Junioritapparalainen syksy 2014 by Mainos- ja muotoilutoimisto Semio Oy

ILMOITUSLIITE

20.11.2014

Tappara on terästä! Tapparan taitoluistelu kansainvälisellä tasolla Paitsi että Jenni on luistellut kahdessa junioreiden GP-kilpailussa yhdeksänneksi, hän on myös tehnyt ensiesiintymisensä naisten sarjan kovassa kansainvälisessä seurassa. Debyytti menikin hyvin, sillä Jenni sijoittui Espoossa luistellussa Finlandia Trophy -mittelössä viidenneksi. Sivu 20

Tappara kasvattaa kiekkotähtiä Onko kyseessä sattuma, vai onko Tapparassa tehty jotain erityisen hyvin, kun juniorimylly jauhaa kansainvälisen tason helmiä, jotka pystyvät pelaamaan Liigaa jopa 16–17-vuotiaina? Sivu 3

Päiväkotilapsille luisteluoppia syksyn kampanjan aikana

Lauri-Emilin suuri päivä Lauantai 8.11. oli Tapparan Herttuat E04 joukkueen Lauri-Emil Pajulalle ikimuistoinen päivä. Sivu 10

Tappara ideoi tamperelaisille päiväkotilapsille suunnatun luistelukoulun. Mukaan lähti 26 päiväkotia ja peräti nelisensataa lasta, joita perehdytettiin lajin alkeisiin kolmen viikon ajan neljässä eri jäähallissa. Sivu 21

20.11.2014 |

URHEILUN RAHAVIRRAT – uudet jaot M

ainostajien liiton jäsenilleen tekemän tutkimuksen mukaan urheilusponsoroinnin määräksi vuonna 2013 arvioitiin 104 miljoonaa euroa. Vuoden 2014 valtion budjetti liikunnalle on noin 150 miljoonaa euroa. Urheiluseuran näkövinkkelistä summat tuntuvat hurjilta, mutta tarkasteltaessa laajempaa kuvaa huomataan, että Suomen urheilun ja liikunnan suurimmat rahoittajat ovatkin ihan muualla. Kansallisen liikuntafoorumin mukaan liikunnan ja urheilun rahavirroista ylivoimaisesti suurin; noin kahden miljardin euron suuruinen osa tulee yksityisiltä kotitalouksilta. Hyvänä kakkosena noin 700 miljoonan euron osuudella tulevat kaupungit ja kunnat, joiden osuudesta suurimman osan vie liikun-

tapaikkojen rakentaminen ja ylläpito. Kolmantena listalle pääsevät yritykset, joiden 400 miljoonan euron panostus kohdistuu työpaikkaliikuntaan. Valtiolta ja sponsorimarkkinoilta tulevat eurot eivät enää tunnukaan niin suurilta. **** Valtion liikuntabudjetti koostuu lähes kokonaisuudessaan veikkausvoittovaroista. Alkuperäisenä avustuksen saajana 1940-luvulta lähtien ollut urheilu- ja liikuntakasvatus on vuosien saatossa saanut kilpailijoita samoille apajille tulleista muistakin tahoista. Tänään valtio kanavoi veikkauspelien yli 500 miljoonan euron kokonaistuotosta liikunnan ja urheilun lisäksi osansa myös nuorisotyöhön, tieteelle ja taiteelle. Liikuntakasvatuksen osuus potista on koko ajan

pienentynyt. Suurin edunsaajataho on taide 38,5 prosentin osuudellaan. Alkuperäisen edunsaajan eli liikunnan ja urheilun osuus on 25 %, tieteen edistämiseen menee 17,5 % ja nuorisotyöhön 9 %. Hakematta tahallista vastakkainasettelua näiden tärkeiden edunsaajatahojen kesken on kuitenkin kiinnostavaa leikkiä ajatuksella, mikä olisikaan jakosuhde, jos Veikkauksen pelaajat saisivat itse päättää avustuskohteen. Nykyisen teknologian aikakaudella on erittäin helppo laittaa niin sähköisiin kuin paperisiinkin pelikuponkeihin yksi painike tai ruutu, jossa pelaaja valitsee avustuskohteensa neljästä vaihtoehdosta. Uskoisin, että suurin voittaja uusissa jaoissa olisi liikunta ja urheilu. ***

Miksi sitten veikkauksen varojen uudelleenjako on tärkeää, jos kerran sen osuus liikunnan kokonaisrahavirroista on vain 7,5 %? Siksi, että seurojen toiminnan ja talouden kannalta sillä voisi olla merkittävä parantava vaikutus. Valtion urheiluseuroille, opetus- ja kulttuuriministeriön kautta jakamat tuet toiminnan kehittämiseen ja muun muassa päätoimisten valmentajien palkkaamiseen tulevat juuri tästä samasta potista. Pienelläkin jakoosuuden muutoksella liikunta ja urheilu ja urheiluseurat voisivat saada tukipottiin miljoonia euroja lisää. Muutama vuosi sitten käynnistyneet hankkeet suorien seuratukien jakamiseksi ovat hieno avaus valtion taholta. Vielä kun kriteerit saadaan muutettua kaikille seuroille tasapuoliseksi, yhä

useammat urheiluseurat voivat saada uutta boostia toimintaansa sekä sitä kautta paremmat edellytykset kansalaisten ja ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuttamiseen. Tukia myönnettäessä ei kriteereitä voi ministeri Arhinmäen tapaan määritellä niin, että avustusta ei voi saada seura, jossa harrastusten kustannukset ovat suuremmat kuin 50 euroa kuukaudessa. Myös kalliimpien lajien harrastajat tarvitsevat tukea yhtä lailla kuin muut. Sunnuntaina 19.4.2015 urheilun ystävillä on jälleen

pieni vaikutusmahdollisuus siihen, tapahtuuko näitä muutoksia. Tulevissa eduskuntavaaleissa on ehdokkaina lukuisia urheilun ja liikunnan puolestapuhujia. Saa nähdä, uskaltaako heistä kukaan ottaa yhdeksi vaaliteemakseen veikkausvoittovarojen palauttamista alkuperäiseen tarkoitukseensa. Menestyksekästä käynnissä olevaa jääurheilukautta, iloista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta kaikille tapparalaisille, yhteistyökumppaneillemme ja muille tämän lehden lukijoille.

Kari Aaltonen Toiminnanjohtaja, Tappara ry

TAPPARA ry Johtokunta 2014–2015 Markku Mattila pj Jari Kakko Antti Klaavu Marjo Majlund Kimmo Westerberg Teemu Numminen Ari Penttilä Jussi Aaltonen Anne-Mari Jussila

Toimintaamme tukemassa PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT:

Toimisto Tappara ry toimisto Sudenkatu 7 33520 Tampere Avoinna : ma 9.15–17, ti–pe 9.15–16 020 7457580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit www.tappara.fi/taitoluistelu Toimistonhoitaja Tyyne Puntila-Koskinen Toiminnanjohtaja Kari Aaltonen Taitoluistelun seurasihteeri Erja Naskali Valmennuspäällikkö Janne Saavalainen Nuorisopäällikkö Marko Kangasjärvi Maalivahtivalmennuksen koordinaattori Samuli Nordman

Seuran muut päätoimiset työntekijät Jääkiekon taitovalmentaja Mika Nieminen B1 junioreiden päävalmentaja Juuso Hahl Taitoluistelun päävalmentaja Maaret Siromaa Yksinluistelun vastuuvalmentaja Susanna Haarala Yksinluistelun vastuuvalmentaja Tia Siromaa-Miettinen Muodostelmaluistelun päävalmentaja Johanna Nuotiomaa

Hämeen Liikunta ja Urheilu ry on yhdessä Tampereen kaupungin kanssa myöntänyt Tappara ry:n akatemiatoimintaan taloudellista tukea viiden vuoden ajalle.

TUKIJAT:

20.11.2014

Julkaisija: Tappara ry Sudenkatu 7, 33520 Tampere Puh. 020 745 7580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit

Päätoimittaja: Kari Aaltonen Toimitus: Antti-Pekka Sonninen Kari Aaltonen

Valokuvat: Antti-Pekka Sonninen Kari Aaltonen

Taitto: Kustannushuone Oy

Ilmoitusmyynti: Tappara ry

Painatus ja jakelu: Alma Manu Oy

| 20.11.2014

Otto Rauhala (edessä oik.) ja hänen takanaan vuoroaan odottava Atte Mäkinen ovat esimerkkejä liigasta pelipaikan ottaneista, kaikin tavoin tunnollisista nuorista tapparalaisista.

NUORET TÄHDET eivät synny sattumalta Valmennuspäällikkö Janne Saavalainen painottaa lahjakkuuden lisäksi intohimoa lajiin sekä arvomaailmaltaan järkevää kotikasvatusta Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Tapparasta on jääkiekkokansan ja -maailmankin tietoisuuteen muutaman viime vuoden aikana ponnahtanut poikkeuksellisen lahjakkaita nuoria.

leksander Barkov pelaa jo toista kauttaan NHL:ssä, ja kirvesrintojen juniorijoukkueissa on useitakin lupauksia, joilla on täydet mahdollisuudet seurata hänen esimerkkiään. Onko kyseessä sattuma, vai onko Tapparassa tehty jotain erityisen hyvin, kun juniorimylly jauhaa kansainvälisen tason helmiä, jotka pystyvät pelaamaan Liigaa jopa 16 - 17-vuotiaina? - Kyse on tietenkin poikkeuksellisen lahjakkaista

yksilöistä, joita yhdistää intohimo harjoitteluun ja pelaamiseen, mutta kyllä heidän ikäluokissaan on tehty valmennuksellisestikin oikeita asioita ja annettu poikien pelata vahvuuksillaan, Tapparan valmennuspäällikkö Janne Saavalainen pohtii. - Sasha Barkovia, Henkka Haapalaa, Otto Rauhalaa tai Jere Rouhiaista ei ole tarvinnut patistaa harjoittelemaan. Jokainen heistä on myös saanut käsittääkseni kunnon kotikasvatuksen.

Hyvä kasvatus heijastuu kaikkeen Saavalainen painottaa kodin, koulun ja seuran yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä nuoren kehittämisessä paitsi jääkiekkoilijana ja urheilijana, myös ihmisenä. - Kun kotikasvatus on kunnossa ja järkevällä pohjalla, se heijastuu nuoren pelaajan suhtautumisessa aikuisiin ihmisiin, hänen yleisessä käytöksessään sekä hänelle annettujen mahdollisuuksien arvostamisessa. - Hyvin kasvatettu nuori ymmärtää, miten moni tekee työtä sen eteen, että hän saa harjoitella ja pelata seurassa. Myös hän yrittää silloin kaikkensa, eikä tyydy tekemään 18:aa etunojapunnerrusta, jos valmentaja määrää 20, Saavalainen sanoo.

Ajat ovat muuttuneet niin, ettei yliautoritäärisen valmentamisen malli enää toimi aikuisten huippu-urheilussakaan, saati junioripuolella. Sekä lapset että vanhemmat ovat tulleet entistä tietoisemmiksi oikeuksistaan. - Nykynuorelle ei voi sanoa läväyttää mitä tahansa, mutta jos hänen arvomaailmansa on kohdallaan, valmentaja on hänelle auktoriteetti samoin kuin opettaja koulussa, Saavalainen muistuttaa.

Rautakorvelta vahva panos koulutukseen Pelaajien kehittämisessä olennaista on tietysti juniorivalmentajien ammattitaito. Saavalainen kiittelee lokakuussa Venäjälle lähteneen Jukka Rautakorven pa-

nosta sekä mentoroinnissa että alkusyksyn valmentajakoulutuksessa. - Jukan kanssa suunnittelimme muun muassa sitä, miten hyökkäys- ja puolustuspelien rooleja opetetaan nuorille. F-ikäisillä se menee vielä paljolti leikin kautta, mutta C2:stä ylöspäin valmennuksen tulee olla sitä itseään. - Kautta linjan luistelun ja pelin painottaminen on Tapparan juttu, jota maajoukkue- ja ikäluokkien kärkipelaajilla tehostetaan iltapäiväjäillä. Tästä menee iso kiitos myös liigavalmennuksen puolelle. Saavalainen on myös iloinen siitä, että Tapparaan on tullut nuoria, kehittymishaluisia valmentajia Pirkanmaan ulkopuoleltakin. - Kunnianhimoa huipulle tuntuu riittävän kaukalon

laidallakin, sillä valmentajille on räätälöitävissä valmentajapolku heidän niin halutessaan, ja nyt on päästy hyvälle alulle tässäkin.

Nuorille tiedossa MM-edustuksia Saavalainen odottaa, että useampikin tapparalainen pääsee tällä kaudella pukemaan Suomen edustuspaidan 20- ja 18-vuotiaiden MM-turnauksissa. Ensimmäinen jännäyksen aihe tulee pian vastaan, kun Hannu Jortikka apulaisineen julkaisee kaksikymppisten MM-kultaa Torontoon ja Montrealiin puolustamaan lähtevän porukan. - Saa nähdä, keitä valmennusjohto valitsee, mutta luulisi, että viime talven maailmanmestari Otto Rau-

20.11.2014 |

uutuus 2014

Kivikko

Design Henri Halla-aho

Valmennuspäällikkö Janne Saavalainen tekee pitkää työpäivää ”haalarihommissa” - tässä C1-joukkueen harjoituksissa.

Kivikon erimuotoisia ja -korkuisia paloja voidaan käyttää yksittäin tai suurina kokonaisuuksina, jolloin tilaan muodostuu maisemallinen istuinkalustekokonaisuus käyttötarpeen mukaisesti.

www.isku.fi Isku InterIor tampere sammonkatu 47 palvelemme: ma-pe 8-16

hala sekä hänen tavoin liigajoukkueesta vakiopaikan ottanut Atte Mäkinen mahtuvat mukaan. Kevääseen ja alle 18-vuotiaiden MM-turnaukseen mennessä ehtii tapahtua enemmän, mutta kovin pahasti tuskin menee pieleen, jos veikkaa Otto Mäkisen ja Patrik Laineen kuuluvan Sveitsin Zugiin ja Luganoon matkaavaan porukkaan. Kaikki MM-ehdokkaat ovat ikänsä puolesta myös Tappara-nuorten käytettävissä kevään tärkeissä peleissä. Varsinkin puolustaja Mäkinen on kuitenkin napannut niin vakuuttavasti paikan liigajoukkueesta, ettei hänen lainaamisensa tunnu todennäköiseltä. A-nuorten päävalmentajaksi tuli kokenut Timo Elo Raumalta. Joukkueen runko on vaihtunut normaalin verran nuorissa, ja Elon suojateilla onkin hyvät mahdollisuudet jatkaa liigakauttaan pitkällekin kevääseen. - Joukkue pystyy pelaamaan hyvällä tempolla, mutta A-nuorten valmentaminen on aina taiteilua myös kiekkoilun ulkopuolisten asioiden, esimerkiksi armeijan ja opiskelujen kanssa, Saavalainen luonnehtii. Osa A:n pelaajista hankkii myös kokemusta miesten peleistä Mestiksessä LeKi:n riveissä, ja osa mahtuisi Bnuoriinkin ikänsä puolesta, kuten Otto Mäkinen, Aapeli Räsänen ja Pete Niemi.

B2-nuoret syksyn iloisin yllätys Valmennuspäällikkö pitää Juuso Hahlin valmen-

taman B1-joukkueen alkusyksyä SM-karsintasarjassa rikkonaiseen lähtökohtaan nähden hyvänä. - Syksyn isoin positiivinen yllätys on kuitenkin ollut B2-joukkueemme, johon tuli paljon pelaajia Cjunnujen kolmosporukastakin. - Kukaan ei uskonut, että B2-joukkue pelaisi noin hyvin, mutta hyvä yhteishenki ja pikkuasioiden viimeisen päälle hyvin tekeminen tuottaa tulosta ja tässähän on isossa osassa joukkueen valmennus! Saavalainen kiittelee. C1-junioreiden joukkueessa hän näkee paljon po-

kuutta löytyy, kuten nollakakkosissakin. - D-junnujen pitää jo ymmärtää, että tässä ollaan harjoittelemassa eikä leikkimässä asioilla, Saavalainen muistuttaa.

Naispelaajien liikkuminen helpottui Tapparan naisjoukkueen syksy sujui Mestis-karsinnoissa, jotka se selvitti ongelmitta. Pelaajia ei ole liiaksi, mutta Jääkiekkoliiton sääntömuutoksella nuoret pelaajat saavat liikkua vapaasti Tapparan, Ilveksen ja Kangasalan Kisa-Eaglesin välillä.

”A-nuorten valmentaminen on

aina taiteilua myös kiekkoilun ulkopuolisten asioiden, esimerkiksi armeijan ja opiskelujen kanssa.” tentiaalisia tulevaisuuden liiga-, jopa maajoukkuepelaajia. Siinä ikäluokassa eli 15 - 16-vuotiaissa monen fyysinen ja pelillinen kehitys on kuitenkin vielä kesken. Vuonna 2000 syntyneistä eli C2-ikäisistä on noussut neljä ja 2001 syntyneistäkin jo yksi poika vanhempaan C:hen. - Nollaykkösille tehtiin juuri ensimmäinen kartoitus, jonka perusteella heissä on paljon taitavia pelaajia, jotka nyt opettelevat harjoittelemaan. Paljon on töitä edessä, mutta lahjak-

Likkakiekko 2014 -projekti sai myös olympiamitalistien lahjoittamista bonusrahoista karttuneesta olympiarahastosta avustusta. Jos kaikki tähdet ovat kohdallaan, muutaman vuoden päästä saatetaan Tapparan kasvatti naisten maajoukkueessakin, sillä Petra Nieminen on 15-vuotiaiden tyttöjen Suomen terävintä kärkeä. ■

| 20.11.2014

Tällä kuponGilla

pelimiehen

Jälkiruoka ja pääruoka pääruuan hinnalla Tarjous on voimassa 31.12.2014 saakka Tampereen Grillsson-ravintolassa. Etu on kahdelle henkilölle/ kuponki. Etua ei voi yhdistää muihin etuihin.

eväät Pidämme parilan kuumana ja juomat kylminä aamusta iltaan osoitteessa Hämeenpuisto 47. Tervetuloa, ystävä. Let’s meat! • www.grillsson.fi

Tällä kupongilla

Makujen ylivoimaa! Kaksi pizzaa Martinassa tarjoillaan italialaisia makuja rennolla otteella.

yhden hinnalla

Tarjous on voimassa 31.12.2014 saakka Tampereen Martina-ravintolassa. Tarjoamme edullisemman pizzan. Etu on kahdelle henkilölle/kuponki. Etua ei voi yhdistää muihin etuihin.

Rautatienkatu 21, Tampere • facebook.com/martinaravintola • www.martina.fi

20.11.2014 |

YHTEISELLÄ LINJALLA,

rappunen kerrallaan Nuorisopäällikkö Marko Kangasjärvi toivoo junioreiden vanhemmilta malttia ja luottoa valmentajiin Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Koko Tapparan yhteinen toimintalinja pienimmistä junioreista liigajoukkueeseen saakka ei ole nuorisopäällikkö Marko Kangasjärven mukaan jäänyt sanahelinäksi. - Jukka Rautakorven lanseeraama pelaajapolku-ajatus ei tapahdu hetkessä. Nyt sen toteuttamisessa on menossa kolmas vuosi, ja tuloksia alkaa näkyä, Kangasjärvi arvioi. Hän kiittelee sekä Rautakorpea että tätä liigajoukkueen päävalmentajana seurannutta Jussi Tapolaa erittäin aktiivisesta osallistumisesta pelaajapolun luomiseen ja valmentajakoulutukseen. - Heidän panoksensa on saanut todella hyvän vastaanoton. Tapparan linja koetaan yhteiseksi jutuksi, ja onhan se seuramme ima-

gonkin kannalta erittäin tärkeää. - Tapolan osalta myönteinen vaikutus on paitsi hänen opettajataustallaan, myös sillä, että hän on tehnyt juniorivalmennusta jäänpintatasolla ja nähnyt, mikä tämä juttu oikeasti on, Kangasjärvi kiittelee. Tapolahan toimi viime kaudella G07-ikäluokan vastuuvalmentajana. Päävalmentajaksi siirryttyään hänen oli ymmärrettävästi jätettävä se posti, mutta yhteydenpito läpi seurakentän on jatkunut tänä syksynäkin. - Jo meidän jääpeliryhmämme toimivat suunnitelmallisesti. Jokainen harjoitus suunnitellaan etukäteen, ja valmentajat tietävät, mitä missäkin ikäluokassa on tämän kauden aikana opetettava pelaajille.

Valmentajat maltillisia, entä vanhemmat? Kangasjärvi iloitsee myös siitä, että juniorivalmentajien ja sitä myötä myös nuo-

risovalmennuspäällikön työrauha on parantunut entistä paremmin suunnitellun toiminnan ansiosta. Se näkyy muun muassa tasoryhmiin siirtymävaiheen eli E-ikäisten harjoittelussa. Paljon parranpärinää menneinä vuosinut aiheuttanut vaihtuvuus AAA:n ja AA:n välillä toimii nyt oikeasti, sillä varsinaisia tasoryhmäharjoituksia on vain kerran viikossa. - Meidän pitää muistaa, että AA on meille aivan yhtä tärkeä kuin AAA:kin. Esimerkiksi todella myönteisesti yllättäneessä B2-joukkueessamme on E-junnujen kahden A:n poikia, jotka nyt saavat pelata SM-sarjaa, Kangasjärvi muistuttaa. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen, ja siinä Kangasjärvi pyytää vanhemmilta malttia, ymmärrystä ja yhteistyöhalukkuutta. - Liian monelta puuttuu malttia, kun ruvetaan F-junnuista supattamaan, että ”entäs jos koottaisiin parhaat yhteen ja kokeiltaisiin...”

- Eivät lapset ole tyhmiä, vaan tietävät itse tarkkaan oman paikkansa niin kotona, koulussa, vapaa-aikana kuin joukkueessaankin! - Meillä on nyt maltillisia valmentajia, joihin vanhempien täytyy luottaa. Ei ole mihinkään kiire, vaan tavoitteena on, että esimerkiksi vuonna 2004 syntyneiden noin 70 pelaajan ikäluokasta saisimme vielä kokoon C-ikäisissä SMsarja-, mestis- ja harrastajajoukkueet, Kangasjärvi muistuttaa.

Lapset eivät haihattele turhia Nuorisopäällikkö ei tarkoita tällä sitä, ettei lapsilla saisi olla idoleita tai haaveita. Vanhempien tulisi kuitenkin unohtaa omat haavekuvansa. - Kun kymmenvuotiaalta nassikalta kysyy tavoitetta, hän vastaa haluavansa tulla isona NHL-pelaajaksi. Ihanteet pitää sallia, mutta heidän todelliset tavoitteensa ovat ihan muuta.

- Annetaan junioreiden kehittyä kaikessa rauhassa porras kerrallaan! nuorisopäällikkö Marko Kangajärvi toivoo.

- Kun taannoin yhdeltä junnujoukkueelta kysyttiin kauden tavoitteista, esille tuli, että pojat haluaisivat eniten tehdä yhden pelireissun bussilla, nuorisopäällikkö kertoo. Kangasjärvi on jutellut esimerkiksi taitojäillä pelaajien kanssa ja pannut merkille, että pojille taitavat peleistä jäädä parhaiten mieleen hieman eri asiat kuin aikuisille: - Saatan kysäistä, miten viime viikonlopun peli meni. Kun kuulen sen menneen hyvin, kysyin tulosta, mutta sitäpä pojat eivät välttämättä enää muistakaan. - Perusideologiana harjoittelussa on runsas toistojen määrä ja luistelutaidon painottaminen. Ei harpota, vaan kuljetaan kaikessa rauhassa rappunen kerrallaan! Kangasjärvi kehottaa.

Yhteinen huoli pelaajamääristä Kangasjärvi myöntäää olevansa huolissaan jääkiekkoilun harrastajamääristä ylipäänsä - ei vain Tapparassa, jossa kuitenkin tänäkin syksynä jääpeliryhmiin tuli suunnilleen saman verran lapsia kuin edellisvuosinakin. - Siitä noin 50 lapsen joukosta osa siirtyy varmasti joukkuetoimintaan joululta. - Sopii pohtia, joutuvatko lapset aloittamaan joukkueissa liiankin aikaisin, mutta kun luonnonjäistä ei talvisin ole takeita, tämä on ai-

nut varma tapa saada uusia pelaajia. E- ja F-junioreita Tapparassa on hyvä määrä, mutta uusia pelaajiakin joukkueisiin mahtuu. - Olemme ottaneet F2:een aloittelijoitakin, sillä tasoerot tasoittuvat siinä iässä vielä nopeasti. Tasoittuisivat tietysti vielä nopeamminkin, jos olisi ulkojäitä, Kangasjärvi sanoo. Pelaajamäärien pieneneminen on kouraissut vielä Tamperetta enemmän ympäristökuntien seuroja, eikä se ole hyvä tilanne kenellekään - ei edes Tapparalle eikä Ilvekselle. - Tappara - Ilves-sarjojen joukkuemäärät ovat laskussa, ja se on yhteinen huolenaiheemme, jota olen pohtinut Ilveksen kollegani kanssa. - Onkohan heinä-elokuun vaihde liian aikainen ajankohta aloittaa uusi kausi aivan nuoremmissa G-F ikäluokissa? Siinähän menee 1 - 2 kuukautta päällekäin jalkapalloilun kanssa, eikä alle kymmenvuotiaita voi vaatia valitsemaan vain jompaakumpaa. - Muutoksen pitäisi koskea koko Suomea, mutta se on todella vaikeaa, koska halleissa kuitenkin on vanhempien pelaajien vuoksi jäät jo heinäkuun lopussa, Kangasjärvi pohtii. ■

Liigajoukkueen päävalmentaja Jussi Tapola saa nuorisopäällikön kiitokset paneutumisesta koko seuran asioihin. Kuvassa Tapola ohjaa Tapparan G07-junnuja viime talvena.

| 20.11.2014

MAALIVAHTIVALMENNUKSEN tervehdys Teksti: Samuli Nordman

apparan maalivahtien kova työ jatkuu jälleen kaudella 2014 -2015. Maalivahtivalmennus on saatu hyvin organisoitua parin vuoden työn tuloksella ja tällä hetkellä tilanne on kaikissa ikäluokissa hyvä niin valmennuksen, kuin myös maalivahtien osalta. Vanhempien ikäluokkien kanssa työ tähän kauteen startattiin jo keväällä viikoittaisten maalivahtijäiden osalta ja harjoittelu jatkui aina kesän omatoimijaksoon saakka. Nuorempien ikäluokkien osalta kausi alkoi maalivahtivalmennuksen osalta varsinaisesti ensimmäisistä maalivahtijäistä elokuun lopussa. Harjoittelun ja pelaamisen osalta ollaan jo hyvässä vauhdissa; sarjat ovat käynnissä ja tulos on ollut kiitettävää.

Vahvaa työtä eri ikäluokissa B-junioreissa päävastuuta on kantanut Savonlinnasta Tapparaan siirtynyt Kimmo Rautiainen, joka on pelannut onnistuneen alkukauden. Myös A-nuorissa pelannut Rautiainen sai kutsun U17 maajouk-

kueturnaukseen Kanadaan, joka pelattiin marraskuun alussa. B1-C2 ikäluokissa maalivahteja on määrällisesti paljon ja se on tuonut alkukaudelle hyvän kilpailutilanteen kaikkiin ikäluokkiin. Kova kilpailu peliajasta tuo mukanaan hyvää suorittamista ja ennen kaikkea harjoittelussa on ollut nähtävissä jatkuvasti laadukkaampaa tekemistä. Myös valmennuksen kova vaatimustaso on vienyt kilpajoukkueiden maalivahteja eteenpäin. Nuoremmissa ikäluokissa peliaika on jakautunut tasaisesti maalivahtien kesken. D1 ja D2 ikäluokissa onnistumisia on tullut paljon kovissa peleissä ja motivaatio on ollut jokaisella maalivahdilla loistava. 01- ja -02 syntyneiden maalivahtien kannalta nämä ovat tärkeitä vuosia harjoittelemaan oppimisen kannalta ja vaatimustaso onkin pidettävä korkeana. Kehitystä erityisesti teknisten taitojen osalta on ollut nähtävissä molemmissa ikäluokissa. Maalivahteja kierrätetään näissä ikäluokissa harjoitusryhmien sekä peliryhmien sisällä, mikä on mahdollistanut maalivahdeille eritasoisia otteluita ja harjoituksia.

E1-F2 ikäluokissa maalivahtien suuri määrä on erinomainen asia tulevaisuutta ajatellen. Aikaisessa ikävaiheessa saatu kipinä maalivahdin pelipaikkaa kohtaan voi viedä nämä maalivahdit urallaan vielä pitkälle. Pyrkimyksenä on saada jokaiselle maalivahdille vähintään kerran kahdessa viikossa maalivahtien erikoisharjoitus. Tekniikoihin on kiinnitetty paljon huomiota perustorjuntojen ja erityisesti liikkumisen osalta. Valmentajien määrä on riittävä ja työpanos ikäluokkien maalivahtien eteen on ollut kiitettävää.

Painopisteinä pelivalmius ja reagointi Maalivahtien harjoittelun painopisteitä on pyritty yksilöimään ikäluokkien välillä, kuten myös maalivahtien välillä. Isoista linjauksista on juteltu yhdessä Liigajoukkueen ja A-juniorien maalivahtivalmentajien kanssa. Viime kaudella hyvälle mallille saadut teemat pelaamisessa kulkevat edelleen mukana. Kauden 2014- 2015 isoja teemoja ovat pystyssä pelaaminen, hyvä pelivalmius, terävä liikkuminen ja peliin reagointi. Näitä teemoja on käyty läpi yhdes-

sä koulutustapahtumissa. Niitä myös harjoitellaan ja vahvistetaan seuran maalivahtijäillä. Yhteistyö eri ikäluokkien välillä on toiminut hienosti. Maalivahteja on kierrätetty tarpeen mukaan vanhemmissa ikäluokissa ja eri harjoitusryhmissä, joista saadaan lisähaastetta ja kipinää harjoitteluun.

Haasteet urheilullisuudessa Suurimmat haasteet tulevalla kaudella, sekä myös tulevaisuudessa, ovat urheilullisuudessa ja fysiikkapuolessa. Playstationit, Ipadit ja älypuhelimet ovatkin suurimmat kilpailijat pihapeleille ja vapaa-ajan omatoimiselle liikkumiselle. Ainoastaan joukkueen harjoituksiin osallistuminen ei ole välttämättä riittävää, jotta voidaan luoda hyvä pohja urheilijaksi kasvamiselle. Monipuolinen liikkuminen ja tätä kautta tuleva taitavuus ja kehonhallinta ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia maalivahdille. NHL, KHL ja Liiga maalivahdit ovatkin erinomaisia urheilijoita, joten urheilullisuuden tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Siispä pleikkarit syrjään ja pihapeleille! ■

Daniel Nimi: Daniel Malm Ikä: 8 Joukkue: Tappara F06 Hyrrät Pelipaikka: Kenttäpelaaja (hyökkääjä) Pelinumero: 24 Monesko kausi Tapparassa: 4. kausi Paras ominaisuuteni: Luistelu Eniten kehitettävää: Joukkuepelaaminen Esikuva: Isi Suosikkipelaaja (suomalainen): Ville Nieminen Suosikkipelaaja (ulkomaalainen): Sydney Crosby NHL suosikkijoukkue: Pittsburg Penguins Mukavin kiekkomuisto: Viime kevään Blues-turnaus. Olimme paras suomalainen joukkue. Lempiruoka & juoma: Uunimakkara & muusi, cola Paras bändi, artisti tai mieli-CD: Cheek Paras elokuva tai TV-sarja: Lego movie

LÄMÄRI

Valokuvia Timo Peltomaa Oy

Muut harrastukset: Jalkapallo, golf, sulkapallo Lempiaine koulussa (muu kuin liikunta): Käsityöt Parasta jääkiekossa ja Tapparassa: Kaverit ja maallinteko Mitä teet isona: Kasettikauppias Lähetän terveisiä: Kaikille lehden lukijoille!

Asiakasomistajuus on nyt erityisen hyvä valinta: Voit sijoittaa vaikka heti Tuotto-osuuteen, jonka tuotto-tavoite* on peräti 3,25 %. Asiakasomistajana voit hyötyä rahanarvoisista keskittämiseduista sekä elämyseduista mm. paikallisiin urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Lue lisää asiakasomistajuudesta osoitteessa op.fi/tampere ja ota hyödyt käyttöön! Yhdessä hyvä tulee. *Tuottotavoite voi muuttua vuosittain ja osuuspankkisi vahvistaa koron maksamisen sekä määrän vuosittain jälkikäteen. Saadaksesi lisätietoja Tuotto-osuuden ominaisuuksista, riskeistä ja takaisinmaksamisen ehdoista tutustu pankkikohtaiseen merkintäesitteeseen ja muuhun Tuotto-osuuden liitemateriaaliin. Liitemateriaalit löytyvät op.fi/tampere -sivuilta ja konttoreistamme. Tuotto-osuusanti päättyy vuoden 2015 lopussa, mutta pankki voi keskeyttää annin jo aikaisemmin.

20.11.2014 |

Venyttely on tärkeää - varsinkin, jos aikoo maalivahdiksi, G08:ssa pelaava Ale Rasila tietää.

Aleksi Honka (2. oik.) ja Jimi Käpynen pitävät Timo Niemenmaan (vas.) ja Sauli Soukon valmennusmenetelmistä: harjoitteet näytetään hyvin, eikä jäällä huudeta turhaan

MOLARIN HOMMAT Nollakuutosten lännen miehet kiinnostavat PUHKUVAT INTOA pikkujunnuja Ale Rasila on lähtenyt kotoaan Järvensivulta hyvissä ajoin, joten hän saapuu Sentterille puolisen tuntia ennen Tapparan G08ryhmän lauantaiharjoituksia.

ällä kertaa Ale pukee ylleen kenttäpelaajan varusteet, mutta aika usein hän sonnustautuu maalivahdin sotisopaan. - Molarina on minusta hauskempaa pelata kuin kentällä. Parasta siinä on kun saa torjua - kaatua jään pintaan ja peittää kiekon. Sitten voi tulla vähän kahinaakin, Ale kertoo. Eipä ole yllätys, että Ale nimeää suosikkipelaajakseen kirvesrintojen liigajoukkueen ykkösveskarin Juha Metsolan. - Ennen se meni vähän niin, että porukan huonoin pantiin maaliin, mutta nykyään kiertävät molarivuorot ovat kovin haluttuja. Suomessa on niin paljon hyvä maalivahteja, että esimerkki toimii, ja Metsolan vaikutus on tietysti iso, valmentaja Arto Aspila sanoo. Alella on ilmiselvästi myös sellaisia ominaisuuksia, joita maalivahti tarvitsee - esimerkiksi notkeutta. Sitä hän on saanut monipuolisista liikuntaharrastuksistaan. - Uin, pelaan jalkkista sekä sählyä ja käyn judossa, Ale luettelee ja esittelee judotunneilla oppimiaan venytysliikkeitä. Ikäluokkavastaava Jarmo Korkeamäki arvioi, että perinteisten joukkuelajien rinnalle kiekkoilevien lasten muiksi harrastuksiksi ovat nousseet uudet trendilajit.

- Muun muassa parkour on kasvattanut suosiotaan, ja sehän kehittääkin muun muassa tasapainoa ja ketteryyttä tehokkaasti. - Meillä on kahdesti viikossa jäätreenejä ja salivuoro kerran viikossa, mutta varsinaisen harjoittelun pitäisi tapahtua muualla. Opetamme täällä juttuja, joita pojat toivottavasti innostuvat tekemään ja näyttämään kavereilleenkin ulkojäillä, Korkeamäki muistuttaa.

”Suomessa on niin paljon hyvä maalivahteja, että esimerkki toimii.” Osaamiserot tasoittuvat nopeasti Ale on yksi niistä G08-junnuryhmäläisistä, jotka kuuluivat vasta-alkajien joukkueeseen jo viime vuonna. Paljon on kuitenkin heitä, jotka viime talvena kävivät luistelu- ja kiekkokoulun, jotka antavat hyvät perusvalmiudet. - Näin kauden alussa osaaminen vaihtelee melkoisesti. Jotkut ovat toista talveaan jäällä, ja toiset vasta kolmatta kertaa luistimilla. Nopeasti erot kuitenkin tasoittuvat; jouluna porukka on jo paljon tasaisempi, Korkeamäki sanoo. Yksi on kuitenkin yhteistä kaikille: palava into. - Motivaatio on ilmiselvästi korkealla. Se näkyy

kaikessa tekemisessä sekä siinä, että pojat keskittyvät todella hyvin, Aspila kiittelee Nollakaseihin kuuluu nelisenkymmentä poikaa, ja lisääkin vielä mahtuu. Korkeamäki iloitsee siitä, että yhteistyö vanhempien ikäluokkien valmentajien kanssa toimii. - Sieltä tulee hyvä vinkkejä, mitä vasta-alkajilla kannattaa teettää. Olisihan se paljon hankalampi tilanne, jos nuorin ikäluokka joutuisi aina aloittamaan ihan pystymetsästä. - Hienoa, että liigavalmentajatkin kouluttavat junnuvetäjiä! Aspila komppaa. Ryhmällä on viisi valmentajaa sekä muutama jäälle tarvittaessa valmis apulainen. Tuolla määrällä pystyy jo hyvin pyörittämään kolmea peliryhmääkin, vaikka niillä kaikilla olisi samaan aikaan otteluita. Nollakasit pelaavat Tappara-Ilves-sarjaa sekä osallistuvat kauden mittaan lähialueen turnauksiin. Kausi huipentuu huhtikuiseen Voitelukeskus-cupiin. - Mahdollisimman paljon pyrimme järjestämään pojille pelejä, koska niissä he oppivat parhaiten, Korkeamäki lupaa. Heidi Rasila sanoo äidin näkökulmasta olevansa erittäin tyytyväinen joukkueen toimintaan: - Valmentajat ovat älyttömän mukavia, ja lapsilla on hyvä keskinäinen porukkahenki. Kaikilla on harjoituksissa kivaa, ja kaikki saavat pelata yhtä paljon, Heidi perustelee. ■

Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Tapparan F06:n Viipperät-joukkueen sunnuntaisen harjoitusvuoron alkuun Tesoman jäähallissa on vielä puoli tuntia, mutta jäällä touhuaa jo kaksi innokasta viikaria.

yvä, kun Jimi Käpynen ja Aleksi Honka malttavat piipahtaa vaihtoaitiossa pienen juttutuokion ajaksi. Heidän otteistaan on helppo lukea aito innostus. - Aloitin neljä vuotta sitten, ja ensimmäisissä harjoituksissa kaatuilin koko ajan. Hyvin nopeasti kuitenkin opin luistelemaan, ja nyt se sujuu jo ilman ongelmia, Jimi muistelee. Hän asuu Lielahdessa, joten Tesomaa kotihallinaan pitävä Viipperät on luonteva joukkue niin hänelle kuin nokialaiselle Aleksille. - Pelaan myös tennistä, mutta jääkiekkoilu on yhtä mukavaa. Tappara on Nokiallakin suositumpi kuin Ilves! Aleksi sanoo painokkaasti. - Niin on Lielahdessakin, Jimi vahvistaa. Vähitellen jäälle rupeaa tulemaan muitakin pelimiehenalkuja kuin tämä hyökkäämisestä pelaamisessa eniten pitävä kaksikko, jonka mielestä Viipperillä saisi olla pelejä enemmänkin. - Onhan harjoituksissakin hauskaa, kun meillä on niin hyvät valmentajat. He osaavat selittää niin, että me

ymmärrämme, mitä missäkin harjoitteessa pitää tehdä, Jimi kiittelee. - He puhuvat selvästi ja riittävän kovalla äänellä, mutteivät huuda. Jos huutaisivat, kukaan ei saisi mitään selvää, Aleksi vahvistaa. Kuin tilauksesta paikalle kiiruhtavatkin valmentajat Sauli Soukko ja Timo Niemenmaa. He myöntävät, ettei kahdeksanvuotiaiden nassikoiden neuvominen ole aina ihan yksinkertaista, jos opin halutaan menevän perille. - Pitää osata asettautua poikien ajatusmaailmaan. Tietenkin seuraamme tarkasti, miten kukin harjoite lähtee menemään, ja jos se osoittautuu liian vaikeaksi, muutamme suunnitelmaa ja teemme jotain helpompaa, jossa on vaikka pari syöttöä vähemmän, Niemenmaa kuvailee. - Tuossa iässä lapset ovat kyllä rehellisellä ja avoimella mielellä jäällä. He oppivat nopeasti, ja se tuntuu valmentajalta palkitsevalta. Soukko sanoo.

Alkusyksyn erot tasoittuvat nopeasti Nollakuutosten lähtötaso tähän kauteen vaihteli melkoisesti. Niemenmaa kertoo, että osa oli pelannut jopa kolme vuotta, mutta aivan vasta-alkajiakin joukkueeseen liittyi alkusyksystä. - Erot näkyivät tietysti jäällä, mutta nopeasti ne ovat ruvenneet tasoittumaan. Totta kai harjoituksissa poikia täytyy jakaa ryhmiin hieman sen mukaan, mitä he osaavat. Sellainen vaatii valmentajilta herkkää silmää, joka

ei kehity kuin käytännön vetotyössä pikkujunnujen kanssa. - Valmentajakursseilta saa kyllä hyviä suuntaviivoja, mutta vasta käytännössä oppii tuntemaan harjoitusryhmän ja toimimaan sen kanssa, Niemenmaa myöntää. Viipperöihin kuuluu 21 pelaajaa, ja kun itäisen Tampereen kahdesta ryhmässä kummassakin on sunnilleen saman verran poikia, koossa on noin 60 pojan ikäluokka. - Mekin saamme sopivasti kaksi peliryhmää Leijona-liigaan. Siinä tulee oikein hyviä, poikia kehittäviä pelejä. - Keväällä osallistumme tietenkin kauden päättävään Voitelukeskus-cupiin, mutta keräämme talkoilla rahaa hieman kauemmas suuntautuvaa turnausreissua varten, Niemenmaa kertoo. Rahaa on pantu säästöpossuun muun muassa sinapin ja pehmokiekkojen myynnillä Tapparan liigajoukkueen kotiotteluissa. Niemenmaa kiittelee pelaajien vanhempia erittäin aktiivisiksi, ja yhteishenkikin on korkealla. Se näkyy muun muassa kimppakyyteinä, mikäli jonkun kotoa ei ehditä jonain iltana tuomaan harjoituksiin. - On todella tärkeää, että täällä lännessä on oma harjoitusryhmä. Se helpottaa kuljetuksia ja on poikienkin kannalta mukavampaa, sillä moni tuntee toisensa jo koulusta, Niemenmaa painottaa. ■

| 20.11.2014

Warrior Team Hoodie Jr ja Sr koot

39,

(59,-)

Kiekkotarjoukset

Intersport Koskikeskuksesta

Warrior Covert DT1 LT Stick of the yearpalkinnon voittaja. Pro-maila jonka matala taipumapiste takaa nopeat ja tarkat laukaukset.

Sr.

Warrior Pro Bag ”Tappara”

Sr.

75,- 79,- 69, Jr.

(99,-)

(109,-)

KOSKIKESKUS, TAMPERE Hatanpään Valtatie 1, 33100 Tampere • P. 075 755 6600 Palvelemme ma-pe 10-20, la 10-17, su 12-17 075755-alkuisiin numeroihin soitetut puhelut maksavat lankaliittymistä pvm + 5,52 snt/min. ja matkapuhelimesta mpm + 13,53 snt/min. (sis. alv. 24%).

(99,-)

Wariorin kaikkien aikojen kevyin maila. Quik Release varsi antaa kiekolle todella kovan lähtönopeuden.

Sr.

179,-

219,-

Int.

(339,-)

Warrior Covert DT2 ”Tappara hanskat”

Warrior Covert QR1

149,(269,-)

Jr.

89,

(169,-)

www.intersport.fi

(299,-)

179,(249,-)

Jr. .

139,(199,-)

Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää.

20.11.2014 |

Nollanelosilla on MONIPUOLISESTI KIVAA Tapparan E04 Ritarit, joukkueen pelaaja Bilal Chaudhry tietää, millainen on hyvä jääkiekkovalmentaja: - Sopivan tiukka ja vaativa, mutta antaa kumminkin pelata tarpeeksi joka reeneissä.

ilal pitää nollanelosten ikäluokkavastaavaa Hannu Korhosta juuri sellaisena valmentajana. Ilmiselvästi Korhosen ja poikien yhteispeli sujuu, niin silmänräpäyksessä hän saa koottua harjoitustaan aloittelevat Ritarit ja sen juuri lopettaneet Lordit yhteiskuvaan. Ollaan Hervannan jäähallissa, ja ikäluokan kolmas harjoitusryhmä, Herttuat, on treenannut samana iltana Tesomalla. - Meillä on tosi kiva joukkue, jossa kaikki syöttelevät toisilleen ja ottavat toisensa muutenkin huomioon. Siitä se hyvä joukkuehenki koostuu, Matias Roivas kuvailee ryhmän meininkiä. Korhoselle ja muilla nollanelosten valmentajille tuollaiset sanat ovat tietenkin musiikkia korville. - Siihen pyritäänkin, että pojilla on hauskaa. Jokainen saa myös harrastaa muutakin kuin jääkiekkoilua, ja moni harrastaakin: jalkapalloilua, salibandya, pesäpalloilua, painia, yleisurheilua...Korhonen luettelee Bilal kuuluu monen lajin taitajiin, sillä hän pelaa myös tennistä ja jalkapalloa.

- Kaikki ne menevät hyvin, enkä osaa sanoa, mikä niistä on kivointa, hän kertoo. Kyse on siitä ikäluokasta, jossa murrosikä antaa vasta korkeintaan ensimmäisiä viitteitä itsestään, kun joku rupeaa yhtäkkiä kasvamaan pituutta kovalla vauhdilla. Vielä ei kiekkoilua oteta ”tosissaan-tosissaan”, mutta urheilullista elämäntapaa kuitenkin jo opetellaan. - Oheisharjoittelussa pyritään yleisliikunnallisuuden kehittämiseen, minkä lisäksi pojille kerrotaan terveellisistä ruokatottumuksista sekä levon ja venyttelyn merkityksestä. - Tämä on ensimmäinen vuosi, kun näiden poikien kanssa tehdään esimerkiksi loppuverryttelyt. Tällaisten asioiden merkitystä ovat liigavalmentajatkin korostaneet, kun ovat käyneet juttelemassa meidän kanssamme, Korhonen sanoo.

Suuri ja laadukas ikäluokka Vuonna 2004 syntyneiden ikäluokka on Tapparassa ilahduttavan suuri, sillä mukana on edelleen 72 poikaa. Se mahdollistaa kolmen AAA ja yhtä monen AA-joukkueen osallistumisen Hämeen aluesarjoihin. - Sen lisäksi muodostamme koko ikäluokasta kolme ryhmää. Näin saamme kullekin juuri sopivan tasoisia pelejä myös aluesarjan ulkopuolelta

LAURI-EMIL saattoi Tuukan maaotteluun Lauantai 8.11. oli Tapparan Herttuat E04 joukkueen Lauri-Emil Pajulalle ikimuistoinen päivä. Hän oli yksi niistä 10-vuotiaista junioreista, jotka oli valittu saattamaan oman seuran maajoukkuepelaajaa jäälle Karjalaturnauksen Suomi-Venäjä ottelussa. Jääkiekkoliiton vuonna 2007 käynnistämällä projektilla korostetaan juniorityön merkitystä huippukiekkoilun perustana ja tuodaan esiin pelaajien lähtöseurat, eli missä seurassa maajouk-

kuepelaaja on aloittanut uransa juniorina. Tapparan pelipaidassa esiintynyt Lauri-Emil kuunteli Maammelaulua jäällä yhdessä Tuukka Mäntylän kanssa.

Lauri-Emil ja Tuukka maajoukkueen pukukopissa ennen ottelua

- Näin hauskaa meillä on yhdessä! E04-ikäluokan Ritarit ja Lordit näyttävät. Ikäluokkavastaava Hannu Korhonen takarivissä oikealla.

- Kärkipään poikamme ovat erittäin hyvällä tasolla valtakunnallisestikin. He ovat pelanneet kaikkia muita liigaseuroja vastaan ja ovat pärjänneet oikein hyvin, Korhonen kertoo. Maan parhaat kymmenvuotiaiden joukkueet taitavat tällä hetkellä löytyä Jokereista, Kärpistä ja Kiekko-La-

serista, mutta kukapa tietää, mitkä voimasuhteet ovat vallalla parin vuoden päästä. Kansainvälistä kokemustakin nollaneloset ovat saaneet. Alkusyksystä Ylöjärvellä pelatussa turnauksessa vastaan tuli sekä latvialainen että venäläinen joukkue. - Mukavinta on voittaa Ilves, ja niinhän me yleensä

voitetaankin - viimeksi 5 2! neljä vuotta jo pelannut Paavo Naapila hymyilee. Mikä parasta, myös valmentajatilanne on hyvä. Jokaisella joukkueella on vastuuvalmentajan lisäksi ainakin kolme muuta varsinaista valmentajaa sekä maalivahtivalmentaja. Apulaisiakin tarvittaessa löytyy.

- Tämä on kaiken kaikkiaan erittäin aktiivinen ikäluokka, ja vanhemmatkin tukevat toimintaamme hyvin, mikä on ihan olennainen juttu! Korhonen kiittelee. - Toimintamme ideana on, että pyrimme pitämään kaikki pojat mahdollisimman pitkään mukana, hän lupaa. ■

Juhlavuosi 2015,

TAPPARA 60 VUOTTA Tappara ry:n perustamiskokous pidettiin marraskuun 22. päivänä vuonna 1955. Yhdistysrekisteriin seura on merkitty saman kuun 30. päivä. Seuramme täyttää siis tulevana vuonna pyöreät 60 vuotta ja tätä juhlistetaan pitkin kautta erilaisin tapahtumin. Tapahtumat ja niiden tarkemmat aikataulut julkistetaan myöhemmin. 60 juhlavuoden tapahtumien yhteydessä tullaan näkemään tämä juhlalogo.

| 20.11.2014

20.11.2014 |

AVOIMUUS JA YHTEISHENKI kunnossa D02:ssa Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Nokialainen Daniel Grönroos on viihtyy Tapparan D02-junioreissa mainiosti, koska porukassa vallitsee erinomainen yhteishenki. - Joka jätkä tekee harjoituksissakin asiat niin hyvin kuin osaa, eikä kukaan pelleile. - Jos jotakin tapahtuu, valmentajat puuttuvat siihen heti. Se on mielestäni tärkeää, jottei kukaan rupea jälkikäteen kiusaamaan toisia, Daniel perustelee. Nollakakkosten ikäluokkavastaavana ensimmäistä kauttaan toimiva Petri Hautala on samaa mieltä kuin Daniel: tärkeää on antaa niin positiivista palautetta kuin rakentavia neuvojakin välittömästi.

- Puhun pojille peleissäkin heti vaihtopenkillä. Uskon keskustelevaan valmennustyyliin, enkä halua koko ajan lytätä, vaan kehun esimerkiksi hyviä syöttöjä, Hautala kertoo. - ”Pete” on tosi vastuullinen ja osaava valmentaja, kuten muutkin tässä ryhmässä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu tulla tänne pari vuotta sitten HC Nokiasta, Daniel vahvistaa.

Ei aivan helpoin ikävaihe Vaikka Hautala on touhunnut Tapparan valmennustoiminnassa mukana vuosikymmenen, hän ei ole ennen vetänyt aivan murrosiän kynnyksellä olevia 12-13-vuotiaita poikia. Se ei ole välttämättä aivan helpoin tehtävä, sillä pelillisten asioiden lisäksi huomioon pitää ottaa monta muutakin juttua: esimerkiksi

”Tärkeää on antaa niin positiivista palautetta kuin rakentavia neuvojakin välittömästi.”

poikien mielialan vaihtelun ja fyysisen kehityksen mukanaan tuomat seikat. - Jos jollekin sattuu huono päivä, sen ei anneta levitä koko joukkueeseen. Poikien pitää ymmärtää, että he tekevät treeneissä hommia itselleen. - Kasvupyrähdykseen liittyy usein polviongelmia, ja niitä on meidänkin pelaajillamme. Olemmekin pyrkineet välttämään liiallista hyppyyttämistä, ja polviongelmaisille on mietitty heille sopivia, vaihtoehtoisia oheisharjoitteita, Hautala kertoo. Myös Daniel Grönroos on tehnyt ikäkaudelle tyypillisten vaivojen kanssa tuttavuutta, sillä hänelle tuli kesäkaudella polven alapuolelle niin sanottu OsgoodSchlatterin patti. - Eipä sitä juuri luistellessa tunne, kun jalkaan laittaa kinesioteipin, sekä oikeana pakkina että oikeaa laitahyökkääjänä pelaava Daniel kertoo. Kovempiakin hän on jo kokenut, sillä juuri ennen Tapparaan siirtymistä harjoituspeleissä toinen jalka jäi laidan ja vastustajan väliin vääntyen niin, että polvi-

kierukkaa ja nivelsiteitä piti korjata leikkauksessa.

Tasainen ja laadukas ikäluokka Petri Hautala luonnehtii vuonna 2002 syntynyttä Tapparan ikäluokkaa tasaiseksi ja hyväksi ikäluokaksi, josta löytyy monenlaisia ominaisuuksia. - On kiekollista taitoa ja hyviä luistelijoita - ei vain yhtä kirkasta tähteä, vaan monta hyvää pelaajaa. Urheilullisuuden lisääminen on yksi tämän vuoden teemoista. Hautala haluaa opettaa pelaajiaan juuri tässä vaiheessa harjoittelemaan niin, että jokainen kehittyisi monipuolisesti urheilijana ja jääkiekkoilijana. - Pyrimme vahvistamaan kunkin omaa peli-identiteettiä ja peliälyä sen sijaan, että vielä paneutuisimme syvälle joukkuetaktiikkaan. Toki senkin perusharjoitteita, kuten 3 - 2 tai 2 - 2-tilanteita käydään läpi, mutta yksilöiden kehittäminen on tärkeintä, Hautala sanoo. Ikäluokka on verraten iso, sillä siihen kuuluu 51 kenttäpelaajaa ja 6 maalivahtia. Kaikki joukkueet, myös

Daniel Grönroos viihtyy Petri Hautalan ja muiden D02-valmentajien vetämissä harjoituksissa, koska niissä jokainen yrittää tosissaan.

AAA, pelaavat Hämeen aluesarjaa, koska vielä tässä ikäluokassa valtakunnallista sarjaa ei ole. - Hämeen kärjessä olemme Ilveksen kanssa kutakuinkin tasapäisesti, ja terve kilpailuasetelma onkin hyvä asia kaikille. Ylialueelliset harjoitusottelut ovat tärkeitä, jotta nähdään, millä tasolla Tampereella pelataan verrattuna

esimerkiksi pääkaupunkiseutuun tai Ouluun, Hautala myöntää. Hautala on tyytyväinen LeKi:n kanssa tehtävään yhteistyöhön, joka mahdollistaa kullekin pelaajalle juuri sopivantasoisen joukkueen: - Tapparalaiset ovat sulautuneet hyvin LeKi:n porukkaan ja lempääläläiset Tapparaan. ■

Aluksi kärkevästikin esille tuodut epäilyt vaimenivat. Ilman Westerbergin ennakkoluulotonta ja kaukokatseista toimintaa SM-sarja tuskin olisi muuttunut SMliigaksi jo syksyllä 1975. Mikko J. Westerberg ei tyytynyt johtamaan Tapparaa toimistostaan, vaan hän viihtyi lähellä pelaajia seuraten kaukalon tapahtumia vaihtoaition vieressä seisten. Koko hänen perheensä innostui Tapparasta ja kävi usein katsomassa sen vieraspelejäkin. Vuonna 1975 Westerberg myi Tapparan Tampereen Arpatehtaalle, koska hänen perustamansa tilitoimiston toiminta oli laajentunut voimakkaasti, ja perhe halusi keskittyä enemmän siihen. Tapparaa Westerberg ei jättänyt missään vaiheessa, vaan kävi seuraamassa kotiotteluita Hakametsässä vielä 2000-luvun puolellakin.

Westerberg oli aikaansa edellä sikälikin, että hän kehitteli ideaa ylikansallisesta eurooppalaisesta kiekkoliigasta jo 1970–80-luvuilla. Huhtikuussa 2014 Tapparan kunniajäsenyyden vastaanottaneen Mikko J. Westerbergin perinne jatkuu, sillä hänen poikansa Kimmo ja Tommy Westerberg toimivat aktiivisesti jääkiekkoilun ja Tapparan parissa. Yksi viimeisistä Mikko J. Westerbergin antamista haastatteluista julkaistiin Junioritapparalainen-lehdessä marraskuussa 2012. Siinä hän painottaa, että Tappara menestyy kyllä tulevaisuudessakin, kunhan pitää huolta juniorityöstään. Westerbergin perheen mukaan Tapparan kunniajäsenyyden vastaanottaminen oli hänelle hyvin mieluisa ja tärkeä asia. ■

Mikko J. Westerberg 1932–2014

uru-uutinen tavoitti tapparalaiset kesken viime kesän helteiden. Seuran pitkäaikainen vaikuttaja Mikko J. Westerberg oli menehtynyt 9.7. Lohjalla. Tampereella 7.10.1932 syntynyttä Westerbergiä voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä tärkeänä suunnannäyttäjänä koko suomalaiselle jääkiekkoilulle. Ennen häntä kiekkoilussamme toimittiin hyvinkin amatöörimäisesti, eikä sillä linjalla pysyen olisi koskaan tavoitettu lajin perinteisiä suurmaita. Tappara oli vuoden 1964 mestaruutensa jälkeen joutunut hakemaan vauhtia jopa Suomi-sarjasta, mutta Westerberg päätti kääntää seuran kurssin uuteen nousuun. Mikko J. Westerberg tuli Tapparaan seuran perustajajäsenen, kenkäkauppias-

isänsä Mikko Westerbergin mukana ja on kuulunut sen johtokuntaan useita vuosia. Westerberg nuorempi perusti vuonna 1959 Tilitoimisto M.J. Westerbergin, sittemmin K.J. Westerberg, ja 1960 urheiluvälineitä valmistaneen Montreal Urheilu Oy:n. Montrealin toimitusjohtajana Westerberg vuokrasi kevättalvella 1970 Tapparan SM-sarjajoukkueen kolmeksi vuodeksi ja otti sen taloudenpidon hoitaakseen. Tappara aloitti myös päivärahojen ja menestysbonuksien eli ”pinnarahojen” maksamisen pelaajille. Se oli aivan uutta Suomessa aikana, jolloin amatööri- ja ammattilaisurheilu pyrittiin pitämään erillään. Tuohon aikaan kaikki pelaajat kävivät töissä tai opiskelivat, mutta pystyivät järjestelyjen ansiosta siirtymään puoliammattilaisiksi.

Verottajallakaan ei ollut huomauttamista, sillä palkan pelaajille maksoi Montreal eikä Tappara, ja asiat hoidettiin kaikin puolin avoimesti sekä laillisesti. Westerbergin aisaparina muutoksia kehitteli Montrealin markkinointipäällikkönä työskennellyt Kalevi Numminen, joka paneutui ennenkuulumattomalla perusteellisuudella valmennukseen. Uudelleen huipulle nousun ansiosta Tapparan taloustilanne parani oleellisesti, ja seura sai laajalti tiedotusvälineiden huomiota sekä kannattajia ympäri Suomen. Westerbergin idea oli myös tilata Juha ”Junnu” Vainiolta seuran kannatuslaulu. Vainio sanoitti vuonna 1976 Reijo Lehtovirran säveltämän ja sovittaman ”Tappara on terästä” -laulun, josta tuli nopeasti lajinsa klassikko.

| 20.11.2014

TULE MUKAAN TAPPARAN TOIMINTAAN! Luistelu- ja kiekkokouluryhmät käynnistyvät tammikuussa, viikolla 3.

Perheluistelukoulu 2-7-vuotiaille Perheluistelukoulussa käydään läpi luistelun perusoppeja. Mukaan voi tulla tutun vanhemman kanssa, tai ilman vanhempaa, mikäli lapsi hallitsee jo tasapainon luistimilla. Oppiminen tapahtuu tekniikkaopetuksen, leikkien ja temppuratojen avulla. Perheluistelukoulu toimii lauantaisin Kaukajärven Sentterillä ja sunnuntaisin Tesomalla. Perheluistelukoulussa tarvittavat varusteet ovat luistimet ja kypärä, sekä sopiva vaatetus. Lämpötila jäähalleissa on +5-7 astetta.

Joukkuetoiminta Tappara perustaa uusia juniorijoukkueita 2008 ja 2009 syntyneille pelaajille. Toimintaa järjestetään pelaajien asuinalueen mukaan sekä länsipuolella Tesoman jäähallissa, että itäpuolella kaupunkia Hakametsän ja Kaukajärven jäähalleissa. Kevätkauden aikana joukkueet harjoittelevat pari kertaa viikossa ja pelaavat otteluita, sekä osallistuvat kahteen turnaukseen. Myös muiden ikäluokkien joukkueisiin otetaan uusia pelaajia mukaan. Tule rohkeasti kokeilemaan juniorijääkiekkoharrastusta Tapparaan!

Jääpeliryhmä – Leijona kiekkokoulu 3-7-vuotiaille Jääpeliryhmä – Leijona kiekkokouluun ovat tervetulleita pelaamiseen suuntautuneet pojat ja tytöt, jotka jo hieman hallitsevat luistelun perustaitoja. Ryhmät toimivat Kaukajärven, Tesoman ja Hakametsän jäähalleissa. Ryhmässä harjoitellaan luistelun ja pelivälineiden käytön perustaitoja, sekä pelataan erilaisia jääpelejä. Tunneilla tarvittavat varusteet ovat luistimet, silmikkokypärä, hanskat, kyynärsuojat, polvisuojat ja maila.

Monipuoliset taitoluistelukoulut Tappara järjestää kaikille taitoluistelusta kiinnostuneille luistelukouluja erittäin monipuolisesti. Vaihtoehtoina on 2-9-vuotiaiden lasten taitoluistelukoulu, 5-8-vuotiaiden lasten muodostelmaluistelukoulu sekä oma taitoluistelukouluryhmä myös aikuisille. 2-9-vuotiaiden taitoluistelukoulussa osallistumisen edellytyksenä on että lapsi pystyy seisomaan luistimet jalassa jäällä. Lapsia ohjaavat jäällä seuran koulutetut ammattiohjaajat. Koulu kokoontuu kerran viikossa. 5-8-vuotiaiden muodostelmaluistelukoulussa harjoitellaan ammattiohjaajien johdolla perustaitojen lisäksi muodostelmaluistelun alkeita 2 kertaa viikossa. Aikuisten (yli 18-vuotiaiden) luistelukoulussa tutustutaan ammattiohjaajien johdolla taitoluistelun perusteisiin ja opetel opetellaan muodostelmaluistelun perusteita.

KAIKKI TAITOLUISTELUKOULULAISET PÄÄSEVÄT ESIINTYMÄÄN TAPPARAN TAITOLUISTELIJOIDEN JÄRJESTÄMÄSSÄ SUOSITUSSA KEVÄTNÄYTÖKSESSÄ!

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISET JÄÄKIEKKO: tappara.fi/juniorit | TAITOLUISTELU: tappara.fi/taitoluistelu/luistelukoulu

20.11.2014 |

- Joukkueen yhteisistä säännöistä ei lipsuta! C2-juniorien kapteeni Mico Vuorinen (vas.) ja päävalmentaja Kasperi Saarinen lupaavat.

JOUKKUEEN ASIOITA ei somessa levitellä Nuoret jääkiekkoilijatkin haluavat pysytellä ajan hermolla koko ajan, joten kännykät ovat kovassa käytössä. Ovatko liiankin kovassa? - Joskus joku ottaa puhelimen esiin erätauollakin. Ei siinä mitään, kunhan peli kulkee, Tapparan C2-joukkueen kapteeni Mico Vuorinen sanoo. Puhelinta käytetään varmaankin eniten sosiaalisessa mediassa surffailuun. Siinä taas piilee piirteitä, joista valmentajat eivät välttämättä innostu. - Joukkueen sisäisiä asioita ei somessa saa levitellä. Kerran olemme ennen joukkuepalaveria keränneet kännykät pois, C2:n päävalmentaja Kasperi Saarinen linjaa. - Toisaalta kokoonpanot pitää ilmoittaa sähköisesti, ja tuntuu, että pojat tietä-

vät ne jo ennen kuin ne kerrotaan heille, Saarinen naurahtaa. Vuorinen on samaa mieltä siitä, missä raja kulkee: - Meillä on joukkueen sisäinen keskusteluryhmä WhatsAppissa, ja siellä sellaisia asioita, joita ei ole muille tarkoitettu. - Olen valmis myös kapteenina sanomaan jätkille, että kännykät heti pois, jos niistä rupeaa häiriötä olemaan. Kyllä he uskovat minua, eikä niitä tietenkään esimerkiksi oheisreeneissä mukana pidetä, Mico lupaa. Jämäkän kipparin kirvesrintojen nollanollat ovat siis Viialasta saaneet. Matkaa Pirkanmaan eteläisimmästä kolkasta Tampereelle tulee melkoisesti, mutta joukkueessa pelaa muutama lempääläläinen ja vesilahtelainenkin, joten kimppakyydit pelaavat. Mico käy myös esimerkiksi siitä, ettei jääkiekkoi-

lua tarvitse ihan vaippaiässä aloittaa, kunhan asenne ja urheilullisuus ovat kohdallaan - Aloitin kiekkoilun vasta kymmenvuotiaana, mutta sitä ennen pelasin jalkapalloa Viialan Peli-Veikoissa, kovaa laukausta bravuurinaan pitävä nuorukainen kertoo.

Saarinen pohjoisen kautta Tapparaan Kasperi Saarinen on uusi tuttavuus Tampereella, jonne hän siirtyi Pohjois-Suomesta valmennettuaan sekä Oulun Kiekko-Laserissa että Rovaniemen Kiekossa. Viime vuoden hän toimi Kiekko-Laserin päätoimisena valmentajana. - Rovaniemellä opiskelin liikunnanohjaajaksi ja valmensin junnuja ja olin RoKi:n edustusjoukkueessakin apuvalmentajana, riihimäkeläislähtöinen Saarinen kertoo.

Hän pelasi itse jääkiekkoa 12 vuotta ja arvelee jatkaneensa lajin parissa, koska halusi pysyä mukana hallien kiihkeässä ilmapiirissä. - Se on ihan oma maailmansa. Ikävä vain, että jääkiekkoilusta uhkaa tulla eliittilaji kovien kustannusten vuoksi, Kasperi harmittelee. Hän on vasta 26-vuotias, mutta tunnustaa, että joissakin 12 vuoden ikäerokin pelaajiin nähden erottaa ajatusmaailmaakin jonkin verran. Nuoruus on kuitenkin etu esimerkiksi juuri sosiaalisen median käytön ymmärtämisen kannalta. Joukkueensa pelaajien tasoon Saarinen on tyytyväinen: - Näkee, että Tapparassa perusasiat tehdään erinomaisesti. Pojat ovat 14-vuotiaina hyvin valmennettuja, ja heidän sisäinen motivaationsa suuntautuu kiekkoilijana eteenpäin.

”Näkee, että Tapparassa perusasiat tehdään erinomaisesti. Pojat ovat 14-vuotiaina hyvin valmennettuja, ja heidän sisäinen motivaationsa suuntautuu kiekkolijana eteenpäin.”

Saarinen tunnustautuu kiekonhallintaan painottuvan, mutta silti nopean pelitavan suosijaksi. - Kaksinkamppailut pitää voittaa, maalinteossa on oltava tietyllä tavalla itsekäs, ja kiekollisena täytyy reagoida tilanteisiin nopeasti, hän linjaa. Nollanollat pelaavat 18 joukkueen valtakunnallista sarjaa, jolla ei ole virallista SM-arvoa, vaikka käytännössä kyse onkin siitä. Karsinta meni Tapparalta

hyvin, ja joukkueen tavoitteeksi on asetettu pääsy kahdeksan joukkueen pudotuspeleihin. - Viime vuonna olimme neljänsiä, ja mielestäni meillä on hyvät mahkut nyt vaikka parantaa sijoitustamme, Mico Vuorinen arvioi. ■

| 20.11.2014

PERHEEN TUKI

Niklas

mahdollistaa onnistuneen kauden

unioreiden jääkiekkokausi on hyvässä vauhdissa ja keväällä alkanut harjoittelu rupeaa tuottamaan tuloksia. Kausi on pitkä ja sitoutuminen joukkueen toimintaan vaatii pelaajilta ja heidän vanhemmiltaan paljon. Kuljetukset hallille, ruoka-ajoista kiinnipitäminen ja joukkueen talkootoiminnassa mukana oleminen tekee lajista

koko perheen harrastuksen. Pienemmissä ikäluokissa perheen sitoutuminen lajiin on kokonaisvaltaista. Ei varmaan turhaan puhuta ”kiekkoperheistä”. Kuitenkin jääkiekon ohella on muutakin, ja pitää muistaa, että hyvän edellytyksen lajin harrastamiseen luovat kodin, koulun ja kiekon yhteen sovittaminen. Jääkiekon harrastaminen sisälajina tekee toiminnasta lähes ympärivuotista. Samalla se myös nostaa lajin kustannuksia. Joudumme kuitenkin aika-ajoin tilanteeseen, jossa täytyy pysähtyä ja miettiä miten saamme asiat tehtyä kustannustehokkaasti. Vaikeassa taloustilanteessa tukijoiden eurot ovat tiukemmassa ja tällaisina aikoina haastan kaikki mukaan talkoisiin tapahtumien onnistumisen eteen. Pienistä puroista syntyy usein merkittäviä säästöjä. Toki jääkiekkoliittokin

joutuu tarkastelemaan toimintaansa lajin kalleuden suhteen. Pitkät pelimatkat yöpymisineen nostavat lajin kustannuksia. Laaja sarjajärjestelmä antaa paljon pelejä ja mahdollisuuden kehittyä urheilijana monipuolisesti, mutta kustannusten osalta raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Seuratoiminnan ”pyörittäminen” pitää sisällään paljon erilaista taustatyötä, jotta voimme taata laadukkaan toiminnan jäsenillemme. Tappara ry:n vakituiset työntekijät muodostavat ytimen, jonka kautta luodaan suunta ja visiot tulevaisuuteen. Meillä on jääkiekon puolella lähes 100 valmentajaa ja melkein sama määrä joukkueiden toimihenkilöitä. Ilman vanhempien ja taustatekijöiden tukea seuran pyörittäminen ei onnistu. Suuri kiitos jo tässä vaiheessa kautta mukana oleville vanhemmille ja

Tappara ry:n työntekijöille. Ison jääurheiluseuran johtaminen on myös valintoja, joiden eteen aika-ajoin joudumme. Kaikki ei aina välttämättä mene toiveiden mukaan varsinkaan silloin, kun päätökset esim. peliryhmien muodostamisessa ovat ristiriidassa oman juniorin suhteen. Meidän vanhempien pitäisi myös oppia luottamaan seurassa tehtäviin päätöksiin. Toisaalta asioista pitää pystyä myös keskustelemaan avoimesti. Kun maalaa toimintaa ”isolla pensselillä”, niin ei voi kuin todeta, että Tappara ry:ssä on tehty hyvää työtä jääkiekon kehittämisessä yhteistyöseurat ja alueen toiminta mukaan luettuna. Antti Klaavu puheenjohtaja, jääkiekkojaosto

Nimi: Niklas Erholtz Ikä: 11 Joukkue: Tappara 03 AAA Mambat Pelipaikka: Hyökkääjä (sentteri) Pelinumero: 49 Monesko kausi Tapparassa: 6. Paras ominaisuuteni: Luistelunopeus Eniten kehitettävää: Laukaus Esikuva: Teemu Selänne Suosikkipelaaja (suomalainen): Mikko Koivu Suosikkipelaaja (ulkomaalainen): Sidney Crosby NHL suosikkijoukkue: Pittsburgh Penguins Mukavin kiekkomuisto: Kuortaneen jääkiekkoleiri Lempiruoka & juoma: Pizza ja lempijuomana maito ja jaffa Paras bändi, artisti tai mieli-CD: Cheek Paras elokuva tai TV-sarja: Posse Muut harrastukset: Jalkapallo ja yleisurheilu

LÄMÄRI

Valokuvia Timo Peltomaa Oy

Lempiaine koulussa (muu kuin liikunta): Tekninen työ Parasta jääkiekossa ja Tapparassa: Kaverit ja hyvät valmentajat Mitä teet isona: (toiveammatti) Jääkiekkoilija Lähetän terveisiä: Tappara 03 ranareille

”Ilman vanhempien ja taustatekijöiden tukea seuran pyörittäminen ei onnistu. Suuri kiitos jo tässä vaiheessa kautta mukana oleville vanhemmille ja Tappara ry:n työntekijöille.”

Liity 25.-26.11. ja treenaat loppuvuoden veloituksetta!

P TSTA k a i k i l l RT ™ e uus jäsen i i l le l le .

Tarjous koskee uusia 12 kk ja 24 kk sopimuksia.

ELIXIA Onkiniemi Puh. (03) 345 46000 Haarlankatu 1 ELIXIA Kaleva Puh. (03) 3126 2500 Jäähallinraitti 3

Tietotekniikan palvelutalo

HUOLEHDIMME

TIETOTEKNIIKAN

KOKONAISUUDESTA Tutustu paikalliseen palveluumme ja pyydä tarjous!

www.tamico.fi

Tamico järjestelmän ylläpitopalvelu

20.11.2014 |

Videot auttavat

YKSILÖIDEN KEHITTÄMISESSÄ

Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

Jääkiekkovalmentajat ovat kelanneet videoita edestakaisin jo 30 vuoden ajan, mutta joka pojan apuvälineeksi ne ovat yleistyneet vasta muutaman viime vuoden aikana. ”Videosulkeiset” eli yksittäisen pelaajan tai koko joukkueen suoritusten analysointi kuuluu nykyään jo rippikouluikäisen nuorenkin arkipäivään. - On tosi mielenkiintoista katsoa ruudulta, miten on tehnyt jonkin asian. Sen perusteella on paljon helpompi korjata virheitään, Tapparan C1-joukkueen keskushyökkääjä Santeri Aalto kiittelee. Aallon joukkueen päävalmentaja Jussi Taipale on havainnut, että pelaajat reagoivat visuaaliseen palautteeseen kovin eri tavalla. Videovalmentamiseen kuuluukin olennaisena osana jälkiseuranta siitä, miten oppi menee perille. - Osalle riittäisi pelkkä sanominen, ja osa tajuaa heti ruudulta suorituksensa nähtyään, mutta osalle pitää vielä näyttää, Taipale luonnehtii.

Varsinkin nuorelle valmentajalle videoiden tutkiskelu on myös yksi osa ammatillista oppimisprosessia. Oikein käytettynä se tehostaa pelaajien kehittämistä yksilöinä. - Itse olen mennyt eniten eteenpäin juuri yksilökeskeisessä valmentamisessa. Alussa mietin enemmänkin taktiikoita ja strategioita, mutta nyt olen mielestäni päässyt

”Valmennuksen tehtävänä on opettaa jätkät vaatimaan itseltään enemmän.” enemmän tämän työn ytimeen, Taipale myöntää. Myös kollegoiden kanssa yhteydenpito on hänelle hyvin tärkeä keino ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa. - Yli joukkue- ja ikäkausirajojen ulottuva mentorointi toimii Tapparassa hyvin, ja keskustelen sen lisäksi pelillisistä asioista paljon esimerkiksi B1-nuorten päävalmentajan Juuso Hahlin kanssa.

- Nuorten pelaajien fyysinen kehittäminen on tietysti olennainen asia, mutta se ei onneksi ole rakettitiedettä, Taipale naurahtaa.

Terävin kärki ei ole kaukana Tapparan C1 eli vuonna 1999 syntyneiden ikäluokka lähti tähän kauteen lähes samalla kokoonpanolla, jolla he sijoittuivat viime keväänä valtakunnallisen sarjan lopputurnauksessa viidenneksi. - Ero terävimpään kärkeen ei ollut kovin suuri, mutta sitä ei ole helppoa kuroa umpeen, koska kaikki harjoittelevat kovaa, Taipale muistuttaa. C1:n sarjajärjestelmä on monivaiheinen, sillä 24 joukkueen alkulohkojen jälkeen sarja jakaantui kahdeksi kahdeksan joukkueen jatkolohkoksi. Niiden parhaista muodostetaan varsinainen kymmenen joukkueen SM-sarja, joiden kuusi parasta pääsee suoraan puolivälieriin. - Eniten meidän pitää parantaa työteliäisyyttä, pelikuria ja luonnepuolta. Valmennuksen tehtävänä on opettaa jätkät vaatimaan itseltään enemmän, Taipale arvioi. Taitoa porukasta kyllä riittää, ja Pavel Datsjukia, Jevgeni Malkinia ja Sidney

- On paljon helpompi korjata jäällä tekemiään virheitä, kun näkee ne videoruudulta, C1-joukkueen keskushyökkääjä Santeri Aalto (oik.) sanoo palaveerattuaan päävalmentaja Jussi Taipaleen kanssa.

Crosbya ihaileva Santeri Aalto on yksi niistä pelaajista, joilta odotetaan paljon. - Alkukauden perusteella näyttää hyvältä, sillä meillä on koossa tasainen joukkue. Tavoitteenani on päästä pelaamaan kärkiketjuissa ja tekemään jonkin verran tehopinnojakin, 185-senttiseksi venähtänyt Santeri tuumaa. Päävalmentaja Taipale luonnehtii kipparia moder-

Kallista mielenrauhaa

niksi sentteriksi, jolta käy niin puolustaminen kuin hyökkääminenkin. - Monipuolinen varmaan olen, mutta tasaisemmin haluan pelata kuin tähän saakka. En tosin pidä itseäni mielialapelaajanakaan, vaikka esitykseni ovat vähän ailahdelleet pelistä toiseen, Santeri pohtii. - Se on ihan normaalia nuorelle pelaajalle. Täs-

sä joukkueessa suurimmalla osalla on vielä murrosikä päällä, Taipale sanoo. Häntä miellytti tapa, jolla joukkue palautui viime vuodenvaihteen pitkästä ja raskaasta Kanadan-matkastaan: - Siellä pelattiin fyysisempää kiekkoa kuin täällä. Osalle se sopi ja osalle ei, mutta yllättävänkin hyvin pojat pelasivat pian reissun jälkeen. ■

Mielipide

Yhä useampi jääkiekkoilun parissa ammatikseen työskenteleväkin on ruvennut myöntämään, että hienoa lajia uhkaa elitistyminen.

ielä muutama vuosikymmen sitten lapset sekä nuoret pelasivat jääkiekkoa enimmäkseen ulkokentillä, ja kustannukset pysyivät aisoissa. Sitä mukaa, kun kaupunginosatoiminta on hävinnyt, kiekkoilun harrastaminen seurassa on siirtynyt katon alle. Se sinänsä ei ole huono asia, mutta kun jäähallien ylläpitokulut ovat valtavat, junnujen vanhemmat joutuvat väkisin maksutalkoisiin mukaan Se taas on huonompi juttu, samoin kuin se, että perinteinen höntsääminen on kadonnut. Aniharvalla perinteiselle ulkokentälle enää edes pystytetään kaukaloa, eikä niillä käy kuin murtoosa entisestä väkimäärästä. Ne, jotka eivät pelaa joukkueissa, hakkaavat sisätiloissa silmät punaisina NHLtietokonepelin uusinta versiota monta tuntia illassa.

Paljon mahdollista, että ilmaston lämpeneminen olisi ajanut joka tapauksessa vekarat ulkokentiltä muihin harrastuksiin. Tosin sentään silloin tällöin tulee vielä talvia, joina luonnonjäillä voi luistella 2–3 kuukautta. Sitten voi olla yhtä monta viime ”talven” kaltaista ajanjaksoa peräkkäin, ja innostus lopahtaa. Yhtälö on vaikea, eikä yhteiskunnan talousongelmat helpota sitä yhtään. Varsinkin yksinhuoltajaperheille sekä työttömille lapsen vieminen jääkiekkoilua harrastamaan alkaa olla mahdottoman korkean kynnyksen takana. Asia ei kuitenkaan ole ihan mustavalkoinen, vaan panee miettimään, mikä on oikeasti kallista. Kaikki kun on suhteellista, ja rahaa saa kulumaan vaikka mihin.

Tupakka-aski maksaa käsittääkseni noin vitosen, eikä sen tuhoaminen päivässä kaiketi ole aktiivisavuttelijalle kovin kummoinen suoritus. Yksinkertainen laskutoimitus kertoo: 30x5=150. Sillä summalla lyhentäisi kummasti junnun kuukausimaksua tai ostaisi aika hyvän mailan. Meneekö joka viikonloppu mäyräkoira tai peräti kaksi parempiin suihin? Jos edes yksi kulahtaa kurkusta alas, se tekee kuukaudessa 4x15=60 euroa plus yksittäiset oluset pitkin viikkoa. Satasen kuukaudessa saa kohtuukäytölläkin helposti kulutettua alkomahooliin. Jos vielä baarissa tulee piipahdettua edes kerran kuukaudessa, satanen on pikkuraha. Sillä saisi junnulle kovasti uusia varusteita. Niin, ja onko joka päivä pakko käydä autolla ruokakaupassa? Jos marketiin on

kolmekin kilometriä matkaa, kuukaudessa tulee helposti 200 ajokilometriä sen tiimoilta, koska joinain päivinä huono muisti ajattaa kauppaan kahdesti. Keskikulutus noissa lyhyissä pyrähdyksissä nousee bensa-autoilla helposti 8–9 litraan satasella, joten bensaa menee kauppareissuihin semmoinen 17 litraa eli nykyhinnoilla reilut 26 euroa kuussa. Tekee muuten kiekkokauden mittaan 1350 euroa savuna ilmaan, vajaa tonni kurkusta alas tai 234 euroa maidonhakuun. Jos euron, pari sijoittaa joka päivä vaikkapa pitkävetoon, 400 euroa humahtaa sesongin mittaan hyväntekeväisyyteen. No, oletetaan, että rivi silloin, toinen tällöin osuu, sanotaan sitten 200. Tavallaan lapsen vieminen kalliiseen urheiluseuratoi-

mintaan voidaan käsittää mielenrauhan ostamisena. Jotkut isät ja äidit saattavat nimittäin ajatella, että kun joukkueella on harjoitukset 3–4 kertaa viikossa ja siihen päälle pelit, pojalla ei riitä aikaa eikä energiaa pahantekoon. Tällainen ajattelutapa ei kuitenkaan seiso kestävällä pohjalla. Ei voida ajatella, että vienpä pojan kolmeksi tunniksi hallille, jotta ainakin tiedän, missä hän aikaansa viettää. Arvo sekin tietysti sinänsä on - ja korostaa entisestään valmennustyön laaja-alaista merkitystä. Se ei kuitenkaan ole kuin osalle edes teoriassa mahdollinen ratkaisu. Yritysjohtaja voi toimia noin, muttei kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Hän ei voi käydä mielenrauhakaupassa eikä välttämättä tarjota lapselleen mieluisaa harrastusta.

Siitähän tässä kuitenkin pitäisi loppujen lopuksi olla kysymys; pelaamisen tulisi lähteä lapsen omasta halusta. Se ei saa olla aivan liian aikaisin loppuneen isän kiekkoilijauran jatkumo eikä muukaan aikuisten pullisteluväline. Nykysuuntaus pienentää vääjäämättä harrastajamääriä, ja siitä taas seuraa maksujen kallistuminen. Oravanpyörä ei pysähdy koskaan, ja valtava määrä lahjakkaita nuoria jää kokonaan sen ulkopuolelle. Kustannusten osittaiseksi tasaamiseksi olisi tietenkin yksi keino, mutta se taidetaan kokea tässä yksityisyyttä korostavassa, mutta kumisevan ontossa ajassa liian vanhanaikaiseksi ja vastenmieliseksi. Mutta uskokaa pois: vielä tulee aika, jolloin talkootyö taas maistuu! Antti-Pekka Sonninen

| 20.11.2014

KOULU JA KIEKKOILU SYNKRONISSA B2-pelaajilla - Koulu tulee tärkeysjärjestyksessä jääkiekkoilun edellä, mutta ne pystyy laittamaan hyvällä suunnittelulla tasapainoon, B2-joukkueen päävalmentaja Jani Ahmaoja (oik.) ja kapteeni Veli Valkokari sanovat.

Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

Tapparan B2-joukkueen päävalmentaja Jani Ahmaoja joutuu kauden mittaan tuon tuostakin tilanteeseen, jossa pitää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. - Joukkueessa on 16-vuotiaina kotoaan yksin asumaan muuttaneita pelaajia. Sellainen elämänmuutos, samoin kuin opiskelujen muuttuminen heijastuvat selvästi kiekkoiluunkin. Esimerkiksi lukioiden koeviikot ovat sellaisia urakoita, että nuorukaisten on joskus pakko karsia muita menojaan selvitäkseen koulusta kunnolla. - Kun peruskoulussa koealue saattoi olla 20–30 sivua, nyt voidaan vaatia koko kirjan osaamista. Ilman muuta sellaiseen kokeeseen valmistautuva pelaaja saa tarvittaessa vapaata harjoituksista, Ahmaoja lupaa. Onneksi nykyään urheilevat nuoret voivat melko pitkälle räätälöidä opiskelujensa aikataulun. Käytännössä kaikki lukion käyvät kiekkoilijat valitsevat neljän vuoden tahdin.

Niin on tehnyt myös Sammon keskuslukiossa ensimmäistä vuottaan opiskeleva B2:n kapteeni Veli Valkokari: - Meiltä meni opon kanssa vain puoli tuntia lukujärjestykseni tekemisessä, joten kyllä koulukin joustaa. En myöskään usko, että koeviikot muodostuvat liian raskaiksi, koska minun ei yleensä tarvitse hirveästi lukea, vaan asiat jäävät helposti päähän, Veli arvioi. - Eihän se kaikilla mene niin, ja koska meidän joukkueestamme melkein kaikki käyvät joko Sammon tai Kalevan lukiota, kouluasioiden sujuminen on tärkeää, hän jatkaa. Jääkiekkoliittokin on ymmärtänyt tämän. B2:n SMsarjaa pelataan pääasiassa viikonloppuisin tuplakierroksina, eikä arki-iltoina. Eri asiat ovat syksyn mittaan asettuneet tasapainoon, ja joukkuehenki on muodostunut hyväksi. Sekin on olennaista porukassa, jonka pelaajia luisteli viime kaudella peräti kahdeksan eri seuran paidassa. - Kun toukokuun alussa aloitimme kesäharjoittelukauden, koossa oli ryhmä hyvin erilaisista taustoista ja erilaisilta osaamisalueilta tulleita pelaajia. Saimme poikia muun muassa Seinä-

joelta ja Mäntästä sekä tietysti lähiseuroista, Ahmaoja kertoo.

”SM-sarjasta tulee hyvin tasainen” B2 ikäluokka on jo monen kauden ajan pelannut virallisesta Suomen mestaruudesta, ja Tapparakin on saanut kultaa viimeksi vuonna 2012. Tällä kaudella joukkueen muodostavat vuonna 1998 syntyneet, mutta kauden aikana myös ”ysiysejä” saattaa päästä kokeilemaan pelaamista vanhempien sarjassa. - Jääkiekkoliitto laati uuden neljän pelin säännön. Sen mukaan esimerkiksi B1:stä B2:een tulevan pitää pelata nuoremmassa ikäluokassa vähintään neljä peliä, ennen kuin hän voi palata omaan joukkueeseensa. - Perusajatus on hyvä, sillä säännöllä estetään yksittäisten pelien ratkomista muutamalla kovalla pelaajalla. Toisaalta sääntö taas rajoittaa B1-joukkueessa pienelle peliajalle jääneen pelaajan mahdollisuuksia saada B2joukkueessa suurempaa vastuuta yksittäisissä peleissä. - Onneksi meillä on ringissä miehiä viiden kentällisen verran, ja kaikkiin peleihin pyritään lähtemään neljällä täydellä viisikolla, Ahmaoja sanoo.

”Onneksi nykyään urheilevat nuoret voivat melko pitkälle räätälöidä opiskelujensa aikataulun. Käytännössä kaikki lukion käyvät kiekkoilijat valitsevat neljän vuoden tahdin.”

Tapparan terävimmät ysikasit ovat saaneet maistaa jo liiga- sekä CHL-pelejäkin, ja osa heistä pelaa A-nuorissa tai B1:ssä. Ahmaoja ei ole siitä pahoillaan. - Meidän tehtävänämmehän on kasvattaa pelaajia, ja kaikki ovat paikkansa kovemmissa sarjoissa ansainneet. On hyvä suuntaus, että sääntömuutosten ansiosta luistelutaito korostuu; miehissä pärjäävät muutkin kuin isot ja vahvat nuoret. SM-alkusarja on jo osoittanut, että kaudesta voi tulla hyvinkin mielenkiintoinen, ja tammikuussa alkavassa kymmenen joukkueen SM-sarjassa käytäneen kovaa taistelua kahdeksasta pudotuspelipaikoista. - Kaikki voivat voittaa kenet hyvänsä. Meillä on erittäin taisteleva ja urheilullinen joukkue täynnä hyvin harjoitelleita pelaajia, Ahmaoja luonnehtii. - Olen ihan samaa mieltä. Jos joku ei yritä täysillä, korotan kyllä kapteenina ääntäni, Valkokari virnistää. Itseään Veli luonnehtii peruslaitahyökkääjäksi, joka on pelannut jääkiekkoa kymmenen vuotta, joista neljä Tampereen Tapparassa. Lajin alkeet hän opetteli Ylöjärven Tapparassa. - Katson, riittävätkö rahkeeni ammattipelaajaksi, mutta jos niin ei käy, varasuunnitelmakin löytyy, Veli vakuuttaa.

Hymy palkitsee Kun on kivat ja kannustavat kaverit, pelaaminen maistuu. Samalla intohimolla Semio on pelissä mukana ja omalla osaamisellaan tukemassa junioritoimintaa. Katso kuinka helppo voittajan on hymyillä: www.semio.fi/hymy

20.11.2014 |

B-nuoret hakevat

VAIHTELUA KUNTOKESKUKSESTA

Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Jäähalli on kiekkoilijalle melkeinpä toinen koti, mutta välillä tekee hyvää käydä harjoittelemassa jossakin muualla.

apparan B-juniorit hakevat yhtenä aamuna viikossa vaihtelua Kuntokeskus Elixiasta, parinsadan metrin päässä Hakametsän jäähallista. Elixiasta löytyy hyvin paljon erilaisia lihaskuntolaitteita, mutta päävalmentaja Juuso Hahlin suojatit käyttävät enemmän perinteisempiä voimanhakintamuotoja. Puolustaja Alejandro Ramirez jumppaa ensin hyvän tovin yksittäisen painolevyn kanssa keskivartaloaan, kunnes astelee jalkakyykkytelineen luo ja lastaa tankoon hyvän määrän rautaa. - Tarvitsen lisää voimaa koko kroppaani, ja on sitä tullutkin sen verran, että huomaan pärjääväni paremmin muun muassa kaksinkamppailuissa. Kyykky on ollut minulle aina hyvä liike, mutta on sekin parantunut, Ramirez kertoo. - Ramirez, kuten muutkin hänen ikäisensä pelaajat ovat vielä fyysisesti sellaisessa kehitysvaiheessa, että voimaa pitää saada lisää ko-

Hyökkääjä Kristian Kause näyttää B1-joukkueen päävalmentajalle Juuso Hahlille, mitä kaikkea voimanaruilla pystyy tekemään.

konaisvaltaisesti. Kun tekee fysiikkaharjoitteet niin hyvällä asenteella kuin hän, kehityksen huomaa pelipuolellakin, Hahl sanoo tyytyväisenä näkemäänsä. Levytankoa muodernimpi laite on keskivartaloa rassaava voimanaru, joka näyttää vaikealta. Siinä jalat kiinnitetään köysien päähän, ja käyttäjä hakee erilaisilla liikkeillä vaikutuksen haluamiinsa lihaksiin. - Tämä ei tunnu kovin mukavalta, mutta on tehokas. Ensimmäisellä kerralla meni vähän hakemiseksi, mutta nopeasti tämän oppi, kun ensin joku näytti, mitä kaikkea naruilla voi tehdä, hyökkääjä Kristian Kause tuumaa. Haastatteluhetkellä millään vastuslaitteilla ei treenannut yhtään pelaajaa, mutta niitäkin käytetään tarvittaessa. - Ikävä kyllä, vammoja tulee tässä lajissa silloin tällöin, ja toipilaille laitteet ovat erittäin hyödyllisiä, kun tiettyä osaa kehosta pitää varoa. - Muutenkin fyysinen harjoittelu perustuu kunkin pelaajan yksilöllisiin kehit-

tämistarpeisiin. Valmentajat suunnittelevat heille täsmäohjelmat, Hahl kertoo. - Pelaajille tuntuu olevan hyvin mieluisaa päästä välillä erilaiseen harjoitteluympäristöön, eikä hallin punttisalilla ole läheskään niin monipuolisia mahdollisuuksia kuin täällä tai Poltteella, jossa harjoittelimme kesällä, hän jatkaa.

Kokonaiskuorma on kova syksyllä B1-junioreilla on pitänyt kovaa kiirettä heti syyskaudella, sillä 16 joukkueen SM-karsintasarja on pyörinyt käytännössä kolmen ottelun viikkotahdilla. - Kokonaiskuorma on kova koulua käyville pojille, mutta olemme kuitenkin harjoitelleet koko ajan. Parin viikon maaottelutauko

”Fyysinen harjoittelu perustuu kunkin pelaajan yksilöllisiin kehittämistarpeisiin.” loka-marraskuun taitteessa tuli hyvään rakoseen, Juuso Hahl miettii. Hahl on tähdentänyt pelaajilleen paitsi harjoittelun, myös oikean ravinnon ja riittävän levon merkitystä palautumisen varmistamiseksi. - Ajat ovat muuttuneet; kun ennen nuoret kiekkoilijat menivät Tulosruudun jälkeen nukkumaan, nyt he touhuavat vielä sen jälkeenkin sosiaalisessa mediassa. Joskus väsymyksen huomaa selvästi jäällä, ja silloin asiasta keskustellaan. Miten on - moneltako Kristan Kause menee nukkumaan? - Sen mukaan, kuinka myöhään harjoituksissa tai pelissä menee. Joskus kymmeneltä, joskus yhdeltätoista, mutta ihan heti uni ei tietenkään tule, Kristian vastaa. Ravintoasioista nuorukaisille on korostettu muun muassa välipalojen merkitystä. Ilman niitä ei tule

toimeen, jos tekee aamutreenin, ruokailee koulussa ja siirtyy sieltä päiväharjoituksiin. - Siinäkään eivät samat ohjelmat sovi kaikille; jotkut eivät pysty syömään heti ottelun jälkeen, vaan vasta vähän ajan päästä, Hahl sanoo. Joukkueen ensimmäinen tavoite on selviytyä karsintasarjassa kymmenen parhaan joukkoon eli varsinaiseen SM-sarjaan. Lähtötilanne ei ollut helpoin mahdollinen, sillä viime kaudesta mukaan jäi vain viisi pelaajaa, ja joukkueessa on pelannut yhdeksästä eri joukkueesta tulleita poikia. Karsintasarja alkoi Tapparalta hienosti, ja vaikka sitten tuli hieman vaikeampi jakso, aikataulussa oltiin tauolle lähdettäessä. - Koska pelejä tulee ennen joulua 30, SM-sarjaan pääsevät varmasti oikeat joukkueet, Hahl tuumaa.

- Kun tekee fysiikkatreenitkin hyvällä asenteella, kehittyminen näkyy varmasti jäällä, B1-juniorien päävalmentaja lupaa puolustaja Alejandro Ramirezille.

| 20.11.2014

20.11.2014 |

Taitoluistelu

JENNI LOISTAA jo naisten sarjassakin Tapparan uusi taitoluistelijatähti kävi syksyllä Japanissakin monenlaista kokemusta hankkimassa. Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Tämä syksy on merkinnyt Tapparan taitoluistelijalle Jenni Saariselle jälleen askelta eteenpäin uralla.

aitsi että Jenni on luistellut kahdessa junioreiden GP-kilpailussa yhdeksänneksi, hän on myös tehnyt ensiesiintymisensä naisten sarjan kovassa kansainvälisessä seurassa.

Debyytti menikin hyvin, sillä Jenni sijoittui Espoossa luistellussa Finlandia Trophy -mittelössä viidenneksi. - Espoossa luistelin niin suorituksen kuin fiiliksen puolestakin toistaiseksi kauden parhaan kilpailuni. Vähän jännitti etukäteen, mutta mahtava kokemus se oli, Jenni iloitsee. - Siellä luisteltiin täyden katsomon edessä, mikä toi lisäpotkua, ja Suomen joukkueessa vallitsi hyvä yhteishenki, hän kertaa. Jennin vapaaohjelmaan tuli Espoossa pari kaatu-

mista, joten parannettavaa hänen pisteisiinsä 144,16 jäi. Hänen ikätoverinsa, 15-vuotias Ljubov Efimenko oli sijan ja 2,42 pinnaa parempi, mikä takaa herkulliset asetelmat talven pääkilpailuihin. - Tavoitteenani on mitali Helsingin SM-kilpailuista joulukuussa. Sitten katsotaan, kenellä on parhaat pisteet, ja kuka lähtee mihinkin arvokilpailuihin, Jenni sanoo. Tammikuun lopulla luistellaan aikuisten EM-kilpailut Tukholmassa ja maaliskuun viimeisellä vii-

Tapparan taitoluistelijoiden

joulunäytös

Tule Joulu Kultainen

maanantai 1.12.2014 klo 17.30 Hakametsän jäähalli, Tampere Pääsyliput: Aikuiset 10 €, lapset (3 - 12 v) 6 € Lipunmyynti jäähallilla tuntia ennen näytöstä tai ennakkoon Tappara ry:n toimistolta (Sudenkatu 7). Esityksen kesto noin 1,5 tuntia sisältäen väliajan.

kolla MM-mittelöt Kiinan Shanghaissa. Junioreiden MM-mitalit puolestaan ratkotaan 2.–8.3. Tallinnassa. Tilanteen jännittävyyttä lisää se, että Juuli Turkkila joutuu lantiovammansa vuoksi jättämään kauden käytännössä kokonaan väliin. Nähtäväksi jää myös, miten Tapparan Kiira Korpi kuntoutuu akillesjänneleikkauksensa jälkeen.

GP-luisteluissa hieman epäonneakin Junioreiden GP-jäällä Jennillä oli hieman epäonnea. Slovenian Ljubljanassa meni vapaa selvästi paremmin kuin teknisesti erittäin vaikea lyhyt, mutta Japanin Aichissa kävi juuri päinvastoin. Vaikka vapaaohjelmassa tulikin kaatumisia, Japaninkeikka jäi Jennin mieleen. - Olimme siellä viikon, joten ehdimme katsella paikkojakin. Aikaerokaan ei haitannut, koska totuttelin siihen jo Suomessa heräämällä puoli viideltä ja menemällä nukkumaan kahdeksalta. - Tämän lajin hienoimpia puolia on se, että pääsee matkustelemaan eri puolille maailmaa. Kilpailu- ja leirireissuilla ehtii yleensä myös käymään kaupungilla, Jenni sanoo. Hän on myös osannut ottaa tilaisuuksista kaiken hyödyn irti ja tutustua kilpakumppaneihinsa. - Olen saanut ystäviä muun muassa Norjasta, Saksasta, Ruotsista ja Australiasta. Pidämme säännöllisesti yhteyttä internetin kautta. Arvokkaita asioita tulevaisuutta ajatellen, mutta niin oli myös Finlandia Trophy televisiohaastatteluineen kaikkineen. - En ole itse katsonut niitä, mutta kuulemma ne menivät ihan hyvin, Jenni hymyilee.

- Oli mahtava kokemus päästä luistelemaan täyden yleisön eteen, Finlandia Trophyssa, Jenni Saarinen kiittelee.

Vertailuja Kiiraan ei voi välttää Maaret Siromaan ja Susanna Haaralan valmentama Jenni ei voi välttää vertailuja Kiira Korpeen, jossa moni näki jo rippikouluikäisenä tulevan huippuluistelijan. - Meille on valtava rikkaus, että olemme jo läpikäyneet Kiiran kanssa samat kehitysvaiheet ja asiat, Siromaa sanoo. - Jennissä ja Kiirassa on paljon samaakin; molemmat ovat erittäin esteettisiä luistelijoita, hän kiittelee. Siromaa on tyytyväinen Saarisen kehittymiseen tänä syksynä, vaikka polvikivut ovat ajoittain hieman haitanneet harjoittelua pakottamatta kuitenkaan totaalitaukoon. - Jenni on saanut parannettua sellaisia osa-alueita, joissa hänellä oli puutteita eniten. Viime keväänä Jenni sijoittui junioreiden MM-kilpailuissa 13:nneksi parantaen pykälän edelliskerrasta. Ei lainkaan hassumpi saavutus, mutta parempaankin olisi ollut eväitä. - Lyhytohjelmassani onnistuin ja sijoituin kahdeksanneksi. Vapaassa yhdestä kolmoisritistä tuli ”ilmapallo”, eli se jäi yksöiseksi, ja lisäksi kaaduin kaksi kertaa. - Jäihän se tietenkin harmittamaan, koska tavoitteenani oli sijoittua kymmenen parhaan joukkoon ja ottaa Suomelle toinen paikka, Jenni myöntää.

Kesän kohokohta leiri Oberstdorfissa Taitoluistelijat treenaavat paljon, mutta aivan ympärivuotista ei heidänkään urakoimisensa sentään ole. Jennikin ehti pitää kaksi viikkoa kesälomaa. - En tosin yhteen perään, vaan kahdessa viikon pätkässä. Ensimmäinen lomaviikko ajoittui kaksiviikkoisen Tampereen-leirin ja yhtä pitkän Vierumäen-keikan väliin. Vierumäen jälkeen edessä oli kaksiviikkoinen reissu Saksan Oberstdorfiin, Euroopan tunnetuimpaan taitoluistelukeskukseen. - Viihdyin siellä oikein hyvin, koska siellä oli erittäin hyviä valmentajia sekä paljon maailman hyvätasoisia luistelijoita, Jenni kertoo. Saksasta palattuaan Jenni ennätti nauttia koti-Tampereen helteistä viikon, kunnes syyskausi alkoi elokuun ensimmäisellä viikolla. - Lepäsin, tapasin kavereitani ja kävin perheen kanssa Yyterissä. Nuorempana Jenni myös harrasti telinevoimistelua Tampereen Voimistelijoissa, mutta siitä piti ajanpuutteen vuoksi luopua. Voimistelijoiden harjoitusmääräthän pyörivät samoissa lukemissa kuin taitoluistelijoiden. - Ei minusta olisi varmaan tullut huippuvoimistelijaa, eli ei tarvitse jossitella lajinvalinnalla, Jenni naurahtaa. ■

”Olen saanut ystäviä muun muassa Norjasta, Saksasta, Ruotsista ja Australiasta. Pidämme säännöllisesti yhteyttä internetin kautta.”

Taitoluistelu

| 20.11.2014

Laadukasta luisteluoppia päiväkodeillekin Nelisensataa lasta nautti jäällä Tapparan ammattilaisten opeista syksyn kampanjan aikana Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Tapparan taitoluistelijoissa on ideoitu jo jonkin aikaa luistelukoulujen järjestämistä tamperelaisille päiväkotilapsille, ja tänä syksynä idea kypsyi toteuttamisvalmiiksi.

Jenna Mattila (vas.), Nella Aaltonen ja Unna Kuusinen oppivat joka kerta jotain uutta Maaret Siromaan ja kumppaneiden valmennuksessa.

Tinttien pää ei sekoa piruetissa Tapparan taitoluistelu on liikuttanut tällä syyskaudella peräti hieman yli 500:aa lasta, nuorta ja aikuista.

uurin harrastajamäärä, 181, löytyy muodostelmajoukkueista, mutta yksinluistelijoitakin harjoitusryhmissä on komeasti 129. Kun tähän lasketaan peräti 195 luistelukoululaista, kokonaislukemaksi saadaan 505. Joulun jälkeen luvut taas elävät, kun uudet luistelukouluryhmät aloittavat, ja syyskauden koululaisia siirtyy harjoitusryhmiin. Tarjolla on huippulaadukasta, ammattivalmentajien tarjoamaa valmennusta aivan pienimpien ryhmistä saakka. Tavoitimme kolme Taiturit-alkeisryhmän seitsenvuotiasta tyttöä, Unna Kuusisen, Jenna Mattilan ja Nella Aaltosen, heti maanantaiharjoitusten jälkeen. Jäällä oli ollut niin mukavaa, että juttu kulki reippaasti, ja hymy oli herkässä vielä pukukopissakin.

1. Kuinka vanhana aloitit taitoluistelun? 2. Mikä on vaikein temppu jonka olet oppinut? 3. Eikö piruetteja pyöriessä mene pää sekaisin? 4. Kumpiko on vaikeampaa etu- vai takaperin luistelu? 5. Mikä on ollut kivointa taitoluistelussa? 6. Kuka on suosikkiluistelijasi?

Unna, Hämeenpuisto: 1. Kolmevuotiaana. Minua kaksi vuotta vanhempi isosiskoni rupesi ensin harrastamaan luistelua ja harrastaa edelleen. 2. Melkein osaan axelin hypätä, mutten ihan vielä. 3. Ei mene enää. Toiseen suuntaan on kyllä vaikeampaa pyöriä kuin toiseen. 4. Takaperin, varsinkin, jos pitää oikein nopeasti luistella. 5. Kaverit ja kilpailut, joita olen luistellut kaksi. 6. Hanna Kiviniemi.

Jenna, Amuri: 1. Kaksivuotiaana. Menin ensin luistelukouluun. 2. Axel menee melkein, mutta tulen siitä alas piikeille. 3. Ei ole koskaan mennyt. Aloitin sen opettelun ihan hiipimällä, ja pyörimiseen vaan tottui. 4. Takaperin. 5. Se, että saa koko ajan halata kavereita ja sitten vähän isompana varmaan se, kun opin kaksoishyppyjä. 6. Hanna Kiviniemi ja Jenni Saarinen.

Nella, Ikuri: 1. Viisivuotiaana. Minäkin kävin ensin luistelukoulun. 2. Axel menee jo. 3. Alussa vähän meni, muttei enää. Osaan pyöriä yhtä hyvin molempiin suuntiin. 4. Etuperin. Katsotaanhan sitä takaperin luistellessakin koko ajan, mihin mennään. 5. Se, kun opin axelin sekä tietysti kaverit. 6. Hanna Kiviniemi, Kiira Korpi ja Jenni Saarinen.

appara lähetti tamperelaisiin päiväkoteihin ilmoituksen luistelukouluista, ja vastaanotto oli erittäin myönteistä. Mukaan lähti 26 päiväkotia ja peräti nelisensataa lasta, joita perehdytettiin hienon lajin alkeisiin kolmen viikon ajan neljässä eri jäähallissa. - Suosio jopa hieman yllätti myönteisesti. Hieno juttu, sillä luistelu on perusliikuntataito, jonka opettelemista talvisäiden epävarmuus haittaa, Tapparan taitoluistelijoiden päävalmentaja Maaret Siromaa iloitsee. - Totta kai ajatuksenamme on saada uusia pieniä luistelijoita harjoitusryhmiimme, sillä heitä tarvitaan koko ajan lisää. Meillä on myös aito huoli ylipäänsä siitä, liikkuvatko lapset tarpeeksi eli suositusten mukaisesti kaksi tuntia päivässä, Siromaa muistuttaa. Päiväkotilaiset kävivät kaupungin varaamilla jäävuoroilla, ja heitä opettaneiden valmentajien korvauksista huolehti Tappara. Lapset jaettiin kymmeneen ryhmään, joten kerrallaan heitä oli jäällä nelisenkymmentä. Kyseessä on melkoinen liikuntakulttuuriteko, sillä ainakaan Siromaan tiedossa ei ole, että muualla Suomessa vastaavia luistelukouluja olisi järjestetty. - Tapparassa sitä kokeiltiin joskus monta, monta vuotta sitten, mutta ei meilläkään tässä mittaluokassa koskaan ennen. Jos-

sakin muissa lajeissa, kuten telinevoimistelussa, päiväkoteihin on menty jo paljon aiemmin.

Lapset ja opettajat tyytyväisiä Päiväkodeissa Tapparan tarjous otettiin mielihyvin vastaan. Esimerkiksi Annalan päiväkoti sai liikkeelle kaksi 5–6-vuotiaiden ryhmää Selena Anderssonin, Tuija Pöyhösen ja Sanna-Mari Eerolan johdolla. - Lapset odottivat tätä intoa piukassa; koko edellispäivä puhuttiin, että huomenna päästään luistelemaan, Pöyhönen naurahti. Annalalaiset ennättivät käydä luistelemassa päiväkodin viereisellä puistokentällä viime talvenakin neljä kertaa, vaikka lunta oli vähän, ja pakkanen äityi tammi-helmikuussa välillä turhan kovaksi - Liikunta on yksi tapa opettaa lapsia, ja mielellämme käytämme tällaiset tilaisuudet hyväksemme. Ei niitä liikaa ole; lähinnä tulee mieleen jokakeväinen sählyturnaus, Eerola sanoi. - Tämä on hyvää palvelua seuralta, sillä me lastentarhanopettajat emme ole joka alan asiantuntijoita, eikä kaikilla vanhemmillakaan ole kiinnostusta tai mahdollisuutta tutustuttaa liikuntaan, Andersson huomautti. - Moni ei edes tiedä, millaista toimintaa seurat tarjoavat, hän jatkoi. Kun Sanna Silanderin ja Marjukka Joutsenlahden ohjaama luistelutunti oli ohi, jäältä asteli joukko hyväntuulisia ja punaposkisia lapsia. - Viime talvena kävin jo viisi kertaa luistelemassa,ja ehkä aloitan kohta jääkiekkoilun. Toivottavasti sählystä saataisiin samanlaista opetusta, Mico tuumaili. Pari kertaa luistimilla tätä ennen ollut Samuli oli samoilla linjoilla:

- Salibandya haluaisin kokeilla, mutta käyn kyllä luistelemassakin, koska asun ihan kentän lähellä. Kivaa oli!

”Älkää enää vähentäkö kenttiä!” Siromaa harmittelee, että tyttöjen ulkoluistelu on vähentynyt selvästi viime vuosina. - Ennen luisteltiin aina, kun oli mahdollista ja tarvittaessa aurattiin kentät itse. On niin surullista, että perinteisiä ulkolajeja, hiihtoa ja luistelua, uhkaa näivettyminen. Osasyynä on ilmastonmuutos, jonka vuoksi väliin tulee talvia, joina ulkokenttiä yksinkertaisesti on mahdotonta jäädyttää. Lisäksi kunnat ovat ruvenneet myös säästämäään pienten ulkokenttien kunnossapidosta, eikä se ole Siromaan mielestä järkevää. - Me tamperelaiset luisteluihmiset lähetämme kaupungille sellaisia terveisiä, että älkää enää vähentäkö kenttien määrää! - Onneksi esimerkiksi jotkut omakotiyhdistykset ovat aktivoituneet ja ruvenneet jäädyttämään sekä auraamaan luistelupaikkoja. Pienet puistokentäthän tarjoavat aivan ihanan liikuntaympäristön koko perheelle; luistelun ohella voi nauttia vaikka piknikistä, Siromaa sanoo. Tapparan taitoluistelijat pitävät ovensa avoimina kaikille 3–6-vuotiaille päiväkotilaisille, jotka innostuvat lajista. Harrastusta pääsee jatkamaan aloittelijoiden ryhmässä koska tahansa. - Luistelun voi hyvin aloittaa jo kolmevuotiaana. Taitoluistelu on erittäin monipuolinen tekniikkalaji, jota pitää harjoitella paljon, mutta kyllä lapset jaksavat, ja liikkuvina heistä tulee terveitä sekä tasapainoisia nuoria! Siromaa muistuttaa. ■

- Kivaa oli päästä luistelemaan! Mico (oik.) ja Samuli kehuivat Tapparan päiväkotitempausta, ja tyytyväinen oli myös lastentarhanopettaja Selena Andersson Annalan päiväkodista.

20.11.2014 |

Taitoluistelu

MUOKKAREILLA ei ole koskaan tylsää

Yhdessä tekemisen ja kokemisen ilo vetää yhä nuorempia tyttöjä muodostelmaluistelun pariin Teksti: Antti-Pekka Sonninen

Muodostelmaluistelu on lyhyessä ajassa noussut erittäin suosituksi taitoluistelulajiksi niin Tampereella kuin muuallakin Suomessa.

ksi selitys ilmiölle on huippujoukkueittemme mainio menestys MM-kilpailuissa, mutta kaikkea se ei selitä. Löytyisikö suurin syy sittenkin Tapparan FireBlades-joukkueen kapteenin Aino Ripatin sanoista: - Hienointa on yhdessä kavereiden kanssa tekeminen niin jäällä kuin va-

paa-aikanakin. En osaa kuvitellakaan itseäni yksilöurheilijaksi. Tappparan muodostelmaluistelijoiden päävalmentaja Johanna Nuotiomaa on sitä mieltä, että juuri tässä suosion salaisuus piilee; laji on luonteeltaan mitä sosiaalisin. - Niinhän se menee, että kun joukkueena harjoitellaan ja kilpaillaan, kaikki ovat kavereita muuallakin. - Tytöt eivät varmaan edes tajua, miten paljon se antaa eväitä tulevaisuutta vartenkin. Sosiaalisen kanssakäymisen taitojen lisäksi tytöt oppivat muun muassa ajankäytön sekä stressin hallintaa, Nuotiomaa sanoo. Nyt 18-vuotias Aino harrasti myös jalkapalloilua ja uintia 12-vuotiaaksi asti.

Muodostelmaluistelun hän löysi kahdeksanvuotiaana ja on ollut kaikin puolin tyytyväinen valintaansa. - Kirjoitan keväällä ylioppilaaksi ja olen käynyt lukion normaalissa kolmen vuoden tahdissa. Luisteluharrastus ei siis ole haitannut koulunkäyntiäni millään tavoin, Tammerkosken lukiossa opiskeleva Aino kertoo. - Luisteleminen ei ole tuntunut myöskään koskaan raskaalta; ei meillä ole joukkueen kesken ikinä tylsää! hän naurahtaa.

Nuoremmilla aikaa jää muihinkin harrastuksiin Kangasalan Ruutanassa asuva Venla Saloranta, 10, luis-

- Muodostelmaluistelussa on hienointa yhdessä tekeminen! Aino Ripatti (edessä), Venla Saloranta (takana vas.) ja Viiu Levola kiittelevät.

telee Tapparan StarBladesissa ja on viihtynyt luistelun parissa nyt kuusi vuotta. - Toinen harrastukseni on pianonsoitto, ja sillekin jää mukavasti aikaa, koska meillä ei ole muokkarireenejä maanantaisin, keskiviikkoisin eikä lauantaisin. Ehdin silloin käydä myös kirjastoautolla lukemista lainaamassa. Tosin välillä on ihan tylsää kun ei ole reenejä. - Läksyt pyrin tekemään aina ennen luistelemaan tuloa ja muutenkin heti koulun jälkeen. Maanantaina kylläkin menen suoraan koulusta pianotunnille, Venla kertoo päiväohjelmastaan. Nykyään yhä useampi tyttö aloittaa luistelukoulun jälkeen suoraan muodostelmaluistelun, eikä kokeilekaan yksinluistelua. Niin ovat tehneet sekä Venla että vasta kuusivuotias Viiu Levola, joka sai luistelun ensioppinsa naapuriseura Kooveessa. Ainon tavoin Koivistonkylässä, vieläpä samalla kadulla, asuva Viiu on erittäin reipas esikoululainen, joka ehtii luistelun lisäksi harrastaa uintia, pesäpalloilua ja suunnistusta. - Kaverini Ella on mukana kaikissa muissa harrastuksissa paitsi suunnistuksessa. Lisäksi kirjoittelen

äidille kaikenlaista, Viiu kertoo touhuistaan. Viiun joukkue SweetBlades harjoittelee yhdessä kahdesti viikossa, minkä lisäksi tytöillä on mahdollisuus osallistua vapaaehtoisiin tekniikkatreeheihin. Aikaa jää siis muuhunkin. - Valmentajien ei tarvitse antaa luistelijoillemme ohjeita koulunkäyntiin He kyllä hoitavat sen, Nuotiomaa vakuuttaa. SM-junioreilla lähes jokainen harjoitus sisältää yleensä jääajan lisäksi oheisharjoitteen, joissa vuodenajan ja kauden vaiheiden mukaan vaihdellen kehitetään lihaskuntoa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja muita tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi tytöt käyvät tanssitunneilla. Alku- ja loppuverryttelyt ovat myös osa luistelijoiden arkea ja ne suoritetaan omatoimisesti valmentajien ohjeiden mukaan. - Käymme kuntosalilla ja juoksulenkeilläkin, mikä tuntuu välillä mukavan erilaiselta, kun emme koko aikaa ole jäällä, Aino kiittelee.

Kilpailuja tarjolla jo nuorimmille Kilpaileminen on olennainen osa muodostelmaluisteluharrastusta, ja sitä on tarjolla pienestä pitäen. Viiulla on edessään uransa ensim-

mäiset kilpailut tammikuussa Tikkurilassa, mutta Venla on jo konkari. - StarBladesille tulee tällä kaudella ainakin kuusi kilpailua. Ne eivät jännitä minua, vaan ovat minusta kivoimpia hetkiä tässä lajissa. - Kilpailupäivään kuuluu paitsi ohjelman luisteleminen, myös hallilla verryttelyä ja venyttelyä. Muutenkin joukkue on yhdessä koko päivän, Venla kertoo kilpailurutiineista. Tapparan muodostelmaluistelijat lähtevät yleensä ulkomaisiin kilpailuihin ensimmäisen kerran SMnoviiseissa, joten Venla joutuu odottamaan sitä kokemusta vielä hieman. Niin ikään ainakin kuusi kilpailua tänä talvena luistelevalle Ainolle ulkomaan jäät ovat jo ehtyneet tulla tutuiksi. - Onhan se aina hienoa, kun ulkomaille pääsee luistelemaan ja katselemaan paikkoja vähän vapaa-aikanakin. Yleensä ehdimme shoppaillakin reissuilla, vaikka kilpailemaanhan sinne ensisijaisesti mennään, Aino sanoo ja laskeskelee käyneensä ainakin viidessä maassa. - Paras paikka, jossa olen luistellut, on varmaankin Ranskan Rouen, jonka perinteisen kilpailun tasokin on aina kova, hän arvioi.

OLYMPIAJÄÄLLE jo 2018?

uodostelmaluisteluväen unelma olympiakisoihin pääsystä on lähempänä kuin koskaan, sillä Kansainvälinen Luisteluliitto ISU on ehdottanut sitä jo vuoden 2018 talvikisoihin Etelä-Korean Pyeongchangiin. - Uskon, että nyt se toteutuu. Olympiastatuksesta on puhuttu niin monta vuotta, ja nyt eteneminen on lähtenyt ISU:sta itsestään, Tapparan muodostelmaluistelijoi-

den päävalmentaja Johanna Nuotiomaa perustelee. - Jos olympiakisoihin päästään, Venäjä varmasti satsaa siihen huomattavasti tähänastista enemmän. Kaiken kaikkiaan uskon että taso nousisi, ja uusia maitakin saattaisi tulla mukaan. Suunnitelmissa on että olympiajäällä nähtäisiin kymmenen joukkuetta, Nuotiomaa miettii. Suomessa on tähän astikin vallinnut erittäin kireä

kilpailuasetelma huippujoukkueiden kesken, ja se kovenisi ennestään olympiakisoihin pyrittäessä. Nuotiomaan mielestä nykyinen kilpailuasetelma kannattaa säilyttää myös siinä tapauksessa. - Olympiajoukkueen kokoaminen maajoukkueleirityksen kautta ei toimi, sillä kaikkien kärkijoukkueiden valmentajilla ja luistelijoilla on omat tyylinsä. ■

Taitoluistelu

| 20.11.2014

Kaksi joukkuetta omissa SM-kilpailuissa Tapparalla on tällä kaudella kahdeksan joukkuetta joista seitsemän kilpailee, muttei SM-tasoista senioriryhmää. Pisimmälle edistyneiden FireBlades kilpailee SM-junioreissa ja tavoittelee viime vuoden 10. sijan parantamista Tapparan isännöimissä Suomen mestaruuskilpailuissa 28.2.–1.3. - Viime vuonna FireBlades sijoittui 10:nneksi, ja virallisena tavoitteenamme on päästä kahdessa vuodessa viiden parhaan joukkoon. Itse toivon, että nyt yllämme seitsemän sakkiin, Johanna Nuotiomaa sanoo. CrystalBlades luistelee SM-noviisien sarjassa, ja Nuotiomaa arvioi sijoituksen kärkiviisikossakin olevan sille mahdollinen. - Viimeksi tuli seiskasija, mutta kovalla työllä ja ripauksella onnea viiden joukko on saavutettavissa. Mitä nuorempien sarjoista on kysymys, sitä pienemmät erot ovat, ja sitä enemmän kilpailuihin osallistuu joukkueita. Se asettaa suorituksia arvioivat tuomaritkin kovan paikan eteen, sillä kilpailupäivä venyy väkisin pitkäksi.

SM-kilpailut on kova talkoourakka SM-kilpailut 28.2.–1.3. Hakametsässä tietävät hikisiä talkoorupeamia tapparalaisille, sillä vielä niiden aattoiltana hallissa pelataan kiekkoliigan ottelu. - Meillä on käytännössä yö aikaa muuntaa kiekkoareena taitoluistelukilpailun näyttämöksi. Työ pitää sisällään muun muassa tuomarilavojen rakentamisen, ATK-laitteiden asentamisen, pleksien poiston, verkkojen noston ja hallin siivouksen sekä somistuksen, kilpailunjohtaja Mia Kauhanen sanoo. - Talkooväkeä on mukana parikymmentä perjantaina ja lauantaina sekä sunnuntaina molempina sata henkeä per päivä. Apuna on kaupungin asiantuntevaa henkilökuntaa, ja työtä tehdään suurella sydämellä kelloon katsomatta, hän lupaa. Joukkueita tulee kolmeen sarjaan yhteensä 28 joukkuetta, joista 4 SM-seniorisarjan joukkueita sekä SM-junioreiden ja SM-noviisien kummankin sarjan 12 SMloppukilpailuun karsinnoista tiensä selvittänyttä joukkuetta. Yhteensä Hakametsään tulee luistelijoita, valmentajia sekä joukkueiden toimihenkilöitä noin 800 henkilöä. - Lisäksi odotamme SMviikoloppuna yhteensä 5000 katsojaa. Toivomme, että myös uudet katsojat löytävät tämän upean lajin pariin, Kauhanen jatkaa. Muodostelmaluistelun SM-kilpailut ovat myös taloudellisesti erittäin merkittävä tulonlähde Tapparan taitoluistelijoille. Se on todennäköisesti tämän kauden suurin yksittäinen tulonlähde. ■

Taitoluistelija tarvitsee

RAUTAISTA KUNTOA

Luistelun vaivattomuuden eteen tehdään hurja määrä työtä myös jään ulkopuolella

- Hae kuminauhaharjoitteeseen sellainen asento, että pystyt tekemään liikkeen mahdollisimman nopeasti, valmentaja Susanna Haarala neuvoo Tino Oleniukselle. Aura Hautalahti (vas.) ja Leia Piippo näyttävät, miten TRX-voimanaruilla voi tehdä myös liikkuvuusharjoitteita.

Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

Jokaisen taitoluistelua televisiosta seuraavan olisi hyvä päästä paikan päälle luistelijoiden arkisiin harjoituksiin jäällä, mutta varsinkin sen ulkopuolella.

ysiikkaharjoitusten seuraaminen auttaisi ymmärtämään lajin vaatimuksia ja perimmäistä luonnetta. Se murentaisi ennakkokäsityksiä taiteilijaluonteisesta glamour-lajista. Tapparan taitoluistelijoiden päätoiminen valmentaja Susanna Haarala tunnistaa ennakkoluulot ja oikoo niitä mielellään. - Taitoluistelulla on kansan keskuudessa sellainen maine, että siinä asiat tehdään vain estetiikan, ei fysiikan kautta. Niinhän asia ei ole. - Ei ymmärretä, millaisia ominaisuuksia esimerkiksi neloishyppyjä tekeviltä poikaluistelijoita vaaditaan. Luistelun pitää näyttää vaivattomalta myös neliminuuttisen ohjelman loppupuolella, Haarala muistuttaa. Hän on juuri ohjannut marraskuisen torstai-illan 75 minuutin fysiikkatreenin Tapparan ykkösryhmälle Onkiniemen Elixia-kuntokeskuksessa. Viereen istahtaa Tino Olenius ja myöntää, ettei harjoittelu aina maistu herkulta. - Ohjelman viimeinen minuutti tuntuu harjoitusoloissa pitkältä, mutta kilpailussa väsymystä ei ajattele, vaan silloin jostain tulee lisäpotkua, Tino sanoo. Se on yleensä merkki siitä, että urheilija on harjoitellut sekä määrällisesti että

laadullisesti riittävästi. Hän tietää jaksavansa ja osaavansa. - Voima-, kehonhallinta- ja liikkuvuusharjoittelun sekä lajitaitojen lisäksi luistelijoilla oheisharjoitteluun sisältyy runsaasti nopeus- ja nopeuskoordinaatioharjoittelua sekä kerran viikossa balettia. - Harjoituskauden mukaan tehdään myös kestävyysharjoittelua eri tavoin: kilpailukaudella jäällä ja peruskuntokaudella juoksemalla, Haarala kertoo.

Voimaa tarvitaan koko kehoon Tapparan kakkosryhmä on saanut illan urakkansa valmiiksi ennen ykköstä. Tytöt jäävät vielä hetkeksi varsinaisen ohjelman jälkeen touhuamaan valtavankokoisilla jumppapalloilla. - Palloilla voi tehdä kaikenlaista, mutta kyllä myös lajinomaiset jutut, esimerkiksi hypyt, ovat mukavia. Tosi raskaitahan ne ovat, mutta tiedän, että niistä on jäällä paljon hyötyä, 13-vuotias Leia Piippo sanoo. - TRX-narutkin ovat kivoja, ja niillä keskivartalo vahvistuu tehokkaasti. Se on tärkeää, sillä hypyistä pitää tulla hallitusti alas, jotta pääsee jatkamaan liikettä heti, 12-vuotias Aura Hautalahti kertoo. Leia tietää, miksi luistelija tarvitsee voimaa myös yläkroppaansa: - Niillä saadaan tehostettua ponnistusta ja pyörimisliikettä. Ponnistusvoima kasvaa myös hyppyjen kuivaharjoittelulla. Voima on taitoluistelussa kaksiteräinen miekka. Sitä tarvitaan, mutta lihakset eivät saa kasvaa liian suuriksi.

- Lihasmassa ei ole eduksi, joten maksimivoimaa ei voi tehdä paljon, vaan on kehitettävä hermotusta nopeusvoimatyyppisillä harjoitteilla, Haarala kertoo. Vaikka kuntokeskuksessa olisi tarjolla valtava määrä erilaisia voimalaitteita, luistelijat vahvistavat itseään pääasiassa perinteisemmillä menetelmillä. - En käytä laitteita ollenkaan, vaan teen voimaharjoittelua vapailla painoilla ja oman kehon avulla, Olenius sanoo. Voimaharjoittelun jaksottamista on myös Tinon tarkasti mietittävä. Kilpailukauden aikanakin tehdään räjähtävän voiman harjoitteita.

Vaatimustaso koko ajan korkealla Ykkösryhmän tunnin ja vartin kestävän harjoituksen aikana ei turhia taukoja pidetä, vaan harjoitteesta toiseen siirretään huoltavan osion kautta. Venytellään pohkeita, avataan lonkkia ja pyöritellään ylävartaloa. - Nilkka pitää lämmittää joka suuntaan, jossa se liikkuu jäälläkin, Haarala neuvoo. Vaatimustaso on pidetään koko ajan korkealla. - Ponnistakaa 250 lasissa 90 ei riitä mihinkään! Vaikka katto on aika korkealla, Tinon pään pitää osua sinne ja tyttöjen ainakin lamppuihin! Haarala kannustaa pilke silmäkulmassa. - Nopeammin, nopeammin! Tuossa pitää olla tällainen rytmi: tsup-tsup-tsup, Haarala näyttää pussipalloa puoli-istuvassa asennossa keskivartalonsa puolelta toiselle paukuttavalle tytölle. - Pitää myös keskittyä sataprosenttisesti ja tehdä kaikki niin nopeasti kuin ikinä voi.

Nuorilla luistelijoilla on takanaan paitsi jääharjoitus, myös koulupäivä, mutta he yrittävät salillakin parhaansa. - Tässä opetetaan urheilijoille koko ajan myös asennetta. Harjoittelu ei tunnu aina hyvältä, mutta mukavuudentunne tulee kyllä sen jälkeen. - Vaatimustason pitää olla luokkaa kymmenen, mutta harjoittelua pitää jatkuvasti uudistaa, että se herättää kiinnostusta. Sen vuoksi minäkin kouluttaudun jatkuvasti; käyn todella paljon Tampereen urheiluakatemian, Suomen Valmentajat ry:n ja UKK-instituutin lajiilloissa, Haarala sanoo.

Liikkuvuusvalmennus tärkeässä osassa Haarala kehuu Tapparan taitoluistelijoiden valmentajakuntaa kivaksi ryhmäksi, joka on löytänyt yhteiset sävelet valmennuksellisissa asioissakin. - On erittäin tärkeää, että pidämme loogisen linjan siinä, mitä milloinkin luistelijoilla teetätetään ja mitä heille opetetaan. Ryhmään kuuluu myös liikkuvuusvalmentaja Valentina Saljapina, joka tähdentää luistelijoiden olevan synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan ja sitä myötä myös urheilijoina hyvin erilaisia. - Jotkut ovat kankeampia kuin toiset, mutta kaikki kehittyvät, jos harjoittelevat säännöllisesti. Kun liikkuvuusharjoittelu aloitetaan, ensimmäiset tulokset alkavat näkyä noin kahden kuukauden päästä. - Liiallinen liikkuvuuskaan ei ole luistelijalle eduksi, vaan sopivaa jämäkkyyttä tarvitaan, jotta lihasten käyttöä pystyyy hallitsemaan, Saljapina sanoo.

- Taitoluistelu on mennyt koko ajan liikkuvuutta painottavaan suuntaan, mutta vaatimukset eivät ole vielä läheskään samaa luokkaa kuin telinevoimistelussa, hän muistuttaa. Elixian TRX-narut toimivat paitsi voima- myös liikkuvuusharjoittelun välineinä. - Nämä ovat ihan parhaita vehkeitä esimerkiksi spagaatin harjoittelussa, sillä luistelijat joutuvat myös kuromaan itsensä takaisin ylös, Haarala kiittelee.

Kehonhuoltoa tehdään paljon kotonakin Tapparan kilparyhmät käyvät Saljapinan treeneissä kerran viikossa, mutta liikkuvuutta ja samalla kehonhuoltoa tehdään paljon ”kotiläksyinäkin”. Erityisen tärkeään osaan se nousee loukkaantumisten osuessa kohdalle sekä niiden ennaltaehkäisemisessä. - Jos alaselkä on ylinotkea, pitää opetella käyttämään lantiota ja yläselkää hieman eri tavalla. Silloin liikkeetkin näyttävät hieman erilaisilta, Saljapina kertoo. Kun luistelija rakentaa fyysisen kuntonsa riittävän kovaksi ja monipuoliseksi, hänen on myös helpompi palata kilpakuntoon loukkaantumisen jälkeen. Näin on käynyt Tino Oleniuksellekin alkuvuodesta 2013 tulleen lonkan rasitusmurtuman jälkeen. Vaikka Tino joutui pitämään varsinaisesta lajiharjoittelusta taukoa melkein koko kesän 2013, hänen voimatasonsa nousivat koko ajan. - En myöskään menettänyt kiivaimman pituuskasvuni aikana niitä taitoja, jotka jo osasin. Sitä ennen tuli hitaamman kehittymisen jakso. - Yritän tehdä asiat mahdollisimman hyvin harjoituksissa, koska kotona aikaa menee läksyihinkin paljon, Sammon urheilulukiota käyvä Tino sanoo. Taitoluistelijan urheilulliseen elämäntapaan kuuluu olennaisena asiana myös terveellisestä ravinnosta ja riittävästä levosta huolehtiminen. - Teimme viime kesänä kilparyhmien luistelijoillemme elämäntapatutkimuksen, jossa pidettiin ravinto- ja nukkumapäiväkirjaa sekä mitattiin aktiivisuutta. - Kunhan tulokset saadaan, tieto jaetaan vanhemmillekin. Oikeilla elämäntavoilla harjoittelusta saadaan paras mahdollinen teho irti, ja kehittymistä tapahtuu, Haarala muistuttaa. ■

JunioriTapparal_CMTurtolaS236x348_2014_Layout 1 3.11.2014 9.57 Sivu 1

20.11.2014 |

Tamperelaisen juniorikiekon puolesta. “Metsola ja Turtola... mun mielestä hyvä kaksikko, kun vuorossa asiallinen tankkaus..”

TURTOLAN KAUPPAKESKUS

Martinpojankatu 4a, 33710 Tampere, ma-pe 8-21, la 8-18, su 12-18, K-ruokakauppiaat Marko ja Kati Vainikainen, kattava palvelulinjasto, kotikeittiö, Elosen jauholeipomo ja kahvila, herkkugrilli, reilut luomutuotevalikoimat, yli 2000 Pirkka-tuotetta ym.

Pysy Plussan puolella ja näytä korttia! Meillä saat kaikista ostoksista rahanarvoiset plussapisteet. Huomaa myös jäätävän hyvät K-Plussa-korttitarjoukset.