alkoholiasenteet_2012 by SOSTE

2012 Suomalaisten alkoholiasenteet 2012

Suomalaisten alkoholiasenteet

Mitä ajattelevat tavalliset suomalaiset alkoholin kulutustasosta ja alkoholipoliittisista toimenpiteistä tällä hetkellä? Pitäisikö keskioluen myynti sallia vain Alkon myymälöissä? Pitäisikö neljään aamuyöllä auki olevat ravintolat sulkea nykyistä aikaisemmin päihdehaittojen vähentämiseksi? Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 antaa osaltaan poliittisille päättäjille tukea tehdä terveyden kannalta suotuisia ratkaisuja. Suomalaisten alkoholiasenteet -selvitys toteutettiin nyt neljättä kertaa ja sitä varten haastateltiin huhtikuussa 1003 suomalaista.

9 789526 628028

ISBN 978-952-6628-02-8 • ISSN 1455-5964 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry www.soste.fi

Ajankohtaiskatsaus siihen, mitä suomalaiset ajattelevat alkoholin käytöstä ja alkoholipoliittisista toimenpiteistä

Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 Ajankohtaiskatsaus siihen, mitä suomalaiset ajattelevat alkoholin käytöstä ja alkoholipoliittisista toimenpiteistä

Marjukka Luhtanen – Kaarina Tamminiemi – Ritva Varamäki

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Helsinki 2012

JULKAISUMYYNTI: www.soste.fi julkaisut@soste.fi

ISSN 1455-5964 ISBN 978-952-6628-02-8 Taitto ja kansi: Vitale Ay Kannen kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari Paino: FRAM, Vaasa ÂŠ SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry 2012

Esipuhe

Suomalaisten alkoholiasenteet -selvitys on ilmestynyt kahden vuoden välein vuodesta 2006 lähtien Terveyden edistämisen keskuksen (Tekry ry) julkaisemana. Käsillä olevan neljännen Suomalaisten alkoholiasenteet -selvityksen julkaisee vuoden 2012 alusta toimintansa aloittanut SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Tämänvuotiset tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan 15.–16.10.2012 XIX Valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä. Mitä tavallinen suomalainen ajattelee alkoholitilanteesta Suomessa? Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvityksessä kysytään suomalaisilta mielipiteitä erilaisista alkoholin käyttöön ja alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin liittyvistä asioista. Toistuvien asennekysymysten lisäksi kysyttiin uusina kysymyksinä suomalaisten mielipidettä siitä, pitäisikö neljään aamuyöllä auki olevat ravintolat sulkea nykyistä aikaisemmin päihdehaittojen vähentämiseksi ja pitäisikö keskioluen myynti sallia vain Alkon myymälöissä. Kansalaisten alkoholiasenteisiin vaikuttavat paljon omat kokemukset alkoholista ja se, miten alkoholi vaikuttaa omaan lähipiiriin. Lisäksi asenteisiin vaikuttavat sukupuoli, ikä, koulutus, sosiaalinen asema ja elämäntilanne. Myös mediassa käytävällä keskustelulla on vaikutusta siihen, mitä kansalaiset ajattelevat yleensä alkoholista ja alkoholipolitiikasta. Parhaimmillaan tiedotusvälineet pystyvät taustoittamaan käytävää keskustelua sekä nostamaan esiin ja avaamaan erilaisia näkemyksiä. Toisaalta mediassa käytävä keskustelu saattaa usein kärjistää asian käsittelyä, ja esiin tulevat helposti vain asian äärilaidat. Alkoholiasenteiden tutkiminen on yksi keino arvioida kulttuurin kykyä sietää alkoholia ja siihen liittyviä haittoja. Alkoholiasenteiden selvittäminen antaa tietoa myös siitä, koetaanko yhteiskunnan alkoholipoliittiset linjaukset oikeansuuntaisiksi. Toivomme, että Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 toimii osaltaan keskustelun herättäjänä, kun pohditaan nykyistä alkoholitilannetta. Asiantuntijoilla ja päättäjillä on omat näkemyksensä tämän hetkisestä alkoholitilanteesta. Selvityksessä äänessä ovat tavalliset suomalaiset. Suuri kiitos kaikille niille yli tuhannelle haastatellulle, jotka kertoivat mielipiteensä erilaisista alkoholin kulutukseen ja alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin liittyvistä asioista. Kiitos myös niille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa ja kommentoimassa selvitystä. Helsingissä 15.10.2012 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

T i i v i ste l m ä

Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa suomalaisten alkoholin käyttöön ja alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin liittyvistä mielipiteistä vuonna 2012. Selvitys on tehty aiemmin vuosina 2006, 2008 ja 2010. Vuonna 2012 lähes kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia (71 %) ja että alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi ravintoloissa ja kaupoissa suhtautua nykyistä tiukemmin (73 %). Kaksi kolmannesta (66 %) on sitä mieltä, että humalajuomiseen suhtaudutaan Suomessa liian vapaasti. Lähes kolmasosa (30 %) suomalaisista kokee, että humalaisten ihmisten käytös on vähentänyt heidän turvallisuudentunnettaan viimeisen 12 kuukauden aikana. Lähes kaksi viidesosaa (38 %) suomalaisesta kannattaa alkoholiveron nostamista alkoholihaittojen vähentämiseksi ja vajaa puolet (44 %) suomalaisista kannattaa aamuneljään auki olevien ravintoloiden aiempia sulkemisaikoja. Aiempien sulkemisaikojen kannatus on selkeästi sitä yleisempää mitä vanhemmasta vastaajasta on kyse. Joka kuudes (17 %) suomalainen kannattaa keskioluen laimentamista ja 15 prosenttia kannattaa sen myynnin rajoittamista vain Alkon myymälöihin. Noin puolet suomalaisista kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan (53 %) ja urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan (52 %) kieltämistä. Puolet suomalaisista on sitä mieltä, että alkoholiteollisuuden ei ole sopivaa osallistua alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun ja noin kaksi viidesosaa (39 %) on sitä mieltä, että alkoholiteollisuuden ei ole sopivaa tuottaa oppimateriaaleja kouluun. Kaksi kolmasosaa (67 %) suomalaisesta kannattaa rattijuopumuksen ja kolme neljäsosaa (75 %) suomalaisesta kannattaa ruorijuopumuksen promillerajan laskemista nykyisestä 1 promillesta. Aiempien selvitysten tapaan naiset ovat miehiä useammin sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia sekä suhtaudutaan liian vapaasti humalajuomiseen ja alkoholin myymiseen päihtyneelle. Naiset myös edelleen kokevat miehiä useammin humalaisten ihmisten vähentävän turvallisuudentunnettaan. Miehet kannattavat edelleen naisia harvemmin kaikkia kysyttyjä alkoholipoliittisia toimenpiteitä. (Järvinen & Varamäki. 2010, Laari ym. 2008, Peltovuoma ym. 2006.) Suomalaisten asenteet alkoholinkäyttöön ovat kokonaisuutena muuttuneet hieman sallivammiksi. Ero edelliseen, vuoden 2010 tarkasteluun, ei ole suuri, mutta trendissä on muutos verrattuna vuosiin 2006, 2008 ja 2010. Tästä huolimatta nykyistä tiukempi alkoholipolitiikka nauttii laajaa kannatusta.

Sammandrag

Syftet med den här utredningen är att producera aktuell information angående åsikterna om finländarnas alkoholkonsumtion och alkoholpolitiska åtgärder år 2012. Motsvarande utredning har tidigare gjorts åren 2006, 2008 och 2010. År 2012 anser närmare tre av fyra finländare att alkoholkonsumtionen i Finland är alltför hög (71 %) och att inställningen i fråga om försäljning av alkohol till berusade i restauranger och affärer borde vara striktare än den är i dagsläget (73 %). Två tredjedelar (66 %) anser att inställningen till berusningsdrickande i Finland är alltför liberal. Nästan en tredjedel (30 %) av finländarna upplever att berusade människors beteende har minskat deras känsla av trygghet under de senaste 12 månaderna. Närmare två av fem finländare (38 %) stöder en höjning av alkoholskatten för att minska alkoholens skadeverkningar och knappt hälften (44 %) av finländarna anser att restauranger som håller öppet till fyra på efternatten ska stänga tidigare. Stödet för tidigare stängningstider blir klart starkare ju äldre respondent som besvarar frågan. Var sjätte (17 %) finländare tycker att mellanölen borde spädas ut och 15 procent anser att försäljningen av mellanöl borde begränsas till Alkos affärer. Ungefär hälften av finländarna är för ett förbud mot imagereklam för alkohol (53 %) och alkoholindustrins sponsring och reklam i samband med idrottsevenemang (52 %). Hälften av finländarna anser att det inte är lämpligt för alkoholindustrin att delta i beredningen av alkoholpolitiska lagar och förordningar och ungefär två femtedelar (39 %) anser att det inte är lämpligt att alkoholindustrin producerar läromaterial för skolor. Två tredjedelar (67 %) av finländarna stöder en sänkning av gränsen för rattfylleri och tre fjärdedelar (75 %) av finländarna stöder en sänkning av promillegränsen för roderfylleri från nuvarande 1 promille. Liksom i tidigare utredningar är kvinnor oftare än män av åsikten att alkoholkonsumtionen i Finland är alltför hög och att inställningen till berusningsdrickande och alkoholförsäljning till berusade är alltför liberal. Kvinnor upplever också fortfarande oftare än män att berusade människor minskar deras trygghetskänsla. Män stöder fortsättningsvis mer sällan än kvinnor alla de alkoholpolitiska åtgärder som togs upp i undersökningen. (Järvinen & Varamäki. 2010, Laari et al. 2008, Peltovuoma et al. 2006) Som helhet taget har finländarnas attityder i fråga om alkoholkonsumtion blivit litet mer toleranta. Skillnaden till den föregående undersökningen, som gjordes år 2010, är inte stor, men det finns en förändring i trenden jämfört med åren 2006, 2008 och 2010. Trots detta finns det ett stort stöd för en striktare alkoholpolitik än den nuvarande.

S I S ÄLLY S Esipuhe Tiivistelmä Sammandrag

3 4 5

1 Selvityksen taustaa 7 1.1 Alkoholin käyttötavat ja kulutuksen taso 7 1.2 Alkoholi aiheuttaa monenlaisia haittoja suomalaisessa yhteiskunnassa 8 1.2.1 Alkoholi on edelleen merkittävä kansanterveyttä haittaava tekijä 8 1.2.2 Alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat lisääntyneet alkoholin kulutuksen kasvaessa 9 1.2.3 Aikuisten alkoholinkäyttö vaikuttaa lasten ja nuorten elämään 9 1.2.4 Alkoholi liittyy yli puoleen väkivaltarikoksista Suomessa 10 1.2.5 Alkoholi vähentää liikenneturvallisuutta 10 1.3 Alkoholipolitiikalla voidaan ehkäistä alkoholihaittoja 11 1.3.1 Alkoholin hinta ja saatavuus vaikuttavat alkoholin kulutuksen tasoon ja alkoholihaittojen määrään 12 1.3.2 Alkoholimainonnan rajoittaminen alkoholihaittojen ehkäisykeinona 12 1.3.3 Ratti- ja ruorijuopumuksen rajat 14 1.4 Suomalaisten suhtautuminen alkoholinkäyttöön ja alkoholipolitiikkaan muussa ajankohtaisessa tutkimuksessa 14 2 Selvityksen toteutus 16 3 Tulokset 17 3.1 Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä että Suomessa käytetään liikaa alkoholia sekä suhtaudutaan liian vapaasti humalajuomiseen ja alkoholin myymiseen päihtyneelle 17 3.2 Kolmasosa suomalaisista kokee humalaisten ihmisten käytöksen vähentävän turvallisuuden tunnettaan 19 3.3 Alkoholiveron korotusta kannattaa yli kolmannes suomalaisista 20 3.4 Lähes puolet suomalaisista kannattaa neljään aamuyöllä aukiolevien ravintoloiden aiempia sulkemisaikoja 20 3.5 Keskioluen laimentamista kannattaa edelleen joka kuudes suomalainen 21 3.6 Pieni osa suomalaisista kannattaa keskioluen myynnin rajoittamista Alkon myymälöihin 22 3.7 Alkoholin mielikuvamainonnan sekä urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä kannattaa puolet suomalaisista 22 3.8 Rajoitukset alkoholiteollisuuden osallistumiseen oppimateriaalien tuottamiseen kouluun sekä alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun saavat kannatusta 24 3.9 Suurin osa suomalaisista kannattaa ratti- ja ruorijuopumuksen promillerajojen laskemista 25 4 Yhteenveto tuloksista 26 5 Johtopäätökset 28 Lähteet Liite 1 Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -kyselylomake

30 32

1 1 Selvityksen taustaa Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna alkoholinkulutukseen liittyy verotuottojen kautta kansantaloudellisia etuja ja alkoholinkäyttöön liittyvien haittojen myötä kansanterveydellisiä, sosiaalisia sekä laajemmin yhteiskunnallisia riskejä ja haittoja, joita politiikalla yritetään sovittaa yhteen. Tässä luvussa esitellään alkoholinkäyttöä ja kulutuksen tasoa Suomessa sekä alkoholinkäyttöön liittyviä erilaisia haittoja ja niiden viimeaikaista tasoa. Lisäksi luvussa esitellään ajankohtaista alkoholipolitiikkaa ja niitä alkoholipoliittisia toimenpiteitä, joilla tutkimusten perusteella tiedetään voitavan vähentää alkoholinkulutusta. Lopuksi esitellään suomalaisten alkoholiasenteita muun ajankohtaisen tutkimuksen perusteella.

1.1 Alkoholin käyttötavat ja kulutuksen taso Suomalaisten alkoholinkulutus on kolminkertaistunut ja sen painopisteet ovat muuttuneet viimeisten 40 vuoden aikana (Karlsson & Österberg 2010, 15–16). Vaikka miehet kuluttavat edelleen suurimman osan Suomessa juodusta alkoholista, eniten alkoholinkäyttöään ovat viime vuosina lisänneet naiset ja nuoret (THL 2008). 60-luvun lopulla puolet kaikesta kulutetusta alkoholista nautittiin väkevien alkoholijuomien muodossa. Vuoden 1968 keskiolutlain myötä oluesta kasvoi 1980-luvun jälkipuoliskoon mennessä suosituin alkoholijuoma Suomessa. Suomi on muuttunut väkevän viinan kulutuksen maasta olutmaaksi. (Karlsson & Österberg 2010, 15–16.) Alkoholinkulutuksen kasvun ja sen nykyisen korkealla pysyttelevän tason taustalla on taloudellisia ja alkoholipoliittisia sekä suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä (Karlsson & Österberg 2010, 22–24). Suomalaisten alkoholinkäyttö on vuorokauden ajan suhteen myöhentynyt 1970-luvulta lähtien. Erityisesti nuorten alkoholinkäyttö on myöhentynyt, vaikkakin nuorten aamukahden jälkeen juominen oli aiempaa hieman vähäisempää vuonna 2008. (Mustonen & Metso & Mäkelä 2010, 63–65.) Alkoholinkäytön myöhentymisen nähdään johtuvan ensisijaisesti anniskelupaikkojen pidentyneistä aukioloajoista. Tiedetään myös, että vanhempien ikäryhmien alkoholin käyttökerroista selvästi pienempi osa sijoittuu ravintolaympäristöön kuin nuorilla suomalaisilla.

Alkoholinkäytön lisääntyminen aamuyöllä on tapahtunut erityisesti anniskeluympäristössä (Mustonen & Österberg 2010, 81.) Alkoholijuomien tilastoitu kulutus vuonna 2011 oli 8,1 litraa ja kokonaiskulutus (tilastoimaton kulutus mukaan luettuna) 10 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti. Määrät olivat samoja vuonna 2010, mutta alkoholin tilastoitu kulutus on edelleen kahdeksan prosenttia korkeampi kuin vuonna 2003. (THL 2012a.) Alkoholin kulutus ei jakaannu tasaisesti väestössä. Alkoholin suurkuluttajia on 5–10 % suomalaisesta aikuisväestöstä (THL 2008). Vaikka alkoholin suurkulutus yhdistetään helposti alkoholihaittoihin, myös muunlaisesta alkoholinkäytöstä kuin alkoholin suurkulutuksesta aiheutuu erilaisia haittoja. Suurin osa alkoholihaitoista tapahtuu niin sanotusti kohtuudella alkoholia käyttäville, koska heitä on väestössä paljon. Alkoholihaittojen vähentämiseksi hyödyllistä olisikin pyrkiä vähentämään koko väestön alkoholinkulutusta. (Impinen 2009, 67.)

1.2 Alkoholi aiheuttaa monenlaisia haittoja suomalaisessa yhteiskunnassa Alkoholinkäyttö voi aiheuttaa haittoja käyttäjälle itselleen sekä muille ihmisille. Humalatila voi aiheuttaa kertaluonteisia tapahtumia, kuten tapaturmat, sairauskohtaukset, myrkytykset, itsemurhat sekä väkivalta, rattijuoppous ja muu rikollisuus. Alkoholin pitkäaikainen käyttö aiheuttaa haittoja, kuten elimelliset sairaudet, mielenterveysongelmat ja riippuvuus. Lisäksi alkoholin käytöstä voi aiheutua sosiaalisia haittoja, kuten ihmissuhdeongelmat, taloudelliset vaikeudet ja syrjäytyminen sekä yleinen turvattomuus. Alkoholinkäytön aikaansaamien inhimillisten haittojen lisäksi siitä koituu kustannuksia yhteiskunnalle. Vuonna 2009 alkoholinkäyttö aiheutti 0,8–1,0 miljardin euron välittömät haittakustannukset ja 3,2–5,9 miljardin euron välilliset haittakustannukset. Suurin osa, yli kolmannes, välittömistä haittakustannuksista aiheutui järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Sosiaalihuollon osuus oli hieman yli neljännes ja terveydenhuollon osuus oli reilu viidennes. (THL 2012b, 24.) Alkoholin aiheuttamat kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna esimerkiksi alkoholiverokertymään, jonka arvioidaan vuonna 2012 olevan n. 1,4 miljardia euroa (VM 2011). Vaikka vuosien 2008–2010 aikana alkoholin käytön aiheuttamien haittojen määrä hieman vähentyi, vuonna 2011 useiden haittojen väheneminen on pysähtynyt. Alkoholin käyttö aiheuttaa edelleen paljon terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja suomalaisessa yhteiskunnassa. (THL 2012a.)

1.2.1 Alkoholi on edelleen merkittävä kansanterveyttä haittaava tekijä Alkoholin runsas käyttö lisää sairastavuutta ja pahentaa useiden sairauksien oireita sekä lisää riskiä kuolla alkoholiperäiseen sairauteen tai alkoholimyrkytykseen

(THL 2008). Vuonna 2010 alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin kuoli 1962 suomalaista (SVT 2010). Alkoholiperäisten sairauksien ja alkoholimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat kaksinkertaistuneet kahdenkymmenen viime vuoden aikana (SVT 2008). Alkoholisyyt ovat olleet jo useita vuosia työikäisten yleisimpiä kuolemansyitä sekä miehillä että naisilla. Alkoholin lisääntynyt kulutus on lisännyt merkittävästi alkoholikuolleisuutta viime vuosikymmeninä. Alkoholiveron alennettua vuonna 2004 sekä alkoholin kokonaiskulutus että alkoholikuolemat (ikävakioitu) lisääntyivät selvästi. Miesten alkoholikuolleisuuden on havaittu kasvavan herkemmin alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaessa, vaikka myös naisten alkoholikuolleisuus on kasvanut alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaessa. (SVT 2010.) Alkoholinkäyttö on myös yksi keskeisin eriarvoisuuden syy terveydessä ja kuolleisuudessa ja selittää miehillä noin neljänneksen sosioekonomisista eroista kuolleisuudessa. (Mäkelä & Vesalainen 2010.)

1.2.2 Alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat lisääntyneet alkoholin kulutuksen kasvaessa Alkoholi on yleisimmin käytetty onnettomuusriskiä kohottava päihde Suomessa. Joka kolmannessa kuolemaan johtaneessa tapaturmassa Suomessa uhri on alkoholin vaikutuksen alaisena eli kuolee alkoholimyrkytykseen tai muuten päihtyneenä. Tällaisia tapaturmia sattuu Suomessa vuosittain noin tuhat. (Impinen 2009, 64–67.) Alkoholilla on osuutensa myös erikoissairaanhoidossa tai päivystyspoliklinikoilla hoidettuihin vammoihin, vaikka alkoholin osuutta hoitoa vaatineissa tapaturmissa ei tilastoidakaan. Alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat lisääntyneet alkoholinkulutuksen kasvaessa. Etenkin tapaturmaisten alkoholikuolemien määrä kasvoi vuonna 2004 tapahtuneen alkoholin veronalennuksen jälkeen. Vaikka tapaturman riskit ovat suurimpia eniten alkoholia käyttävillä, suurin osa alkoholihaitoista tapahtuu niin sanotusti kohtuudella alkoholia käyttäville, koska heitä on väestöstä suurin osa. (emt.)

1.2.3 Aikuisten alkoholinkäyttö vaikuttaa lasten ja nuorten elämään Merkittävimpiin alkoholin aiheuttamiin sosiaalisiin haittoihin kuuluu alkoholinkäytön vaikutukset alkoholiongelmaisten läheisiin, erityisesti lapsiin. Vuonna 2009 lähes neljäsosa suomalaisista kertoi lapsuudenkodissaan käytetyn liiallisesti päihteitä. Kolmannes suomalaisista on myös kertonut tuntevansa lähipiirissään ainakin yhden sellaisen perheen, jossa vanhemmat käyttävät liikaa päihteitä ja yli puolet heistä arvioi perheen alkoholinkäytön haittaavan perheen lapsia. Useimmiten lasten arvioitiin joutuvan todistamaan perheen riitoja. Vanhempien alkoholinkäytön arveltiin myös johtavan lasten turvattomuuteen. (Roine 2009.) 12–18-vuotiaat suomalaiset nuoret ovat itse arvioineet, että ikävintä vanhempien alkoholinkäytössä on sovituista asioista lipsuminen. He myös toivovat vanhemmilta kohtuullista juomatapaa, joka painottuisi juhlatilanteisiin. Varsinaisia

haittoja vanhempien alkoholikäytöstä on kertonut kokeneensa noin neljännes. Nuoret myös näkevät, että mainosten tarjoama kuva alkoholin vaikutuksista ei ole totuudenmukainen. (Takala & Ilva 2011.)

1.2.4 Alkoholi liittyy yli puoleen väkivaltarikoksista Suomessa Alkoholin käyttö on yhteydessä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli yhteensä 35 713 väkivaltarikosta, joista henkirikoksia oli 110 ja pahoinpitelyjä 33 082. 2000-luvulla poliisin tietoon tulleista henkirikoksiin syyllisiksi epäillyistä noin 55–65 prosenttia ja pahoinpitelyrikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 60–70 prosenttia on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena ovat olleet törkeisiin pahoinpitelyyn syylliseksi epäillyt verrattuna lieviin pahoinpitelyihin syylliseksi epäiltyihin. (THL 2012b.) Norjassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että anniskelupaikkojen aukioloajoilla on yhteys väkivaltarikoksien esiintymiseen. Yhden tunnin aukioloaikojen myöhentäminen lisäsi väkivaltarikoksia 16 prosenttia ja vastaavasti aikaistaminen vähensi niitä saman verran. Aineistona oli 18 kaupunkia, joissa oli laajennettu tai rajoitettu anniskelupaikkojen aukioloaikoja. (Rossow & Norström 2012.) Alkoholikäytöstä koituvien väkivaltarikosten lisäksi on mahdollista, että alkoholinkäytön havaitseminen yhdistyy ihmisten mielissä väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja saattaa siten aiheuttaa turvattomuutta.

1.2.5 Alkoholi vähentää liikenneturvallisuutta Vaikka muita tieliikenteen haittoja on pystytty vähentämään, rattijuopumusten määrä on pysynyt lähes muuttumattomana viime vuodet. Vuonna 2011 poliisiin tietoon tulleita rattijuopumustapauksia eli alkoholin vaikutuksen alaisena tai huumaantuneena ajamisia oli 21 333. Näistä 84 prosentissa kuljettaja oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena sekä kolme prosenttia alkoholin ja muun päihteen vaikutuksen alaisena. Vuonna 2010 rattijuopumustapauksia oli 21 019. (POLSTAT 2012.) Vuonna 2011 valtakunnallisissa puhallusratsioissa (R-tutkimus) tutkituista kuljettajista 0,12 prosenttia oli rattijuoppoja ja maistelleita oli 0,55 prosenttia. Rattijuopumustenmäärä liikennevirrassa on pysynyt lähes samansuuruisena vuosien 2004–2010 aikana ja se väheni 0,02 prosenttia vuoteen 2011. Maistelleiden kuljettajien osuus on viime vuosien ajan ollut laskeva vuoden 2000 1,01 prosentista vuoden 2010 0,65 prosenttiin. (Suomen poliisi 2011.) Loukkaantumiseen johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa alkoholin vaikutuksen alaisten kuljettajien osuus oli 10 prosenttia ja kuolemaan johtaneissa 25 prosenttia. Tieliikenneonnettomuuksissa kuoli vuonna 2010 alkoholitapauksissa 77 henkeä ja loukkaantui 884 henkeä. (THL 2012b.) Vaikka rattijuoppojen määrä, maistelleiden määrä, tieliikenneonnettomuuksien alkoholitapaukset ja kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa alkoholin vaikutuksen alaisena olleiden kuljettajien osuudet vuodesta 2009 vuoteen 2010 hieman vähenivät (THL 2012b), liikenteessä on edelleen alkoholinkäytöstä johtuvia vaaratekijöitä. Lisäksi on syytä huomata, että rattijuoppojen havaitsemismääriin vaikuttaa

olennaisesti valvontaan käytetty resurssi. Mitä enemmän valvontaa, sitä useampi jää kiinni.

1.3 Alkoholipolitiikalla voidaan ehkäistä alkoholihaittoja Suomen alkoholipolitiikan perustavoite on alkoholilaissa mainittu alkoholista aiheutuvien haittojen vähentäminen, mikä on vahvistettu Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 9.10.2003. Käytännön tavoitteina ovat alkoholin lasten ja perheiden hyvinvoinnille aiheuttamien haittojen vähentäminen, alkoholin riskikäyttöön liittyvien haittojen vähentäminen ja alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Vuoden 2003 jälkeen tavoitetta ovat tukeneet ja tarkentaneet vuoden 2006 lakipaketti alkoholihaittojen vähentämiseksi sekä alkoholijuomien valmisteveron korottaminen. (THL 2012b, 16.) Kansalliset alkoholiohjelmat ovat toimineet vuosina 2004–2007 ja 2008–2011. Vuodesta 2012 lähtien kansallisen alkoholiohjelman teemoina ovat alkoholi ja työelämä, alkoholi ja väkivalta sekä uusittavana olevien alkoholilakien ja raittiustyölakien vaikutuksien selvittäminen. Näiden lisäksi alkoholihaitat ovat olleet esillä terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa sekä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. (emt.) Alkoholipoliittisilla toimintalinjoilla on tutkitusti erilaiset kustannukset ja vaikuttavuus. Koko väestöön kohdistuvaa kustannustehokasta ja vaikuttavaa alkoholipolitiikkaa suunniteltaessa erityisesti alkoholin saatavuuden sääntelyssä oston vähimmäisikäraja ja valtion vähittäismyyntimonopoli ovat tehokkaita keinoja. Verotuksen ja hintapolitiikan osalta alkoholin verotus on havaittu hyväksi keinoksi. (STM 2004, 9–11.) Vaikka alkoholin mainontakiellon vaikuttavuudesta alkoholin kulutuksen tasoon ei ole niin vankkaa tutkimusnäyttöä kuin alkoholin saatavuuden ja hinnan säätelyn vaikuttavuudesta (STM 2004, 11), nuorten alkoholimainonnalle altistumisen ja alkoholinkäytön annos-vaste-suhteesta on näyttöä (Soikkeli 2010b). Koska alkoholin käytöstä aiheutuvat inhimilliset ja yhteiskunnalliset haitat ovat merkittäviä, on esitetty, että alkoholipolitiikassa tulisi ottaa käyttöön ns. varovaisuusperiaate. Tällöin alkoholipoliittiset varotoimet voivat olla tarpeen varmuuden vuoksi, myös silloin kun riskit eivät esimerkiksi tutkimustiedon perusteella ole aivan varmaksi osoitettuja. Voidaan myös ajatella, että mahdollisesti haitallisen toiminnan kannattajien tehtävänä on todistaa toiminnan haitattomuus. Haitalliselle toiminnalle tulisi tarjota vaihtoehtoja ja kansalaisten osallistumista asiaan liittyvään päätöksentekoon tulisi lisätä. Esimerkiksi alkoholimainontaa koskevan päätöksenteon tulisi pikemminkin perustua haittojen todennäköisyyteen kuin taloudellisten hyötyjen tavoittelemiseen. (STM 2004, 10–11, 20.) Rattijuopumuksen ehkäisyssä kuljettajien satunnaiset puhallutukset ja promillerajan laskeminen ovat tehokkaiksi havaitut keinot. Vaikka alemmalla (0,5–0,2-tasolla) hyöty on pienempi, on se kuitenkin merkittävä. (STM 2004, 16.)

1.3.1 Alkoholin hinta ja saatavuus vaikuttavat alkoholin kulutuksen tasoon ja alkoholihaittojen määrään Alkoholimarkkinoiden säätelyn voidaan siis nähdä vähentävän tehokkaasti alkoholihaittoja. Muutosten hinnoissa ja saatavuudessa on havaittu olevan yhteydessä muutokseen alkoholin kulutustasossa. Vuonna 1969 tapahtunutta keskioluen myynnin siirtymistä Alkosta vähittäiskauppoihin seurasi alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaminen kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa. Vuonna 1975 tehdyn alkoholiveron kiristämisen nähtiin hillitsevän alkoholin kokonaiskulutuksen kasvua. (Karlsson 2011, Karlsson & Österberg 2008, 14–15) Alkoholin kulutuksen tasoon vaikuttavat myös muut kuin alkoholipoliittiset seikat. Kulutus kasvoi 1980-luvun lopussa taloudellisen nousukauden aikana ja kääntyi laskuun laman alkaessa 1990-luvun alussa. Vuonna 1994 alkoholilakia lievennettiin Suomen Euroopan Unioniin liittymisen vuoksi. Alkoholiveroa kevennettiin vuonna 2004, jolloin alkoholin matkustajatuonti muista EU-maista vapautui ja halvan alkoholin Virosta tuli EU:n jäsen. Veron alennuksella pyrittiin estämään halvan alkoholin tuontia Virosta. Hinnan alennusta seurasi alkoholin kulutuksen kasvu ja kulutuksen seurauksena myös haittojen lisääntyminen. Alkoholiveroa on tämän jälkeen korotettu vuonna 2008 ja kaksi kertaa vuoden 2009 aikana. Alkoholiveroa korottamalla ja toisaalta vuodesta 2008 alkaneen talouden laskusuhdanteen takia alkoholinkulutuksen kasvu on siis pysähtynyt, vaikkakaan ei kääntynyt laskuun. (emt.) Alkolla on Alkoholilain 1994/1143 §:ssä 14 tarkoitettua myyntiä lukuun ottamatta yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholijuomaa saa Suomessa myydä alkoholiyhtiön lisäksi vain lupaviranomaisen hyväksymä taho. Enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholijuomaa saa Suomessa lisäksi myydä sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin ja lupaviranomaisen luvalla sellainen taho, jolle on myönnetty lupa kyseisen tuotteen valmistamiseen. Alkoholin anniskeluluvan myöntämisestä anniskelupaikalle päättää niin ikään lupaviranomainen. Alkoholin myyminen päihtyneelle on laitonta. (Alkoholilaki 8.12.1994/1143.) Suurin osa (86 %) vuonna 2011 tilastoidusta kulutetusta alkoholista myytiin vähittäismyyntinä. Alkossa vuonna 2011 kulutetusta alkoholista myytiin 40 prosenttia ja elintarvikeliikkeissä 46 prosenttia. Ravintolamyynnin osuus alkoholin kulutuksesta oli 14 prosenttia. Alkoholin vähittäismyynti pieneni Alkon myymälöissä 1,6 prosenttia ja kasvoi elintarvikeliikkeissä 2,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2010. Anniskelumyynti kasvoi 0,9 prosenttia. (THL 2012a.)

1.3.2 Alkoholimainonnan rajoittaminen alkoholihaittojen ehkäisykeinona Väkevän alkoholijuoman mainonta on kielletty Suomen alkoholilaissa. Mietoja alkoholijuomia saa mainostaa tietyin rajoituksin. Kiellettyä on televisio- ja radiomainonta klo 7–21 ja elokuvateatterimainonta 18 vuotta nuoremmille tarkoitetuissa esityksissä. Alkoholimainontaa ei saa kohdistaa alaikäisiin.

Kiellettyä on myös seuraavien mielikuvien liittäminen alkoholijuomien käyttöön: alkoholinkäytön yhdistäminen ajoneuvolla ajamiseen alkoholijuoman alkoholipitoisuuden korostaminen myönteisenä ominaisuutena alkoholin runsaan käytön kuvaaminen myönteisenä tai raittiuden tai alkoholin kohtuukäytön kuvaaminen kielteisenä kuvan luominen, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä tai edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä kuvan luominen, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi hyvän tavan vastainen mainonta, jossa käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä tai annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista tai harhaanjohtavaa tietoa (Alkoholilaki 8.12.1994/1143.)

Erityisesti alkoholimainonnassa käytettävien mielikuvien rajoitukset ovat melko monitulkintaisia ja niiden valvonta on vaikeaa. Lakia rikkoviin mainoksiin voidaan puuttua vasta niiden ilmestyttyä, jolloin mainos on jo ehtinyt tavoittaa kohderyhmänsä. Mainosjaksot voivat myös olla niin lyhyitä, että ne ehtivät päättyä ennen kuin mainos ehdittäisiin kieltää. Alkoholiteollisuuden ja alkoholihaittoja vähentämään pyrkivien toimijoiden alkoholipoliittiset näkemykset ja intressit eroavat toisistaan. Alkoholiteollisuus hakee jatkuvasti uusia markkinoita ja kohderyhmiä kuten naisia ja nuoria. Teollisuuden viestin mukaan raittius ei kuulu nykykulttuuriin. Teollisuus osallistuu myös alkoholipoliittiseen päätöksentekoon ja tuottaa koulujen käyttöön materiaalia, jonka kautta se antaa kuvan itsestään nuorten hyvinvoinnista vastuuta kantavana toimijana. Alkoholijuomateollisuudella on merkittävä taloudellinen rooli ja sillä on siten omat intressinsä suojeltavana alkoholipolitiikassa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseen ei haluta lainsäädännöllisiä esteitä, vaan teollisuus haluaa turvata omat etunsa osallistumalla joko suoraan tai omien organisaatioidensa välityksellä alkoholipolitiikkaan. Alkoholiteollisuus haluaa taata itselleen tasaveroisen paikan niissä pöydissä, joissa alkoholipolitiikasta päätetään. Alkoholiteollisuuden perusviestin mukaan alkoholipolitiikan pitäisi puuttua vain alkoholin ongelmakäyttöön, hoitoon ja rankaisuun, eikä itse kulutukseen. Ehkäisevän työn tulisi puolestaan kohdistua vain vastuullisten juomatapojen opetteluun. Markkinoinnin säätelyn tulisi teollisuuden mukaan olla vain sen omissa käsissä. (Babor 2010.) Vaikka lapset ja nuoret eivät ole varsinaisesti alkoholimainonnan kohderyhmänä, huomattava osa mainonnasta kuitenkin tavoittaa myös alaikäisiä. Tutkimusten mukaan on näyttöä siitä, että alkoholin mielikuvamainonta aikaistaa alkoholin käytön aloittamisikää ja lisää lasten ja nuorten alkoholin käyttöä. Varhainen alkoholin käytön aloitus on riskitekijä myöhemmille alkoholihaitoille. (Science Group of the European Alcohol and Health Forum 2009, Soikkeli 2010a).

Tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi lapset ja nuoret ovat tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. (THL 2012b, 31.) Alkoholimainonnan rajoituksista lasten ja nuorten suojelemiseksi on keskusteltu pitkään jo edellisen hallituksen aikana. Alkoholilain 33 §:n muuttamisesta on sovittu hallitusohjelmassa ja luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella keväällä 2012. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokauden aikana 2012 (tilanne syyskuussa 2012). Esityksen mukaan alkoholijuomien markkinointia rajoitettaisiin nykyisestä erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi pääosin seuraavasti: kaikki mietojen alkoholijuomien markkinointi yleisillä paikoilla olisi kiellettyä lukuun ottamatta vähittäismyynti- tai anniskelupaikkoja ja juoman hinnan ilmoittamista niiden ulkopuolella mietojen alkoholijuomien markkinointi olisi muutoin sallittua vain laissa erikseen säädetyn tuotetiedon esittämiseksi mietojen alkoholijuomien televisiomainonnan aikarajoitusta kello 7–21 pidennettäisiin kello 23:een ja radiomainonnalle säädettäisiin sama aikaraja. (STM 2012)

1.3.3 Ratti- ja ruorijuopumuksen rajat Ratti- ja ruorijuopumusrajojen tarkoitus on lisätä liikenneturvallisuutta. Rikoslain 1889/39 mukaan ratti- ja ruorijuopumus on rikos. Rattijuopumusraja on Suomessa 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen raja 1,2 promillea. Vesiliikennejuopumuksen eli ruorijuopumuksen raja on 1 promille (Rikoslaki 19.12.1889/39). Eduskunnan lakivaliokunta hyväksyi toukokuussa 2012 hallituksen esityksen eduskunnalle rikoslain 23 luvun 5 §:n muuttamista siten, että ammattimaisessa vesiliikenteessä veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja on 0,5 promillea. Esityksen yhteydessä käsitelty lakialoite vesiliikennejuopumuksen yleisen juopumusrajan laskemisesta 0,5 promilleen hylättiin. (Eduskunta, 2012.)

1.4 Suomalaisten suhtautuminen alkoholinkäyttöön ja alkoholipolitiikkaan muussa ajankohtaisessa tutkimuksessa Alkoholiasenteet voidaan jakaa henkilökohtaiseen suhtautumiseen alkoholinkäyttöön ja yleiseen suhtautumiseen alkoholipolitiikkaan. Alkoholiasenteita muokkaavat myönteiset ja kielteiset kokemukset sekä havainnot omasta ja muiden alkoholinkäytöstä. (Härkönen & Österberg 2010, 155.) Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on vapaamielistynyt lähes yhtäjaksoisesti neljän viime vuosikymmenen ajan, mutta tämä trendi on tasoittunut viime vuosina. Myös alkoholipoliittiset mielipiteet vapaamielistyivät 60-luvulta alkaen, mutta kiristyivät alkoholin kulutuksen ja haittojen kasvaessa taas 70-luvun aikana.

Taloudellisella nousukaudella suhtautuminen alkoholipolitiikkaan vapaamielistyi jälleen. 1990-luvun puolivälistä lähtien suomalaisten alkoholipoliittiset asenteet ovat jälleen tiukentuneet alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen lisääntymisen myötä. Nykyään yhä suurempi osa suomalaisista tukee vallitsevia alkoholipoliittisia rajoituksia tai niiden tiukentamista. (Härkönen & Österberg 2010, 155–166.) Aikuisväestöstä suurin osa kannattaa vallitsevia alkoholijuomien ostoon oikeuttavia ikärajoja eikä halua väkeviä alkoholijuomia, viinejä eikä vahvaa olutta päivittäistavarakauppoihin. Vuosina 2008 ja 2009 tehdystä alkoholiveron korotuksesta huolimatta noin 60 prosenttia suomalaisista oli tammikuussa 2011 sitä mieltä, että alkoholijuomien hintataso oli sopiva tai liian matala. (THL 2012b, 17.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keväällä 2012 tekemän kyselyn mukaan lähes neljännes suomalaisista kaipaa tiukempaa alkoholipolitiikkaa. Väljentämistä alkoholipolitiikkaan kaipasi noin kymmenes. Alkon vähittäismyyntimonopolia hyvänä keinona alkoholihaittojen rajoittamisessa piti 71 prosenttia suomalaisista. Monopolin kannattajien osuus on noussut viime vuosina jonkun verran. (THL 2012c.) Nuorten näkemyksiä alkoholimainonnasta vuonna 2011 tarkastelleen selvityksen perusteella kaksi kolmesta suomalaisnuoresta on sitä mieltä, että ryyppäysjuttuja pidetään liiankin hauskoina ja että humaltumista ihannoidaan Suomessa liikaa. Yhtä moni nuori toivoo, ettei joutuisi näkemään niin usein humalaisia ihmisiä julkisilla paikoilla. Vain viidennes nuorista pitää suomalaisten suhtautumista alkoholiin järkevänä. (Takala & Ilva 2011.) Nuorten näkemyksiä alkoholimainonnasta vuonna 2011 tarkastelleen selvityksen perusteella 58 prosenttia suomalaisista nuorista piti alkoholimainontaa tarpeettomana. (Järvinen & Varamäki 2011, 12–13.) Alkoholiasenteiden tutkiminen antaa yhden välineen arvioida kulttuurin kykyä sietää alkoholihaittoja. Alkoholiasenteiden selvittäminen antaa tietoa myös alkoholipolitiikan hyväksyttävyydestä. Lisäksi alkoholipoliittisia mielipiteitä muokkaa vallitseva yhteiskunta- ja alkoholipoliittinen tilanne. (Härkönen & Österberg 2010, 155.)

2 Selvityksen toteutus Suomalaisten alkoholiasenteet -selvitystä varten haastateltiin huhtikuussa 2012 yhteensä 1003 henkilöä. Kyselyn perusjoukko on Manner-Suomessa asuvat 15–79-vuotiaat suomalaiset. Kysely toteutettiin puhelinomnibus-haastatteluina kahdella kierroksella. Yhden kierroksen otoskoko on noin 500 henkilöä. Kyselyn tulokset ovat yleistettävissä koskemaan kaikkia Manner-Suomessa asuvia 15–79-vuotiaita suomalaisia +–2,5 % virhemarginaalilla 95 % todennäköisyydellä. Tutkimus on toteutettu vastaavasti vuosina 2006, 2008 ja 2010. Tutkimusasetelma on pysynyt samanlaisena ja tutkimus on toteutettu samalla tavalla kuin aiempina tutkimusvuosina. Omnibus-tutkimuksen otanta toteutetaan monivaiheisena ositettuna otantana. Haastattelut painotetaan iän, sukupuolen ja alueen mukaan vastaamaan Manner-Suomen väestön rakennetta. Kussakin taloudessa haastatellaan henkilö, joka täyttää kiintiöiden edellyttämät sukupuoli- ja ikäehdot. Haastatteluista puolet tehdään matkapuhelimiin. Tutkimuksen suoritti SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n toimesta TNS Gallup Oy. Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvityksessä vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa 14 alkoholin kulutukseen ja alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin liittyvään väittämään (ks. liite 1). Vastaajalta kysyttiin, onko hän niiden kanssa samaa vai eri mieltä. Väittämistä 12 oli samoja kuin edellisenä vuonna ja kaksi oli uusia. Vastaajilta tiedusteltiin aiempaan tapaan alkoholinkulutukseen liittyen mielipiteitä alkoholin kulutuksen määrästä, humalajuomisesta ja siitä, miten alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi jatkossa suhtautua. Vastaajilta tiedusteltiin myös, onko humalaisten ihmisten käytös vähentänyt turvallisuudentunnetta. Alkoholipoliittisiin toimenpiteisiin liittyen vastaajilta tiedusteltiin mielipiteitä alkoholiveron nostamisesta, keskioluen prosenttimäärän laskemisesta sekä ratti- ja ruorijuopumuksen promillerajojen laskemisesta. Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin mielipiteitä alkoholin mielikuvamainonnasta, alkoholiteollisuuden osallistumisesta sponsorointiin ja mainontaan urheilutapahtumissa, alkoholiteollisuuden osallistumisesta alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun ja alkoholiteollisuuden tuottamista oppimateriaaleista. Uusina teemoina vastaajilta tiedusteltiin neljään aamuyöllä aukiolevien ravintoloiden aiemmasta sulkemisesta ja keskioluen myymisestä vain Alkon myymälöissä.

3 3 Tulokset Tässä luvussa esitellään Suomalaisten alkoholiasenteet -selvityksen tuloksia. Tuloksia tarkastellaan suorina jakaumina sekä sukupuolittain, ikäryhmittäin ja alueittain. Taustamuuttujien mukaisista tarkasteluista on raportoitu vain tilastollisesti merkitsevät tulokset (p ≤ .05). Tuoreita tuloksia on verrattu aiempien vuosien tuloksiin niistä kysymyksistä, joista on aiempien kyselyjen vertailutietoa. Joidenkin kysymysten muotoilu on vuosina 2006 ja 2008 ollut hieman erilainen. Tämä on tuotu esille kuvioiden yhteydessä. Kysymysten erilainen muotoilu saattaa vaikuttaa vastausten jakaumaan ja osuuksien vertailukelpoisuuteen eri vuosien välillä, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa.

3.1 Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä että Suomessa käytetään liikaa alkoholia sekä suhtaudutaan liian vapaasti humalajuomiseen ja alkoholin myymiseen päihtyneelle Suomalaisista 71 prosenttia on sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia. Erityisesti naiset (81 %) ovat tätä mieltä. Miehistä melko paljon harvempi, mutta kuitenkin selkeä enemmistö (61 %) on sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia. 60 vuotta täyttäneistä (78 %) keskimääräistä hieman useamman mielestä alkoholia käytetään liikaa. Harvimmin tätä mieltä ovat 15–29-vuotiaat (62 %). Länsi-Suomessa asuvista (77 %) keskimääräistä hieman useampi ja Uudellamaalla hieman harvempi (67 %) kokee, että alkoholia käytetään liikaa. Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on pysynyt samansuuntaisena viime vuosina, vaikkakin hieman lieventynyt edellisestä kyselyvuodesta. Vuonna 2010 suomalaisista 77 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia. Vuonna 2008 tätä mieltä oli 69 prosenttia ja vuonna 2006 66 prosenttia.

2012

2010

2008

2006 0%

20%

40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 1. Käytetäänkö Suomessa liikaa alkoholia1? (% vastanneista)

Suomalaisista 66 prosentin mielestä humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. Myös tähän kysymykseen erityisesti naiset (74 %) vastasivat myöntävästi ja miehistä (58 %) vastaavasti hieman harvempi oli sitä mieltä, että humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. Myös erityisesti 60 vuotta täyttäneiden (74 %) mielestä humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. Jonkun verran harvemmin näin ajattelevat 15–29-vuotiaat (58 %) suomalaiset. Edellisiin kyselyvuosiin verrattuna entistä hieman harvempi suomalainen kokee, että Suomessa suhtaudutaan liian vapaasti humalajuomiseen. 72 prosenttia näki asian olevan näin vuonna 2010. 70 prosenttia vuonna 2008 ja 67 prosenttia vuonna 2006 oli sitä mieltä, että humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. 66

2012

2010

2008 2006

67 0%

20%

22 27

3 40% kyllä

60% ei osaa sanoa

30 80%

100%

Kuvio 2. Suhtaudutaanko Suomessa liian vapaasti humalajuomiseen2? (% vastanneista)

Suomalaisista 73 prosenttia on sitä mieltä, että alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi ravintoloissa ja kaupoissa suhtautua nykyistä tiukemmin. Tämänkin kysymyksen kohdalla naisten mielipiteet ovat miesten mielipiteitä tiukempia. Naisista 81 prosenttia ja miehistä 65 prosenttia on sitä mieltä, että alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi suhtautua nykyistä tiukemmin. Myös iän mukaiset erot ovat samansuuntaisia kuin alkoholinkäytön ja humalajuomisen suhteen. Erityisesti 60 vuotta täyttäneet (80 %) ovat sitä mieltä, että alkoholin myymiseen päihtyneelle Vuonna 2006 ja 2008 kysyttiin: Onko alkoholin kulutustaso Suomessa ongelma? Vuosina 2006 ja 2008 kysyttiin: Tulisiko yleisen asenteen tiukentua alkoholin juomista ja humalakäyttäytymistä kohtaan?

tulisi suhtautua nykyistä tiukemmin. Jonkun verran harvempi 15–29-vuotiaista (66 %) oli tätä mieltä. Edelliseen kyselyvuoteen verrattuna asenteet myös alkoholin myymisestä päihtyneelle ovat hieman lieventyneet. Vuonna 2010 78 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi ravintoloissa ja kaupoissa suhtautua nykyistä tiukemmin. 73

2012

2010 0%

20%

40% kyllä

23 4

60%

80%

ei osaa sanoa

18 100%

Kuvio 3. Tulisiko alkoholin myyntiin päihtyneelle suhtautua ravintoloissa ja kaupoissa nykyistä tiukemmin? (% vastanneista)

3.2 Kolmasosa suomalaisista kokee humalaisten ihmisten käytöksen vähentävän turvallisuuden tunnettaan Suomalaisista noin kolmasosan (30 %) turvallisuuden tunnetta on vähentänyt humalaisten ihmisten käytös jossakin tilanteessa edellisen 12 kuukauden aikana. Erityisesti naiset (38 %) kokivat humalaisten ihmisten käytöksen vähentäneen heidän turvallisuudentunnettaan. Miehistä (22 %) harvempi koki näin. Lähes puolet (46 %) 15–29-vuotiaista koki humalaisten käytöksen vähentäneen turvallisuuden tunnettaan. 60 vuotta täyttäneistä näin koki vajaa viidennes (18 %). Edellisiin kyselyvuosiin verrattuna muutosta siinä, kuinka moni koki humalaisten ihmisten käytöksen turvallisuutta vähentäväksi, ei juuri ole tapahtunut. Sekä vuonna 2010 (28 %) että vuonna 2008 (30 %) noin kolmannes suomalaisista koki näin. 30

2012 2010

2008 0%

69 72

1 20%

69 40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 4. Onko humalaisten ihmisten käytös vähentänyt turvallisuudentunnettanne jossakin tilanteessa edellisten 12 kuukauden aikana3? (% vastanneista)

Vuonna 2008 kysyttiin: Onko muiden ihmisten alkoholinkäyttö vähentänyt turvallisuudentunnettanne jossakin tilanteessa edellisten 12 kuukauden aikana?

3.3 Alkoholiveron korotusta kannattaa yli kolmannes suomalaisista Suomalaisista yli kolmasosa (38 %) on sitä mieltä, että alkoholiveroa tulisi Suomessa nostaa alkoholihaittojen vähentämiseksi. Naiset (47 %) ovat miehiä (29 %) huomattavasti useammin veronkorotuksen kannalla. Keskimääräistä hieman useammin alkoholiveron korotuksen kannalla ovat myös 60 vuotta täyttäneet (44 %) ja harvimmin 15–29-vuotiaat (32 %) suomalaiset. Uudellamaalla (33 %) alkoholiveron korotusta kannatetaan muuta maata keskimääräistä hieman harvemmin. Alkoholiveron nostamista kannatetaan edellisvuosia hieman vähemmän. Vuonna 2010 alkoholiveron korotusta kannatti 43 prosenttia ja vuosina 2006 ja 2008 alkoholiveron korotusta kannattavien osuus oli 45 prosenttia.

2012

2010 2008

2006

45 0%

20%

58 4

4 40% kyllä

51 60%

ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 5. Pitäisikö alkoholiveroa Suomessa nostaa alkoholihaittojen vähentämiseksi4? (% vastanneista)

3.4 Lähes puolet suomalaisista kannattaa neljään aamuyöllä aukiolevien ravintoloiden aiempia sulkemisaikoja Suomalaisista 53 prosenttia ei näe tarvetta aamuneljään auki olevien ravintoloiden aiemmille sulkemisajoille päihdehaittojen vähentämiseksi. Kuitenkin lähes puolet (44 %) suomalaisista kannattaa nykyistä aikaisempia sulkemisaikoja. Naiset (50 %) kannattavat aikaisempia sulkemisaikoja miehiä (38 %) useammin. Aikaisempia sulkemisaikoja kannattavien osuus kasvaa tasaisesti nuorimmista vanhempiin ikäryhmiin. 60 vuotta täyttäneistä suomalaisista jopa 70 prosenttia ja 15–29-vuotiaista vain 16 prosenttia kannattaa aikaisempia sulkemisaikoja. Useimmin aikaisempia sulkemisaikoja vastustetaan Uudellamaalla (63 %) ja harvimmin Pohjois-Suomessa (45 %).

Vuonna 2006 ja 2008 kysyttiin: Pitäisikö alkoholiveroa Suomessa nostaa kasvaneiden alkoholihaittojen vähentämiseksi?

2012

44 0%

20%

40% kyllä

53 60%

80%

ei osaa sanoa

100%

Kuvio 6. Pitäisikö neljään aamuyöllä auki olevat ravintolat sulkea nykyistä aikaisemmin päihdehaittojen vähentämiseksi? (% vastanneista)

3.5 Keskioluen laimentamista kannattaa edelleen joka kuudes suomalainen Suurin osa (77 %) suomalaisista ei kannata keskioluen laimentamista. Kuitenkin kuudesosan (17 %) mielestä keskioluen prosenttimäärää tulisi laskea. Naiset (23 %) kannattavat miehiä (11 %) useammin keskioluen laimentamista. 60 vuotta täyttäneistä (30 %) suomalaisista huomattavasti useampi on laimentamisen kannalla ja 15–29-vuotiaista (6 %) huomattavasti harvempi kannattaa keskioluen laimentamista. Uudellamaalla (13 %) keskioluen laimentamista kannatetaan keskimääräistä hieman harvemmin. Vuonna 2010 lähes yhtä moni (19 %) kannatti keskioluen laimentamista kuin vuonna 2012. Vuoden 2008 kyselyssä asiaa tiedusteltiin hieman eri tavalla kysymällä mielipidettä vähittäismyyntiliikkeissä myytävien alkoholituotteiden prosenttimäärän laskemisesta. Tätä kannattavia oli hieman enemmän (25 %) kuin keskioluen laimentamista kannattavia vuosina 2012 ja 2010. 17

2012

2010

77 7

2008 0%

73 3

20%

71 40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 7. Tulisiko keskioluen prosenttimäärää laskea?5 (% vastanneista)

Vuonna 2008 kysyttiin: Tulisiko vähittäisliikkeissä myytävien alkoholituotteiden prosenttimäärää laskea?

3.6 Pieni osa suomalaisista kannattaa keskioluen myynnin rajoittamista Alkon myymälöihin Suurin osa (83 %) suomalaisista ei rajoittaisi keskioluen myymistä vain Alkon myymälöihin. Kuitenkin 15 prosenttia suomalaisista katsoo, että keskioluen myynti tulisi sallia vain Alkon myymälöissä. Naiset (22 %) kannattavat miehiä (8 %) useammin keskioluen myynnin rajoittamista vain Alkon myymälöihin. Useimmin keskioluen myyntiä rajoittaisivat 60 vuotta täyttäneet (25 %) ja harvimmin 15–29-vuotiaat (8 %) sekä 30–39-vuotiaat (10 %) suomalaiset. Useimmin keskioluen myynnin rajoittamista Alkon myymälöihin vastustetaan Uudellamaalla (87 %) ja harvimmin Länsi-Suomessa (79 %).

2012 0%

83 20%

40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 8. Pitäisikö keskioluen myynti sallia vain Alkon myymälöissä? (% vastanneista)

3.7 Alkoholin mielikuvamainonnan sekä urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä kannattaa puolet suomalaisista Alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä ja ainoastaan hinta- ja tuotetietojen esittelyn sallimista kannattaa noin puolet (53 %) suomalaisista. Naiset (62 %) ovat miehiä (45 %) useammin mielikuvamainonnan kieltämisen kannalla. Alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä kannattavat keskimääräistä huomattavasti useammin 60 vuotta täyttäneet (69 %) ja huomattavasti harvemmin 15–29-vuotiaat (36 %) suomalaiset. Uudellamaalla (45 %) alkoholin mielikuvamainonnan kieltoa kannatetaan keskimääräistä hieman harvemmin. Alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä kannattavien osuudessa on tapahtunut hienoista laskua vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2010 sitä kannatti 58 prosenttia, vuonna 2008 59 prosenttia ja vuonna 2006 62 prosenttia suomalaisista. Urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä kannattaa noin puolet (52 %) suomalaisista. Naiset (65 %) ovat huomattavasti miehiä (39 %) useammin urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan sponsoroinnin ja mainonnan kieltämisen kannalla. Kieltoa kannattavat huomattavasti useammin 60 vuotta täyttäneet (74 %) ja harvemmin 15–29-vuotiaat (30 %) suomalaiset. Länsi-Suomessa (59 %) kannatetaan koko

2012

2010

2008

2006 0%

20%

4 40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 9. Pitäisikö alkoholin mielikuvamainonta kieltää ja sallia ainoastaan hinta- ja tuotetietojen esittely? (% vastanneista)

Suomea hieman useammin alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä urheilutapahtumien yhteydessä. Uudellamaalla (42 %) sitä kannatetaan hieman harvemmin. Urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä kannatetaan aiempaa hieman harvemmin. Vuonna 2010 kieltämistä kannatti 59 prosenttia, vuonna 2008 62 prosenttia ja vuonna 2006 59 prosenttia.

2012

3 59

2010

45 2

2008

2006 0%

20%

39 36

3 40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 10. Tulisiko alkoholiteollisuuden sponsorointi ja mainonta urheilutapahtumien yhteydessä kieltää? (% vastanneista)

3.8 Rajoitukset alkoholiteollisuuden osallistumiseen oppimateriaalien tuottamiseen kouluun sekä alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun saavat kannatusta Noin kahden viidesosan (39 %) mielestä alkoholiteollisuuden osallistumisessa oppimateriaalien tuottamiseen kouluihin on jokin ongelma. Noin puolet (52 %) suomalaisista pitää sopivana, että alkoholiteollisuus tuottaa oppimateriaaleja kouluun. Noin joka kymmenennen (9 %) suomalaisen on vaikea ottaa kantaa kysymykseen. Miehet (56 %) hyväksyvät naisia (49 %) hieman useammin alkoholiteollisuuden osallistumisen oppimateriaalien tuottamiseen. Useimmin alkoholiteollisuuden tuottamat oppimateriaalit hyväksyvät 50–59-vuotiaat (59 %) ja harvimmin 60 vuotta täyttäneet (47 %). Alkoholiteollisuuden tuottamien oppimateriaalien hyväksyvien osuudessa ei juuri ole tapahtunut muutosta vuoden 2010 tuloksiin verrattuna. 2012

2010 0%

20%

39 9

40%

60%

kyllä

ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 11. Onko mielestänne sopivaa, että alkoholiteollisuus tuottaa oppimateriaaleja kouluun? (% vastanneista)

Puolet suomalaisista (50 %) on sitä mieltä, että alkoholiteollisuuden ei ole sopivaa osallistua alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun. Suomalaisista 41 prosentin mielestä on sopivaa, että alkoholiteollisuus osallistuu alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun. Noin joka kymmenes (9 %) vastaaja ei osaa ottaa kantaa kysymykseen. Alkoholiteollisuuden osallistumista alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun vastustavien osuus on pysynyt samana verrattuna vuosiin 2010 ja 2008. Aiheeseen myönteisesti suhtautuvien sekä kannastaan epävarmojen osuudet ovat lähes samoja vuosien 2010 ja 2008 tulosten kanssa. 41

2012

2010

2008 0%

20%

7 40% kyllä

50 60%

ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 12. Onko mielestänne sopivaa, että alkoholiteollisuus osallistuu alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun? (% vastanneista)

3.9 Suurin osa suomalaisista kannattaa ratti- ja ruorijuopumuksen promillerajojen laskemista Rattijuopumuksen promillerajan laskemista 0,2 promilleen kannattaa noin kaksi kolmannesta (67 %) suomalaisista. Naiset (77 %) ovat miehiä (56 %) selvästi useammin rattijuopumuksen promillerajan laskemisen kannalla. Myös 60 vuotta täyttäneet (72 %) kannattavat muita ikäryhmiä hieman useammin rattijuopumuksen promillerajan laskemista. Uudellamaalla (60 %) rattijuopumuksen rajan laskemista kannatetaan keskimääräistä hieman harvemmin. Rattijuopumuksen nykyistä matalamman promillerajan kannattaminen on pysynyt lähes ennallaan. Vuonna 2010 sitä kannatti 69 prosenttia, vuonna 2008 67 prosenttia ja vuonna 2006 60 prosenttia suomalaisista.

20%

2006

2008

2010

2012

40% kyllä

60% ei osaa sanoa

80%

100%

Kuvio 13. Tulisiko rattijuopumuksen rajaa Suomessa laskea 0,2 promilleen, kuten Ruotsissa ja Norjassa? (% vastanneista)

Ruorijuopumuksen promillerajan laskemista 0,5 promilleen kannattaa kolme neljästä (75 %) suomalaisesta. Naiset (81 %) ovat miehiä (68 %) useammin myös ruorijuopumuksen promillerajan laskemisen kannalla. 30–39-vuotiaat (82 %) kannattavat ruorijuopumuksen promillerajan laskemista useimmin ja 15–29-vuotiaat (67 %) harvimmin. Myös ruorijuopumuksen promillerajan laskemisen kannattaminen on pysynyt edelliseen tarkasteluun verrattuna lähes ennallaan. Vuonna 2010 sitä kannatti 77 prosenttia suomalaisista.

2012

2010 0%

20%

40% kyllä

2 60% ei osaa sanoa

80%

21 100%

Kuvio 14. Tulisiko ruorijuopumuksen rajaa Suomessa laskea 0,5 promilleen? (% vastanneista)

4 Yhteenveto tuloksista Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvityksen perusteella suomalaisten henkilökohtaiset asenteet alkoholinkäyttöä kohtaan ovat melko yhdenmukaisia. Suurin osa suomalaisista on edelleen sitä mieltä, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia ja suhtaudutaan liian vapaasti humalajuomiseen. Suurin osa suomalaisista on myös sitä mieltä, että alkoholin myyntiin ja anniskeluun päihtyneelle tulisi suhtautua nykyistä tiukemmin. Tulos voi tarkoittaa sitä, että suomalaisten havaintojen mukaan alkoholia myydään usein päihtyneelle, vaikka se on laissa kielletty. Tiukat asenteet alkoholinkäyttöä, humalajuomista ja alkoholin myymistä päihtyneelle kohtaan korostuvat erityisesti vanhimmassa ikäryhmässä. Nuorimmassa ikäryhmässä asenteet olivat sallivampia. Naisten asenteet ovat miesten asenteita tiukempia sen suhteen, että Suomessa käytetään liikaa alkoholia ja että humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. Naiset ovat miehiä useammin myös sitä mieltä, että alkoholin anniskeluun ja myyntiin päihtyneelle tulisi suhtautua nykyistä tiukemmin. Kolmasosa suomalaisista kokee humalaisten ihmisten käytöksen vähentäneen turvallisuudentunnettaan. Turvattomuutta humalaisten ihmisten käytöksen takia ovat kokeneet erityisesti nuoremmat vastaajat. Tulosta selittää todennäköisesti se, että nuoret suomalaiset liikkuvat enemmän sellaisissa ympäristöissä sellaiseen vuorokaudenaikaan, jolloin päihtyneitä on paljon liikkeellä. Naiset kokevat miehiä useammin humalaisten ihmisten vähentävän turvallisuudentunnettaan. Eri alkoholipoliittisten toimenpiteiden kannatus vaihtelee. Alkoholiveron korotusta kannattaa yli kolmasosa suomalaisista. Veron korotuksen kannalla ovat hieman useammin vanhimmat vastaajat ja hieman harvemmin nuoret vastaajat. Miehet kannattavat naisia harvemmin alkoholiveron korottamista. Aamuneljään asti aukiolevien ravintoloiden aiempia sulkemisaikoja kannattaa lähes puolet suomalaisista. Aiempien sulkemisaikojen kannatus on odotetusti selkeästi yhteydessä vastaajan ikään. Nuorimmat suomalaiset eivät näe läheskään niin usein tarvetta aiemmille sulkemisajoille kuin vanhimmat vastaajat. Tulos liittyy todennäköisesti siihen, että nuorten joukossa on tottumusten vuoksi kysyntää aamuneljään asti aukiolevien ravintoloiden palveluille huomattavasti useammin kuin vanhempien suomalaisten joukossa. Miehet kannattavat naisia harvemmin aamuyöllä aukiolevien ravintoloiden aiempia sulkemisaikoja.

4 Kysytyistä alkoholipoliittisista toimista vähiten kannatusta saavat keskioluen laimentaminen ja sen myynnin rajoittaminen vain Alkon myymälöihin. Keskioluen laimentamista kannattaa kuudesosa suomalaisista ja sen myynnin rajoittamista Alkon myymälöihin 15 prosenttia suomalaisista. Sekä keskioluen laimentamista että sen myynnin rajoittamista Alkon myymälöihin kannatetaan useimmin vanhempien vastaajien ja harvimmin nuorimpien vastaajien joukossa. Miehet kannattavat naisia harvemmin keskioluen laimentamista ja sen myynnin rajoittamista vain Alkon myymälöihin. Alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä ja urheilutapahtumien yhteydessä tapahtuvan alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä kannattaa noin puolet suomalaisista. Useimmin alkoholin mainontakieltoja kannattavat vanhimmat vastaajat ja harvimmin nuoret vastaajat. Miehet ovat naisia harvemmin alkoholin mielikuvamainonnan ja urheilutapahtumissa tapahtuvan alkoholimainonnan ja sponsoroinnin kieltämisen kannalla. Kaksi viidesosaa suomalaisista on sitä mieltä, että alkoholiteollisuuden ei ole sopivaa osallistua oppimateriaalien tuottamisen kouluihin. Hieman useampi suomalaisista, noin puolet, on sitä mieltä, että alkoholiteollisuuden ei ole sopivaa osallistua alkoholipoliittisten lakien valmisteluun. Muihin kysymyksiin verrattuna melko monen, noin kymmenesosan suomalaisista, oli vaikea ottaa kantaa kysymyksiin. Suurin osa suomalaisista kannattaa nykyistä alempia ratti- ja ruorijuopumuksen promillerajoja. Miehet kannattavat naisia harvemmin ratti- ja ruorijuopumusten promillerajojen laskemista. Kokonaisuutena voidaan todeta, että suomalaisten suhtautuminen alkoholinkäyttöön on edelleen tiukkaa ja tiukka alkoholipolitiikka saa kannatusta, vaikka asenteet alkoholinkäyttöön ovatkin kokonaisuutena muuttuneet hieman sallivammiksi. Vaikka ero edelliseen, vuoden 2010 tarkasteluun, ei ole suuri, on havaittavissa käänne verrattuna vuosien 2006–2010 kiristyneiden alkoholiasenteiden trendissä. Kuitenkin edelleen yhtä moni kuin edellisessä tarkastelussa kokee päihtyneiden vähentävän turvallisuuden tunnettaan. Kysyttyjen alkoholipoliittisten toimenpiteiden kannatus on pysynyt jokseenkin samalla tasolla tai hieman vähentynyt vuodesta 2010. Myös alkoholiteollisuuden osallistumisesta alkoholipolitiikkaan ja oppimateriaalien tuottamiseen kouluihin suomalaiset ovat samoilla linjoilla kuin vuonna 2010.

5 Johtopäätökset Henkilökohtaisia alkoholiasenteita koskevien tulosten perusteella suomalaiset näyttävät kokevan, että alkoholin kulutustaso on Suomessa liian korkea ja että humalajuomisesta tulisi siirtyä kohtuullisempaan alkoholinkäyttöön. Osittain näistä asenteista johtuen suurin osa tässä tarkastelluista alkoholipoliittisista toimenpiteistä saa edelleen suomalaisista suurimman osan kannatuksen. Henkilökohtaisten asenteiden ja alkoholipoliittisten näkemysten hienoinen lieventyminen verrattuna vuosien 2006–2010 välillä tiukentuneisiin mielipiteisiin voivat olla seurausta jo tehdyistä alkoholipoliittisista toimista kuten vuosien 2008 ja 2009 veronkorotuksista ja saatavuuden ja mainonnan rajoituksista. Näiden toimien, erityisesti veronkorotusten, seurauksena välittömät alkoholihaitat eivät ole enää kasvussa. Lisäksi lienee niin, että kansalaiset ovat tottuneet ja turtuneet korkeampaan haittatasoon. Yleisesti ottaen suomalaisten alkoholiasenteet ovat edelleen kuitenkin varsin tiukat. Alkoholiveroale toteutettiin vuonna 2004, jolloin alkoholin verotusta kevennettiin keskimäärin 33 %. Seurauksena oli kasvu alkoholin kulutuksessa ja haitoissa. Veron kiristyksistä vuosina 2008 ja 2009 huolimatta verotus on edelleenkin keveämpää ja kulutus suurempaa kuin vuonna 2004. On muistettava, että alkoholiverotus on euromääräistä ja kevenee, ellei siihen tehdä korotuksia vähintään ostovoiman kasvun tahdissa. Ostovoima kasvoi viime vuosikymmenen lopulla huomattavan nopeasti. Alkoholin kokonaiskulutus on edelleen suurta, 10 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti. Kulutus on nelinkertaistunut reilussa neljässä vuosikymmenessä. Korkea kulutustaso ennustaa kasvavaa hoitotarvetta ja kasvavia kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle myös tulevaisuudessa, sillä monet alkoholista johtuvat haitat ja sairaudet vaativat pitkän ajan kehittyäkseen. Alkoholia käyttää yli 90 % aikuisista. Suurkuluttajia heistä on 5–10 %. Herkästi ajatellaan, että vain suurkulutuksella on yhteys alkoholihaittoihin, mutta erilaisia haittoja, kuten tapaturmia sattuu paljon myös omasta mielestään kohtuudella alkoholia käyttäville, töissä käyville ihmisille. Terveydenhuollon kustannuksien näkökulmasta tämä väestöryhmä on suuri kustannusten aiheuttaja suuren lukumääränsä takia. Alkoholin kulutusta vähentävät interventiot on siis suunnattava koko väestölle.

5 Alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan liittyvää tutkimusta on runsaasti. Erilaisten alkoholihaittojen määrä seuraa läheisesti alkoholin kokonaiskulutuksen muutoksia. Jos alkoholinkäytöstä aiheutuvia haittoja halutaan vähentää, kokonaiskulutusta tulee vähentää. Tutkimuksen mukaan tehokkaimpia, ja yhteiskunnalle kokonais edullisia, alkoholipoliittisia keinoja ovat hinnan ja saatavuuden säätely sekä erityisesti nuorten suhteen mainonnan rajoitukset. Keskeistä alkoholinkulutusta ja alkoholihaittoja vähentämään pyrkivälle alkoholipolitiikalle on kaikkien näiden vaikuttaviksi todettujen keinojen käyttäminen yhdessä. Tämän julkaisun tulosten valossa voidaan päätellä, että hallituksen viime vuosina tekemät alkoholipoliittiset päätökset saavat tukea valtaosalta suomalaisia. Kulutus- ja haittatasoa pidetään kuitenkin edelleen liian korkeana ja toive niiden rajoittamisesta alkoholipolitiikkaa tiukentamalla saa laajaa kannatusta.

L ä h teet Alkoholilaki 8.12.1994/1143. Suomen laki. Viitattu 16.5.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941143 Babor, Thomas 2010. Alcohol: No Ordinar Commodity – a summary of the second edition. Addiction 105, 769–779. Eduskunnan lakivaliokunnan mietintö 4/2012 vp. Viitattu 4.9.2012. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/lavm_4_2012_p.shtml Härkönen, Janne & Österberg, Esa 2010. Miten alkoholiin on suhtauduttu ennen ja nyt? Teoksessa: Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.). Suomi Juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Impinen, Antti 2009. Päihteet ja tapaturmat. Teoksessa: Tiirikainen, Kati (toim.). Tapaturmat Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Järvinen, Anna & Varamäki, Ritva 2011. Nuorten näkemyksiä alkoholimainonnasta. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 5/2011. Terveyden edistämisen keskus ry, Helsinki. Järvinen, Anna & Varamäki, Ritva 2010. Suomalaisten alkoholiasenteet 2010. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 5/2010. Terveyden edistämisen keskus ry, Helsinki. Karlsson, Thomas 2001. Alkoholiveron muutokset. Päihdelinkki. Viitattu 25.5.2012. http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/283-alkoholiverotuksen-muutokset Karlsson, Thomas & Österberg, Esa 2008. Mitä tilastot kertovat suomalaisten alkoholinkäytöstä? Teoksessa: Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.). Suomi Juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Laari, Liisa & Opari, Päivi & Varamäki, Ritva 2008. Suomalaisten alkoholiasenteet. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 3/2008. Terveyden edistämisen keskus ry, Helsinki. Mustonen, Heli & Österberg, Esa 2010. Missä juodaan? Alkoholinkäyttö koti- ja anniskeluympäristössä. Teoksessa: Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.). Suomi Juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Mustonen, Heli & Metso, Leena & Mäkelä, Pia 2010. Milloin suomalaiset juovat? Teoksessa: Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.). Suomi Juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Mäkelä, Pia & Vesalainen, Mari 2012. Eriarvoisuus – Elintavat – Alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.5.2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/ eriarvoisuus/elintavat/alkoholi Peltovuoma, Sami & Varamäki, Ritva & Koponen, Jaana 2006. Suomalaisten alkoholiasenteet. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 8/2006. Terveyden edistämisen keskus ry, Helsinki. Poliisin tulostietojärjestelmä (POLSTAT ) 2012. Rattijuopumukset Suomessa 2011. Viitattu 30.5.2012. http://www.liikenneraittius.fi/tilastotietoa/Rattijuopumukset_S11.pdf Rikoslaki 19.12.1889/39. Suomen laki. Viitattu 16.5.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1889/18890039001 Roine, Mira 2009. Joka neljäs suomalainen kokee lapsuudenkodissaan käytetyn liikaa päihteitä. Tiimi 6/2009. A-Klinikkasäätiö.

Rossow, Ingeborg & Norström, Thor 2012. The impact of small changes in bar closing hours on violence. The Norwegian experience from 18 cities. Addiction 107(3):530-7. Science Group of the European Alcohol and Health Forum 2009. Does marketing communication impact on the volume and patterns of consumption of alcoholic beverages, especially by young people? – a review of longitudinal studies. Scientific Opinion of the Science Group of the European Alcohol and Health Forum. Viitattu 30.5.2012. http://ec.europa.eu/health/ph_determinants/life_style/alcohol/Forum/ docs/science_o01_en.pdf. Soikkeli, Markku 2010a. Mitä tutkimusnäyttö kertoo alkoholimainonnan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Yhteiskuntapolitiikka 75:5. Soikkeli, Markku 2010b. Tutkimusnäyttö alkoholimainonnan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Teoksessa: Sosiaali- ja terveysministeriö. Alkoholimainonnan rajoituksia selvittävän työryhmän muistio, liite 4. Viitattu 30.5.2012. http://www.stm.fi/c/ document_library/get_file?folderId=39502&name=DLFE-11709.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) 2004. Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. Yhteenveto kirjasta Alcohol: no ordinar commodity. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 6/2004. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) 2012. Lainsäädäntöhankkeet – Sosiaali- ja terveydenhuolto – Alkoholimainonnan rajoittaminen. Viitattu 28.5.2012. http://www.stm.fi/vireilla/lainsaadantohankkeet/sosiaali_ja_terveydenhuolto/ alkoholimainonnan_rajoittaminen Suomen virallinen tilasto (SVT) 2008. Kuolemansyyt. Tilastokeskus, Helsinki. Viitattu 16.5.2012. http://www.stat.fi/til/ksyyt/2008/ksyyt_2008_2009-12-18_tie_001.html. Suomen poliisi 2011. Vuoden 2011 rattijuopumustutkimuksen tulokset parhaat 33 vuoteen. Tiedote 8.11.2011. Viitattu 22.5.2012. http://www.poliisi.fi/poliisi/lp/home.nsf/PFBD /714ED3AF4BF57C36C2257942002BB684 Suomen virallinen tilasto (SVT) 2010. Kuolemansyyt – Alkoholiperäiset kuolemansyyt 1969–2010 Tilastokeskus , Helsinki. Viitattu 21.5.2012. http://www.stat.fi/til/ ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_004_fi.html. Tiirikainen, Kati & Impinen, Antti 2009. Myrkytykset. Teoksessa: Tiirikainen, Kati (toim.). Tapaturmat Suomessa. Takala, Janne & Ilva, Minna 2011. Nuoret toivovat aikuisilta kohtuullista juomatapaa. Tiimi 4/2011. A-Klinikkasäätiö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2008. Alkoholi, huumeet ja muut päihteet. Viitattu 16.5.2012. http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/alkoholi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2012a. Alkoholijuomien kulutus vuonna 2011. Viitattu 21.5.2012. http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2012/paihde/ Kulutusennakko2011.pdf Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2012b. Päihdetilastollinen vuosikirja 2011 – Alkoholi ja huumeet. Viitattu 25.5.2012. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/0f25bf0aad0c-4294-9e44-5ac2cf5fe544 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2012c. Vastuullisella alkoholipolitiikalla on väestön vahva tuki. Viitattu 16.5.2012. http://www.thl.fi/doc/fi/28947 Valtiovarainministeriön tiedote 5.10.2011. Veroratkaisut 2012 talousarvioesityksessä. Viitattu 11.9.2012. http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi. jsp?oid=339087

L i i te 1

Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 Kyselylomake Seuraavassa on joitakin alkoholiin ja sen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Vastatkaa vain kyllä tai ei seuraaviin kysymyksiin. (Vastausvaihtoehdot kyllä, ei ja en osaa sanoa) 1. Käytetäänkö Suomessa liikaa alkoholia? 2. Suhtaudutaanko Suomessa liian vapaasti humalajuomiseen? 3. Pitäisikö alkoholiveroa Suomessa nostaa alkoholihaittojen vähentämiseksi? 4. Tulisiko alkoholin myyntiin päihtyneelle suhtautua ravintoloissa ja kaupoissa nykyistä tiukemmin? 5. Tulisiko keskioluen prosenttimäärää laskea? 6. Tulisiko rattijuopumuksen rajaa Suomessa laskea 0,2 promilleen, kuten Ruotsissa ja Norjassa? 7. Tulisiko ruorijuopumuksen rajaa Suomessa laskea 0,5 promilleen? 8. Pitäisikö alkoholin mielikuvamainonta kieltää ja sallia ainoastaan hinta- ja tuotetietojen esittely? 9. Tulisiko alkoholiteollisuuden sponsorointi ja mainonta urheilutapahtumien yhteydessä kieltää? 10. Onko mielestänne sopivaa, että alkoholiteollisuus osallistuu alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun? 11. Onko mielestänne sopivaa, että alkoholiteollisuus tuottaa oppimateriaaleja kouluun? 12. Pitäisikö neljään aamuyöllä auki olevat ravintolat sulkea nykyistä aikaisemmin päihdehaittojen vähentämiseksi? 13. Pitäisikö keskioluen myynti sallia vain Alkon myymälöissä? 14. Onko humalaisten ihmisten käytös vähentänyt turvallisuudentunnettanne jossakin tilanteessa edellisten 12 kuukauden aikana?

2012 Suomalaisten alkoholiasenteet 2012

Suomalaisten alkoholiasenteet

9 789526 628028

ISBN 978-952-6628-02-8 • ISSN 1455-5964 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry www.soste.fi

Ajankohtaiskatsaus siihen, mitä suomalaiset ajattelevat alkoholin käytöstä ja alkoholipoliittisista toimenpiteistä