Kotkansiipi 2/2017 by Turun Sinikotkat

2 | 2017

Suomi 100 - TSK 80 PurjehduskesĂ¤ Paluu Korsholmaan PT-kisojen kuningas

Kotkansiipi 2|2017 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2017 59. vuosikerta 117. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2016 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Eero Ilvessalo Toimituskunta: Aleksi Alho Timo-Ilkka Toivola TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta. ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Oskari Huiskala SISÄKANNEN KUVA Jenny Kostiainen

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 5 Lippukunnanjohtaja 6 Sextantin johtaja Huippujutut 8 Skagen 10 Tukkirekkaa rakentamassa 12 Paluu Korsholmaan Menneet tapahtumat 16 Purjehduskesä 2017 18 Tall Ships Races, race 2 20 Paluupurjehdus Klaipeda-Turku 22 Kesä Theialla 26 Mailitilastot 28 Kesäleiri Skagen I 30 Partiomatkalla Islannissa Sudenpennut 34 Sade ei sudaria pysäytä 35 Puuhanurkka Venekunnat 36 Elämys 2017 Lopuksi... 38 Höyheniä 39 Kotkansiipipoika 3

Pääkirjoitukset

Suomi 100 – TSK 80 Tämä vuosi on merkittävä. Valtio nimeltä Suomi täyttää pyöreät sata ja lippukuntamme Turun Sinikotkat kahdeksankymmentä vuotta. Voitaneen todeta, että aihetta juhlaan on!

muihin kutkuttaviin aiheisiin. Enemmänkin tasavuosia nimittäin on käsillä – eräs merkittävä partiotaitokisaaja on vastikään saavuttanut 30 vuotta partiotaitokisoja!

ehtinyt kahdeksassakymmenessä vuodessa tapahtua, mutta tästä huolimatta Unto Mätön jalanjäljissä kulkee jokainen sinikotka vielä tänäkin päivänä.

Sinikotkille vuosi 2017 oli mitä juhlavin. Kesään mahtui mm. Tall Ships Race -kisaosuuden Turku-Klaipeda voitto (onnittelut miehistölle!) sekä juhlakesäleiri Skagen I uudessa saaristotukikohdassamme.

Lehden ilmestyessä itsenäisyyspäivän myyjäisissä ilmassa lienee mittavaa hulinaa ja suurta juhlan tuntua. Suomi 100 -juhlistukset vievät mielen väistämättä itsenäisyyden lähteille, pohtimaan valtiomme syntyhetkiä. Samalla voimme pohtia, minkälaista on ollut perustaa partiolippukunta 20-vuotiaaseen Suomeen. Paljon on

Rauhallista ja riemullista itsenäisyyspäivää jokaiselle!

Tämä lehti keskittyy paitsi kahteen edellä mainittuun tapaukseen, myös

Eero Ilvessalo Kotkansiiven päätoimittaja

JOULU TULEE – vaan tuleeko pukki?

Tilaamalla reippaan ja raittiin joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten – ja mikä ettei aikuistenkin – jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat helpoimmin osoitteesta: http://joulupukki.sinikotkat.fi

Uutena vuotena räjähtää! Hanki (ei se lumi) vuodenvaihteen ilotulitteet TSK:n rakettimyynnistä! Myyntipisteet ja myyntiajat ilmoitetaan erikseen! Pysy kuulolla!

Lippukunnanjohtajan sana Vuosi 2017 on tulossa päätökseensä ja täytyy sanoa, että lippukuntamme kahdeksaskymmenes juhlavuosi on ollut upea helmi hienolla taipaleellamme. Vuotemme on ollut vauhdikas, paljon on tehty ja paljon on opittu. Ennen kaikkea kaikessa toiminnassamme on loistanut hieno yhdessä tekemisen kulttuuri. Olemme tarttuneet toimeen ja luoneet ohjelmaa ikimuistoiseen vuoteemme. Uskon kaikkien lippukuntalaistemme, sudenpennuista aina kokeneisiin pitkän linjan Sinikotkiin, saaneen vuodesta uutta virtaa ja intoa partiotoimintaan. Eräänä vuoden hienoimmista tapahtumista voi kiistatta pitää Skagen I – juhlakesäleiriä, joka pidettiin uudella ja upealla leirialueellamme kauniin saariston syleilyssä. Leirin viemisessä saaristoon oli omat haasteensa erityisesti logistiikan kannalta, ja suunnitteluvaiheessa mielessä kävi vääjäämättä epäilys siitä, olisiko loistavaa ajatusta sittenkään mahdollista toteuttaa. Sinikotkien tarmo ei kuitenkaan taaskaan pettänyt ja leiristä tuli upea elämys, sekä varmasti opettavainen kokemus niin järjestäjille kuin leiriläisillekin. Vaikka itse olin leirillä vain yhden päivän, huokui osallistujista piristävä yhteishenki, ja oli hyvin aistittavissa, kuinka hienoa työtä leirin järjestäjät olivat tehneet mahdollistaakseen koko partiotoiminnan ytimen, leirin, kaikille Sinikotkille.

Kesän hienot tapahtumat eivät rajoittuneet pelkästään kesäleiriimme, vaan kruununa juhlavuodellemme oli Tall Ships Races 2017 purjehdustapahtuma Itämerellä. Lippukunnallamme on perinne kisaan osallistumisesta, ja tälläkin kertaa mukaan lähteminen oli itsestäänselvyys. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Ainoa virallinen kisaosuutemme oli tällä kertaa Turku-Klaipeda, minkä lisäksi osallistuimme myös Cruise in Company osuuteen Kotkasta Turkuun. Niin kuin kaikki matkapurjehduksilla olleet hyvin tietävät ovat pitkät purjehdusosuudet suuri ponnistus koko miehistöltä, ja etenkin veneen päällystöltä. Kiitos siis tässä kohtaa kippareille ja försteille hienojen purjehdusten mahdollistamisesta upeassa kansainvälisessä tapahtumassa. Vaikka matkaan mahtui omat haasteensa, oli loppu sitäkin makeampi. Theia huipensi osallistumisensa tähän merten viimeisten kaunotarten kisaan liukumalla pullein purjein D-luokan voittoon kisaosuudella Turusta Klaipedaan! Tässä kohtaa on kiitettävä kaikkia mukana olleita miehistön jäseniä myös muista lippukunnista kuin Sinikotkista. Ensi vuonna edessä ovat uudet hienot haasteet ja mahdollisuudet, joista suurimpana ja upeimpana mainittakoon Marski, piirin talvimestaruuskisa. Marskissa kaikki Sinikotkat pääsevät puhaltamaan

yhteen hiileen ja näyttämään taitonsa myös kisojen järjestämisessä. Uskon, että talvimestaruuskisoista tulee erittäin hieno kokemus kaikille niihin osallistuville vartioille ympäri piirimme. Kaikkien työpanosta kisojen järjestämiseen kuitenkin tarvitaan, sillä tehtävää on paljon ja kisat odottavat aivan oven takan. Jos olet siis vielä vailla kisapestiä, on nyt aika tarttua tilaisuuteen ja ottaa yhteyttä kisajohtajaan! Päällimmäisenä tunteena vuotta 2017 taaksepäin katsoessa on kiitollisuus. On ollut upeaa toimia näin hienon joukon johtajana ja nähdä Sinikotkien ylittävän itsensä yhä uudestaan ja suuntaavan nousujohteisesti kohti hienoja tapahtumia ja upeita purjehduksia. Kiitos vielä kerran teille kaikille johtajille, jotka olette järjestäneet opettavaista viikkotoimintaa, elämyksekkäitä retkiä sekä häikäiseviä purjehduksia. Jatketaan samaa hyvää toimintaa ja suunnataan hienolla tarmolla vuoteen 2018.

Aino Nyrhinen Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja

Sextantin johtajan tervehdys Taas on hieno toiminnantäyteinen purjehduskausi takana ja vene on turvallisesti Pansion hallissa, jossa talven huoltotoimet suoritetaan. Purjehduskausi on ollut kokonaisuudessaan hyvin onnistunut. Kauden ehdoton kohokohta oli Tall Ships Race legin luokkavoitto, joka on tuonut näkyvyyttä jopa kansallisessa mediassa. Myös muut kesän matkapurjehdukset olivat menestyksekkäitä ja niillä eri ikäiset partiolaiset pääsivät kokemaan purjehduksen taikaa ja haastamaan itseään. Kesän aikana Theialle kertyi maileja 2850, mikä on huomattavan paljon. Näiden mailien aikana purjehtimaan on päässyt yli 250 partiolaista, pääosin sinikotkista, mutta myös alueen muista lippukunnista. Kuitenkin voisin nostaa tilastoista parivaljakon Aukusti Korhonen ja Matias Sandelin, joille maileja kummallekin on kertynyt kauden aikana reilut 2200. Tämä tarkoittaa, että molemmat ovat olleet mukana n. 80% Theian maileista. Arvostettava suoritus.

Talven aikana Theiaan ollaan tekemässä suurempia kunnostustöitä. Syksyllä koneen huollon yhteydessä selvisi, että kone vaatii isomman remontin, jota varten se täytyy irroittaa. Lisäksi tarkoituksena on korjata veneen vuotava kulkuluukku sellaiseksi, joka vihdoin pitäisi vettä. On myös suunniteltu navigointielektroniikan päivittämistä uusiin, mutta koneen vaatima yllättävä kuluerä saattaa siirtää näitä hankintoja hieman eteenpäin. Hommaa on siis talvella paljon, ja sextant tarvitsee kaikki mahdolliset voimavarat talkoisiin, jotta kunnostustyöt saadaan hoidettua viivästyttämättä ensi kauden laskua. Talven aikana tullaan järjestämään lukuisia lauantaitalkoita ja venekuntien talkooiltoja. Niistä infotaan erikseen joko sähköpostilla tai Facebookissa. Jos olet kiinnostunut osallistumaan talkoisiin voit myös pyytää, että sinut lisätään “Venehommailut” whatsapp chattiin, jossa tarkempaa keskustelua veneen kunnostuksesta käydään.

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia kippareita ja förstejä, jotka mahdollistivat upean purjehduskauden. Toivon, että purjehduksen olivat myös teille hienoja elämyksiä ja into päällystötehtäviin säilyy vielä seuraavillekin kausille. Kiitos.

Konsta Grönberg Meripartio-osasto Sextantin johtaja

SKAGEN

UUSI LEIRIALUE JA PURJEHDUSTUKIKOHTA SINIKOTKILLE KYLLÄ kiitos, haluan tukea Turun Sinikotkien uuden leirialueen rakentamista.

Haluan varata nimetyn laudan kesällä 2017 rakennetusta laiturista 60€ / kpl

Voit varata myös useampia lautoja, esim. lasten nimillä. Merkitse haluttu lautojen määrä sekä kuhunkin lautaan merkittävä nimi. Lautojen määrä

q q

Haluan varata nimetyn laiturin pollarin kesällä 2017 rakennetusta laiturista 250€ / kpl EI, en halua, että nimeäni julkaistaan. Haluan vain tukea Turun Sinikotkien partiotoimintaa.

Laskutustiedot Nimi: Osoite: Puhelin: Sähköposti: Päiväys ja allekirjoitus: Postita alla näkyvään osoitteeseen. Varauksen voit tehdä myös sähköisesti osoitteessa bit.ly/laiturikampanja Yritysten tukivaihtoehtoihin voit tutustua erillisestä esitteestä tai ottamalla yhteyttä Lauri Puustiseen.

Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry Skagen leirialueprojekti Multavierunkatu 2 20100 Turku

Internet: Sähköposti:

http://sinikotkat.fi lauri.puustinen@sinikotkat.fi

Lisätietoja:

Lauri Puustinen puh. 050 322 6609

Tue Skagenin leirialueen rakentamista! Varaamalla uuden laiturin nimetyn laudan on kaikilla nykyisillä ja entisillä sinikotkilla, partiolaisten perheillä ja muilla partiomielisillä mahdollisuus tukea uuden leirialueen rakentamista ja Sinikotkien partiotoimintaa.

toja on edelleen myymättä. Kaikki laudan ostaneet saavat ostostaan kunniakirjan ja lisäksi metallikilven omaan lautaansa. Jo laudan ostaneet saavat kunniakirjansa vielä ennen joulua ja kilvetkin ovat jo valmiina asennettaviksi.

Skagenin leirialue Keistiössä oli Sinikotkien 80-vuotisjuhlinnan keskiössä, kun yli 70 eri ikäistä sinikotkaa osallistui kesäkuussa Skagen 1 -kesäleirille. Leirin kruunasi upea juuri parahiksi valmistunut arkkulaituri, johon s/y Theian on hyvä kiinnittäytyä. Lisäksi leirialueelle valmistui kesän aikana lipputanko ja porakaivo. Tarvitsemme edelleen rahaa alueen kehittämiseen ja laiturin lau-

Yksityisille: Laiturin lauta omalla nimellä sekä kunniakirja 60€ Yrityksille: Laiturin lauta yrityksen nimellä 250€ +alv Poiju yrityksen nimellä 1000€ +alv Voit halutessasi varata myös useampia lautoja esim. lasten nimillä.

Varauksen voi tehdä sähköisesti osoitteessa: bit.ly/laiturikampanja Tai vaihtoehtoisesti tulostamalla ja täyttämällä linkin takaa löytyvän lomakkeen: bit.ly/laiturikampanjapaperi Lomakkeen palautus kololle "Skagen" laatikkoon tai postitse lomakkeesta löytyvään osoitteeseen. Kaikkiin yritysten tukimuotoihin sisältyy yrityksen maininta tukijoiden luettelossa yhdistyksen nettisivuilla sekä Kotkansiivessä. Lisätietoja yrityksille suunnatuista tukivaihtoehdoista saa Lauri Puustiselta: etunimi.sukunimi@sinikotkat.fi 050 322 6609

Huippujutut

Tukkirekkaa rakentamassa Minkälainen mies on Joni Holmroos? Kysymykseen ei voi vastata yksiselitteisesti, sillä Joni on paljon enemmän kuin kolmelle palstalle mahtuu sanoja. Joku

voisi todeta, että Joni on legenda. Mutta partio-Jonia pohdittaessa yksi ominaisuus nousee ylitse muiden: hänen vertaansa vailla oleva innostuksensa ja ammattitaitonsa partiotaitokisoja kohtaan. Tänä vuonna Jonille tuleekin täyteen 30

vuotta partiotaitokisoja. (Kiitos vinkistä Krisse!) Tämän johdosta Kotkansiipi sai kunnian vastaanottaa raportin toiselta armoitetulta kisakonkarilta, Ilpoisten Vuorenkävijöiden Juha Napulta. Kenties oheinen teksti onnistuu kuvaamaan Jonia jossakin määrin osuvasti ja paljastamaan joitakin hänen luonnettaan oleellisesti värittämiä piirteitään.

Kello on 02.30 sunnuntai-aamuyöllä. Istun keskellä Porin ravirataa ja rakennan virtapiiriä kuparilevyistä, nauloista ja raa´asta perunasta. Oikealla puolellani istuu Anna Henrikin Tapulitytöistä virkkaamassa riimuja tekemällemme Histamiinikeppihevoselle. Virkkuukoukut heiluvat Annan osaavissa käsissä nopeammin, kuin mitä vanhan miehen silmä ehtii seurata. Lopputulos hivelee silmää, se on täydellinen. Vastapäätäni istuu mies, joka hiusrajan korkeudesta päätellen lähestyy kovaa vauhtia keski-ikää. Saavuttuaan takaisin omalta yösuunnistusosuudeltaan mies on sen jälkeen viimeiset neljä tuntia istunut lähes hievahtamatta paikallaan ja rakentanut tukkirekkaa annetusta puupölkystä. Ulkopuolisen silmin rekka näyttää jo valmiilta. Siinä on

vetoauto, erillinen vetoautoon kiinnitettävä ja irroitettava perävaunu, liukkaasti pyörivät pyörät sekä tukikehikot tukkeja varten. Tämä ei kuitenkaan rekkaa rakentavalle miehelle riitä. Mies päättää, että rekkaan pitää vielä saada liikkuva tukkien nostolaite. Niinpä mies jatkaa aherrusta vielä tunnin ja rakentaa nostolaitteen. Rekkaa rakentava mies on Joni Holmroos ja menossa oleva kilpailu L-SP:n vuoden 2016 syysmestaruuskilpailut. Jonille ei riitä, että rakentelutuotos on hyvä. Sen pitää olla parempi kuin muilla kilpailuvartioilla. Tämä tukkirekan rakentaminen kuvaa hyvin Jonin tinkimätöntä, kokenutta ja ammattitaitoista asennetta PT-kilpailuihin.

keesta Kunstenniemestä, jossa Joni, silloin vielä nuorena pojankloppina, komenteli meitä kisailijoita rastilla ruotuun rastimiehen ominaisuudessa. Kisa-ammatilaisen elkeet on opittu jo nuorena. Joni Holmroos on PT-kisa-ammattilainen isolla A:lla. Viime syksyinen kisa oli toinen kerta, kun sain kunnian kisailla Jonin kanssa samassa kilpailuvartiossa. Ja se oli toinen kerta, kun voitimme yhdessä L-SP:n piirinmestaruuden. Ja miten sen tukkirekan kanssa lopulta kävi? Se ei liene kenellekään yllätys - saimme tehtävästä ainoana vartiona täydet kahdeksan pistettä. Juha Nappu, IVK, Atomix

Ensimmäinen oma muistikuvani Jonista on 80-luvun lopulta Ritariko-

KUVAT: JUHA NAPPU

Huippujutut

Paluu Korsholmaan Kemiön Korsholma oli lippukunnan pääasiallinen leiripaikka yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Eräänä kuulaana syyslauantaina kävin katsomassa, miltä paikalle kuuluu nyt, puolen vuosikymmenen jälkeen. Monen lippukuntalaisen kädenjälkiä on edelleen nähtävissä.

sivistyksen merkki on Tolfsnäsin omenatila, jonka avuliaalta tilanhoitajalta käytiin aikanaan hakemassa vettä ja muutenkin vaihtamassa kuulumisia. Tilan jälkeen alkoi käytännössä sinikotkien oma valtakunta, vaikka omalle alueellemme on vielä kilometrikaupalla matkaa.

Kemiönsaari on Suomen kolmanneksi suurin saari, jonne ajetaan ensin Helsingintietä ja sitten läpi Sauvon. Heti sillan jälkeen pääväylältä käännytään kohti Mjösundin kylää. Kun lippukunta 1980-luvulla tuli alueelle, kylässä oli kauppa ja bussikin vei ajoittain perille. Nyt ei ole kumpaakaan. Jäljellä olevista nähtävyyksistä kiinnostavimpia ovat Tiilerin tiilitehdas ja Turun Metsänkävijöiden retkialue Karhuranta. Kylän keskuksen jälkeen viimeinen

Reitti kulkee metsäautotietä, jossa ei käytännössä ollut muuta liikennettä eikä edes tienhaaroja. Tilanne on sama edelleen. En näe koko matkalla ketään ja tie vaikuttaa vielä synkemmältä ja kapeammalta kuin aikanaaan. Vaikea uskoa, että sitä pitkin ajettiin tilausajobusseilla kesäleireille, joita alueella pidettiin useita. Oma ensimmäinen leirikokemukseni on vuodelta 1989 ja sen jälkeen olen ollut alueella niin kesä- kuin talvileirinkin johtajana.

Leiritie on saanut katukyltin.

Kun vajaa kymmenen vuotta sitten toin tänne helsinkiläisiä partiolaisia leirille, vanhemmat hämmästelivät erämaahenkisyyttä. Pääkaupungissa näin laajoja rakentamattomia alueita ei ole kuin kansallispuistoissa. Myös suunnistajat ovat löytäneet seudun ja sieltä on hyvät suunnistuskartat. Toista oli aikanaan, kun Tuohitorvet ja luokkasuorituspurjehdukset vedettiin huonolaatuisilla peruskarttakopioilla. Lukuisia kertoja olen eksynyt näihin metsiin ja melkein yhtä monta kertaa etsinyt muita eksyneitä. Onneksi kyseessä on eräänlainen niemi, joten eksyminen ei koskaan ollut pitkäaikaista. Viimeinen tienpätkä oli pitkään pelkästään meille omistettu. Nyt tiellä näyttää olevan oikein nimikin: Korsholmintie. Katukyltti näyttää tosin hieman eksyneeltä keskellä hiljaista metsää. Tien varteen on tullut muutama uusi haara, mutta muuten kaikki on ennallaan. Vielä viimeinen mäki ylös ja tullaan parkkipaikalle, joka on nimeään merkityksellisempi paikka. Itse leirialueelle oli pitkä matka, joten usemmallakin reissulla on majoituttu parkkipaikalla tai jopa tiellä. Yhteen aikaan joulun välipäivien perinteisiin kuului tehdä retki, jolla pilkottiin tulevan talvileirin polttopuut. Päivä on tuolloin ihan lyhymmillään ja enin osa ajasta istuttiin parkkipaikalla nuotiolla tai teltassa parantamassa maailmaa.

Parkkipaikka on entisensä. Paikalla ovat vuosien jälkeen lippukunnan kottikärryt, jolla tavaroita kuljetettiin. Aikanaan kalustoon kuului myös polkupyörä, jolla vietiin rasteja metsään sekä saunan vesipata, joka oli ainoa apu itsensä puhtaana pitämisssä talvileireillä. Nyt ne ovat hävinneet jonnekin. Matka jatkuu metsän siimekseen ja vastaan tulevat pitkospuut, jotka vievät kosteikon yli. Niiden rakentaminen oli silloisen vaeltajaporukan voimannäyte. Pitkospuut ovat kestäneet aikaa hyvin ja ovat näyttävin rakennelma alueella. Korsholmaa on aina leimannut jonkinlainen tilapäisyys. Joka leirille rakennettiin jotain uutta, mutta seuraavalla retkellä se mahdollisesti jo purettiin. Tekeminen oli tärkeämpää kuin lopputulos. Alueelle suunniteltiin jopa mökkiä, mutta vuokramaalle sitä ei koskaan uskallettu lähteä rakentamaan. Pitkospuiden jälkeen polku nousee kalliolle. Viitisen vuotta sitten maan omistava säätiö teki vuokraalueen keskiosissa avohakkuun, jolloin alueen käytöstä luovuttiin. Valitsemani reitti kulkee vanhojen leiripaikkojemme läpi pitkin rantoja, eikä hakkuuta juuri huomaa. Tarkoitukseni on kiertää kaikki tärkeimmät kohteet. Talvileirit pidettiin yleensä niemen suojaisella länsirannalla ja kesäleirit itärannalla, jossa on parempi ranta. Kohta metsän keskellä häämöttää aukea. Hikeäkin alkaa jo pukata. Turusta lähdöstä on hyvinkin kaksi tuntia, mikä on aika pitkä matka leiripaikkaan, jossa ei

Kottikärryt odottavat käyttäjäänsä. Pitkospuut ovat edelleen toimintakunnossa.

KUVAT: LAURI LUOTO

ole juuri mitään. Talvileirialue on kuin viime leirin jäljiltä jäänyt. Rannasta löytyy iso metallinen poiju, joka on kulkeutunut rantaan samoin kuin puhki kulunut muovivene. Ruokapöydät ovat edelleen pystyssä. Ruokahuolto oli talvileirillä erityisen hankalaa ja välillä aamupalan valmistus piti aloittaa ruokatarpeiden sulattamisella. Kun käymälänäkin oli pelkkä riukula, leiri todella mittasi erähenkisyyttä. Alan kiertää rantaa pitkin niemen toiselle puolen. Vuokra-alueemme oli kaikkiaan parinkymmenen hehtaarin suuruinen. Virkistysalueeksi kaavoitettuna se on edelleen täysin asumaton. Muutama harrastekalastaja on kalassa rannan lähistöllä ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Ärsyyntynyt joutsenpariskunta lähtee vaivalloiseen tapaansa lentoon, kun häiritsen heidän puuhiaan. Poiju ja vene talvileirialueella.

Talvileirialueen ruokala.

Vanhat teltanpaikat.

Muuten täällä ei paljon häiriöitä olekaan. Seuraava asutuksen merkki on vanha leirikirkko ja nuotiokallio. Risti on hävinnyt jonnekin mutta muita rakennustarpeita on paikalla muistuttamassa aikaisemmasta käytöstä ja siitä että aletaan olla kesäleiralueella. Kesäleirialue on talvileirialuetta isompi ja siellä on järjestetty myös yhteisleirejä ainakin KLY:n ja TTT:n kanssa. Telttojen paikat ovat käytön puutteessa kasvanut pitkälti umpeen. Taaempana näkyy hakkuualueen reuna ja lisääntynyt valo on saanut matalan kasvillisuuden rehottamaan. Käymälää ja lipputangon jalkaa lukuun ottamatta isompia jälkiä vanhasta käytöstä ei näy. Jatkan matkaa takaisin parkkipaikalle. Polku tuntuu yhtä pitkältä kuin venekuntalaisena, jolloin olin saanut tehtäväkseni kuljettaa rautakangen leiriin. Tavaroiden kanta-

minen oli aina merkittävä osa sekä leirin alkua että loppua ja se piti polut vahvoina. Nyt polut ovat osittain umpeutuneet ja kävelen vähän harhaan. Pienen hakemisen jälkeen maasto alkaa käydä märäksi, mikä on merkki kosteikon lähestymisestä ja saapumisesta parkkipaikalle. Ulkoillessa tuli nälkä mutta täältä on turha toivo löytää mitään syötävää. Lähimmät palvelut ovat Kemiönsaaren keskustassa 25 km päässä. Etäisyydestä huolimatta sinne ajettiin joskus hankkimaan paikallista erikoisuutta, hampurilaisia puolukkahillolla. Ajan metsäautotietä eteenpäin ja tulen kohtaan, jossa kuusi kaatui kerran navakassa tuulessa tien yli kesken talvileirin. Nokkela leirinjohtaja hakkasi havustoon auton mentävän kolon ja matkaa jatkettiin.

Oli hienoa palata maastoon, jossa olen viettänyt ison osan elämäni telttaöistä. Paikka ei ole varsinaisesti käytännöllinen. Rantakin on niin avoin, että välillä venettä täytyi pitää koko leirin ajan ankkurissa. Silti paikkkaan palattiin vuodesta toiseen. Parasta Korsholmassa oli, että siellä sai olla riippumaton kenestäkään ja rakentaa ja tehdä mitä halusi. Jokaisella partiosukupolvella on omat unelmansa ja minulle Korsholma edustaa sitä parasta leiripaikkaa.

Lauri Luoto on partiojohtaja ja entinen lippukunnanjohtaja

Minäkin jatkan matkaa kohti kotia.

KUVAT: LAURI LUOTO Kesäleirialueen rantakallioita.

Niemen keskiosaan on ilmaantunut metsästyskoju.

Purjehduskesä 2017 S/y Theia osallistui kesällä 2017 Tall Ships Races -tapahtumaan. Kuukauden kestänyt purjehdusrupeama alkoi heinäkuun alussa Saaristomeripurjehduksella, jota seurasi TSR:n Cruise in Company. Seuraava legi oli TSR:n toinen kisaosuus TurkuKlaipeda, jonka Theia suvereenisti voitti. Viimeinen pitkä purjehdus oli paluuosio Klaipedasta Turkuun, joka vei nuoren miehistön Baltian satamien kautta takaisin kotiin. Kotkansiipi julkaisee kolme kesän purjehduksiin liittyvää juttua, joista kukin avaa oman näkökulmansa elämysrikkaaseen purjehduskesään.

17 KUVA: LOTTA LEHTONEN

Menneet tapahtumat

Tall Ships Races, Race 2 Turku-Klaipeda Sunnuntaiaamuna 23.7. kokoonnuimme Aurajokirantaan intoa ja jännitystä kutkuen; olimme ilmoittautuneet osalle meistä vielä tuntemattomalle alukselle vieraan miehistön mukaan pitkälle avomerikisaosuudelle Tall Ships Raceen Turusta Klaipedaan. Turun Sinikotkien koulutusaluksen s/y Theian matkaan lähti tuolloin neljä aurantyttöä; Tiitta, Stella, Elina ja Jenny. Muu miehistö koostui kymmenestä sinikotkasta ja kahdesta nuotiotytöstä. Purjehduksen kipparina toimi Aleksi Alho ja förstinä Oskari Alho. Ennen matkalle lähtöä miehistö jaettiin kahteen vahtiin; oikeaan ja vasempaan. Tapahtuma aloitettiin perinteisesti Purjeiden Paraatilla (The Parade of Sails). Paraati lähti Aurajoesta ja jatkui Airistolle, josta purjehdimme yöksi Korpoströmiin. Airisto oli täynnä niin Turusta lähteviä kisaan osallistuvia suuria purjelaivoja, että pienempiä veneitä yleisönä ihailemassa. Kisa starttasi Utön eteläpuolelta maanantaina 24.7. kello 1500. Tuuli puhalsi tuolloin suoraan pohjoisesta, mikä mahdollisti meille optimaalisen lähdön genaakkerilla. Ylitimme lähtöviivan huimassa yhdeksän solmun vauhdissa ja tuota pikaa huomasimme olevamme luokkamme kärjessä. Kisa taittui leppoisasti välillä genaakkerilla ja välillä spin-

nulla vihellellen. Keskinopeutemme oli 8,5 solmun luokkaa, ja nopeusennätyksemme aallolta alas liukuen oli jopa 12,8 solmua! Gotlannin eteläkärjessä sijaitsevaa Hoburgin niemeä lähetyessä tuuli kääntyi puhaltamaan koillisesta, minkä vuoksi vaihdoimme genaakkerin fokkaan. Meidän onneksemme pääsimme yhdellä halssilla Gotlannista Klaipedan edustalle, jossa maaliviiva sijaitsi. Emme siis joutuneet kryssimään, toisin kuin monet muut perässä tulevat veneet. Kisan aikana miehistön motivaatio oli korkealla, ja kolmimetrisestä aallokosta ja 11 metriä sekunnissa puhaltavasta tuulesta huolimatta suuri osa miehistöstä pysytteli kannella niin pitkään kuin mahdollista. Tarmokkaaseen kannella pidättäytymiseen vaikutti osittain myös se, että sisällä kulkiessa monella tuntui siltä, kuin olisi pyörinyt pesukoneessa. Muutaman masun antaman todistuksen jälkeen mantookipaikka kannella vaikuttikin jo erittäin houkuttelevalta paikalta nukkua. Mahdollisimman hyvän nopeuden takaamiseksi monet nukkuivat vapaavahtinsa aikana ulkona tai sisällä veneen ylälaidalla. Vaikka aallot heittivät vettä laitojen yli koko miehistön päälle kastellen kaiken, ei kukaan valittanut, saatika sitten luovuttanut.

Ylitimme maaliviivan huomattavasti nopeammin, mitä olimme osanneet odottaa. Reilun 500 merimailin kisaosuuteen meni vain 39 tuntia! Kiinnittäydyimme siis Klaipedan Danejokeen kolme päivää ennen kuin Tall Ships Races -tapahtuma Klaipedassa edes alkoi. Tapahtuma-aluetta pystyteltiin pari seuraavaa päivää, joiden aikana meidän oli keksittävä omaa tekemistä. Kävimme koko miehistön kanssa muun muassa uimassa ja syömässä paikallisessa liettualaisessa ravintolassa, tilattiin pizzat kuudelletoista hengelle, sekä vierailimme muiden alusten miehistöjen kanssa merimuseossa katsomassa delfiinejä ja merileijonia. Osa porukasta kävi myös lenkillä ja kiertelemässä erilaisia markkinakojuja joen varrella. Tapahtuman avajaispäivänä lauantaina miehistöstämme lähti Jenny ja Matias Sinikotkista Shabab Oman II –purjealukselle aamiaiselle. Aamiainen syötiin matoilla istuen, minkä jälkeen tanssittiin säkkipillien tahdissa jonoissa ja piireissä. Iltapäivällä menimme tapahtuman avajaisiin, jossa oli puhumassa muun muassa Liettuan presidentti ja Klaipedan kaupunginjohtaja. Illalla meillä oli veneessä “voittajien päiväkäsky”, joka tarkoitti kipparimme Aleksin kiitospuhetta. Kauniissa puheessaan Aleksi kiitti erikseen jokaista mie-

histönsä jäsentä kuluneesta purjehdusreissusta ennen poistumistaan alukselta seuraavana aamuna. Sunnuntaina sekä kipparimme että förstimme lähtivät kohti Suomea, joten vastuun veneestä ja miehistöstä otti secondi Mikko Akkola. Aamulla oli tarkoitus mennä kisailemaan miehistöjen välisiin urheilukilpailuihin, mutta kuinkas ollakkaan, lähes kaikki miehistömme jäsenet nukkuivat tyytyväisenä kisailujen ohi. Iltapäivällä lähdimme miehistöparaatiin, jossa lauloimme täyttä kurkkua muun muuassa Kampelavals-

sia, Pumppulaulua ja Ankkurit ylös -laulua. Paraatin jälkeen ohjelmassa oli palkintojenjako, josta kävimme hakemassa pystin D-luokan voitosta. Sitä seuraava kohteemme olikin miehistöbileet eli (s)crew party, joista suurin osa kävi hakemassa vain ilmaiset juomat, sillä parempaa juhlatunnelmaa löytyi muilta tutuilta turkulaisilta partioveneiltä.

Klaipedassa. Theialle oli tulossa jo paluupurjehduksen miehistö, jolle teimme tilaa. Iltaa vietimme muiden meripartiolaisten kanssa viimeisen TSR-päivän kunniaksi ennen seuraavan aamun aikaista lähtöä kohti Suomea. Jenny Kostiainen, AT

Maanantaina meillä oli edessä muuttopäivä. Iltapäivästä aloitimme paatin siivouksen, minkä jälkeen siirryimme pikkuhiljaa läheiseen hostelliin viettämään viimeistä yötä

KUVA: JENNY KOSTIAINEN

Paluupurjehdus Suomeen Klaipeda-Turku

Suurin osa miehistöstä vaihdettiin Klaipedassa — Paluupurjehdus Klaipeda-Turku oli suunnattu tarpojille ja tätä vanhemmille sinikotkille. Monelle kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanpurjehdus Theialla. Seuraavassa nuoren ja innokkaan miehistön raportti purjehduksesta.

Ma 31.7. Olli Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Bussimatka oli mukava ja kuljettajat hauskoja. Odotan tästä purjehduksesta hauskaa ja on mukava käydä uusissa paikoissa ja purjehtia mahtavalla veneellä. Tähän mennessä Klaipeda näyttää ja tuntuu mukavalta kaupungilta. Ainoa huono puoli oli huonokuntoiset tiet. Toivotan hyvää ja ikimuistoista purjehdusta kaikille. Pitäkää hauskaa ja nauttikaa matkasta/purjehduksesta.

Ti 1.8. Oskari H Tänään lähdimme noin klo 1100 Klaipedasta purjeiden paraatissa ja näimme isoja purjelaivoja. Tuulet olivat suotuisat ja pääsimmekin parhaimmillaan 10 solmua. Pääsimme nopeasti kohteeseemme Liepajaan. Matkalla sinne söimme burgerit. Perillä Liepajassa söimme tonnikalasalaattia. Sen jälkeen puolet meni uimaan ja muilla oli vapaata. Tunnin päästä tapahtui vaihto, ja loput pääsivät uimaan.

Ke 2.8. Matias Tänään mentiin aamulla bussilla Liepajassa Neuvostoliiton aikaiseen vankilaan, joka on museo. Sen jälkeen mentiin ortodoksiseen kirkkoon. Sen jälkeen mentiin takaisin veneelle ja lähdettiin 1230 Liepajasta. Merellä tuuli paljon. Tultiin 1835 Pavilostaan, jotkut kävivät uimassa.

To 3.8. Aapo Lähdimme aamulla 0400 Pavilostasta. Olimme perillä 1100 Ventspilsissä. Ventspilsissä lähdimme kävelemään ympäri kaupunkia ja menimme ravintolaan syömään hampurilaisia, jotka olivat hyviä. Ruoan jälkeen kävimme kaupassa, jonka jälkeen osa miehistöstä meni uimaan läheiselle hiekkarannalle. Lähdimme kello 2000 jatkamaan matkaa. Päivä oli mukava ja hauska.

Pe 4.8. Jaakko Kello on 0000. Keskivahti siirtyi kannelle. Yöllä sateessa avomeripurjehdus tuntui märältä ja epämukavalta kun oli niin väsynyt olo. Yöllinen tuuli oli arvaamaton. Yöllä tapahtui ainakin pari vahinkojiippiä. Kauempana oleva ukkosmyrsky nostatti tuulen kaksinkertaiseksi ja ohjauksesta tuli hankalampaa. Laskimme purjeet ja jatkoimme matkaa koneella kohti Roomassaaren satamaa.

Aamulla herättyämme söimme aamiaisen Roomassaaren satamassa. Ennen puoltapäivää teimme pienimuotoisen veneen siivouksen. Siivouksen jälkeen menimme bussilla Kuressaaren keskustaan. Siellä menimme Kuressaaren piispanlinnaan tutustumaan. Linnassa oli täytettyjä eläimiä, paljon historiallisia esineitä ja hienoja paikkoja. Sen jälkeen menimme ravintolaan syömään, ruoka oli hyvää. Ruoan jälkeen oli n. tunti vapaa-aikaa. Suurin osa meni kauppaan. Sen jälkeen menimme bussilla takaisin veneelle. Klo 2000 oli sauna, jonne kaikki menivät. Iltapalaksi söimme lämpimiä leipiä. Ja lopuksi Aukusti sanoi "Hyvää yötä".

La 5.8. Oskari S 0500 Theian kylki irroittautui Roomassaaren tuulisesta satamasta. Aamun ensimmäisen vahdin aikana syötiin aamupalaa. Olimme koko päivän merellä. Välillä merenkäynti oli kovaa ja välillä rentoa. Vaikka allokkoa, yllättäviä puuskia ja sadekuuroja oli, purjen pysyivät suurimman osan aikaa ylhäällä. Päivällä pysähdyimme tunniksi Kuivastun satamaan jätskeille. Kävimme kaupassa, minkä jälkeen matka jatkui. Lähdön yhteydessä söimme lihapullia ja perunamuusia päivälliseksi. Matka sujui hyvin. Lopussa luoviminen osoittautui hankalaksi ja purjeet

laskettiin. Viimeiset mailit taittuivat koneella. Pitkän matkan jälkeen saavuimme Gärdlan satamaan. Kiinnityksen jälkeen nautimme iltapalaksi meksikolaisia quesadilloja ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia kermavaahdon kera. Illalla menimme peseytymään ja iltasaunaan. Ei ehkä tapahtumarikkain päivä, mutta hyvä esimerkki normaalista purjehduspäivästä.

Su 6.8. Sakari Päivä alkoi aamupalalla 0800 normaalisesti. Aamupalan syötyämme kello 1000 saapui satamaan bussi jolla kuljimme ympäri Hiidenmaata kiertäen saaren nähtävyyksiä. Ensimmäisenä kohteena oli Ristimägi, jonne saimme pystyttää omat luonnonmateriaaleista tehdyt ristit. Ristien pystytyksen jälkeen jatkoimme matkaa Tahkunan majakalle, jonka vieressä oli m/s Estonian muistomerkki. Kiivettyämme hyvin pitkät kierreportaat pääsimme majakan huipulle, jossa oli hyvin tuulista. Ylhäällä oleminen oli hieman pelottavaa sillä majakan ulkopuolella olevalta tasanteelta näki lattian läpi alas asti koska lattia oli tehty ritilästä. Alas päästyämme monet ostivat Coca-colaa. Seuraavaksi siirryimme

majakkarallimme toiseen majakkaan Köpuun. Majakka oli tehty betonista ja ylös kiivettiin hyvin jyrkkiä portaita. Majakka oli sijoitettu hyvin erikoisesti sillä se oli keskellä metsää. Majakkaan tutustuttuamme lähdimme majakkarallin kolmanteen majakkaan Ristnaan joka oli erittäin kapea ja sisään mahtui vain portaat. Tarpeeksi kuvia ylhäältä otettuamme siirryimme majakan viereisessä rakennuksessa olevaan kahvilaan. Hetken kuluttua jatkoimme matkaa kalanan satamaan jossa s/y Rhea on vieraillut. Satamassa oli kuiville eksynyt alus, jonka sisätiloja pääsi tutkimaan. Aluksen läpikotaisen tutkinnan jälkeen siirryimme vanhoille bunkkereille joita kävimme tutkimassa. Bunkkereilta lähdettyämme otimme kipparin ja Jonin kyytiin vanhoilta hevostalleilta joita he olivat tutkineet. Seuraava kohteemme oli kauppa josta kävelimme satamaan. Pian sen jälkeen siirryimme syömään. Ruoan jälkeen osa meni uimaan ja osa pelasi Tarotia. Sitten menimme saunaan. Saunan jälkeen söimme iltapalaksi lämpimiä patonkeja ja köyhiä ritareita. Päivä päättyi siihen että vahti valmisteli lähdön takaisin Suomeen. S/y Theia oli koko päivän laiturissa.

Ma 7.8. Elias Maanantaina klo 0000 oikea vahti irrotti Theian köydet ja käänsi keulan ulos satama-alueelta. Alkuun oli kevyt tuuli eikä vauhti ollut mikään huima. Sitten Sakari huomasi ruorissa, etä tuli tuulenpuuska, mutta hetken sen jälkeen selvisi että se ei ollutkaan puuska vaan normaali tuuli sinä yönä. Yön myötä kovassa tuulessa kylmyys ja väsymys iski myös vahtipäällikköön. Loppuvahti meni mukavasti ja kostein tunnelmin. Klo 0400 oma vahti päättyi, ja pääsi vihdoin siirtymään punkan puolelle ja unten maille. Kovan väsymyksen ansiosta uni tuli nopeasti. Aamulla oli Jonin tekemä aamupala johon kuului puuroa ja leipää. Klo 1200 oli meidän vahdin vuoro ja heti vahdin alussa minulle kerrottiin että joudun tekemään ruokaa, joka oli sienipastaa. Ruoan jälkeen seurasi iso tiskausurakka, joka ei varmasti ole ollut kenenkään lempipuuhaa matkalla. Tiskauksen jälkeen oltiin jo melkein rannassa. Sen jälkeen ennen kotiin lähtöä oli edessä vain siivous.

21 KUVAT: ILVESSALO

Menneet tapahtumat

Kesä Theialla Minä, Aukusti, ja partioveljeni Matias vietimme Theialla puolet kesästämme. Tall Ship Races -vuotta oli odotettu jo pitkään ja alkuvuodesta ilmoittautumisten auetessa asetimme kumpikin itsellemme tavoitteen; osallistua kaikille kesän matkapurjehduksille. Vihdoin heinäkuussa irrotettiin köydet Heinänokassa ja matka oli alkanut. Yhteensä olimme veneellä 32 päivää, joista ainoastaan muutaman yön asuimme kotona Turun Tall Ship Races -tapahtuman aikana. Maileja tuona aikana kertyi peräti 1383,2.

Saaristomeripurjehdus Seikkailijoiden ja tarpojien saaristomeripurjehdus alkoi Heinänokasta Konstan johdolla. Heinänokasta päädyimme mystiseen satamaan Hangon liepeille. Seuraavan päivän uimatauon jälkeen spinaakkeria ulkoiluttamalla suuntasimme

Prediumiin, tähtäsimme kapeaa ja matalaa väylää pitkin satamaan ja laituriinkin pääsimme pienen yrittämisen jälkeen. Prediumissa Konsta lähti kohti Turkua ja tilalle astui Juha. Juhan kanssa matka jatkui leppoisaan tahtiin. Tuulet suosivat taas, upea kotkaspinaakkeri siivitti Theialle vauhtia ja ohitse tuli vain Merisusi, tosin vauhdilla konettaen sekin. Yöksi päädyttiin Jakob Ramsjöhön. Seuraavana päivänä ylitettiin Porkkalanselkä. Tuulettoman päivän osuessa kohdalle pidettiin miehistön vireystilaa yllä mm. MOB-harjoituksen avulla. Iltapäivällä päästiin jo purjehtimaankin ja vene päätyi Helsingin Valkosaareen. Iltapäivän miehistö sai tutustua pääkaupungin ihmeisiin osin myös yhdessä Merisuden miehistön kanssa. Illalla saunottiin ja valmistauduttiin jatkamaan matkaa.

Muonavarastojen täydentämisen jälkeen köydet irtosivat Valkosaaresta ja kiinnittyivät seuraavan kerran Sandholmsuddeniin. Jälleen myötätuuli siivitti Theiaa eteenpäin. Sandholmsuddenissa pelattiin minigolfia ja uitiin. Sivusilmällä katseltiin viereemme rantautunutta s/y Gigiä, josta myöhemmin kesällä tuli kova kilpakumppanikin. Kapeita väyliä pitkin matka jatkui kohti avoimempia vesiä ja Pyhtään Kaunissaarta. VHF-radiosta kuultiin Tall Ship Racen laivojen pyytävän Merivoimilta lupaa saapua Suomen aluevesille. Iltapäivällä ehdimme tutustumaan saaren ihmeisiin ja grillaamaan herkkuja. Illalla katseltiin meren kuohuja aallonmurtajalla ja todettiin matkan olevan vielä alkupuoliskollaan. Viimein koitti saaristomeripurjehduksen viimeinen purjehduspäivä kohti Kotkaa. Kaunissaaresta lähdettiin sumuun ja sateeseen. Kotkan sataman nurkille saapuessamme kosteus oli laukaissut jo yhdet pauk-

kuliivitkin. Pienten VHF-ilmoitusongelmien jälkeen Theia kiinnittyi Merisuden kylkeen Tall Ship Racea varten rakennettuun laituriin. Pikkuhiljaa laituri täyttyi muistakin Tall Ship Racen seuraavalle osuudelle osallistuvista aluksista ja Kotkan meripäivillä oltiin jo juhlatunnelmissa. Pienen sähläysepisodin jälkeen veneelle löysivät miehistön pizzatkin, joita melko pitkään meripäivien alueelta etsittiin. Pian koitti kuitenkin aika miehistönvaihdon ja suurin osa saaristomeripurjehduksen osallistujista suuntasi bussilla kohti Turkua.

sille oli hienosti järjestetty käytävä, jonka reunoja viranomaiset vahtivat. Vartiolaiva Turvan kohdalle saapuessa veneet suuntasivat omille reiteilleen, Theia kohti Tallinnaa. Avomerelle päästyämme jopa Rajavartiolaitos veneineen kävi tiedustelemassa matkamme tarkoitusta ja määränpäätä.

Cruise in company

Tallinnaan saavuimme aamuyöllä. Pääsimme jälleen tutustumaan kaupunkiin ja sen ihmeisiin päiväksi. Kiertelimme mm. vanhaa kaupunkia. Illalla pääsimme virolaiseen saunaan nauttimaan löylyhuoneen kuumuudesta. Sairastapaus hoidettuamme oli aika käydä jo nukkumaan.

Cruise in company on Tall Ship Racen ei-kilpailullinen osuus, jossa miehistöt kiertävät satamia ja tutustuvat paikalliseen kulttuuriin. Kotkaan saapui bussilastillinen seuraavan osuuden purjehtijoita mukaan lukien osuuden kipparimme Patrik. Theia seisoi rannassa vielä muutaman päivän, kunnes purjeiden paraati ajoi veneet merelle. Kotkassa Tall Ship Raceen osallistuville aluk-

Aamulla lähtö oli aikainen. Aamun vasta sarastaessa olimme jo hyvässä vauhdissa matkalla kohti Hankoa. Aamulla myös vastaan tuli suuri purjeristeilijä, jonka tapasin kyseisenä kesänä vielä monta kertaa myöhemminkin. Päivällä Hankoon luovittiin navakassa tuulessa ja tähtäilyn jälkeen osuttiin sopivalle sisääntuloväylälle. Laituriin päädyimme suo-

menruotsalaisen partiopiirin puuveneen Navigatorin viereen. Hangossa TSR-miehistöille oli tarjolla crew party, joka ei oikein käyntiä enempää miehistöämme innostanut. Käveltyämme kaupunkia ympäri totesimme jokaisen paikan olevan suljettu ja päädyimme lopulta takaisin veneelle. Iltapalan grillailimme laiturilla veneen omalla grillillä. Hangosta keula kääntyi kohti Kasnäsiä, jossa kävimme pienellä pysähdyksellä kylpylässä nauttimassa. Kasnäsin jälkeen purjehdimme vielä Turkuun, Aurajokeen saakka. Turun TSR tapahtuma olikin jo aluillaan ja saavuimme hyvään aikaan. Näin päättyi kesän purjehdusten toinen legi ja mekin pääsimme (jouduimme) pienelle tauolle.

Race 2 Tall Ship Racen kisaosuus alkoi Turusta ja päättyi Liettuan Klaipedaan. Theian miehistö koostui sinikotkista, aurantytöistä ja kahdesta

Menneet tapahtumat nuotiotytöstä. Legin kipparina toimi Aleksi. Yhteisvoimin vene lastattiin pilssejä myöten täyteen säilyvää muonaa, jotta kisassa ei näännyttäisi nälkään. Suuri osa ruuista oli jo etukäteen valmistettu ja niitä lämmitettiin tarpeen mukaan.

hoinvointi nosti päätään itse kenenkin sisällä. Kaikki kuitenkin selvisivät hienosti ja koko miehistö oli jotenkuten kunnossa vielä maalissakin saakka. Maaliin päästiin hyvin nopeasti, päiviä ennen Klaipedan TSR-tapahtuman alkua.

Kilpailu starttasi Utön edustalta maanantaina. Edellisen yön olimme olleet Korpoströmissä ja valmistelleet venettä kisakuntoon. Lähtölinja ylitettiin Tartu tuuleen -genaakkerilla ja vauhtia saatiin heti hyvin. Miehistö alkoi tottua kisapurjehtimiseen jo alkumaileilla. Laidalla istuminen toi menoon vauhdikasta tunnelmaa. Vähitellen venesuma alkoi harventua ja kiidimme Itämeren aalloilla myötätuuleen ajoittain yli kymmentä solmua. Spinaakkeriin vaihdon jälkeen se oli ylhäällä jatkuvasti, kunnes Gotlannin eteläkärjen jälkeen ”loppusuora” aukesi ja keulaan vaihdettiin fokka.

Klaipedassa miehistömme nautti paikallisesta kulttuurista ja nähtävyyksistä. Kävimme jopa tutustumassa liettualaiseen saunaan. Satama-aika venähtikin monella päivällä kisaosuuden nopeuden takia. Tämä ei kuitenkaan miehistöä haitannut. Tuloksia tarkkailleet miehistömme jäsenet olivat todenneet meidän olleen melko kärjessä ja tasoituskertointen jälkeen D-luokan voittajia. Lopulta julkaistiin virallisetkin tulokset, ja Theian paikka D-luokan ykkösenä varmistui. Juhlallisin menoin julkistettiin crew paraden jälkeen voittajat ja pääsimme noutamaan palkintomme lavalta. Voittoa juhlittiin antaumuksella. Voittopokaali on nähtävillä kolon palkintokaapissa.

Mieleenpainuneinta oli ohjaaminen yöllä, täydellisen pimeyden rikkoivat vain mittarit ja kompassi, jonka mukaan vene pidettiin suunnilleen oikeassa suunnassa. Aallot vauhdittivat venettä ajoittain jopa lähes kolmentoista solmun nopeuteen. Tunnin ruorivuoron loppupuolella alkoivat kädetkin väsyä, sillä veivaamista riitti aaltojen heitellessä venettä eteenpäin. Reilusti yli sadan mailin loppusuoralle käännyttäessä pyrittiin ajamaan niin, ettei vendoja tarvitsisi tehdä. Sivuvastainen tuuli ja aallot alkoivat heitellä venettä enemmän ja meripa-

Vielä kerran kiitokset koko miehistölle ja erityisesti päällystölle!

Paluupurjehdus Klaipedassa miehistö vaihtui jälleen kerran. Reipas vaihtomiehistö saapui bussilla Turusta. Näin alkoi vielä kesän viimeinen legi jonka kipparina toimi Oskari Huiskala. Viimeisellä legillä tutustuimme Baltian maihin. Klaipedasta lähtömme jälkeen purjehdimme kauniissa säässä kohti Liepajaa. Liepajassa

pääsimme kylpylään. Pieniin tiloihin sopi vain puolet miehistöstämme kerralla. Melko erikoinen kylpyläkokemus oli loppujen lopuksi ihan mukava. Myös Merisusi löysi jälleen tiensä samaan paikkaan kanssamme. Seuraavana aamupäivänä tutustuimme vankilamuseoon ja suureen ortodoksiseen kirkkoon.

saarta. Matkalla kuitenkin suunnitelmat muuttuivat ja suuntasimme Roomassaareen ukkospuuskien pyyhkiessä ylitsemme. Miehistö kuitenkin hoiti tilanteen hienosti ja pääsimme turvallisesti Roomassaaren satamaan. Seuraavana päivänä tutustuimmekin Kuressaaren kaupunkiin ja suureen linnaan.

Liepajasta matka jatkui kohti pikkupaikkakuntaa Pavilostaa. Alun perin oli tarkoituksena vain jäädä lounastauolle, mutta jäimmekin yöksi. Paluupurjehduksen aikataulujen vuoksi harrastimme usein aamuyöstä liikkeelle lähtemistä. Pavilostaan saapuessa meitä kohtasi hieman hankala tilanne. Merellä oli reilun kokoista maininkia ja olimme ajamassa aallonmurtajasta sisään suojaan. Aallonmurtajan aukko oli n. 15m leveä, josta yli puolet vei ruoppaaja ja hinaaja, jotka olivat ankkurissa aallonmurtajan aukossa. Tästä sitten tähtäsimme Theiaa sisään ja onnistuimme ajamaan kapeasta välistä ilman pohjakosketusta tai törmäystä.

Roomassaaresta matka jatkui Saarenmaan lauttasatamaan Kuivastuun, jossa pidimme ruokatauon. Kuivastusta jatkoimme vielä Kärdlaan, jossa yövyimmekin kaksi yötä. Kärdlasta kipparimme Oskari oli varannut meille bussin kuljettajineen. Kiersimme bussilla Hiidenmaata käyden mm. Ristnan, Kõpun ja Tahkunan majakoilla sekä paikallisen kylähullun rakentamassa puutornissa, jota Eiffel-torniksi kutsuttiin. Päivän päätteeksi pääsimme vielä viimeistä kertaa ulkomailla kauppaan ja sen jälkeen lähdimme yötä vasten merelle ylittämään Suomenlahtea.

Pavilostasta matka jatkui kohti Ventspilsiä. Ventspilsissä miehistömme taas tutustui kaupunkiin ja sen ihmeisiin. Päivä huipentui varustamon tarjoamaan hampurilaisateriaan paikallisessa ravintolassa. Ventspilsissä tapasimme Merisuden miehistön viimeistä kertaa, sillä he lähtivät sieltä suoraan Turkuun meidän jäädessä vielä Saarenmaalle ja Hiidenmaalle kiertämään. Ventspils ja Latvia jäivät taaksemme kun purjehdimme kohti Ruhnun

Omasta kokemuksesta voin suositella pitkiä reissuja, sillä niiltä kertyy unohtumattomia muistoja ja kokemuksia. Innostukaa purjehtimaan, nuoret ja vanhat sinikotkat! Aukusti Korhonen

Theia kulki staysaililla ja reivatulla isopurjeellakin riittävää vauhtia kohti Suomea ja tuulesta johtuen Hangon sisääntuloväylää. Suomeen saavuttuamme pystyi miehistössä havaitsemaan jo tiettyä haikeutta. Pitkä yhteinen matkanteko oli päättymässä ja vene palaamassa kotisatamaan kuukauden reissun jälkeen. Matkalla Heinänokkaan pysähdyttiin Kasnäsissä pienelle tauolle, mutta pian jatkettiin loppuun saakka. Heinänokassa vene siivottiin perusteellisesti ja haikein mielin jätimme Theian satamaan odottamaan uusia seikkailuja.

Mailitilastot Sija

Nimi

mpk

Sija

Nimi

mpk

Aukusti Korhonen

2275,4

Simo Samppala

464,8

Matias Sandelin

2212,4

Konsta Grönberg

460,8

Mikko Akkola

1210,8

Timo Aaltonen

459,4

Iiro Maunula

1162,8

Tiitta Moilanen

455,1

Lotta Lehtonen

1104,1

Juho Hänti

455,1

Olli Erkkilä

960,9

Jarkko Ansamaa

455,1

Aleksanteri Harjulehto

955,9

Oskari Huiskala

452,8

Aapo Virtanen

890,1

Joni Holmroos

449,1

Oskari Alho

821,4

Olli Jääsaari

437,1

Oskari Hällfors

798,6

Eero Ilvessalo

437,1

Sakari Holmroos

795,1

Aaro Hällfors

420,4

Jaakko Siltala

743,6

Anna Nyrhinen

402,9

Oskari Silvoniemi

726,9

Alvar Huvila

380,9

Elias Saru

705,7

Patrik Solin

373,7

Niilo Korhonen

665,1

Arimo Korpelainen

358,8

Aleksi Alho

660,6

Rasmus Kivini

351,6

Matias Leino

631,1

Laura Lehtonen

329,2

Antti Laivamaa

607,5

Petteri Järvi

290,4

Stella Laaksonen

592,6

Morris Karjalainen

290,4

Juha Lehtonen

588,1

Rasmus Aaltonen

289,4

Jenny Kostiainen

560,7

Leo Farshid

286,8

Elina Miilunpalo

559,3

Johanna Karlsson

278

Alina Sippolainen

497,4

Telmo Suntila

277,2

Lauri Puustinen

496,8

Kirsi Honkasalo

210,1

Nikolai Harjulehto

470,3

Ville Sahlström

178,9

Menneet tapahtumat

Kesäleiri Skagen I Turun Sinikotkien 80-vuotisjuhlakesäleiri Skagen I järjestettiin 9.-14.6. lippukunnan uudessa saaristotukikohdassa, Keistiön Skagenissa. Koska kuva kertoo enemän kuin tuhat sanaa, raportoimme leiristä kuvakollaasin muodossa. Tämä ja paljon muuta mahtui tälle unohtumattomalle leirille!

KUVA: O. HUISKALA

Menneet tapahtumat

Partiomatkalla Islannissa Partiomatka Islantiin. Siis hetkinen, eikös tästä ole kirjoitettu Kotkansiivessä ennenkin? Tarkimmat lukijat saattavat muistaa muutaman vuoden takaisen kirjoitukseni Islannin leirimatkasta, se oli vuonna 2014. Menetin sydämeni pohjoiselle saarivaltiolle jo kauan aiemmin, eikä rakkaus ole laantunut. Kun selvisi, että World Scout Moot 2017 järjestetään Islannissa, oli päätös lähteä helppo tehdä. Päätin hakea Suomen joukkueen johtajaksi, ja tulin valituksi, joten jo vuoden 2016 alusta olen saanut tehdä (vapaaehtois)töitä matkan eteen. Ennen tapahtuman alkua järjestettiin Suomen joukkueen oheismatka. Ajoimme pohjois-Islantiin, missä tutustuimme Mývatnin alueen upeaan luontoon, pseudokraatereihin, laavamuodosteltiin, geotermisiin lähteisiin ja henkilökohtaisiin suosikkeihini: pulputtaviin mutakuoppiin. Kävimme valassafarilla, missä näimme delfiineitä ja ryhävalaita. Eikä Islannin matka ole mikään oikea kokemus ilman islanninhevosia; ratsastamaankin siis pääsimme. Oheismatkan jälkeen palasimme Reykjavikiin, missä oli osallistujilla oli aikaa tutustua kaupunkiin ja minä joukkueen johtajana juoksin kokouksissa ja hoitamassa asioita. Kun sitten vihdoin koitti avajais-

ten aika, ja kaikki 5000 osallistujaa ympäri maailman kokoontuivat urheiluhalliin, olo oli epätodellinen. Nyt se Moot vihdoin alkoi! Ja mikä ihmeen Moot, saattaa joku kysellä. World Scout Moot on neljän vuoden välein järjestettävä maailman partiojärjestö WOSM:n tapahtuma 18-25 -vuotiaille partiolaisille. Mootin erityispiirteenä on, että osallistujat jaetaan 10 hengen leirivartioihin, joissa maksimissaan kaksi on samasta maasta. Kokemus on siis lähtökohtaisesti erittäin kansainvälinen, kun koko tapahtuman ajan saa elää vähintään viiden kansallisuuden joukossa. Tapahtuman ohjelma jakaantuu kahteen osaan; polkuosalla osallistujat jaetaan erilaisiin kohteisiin tekemään erilaisia aktiviteetteja ja tutustumaan kohdemaahan eri näkökulmista; ja leiriosalle tuodaan koko osallistujajoukko yhteen yhdelle suurelle kansainväliselle leirille. Yli-ikäisenä en kuulunut mihinkään leirivartioon, sen sijaan olin neljän vartion muodostaman heimon neuvonantajana, eli eräänlaisena luotsina. Oli hienoa seurata, miten leirivartiot ja heimot järjestäytyivät ja lähtivät luomaan omia rutiinejaan leiriarjen pyörittämiseksi. Mootin alkupuoliskon polkuosan vietin Akureyrissä. Muiden vartioiden

ollessa päivän aktiviteeteissa minulla ja muilla heimojen neuvonantajilla oli mahdollisuus viettää aikaa keskenämme, ja hyödynsimmekin sen käymällä lähes joka päivä Akureyrin ulkoilma uimalassa ja laskemassa vesiliukumäkeä. Akureyristä leiripaikalle Úlfljotsvatnille oli lähes seitsemän tunnin ajomatka, joten bussissa istumista tähän reissuun mahtui. Leiriosalle saavuimme pitkän matkan takia viimeisten joukossa, joten teltta-alue alkoi olla täynnä. Sain omani kuitenkin pystyyn ja pääsit tapaamaan tuttuja, joita en ollut nähnyt sitten avajaisten. Leiriosalla joukkueen johtajan rooli rytmitti päivää uudella tavalla. Aamupäivisin oli joukkueenjohtajien yhteinen kokous, päivällä päivystin joukkueen päämajassa ja moni joukkueen jäsen kävikin juttelemassa ja kertomassa kuulumisia.

Oik. ylh. Pulputtavat mutakuopat ovat ehdottomia suosikkejani! Valas! > Ihana ja hupsu heimoni >>

KUVA: RIPSA HEISKANEN

KUVA: MALMARI

Menneet tapahtumat Iltapäivät ja illat taas täyttyivät erilaisista tilaisuuksista ja edustustehtävistä. Olin tutustunut moneen muuhun joukkueen johtajaan jo vuotta aiemmin joukkueenjohtajien ennakkotapaamisessa, ja nyt päivittäiset tapaamiset vielä vahvistivat yhteishenkeämme. Yksi parhaita hetkiä oli, kun lähdin Liechtensteinin ja Luxembourgin edustajien kanssa jonkin matkan päässä sijaitsevaan kylpylään. Hetki poissa ihmisvilinästä kauniina kesäpäivänä hyvässä seurassa oli tervetullut tauko rutiineihin. Leiriosa kesti neljä päivää ja se oli nopeasti ohi. Suurin osa työtehtävissä olleista ja tutuksi tulleista joukkueiden johtajista jäi vielä purkuleirille, mutta päättäjäisten jäl-

keen koitti se haikea hetki, kun oli aika sanoa hyvästit ihmisille, joita en välttämättä tapaa enää. Hyvästejä riitti seuraavien parin päivän ajan vielä monia. Parasta partiossa on se, miten ympäri maailmaa tulevat toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset voivat niin nopeasti tuntua vanhoilta tutuilta. On uskomatonta, miten yhteenkuuluvuuden tunne kehittyy välittömästi. Kansainvälinen partio on jotain, minkä soisin kaikkien kokevan edes kerran elämässään. Meri Malmari on Turun Sinikotkien jäsensihteeri ja sudenpentujohtaja

KUVA: TOMMASO BASSAN

Suomen joukkue, jonka toin Mootille Islantiin > Oik. alh. Varajohtajani Kiian kanssa Goðafoss-putouksella Alh. Belgialaisilla oli mukanaan Manneken pis -patsas, jolla tietysti oli päällään islantilaisneule Alh. vas. Tommason (Italia) ja Manuelin (Sveitsi) kanssa päiväkävelyllä vuorilla

KUVA: MALMARI

KUVA: FREDRIK SAHLSTRÃ&#x2013;M

Sade ei sudaria pysäytä Sateinen viikko jatkui myös lauantaina 14.10. yhtä synkkänä ja sateisena. Sää ei kuitenkaan haitannut, kun Saukkopiisami-pentue nousi bussiin ja huristeli Paraisille Käkkärämänty-sudenpentupäivään. Päivän aikana oli tarkoitus kiertää 16 rastia. Ennen lounasta piti vähän voimistella, rakentaa nyörikone, ajaa kilpaa neppisautoilla ja rakentaa puhallusputki. Vaikka sormet jo olivatkin tässä vaiheessa jäässä, energiaa riitti riisisuklaan valmistamiseen. Neppaaminen sujui kuin ammattilaisilta. Neppisautoilla pojat saivat siihen astisista pentueista ehdottomasti parhaimman tuloksen. Ilmapallojen metsästäminen puhallusputkilla

sujui sekin tarkasti. Lounaan aikana kaikki ehtivät lämmittelemään ruokalassa keittolautasten äärellä. Loppuja rasteja lähdettiin kiertämään uudella energialla, vaikka useammat hanskat ja sukat olivat ja pysyivät märkinä. Lämmitelelytuokin jälkeen piti testata karttamerkkien osaamista, sanoittaa tutut partiolaulut uudelleen, leikkiä perinneleikkejä ja pelata luontobingoa. Uutta pojat pääsivät oppimaan lähettämällä viestejä toiselle pentueelle lippujen avulla. Vielä viimeisenä vuorossa oli majan rakentaminen. Alkuhankaluuksien jälkeen valmistui viimein maja,

jonne myös akela mahtui sisälle. Palautelomakkeeseen pojat antoivat päivälle arvosanaksi 8,5 ja totesivat ”ihan kiva”. Parhaasta rastista ei tarvinnut keskustella. Riisisuklaan valmistaminen oli enemmän kuin ihan kivaa, se oli parasta.

Minni Koivisto on sudenpentujen ikäkausivastaava

KUVAT: KOIVISTO

Puuhanurkka

Venekunnat

Elämys 2017 7.-8.10. pidettiin partiotaitojen syys-SM-kilpailut Äkäslompolossa, Ylläksen lähellä Lapissa. Lippukunnastamme lähti kisaamaan kaksi joukkuetta, joista toisessa kilpailivat VJ Aukusti, Aleksanteri, Nikolai ja Niilo, tämän jutun kirjoittaja. Vartio kilpaili nimellä Persikka ei ole väri (ja se ei muuten ole, persikka on hedelmä). Rastimiesten ja muiden kilpailijoiden taholta nimemme sai aikaan useimmiten huvittuneita ilmeitä ja keskustelua. Lähdimme matkaan Turun rautatieasemalta perjantaina 6. 10. Sieltä menimme junalla muitten L-SP:n kisavartioiden kanssa Tampereelle, missä pääsimme muutamaksi tunniksi Tampereen keskustaan syömään ja viettämään aikaa. Pian oli kuitenkin jo aika nousta Helsingistä Kolariin menevään junaan. Kolarin junassa tapasimme muutamia tuttuja muualta Suomesta. Varusteiden tarkastuksen jälkeen oli jo pian aika mennä nukkumaan, olisihan seuraavana aamuna aikainen herätys Kolarin rautatieasemalla. Asemalta oli lyhyt bussimatka Kolarin koululle, joka toimi kisakeskuksena. Kisakeskuksella oli tavalliset muodollisuudet, kisakeskukseen jäävien kamojen säilöön vieminen ja vähän odottelua, mutta viimeinkin bussi starttasi koululta kohti Äkäslompoloa ja aloitusrastia.

Kisanjohtajan puheen ja toimitsijoiden ohjeiden jälkeen kilpailu alkoi virallisesti Napapiirin sankarit-elokuvasta tutun TIS-51 auton tööttäyksellä. Aloituspaikkana oli Yllästunturin rinne, mutta maa oli viime päivien sateista johtuen erittäin märkä ja vieläkin oli hyvin sumuista. Ensilumi satoikin sitten sopivasti vasta seuraavalla viikolla. Aloitusrastilla oli rakentelun lisäksi suunnistusta, mistä johtuen itse kastelin jalkani heti alkuun. Märät kengät eivät kuitenkaan fiilistä pilanneet, vaan pikemminkin kannustivat etenemään nopeammin yörastille kuivaamaan kengät. Päivän aikana huomasimme, että kisa oli järjestetty erittäin hyvin. Olihan mukana järjestelyissä noin neljäsosa koko Lapin partiopiirin partiolaisista eli noin 250 ihmistä. Tehtävät päivän aikana olivat hyvin vaihtelevia esimerkiksi nuotiolla kokkaamisesta joen ylitykseen vaijerin varassa, ja saimme myös sotkea erään asunnon etsiessämme puuttuvia esineitä. Pääsimme myös Jounin kauppaan ratkaisemaan ruokalajien puuttuvia ainesosia. Valitettavasti itse kauppias Sampo Kaulanen pysytteli piilossa. Harmi, sillä vartion yhteiskuva kauppiaan kanssa oli tavoitteena, ja se olisi ollut hieno lisä tähänkin muuten niin tavallisen tylsään juttuun.

Ennen yörastille saapumista vartioiden piti vielä ylittää melko märkä suo, mutta onneksi selvisimme siitä kaikki lähes hengissä ja jalat kuivina. Kuten ei muutenkaan päivän aikana, myöskään yörastilla ei tarvinnut jonottaa kovin paljoa. Siellä olikin sitten hyvin paljon tehtävää; nuotio piti sytyttää, laavu pystyttää, ja rastitehtäviäkin oli kiitettävän kokoinen liuta. Ensin kävimme tunnistamassa musiikkikappaleita ja saimme vartiosta yhteiskuvan TIS-51auton kanssa. Paikallislehden toimittaja myös halusi tehdä meistä jutun Luoteis-Lappi-nimiseen lehteen. Seuraavaksi vuorossa olivat puukon tekeminen ja ruokarastiosuus. Ruoka onnistui hyvin ja puukkokin meni, noh… sanotaanko vaikka että putkeen. Noin neljän tunnin pakertamisen jälkeen saimme kuitenkin puukon palautettua rastihenkilölle, ja jopa yhtenä kappaleena yllättävää kyllä. Pian olikin iltapalan ja ruhtinaallisten muutaman tunnin yöunien aika, ja ehti jossakin välissä myös vaihtaa pari sanaa naapurilaavun asukeiden kanssa. Aamulla lähtömme oli suhteellisen aikaisin, ja heräsimme ajoissa pakkaamaan tavaramme ja purkamaan laavun. Sää oli edelleen sopivasti kylmä ja märkä, ettei liikaa mukavuuden tunnetta ainakaan ehtinyt syntyä. Olimme kuitenkin jo huomattavasti voiton puolella, ja loput rastit sujuivat huolellisesti, mutta kohtuullisen vauhdilla viimeistä suunnistusrastia lukuun ottamatta, suunnistuksessa tuli kirjaimellisesti

pientä takapakkia, mutta pääsimme kuitenkin pian maaliin. Viimeinen rasti oli sopivasti juoksurasti, ja se varmisti ettei keneenkään vain jäänyt yhtään ylimääräistä energiaa. Maalissa oli sitten bussia kisakeskukselle päin odotellessa aikaa kerrata kisan tapahtumia ja ihmetellä maailman menoa. Kun bussi viimein saapui, pääsimme onnellisesti täysissä sielun- ja ei niin täysissä ruumiinvoimissa kisakeskukselle, missä meitä odotti suihku, lämmin ruoka ja uni sen verran kun sitä liikuntasalin lattialla sai. Tässä vaiheessa suoriutumisten ollessa jo takana fiilis oli erittäin hyvä, vaikkakin väsynyt. Tuloksia julkistettaessa olimme aluksi hieman pettyneitä, mutta kun kaikki rastit saatiin viimeinkin

tarkistettua olimme sarjassamme 8. sijalla ja joukkueita oli ollut sarjassa kilpailemassa 26. Lopputuloksena oli tyytyväinen hymy ja loistava kokemus hyvin järjestetyistä kisoista ja lapin luonnosta. Seuraavaksi vuorossa oli varusteiden keräily ja Rovaniemen rautatieasemalle suuntaava bussi, jossa tunnelma oli hyvin uninen lähes kaikkien osalta. Rovaniemellä vapaa-aikaa ennen junan lähtöä oli parisen tuntia, ja sen käytimme hyödyksi syöden roskaruokaa iltapalaksi, ja ehdimme myös jutella tuttujen kanssa ruuan jälkeen. Pian oli kuitenkin aika hyvästellä Lappi ja astua junaan. Meillä turkulaisilla oli tiedossa vielä junan vaihto Tampereella kuuden maissa aamulla. Tampereelta nousimme Turun junaan, missä oli vielä viimeiset tunnit aikaa

nukkua. Turun juna-asemalla sitten olikin aika vaihtaa kisakamat koulureppuun ja lähteä puolikuolleena kouluun ja arkeen. Kirjoittajalla vuorossa heti alkuun kemian koe, jee! Kisat olivat loistavasti järjestetyt, ja ympäristökin oli erinomainen. Enää puuttui mukava sää, mutta eihän kaikkea voi toivoa. Seuraavaksi pyydän kisoihin varmaan herätyksen kymmeneltä ja aamiaisen sänkyyn, muuta ei oikeastaan näistä kisoista puuttunut. Kotiin tuli 8. sija punaisessa sarjassa ja piirien välisten kilpailujen voitto. Sekä tietenkin hieno kokemus, ja nyt tiedämme miten vaihdetaan moottorikelkan variaattorin hihna. Aina sitä oppii uutta. Niilo Korhonen

KUVA: AAPO RAINIO

Lopuksi...

Joku on ihastunut Theian upeaan spinnuun...

Kisakonkari kehottaa pidättäytymään pähkinöistä kisaeväänä. Syytä voitte kysyä häneltä. Huhu kertoo, että maailmaan putkahtaa pian uusi Puustinen! Onnea!

... sekä uusi Leimu! Onnea!

Kotkansiipipojista ylitarjontaa! Huolestuttavaa?

TILAA KOTKANSIIPI Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 10€/vuosi! Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

Kotkansiipipoika

KUVA: MATIAS SANDELIN