Laavu 94 (2015) Sarjakuva-analyysit

Page 1

1

Š Masashi Kishimoto


2


Laavu nro 94 (2015) SINI HANDOLIN: Batman ja Robin................ 2 ANTTI ALATALO: Pappa Afrikassa................ 4 ANTTI ALATALO: Hemmo Paskianen........... 6 ANTTI ALATALO: City of Glass...................... 8 ANTTI ALATALO: Voitte suudella sulhasta........................................................10 MARIANNE OLLLINEN: Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.................. 12 MARIANNE OLLLINEN: Tank Girl.............. 13 SINI HANDOLIN: Minne tuuli kuljettaa...... 16 SINI HANDOLIN: Merkintöjä sotatarinaa varten.................................................................... 17 VESA KRÖGER: Jussi Jäniksen seikkailut.... 18 SINI HANDOLIN: Kishimoto......................... 20 KATRI MÄNTY: Lopun alku, Alun loppu.... 26 VESA KRÖGER: Tintti..................................... 27 KATRI MÄNTY: Don Rosa.............................. 28 KATRI MÄNTY: Seven Days........................... 32 KARRI LAITINEN: Heino Aspelin................. 34 KALEXANDRA FROSTERUS-SÅLTIN, J.W. SNELLMAN, FR. CYGNAEUS, GABR. REIN, MAT. AKIANDER, PAAVO TIKKANEN, S. TOPELIUS JA ELIAS LÖNNROT: Turmiolan Tommi............................................................36 MARIANNE OLLLINEN: Kuolema kulkee kintereillä............................................................. 40 ETUKANSI: Kishimoto TAKAKANSI: Kishimoto PÄÄKIRJOITUSSIVUN KUVITUS KARRISTA: Katri Mänty & Sini Handolin

PÄÄKIRJOITUS

T

OISSA viikon lauantaina 21.11.2015 pidettiin 114. Suomalaisen sarjakuvan päivää. Vuosipäivä lasketaan ensimmäisestä kotimaisesta sarjakuvajulkaisusta eli Ilmari Vainion vuonna 1911 vain 18-vuotiaana ylioppilaana tekemää Professori Itikaisen harhahetkeä. Sitä ennen oli jo toki tehty sarjakuvaa. Vuonna 1908 Tuulispää-nimisessä pilalehdessä alkoi ilmestyä Väkevä mies -niminen sarjakuva, jota voi ihan hyvin kutsua moderniksi sarjakuvaksi. Julkaisemme oppilaidemme tekemien sarjakuva-analyysien ohessa tästä Heino Aspelinin tekemästä pioneerisarjasta muutaman sivun näytteet. Sarjakuvahistoriaa sivuamme myös toisella näytteellä vuodelta 1858, jolloin ilmestyi mm. Lönnrotin ja Topeliuksen ulkomaisen esikuvavan (Gruikshank: The Bottle, 1847) mukaan ideoitu ja ehkä maailman ensimmäisen naissarjakuvapiirtäjän eli Alexandra Frosterus-Såltinin valistukseen käytettyä kuvakertomusta, jota tässä yhteydessä voisi ihan yhtä hyvin kutsua sarjakuvaksikin. Ei sen käyttötarkoitusta ja tapaa käyttää kuvaa ja sanaa yhdessä voi kauheasti erottaa vielä 1970-luvullakin ilmestyneestä kotimaisesta Kieku ja Kaiku -sarjakuvista. Päätoimittaja KARRI LAITINEN Kymenlaakson Opiston sarjakuvan ja kuvallisen ilmaisun Laavu-julkaisu numero 94 (2015) Linjan blogi: sarjakuvakoulu.blogspot.fi/ Taitto, toimitus: sarjisope Karri Laitinen Kymenlaakson Opisto (KYME) www.kyme.fi

3


Anton Kannemeyer

PAPPA AFRIKASSA

Kirjoittanut Antti Alatalo

P

appa Afrikassa on Etelä-Afrikkalaisen kuvataiteilijan ja sarjakuvapiirtäjän Anton Kannemeyerin (s. 1967) tekemä sarjakuva-albumi. Albumi julkaistiin vuonna 2010, ja sen kustansi alun perin Bitterkomix. Anton Kennemeyer opiskeli kuvitusta ja grafiikkaa Stellenboschin yliopistossa, valmistuen lopulta taiteen maisteriksi. Sarjakuviensa ohella Kennemeyer on tunnettu myös kuvataiteestaan joka käsittää useita litografia töitä. Suomessa Kannemeyerin taidetta oli esillä vuonna 2010 Helsingin Tennispalatsissa järjestetyssä Etelä-afrikkalaisten taiteilijoiden näyttelyssä. Pappa Afrikassa on kokoelma erilaisia Kannemeyerin sarjakuvia ja maalauksia, näiden sarjakuvien ja maalausten yhteinen aihe ja teema on rasismi, stereotypiat, mustien ja valkoisten eriarvoisuus ja apartheid. Sarjakuvien tarinat ovat sisällöltään ja tunnelmaltaan synkkiä ja pahimmillaan erittäin raakoja. Nämä samat asiat toistuvat Kannemeyerin ”pappa” sarjakuvissa, mutta erittäin mustan huumorin kera. Kannemeyer käyttää töissään hyväkseen stereotypioita, joilla hän kritisoi Etelä-Afrikan rasismia ja kolonialismia.

paikka Sarjakuvien tapahtumapaikkana on Etelä-Afrikka, jossa pitkään oli vallalla apartheidpolitiikka (1948- 1994) jolla pyrittiin erottamaan valkoiset-ja mustaihoiset toisistaan, ja juuri tämä asia toimii yhtenä albumin aiheiden ja teemojen perusteellisena lähtökohtana. Apartheidpolitiikka vaikutti ja vaikuttaa edelleen Etelä-Afrikan asukkaisiin hyvin epäoikeudenmukaisesti. Mustaihoisilla Afrikkalaisilla on heikommat kansalaisoikeudet valkoihoisiin verrattuna ja mustaihoisilla usein teetetään kaikki nk. huonommat työt joita valkoihoiset eivät suostu tekemään. Mustien afrikkalaisten omat äidinkielet kuten Zulun ja Xhosan kielet ovat huonommassa asemassa verrattuna afrikaansin tai englannin kieliin. Sarjakuvien tapahtumapaikkoina toimivat usein

4


5


viidakko, kaupunki tai valkoihoisten asuinlähiö. Historiallisesti sarjakuvien tapahtumat sijoittuvat apartheid politiikan aikaiseen ja jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Kannemeyer esittelee tämän aikakauden ja sen epäkohdat raa’an rehellisesti ja peittelemättömästi. Kannemeyerin piirrostyyli on vaihtelevasti joko sarjakuvamaisen yksinkertaista ja karikatyyrimäistä, tai tarkkaa ja realistista. Karikatyyrimäisyys näkyy erityisesti Pappa- sarjakuvissa. Erityisesti silmiin pistävää niissä on Belgialaisen sarjakuvantekijän Hergen piirrostyylin jäljittely. Hergellä on muutenkin oma asemansa Kannemeyerin töissä, sillä Pappa Afrikassa on selkeä parodia Hergen kiistanalaisesta Tintti Afrikassa sarjakuva-albumista, ja sen asenteista.

Ave Koskela

Hemmo Paskiainen Hemmo, iskän poika

aika Takaumia ei sarjakuvissa juurikaan käytetä, paitsi kerran, kun Kannemeyer alkaa eräässä sarjakuvassa muistelemaan opiskeluaikojaan lukion viimeisellä luokalla vuonna 1985. Ajan kulumista, tai sen esittämistä ei sarjakuvissa juurikaan ole. Sarjakuvasta riippuen yksityiskohtia on joko paljon, kohtuullisesti tai vähän. Tämä tekee kuvien lukunopeudesta vaihtelevaa. Pappa Afrikassa sarjakuva-albumi on voimakas ja raa’an rehellinen teos, joka taidokkaan ja monipuolisen piirrosjälkensä, sekä pysäyttävien aiheittensa ja tarinoittensa ohella osaa käyttää taidokkaasti hyödykseen myös stereotypioita ja ennakkoluuloja näitä itseään vastaan. Suosittelen albumin lukemista kaikille.

Kirjoittanut Antti Alatalo

Pappa vauhdissa.

H

emmo Paskiainen. Hemmo iskän poika on Ave Koskelan (veljekset Ari-ja Vesa Koskela) sarjakuva-albumi. Albumi julkaistiin vuonna 2009 ja kustantajana toimi Zum Teufel. Albumi on kokoelma Hemmo Paskiainen sarjakuvia vuosilta 1986-1989. Sarja ilmestyi alun perin Pahkasika ja Potsi lehdissä. Lisäksi Hemmo Paskiaista ilmestyi yksi albumi: Hemmo no. 1- albumi vuonna 1988.

6


A

lbumin sarjakuvat kertovat Pahkasika lehdestä tutun Armas Paskiaisen teini-ikäisestä pojasta Hemmo Paskiaisesta ja tämän edesottamuksista. Albumin sarjakuvat ovat enimmäkseen kokoelma toisistaan erillisiä sarjakuvia, poikkeuksen tekee yksi yhtenäinen pitkä sarjakuva: Hemmo Paskiaisen mehevä melodraama. Sarjakuvien tapahtumapaikkoina toimivat useimmiten Paskiaisten kotitalo, vankilamainen koulu ja kaupunkiympäristö. Välillä käväistään museossa, kirkossa, luonnossa, maaseudulla, järvellä ja merellä. Muita sarjassa esiintyviä hahmoja Hemmo - ja Armas Paskiaisen ohella ovat Hemmon huligaani kaverit Stegu ja Löka, Armas Paskiaisen vaimo ja Hemmon äiti Unelma, opettaja Terttu Homeinen, pappi, suntio sekä vaihteleva joukko Hemmon oppilastovereita ja Armaksen esimiehiä. Sarjakuvan piirrostyyli on hyvin sarjakuvamaista, mutta taidokasta, toisinaan realististakin.

Hemmon vanhempien, Armas - ja Unelma paskiaisen avioliittokaan ole mitään ruusuilla tanssimista, päinvastoin. Armas pettää vaimoaan säännöllisesti milloin naapurin rouvan, milloin maksullisen naisen kanssa, ja tästä tuohtuneena unelma pakkaa laukkunsa ja lähtee (palaten kuitenkin taas takaisin) armas anelee vaimoaan jäämään, mutta lähinnä vain näennäisesti.

teemasta Yksi sarjan kantavista perusteemoista on auktoriteettien ja nk. sankarihahmojen kyseenalaistaminen ja pilkkaaminen. Osansa härskistä pilkasta saavat niin opettajat, papit, huippu-urheilijat kuin koulu- tai työelämässä ylisuoriutujatkin. Tämä sarjakuva oli itselleni suhteellisen uusi tuttavuus, tuttavuus johon tutustumista en kadu. Albumi tarjosi sitä lukiessa monet hyvät naurut. Piirrosjälki oli hauskaa ja persoonallista ja toi ihan oman härskin lisänsä ennestään härskiin, päin naamaa tyyliseen huumoriin. Suosittelen lämpimästi kaikkia-paitsi tiukkapipoja-tutustumaan tähän suomalaisen huumorisarjakuvan klassikkoon.

sarjakuvasta Hemmo Paskiainen - sarjakuvissa ovat yleensä samat, toistuvat juonikaavat: Hemmo lyö vetoa kaverinsa kanssa ja tämän vedon lyönnin seurauksena Armas Paskiainen, tai joku muu joutuu kärsimään, usein fyysisesti. Hemmo ja hänen kaverinsa rikkovat yhteiskuntarauhaa ja aiheuttavat mielipahaa ja fyysisiä vammoja kanssaihmisilleen touhuillaan milloin koulussa, kaupungilla tai Hemmon kotona tai milloin Armas saattaa itsensä kiipeliin ahneudellaan ja kunnianhimollaan. Sarjakuvan hahmot eivät ole erityisen sympaattisia ja huumori on hyvin mustaa, paikoin härskiäkin mutta pohjaa vahvasti slapstickhuumoriin. Hemmon kotielämä ei ole tasapainoisimmasta päästä. Isä Armas ei pidä poikaansa yhtään minään, äiti on liiankin lepsu ja Hemmoa ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin videoiden katselu ja kavereiden kanssa rellestys. Ei 7


paul karasik david mazzucchelli art spiegelman bob callahan

ien keskeisimpänä alueena toimii pääasiassa New Yorkin urbaani kaupunkiympäristö, mutta välillä ollaan myös puistossa. Ajallisesti City of Glassia on vaikea sijoittaa. Paul Austerin lyhytromaani City of Glass, johon sarjakuva perustuu, julkaistiin 80- luvulla, joten olettaisin että sarjakuvankin tapahtumat sijoittuvat sinne. Aika ei kuitenkaan vaikuta sarjakuvan juonen kannalta kovinkaan oleelliselta. City of Glass on taidokkaasti piirretty sarjakuvaromaani, jonka viiva on voimakasta ja täyteläistä. Kaikki ruutujen tarjoama tila on hyödynnetty ja yksityiskohtiin on panostettu. Valon ja varjon suhde pidetään taidokkaasti tasapainossa. City of Glass on mielestäni hienosti ja älykkäästi rakennettu sarjakuvaromaani, joka verkkaisuudessaan tarjoaa sopivasti jännitystä ja yllätyksiä lukijalle. Suosittelen sarjakuvaa erityisesti dekkareista kiinnostuneille ja David Mazzucchellin ystäville.

paul auster’s city of glass Kirjoittanut Antti Alatalo

P

aul Auster’s City of Glass on alun perin kirjailija Paul Austerin samannimiseen pienoisromaaniin perustuva sarjakuvaromaani. Romaanin sarjakuvaksi muokkasivat sarjakuvatoimittaja ja- piirtäjä Paul Karasik ja David Mazzucchelli. Piirrokset teki etenkin Batman piirtäjänä tunnettu Mazzucchelli. Suunnittelusta vastasi Art Spiegelman, joka on tunnettu erityisesti palkitusta ja kehutusta Maus- sarjakuvasta ja kustannustoimittamisesta Bob Callahan. Sarjakuva julkaistiin vuonna 1994 ja kustansi Avon books. Kirja uudelleen julkaistiin vuonna 2004 jolloin kustantamisesta vastasi Picador.

Daniel tapauksen äärellä.

City of Glass kertoo Daniel Questista, vaimonsa ja poikansa menettäneestä entisestä kirjailijasta. Eräänä yönä Daniel alkaa saada outoja puheluita henkilöltä joka kertoo etsivänsä yksityisetsivä Paul Austeria, selittäen kyseessä olevan kiireinen hätätapaus. Aluksi Daniel kiistää olevansa Paul Auster, mutta lopulta esittäytyy Paul Austerina ja ottaa tapauksen hoitaakseen. Paljastuu että puheluiden takana on Peter Stillman niminen mies, ja hänen vaimonsa Virginia. Peteriä on pidetty lapsena isänsä toimesta eristettynä muusta maailmasta, hidastaen näin Peterin kielen kehityksen. kun Peter lopulta löydettiin hänen ja isänsä asunnossa syttyneen tulipalon yhteydessä, hänet huostaan otettiin ja sijoitettiin psykiatriseen sairaalaan jossa hän oppi lopulta puhumaan. Nyt Peterin isä, Boston Stillman, uskontoon ja filosofiaan erikoistunut tutkija on vapautunut vankilasta, ja saattaa olla suuri uhka Peterin hengelle, ja häntä vastaan Peter ja Virginia pyytävät Danielilta suojelusta. Sarjakuvan tapahtumapaikkana toimii New Yorkin kaupunki Amerikan Yhdysvalloissa. Tapahtum8


9


10


11


Kirjoittanut Marianne Ollinen

merenranta. Rahattomina Ulli ja Edi joutuvat pummimaan tiensä eteenpäin. Tuntemattomat ja sattumalta tavatut miehet auttavat tyttöjä enemmän kuin mielellään, mutta tytöillä on hankaluuksia välttyä miesten taka-ajatuksilta. Merelle päästyään heidän tiensä alkavat pikkuhiljaa erkanemaan, kunnes Ulli päätyy matkaamaan yksin. Lopulta paikasta toiseen kierreltyään Ulli päätyy Sisiliaan, ja hän kohtaa jälleen Edin. Mutta miten Ullin käy, kun heidän suunnitelmansa eivät mene aivan yksiin?

N TÄNÄÄN O ÄSI ÄM L E U P P O L Ä V I Ä P N E VIIMEIN ULLI LUST Kustantaja: Like 2013

Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä on Berliinissä vuonna 2009 julkaistu itävaltalaisen Ulli Lustin(s. 1967) Käsikirjoittama ja kuvittama sarjakuvaromaani. Sarjakuva on Lustin omaelämänkerrallista tarinaa 1980-luvulta, ja se kertoo hänen karkumatkastaan Itävällästä Italiaan.

Luonteenlujutta kerrakseen Lustin tyyli on luonnosmaista, mutta silti selkeää ja pikkutarkkaa. Omaelämänkerta on kuvitettu hienosti ja tarkasti, karuja puolia yhtään hienostelematta. Teos on voittanut lukuisia palkintoja, ja syystäkin: Ullin seikkailut Italiassa oli mielenkiintoista luettavaa. Tarina antoi mietinnän aihetta, pystyisinkö itse vastaavanlaiseen roadtrippiin? Miten itse pärjäisin vastaavissa tilanteissa?

T

änään on loppuelämäsi viimeinen päivä on Ulli Lustin ensimmäinen suomennettu sarjakuva. Lust on tunnettu mm. kuvittajana, graafikkona ja sarjakuvataiteilijana. Lust vieraili Helsingin sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2013.

Rohkea reissu

Ullin matka Italiassa vaati häneltä paljon kylmäpäisyyttä, tahdonvoimaa sekä urheutta. Näitä piirteitä Ullissa ei voi muuta kuin ihailla!

Sarjakuva kertoo 17-vuotiaasta punkkarityttö Ullista, joka päättää karata Italiaan uuden ystävänsä Edin kanssa. Liftaten, poliiseja ja rajavartijoita varoen he ylittävät rajan ja saapuvat Italiaan määränpäänään

Reissussa rähjääntyy- Ulli ja Edi Itävallan ja Italian rajalla.

12


KIRJOITTANUT Marianne Ollinen Jamie Hewlett & Alan Martin Tank Girl 1990 Kustantaja: Jalava Suomennos T. Metsänen 1995

TANK GIRL ON KULTTIMAINEESEEN NOUSSUT JAMIE HEWLETTIN (S. 1968) KUVITTAMA JA ALAN MARTININ KÄSIKIRJOITTAMA SARJAKUVATEOS. TANK GIRL ILMESTYI ALUN PERIN BRITTILÄISESSÄ DEADLINE-SARJAKUVALEHDESSÄ 1988–1995, JA MYÖHEMMIN SARJAKUVISTA ON KOOTTU USEITA OPUKSIA. MONI MUU SARJAKUVAPIIRTÄJÄ ON MYÖS INNOSTUNUT KUVITTAMAAN ALAN MARTININ KIRJOITTAMIA TANK GIRL-TARINOITA: ESIMERKIKSI THE POWER OF TANK GIRL-KOKOELMASSA ON ASHLEY WOODIN SEKÄ RUFUS DAYGLON PIIRTÄMIÄ SARJAKUVIA.

J

amie Hewlett on Tank Girlin lisäksi tunnettu mm. animaatiobändi Gorillazin hahmosuunnittelusta, sekä Monkey: Journey to the West- musikaalin visuaalisesta suunnittelusta. Molemmissa hän on tehnyt yhteistyötä laulaja Damon Albarnin kanssa. Tank Girlistä ilmestyy jatkuvasti uusia opuksia. Viimeisin Tank Girl-kirja, 21st Century Tank Girl, ilmestyi kesällä 2015 Alan Martinin aloittaman kickstartterin johdosta. Kirjan mukana ilmestyi reilusti muita fanituotteita, kuten printtejä ja kortteja. Tank Girlistä on tehty myös elokuvasovitus (1995), joka ei valitettavasti menestynyt yhtä hyvin kuin itse sarjakuva. Tank Girl (oikea nimi Rebecca Buck) on aiemmin panssarivaunupilottina toiminut australialainen palkkasoturi, joka asuu panssarivaunussaan, rämäpäisesti seikkaillen maailmanlopun jälkeisessä Australiassa. Epäonnistuttuaan tehtävässään Tank Girlistä tuli lainsuojaton, ja hänen päästään on tarjolla miljoonien palkkio. Olkoon Tank Girlin perässä joko palkkionmetsästäjiä tahi itse paholainen, Tank Girl selvittää tilanteen aina yhtä härskisti ja ammuksia säästelemättä. Välissä kitataan kaljaa ja räjäytellään pommeja - mitä sekavampi meininki, sitä parempi. 13


Tank Girl ei aina sekoile yksin, vaan hän viihtyy myös ystäviensä Jet Girlin, Sub Girlin, sekä poikäystävänsä Booga-kengurun kanssa. Mukaan mahtuu myös muita Tank Girlin ystäviä ja tuttavuuksia. Tank Girlin syntymäpäivänä jonkun hullun mafiajengin piti tietenkin vaihtaa kaikki oluet vain yhteen olutmerkkiin- ja tämä ei miellytä synttärisankaria. Ystävineen Tank Girl lahtaa mafiaäijät verisesti, vain saadakseen oluet takaisin.

Booga, olet ääliö Boogan ja Tank Girlin suhteen seuraaminen tuo kirjasta esiin hauskoja puolia. Tossun alla oleva Booga joutuu jopa syntymäpäivänään Tank Girlin pompotettavaksi. Uskollinen Booga tekee kuitenkin kaiken mitä Tank Girl ikinä häneltä pyytääkään. Tämä sekä muut sarjakuvan äärifeministiset piirteet erottavat sen hyvin muista sarjakuvista.

14


Anarkian ilosanomaa Jamie Hewlettin tuotannosta tutustuin ensimmäiseksi Gorillaz-bändiin, ja sitä kautta Tank Girl-sarjakuvaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän bändistä kuin Tank Girlistä. Molemmissa on tietenkin puolensa, sillä Hewlettin tyyli luoda taidetta on silti kunnioitettavaa. Gorillaz-bändin hahmot ja tarina on mielestäni inspiroivampia, sillä bändiin verrattuna Tank Girl on jumahtanut paikoilleen. Tank Girlin maailma pyörii räiskinnässä ja hulluttelussa, mikä on liikaa toistuvana elementtinä hieman tylsää, eikä aivan kolahda makuuni. Hewlettin omalaatuinen ja anarkistinen piirtotyyli tuo Tank Girlin sanoman selkeästi esiin: Hullu, hyvän maun rajoja koettelva, härski. Sitä on Tank Girl. Olen lukenut vasta kaksi eri Tank Girl-sarjakuvakirjaa, joista vain toinen on Hewlettin kuvittama. Tarkoituksena olisi tutustua myös niihin kirjoihin, mitä en ole vielä lukenut. Vaikka Tank Girl on paikoin pitkästyttävää luettavaa, niin tarinasta voi silti löytää niitä hauskoja pikku yksityiskohtia, joita sarjakuvissa arvostan. Tykki edellä hornaan! Ei vaineskaan, papit takapenkille ja matka käy kohti joulujuhlaa, Tank Girlin tyyliin.

si aink e m o u s y tt e n n ta on kää is v u k ja r a s , sekä in ja tt ir k a v u Hewle k ja r a s lTank Gir n e in ä m im s n y-nimistä e it c ll e H akin a tu is a ssä julk e d h le a v u k ja r i jälleen a s im to a n Alpha ja ta it jo ir nka käsik jo , a a v u k ja r a is r sanka Alan Martin. 15


O T O M I

H S KI

A J N I EEN N

T I A T A MANG OLIN D

I HAN

N BY.SI

Doraemon. Myöhemmin teini-iässä Kishimoto siirtyi vauhdikkaampien ja maskuliinisempien animejen pariin löydettyään Kinnikuman sekä Dragon Ballin, joita tämä katsoi veljensä kanssa. Dragon Ballin isästä Akita Toriyamasta tuli myöhemmin Kishimoton vahva esikuva. Toriyaman tuotannon vaikutus on nähtävissä Kishimoton teoksissa vielä tänäkin päivänä. Kishimoton esikoisteos oli Karakuri, jonka tämä toimitti Shueishin lehden toimitukseen 1995. Teos toi hänelle kunniamaininnan, Shueishin kuukausittaisen ” Hop Step Awardin” ja vuonna 1996 tälle myönnettiin lupaavimman mangapiirtäjän titteli. Vuonna 1997 hän raapusti ensimmäisen novelli muotoisen Narutonsa, tarinan ninja kylässä asustavasta pojasta, jonka sisään oli sinetöity demonikettu. Tarina julkaistiin Akamaru Jump Summerissa ja se saikin heti hyvän vastaanoton.

Luova mestari

8

.marraskuuta 1974 syntyi mangaka, jonka töistä kehittyi yksi aikamme ilmiöitä. Hän oli Masashi Kishimoto. Tämä syntyi Okay amissa identtisenä kaksosena veljänsä Seichi Kishimoton kanssa. Kishimoto oli kiinnostunut piirretyistä jo lapsena. Tämän lapsuuden suosikkeja olivat leikkisät lapsille suunnatatut Dr. Slump´s Arale ja

SE ON MINUN TIENI NINJANa Karakurin ensimmäinen onnistunut julkaisu innosti Kishimotoa jatkamaan kesken jäänyttä tarinaa. Yritys kuitenkin floppasi ja Kishimoto luonnosteli kuvakäsikirjoituksia tarinoista Mario, Baseball King (Yakyuo) ja fantasiaan pohjautuva Magic Mushroom (Majikku Masshurumu). Työt kuitenkin keskeytyivät kun Kishimoton editori Kosuke Yahagi soitti tälle ja kannusti tekemään kuvakäsikirjoituksen Narutosta. Kaksikko paneutui työstämään Naruton tarinaa ja saivat työstettyä kokoon kolme ensimmäistä lukua. Syyskuussa 1999 uusittu Naruto sai kantaesityksensä Weekly Shonen Jump 1999 nro 43, jonka jälkeen se nousi nopeasti hitiksi. ”Ainoa kuva joka minulla oli mielessä suunnitellessani hahmoa, oli tuhma poika,” kertoo 16


I O S P Ä I J Ö G INT

A A IN

R A T TA

K R ME EN T R A V INI

S BY.

LIN

DO HAN

S

ota jyllää Euroopassa. Ilmaiskut pyyhkivät pois kyliä italialaisesta maalaismaisemasta ja järjestäytynyt yhteiskunta on romahtanut. Tilalla hallitsevat paikalliset rikollispäälliköt, jotka eivät kaihda keinoja pärjätäkseen. Tämän karun maiseman keskellä vaeltaa kolme eri alkuperää omaavaa nuorta. Väkivaltainen maailma on kovettanut Stefanon kylmäksi rikolliseksi, minkä vuoksi tämä kantaa nimeä ”pikku tappaja.” Christian tuntuu taantuneen lapsen tasolle, mutta pyrkii silti toimimaan Stefanon sanan mukaan. Tarinaa kertova Giuliano pyrkiikin aika ajoin tasapainottamaan kolmikkoa sovinnon hakuisuudellaan. Vaikka pulaa on kaikesta ja varmuutta huomisesta ei ole, näille pojille sota on leikkikenttä ja jännittävä seikkailu. Merkintöjä sotatarinaa varten on moniulotteinen kasvutarina sodan karuudesta, kamppailu tarina hengissä pysymisestä maailmassa, jossa heikoimmat karsiutuvat ja vahvimmat nousevat hierarkian huipulle. Realistisuutta hipova piirros jälki sekä taidokas akvarellin käyttö herättävät tarinan henkiin pitäen otteessaan viimeiseen sivuun asti. Teos on italialaisen kuvittaja, sarjakuva- sekä elokuvantekijä Gipin, oikealta nimeltään Gianni Pacinottin ensimmäinen Suomessa käännetty sarjakuva. Gipi syntyi Pisassa 1963 ja on julkaissut elämänsä aikana kuusi pitkää sarjakuvateosta sekä useita lyhempiä tarinoita. Teos on palkittu mm. parhaana tekijänä Luccan sarjakuvafestivaaleilla, saksalaisella Max & Moritz – palkinnolla. Merkintöjä sotatarinaa varten on saanut huomattavia tunnustuksia ja palkittukin parhaana albumina Angoulê-

17

men sarjakuvafestivaalilla vuonna 2006 ja se edellisvuonna myös René Goscinny -palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.

VALINTOJEN TEILLÄ Gipin tarinan kerronta on hienovaraista vaikka aihe synkkä onkin. Tämä ei tyydy mässäilemään väkivallalla vaikka se keskeisessä osassa tarinaa onkin. Gipi on keskittynyt mielenmaisemiin, nuorten pohdintoihin oikeasta ja väärästä. Kivisillä teillä harhaillessa täytyy valita kerralla oikein mihin kääntyy, koska takaisin kääntyminen on mahdotonta. Psykologinen ote vakuuttaa paitsi tuodessaan kolmikon ongelmineen kosketusetäisyydelle, myös antamalla samalla kasvot erilaisille suhtautumistavoille. Merkintöjä sotatarinaa varten on tarina ihmisistä. Ihmisistä, jotka on heitetty epämukavuusalueelleen, poikkeuksellisiin oloihin, jossa jokainen päivä voi olla viimeinen. Mutta jos elät huomiseen, voit ehkä usko eläväsi sitä seuraavaankin päivään.


JUSSI JÄNIKSEN IHMEELLISET SEIKKAILUT Kirjoittanut VESA KRÖGER

LEWIS TRONDHEIM

Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut Epäonnen kivi Suomennos Heikki Kaukoranta Dargaud 1996

J

18

ussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut: Epäonnen kivi on arkirealismia humoristisella otteella kerrottuna. Siinä kaikki henkilöt ovat eläinhahmoja, jotka kuitenkin esiintyvät ihmisinä. Jussi Jänis saapuu suurkaupunkiin vierailulle ystäviensä luo. Jussi ja Rikhard törmäävät pultsariin, jolla on nenutsikulttuuriin kuuluva pahaa onnea tuottava kivi. Kun pultsari koittaa tappaa itsensä, Jussi tarjoutuu ottamaan kiven vastaan. Rikhard alkaa epäillä, että kivi tuottaa hänelle pahaa onnea, vai tuoko? Sarjakuvan dialogi on hauskaa ja sujuvaa, vaikka välillä niin korkealentoista, ettei lukija ymmärrä, mistä hahmot puhuvat. Trondheim on saanut kuvattua henkilöiden arkea monipuolisesti, eikä se ole tylsää missään vaiheessa, vaan täynnä jännitystä ja toimintaa. Tarinan juoni rakentuu paljolti eri henkilöhahmojen tapaamisten ja keskustelujen, kuin myös kiven epäonnea tuottavan ominaisuuden pohtimisen ympärille. Jussi on hahmona perusjamppa, jalat maassa oleva tyyppi, joka ei usko hömpötyksiin. Rikhard on hänen vastakohtansa: hulivili, joka heittäytyy täysillä ja höpöttää ja uskoo kirottuun kiveen. Otto taas on aikamiespoika, jolla on naissuhteita ja joka järjestää tapaamisia. Ville on boheemi taiteilija, joka uskoo uudelleensyntymiseen. Tarinan tapahtumapaikkana on nimeltä mainitsematon suurkaupunki. Se on tärkeä, koska Jussi on käymässä siellä. Paikka ei erityisesti vaikuta henkilöihin. He vain asuvat kaupungissa. Paikan tunnelma on hyvin arkinen, ei millään tavalla pelottava tai uhkaava. Arkkitehtuuri on realistista ja sosiaali-


set rakenteet hyvin normaalit; kaikki eläinhahmot ovat tasa-arvoisia lajiin katsomatta kuin ihmiset keskenään. Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut sijoittuvat nykyaikaan. Aikakausi esitellään viimeistään siinä, kun hahmot saapuvat autotien eteen. Takaumia ei tarinassa käytetä. Vuodenaika on esitetty alkusyksynä, sillä osa puista on vihreitä ja osa oransseja. Tarina etenee jouhevasti tapahtumasta toiseen, eikä yhtä yötä isompia aikaharppauksia tule. Ajan kulku ilmaistaan mm. taivaan värin muuttumisena. Lukunopeus on keskitasoa. Yksityiskohtia on, muttei liikaa. Sarjakuvassa tekijä haluaa sanoa, että taikausko on turhuutta ja että looginen päättely johtaa onneen. Yhtenä teemana voisi olla myös ystävyys. Teema toimintana on, että Jussi ottaa vastaan kiven, joka antajan mukaan tuottaa pahaa onnea. Se vaikuttaa arkeen niin, että Jussi ja Rikhard selvittävät tapahtumien yhteyttä kiven pahaa onnea tuottavaan ominaisuuteen. Tarinassa Jussi on selkeä päähenkilö. Päähenkilön tavoite on osoittaa, että nenutsikivi ei tuota pahaa onnea. Tarinaa kerrotaan Jussin näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut: Epäonnen kivi on toimiva kokonaisuus. Se alkaa pikku hiljaa, mutta loppua kohden kehittyy jännittäväksi kertomukseksi, joka tempaa lukijan mukaansa. Arkirealismi voi olla yllättävänkin raikasta luettavaa. Lewis Trondheim todellakin onnistuu tarinankertojana.

Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut 1. Jälkiä rinteessä. (Slalom, 1993/1997.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2003 2. Blacktown. (Blacktown, 1995.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2004 3. Epäonnen kivi. (Pichenettes, 1996.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2004. 4. Professori Walterin hirviöt. (Walter, 1997.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2005. 5. Rakkautta ja pätkätöitä. (Amour & intérim, 1998.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2006. 6. Kevättä rinnassa. (Vacances de printemps, 1999.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2007. 7. Toden perässä. (Pour de vrai, 1999.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2008 8. La couleur de l’enfer, 2000 9. L’Accélérateur atomique, 2003 10. La vie comme elle vient, 2004 Muut suomennetut teokset • Trondheim, Lewis: Minä Lewis Trondheim. (Approximativement, 1995.) Käännös: Kirsi Kinnunen. Isopulu 4. Helsinki: Asema, 2004. • Trondheim, Lewis & Ranta, Ville: Julkimot. (Celebritz, 2006.) Suom. Heikki Kaukoranta. WSOY, 2006. Sarjakuvalehti Jysäyksessä julkaistiin joitakin muutaman sivun pituisia Risa ja Roiskis (ransk. Kaput et Zösky) -tarinoita, jotka kertovat humoristisesti kahden avaruuden valloittajamuukalaisen seikkailuista. Vuosina 2008-2010 ilmestyneessä Viivi ja Wagner -sarjakuvalehdessä julkaistiin Trondheimin yksisivuisia Pikkujuttuja-tarinoita.

19


O T O M I

H S KI

A J N I EEN N

T I A T ANGA IN

MY.SINI HANDOL B

Doraemon. Myöhemmin teini-iässä Kishimoto siirtyi vauhdikkaampien ja maskuliinisempien animejen pariin löydettyään Kinnikuman sekä Dragon Ballin, joita tämä katsoi veljensä kanssa. Dragon Ballin isästä Akita Toriyamasta tuli myöhemmin Kishimoton vahva esikuva. Toriyaman tuotannon vaikutus on nähtävissä Kishimoton teoksissa vielä tänäkin päivänä. Kishimoton esikoisteos oli Karakuri, jonka tämä toimitti Shueishin lehden toimitukseen 1995. Teos toi hänelle kunniamaininnan, Shueishin kuukausittaisen ” Hop Step Awardin” ja vuonna 1996 tälle myönnettiin lupaavimman mangapiirtäjän titteli. Vuonna 1997 hän raapusti ensimmäisen novelli muotoisen Narutonsa, tarinan ninja kylässä asustavasta pojasta, jonka sisään oli sinetöity demonikettu. Tarina julkaistiin Akamaru Jump Summerissa ja se saikin heti hyvän vastaanoton.

Luova mestari

8

.marraskuuta 1974 syntyi mangaka, jonka töistä kehittyi yksi aikamme ilmiöitä. Hän oli Masashi Kishimoto. Tämä syntyi Okay amissa identtisenä kaksosena veljänsä Seichi Kishimoton kanssa. Kishimoto oli kiinnostunut piirretyistä jo lapsena. Tämän lapsuuden suosikkeja olivat leikkisät lapsille suunnatatut Dr. Slump´s Arale ja

SE ON MINUN TIENI NINJANa

20

Karakurin ensimmäinen onnistunut julkaisu innosti Kishimotoa jatkamaan kesken jäänyttä tarinaa. Yritys kuitenkin floppasi ja Kishimoto luonnosteli kuvakäsikirjoituksia tarinoista Mario, Baseball King (Yakyuo) ja fantasiaan pohjautuva Magic Mushroom (Majikku Masshurumu). Työt kuitenkin keskeytyivät kun Kishimoton editori Kosuke Yahagi soitti tälle ja kannusti tekemään kuvakäsikirjoituksen Narutosta. Kaksikko paneutui työstämään Naruton tarinaa ja saivat työstettyä kokoon kolme ensimmäistä lukua. Syyskuussa 1999 uusittu Naruto sai kantaesityksensä Weekly Shonen Jump 1999 nro 43, jonka jälkeen se nousi nopeasti hitiksi. ”Ainoa kuva joka minulla oli mielessä suunnitellessani hahmoa, oli tuhma poika,” kertoo


21


NINJOJEN ihmeMAA

Kishimoto Los Angeles Timen haastattelussa vuonna 2008. ”Olin köyhä opiskelija, joka antoi helposti asioissa periksi. Halusin, että Naruto olisi erilainen, täysin vastakohta itselleni. Hän perustuu minun lapsuus minääni, vaikkakin silti hyvin erillaisena.” Rämäpäinen Konohan ninja poika Naruto ilmestyi yli 15 vuotta kaiken kaikkiaan 700 luvun ja 72 mangan verran. Kishimoto ei lopettanut mangaa täysin vaan jatkoi vuonna 2015 tarinalla Naruto Gaiden: The Seventh Hokage, joka jatkoi kymmenen luvun verran tarinaa Narutosta aikuisiällä. Kishimoto oli myös luonut Narutolle pojan, Boruton, jonka tarinaa tämä oli lähtenyt rakentamaan muutaman sivun verran. Naruton myynti on ylittänyt 113 miljoonan kappaleen japanissa ja yli 95miljoonan Yhdysvalloissa sekä n. 93 miljoonan muualla maailmassa. Mangan pohjalta tehty anime alkoi Japanissa TV Tokyo -televisiokanavalla lokakuussa vuonna 2002 ja jatkuu menestyksekkäästi edelleen. Animen ohjaajana toimi Hayato Date, ja sitä tuotti Studio Pierrot. Sarjan pohjalta on tehty myös 7 elokuvaa, konsoli pelejä sekä oheistavaraa aina figuureista pyyhkeisiin. Naruto toi myös Kishimotolle Amerikkalaisen Quill Award- palkinnon Graphic Novel- kategoriassa. Kishimoto teki historiaa, sillä aijemmin kisassa ei ollut palkittu mangakaa. Kishimoton 1998 luonnostelema mafia manga Mario näki päivän valon 2013, jolloin tarina pääsi kansien väliin. Tarina kertoo puoliksi japanilais, puoliksi italialais syntyperäisestä Mariosta, joka työskentelee palkkatappajalle. Mangalla ei ole enää mitään tekemistä Naruton kanssa. Ninjojen sijaan katse on käännetty mafiaan ja heittotähdet vaihdettu käsiaseisiin.

Vaikka Kishimoton tyyli on manga, on hän onnistunut loihtimaan tyylistään aivan omanlaisen. Kishimoto pääsääntöisesti vain luonnostelee työt ja hänen takanaan oleva tiimi hoitaa tussaukset, rasterit, väenpaljoudet sekä vauhtiviivat. Tämän töiden kuvat on rajattu sekä tussattu käsin G-teräisellä tussiterillä. Laajemmat varjo pinnat hoidettaan paksummilla tusseilla. Kuten hyvin usein mangassa, Kishimotonkin sarjakuvien sivut ovat mustavalkoisia, mutta siitä huolimatta hyvin kirjavia.

Eräs tyypillinen piirre Kishimotolle on copic kynien käyttö. Maailmassa, jossa moni on hylännyt vanhat piirrustus välineet, Kishimoton väki värittää edelleen copic tusseilla. Eikä suotta. Jälki on ihailtavan taidokasta. Narutojen kannet sykkivät väriä ja myös tummiin ja muuten niin synkkiin kuviin on onnistuttu tuomaan oma hehkunsa. Kishimoto ei keskity pelkästään näyttävien kuvien suunnitteluun. Jokaisella hahmolla on tarkoituksensa, oma tarinansa ja merkityksensä. Hahmot kannattelevat tarinoita ja tarinat hahmoja. Tausta taiteen yksityiskohtaisuus on käsittämätöntä ja jokaisen pienenkin yksityiskohdan tahtoisi kyetä sisäistämään.

22


Narutoa rakastetaan ja sitä vihataan. Vaikea aivan tarkkaan sanoa, mikä Narutossa valloittaa tai työntää ihmiset niin rajusti pois sen luota. Onko se Kishimoton tapa luoda mielenkiintoisia hahmoja, onko se Naruton koukuttava juoni vaiko jotain aivan muuta. Oma kohtaamiseni Naruton kanssa oli puhdasta sattumaa. Poimin manga- pokkarin numero 7 käteeni vuosia sitten sen juuri rantauduttua suomeen vuonna 2007. Olin utelias uusiin mangoihin tutustuja niihin aikoihin ja ahminkin kaikkea mahdollista mitä suomen lehtihyllyistä löytyi. Narutoon jäin koukkuun välittömästi ja loppu onkin historiaa. Tuo kyseinen manga numero 7 komeilee kirkkaimpana tälläkin hetkellä muiden 69 suomeksi käännetyn Naruto mangan kanssa. Narutosta kehittyi itselle henkilökohtainen asia. Se ei ollut enää vain ” se yksi manga, jonka joskus luin”. Siitä tuli manga, jonka kanssa kasvoin, elin hyvillä mielin ankeimmatkin hetket ja joka inspiroi niin taiteessa kuin omassa elämässä. Kishimoton tyyli piirtää ja tehdä mangaa on miellyttänyt silmää kaikki nämä vuodet. Rakkaus hahmoja ja niiden hymyä kohtaan on leppymätön ja toivon, ettei se rakkaus häviä koskaan. Olenkin joskus miettinyt kuinka paljon erilaisempaa elämäni olisi ollut ilman Narutoa. Tiedän, että huomattavasti tylsempää. Olen saanut Naruton kautta uusia ystäviä ja saanut esiteltyä Naruton siitä tietämättömille. Missä vain anime piirissä mainitset sanan Naruto, voit saada vastaukseksi ” U-ZU-MA-KI!”

Kishimoton töistä Naruto usein nostetaan jalustalle sen pitkään jatkuneen matkan vuoksi. Monelle Narutosta ja tämän tovereista muodostui samaistuksen kohteita, jolloin tarinasta tuli henkilökohtaisempaa myös lukijoille. Tarinan alusta lähtien mukana olleet lukijat kasvoivat hahmon mukana seuraten Naruton kehitystä, joko jättäen sen taakseen tai jatkaen uskollisesti sen rinnalla. Tarina otettiin omakseen lihaa ja verta myöten. Mutta oli kyse sitten Narutosta taikka Mariosta, Kishimoton mangat ovat nykypäivänä enemmän kuin manga tai anime. Niin tekijä kuin hahmotkin ovat syntyesään jo legendaa.

KOHTALON TIe Tänä päivänä ei löydy varmasti kovinkaan montaa japanilaisesta populaarikulttuurista kiinnostunutta tai siihen joskus tutustunutta ihmistä, joka ei olisi kuullut mainintaa Kishimotosta taikka Uzumaki Narutosta.

23


Naruto Uzumaki Naruto on Konohan lehtikylän ninja. Hänen sisäänsä suljettiin kylään hyökännyt yhdeksän häntäinen demonikettu vain vuorokokausi syntymänsä jälkeen. Kylän korkea-arvoisin ninja Hokage sulki ketun Narutoon, estäen näin täydellisen Konohan tuhon. Naruton molemmat vanhemmat menehtyivät demoniketun hyökkäyksessä, pojan jäädessä näin elämään lapsuutensa ilman vanhempia. Narutoa ei tahdottu hyväksyä sellaisena mikä hänestä oli tahtomattaan tullut; demoniketun kantaja. Tämä pyrki hakemaan hyväksyntää ilkiteoilla ja muiden härnäämisellä. Muiden ilkeistä sanoista huolimatta Naruto kantoi mukanaan unelmaa. Hänen tavoitteensa oli tulla kylänsä korkea-arvoisimmaksi ninjaksi. Ninjaksi, jota kaikki kunnioittaisivat. Moni ei tähän kuitenkaan aluksi usko, sillä Naruto oli ninja vuosikurssinsa surkein oppilas. Naruton joutuessa ensimmäiseen ninjaryhmäänsä, Ryhmä 7:aan, tämä kohtaa ystävänsä ja kilpakumppaninsa Sasuke Uchihan, ensi-ihastuksen ja terävänyrkkisen Sakura Haruno sekä ryhmän johtajan, kopio ninja Kakashi Hataken. Näiden ystävien myötä Naruto oppii jotain arvokasta, joka vie häntä läpi elämän eteenpäin. Kun demonikettu tuntuu repivän hänet hajalle ja murtavan kettua pitelevän sinetin, kun Sasuke hairahtaa tieltä kääntyen varjoihin tai kun neljäs ninjasota odottaa nurkan takana, Naruto toteaa tyynesti; ”haluan vain suojella ystäviäni. Aina. Missä tilanteessa vain oltiin. Se on mun tieni ninjana.”

Sakura Haruno Sakura ont ninjakoulun huippuoppilaita. Tämä on erittäin älykäs sekä hallitsee perustekniikat hyvin. Sakura on lakkaamattoman ihastunut Sasukeen, muttei saa haluamaansa vastakaikua pojalta. Sen sijaan Naruto on iskenyt silmänsä Sakuraan, mutta Sakuraa ei voisi vähempää kiinnostaa mokoma pörröpää. Vaikkei Sakura kykenekkään samoihin ääri suorituksiin kuin Naruto tai Sasuke, hän ei jää muita ryhmän 7 jäseniä huonommaksi. Sakura ratkookin usein ongelma tilanteet älyllä ja terävillä nyrkeillään, joihin tämä onnistuu kohdistamaan valtaisat voimat. Sakurasta kasvaa myös lahjakas lääkintä ninja yhden kolmesta suuresta ninjasta oppilaana, jonka kovassa ja intensiivisessä treenissä hän kehittää taitojaan äärimmilleen.

24


Sasuke Uchiha

Kakashi Hatake Kakashi on entinen Konohan eliittininja ryhmän kapteeni, joka on kovapäisen ryhmä 7:n johtaja. Kakashin oman ryhmän johtaja oli aikoinaan neljäs Hokage Minato Namikaze, samainen henkilö, joka sulki demoniketun Narutoon. Kakashi on Konohan arvostetuimpia sekä voimakkaimpia ninjoja. Hän hallitsee laaja-alaisen repertuaarin tekniikoita, joilla tämä ei kuitenkaan turhia kersku. Kakashin toisessa silmässä on sharinganiksi kutsuttu tekniikka, minkä vuoksi hän on saanut lisänimen ”Kopioninja”. Sharinganilla tämä kykenee kopioimaan vastustajien tekniikoita ja säilyttämään ne muistissaan. Kakashi on vaatimaton ja usein myöhässä tapaamisista. Tämä lukee hyvin mielellään hieman hävytöntä ”kuherrus tekniikka” kirjallisuutta. Kakashin pikku oikuista huolimatta tämä on määrätietoinen ja hyväntahtoinen opettaja. Kaikki hänen tekemisensä kiteytyy lausahdukseen, jonka tämä ensimmäisen kerran opetti 25

Sasuke on Uchiha ninja klaanin viimeinen elossa oleva jäsen. Uchihan klaani joutui joukko salamurhan kohteeksi, jonka suoritti Sasuken oma isoveli Itachi Uchiha. Sasuke säilyi ainoana klaanin jäsenenä hengissä, koska Itachi ei kyennyt tappamaan veljeään. Itachi käski Sasukea elämään epätoivossa, tuntemaan tuskaa ja koulumaan itsestään vahvan. Vasta sitten tämä voisi kohdata hänet uudelleen kasvokkain. Sasuke on elämän kierouteen katkeroitunut ja kohtaloonsa alistunut ninja. Hän seuraa tietä, jolla tämä on valmis kulkemaan varjoisimmilakin poluilla voidakseen kostaa klaaninsa puolesta. Sasuke on koulunsa priimus ja älykkö, mikä aiheuttaakin kitkaa heti alkumetreillä hänen ja Naruton välillä. Uchihan klaanille yksinoikeutena kuulunut silmä tekniikka Sharingan on periytynyt myös Sasukelle, joka tekee tästä poikkeuksellisen lahjakkaan. Sharinganilla pystyy näkemään ja ennakoimaan vihollisen tekniikoita ja torjumaan/väistämään niitä. Sharinganin omaava henkilö voi myös kopioida vastustajan vartalonliikkeitä ja tarpeen mukaan ottaa ne muistiin myöhempää käyttöä varten. Sharinganilla pystyy myös kopioimaan lähes kaikki ninjatekniikat sekä aiheuttaavoimakkaita harhatekniikoita. Kilpailun haluisuuden vuoksi Narutosta ja Sasukesta kehkeytyykin kovemman luokankilpakumppanit. Kaiken kisaamisen ohella syntyy kuitenkin myös vahva ystävyys side. Kun Sasuke hairahtaa pimeän puolelle etsiessään lisää voimaa ja kaikki vaativat tämän päätä vadelle, Naruto uskoo yhä Sasuken piilevään hyvyyteen ja tahtoo myös todistaa sen kaikille.

op-

leen: ”pidä aina

pi-

lail-


Lopun alku, Alun loppu Marco-Antoine Mathieu

Lopun alku, Alun loppu on Marco-Antoine Mathieun Surrealistinen sarjakuva vuodelta 1995. Albumi on Julius Corentin Aqtaq, unien vanki-sarjan neljäs osa. Albumi itsessään on jo erityinen, koska sen voi lukea kahdesta suunnasta. Perinteisesti aloittaessa päähenkilö Julius Corentin Aqtaq seikkailee ”positiivisessa” maailmassa, jossa kaikki on oikein päin, väärästä suunnasta aloittaessa maailma on ”negatiivinen” ja väärin päin. Puolessavälissä albumia kummankin tarinan Aqtaqit kohtaavat eräänlaisessa peilissä jonka avulla he sitten menevät toistensa maailmoihin. Albumi on silloin käännettävä ylösalaisin että voi jatkaa, kummasta suunnasta tahansa aloittaa. Alun loppu, Lopun alku ei ole ainoa Mathieun sarjakuva jossa käytetään kokeellista mutta nerokasta tarinankerrontaa. Melkein jokaisessa hänen teoksessaan käytetään erilaisia suurrealistisia elementtejä ja poikkeavia visuaalisia efektejä. Albumeista löytyy myös paljon erilaisia aiheita, mustasta huumorista syvällisiin filosofisiin mietteisiin. Graafisen- ja näyttely suunnittelun alalla työskentelevä Mathieu on myös saanut useita palkintoja niin kotimaassaan ranskassa kuin ulkomaillakin. Lopun Alku ei ole Mathieun tunnetuimmasta päästä eikä yksinkertainen mustavalkoinen piirrosjälki eroa hänen muista töistään, mutta silti se paistaa yksilöllisyydellään muiden joukosta. Lopun alku albumin on kustantanut LIKE vuonna 1995

Katri Mänty 2015

Marco-Antoine Mathieu.

• Syntyi Antonyn kunnassa Ranskassa vuonna 1959. • Opiskeli École régionale des beaux-arts d’Angers nimisessä taidekoulussa. • Työskentelee nykyään Graafisena suunnitelijana ja lavastajana Lucie Lom nimisessä työpajassa. 26


N

NE I S K SA

U P RA

A T L U K

Tek

Hergé TINTIN SEIKKAILUT Kultasaksinen rapu Suomennos Jukka Kemppinen Casterman 1947

T

intin seikkailut: Kultasaksinen rapu on seikkailusarjakuvaa perinteisimmillään. Se sisältää myös paljon huumoria. Se sijoittuu tekijän tuotannossa vähän alle puolenvälin. Alkuperäinen tarina on julkaistu 1941. Tarina alkaa, kun Tintti löytää rapusäilykepurkin, jossa on nimi Karaboudjan. Paljastuu, että Karaboudjan on laiva. Kaikki liittyy väärennetyn rahan juttuun, jota Dupondtit selvittävät. Tintti joutuu laivalla vangiksi ruumaan, josta hän kuitenkin pääsee vapaaksi. Silloin hän tapaa tarinassa uuden sivuhenkilön, kapteeni Haddockin. Tintti ja Haddock pakenevat laivasta, ja siitä alkaa seikkailu, joka johtaa aina Marokkoon asti, kun Tintti ja kapteeni selvittävät oopiumiliigan toimia. Tarina herättää lukijassa jännittäviä tuntemuksia, kun arvoitus ratkeaa pala palalta. Henkilöhahmona Tintti on lähes epäuskottavan hyveellinen nuorimies, joka työntää nokkansa asioihin, jotka hänelle eivät kuulu. Hän on vastuullinen, tunnollinen ja rehellinen. Kapteeni Haddock on Tintin vastakohta: viheliäinen olento, kiroileva juopporetku, joka tekee 27

R

RÖGE

SA K sti: VE

vääriä valintoja usein alkoholinkäyttönsä seurauksena. Oman silauksensa soppaan tuo vielä Tintin koira Milou, joka on ilkikurinen, mutta tarvittaessa rohkea ja luotettava. Dupondtin kaksoset ovat taas koheltava ja sanoissaan sekoileva salapoliisiparivaljakko. Tapahtumapaikkana tarinalla on ensin Tintin nimeltä mainitsematon kotikaupunki Belgiassa. Sen jälkeen laiva, pelastusvene ja lentokone. Myöhemmin tapahtumapaikkana on Saharan autiomaa ja sitten Baggharin satamakaupunki. Joka paikka, jossa tarina tapahtuu, on tärkeä, koska Tinttiä seurataan. Paikoista laiva aiheuttaa Tintissä kekseliäisyyttä, kun hän toimii päästäkseen vapaaksi sieppauksesta. Saharan autiomaa taas aiheuttaa Tintissä ja kapteenissa epätoivoa ja janoa. Baggharissa sen sijaan on painostava tunnelma ja hämyisä arkkitehtuuri. Aikana tarinalla on nykyaika sen kirjoittamishetkellä, eli 1940-luku. Ajan voi huomata arkkitehtuurista, autoista ja henkilöiden pukeutumisesta. Takaumia ei juuri käytetä, vaan ajankulku on suoraviivaista tapahtumasta toiseen siirtyvää. Lukunopeus on vaihteleva, koska välillä on pitkiä tekstejä puhekuplissa ja välillä ei yhtään puhekuplia. Tekijä haluaa todennäköisesti sanoa, että huumausainekauppa ei kannata, koska siitä jää kuitenkin kiinni. Tarinan voisi tiivistää myös lauseeseen ”Etsivä löytää.” Yhtenä sivuteemana on, ettei alkoholismi kannata, sillä siitä seuraa vain hankaluuksia. Motiivina tarinalla on selvästikin ratkaista kultasaksisen ravun arvoitus. Loppujen lopuksi Tintin seikkailut: Kultasaksinen rapu on toimiva kokonaisuus. Siinä huumori ja toiminta sekoittuvat sopivassa suhteessa. Piirtojälki on realistisen ja sarjakuvamaisen tyylin yhdistelmä hauskoilla vivahteilla maustettuna. Pidin erityisesti kapteenin haukkuma- ja kirosanojen monipuolisuudesta sekä piirrosten yksityiskohdista. Oikeastaan pidin ihan kaikesta; lähes täydellisyyttä hipova paketti.


Roope Ankan takaa löytyy surullinen sielu Keno Don Hugo Rosa, taiteilijanimeltään Don Rosa on Yhdysvaltalainen erityisesti Euroopassa suureen suosioon noussut Ankka-piirtäjä. Hänet tunnetaan parhaiten Carl Barksin tarinoiden jatko-osista ja Roope Ankan nuoruuden seikkailuista kertovista sarjakuvistaan. Don Rosa lopetti sarjakuvien piirtämisen vuonna 2007 näköongelmien, masennuksen ja Disneyn epäreilun asenteen takia.

R

osa syntyi 29. kesäkuuta 1951 Louisvillessä Kentuckyn osavaltiossa amerikkalaisitalialaiseen perheeseen ja opiskeli samalla paikkakunnalla rakennusinsinööriksi. Hän asuu nykyäänkin Lousivillessä vaimonsa, koiriensa ja kakadunsa kanssa. Sarjakuvapiirtäjän ura on ollut Rosalla hyvin vaihtelevaa. Piirtämisen ja tarinoimisen hän aloitti jo pienenä ja collegen aikoina ja myöhemmin perheyrityksessä työskentelemisen ohella hän piirsi omia, osittain satiirisia sarjakuvia koulu- ja paikallislehtiin sekä fanzineihin. Sarjakuvien tekemisen hän lopetti joidenkin vuosien jälkeen pienen palkan ja vähäisen suosion takia. Rosa piirsi ensimmäisen Ankka-aiheisen sarjakuvansa vuonna 1986 kun hän usean sarjakuvattoman vuoden jälkeen löysi Gladstone nimisen kustannusyhtiön sarjakuvan, innostui ja otti heihin yhteyttä, tarjoutuen piirtämään Roope Ankasta seikkailutarinan. Näin syntyi Auringon poika. Sarjakuvan piti olla ainoa laatuaan mutta suuren suosionsa ja positiivisen palautteen ansiosta Rosa päätti

jatkaa. Hän jopa myi perheyrityksensä huonon tuottavuuden takia ja ryhtyi kokopäiväiseksi sarjakuvapiirtäjäksi. Rosa on uransa aikana saanut kahdesti Eisner-palkinnon ja joitakin pienempiä eurooppalaisia palkintoja.

28

Rosa vuonna 2009 Dragon Con tapahtumassa


Vastassa oikean elämän Roope Ankka

Vuonna 2002 Rosa päätyi taas erimielisyyksiin kustantajansa kanssa ja meni piirtämislakkoon, koska hänen sarjakuviaan oli julkaistu ilman hänen tietämystään ja jopa huonolaatuisina. Hän pääsi myöhemmin yksimielisyyteen Egmontin kanssa ja jatkoi piirtämistä. Vuonna 2007 Don Rosa ilmoitti lopettavansa Sarjakuvien piirtämisen. Hän julkaisi jäähyväiskirjeen jossa selitti hänellä olevan näköongelmia jonka takia sarjakuvan tekeminen olisi jatkossa liian uuvuttavaa. Lisäksi hän kritisoi ankarasti Disneytä ja miten se piirtäjiään kohtelee. Myöhemmin hän on myös avautunut masennuksestaan, jota hän vieläkin potee. Piirtämistä Rosa ei ole täysin kuitenkaan lopettanut. Viimeisin projekti on ollut kansikuva Nightwishistä tunnetun Tuomas Holopaisen tekemään Life and Times of Scrooge albumiin joka julkaistiin Huhtikuussa 2014. Albumi on Holopaisen pitkään työstämä projekti, joka on saanut inspiraationsa Rosan Roope Ankan elämä ja teot sarjakuvasta.

Freelancerinä oleminen ei ole koskaan ruusuilla (tai rahasäiliön rahoilla) tanssimista ja Don Rosa jos kuka tietää sen. Hän työskenteli jonkun aikaa Gladstonelle ja teki joskus tarinoita myös eräälle pienemmälle alankomaalaiselle kustantajalle. Gladstonen aika tuli tosin päätökseen vuonna 1989 kun Disney kielsi alkuperäisten piirrosten palauttamisen. Alkuperäiset piirrokset olivat Rosalle tärkeitä koska myydessään ne, sai hän paremman palkkion kuin Disneyn julkaisuista. Rosa työskenteli jonkin aikaa käsikirjoittajana Disneyllä ja tekikin joitakin käsikirjoituksia sarjoihin kuten Ankronikka (Duck Tales)-sarjakuvaan ja Pilipalipilotit (Tailspin) animaatioon. Hänen käsikirjoituksiaan ei kuitenkaan arvostettu tarpeeksi, ja kuultuaan hänen suosionsa kasvaneen Euroopassa jälleenjulkaisujen myötä, siirtyi hän tekemään uudestaan sarjakuvia, tällä kertaa tanskalaiselle Egmont-kustannusyhtiölle.

29


käytti paljon ideoita ja tarinoita vanhoista ei-ankka töistään ja inspiraationsa hän kertoi saaneensa elokuvista ja etenkin elokuvamusiikista, sekä sarjakuvista joita itse nuorena luki. Roope Ankka on Rosan ehdoton suosikki hahmo ja hän on tehnyt lukuisia, juuri Roopesta kertovia seikkailutarinoita. Rosan mielestä hän on kaikkein persoonallisin ankkahahmo ja hänet on helpointa laittaa erilaisiin tilanteisiin ja seikkailuihin. Tunnetuin Roope Ankasta kertova tarina lienee Roope Ankan elämä ja teot, 12-osainen sarja jossa kerrotaan koko Roopen elämä lankkipojasta miljardööriksi.

“Pikkutarkka nipottaja.”

Rosa tapaa Roopen Marco Rotan tarinassa “Poppakonsteja”

Don Rosan tyyli on yksi Ankka-lehtien tunnistettavimmista. Kuvat ovat huomattavasti yksityiskohtaisempia kuin yleensä Aku Ankka-sarjakuvissa. Kaikkia tämä ei miellytä ja Ankka-fanit ovatkin jakautuneet melko tarkasti kahtia niihin, jotka pitävät tyylistä ja niihin jotka eivät. Rosa on täysin itseoppinut sarjakuvapiirtäjä ja ei ole koskaan opiskellut minkäänlaisia taiteita. Hän käyttikin useimmiten työskennellessään välineitä insinöörin työn ja collegen ajoiltaan. Itse hän on sanonut, ettei hän pidä itse piirtämisestä yksityiskohtien takia ja ettei ole koskaan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Insinöörin kädenjälki paistaa vahvasti läpi hänen töissään ja välineet kuten pyöreät sabluunat ja epäammattimaiset välineet antavat kuviin oman säväyksensä.

Rosalla on tapana piilottaa paljon pieniä yksityiskohtia suuriin kuviinsa. Joskus ne kertovat omia pieniä tarinoita, joskus sivuilta löytyy jalan alle tallattu Mikki Hiiri. Rosalla on kaksi toistuvaa puumerkkiä. Ensimmäinen on melkein kaikista aloitusruuduista ja suurista kansikuvista löytyvä, piilotettu lyhenne D.U.C.K. joka tulee sanoista Dedicated to Unca Carl from Keno ja on siis omistuskirjoitus Rosan idolille Carl Barksille. Toinen on suurissa, tapahtumarikkaissa kuvissa löytyvä Mikki Hiiri, jonka kustannuksella Rosa pilailee. Tämä johtuu siitä, ettei Rosa ole koskaan pitänyt Mikistä ja hän usein kutsuukin häntä erittäin tylsäksi hahmoksi.

Tarinoissaan Rosa oli aina hyvin tarkka. Etenkin pidemmissä teoksissa hän usein viittaa oikeisiin tapahtumiin ja paikkoihin. Hän teki tarinoiden yksityiskohdat ja historialliset faktat aina mahdollisimman tarkasti aikakauden mukaisiksi ja käytti paljon luontiprosessin ajasta taustatöihin ja tutkimiseen. Varhaisimmissa Ankka-sarjakuvissaan, kuten aivan ensimmäisessä Auringon Poika-tarinassa, Rosa 30

Don Rosan tarinasta “Kolmen caballeron paluu”


Euroopan sankari Don Rosa on noussut Euroopassa huomattavasti paljon suurempaan suosioon kuin Amerikassa, jossa ei nykyään julkaista perinteisiä Disney-sarjakuvia. Hän on saanut erityisen paljon huomiota Suomessa, varsinkin vuonna 1999 valmistuneen Sammon Salaisuus- tarinan jälkeen, jossa Rosa tuo sekä ankkasankarit että Kalevalan hahmot 50-luvun Helsinkiin. Hän on itsekin sanonut että Suomessa käydessään hän saa aina kaikista eniten huomiota. Suomessa Don Rosa on ainoa joka saa nimensä Aku Ankka lehden kanteen Carl Barksin lisäksi, jos lehdessä julkaistaan hänen teoksensa. Myös muissa Pohjoismaissa Rosaa kunnioitetaan ja Norjassa on jopa julkaistu kovakantinen versio hänen kahdesta ei-ankka-aikaisesta sarjastaan. Kalevala aiheinen kansikuvitus vuoden 1999 tarinaan sammon salaisuus.

Barksin ystävä vai vihollinen?

vaikutteita Barksilta omiin töihinsä. Joissain aikaisimmissa töissään hän jopa kopioi asentoja suoraan Barksilta. Rosan tunnetuin sarja, Roope Ankan elämä ja teot on koottu täysin Carl Barksin sarjakuvissa esiintyneiden viitteiden pohjalta. Rosa on tehnyt myös jatko-osia tunnettuihin Barksin tarinoihin, kuten Kielletty Laakso-tarina ja Kulmikkaiden Munien tarina. Barks fanit ovat usein kritisoineet Rosan töitä juuri kopioinnista ja ”turhien” jatko osien tekemisestä. Rosa on tosin aina sanonut, ettei koskaan ole yrittänyt kopioida Barksia, vaan jokainen Barksin sarjakuviin liittyvä tarina on kunnianosoitus idolia kohtaan ja niiden tarkoitus on jatkaa Barksin elämäntyötä.

Don Rosa tunnetaan hyvin intohimostaan sarjakuviin ja erityisesti Ankka-hahmoihin. Hän omistaa suuren kokoelman eri sarjakuvia ja Ankka-aiheisia esineitä. Rosan sisaren kuoltua hän heitti kaikki omistamansa sarjakuvat pois, koska juuri hän oli innostanut Rosaa lukemaan niitä. Myöhemmin hänen on onnistunut löytää kaikki tuolloin pois heittämänsä lehdet uudestaan kokoelmaansa. Don Rosa tunnetaan myös Carl Barksin suurena fanina. Hän rakastui Barksin töihin jo kymmenvuotiaana kun hän luki satunnaisia sisarensa ostamia sarjakuvia. Hänellä on kokoelma kaikista Barksin tekemistä sarjakuvista ja hän on ottanut suunnattomasti

Katri Mänty 2015

31


32


33


HEINO ASPELIN Modernin kotimaisen sarjakuvan isä

H

eino Aspelin (1882–1956) oli arkkitehti, pilapiirtäjä, mainosgraafikko ja kotimaisen sarjakuvan alun pioneereja. Aspelin opiskeli arkkitehtuuria Polyteknillisessä opistossa ja sitten kuvataidetta äitinsä kotikaupungin Kööpenhaminan taideakatemiassa. Aspelinin sarjakuvaa Väkevämies julkaistiin pilalehti Tuulispäässä ainakin vuosina 1908-10. Lisää Väkevämiehen seikkailuja voi etsiä osoitteesta digi.kansallisarkisto.fi.

Aspelinin mainoskuvitusta Tuulispää-lehdestä.

34


Väkevämies ja tavaravoimavaunu (vas.) on julkaistu Tuulispää-lehden numerossa 2/1909 ja Väkevän miehen kosto (yllä) numerossa 49-51/1908. 35


36


37


38


39



Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.