� reportaasi
Kotiportilta. Pinja ja Petrus pääsevät koulubussiin omalta pihalta. Lähtö on joka aamu 7.15, liukkaalla keleillä vähän aikaisemmin.
NELJÄTOISTA KILOMETRIÄ TUNNISSA Pinjan ja Petruksen koulumatka vie joka päivä vähintään kaksi tuntia. Kari Ahokas kuvat Ville Kokkola
26
meidanperhe.fi | tammikuu 2015
tammikuu 2015 | meidanperhe.fi
27
� reportaasi
Että jaksaa istua. Viimeiset leipäpalat ehtii napata vielä varttia ennen kouluun lähtöä. Kolme varttia. Pinja herää joka aamu 45 minuuttia ennen bussin tuloa. Herätys kävi tänään siis puoli seitsemältä. ”Aamulla väsyttää aina.” Perinteisellä tyylillä. Kirjat ovat vähemmistössä koululaisten matkaviihdykkeinä, mutta vielä niitä näkee. Ettei velloisi. Pinja kurkkaa puhelimeen vain muutaman kerran matkan aikana, ettei matkapahoinvointi yllättäisi. Matkamusiikit soittaa Deezer-sovellus.
E
ETEISEN VALOT LEIKKAAVAT hämärää, kun viidesluokkalainen Pinja Piirainen avaa kotinsa oven Kontiolahden Romppalassa. Kello on kymmentä yli seitsemän aamulla. Pinja loikkii lammikoita väistellen pihalle odottamaan koulubussia. Kolmasluokkalainen pikkuveli Petrus tulee samaan bussiin. Sisarukset nahistelevat ja nauravat. Pikkubussin valot vilkkuvat puiden takaa. Kuljettaja Kauko Leppänen saa reippaat huomenet. Pinja suuntaa takapenkkiin, se on paras paikka. Petrus asettuu etupenkkiin kaverinsa viereen. Koululle on neljätoista kilometriä. Pinja ja Petrus ovat koululaisten pitkänmatkalaisia: niitä, jotka asuvat yli viiden kilometrin päässä koulustaan, ja jotka saavat kotikunnaltaan koulukyydin. Matkasta tekee pitkän sen viemä aika. Se on ihan liki pisintä, jonka laki alakoululaiselle sallii. Pinjan ja Petruksen koulumatkat vievät joka päivä yli kaksi tuntia. Jokaisen koulupäivänsä aloittaa bussissa 120 000 lasta. Eniten pitkiä koulumatkoja tekeviä lapsia asuu juuri täällä, Itä-Suomessa.
K
ÄNNYKKÄ VALAISEE PINJAN kasvot, kun hän vilkaisee puhelimen ruutua. Petrus yrittää tehdä ennätystään Angry Birdsissä. Lapset ovat hiljaa, ääntä pitävät vain kännykät. Kattovalot loistavat sinisinä. Matkaa on takana vartti, ja koulu alkaa tunnin päästä. Pitkät koulumatkat yleistyvät, kun kunnat sulkevat kouluja. Viidessätoista vuodessa koulujen määrä on laskenut yli kolmanneksen. Se pidentää koululaisten päiviä. Moni viettää bussissa arkipäivinä kaksi tuntia, jopa kolme. Matkat venyvät, kun kunnat yhdistävät kyytejä. Lasten koulumatkat kestävät helposti pidempään kuin aikuisten matka töihin.
28
meidanperhe.fi | tammikuu 2015
P
INJA LAITTAA PÄÄHÄNSÄ kuulokkeet ja alkaa kuunnella kännykällään musiikkia Deezeristä. Petruksen kännykkä toitottaa musiikkia vähä vähältä kovempaa. Pikkubussi kääntyy pikkutielle. – Tuossa asuu mun paras kaveri. Niillä on lampaita ja hevosia, Pinja osoittaa. Ulkona tulee valoisaa, niin valoisaa kuin pilvisenä alkutalven päivänä vain voi. Kahdeksan minuutin kuluttua nousee aurinko, ja lapset ovat olleet matkalla reilut puoli tuntia. Bussissa on lämmin. T-paita riittäisi, mutta lapset eivät luovu takeistaan tai pipoistaan. Koulukyytien yhdistäminen ja pitkät koulukyydit voivat olla kunnalle näennäisesti edullisempia kuin pienten koulujen ylläpitäminen. Mutta pitkien koulumatkojen vaikutuksista lapsiin ei ole tutkimuksia. Ainakin pitkä bussimatka väsyttää lapsia, sanovat Pinjan ja Petruksen vanhemmat. – Koulukyyti pidentää lasten päivää. Talvella lapset lähtevät ja palaavat kotiin pimeän aikaan, isä Risto Piirainen sanoo. Koulu alkaa joka päivä samaan aikaan, mutta koulupäivän pituus vaihtelee. Tänään, pitkänä päivänä, kyyti kotiin lähtee puoli kahdelta. Lasten kotimatka menee aamukyytiä nopeammin, alle tunnissa. Kaikki lapset eivät tule kyydillä kotiin, joten lenkki on lyhyempi.
Matkat venyvät, kun kouluja suljetaan. Osa lapsista istuu bussissa jopa kolme tuntia.
K
ÄNNYKKÄPELI JATKUU etupenkissä. – Nyt on yksi possu enemmän! Yksi matkalainen nojaa päätä ikkunaan. On yhä hiljaista, ja lasten silmät painuvat kiinni. Pitkiä räpäyksiä. Pidempiä. Kauko laittaa vilkun vasempaan ja kääntää bussin taas pikkutielle. Taas kyytiläisiä. Huomenta! Huomenta! Auto heijaa niljaisella pikkutiellä aavistuksen. Pikkutien lammikoista heijastuu jo enemmän valoa. Pinja laittaa puhelimen pois. – Nyt on niin kova tärinä, että ei voi pelata. Oli 93 prosenttia ja piti lopettaa, etupenkki tiedottaa. Oja tulee taas hetkeksi lähelle, ja kyytiin neljä lasta. – Kuusi tai seitsemän tulee vielä, pojat laskevat.
tammikuu 2015 | meidanperhe.fi
29
� reportaasi
Isommat lapset eivät tahdo enää bussiin. keen. Matkustajista nousee aina enemmän ääntä, naurua, kiljahtelua, hihkumista. Bussi lähestyy koulua ja ääni nousee, sanat puuroutuvat melumassaksi. Auto pysähtyy Varparannan koulun pihaan kaksitoista minuuttia yli kahdeksan. Pinjan ja Petruksen matka on kestänyt paria minuuttia vaille tunnin. Odotus purkautuu pulinaksi, lapset nousevat penkkien takaa käytävälle. – Me mennään ekana ulos! – Ei saa avata turvavöitä vielä! – Böö! Lapset rynnivät ulos, kiittävät loikatessaan kyydistä. On vartti aikaa leikkiä.
P Jälleennäkeminen. Pinjan kavereista harva matkustaa koulubussissa. Koulun pihalla nähdään.
Bussi ajaa jo läheltä koulua, mutta jatkaa taas kierrostaan. Kaikki on haettava ennen kuin ketään voi jättää kyydistä. Alakoululaiset eivät voi jäädä koululle ilman valvontaa. Isommat lapset eivät tahdo enää bussiin. Pinjan ja Petruksen yhdeksäsluokkalainen isoveli Nikolai menee mieluummin vanhempien kyydillä ja odottaa koululla puolitoista tuntia.
P
UHEENSORINA YLTYY, kello lähestyy kahdeksaa. – Ootko ikinä katsonut sellaista ohjelmaa kuin Alligaattorin metsästäjät? Alligaattoria piti ampua neljästi, ennen kuin se kuoli. Se oli hyvä ohjelma! pojat puhuvat. Pinja kurkottaa paikaltaan keskikäytävälle ja katsoo penkkien välistä horisonttiin. Se on vanha konsti matkapahoinvointiin. Vapaat penkit vähenevät. Etupenkillä nahistellaan leikisti. – Kerran kun tapeltiin, joku laittoi siitä kuvan nettiin! Taas kaksi matkustajaa lisää. Mäntymetsään, bussikyydin päähän lähimmästä koulusta, on noussut hienoja taloja.
J
A TAAS, STOPPI. Kauko pysäyttää bussin yllättäen. Hän nousee paikaltaan ja kiertää bussin. – Hyvä. Kaikilla on turvavyö kiinni. Matka jatkuu. Auto kerää kierroksia ylämä-
30
meidanperhe.fi | tammikuu 2015
IHALLA ON HYVÄ OLLA. Ulkoilma tuntuu bussin lämmön jälkeen hyvältä. Pinja lähtee juoksemaan kavereidensa luo. Odota! Oliko tämä ihan tavallinen koulumatka? – No ei! Miten se oli erilainen? – Oli vähemmän melua. Eikä kukaan kertonut pissakakkajuttuja! Pinja katoaa leikkeihin.Lasten nauru ei meinaa mahtua koulun pihaan.
VÄHEMMÄN KOULUJA, PIDEMPIÄ MATKOJA ▶ Alakoululaisista 8 prosenttia asuu yli viiden kilometrin päässä koulustaan. Määrä kasvaa, ja alueelliset erot ovat suuria. Itä-Suomessa osuus on yli 15 prosenttia. ▶ Jos matka on yli viisi kilometriä, pitää kunnan järjestää esikoululaisille ja peruskoululaisille ilmainen kuljetus. ▶ Peruskoulujen määrä on laskenut nopeasti. Viime vuonna niitä oli 2 600, kun vuonna 2000 niitä oli yli 4 000. ▶ Perusopetuslain mukaan alakoululaisen koulumatka odotuksineen saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia päivässä. Jos lapsi on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13, katto on 3 tuntia. ▶ Kaikkiaan koulukyytien piirissä on 124 000 koululaista. lähteet: kuntaliitto, tilastokeskus