Kotkansiipi 2/2014 by Turun Sinikotkat

Katsaus uuteen Skagenin retkialueeseen Mailitilastot Leirimatkalla Islannissa Saaristoviikingit Numero 2 | 2014

PARTIOPOIKALIPPUKUNTA TURUN S INIKOTKAT

Kotkansiipi 2 | 2014 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2014 56. vuosikerta 111. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2014 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Tommi "Ruksi" Laine TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta. ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri) koko sivu (m-v): puolisivua (m-v): neljännessivu (m-v):

450 € 250 € 130 € 80 €

MATERIAALIN PALAUTUS toimituksen sähköpostilaatikkoon kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Olli Jääsaari

Sisältö

5 6 7 9 9 10 12 14 18 20

Pääkirjoitus Lippukunnajohtajan sana Sextantin tervehdys Tiira-venekunnan ilta Ensimmäinen retki Skageniin Saaristoviikingit Mailitilastot Leirimatkalla Islannissa Kotkansiipi ennen ja nyt Skagen

Millaista on olla partioleirillä Islannissa? Lue juttu sivuilta 14-17.

Tilaa Theia-mukit ja muut Sinikotkien kannatustuotteet verkkokaupastamme: http://webshop.sinikotkat.fi

Kiinnostaako katsaus Skagenin tilanteeseen? Seilaa sivuille 20-21.

Lippukunta j채rjesti tutustumisretken Skageniin 12.10.2014 Ensimm채inen retkikokeilu Skagenin maastossa 15. - 16.11.2014

Pääkirjoitus

Aika kultaa muistot, seura tekee kokemukset Sinikotkissa on tapahtunut puolessa vuodessa paljon. Åselholman Kotkanpesän korvaajan etsintä on päätetty Skagenin leirikohteen löydyttyä ja arvostettu lippukunnanjohtajamme Aleksi Alho luovuttaa valtikkansa Jyri-Petteri ”Zeip” Paloposkelle. Nämä ovat varmasti ne kaksi isointa uutista jotka ovat kaikkien huulilla. Kävin itsekin Skagenissa katsastamassa alueen tutustumisretkellä lokakuun alkupuoliskolla. Alueella on tietty karun kivinen saaristolaisromantiikan tunne joka jäi päälimäisenä mieleen. Seudun kehittämisestä leirikohteena on keskusteltu ja asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukea hallituksen kirjoitus tämä lehden loppupuolelta sekä osallistua tuleviin Skageniin liittyviin kokouksiin.

Zeip on varmasti useimmille sinikotkille tuttu ja Kotkansiipi onnittelee lippukunnanjohtajaamme näin etukäteen. Lippukunnan johdossa Zeipin ylivertainen edustuskokemus, organisointitaidot ja henkilökohtainen partioverkosto pääsevät oikeuksiinsa. Onnittelut!

Näillä sanoilla toivotan kaikille antoisia partiokokemuksia seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Tai miksei koko loppu partiouraksi.

Tämän lehden sivuilla käsitellään myös sitä partion tärkeintä antia; kokemuksia partiokavereiden kanssa. Meripartio opettaa tietysti myös tärkeitä metsänkäyntiin ja merenkulkuun liittyviä taitoja mutta partiokokemukset ja kaverisuhteet ovat ne asiat jotka seuraavat pisimmälle tulevaisuuteen.

Tommi "Ruksi" Laine Kotkansiiven päätoimittaja

Tilaa Kotkansiipi kotiisi 10 euroa vuosi! Tilaukset osoitteeseen: kotkansiipi@sinikotkat.fi

Johtajisto

KUVA: OLLI JÄÄSAARI

Lippukunnanjohtajan sana Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry:n syyskokous 23.11.2014 on valinnut lippukunnanjohtajaksi Jyri-Petteri “Zeip” Paloposken. Vaihdamme tehtäviä vuoden vaihteessa ja siirryn itse koulutusvastaavaksi. Zeip on toiminut aiemmin muun muassa Hämeen Partiopiirissä viestintäministerinä, Suomen Partiolaisissa viestintävaliokunnan jäsenenä sekä lippukunnassamme sihteerinä ja koulutusvastaavana. Uskon, että lippukuntamme saa Zeipistä pätevän johtajan. Toivotan onnea uudelle lippukunnanjohtajalle ja muille uusissa pesteissään aloittaville. Tehtävät ovat haastavia. Vastuuta ja työtä voi olla paljon, mutta onnistuminen on myös erittäin palkitsevaa.

Aleksi kevään sudenpenturetkellä.

Henkilövalintojen lisäksi syyskokouksessa päätettiin lippukunnan toimintasuunnitelmasta, talousarviosta ja Skagenin leirialueen kehittämisprojektin käynnistämisestä.

Ensi vuoden aikana järjestetään muun muassa merikoulutusviikonloppu Arkki, lippukunnan oma kesäleiri sekä Saaristomeripurjehdus ja pidempi matkapurjehdus Theialla. Samoajille ja tarpojille on luvassa ikäkausien omat piirileirit kesällä. Lisäksi uutena tapahtumana järjestetään koko lippukunnan retki syystoimintakauden alussa. Itse aion jatkossakin osallistua lippukunnan tapahtumiin mahdollisimman aktiivisesti ja haluaisin ensi vuoden aikana nähdä nykyistä useampia Sinikotkia niin retkillä, leireillä, kisoissa kuin purjehduksillakin. Partiotoiminta on parasta nimenomaan luonnossa, siis metsässä ja merellä.

Aleksi Alho

toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana

Sextantin tervehdys Purjehduskausi 2014 on nyt takana ja vene telakoitu Pansioon kylmään halliin. Monet uudet sudenpennut ja venekuntalaiset saivat ensikosketuksen veneeseen iltapurjehdusten, viikonloppupurjehdusten sekä saaristomeripurjehduksen merkeissä. Tätä purjehduskautta on vaivannut päällystöpula joka myös on jossain määrin näkynyt purjehdustarjonnassa. Mitään ulkomaanreissua ei tänä vuonna ollut, mutta onneksi Saaristomeripurjehdus saatiin järjestettyä kahden legin mittaisena Juhan ja Aleksin voimin!

Johtajisto

Meripartio-osasto kiittää kaikkia jotka ovat olleet mukana järjestämässä purjehduskautta. Käännetään katseet kohti tulevaa kautta ja toivotaan että myös vanhempi päällystösukupolvi ottaisi isomman roolin purjehduskauden järjestämisessä. Uutta purjehduskautta odotellessa,

Patrik Solin

toimii meripartioosasto Sextantin johtajana.

Oskari Alho

toimii venetyöpäällikkönä.

PUNAKAAPUISTEN MIESTEN AIKA! Tilaamalla raittiin ja reippaan joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten - ja mikä ettei aikuistenkin - jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat helpoimmin osoitteesta:

http://joulupukki.sinikotkat.fi

Perinteinen puhelinpäivystys palvelee numerossa: 0400 943 461 itsenäisyyspäivänä klo 12 - 15 7.12. alkaen: ma - to klo 18 - 20 su klo 12 - 15

Sudenpennut

Kuvia sudenpentujen keväiseltä telttaretkeltä.

KUVAT: OLLI JÄÄSAARI

Tarpojat / Samoajat

Tiira-venekunnan ilta

Tiira-venekunta kävi tiistaina 7. lokakuuta paistamassa lettuja jokirannassa. Siellä harvemmin näkyy partiolaisia Trangian kanssa, joten monet ohikulkijat jäivätkin hetkeksi katselemaan paistoa. Trangiaa kävi ihastelemassa jopa pari japanilaista turistiakin!

Venekunnanjohtaja Aaro oli tehnyt taikinan valmiiksi muoviseen kahden litran Freeway-pulloon edellisenä iltana. Pulloa sitten ravisteltiin reilusti jotta ainekset olisivat sekoittuneet uudelleen. Trangioissa oli myös omat haasteensa kun letut tuppasivat palamaan kiinni pohjaan ja paistinpannut olivat vääntyneet melko pahasti. Onneksi neuvokkaina partiolaisina pojat älysivät tehdä lettuja pannun toisella reunalla ja osa niistä onnistui jopa melko hyvin.

Lettujen päälle oli tarjolla mansikkaja vadelmahilloa sekä pursotettavaa kermavaahtoa. Taitavassa asettelussa lettu oli jossain kermavaahto- ja hillokasan alla. Letuista suurin osa taisi olla ei niin hyviä, mutta poikkeuksiakin oli muutama. Sää oli hieman viileä, mutta Trangian vieressä lämmittelemässä tai punnertamassa hieman sivummalla oli lämmin. Välillä satoikin vähän. Tuuli oli melko kova ja paperiset lautaset lentelivät tuon tuostakin.

Ensimmäinen retki Skagenin

Valtteri paistaa lettuaan.

Pauli järjesti pj-kurssin välitehtävänään ensimmäisen lyhyen telttaretken Skageniin 15-16.11.2014. Reissuun lähdettiin lauantaina klo 0845 kolmen autokunnan voimin ja perillä oltiin kaikkien tavaroiden kanssa n. klo 1300, joka tosin vaati muutaman venereissun että saatiin ihmiset ja tavarat kuljetettua. Teltat pystytettiin länsipuolella olevalle hiekkarannalle joka oli hyvin suojassa melko navakalta itätuulelta. Mukana oli myös ensimmäistä kertaa lainavaraston telttasauna, joka todettiin oikein toimivaksi. Varmasti otetaan mukaan myös tulevilla retkillä jossa ei ole saunomismahdollisuutta! Reissu onnistui oikein hyvin ja retkikunta palasi tyytyväisenä sunnuntaina takaisin Turkuun.

Kaikki

KUVAT: JUUSO TUOMINEN

Saaristoviikingit

Eräänä elokuisena iltana kaksi nuorta viikinkipäällikköä, ERGIR ja ERIK, havahtuivat valtaisaan luonnonilmiöön: taivaanrannassa salamoi ja maa järisi. Pian kaksikolle valkeni, mistä oli kyse: viikinkijumala Thor lähetti heille viestiä!

Ystävykset purjehtivat viikinkilaivansa Strandpiparenin Uudestakaupungista Turkuun, jossa uusi, voimaa ja intoa puhkuva kolmen hengen miehistö ilmoittautui palvelukseen. Laivaston toista alusta, s/y Oceanosta, alettiin joutuin saattaa purjehduskuntoon.

Kaukaisessa Houtskärin maassa oli harrastettu rietastelua ja hylätty vanhat viikinkijumalat. Erikin ja Ergirin oli kutsuttava kokoon sotajoukko ja lähdettävä rankaisemaan näitä lurjuksia!

Seuraavana aamuna laivasto hyvästeli mantereen ja nosti purjeet! Erik asettui Oceanoksen johtoon ja otti miehistöönsä kaksi miestä. Ergir ylennettiin kaksinpurjehdittavan Strandpiparenin päälliköksi.

Ergir ja Erik lähettivät viipymättä sanansaattajansa matkaan kootakseen riveihinsä maakunnan parhaat sotamiehet.

Merimatka Houtskäriin oli vaarallinen ja koettelemuksia täynnä. Eräässäkin vaiheessa jumalat loivat suuren rankkasateen, joka pieksi miehistön kasvoja ja hävitti rannan näkyvistä. Neuvokkailla merimiehillä ei mennyt sormi

suuhun, vaan he jatkoivat etenemistä kompassin nuolta seuraten. Välillä jumalat taikoivat kelin aivan tyveneksi tällöin ei auttanut muu kuin tarttua suuren suureen melaan. Kaikkein viheliäisin jumalten vitsauksista oli vihamielinen puhuri, joka kahteen kertaan oli upottaa Strandpiparenin kummallakin kerralla miehistö osoitti voimansa ja sai kovan taiston jälkeen kammettua aluksen pystyyn. Oceanos osoitti aluksista huomattavasti parempaa merikelpoisuutta, vaikka jäikin nopeudessa ketterän Strandpiparenin jalkoihin. Vastatuulen takia joukkio joutui matkan varrella rantautumaan yöksi kahteen otteeseen: ensimmäinen yö vietettiin Nauvossa ja toinen Korppoossa. Rankkojen merimatkojen vasta-

Kaikki painoksi vietettiin iltaa uiden täysikuun alla, kertoen tarinoita ja juhlien, kun Thor paukutti vasaraansa taivaanrannassa. Lahnan sisälmykset ennustivat viimeiselle legille ennen Houtskäriä huonoa säätä, mutta peloton miehistö päätti jatkaa matkaa. Matkan ollessa jo loppusuoralla miehet saivät kärsiä viimeisestä vitsauksesta, kun avomereltä puhaltamaan päässeen tuulen nostattama valtaisa aalto pyyhkäisi Strandpiparenin yli sillä seurauksella, että alus täyttyi vedestä laitoja myöten. Laivasto hätärantautui. Hetken tuumaustaon jälkeen miehet totesivat olevansa aivan liian pitkällä kääntyäkseen takaisin - ja kauhoivat aluksen tyhjäksi. Matka sai jälleen jatkua.

Kahdeksan aikaan illalla Houtskärin vihollismaa siinsi jo näköpiirissä. Miehistö valmistautui hyökkäämään. "Jos kuolo meidät korjaa, tapaamme uudestaan Valhallassa", miehet sanoivat toisilleen. Yllätys oli suuri. Soturit eivät törmänneetkään vihollisiin, vaan yksinäiseen suureen punapartaiseen ja lempeään heimotoveriin, joka järjesti koko poppoolle suuret pidot ja lämmitti saunan. Soturimme eivät ikinä saaneet tietää, miksi Thor oli puijannut heitä näin, mutta eivät jaksaneet vaivata päätään kysymyksellä kovinkaan kauaa. Vatsat täynnä ja mieliltään tyydyttyneinä he lähtivät seuraavana aamunakotimatkalle - myötätuulessa ja auringon-

paisteessa matka taittui yhdessä päivässä! Jo samana iltana miehet söivät viimeisen yhteisen ateriansa Turussa nuotion äärellä. Aamulla sankarimme jättivät toisilleen jäähyväiset ja jäivät odottamaan Thorin seuraavaa viestiä. Kenties ensi kesänä on seuraavan sotaretken aika.

Eero Ilvessalo

on Turun Sinikotkien aktiivipartiolainen.

Sextant

s/y Theia mailitilastot Kesä 2014 TOP-130 1 Konsta Grönberg 801.2 2 Aleksi Alho 666.1 3 Santeri Järvi 586.0 4 Oskari Alho 564.6 5 Patrik Ylisaari 537.8 6 Emil Toivanen 519.7 7 Iiro Maunula 464.6 8 Aksel Toivanen 458.1 9 Patrik Solin 442.8 10 Aaro Sippolainen 441.1 11 Pauli Simola 429.1 12 Aukusti Korhonen 412.1 13 Aleksanteri Harjulehto 408 14 Arttu Mäenpää 402.8 15 Niilo Korhonen 373.9 16 Nikolai Harjulehto 373.9 17 Miro Hällfors 356.9 18 Valtteri Hällfors 356.9 19 Oskari Järvi 354 20 Matias Sandelin 338.3 21 Lauri Puustinen 306.6 22 Petteri Järvi 301.5 23 Anna Nyrhinen 226.4 24 Paavo Aarikka 209.4 25 Juha Lehtonen 178.7 26 Frans Lounela 177.8 27 Jaakko Siltala 177.8 28 Oskari Silvoniemi 177.8 29 Lotta Lehtonen 171.6 30 Aino Nyrhinen 158.3 31 Laura Lehtonen 153.5 32 Ville Sahlström 130.2 33 Leevi Erkkilä 125.8 34 Sakari Holmroos 124 35 Eero Ilvessalo 123.8 36 Oskari Hällfors 121.5 12

37 Janina Loponen 119.8 38 Alisa Vahala 107.3 39 Kirsi Honkasalo 107.3 40 Santeri Harkke 95.9 41 Eemil Kivelä 93.8 42 Matias Arvelmo 93.8 43 Ville Virtanen 93.3 44 Telmo Suntela 87.9 45 Vilja Parkkunen 87.9 46 Henri Vienola 81.9 47 Kari Sarlin 79.6 48 Carin Holmroos 74.6 49 Timo Kuusela 74.6 50 Matias Leino 70.5 51 Ahti Karttunen 67.7 52 Eero Haapakangas 67.7 53 Jussi Mänty 67.7 54 Kai Jansson 67.7 55 Lassi Karskela 67.7 56 Pekka Miesvirta 67.7 57 Pentti Samppala 67.7 Jaakko Haapamäki 66.0 59 Meri Malmari 65.4 60 Daniel Muukkonen 43.6 61 Anton Elenius 43.4 62 Joona Jännäri 43.4 63 Kalle Helkiö 34.1 64 Oskari Huiskala 24.7 65 Jyri-Petteri Paloposki 23 66 Olli Jääsaari 22.5 67 Alvar Huvila 21.2 68 Isto Huvila 21.2 69 Valtteri Niittynen 18.5 70 Joni Holmroos 17.5 71 Mari Holmroos 17.5 72 Rasmus Aaltonen 17.5

73 Aaro Ahlqvist 74 Aaro Hällfors 75 Eetu Laiho 76 Eino Korhonen 77 Jonatan Ringval 78 Joonatan Hiltunen 79 Juro nieminen 80 Leo Farshid 81 Rasmus Kivini 82 Samu Selonen 83 Toivo Rumpunen 84 Venni Nauska 85 Albin Huvila 86 Anton Impivaara 87 Arvin Huvila 88 Miro Häkkilä 89 Niklas Impivaara 90 Tatu Vihdanmäki 91 Katriina Lehtinen 92 Mari Harkke 93 Eveliina Tomberg 94 Lasse Mustonen 95 Onni Rumpunen 96 Pyry Iirola 97 Mikko Leimu 98 Ilmari Peltonen 99 Elias Kivelä 100 Roosa Juup 101 Ville Vartiainen 102 Martin Malmivirta 103 Risto Malmivirta 104 Akseli Valli 105 Aleksi Tilli 106 Eemeli Parsama 107 Frida Lillberg 108 Gabriel Lillberg 109 Juho Kallio 110 Katri Aro 111 Kimmo Tilli 112 Konsta Enroth 113 Lasse Hakkila 114 Leevi Moberg 115 M arkus Rahtu 116 Melina Lillberg 117 Mikkko Hirvonen 118 Noel Kallio 119 Nonna Kallio 120 Rasmus Harkke 121 Rasmus Hirvonen 122 Rasmus Rahtu 123 Seija Tamminen 124 Sini Aaltonen 125 Timo Aaltonen 126 Tomas Tamminen 127 Via Hirvonen 128 Esko Niemelä 129 Jasper Santalahti 130 Juhani Tång

14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.7 14.2 14.2 14.2 14.2 14.2 14.2 13.9 13.9 13.4 13.3 12.7 12.7 11.8 11.6 10.6 10.5 9.6 9.5 9.5 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 7.9 7.9 7.9

Sextant

Talkoisiin ja sassiin! Theia on jo nostettu Merisissin kanssa samaan halliin Pansiossa ja odottaa innokasta talkooväkeä. Talkoot ovat paras tapa oppia tuntemaan veneen tekniikka ja rakenteet, joten talkoisiin osallistuminen on erittäin suotavaa. Työtehtävät jaetaan ai-

na osaamistason ja kokemuksen mukaan, joten erityisiä taitoja ei vaadita, vaan kaikki opitaan talkoissa. Ryhmänjohtajat, ottakaa yhteyttä venetyöpäällikköön sopiaksenne aikatauluista. Talkoita järjestetään viikon-

loppuisin, sekä esimerkiksi venekunnanillan voi pitää talkoillen. Terveisin,

Patrik Solin ja Oskari Alho Yhteydenotot: oskari.alho@sinikotkat.fi 13

Aikuiset

KUVAT: MERI MALMARI

Leirimatkalla Islannissa Partiolaisia on lähes jokaisessa maailman maassa, ja parhaiten partion kansainvälisyyden kokee mielestäni kansainvälisellä leirillä. Viime kesänä muiden lounaissuomalaisten partiolaisten suunnatessa piirileiri Piirulle, minä ja 76 muuta suomalaista vietimme leirielämää Islannin partiolaisten kansallisella leirillä, Landsmót skáta 2014. Vajaa vuosi ennen matkaa sähköpostiini oli kolahtanut kv-viesti, jossa etsittiin staabia eli johtajistoa Islantiin suuntautuvalle leirimatkalle. Olin tullut takaisin edelliseltä Islannin matkalta noin kuukausi aikaisemmin ja Islanti-ikävä nosteli päätään, joten mietin asiaa yhden päivän, minkä jälkeen laitoin matkanjohtajalle viestin, että tahdon mukaan. Vastaus saapui melkein välittömästi: Tervetuloa, nyt meitä on sitten kaksi. Ilmoittautumisaika matkalle päättyi loppiaisena ja silloin matkaan lähtijöitä oli lähes 80. Islannin leirimatka oli 14

Landsmót skáta 2014 leirin keskusaukio.

Suomen Partiolaisten virallinen leirimatka, ja mukana oli partiolaisia joka puolelta Suomea. Ensimmäisen staabikokouksen jälkeen olin paitsi matkan talousvastaava myös varajohtaja. Vastuu oli suuri, mutta olin valtavan innoissani, pääsisin jälleen Islantiin. Ensimmäisen kerran olin Islannissa ollessani siellä vaihto-opiskelijana seitsemän vuotta sitten. Sittemmin olen käynyt siellä kerran lomalla ja kerran työmatkalla, tämä leirimatka oli siis neljäs matkani Islantiin. Leirimatkan ohjelman suunnittelua helpotti paljon, kun tunsin paikat ennestään enkä ollut riippuvainen opaskirjoista tai internetin matkailusivustoista. Puhun jonkin verran islantia, mikä sekin auttoi monessa tilanteessa. Matkaan lähdettiin hyvin aikaisin heinäkuisena perjantaiaamuna. Lento kulki Oslon kautta ja perille Islantiin saavuimme iltapäivällä. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli majoittuminen majoituskouluun, ruokahankintojen tekeminen ja uimaretki paikalliseen

Hraunbúar lippukunnan leiriportti.

Aikuiset uimalaan. Islannin maaperässä on paljon geotermistä lämpöä ja ihmiset osaavat ottaa ilon irti maan syvyyksistä pumpattavasta kuumasta vedestä. Islantilaisessa ulkoilma-altaassa istuminen on vähän kuin paljussa istumista, paitsi että paljuja on monta, niissä on erilämpöistä vettä, ja kenenkään ei tarvitse muistaa lisätä puita veden pitämiseksi lämpimänä. Matkan toisena päivänä kiersimme Golden Circle -kierroksen, jonka varrelle sijoittuu kolme suosittua nähtävyyttä: þingvellir, jossa näkee mannerlaattojen erkanemisen omin silmin ja jossa jo viikingit aikoinaan kokoontuivat päättämään yhteisistä asioistaan; Suuri Geysir ei nykyään purkaudu, mutta sen vieressä oleva Strokkur

suihkuttaa kuumaa vettä korkealle ilmaan säännöllisin väliajoin; Gullfoss on valtavan kaunis ja suuri vesiputous. Kierros kuuluu lähes jokaisen maassa vierailevan ohjelmaan, ja olen sen kiertänyt useampaan kertaan, joten oli hienoa, että oppaamme päätti näyttää matkan varrelta toisenkin vesiputouksen. Loppupäivästä meidän oli tarkoitus patikoida luonnon kuumalle joelle uimaan, mutta aamupäivän rankkasateet olivat tehneet polusta mutavirran, ja todennäköisesti sade oli myös viilentänyt joen veden, joten jätimme sen väliin. Leirimatkan kolmantena päivänä ajoimme busseilla leirialueelle PohjoisIslantiin Akureyriin. Matkan varrella maisemat olivat henkeäsalpaavia, aina

silloin kun sumu ei peittänyt niitä näkyvistä. Leiripaikka oli leirintäalue Akureyrin eteläpuolella vuonon pohjukassa ja melko ylhäällä vuoren rinteellä. Maisemat olivat upeat ja ylhäällä vuorilla näkyi vielä heinäkuun lopullakin lunta, ja lunta oli siellä paljon enemmän kuin viime talvileirillä. Heti ensimmäisenä iltana oli ohjelmassa avajaiset. Avajaisten ohjelma sisälsi johdattelua leirin teemaan, yhteislaulua ja laululeikkejä, varsin tavallista ja perinteistä kaavaa noudattava ohjelma siis. Ohjelma oli yritetty tehdä kaksikieliseksi, niin että islantia osaamattomatkin pysyisivät kärryillä, mutta täytyy myöntää, että ohjelman seuraaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos en ymmärtäisi jonkin

Suomen joukkuetta leirin avajaisissa.

Aikuiset verran islantia. Avajaisten lopuksi en ollut uskoa silmiäni kun lavalle kiipesi yksi islannin suosituimmista pop-artisteista Páll Óskar, ja veti täysimittaisen live-keikan! Leiriläiset pakkautuivat lavan eteen, ja tunnelma oli kuin parhailla kesäfestareilla ikinä! Ensimmäisenä kokonaisena leiripäivänä alkoi leiriarki. Aamupäivisin oli ohjelmassa vapaasti valittavia aktiviteettipisteitä, joissa tehtäviä tekemällä saattoi suorittaa kaksi erilaista merkkiä. Lounaan jälkeen oli vuorossa ohjelmalaakso, ja päivällisen jälkeen vaihtuvia iltaohjelmia. Leirin teemana oli Í takt við timann, mikä on vapaasti suomennettuna Ajan virrassa. Teeman mukaisesti ohjelmalaaksot oli nimetty Menneisyydeksi, Nykyisyydeksi ja Tulevaisuudeksi, lisäksi kaikki leiriläiset kävivät yhtenä päivänä Akureyrissä ja yhtenä päivänä leirialueen ulkopuolella ulkoilma-aktiviteetissa. Itse en päässyt käymään ohjelmalaaksoissa, sillä kansainvälisten ryhmien

johtajien päivittäinen kokous oli samaan aikaan ohjelmalaaksojen kanssa. Leiriarkea piristi mukavasti naapurissamme asuneiden brittien jäynät. Toisena aamuna herätessämme lippusalossamme liehui Union Jack, seuraavana aamuna siellä oli nalle. Keittiössämmekin tavarat tuntuivat vaihtelevan paikkoja. Siitä emme tietenkään tienneet mitään, miten naapuriemme tee-varasto mystisesti katosi, ja kulkeutui toisen brittiryhmän leiriin joulupakettiin paketoituna ja joulupukin tervehdyksellä varustettuna. Kovasti joulukuusia muistuttavat teltat saivat yhtenä yönä koristeet ”oksilleen”. Viimeisenä leiriaamuna en meinannut päästä teltastani ulos, kun telttojemme ympärille oli kierretty lippunauhaa, Yhdistyneiden kuningaskuntien väreissä tietenkin.

Leiri oli jaettu kahteen alaleiriin, Kesään ja Talveen. Leirin lopulla molemmat alaleirit järjestivät festivaalit oman teemansa mukaisesti. Kesäfestivaaleilla oli kahluualtaita, kesäisiä juomia, rantalentopalloa ja muuta tekemistä. Talvifestivaaleilla puolestaan oli lumisotaa, joulukoristeiden askartelua, glögiä ja jopa luisteluareena (saippuavedellä liukastettu pressu). Lippukunnat ja ryhmät olivat panostaneet festivaaleihin valtavasti ja leirialueella kierrellessä aika kului kuin siivillä. Suomalaisina tietysti esittelimme aitoa ja oikeaa joulupukkia, jonka sylissä saattoi käydä istumassa ja otattamassa itsestään valokuvan. Leiri kesti sunnuntaista sunnuntaihin, päättäjäisiä vietettiin lauantai-iltana. Päättäjäiset eivät yllättäneet enää live-esiintyjällä, mutta tunnelma ei ollut ainakaan huonompi kuin avajaisissa. Päättäjäisten varsinaisen ohjelman jälkeen alkoi ilotulitus (joka muuten näytti melko vaatimattomalta poh-

Brittinaapureiden läksiäislahja.

Aikuiset joisen yöttömässä yössä) ja lavalle asteli dj, joka laittoi pystyyn hienot bileet. Skotlantilainen ystäväni oli luvannut tarjota minulle suklaakakkua johtajakahvilassa, mutta meno lavalla oli niin mukaansatempaavaa, että sieltä oli vaikea päästä pois. Sunnuntaina pakkasimme tavaramme ja palautimme lainatarvikkeet ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Reykjavikia. Reykjavikissa ehdimme käydä Atlantin rannalla ulkoilemassa ja keskustassa matkamuistoja katselemassa. Matkan viimeisenä päivänä osallistujat jakaantuivat neljälle erilaiselle retkelle. Osa lähti ratsastamaan, osa lähti Blue Lagooniin lillumaan kuumaan veteen, osa lähti katsomaan etelärannikon jäätiköitä ja vesiputouksia. Minä jäin kahdeksan muun kanssa viettämään kaupunkipäivää Reykjavíkiin. Päivään kuului maisemia, museo ja shoppailua, lisäksi olisin halunnut viedä kaupunkipäiväläiset uimaan Atlantin valtamereen,

mutta harmikseni he eivät olleet kiinnostuneita. Matka oli ikimuistoinen, ja minulle uusi tapa nähdä Islantia, joka on minulle niin rakas maa. Jos minun pitäisi nimetä yksi asia, mikä oli ehdottomasti parasta koko matkalla, niin sanoisin kansainväliset ystävät. Suosittelen kaikille kansainvälistä partiomatkailua, tai kansainvälisiä leirejä täällä koti-Suomessa. Ja jos joku on kiinnostunut Islannin matkailusta, niin annan mielelläni vinkkejä. bestu kveðjur

Meri Malmari

toimii Sinikotkissa Norppa-lauman akelana

Teltta, joulukuusi, jouluteltta?

Miekkailua Menneisyys-ohjelmalaaksossa.

Historia

Kotkansiipi ennen ja nyt 10, 20, 25 vuotta sitten

osa 2

10 vuotta sitten Kotkansiipi 2/2004 Lehden kantta koristaa komea nelivärikuva Rheasta halkomassa aavaa ulappaa. Nopealla otoksella uskaltaneekin väittää, että Rhean kannelta otetut purjehduskuvat ovat suosituin yksittäinen kansikuva-aihe Kotkansiiven historiassa. Ehkä Theian kuvat ottavan pian uuden kärkipaikan? Lehden sivumäärästä myös suuren osan valtasivat Rhean purjehdukset. Kesän suurin tapahtuma oli Rhean viimeiseksi jäänyt todella pitkä Itämeren purjehdus ”Operaatio Lego”. Nimestään huolimatta purjehdus ei suuntautunut Legolandiin, vaan Götan kanavaan ja Kööpenhaminaan. Syksyllä oli vielä käyty toteamassa etelänaapurin liittyneen Euroopan Unioon perinteisen Isku Eestiin –purjehduksen merkeissä. Rajamuodollisuudet passintarkastuksineen piti vielä molemmissa maissa hoitaa tavalla, joka nykymaailmassa tuntuu sangen kaukaiselta. Purjehduksen ulkopuolisessa maailmassa toimintavuotta leimasi kolon valmistunut remontti ja Nuortentalon evakkokauden päättyminen. Päätoimittaja Ilkka Paatero kyseli, meneekö kaikki johtajiston aika vain papereiden ja kokousten pyörittämiseen, ja kehotti muistamaan, mikä on olennaista toiminnassamme. Lippukunnanjohtaja Harri Jokinen paheksui lippukuntaan pesiytynyttä myöhästelyn kulttuuria ja toivoi kaikkien kunnioittavan sovittuja aikatauluja ja kellonaikoja. Tämän kirjoituksen voisi julkaista sellaisenaan uudelleen! Tosin sama asia pätee kovin moneen vuosien varrella lehdessämme käsiteltyyn teemaan.

Kokkikaksikko tiukasti työn touhussa. Mustassa muovissa Lauri Puustinen ja perinne-essuun pukeutuneena Pyry Kunnas. KUVA: LINDA PÄÄJÄRVI (OS. HELLSTRÖM), 2004

Pitkäaikainen ja pidetty Tuomiokirkkoseurakunnan poikatyöntekijä Matti ”Niksu” Nikkonen oli nukkunut pois edeltävänä kesänä, minkä Kotkansiipi huomioi muistokirjoituksella.

20 vuotta sitten – Kotkansiipi 2/1994 Lehden kannessa soittelee näyttävästi Sinikotkien puhallinorkesteri, joka nykyään tunnetaan SUMU:n nimellä. Soittokunta vietti 30-vuotisjuhlaansa, mikä huomioitiin kansikuvan lisäksi myös sisäsivuilla. Juhlavuoden koho-

Historia

kohtana oli purjehdus Rhealla Visbyseen. Muilla purjehduksilla Rhea vieraili ensimmäistä kertaa itsenäistyneessä Virossa ja Saaristomeripurjehduksella Maarianhaminassa. Lippukunnanjohtaja Lehtonen pahoitteli, että venekuntien purjehduksilla oli ollut kehnonlainen osanotto. Kesäleiri kuitattiin tekstin sijaan kahdella aukeamalla mustavalkoisia valokuvia, jotka monistuskonelaatuisina antavat nykylukijan silmiin leiristä kovin valjun kuvan. Toki leiripuuhat näyttävät mukavan kesäisiltä, siis tavallisilta leiripuuhilta. Mehto-vartiota eli pappakerhoa esitellään koko aukeaman jutulla. Jos joku on pohtinut, mistä Mehtot ovat saaneet nimensä, niin mehtohan tarkoittaa ukkometsoa, ja sopii siksi hyvin pappakerhon nimeksi. Päätoimittaja Antti Puro aloittaa lehden pääkirjoituksen dramaattisesti viittauksella saman syksyn Estoniaturmaan ja lippukunnan turvallisuuskulttuuriin. Aihe tuntuu koskettavalta vielä näin 20 vuotta myöhemminkin. Järkyttävä merionnettomuus varmasti puhutti aikanaan myös sinikotkien johtajistoa. Mukavammista aiheista voi mainita useat naimisiin menot kauniine hääkuvineen. Voitokkaiden PT-kisatulosten (mm. Wanhad Kotkad) välistä löytyy ilmeisesti sudareille tarkoitettu pulmatehtävä, jossa anagrammeista pitää selvittää lippukunnan johtohenkilöiden nimiä. Tunnistatko sinä seuraavat, yhä tänäkin päivänä puheenjohtajan nuijaa heiluttelevat henkilöt? L. Sikanarri Tenho H. E. Nalju

Haapsalun ihmeitä ihmettelemässä Eestin purjehduksella. Kuvassa muikistelee emeritus-lippukunnanjohtaja Isto Huvila. KUVA: OSKARI HUISKALA, 2004

25 vuotta sitten – Kotkansiipi 1/1989 Numeroinnistaan (1/1989) huolimatta kyseessä on kuitenkin joulun lehti, ja onpa nähtävästi edeltävänä vuonna 1988 jäänyt Kotkansiipi ilmestymättä kokonaan. Pääkirjoituksessaan Niksu muisteleekin vielä lippukunnan parin vuoden takaisia 50-vuotisjuhlia. Lehden loppupuolella Niksu pohdiskelee myös enteilevästi aihetta ”Hyvästi Eräkämppä”. Niinhän siinä sitten kävi. Monet kirjoitukset teesit ovat ajankohtaisia myös Skagen-projektia pohdittaessa. Suurimman osan lehden sivuista täyttää kunkin lauman ja venekunnan jäsenluettelot poikien kotiosoitteineen. Viro-teema näyttää toistuvan kaikissa tällä kertaa tarkastelluissa lehdissä.

Eteläisellä naapurimaallamme tuntuukin olevan erityinen asema Sinikotkien purjehduskohteena? Puhkus Tallinnas –purjehduksen aikana lipputangossa liehui vielä sirppi ja vasara. Tämä oli ainoa kerta, jolloin Rhea vieraili Neuvostoliitossa. Nykypäivän Viron-kävijästä kertomukset tunnontarkasta tullimiesten alustarkastuksesta, saatika sitten ruokakauppojen typötyhjistä hyllyistä, kuulostavat olevan kuin toisesta maailmasta. Vaikka sitähän se siihen aikaan olikin. Antti Puro kirjoittaa pitkässä PTkisajutussaan: ”Kisakuume on parantumaton tauti.” Nähtävästi lääkettä ei ole vieläkään löytynyt!

Oskari Huiskala

toimii Turun Sinikotkien Tuki ry:n sihteerinä.

Hallitus Talkooporukka siivoamassa Skagenin tontin läntistä hiekkarantaa.

Lippukunnan käynnissä oleva retkialueprojekti sai uusia ulottuvuuksia heinäkuussa, kun partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry sai lahjoituksena kiinteistön Paraisten Iniön Keistiön saaresta. Lahjoittaja on rouva Tytti Penttilä Turusta sekä hänen edesmennyt aviomiehensä Antti Penttilä. Lahjoitusta oli valmisteltu jo pitemmän aikaa ja 24.7. allekirjoitettu lahjakirja oli sinetti tälle valmistelutyölle. Kyseessä on kahden hehtaarin laajuinen nimen kärkeen sijoittuva merenrantakiinteistö. Tontti on yleisilmeeltään kallioinen, mutta joitakin suojaisempia metsäsaarekkeita löytyy kallioalueiden välistä. Tontilla sijaitsee 60-luvulla rakennettu saunamökki sekä varastorakennus ulkohuusseineen. Tontille ei ole tietä, mutta sille on perustettu 60-luvulla tieoikeus, mitä ei ole koskaan otettu käyttöön. Kävelymatka lähimmältä tieltä on ~ 2,3 km. Rannassa on laituri uimista ja pienveneitä varten, mutta s/y Theialla ei rantaan asti tällä hetkellä pääse vaan alus jää 5-10 m päähän rannasta. Tontilla ei ole kaivoa. Kiinteistön hallintaoikeus on toistaiseksi rouva Penttilällä, mutta Sinikotkilla on oikeus käyttää aluetta silloin kun hän ei ole itse paikalla. Mökin käyttöön rouva Penttilä pidättää tois20

Skagen

taiseksi yksinoikeuden, mutta hän suhtautuu positiivisesti Sinikotkien mahdollisiin investointeihin tontille.

Keistiöön pääsee Kustavin Heponiemesta ja matkan varrella on kolme lauttaa. Viikonloppuretkien kannalta perjantai-iltana ehtii perille parilla eri lauttavuorolla ja sunnuntaina on useampia lauttayhteyksiä takaisin päin. Matka-aika omalla autolla Turusta perille asti on 2½-3 tuntia. Bussilla pääsee Kustavin Heponiemeen asti, mutta myös Norrbyhyn Iniön pääsaareen kulkee joitakin vuoroja. Julkisilla kulkuneuvoilla kuljettaessa loppumatkan voi taittaa esim. taksilla.

Skagenin sijainti Keistiön saarella.

Keistiön päässä jää siis vielä kuljettavaksi jalan runsaan parin kilometrin matka. Vaihtoehtoisesti muualle Keistiöön tienyhteyden päähän voisi sijoittaa yhteysveneen, jolla kuljettaisiin alueelle. Yhteenvetona Skagen ei ole kovin helposti saavutettavissa, mutta toki lautat kulkevat useammin kuin esim. Åselholmiin. Jos aluetta halutaan muuten vertailla Åselholmin Kotkanpesään, niin muita etuja voisi ajatella olevan oman rannan sekä isompi tontti rauhallisella paikalla, joka antaa paremmat edellytyksen partiotoiminnan harjoittamiseen sekä alueen kehittämiseen. Luonnollisinta Skagenin käyttöä johtuen pitkästä

Hallitus matkasta teitä pitkin voisi kuitenkin ajatella olevan alueen käyttö s/y Theian purjehdustukikohtana.

- Skagenin lahjakiinteistön hyödyntämisestä ja kehittämisestä mielipiteet hajaantuivat aika paljon

Lippukunnan hallitus on pyrkinyt tiedottamaan asiasta avoimesti sekä antamaan kaikille halukkaille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä lahjoituskohteen hyödyntämisestä ja tarjonnut mahdollisuuden tutustua alueeseen. Tähän liittyviä tilaisuuksia ovat olleet lippukunnan ja Tuki ry:n hallitusten yhteiskokous 24.8., retkialuesymposium II 8.9. sekä tutustumisretki Skageniin 12.10. Näistä tilaisuuksista symposium 8.9. antoi myös jonkinlaisia vastauksia jäsenkunnan näkemyksistä liittyen Skageniin ja retkialueiden kehittämiseen yleensä. Näistä näkökulmista yhteenveto alla:

Karkeasti yleistäen nuorempi sukupolvi näyttää suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin Skagenin aktiiviseen kehittämiseen ja hyödyntämiseen kuin vanhemmat lippukuntalaiset. Se, että juuri aktiivisukupolvi on voimakkaimmin asian takana, koettiin hallituksessa positiivisena asiana. Toki Skagenin sijainti asettaa omat rajoituksensa alueen käytölle ja siksi alueen hyödyntäminen purjehdustukikohtana koettiin luonnollisimmaksi käyttökohteeksi. Lisäksi Skagenia voitaisiin hyödyntää lippukunnan yhteisten leirien ja retkien kohteena, mutta alueen käytön yksittäisten venekuntien ja sudarien retkikohteena arveltiin jäävän vähäiseksi, vaikka tarvittavat investoinnit alueeseen tehtäisiinkin.

- Vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että Kunstenniemen Lassen mökin käyttöä kannattaa yrittää jatkaa nykyisen käyttösopimuksen umpeutuessa 2018 - Selkeä enemmistö oli myös sitä mieltä, ettei muiden retkialuekohteiden etsimistä kannata jatkaa ainakaan toistaiseksi kun Lassen mökin ja Skagenin suhteen moni asia on avoinna

Näköala Skagenin nokasta.

Saadun palautteen perusteella lippukunnan hallitus päätti lähteä välittömästi edistämään Lassen mökin käyttöoikeussopimuksen jatkamista. Tästä onkin jo avattu keskustelu seurakuntiin ja asia etenee hyvin. Lisäksi hallitus totesi, että noin vuosi sitten perustetun retkialuetoimikunnan ei ole ainakaan toistaiseksi tarvetta jatkaa työtään. Vaikka Skagenin käytön suh-

teen palaute oli ristiriitaisempaa, vallitsi hallituksen keskuudessa yksimielisyys siitä, että ainoa tapa jolla Skagenia pystytään hyödyntämään, on lähteä investoimaan alueeseen. Etenemistapana päädyttiin raamisuunnitelman tekemiseen, jossa esitellään alueen käytön ja ylläpidon suuntaviivoja sekä listataan tärkeimmät investointikohteet karkeine kustannusarvioineen. Suunnitelma esiteltiin ja hyväksyttiin lippukunnan syyskokouksessa 23.11. Lisäksi syyskokous valtuutti lippukunnan hallitusta perustamaan Skagen-projektin sekä nimeämään projektiryhmän yhdessä Sinikotkien tuki ry:n kanssa. Tarkempi projektisuunnitelma investointikustannusarvioineen esitellään lippukunnan 2015 kevätkokoukselle. Menestyksekäs projektin läpivienti vaatii lippukunnan ja tukiyhteisöjen (Tuki ry, Mehdot, Äitikerho) tiivistä yhteen hiileen puhaltamista. Kutsunkin kaikki kynnelle kykenevät mukaan talkoisiin!

Juha Lehtonen

toimii lippukunnan hallituksen puheenjohtajana.

"Laita tää kuva Facebookkiin!"

Onnittelut Zeipille uudesta tittelistä!

"Onko tässä veneessä itsetuhonappia?"

Turun Sinikotkien Tuki ry:n jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 euron jäsenmaksun tilillemme: Turun Seudun OP FI44 5710 0440 0781 86 viitenumerolla 1232. Kaikista tukiyhdistyksen toimintaa koskevista asioista saa tietoa puheenjohtajalta ja sihteeriltä.

Puheenjohtaja: Kari Sarlin Puh. 040 540 2532 kari.sarlin@sinikotkat.fi

Sihteeri: Oskari Huiskala

Puh. 040 595 2735 oskari.huiskala@sinikotkat.fi

http://joulupukki.sinikotkat.fi

Perinteinen puhelinpäivystys palvelee numerossa: 0400 943 461 itsenäisyyspäivänä klo 12 - 15 7.12. alkaen: ma - to klo 18 - 20 su klo 12 - 15

Tilaa Theia-mukit ja muut Sinikotkien kannatustuotteet verkkokaupastamme: http://webshop.sinikotkat.fi

KUVA: OLLI JÄÄSAARI

Kotkansiipipoika