimpänä yksinasuvat työttömät. Harvimmin hyviä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita pitäviä tärkeinä opiskelijatalouksiin kuuluvat vastaajat.

Hyvien julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkeänä pitämisen merkitys on hieman vähentynyt edelliseen Kansalaisbarometriin verrattuna. Kolme vuotta sitten 88 prosenttia piti hyviä julkisia terveyspalveluita ja 76 prosenttia hyviä julkisia sosiaali­ palveluita tärkeinä tai erittäin tärkeinä. Hyvien julkisten sosiaalipalveluiden tärkeänä pitäminen on siis laskenut enemmän. Kuten edellä kävi ilmi, vastaajilla oli ongelmia sosiaalipalveluiden hahmottamisessa, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa.

pa lv e lu t

Hyvät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut tärkeitä suomalaisille

Yksinasuva eläkeläinen Eläkeläistalous Yksinasuva työtön Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä, aikuistalous Työllinen lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Yksinasuva työllinen Työllinen aikuistalous Työttömyyttä, lapsiperhe Opiskelijatalous 0%

20%

40%

60%

80%

100%

ei lainkaan tai vain vähän tärkeä jonkin verran tärkeä tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 32. Hyvien julkisten terveyspalveluiden tärkeänä pitäminen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

62 Kysymykset hyvien julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkeydestä pyydettiin arvioimaan 10-portaisella asteikolla, jossa 1 oli ei lainkaan tärkeä ja 10 erittäin tärkeä. Analyysissä arvot luokiteltiin seuraavasti: 1–2 ei lainkaan tärkeä, 3–4 vain vähän tärkeä, 5–6 jonkin verran tärkeä, 7–8 tärkeä ja 9–10 erittäin tärkeä.

89

Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Eläkeläistalous Työttömyyttä, aikuistalous Työttömyyttä, lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Yksinasuva työllinen Työllinen lapsiperhe Työllinen aikuistalous Opiskelijatalous 0%

20%

40%

60%

80%

100%

ei lainkaan tai vain vähän tärkeä jonkin verran tärkeä tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 33. Hyvien julkisten sosiaalipalveluiden tärkeänä pitäminen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Vastaajilta kysyttiin myös, miten tärkeinä he näkevät julkisten palveluiden tarjoaman tuen oman hyvinvointinsa kannalta erikseen sekä sosiaali- että terveyspalveluista. Julkisia terveyspalveluita pitää tärkeinä tai erittäin tärkeinä oman hyvinvointinsa kannalta 67 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Sosiaalipalveluissa osuus on pienempi, 55 prosenttia. Jonkin verran tärkeinä pitäviä on molemmissa noin joka viides (20–22%). Terveyspalvelut ovat reilulle kymmenekselle (13 %) ja sosiaalipalvelut vajaalle neljännekselle (24 %) vain vähän tai ei lainkaan tärkeitä oman hyvinvoinnin kannalta. Sekä sosiaali- että terveyspalvelut ovat useammin tärkeitä tai erittäin tärkeitä hyvinvoinnin kannalta naisille kuin miehille. 75–84-vuotiaat kokevat palvelut useimmin tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi. Työikäisistä palveluja pitävät oman hyvinvointinsa kannalta useammin tärkeinä työttömät kuin työlliset. Sosiaalipalvelujen tarjoamaa tukea pitää tärkeimpänä pienituloiset ja terveyspalvelujen tarjoamaa tukea keskituloiset. Molemmissa suurituloisin viidennes pitää palveluja useimmin ei lainkaan tai vain vähän tärkeinä oman hyvinvointinsa kannalta.

Poikkileikkausvertailussa sekä sosiaali- että terveyspalveluiden tarjoaman tuen tärkeänä tai erittäin tärkeänä pitävien osuus oman hyvinvoinnin kannalta on laskenut yli kymmenellä prosenttiyksiköllä (ks. seuraava kuvio). Julkisia terveyspalveluita piti erittäin tärkeinä tai tärkeinä oman hyvinvointinsa kannalta 81 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaista vuonna 2008 ja 67 prosenttia vuonna 2011.

Sosiaalipalveluissa osuus oli 69 prosenttia vuonna 2008 ja 55 prosenttia kolme vuotta myöhemmin. Palveluiden tärkeänä pitäminen oman hyvinvoinnin kannalta on laskenut myös paneeliaineistossa: 48 prosentilla terveyspalveluissa ja 41

90

Sosiaalipalvelut

pa lv e lu t

prosentilla sosiaalipalveluissa. Alle kolmanneksella (29 %) paneeliaineiston vastaajista ei ole tapahtunut muutosta tässä asiassa.

2008 2011 Terveyspalvelut 2008 2011 0% ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

20%

40%

jonkin verran tärkeä

60%

80%

100%

tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 34. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaman tuen tärkeänä pitäminen oman hyvinvoinnin kannalta vuosina 2008 ja 2011 (poikkileikkaustarkastelu) (%).

Kaksi kolmesta uskoo sosiaali- ja terveyspalveluiden heikentyvän tulevaisuudessa Vastaajista 68 prosenttia katsoo, että julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut heikentyvät tulevaisuudessa. Alle 25-vuotiaat suhtautuvat väittämään keskimääräistä useammin neutraalisti tai ovat eri mieltä. Kotitalousrakennetta ja työelämätilannetta kuvaavan yhdistetyn tarkastelun perusteella keskimääräistä useammin sosiaalipalvelujen heikentymiseen uskovat lapsiperheet ja aikuistaloudet, joissa on työttömyyttä sekä eläkeläistaloudet. Vähiten heikentymiseen uskovat yksinasuvat työttömät. Tulokvintiileistä toiseksi alimpaan kuuluvat uskovat hieman keskimääräistä useammin palvelujen heikentymiseen kuin muut.

91

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili

3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili

KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 35. Mielipiteet julkiset sosiaalipalvelut heikentyvät tulevaisuudessa -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tulokvintiilien mukaan (%).

Julkisten terveyspalvelujen heikentymiseen tulevaisuudessa uskotaan yhtä usein kuin sosiaalipalvelujenkin heikentymiseen ja tulokset ovat taustamuuttujien mukaan samansuuntaisia kuin sosiaalipalveluissa.

92

pa lv e lu t

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 36. Mielipiteet julkiset terveyspalvelut heikentyvät tulevaisuudessa -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tulojen mukaan (%).

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaiseen saamiseen ei uskota laajasti Yli puolet (52 %) vastaajista katsoo, etteivät ihmiset ole yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa. Lähes 30 prosenttia näkee yhdenvertaisuuden toteutuvan. Pienituloisimmat uskovat hieman keskimääräistä harvemmin yhdenvertaisuuden toteutuvan kuin suurituloiset. Vastaajat, joiden kotitaloudessa on työttömyyttä, ovat keskimääräistä harvemmin samaa mieltä väittämästä yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tilastollisen kuntaryhmittelyn perusteella taajaan asutuissa kunnissa uskotaan yhdenvertaisuuden toteutumiseen hieman muita kuntatyyppejä useammin.

93

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe

Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 37. Mielipiteet ihmisten yhdenvertaisuus toteutuu sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisessa hyvin -väittämään sukupuolen, tulojen, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan (%).

Alle puolet kannattaa yksityisten yritysten hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa Vastaajista 45 prosenttia on samaa mieltä väittämän kanssa siitä, että yksityisiä yrityksiä tulisi hyödyntää aiempaa enemmän kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa. Vastaajista 27 prosenttia on eri mieltä väittämän kanssa ja 28 prosenttia suhtautuu siihen neutraalisti. Naiset kannattavat hieman miehiä useammin yksityisen palvelutuotannon laajempaa hyödyntämistä. Väestöryhmistä yksin­ asuvat eläkeläiset, työlliset aikuistaloudet ja työlliset lapsiperheet asettuvat hieman muita useammin väittämän kanssa samalle kannalle. Tulojen perusteella kannatuksessa ei ole suuria eroja, joskin alimmassa ja ylimmässä tulokvintiilissä kannatusta on muita enemmän. Tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaisesti tarkasteltuna eniten kannatusta yksityisen palvelutuotannon lisäämiselle on taajaan asutuissa kunnissa.

94

pa lv e lu t

Sukupuoli mies nainen Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 38. Mielipiteet yksityisiä yrityksiä tulisi hyödyntää aiempaa enemmän kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa -väittämästä sukupuolen, tulojen, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan (%).

Kaksi kolmesta pitää kuntansa sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinä – terveyspalveluiden viivästymisestä haittaa joka kolmannelle Valtaosa (62 %) täysi-ikäisistä suomalaisista kokee tällä hetkellä oman kotikuntansa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut hyviksi tai melko hyviksi (ks. seuraava kuvio).

Reilu kymmenesosa (12 %) kokee palvelut huonoiksi. Noin 88 prosenttia kokee siis palvelut vähintään kohtalaisiksi, eli palveluihin ollaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

Edelliseen Kansalaisbarometriin verrattuna arviot julkisista palveluista eivät ole juurikaan muuttuneet. Poikkileikkausvertailussa julkisia terveyspalveluita hyvinä tai melko hyvinä pitävien osuus on kasvanut noin kolmella prosenttiyksiköllä. Sosiaalipalveluiden kohdalla muutos on vielä vähäisempää.

95

Kunnan julkiset terveyspalvelut Kunnan julkiset sosiaalipalvelut Kunnan sosiaali- ja terveyspalv. saatavuus Kunnan sosiaali- ja terveyspalv. sijainti 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 39. Arviot kunnan julkisista sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden sijainnista (%).

Maakunnittain tarkasteltuna sosiaali- ja terveyspalveluihin olivat harvemmin tyytyväisiä Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa asuvat. Näissä maakunnissa asuvista vähintään 15 prosenttia piti alueensa sosiaali- ja terveyspalveluita huonoina tai melko huonoina. Tyytyväisimpiä oltiin puolestaan Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kanta-Hämeessä, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla, joissa alle 10 prosenttia arvioi alueensa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut huonoiksi tai melko huonoiksi.

Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaisesti tarkasteltuna tyytymättömimpiä alueensa julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin olivat aikuistaloudet ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä (ks. seuraava kuvio). Aikuistalouksista, joissa on työttömyyttä, vajaa neljännes (23 %) ja lapsiperheistä, joissa on työttömyyttä, vajaa viidennes (17 %) piti julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita huonoina tai melko huonoina. Sen sijaan yksinasuvat työttömät olivat selvästi harvemmin (8 %) tyytymättömiä palveluihin. Tyytyväisimpiä alueensa julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat puolestaan työlliset taloudet. Yksinasuvat työlliset taloudet pitävät useimmin palveluja vähintään kohtalaisina (94 %).

96

pa lv e lu t

Työllinen lapsiperhe Työllinen aikuistalous Yksinasuva työllinen Eläkeläistalous Yksinasuva eläkeläinen Yksinasuva työtön Opiskelijatalous Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal.

Työttömyyttä, lapsiperhe Työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä, aikuistalous 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 40. Tyytyväisyys oman alueen julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Suomalaisessa terveydenhuollossa olevat ongelmat näkyvät kansalaisbarometriaineistossa muun muassa siinä, että noin kolmannes (32 %) täysi-ikäisistä suomalaista kokee, että terveyspalveluiden viivästyminen on vaikeuttanut omaa tai kotitalouden jäsenen elämää vähintään vähän viimeisen kolmen vuoden aikana.

Terveyspalvelun viivästyminen on vaikeuttanut elämää viimeisen kolmen vuoden aikana paljon seitsemällä prosentilla kotitalouksista. Yli viidenneksessä (22 %) kotitalouksista terveyspalvelun jääminen kokonaan saamatta on vaikeuttanut elämää vähintään vähän. Viisi prosenttia vastaajista arvioi, että tarvitun terveyspalvelun jääminen saamatta on vaikeuttanut kotitalouden elämää paljon.

Saatavuus vaihtelee maan eri osissa 61 prosenttia suomalaisista kokee sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden hyväksi tai melko hyväksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta pidetään useammin huonona (16 %) kuin niiden sijaintia (8 %). Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta pidettiin keskimääräistä useammin huonona tai melko huonona PäijätHämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Keskimääräistä harvemmin huonoksi tai melko huonoksi palveluiden saatavuuden arvioivat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla asuvat vastaajat (ks. seuraava taulukko).

97

Taulukko 10. Arviot oman kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta maakunnittain (%).

Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

Huono 17 7 10 16 14 21 19 22 21 18 22 16 17 8 9 19 20 14 16

Kohtalainen 23 22 32 25 16 23 26 23 20 22 22 29 21 22 21 19 39 23 23

Hyvä 60 71 58 59 70 56 55 55 59 60 56 56 62 69 70 62 41 63 61

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen olivat kuntakoon mukaan tarkasteltuna useimmin tyytyväisiä alle 2 000 asukaan kunnissa ja harvimmin 2 000–5 999 asukkaan kunnissa asuvat. Palveluiden sijaintia piti useimmin hyvänä yli 100 000 asukkaan kunnissa asuvat, sillä 82 prosenttia arvioi sijainnin hyväksi tai melko hyväksi. Alle 2 000 asukkaan kunnissa oli lähes yhtä paljon (81 %) palvelujen sijaintia hyvänä pitäviä mutta useammin myös niitä, jotka pitävät palveluiden sijaintia huonona tai melko huonona (10 %).

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta63 pidettiin vuonna 2011 useammin kohtalaisena tai hyvänä ja harvemmin huonona kuin kolme vuotta aikaisemmin.

Jäljempänä käsitellään vielä erikseen koettuja muutoksia palveluissa, sillä näitä kysyttiin myös erikseen omassa kysymyspatterissa. Koetut muutokset palveluiden saatavuudessa näyttävät hieman erilaisilta tuon kysymyksen perusteella.

98

63 Vuoden 2009 Kansalaisbarometrissä kysyttiin arviota julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä ja vuonna 2011 saatavuudesta.

Sosiaalipalvelun tai -etuuden viivästyminen on vaikeuttanut kotitalouksien elämää harvemmin kuin terveyspalveluiden viivästyminen. Kuitenkin vajaa viidennes (17 %) kokee, että kotitalouden elämää on vaikeuttanut vähintään vähän sosiaalietuuden tai -palvelun viivästyminen. Viisi prosenttia arvioi viivästymisen vaikeuttaneen elämää paljon. Haetun sosiaalietuuden tai -palvelun jääminen saamatta on vaikeuttanut elämää 11 prosentilla kotitalouksista vähän ja kuudella prosentilla paljon.

Sosiaalietuuden tai -palvelun viivästyminen ja jääminen saamatta on vaikeuttanut elämää useammin pienituloisissa kotitalouksissa. Sama ilmiö näkyi terveyspalvelujen kohdalla mutta erot eivät olleet niissä yhtä suuret tuloilla verrattuna. Pienituloisimpien (alin tulokvintiili) kotitalouksien elämää saamatta jäänyt sosiaalietuus tai palvelu on vaikeuttanut vähintään vähän yli kolmanneksella (36 %) ja sosiaalipalvelun tai -etuuden viivästyminen vajaalla kolmanneksella (30 %).

pa lv e lu t

Sosiaalietuuksien tai -palveluiden saamatta jääminen vaikeuttanut pienituloisten elämää

Yli 600 000 täysi-ikäistä suomalaista arvioi omassa kotitaloudessa jäädyn ilman tarvittua palvelua tai apua viimeisen vuoden aikana

15 prosenttia vastaajista arvioi, että omassa kotitaloudessa on ollut viimeisen vuoden aikana palvelun tai avun tarve, johon ei ole saatu tarvittavaa apua. Väestötasolla tämä tarkoittaa yli 600 000 suomalaista, jotka kokevat näin. Jos kotitaloudessa on työttömyyttä, tarvittua palvelua tai apua ei ole saatu selvästi useammin (27 %).

Työttömyydestä kärsivistä talouksista aikuistalouksissa on jääty selvästi useammin (33 %) ilman tarvittua apua kuin lapsiperheissä, joissa on työttömyyttä (14 %). Lapsiperheistä työllisissä on jääty useammin ilman apua (19 %) kuin niissä, joissa on työttömyyttä (14 %) ja yksinhuoltajatalouksissa useammin (27 %) kuin kahden vanhemman lapsiperheissä (18 %). Opiskelijatalouksissa on harvimmin (4 %) ollut tilanne, jossa apua ei ole saatu.

Seuraavaksi tarkastellaan vastaajien kuvauksia siitä, millaista apua vaille he ovat jääneet.64 Vastaukset saamatta jääneistä palvelun- tai avuntarpeista jaettiin neljään luokkaan: terveyspalvelut, toimeentulo, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä omaishoito ja kotihoito.65

64 90 prosenttia ilman tarvittua apua tai palvelua jääneistä vastasi kysymykseen siitä, mistä avuntarpeesta oli kyse.

65 Koska samassa vastauksessa saatettiin mainita useampi asia, johon apua ei ole saatu, tulee mainituista osuuksista yli sata prosenttia.

99

Taulukko 11. Avun tai palvelun tarpeet, joihin ei itse tai kotitalouden jäsen ei ole saanut apua viimeisen kolmen vuoden aikana (% avovastausmaininnoista).

Terveyspalvelut Hammashoito Taloudellinen toimeentulo Mielenterveys- tai päihdeongelmat Kotona asuminen/selviytyminen Muut

% 65 13 9 5 3 21

Lähes kahdessa kolmesta vastauksesta mainittiin terveyspalvelun saamatta jääminen, joka oli selvästi yleisin vastaus. Näissä vastauksissa oli sekä terveyskeskukseen että erikoissairaanhoitoon pääsyyn liittyviä ongelmia. Usein vastaajat myös kirjoittivat, että ainoa keino saada tarvittavaa hoitoa on mennä yksityiselle lääkärille.

”” ”” ””

Omalääkärille ei saanut aikaa viikkokausiin, vaikka asia hankala ja kivulias.”

(Nainen, 48v.)

Asiantuntijalääkäreille pääsy kestää iäisyyden julkisella puolella.” (Mies, 61v.)

Sairastuin sydänvikaan, kaikki lääkärit mistä olen apua saanut on ollut yksityisiä.”

(Mies)

Usein saamatta jäänyt palvelun tarve liittyy hammashoitoon, joka mainittiin noin joka viidennessä terveydenhoitoon liittyvässä vastauksessa ja yli joka kymmenennessä (13 %) kaikista avovastauksista. Julkiseen hammashoitoon on monien mielestä aivan mahdotonta päästä.

””

Aikuisen on lähes mahdoton päästä kunnalliseen hammashoitoon; ainoa todellinen vaihtoehto on yksityiselle.” (Nainen, 46v.)

Lähes yksi kymmenestä mainitsi avovastauksessaan, että saamatta jäänyt palvelu tai apu liittyy taloudelliseen toimeentuloon. Usein kyse on saamatta jääneestä toimeentulotuesta mutta joukossa oli myös muita sosiaaliturvaetuuksia ja erilaisia elämäntilanteita, joissa jäädään ilman yhteiskunnan tukea.

”” ”” ””

Taloudellinen tila, johon ei saa apua. Päätös perustellaan epäoikeudenmukaisesti, vaikka todellisuudessa hätä on suuri.” (Mies, 21v.)

Työttömälle nuorelle ei kunnon sosiaaliturvaa. Saadulla olemattomalla avulla ei elä.”

(Nainen, 53v.)

Erittäin vaikea tulottomuuteen putoaminen.” (Nainen, 40v.)

Viidessä prosentissa vastauksista mainittiin saamatta jäänyt apu mielenterveys- tai päihdeongelmiin. Kolmessa prosentissa vastauksista tarvittu apu liittyi kotona asumiseen ja selviytymiseen, esimerkiksi omaishoitoon, omaishoidon tukeen ja vanhusten kotihoitoon.

100

Masennus, haettu apua monelta taholta mutta ei kuulu kenellekään ja sanotaan ettei kyseisessä pisteessä voida auttaa.” (Nainen, 29v.)

Hoidan omassa kodissani 90-vuotiasta äitiäni, mutta en saanut omaishoidontukea.”

(Nainen, 58v.)

pa lv e lu t

”” ””

Noin viidennes avun tarpeista jäi luokittelun ulkopuolelle. Joissakin vastauksissa kerrottiin yleisesti siitä, miten tarvittua apua ei saa yhdestä paikasta, vaan pitää mennä monen virkailijan kautta. Myös lastenhoitoapu, fysioterapia ja kuntoutus mainittiin joissakin vastauksissa.

Vastaajia pyydettiin toisessa avovastauksessa arvioimaan sitä, mistä vaikeus saada apua on johtunut.66 Taulukko 12. Arviot siitä, miksi ei ole saanut tarvittua palvelua tai apua viimeisen vuoden aikana (%).

Työntekijöitä ei ole tarpeeksi Työntekijöiden välinpitämättömyys Kunnalla liian vähän rahaa Oma tilanne ei vastaa kriteereitä Liian pitkät jonot/odotusaika palvelun saamiseksi Byrokratia/järjestelmän kankeus Ei osaa sanoa Muut

% 21 20 10 10 10 4 2 23

Joka viidennessä avovastauksessa syyksi kerrottiin se, että työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Useimmiten kyseessä olivat lääkärit tai hammaslääkärit.

””

Sanottiin suoraan: Liian vähän henkilökuntaa, liikaa tekemistä. Akuutitkin tapaukset joutuvat odottamaan”. (Nainen, 30v.)

Seuraavaksi yleisin syy oli työntekijöiden välinpitämättömyys, ymmärtämättömyys tai ammattitaidon puute. Myös kuntaa syytettiin välinpitämättömyydestä. Usein näissä vastauksissa kerrottiin tilanteista, joissa viranomaiset eivät ole ottaneet avun tarvetta tosissaan.

”” ””

Omaan napaansa tuijottava henkilökunta, ei pienintäkään halua palvella asiakkaita, näsäviisaita, täysin ammattitaidottomia.” (Mies, 65v.)

Ei otettu tyttären nielurisatulehdusta tosissaan ennen kuin oli tukehtua. 4kk antibioottikuuria ennen leikkausta Mehiläisessä.” (Mies, 54v.)

Yksi kymmenestä vastaajasta arveli, että apua ei saa, koska kunnalla on liian vähän rahaa. Laajemmin ajateltuna tämä liittyy liian vähäiseen työntekijämäärään mutta 66 86 prosenttia ilman tarvittua apua tai palvelua jääneistä vastasi kysymykseen siitä, mistä arvelee vaikeuden saada apua johtuneen.

101

näissä vastauksissa korostettiin nimenomaan kuntien rahavaikeuksia ja säästötoimia.

Osa myös arveli, että tarvittu apu olisi tullut liian kalliiksi ja siksi se jäi saamatta.

”” ””

Rahapula.” (Nainen, 34v.; nainen, 55v. ja nainen, 64v.)

Sairastapauksessa ei laiteta eteenpäin (raha).” (Mies, 60v.)

”” ””

Katsoivat, etten tarvitse kuntoutusta, vaikka työterveyslääkäri oli eri mieltä.

Anottiin uudestaan, en päässyt.” (Nainen, 50v.)

Täysi ymmärtämättömyys, mitä tilanteessa perheelle tapahtuu, ei tajuta mitä tapahtuu kun palkkatulo loppuu. Ei ole mahdollista elää toimeentulotuella, kaksi ihmistä 580e/kk! Yhteiskunta jättää heitteille!”

(Mies, 38v.)

Joka kymmenennessä avovastauksessa tuotiin esiin se, että oma tilanne ei vastaa asetettuja kriteereitä palvelun tai etuuden saamiselle. Osassa vastauksista mainittiin lainsäädäntö tai Kelan kriteerit. Myös toimeentulotukilaskelmissa käytetyt kriteerit tuloille ja menoille nähtiin epäoikeudenmukaisina. Muutama arveli, että on liian vanha saamaan tarvitsemaansa (terveys)palvelua.

Niin ikään yksi kymmenestä ilmoitti syyksi liian pitkät jonot tai odotusajat palvelun saamisessa.

”” ””

Tällä alueella on vain yksi toimintaterapeutti, ja nyt keväällä ensimmäisen ajan saa vasta syksyksi (jos nyt varaisi ajan).” (Nainen, 31v.)

Jonot ovat 6 kk pituiset.” (Nainen, 30v.)

Neljä prosenttia kysymykseen vastanneista arvioi syyksi byrokratian tai järjestelmän kankeuden. Osassa näistä vastauksista kerrottiin, miten palvelun antaminen ei kuulu yhdellekään taholle, jolloin asiakasta ”pompotellaan” paikasta toiseen. Palvelujärjestelmää moitittiin myös tehottomaksi. Kaksi prosenttia vastaajista kirjoitti, että ei osaa arvioida syytä siihen, miksi apua ei ole saatu. Lähes neljännes (23 %) avovastauksista jäi näiden luokittelujen ulkopuolelle, koska erilaisissa tilanteissa myös arvioidut syyt vaihtelevat paljon.

4.2 Asiakaslähtöisyyden toteutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa Sosiaali- ja terveyspalveluista kysyttiin myös arvioita palveluiden toteutumisesta asiakkaan näkökulmasta. Palveluiden eri osa-alueiden toimivuutta mittaavia kysymyksiä oli yhteensä 15. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että palveluiden toteutumiseen liittyy paljon tyytymättömyyttä varsinkin, kun verrataan melko hyvin tai hyvin ja melko huonosti tai huonosti -vastausten osuuksia. Jos mukaan otetaan palveluiden toteutumisen neutraaliksi arvioivat, havaitaan, että useimmat palveluihin liittyvät seikat toteutuvat useammin neutraalisti tai hyvin kuin huonosti tai ei lainkaan.

102

pa lv e lu t

Yksi vastausvaihtoehto oli ”en osaa sanoa/ei kokemusta”, jolloin tyytyväisyyttä voidaan tarkastella vain niiden osalta, joilla on kokemusta kyseisistä asioista.

Useimmin vastaajat osasivat arvioida tiedonsaantia olemassa olevista palveluista ja palvelun saamista riittävän nopeasti, joissa ”en osaa sanoa/ei kokemusta” -vastanneita oli vain noin kymmenes (11–12 %). Muissa kohdissa näitä vastauksia oli enemmän ja useissa vähintään noin neljäsosa ei osannut arvioida palveluiden ulottuvuuksien toteutumista.67 (Ks. liiteosio 4.)

Mahd. osallistua sotepalv. kehittämiseen Mahd. osall. oman/perheenj. palv.suunn. tekemiseen Oman/perheen palvelutarp. kartoittaminen sotepalv.

Mahd. valita haluamansa sotepalvelut Palv. ja etuuksien ymmärrettävät myönt.kriteerit Valitusmahd. tehdyistä päätöksistä Etuus- ja palv.päätösten nopea saaminen Palvelun saanti riittävän nopeasti Mahd. antaa palautetta kunnan sotepalv.

Päätösten ymmärrettävä kieli Tiedonsaanti kunnan sotepalv. muutoksista Mahd. saada ohjausta sotepalveluista Palvelut tukevat omaa hyvinvointia Tiedonsaanti olemassa olevista sotepalv.

Avun saanti tarvitsemassaan asiassa 0% 20% 40% 60% 80% 100% ei toteudu lainkaan

huonosti tai melko huonosti

neutraalisti

hyvin tai melko hyvin

Kuvio 41. Arviot julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta (%).

Mahdollisuus antaa palautetta ja osallistua palveluiden kehittämiseen koetaan huonoksi Täysi-ikäiset suomalaiset arvioivat omien ja läheistensä kokemusten perusteella, että asiakkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu huonosti. Osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyviä kysymyksiä oli kaksi: mahdollisuus osallistua sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen ja mahdollisuus antaa palautetta kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Näistä erityisesti ensiksi mainittu toteutuu asiakkaiden näkökulmasta huonosti. Mahdollisuus osallistua 67 Jäljempänä esitetyt osuudet siitä, miten hyvin tai huonosti palveluiden eri osa-alueet toteutuvat, on raportoitu vain niiden osalta, jotka ovat ottaneet kantaa kuhunkin kysymykseen. Jakaumista on siis poistettu ”en osaa sanoa/ei kokemusta” -vastaukset.

103

palveluiden kehittämiseen ei toteudu lainkaan melkein neljäsosan (24 %) mielestä ja huonosti tai melko huonosti peräti 59 prosentin mielestä. Kaikista palveluiden toteutumisen kysymyksistä tähän oltiin tyytymättömimpiä. Vain viisi prosenttia arvioi, että mahdollisuus osallistua palveluiden kehittämiseen toteutuu hyvin tai melko hyvin.

Asiakkaan mahdollisuuteen vaikuttaa palveluiden kehittämiseen liittyy oleellisesti myös mahdollisuus antaa palautetta. Vaikka tähän vastaajat eivät olleet yhtä tyytymättömiä kuin osallistumismahdollisuuksiin palveluiden kehittämisessä, suurempi osa arvioi palautteen antamisen toteutuvan huonosti tai ei lainkaan kuin hyvin. Jos mukaan otetaan neutraalisti suhtautuvat, kuva on hieman positiivisempi: yli puolet (57 %) arvioi mahdollisuuden palautteen antamiseen toteutuvan vähintään kohtalaisesti/neutraalisti.

Palveluiden hakemiseen liittyviin toimintatapoihin ollaan tyytymättömiä Asiakkaan näkökulmasta monet sosiaali- ja terveyspalveluiden saamiseen liittyvät toimintatavat ja hallinnolliset käytännöt toteutuvat huonosti. Tyytymättömyyttä esiintyi kohdissa etuus- ja palvelupäätösten nopea saaminen, palvelujen ja etuuksien avoimet ja ymmärrettävät myöntämiskriteerit, päätösten ymmärrettävä kieli sekä valitusmahdollisuudet tehdyistä päätöksistä. Nämä kaikki kohdat voidaan ymmärtää asiakkaan näkökulmasta palvelun hakemiseen ja vastaanottamiseen liittyviksi toimintatavoiksi, joiden huonosti toteutuminen on huolestuttavaa asiakaslähtöisyyden näkökulmasta.

Yli puolet niistä, jotka ottivat kantaa kyseisten asioiden toteutumiseen palveluissa, oli sitä mieltä, että palvelujen ja etuuksien ymmärrettävät myöntämiskriteerit, päätösten ymmärrettävä kieli ja etuus- ja palvelupäätösten nopea saaminen eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat huonosti julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Erityisesti palvelujen ja etuuksien myöntämiskriteereiden selkeydessä on ongelmia, sillä 62 prosentin mielestä ne eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat huonosti.

Valitusmahdollisuudet tehdyistä päätöksistä toteutuvat hieman paremmin mutta kuitenkin melkein joka toisen mielestä (48 %) ne eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat huonosti. Tämä kokemus on huolestuttavaa asiakkaiden oikeusturvan näkökulmasta. Ylipäätään ongelmallisena voidaan pitää sitä, että sosiaali- ja terveyshuollon etuuksiin ja palveluihin oikeutetut kansalaiset kokevat myöntämiskriteerit epäselviksi ja ymmärtävät saamiaan päätöksiä huonosti.

Palvelujen käyttäjät eivät saa tietoa ja neuvontaa tarpeeksi Tiedottamiseen liittyviä kysymyksiä oli palveluiden toteutumista koskevassa kysymyspatterissa kolme: tiedonsaanti olemassaolevista sosiaali- ja terveyspalveluista, tiedon-

104

pa lv e lu t

saanti kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuneista muutoksista sekä mahdollisuus saada ohjausta ja neuvontaa sosiaali- ja terveyspalveluista. Näistä parhaiten näyttäisi toteutuvan tiedonsaanti olemassaolevista palveluista, jota kuitenkin pitää huonosti tai ei lainkaan toteutuvana 36 prosenttia niistä, jotka osasivat arvioida kyseistä kohtaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että suurempi osa pitää kaikkia tiedottamiseen liittyviä kohtia huonosti tai ei lainkaan kuin hyvin toteutuneina.

Kuitenkin yli puolet on sitä mieltä, että tiedottaminen ja neuvonta toteutuvat vähintään kohtalaisesti.

Palvelutarpeiden kartoitus ja palvelusuunnitelman tekemiseen osallistuminen toteutuvat huonosti Yli joka kymmenes (11–13 %) kysymyksiin kantaa ottaneista oli sitä mieltä, että oman tai perheen tilanteen ja palvelutarpeiden huolellinen kartoittaminen sosiaalija terveyspalveluissa sekä mahdollisuus osallistua oman tai perheenjäsenen palveluja hoitosuunnitelman tekemiseen eivät toteudu lainkaan. Lisäksi huonosti toteutuvana näitä piti yli 40 prosenttia (41–42 %). Noin neljäsosan (23–25 %) mielestä palvelutarpeiden kartoitus ja palvelusuunnitelman tekemiseen osallistuminen toteutuvat hyvin.

Palvelut onnistuneet tukemaan käyttäjien hyvinvointia, vaikka palveluita ei usein saada riittävän nopeasti Selvä enemmistö (71 %) on sitä mieltä, että palvelut ovat onnistuneet vähintään kohtalaisesti tukemaan omaa hyvinvointia. Huonosti palvelut onnistuvat tässä neljäsosan (25 %) ja ei lainkaan vain harvan (4 %) mielestä. Hieman useammin oltiin tyytyväisiä kuin tyytymättömiä myös avun saantiin tarvitussa asiassa, jonka katsoi toteutuneen hyvin 36 prosenttia, kohtalaisesti 29 prosenttia, huonosti 32 prosenttia ja ei lainkaan kolme prosenttia. Vähintään kohtalaisesti apua saadaan siis enemmistön (65 %) mielestä.

Palveluiden saantinopeuteen ollaan kuitenkin tyytymättömiä, sillä riittävän nopea palveluiden saaminen toteutuu huonosti tai ei lainkaan yli puolen (54 %) mielestä. Neljäsosan mielestä palveluiden riittävän nopea saaminen toteutuu hyvin. Hieman useampi (34 %) oli tyytyväinen mahdollisuuteen valita haluamansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Vähintään kohtalaisena valinnanmahdollisuutta piti useampi (57 %) kuin huonona tai ei lainkaan toteutuvana (43 %). Kuitenkin melkein joka kymmenes (9 %) tähän kysymykseen kantaa ottaneista oli sitä mieltä, että valinnanmahdollisuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa lainkaan.

105

Mielikuvat palveluista todellisia kokemuksia huonompia Arvioita sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta tarkasteltiin vielä sen mukaan, onko vastaajan kotitaloudessa käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita vai ei. Kuten jo aiemmin tuli ilmi, 11 prosenttia kotitalouksista ei ole käyttänyt näitä palveluita viime vuosina lainkaan. Näissä kotitalouksissa asuvat vastaajat valitsivat useammin ”en osaa sanoa/ei kokemusta” -vaihtoehdon verrattuna niihin vastaajiin, joiden kotitaloudessa palveluja on käytetty. Tämä on odotettu tulos, sillä palveluja käyttävien on luonnollisesti helpompi arvioida niiden toimivuutta. Jos tarkastelusta jätetään nämä vastaukset pois ja tarkastellaan ainoastaan niitä vastaajia, jotka osasivat arvioida palveluita, havaitaan, että useassa kohdassa palveluita käyttäneet arvioivat niiden toteutuneen paremmin kuin ne, jotka eivät ole käyttäneet viimeisen kolmen vuoden aikana julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Osittain voi olla kyse ennakkoluuloista: jos ei ole käyttänyt palveluita, voi olla mielikuva esimerkiksi huonosta tiedonsaannista. Palvelujen riittävän nopea saanti ei toteudu lainkaan tai toteutuu useammin huonosti tai melko huonosti vastaajilla, joiden kotitalous ei ole käyttänyt palveluita viimeiseen kolmeen vuoteen. Myös ne kotitaloudet, joissa etuus tai palvelu on jäänyt saamatta tai viivästynyt,68 suhtautuvat muita negatiivisemmin kaikkiin kysyttyihin julkisten sosiaalija terveyspalveluiden toteutumisen osa-alueisiin.

Kansalaisten mielestä palveluiden toteutumisessa useammin puutteita kuin kuntien sosiaali- ja terveysjohdon mielestä Kansalaisbarometri 2011 -aineiston vastauksia verrattiin palveluiden toteutumisen osalta Sosiaalibarometri 2011 -tutkimuksessa selvitettyihin alan ammattilaisten mielipiteisiin (ks. seuraava kuvio ja liiteosio 4). Kansalaisten näkemyksiä palveluiden toteutumisesta päästiin näin vertaamaan kuntien sosiaalijohtajien, sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajien ja terveyskeskusten johtajien69 mielipiteisiin.

Kansalais- ja Sosiaalibarometrissä oli yhdeksän samaa sosiaalipalveluiden toteutumista koskevaa kysymystä.

Kansalaisten mielestä palveluiden toteutumisesta kysytyt seikat eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat huonosti useammin kuin sosiaali- ja terveysjohdon tai lautakuntien puheenjohtajien mielestä, kuten seuraavasta kuviosta voidaan nähdä. Poikkeuksen muodostaa mahdollisuus valita haluamansa palvelut,70 jonka toteutumisen

106

68 Mukaan otettiin vastaajat, joiden kotitalouden elämää on viimeisen kolmen vuoden aikana vaikeuttanut vähän tai paljon sosiaalietuuden tai -palvelun tai terveyspalvelun jääminen saamatta ja sosiaalietuuden tai -palvelun tai terveyspalvelun viivästyminen.

69 Kuntien sosiaalijohtajat ja terveyskeskusten johtajat arvioivat palveluiden toteutumista omilla toimialoillaan. Sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajat sekä Kansalaisbarometrin vastaajat arvioivat sekä sosiaali- että terveyspalveluita vastauksissaan.

70 Sosiaalibarometri 2011 -kyselyssä tämä oli muodossa ”asiakkaan valinnanvapaus”.

71 Näitä kolmea toimintatapoihin liittyvää kohtaa ei kysytty lainkaan terveyskeskusten johtajilta.

pa lv e lu t

alan ammattilaiset näkevät negatiivisempana kuin kansalaiset. Kuitenkin asiakkaan näkökulmasta mahdollisuus valita palvelut ei toteudu lainkaan (9 %) useammin kuin sosiaali- ja terveysjohdon (0 %) tai lautakuntien puheenjohtajien (2 %) mielestä.

Palveluiden hakemiseen liittyvät toimintatavat näyttävät asiakkaiden näkökulmasta selvästi negatiivisempina kuin sosiaalijohtajien ja lautakuntien puheenjohtajien mielestä.71 Palveluiden ja etuuksien avoimet ja ymmärrettävät myöntämis­ kriteerit toteutuvat hyvin eri tavalla asiakkaiden ja erityisesti sosiaalijohtajien mielestä. Kuntien sosiaalijohtajista vain 14 prosenttia oli sitä mieltä, että avoimet ja ymmärrettävät myöntämiskriteerit toteutuvat huonosti ja 86 prosenttia sitä mieltä, että ne toteutuvat kohtalaisesti tai hyvin. Palveluiden asiakkaiden mielestä ne eivät toteudu tai toteutuvat huonosti 63 prosentin mielestä ja hyvin tai kohtalaisesti 38 prosentin mielestä. Näkemykset poikkeavat siis merkittävästi toisistaan. Samoin mielipiteet eroavat siinä, onko päätösten kieli ymmärrettävää. Kansalaisista yli puolet on sitä mieltä, että päätösten ymmärrettävä kieli toteutuu huonosti (52 %), kun sosiaalijohtajista (15 %) ja lautakuntien puheenjohtajista (35 %) näin ajattelee selvästi harvempi. Saman ilmiö toistuu etuus- ja palvelupäätösten nopeassa saannissa, jonka yli puolet (56 %) kansalaisista kokee toteutuneen parhaimmillaankin melko huonosti, kun näin ajattelee joka kymmenes sosiaalijohtaja (10 %) ja reilu neljännes (27 %) lautakuntien puheenjohtajista.

Asiakkaiden tiedonsaanti olemassa olevista palveluista sekä mahdollisuus saada ohjausta ja neuvontaa palveluista toteutuvat kansalaisten mielestä huonommin kuin sosiaali- ja terveysjohdon mielestä. Sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajien mielipiteet olivat lähempänä kansalaisten mielipidettä. Erityisesti terveyskeskusjohtajat näkevät, että ohjaus ja neuvonta palveluihin toteutuu vain harvoin huonosti (13 %), kun kansalaisista näin ajattelee selvästi useampi (34 % huonosti tai ei lainkaan). Ero sosiaalijohtajiin ja lautakuntien puheenjohtajiin ei ole niin suuri mutta kansalaiset näkevät ohjauksen ja neuvonnan toteutuvan huonoiten. Sama koskee olemassa olevista palveluista tiedottamista, jossa erot eri ryhmien välillä ovat kuitenkin maltillisemmat.

Sekä palveluiden käyttäjät että sosiaali- ja terveysjohto ovat sitä mieltä, että asiakkaiden osallistuminen palvelujen kehittämiseen toteutuu huonosti. Kansalaiset ovat kuitenkin vahvimmin tätä mieltä, kun taas lautakuntien lievimmin. Kaikista ryhmistä selvästi yli puolet näkee asiakkaiden osallistumisen palveluiden kehittämiseen toteutuvan huonosti tai ei lainkaan, eli jonkinlainen yhteisymmärrys asiasta vallitsee.

Asiakkaan tilanteen huolellinen kartoittaminen ja mahdollisuus osallistua palvelu- ja hoitosuunnitelman tekemiseen toteutuvat asiakkaiden mielestä selvästi useammin huonosti tai ei lainkaan kuin sosiaali- ja terveysjohdon tai lautakuntien puheenjohtajien mielestä. Palveluiden käyttäjistä yli puolet (53–54 %) on sitä mieltä, että nämä toteutuvat huonosti tai ei lainkaan, kun alan ammattilaisista näin ajattelevien osuus

107

on asiakkaan tilanteen huolellisen kartoittamisen osalta enimmillään 15 prosenttia ja asiakkaan palvelu- ja hoitosuunnitelmien osallistumisen osalta enimmillään 33 prosenttia.

Asiakkaiden osallist. palvelujen kehittämiseen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan osallist. palvelu- ja hoitosuunn. tekem.

Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Ohjaus ja neuvonta palveluihin Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Palv. ja etuuksien avoimet ja ymmär. myöntämiskrit Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Päätösten selkeäkielisyys Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Tiedottaminen olemassa olevista palveluista Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan tilanteen ja tarpeiden huolell. kartoitt Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan valinnanvapaus Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Etuus- ja palvelupäätösten nopea saaminen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t

0% ei lainkaan

20%

huonosti/melko huonosti

40%

60%

kohtalaisesti

80%

100%

melko hyvin/hyvin

Kuvio 42. Kuntien sosiaalijohtajien, sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajien sekä terveyskeskusten johtajien (Sosiaalibarometri 2011) ja kansalaisten arviot julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta (%).

4.3 Koetut muutokset palveluissa Terveyspalveluiden saatavuus heikentynyt suomalaisten mielestä Seuraavaksi tarkastellaan suomalaisten arvioita siitä, onko sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana heikennystä vai parannusta.

Kantaa sai ottaa palveluiden etäisyyteen ja sijaintiin, saatavuuteen, laatuun ja henkilöstön osaamiseen erikseen terveyspalveluista ja sosiaalipalveluista.72

108

72 Vastausvaihtoehdot olivat ”heikentynyt”, ”heikentynyt vähän”, ”ei muutosta”, ”parantunut vähän”, ”parantunut” ja ”en osaa sanoa”.

73 Vuoden 2009 Kansalaisbarometrin aineisto kerättiin vuoden 2008 puolella. Tuolloin vastaajille esitettiin sama kysymys, eli heitä pyydettiin arvioimaan sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuneita muutoksia edellisen kolmen vuoden ajalta.

pa lv e lu t

Terveyspalveluissa tapahtuneiden muutosten arviointi oli vastaajille helpompaa kuin sosiaalipalveluiden. Terveyspalveluiden kohdalla 11–24 prosenttia ei osannut ottaa kantaa tapahtuneeseen muutokseen, kun vastaava osuus sosiaalipalvelujen kohdalla oli 38–54 prosenttia. Tämä kertoo osaltaan terveyspalveluiden enemmästä käytöstä mutta myös siitä, että sosiaalipalveluita on vaikeampi hahmottaa, kuten jo edellä tuli ilmi. Vaikeinta vastaajille oli arvioida henkilöstön osaamisessa tapahtuneita muutoksia ja helpointa palvelujen etäisyydessä ja sijainnissa tapahtuneita muutoksia.

Yleisesti ottaen useat olivat sitä mieltä, että muutosta ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut. Terveyspalveluiden kohdalla näin ajatteli vähimmillään 41 prosenttia kantaa ottaneista ja sosiaalipalveluiden kohdalla 30 prosenttia.

Vähiten muutosta on täysi-ikäisten suomalaisten mielestä tapahtunut palveluiden etäisyydessä ja sijainnissa, kuten seuraavasta kuviosta voidaan nähdä. Terveyspalveluiden saatavuus on huonontunut eniten, sillä 41 prosentin mielestä ne ovat heikenneet vähintään vähän. Sosiaalipalveluissa vastaava osuus oli 28 prosenttia, eli myös sosiaalipalveluiden saatavuus on heikentynyt mutta ei yhtä paljon kuin terveyspalveluiden. Henkilöstön osaaminen on parantunut kysytyistä asioista eniten mutta sekä sosiaali- että terveyspalveluiden kohdalla hieman suurempi osa on sitä mieltä, että henkilöstön osaaminen on heikentynyt kuin parantunut.

Kun verrataan tilannetta kolme vuotta sitten tehtyihin arvioihin, havaitaan, että vuosina 2009–2011 heikennystä palveluissa on suomalaisten mielestä tapahtunut enemmän kuin vuosina 2006–2008.73 Ainoa poikkeus tähän on terveyspalveluiden saatavuus, jonka arvioi heikenneen 45 prosenttia vuonna 2008 kantaa ottaneista, kun vuonna 2011 vastaava osuus oli 41 prosenttia. Suurin ero näyttäisi olevan sosiaalipalveluiden laadun kohdalla. Vuoden 2009 Kansalaisbarometrissä 19 prosenttia kantaa ottaneista arvioi sosiaalipalveluiden laadun heikenneen, kun vuoden 2011 vastaajista näin arvioi 25 prosenttia. Muissa kohdissa erot olivat pienempiä.

109

Terveyspalvelut etäisyys ja sijainti saatavuus laatu hlöstön osaaminen Sosiaalipalvelut etäisyys ja sijainti saatavuus laatu hlöstön osaaminen 0%

20%

40%

heikentynyt

60% ei muutosta

80%

100%

parantunut

Kuvio 43. Arviot oman kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta (%).

Maakuntavertailussa (ks. liiteosio 4) terveyspalveluiden etäisyyden ja sijainnin näkivät heikentyneen viimeisen kolmen vuoden aikana keskimääräistä useammin Etelä-Karjalan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan asukkaat. Keskimääräistä useammin terveyspalveluiden etäisyyden ja sijainnin näki pysyneen samana tai parantuneen Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjois-Savon ja Lapin vastaajat. Terveyspalveluiden saatavuus (ks. liiteosio 4) on vastaajien mielestä heikentynyt erityisesti Etelä-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Kainuussa. Kun kaikista vastaajista 11 prosenttia arvioi terveyspalveluiden saatavuuden parantuneen, selvästi useammin tätä mieltä oltiin Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa. Terveyspalveluiden laatu (ks. liiteosio 4) on vastaajien mielestä heikentynyt keskimääräistä useammin Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Terveyspalveluiden laadussa on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut parannusta keskimääräistä useammin Päijät-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa. Terveyspalveluiden henkilöstön osaaminen (liiteosio 4) on heikentynyt useimmin vastaajien mielestä Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Keski-Pohjanmaalla terveyspalveluiden henkilöstön osaamisessa nähdään keskimääräistä useammin parannusta.

Sosiaalipalveluiden etäisyydessä ja sijainnissa sekä saatavuudessa tapahtuneita muutoksia (liiteosio 4) voidaan myös tarkastella maakunnittain.74 Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla oltiin useammin sitä mieltä, että sosiaalipalveluiden etäisyydessä ja sijainnissa on tapahtunut heikennystä.

110

74 Sosiaalipalveluiden laadussa ja henkilöstön osaamisessa tapahtuneet muutokset eivät olleet maakunnittain tarkasteltuna tilastollisesti merkitseviä.

pa lv e lu t

Päinvastaisia mielipiteitä oli erityisesti Päijät-Hämeessä ja Lapissa. Sosiaalipalveluiden saatavuus on heikentynyt eniten Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa, jossa myös parannusta on tapahtunut keskimääräistä useammin. Useimmin sosiaalipalvelut ovat parantuneet lappilaisten mielestä.

Kunnan taloudellisen tilanteen muutosten, päättäjien tekemien valintojen ja palvelupisteiden lakkauttamisten nähdään heikentäneen eniten sosiaali- ja terveyspalveluita Vastaajat saivat vielä arvioida palveluista sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveyspalveluihin (laatuun, saavutettavuuteen jne.).

Arvioitavia tekijöitä oli yhteensä kymmenen, joihin oli annettu vastausvaihtoehdot ei koske kotikuntaani, heikentänyt sosiaali- ja terveyspalveluita, ei ole vaikuttanut, parantanut sosiaali- ja terveyspalveluita sekä en osaa sanoa. Tässä kysymyspatterissa oli paljon ei koske kotikuntaani ja en osaa sanoa -vastauksia. Valmisteilla oleva ja toteutettu kuntaliitos olivat kohtia, jotka useimmin eivät koskeneet vastaajien kotikuntaa (48–52 %). Muissa kysymyksissä ei koske kotikuntaani -vastauksia oli 4–22 prosenttia. Useimmin vastaajat eivät osanneet ottaa kantaa päättäjien tekemien valintojen (51 %) henkilöstössä tapahtuneiden muutosten (50 %), palveluiden yksityistämisen tai ulkoistamisen sekä kuntien keskinäisen yhteistyön lisääntymisen (45 %) vaikutuksiin. Kohdassa muu muutos, mikä kantaa ottaneita vastaajia oli hyvin vähän, sillä tässä kohdassa annetuista vastauksista en osaa sanoa (66 %) ja ei koske kotikuntaani (20 %) -vastausten osuudet olivat korkeat. Lisäksi kokonaan kysymykseen jätti vastaamatta 59 prosenttia kaikista kyselyyn vastanneista. Muissa kohdissa en osaa sanoa -vastauksia oli 25–42 prosenttia.

Seuraavaksi tarkastellaan suomalaisten mielipiteitä kysyttyjen asioiden vaikutuksesta sosiaali- ja terveyspalveluihin siten, että mukana ovat vain ne vastaajat, joiden kotikuntaa kysytyt asiat ovat koskeneet ja jotka ovat osanneet ottaa kantaa vaikutuksiin. Kuten seuraavasta kuviosta voidaan nähdä, kaikki kysytyt kohdat ovat aiheuttaneet useammin heikennystä kuin parannusta palveluihin kantaa ottaneiden vastaajien mielestä. Positiivisimmin nähtiin kuntien keskinäisen yhteistyön lisääntyminen ja palveluiden yksityistäminen tai ulkoistaminen, joka on reilun kymmeneksen (11–15 %) mielestä parantanut sosiaali- ja terveyspalveluita. Palveluiden yksityistäminen tai ulkoistaminen kuuluu toisaalta myös niihin kohtiin, joissa yli puolet (54 %) kantaa ottaneista näki vaikutuksen olevan päinvastainen, eli palveluissa on tapahtunut heidän mielestään heikennystä. Muita tällaisia kohtia ovat kunnan taloudellisen tilanteen muutokset (53 %), päättäjien tekemät valinnat (59 %), palvelupisteen lakkauttaminen (60 %) ja muu muutos (59 %), joissa siis selvästi yli puolet näkevät vaikutukset negatiivisina. Väestömäärittäin tarkasteltuna eniten heikennystä palveluihin on aiheuttanut kunnan taloudellisen tilanteen muutokset, sillä noin 1,2 miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista on tätä mieltä.

111

Vastaajat saivat vielä avovastauksessa mainita muita kunnissa tapahtuneita muutoksia ja arvioida sitä, miten ne ovat vaikuttaneet palveluihin. Suurin osa avovastauksissa mainituista asioista on vastaajien mielestä heikentänyt palveluita.

Näitä olivat työntekijöiden vähyys, palvelun lakkauttaminen ja sosiaali- ja terveyspiiriin liittyminen. Useissa avovastauksissa mainittiin asioita, joita oli kysytty jo lomakkeessa, kuten kunnan taloudellisen tilanteen muutokset. Palveluita parantaneina asioina mainittiin henkilökunnan lisääminen, sosiaali- ja terveyspiirin toiminnan aloittaminen ja uusi terveyskeskus.

Monissa kysytyissä kohdissa vastaajista vähintään puolet oli sitä mieltä, että vaikutusta palveluihin ei ole ollut. Näitä ovat valmisteilla oleva kuntaliitos (64 %), palvelupisteen sijainnissa tapahtuneet muutokset (52 %), toteutettu kuntaliitos (51 %) ja henkilöstössä tapahtuneet muutokset (50 %). Näistä kuitenkin palvelupisteiden sijainnissa tapahtuneet muutokset, toteutettu kuntaliitos ja henkilöstössä tapahtuneet muutokset ovat asioita, jotka ovat lähes yhtä usein aiheuttaneet heikennystä (44–46 %), eli vastaajat jakautuvat kahteen selvään ryhmään arvioidensa perusteella.

Kuntien kesk. yhteistyön lisääntyminen Palv. yksityistäminen/ulkoistaminen Toteutettu kuntaliitos Valmisteilla oleva kuntaliitos Palvelupisteen sijainnin muutokset Päättäjien tekemät valinnat Henkilöstössä tapaht. muutokset Muu muutos Kunnan taloud. tilanteen muutokset Palvelupisteen lakkauttaminen 0% heikentänyt

20%

40%

ei ole vaikuttanut

60%

80%

100%

parantanut

Kuvio 44. Arviot siitä, miten kunnissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveyspalveluihin (laatuun, saatavuuteen, saavutettavuuteen jne.) omassa kotikunnassa (%).

Maakunnittaisessa vertailussa löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, miten vastaajat näkivät kysytyt kunnissa tapahtuneet muutokset palveluiden kannalta.75 Keski-Suomen ja Kainuun maakunnat erottuivat siten, että niiden asukkaat näkivät monet tekijät useammin palveluja heikentäneinä.

112

75 Vastaajamäärät jäivät tässä vertailussa hyvin pieniksi, vaikka tulokset olivatkin tilastollisesti merkitseviä.

Edellisessä Kansalaisbarometrissä vastaajilta kysyttiin samoista palveluihin mahdollisesti vaikuttaneista seikoista lukuun ottamatta yhtä kohtaa (palvelupisteen lakkauttaminen), joten ajallinen vertailu on tässä kohtaa mahdollista.76 Vuoteen 2008 verrattuna useissa kohdissa on tapahtunut heikennystä enemmän. Erityisesti palveluiden yksityistäminen tai ulkoistaminen, toteutettu kuntaliitos, kuntien yhteistyön lisääntyminen ja valmisteilla oleva kuntaliitos nähtiin vuonna 2011 selvästi useammin heikentäneen sosiaali- ja terveyspalveluita, sillä näiden vastausten osuus oli lisääntynyt vähintään yhdeksällä prosenttiyksiköllä. Kunnan taloudellisen tilanteen muutokset ja henkilöstössä tapahtuneet muutokset ovat myös heikentäneet palveluita useammin vuonna 2011 kuin kolme vuotta aiemmin mutta ei yhtä selvästi. Päättäjien tekemien valintojen ja palvelupisteen sijainnissa tapahtuneiden muutosten nähtiin molempina tutkimusajankohtina vaikuttaneen hyvin samalla lailla (usein heikentävästi) palveluihin, eli muutosta näissä ei ole juurikaan tapahtunut.

76 Vertailussa jätettiin pois ”ei koske kotikuntaani” ja ”en osaa sanoa” -vastaukset.

pa lv e lu t

Muutosten kunnissa nähdään heikentäneen palveluita useammin kuin kolme vuotta sitten

113

5

YHTEISKUNTAAN KIINNITTYMINEN, OSALLISUUS JA OSALLISTUMINEN

w

Seuraavassa luodaan aluksi yleiskatsaus suomalaisten kokemuksiin omista vaikuttamismahdollisuuksistaan asuinympäristöön ja yhteiskuntaan. Koettuja vaikuttamismahdollisuuksia vasten tarkastellaan näkemyksiä siitä, miten tärkeänä pidetään omia mahdollisuuksia vaikuttaa omaa asuinympäristöä, kuntaa ja laajasti yhteiskuntaa koskeviin asioihin. Sen lisäksi tarkastellaan vaikuttamisen tapoja ja kohteita. Tämän jälkeen tarkastellaan luottamusta politiikkaan ja viranomaisiin sekä oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Lopuksi luodaan katsaus luottamuksen ja osallistumisen suhteesta hyvinvointiin.

5.1 Vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet 5.1.1 Vaikuttamismahdollisuudet asuinympäristöön ja yhteiskuntaan Lähes 1,5 miljoonaa suomalaista kokee vaikuttamismahdollisuutensa heikoiksi yhteiskunnallisissa asioissa Suomalaisista 39 prosenttia kokee mahdollisuutensa vaikuttaa omaa asuinympäristöä koskeviin asioihin hyviksi tai melko hyviksi ja 29 prosenttia huonoiksi tai melko huonoiksi. Suomalaisten mielipiteet vaikuttamismahdollisuuksista yhteiskunnallisiin asioihin ovat hieman kriittisemmät. Arviot jakautuvat melko tasaisesti hyviksi, kohtalaisiksi ja huonoiksi arvioineisiin. Vaikuttamismahdollisuuksiaan yhteiskunnallisiin asioihin pitää hyvinä tai melko hyvinä 36 prosenttia, huonoina tai melko huonoina 35 prosenttia ja kohtalaisina 29 prosenttia suomalaisista. (Ks. liiteosio 5.)

114

Vaikutusmahd. yhteiskunnallisiin asioihin 0% hyvä

melko hyvä

20%

40%

kohtalainen

60% melko huono

80%

100%

huono

Kuvio 45. Koetut vaikuttamismahdollisuudet (%).

Vaikuttamismahdollisuudet asuinympäristön asioihin koetaan parhaimpina pienissä, alle 5 000 asukkaan kunnissa ja heikoimpina suurissa, yli 40 000 asukkaan kunnissa. Pienten kuntien asukkaat pitävät asuinympäristön asioihin vaikuttamista myös tärkeämpänä kuin suurten kuntien asukkaat. Suuralueittain tarkasteltuna itäsuomalaiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan parhaiten asuinympäristönsä asioihin.

Vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnan asioihin arvioitiin melko yhteneväisesti erikokoisissa kunnissa. Kokemukset yhteiskunnan asioihin vaikuttamisesta ovat Itä- ja Etelä-Suomessa hieman muita suuralueita myönteisemmät.

Ikäryhmätarkastelun mukaan vaikuttamismahdollisuuksiaan heikoimpina kokonaisuudessaan pitävät yli 75-vuotiaat, joista noin puolet pitää vaikuttamismahdollisuuksiaan asuinympäristön ja yhteiskunnan asioihin huonoina. Työelämätilanteista heikoimmat arviot omista vaikuttamismahdollisuuksistaan antoivat eläkeläiset ja työttömät. Parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan asuinympäristöön on työssäkäyvillä ja yhteiskunnallisiin asioihin opiskelijoilla. Tyytymättömyys omia vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan on suurinta niillä ihmisillä, joilla on vakavia terveydellisiä, taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia. Vaikuttamismahdollisuudet arvioidaan hyviksi silloin kun luottamus valtakunnalliseen ja kunnalliseen politiikkaan ja näillä areenoilla toimiviin päättäjiin ovat vahvoja.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Vaikutusmahd. omaan asuinympäristöön

Yhä harvempi suomalainen kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan asuinympäristöönsä Poikkileikkausaineistolla tarkasteltuna koetut vaikuttamismahdollisuudet asuinympäristön asioihin ovat heikentyneet vuodesta 2008 vuoteen 2011. Hyvinä tai melko hyvinä vaikuttamismahdollisuuksiaan pitävien osuus on vähentynyt 10 prosenttiyksiköllä eli 49 prosentista 39 prosenttiin. Samanaikaisesti huonoina tai melko huonoina vaikuttamismahdollisuuksiaan pitävien osuus on kasvanut viidellä prosenttiyksiköllä, 29 prosenttiin.

Paneeliaineisto vahvistaa poikkileikkausaineistolla muodostunutta kuvaa. Paneeliaineistolla tarkasteltuna yli puolella (52 %) kyselyihin vastanneista koetut vaikuttamismahdollisuudet ovat heikentyneet kolmen vuoden aikana. Vastaavana aikana 28 prosentilla vaikuttamismahdollisuudet omaan asuinympäristöön ovat parantuneet.

115

Kohennusta on tapahtunut erityisesti nuorten aikuisten tilanteessa. Viidesosalla koetuissa vaikuttamismahdollisuuksissa ei ole tapahtunut muutosta vuodesta 2008 vuoteen 2011.

Vaikutusmahd. omaan asuinympäristöön Vaikutusmahd.yhteiskunnallisissa asioissa 100 80

60

40

20

HEIKENTYNYT heikentynyt hieman parantunut hieman

0 %

heikentynyt jonkin verran parantunut jonkin verran

20

40

60

80 100

PARANTUNUT heikentynyt paljon parantunut paljon

Kuvio 46. Muutos ihmisten koetuissa vaikuttamismahdollisuuksissa paneeliaineistolla tarkasteltuna (%).77

Poikkileikkausaineistolla tarkasteltuna yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kokonaisarvioissa kolmen viime vuoden aikana. Paneeliaineiston mukaan arvioissa on tapahtunut muutosta väestön sisällä.

Noin 40 prosentilla koetut vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnallisiin asioihin ovat heikentyneet ja yhtä suurella osalla vastaavasti parantuneet.

Vaikuttamismahdollisuudet eivät toteudu toivotulla tavalla Suomalaisista selvä enemmistö pitää tärkeänä mahdollisuuksiaan vaikuttaa asuinympäristöönsä, asuinkuntaansa ja koko yhteiskuntaan. Suomalaiset pitävät erityisen tärkeänä mahdollisuuksia vaikuttaa oman asuinympäristön asioihin. Asuinympäristöön vaikuttamista erittäin tärkeänä pitää lähes neljäsosa ja tärkeänä 40 prosenttia suomalaisista. Jokseenkin tärkeäksi sen kokee viidesosa ja vähän tai ei lainkaan 15 prosenttia. (Ks. liiteosio 5.)

116

77 Arvioissa tapahtunutta muutosta on tarkasteltu paneeliasetelmalla, jossa vastaajina ovat samat henkilöt kahtena eri poikkileikkausvuotena (2008 ja 2011). Vaikuttamismahdollisuuksia tiedusteltiin 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Kuviossa esitetty muutostilanne on luokiteltu kolmeen luokkaan: parantunut/heikentynyt hieman (10-portaisella asteikolla on tapahtunut 1 pykälän muutos), parantunut/heikentynyt jonkin verran (kahden pykälän muutos) ja parantunut/heikentynyt paljon (kolmen tai useamman pykälän muutos) Kuviosta puuttuu luokka, jossa arviot ovat pysyneet samoina tarkasteluaikana. Noin viidesosalla arviot vaikuttamismahdollisuuksistaan ovat pysyneet ennallaan.

Mahd. vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin Mahd. vaikuttaa omaa kuntaa koskeviin asioihin 0% erittäin tärkeä

tärkeä

jonkin verran tärkeä

20%

40%

vain vähän tärkeä

60%

80%

100%

ei lainkaan tärkeä

Kuvio 47. Vaikuttamismahdollisuuksien merkitys omassa elämässä (%).

Mahdollisuuksia vaikuttaa omaa kuntaa koskeviin asioihin ja laajemmin yhteiskunnallisiin asioihin pidetään lähes yhtä tärkeinä oman elämän kannalta. Niitä erittäin tärkeinä pitää lähes viidesosa ja tärkeinä noin 40 prosenttia suomalaisista.

Omaan kuntaan ja yhteiskuntaan vaikuttaminen ei näyttäydy merkittävänä asiana noin viidesosalle suomalaisista.

Valtaosa suomalaisista pitää tärkeänä sitä, että voivat vaikuttaa laajasti omaa kuntaa koskeviin asioihin. Lähes yhtä laajasti arvostetaan osallistumismahdollisuuksia kunnan palvelujen kehittämiseen. Osallistumista kunnan palvelujen kehittämistä tärkeänä tai melko tärkeänä pitää 52 prosenttia suomalaisista. Kohtalaisen tärkeänä sitä pitää neljäsosa ja ei lainkaan tai vähän vajaa neljäsosa (23 %) suomalaisista.

Suomalaisten arvostus omia vaikuttamismahdollisuuksiaan kohtaan on pysynyt lähes samalla korkealla tasolla vuodesta 2008 vuoteen 2011. Poikkileikkaustarkastelun mukaan pientä muutosta asenteissa on havaittavissa asuinympäristöön vaikuttamisessa, jota tärkeänä pitävien määrä on vähentynyt 70 prosentista 64 prosenttiin kolmen vuoden aikana.

Paneeliaineiston mukaan vaikuttamismahdollisuuksiaan asuinympäristön, kunnan ja yhteiskunnan asioihin tärkeinä pitävien osuus on hieman useammin vähentynyt kuin lisääntynyt. Arvostuksessa on tapahtunut selkeää kohennusta alle viidesosalla ja selkeää heikennystä noin neljäsosalla vastaajista.78 Arviot ovat säilyneet ennallaan tai lähes ennallaan noin 60 prosentilla paneeliaineiston vastaajista.79 Kokemukset omista mahdollisuuksista osallistua kunnan palvelujen kehittämiseen ovat säilyneet ennallaan tai lähes ennallaan 56 prosentilla vastaajista, kohentuneet 22 prosentilla ja heikentyneet 22 prosentilla kolmen vuoden aikana.

Suomalaisista selvästi yli puolella todelliset vaikuttamismahdollisuudet asuinympäristöön (59 %) ja yhteiskuntaan (58 %) toteutuvat joko selvästi tai hieman arvostukseen nähden heikommin. Vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat odotuksiin 78 Muutos määritellään suureksi tai melko suureksi silloin, kun arvioissa on tapahtunut yli yhden yksikön muutos. Merkitys on vahvistunut selvästi asuinympäristön asioihin vaikuttamisessa 14 prosentilla, kunnan asioihin 16 prosentilla ja yhteiskunnan asioihin 19 prosentilla paneeliaineiston vastaajista. Merkitys on heikentynyt selvästi asuinympäristön asioihin vaikuttamisessa 24 prosentilla, kunnan asioihin 26 prosentilla ja yhteiskunnan asioihin 26 prosentilla paneeliaineiston vastaajista.

79 Muutos on ollut vähäinen kun arvioissa on tapahtunut yhden yksikön muutos. Merkitys on pysynyt lähes ennallaan asuinympäristön asioihin vaikuttamisessa 62 prosentilla, kunnan asioihin 58 prosentilla ja yhteiskunnan asioihin 55 prosentilla paneeliaineiston vastaajista.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Mahd. vaikuttaa omaan asuinympäristöön

117

nähden heikoiten erityisesti niillä, joilla on vakavia ongelmia kokonaishyvinvoinnissa, psyykkisessä ja fyysisessä terveydentilassa, taloudellisessa tilanteessa ja sosiaalisissa suhteissa. Heistä noin kolme neljästä kokee vaikuttamismahdollisuutensa asuinympäristön ja yhteiskunnan asioihin omiin odotuksiin nähden huonoina.

Vaikuttamismahdollisuudet eivät usein vastaa nykyodotuksia silloin, kun luottamus politiikkaa kohtaan on heikko.

Äänestämisen arvostus heikkenee hyvinvoinnin heikkenemisen myötä Äänestämistä pidetään tärkeänä, mutta sitä ei pidetä kuitenkaan tehokkaana tapana vaikuttaa asioihin (Siltaniemi ym. 2008). Suomalaisten asenteet äänestämistä kohtaan ovat myönteiset. Suomalaisista 81 prosenttia pitää äänestämistä erittäin tärkeänä tai tärkeänä. Lähes kymmenesosa ei arvosta äänestämistä juuri lainkaan ja yhtä suuri osa pitää sen merkitystä kohtalaisena. Äänestämisen arvostus vahvistuu selvästi iän myötä. Kielteisimmin äänestämiseen suhtautuvat alle 25-vuotiaat ja työttömät ja myönteisimmin yli 64-vuotiaat. Alle 25-vuotiaista 70 prosenttia ja yli 64-vuotiaista lähes 90 prosenttia pitää äänestämistä tärkeänä asiana. Naiset (84 %) pitävät äänestämistä hieman miehiä tärkeämpänä (78 %). Äänestämisen arvostus on hieman heikompaa niillä, joiden elämäntilanteessa on hyvinvoinnin pulmia.

Vahva luottamus politiikkaan lujittaa myös ihmisten kokemuksia äänestämisen tärkeydestä. Äänestämistä arvostavat eniten ne, jotka ovat äänestäneet edellisissä kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ja vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänestäneistä lähes 90 prosenttia pitää äänestämistä tärkeänä asiana. Myös äänestämättä jättäneissä on osa niitä, jotka pitävät äänestämistä tärkeänä. Eduskuntavaaleissa äänestämättä jättäneistä kolmasosa (35 %) ja kunnallisvaaleissa äänestämättä jättäneistä runsas puolet (55 %) pitää äänestämistä tärkeänä asiana.

Poikkileikkaustarkastelun mukaan äänestämisen arvostus ei ole muuttunut kolmen vuoden aikana. Paneeliaineiston mukaan 72 prosentilla vastanneista arviot äänestämisen tärkeydestä eivät ole muuttuneet lainkaan tai ne ovat olleet vähäisiä vuodesta 2008 vuoteen 2011. Kymmenesosalla arvostus on laskenut ja 18 prosentilla kohentunut tarkasteluaikana.

118

Kyselyihin vastaamisella, kulutustottumusten muutoksilla ja rahalahjoituksilla pyritään vaikuttamaan eniten Kyselyn avulla kartoitettiin vastaajien osallistumis- ja vaikuttamisaktiivisuutta vastaushetkeä edeltäneen kolmen vuoden aikana eli vuosina 2008–2011. Vaikuttamisen ja osallistumisen tapoja on paljon. Tässä tarkastelussa osallistumista kartoitetaan kysymyspatteristolla, joka kattaa 29 eri osallistumis- ja vaikuttamistapaa. Näiden lisäksi kyselyyn vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa jokin muu heidän käyttämänsä osallistumismuoto. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, ettei kaikilla ole mahdollisuuksia käyttää esitettyjä vaikuttamis- ja osallistumiskanavia omasta elämäntilanteesta johtuen.80 Seuraavaan kuvioon ja liiteosioon 5 on koottu tulokset suomalaisten osallistumis- ja vaikuttamistapojen käytöstä.

Suomalaisista lähes kaikki (98 %) on vaikuttanut joko satunnaisesti tai useita kertoja kolmen viime vuoden aikana. Kaksi prosenttia ei ole osallistunut lainkaan mihinkään kysyttyyn toimintaan. Vähintään yhtä vaikuttamistapaa on käyttänyt useita kertoja 70 prosenttia suomalaisista. Suomalaiset ovat käyttäneet keskimäärin yhdeksää erilaista vaikuttamismuotoa kolmen vuoden aikana. Työttömyyttä kohdanneet kotitaloudet käyttävät erilaisia vaikuttamisen tapoja työssäkäyviä harvemmin. Eniten passiivisuutta on havaittavissa yksin asuvissa työttömissä. Naiset ja 56–65-vuotiaat ovat aktiivisimpia vaikuttajia. Osallistuminen vähenee selvästi 65 ikävuoden jälkeen. Tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan tarkasteltuna maaseutumaisissa kunnissa vaikuttaminen on hieman yleisempää kuin taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa.

Yleisin osallistumisen ja vaikuttamisen keino on tuoda esille omia näkemyksiä erilaisten kyselyjen kautta. Suomalaisista 82 prosenttia kertoi vastanneensa asukas- ja käyttäjäkyselyihin kolmen viime vuoden aikana. Kuntalaiskyselyihin on vastannut yli puolet (55 %) suomalaisista.

Toiseksi yleisin vaikuttamisen muoto on auttaa hädässä olevia ja apua tarvitsevia antamalla rahaa valtakunnalliseen tai globaaliin kampanjaan. Kolmen vuoden aikana rahalahjoituksia on antanut satunnaisesti yli puolet (53 %) ja useita kertoja runsas viidesosa (22 %) suomalaisista. Rahalahjoitukset paikallisiin kampanjoihin ovat myös melko yleisiä: 61 prosenttia suomalaisista on antanut rahaa hyväntekeväisyyteen omalla alueellaan kolmen viime vuoden aikana. Rahalahjoitusten lisäksi muiden ihmisten elämää on haluttu tukea osallistumalla lähimmäis- tai muuhun vastaavaan auttamistyöhön. Auttamistyötä on tarjonnut 44 prosenttia suomalaisista. Oman lähiympäristön tärkeydestä kertoo myös se, että yli puolet (56 %) suomalaisista on tehnyt talkootyötä oman lähiympäristönsä hyväksi.

80 Elämäntilanne määrittelee joiltakin osin vaikuttamismuodon käyttöä. Vanhempainiltoihin osallistuminen on yhteydessä perhetilanteeseen, taloyhtiöiden toimintaan osallistuminen asumismuotoon ja työpaikalla tehdyt aloitteet työssäkäyntiin.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

5.1.2 Vaikuttamisen tavat ja kohteet

119

Vastannut asukas-/käyttäjäkyselyyn Antanut rahaa valtak./globaaliin kampanjaan Muuttanut osto- tai kul.tapoja aatteell. syistä Antanut rahaa johonkin paikalliseen kampanjaan Osallistunut talkootyöhön lähiympäristön hyväksi Vastannut kuntalaiskyselyyn Tehnyt aloitteita työpaikalla Osallistunut lähimmäis- tmv auttamistyöhön Allekirjoittanut/kerännyt nimiä vetoomukseen Osallistunut taloyhtiön/talotoimikunnan kokouksiin Pyrkinyt vaik. paikall. tai valtak. päätöksentek.

Osallistunut päiväk./koulun vanhempainiltaan Pyrkinyt vaikuttamaan järj./yhdistysten kautta Tehnyt aloitteita taloyhtiölle tai as.yhdistyk.

Osall. johonkin valtak./globaaliin kampanjaan Osallistunut paikalliseen kampanjaan Osall. kunnan järjestämiin kuulemistilaisuuksiin Ottanut yhteyttä kunnan luottamushenkilöön Osallistunut kunnanosa-/kylätoimikuntaan Ottanut yhteyttä kunnan johtavaan viranhaltijaan Tehnyt kantelun, valituksen tai oikaisuvaatimuksen Nostanut asioita julkiseen keskusteluun Osallistunut yhden asian liikkeen toimintaan Kirjoittanut yleisönosastokirjoituksen Osallistunut kansalaisliikkeen toimintaan Tehnyt tai jakanut mielipidelehtisiä (palkatta) Toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä Osallistunut mielenosoitukseen Tehnyt kuntalaisaloitteen Muu 0% ei koskaan

20%

40%

satunnaisesti

60%

80%

100%

useita kertoja

Kuvio 48. Osallistumis- ja vaikuttamistapojen käyttö kolmen viime vuoden aikana (%).

Arjen kulutustottumuksilla on suuri vaikutus yhteiskuntaan. Yksittäisistä osallistumisen muodoista kulutustapojen muuttaminen on kolmanneksi yleisin tapa vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. 69 prosenttia suomalaisista on muuttanut osto- tai kulutustapojaan ympäristönsuojelullisten tai muiden aatteellisten syiden vuoksi.

Monet suomalaiset pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti erilaisten järjestöjen, yhden asian liikkeiden, kansalaisliikkeiden tai kampanjoiden kautta. Lähes kolmasosa on vaikuttanut järjestöjen (31 %), valtakunnallisten/globaalien (30 %) tai paikallisten (30 %) kampanjoiden kautta. Yhden asian liikkeen kautta on vaikuttanut 18 prosenttia ja kansalaisliikkeen 13 prosenttia suomalaisista.

Suomalaisista 41 prosenttia on ottanut suoraan yhteyttä päättäjiin itselle tärkeissä asioissa kolmen viime vuoden aikana. Kunnan luottamushenkilöön yhteyttä otti neljäsosa (25 %) ja kunnan johtavaan viranhaltijaan lähes neljäsosa (23 %) suomalaisista. Kunnallisiin luottamustehtäviin osallistui yhdeksän prosenttia suomalaisista. Kunnan järjestämiin kuntalaisiltoihin ja kuulemistilaisuuksiin on osallistunut vajaa kolmannes (29 %) suomalaisista. Kunnanosa- tai kylätoimikuntien toiminnassa on ollut mukana vajaa neljännes. Kuntalaisaloitteiden teko on selvästi vähiten käytetty vaikuttamismuoto, jota on käyttänyt viisi prosenttia suomalaisista.

120

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Yli puolet suomalaisista (59 %) on pyrkinyt vaikuttamaan asenteisiin ja asioihin erilaisin kirjallisin dokumentein mm. lehtikirjoituksilla, vetoomuksilla, kanteluilla ja mielipidelehtisillä. 44 prosenttia suomalaisista on allekirjoittanut tai kerännyt nimiä päättäjille tehtäviin vetoomuksiin, noin viidesosa on kirjoittanut yleisöosastokirjoituksia ja yhtä suuri osa on tehnyt kirjallisen valituksen tai oikaisuvaatimuksen.

Kymmenesosa on tehnyt tai jakanut mielipidelehtisiä.

Työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa ja taloyhtiöissä vaikuttaminen on melko yleistä. Suomalaisista 41 prosenttia on osallistunut taloyhtiön kokouksiin. Runsas kolmasosa suomalaisista osallistuu päiväkodin tai koulun vanhempainiltaan tai vastaavaan, joissa perheillä on mahdollisuus vaikuttaa joiltakin osin omaa lastaan koskeviin asioihin.

Aloitteita tehdään selvästi eniten työpaikoilla (53 %), taloyhtiöissä ja asukasyhdistyksissä (30 %). Aloitteita tehdään selvästi harvemmin kunnissa (5 %). Kuntalaisaloitteiden lisäksi selvästi vähiten on pyritty vaikuttamaan mielenosoitusten kautta.

Mielenosoituksiin on osallistunut kolmen viime vuoden aikana kahdeksan prosenttia suomalaisista.

Aiempien tutkimusten mukaan osallistumisaktiivisuus on suurinta pienissä kunnissa (esim. Siltaniemi ym. 2008; Pekola-Sjöblom 2006). Lisäksi osallistuminen näyttää kasautuvan usein tietylle väestönosalle, jota luonnehtii usein hyväosaisuus (emt.). Myös muiden kyselyjen mukaan vaikuttamistavoista yleisimmät ovat olleet erilaiset kyselyt ja vastaavasti vähiten on tehty kuntalaisaloitteita ja osallistuttu mielenosoituksiin. Tässä kyselyssä uusina vaikuttamisen muotoina tiedusteltiin erilaisten lahjoitusten, kampanjoiden ja auttamisen avulla vaikuttamisesta, joita käytetään runsaasti.

Osallistuminen on usein intensiivistä taloyhtiöön, lasten päiväkotiin tai kouluun liittyvissä asioissa. Lapsiperheiden vastaajista 58 prosenttia on osallistunut useita kertoja vanhempainiltoihin, viidesosa satunnaisesti ja viidesosa ei lainkaan. Lisäksi suomalaiset antavat usein rahalahjoituksia valtakunnallisiin ja globaaleihin kampanjoihin sekä muuttavat aktiivisesti omia kulutustapojaan aatteellisten syiden vuoksi.

Neljäsosa suomalaisista valmiita vaikuttamaan epäkohtiin Tällä hetkellä lähes viidesosa (18 %) suomalaisista on valmis vaikuttamaan asioiden valmisteluun tai päätöksentekoon omassa kunnassa tai laajemmin. Eniten vaikuttamishalukkuudesta kertoivat alle 65-vuotiaat. Vaikuttamisen tarve on lähes yhtä laajaa hyvinvointinsa eri ulottuvuudet hyväksi ja huonoksi arvioivilla.

Avokysymyksellä tiedusteltiin vastaajilta lähemmin sitä, minkä asian puolesta he ovat valmiita vaikuttamaan tällä hetkellä. Suomalaisista suuri osa on valmis vaikuttamaan oman alueensa terveyspalveluihin. Terveyspalvelujen heikko saatavuus ja joissakin tapauksissa terveyskeskuksen lakkauttaminen herättävät monissa vastaajissa

121

turhautumista. Terveyspalveluista tuotiin esille yleislääkäripalveluissa, hammaslääkäripalveluissa, päivystyspalveluissa ja mielenterveyspalveluissa ilmenevät puutteet, joiden puolesta oltiin valmiita vaikuttamaan.

”” ”” ”” ””

Terveyskeskusten lopettaminen lähialueelta. Matkat pitenevät, linja-autot ei kulje.

Kallistuu lääkärillä käynti.” (Nainen, 74v.)

Terveyspalveluiden uudelleenjärjestäminen. Kunnan tulee ne itse tuottaa, eikä ulkoistaa, koska se maksaa.” (Mies, 58v.)

Terveyskeskuksen palveluiden, vuodeosaston, vanhainkodin ja lukion säilyttäminen kuntaliitoksen tuomien lakkautusuhkien alla.” (Nainen, 55v.)

Terveyskeskustoiminta takaisin samaan malliin. Lähikeskukseen kuten ennen kuntaliitosta. Alueella paljon lapsiperheitä ja vanhuksia.” (Nainen, 58v.)

Toiseksi eniten ollaan valmiita puolustamaan vanhusten asemaa ja palveluja. Vanhusten lisäksi lasten ja nuorten tilanteeseen toivotaan kohennusta kiinnittämällä huomiota lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin, palveluihin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nuorille toivotaan väyliä työelämään ja koulutukseen. Lisäksi osa vastaajista otti kantaa sosiaaliturvan niukkuuteen.

”” ”” ”” ””

Ikäihmisten auttaminen kotona asumiseen ja sinne tuleva apu on turvattava!”

(Nainen, 72v.)

Nuorten päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon.” (Nainen, 26v.)

Työttömyys, lapsiperheiden niukka toimeentulo. Päihdeongelmat huonossa hoidossa, mielenterveyspotilaat.” (Nainen, 58v.)

Nuorten ja lasten kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa.” (Nainen, 58v.)

Rakentamiseen, kaavoitukseen, jätehuoltoon ja liikennejärjestelyihin liittyvät asiat ovat monille suomalaisille tärkeitä. Asumisen viihtyisyys ja asioiden toimivuus ovat tärkeitä tekijöitä omalla asuinalueella. Muutamia huomioita nostettiin esille harvaan asuttujen alueiden kehittämisen tarpeellisuudesta.

”” ”” ”” ”” ””

Järjettömän pilvenpiirtäjän rakentamiseen pikkuiseen kaupunkiin.” (Nainen, 73v.)

Asuinalueemme viihtyisyyteen.” (Nainen, 42v.)

Jätteiden parempi lajittelu ja kierrättäminen, kirkonkylän keskustan ilmeen ja toimintojen muuttaminen houkuttelevammaksi uusille asukkaille, kunnan mahdollisuuksien mainostaminen myös maan rajojen ulkopuolelle” (Mies, 56v.)

Sivukylien elinkelpoisena pysyminen.” (Nainen, 72v.)

Haja-asutusalueiden kehittäminen, kiinteistöverorahat menevät taajama-alueille.”

(Mies, 60v.)

Monet suomalaiset ovat valmiita vaikuttamaan siihen, että palveluja olisi paremmin saatavilla. Terveyspalvelujen lisäksi oltiin huolissaan sosiaalipalvelujen riittävyydestä ja saatavuudesta. Lisäksi liikuntapalveluihin ja kouluihin liittyvät epäkohdat herättävät osassa vastaajista vaikuttamisen tarvetta. Osa vastaajista toivoo omais­ hoitajien aseman parantamista luomalla heille mahdollisuuksia riittävään hoitopalkkioon, kuntoutukseen ja vapaaseen.

122

Sosiaali- ja terveyspalveluiden säilyminen kunnassa, koulun säilyminen kunnassa.”

(Nainen, 45v.)

Kuntalaisten oikeusturva – kuntien ja kuntayhtymän tulee noudattaa lakeja esim. kansanterveys-mielenterveys-vammaishuolto, sosiaalihuolto, hallintolaki – uudistusoikeus on tärkeää se ei saa johtaa uhkailuihin tai syrjimiseen viranomaisten taholta.” (Mies, 70v.)

Muita melko usein nostettuja epäkohtia ovat ympäristöasiat ja kuntaliitokset.

Kuntaliitoksia sekä vastustetaan että puolletaan. Erityisesti nuoret ovat valmiita vaikuttamaan siihen, että ympäristöasiat otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa.

”” ”” ””

Ympäristön hyvinvointiin, luonnonsuojeluun jne.” (Nainen, 24v.)

Kuntaliitosasia saatava eteenpäin, siitä on varmasti etua pienille kunnille.” (Mies, 83v.)

Kuntaliitoksen estäminen. Pelkona kaiken palvelun siirto pääkohteeseen.” (Mies, 62v.)

5.2 Luottamus yhteiskuntaan Seuraavaksi tarkastellaan suomalaisten mielipiteitä luottamuksesta politiikkaan ja viranomaisiin, päättäjillä olevan kansalaisten arjen tuntemuksesta, kansalaisten äänen välittymisestä poliittiseen päätöksentekoon sekä uskosta oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Lisäksi tarkastellaan luottamuksen ja osallisuuden suhdetta hyvinvointiin.

5.2.1 Luottamus politiikkaan Luottamus politiikkaan polarisoitunutta

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

”” ””

Hieman suurempi osa suomalaisista luottaa hyvin (37 %) kuin huonosti (31 %) kunnallispolitiikkaan. Osuudet luottamuksessa valtakunnalliseen politiikkaan ovat lähes samansuuruisia. Suomalaisista 33 prosentilla luottamus valtakunnalliseen politiikkaan on vahva ja 35 prosentilla heikko.

Kunnallispolitiikkaan luottavat vähiten 45–64-vuotiaat, miehet, matalimmin koulutetut ja pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvat suomalaiset. Kotitaloustyypin mukaisen tarkastelun mukaan havaittiin, että kunnallispolitiikkaan luotetaan harvemmin yksinasuvien työttömien ja työttömyydestä kärsivien aikuistalouksien keskuudessa (ks. seuraava kuvio).

123

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 49. Luottamus kunnallispolitiikkaan taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Suuralueittain ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaisessa tarkastelussa ei juuri löydetty eroja. Keskimääräistä hieman huonommin kunnallispolitiikkaan luotettiin Lapissa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Keskiarvotarkastelun mukaiset erot maakuntien välillä olivat kuitenkin hyvin pieniä.

Luottamus valtakunnalliseen politiikkaan näyttää jakautuvan taustatekijöiden mukaisen tarkastelun perusteella melko samalla tavalla kuin luottamus kunnallispolitiikkaan (ks. seuraava kuvio). Valtakunnalliseen politiikkaan luottavat harvemmin 45 vuotta täyttäneet, miehet, matalimmin koulutetut ja pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvat suomalaiset. Kotitalouden rakenteen ja työelämätilanteen mukaisessa tarkastelu toi esille, että yksinasuvat työttömät ja työttömyydestä kärsivissä kotitalouksissa luotetaan valtakunnalliseen politiikkaan harvemmin kuin muissa kotitaloustyypeissä.

124

0%

20%

40%

huono

60%

80%

kohtalainen

100%

hyvä

Kuvio 50. Luottamus valtakunnalliseen politiikkaan taustatekijöiden mukaan tarkasteluna (%).

Maakunnittain tarkasteltuna valtakunnalliseen politiikkaan luotettiin keskimääräistä harvemmin Satakunnassa, Lapissa ja Kymenlaaksossa. Erot maakuntien välillä olivat kuitenkin melko pieniä. Suuralueittain ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan eroja ei juuri havaittu.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI

Suomalaisten luottamus politiikkaan parantunut hieman vuodesta 2008 vuoteen 2011 Poikkileikkausvertailun perusteella suomalaisten luottamus kunnallispolitiikkaan on varovaisesti arvioiden hieman parantunut.81 Vuonna 2011 suomalaisista 37 prosentilla luottamus kunnallispolitiikkaan oli hyvä kun vuonna 2008 se oli hyvä 32 prosentilla. Paneeliaineistosta tehdyn vertailun perusteella useamman vastaajan (26 %) luottamus kunnallispolitiikkaan on parantunut kuin huonontunut (14 %).

81 Paneeliaineistosta tehdyn vertailun perusteella muutoksen on tulkittu tapahtuneen silloin kun vastaajan mielipide on muuttunut 10-portaisella asteikolla tarkasteltuna enemmän kuin yhdellä yksiköllä.

125

Luottamus valtakunnalliseen politiikkaan on myös hieman parantunut. Vuonna 2011 suomalaisista 33 prosentilla luottamus valtakunnalliseen politiikkaan oli hyvä, kun vuonna 2008 osuus oli 29 prosenttia. Paneeliaineistosta tehdyn vertailun perusteella vastaajien luottamus valtakunnalliseen politiikkaan on useammin parantunut (24 %) kuin huonontunut (15 %).82

Suomalaisten mielestä päättäjät tuntevat huonosti kansalaisten arkea ja kansalaisten äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon uskotaan harvoin Suomalaisista vain 9 prosenttia on samaa mieltä siitä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen ja 15 prosenttia samaa mieltä siitä, että kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon.83 Suomalaisista 73 prosenttia katsoo, että päättäjät tuntevat huonosti kansalaisten arkea ja 58 prosenttia katsoo, ettei kansalaisten ääni välity poliittiseen päätöksentekoon. Kansalaisbarometriaineiston perusteella täysi-ikäisiä suomalaisia, jotka ovat eri mieltä siitä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen ja että kansalaisten ääni välittyisi hyvin poliittiseen päätöksentekoon, on 2,1 miljoonaa.

Päättäjillä olevaan kansalaisten arjen tuntemukseen uskovat vähiten 45–64-vuotiaat suomalaiset, sukupuolen mukaan tarkasteltuna naiset, matalimmin koulutetut ja pienituloisimmat. Kotitalouden rakenteen ja työllisyystilanteen mukaisen tarkastelun mukaan yksinasuvat työlliset ja työttömyyttä kohdanneisiin aikuistalouksiin kuuluvat vastaajat olivat harvemmin samaa mieltä siitä että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen. Toisaalta samasta väittämästä useimmin olivat eri mieltä yksinasuvat työttömät ja ne vastaajat, jotka kuuluvat työttömyyttä kohdanneisiin lapsiperheisiin ja aikuiskotitalouksiin (ks. seuraava kuvio).

126

82 Tulokseen voi vaikuttaa kyselyn ajankohta keväällä 2011 jolloin oli eduskuntavaalit.

83 Väitteitä Päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen ja Kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon oli tiedusteltu vastaajilta viisiportaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti täysin eri mieltä, 2 melko eri mieltä, 3 ei samaa eikä eri mieltä, 4 melko samaa mieltä ja 5 täysin samaa mieltä. Analyyseja varten muuttujat luokiteltiin uudelleen siten, että 1–2 on 1 eli eri mieltä, 3 on 2 eli ei samaa eikä eri mieltä ja 4–5 on 3 eli samaa mieltä.

0% eri mieltä

20%

40%

ei samaa eikä eri mieltä

60%

80%

100%

samaa mieltä

Kuvio 51. Mielipiteet väittämästä Päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen eri taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Suuraluetarkastelun mukaan päättäjillä olevaan arjen tuntemukseen uskottiin lähes samalla tavalla koko maassa. Kuitenkin maakunnittaisessa tarkastelussa havaittiin eroja. Kainuussa, Kymenlaaksossa ja Satakunnassa asuvat olivat keskimäärin harvemmin sitä mieltä, että päättäjät tuntisivat hyvin kansalaisten arjen. Lisäksi Satakunnassa, Lapissa, Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa oltiin useimmin eri mieltä väittämästä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen. Kuntatyypin mukaan tarkasteltuna maaseutumaisissa kunnissa asuvat suomalaiset olivat harvemmin samaa mieltä siitä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen, mutta toisaalta taajaan asutuissa kunnissa asuvat suomalaiset oli useimmin eri mieltä siitä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen (ks. seuraava kuvio).

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI

127

Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä Kaupunkimainen kunta Taajaan asuttu kunta Maaseutumainen kunta Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi KAIKKI 0% eri mieltä

20%

40%

60%

ei samaa eikä eri mieltä

80%

100%

samaa mieltä

Kuvio 52. Mielipiteet väittämästä Päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen eri taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Kansalaisten äänen välittymisestä poliittiseen päätöksentekoon uskovat vähiten 45–64 -vuotiaat suomalaiset, naiset, matalimmin koulutetut, ja pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvat suomalaiset. Kotitalouden rakenteen ja työllisyystilanteen mukaisen tarkastelun mukaan vastaajat jotka kuuluvat työttömyyttä kohdanneisiin aikuistalouksiin tai sellaisiin lapsiperheisiin, joissa toinen vanhemmista on töissä ja toinen opiskelee, on kotona tai eläkkeellä ja yksinasuvat työlliset olivat harvemmin samaa mieltä siitä että kansalaisten ääni välittyy poliittiseen päätöksentekoon. Samasta väittämästä useimmin olivat eri mieltä työttömyyttä kohdanneet aikuiskotitaloudet ja yksinasuvat työttömät (ks. seuraava kuvio).

128

0% eri mieltä

20%

40%

ei samaa eikä eri mieltä

60%

80%

100%

samaa mieltä

Kuvio 53. Mielipiteet väittämästä Kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Alueellisen tarkastelun mukaan kansalaisten äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon uskottiin lähes samalla koko maassa. Eroja havaittiin kuitenkin maakuntien mukaisessa tarkastelussa. Kymenlaaksossa, Satakunnassa, Kainuussa ja Etelä-Savossa asuvat olivat keskimäärin harvemmin sitä mieltä, että kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon. Lisäksi Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Lapissa oltiin useimmin eri mieltä väittämästä, että kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon. Kuntatyypin mukaan tarkasteltuna taajaan asutuissa kunnissa asuvat suomalaiset olivat harvemmin sitä mieltä, että kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon, mutta toisaalta maaseutumaisissa kunnissa asuvat suomalaiset olivat useammin eri mieltä siitä, että kansalaisten ääni välittyy poliittiseen päätöksentekoon (ks. seuraava kuvio).

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI

129

Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä Kaupunkimainen kunta Taajaan asuttu kunta Maaseutumainen kunta Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi KAIKKI 0% eri mieltä

20%

40%

60%

ei samaa eikä eri mieltä

80%

100%

samaa mieltä

Kuvio 54. Mielipiteet väittämästä Kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Työttömyydestä kärsiviin kotitalouksiin kuuluvat suomalaiset uskovat harvemmin päättäjillä olevaan kansalaisten arjen tuntemukseen ja äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon Päättäjillä olevan arjen tuntemukseen ja kansalaisten äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon uskovat harvemmin 45–64-vuotiaat, matalasti koulutetut ja pienituloisiin sekä työttömyydestä kärsiviin kotitalouksiin kuuluvat suomalaiset.

Alueittain tarkasteltuna epäluottamus päättäjiin näyttää sijoittuvan vähän useammin Pohjois-Suomeen ja maakunnista Satakuntaan, Kainuuseen sekä Kymenlaaksoon.

130

Niistä vastaajista, jotka ovat tässä aineistossa samaa mieltä siitä, että kansalaisten ääni välittyy poliittiseen päätöksentekoon, 80 prosenttia äänesti viime kunnallisvaaleissa vuonna 2008 ja 94 prosenttia äänesti viime eduskuntavaaleissa vuonna 2011.84 Hieman harvempi niistä vastaajista, jotka ovat eri mieltä siitä, että kansalaisten ääni välittyy poliittiseen päätöksentekoon, on äänestänyt viime kunnallisvaaleissa (77 %) ja eduskuntavaaleissa (86 %). Luottamus äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon näyttää olevan yhteydessä erityisesti siis eduskuntavaaleissa äänestämiseen.

Myös politiikkaan luottamisen ja äänestämisen suhteessa havaittiin samansuuntaisia eroja. Paremmin kunnallispolitiikkaan luottavat suomalaiset äänestivät useammin viime kunnallisvaaleissa. Niistä vastaajista,85 jotka eivät juuri luota kunnallispolitiikkaan viime kunnallisvaaleissa äänesti 75 prosenttia kun kunnallispolitiikkaan hyvin luottavista vaaleissa äänesti 84 prosenttia. Luottamuksen puutteen yhteys äänestysaktiivisuuteen havaitaan myös suhteessa eduskuntavaaleissa äänestämiseen. Niistä vastaajista, jotka luottavat huonosti valtakunnalliseen politiikkaan viime eduskuntavaaleissa äänesti 81 prosenttia kun valtakunnalliseen politiikkaan hyvin luottavista vaaleissa äänesti 92 prosenttia.

5.2.2 Luottamus viranomaisiin Suomalaisten luottavat useammin viranomaisiin kuin politiikkaan Kuntien viranomaisiin luottaa melko hyvin tai hyvin 59 prosenttia ja valtion viranomaisiin 63 prosenttia suomalaisista. Edellä havaittiin, että suomalaisista 37 prosenttia luottaa melko hyvin tai hyvin kunnallispolitiikkaan ja 33 prosenttia hyvin valtakunnalliseen politiikkaan. Suomalaiset luottavat viranomaisiin hieman useammin kuin politiikkaan.

Kuntien viranomaisiin luottavat harvemmin 45 vuotta täyttäneet, miehet, matalimmin koulutetut, pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvat sekä kotitalouden rakenteen ja työelämätilanteen mukaisen tarkastelun mukaan yksinasuvat työttömät sekä työttömyydestä kärsivissä aikuiskotitalouksissa asuvat (ks. seuraava kuvio).

84 Kyselyyn vastanneet olivat äänestäneet kaiken kaikkiaan aktiivisemmin kuin koko väestö näissä vaaleissa.

85 Vastaajien parissa äänestysprosentti on hieman todellista valtakunnallista äänestysprosenttia korkeampi. Kyselyjen vastaajiksi valikoituu hieman enemmän aktiivisempia osallistujia ja vaikuttajia kuin todellisuudessa. Tämä on pidettävä mielessä kaikkia osallistumista ja vaikuttamista koskevia tuloksia arvioitaessa. Kyselyn kautta muodostuva kuva voi siten olla todellisuutta positiivisempi.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Äänen välittymiseen poliittiseen päätöksentekoon ja politiikkaan vähemmän luottavat äänestävät harvemmin eduskuntavaaleissa

131

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI 0%

20%

40%

huono

60%

80%

kohtalainen

100%

hyvä

Kuvio 55. Luottamus kuntien viranomaisiin taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Maakunnittain tarkasteltuna kuntien viranomaisiin luotettiin keskimäärin hieman harvemmin Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa. Erot maakuntien välillä olivat kuitenkin pieniä. Suuralueittain ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan tarkasteltuna eroja ei juuri ollut.

Valtion viranomaisiin luottavat harvemmin 65 vuotta täyttäneet, miehet, matalimmin koulutetut ja pienituloisimpiin kotitalouksiin kuuluvat. Kotitalouden rakenteen ja työelämätilanteen mukaisen tarkastelun mukaan luottamus on heikoin yksinasuvien työttömien ja niiden aikuistalouksien joukossa, joissa on työttömyyttä (ks. seuraava kuvio).

132

0%

20%

40%

huono

60%

80%

kohtalainen

100%

hyvä

Kuvio 56. Luottamus valtion viranomaisiin taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Suuralueen mukaisen tarkastelun mukaan valtion viranomaisiin luottavat hieman harvemmin länsisuomalaiset ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan maaseutumaisissa kunnissa asuvat. Erot olivat kuitenkin melko pieniä. Maakunnittaiset erot olivat myös melko pieniä. Keskimäärin hieman huonompaa luottamus oli satakuntalaisilla, eteläpohjanmaalaisilla ja päijäthämäläisillä.

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Sukupuoli mies nainen Ikä alle 25 v.

25-44 v.

45-64 v.

65 v. täyttäneet Koulutus peruskoulu, ammattikurssi tai työn ohessa ylioppilas ammattikoulu opisto-, korkeakoulu- tai tiet. jatkotutkinto Kotitalouden käytettävissä olevat tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä KAIKKI

5.2.3 Usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen Yli 40 prosenttia ei usko oikeudenmukaisuuden toteutuvan hyvin Suomessa Oikeudenmukaisuuden toteutumista on tarkasteltu kahdella tavalla. Vastaajilta kysyttiin millaisena he kokevat uskon oikeudenmukaisuuden toteutumiseen86 ja

86 Uskoa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen oli kysytty 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huono ja 10 tarkoitti hyvää. Analyysissa 1–4 määriteltiin huonoksi, 5–6 kohtalaiseksi ja 7–10 hyväksi.

133

mielipidettä toteutuuko oikeudenmukaisuus Suomessa hyvin.87 Usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen on hyvä 48 prosentilla ja huono 27 prosentilla vastaajista.

Vastaajista 44 prosentin mielestä oikeudenmukaisuus ei toteudu Suomessa hyvin.

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkevät heikoimpana naiset, 45–74-vuotiaat, pienituloisimmat kotitaloudet sekä kotitaloustyypeittäin tarkasteltuna ne aikuistaloudet ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä. Alueittain tarkasteltuna PohjoisSuomessa ja maaseutumaisissa kunnissa oltiin useammin eri mieltä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. (ks. seuraava kuvio).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 57. Mielipiteet oikeudenmukaisuus toteutuu Suomessa hyvin -väittämästä sukupuolen, iän, kotitaloustyypin, kotitalouden käytettävissä olevien tulojen, tilastollisen kuntaryhmittelyn ja suuralueen mukaan (%).

Suomalaisten usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen parantunut Aineiston perusteella oli mahdollista tarkastella muutosta oikeudenmukaisuuden toteutumiseen uskomisessa. Vuonna 2008 suomalaisista 35 prosentilla usko oikeuden-

134

87 Mielipidettä toteutuuko oikeudenmukaisuus Suomessa hyvin oli kysytty 5-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti täysin eri mieltä, 2 melko eri mieltä, 3 ei samaa eikä eri mieltä, 4 melko samaa mieltä ja 5 täysin samaa mieltä.

5.2.4 Luottamus, osallisuus ja hyvinvointi Yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen yhteisölliset piirteet kuten osallistuminen, luottamus ja verkostot voidaan nähdä sosiaalisena pääomana. Sosiaalisen pääoman voidaan nähdä olevan yhteydessä monin tavoin sekä yhteiskunnan kehitykseen ja suorituskykyyn että yksilöiden hyvinvointiin. (Nieminen, 2006.) Osallisuus kansalais­ yhteiskunnassa voidaan nähdä hyvinvointia edistävänä toimintana ja siksi tärkeänä. Toimiva kansalaisyhteisö ja sen myönteiset vaikutukset hyvinvointiin parantavat sekä yksilöiden elämänlaatua että tuovat myös säästöjä yhteiskunnalle (Hyyppä 2002, 40–41). Toisaalta hyvinvoinnin voidaan nähdä mahdollistavan ja edistävän osallistumista kansalaisyhteiskuntaan.

Tässä tarkastellaan sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumisen yhteyttä hyvinvointiin. Tarkasteltavaksi on otettu läheissuhteet, luottamus ja vastavuoroisuus yleensä, luottamus virallisiin tahoihin sekä kansalaisosallistumisen eri muodot. Luvussa 2.1 tarkasteltiin yleistä hyvinvoinnin tasoa ja luvussa 2.2 läheissuhteiden ja luottamuksen yleistä tasoa.

Ihmisiin ja paikallisyhteisöönsä luottavat suomalaiset arvioivat myös hyvinvointinsa hyväksi

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

mukaisuuden toteutumiseen oli hyvä, kun vuonna 2011 osuus oli 48 prosenttia.88 Vuonna 2008 usko oikeudenmukaisuuteen toteutumiseen oli huono 36 prosentilla kun vuonna 2011 osuus oli hieman pienempi, 27 prosenttia. Poikkileikkausvertailun perusteella suomalaisten usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen olisi siis parantunut jonkin verran vuodesta 2008 vuoteen 2011. Myös paneeliaineistosta tehdyn vertailun perusteella vastaajista suuremmalla osalla usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen oli parantunut (33 %) kuin heikentynyt (13 %). 89

Läheissuhteita tarkasteltiin perhesuhteiden, sukulaisuussuhteiden sekä ystävyyssuhteiden valossa.90 Kansalaisbarometriaineiston valossa näyttää siltä, että mitä paremmaksi eri läheissuhteet koetaan, sitä paremmaksi myös hyvinvointi koetaan.

Läheissuhteensa kaiken kaikkiaan hyväksi kokevista suomalaisista 78 prosenttia kokee myös hyvinvointinsa hyväksi, kun läheissuhteensa huonoksi kokevista vain 88 Vastausajankohdalla saattaa olla osin vaikutusta suomalaisten arvioihin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Tiedonkeruun aikoihin oli eduskuntavaalit.

89 Uskoa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen kysyttiin 10-portaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti huonoa ja 10 hyvää. Muutoksen on tulkittu tapahtuneen silloin kun vastaajan mielipide on muuttunut 10-portaisella asteikolla tarkasteltuna enemmän kuin yhdellä yksiköllä.

90 Läheissuhteiden yhteyttä hyvinvointiin tarkasteltiin sekä jokaisen osa-alueen osalta tarkasteltiin erikseen että läheissuhteiden summamuuttujan osalta. Tekstissä on raportoitu vain summamuuttujan yhteys hyvinvointiin. Summamuuttujan reliabiliteettia mittaavan Cronbachin alphan arvo oli .770.

135

13 prosenttia kokee hyvinvointinsa hyväksi (ks. seuraava kuvio). 3 prosenttia täysiikäisistä suomalaisista eli noin 120 000 kokee sekä läheissuhteensa että hyvinvointinsa huonoksi.

Luottamusta ja vastavuoroisuutta tarkasteltiin yleisen luottamuksen ja paikallisyhteisöön luottamisen valossa. Yleistä luottamusta oli tiedusteltu vastaajilta luottamuksena omaan tulevaisuuteen, luottamuksena vaikeista elämäntilanteista selviytymiseen, luottamuksena muihin ihmisiin, luottamuksena saada palvelua tai apua tarvittaessa sekä uskona oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.91 Yleisen luottamuksen hyväksi kokevista 84 prosenttia arvioi myös hyvinvointinsa hyväksi kun yleisen luottamuksen huonoksi kokevista vain 16 prosenttia arvioi hyvinvointinsa hyväksi (ks. seuraava kuvio). 5 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista eli noin 200 000 kokee sekä yleisen luottamuksensa että hyvinvointinsa huonoksi.

Paikallisyhteisöön kuulumista oli tiedusteltu luottamuksena kunnallispolitiikkaan ja paikallisiin yhdistyksiin.92 Paikallisyhteisöönsä hyvin luottavista suomalaisista huomattavasti suurempi osa (85 %) arvioi hyvinvointinsa hyväksi verrattuna huonosti luottaviin (46 %) (ks. seuraava kuvio). Paikallisyhteisöönsä huonosti luottavia ja hyvinvointinsa huonoksi arvioivia täysi-ikäisiä suomalaisia on aineiston perusteella 5 prosenttia eli noin 200 000.

136

91 Yleisen luottamuksen yhteyttä hyvinvointiin tarkasteltiin sekä jokaisen osa-alueen osalta tarkasteltiin erikseen että yleisen luottamuksen summamuuttujan osalta. Tekstissä on raportoitu vain yleisen luottamuksen yhteys hyvinvointiin. Summamuuttujan reliabiliteettia mittaavan Cronbachin alphan arvo oli .798.

92 Paikallisyhteisöön kuulumisen yhteyttä hyvinvointiin tarkasteltiin sekä jokaisen osa-alueen osalta tarkasteltiin erikseen että paikallisyhteisöön kuulumisen summamuuttujan osalta. Tekstissä on raportoitu vain paikallisyhteisöön yleisesti kuulumisen yhteys hyvinvointiin. Summamuuttujan reliabiliteettia mittaavan Cronbachin alphan arvo oli .737.

0%

20%

huono tai melko huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

melko hyvä tai hyvä

Kuvio 58. Läheissuhteiden, yleisen luottamuksen ja paikallisyhteisöön kuulumisen suhde hyvinvointiin (%).

Virallisiin tahoihin luottavat suomalaiset kokevat myös hyvinvointinsa hyväksi

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

LÄHEISSUHTEET huono kohtalainen hyvä Perhesuhteet huono kohtalainen hyvä Sukulaisuussuhteet huono kohtalainen hyvä Ystävyyssuhteet huono kohtalainen hyvä YLEINEN LUOTTAMUS huono kohtalainen hyvä Luottamus omaan tulevaisuuteen huono kohtalainen hyvä Luottamus vaikeista elämäntil. selv. huono kohtalainen hyvä Luottamus ihmisiin huono kohtalainen hyvä Luottamus avun ja palv. saamiseen huono kohtalainen hyvä Usko oikeudenmuk. toteutumiseen huono kohtalainen hyvä LUOTTAMUS PAIKALL. YHTEISÖÖN huono kohtalainen hyvä Luottamus kunnallispolitiikkaan huono kohtalainen hyvä Luottamus paikall. yhdistyksiin huono kohtalainen hyvä

Edellä tarkasteltiin lähiyhteisöön luottamisen ja hyvinvoinnin suhdetta. Seuraavaksi tarkastellaan luottamusta laajemmin yhteiskuntaan. Tätä tarkastellaan luottamuksena organisoituneeseen, järjestäytyneeseen ja lähiyhteisötason ylittävään toimintaan kuten valtakunnalliseen politiikkaan, valtion ja kuntien viranomaisiin, kansalaisjärjestöihin sekä yrityksiin.93 Luottamuksensa virallisiin tahoihin hyväksi kokevista 85 prosenttia arvioi myös hyvinvointinsa hyväksi kun luottamuksensa virallisiin tahoihin huonoksi kokevista vain 48 prosenttia arvioi hyvinvointinsa hyväksi (ks. seuraava kuvio).

Luottamuksensa virallisiin tahoihin huonoksi kokevia ja hyvinvointinsa huonoksi arvioivia täysi-ikäisiä suomalaisia on aineiston perusteella 6 prosenttia eli noin 250 000.

93 Luottamus virallisiin tahoihin ja sen yhteyttä hyvinvointiin tarkasteltiin sekä jokaisen osa-alueen osalta tarkasteltiin erikseen että virallisiin tahoihin luottamisen summamuuttujan osalta. Tekstissä on raportoitu vain virallisiin tahoihin yleisesti luottamisen yhteys hyvinvointiin. Summamuuttujan reliabiliteettia mittaavan Cronbachin alphan arvo oli .862.

137

LUOTTAMUS VIRALLISIIN TAHOIHIN huono kohtalainen hyvä Luottamus valtak. politiikkaan huono kohtalainen hyvä Luottamus valtion viranomaisiin huono kohtalainen hyvä Luottamus kuntien viranomaisiin huono kohtalainen hyvä Luottamus kansalaisjärjestöihin huono kohtalainen hyvä Luottamus yrityksiin huono kohtalainen hyvä 0%

20%

huono tai melko huono

40% kohtalainen

60%

80%

100%

melko hyvä tai hyvä

Kuvio 59. Virallisiin tahoihin luottamisen suhde hyvinvointiin (%).

Eduskuntavaaleissa äänestäneet arvioivat hyvinvointinsa hyväksi hieman useammin kuin äänestämättä jättäneet Kansalaisosallistumista tarkasteltiin tässä äänestämisaktiivisuudella, vapaaehtoissekä yhdistys- ja järjestötoimintaan osallistumisen aktiivisuudella. Äänestämis­ aktiivisuutta tiedusteltiin kysymyksillä äänestämisestä viimeisissä kunnallis- (vuonna 2008) ja eduskuntavaaleissa (vuonna 2011). Äänestäminen kunnallisvaaleissa ei näyttänyt olevan yhteydessä arvioon omasta hyvinvoinnista. Hieman yli 70 prosenttia suomalaisista siis arvioi hyvinvointinsa hyväksi riippumatta siitä äänestivätkö he viime kunnallisvaaleissa. Sen sijaan äänestäminen eduskuntavaaleissa on jonkin verran yhteydessä arvioon omasta hyvinvoinnista. Eduskuntavaaleissa äänestäneistä 74 prosenttia arvioi hyvinvointinsa hyväksi kun äänestämättä jättäneistä hieman harvempi (66 %) arvioi hyvinvointinsa hyväksi. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen94 sen sijaan ei näytä tämän aineiston perusteella juuri olevan yhteydessä arvioon omasta hyvinvoinnista. Vapaaehtoistoimintaan osallistumista tarkasteltiin yleisemmin luvussa 5.1.2.

138

94 Vapaaehtoistoimintaan osallistumista tarkasteltiin kysymällä Onko osallistunut tai vaikuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana: Osallistunut talkootyöhön lähiympäristön hyväksi, Osallistunut kunnanosa- tai kylätoimikuntaan, Osallistunut lähimmäis- tai muuhun vastaavaan auttamistyöhön.

Erityisesti sosiaalista aktiivisuutta ja kansalaisjärjestöissä toimimista pidetään sosiaalista pääomaa ylläpitävänä ja luovana toimintana, jonka on ajateltu olevan yhteydessä hyvinvointiin. Hyvinvointivaltio ei välttämättä voi sitä väkisin luoda, mutta voi sitä toimillaan edistää. Hyvinvointia edistävä sosiaalinen pääoma perustuu erilaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa yhteisöissä vallitsevaan osallistavaan kulttuuriin ja karttuu hitaasti. Esimerkiksi kansalaisjärjestöissä ihmiset voivat organisoida toimintaansa haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. (Hyyppä 2004a; 2004b.)

Tässä tarkasteltiin erilaisten yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen toimintaan osallistumisen aktiivisuutta95 ja sen suhdetta arvioon omasta hyvinvoinnista. Järjestöihin ja yhdistyksiin osallistumisen aktiivisuutta tarkastellaan yleisemmin luvussa 6.1.2.

Järjestö- ja yhdistystoimintaan osallistumattomista suomalaisista 68 prosenttia arvioi hyvinvointinsa hyväksi. Yhden järjestön toimintaan vähintään muutaman kerran vuodessa osallistuvista jonkin verran useampi (75 %) arvioi hyvinvointinsa hyväksi. Kahden järjestön tai yhdistyksen toimintaan vähintään kerran vuodessa osallistuvista vielä useampi (82 %) arvioi hyvinvointinsa hyväksi. Kolmen tai useamman järjestön tai yhdistyksen toimintaan osallistuvistakin moni (77 %) arvioi hyvinvointinsa hyväksi (ks. seuraava kuvio).

Ei osallistu Osallistuu yhteen Osallistuu kahteen Osallistuu kolmeen tai useampaan 0%

20%

huono tai melko huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

melko hyvä tai hyvä

y h t e i s k u n ta a n k i i n n i t ym i n e n , o s a l l i s u u s j a o s a l l i s t u m i n e n

Aktiivisesti järjestöjen ja yhdistysten toimintaan osallistuvat arvioivat hyvinvointinsa hieman useammin hyväksi

Kuvio 60. Järjestö- ja yhdistysaktiivisuuden suhde hyvinvointiin (%).

95 Vastaajilta oli tiedusteltu osallistuvatko he erilaisten järjestöjen tai yhdistysten toimintaan ja kuinka aktiivisesti. Osallistumisaktiivisuutta kysyttiin 6-portaisella asteikolla, jossa 0 tarkoitti ei osallistu, 1 maksaa vain jäsenmaksuja/on kannattaja, 2 osallistuu muutaman kerran vuodessa, 3 osallistuu kuukausittain, 4 osallistuu viikoittain ja 5 osallistuu useita kertoja viikossa. Tässä analyyseihin otettiin mukaan osallistuminen liikunta/harrastusjärjestöjen, opinto/tiede/sivistysjärjestöjen, ympäristö/ eläin/luonnonsuojelujärjestöjen, uskontoon/katsomukseen liittyvien järjestöjen, osuustoiminta­ yhdistysten, taide/kulttuurijärjestöjen, muiden vapaa-ajan harrastusyhdistysten, kansainvälisyysjärjestöjen, vapaapalokunnan/muiden pelastusjärjestöjen, asukasyhdistysten ja kotiseutu/perinne­ yhdistysten/sukuseurojen toimintaan. Osallistumisesta edellä mainittujen yhdistysten ja järjestöjen toimintaan muodostettiin uusi muuttuja jonka avulla tarkasteltiin kuinka monen järjestön tai yhdistyksen toimintaan vastaaja osallistuu vähintään kerran vuodessa. Uusi muuttuja sai arvoja siten, että 0–1 sai arvon 0 eli ei osallistu tai maksaa vain jäsenmaksuja ja 2–5 sai arvon 1 eli osallistuu muutaman kerran vuodessa tai useammin.

139

Kansalaisbarometriaineiston perusteella luottamuksen ja hyvinvoinnin sekä osallisuuden ja hyvinvoinnin välinen yhteys näyttäytyy melko vahvana. Toisaalta hyvinvointia voidaan pitää edellytyksenä luottamuksen syntymiselle ja hyvinvoivilla yksilöillä on oletettavasti enemmän resursseja ja mahdollisuuksia osallistua kansalaisyhteiskuntaan. Onkin mahdollista että tietyn saavutetun hyvinvoinnin tason jälkeen luottamus ja osallisuus nostavat sitä entisestään.

140

JÄRJESTÖTOIMINTA JA SOSIAALIJA TERVEYSJÄRJESTÖT

w

Tässä luvussa tarkastellaan järjestötoimintaan liittyviä mielipiteitä ja asenteita, tunnettuutta sekä erityyppiseen järjestötoimintaan osallistuvien määriä ja osallistumisaktiivisuutta. Näiden järjestötoimintaa yleisellä tasolla kuvaavien tarkastelujen jälkeen siirrytään Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuutta, osallistumismuotoja ja -tapoja, osallistujaprofiilia sekä lopuksi vielä sosiaali- ja terveysjärjestöihin liittyviä mielipiteitä, asenteita ja odotuksia.

6.1 Järjestötoiminta yleensä Järjestötoiminta koskettaa eri tavoin lähes kaikki suomalaisia. Järjestöt ovat merkittävä yhteiskunnallisen toiminnan ja osallistumisen muoto, joka tuottaa hyvinvointia, palveluja, apua ja vertaistukea suurelle joukolle suomalaisia. Järjestötoiminta tarjoaa myös osallistumis- ja vaikuttamiskanavia yhteiskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä luo sosiaalista koheesiota ja pääomaa siihen osallistuville.

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

6

6.1.1 Mielipiteitä ja asenteita järjestötoiminnasta Osana suurempaa eri asioiden tärkeyttä omassa elämässä koskevaa patteristoa ja tyytyväisyyttä koskevaa patteristoa (ks. luku 2) vastaajilta tiedusteltiin järjestötoimintaan liittyviä mielipiteitä osallistumismahdollisuuksista, osallistumishalukkuudesta, osallistumisen tärkeydestä, luottamuksesta sekä järjestöjen merkityksestä oman tiedonsaannin ja hyvinvoinnin kannalta. Kysymyksissä tiedusteltiin näkemyksiä yleisellä tasolla spesifioimatta tai määrittelemättä niitä erityisesti mihinkään järjestötoiminnan sisältöön tai muotoon.

141

Järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan osallistumismahdollisuudet tärkeitä suomalaisille Täysi-ikäisistä suomalaisista 72 prosenttia pitää mahdollisuutta osallistua järjestötoimintaan itselleen vähintään jonkin verran tärkeänä. Tärkeänä tai erittäin tärkeänä sitä pitää lähes puolet (46 %) suomalaisista. Vain noin 10 prosenttia ei pidä järjestötoimintaa itselleen lainkaan tärkeänä. Naiset pitävät osallistumismahdollisuuksiaan hieman useammin tärkeämpänä kuin miehet. Eri ikäryhmien vastauksissa ei ole suurta eroa, joskin ei lainkaan tärkeänä osallistumista pitävien osuus on yli 75-vuotiailla muita ikäryhmiä suurempi.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

20%

40%

jonkin verran tärkeä

60%

80%

100%

tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 61. Järjestötoimintaan osallistumismahdollisuuden tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan suhteen (%).

Kotitaloustyypin perusteella tarkasteltuna vähiten tärkeänä osallistumismahdollisuuksiaan pitävät kotitaloudet, joissa on työttömyyttä. Kotitalouden yksikkökohtaisten tulojen perusteella tarkasteltuna vähiten tärkeänä osallistumismahdollisuuksia pidetään alimmassa tulokvintiilissä. Tilastollisen kuntaryhmittelyn ja suuralueen perusteella tarkasteltuna erot ovat vastaajien välillä pieniä, mutta Itä- ja PohjoisSuomessa osallistumismahdollisuuksia pidetään hieman useammin tärkeämpänä kuin Etelä-Suomessa tai Länsi-Suomessa.

142

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Järjestötoimintaan ja laajemmin kaikenlaiseen kansalaistoimintaan osallistumisen eräs keskeinen piirre on toimiminen vapaaehtoisena. Vapaaehtoistyössä toimimista pitää itselleen vähintään jonkin verran tärkeänä 64 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Tärkeänä tai erittäin tärkeänä sitä itselleen pitää 37 prosenttia. Vain 12 prosentille se ei ole lainkaan tärkeää.

KAIKKI 0% ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

20%

jonkin verran tärkeä

40%

60%

80%

100%

tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 62. Vapaaehtoistyössä toimimisen tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan suhteen (%).

Vapaaehtoistyössä toimiminen on jonkin verran tärkeämpää naisille kuin miehille.

Vapaaehtoistyö on tärkeämpää 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä kuin nuoremmissa tai vanhemmissa ikäryhmissä. Vähiten tärkeänä sitä pidetään 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Pienituloisemmat pitävät vapaaehtoistyötä muita useammin ei lainkaan tärkeänä tai vain vähän tärkeänä. Kotitalousryhmittelyn mukaan tarkasteltuna työttömissä kotitalouksissa ja erityisesti yhden hengen työttömissä kotitalouksissa vapaaehtoistyöhön osallistumista pidetään muita useammin vähemmän tärkeänä ja eläkeläistalouksissa useammin tärkeänä. Alueellisen tarkastelun perusteella maaseutumaisissa kunnissa ja Etelä-Suomen ulkopuolella vapaaehtoistyö näyttäytyy tärkeämpänä kuin muualla.

143

Suomalaisista kaksi kolmesta halukkaita osallistumaan järjestötoimintaan Vastaajista 65 prosenttia on vähintään kohtalaisen halukkaita osallistumaan järjestötoimintaan. Yli kolmannes pitää osallistumishalukkuuttaan huonona tai melko huonona. Naiset ovat miehiä halukkaampia järjestöosallistujia. Iän perusteella osallistumishalukkuudessa ei ole suuria eroja. Ainoastaan yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä osallistumishalukkuus on muita ikäryhmiä pienempää, mutta heistäkin osallistumishalukkuutensa vähintään kohtalaiseksi määrittelee yli puolet.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0%

20%

40%

60%

huono

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 63. Halukkuus osallistua järjestötoimintaan sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Kotitaloustyypin perusteella tarkasteltuna pienin osallistumishalukkuus on aikuistalouksissa, joissa on työttömyyttä sekä yksinasuvilla työttömillä. Osallistumishalukkuus on suurinta opiskelijatalouksilla ja työllisillä lapsiperheillä. Kulutusyksikkökohtaisilla tulokvintiileillä tarkasteltuna osallistumishalukkuus on vähäisintä alimmassa tulokvintiilissä eli pienituloisimmat ovat vähiten halukkaita osallistumaan. Tilastollisen kuntaryhmittelyn tai suuralueen perusteella tarkasteltuna ei ole havaittavissa merkittäviä eroja eri alueiden välillä.

144

Osallistumismahdollisuuksia järjestötoimintaan arvioidaan useammin paremmiksi kuin halukkuutta osallistumiseen. Suomalaisista kolme neljästä pitää mahdollisuuksiaan osallistua järjestötoimintaan vähintään kohtalaisina ja yli puolet (53 %) hyvinä.

Neljäsosa pitää osallistumismahdollisuuksiaan huonoina. Naiset arvioivat osallistumismahdollisuutensa hieman useammin paremmiksi kuin miehet. Yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä omat osallistumismahdollisuudet arvioidaan heikoimmiksi. Parhaimmiksi osallistumismahdollisuudet arvioidaan erityisesti 65–74-vuotiaiden ikäryhmissä.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Kolmella neljästä vähintään kohtalaiset mahdollisuudet osallistua järjestötoimintaan

KAIKKI 0%

20% huono

40%

60%

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 64. Mahdollisuus osallistua järjestötoimintaan sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Kotitaloustyypin mukaan tarkasteltuna keskimääräistä useammin osallistumismahdollisuutensa hyviksi näkevät yksinasuvat työlliset, työlliset lapsiperheet, opiskelijataloudet ja aikuistaloudet, joissa toinen aikuisista opiskelee, on kotona tai eläkkeellä toisen ollessa työelämässä. Ylivoimaisesti heikoimpana omat osallistumismahdollisuutensa näkevät yksinasuvat työttömät, mutta myös työttömät lapsiperheet ja aikuistaloudet pitävät selkeästi keskimääräistä useammin osallistumismahdollisuuksiaan huonoina.

145

Suomalaiset luottavat kansalaisjärjestöihin ja paikallisyhdistyksiin Vastaajilta tiedusteltiin luottamusta eri yhteiskunnan instituutioihin, politiikkaan, viranomaisiin ja ihmisiin yleensä (ks. ja vrt. luku 2 sekä luku 5). Vastaajia pyydettiin myös arviomaan luottamustaan kansalaisjärjestöihin ja paikallisiin yhdistyksiin. Kansalaisjärjestöihin ja paikallisiin yhdistyksiin luotetaan jossain määrin useammin kuin kunnallispolitiikkaan tai valtakunnalliseen politiikkaan, mutta jonkin verran harvemmin kuin vaikkapa yrityksiin, kuntien viranomaisiin tai valtion viranomaisiin. Luottamus kansalaisjärjestöihin on kuitenkin vähintään kohtalainen kolmella neljästä suomalaisesta. Neljäsosalla luottamus kansalaisjärjestöihin on heikkoa. Paikallisyhdistyksiin luottaa vähintään kohtalaisesti 81 prosenttia suomalaisista ja hyvänä luottamustaan pitää 51 prosenttia.

Vajaa viidesosa ei luota tai luottaa heikosti paikallisyhdistyksiin. Paikallisyhdistyksiin siis luotetaan hieman useammin kuin kansalaisjärjestöihin yleensä. Seuraavissa kahdessa kuviossa on kuvattu luottamusta kansalaisjärjestöihin ja paikallisyhdistyksiin.

Naiset luottavat hieman miehiä useammin sekä kansalaisjärjestöjen että paikallisyhdistysten toimintaan. Iän perusteella tarkasteltuna luottamus heikkenee sitä enemmän mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kysymys sekä kansalaisjärjestöjä että paikallisyhdistyksiä kohtaan.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0%

20%

40%

60%

huono

kohtalainen

80% hyvä

Kuvio 65. Luottamus kansalaisjärjestöihin sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

146

100%

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Kotitaloustyypin perusteella tarkasteltuna sekä kansalaisjärjestöihin että paikallisyhdistyksiin luottavat keskimääräistä useammin ja enemmän opiskelijataloudet ja työlliset lapsiperheet. Keskimääräistä selkeästi vähemmän niihin luottavat työttömät aikuistaloudet. Tulojen perusteella tarkasteltuna luottamusta on sitä enemmän mitä ylempään tulokvintiiliin vastaaja kuuluu. Kansalaisjärjestöihin luottavat hieman keskimääräistä useammin kaupunkimaisissa kunnissa ja Etelä-Suomessa asuvat. Paikallisyhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin luotetaan hieman muita alueita harvemmin Pohjois-Suomessa.

KAIKKI 0%

20%

40%

60%

huono

kohtalainen

80%

100%

hyvä

Kuvio 66. Luottamus paikallisyhdistyksiin sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Puolelle suomalaisista järjestöjen tarjoama tieto ja neuvonta tärkeää Vastaajilta tiedusteltiin järjestöjen tarjoaman tiedon ja neuvonnan tärkeyttä itselleen.

Vastaajista puolet pitää neuvontaa ja tukea tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Jonkin verran tärkeänä sitä pitää hieman yli neljäsosa (27 %) vastaajista. Ei lainkaan tai vähän tärkeänä sitä pitää vain noin neljäsosa vastaajista. Kaiken kaikkiaan siis kolme neljästä katsoo järjestöjen tarjoaman tiedon ja neuvonnan merkityksen itselleen tärkeäksi.

147

Taustamuuttujatarkastelun perusteella naiset kokevat hieman miehiä useammin järjestöjen tarjoaman neuvonnan ja tiedon tärkeäksi. Talouksissa, joissa on työttömyyttä, neuvonta ja tieto koetaan hieman harvemmin tärkeäksi kuin muissa koti­ talouksissa. Merkityksellisimpänä tieto koetaan eläkeläistalouksissa. Alimmassa tulokvintiilissä tieto ja neuvonta koetaan keskimääräistä useammin vähemmän tarpeellisena. Alueellisen tarkastelun perusteella järjestöjen tarjoamaa tietoa ja neuvontaa pidetään hieman useammin tärkeämpänä Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

0% ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

20%

40%

jonkin verran tärkeä

60%

80%

100%

tärkeä tai erittäin tärkeä

Kuvio 67. Järjestöjen tarjoaman tiedon ja neuvonnan tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Suomalaisista 60 prosenttia pitää järjestöjen tarjoamaa tukea tärkeänä oman hyvinvoinnin kannalta Kolmannes suomalaisista pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä järjestöjen tarjoamaa tukea oman hyvinvointinsa kannalta. Vastaajista 59 prosenttia pitää tukea vähintään jonkin verran tärkeänä. Ei lainkaan tai vähän tärkeänä järjestöjen tarjoamaa tukea pitää noin 41 prosenttia. Järjestöjen tarjoaman tuki oman hyvinvoinnin kannalta on naisille jonkin verran useammin tärkeää kuin miehille. Iän perusteella keskimääräistä vähemmän tärkeänä tuen kokevat 25–44-vuotiaat, sen sijaan

148

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

20%

40%

jonkin verran tärkeä

60%

80%

100%

tärkeä tai erittäin tärkeä

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

nuorimmat ja vanhimmat kokevat muita hieman useammin järjestöjen tarjoaman tuen hyvinvoinnin kannalta itselleen tärkeäksi.

Kuvio 68. Järjestöjen tarjoaman tuen tärkeys oman hyvinvoinnin kannalta sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Kotitaloustyypin perusteella tarkasteltuna järjestöjen tarjoamaa tukea itselleen pitävät keskimääräistä useammin tärkeänä eläkeläistaloudet ja työttömät lapsiperheet. Vähemmän tärkeänä sitä pitävät erityisesti työttömät aikuistaloudet.

6.1.2 Osallistujamäärät ja osallistumisaktiivisuus Suomea on usein kuvattu järjestötoiminnan luvatuksi maaksi. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan Suomessa toimii tai on olemassa tällä hetkellä yli 100 000 erityyppistä rekisteröityä yhdistystä. PRH:n rekistereiden avulla voidaan muodostaa kuva järjestötoiminnan eri muodoista ja toimintasisältöjen kirjavuudesta, mutta varsinaiset osallistujavolyymit järjestötoimintaan ja sen erityyppisiin sisältöihin jäävät hämärän peittoon. Tämän vuoksi, ainakin karkean kuvan muodostamiseksi erilaisen järjestötoiminnan volyymien kuvaamiseksi, on ollut tarpeen tiedustella osallistumista

149

suoraan ihmisiltä itseltään. Otosmuotoinen kysely (kuten tässä Kansalaisbarometrissä) ei mahdollista kovin tarkkojen nyanssien esiinnostamista, mutta antanee suuntaviivoja siitä mihin suomalaisten aikuisten järjestöosallistumisen aktiivisuus suuntautuu ja miten eri järjestötoiminnan muodot profiloituvat esimerkiksi iän, sukupuolen, sosioekonomisen aseman, asuinpaikan tai muiden taustatekijöiden suhteen.

Kansalaisbarometri 2011 -kyselyssä suomalaisten osallistumisaktiivisuutta järjestötoimintaan tiedusteltiin kysymyspatterilla, jossa järjestötoiminta on jaoteltu 21 erityyppiseen järjestötoiminnan muotoon niiden sisällön perusteella. Kysymyspatterissa on pyritty haarukoimaan temaattisesti ja kattavasti esiin kaikentyyppinen järjestötoiminta, jota Suomessa esiintyy. Vastaajilla oli mahdollisuus määritellä osallistumisaktiivisuutensa viiden eri vaihtoehdon kautta lähtien vain jäsenmaksun maksamisesta/kannatuksesta päätyen osallistumiseen useita kertoja viikossa.

Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus valita ’en osallistu’ -vaihtoehto.96 Tuloksia ja osallistumisaktiivisuutta arvioitaessa ja verrattaessa on muistettava, että kyselyyn vastaajat ovat täysi-ikäisiä, jolloin osallistumisaktiivisuudessa eivät ole mukana lapset tai nuoret, jotka ovat eräiden järjestöjen toiminnan keskiössä.

Täysi-ikäisistä kaksi kolmesta on mukana vähintään yhden järjestön toiminnassa Suomalaisista täysi-ikäisistä henkilöistä noin kolmannes ei ole mukana missään tai kannata mitään kyselyssä esitettyä järjestötoiminnan muotoa. Sen sijaan 66 prosenttia on mukana vähintään yhdessä järjestössä, siten että osallistuu sen toimintaan vähintään muutamia kertoja vuodessa. Yksittäisten suomalaisten osallistumisaktiivisuus ei suinkaan usein rajoitu vain yhteen järjestötoiminnan muotoon, vaan aktiiviset ihmiset osallistuvat useisiin järjestöihin ja eri järjestötoiminnan muotoihin. Suomalaisista 44 prosenttia on mukana vähintään kahdessa järjestössä ja vähintään kolmessa järjestössä mukana olevia on lähes kolmannes (30 %) täysi-ikäisestä väestöstä.

Osallistuu yhteen Osallistuu kahteen Osallistuu kolmeen Osallistuu neljään Osallistuu viiteen Osallistuu kuuteen tai useampaan 0%

10%

20%

30%

40%

50%

Kuvio 69. Suomalaisten osallistuminen eri järjestöjen toimintaan vähintään useita kertoja vuodessa (%).

150

96 Analyysissä ’en osallistu’ -vaihtoehdon valinneet ja vastaamatta jättäneet (puuttuva tieto, keskimäärin alle viisi prosenttia vastaajista) yhdistettiin yhteen osallistumattomien luokkaan.

Aktiivisimmin osallistutaan liikunta- ja urheilu- sekä muihin vapaa-ajan järjestöjen toimintaan Osallistumista voidaan jaotella sen mukaan, miten intensiivistä se on; onko kyse pelkästä kannatuksesta tai jäsenmaksun maksamisesta vai osallistuuko toimintaan ja miten usein toimintaan osallistuu. Täysi-ikäisten suomalaisten yhteenlaskettu kannatuspohja ja osallistumisaktiivisuus eri järjestötoiminnan muotoihin ovat nähtävissä seuraavista kuvioista ja liiteosiosta 6.

Ammattijärjestöt, elinkeinoon liitt. yhdistykset Liikunta- ja urheilujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Ympäristö,- eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Asukasyhdistykset Kotiseutu,- ja perinneyhdistykset, sukuseurat Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Vammaisjärjestöt Lastensuojelujärjestöt Osuustoimintayhdistykset Taide- ja kulttuurijärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvastusjärjestöt Poliittiset puolueet Maanpuolustusjärjestöt Päihdejärjestöt Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt Kuluttajayhdistykset 0%

10%

20%

30%

40%

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Vähintään yhden järjestön jäsenmaksun maksajana tai kannattajana on yhteensä 84 prosenttia suomalaisista. Vain 16 prosenttia suomalaisista ei siis kannata, maksa jäsenmaksua tai osallistu mihinkään järjestöön.

50%

Maksaa vain jäsenmaksun/kannattaa Osallistuu muutaman kerran vuodessa Osallistuu kuukausittain Osallistuu viikoittain Osallistuu useita kertoja viikossa

Kuvio 70. Eri järjestötoiminnan muotoihin osallistuminen (%).

151

Ammattijärjestöt, elinkeinoon liitt. yhdistykset Liikunta- ja urheilujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Ympäristö,- eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Asukasyhdistykset Kotiseutu-, ja perinneyhdistykset, sukuseurat Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Vammaisjärjestöt Lastensuojelujärjestöt Osuustoimintayhdistykset Taide- ja kulttuurijärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvatusjärjestöt Poliittiset puolueet Maanpuolustusjärjestöt Päihdejärjestöt Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt Kuluttajayhdistykset 0

500

1000 1500 Tuhatta henkilöä

Kannattaja

Osallistuja

2000

Aktiivi

Kuvio 71. Eri järjestötoiminnan muotoihin osallistuminen (tuhatta täysi-ikäistä suomalaista).97

Kolmen kärki kyselyssä käytetyllä ryhmittelyllä suomalaisten järjestöissä mukana olossa muodostuu ammatti- ja elinkeinojärjestöistä, liikunta- ja urheilujärjestöistä sekä muista vapaa-ajan harrasteyhdistyksistä, joihin kuuluvat mm. partio, metsästys- ja kalastus, veneily, moottoriharrasteet, keräily, käsityöt ja lemmikit.

Käytetyllä ryhmittelyllä on suuri vaikutus tuloksiin, sillä esimerkiksi luokittelemalla vanhus- ja eläkeläisjärjestöt, vammaisjärjestöt, lastensuojelujärjestöt, kansanterveys- ja potilasjärjestöt yhteisen sosiaali- ja terveysjärjestöjen otsakkeen alle, muodostaisi se neljänneksi suurimman98 lohkon järjestöosallistumiselle. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä tarkastellaan tarkemmin omana ryhmänään seuraavassa alaluvussa 6.2.2.

Käytetyllä ryhmittelyllä suurimman yhteenlasketun jäsenmäärän keräävät ammattiin ja elinkeinoon liittyvät yhdistykset. Suomalaisten ammatillinen järjestäytymis-

152

97 Luokittelussa kannattajilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet maksavansa järjestön jäsenmaksun tai kannattavansa sitä. Osallistujilla tarkoitetaan muutaman kerran vuodessa tai kuukausittain osallistujien joukkoa. Aktiiveiksi on ryhmitelty ne, jotka ovat ilmoittaneet osallistuvansa toimintaan viikoittain tai useita kertoja viikossa.

98 Koska samat vastaajat osallistuvat usein useamman järjestön toimintaan, voi kokonaismäärässä olla mukana näitäkin vastaajia. Tarkempaa tietoa sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistumisesta on niitä käsittelevässä luvussa 6.2.

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

aste on varsin korkea ja se näkyy myös järjestöosallistumista koskevissa tuloksissa.

Kaikista täysi-ikäisistä suomalaisista ammattijärjestöissä tai omaan elinkeinoon liittyviin järjestöissä ilmoittaa olevansa mukana 42 prosenttia. Määrällisesti tämä tarkoittaa noin 1,8 miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista. Pelkästään jäsenmaksua maksavia on 29 prosenttia. Varsinaisia järjestöaktiiveja on huomattavasti vähemmän. Muutaman kerran vuodessa tai kuukausittain järjestön toimintaan osallistuvia on 13 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä ja tätä aktiivisempia on vajaa kaksi prosenttia.

Liikunta- ja urheilujärjestöt muodostavat käytetyllä ryhmittelyllä ja otoksella toiseksi suurimman ryhmän. Useampi kuin joka kolmas täysi-ikäinen suomalainen kuuluu liikunta- tai urheilujärjestöön. Täysi-ikäisistä 36 prosenttia eli yli 1,5 miljoonaa suomalaista ilmoittaa kuuluvansa johonkin urheilu- tai liikuntajärjestöön vähintäänkin jäsenmaksun maksajana. Pelkästään jäsenmaksun maksavia on seitsemän prosenttia. Järjestöaktiiveja, vähintään viikoittain osallistuvia on 15 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 660 000 henkilöä. Käytetyillä ryhmittelyllä aktiivien määrä kaikessa järjestötoiminnassa on suurin liikunta- ja urheilujärjestöillä. Mikäli otoksessa olisi mukana myös alle 18-vuotias väestö, olisi osuus huomattavasti korkeampi.

Liikunnan ja urheilua harrastavien määrää näistä luvuista ei voida päätellä, sillä kaikki liikuntaa ja urheilua harrastavathan eivät suinkaan kuulu urheiluseuroihin tai -järjestöihin. Tuloksia tulkittaessa kannattaa huomioida myös se, että kyselyyn vastannut saattaa kuulua useampaankin urheilu- ja liikuntajärjestöön, mitä kyselyssä ei tiedusteltu.

Muihin vapaa-ajan harrastusyhdistyksiin kyselyssä mainittiin esimerkkinä kuuluvan partio, 4h-, metsästys-, kalastus-, veneily-, moottoriharrastus-, keräily-, käsityö- ja lemmikkieläinyhdistykset. Vastaajat ovat voineet näiden mainittujen lisäksi sisällyttää siis myös muitakin järjestöjä tämän otsikon alle. Näissä yhdistyksissä vähintään jäsenmaksun maksajana on lähes kolmannes täysi-ikäisistä suomalaisista.

Järjestöaktiiveja eli vähintään viikoittain osallistuvia näissä harrastusyhdistyksissä on yli seitsemän prosenttia täysi-ikäisistä, mikä määrällisellä tasolla tarkoittaa yli 300 000 suomalaista. Kokonaisosallistujamäärältään erilaiset vapaa-ajan harrastus­ yhdistykset keräävät suurimman osallistujajoukon ja aktiiviosallistujista toiseksi suurimman joukon liikunta- ja urheilujärjestöjen jälkeen.

Passiivinen kannatuksen ja aktiivisen osallistumisen tarkastelu ryhmittää järjestöjen suuruusjärjestystä eri tavoin Seuraavassa kuviossa järjestöosallistumista on tarkasteltu pelkästään jäsenmaksun maksamisen suhteen tai järjestön kannattamisen suhteen (ns. passiivinen kannatus).

Mukana tarkastelussa eivät ole toimintaan osallistuvat. Kuten edellä todettiin, on ammattijärjestöjen ja elinkeinoon liittyvien yhdistysten kannatuspohja tällä tavoin tarkasteltuna ylivoimaisesti suurin. Sen sijaan liikunta- ja urheilujärjestöt sekä muut

153

vapaa-ajan yhdistykset tippuvat tällä luokittelulla kolmen kärjestä, sillä niihin osallistuminen on luonteeltaan aktiivisempaa, kuten seuraavista kahdesta kuviosta on nähtävissä. Seuraavaksi suurimmaksi passiivisen kannatuksen kautta tarkasteltuna nousevat osuustoimintayhdistykset, ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt sekä muut vapaa-ajan harrasteyhdistykset. Sosiaali- ja terveysjärjestöistä lastensuojelujärjestöt ja vammaisjärjestöt keräävät näiden jälkeen suurimman kannattajajoukon. Passiivisesti vähiten kannatettuja järjestöjä ovat vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt, päihdejärjestöt ja kuluttajayhdistykset.

Ammattijärjestöt, elinkeinoon liitt. yhdistykset Osuustoimintayhdistykset Ympäristö,- eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Lastensuojelujärjestöt Vammaisjärjestöt Liikunta- ja urheilujärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Kotiseutu,- ja perinneyhdistykset, sukuseurat Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Asukasyhdistykset Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Poliittiset puolueet Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvastusjärjestöt Taide- ja kulttuurijärjestöt Maanpuolustusjärjestöt Kuluttajayhdistykset Päihdejärjestöt Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt 0

500 1000 Tuhatta henkilöä

1500

Kuvio 72. Arvio eri järjestöjä kannattavien ja/tai jäsenmaksun maksavien määristä (eivät osallistu toimintaan).

Seuraavassa kuviossa järjestöosallistumista on kuvattu sen mukaan, onko kyse satunnaisesta osallistumisesta vai aktiivisemmasta osallistumisesta. Osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä korkeintaan kuukausittain tai muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa osallistumista. Aktiivisella osallistumisella tarkoitetaan vähintään viikoittaista osallistumista.

154

0

500

1000

1500

Tuhatta henkilöä Osallistuja

Aktiivi

Kuvio 73. Arvio eri järjestöihin osallistuvien ja aktiivien määristä.99

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Liikunta- ja urheilujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Ammattijärjestöt, elinkeinoon liitt. yhdistykset Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Asukasyhdistykset Taide- ja kulttuurijärjestöt Kotiseutu-, ja perinneyhdistykset, sukuseurat Ympäristö,- eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Vammaisjärjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvatusjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Lastensuojelujärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Poliittiset puolueet Maanpuolustusjärjestöt Osuustoimintayhdistykset Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt Päihdejärjestöt Kuluttajayhdistykset

Osallistujien ja aktiivien yhteenlasketulla kokonaismäärällä mitattuna liikunta- ja urheilujärjestöt keräävät suurimman osallistujajoukon. Myös yksinomaan aktiiviosallistujien määrä on ylivoimaisesti suurin liikunta- ja urheilujärjestöillä. Toiseksi suurin aktiivien ja osallistujien määrä on yhteensä ja eriteltynä muilla vapaa-ajan harrasteyhdistyksillä. Osallistujamäärältään kolmantena ammattijärjestöt ja elinkeinoon liittyvät yhdistykset. Aktiivijäsenten määrällä mitattuna kolmantena ovat uskontoon ja katsomukseen liittyvät järjestöt, jotka aktiivien ja osallistujien yhteismäärällä mitattuna ovat neljänneksi suurin järjestölohko.

99 Aktiiveiksi on luokiteltu viikoittain tai useita kertoja osallistuvat. Osallistujiksi on luokiteltu muutaman kerran vuodessa tai kuukausittain toimintaan osallistuvat. Ulkopuolelle tarkastelusta jäävät siis kannattajat ja pelkkää jäsenmaksu maksavat.

155

6.2 Sosiaali- ja terveysjärjestöt Sosiaali- ja terveysjärjestöjen päätarkoituksena on jonkin erityisryhmän, oman jäsenistön tai laajemman väestönosan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityispiirteenä on olla vaikeissa tai muulla tavoin erityisissä elämäntilanteissa olevien ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä osa järjestökenttää. Alan yhdistysten jäseninä, vapaaehtoisina sekä tuki- ja palvelumuotojen käyttäjinä on paljon esimerkiksi ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä työttömiä. (Järjestöbarometri 2011.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen perustamisen taustalla on usein ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia ja haasteita, esimerkiksi epäsuhtaa eri ihmisryhmien tuen ja palvelujen tarpeiden sekä niiden tarjonnan välillä, joka on synnyttänyt ja synnyttää eri aikoina erilaisia järjestöjä. Järjestöjen yhtenä tärkeänä tehtävänä on ihmisten äänen ja tarpeiden saaminen paremmin kuuluviin esimerkiksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Muita keskeisiä toimintamuotoja ovat esimerkiksi vapaaehtois-, vertais- ja virkistystoiminta sekä tiedonvälitys ja osalla järjestöistä palvelutuotanto. (Emt.) Suomessa on rekisteröity arviolta 13 000 sosiaali- ja terveysyhdistystä. Alan yhdistysten osuus kaikista rekisteröidyistä yhdistyksistä on noin kuusi prosenttia.

Valtakunnallisia järjestöjä on noin 200, joilla on noin 8 400 jäsenyhdistystä ja 1,3 miljoonaa jäsentä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt voidaan luokitella kansanterveysjärjestöihin, lastensuojelujärjestöihin, vanhusjärjestöihin, vammaisjärjestöihin, nuorisokasvatusjärjestöihin, lomajärjestöihin ja päihdejärjestöihin. (Emt.)

6.2.1 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuus SPR, MLL ja Pelastusarmeija tunnetuimmat sosiaali- ja terveysjärjestöt Edellä tarkasteltiin suomalaisten osallistumista erityyppiseen järjestötoimintaan pääluokkiin ryhmiteltynä. Kyselyssä haluttiin tarkastella myös erikseen ja spesifisti suurimpien sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuutta. Lisäksi mukaan on vertailun vuoksi otettu muutamia volyymiltaan suuria ja tunnettuja järjestöjä, joiden avulla voidaan suhteuttaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuutta yli järjestösektorirajojen. Myös Raha-automaattiyhdistys sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeisimpänä ja tärkeimpänä rahoittajana on mukana tarkastelussa. Seuraavaan kuvioon on koostettu kyselyssä mukana olleiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuus viisiportaisella asteikolla.

156

0% En tunne Olen osallist./käyt. palveluja

20%

40%

Tunnen nimeltä Osallist./käyttää palveluja aktiivisesti

60%

80%

100%

Tunnen toimintaa

Kuvio 74. Eräiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuus (%).

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Suomen Punainen Risti (SPR) Raha-automaattiyhdistys (RAY) Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) Suomen luonnonsuojeluliitto Pelastusarmeija Suomen Sotaveteraaniliitto Suomen Syöpäyhdistys Suomen Sydänliitto Invalidiliitto Marttaliitto Suomen liikunta ja urheilu (SLU) Allergia- ja astmaliitto Veronmaksajain Keskusliitto (Veronmaksajat) Suomen Reumaliitto Väestöliitto Sotainvalidien veljesliitto A-klinikkasäätiö Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) Kuuloliitto Hengitysliitto Kehitysvammaisten Tukiliitto Vanhustyön keskusliitto Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi Folkhälsan Suomen Setlementtiliitto Muistiliitto Sininauhaliitto Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö

Kolme tunnetuinta sosiaali- ja terveysjärjestöä ovat Suomen Punainen Risti, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Pelastusarmeija. Selkeästi parhain tunnettuus kysytyistä järjestöistä on Suomen Punaisella Ristillä, sillä lähes kaikki suomalaiset tunnistavat sen ja kolme neljästä suomalaisesta on osallistunut toimintaan jollain tavoin. Toisena tunnettuudessa on Raha-automaattiyhdistys, joka myös tunnistetaan laajasti, mutta SPR:iä selkeästi suurempi osuus tuntee sen vain nimeltä. Joka kymmenes suomalainen ei tunnista RAY:tä nimeltä. Vain nimeltä RAY:n tuntevia on 30 prosenttia suomalaisista. Mannerheimin lastensuojeluliitto on varsinaisista sosiaalija terveysjärjestöistä toiseksi tunnetuin. Vain kymmenen prosenttia suomalaisista ei tunnista sitä ja yli puolet suomalaisista tuntee sen muutenkin kuin vain nimeltä.

Kolmanneksi tunnetuin sosiaali- ja terveysjärjestö on Pelastusarmeija, jonka tuntee vähintään nimeltä 89 prosenttia suomalaisista. Tarkemmat prosenttiosuudet on tarkemmin nähtävissä liiteosiossa 6.

157

6.2.2 Osallistumisaktiivisuus Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu viidesosa täysi-ikäisistä Edellä luvussa 5.1 luotiin kuvaa yleiskuvaa järjestöosallistumisesta. Kyseisessä tarkastelussa sosiaali- ja terveysjärjestöjä ei tarkasteltu omana kokonaisuutenaan, vaan sosiaali- ja terveysjärjestöt oli luokiteltu lastensuojelu, vanhus- ja eläkeläisjärjestöiksi, vammaisjärjestöiksi ja päihdejärjestöiksi.

Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Vammaisjärjestöt Lastensuojelujärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Päihdejärjestöt 0

500

1000

1500

2000

Tuhatta henkilöä Kannattaja

Osallistuja

Aktiivi

Kuvio 75. Sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistuminen pääluokan mukaan (%).

Vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen, vammaisjärjestöjen, lastensuojelujärjestöjen, kansanterveys- ja potilasjärjestöjen toiminnassa ilmoittaa kussakin olevan mukana tai vähintään jäsenmaksun maksajana noin puoli miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista.

Osallistuminen näiden järjestöjen toimintaan on osin päällekkäistä eli eri pääluokat ylittävää. Päihdejärjestöjen osallistujamäärä on tämän kyselyn tulosten perusteella selkeästi muita pienempi. Vanhus- ja eläkeläisjärjestöillä vähintään useita kertoja vuodessa tai kuukausittain osallistuvien määrä on suurempi kuin muissa sosiaali- ja terveysjärjestöjen pääluokissa. Myös aktiivien määrä on vanhusja eläkeläisjärjestöissä muita suurempi.

Eri sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuvien tai kannattajien kokonaismäärää ei voida esittää summaamalla näihin yllä kuvattu osallistujien määrä, koska osallistumisaktiivisuus kasaantuu. Yleiskuvan luomista varten sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistumisesta aineistoon tehtiin summamuuttuja, jossa päällekkäinen osallistuminen poistettiin. Tällä tarkastelutavalla jonkin sosiaali- ja terveysjärjestön (lastensuojelu-, vanhus- ja eläkeläis-, vammais- tai päihdejärjestön) toiminnassa on mukana vähintään jäsenmaksun maksajana tai kannattajana noin 29 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä, mikä tarkoittaa määrällisesti väestötasolla vähintäänkin noin 1,2 miljoonaa suomalaista. Vähintään muutaman kerran vuodessa toimintaan ilmoittaa osallistuvansa viidesosa täysi-ikäisistä, mikä väestötasolla tarkoittaa vajaata 900 000 täysi-ikäistä suomalaista.

158

Suomen Punainen Risti (SPR) Raha-automaattiyhdistys (RAY) Suomen liikunta ja urheilu (SLU) Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) Veronmaksajain Keskusliitto (Veronmaksajat) Suomen luonnonsuojeluliitto Pelastusarmeija Allergia- ja astmaliitto Suomen Sotaveteraaniliitto Marttaliitto Sotainvalidien veljesliitto Suomen Syöpäyhdistys Väestöliitto Hengitysliitto Suomen Reumaliitto Invalidiliitto Suomen Sydänliitto Suomen Setlementtiliitto A-klinikkasäätiö Kehitysvammaisten Tukiliitto Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) Kuuloliitto Vanhustyön keskusliitto Muistiliitto Folkhälsan Sininauhaliitto Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö

0%

5%

Osallist./käyt. palveluja

10%

15%

20%

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu vielä tarkemmin täysi-ikäisen väestön osallistumista ja palvelujen käyttöä muutamissa tunnetuimmissa ja suurimmissa sosiaali- ja terveysjärjestöissä. Tämä tarkastelu eroaa edellä olevasta siis siinä, että toimintaan osallistumiseen on sisällytetty myös palvelujen käyttö. Toimintaan osallistumisen tai palvelun käytön ajankohtaa ei ole kysymyksenasettelussa rajattu, mutta aktiivin osallistumisen voisi mieltää tarkoittavan vastaajillekin vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa osallistumista. Mukana on lisäksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen pääasiallisen rahoittajan, RAY:n toimintaan osallistuminen (tarkoittaen tässä tapauksessa erityisesti RAY:n palveluiden käyttöä eli RAY:n tarjoamien pelien pelaamista). Lisäksi mukana on muutama verrokkijärjestö sosiaali- ja terveysjärjestösektorin ulkopuolelta.

25%

Osallist./käyttää palveluja aktiivisesti

Kuvio 76. Suurimpiin ja tunnetuimpiin sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistuminen ja/tai niiden palvelujen käyttö (%).

Useimmin osallistutaan SPR:n toimintaan ja käytetään sen tarjoamia palveluja.

SPR:n toimintaan osallistuvien ja palveluita käyttävien määrä ylittää SLU:n toimintaan osallistuvien ja sen palvelujen käyttäjien määrän. Tässä kohden ei kuitenkaan ole varmuutta, ovatko vastaajat mieltäneet mahdollisen toimimisensa SLU:n jäsenliiton paikallisessa yhdistyksessä SLU:n toiminnassa mukana olemiseksi vai eivät.

159

Mannerheimin lastensuojeluliitto on selkeästi seuraavaksi suurin osallistujien ja palvelujen käyttäjien määrällä mitattuna, mikäli huomiotta jätetään Raha-automaattiyhdistyksen palveluita käyttävät eli sen tarjoamia pelejä pelaavat. Seuraavaksi suurimmat järjestöt ovat Pelastusarmeija, Allergia- ja Astmaliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto ja Marttaliitto.

Seuraavassa kuviossa toimintaan osallistumista on ryhmitelty vielä aktiivisen osallistumisen mukaan. Aktiivisen osallistumisen ja palvelujen käytön määrällä mitattuna suurimpia ovat SPR, MLL, Marttaliitto, Sotaveteraaniliitto ja Invalidiliitto.

Näiden jälkeen viisi samansuuruista järjestöä osallistumisaktiivisuuden mukaan ovat Suomen Syöpäyhdistys, Sydänliitto, Allergia- ja astmaliitto, Suomen reumaliitto ja Suomen Setlementtiliitto. Edellä kuvatut osallistujavolyymit ovat suuntaaantavia ja voivat vaihdella vuosittain ja jonkin verran myös kyselyaineiston koostumuksen mukaan, vaikka aineisto onkin väestötasolla edustava.

Suomen Punainen Risti (SPR) Suomen liikunta ja urheilu (SLU) Raha-automaattiyhdistys (RAY) Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) Marttaliitto Suomen Sotaveteraaniliitto Invalidiliitto Veronmaksajain Keskusliitto (Veronmaksajat) Suomen Syöpäyhdistys Suomen Sydänliitto Allergia- ja astmaliitto Suomen Reumaliitto Suomen Setlementtiliitto Suomen luonnonsuojeluliitto Hengitysliitto Pelastusarmeija A-klinikkasäätiö Kuuloliitto Väestöliitto Sotainvalidien veljesliitto Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) Kehitysvammaisten Tukiliitto Vanhustyön keskusliitto Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi Muistiliitto Sininauhaliitto Folkhälsan Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö

0%

1%

2%

3%

4%

5%

Kuvio 77. Eri sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan aktiivisesti osallistuvat ja palveluja käyttävät (%).

Sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistuvien määrää haarukoidaan vielä tarkemmin seuraavassa alaluvussa tarkemmin peilaamalla osallistujamääriä eri osallistumismuotoihin.

160

Vastaajilta tiedusteltiin sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistumisen tapoja ja muotoja viimeisen vuoden ajalta. 12-kohtaisessa kyselypatterissa vastaajilla oli mahdollisuus ilmaista se, onko osallistunut toimintaan ja olisiko kiinnostunut osallistumaan, mikäli tällä hetkellä ei osallistu.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjä tukee rahallisesti lähes joka toinen suomalainen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan ja niiden työtä kannatetaan laajasti, mikäli mittarina käytetään toiminnan rahallista tukemista. Tällä tavoin määriteltynä sosiaalija terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu tai sitä kannattaa 40 prosenttia eli noin 1,6 miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista. Tässä kohden on muistettava, että suurelle yleisölle suunnattu ja suurten volyymien varainhankinta keskittynee erityisesti SPR:lle ja muutamalle muulle suurimmalle järjestölle.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt merkittäviä tiedonvälittäjiä Keskeisin osallistumistapa on ollut tiedon hakeminen esimerkiksi järjestön verkkosivuilta, esitteistä tai lehdestä. Järjestön tarjoamaa tietoa on viimeisen vuoden aikana etsinyt 37 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista mikä määrällisesti tarkoittaa noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Lisäksi yli puoli miljoonaa suomalaista on saanut henkilökohtaista neuvontaa. Järjestöjen tarjoamalle tai järjestämälle kurssille tai luennolle on osallistunut yli viidennes vastaajista, mikä tarkoittaa väestötasolle suhteutettuna noin 900 000 suomalaista eli 22 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Tällä perusteella sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia tiedonvälittäjänä voi pitää huomattavana ja merkittävänä.

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

6.2.3 Sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistumisen muotoja ja -tapoja

161

Tukenut rahallisesti Hakenut tietoa Koulutus, kurssit, luennot Yhdistyksen jäsen Virkistystoiminta Saanut hlökohtaista neuvontaa Sosiaalisen median kautta Vapaaehtoinen Vertaisryhmä tai -toiminta Varainhankinta 0

500

1000

1500

Tuhatta henkilöä

Kuvio 78. Osallistumistapoja sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan viimeisen vuoden aikana.

Myös muut osallistumisen muodot ovat volyymiltaan merkittäviä. Jonkin sosiaalija terveysjärjestön jäsenenä on viimeisen vuoden aikana oman ilmoituksensa mukaan ollut 17 prosenttia vastaajista, mikä tarkoittaa määrällisesti noin 700 000 suomalaista.100 Virkistystoimintaan on osallistunut noin 650 000 suomalaista. Yli puoli miljoonaa ihmistä on osallistunut sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan sosiaalisen median kautta. Vapaaehtoisena viimeisen vuoden aikana on toiminut noin puoli miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista eli useampi kuin joka kymmenes suomalainen on ollut vapaaehtoisena viimeisen vuoden aikana. Vertaisryhmätoimintaan on osallistunut noin 450 000 ja varainhankintaan noin 350 000 täysiikäistä suomalaista.

Verrattaessa lukuja edellisessä Kansalaisbarometrikyselyssä kerättyihin ja Järjestöbarometri 2009:ssä raportoituihin lukuihin, ovat osallistujamäärät kasvaneet kaikissa vertailtavissa olevissa luokissa. Ainoastaan rahallinen tukeminen näyttäisi hieman vähentyneen.

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä laaja osallistujapotentiaali Vastaajilta tiedusteltiin myös kiinnostusta osallistumiselle sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Seuraavassa kuviossa on eritelty tapoja, joilla täysi-ikäiset suomalaiset olisivat halukkaita osallistumaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan.

162

100 Luku poikkeaa edellä ilmoitetusta 1,2 miljoonasta suomalaisesta. Mukana ovat vain viimeisen vuoden aikana jäsenmaksun maksaneet, eivät kannattajat. Osa ihmisistä osallistuu toimintaan eri tavoin, vaikkei jäsenmaksua maksaisikaan.

Vapaaehtoistoiminta Koulutus, kurssit, luennot Vertaisryhmä tai -toiminta Virkistystoiminta Yhdistyksen jäsen Luottamushenkilö Varainhankinta Tiedonhaku Rahallinen tuki Palkattu työntekijä Sosiaalisen median kautta Saada hlökohtaista neuvontaa 0

100

200

300

400

500

Tuhatta henkilöä

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Vastausten perusteella sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan laajentamiselle olisi kysyntää ja potentiaalia.

Lähes 300 000 täysi-ikäistä suomalaista ei osallistu tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaan, mutta olisi halukas osallistumaan siihen. Koulutuksiin, kursseille, luennoille, vertaisryhmätoimintaan ja virkistystoimintaan olisi kuhunkin yli 200 000 tuhatta uutta halukasta osallistujaa.

Kuvio 79. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen eri toimintamuotoihin osallistumisesta kiinnostuneet (eivät osallistu tällä hetkellä).

Noin 150 000 suomalaista olisi halukkaita liittymään jonkin sosiaali- ja terveysjärjestön jäseneksi. Yli 75 000 suomalaista olisi halukas toimimaan sosiaali- ja terveysjärjestön luottamushenkilönä, varainhankinnassa, hakemaan tietoa tai tukemaan rahallisesti vaikkei näissä toiminnoissa ole tällä hetkellä mukana. Palkattuna työntekijänä olisi halukas toimimaan yli 50 000 suomalaista. Sosiaalisen median kautta osallistumishalukkaita on niin ikään noin 50 000. Samansuuruinen joukko kaipaa sosiaali- ja terveysjärjestöiltä henkilökohtaista neuvontaa. Seuraavassa luvussa on profiloitu tarkemmin tällä hetkellä toimintaan osallistuvia, mutta myös niitä ketkä olisivat kiinnostuneita toiminasta.

6.2.4 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kannattaja- ja osallistujaprofiili Seuraavassa luodaan yleiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöjen osallistujista. Tarkastelussa ovat mukana vähintään yhden sosiaali- ja terveysjärjestön toiminnan pää-

163

luokassa mukana olostaan (vähintään kannattajana) ilmoittaneet henkilöt (1,2 miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista).

Sosiaali- ja terveysjärjestöissä osallistuminen (vähintään kannattajana) painottuu vanhempiin ikäluokkiin. Alle 25-vuotiaista yhdeksän prosenttia ja yli 65-vuotiaista yli 45 prosenttia vähintäänkin kannattaa sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Neljännes 25–44-vuotiaista on mukana samaisella määritelmällä. Naisten osallistuminen on hieman yleisempää, naisista mukana vähintään kannattajana on 32 prosenttia ja miehistä 26 prosenttia. Koulutuksen perusteella tarkasteltuna pelkän ylioppilastutkinnon ja ammattikoulututkinnon suorittaneiden suhteellinen osuus on pienempi kuin muissa koulutusryhmittelyn mukaisissa ryhmissä.

Yhdistetyn kotitalousrakenne- ja työelämätilannetyypittelyn perusteella tarkasteltuna eläkeläiset osallistuvat useimmin sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan.

Vähäisintä osallistuminen on yksinasuvilla työttömillä. Sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistutaan ja niitä kannatetaan erikokoisissa ja erilaisissa kunnissa, mutta kuitenkin hieman keskimääräistä useammin pienissä alle 5 000 asukkaan kunnissa ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan tarkasteltuna maaseutumaisissa kunnissa.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Koulutus kansakoulu, keskikoulu, peruskoulu ylioppilastutkinto ammattikurssi, koulutus työn ohessa ammattikoulututkinto alempi korkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto tai tiet. jatkotutkinto muu Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen KAIKKI 0% ei mukana/ei kannata

20%

40%

60%

80%

100%

mukana vähintään kannattajana/jäsenmaksun maksajana

Kuvio 80. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan vähintään kannattajana tai jäsenmaksun maksajana osallistuvat sukupuolen, iän, kotitaloustyypin, koulutuksen ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan (%).

164

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Seuraavassa kuviossa tarkastellaan vielä niitä henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet osallistuneensa yhdistyksen jäsenenä jonkin sosiaali- ja terveysyhdistyksen tai -järjestön toimintaan viimeisen vuoden aikana. Tarkastelusta on profiloitavissa myös ne, ketkä olisivat kiinnostuneita osallistumaan toimintaan jäsenenä.

KAIKKI 0%

20%

osallistuu

40% ei osallistu

60%

80%

100%

olisi kiinnostunut

Kuvio 81. Sosiaali- ja terveysjärjestön tai -yhdistyksen viimeisen vuoden aikana jäsenenä olleet ja jäsenyydestä kiinnostuneet (%).

Sosiaali- ja terveysjärjestön tai -yhdistyksen jäsenenä on viimeisen vuoden aikana ollut jonkin verran enemmän naisia kuin miehiä. Myös jäseneksi mukaan tulosta kiinnostuneita löytyy jossain määrin enemmän naisista kuin miehistä. Jäsenyys painottuu vanhempiin ikäryhmiin, mutta nuoremmissa ikäryhmistä löytyy jäsenyydestä kiinnostuneita enemmän kuin vanhemmista. 18–24-vuotiaiden ikäryhmästä jopa kymmenesosa olisi kiinnostunut jäsenyydestä. Kaupunkimaisissa kunnissa osallistutaan suhteellisesti vähemmän (mutta määrällisesti kuitenkin enemmän) kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Tulokvintiileittäin tarkasteltuna alimmassa ja toiseksi ylimmässä osallistutaan jäsenenä muita harvemmin. Jäsenyydestä on vähiten suurituloisimpien keskuudessa. Kotitaloustyypin mukaan tarkasteltuna eläkeläiset ovat jäsenenä muita useammin, kun taas yksinasuvat työlliset ja

165

työttömät sekä opiskelijataloudet osallistuvat harvemmin. Opiskelijataloudet olisivat hieman muita useammin kiinnostuneita jäsenyydestä. Yksinasuvilla työttömillä ei ole juurikaan kiinnostusta jäsenyyteen, mutta esimerkiksi työttömistä aikuistalouksista ja lapsiperheistä löytyy jonkin verran jäsenyydestä kiinnostuneita.

6.2.5 Sosiaali- ja terveysjärjestöihin liittyviä arvoja ja asenteita Sosiaali- ja terveysjärjestöihin suhtaudutaan myönteisesti Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan kehittämiseksi Kansalaisbarometri-kyselyn avulla haluttiin selvittää myös sosiaali- ja terveysjärjestöihin liittyviä mielikuvia ja asenteita muutamien väittämien avulla. Seuraavassa kuviossa (ja liiteosiossa 6) on kuvattu vastaajille esitetyt väittämät ja vastaajien mielipiteet niistä viisiportaisella asteikolla.

RAY:n asema sotejärj. toim. tukijana on turvattava Sotejärj. ovat tärkeitä suomal. yhteiskunnalle Sostej. toim. tarjoaa tärkeitä osallistumiskanavia Sotejärj. toiminta edistää ihmisten hyvinvointia Kuntien tulee tukea paikal. sotejärj. toimintaa Sotejärjestöt ovat tärkeitä palveluntuottajia Sotejärj. ovat tärkeitä yhteisk. vaikuttajia Sotejärj. osaamista tulisi hyödyntää enemmän Sotejärj. pitäisi uudistaa/muuttaa toimintaansa Sotejärjestöt tunnetaan hyvin Sotejärj. toiminnasta on vaikea saada tietoa Sotejärjestöjen toimintaan on helppo tulla mukaan 0%

20%

40%

60%

80%

Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Osittain samaa mieltä Täysin samaa mieltä

Kuvio 82. Suomalaisten mielipiteitä eräisiin sosiaali- ja terveysjärjestöjä koskeviin väittämiin (%).

166

100%

RAY:n ja kuntien tuettava sosiaali- ja terveysjärjestöjä jatkossakin ja rahapelimonopolit säilytettävä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeisin rahoituskanava on valtion rahapelimonopoliin kuuluvan Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus. Vastaajien selkeän enemmistön mukaan RAY:n asema sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukijana on turvattava. Peräti 84 prosenttia suomalaisista on samaa tai osittain samaa mieltä RAY:n aseman turvaamista sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoittajana koskevan väittämän kanssa. Vain kolme prosenttia vastaajista on täysin tai osittain eri mieltä väittämän kanssa.

Suomalaiset katsovat varsin laajasti, että myös kuntien tulee tukea sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa tarjoamalla niille toiminta-avustuksia ja tiloja. Väittämän kanssa vähintään osittain samaa mieltä olevia on 82 prosenttia vastaajista.

Neutraalille kannalle asettuu 15 prosenttia ja eri mieltä on kolme prosenttia.

Täysi-ikäisistä suomalaisista vastaajista 53 prosenttia kannattaa nykyisten rahapelimonopolien (RAY, Veikkaus, Fintoto) aseman säilyttämistä, 35 prosenttia on asian suhteen neutraalilla kannalla ja 12 prosenttia vastustaa niiden säilyttämistä. Naiset suhtautuvat kysymykseen hieman useammin neutraalisti kuin miehet. Rahapelimonopolien säilyttämistä vastustetaan keskimääräistä enemmän ja suhtaudutaan neutraalimmin alle 45-vuotiaiden ikäryhmissä. Tulokvintiileittäin monopolien säilyttämistä kannatetaan sitä enemmän mitä suurempituloisesta on kyse, mutta kielteisellä kannalla asiaan olevia on eniten sekä alimmassa että ylimmässä tulokvintiilissä. Kotitalousrakenteen ja työelämätilannetyypittelyn perusteella tarkasteltuna kriittisimmin rahapelimonopolien säilyttämiseen suhtautuvat työttömät aikuistaloudet. Keskimääräistä useammin väittämän kanssa samaa mieltä ollaan eläkeläistalouksissa, joista tosin kymmenesosa on eri mieltä väitteen kanssa. Neutraalimmin väitteeseen suhtautuvat opiskelijataloudet.

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveysjärjestöihin liitetyt asenteet ja mielikuvat näyttävät sosiaali- ja terveysjärjestöjen kannalta useilta osin varsin myönteisiltä. Annettujen vastausten pohjalta sosiaali- ja terveysjärjestöt nauttivat varsin laajaa kannatusta suomalaisten keskuudessa ja niiden tekemää työtä pidetään merkittävänä. Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin edellisissä kuvioissa esitettyjä väittämiä.

167

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 83. Mielipiteet nykyisten rahapelimonopolien (RAY, Veikkaus, Fintoto) asema tulee säilyttää -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tulokvintiilien mukaan (%).

Sosiaali- ja terveysjärjestöt nähdään tärkeinä toimijoina, vaikuttajina ja palveluntuottajina Sosiaali- ja terveysjärjestöjä pidetään tärkeinä suomalaiselle yhteiskunnalle. Valtaosan mielestä sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta (mm. vapaaehtois-, vertais- ja virkistystoiminta) tarjoaa tärkeitä osallistumisen kanavia ihmisille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan nähdään myös edistävän ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Vähintään osittain samaa mieltä on näissä kaikissa väittämissä yli 86 prosenttia vastaajista ja täysin samaa mieltä väittämien kanssa on lähes puolet vastaajista. Vain kaksi prosenttia vastaajista on osittain tai täysin eri mieltä väittämien kanssa ja noin 10–13 prosenttia suhtautuu siihen neutraalisti.

Yli 70 prosenttia suomalaisista on vähintään osittain samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Väittämän kanssa täysin samaa mieltä olevia on 29 prosenttia suomalaisista. Vastaajista noin neljännes suhtautuu väittämään neutraalisti ja viisi prosenttia on eri mieltä väittämän sisällöstä.

168

Sosiaali- ja terveysjärjestöiltä kaivataan uusiutumista sekä tiedon ja tunnettuuden lisäämistä Vaikka sosiaali- ja terveysjärjestöjä pidetään useilla ulottuvuuksilla arvioituna tärkeinä toimijoina, ei sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuutta yleisesti kuitenkaan pidetä erityisen hyvänä. Vastaajista 29 prosenttia on osittain samaa mieltä ja vain seitsemän prosenttia täysin samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt tunnetaan hyvin. Neutraalille kannalle väittämän suhteen asettuu 37 prosenttia. Lähes neljäsosa (24 %) on osittain eri mieltä väittämän kanssa ja neljä prosenttia täysin samaa mieltä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kentällä tunnistetaan tunnettuuteen liittyvä haaste, sillä Järjestöbarometri 2007 mukaan se on kaikkein keskeisin sosiaali- ja terveysyhdistysten kehittämishaaste sekä järjestöjohdon että paikallisyhdistysten itsensä arvioimana.

Sosiaali- ja terveysjärjestöiltä kaivataan myös uusiutumista. Suomalaisista 40 prosenttia on joko osittain tai täysin samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaalija terveysjärjestöjen tulisi uudistaa toimintaansa tai muuttaa toimintatapojaan.

Vastaajien enemmistö asettuu väittämän suhteen neutraalille kannalle, mutta vain kuusi prosenttia on eri mieltä väittämän sisällöstä.

Suomalaisista 28 prosenttia on ainakin osin sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysjärjestöistä on vaikeaa saada tietoa. Vain 22 prosenttia on eri mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnasta on vaikea saada tietoa.

Puolet vastaajista ei ota väittämän sisältöön kantaa puolesta tai vastaan.

j ä r j e s töto i m i n ta j a s o s i a a l i - j a t e r v e ys j ä r j e s töt

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli nähdään merkittävänä myös palvelutuotannossa.

Noin kolme neljästä suomalaisesta on vähintään osittain samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tärkeitä palveluntuottajia. Viidesosa vastaajista ei ota kantaa puolesta tai vastaan. Kolme prosenttia on vähintään osittain eri mieltä väittämän kanssa.

Suomalaisista yli 70 prosenttia on vähintään osittain samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen osaamista tulisi hyödyntää nykyistä enemmän ihmisten auttamisessa. Väittämään neutraalisti suhtautuvia on 27 prosenttia. Eri mieltä väittämän sisällön kanssa on kolme prosenttia vastaajista.

Vastaajilta kysyttiin myös avokysymyksellä, millaista apua, tietoa tai toimintaa he kaipaisivat sosiaali- ja terveysjärjestöiltä. Vastaajista 19 prosenttia vastasi tähän kysymykseen, mutta vastauksista joka neljännestä ilmeni, etteivät vastaajat osaa vastata kysymykseen tai eivät tarvitse tällä hetkellä mitään järjestöiltä.

Selvästi useimmin sosiaali- ja terveysjärjestöiltä halutaan tietoa eri asioista, tiedottamista ja parempaa näkyvyyttä. Näitä toivomuksia oli lähes joka neljännessä (23 %) vastauksessa. Tietoa halutaan useimmin siitä, mistä palveluita saa tai mitä etuuksia on oikeus saada. Myös järjestöjen omasta toiminnasta kaivataan usein

169

tietoa. Tiedon halutaan olevan selkeää ja konkreettista. Moni kaipaa enemmän tietoa internetiin ja parempia verkkosivuja järjestöille. Toisaalta myös painettua tietoa tarvitaan siitä, mistä apua voi saada. Seuraavissa lainauksissa kiteytyy hyvin se, millaista tietoa vastanneet haluaisivat.

”” ”” ”Tiedon, ” tiedottamisen ja näkyvyyden ohella sosiaali- ja terveysjärjestöiltä toivotaan Kertoisivat enemmän mitä palveluja olisi tarjolla, ettei ainoastaan pitäisi omana tietonaan. Aina asiakkaan täytyy itse tentata, jos ei tiedä mistään mitään, kaikkea ei voi asiakas tietää.” (Nainen, 55v.)

Selkeää tietoa mistä saa apua, jos esim. sairastuu vakavasti. Mitä avustuksia ja tukia on mahdollisuus saada?” (Nainen, 48v.)

Hyvät, selkeät nettisivut aluksi.” (Nainen, 42v.)

konkreettista apua ja neuvontaa eri elämäntilanteissa. Näitä asioita haluaa melkein yksi kymmenestä (9 %) kysymykseen vastanneesta. Konkreettinen apu on useimmin koti- tai siivousapua. Neuvontaa kaivataan ennen kaikkea siihen, mistä apua saa erilaisissa tilanteissa. Vastaajat toivovat neuvontaa, joka olisi henkilökohtaista.

Viidessä prosentissa vastauksista mainittiin vanhukset. Vanhuksille halutaan muun muassa parempaa hoivaa, kotiapua, ulkoiluapua ja toimintaa. Kolmessa prosentissa vastauksista mainittiin vertaistuen tarve. 41 prosenttia vastauksista sisälsi asioita, jotka eivät sopineet edellä kuvattuun ryhmittelyyn.

Mukaan tulemisen helppoutta kehitettävä Kyselypatteriin valittujen kysymysten perusteella suurimpana pulmana sosiaali- ja terveysjärjestöissä näyttää olevan vaikeus päästä niiden toimintaan mukaan. Osittain tästä kertoo jo edellä kuvattu potentiaalisten ja hyödyntämättömien toiminnasta kiinnostuneiden osallistujien määrä (ks. luku 6.2.3 edellä). Väittämän, jonka mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan on helppo tulla mukaan, kanssa täysin samaa mieltä on vain kolme prosenttia vastaajista ja osittain samaa mieltä 18 prosenttia. Kaiken kaikkiaan siis vain noin viidesosa pitää toimintaan mukaan tulemista helppona. Väittämään neutraalisti suhtautuvia on 59 prosenttia ja vähintään osittain eri mieltä olevia viidesosa.

170

TOIVEET YHTEISKUNNAN TULEVASTA KEHITYKSESTÄ

w

Seuraavassa täsmennetään aluksi edellä luvussa 2.3 luotua yleiskuvaa hyvinvointi­ valtiota ja yhteiskuntaa koskevista väittämistä (ks. luku 2.3 ja kuvio 10). Siinä tarkastellaan suomalaisten hyvinvointivaltioon ja sen kannatukseen, verotukseen ja tulonjakoon liittyviä mielipiteitä. Mukana on myös muutamia irrallisempia ja yleisemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa olleisiin asioihin liittyviä mielipiteitä, kuten mielipiteet eläkeiän nostamisesta, pakolaisista ja osatyökykyisten työllistämisestä. Näiden jälkeen siirrytään tarkastelemaan avokysymyksiin annettuja vastauksia tärkeimmistä ratkomista vaativista ongelmista sekä muita annettuja vapaamuotoisia terveisiä päättäjille.

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

7

7.1 Hyvinvointivaltion tila ja tulevaisuus Hyvinvointivaltio on säilytettävä ja kaikille taattava kohtuullinen toimeentulo Yli 90 prosenttia suomalaisista on samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan hyvinvointivaltio tulee säilyttää. Kuten edellä luvussa 2.3 havaittiin, on tällä väittämällä esitettyjen väitteiden joukosta suurin kannatus vastaajien keskuudessa, vaikkakin suhteutettuna muiden väittämien sisältöön hyvinvointivaltiota käsitteenä ymmärretään tuskin yhdenmukaisesti. Vain kaksi prosenttia vastaajista on eri mieltä väitteestä. Vastaajien välillä on vain hyvin pieniä eroja iän ja suuralueittain tarkastellun asuinalueen mukaan. Iän mukaan tarkasteltuna alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä on eniten neutraalisti hyvinvointivaltioon suhtautuvia ja puolestaan yli 75-vuotiaissa on kaikkein eniten sitä kannattavia henkiöitä. Alueellisesti varauksettomin hyvinvointivaltion kannatus paikantuu Pohjois-Suomeen.

171

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 84. Mielipiteet hyvinvointivaltio on säilytettävä -väittämästä iän ja suuralueen mukaan (%).

Hyvinvointivaltion kannatuksesta ja suomalaisten keskinäisestä solidaarisuudesta kertoo myös se, että 75 prosentin mielestä yhteiskunnan tulee taata kaikille kohtuullinen toimeentulo sairastumis- ja vammautumistilanteessa. Naiset, nuoret, vanhukset, kahdessa alimmassa tulokvintiilissä olevat ja maaseudulla asuvat kannattavat hieman keskimääräistä useammin yhteiskunnan kaikille takaamaa kohtuullista toimeentuloa.

172

KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

Kuvio 85. Mielipiteet kaikille on turvattava kohtuullinen toimeentulo -väittämästä, sukupuolen, iän, kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan (%).

Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen yhdistetyn tarkastelun perusteella keskimääräistä useammin kohtuullisen toimeentulon turvaamista kannattavat työttömät kotitaloudet sekä opiskelija- ja eläkeläistaloudet. Lapsiperheistä, joissa on työttömyyttä, tällä kannalla on 94 prosenttia. Keskimääräistä kriittisemmin väitteeseen suhtautuvat erityisesti työssäkäyvät lapsiperheet.

Vastaajilta tiedusteltiin erikseen mielipidettä väittämään, jonka mukaan yhteiskunnan olisi turvattava kohtuullinen toimeentulo kaikille sairastumis- ja vammautumistilanteissa. Tämän väittämän kanssa samaa mieltä olevia on yli 90 prosenttia vastaajista.

Vaikka hyvinvointivaltiota kannatetaan laajasti, on suomalaisille on tärkeää myös oma vastuu hyvinvoinnista ja terveydestä, sillä lähes 90 prosenttia vastaajista kannattaa ajatusta siitä, että ihmisten on huolehdittava enemmän itse hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Väitteen kanssa eri mieltä on vain viisi prosenttia vastaajista ja siihen neutraalisti suhtautuu kuusi prosenttia. Myös ongelmien ennaltaehkäisyä odotetaan tapahtuvan nykyistä enemmän. Yli 90 prosenttia vastaajista katsoo, että sairauksia ja sosiaalisia ongelmia tulisi ennaltaehkäistä nykyistä paremmin

173

Hyvinvointia ei nähdä rakentuvaksi yksinomaan hyvinvointivaltion tai oman vastuun varaan. Suomalaiset katsovat laajasti, että ihmisten on autettava nykyistä enemmän toisiaan. Lähes 80 prosenttia vastaajista on väittämän kanssa samaa mieltä. Vastaajista 18 prosenttia asettuu väittämän suhteen neutraalille kannalle, mutta vain 3 prosenttia on väittämän kanssa eri mieltä.

Perusturvaa parannettava vaikka veroja korottamalla 60 prosenttia vastaajista katsoo, että perusturvaa tulee parantaa, vaikka se tarkoittaisi verojen korotusta. Mielipiteissä on jonkin verran eroja iän, perhetyypin, tulojen ja vastaajan suuralueittain tarkastellun asuinalueen mukaan. Alle 45-vuotiaiden ikäryhmissä alle puolet kannattaa perusturvan parantamista tarvittaessa verojakin korottaen. Kielteisesti tähän suhtautuu runsas viidennes ja neutraalisti noin kolmannes alle 45-vuotiaista.

Myönteisimmin suhtautuvia ovat yli 45-vuotiaat ja erityisesti 75 vuotta täyttäneet.

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 86. Mielipiteet perusturvaa tulee parantaa vaikka se tarkoittaisi verojen korottamista -väittämästä iän, perhetyypin, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen yhdistetyn tarkastelun perusteella keskimääräistä useammin perusturvan parantamista kannattavat erityisesti yksinasuvat

174

Tuloeroja tulee kaventaa, verotusta on korjattava Vastaajista 76 prosenttia katsoo, että tuloerot ovat Suomessa liian suuret. Tätä mieltä ovat keskimääräistä useammin yli 45-vuotiaat, pienituloiset, maaseudulla asuvat ja Itä-Suomessa asuvat. Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen yhdistetyssä tarkastelussa tätä mieltä ovat keskimääräistä useammin yksinasuvat eläkeläiset ja työttömät, työttömät aikuistaloudet, eläkeläistaloudet sekä työttömät lapsiperheet. Kriittisimmin tuloerojen suuruuteen suhtautuvat opiskelijataloudet. Opiskelijatalouksistakin 58 prosenttia pitää tuloeroja liian suurina.

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

työttömät. Keskimääräistä harvemmin sitä kannatetaan yksinasuvien työllisten ja työllisten aikuistalouksien ja lapsiperheiden joukossa. Näissäkin ryhmissä perusturvan parantamista kannattaa kuitenkin yli puolet. Perusturvan parantamista kannatetaan laajasti myös omista tuloista riippumatta, joskin ylimmässä tulokvintiilissä kannatus on muita jonkin verran heikompaa ja alimmassa vahvempaa. Suuralueista Itä-Suomessa kannatus on hieman muita alueita vahvempaa.

KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 87. Mielipiteet tuloerot ovat Suomessa liian suuret -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien, tilastollisen kuntaryhmittelyn ja suuralueen mukaan (%).

175

Suomalaisista 67 prosenttia katsoo verotuksen suosivan liikaa suurituloisia. Eri mieltä väitteen kanssa ovat keskimääräistä useammin alle 45-vuotiaat, ylimpään tulokvintiiliin kuuluvat, Etelä-Suomessa ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvat.

Yhdistetyn kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen tarkastelun perusteella eri mieltä ovat keskimääräistä useammin työlliset aikuistaloudet, työlliset lapsiperheet ja lapsiperheet, joissa toinen huoltajista on kotona sekä opiskelijataloudet.

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 88. Mielipiteet verotus suosii liikaa suurituloisia -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Tuloerojen ei oletettavastikaan katsota syntyvän ensisijaisesti palkkatuloista, sillä palkkatulojen verotuksen keventämistä kannatetaan useammin kuin vastustetaan.

Sen sijaan kulutuksen ja pääomatulojen verotusta haluttaisiin kiristää (tilanne toukokuu 2011). Myös yritysten voitontavoittelua osakkailleen haluttaisiin rajoittaa tai kohtuullistaa. Yli puolet kannattaa palkkatyön verotuksen keventämistä ja kulutusverojen lisäämistä, joista toisaalta jälkimmäisen voidaan katsoa välillisesti vaikuttavan pienituloisten kulutusmahdollisuuksiin heikentävästi.

Palkkatuloverotuksen keventämistä ja kulutusverojen lisäämistä kannattaa 51 prosenttia ja vastustaa 24 prosenttia suomalaisista. Neutraalista väittämään suhtautuu 26 prosenttia vastaajista. Keskimääräistä enemmän väittämä kerää kannatusta 45–64-vuotiaiden ikäryhmässä, työllisissä lapsiperheissä, yksinasuvien työllisten

176

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

keskuudessa sekä opiskelijatalouksissa. Myös kahdessa suurituloisimmassa ryhmässä kannatetaan palkkaverotuksen laskemista ja kulutusverotuksen lisäämistä.

Suuralueista keskimääristä suopeammin ajatukseen suhtaudutaan Etelä-Suomessa, kun taas kielteisimmin siihen suhtaudutaan Itä-Suomessa.

KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 89. Mielipiteet palkkatyön verotusta tulee keventää ja kulutusveroja lisätä -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien, tilastollisen kuntaryhmittelyn ja suuralueen mukaan (%).

Pääomaverotulojen kiristämistä koskevan väittämän kanssa samaa mieltä on 65 prosenttia suomalaisista. Eri mieltä väitteen kanssa on 14 prosenttia ja neutraalisti siihen suhtautuu 21 prosenttia. Kiristämistä kannattavat keskimääräistä useammin miehet, yli 45-vuotiaat, keskimmäisiin tulokvintiileihin sijoittuvat sekä Itä-Suomessa asuvat. Väestöryhmistä pääomatuloverojen korottamisen puolesta ovat keskimääräistä useammin eläkeläistaloudet ja yksinasuvat eläkeläiset.

177

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 90. Mielipiteet pääomatuloja tulisi verottaa nykyistä enemmän -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Kaksi kolmesta suomalaisesta katsoo, että yritysten voiton tavoittelua olisi rajoitettava tai kohtuullistettava. Eri mieltä tämän väittämän kanssa on 13 prosenttia ja siihen neutraalisti suhtautuvia on 22 prosenttia. Keskimääräistä neutraalimmin siihen suhtaudutaan alle 25-vuotiaiden ja opiskelijatalouksien joukossa sekä alimmassa tulokvintiilissä. Voitontavoittelun rajoittamisen tai kohtuullistamisen puolesta ovat keskimääräistä useammin yksinasuvat eläkeläiset ja eläkeläistaloudet sekä lapsiperheet, joissa on työttömyyttä.

178

KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 91. Mielipiteet yritysten voitontavoittelua on rajoitettava tai kohtuullistettava -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien ja tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan (%).

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

Köyhyys suomalaisten mielestä vakava ongelma, johon on puututtava Noin 70 prosenttia suomalaisista näkee köyhyyden Suomessa vakavana ongelmana, joka tulee korjata. Vain joka kymmenes suomalainen ei pidä köyhyyttä vakavana ja korjaamista vaativana ongelma ja viidesosa suhtautuu siihen neutraalisti.

Iän perusteella tarkasteltuna yli 45-vuotiaiden ikäryhmissä köyhyyttä pidetään keskimääräistä useammin korjaamista vaativana vakavana ongelmana, kun taas nuoremmissa ikäryhmissä asenteet ovat jonkin verran tiukempia. Yhdistetyn työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen tarkastelun perusteella samaa mieltä väitteen kanssa ovat keskimääräistä useammin yksinasuvat työttömät ja eläkeläiset, työttömät aikuistaloudet sekä työttömät lapsiperheet. Keskimääräistä kriittisemmin väittämän sisältöön suhtautuvat lapsiperheet, joissa toinen huoltajista on kotona/opiskelee/eläkkeellä, työlliset aikuistaloudet ja työlliset lapsiperheet.

179

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 92. Mielipiteet köyhyys on Suomessa vakava ongelma, joka tulee korjata -väittämästä iän, perhetyypin, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Tulojen perusteella tarkasteltuna keskimääräistä kriittisempiä ovat suurituloisimmat, mutta ylimmässäkin tulokvintiilissä yli 60 prosenttia pitää köyhyyttä vakavana ja korjausta vaativana ongelmana.

Vastaajille esitettiin köyhyyteen liittyen myös väittämä, jonka mukaan köyhyys on ainakin osittain ihmisten omaa syytä. Väittämän suhteen mielipiteet, polarisoituvat, mutta vastaajista hieman useammat ovat väittämän kanssa eri mieltä kuin samaa mieltä. Vastaajista 37 prosenttia on väitteen kanssa eri mieltä ja 34 prosenttia samaa mieltä. Väitteeseen ei ota kantaa puolesta tai vastaan 29 prosenttia vastaajista. Miehet katsovat selkeästi naisia useammin köyhyyden olevan ainakin osittain ihmisten omaa syytä. Miehistä 39 prosenttia ja naisista 29 prosentti on väittämän kanssa samaa mieltä.

Alueellisia eroja muodostuu ainoastaan suuraluetarkastelun perusteella, jonka mukaan Etelä-Suomessa uskotaan jonkin verran useammin köyhyyden olevan ainakin osittain ihmisten omaa syytä. Iän perusteella tarkasteltuna selkeästi muita useammin tähän uskovat alle 25-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvat, joista peräti 44 prosenttia on väittämän kanssa samaa mieltä. Keskimääräistä useammin väittämän kanssa ovat eri mieltä 45–64-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvat.

180

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

Vastaajan kotitalouden kulutusyksikkökohtaisten tulojen kvintiilitarkastelun perusteella ylimpään ja toiseksi ylimpään tulokvintiiliin kuuluvat ovat keskimääräistä useammin taipuvaisempia näkemään köyhyyden ainakin osittain ihmisten omana syynä.

Kotitaloustyypin perusteella tarkasteltuna keskimääräistä useammin köyhyys nähdään ainakin osittain ihmisten omana syynä yksinasuvien työllisten, työllisten aikuistalouksien, työllisten lapsiperheiden joukossa sekä lapsiperheissä, joista toinen vanhemmista käy työssä. Useimmin väittämän kanssa ovat erimieltä työttömiin lapsiperheisiin kuuluvat.

KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 93. Mielipiteet köyhyys on ainakin osittain ihmisten omaa syytä -väittämästä iän, perhetyypin, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Eläkeikää ei haluta korottaa Vastaajista 67 prosenttia vastustaa eläkeiän korottamista. Kuudesosa vastaajista kannattaa eläkeiän nostoa ja kuudesosa suhtautuu siihen neutraalisti. Miehet kannattavat eläkeiän nostoa hieman naisia useammin. Iän perusteella tarkasteltuna eläkeiän nostoa kannattavat useammin jo eläkkeellä itse olevat (65 vuotta täyttäneet). Eläkeiän nostoa eri väestöryhmistä kannattavat useimmin eläkeläistaloudet.

Keskimääräistä enemmän eläkeiän nostoa vastustetaan aikuistalouksissa, joissa on työttömyyttä ja työttömissä lapsiperheissä. Kotitalouden tulojen perusteella tarkasteltuna eläkeiän nostoa kannatetaan useimmin suurituloisten kvintiilissä ja

181

koulutuksen perusteella korkeimmin koulutettujen ryhmässä. Ammattikoulututkinnon suorittaneiden joukossa eläkeiän nostolle löytyy vähiten kannatusta.

Alueellisesti tarkasteltuna eläkeiän nostoa kannatetaan jonkin verran enemmän Etelä-Suomessa.

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Koulutus kansakoulu, keskikoulu, peruskoulu ylioppilastutkinto ammattikurssi, koulutus työn ohessa ammattikoulututkinto alempi korkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto tai tiet. jatkotutkinto muu Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

40%

ei samaa eikä eri mieltä

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 94. Mielipiteet eläkeikää tulee nostaa -väittämästä sukupuolen, iän, kotitalous­ rakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien, koulutuksen ja suuralueen mukaan (%).

Pakolaisten määrän lisäämisellä ei ole laajaa kannatusta Täysi-ikäisistä suomalaisista 40 prosenttia on eri mieltä ja 24 prosenttia melko eri mieltä väitteestä, jonka mukaan pakolaisten määrää tulisi lisätä. Pakolaisia haluaisi lisää Suomeen vain 12 prosenttia vastaajista. Neutraalisti väittämään suhtautuu 24 prosenttia vastaajista. Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen perusteella suurituloisemmat suhtautuvat hieman suopeammin pakolaisten määrän lisäämiseen kuin pienituloiset, mutta erot eivät ole suuria. Alueellisesti Itä-Suomessa suhtaudutaan hieman useammin kielteisemmin väittämän sisältöön kuin muilla suuralueilla.

Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan tarkasteltuna pakolaisten määrän

182

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

lisäämistä vastustavat keskimääräistä useammin yksinasuvat työttömät, työttömät aikuistaloudet ja kotitaloudet, joista toinen on työssäkäyvä.

Kuvio 95. Mielipiteet Suomeen tulee ottaa lisää pakolaisia -väittämästä kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen, tulokvintiilien ja suuralueen mukaan (%).

Avun saantiin yhteiskunnalta luotetaan Joka viides vastaaja on sitä mieltä, ettei yhteiskunnalta kannata hakea apua, vaan on selvittävä itse. Yli puolet vastaajista (55 %) luottaa kuitenkin yhteiskunnalta saatavaan apuun ja neljäsosa suhtautuu väittämään neutraalisti. Vastaajan iän noustessa myös usko yhteiskunnalta saatavaan apuun vähenee. Kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan tarkasteltuna eniten avun saantiin yhteiskunnalta luottavat opiskelijataloudet, työlliset lapsiperheet ja aikuistaloudet. Tulojen perusteella tarkasteltuna vastauksissa ei ole kovin suuria eroja. Tilastollisen kuntaryhmittelyn perusteella maaseutumaisissa lasketaan hieman useammin oman avun varaan.

183

Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen KAIKKI

0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 96. Mielipiteet yhteiskunnalta ei kannata hakea apua, on selvittävä itse -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen tulokvintiilien mukaan ja tilastollisen kunta­ ryhmittelyn mukaan (%).

Verorahoille saatavasta vastineesta ei olla yksimielisiä Kannatus ja vastustus polarisoituvat hieman väittämässä verorahoilleen saa tarpeeksi vastinetta (eri mieltä on 33 % ja samaa mieltä 39 %). Naiset katsovat saavansa verorahoilleen hieman useammin vastinetta kuin miehet. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä paremmin vastinetta maksetuille veroille koetaan saatavan. Väestöryhmistä keskimääräistä muita useammin vastinetta kokevat saavansa opiskelijataloudet, eläkeläistaloudet ja työttömät lapsiperheet. Työttömistä lapsiperheistä tosin lähes yhtä suuri osa ei koe saavansa vastinetta maksamilleen veroilleen, joten tältä osin mielipiteet polarisoituvat selkeästi. Vähiten vastinetta kokevat saavansa sekä työlliset että työttömät aikuistaloudet. Tulojen perusteella suurituloisemmat kokevat hieman useammin saavan myös vastinetta verorahoilleen.

184

KAIKKI 0% täysin tai melko eri mieltä

20%

ei samaa eikä eri mieltä

40%

60%

80%

100%

melko tai täysin samaa mieltä

Kuvio 97. Mielipiteet saan riittävästi vastinetta maksamilleni veroille -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tulokvintiilien mukaan (%).

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

Sukupuoli mies nainen Ikä 18-24v.

25-44v.

45-64v.

65-74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili

Osatyökykyisten työllistyminen tulee mahdollistaa nykyistä paremmin Vastaajien selkeän enemmistön näkemyksen mukaan osatyökykyisille tulee mahdollistaa työllistyminen nykyistä paremmin. Vastaajista 86 prosenttia on väittämän kanssa melko tai täysin samaa mieltä. Neutraalisti väittämään suhtautuu 12 prosenttia. Ainoastaan prosentti vastaajista on eri mieltä väittämän sisällön kanssa.

Vastaajien yksimielisyyden vuoksi taustamuuttujatarkastelun perusteella ei juurikaan muodostu eroja.

7.2 Kansalaisterveisiä päättäjille Kolme tärkeintä ratkomista vaativaa ongelmaa kansalaisten mielestä – työttömyys, palvelujen puutteet ja hyvinvoinnin ongelmat Vastaajilta tiedusteltiin avokysymyksellä, mitkä heidän mielestään ovat kolme tärkeintä asiaa tai ongelmaa Suomessa, jotka uuden hallituksen tulisi erityisesti ratkaista.

185

Noin 78 prosenttia vastaajista vastasi tähän kysymykseen. Kussakin vastauksessa nostettiin esiin 1–8 eri asiaa ja mainintoja kertyi yhteensä lähes 7 800. Tärkeimmiksi ratkaisua vaativiksi ongelmiksi vastaajat nostivat työttömyyden ja työllisyyden hoidon, palvelut sekä hyvinvoinnin.

Taulukko 13. Tärkeimmät asiat tai ongelmat Suomessa, jotka uuden hallituksen tulisi erityisesti ratkaista.

Työttömyys, työllisyys Palvelut Hyvinvointi Eläkeasiat Verotus Maahanmuutto Perheet, lapset, nuoret Valtion talous EU-asiat Ympäristöasiat Muita: elinkustannusten nousu, eri elinkeinojen tukeminen, liikenneasiat, poliitikot, kuntien asiat, maanpuolustus, oikeuskäytännöt

% vastaajista 54 52 46 25 23 16 14 10 9 5 1–4

% maininnoista 19 19 17 9 8 6 5 4 3 2 1

Yli puolet vastaajista mainitsi työttömyyden ja työllisyyden hoidon merkittäväksi ongelmaksi, joka vaatii ratkaisua. Monet nostivat esiin etenkin nuorisotyöttömyyden hälyttävän tilan. Lisäksi toivottiin, että työn vastaanottamisesta tehtäisiin kaikissa tilanteissa kannattavampaa kuin tuilla elämisestä. Monet vastaajat halusivat, että palkkakehitystä tasoitettaisiin poistamalla ylisuuret palkat ja optiot muutenkin suurituloisilta. Myös työssäjaksamisen parantamiseen sekä työelämän joustoihin tulisi kiinnittää huomiota.

”” ”” ”” ”” ””

Työllisyyden lisääminen, etenkin nuoret.” (Nainen, 38v.)

Työelämälle pitäisi jotakin tehdä, että ihmiset saisivat vakituista työtä lyhyiden epämääräisten työsopimusten sijaan.” (Nainen, 63v.)

Virkamiesten järettömät palkat, edut, optiot ja eläkkeet pois.” (Mies, 37v.)

Työllisyys (töitä = merkityksellistä elämää, mielummin matalampi palkkataso ja kaikille töitä).” (Mies, 27v.)

Työelämän joustavuus, joustavat palvelut; toimet, joilla lisätään työssä jaksamista.”

(Nainen, 51v.)

Yli puolet vastaajista nosti erilaisten palvelujen kehittämisen tai edes säilyttämisen nykyisellään tärkeäksi hallituskaudella ratkaistavaksi asiaksi. Eniten kehittämistä vaadittiin vanhustenhoitoon, toiseksi eniten terveydenhuoltoon. Lisäksi toivottiin yleisesti peruspalvelujen säilymistä edes nykyisellään ja myös syrjäkylillä.

186

Vanhusten hoidon parantaminen (liian vähän hoitajia!)” (Nainen, 40v.)

Turvata terveyspalvelujen valtakunnallinen laatu ja saatavuus. (Nainen, 39v.)

Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut säilytettävä ja parannettava.” (Nainen, 63v.)

Julkisten palvelujen pysyminen ja tason säilyminen. ” (Mies, 43v.)

Kyllä tämä syrjäseutujen autioittaminen pitää lopettaa. Syrjäseuduilta vedetään lääkärit ja palvelut, niin ihmiset muuttaa kaupunkeihin. ” (Mies 54v.)

Lähes puolet vastaajista oli huolissaan hyvinvoinnin tilasta Suomessa ja vaati siihen kohdistuvia toimia hallitukselta. Huolestuneimpia oltiin tuloerojen kasvusta ja yleisestä eriarvoistumiskehityksestä. Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen nousi myös vahvasti esiin. Huono- ja vähäosaisten auttamiseen ja etenkin heidän perustoimeentulonsa parantamiseen toivottiin toimia.

”” ”” ”” ”” ”” ”” ”” ””

Tuloerojen kasvu pysäytettävä.” (Nainen, 63v.)

Maan kahtia jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin.” (Mies, 35v.)

Tuloerot kuriin. 700 000 köyhää riittää.” (Mies, 78v.)

Eriarvoisuuden minimoiminen (tuloerot, palvelujen saatavuus jne.)” (Nainen 63v.)

Ihmisten hyvinvoinnin lisääminen ja syrjäytymisen vähentäminen.” (Mies, 45v.)

Köyhyys pitäisi saada tästä ns. hyvinvointivaltiosta pois.” (Nainen, 41v.)

Huono-osaisille riittävä toimeentulo.” (Nainen, 56v.)

Huolehtisivat perustoimeentulotuen korotuksista muita etuisuuksia vähentämättä.”

(Mies, 56v.)

Neljäsosa vastaajista toivoo toimenpiteitä eläkeasioihin. Kommentteja tuli eniten yleisesti eläkkeiden tasosta sekä taitetun indeksin korjaamisesta ja verotuskohtelusta, mutta myös eläkeiän korottamista vastaan.

”” ”” ”” ”” ”” ”” ””

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

”” ”” ”” ”” ””

Eläkkeiden nostaminen, pienistä eläkkeistä verot pois.” (Nainen, 73v.)

Eläkkeiden ostovoima turvattava (indeksikorotukset, verotus).” (Nainen, 63v.)

Taitetun indeksin korjaaminen eläkeläisiltä.” (Nainen, 64v.)

Työeläkkeiden verotus yhdenmukaiseksi palkkaverotuksen kanssa.” (Nainen, 82v.)

Eläkkeet 1000 euroon verovapaasti.” (Mies 66v.)

Eläkeikä täytyy pysyä samana tai alentaa, tarpeeksi nuoria jo työttömänä.”

(Nainen, 23v.)

Eläkeikää ei kannata nostaa, paras olisi korjata työoloja jaksamisen vuoksi, myös antaa mahdollisuus sellaisille ihmisille, jotka jaksavat ja järki pelaa, olla vaikka 100v eli vapaaehtoisuuteen perustuva!” (Nainen, 70v.)

Lähes neljännes vastaajista toivoo muutoksia verotukseen. Suurin osa kommenteista koski verotusta yleensä, joka kaipaa uudistusta (mm. tasapuolisuus tai keventäminen), mutta osa nosti esiin pääomaverotuksen noston ja varallisuusveron palauttamisen suurituloisille. Muutenkin suurituloisten verotusta haluttaisiin korottaa ja pienituloisten vastaavasti laskea. Vastaajat toivoivat, että tasaveromallista ja päivittäistavaroiden alv-nostoista luovuttaisiin ja progressiivisuutta tiukennettaisiin.

187

”” ”” ”” ”” ”” ”” ”” ””

Verotuksen tasaus, joka tienaa paljon, maksaa myös veroja paljon, pieni ja keskituloiset vähemmän.” (Mies, 62v.)

Verotus – ei tasaveroa, kiristettävä suurituloisten verotusta.” (Nainen, 67v.)

Verotus, ansiotulojen verotus alas ja pääomatulojen verotus ylös.” (Mies, 25v.)

Verotus tasapuoliseksi.” (Nainen 58v.)

Oikaistava verotuksen epätasapaino, (nyt maksaa pienituloiset suhteessa enemmän), pääomatuloista korkeampi vero, progressiivinen!” (Nainen, 66v.)

Ruoan arvonlisävero saa olla jatkossa 8–9%. Muu arvonlisäverollinen toiminta alv laskettava 21%:n. Varallisuusvero takaisin. Työn verotusta kevennettävä!” (Nainen, 58v.)

Alv pienemmäksi päivittäistavaroista.” (Mies 70v.)

Pienituloisten verotusta pitäisi laskea, pääomaverotusta nostaa, kulutukseen kohdistuvaa verotusta laskea.” (Nainen, 67v.)

Kuudesosa vastaajista toivoo hallitukselta ratkaisuja maahanmuuttoasioihin. Heistä suurin osa haluaisi maahanmuuttopolitiikkaa ja sen kriteerejä kiristettävän, jotta Suomeen ei tulisi ns. elintasopakolaisia tai vain tuilla eläjiä. Heidän mielestään oman maan asiat pitäisi hoitaa kuntoon ennen kuin autetaan muita. Työperäisen maahanmuuton suurin osa hyväksyy. Osa vastaajista on huolissaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja toivoo hallitukselta paneutumista siihen.

”” ”” ”” ”” ”” ”” ”” ””

Hallittu maahanmuutto, kotouttaminen kuntoon.” (Mies, 57v.)

Pakolaiskysymykseen (maahanmuuttajat) selkeät säännöt keitä tänne otetaan ja miten autetaan ja motivoidaan uuden elämän alkuun.” (Mies, 53v.)

Maahanmuuton tiukentaminen (kotoutetaan ja työllistetään maassa olevat).”

(Mies, 60v.)

Maahanmuutto pois, vain työperäinen hyväksyttävä.”(Nainen, 64v.)

Meidän kuuluu ottaa pakolaisia/maahanmuuttajia ja auttaa mutta ei niin paljon, että se haittaa meitä itseämme.”(Nainen, 31v.)

Pakolaiskysymys: ei lisää elättejä, kun omiakaan ei pystytä hoitamaan.”

(Nainen, 34v.)

Ulkomaalaisia ei saa Suomen sosiaaliturvan nauttijaksi laskea maahan.” (Nainen, 66v.)

Stop elintasopakolaisille. Ensin oman maan asiat kuntoon sitten vasta maailman.”

(Nainen, 67v.)

Joka seitsemäs vastaaja toivoo ratkaisuja lapsiperheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin ja aseman parantamiseen. Myös kouluasioiden nähdään olevan parantamisen tarpeessa. Useat nostavat esiin myös lapsilisien sekä muiden perheetuuksien korotustarpeen. Yksihuoltajien vaikea tilanne nousi esiin useassa vastauksessa.

Kymmenesosa vastaajista haluaisi ratkaisuja valtion talouden kuntoonsaattamiseksi. Etenkin talouden tasapainottaminen ja velkaantumisen vähentäminen olisivat tärkeitä. Myös harmaan talouden torjunta nousi esiin vastauksista.

Lähes yhtä moni nosti EU-asiat vastauksessaan tärkeäksi asiaksi hallitukselle.

Niistä päällimmäiseksi nousi Suomen apu velkaantuneille kriisimaille EU:ssa. Suuri osa tämän vastanneista näyttää olevan sitä mieltä, ettei Suomen tarvitsisi osallistua avunantamiseen, kun kotimaassakin on rahantarvetta moneen eri ongelmaan.

188

Muut terveiset päättäjille – ymmärtäkää kansalaisten arkea paremmin Vastaajilta kysyttiin vielä lopuksi avokysymyksellä, onko heillä muita terveisiä päättäjille. Noin 36 prosenttia vastaajista vastasi tähän kysymykseen. Terveisten sisällöt hajautuivat useaan sataan eri aiheeseen ja niistä suurin osa oli aivan yksittäisiä kommentteja. Lopuista suurin osa koski kansanedustajien ja muiden (poliittisten) päättäjien toimintaa.

Poliitikkojen katsotaan olevan vieraantuneita tavallisesta kansasta ja heitä vaadittiin oikeasti jalkautumaan ja tutustumaan tavalliseen kansaan ja heidän arkeensa myös vaalien välillä. Monet toivoivat heidän oikeasti koettavan elää alle 1 000 euron kuukausituloilla jonkin aikaa, jotta se vaikuttaisi heidän asenteisiinsa ja sitä kautta päätöksentekoon pienituloisia kohtaan. Heidän toivottiin myös kokeilevan jotakin pienipalkkaista ja raskasta työtä ja miettivän sitten, miten niin elävien ihmisten tilannetta voisi parantaa. Lisäksi toivottiin, etteivät he ensi töikseen nosta taas omia palkkojaan ja muita etuisuuksiaan.

Poliitikkojen toivottiin ottavan vastuuta ja tekevän järkeviä ja tietoon perustuvia päätöksiä sekä seisovan päätöstensä takana. Päätösten tulisi syntyä yhteen hiileen puhaltamalla, joukkuepelillä ja sovussa, jotta asiasisällöt nousisivat pääosaan politikoinnin, kinastelun tai mediahuomion sijaan. Vaalilupausten pitämisestä muistuttivat monet vastaajat, useat tosin jo sen suhteen toivosta luopuneena. Poliitikkojen pitäisi monen vastaajan mukaan lopettaa oman edun tavoittelu ja pyrkiä suomalaisten kannalta parhaisiin päätöksiin. Lisäksi heiltä toivottiin rehellistä ja esimerkillistä käytöstä.

Muut suositut aiheet olivat vanhustenhuollon ja terveyspalvelujen kuntoon saaminen sekä työttömyyden hoito. Lisäksi toivottiin, että ensin hoidettaisiin oman maan asiat kuntoon, ennen kuin autetaan ulkomaita niiden velkakriiseissä tai otetaan lisää pakolaisia.

”” ”” ”” ”” ”” ””

to i v e e t y h t e i s k u n n a n t u l e va s ta k e h i t y k s e s tä

Noin viisi prosenttia vastaajista nosti ympäristöasiat merkittäviksi hallituskaudella ratkaistaviksi asioiksi. Näistä eniten mainintoja saa energiapolitiikka ja etenkin ydinvoimakysymys.

Kokeilkaa itse elää pienituloisen palkalla jonkin aikaa, jos paremmin ymmärtäisitte.”

(Nainen, 77v.)

Tulkaa ja jalkautukaa kentälle. Jutelkaa ihmisten kanssa. Olkaa korottamatta omaa jo korkeaa palkkaa!” (Nainen, 43v.)

Asiakeskustelut etusijalle, ei toisten nälviminen. Perehtyminen tavallisen ihmisen arkeen.” (Nainen, 61v.)

On tärkeää hoitaa Suomen ja suomalaisten heikompiosaisten asiat paremmalle mallille, ennen kuin höyryää auttamaan ulkomaille.” (Nainen, 38v.)

Puhaltakaa yhteen hiileen ja pitäkää kaikki kansalaiset saman arvoisina.”

(Nainen, 58v.)

Rehellisyyttä päättäjiltä. Esim. vaaleissa luvataan melkein kuu taivaalta, mutta vaalien jälkeen lupaukset unohdetaan.” (Mies, 44v.)

189

”” ”” ””

190

Toivoisin uuden hallituksen toimivan suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi, tuntuu että viime aikoina päättäjät toimivat (jos toimivat) vain omaksi parhaakseen.”

(Nainen, 41v.)

Haluaisin nähdä ”päättäjän”, jolla kansan ja kansalaisen etu menee oman edun edelle.

Koskee lähinnä valtion hallintoa... Koko joukko ”sosiaalisen vastuun” koulutukseen!”

(Nainen, 75v.)

Hyvät päättäjät/kansanedustajat tms. Älkää taas korottako omia palkkojanne! Sen sijaan muistakaa vanhuksia, kehitys- ja liikuntavammaisia, työttömiä, asunnottomia, yksinhuoltajia, pitkäaikaissairaita ym. vähäosaisia. Jalkautukaa ruohonjuuritasolle, menkää katsomaan vanhustenhoitoa ja ruokajonoihin, tavallisina ihmisinä, ei herroina/rouvina, joille laitetaan pöydät koriaksi ja siivotaan kaikki epäkohdat pois.

Olkaa inhimillisiä! Älkää myöskään muuttako Suomen ulkomaalaisten kohtelua  suvaitsevaisuutta!” (Nainen, 48v.)

III JOHTOPÄÄTÖKSET

YHTEENVETO JA TOIMENPIDESUOSITUKSET

J o h t o pä ät ö k s e t

8

IIIII

Valtaosa suomalaisista voi hyvin, yli puolella miljoonalla hyvinvoinnissa vakavia pulmia Hyvinvoinnin subjektiivista kokonaisarviota, eli ihmisten itsensä esittämää arviota oman hyvinvointinsa kokonaistilanteesta voidaan pitää varsin hyvänä mittarina, sillä hyvinvointikokemuksella on yhteys objektiivisiin hyvinvointivajeisiin. Ihmiset ovat siis pääsääntöisesti hyviä asiantuntijoita omassa tilanteessaan ja tätä kokemusta ei pidä väheksyä. On tärkeää huomata, että oman hyvinvoinnin subjektiivinen arvio selittää ja täydentää erilaisten objektiivisten indikaattorien kautta muodostuvaa kuvaa ja myös poikkeaa joissain tilanteissa yksinomaan objektiivisten mittareiden antamista tuloksista. Subjektiivinen arvio antaa ihmisille mahdollisuuden määritellä, mikä on heidän hyvinvointinsa kannalta tärkeää.

Suomalaisista suurin osa pitää omaan hyvinvointiaan hyvänä, jos sitä mitataan subjektiivisella kokemuksella koskien kokonaishyvinvointia, terveyttä, sosiaalisia suhteita tai taloudellista tilannetta. Kaikilla näillä ulottuvuuksilla hyvinvoiviksi itsensä kokee vähintään kolme neljästä täysi-ikäisestä suomalaisesta. Näiden lukujen valossa Suomi on hyvinvoiva yhteiskunta. Hyvinvoinnin kokonaistilanne on säilynyt lähes ennallaan kahdella kolmesta vastaajasta, kun tarkastelu tapahtuu paneeliaineistolla, eli arvioidaan samojen vastaajien oman tilanteen muutosta vuodesta 2008 vuoteen 2011. Myös poikkileikkaustarkastelun valossa hyvinvoinnin kokonaistilanne on säilynyt suunnilleen ennallaan.

Noin neljäsosalla suomalaisista on erityyppisiä ongelmia tai vajeita hyvinvoinnissaan. Tästä joukosta noin puolella (10–15 %) on vakavia puutteita omassa hyvinvoinnissaan. Koko väestön tasolla se merkitsee noin puolta miljoonaa suomalaista.

Hyvätuloiset, koulutetut ja työlliset arvioivat hyvinvointinsa muita paremmaksi Oma hyvinvointi arvioidaan sitä paremmaksi mitä enemmän vastaajalla on koulutusta ja tuloja. Pelkän oppivelvollisuuden suorittaneista vähän yli puolet pitää

193

hyvinvointiaan melko hyvänä tai hyvänä, kun taas alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista näin arvioi yli 80 prosenttia. Ero säilyy huomattavana vaikka iän ja sitä myötä keskimääräistä vähäisemmän koulutuksen merkitys vakioitaisiin pois. Myös tulotaso ja hyvinvointikokemus ovat yhteydessä toisiinsa siten, että pienituloisimmasta viidenneksestä vajaa 60 prosenttia arvioi hyvinvointinsa kokonaistilanteen hyväksi tai melko hyväksi, mutta suurituloisimmassa viidenneksessä vastaava kokemus on 85 prosentilla vastaajista. Mitä enemmän vastaajalla on ikää tai mitä enemmän diagnosoitu sairaus hankaloittaa elämää, sitä useammin hyvinvointi arvioidaan keskimääräistä heikommaksi. Ikä ei pelkästään ole hyvinvointikokemuksen kannalta selittävä tekijä: ilman lääkärin diagnosoimaa elämää hankaloittavaa sairautta selvinneiden iäkkäämpien hyvinvointikokemukset eivät juuri poikkea nuorempien hyvinvointikokemuksista.

Vastaajan sosiaalinen asema ja elämäntilanne ovat myös yhteydessä hyvinvointikokemukseen. Työttömien kokemus omasta hyvinvoinnistaan on selkeästi työllisiä heikompi. Erityisen epätasa-arvoisessa asemassa ovat tässä mielessä yksinasuvat työttömät. Yksinasuvista työttömistä joka kolmas määrittelee hyvinvointinsa kokonaistilanteen huonoksi tai melko huonoksi. Eri väestöryhmistä työttömien talouksien tilanne on myös suhteellisesti useammin heikentynyt kuin kohentunut verrattuna vuoteen 2008. Myös yksinasuvien eläkeläisten hyvinvointi näyttäytyy muuhun väestöön verrattuna heikkona. Määrällisesti suurin joukko hyvinvointinsa huonoksi määritelleistä suomalaisista muodostuu yksinasuvista eläkeläisistä ja eläkeläistalouksista.

Hyvinvointikokemuksissa ei ole suuria alueellisia eroja. Hieman keskimääräistä useammin oma hyvinvointi määritellään heikoksi Itä-Suomessa, maaseutumaisissa kunnissa ja 5 000–10 000 asukkaan kunnissa. Viimeisen kolmen vuoden aikana hyvinvointikokemuksissa ei ole tapahtunut muutoksia koko väestön tasolla tarkasteltuna.

Valtaosa suomalaisista voi hyvin. Tulokset nostavat selkeästi esille sen, että tuloilla ja koulutuksella on merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointikokemukseen. Oikeudenmukaisen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on ongelma, että yli puolella miljoonalla suomalaisella on kokemus erilaisista ongelmista hyvinvoinnissaan tai erityyppisiä hyvinvoinnin vajeita. Hyvinvointiongelmat kärjistyvät ennen kaikkea työttömillä ja toisaalta yksinelävillä. Myönteistä tuloksissa on se, että ikääntyminen sinänsä ei vaikuta ihmisten hyvinvointikokemukseen heikentävästi, ellei siihen samanaikaisesti liity sairautta.

Suomalaisten hyvinvointi on noussut 2000-luvulla korkeammalla tasolle kuin koskaan aiemmin. Tulos on tulkittavissa siten, että nyt nautitaan niistä tuloksista, joita pohjoismainen hyvinvointimalli ja -ajattelu yhdessä kansallisen vaurastumisen kanssa ovat synnyttäneet edeltävinä vuosikymmeninä.

194

J o h t o pä ät ö k s e t

Vuoden 2009 taloudellinen taantuma ei näyttäisi väestötasolla ainakaan vielä vaikuttaneen suomalaisten hyvinvointikokemuksiin.

Työ näyttää olevan ihmisten subjektiivisten hyvinvointikokemusten pohjalta arvioituna parasta sosiaaliturvaa. Työssäolo heijastuu vahvana myönteisenä tekijänä ihmisten hyvinvointikokemuksiin. Työ ja työllistyminen eivät kuitenkaan ole kaikille todellinen mahdollisuus ja tämä tulee myös ottaa huomioon tehtäessä työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolelle joutuneiden tilannetta koskevia hyvinvointipoliittisia ratkaisuja. Riski joutua työttömäksi kohdistuu globaalissa markkinataloudessa yhä useampiin henkilöihin. Työttömyyden ei pitäisi aiheuttaa niin suurta riskiä ihmisten hyvinvoinnille kuin se nyt aiheuttaa.

IIIII

Huono-osaisuus ja pahoinvointi kasautuvat pahimmassa muodossaan noin 50 000 suomalaiselle Väestötasolla noin 70 000 suomalaista kokee itsensä usein tai jatkuvasti huonoosaiseksi, syrjityksi ja ulkopuoliseksi. Muita väestöryhmiä voimakkaammin nämä kokemukset kasautuvat työttömille, pienituloisille ja niille, joiden läheiset ihmissuhteet ovat heikkoja.

Kasautuvaa huono-osaisuutta tarkasteltiin koetun fyysisen terveyden ja toimintakyvyn, henkisen vireyden ja mielialan, sosiaalisten suhteiden ja taloudellisen tilanteen kautta. Joka viides suomalainen kokee tilanteensa huonoksi vähintään yhdellä näistä osaalueista. Kahdella tai useammalla osa-alueella tilanteensa huonoksi kokee kahdeksan prosenttia ja kaikilla osa-alueilla noin yksi prosentti täysi-ikäisestä väestöstä. Kasautuva huono-osaisuus koskettaa pahimmissa muodossaan noin 50 000 suomalaisista, mutta useammalla kuin yhdellä elämän osa-alueella vähintään 300 000 suomalaista. Huono-osaisuus kasautuu erityisesti kotitalouksiin, joissa on työttömyyttä.

Kasautuvaa koettua pahoinvointia tutkittiin yhdeksän eri osatekijän avulla.

Mukaan otettiin vastaajat, jotka ovat tunteneet melko usein, usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä, huono-osaisuutta, köyhyyttä, masentuneisuutta, ahdistusta tai ulkopuolisuutta sekä silloin tällöin tai ei lainkaan hyväosaisuutta, onnellisuutta tai elämäniloa. Kasautuneesta pahoinvoinnista kärsii kymmenesosa väestöstä, jos rajaksi määritellään vähintään viiden ulottuvuuden kokeminen yhdeksästä ulottuvuudesta.

Kasautuva pahoinvointi koskee muita useammin pienituloisimpia ja työttömien kotitalouksia. Yksi prosentti, eli noin 50 000 täysi-ikäistä henkilöä väestötasolla, kokee pahoinvointia kaikilla kyseisillä muuttujilla arvioituna.

Liiallinen alkoholinkäyttö kotitaloudessa on vaikeuttanut vastaajien tai heidän kanssaan samassa kotitaloudessa asuvien elämää 15 prosentilla vähän ja neljällä prosentilla paljon. Väestötasolla liiallinen alkoholinkäyttö on vaikeuttanut vähän

195

vajaan 700 000 kotitalouden ja paljon vajaan 200 000 kotitalouden elämää. Yhteensä siis vajaassa 900 000 kotitaloudessa alkoholin käyttö vaikeuttaa elämää vähintään vähän. Lapsiperheitä, joissa alkoholin käyttö on vaikeuttanut elämää vähintään vähän, on arvion mukaan väestötasolla vajaa 100 000.

Täysi-ikäisistä suomalaista kuusi prosenttia arvioi, että rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet omaa tai perheenjäsenen elämää kolmen viime vuoden aikana. Neljän prosentin mielestä rahapeliongelmat ovat vaikeuttaneet elämää vähän ja kahden prosentin mielestä paljon. Väestötasolla tämä tarkoittaa noin 180 000 kotitaloutta, joissa rahapelaaminen vaikeuttaa vähän ja noin 70 000 kotitaloutta, joissa rahapelaaminen vaikeuttaa paljon kotitalouden elämää. Kun kaikista vastaajista kaksi prosenttia arvioi rahapeliongelmien vaikeuttaneen kotitalouden elämää paljon, alimpaan tulokvintiilin kuuluvista vastaajista näin arvioi viisi prosenttia. Rahapeliongelmista kärsivät paikkaavat taloudellista tilannettaan muita useammin kulutusluotoilla tai pikavipeillä. Rahapeliongelmat ovat yhteydessä myös muihin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin.

Voimakkaasti kasautunut huono-osaisuus ei tulosten mukaan ole laajaa.

Suurimmalla osalla suomalaisista on jokin elämän osa-alue, jonka pohjalle voi rakentaa hyvinvointia tai kompensoida puutteita muilla elämän alueilla.

Noin 50 000 täysi-ikäistä henkilöä tarvitsee tulosten mukaan kasautuneen huono-osaisuuden vuoksi erityisiä ja kohdennettuja toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi. Kasautunut huono-osaisuus vaatii eri hallinnonalat ylittäviä moniammatillisia ja myös monitoimijaisia ratkaisuja, jolloin olisi hyödynnettävä myös järjestöissä olevaa ammatillista ja vertaisasiantuntijuutta. Näiden tilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon, Kansaneläkelaitoksen ja kuntoutus- ja koulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä sekä erityisen vahvoja resursseja ja koordinaatiovastuuta aikuissosiaalityölle. Hajanaisessa palvelujärjestelmässä kokonaisvastuun asiakkaasta, tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksista ja niiden arvioinnista täytyy olla selkeästi määritelty. Sosiaalihuollon ja sosiaalityön ammattilaisten tulee ottaa prosessinomistajuus ja vastuu asiakasprosessin kokonaisuudesta. Tavoitteena tulee olla todellisen muutoksen aikaansaaminen ja elämänhallinnan parantaminen. Vaikka työ vaatii resursseja, se on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa.

Kataisen hallituksen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen toimenpideohjelma on oikeansuuntainen avaus. Toivottujen tulosten saavuttamiseksi tarvitaan käytännön pitkäjänteisiä kokeiluja, joilla kehitetään eri tahojen yhteistyönä uusia toimintatapoja vastata vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin sekä uusia työmuotoja, joissa otetaan käyttöön näiden ihmisten oma asiantuntemus. Kyse on organisaatio- ja hallinnonalarajat ylittävien palveluprosessien rakentamisesta asiakaslähtöisesti. Tarvitaan myös toimivia tietojärjestelmiä, joiden avulla asiakasprosesseja voidaan ohjata sekä erityyppisten toimenpiteiden vaikutuksia seurata ja arvioida.

196

J o h t o pä ät ö k s e t

Ulkopuolisuuden ja syrjityksi tulemisen kokemus on suomalaisessa yhteiskunnassa tulosten mukaan niin laaja ilmiö, että sitä ei voi sivuuttaa. Erityisesti työttömyys ja pienituloisuus aiheuttavat arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden tunteita sekä tunteen jäämisestä ulkopuolelle ja syrjimisestä.

Onkin syytä kysyä, onko Suomessa ihmisen arvon mitta liian voimakkaasti liitetty työhön ja käytettävissä olevaan rahaan ja ajatteluun, että ihmisarvo tulee ansaita? Mikäli näin on, tarvitaan ajattelutavan muutos ja todellisia väyliä ihmisille parantaa omaa tilannettaan ja olla omien voimavarojensa mukaisesti yhteiskunnassa mukana.

IIIII

Huono terveys koskettaa erityisesti työttömiä ja pienituloisia, yhdenvertaisuus terveyspalveluissa ei toteudu Ihmisten kokemus terveydentilastaan on säilynyt väestötasolla suunnilleen ennallaan vuosina 2008–2011. Terveys on tärkeä resurssi mahdollisuudelle kokea itsensä onnelliseksi. Lähes puolella suomalaisista on jokin lääkärin diagnosoima sairaus tai vamma, joka vaikeuttaa elämää vähintään vähän. Vakava sairastuminen on vaikeuttanut omaa tai kotitalouden elämää vähintään vähän 40 prosentilla sekä vammautuminen 14 prosentilla vastaajista. Vakava sairastuminen on vaikeuttanut elämää paljon 18 prosentilla ja vammautuminen 4 prosentilla.

Taloudelliset voimavarat näyttävät olevan yhteydessä kokemukseen huonosta fyysisestä terveydestä ja toimintakyvystä, fyysisen kivun kokemiseen ja pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttamaan elämän vaikeutumiseen. Kokemus taloudellisesta toimeentulosta sekä kokemus köyhyydestä ja huono-osaisuudesta näyttävät tulosten mukaan olevan käytettävissä olevia tuloja voimakkaammin yhteydessä fyysiseen terveyteen.

Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan tarkasteltuna kahteen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista miehistä vähintään 80 ja naisista vähintään 87 prosenttia kokee fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi. Sen sijaan alimpaan viidennekseen kuuluvista miehistä (64 %) ja naisista (77 %) huomattavasti harvempi kokee fyysisen terveytensä hyväksi. Työttömät kokevat fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonommaksi kuin työssäkäyvät. Määrällisesti työttömiä suomalaisia miehiä, jotka raportoivat fyysisen terveytensä olevan huono, on noin 30 000 ja naisia noin 10 000. Työttömyys on voimakkaasti yhteydessä taloudelliseen toimeentuloon sekä henkiseen vireyteen ja mielialaan että fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn. Työttömyys on yhteydessä erityisestä miesten henkiseen vireyteen ja mielialaan. Työttömyys vaikeuttaa erityisesti lapsiperheiden elämää silloin, jos kotitalouden jollain jäsenellä on terveyteen liittyviä ongelmia. Työttömyys on myös erityisesti yhteydessä kotitalouden elämää vaikeuttaviin mielenterveysongelmiin.

197

Suurin osa suomalaisista kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. Näin kokee alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista kuitenkin huomattavasti harvempi kuin ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista. Pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvista miehistä 67 prosenttia ja suurituloisimpaan kuuluvista miehistä 87 prosenttia kokee henkisen vireytensä ja mielialansa hyväksi. Naisilla vastaavat luvut ovat pienituloisimmilla 76 prosenttia ja suurituloisimmilla 95 prosenttia. Mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet neljäsosan mielestä omaa tai kotitaloutensa elämää.

Mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet työttömyydestä kärsivien kotitalouksien elämää työllisiä kotitalouksia enemmän.

Henkisen hyvinvoinnin ja taloudellisen hyvinvoinnin kokemus ovat yhteydessä toisiinsa voimakkaammin kuin käytettävissä olevat tulot. Kansalaisbarometriaineiston perusteella etenkin miehillä työmarkkinatilanteen yhteys psyykkiseen terveyteen näyttää olevan melko voimakas.

Mitä huonompi terveys on, sitä useammin myös tulot riittävät muita huonommin terveydenhoitoon. Fyysisen terveytensä ja toimintakykynsä huonoksi kokevista noin neljäsosalla tulot riittävät huonosti terveydenhoidon kustannuksiin.

Pohjoismaisen hyvinvointiajattelun ja kestävän terveyspolitiikan kannalta on huolestuttavaa, että noin 14 prosentilla eli väestötasolla yli puolella miljoonalla täysiikäisellä suomalaisella rahat riittävät huonosti terveydenhuoltoon ja lääkkeisiin.

Alimmassa tulokvintiilissä tulot riittävät huonosti tai melko huonosti lääkärillä käymiseen noin kolmanneksella, kun ylimmässä tulokvintiilissä vastaava osuus on noin kolme prosenttia. Yksinasuvat työttömät kokevat tilanteensa huonoimmaksi, sillä heistä peräti 36 prosenttia arvioi rahojensa riittävän huonosti lääkärillä käymiseen. Yksinhuoltajaperheistä näin kokee viidennes. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaiseen saamiseen ei uskota laajasti eikä terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus myöskään edellä olevien tulosten perusteella näytä toteutuvan. Yli puolet vastaajista katsoo, etteivät ihmiset ole yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa.

Tulokset kertovat mittavasta terveydellisestä epätasa-arvosta ihmisten välillä ja sosioekonomisista terveyseroista. Tulos ei ole uusi verrattuna aikaisempaan tutkimustietoon, mutta haastaa vakavasti tilanteen korjaamiseen. Terveyden tasa-arvon parantamisen kannalta erityisen oleellista on tuloerojen kaventaminen, perusturvan parantaminen sekä hyvä työllisyyspolitiikka niin, että jokaisella on mahdollisuus säälliseen elämään. Jatkuva huoli toimeentulosta ja omasta tilanteesta on vakava riski sekä fyysiselle terveydelle että mielenterveydelle.

Tulokset haastavat perusterveydenhuollon määrätietoiseen kehittämiseen, jotta voidaan varmistaa nykyistä paremmin ja oikeudenmukaisemmin terveyspalvelujen saatavuus kaikille. Erityisen vakava tilanne on edelleen työttömien kannalta, vaikka työttömien terveydenhuollon parantamiseksi

198

J o h t o pä ät ö k s e t

onkin tehty toimia. Tarvitaan lopultakin lääkekustannusten ja terveydenhuollon yhtenäinen maksukatto ja sen varmistaminen, että asiakasmaksut eivät estä palvelujen saatavuutta ja käyttöä. Rahojen huono riittävyys terveydenhoitoon ja lääkkeisiin yli puolella miljoonalla suomalaisella on kestämätön tilanne, johon on saatava muutos. Terveyskeskusmaksun poistaminen näyttäisi myös perustellulta näiden tulosten valossa. On pidettävä edelleen tärkeänä arvona asianmukaisen hoidon saamista riippumatta siitä, onko siihen varaa vai ei. Myös perustuslaki lähtee siitä, että julkisen vallan on turvattava oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin asuinpaikasta riippumatta. Tämä universaalin sosiaali- ja terveyspolitiikan periaate ei kuitenkaan edelleenkään toteudu.

Kun tarvittavaa hoitoa ja terveyspalveluja ei saada oikea-aikaisesti, on riski, että terveysongelmat pahenevat ja niiden hoitaminen tulee kalliiksi.

Erityisesti yksinhuoltajien ja yksinasuvien työttömien tilanne on tässä mielessä kriittisin. Heikkenevä terveys vähentää ihmisten työ- ja toimintakykyä ja sitä kautta voi alentaa työllisyysastetta, jonka nostaminen on asetettu poliittiseksi tavoitteeksi.

Yhteiskunnassa vallalla olevista kovista arvoista kertoo mielenterveysongelmien laajuus. Taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn vaalimisen nimissä on uhrattu sosiaalista ja inhimillistä kestävyyttä. Yhteiskunnassamme on syytä pysähtyä arvioimaan sitä, mikä on hyvinvointia ja millä keinoilla sitä tavoitellaan. Jos miellämme jatkuvan taloudellisen kasvun, kilpailun ja tehokkuuden lisäämisen suoraviivaisesti hyvinvoinnin kasvattamiseksi, hukkaamme osan hyvinvoinnistamme. Hyvinvoinnin kannalta oleellista on yhteiskunnassa olevan hyvän ja tulojen nykyistä oikeudenmukaisempi jakaminen sekä ihmisten kestokyvyn kannalta säällisen työelämän ja inhimillistä, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä tukevan yhteiskunnan kehittäminen.

IIIII

Tulojen riittävyydessä välttämättömyyshyödykkeisiin pulmia Huonoksi tai melko huonoksi oman taloudellisen tilanteensa arvioi 13 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä, mikä tarkoittaa yli puolta miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista. Tämä vastaa hyvin tarkasti tilastoitua pienituloisten määrää Suomessa. Pienituloiset kokevat useimmin taloudellisen tilanteensa huonoksi mutta myös keski- ja suurituloisilla on tyytymättömyyttä omaan taloudelliseen tilanteeseen. Yksinasuvat työttömät ovat tyytymättömimpiä omaan taloudelliseen tilanteeseensa ja lapsettomat parit tyytyväisimpiä. Yksinasuvista työttömistä peräti puolet kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi tai melko huonoksi. Toista ääripäätä edustavat lapsettomat parit, joista molemmat ovat ansiotyössä. Heistä vain kolme prosenttia kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi ja 84 prosenttia hyväksi.

Pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvista vajaa kolmannes (30 %) kokee toimeentulon pysyvyyden ja jatkuvuuden huonoksi tai melko huonoksi. Kokemus

199

toimeentulon pysyvyydestä ja jatkuvuudesta paranee tulojen noustessa. Ylimmässä tulokvintiilissä 90 prosenttia kokee toimeentulon pysyvyyden hyväksi tai melko hyväksi ja vain kolme prosenttia huonoksi tai melko huonoksi.

Väestöstä vain hieman yli puolet (53 %) kokee kotitalouden tulojen riittävän melko hyvin tai hyvin elämiseen ylipäätään. Tulojen riittävyyttä arvioitiin erikseen suhteessa ruokaan, asumiseen, lääkärillä käymiseen, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Suomalaisista 12 prosenttia eli väestötasolla noin puoli miljoonaa henkilöä arvioi tulojensa riittävyyden huonoksi vähintään yhteen edellä todetuista välttämättömyyksistä. Useammassa kuin yhdessä välttämättömäksi katsotussa asiassa tulojensa riittävyyden arvioi huonoksi seitsemän prosenttia väestöstä. Kaikkiin viiteen välttämättömyyteen, ruokaan, asumiseen, lääkärillä käymiseen, lääkkeisiin ja vaatteisiin rahat riittävät huonosti kahdella prosentilla, eli väestötasolla noin 80 000 täysiikäisellä henkilöllä. Vastanneista hieman suuremmalla osalla rahojen riittävyys esimerkiksi asumiskustannuksiin on huonontunut kuin parantunut vuoteen 2008 verrattuna. Pienituloisimmat kotitaloudet arvioivat osan mainituista hyödykkeistä ja palveluista muita useammin omalle kotitaloudelleen tarpeettomimmiksi. Pienituloisimmat sopeuttavat usein vaatimustasonsa ja tarpeensa tulojensa mukaan.

Yli kolmanneksella suomalaisista rahat riittävät melko huonosti tai huonosti vähintään yhteen kuudesta osallisuusköyhyyttä mittaavista asioista: liikunta- ja kulttuuriharrastukset, koulutuksen hankkiminen ja kurssit, lehtitilaukset, joukkoliikenteen käyttö, tietokone ja internet -yhteys sekä lasten harrastukset. Noin kahdella prosentilla, eli väestötasolla noin 70 000 henkilöllä, rahat riittävät huonosti kaikkiin edellä mainittuihin osallistumiseen liittyviin hyödykkeisiin ja palveluihin.

Yksinhuoltajaperheillä ja yksinasuvilla tilanne on huonoin. Yksinhuoltajaperheistä ja yksinasuvista lähes puolella tulot riittävät huonosti tai melko huonosti vähintään yhteen osallisuusköyhyyden komponenteista. Yli neljänneksellä yksinhuoltajista ja lähes viidenneksellä yksinasuvista tulot riittävät huonosti tai melko huonosti kolmeen tai useampaan osallisuusköyhyyden komponenteista.

Yli viidesosa täysi-ikäisistä suomalaisista pitää mahdollisuuksiaan materiaalisen elintasonsa kohottamiseen huonoina. Yli kolmannes yksinasuvista kokee näin, kun vastaavasti kahden vanhemman lapsiperheistä vain joka kymmenes kokee näin.

Materiaalista elintason kohottamista tärkeänä pitävistä 17 prosenttia pitää mahdollisuuksiaan tähän huonona, joten suurimmalla osalla tinkiminen materiaalisesta elintasosta ei ole vapaaehtoinen valinta.

Tilastojen mukaan suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sekä kotitalouksien velkaantuneisuusaste että velkaisten kotitalouksien määrä ovat kasvaneet. Kotitalouksissa, joissa velat ylittävät kolminkertaisesti tai enemmän talouden vuositulot, on taloudellinen tilanne oman arvion mukaan selkeästi useammin huono kuin talouksilla, joilla ei ole velkaa tai sitä vähemmän. Kansalaisbarometrin tulosten mukaan pienituloisilla ja yli kolminkertaisesti vuosituloihinsa nähden velkaantuneista lähes puolet kokee taloudellisen tilanteensa huonoksi. Tilannetta on yritetty korjata kulutusluotoilla,

200

Suomalaisista valtaosa kokee taloudellisen tilanteensa hyvänä. Toisaalta suomalaiset ovat velkaantuneet voimakkaasti ja ovat myös velkaisempia kuin aiemmin. Matala korkotaso ja muun muassa pikaluottojen helppo saatavuus ovat saattaneet houkutella velkaantumaan enemmän kuin pitkäjänteisen taloudenhallinnan kannalta olisi järkevää. Muutokset korkotasossa ja työllisyystilanteessa voivat aiheuttaa massiivisen velkaongelman ja ylivelkaantuneiden määrän huomattavan kasvun. Luottotietojen menettäneiden määrä on kasvanut ja ulosottojen määrät ovat jo lisääntyneet. Pikaluottojen ehtoihin ja myöntämisen mahdollisuuteen tarvitaan pikaisesti rajoituksia ja muutoksia. Huomattava osa ihmisistä ei pysty arvioimaan helposti luottoa saadessaan, millaiset sen todelliset kustannukset ovat ja syntyy helposti kierteitä, joissa lainaa rahoitetaan aina uudella lainalla.

Perushyödykkeiden hintojen kallistuminen ja etuuksien jälkeenjääneisyys koettelee erityisesti yksinasuvia. Asumiskulut ja kohtuuhintaisten vuokraasuntojen riittämättömyyden synnyttämä pakko omistusasuntojen hankkimiseen on vaikuttanut merkittävästi kotitalouksien velkaantumiseen ja siihen, että tulot eivät riitä välttämättömyyksiin. On välttämätöntä, että asuntopolitiikalla huolehditaan etenkin pääkaupunkiseudulla riittävästä asuntotarjonnasta ja hintatason pysymisestä kohtuullisena. Asumistuen korotus on yksi merkittävä keino parantaa pienituloisten ja etuuksien varassa elävien ihmisten elämisen edellytyksiä. Elinkeino- ja kilpailupolitiikalla sekä veropoliittisilla ratkaisuilla tulee huolehtia siitä, että peruselämiseen tarvittavien hyödykkeiden hintataso pysyy riittävän matalana. Verotuksen siirtämistä peruselämiseen kohdentuvan kulutusverotuksen suuntaan tulee välttää, sillä se on suora tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Kaupan keskittymistä on vastustettava tehokkain toimin ja huolehdittava elintarvikkeiden hinnan kohtuullisuudesta.

J o h t o pä ät ö k s e t

pikavipeillä ja osamaksuluotoilla. Yli 400 000 kotitaloudessa arvioidaan rahojen riittävän tällä hetkellä huonosti tarvittuihin kulutusluottoihin, pikavippeihin tai osamaksuvelkoihin.

IIIII

Julkiset palvelut koetaan tärkeiksi ja hyviksi, pulmia saatavuudessa ja oikea-aikaisuudessa Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut arvioidaan pääosin hyviksi ja niiden nähdään tukevan omaa hyvinvointia. Kaksi kolmasosaa täysi-ikäisistä suomalaisista kokee tällä hetkellä oman kotikuntansa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut vähintään melko hyviksi. Hyviä julkisia terveyspalveluita pitää tärkeinä tai erittäin tärkeinä valtaosa (84 %) täysi-ikäisistä suomalaista. Vain harvalle (6 %) hyvät julkiset terveys-

201

palvelut ovat vain vähän tai ei lainkaan tärkeitä. Edelliseen Kansalaisbarometriin verrattuna arviot julkisista palveluista ovat pysyneet samoina.

Terveyspalvelut hahmottuvat ihmisille helposti. Sen sijaan sosiaalipalvelujen hahmottaminen ja se, mitkä ovat sosiaalipalveluita, on hankalaa. Sosiaalipalvelut tärkeiksi kokevien osuus on pienempi kuin terveyspalveluissa, 55 prosenttia. Tätä selittänee osin sen mieltämisen vaikeus, että lähes jokainen tai ainakin oma perheenjäsen on jossain elämänsä vaiheessa sosiaalipalvelujen, kuten päivähoidon, kotihoidon tuen tai vanhuspalvelujen käyttäjä. Palvelut ovat onnistuneet tukemaan käyttäjien hyvinvointia, sillä selvä enemmistö (71 %) katsoo palveluiden onnistuneen vähintään kohtalaisesti tukemaan omaa hyvinvointia.

Julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyy selvästi ennakkoluuloja. Palveluja käyttäneiden arviot palveluista ovat myönteisemmät kuin niillä, joilla itsellään ei ole palvelukokemusta. Ennakkokäsitykset ja mielikuvat palveluista ovat siis todellisia palvelukokemuksia huonompia.

Lapsiperheet käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän verrattuna muihin kotitaloudet. Lapsiperheistä 95 prosenttia ja muista talouksista 86 prosenttia on käyttänyt sosiaali- ja terveyspalveluita viimeisen kolmen vuoden aikana.

Myös eläkeläistalouksissa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on muita yleisempää (93 %). Lapsiperheet käyttävät erityisesti sosiaalipalveluita useammin kuin muut kotitaloudet. Tämä selittynee erityisesti päivähoitopalvelujen mutta myös lastenneuvolapalveluiden käytöllä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen olivat kuntakoon mukaan tarkasteltuna useimmin tyytyväisiä alle 2 000 asukaan kunnissa ja harvimmin 2 000–5 999 asukkaan kunnissa asuvat. Palveluiden sijaintia pitävät useimmin hyvänä yli 100 000 asukkaan kunnissa asuvat. Tyytymättömimpiä alueensa julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin olivat aikuistaloudet ja lapsiperheet, joissa on työttömyyttä.

Vastaajista 15 prosenttia (noin 600 000 henkilöä täysi-ikäistä väestötasolla) arvioi, että omassa kotitaloudessa on ollut viimeisen vuoden aikana palvelun tai avun tarve, johon ei ole saatu tarvittavaa apua. Talouksissa ja erityisesti aikuistalouksissa, joissa on työttömyyttä, on jääty selvästi muita useammin ilman tarvittua apua.

Lähes kahdessa kolmesta vastauksesta mainittiin terveyspalvelun saamatta jääminen, kuten terveyskeskukseen, erikoissairaanhoitoon ja hammashoitoon pääsyyn liittyviä ongelmia. Lähes yksi kymmenestä mainitsi avovastauksessaan, että saamatta jäänyt palvelu tai apu liittyy taloudelliseen toimeentuloon. Viidessä prosentissa vastauksista saamatta jäänyt apu liittyi mielenterveys- tai päihdeongelmiin.

Suomalaisessa terveydenhuollossa olevat ongelmat näkyvät kansalaisbarometriaineistossa muun muassa siinä, että noin kolmannes täysi-ikäisistä suomalaista kokee, että terveyspalveluiden viivästyminen on vaikeuttanut omaa tai kotitalouden jäsenen elämää vähintään vähän viimeisen kolmen vuoden aikana.

Terveyspalvelun viivästyminen on vaikeuttanut elämää viimeisen kolmen vuoden aikana paljon seitsemällä prosentilla kotitalouksista. Yli viidesosa vastaajista kokee terveyspalvelun jäämisen kokonaan saamatta vaikeuttaneen omaa tai kotitalouden

202

J o h t o pä ät ö k s e t

elämää vähintään vähän ja viisi prosenttia paljon. Palveluiden saantinopeuteen ollaan tyytymättömiä, sillä riittävän nopea palveluiden saaminen toteutuu huonosti tai ei lainkaan yli puolen mielestä.

Vajaa viidennes kokee, että kotitalouden elämää on vaikeuttanut vähintään vähän sosiaalietuuden tai -palvelun viivästyminen. Viisi prosenttia arvioi viivästymisen vaikeuttaneen elämää paljon. Haetun sosiaalietuuden tai -palvelun jääminen saamatta on vaikeuttanut elämää 11 prosentilla kotitalouksista vähän ja kuudella prosentilla paljon.

Terveyspalveluiden saatavuus on heikentynyt osan suomalaisista mielestä. Kunnissa tapahtuneet muutokset nähdään palveluita heikentäneinä useammin kuin kolme vuotta sitten. Erityisesti palveluiden yksityistämisen tai ulkoistamisen, toteutetun kuntaliitoksen ja valmisteilla olevan kuntaliitoksen nähtiin vuonna 2011 useammin heikentäneen sosiaali- ja terveyspalveluita kuin vuonna 2008. Suomalaisilla on myös selkeä ja edellä oleviin tuloksiin viitaten perusteltu pelko sosiaali- ja terveyspalvelujen heikentymisestä tulevaisuudessa. Vastaajista kaksi kolmasosaa katsoo, että julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut heikentyvät tulevaisuudessa. Viidennes suomalaisista katsoo, ettei yhteiskunnalta kannata hakea apua, vaan on selvittävä itse. Yli puolet suomalaisista kuitenkin luottaa yhteiskunnalta saatavaan apuun.

Mahdollisuudet osallistua sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen toteutuvat asiakkaiden näkökulmasta huonosti. Tyytymättömyyttä esiintyi myös etuus- ja palvelupäätösten hitauteen, palvelujen ja etuuksien avoimuuden puuttumiseen, myöntämiskriteerien ja päätösten kielen ymmärrettävyyteen sekä valitusmahdollisuuksiin tehdyistä päätöksistä. Erityisesti palvelujen ja etuuksien myöntämiskriteereiden selkeydessä on ongelmia, sillä kahden kolmasosan mielestä ne eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat huonosti. Tiedottamisessa ja neuvonnassa nähdään myös laajasti pulmia. Yli kymmenesosa katsoi, etteivät oman tai perheen tilanteen ja palvelutarpeiden huolellinen kartoittaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä mahdollisuus osallistua oman tai perheenjäsenen palvelu- ja hoitosuunnitelman tekemiseen toteudu lainkaan. Lisäksi huonosti toteutuvana näitä piti yli 40 prosenttia.

Kansalaisbarometri 2011 -aineiston vastauksia verrattiin palveluiden toteutumisen osalta Sosiaalibarometri 2011 -tutkimuksessa selvitettyihin alan ammattilaisten mielipiteisiin. Kansalaisten mielestä palveluiden toteutumisessa on useammin puutteita kuin kuntien sosiaali- ja terveysjohdon mielestä. Erityisesti palveluiden ja etuuksien avoimet ja ymmärrettävät myöntämiskriteerit toteutuvat hyvin eri tavalla asiakkaiden arvion ja erityisesti sosiaalijohtajien mielestä.

IIIII

Palvelurakenteen ja tuottamistapojen muutokset ovat osin heikentäneet sosiaali- ja terveyspalveluita ja niiden saatavuutta osan suomalaisten mielestä. Uudistuksia tehtäessä asiakaslähtöisyys tulee ottaa uudistusten lähtökohdaksi. Palvelujärjestelmälle on vakava viesti, että avun tarpeessa olevilla

203

on selkeitä vaikeuksia saada apua vaikeutuneeseen elämäntilanteeseensa.

Erityisen huolestuttavaa on, että avun saanti on vaikeinta niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Terveyspalvelujen saatavuudessa ja oikea-aikaisuudessa kansalaisnäkökulmasta tarkasteltuna on edelleen laajamittaisia pulmia huolimatta hoitotakuusta. Erityinen haaste on perusterveydenhuollon toimivuus.

Tuloksissa nousivat esiin etuuksien saannin viivästyminen. Viivästykset päätöksenteossa koskettavat voimakkaasti jo ennestään hankalassa tilanteessa olevia taloudellisesti niukassa ja riskitilanteessa eläviä. Käsittelyaikoja on seurattava ja nopeutettava. Kyse on asiakkaiden oikeusturvasta ja siitä, että avun oikea-aikaisuus voi estää ongelmien vaikeutumista. Palvelujen ja etuuksien myöntämiskriteerit on syytä saada avoimiksi, helppotulkintaisiksi ja selkeiksi. Tämä on myös oikeusturvakysymys, sillä mikäli myöntämis­ kriteereitä ei ole määritelty tai niiden selvittäminen on hankalaa, on myös vaikeaa käyttää oikeusturvakeinoja. Erityisesti yksittäisten asiakkaan kasautuneiden ongelmien ratkaisemiseksi ja toimenpiteiden ohjaamisen välineeksi tarvitaan yhteistyössä laadittu palvelusuunnitelma, jonka pohjalta edetään tavoitteellisesti. Asiakkaan tilannetta ja toimenpiteiden vaikutusta on myös arvioitava säännöllisesti. Kansalaiskyselyn mukaan kunnissa laaditaan palvelusuunnitelmia vielä hyvin riittämättömästi. Samaan arvioon on päätynyt myös sosiaali- ja terveysjohto Sosiaalibarometri 2011 tulosten mukaan. Tilanne on selkeässä ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Myös kuntoutus eri muodoissaan nousee ihmisten arvion mukaan entistä tärkeämpään rooliin.

Näyttää siltä, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat elävät osin eri todellisuudessa kuin kansalaiset tai kyky asettua kansalaisen ja palvelua tarvitsevan asemaan ei ole riittävä. Toisaalta kansalaisten odotuksetkin palveluita ja palvelujärjestelmää kohtaan voivat olla haastavia. Ihmisillä on joka tapauksessa vankka kokemus siitä, että julkisia sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja ollaan ajamassa alas ja heikentämässä, vaikka poliittinen viesti ja tahtotila ainakin valtakunnan tasolla ovat päinvastaisia.

Suomalaisilla vahva luottamus toisiin ihmisiin, luottamus poliittiseen päätöksentekoon rakoilee Suomalaisista valtaosa kokee perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteensa tällä hetkellä hyviksi. Sosiaalisiin suhteisiin liittyy oleellisesti luottamus muihin ihmisiin.

Täysi-ikäisistä suomalaisista lähes 80 prosenttia kokee luottamuksensa muihin ihmisiin hyväksi tai melko hyväksi. Vuoden 2009 Kansalaisbarometrin tuloksiin verrattuna ihmisten keskinäinen luottamus on hiukan vähentynyt, mutta on edelleen korkealla tasolla kansainvälisesti vertaillen. Vain 15 prosenttia suomalaisista kokee luottamuksensa toisiin ihmisiin kohtalaiseksi ja kahdeksan prosenttia huonoksi tai melko huonoksi. Sosiaalisella pääomalla on yhteys hyvinvointiin. Toisiin ihmisiin,

204

J o h t o pä ät ö k s e t

paikallisyhteisöön ja viranomaisiin luottavat kokevat hyvinvointinsa useammin paremmaksi kuin, ne joiden luottamus on vähäisempää.

Lähes puolet (48 %) täysi-ikäisistä suomalaista ei ole tuntenut itseään lainkaan yksinäiseksi viime aikoina. Silloin tällöin yksinäisyyttä on kokenut 39 prosenttia, melko usein yhdeksän prosenttia ja usein tai jatkuvasti kolme prosenttia väestöstä.

Keskimääräistä enemmän vähintään silloin tällöin yksinäisyyttä kokevia on yksin­ asuvissa, yksinhuoltajatalouksissa, pienituloisissa ja kotitalouksissa, joissa on työttömyyttä. Yksinhuoltajista ja yksinasuvista työttömistä peräti 81 prosenttia on kokenut vähintään silloin tällöin yksinäisyyttä, kun vastaava osuus täysi-ikäisistä suomalaista on 52 prosenttia. Yksinäisyyden kokemuksen laajuus on yhtä suuri verrattuna vuoden 2009 vastaaviin tuloksiin.

Suomalaisten mielestä päättäjät tuntevat huonosti kansalaisten arkea. Vain 9 prosenttia on sitä mieltä, että päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen ja vain 15 prosenttia arvioi, että kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksen­tekoon.

Myös avovastauksissa terveisissä päättäjille kiinnitettiin huomiota siihen, että päättäjien pitäisi ymmärtää tavallisten ihmisten arkea paremmin.

Suomalaiset luottavat enemmän virkamiehiin kuin valtakunnalliseen tai kunnalliseen politiikkaan. Kunnallispolitiikkaan luotetaan valtakunnallista politiikkaa enemmän. Vain kolmanneksella suomalaisista luottamus valtakunnalliseen politiikkaan ja 37 prosentilla kunnalliseen politiikkaan on hyvä. Luottamus virkamiehiin on hyvä noin 60 prosentilla. Verrattuna Kansalaisbarometri 2009 tuloksiin suomalaisten luottamus politiikkaan on parantunut hieman.

Heikko usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen on yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan kiinteyttä vakavasti rapauttava seikka ja toisaalta heijastuma ympärillä koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Suomalaisista yli viidesosalla usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen on huono. Hieman alle puolet pitää oikeudenmukaisuuden toteutumista hyvänä. Tilanne on parantunut verrattuna vuoden 2009 Kansalaisbarometrin tuloksiin, jolloin 35 prosenttia vastaajista koki oikeuden­ mukaisuuden toteutuvan hyvin ja 36 prosenttia huonosti. Ihmisten kokemuksen mukaan yhteiskunnan suurimpia epäkohtia ovat kasvavat tulo- ja hyvinvointierot.

Suomalaisista 29 prosenttia kokee vaikutusmahdollisuutensa omaa asuinympäristöä koskeviin asioihin ja 35 prosenttia yhteiskuntaa koskeviin asioihin huonoiksi tai melko huonoiksi. Väestötasolla siis lähes 1,5 miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista kokee vaikuttamismahdollisuutensa heikoiksi yhteiskunnallisissa asioissa ja 1,2 miljoonaa asuinympäristöön liittyvissä asioissa. Vaikuttamismahdollisuudet eivät myöskään toteudu toivotulla tavalla. Poikkileikkausaineistolla tarkasteltuna koetut vaikuttamismahdollisuudet asuinympäristön asioihin ovat heikentyneet vuodesta 2008 vuoteen 2011. Vaikuttamistavoista yleisimpiä ovat kyselyihin vastaaminen, kulutustottumusten muuttaminen ja rahalahjoitukset. Toisaalta tällä hetkellä vain viidesosa (18 %) suomalaisista on valmis vaikuttamaan asioiden valmisteluun tai päätöksentekoon omassa kunnassa tai laajemmin. Vaikuttamisen tarve on lähes yhtä laajaa hyvinvointinsa eri ulottuvuudet hyväksi ja huonoksi arvioivilla.

IIIII

205

Suomalaisten ajatteluun on kuulunut vahvasti heikompiosaisten auttaminen ja niistä ihmisistä huolehtiminen, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään. Hyvinvointivaltion kannatus on suomalaisten keskuudessa vahvaa. Suomalaisten ylivoimaisen enemmistön mielestä hyvinvointivaltio on säilytettävä ja kaikille taattava kohtuullinen toimeentulo. Hyvinvointivaltion säilyttämisen kannalla on yli 90 prosenttia suomalaisista ja kaikille taattavan kohtuullisen toimeentulon kannattajia on kolme neljästä suomalaisesta. Sairastumis- ja vammautumistilanteissa pitää turvata kohtuullinen toimeentulo yli 90 prosentin mielestä. Kaikille taattu kohtuullinen toimeentulo ei ole suomalaisten enemmistön mielestä rahasta kiinni, sillä enemmistö (60 %) katsoo, että perusturvaa on parannettava vaikka veroja korottamalla. Verorahoille saatavasta vastineesta ei kuitenkaan olla yksimielisiä: 39 mielestä saa vastinetta, kolmannes ei mielestään saa vastinetta.

Noin 70 prosenttia suomalaisista näkee köyhyyden Suomessa vakavana ongelmana, joka tulee korjata. Suomalaiset odottavat toisiltaan apua ja keskinäistä solidaarisuutta. Lähes 80 prosenttia katsoo, että ihmisten olisi autettava toisiaan nykyistä enemmän.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin ovat kuuluneet suhteellisen pienet tuloerot. Myös tästä näkökulmasta hyvinvointivaltio saa kannatusta, sillä enemmistön mukaan tuloeroja tulee kaventaa. Verotuksen rakennetta toivotaan kuitenkin muutettavaksi siten, että palkkatuloverotusta olisi kevennettävä, mutta toisaalta sen progressiota olisi lisättävä ja pääomatuloverotusta kiristettävä. Suomalaisista kaksi kolmesta katsoo verotuksen suosivan liiaksi suurituloisia. Myös suurituloisimmista lähes 60 prosenttia ajattelee näin. Suomalaisista kaksi kolmesta katsoo, että yritysten voitontavoittelua olisi rajoitettava.

Eräs keskeinen viime vuosina hyvinvointivaltion rahoituspohjaan liittyvä kysymys on ollut eläkeiän nosto. Enemmistön mielestä eläkeikää ei tulisi korottaa. Iän perusteella tarkasteltuna eläkeiän nostoa kannattavat useammin jo eläkkeellä itse olevat yli 65-vuotiaat.

Yksinäisyys on määrällisesti huomattava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Riskitekijäksi ihmisten hyvinvoinnin kannalta näyttävät muodostuvan yhä voimakkaammin yksinäisyyteen ja ihmisten yksinjäämiseen liittyvät ongelmat. Onkin esitettävä kysymys, millä tavoin nykyiseen kulttuuriimme, yhteisöjen rakenteisiin ja rakentamiseen liittyvät tekijät ovat aiheuttamassa ihmisten eristymistä toisistaan, sosiaalisten verkostojen kapeutumista ja ohentumista sekä viimekädessä yksinäisyyttä. Työelämän liian kovat vaatimukset ja työn tunkeutuminen myös ihmisten vapaa-ajalle ovat omiaan heikentämään mahdollisuuksia sosiaalisten verkostojen ylläpitämiseen ja luomiseen. Pohjaa ihmisten liittymiselle yhteen on olemassa, kun tulosten mukaan luottamus toisiin ihmisiin on korkealla tasolla. Tästä muodostavat poikkeuksen monenlaisissa vaikeuksissa olevat ja erityisesti työttömät.

206

J o h t o pä ät ö k s e t

Ihmisten mahdollisuudet keskinäiseen vuorovaikutukseen on otettava huomioon yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa. Erilaisten kohtaamispaikkojen ja muiden yhteen tulemista tukevien areenojen syntymistä tulee tukea ja rahoittaa. Kansalaisjärjestötoiminta tarjoaa huomattavalle osalle suomalaisista jo nyt osallistumisen mahdollisuuden ja yhteisön. Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet tulee turvata. Erityisesti paikallisyhdistysten pienimuotoinenkin toiminta on tärkeä vastavoima ihmisten yksinäisyydelle. Kuntien tulisi nähdä tämä ja suunnata paikallisyhdistyksille toiminta-avustuksia niiden toiminnan ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi sekä tarjota tiloja ilman erillistä korvausta niiden käytöstä. Myös järjestöiltä ihmisten kasvava yksinäisyys edellyttää uusien toimintamuotojen kehittämistä, jotta mahdollisimman moni nyt yksin oleva löytäisi luontevan osallistumistavan järjestöissä. Haja-asutusalueilla ja syrjäkylillä tarvitaan luovaa, uudenlaista otetta, jossa kyläyhdistyksillä ja muilla järjestöillä voisi olla julkisen kumppanina merkittävä rooli. Vapaamuotoinen kansalaistoiminta tavoittaa mahdollisesti erilaisia ihmisiä kuin perinteinen yhdistysmuotoinen toiminta ja sen edellytyksiä tulee myös vahvistaa.

Kokemus poliittisen eliitin ihmisistä ja heidän arjestaan vieraantumisesta vaarantaa poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja kannatuspohjaa. Voidaan kysyä, onko Suomeen syntymässä luokkayhteiskunta, jossa poliittis-taloudellisen eliitin ja tavallisten ihmisten, puhumattakaan heikommassa asemassa olevista, todellisuudet eriytyvät niin, ettei yhteistä kosketuspintaa ole. Jos näin on, poliittisten päätösten vaikutuksia tavallisten ihmisten kannalta ei osata tunnistaa ja arvioida. Suomalainen poliittinen ja hallinnollinen kulttuuri eivät ole perusluonteeltaan kovinkaan keskustelevia ja ihmisten asiantuntemukseen luottavia. Tämä voi osittain heijastua ihmisten epäluottamuksena politiikkaa ja päätöksentekijöitä kohtaan sen lisäksi, että ihmisille on selvästi syntynyt kokemus, ettei ihmisten elämässä olemassa olevien ongelmien korjaamiseksi ole riittävää poliittista tahtoa. Päätöksentekoprosessien tulisi olla läpinäkyviä ja niihin pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa. Päättäjät ja hallinto vierastavat suoria vaikuttamisen muotoja. Kansalaisten näkemysten pohjalta tässä tarvitaan asennemuutosta. Vaikuttamismahdollisuudet kasautuvat tällä hetkellä melko pienelle osalle väestöä, jotka osaavat hyödyntää nykyisiä vaikuttamisen kanavia. Vallitsevaa retoriikkaa on puhe ihmisten aktivoimisesta. Kaiken edellä olevan pohjalta voikin esittää kysymyksen, ketä pitäisi aktivoida. Pitäisikö itse asiassa virkamiesten ja luottamushenkilöiden aktivoitua ihmisten asiantuntemuksen kuulemiseen, kunnioittamiseen ja uudenlaiseen dialogiin ihmisten kanssa sekä kehittää sitä varten uusia toimintakäytäntöjä?

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kannatus on laaja ja kokemus niistä on myönteisempi kuin niiden maine niitä käyttämättömien keskuudessa.

Suomalaiset haluavat hyvinvointivaltion säilyvän ja valmius verojen maksamiseen, jopa korotuksiin niiden turvaamiseksi on olemassa. Tulosten valossa suomalaisten keskuudessa hyvinvointivaltion vastustajien joukko näyttää varsin pieneltä ja marginaaliselta, joskin tiedotusvälineissä varsin äänekkäältä ja paljon palstatilaa saaneelta joukolta.

Kun viidennes suomalaisista ei luota oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja vain vajaa puolet luottaa sen toteutuvan hyvin, on syytä olla huolissaan.

IIIII

207

Vahva luottamuspääoma on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Viimeisen kolmen vuoden aikana kohentunut tunne oikeudenmukaisuuden toteutumisesta voi kytkeytyä kyselyajankohtana järjestettyihin vaaleihin, joissa tyytymättömyys vallitsevaa politiikkaa kohtaan kanavoitui demokraattisten vaalien kautta. Tämä on luonut ihmisille suuria odotuksia, mutta on viitteitä etteivät odotukset muutoksesta välttämättä ole täyttymässä.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemuksella on yhteiskunnan kiinteyttä murtava vaikutus. Se saattaa antaa myös lisää kasvupohjaa yhteiskunnallisille vastakohtaisuuksille ja erilaisille ääri-ilmiöille. Pahimmillaan se voi saada eri ihmisryhmät toisiaan vastaan ja taistelemaan keskenään oikeuksistaan.

Yhteisvastuun, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen arvot ovat edelleen vahvoja suomalaisten keskuudessa ikäryhmästä ja tuloista riippumatta ja niiden varaan voidaan niin haluttaessa rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Järjestötoimintaan osallistuminen tärkeää valtaosalle suomalaisista Järjestötoiminta näyttäytyy tärkeänä elementtinä suomalaisten elämässä. Järjestöja vapaaehtoistoimintaan osallistumismahdollisuudet ovat tärkeitä suomalaisille ja kaksi kolmasosaa pitää niitä tärkeänä. Suomalaisista kaksi kolmasosaa on myös halukkaita osallistumaan järjestötoimintaan. Kolmella neljästä on vähintään kohtalaiset mahdollisuudet osallistua järjestötoimintaan. Puolelle suomalaisista järjestöjen tarjoama tieto ja neuvonta ovat tärkeitä. Vielä suurempi osa suomalaisista, 60 prosenttia, pitää järjestöjen tarjoamaa tukea tärkeänä oman hyvinvoinnin kannalta.

Suomalaiset myös luottavat kansalaisjärjestöihin ja erityisesti paikallisyhdistysten toimintaan. Työttömissä ja pienituloissa kotitalouksissa järjestötoimintaan osallistumista pidetään hieman muita väestöryhmiä harvemmin tärkeänä. Näissä kotitalouksissa myös luottamus järjestötoimintaan, osallistumishalukkuus ja osallistumismahdollisuudet nähdään useammin heikkona kuin työllisissä kotitalouksissa tai eläkeläistalouksissa. Järjestöbarometrin tulosten pohjalta tiedetään kuitenkin, että etenkin sosiaali- ja terveysjärjestöt saavat toimintaansa merkittävässä määrin myös näitä ihmisryhmiä.

Täysi-ikäisistä 84 prosenttia kannattaa, maksaa jäsenmaksun tai on mukana vähintään yhden järjestön toiminnassa. Kaksi kolmesta suomalaisesta on mukana vähintään yhden järjestön toiminnassa osallistuen sen toimintaan vähintään useita kertoja vuodessa. Väestötasolla se tarkoittaa lähes kolmea miljoonaa täysi-ikäistä suomalaista. Aktiivisimmin osallistutaan liikunta- ja urheilu- sekä muihin vapaaajan järjestöjen toimintaan. Ammattijärjestöjen ja elinkeinoon liittyvien yhdistysten kannatuspohja on jäsenmaksua maksavien määrällä mitattuna puolestaan ylivoimaisesti suurin. Osallistujien ja aktiivien yhteenlasketulla kokonaismäärällä

208

J o h t o pä ät ö k s e t

mitattuna liikunta- ja urheilujärjestöt keräävät suurimman osallistujajoukon. Myös yksinomaan aktiiviosallistujien määrä on ylivoimaisesti suurin liikunta- ja urheilujärjestöillä. Toiseksi suurin aktiivien ja osallistujien määrä on yhteensä ja eriteltynä muilla vapaa-ajan harrasteyhdistyksillä.

Täysi-ikäisistä 29 prosenttia (noin 1,2 miljoonaa) kannattaa, maksaa jäsenmaksun tai on mukana vähintään yhden sosiaali- ja terveysjärjestön toiminnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu vähintään muutaman kerran vuodessa viidesosa täysi-ikäisistä eli väestötasolla ilmaistuna vähintäänkin noin 900 000 suomalaista.

Suomen Punainen Risti, SPR, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, MLL ja Pelastus­ armeija ovat tunnetuimmat sosiaali- ja terveysjärjestöt. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat ihmisten kokemuksen mukaan merkittäviä tiedonvälittäjiä. Järjestön tarjoamaa tietoa on viimeisen vuoden aikana etsinyt ja käyttänyt 37 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista, mikä määrällisesti tarkoittaa noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Lisäksi yli puoli miljoonaa suomalaista on saanut henkilökohtaista neuvontaa erilaisissa elämäntilanteissa. Järjestöbarometrin tulosten mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt pystyvät tavoittamaan laajasti ihmisiä, joilla on erilaisia vammoja, sairauksia tai muuten vaikeuksia omassa elämäntilanteessaan.

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on myönteinen imago ja niihin suhtaudutaan myönteisesti. Sosiaali- ja terveysjärjestöt nähdään tärkeinä toimijoina, vaikuttajina ja palveluntuottajina. Vastaajien enemmistön mukaan Raha-automaattiyhdistyksen ja kuntien on tuettava sosiaali- ja terveysjärjestöjä jatkossakin. Yli puolet suomalaisista pitää tärkeänä nykyisten rahapelimonopolien säilyttämistä tulevaisuudessakin.

Toisaalta sosiaali- ja terveysjärjestöiltä kaivataan uusiutumista sekä tunnettuuden lisäämistä. Ihmisillä on halua osallistua niiden toimintaan nykyistä enemmän ja toimintaan mukaan tulemisen helppoutta on kehitettävä. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on laaja uusien kiinnostuneiden ihmisten osallistujapotentiaali, jolle tulisi pystyä kehittämään uusia kanavia osallistumiselle. Yksinomaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta kiinnostuneita on lähes 300 000 suomalaista.

Järjestötoiminta on ihmisille merkittävä ja tärkeä toiminta-areena, joka luo sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden kiinnittyä mielekkääseen toimintaan. Järjestöjen toiminta tuottaa ihmisten kokemuksen mukaan osallistujilleen konkreettisesti hyvinvointia, terveyttä, tietoja, tukea, apua ja taitoja sekä sosiaalisia verkostoja. Tämä koskee kaikkia kansalaisjärjestöjä. Suomalaisten enemmistö on sitä mieltä, että järjestöjen toimintaedellytykset, erityisesti nykyiset rahapelimonopolit tulee turvata. Tässä ihmisten näkemykset ja hallitusohjelmassa ilmaistu poliittinen tahto ovat täysin samat.

IIIII

209

Järjestötoiminnan edellytykset on valtion ja kuntien toimesta turvattava ja järjestöjen merkitys hyvinvoinnin tuottajina laajassa merkityksessä tunnustettava ja tunnistettava tehtäessä yhteiskuntapoliittisia päätöksiä niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla. Järjestöt tekevät arvokasta työtä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ihmisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Laajinta osallistuminen on liikunta- ja urheilujärjestöjen toimintaan, mutta niiden toimintaan sitoutuminen on lyhytkestoisempaa kuin sosiaali- ja terveysjärjestöihin.

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on suomalaisille tulosten mukaan erityinen ja suuri merkitys tiedonvälittäjinä, neuvonnan ja tuen antajina. Ihmiset arvioivat niillä olevan suuren merkityksen myös oman hyvinvointinsa kannalta.

Voidaan sanoa, että suomalainen yhteiskunta ei selviytyisi ilman järjestöjen merkittävää työtä. Poliittisten päättäjien tulee tehdä määrätietoisesti työtä sen eteen, että kansallisesti ja myös EU-tasolla järjestöjen toiminnan erityisluonne ja toiminnan ero yritystoimintaan ymmärretään nykyistä paremmin ja päätökset tehdään sen mukaisesti. Muuten rapautetaan tärkeä yhteiskunnassa hyvinvointia, osallisuutta ja demokratiaa vahvistava kivijalka. Se ei ole korvattavissa muiden tahojen toiminnalla.

Merkille pantavaa on, että yhdistysmuotoinen toiminta ei ole kansalaistoiminnan muutoksessa menettänyt vetovoimaansa, vaan niihin on laajempaa osallistumishalukkuutta kuin mitä nykyisin osallistujia. Tämä on myönteinen kehittämishaaste sosiaali- ja terveysjärjestöille. Niiden on kehitettävä omaa toimintaansa siten, että osallistujapotentiaali saadaan mukaan todellisiksi osallistujiksi ja toimijoiksi. Yksi osa tätä työtä on toiminnasta tiedottamisen

210

IV LIITTEET

LIITTEET

Liiteosio 2: Luvun 2 liitteet Liite 2.1. Hyvinvoinnin subjektiivinen kokonaistilannearvio koulutuksen, terveydentilan, tulojen ja iän mukaan (%). huono melko kohta- melko hyvä huono lainen hyvä Koulutus Kansakoulu, keskikoulu tai peruskoulu Ylioppilastutkinto Ammattikurssi/työn ohessa saatu koulutus Ammattikoulututkinto Alempi korkeakoulututkinto/opistotason tutkinto Ylempi korkeakoulututkinto tai tiet. jatkotutkinto Muu Diagnosoitu vamma/sairaus Ei ole/ei vaikeuta elämää Vaikeuttaa elämää vähän Vaikeuttaa elämää jonkin verran Vaikeuttaa elämää paljon Tulokvintiilit Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Ikä Alle 25v.

25–34v.

35–44v.

45–54v.

55–64v.

65–74v.

75–84v.

85v. täyttäneet

10 7 4 3 3 3 4

12 5 12 7 3 4 7

24 12 23 16 13 8 29

31 37 42 40 40 37 24

22 40 20 33 41 48 36

1 1 3 30

2 4 11 26

9 18 28 26

37 51 43 15

51 27 14 3

11 6 2 2 1

11 8 7 4 2

20 19 13 13 11

34 38 43 38 42

24 29 34 43 44

3 1 3 5 7 4 14 20

5 1 5 7 9 7 14 18

12 12 11 13 19 23 26 28

37 43 42 37 35 39 30 26

44 43 39 39 30 26 17 8

213

Liite 2.2. Kokemus (tyytyväisyys) eri asioiden toteutumisesta omassa elämässä (%).

Perhesuhteet Kyky huolehtia itsestä Ystävyyssuhteet Sukulaisuussuhteet Henkinen vireys ja mieliala Luottamus omaan tulevaisuuteen Toimeentulon pysyvyys ja jatkuvuus Luottamus muihin ihmisiin Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen sijainti Luottamus vaikeista elämäntilanteista selviytymiseen Fyysinen terveys ja toimintakyky Mahdollisuus riittävään vapaa-aikaan (esim. harrastukset, perhe) Taloudellinen tilanne Kunnan julkiset terveyspalvelut Luottamus siihen, että saa palvelua tai apua tarvittaessa Kunnan julkiset sosiaalipalvelut Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä Luottamus valtion viranomaisiin Mahdollisuus osallistua työelämään Luottamus kuntien viranomaisiin Luottamus yrityksiin Mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa Mahdollisuus osallistua järjestöjen tai yhdistysten toimintaan Luottamus paikallisiin yhdistyksiin Usko oikeudenmukaisuuden toteutumiseen Luottamus kansalaisjärjestöihin Halukkuus osallistua järjestöjen tai yhdistysten toimintaan tai muuhun vapaaehtoistoimintaan Vaikutusmahdollisuudet omaa asuinympäristöä koskevissa asioissa Luottamus kunnallispolitiikkaan Vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnallisissa asioissa Luottamus valtakunnalliseen politiikkaan

214

huono 3 4 5 5 7 7 10 8 8 9 10 11

kohtalainen 5 5 6 8 9 10 12 15 14 14 13 12

hyvä 92 92 89 87 84 83 78 78 77 77 77 77

11 12 15 13 15 23 17 32 18 16 27 25

14 21 20 25 23 15 22 10 24 27 18 21

75 67 65 63 62 62 61 58 58 57 55 54

20 27 26 35

31 26 31 24

50 47 43 41

30

30

40

31 35 35

32 29 32

38 36 33

Liite 2.3. Eri asioiden tärkeys omassa elämässä (%). ei lainkaan tai vain vähän tärkeä Oma vastuu omasta hyvinvoinnista 1 Läheiset ihmissuhteet 2 Riittävä vapaa-aika perheelle ja harrastuksille 2 Perheen/sukulaisten/ystävien tuki oman hyvinvoinnin kannalta 5 Saada apua yhteiskunnalta sitä tarvittaessa 7 Hyvät julkiset terveyspalvelut 6 Ihmisten auttaminen 6 Sosiaaliturva (esim. eläkkeet, lapsilisät, toimeentulotuki) 11 Äänestäminen 9 Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä 11 Mahdollisuus osallistua työelämään 18 Mahdollisuus parantaa materiaalista elintasoa 14 Hyvät julkiset sosiaalipalvelut 16 Julkisten terveyspalvelujen tarjoama tuki oman hyvinvoinnin 13 kannalta Mahdollisuus vaikuttaa omaa asuinympäristöä koskeviin 15 asioihin Heikompiosaisten auttaminen 18 Mahdollisuus vaikuttaa omaa kuntaa koskeviin asioihin 19 Mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin 19 Tieto kunnassa tapahtuvista/tapahtuneista palvelumuutoksista 22 Julkisten sosiaalipalvelujen tarjoama tuki oman hyvinvoinnin 24 kannalta Mahdollisuus osallistua kunnan palvelujen kehittämiseen 23 Järjestöjen ja yhdistysten tarjoama neuvonta ja tieto 24 Mahdollisuus osallistua järjestöjen tai yhdistysten toimintaan 28 Vapaaehtoistyössä toimiminen 36 Järjestöjen tarjoama tuki oman hyvinvoinnin kannalta 41

jonkin verran tärkeä

tärkeä tai erittäin tärkeä

5 5 5 10 9 11 12 8 9 11 7 17 16 20

94 93 92 85 84 84 82 82 81 78 75 69 68 67

21

64

23 23 23 23 22

59 58 58 55 55

25 27 26 27 26

52 49 46 37 33

215

Liite 2.4. Suhtautuminen eräisiin hyvinvointiyhteiskuntaa koskeviin väittämiin (%). eri mieltä Yhteiskunnan tulisi taata kaikille kohtuullinen toimeentulo sairastumis- ja vammautumistilanteissa Hyvinvointivaltio tulee säilyttää Sairauksia ja sosiaalisia ongelmia tulisi ennaltaehkäistä nykyistä paremmin Ihmisten on huolehdittava enemmän itse hyvinvoinnistaan ja terveydestään Osatyökykyisille tulee mahdollistaa työllistyminen nykyistä paremmin Ihmisten on autettava nykyistä enemmän toisiaan Tuloerot ovat Suomessa liian suuret Yhteiskunnan tulee taata kaikille kohtuullinen toimeentulo Köyhyys on Suomessa vakava ongelma, joka tulee korjata Julkisten terveyspalvelut heikentyvät tulevaisuudessa Julkiset sosiaalipalvelut heikentyvät tulevaisuudessa Verotus suosii liikaa suurituloisia Yritysten voitontavoittelua osakkailleen tulee rajoittaa/ kohtuullistaa Pääomatuloja tulisi verottaa nykyistä enemmän Perusturvaa tulee parantaa vaikka se tarkoittaisi verojen korotusta Nykyisten rahapelimonopolien (RAY, Veikkaus, Fintoto) asema tulee säilyttää Palkkatyön verotusta tulee keventää ja kulutusveroja lisätä Yksityisiä yrityksiä tulisi hyödyntää aiempaa enemmän kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa Saan riittävästi vastinetta maksamilleni veroille Köyhyys on ainakin osittain ihmisten omaa syytä Oikeudenmukaisuus toteutuu Suomessa hyvin Ihmisten yhdenvertaisuus toteutuu sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa Yhteiskunnalta ei kannata hakea apua, on selvittävä itse Eläkeikää tulee nostaa Kansalaisten ääni välittyy hyvin poliittiseen päätöksentekoon Suomeen tulee ottaa lisää pakolaisia Päättäjät tuntevat hyvin kansalaisten arjen

216

samaa mieltä

1

ei samaa eikä eri mieltä 4

2 1

6 7

93 91

5

6

89

2

12

87

3 10 11 11 8 8 14

18 14 15 18 24 26 20

79 75 75 71 67 66 65

13 15 16

24 22 25

64 64 60

13

36

52

23 26

27 29

50 44

32 37 43 50

29 29 28 30

39 34 29 20

56 67 58 63 73

25 17 27 25 19

19 17 15 12 8

95

Liiteosio 3: Luvun 3 liitteet Liite 3.1. Kokemus toimeentulon pysyvyydestä ja jatkuvuudesta kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%). huono 9 45 10 22 3 12 38 5 5 11 37 10

Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

kohtalainen 5 17 16 21 11 12 15 9 8 13 23 11

hyvä 86 38 74 58 86 76 47 86 88 76 40 79

Liite 3.2. Arviot kotitalouden tulojen riittävyydestä kuluneen vuoden aikana hyödykkeiden ja palvelujen hankkimiseen (%). ei tarvetta Ruokaostokset Lääkkeet Lääkärillä käyminen Tietokone, internet-yhteydet Vaatteiden ja jalkineiden hankinta Asumiskustannukset Liikunta ja kulttuuriharrastukset Julkisen/joukkoliikenteen käyttö Kodin hankintojen tekeminen Henkilöautoilu Lehtitilaukset Ravintolassa, kahvilassa käyminen Koulutuksen hankkiminen, kurssit Ulkomaan matkat Lasten harrastukset Kulutusluotot, pikavipit ja osamaksuvelat Tulojen riittävyys ylipäätään elämiseen

0 6 3 12 1 1 13 22 7 14 13 15 34 17 61 72 1

huono tai ei huono, melko ei hyvä huono 10 20 12 19 14 21 13 18 20 22 18 25 17 15 14 17 26 21 21 21 24 20 28 19 16 16 37 16 7 8 10 8 22 25

melko hyvä tai hyvä 69 63 62 57 57 56 56 47 46 44 43 38 35 30 24 11 52

217

Liite 3.3. Kotitalouden tulojen riittäminen huonosti viiteen välttämättömyyshyödykkeeseen (ruoka, asuminen, vaatteet ja jalkineet, lääkärillä käyminen sekä lääkkeet) kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

ei yhteenkään 89 62 80 82 96 90 65 91 95 92 74 87

yhteen tai kahteen 8 15 14 13 3 5 25 6 4 4 18 8

kolmeen tai useampaan 3 24 6 4 1 4 10 4 2 4 9 4

Liite 3.4. Kotitalouden tulojen riittäminen lääkärissä käymiseen perhetyypin mukaan (%).

Yksinasuvat Muut aikuistaloudet Kahden vanhemman lapsiperheet Yksinhuoltajaperheet Kaikki

huono/ melko huono 20 11 9 23 13

ei huono, ei hyvä 25 21 18 22 21

hyvä/melko hyvä 55 68 73 55 65

Liite 3.5. Kotitalouden tulojen riittäminen lääkärissä käymiseen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

218

huono/ melko huono 15 36 21 21 4 11 28 12 7 13 24 13

ei huono, ei hyvä 14 33 31 26 14 22 24 25 19 13 20 21

hyvä/ melko hyvä 72 31 48 53 82 67 48 63 74 74 56 66

Liite 3.6. Kotitalouden tulojen riittävyys kuuteen osallistumiseen liittyvään hyödykkeeseen tai palveluun (liikunta- ja kulttuuriharrastukset, koulutuksen hankkiminen ja kurssit, lehtitilaukset, joukkoliikenteen käyttö, tietokone ja internet-yhteys sekä lasten harrastukset) (%).

Yksinasuvat Muut aikuistaloudet Kahden vanhemman lapsiperheet Yksinhuoltajaperheet Kaikki

ei yhdelläkään mittarilla 55 72 69 53 65

1–2 mittarilla

3–6 mittarilla

27 18 19 20 21

17 10 12 27 13

Liite 3.7. Kotitalouden tulojen riittävyys kuuteen osallistumiseen liittyvään hyödykkeeseen tai palveluun (liikunta- ja kulttuuriharrastukset, koulutuksen hankkiminen ja kurssit, lehtitilaukset, joukkoliikenteen käyttö, tietokone ja internet-yhteys sekä lasten harrastukset) kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

ei yhdelläkään mittarilla 68 19 53 35 82 69

1–2 mittarilla

3–6 mittarilla

20 30 31 48 13 21

12 51 17 17 6 10

40 71 70 70

27 20 19 18

33 10 11 13

40 65

26 21

34 13

219

Liite 3.8. Kasautuvan pahoinvoinnin kokeminen perhetyypeittäin (%).

Yksinasuvat Muut aikuistaloudet Kahden vanhemman lapsiperheet Yksinhuoltajaperheet Kaikki

ei yhdelläkään mittarilla 26 36 47 23 36

1–4 mittarilla

5–9 mittarilla

58 55 49 64 55

16 9 4 13 10

Kasautuva pahoinvointi 9 mittarilla = on tuntenut melko usein, usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä, huono-osaisuutta, köyhyyttä, masentuneisuutta, ahdistusta tai ulkopuolisuutta sekä silloin tällöin tai ei lainkaan hyväosaisuutta, onnellisuutta ja elämäniloa.

Liite 3.9. Kasautuvan pahoinvoinnin kokeminen kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen mukaan (%).

Yksinasuva työllinen Yksinasuva työtön Yksinasuva eläkeläinen Opiskelijatalous Työllinen aikuistalous Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä aikuistalous Työttömyyttä aikuistaloudessa Eläkeläistalous Työllinen lapsiperhe Työssä + opiskelee/kotona/eläkkeellä lapsiperhe Työttömyyttä lapsiperheessä Kaikki

ei 1–4 mittarilla 5–9 mittarilla yhdelläkään mittarilla 31 58 10 7 57 36 20 60 19 40 55 6 49 47 4 35 57 8 19 55 26 31 62 7 47 50 3 49 48 3 19 61 20 36 55 9

Liite 3.10. Kasautuvan pahoinvoinnin kokeminen tulojen mukaan (%).

Alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili Ylin tulokvintiili Kaikki

220

ei yhdelläkään mittarilla 22 23 35 45 48 35

1–4 mittarilla

5–9 mittarilla

58 64 57 47 48 54

20 13 8 8 4 11

Liite 3.11. Koettu fyysinen terveys ja toimintakyky kuntatyypin mukaan ja ikäluokittain tarkasteltuna (%).

Alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli

huono 5 11 10 5 7 8 11 9 14 15 21 13

kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen

kohtalainen 5 6 7 5 9 6 12 14 14 19 17 19

hyvä 90 84 83 90 84 86 76 77 71 67 62 68

Liite 3.12. Kuinka paljon vamma tai pitkäaikainen sairaus vaikeuttaa elämää iän mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%)

Mies

Nainen

alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli

ei ole/ei vaikeuta elämää 70 70 44 21 71 75 48 25

vaikeuttaa vaikeuttaa vaikeuttaa elämää elämää elämää vähän jonkin verran paljon 21 8 1 15 11 4 24 16 16 22 30 27 18 6 5 14 8 3 20 20 13 17 34 23

Liite 3.13. Tuntenut viime aikoina kovaa fyysistä kipua iän mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). ei lainkaan silloin tällöin melko usein Mies

Nainen

alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli

71 57 44 39 64 59 45 38

25 34 38 41 27 33 39 38

4 6 11 14 7 6 10 16

usein tai jatkuvast 0 3 7 6 2 1 6 8

221

Liite 3.14. Tuntenut viime aikoina kovaa fyysistä kipua kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). ei lainkaan silloin tällöin melko usein Mies

Nainen

alin tuloviidennes 2. tuloviidennes 3. tuloviidennes 4. tuloviidennes ylin tuloviidennes alin tuloviidennes 2. tuloviidennes 3. tuloviidennes 4. tuloviidennes ylin tuloviidennes

40 52 55 48 58 49 47 46 57 55

39 33 33 41 33 32 39 39 33 37

13 11 11 8 5 13 8 12 7 5

usein tai jatkuvast 8 4 2 3 4 6 5 4 3 3

Liite 3.15. Kuinka paljon vamma tai pitkäaikainen sairaus vaikeuttaa elämää kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%).

Mies

Nainen

alin tuloviidennes 2. tuloviidennes 3. tuloviidennes 4. tuloviidennes ylin tuloviidennes alin tuloviidennes 2. tuloviidennes 3. tuloviidennes 4. tuloviidennes ylin tuloviidennes

ei ole/ei vaikeuta elämää 49 35 53 54 57 52 51 60 62 61

vaikeuttaa vaikeuttaa vaikeuttaa elämää elämää elämää vähän jonkin verran paljon 18 14 20 26 23 17 18 20 9 22 16 8 21 13 9 14 17 17 17 20 13 16 15 9 19 14 6 20 17 3

Liite 3.16. Tuntenut viime aikoina kovaa fyysistä kipua koetun taloudellisen toimeentulon mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). ei lainkaan silloin tällöin melko usein kovaa kipua kovaa kipua kovaa kipua Taloudellinen toimeentulo Mies huono kohtalainen hyvä Nainen huono kohtalainen hyvä

222

33 34 55 31 47 54

30 45 35 41 36 35

19 15 7 15 11 8

usein tai jatkuvasti kovaa kipua 19 6 3 14 7 3

Liite 3.17. Kuinka paljon vamma tai pitkäaikainen sairaus vaikeuttaa elämää koetun taloudellisen toimeentulon mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). ei ole/ei vaikeuta elämää Taloudellinen toimeentulo Mies huono kohtalainen hyvä Nainen huono kohtalainen hyvä

37 45 53 37 52 59

vaikeuttaa vaikeuttaa vaikeuttaa elämää elämää elämää vähän jonkin verran paljon

16 18 21 18 17 18

19 19 16 20 16 16

28 19 10 25 16 7

Liite 3.18. Tuntenut viime aikoina kovaa fyysistä kipua viimeaikaisten köyhyyden ja huonoosaisuuden kokemusten mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). kovaa kipua kovaa kipua kovaa kipua kovaa kipua ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Tuntenut köyhyyttä ja huono-osaisuutta Mies ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Nainen ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti

61 47 33 29 60 49 41 26

35 40 38 21 32 37 41 32

3 11 15 29 6 11 12 18

2 3 14 22 2 4 7 25

223

Liite 3.19. Kuinka paljon vamma tai pitkäaikainen sairaus vaikeuttaa elämää viimeaikaisten köyhyyden ja huono-osaisuuden kokemusten mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%). ei ole/ ei vaikeuta elämää Tuntenut köyhyyttä ja huono-osaisuutta Mies ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Nainen ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti

62 48 35 19 61 60 43 28

vaikeuttaa elämää vähän

20 22 18 14 19 15 21 11

vaikeuttaa elämää jonkin verran

vaikeuttaa elämää paljon

11 19 26 27 14 16 21 24

7 12 21 40 6 9 14 38

Liite 3.20. Koettu henkinen vireys ja mieliala iän mukaan ja sukupuolittain tarkasteltuna (%).

Mies

Nainen

224

alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli alle 25 v.

25–44 v.

45–64 v.

65 v. ja yli

huono 9 7 9 8 7 6 6 8

kohtalainen 6 14 14 10 12 6 7 8

hyvä 85 80 77 81 81 88 87 83

Liite 3.21. Yksinäisyyden kokeminen perhetyypin, pääasiallisen toiminnan, iän ja tulojen mukaan (%).

Perhetyyppi yksinasuvat aikuistaloudet kahden vanhemman lapsiperheet yksinhuoltajaperheet Pääasiallinen toiminta työllinen työtön eläkkeellä opiskelija Ikä alle 25v.

25–34v.

35–44v.

45–54v.

55–64v.

65–74v.

75–84v.

85v. täyttäneet Tulot alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili KAIKKI

ei lainkaan

silloin tällöin

melko usein/ usein/jatkuvasti

26 58 63 20

50 35 32 59

24 8 5 21

56 26 46 37

36 42 39 52

8 32 16 10

39 45 55 51 48 49 47 38

44 42 35 35 40 41 40 34

17 13 9 14 12 9 29 29

38 46 48 51 58 48

42 38 43 38 34 39

20 16 9 11 8 13

225

Liite 3.22. Koettu henkinen vireys ja mieliala taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

KAIKKI Sukupuoli mies nainen Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Suuralue Pohjois-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi Itä-Suomi Tulokvintiilit Miehet alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Naiset alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili

226

huono 7

kohtalainen 10

hyvä 83

12 8

12 10

76 83

7 6 8

10 11 11

83 83 82

6 7 8 8

8 10 10 10

86 83 82 82

15 14 4 4 2

19 11 10 10 11

67 75 86 86 87

13 7 3 6 2

11 9 6 7 4

76 84 91 88 95

Liite 3.23. Masennuksen ja ahdistuksen kokeminen taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Tuntenut masennusta miehet naiset Tuntenut ahdistusta miehet naiset Tilastollinen kuntaryhmä taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat kaupunkimaiset kunnat Taloudellinen toimeentulo Miehet huono kohtalainen hyvä Naiset huono kohtalainen hyvä Työllisyystilanne Miehet työtön työllinen muut Naiset työtön työllinen muut Tuntenut köyhyyttä/huono-os.

Miehet ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti Naiset ei lainkaan silloin tällöin melko usein usein tai jatkuvasti

ei lainkaan 45 48 41 49 53 46 0 43 37 35

silloin tällöin 44 40 48 41 38 44

melko usein 8 8 8 7 6 7

usein tai jatkuvasti 4 4 3 4 4 3

48 51 51

8 9 10

2 3 4

0 26 29 45 0 10 21 36

0 37 45 46 0 45 60 57

0 17 19 7 0 26 13 6

0 21 6 2 0 19 6 1

0 24 45 35 0 15 35 26

0 29 46 49 0 62 57 54

0 32 8 9 0 15 6 13

0 14 2 7 0 10 1 7

0 54 38 21 8 0 45 29 11 6

0 43 49 49 36 0 52 61 61 30

0 3 11 23 22 0 3 9 18 35

0 1 1 7 35 1 1 10 30

227

Liite 3.24. Vakava sairastuminen vaikeuttanut kotitalouden elämää eri tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Kaikki Suuralue Pohjois-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Etelä-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä maaseutumaiset kunnat taajaan asutut kunnat kaupunkimaiset kunnat Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen työllinen aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. eläkeläistalous opiskelijatalous työllinen lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe

228

ei koske taloutta 29

ei lainkaan 30

vähän

paljon

23

18

29 25 28 32

30 31 30 30

21 25 23 22

20 19 19 16

24 28 31

30 29 31

25 24 22

22 19 17

36 24 10 35 27 29

34 43 25 34 37 28

18 18 27 23 22 26

12 15 39 8 15 18

10 50 41 30 51

25 28 33 27 29

35 9 18 20 10

30 14 9 23 10

Liite 3.25. Mielenterveysongelmat vaikeuttaneet kotitalouden elämää eri tekijöiden mukaan tarkasteltuna (%).

Kaikki Suuralue Pohjois-Suomi Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimaiset kunnat maaseutumaiset kunnat taajaan asutut kunnat Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen työllinen aikuistalous työttömyyttä aikuistaloudessa työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. eläkeläistalous opiskelijatalous työllinen lapsiperhe työttömyyttä lapsiperheessä työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe

ei koske kotitaloutta 33

ei lainkaan 43

vähän

paljon

18

6

31 34 32 30

48 39 47 47

15 19 15 18

7 7 6 5

33 29 34

42 49 45

19 16 17

7 6 4

38 17 14 40 25 31

37 30 51 44 46 47

21 42 20 15 15 18

4 10 15 1 15 4

17 46 47 42 55

63 27 36 16 32

16 17 14 28 10

3 9 3 15 4

229

Liiteosio 4: Luvun 4 liitteet Liite 4.1. Arviot julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta (%).

Mahdollisuus osallistua sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen Mahdollisuus valita haluamansa sosiaali- ja terveyspalvelut Palvelun saanti riittävän nopeasti Mahdollisuus osallistua oman tai perheenjäsenen palvelu- ja hoitosuunnitelman tekemiseen Oman tai perheen tilanteen ja palvelutarpeiden huolellinen kartoittaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa Palvelujen ja etuuksien avoimet ja ymmärrettävät myöntämiskriteerit Etuus- ja palvelupäätösten nopea saaminen Mahdollisuus antaa palautetta kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista Valitusmahdollisuudet tehdyistä päätöksistä Päätösten ymmärrettävä kieli Tiedonsaanti kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuneista muutoksista Mahdollisuus saada ohjausta ja neuvontaa sosiaali- ja terveyspalveluista Tiedonsaanti olemassa olevista sosiaalija terveyspalveluista Palvelut tukevat omaa hyvinvointia Avun saanti tarvitsemassaan asiassa

230

ei huonosti toteudu tai lainkaan melko huonosti 15 38

neutraalisti 8

hyvin ei osaa tai sanoa/ melko ei hyvin kokemusta 4 36

7

25

17

25

27

7 7

41 20

18 10

22 12

12 52

6

24

14

13

43

5

34

13

11

37

5

31

16

13

35

5

26

16

22

31

5

24

15

17

40

5 4

31 37

15 23

19 20

30 16

4

29

20

21

26

3

30

25

32

11

3 3

20 25

22 23

35 28

21 22

Liite 4.2. Kuntien sosiaalijohtajien, sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajien sekä terveyskeskusten johtajien (Sosiaalibarometri 2011) ja kansalaisten arviot julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta (%). ei lainkaan Asiakkaiden osallistuminen palvelujen kehittämiseen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan osallistuminen palvelu- ja hoitosuunnitelmien tekemiseen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Ohjaus ja neuvonta palveluihin Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Palvelun ja etuuksien avoimet ja ymmärrettävät myöntämiskriteerit Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Päätösten selkeäkielisyys Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Tiedottaminen olemassa olevista palveluista Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan tilanteen ja tarpeiden huolellinen kartoittaminen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Asiakkaan valinnanvapaus Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t Terveyskeskusjohto Etuus- ja palvelupäätösten nopea saaminen Kansalaiset Sosiaalijohto Sosiaali- ja terveyslautakuntien pj:t

huonosti/ kohtalaisesti melko huonosti

melko hyvin/ hyvin

24 4 4 3

59 67 58 72

12 22 27 20

5 7 12 6

13 0 1 0

41 19 16 33

20 37 39 38

25 44 44 29

5 0 2 0

39 20 25 13

27 31 36 39

29 4 36 49

9 0 1

54 14 33

20 35 24

18 51 42

7 0 2

45 15 33

21 35 28

28 5 37

3 0 3 0

33 25 29 21

28 38 34 25

36 37 34 54

11 0 0 0

42 15 14 15

25 31 32 36

23 54 54 49

9 0 2 0

34 52 43 49

23 34 25 27

34 14 29 24

7 0 0

47 10 27

21 19 21

25 71 52

231

Liite 4.3. Arviot oman kunnan terveyspalveluiden etäisyydessä ja sijainnissa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

heikentynyt 26 16 16 28 19 17 27 29 22 17 24 33 32 7 18 18 24 9 22

ei muutosta 65 80 77 71 74 76 71 63 76 80 73 63 62 84 77 78 75 85 72

parantunut 9 4 7 1 7 7 2 8 1 3 4 4 6 10 5 4 0 5 6

Liite 4.4. Arviot oman kunnan terveyspalveluiden saatavuudessa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

232

heikentynyt 41 27 43 40 33 43 47 54 47 36 50 57 44 32 31 46 58 32 41

ei muutosta 48 68 46 51 57 46 45 31 39 55 38 35 43 48 45 48 35 50 49

parantunut 12 6 11 8 10 11 8 15 14 9 12 7 13 21 24 6 6 17 11

Liite 4.5. Arviot oman kunnan terveyspalveluiden laadussa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

heikentynyt 28 17 32 26 26 30 42 39 36 26 37 32 38 27 20 30 47 36 29

ei muutosta 59 73 53 59 59 49 48 49 45 56 50 58 49 55 44 58 47 41 56

parantunut 14 11 15 16 16 21 9 12 18 18 13 10 13 18 36 12 6 23 14

Liite 4.6. Arviot oman kunnan terveyspalveluiden henkilöstön osaamisessa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

heikentynyt 21 14 22 25 17 27 25 31 25 19 20 12 28 26 15 22 22 23 21

ei muutosta 64 66 58 48 64 50 59 57 51 56 64 75 53 52 52 61 66 54 61

parantunut 15 20 20 26 19 22 16 12 24 24 16 14 19 23 33 17 12 24 18

233

Liite 4.7. Arviot oman kunnan sosiaalipalveluiden etäisyydessä ja sijainnissa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

heikentynyt 16 17 5 23 17 18 23 21 18 13 13 22 21 7 24 12 11 5 16

ei muutosta 76 78 89 74 79 72 74 71 81 82 85 74 74 91 73 87 87 85 79

parantunut 8 5 6 3 3 10 3 8 1 5 2 4 5 3 3 1 1 10 5

Liite 4.8. Arviot oman kunnan sosiaalipalveluiden saatavuudessa tapahtuneista muutoksista viimeisen kolmen vuoden ajalta maakunnittain (%).

Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kaikki

234

heikentynyt 25 27 14 34 24 44 33 40 23 24 30 31 34 29 21 29 34 22 27

ei muutosta 65 67 79 63 73 52 62 49 70 69 67 59 55 65 70 64 64 61 65

parantunut 10 6 7 3 3 5 5 12 7 7 3 10 10 5 8 6 2 16 7

Liiteosio 5: Luvun 5 liitteet Liite 5.1. Koetut vaikuttamismahdollisuudet ja luottamus politiikkaan ja viranomaisiin (%).

Vaikuttamismahdollisuudet omaa asuinympäristöä koskevissa asioissa Vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnallisissa asioissa Luottamus kunnallispolitiikkaan Luottamus valtakunnalliseen politiikaan Luottamusvaltion viranomaisiin Luottamus kuntien viranomaisiin

huonot 13

melko melko huonot kohtalaiset hyvät 16 32 33

hyvät 6

16

19

29

32

5

13 16 8 8

18 19 9 11

32 32 20 23

33 31 48 48

4 3 16 11

tärkeä 40

erittäin tärkeä 24

Liite 5.2. Vaikuttamismahdollisuuksien merkitys omassa elämässä (%).

Mahdollisuus vaikuttaa omaa asuinympäristöä koskeviin asioihin Mahdollisuus vaikuttaa omaa kuntaa koskeviin asioihin Mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin Äänestäminen Mahdollisuus osallistua kunnan palvelujen kehittämiseen

ei lainkaan tärkeä 6

vähän tärkeä 9

jonkin verran tärkeä 21

8

11

23

40

18

9

10

23

39

19

5 12

4 12

9 25

23 37

58 15

235

Liite 5.3. Osallistumis- ja vaikuttamistapojen käyttö kolmen viime vuoden aikana (%).

Vastannut asukas-/käyttäjäkyselyyn Antanut rahaa johonkin valtakunnalliseen/globaaliin kampanjaan Muuttanut osto- tai kulutustapoja ympäristönsuojelullisten tai muiden aatteellisten syiden vuoksi Antanut rahaa johonkin paikalliseen kampanjaan Osallistunut talkootyöhön lähiympäristön hyväksi Vastannut kuntalaiskyselyyn Tehnyt aloitteita työpaikalla Osallistunut lähimmäis- tai muuhun vastaavaan auttamistyöhön Allekirjoittanut/kerännyt nimiä vetoomukseen Osallistunut taloyhtiön/talotoimikunnan kokouksiin Pyrkinyt vaikuttamaan paikalliseen tai valtakunnalliseen päätöksentekoon Osallistunut päiväkodin/koulun tms. vanhempainiltaan tai vastaavaan Pyrkinyt vaikuttamaan järjestöjen/yhdistysten kautta Tehnyt aloitteita taloyhtiölle tai asukasyhdistykselle Osallistunut johonkin valtakunnalliseen/globaaliin kysymykseen liittyvään kampanjaan Osallistunut johonkin paikalliseen kysymykseen liittyvään kampanjaan Osallistunut kunnan järjestämiin kuulemistilaisuuksiin, kuntalaisiltoihin, kuntalaisfoorumiin tms.

Ottanut yhteyttä kunnan luottamushenkilöön Osallistunut kunnanosa-/kylätoimikuntaan Ottanut yhteyttä kunnan johtavaan viranhaltijaan Tehnyt kantelun, valituksen tai oikaisuvaatimuksen Nostanut asioita julkiseen keskusteluun Osallistunut jonkin yhden asian liikkeen toimintaan Kirjoittanut yleisönosastokirjoituksen Osallistunut kansalaisliikkeen toimintaan Tehnyt tai jakanut mielipidelehtisiä (palkatta) Toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä Osallistunut mielenosoitukseen Tehnyt kuntalaisaloitteen Muu

236

ei koskaan 18 25

satunnaisesti 66 53

useita kertoja 16 22

32

47

22

39 44 45 47 54

50 44 49 40 33

11 12 6 13 13

56 59 64

38 16 30

6 25 6

65

14

21

69 70 70

24 23 26

7 7 5

70

27

3

71

26

4

75 77 77 79 81 82 82 87 91 91 92 95 82

20 17 19 18 15 14 14 10 6 5 7 4 5

5 5 4 3 4 5 4 3 3 3 1 1 13

Liiteosio 6: Luvun 6 liitteet Liite 6.1. Eri järjestötoiminnan muotoihin osallistuminen (prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista) (%).

Ammattijärjestöt ja muut elinkeinoon liittyvät yhdistykset Liikunta- ja urheilujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Ympäristö-, eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Asukasyhdistykset Kotiseutu- ja perinneyhdistykset, sukuseurat Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Vammaisjärjestöt Lastensuojelujärjestöt Osuustoimintayhdistykset Taide- ja kulttuurijärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvatusjärjestöt Poliittiset puolueet Maanpuolustusjärjestöt Päihdejärjestöt Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt Kuluttajayhdistykset

maksaa osallistuu osallistuu osallistuu osallistuu vain muutaman kuukau- viikoittain useita jäsenkerran sittain kertoja maksun/ vuodessa viikossa kannattaa 29 9 3 1 1 7 8 6 5

9 11 6 5

4 6 2 2

10 4 2 3

6 3 1 1

9

4

1

0,3

0,4

5 6

6 6

2 1

0,1 0,1

0,3 0,3

5 7 7 9 4 6 5 4 5 3 1 1

5 4 4 2 5 4 3 3 3 3 1 1

2 1 1 0,3 1 1 1 1 1 1 0,3 0,1

1 0,3 0,3 0,1 1 0,4 0,4 1 0,3 0,4 0,2 0,2

0,4 0,4 0,3 0,3 1 0,3 0,3 1 1 0,3 0,3 0,3

2

1

0,1

0

0,2

237

Liite 6.2. Eri järjestötoiminnan muotoihin osallistuminen (täysi-ikäisistä suomalaisia).

Ammattijärjestöt ja muut elinkeinoon liittyvät yhdistykset Liikunta- ja urheilujärjestöt Muut vapaa-ajan harrastusyhdistykset Opinto-, tiede- ja sivistysjärjestöt Uskontoon tai katsomukseen liittyvät järjestöt Ympäristö-, eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt Asukasyhdistykset Kotiseutu-, ja perinneyhdistykset, sukuseurat Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt Vammaisjärjestöt Lastensuojelujärjestöt Osuustoimintayhdistykset Taide- ja kulttuurijärjestöt Kansanterveys- ja potilasjärjestöt Kansainvälisyyteen liittyvät järjestöt Nuoriso- ja nuorisokasvatusjärjestöt Poliittiset puolueet Maanpuolustusjärjestöt Päihdejärjestöt Vapaapalokunta ja muut pelastusjärjestöt Kuluttajayhdistykset

238

kannattaja osallistuja 1 220 000 530 000 290 000 580 000 340 000 700 000 260 000 360 000 210 000 310 000 370 000 230 000 220 000 330 000 270 000 290 000 200 000 290 000 290 000 210 000 300 000 190 000 400 000 100 000 160 000 270 000 270 000 180 000 190 000 190 000 170 000 190 000 210 000 160 000 130 000 150 000 50 000 60 000 40 000 70 000 60 000 40 000

aktiivi 600 000 660 000 310 000 110 000 180 000 30 000 20 000 20 000 70 000 30 000 20 000 20 000 60 000 30 000 30 000 50 000 30 000 30 000 20 000 20 000 10 000

Liite 6.3. Eräiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen tunnettuus (%). en tunne Suomen Punainen Risti (SPR) Raha-automaattiyhdistys (RAY) Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) Pelastusarmeija Suomen Sotaveteraaniliitto Suomen Syöpäyhdistys Suomen Sydänliitto Invalidiliitto Marttaliitto Allergia- ja astmaliitto Suomen Reumaliitto Väestöliitto Sotainvalidien veljesliitto A-klinikkasäätiö Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) Kuuloliitto Hengitysliitto Kehitysvammaisten Tukiliitto Vanhustyön keskusliitto Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi Folkhälsan Suomen Setlementtiliitto Muistiliitto Sininauhaliitto Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö (TVY)

4 10 10 11 11 14 17 17 17 18 19 19 20 30 36 37 38 39 52 53 61 64 65 72 78

tunnen tunnen olen osallist./ nimeltä toimintaa osallist./ käyttää käyt. palveluja palveluja aktiivisesti 22 52 21 2 30 45 14 2 39 42 9 1 44 40 5 0,3 53 32 4 0,1 58 24 3 1 59 23 2 1 57 24 2 1 46 33 3 1 51 26 4 1 60 19 2 1 56 21 3 0,2 49 28 3 0,2 47 22 1 0,3 49 14 1 0,2 50 12 1 0,3 45 15 2 0,4 47 13 1 0,2 40 7 1 0,2 38 7 1 0,2 31 7 1 0,1 29 5 1 1 28 7 0,5 0,2 23 5 0,4 0,2 19 3 0,3 0,1

239

Liite 6.4. Suomalaisten mielipiteitä eräisiin sosiaali- ja terveysjärjestöjä koskeviin väittämiin (%).

Raha-automaattiyhdistyksen asema sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukijana on turvattava jatkossakin Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tärkeitä suomalaiselle yhteiskunnalle Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta (mm. vapaaehtois-, vertais- ja virkistystoiminta) tarjoaa tärkeitä osallistumiskanavia ihmisille Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tärkeitä palveluntuottajia Kuntien tulee tukea paikallisten sosiaalija terveysjärjestöjen toimintaa tarjoamalla niille toiminta-avustuksia ja -tiloja Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia Sosiaali- ja terveysjärjestöjen osaamista tulisi hyödyntää nykyistä enemmän ihmisten auttamisessa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen pitäisi uudistaa toimintaansa tai muuttaa toimintatapojaan Sosiaali- ja terveysjärjestöt tunnetaan hyvin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnasta on vaikea saada tietoa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan on helppo tulla mukaan

240

täysin eri mieltä 1

osittain ei samaa eri mieltä eikä eri mieltä 2 12

osittain samaa mieltä 34

täysin samaa mieltä 51

0

1

11

38

49

1

1

13

42

44

1

1

11

45

42

1

3

20

42

34

1

3

15

43

39

1

4

24

42

29

1

2

27

48

22

1

5

54

32

8

4

23

37

29

7

4

18

50

21

6

4

17

59

18

3

Liite 6.5. Järjestötoimintaan osallistumismahdollisuuden tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan suhteen (%). ei lainkaan jonkin verran tai vain tärkeä vähän tärkeä Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

tärkeä tai erittäin tärkeä

30 26

29 24

41 50

27 28 26 28 39

27 30 25 26 18

46 42 49 47 44

29 37 33 26 23 22 38 31 27 23 34

28 23 17 28 29 32 21 23 29 38 21

43 39 50 46 49 46 41 46 45 39 45

36 30 26 23 27

24 27 25 30 26

40 43 50 47 47

29 25 27

26 30 27

46 45 46

29 28 26 27 28

26 27 28 26 26

45 46 47 48 46

241

Liite 6.6. Vapaaehtoistyössä toimimisen tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan suhteen (%). ei lainkaan jonkin verran tai vain tärkeä vähän tärkeä Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

242

tärkeä tai erittäin tärkeä

39 33

30 23

31 44

33 41 33 32 40

29 29 26 23 20

38 31 41 45 40

37 50 36 41 34 33 42 34 37 37 44

29 15 21 22 29 26 24 25 29 33 23

34 35 43 37 38 41 33 42 34 30 34

39 39 34 37 33

26 24 28 25 31

35 37 38 38 37

37 36 34

27 26 25

37 39 41

36 36 36 36 36

28 26 25 23 27

36 37 39 41 37

Liite 6.7. Halukkuus osallistua järjestötoimintaan sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

huono

kohtalainen

hyvä

40 31

26 24

34 46

35 35 33 36 48

25 25 26 23 21

40 40 42 41 31

32 47 40 27 30 33 58 42 31 32 40

25 27 21 22 28 30 16 23 25 28 27

43 27 39 51 42 38 26 35 44 40 32

42 36 33 33 33

24 26 26 25 23

33 38 41 42 44

36 34 35

25 23 23

39 42 42

36 34 36 34 36

25 23 26 27 25

39 43 38 39 40

243

Liite 6.8. Mahdollisuus osallistua järjestötoimintaan sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalous rakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

244

huono

kohtalainen

hyvä

26 24

24 20

50 56

23 23 24 24 43

24 24 22 19 17

53 52 55 57 40

18 37 38 17 17 21 39 32 21 24 35

21 34 18 23 25 21 21 19 21 29 24

61 29 43 60 59 58 40 49 58 47 41

36 28 20 19 19

23 25 21 25 19

41 48 59 57 62

24 27 28

23 22 21

53 51 51

25 24 26 27 25

23 21 21 23 22

52 55 54 51 53

Liite 6.9. Järjestöjen tarjoaman tiedon ja neuvonnan tärkeys sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

ei lainkaan tai vain vähän tärkeä

jonkin verran tärkeä

tärkeä tai erittäin tärkeä

27 21

30 24

43 56

27 23 23 24 27

22 32 25 22 23

50 44 52 54 50

25 36 25 22 20 22 32 25 22 22 29

26 22 21 26 29 28 28 21 33 32 31

50 42 54 52 50 50 40 54 45 46 41

29 24 20 22 25

28 27 28 28 26

43 50 53 50 49

24 24 24

27 26 26

49 50 50

24 25 22 23 24

28 27 25 24 27

48 49 53 54 49

245

Liite 6.10. Järjestöjen tarjoaman tuen tärkeys oman hyvinvoinnin kannalta sukupuolen, iän, työelämätilanteen ja kotitalousrakenteen, tulokvintiilien ja asuinpaikan mukaan (%). ei lainkaan jonkin verran tai vain tärkeä vähän tärkeä Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen Suuralue Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi KAIKKI

246

tärkeä tai erittäin tärkeä

45 36

26 26

28 38

33 45 40 40 40

26 27 27 26 24

41 29 34 35 37

44 47 37 47 40 44 52 39 41 40 37

24 18 23 22 27 28 24 27 30 30 29

32 35 40 31 33 28 24 34 29 30 34

42 39 38 40 46

25 27 28 27 28

33 34 34 33 25

42 37 41

27 24 26

32 39 33

42 42 36 36 41

27 24 29 24 26

31 33 35 40 33

Liite 6.11. Sosiaali- ja terveysjärjestön tai -yhdistyksen viimeisen vuoden aikana jäsenenä olleet ja jäsenyydestä kiinnostuneet (%).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili Tilastollinen kuntaryhmä kaupunkimainen taajaan asuttu maaseutumainen KAIKKI

osallistuu

ei osallistu

olisi kiinnostunut

14 20

84 74

2 6

8 15 18 25 26

82 80 80 74 72

10 5 2 1 2

13 9 27 13 16 15 15 25 17 16 18

84 91 70 77 81 77 83 74 80 81 77

3 0 2 11 3 8 2 1 3 4 6

16 19 19 15 18

80 77 77 81 80

4 4 4 4 3

16 20 21 17

80 76 75 79

4 3 4 4

247

Liite 6.12. Mielipiteet nykyisten rahapelimonopolien (RAY, Veikkaus, Fintoto) asema tulee säilyttää -väittämästä iän, kotitalousrakenteen ja työelämätilanteen sekä tulokvintiilien mukaan (%).

Sukupuoli mies nainen Ikä 18–24v.

25–44v.

45–64v.

65–74v. yli 75v.

Kotitaloustyyppi yksinasuva työllinen yksinasuva työtön yksinasuva eläkeläinen opiskelijatalous työllinen aikuistalous työssä+opisk/kotona/eläkkeellä aik.tal. työttömyyttä, aikuistalous eläkeläistalous työllinen lapsiperhe työssä+opisk/kotona/eläkkeellä lapsiperhe työttömyyttä, lapsiperhe Tulokvintiilit alin tulokvintiili 2. tulokvintiili 3. tulokvintiili 4. tulokvintiili ylin tulokvintiili KAIKKI

248

täysin tai melko eri mieltä

ei samaa eikä eri mieltä

melko tai täysin samaa mieltä

14 11

28 45

58 45

13 15 11 8 11

44 40 34 31 29

43 45 55 62 60

14 10 10 5 13 13 19 9 11 21 11

34 41 31 49 34 34 39 31 37 39 38

52 49 59 46 53 53 43 60 53 40 52

16 13 11 9 15 13

39 38 38 37 30 36

46 50 51 54 55 51

LÄHTEET

Ahola, Anja (2005). Koettu terveys on myös inhimillistä pääomaa. Hyvinvointikatsaus 4/2005.

Tilastokeskus, Helsinki.

Allardt, Erik (1985). Sosiologia I. WSOY, Juva.

Angerpuro, Kirsi (1996). Mikä selittää tyytyväisyyskokemukset? Tulojen, toimeentulon muutosten ja viiteryhmän valinnan vaikutus tyytyväisyyden kokemiseen. Teoksessa Olli Kangas & Veli-Matti Ritakallio (toim.). Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puolivälin Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki. s. 137–156.

Beck, Wolfgang & van der Masen, Laurent J.G. & Walker, Alan (1997). The Social Quality of Europe.

Kluwer Law International.

Beck, Wolfgang & van der Masen, Laurent J.G. & Thomése, Fleur; Walker, Alan (2001). Social Quality: A Vision for Europe. Kluwer Law International.

Cummins, R.A. (1996). The domains of life satisfaction: An attempt to order chaos. Teoksessa Social Indicators Research 38.

European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 2004.

European Foundation on Social Quality (2005). European Network. Indicators of Social Quality, Final Report. s. 97–98.

Haukkala, Ari (2011). Psykososiaaliset tekijät. Teoksessa Laaksonen, Mikko & Silventoinen, Karri (toim.).

Sosiaaliepidemiologia – Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät.

Gaudeamus, Helsinki.

Hyyppä, Markku (2002). Kuorossa elämä pitenee – Sosiaalinen pääoma ja terveys. Teoksessa Ruuskanen, Petri (toim.). Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi – Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille.

PS-Kustannus, Keuruu.

Hyyppä, Markku (2004a). Edistääkö talkoohenki terveyttä? Sosiaalisen pääoman vaikutus terveyteen.

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2004;120, s. 2315–20.

Hyyppä, Markku (2004b). Kertyykö sosiaalisesta pääomasta kansanterveyttä? Yhteiskuntapolitiikka 69 (2004):4.

Järjestöbarometri 2011 (2011). Ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä. Peltosalmi Juha, Särkelä Riitta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Helsinki.

Kangas, Olli & Ritakallio, Veli-Matti (2003). Eri metodit, eri trendit – köyhyys Suomessa 2000-luvulla.

Turun yliopiston Sosiaalipolitiikan laitoksen julkaisuja, sarja A:13/2003.

Kansalaisbarometri 2009 (2009). Suomalaisten arvioita hyvinvoinnista, palveluista ja Parasuudistuksesta. Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Särkelä, Riitta & Londén, Pia. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki.

Kinnunen, Kirsi & Virtanen, Pekka & Valtonen, Hannu (2011). Koettu onnellisuus ja koettu terveys.

Sairaus ei tee onnettomaksi, mutta onneton ei pysy terveenäkään. Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):4.

Koskiaho, Briitta (2002). Onko osallisuus vahvaa demokratiaa? Maankäyttö ja rakennuslain soveltamisesta. Teoksessa Bäcklund ym. (2002). Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus, Helsinki.

Laaksonen, Mikko (2011). Aineelliset ja taloudelliset tekijät. Teoksessa Laaksonen, Mikko & Silventoinen, Karri (toim.). Sosiaaliepidemiologia – Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus, Helsinki.

Lahelma, Eero & Rahkonen, Ossi (2011). Sosioekonominen asema. Teoksessa Laaksonen, Mikko & Silventoinen, Karri (toim.). Sosiaaliepidemiologia – Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus, Helsinki

249

Larivaara, Meri & Teperi, Juha (2007). Eriarvoisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden käytössä.

Teoksessa Heikki Taimio (toim.). Talouskasvun hedelmät – Kuka sai ja kuka jäi ilman?

Helsinki: Työväen Sivistysliitto, 193–210.

Manderbacka, Kristiina (2005). Koettu terveys ja tiedossa oleva sairastavuus. Duodecim, Terveyskirjasto. Viitattu 15.9.2011. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=suo00022 Martikainen, Pekka & Mäki, Netta (2011). Työttömyys. Teoksessa Laaksonen, Mikko & Silventoinen, Karri (toim.). Sosiaaliepidemiologia – Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus, Helsinki.

Nieminen, Tarja (2006). Sosiaalinen pääoma ja terveys Suomessa. Teoksessa Iisakka, Laura (toim.).

Sosiaalinen pääoma Suomessa – Tilastokatsaus. Tilastokeskus, Helsinki.

Pekola-Sjöblom, Marianne (2006). Teoksessa Helander, Voitto & Sjöblom, Stefan & Pekola-Sjöblom, Marianne (2006). Kuntalainen – Kansalainen. Tutkimus kuntalaisten asenteista. Suomen Kuntaliitto.

KuntaSuomi 2004 – tutkimuksia nro 56 Acta.

Runciman, W. G. (1966) Relative Deprivation and Social Justice. A study of attitudes to social inequality in twentieth-century England. Routledge & Kegan Paul; London.

Saracena, Chiara & Beck, Wolfgang (2004). Quality of life in Europe, First results of a new pan-European Survey 2004. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions.

Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Londén, Pia & Peltosalmi, Juha (2008). Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa – Kansalaiskyselyn tuloksia. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2007). Rahapelihaittojen ehkäisy. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007: 71. Sosiaali ja terveysministeriö, Helsinki.

Suomen Pankki (2011) Rahoitusjärjestelmän vakaus. Euro & Talous 19 (2). s. 1–52.

Suhonen, Pertti (1998). Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta. s. 140–141. Teoksessa Sauli (toim.).

Faktajuttu. Tilastollisen sosiaalitutkimuksen käytännöt. Vastapaino, Tampere.

Takala, Janne & Ilva, Minna (2011). Nuoret toivovat aikuisilta kohtuullista juomatapaa. Tiimi – päihdetyön erikoislehti. Helsinki: A-klinikkasäätiö, 6–9.

Tammi, Tuukka (2008) Yksinoikeus peleihin, yksinoikeus ongelmiin? Miksi rahapeliongelmista tuli yhteiskunnallinen huolenaihe? Yhteiskuntapolitiikka 73 (2), s. 176–184.

THL 2011. Mielenterveys. http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/terveys_ja_sairaudet/ mielenterveys. Viitattu 11.11.2011.

Tilastokeskus 2011. Asuntokunnat velkaantuivat edelleen vuonna 2010. Velkaantumistilasto 2011 [verkkojulkaisu]. Tilastokeskus, Helsinki [viitattu: 19.9.2011]. http://www.stat.fi/til/velk/2010/velk_2010_2011–07–01_tie_001_fi.html.

Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/vrm/perh/perh_fi.asp Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät: pienituloisuus [verkkojulkaisu]. Tilastokeskus, Helsinki. [viitattu: 20.9.2011]. http://www.stat.fi/meta/kas/pienituloisuus.html Tulonjakotilasto 2005 [verkkojulkaisu]. ISSN=1795–8121. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 1.11.2011]. http://www.stat.fi/til/tjt/2005/tjt_2005_2007–05–16_tie_001.html Tulonjakotilasto 2009 [verkkojulkaisu]. ISSN=1795–8121. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 1.11.2011].

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/index.html

250