Rönsy 1/2012 by Julianna Kentala

Rรถnsy 1/2012

akauslehti

ik n poliittinen a O iN V :n y r to iden liit

n ja opiskelijo

orte Vihreiden nu

1/2012

Demok r a so last tia, season ?

Rönsy 1/2012

Rönsy 1/2012 • ISSN: 2242-3400 • Julkaisija: ViNO – Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry, Fredrikinkatu 33A, 00120 Helsinki • www.vino.fi • Painopaikka: Alma Manu Oy • Päätoimittaja: Janica Rantanen • Taitto: Iiro Tö Rönsyn ohjausryhmä: Puheenjohtaja Julianna Kentala, Visa Kurki, Taru Anttonen, Vesa Kuosmanen, Aurora Virtanen. • Kirjoittajat: Turkka Louekari, Kati Tiitola, Sarianna Mankki, Jenni Stenman, Maija Talja, Mertsi Murmann, Saara Ilves

Demokratian Rönsy....... Teemajutut:

Muut jutut:

Kansalaiset askeleen lähemmäs päätöksentekoa ............................................................... 4 Tasa-arvoisesta avioliittolaista kansalaisaloite?...................................................................5 Korruptio kukkiit kunnassasi .................................. 6 Kaupunkisuunnittelussa demokratiavaje ....... 7 Yle-vero ja riippumaton journalismi .................... 8 Demokratiaa alkuperäiskansojen näkökulmasta..................................................................... 9 Vihreät uusii periaateohjelmansa . ....................... 9 Vaikuta vihreiden politiikkaan uudella tavalla.................................................................... 9 Presidentistä edustuksellinen virka .................. 12 Oikeistopopulismin nousu Euroopassa: rasismia sananvapauden takaa...13 Lobbausta vai asiantuntijuutta? ......................... 14

ViNOlaiset Pekan takana – kuvia kampanjasta ..................................................... 10 Lobbausta vai asiantuntijuutta? .......................... 15 Ihminen on luotu sekasyöjäksi! .......................... 16 Maailma valkokankaalla ........................................... 17 Lihan demokratia.............................................................17 Epäakateemisen rivijäsenen ensimmäinen liittokokous ..................................... 19 ViNOsta Vanuun ja Vanusta ViNOon ................ 19 Esittelyssä ViNOn hallitus 2012 ........................... 20 Paikallisjärjestöt esittäytyvät ................................. 21 What the FYEG?................................................................21 Paikallisjärjestöjen yhteystiedot ........................ 22 Kevätterveiset toimistolta!........................................23 Tervetuloa mukaan ViNOn valtakunnallisiin tapahtumiin...................................23

-------------------------------------------------------------------------Nokkapokka: Nuorisovaltuustot – demokratian uhka vai mahdollisuus?................ 18

Puheenjohtajilta: Hanna Hakko & Aleksi Laine

ViNOn kiinnostus ympäristöön elää ja voi hyvin Kun presidentinvaalien toisen kierroksen päälle pamahti kauhea paukkupakkanen, moni vihreä kampanjoija käänsi takkia ja toivotti ilmastonmuutoksen tervetulleeksi. Neljä vuodenaikaa ovat kiva juttu, mutta rajansa kaikella! Leikki leikkinä, mutta aina silloin tällöin vihreitä syytetään tosissaan siitä, että ympäristö on meillä jäänyt muiden tavoitteiden jalkoihin. Ohjelmiamme lukemalla ja politiikkaa seuraamalla väite osoittautuu harhaksi. Itse asiassa puhe ympäristöstä on yhteiskunnassamme kokonaisuudessaan hiipunut. Niin valtamediassa kuin oman puolueemme Vihreässä Langassa esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevien uutisten

määrä on parissa vuodessa pudonnut yli kahdella kolmasosalla. Eikä näytä siltä, että ilmaston väistyminen olisi antanut tilaa muulle ympäristöuutisoinnille. Samalla kun ilmastouutisointi harventui, vähentyi myös kansalaisten ilmastohuoli. Se ei lupaa hyvää, kun juuri nyt tarvittaisiin kansalaispainetta muistuttamaan päättäjille, että talouskriisin jälkeinenkin maailma pitäisi pystyä säilyttämään elinkelpoisena. ViNOn omassa toiminnassa ja politiikassa ympäristöä ei ole unohdettu. Tänä keväänä kokoonnumme kouluttautumaan ja keskustelemaan ympäristöstä ja ympäristöpolitiikasta vihreiden politiikojen ja lukuisten

ympäristöjärjestöjen kanssa. Luonto toimii - käytännön ympäristöpolitiikan perusteet -kurssilla perehdymme metsiin ja monimuotoisuuteen, Itämereen, maatalouteen ja eläinasioihin, ilmastoon ja vihreään talouteen. Kansanedustaja Anni Sinnemäen ideoimalla kurssilla pääsemme keskustelemaan ympäristöpolitiikasta myös Oras Tynkkysen ja Ville Niinistön kanssa. Kurssille voitiin ottaa vain osa kaikista kiinnostuneista, kun hakijoiden määrä ylitti kaikki odotukset. ViNOssa kiinnostus ympäristöön siis elää ja voi hyvin. Hyvä niin. Kunnallisvaalit ovat nurkan takana, ja meitä kaikkia tarvitaan mukaan etsimään ja ehdottamaan paikallisia ratkai-

suja niin läheisiin kuin globaaleihin ympäristöongelmiin. Työtä riittää, mutta onneksi ViNOssa sitä saa tehdä hyvässä seurassa!

Rönsy 1/2012

rmä • Ilmoitusmyynti: Janica Rantanen, Julianna Kentala, Emma Kolu, Sarianna Mankki ja Simo Raittila salo, Tomi Holstila, Hanna Hakko, Aleksi Laine, Emma Kolu, Simo Raittila, Heikki Sairanen, Maria Ohisalo

Pääkirjoitus Janica Rantanen

..............1/2012 Demokratiaa on helppo kritisoida Pekan kampanja oli täynnä toivoa ja yhdessä tekemisen riemua. Kuvareportaasi Sivu 10.

Silvasti

äsissäsi on uunituore Rönsy, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden poliittinen aikakauslehti, joka ilmestyy tästä lähtien neljä kertaa vuodessa. Päätoimittaessani virkeäksi ja vihreäksi kutsumaani lehteä, olen samalla päässyt syvemmälle vihreään politiikkaan ja elämäntapaan. Toivottavasti lehdellä on sama vaikutus myös lukijoihin. Juuri alkaneen päätoimittajan pestini kautta olen saanut taas kerran huomata, kuinka aktiivisia, energisiä ja fiksuja jäseniä ViNOlla on. Nuorisojärjestön etuna on eri alojen opiskelijat, jotka tuovat yhteiseen tietoon oman alansa tuntemusta. Kun kasasimme juttua populismista ja sananvapaudesta, joukossamme ollut juristi päätti kirjoittaa kylkeen näkökulman juristin kannalta. Kun taas heitimme Vegetukun pyörittäjälle Tuukka Simoselle haasteen kumota kasvissyönnin vasta-argumentteja, saimme lihansyönnin politisoitumista gradussaan käsitelleen sosiologin näkökulman juttuun. Tässä numerossa pureudumme demokratiaan sen eri muodoissa. Kiinnitämme huomiota demokratian mahdollisuuksiin ja mm. niihin alueisiin, joissa demokratia on vajaavaista. Presidentin vaalien jälkeen demokratiasta oltiin montaa mieltä. Toisaalta oltiin huolissaan laskeneesta äänestysprosentista; toisaalta todettiin, että demokratia varmistaa kansan saavan arvoisensa presidentin – ei yhtään parempaa eikä huonompaa. Vaikka demokratiaa on helppo kritisoida, sille ei kuitenkaan olla keksitty parempaakaan vaihtoehtoa. Niimpä ViNOlaiset jatkavat työtä demokratian edistämiseksi, mm. panostamalla demokratiatekniikkaan ja kirjoittamalla tätä teemanumeroa. Antoisia lukuhetkiä Rönsyn parissa! päätoimittaja@vino.fi

Rönsy 1/2012

Teema: Demokratia

Kansalaiset askeleen lähemmäs päätöksentekoa

Rönsy 1/2012

dellinen hallitus jätti kansalaisyhteiskunnalle mukavan kädenojennuksen. Perustuslakiimme kirjattiin mahdollisuus tuoda eduskunnan käsiteltäväksi lakialoite 50 000 kansalaisen allekirjoittamana. Tämän kuun alussa astui voimaan menettelyä täsmentävä kansalaisaloitelaki, joka on merkittävä askel kohti tehokkaampaa kansalaisvaikuttamista. Monessa Euroopan maassa kansalaisaloitteella on pitkä perinne ja toisaalta 2000-luvun aikana kansalaisaloite on tuotu mukaan osaksi usean EU-maan lainsäädäntömekanismia. Menetelmät eri maissa eroavat huomattavasti toisistaan. Esimerkiksi Sveitsissä, missä suoralla demokratialla on pitkät

perinteet, kansalaisaloite on sidottu kansanäänestyksen järjestämiseen. Menetelmän toteuttamisesta riippuu, millaisen luonteen ja merkityksen kansalaisaloite saa päätöksentekokulttuurissa. Aloitteen jättäminen ei kuitenkaan ole oikotie autuuteen, sillä historia osoittaa, että lakialoite tulee hyväksytyksi vain harvoin muutoin kuin hallituksen esittämänä. Kansalaisaloite ei ole kuitenkaan vain keino osallistua varsinaiseen päätöksentekoon, vaan siitä voi muodostua tärkeä kanava synnyttää yhteiskunnallista keskustelua. Vaikka aloite ei johtaisikaan lain hyväksymiseen, päättäjien on vaikea täysin ohittaa laajan kansanjoukon esille nostama lainsäädännöllinen epä-

kohta. Parhaimmillaan uusi menetelmä saattaa innostaa kansalaisia aktivoitumaan laajemminkin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja ehkäistä päätöksentekoprosessista vieraantumista. Aloitteeseen vaadittavien 50 000 allekirjoituksen keräystä helpottamaan oikeusministeriö lanseeraa syksyllä nettipalvelun, jossa voi allekirjoittaa lakialoitteen verkkopankkitunnuksia käyttäen. Tämän niin kutsutun vahvan tunnistamisen odotetaan vähentävän menetelmän väärinkäytön mahdollisuuksia. Toisaalta selkeästi perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavia aloitteita ei lain mukaan oteta lainkaan käsittelyyn. Kansalaisaloitelaki on ehtinyt herättää paljon kiinnostusta jär-

jestökentällä. Basic Income Earth Network on aloittanut kampanjan perustulosta. Sen takana on jo laaja ryhmittymä järjestöjä,ViNO mukaan lukien. MyösViNOssa tehdään parhaillaan pohjatyötä o man aloitteen toteuttamiseksi. Meillä jäsenistö on osallistunut kevään aikana laajamittaiseen keskusteluun kansalaisaloitemenetelmästä, ja varsinainen nimien keruu valittuun aloitteeseen käynnistetään syksyllä. Aloitteen aiheeksi ollaan pohdittu mm. verkkokalastuskieltoa saimaannorpan pesintäalueella, lähidemokratian kehittämistä kohti suoraa demokratiaa ja perustuslain muuttamista kirkkolain osalta. Tomi Holstila

Suora, osallistava demokratia: Kansanvalta 2.0? Suomalainen demokratia on säilynyt enemmän tai vähemmän samoissa asemissa vuosikymmeniä, kun ympärillä maailma on muuttunut hurjaa vauhtia. Kansalaisaloite on askel parempaan suuntaan, mutta vain hyvin pieni sellainen. Viilailun lisäksi tulevaisuuden demokratia tarvitsee suoria asiaäänestyksiä ja osallistavaa päätöksentekoa. Uusi sisällöllinen kansalaisaloitteemme on ehdotus eduskunnalle,

joka kuitenkin voi tehdä sille mitä lystää. Suoran demokratian kansalaisaloitteella tietty määrä kansalaisia voisi tehdä lakialoitteen, toimenpideehdotuksen tai budjettimuutoksen eduskunnan tai kunnanvaltuuston käsittelyyn. Mikäli aloitetta ei hyväksytä tai sille esitetään vastaehdotus, tietty määrä kansasta voisi kansalaispäätöksellä vaatia edustuksellisen elimen käsittelyssä olevan asian

Tasa-arvoisesta avioliittolaista kansalaisaloite? Uusien asioiden poliittiselle agendalle nostamisen lisäksi kansalaisaloite voi olla keino edistää myös sellaisia poliittisia tavoitteita, jotka jo agendalla ovat, mutta jäävät virallisen lainsäädäntökoneiston hampaisiin jumiin. Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on eduskunnassa tällä hetkellä miedossa vastatuulessa. Kaavaillun sadan sijaan aloitteen allekirjoitti lopulta vain 76 kansanedustajaa. Aloite lähtee seuraavaksi lakivaliokunnan käsittelyyn. Valiokunnan päätösvallassa on, tuleeko aloite lopulta ollenkaan kansanedustajien äänestettäväksi. Mikäli lakivaliokunta päättää, ettei avioliittolakialoite ansaitse salikäsittelyä, voi kansalaisaloitteen synnyttämä paine olla keino saada avioliittolakialoite koko eduskunnan käsiteltäväksi. - Vaalikoneissa enemmistö nykyisistä kansanedustajia näytti tukevan tasaarvoista avioliittolakia, ja kyselyjen mukaan myös enemmistö suomalaisista on uudistuksen kannalla. Kansalaisaloite on yksi väylä varmistaa se, että demokratia toteutuu ja eduskunta ottaa tärkeäksi koettuja aloitteita käsittelyyn, sanoo Oras Tynkkynen, Vihreiden jäsen kansanedustajien avioliittolakialoitetta valmistelleessa työryhmässä. Julianna Kentala

päätettäväksi sitovaan kansanäänestykseen. Suorassa demokratiassa edustuksellista järjestelmää täydennettäisiin siis kansalaisten suorilla äänestyksillä asiakysymyksistä. Suoraa sekä välillistä demokratiaa yhdistelevää mallia kutsutaankin myös osallistavaksi demokratiaksi: Kansalaisaloitteet, kansalaispäätökset ja kansanäänestykset antavat ihmisille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon ja

politiikan arkeen. Päätöksiä tekevät poliitikot, muttei kansan puolesta, vaan kansalaisten kanssa. Suora demokratia on onnistuneesti otettu käyttöön monessa maassa, ja miksi tyytyä vain siihen? Suomi voisi näyttää mallia ja kiilata suoran ja osallistavan demokratian kärkimaaksi kehittämällä uusia tapoja lisätä kansan valtaa. Saara Ilvessalo

”Suorassa demokratiassa edustuksellista järjestelmää täydennettäisiin siis kansalaisten suorilla äänestyksillä asiakysymyksistä.”

Rönsy 1/2012

Korruptio kukkii kunnissa Demokratia? Kun kuntapolitiikan pintaa vähän raaputtaa, korruptiohan se sieltä tulee vastaan.

elsingin Laajasalon rantaan syntyy pian uusi, tiivis kaupunginosa, jonka uusi ratikkasilta tuo lähelle keskustaa. Ja kuinka sattuikaan, sillan alla asuu peikko.Tärkeälle siltahankkeelle täytyy ilmeisesti järjestää vaikeuksia, kunnes uuden alueen tontit on järjestetty oikeisiin taskuihin. Osmo Soininvaara epäilee, että Helsinki kilpailuttaa asuntorakennuskohteensa isoina paloina, jotta ne sopisivat vain muutamien isoimpien rakennusliikkeiden hanskoihin. Suomalainen korruptio liittyy usein rakentamiseen, maakauppoihin ja isoon rahaan. Media ei kerro, pöydissä kerrotaan, apatia vallitsee. Piiri pieni pyörii Helsinkiä rakennetaan likaisesti, mutta Espoo on vielä pahempi. Onnen potkima kaupunki osti 38,5 miljoonalla eurolla maata syr-

jäisestä Suurpellosta, mutta ostokselle ei esitetä perustelua, eikä sen oleteta tuottavan voittoa. Myyjä sattuu olemaan asian läpi runnoneen virkamiehen, Olavi Loukon (kok), perhetuttava. Asiasta tiedetään sitoutumattoman perussuomalaisen Kurt Bymanin ansiosta. Pienissä kunnissa korruptio on vielä pelottavampaa. Sitkeä kriitikko voinee olla varma, että hänen elämästään tulee hankalaa, ja kuitenkin asiat, joista on tapana vaieta, voivat olla Suurpellon tyyppistä karkeaa junttitouhua. Arveluttaako jokin kotiseutusi tiehanke? Niiden kustannukset arvioidaan tutkitusti alakanttiin ja hyödyt yläkanttiin, ilman mitään seuraamuksia. Tanskalainen Flyvbjergin raportti ehdottaa ratkaisuksi avoimuutta, vertaisarviointia, pätevien arvioiden palkitsemista sekä väärin arvioitujen hankkeiden peruuttamista.

Tästä ei saa puhua Tuskin me vihreät voimme edes vastata kysymyksiin vaalikampanjoittemme vaatimattomista puitteista viittaamatta hieman siihen, että kilpailijoilla on yksinkertaisesti rahakkaita tukijoita. Pitkälle menevä korruption spekuloiminen on käytännössä kiellettyä. Salaliittoteoreetikkoa sekä säälitään että vihataan. Valtaa ei voi ylläpitää piilossa, vaan sitä käytetään usein härskin avoimilla peliliikkeillä, joilla saattaa olla lamauttava vaikutus kriitikoihin. Valtapeli vaatii avointa pullistelua, kieroilua ja milloin mitäkin. Esimerkiksi Eero Heinäluoma demonstroi valta-asemaansa roikottamalla edessämme papukaijaa, jota kukaan ei erehdy luulemaan todelliseksi poliittiseksi linjanvetäjäksi. Palvelusten ja kiitollisuudenvelkojen verkkojakaan ei välttämättä haluta haudata maan alle. Hyvän

veljen puolesta puhutaan julkisestikin, koska sellaisiakin palveluksia hän tarvitsee. Sidonnaisuuksista löytyy julkista tietoa paljon enemmän kuin olemme jaksaneet hyödyntää. Vihreät vallan vahtikoirat Mitä on tapahtunut vihreälle liikkeelle korruption kitkijänä? 80-luvun alkuvihreät kampanjoivat lauseella ”Meitä ei grynderit syötä, ei juota”. Nyt haluaisimme tarkistaa tuomioistuimen tekstistä, että rakennusliikkeet todella ovat kestinneet kaikkia suurimpia kilpailijoitamme ja pohtisimme mainonnan eettisen neuvoston ennakkoratkaisuja kärjistävästä vaalimainonnasta. Lopulta kirjoittaisimme limenvihreällä, että vihreää kaupunkia rakennetaan reilusti. Vihreiden kannatus kävi huipussaan syksyllä 2009, kun media oli täynnä sekä ilmastonmuutosta että vaalirahakriisiä. Emme kuiten-

Rönsy 1/2012

Kaupunkisuunnittelussa on demokratiavaje Demokratia? Kaupunkisuunnittelun demokratia unohdetaan Not in My Backyard -ilmiöön vedoten.

aupunkisuunnittelulla on merkittävä rooli ihmisten elämänlaadun ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta, mutta se on myös mittari yhteiskunnan oikeudenmukaisuudelle ja tasa-arvolle. 2000-luvulla olemme ohittaneet globaalin merkkipaalun: kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin niiden ulkopuolella. Urbaani-olosuhteissa ihmisen vaikutus ympäristöön ja sen suunnitteluun korostuu. Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, millaisia kaupunkeja rakennamme, kuinka sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä ne ovat ja kuinka ihmiset voivat osallistua niiden suunnitteluun. Not in My Backyard

kaan sanoneet silloin kummastakaan teemasta mitään kovin kiinnostavaa. Perussuomalaiset menivät ohi. Heidän uudet kannattajansa perustelivat valintaansa ennen kaikkea vaalirahakriisillä. Yritetään tuoda tärkeät asiat taas otsikoihin. Suomalaisen on saatava tietää, millainen ongelma suomalainen korruptio on.Vasta sen jälkeen hän osaa arvostaa niitä positiivisen limenvihreitä ratkaisuja, joita olemme aina jaksaneet tuputtaa. Minun täytyy tunnustaa, etten oikein usko Haavisto-ilmiön opetuksiin. Markkinoimme henkilön ominaisuuksia ja teimme kampanjaa suurella ilolla, mutta emme tuoneet kansalaiskeskusteluun omia sisältöjämme. Vihreällä liikkeellä on velvollisuus uudistaa ihmisten käsityksiä, ei vain miellyttää. Perussuomalaisilla on mielenkiintoista potentiaalia korruption kitkennässä, mutta Vihreillä on siinä ylivoimaisesti uskottavin asema. Tämä on minulle kaikkein pysyvin syy kuulua juuriVihreisiin.Tällä olen myös käännyttänyt melko sinistä kaveripiiriäniVihreiden kannattajiksi. Turkka Louekari

Suoraa demokratiaa ja lähidemokratiaa vastustetaan ja keskitettyä sekä auktoriteettilähtöistä kaupunkipolitiikkaa puolustetaan usein sillä perusteella, että ne ovat omiaan antamaan vallan NIMBY-ilmiölle (Not in My Backyard). NIMBY-ilmiöllä kuvataan asukkaiden vastustusta omalle asuinalueelle suunnitellulle muutokselle. NIMBY-ilmiössä asukkaiden vastustus kohdistuu yleisesti hyvänä pidettyyn hankkeeseen. Usein ilmiötä käytetään kuitenkin vain tekosyynä asukkaiden argumenttien kumoamiselle ilman perusteita. Kaupunkisuunnitteluun voi tällä hetkellä käytännössä osallistua vain äänekäs vähemmistö, ja vaikutusmahdollisuudet on rajattu jo termeinä negatiivisiin vaihtoehtoihin: valituksiin ja huomautuksiin. Riskinä on, että kaikki kaupunkisuunnittelun ja maankäytön konflik-

tit leimataan yksioikoisesti NIMBYajattelusta lähtöisiksi.Tällöin lääke kaupunkisuunnittelun jouhevoittamiseksi on vaikutusmahdollisuuksien rajaaminen, vaikka todellinen ratkaisu löytyisi päinvastaisesta suunnasta.Tämä edellyttää avoimuutta paitsi tiedon myös edustuksellisen päätöksenteon puolella.

kuten Koskela kirjoittaa kirjassaan Pelkokierre (2009). Kun haetaan turvallisuutta rajaamalla osa pois tilasta ja päätöksenteosta, tehdään itse asiassa juuri päinvastoin kuin on tarkoitus. Me ja muut -luokittelu ja pois rajaaminen tekee kaupunkipolitiikasta turvatonta ja vihamielistä.

Tutkijan näkökulmasta

Todellista vaikuttamista

Peltonen tekee Ei meidän takapihallemme! Paikalliset kiistat tilasta –kirjassa (2008) osuvan huomion siitä, ettei asukkaiden suhtautuminen asioihin ole muuttumatonta, vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi suunnitteluprosessin avoimuus. Jos vuorovaikutus perustuu asukkaiden leimaamiselle, se on omiaan syventämään konfliktia - ei ratkaisemaan sitä. Asuinalueiden viihtyvyyttä tutkinut Suomen ympäristökeskuksen tutkija Strandelin toteaaYmpäristölehdessä (1/2012), että suomalaiset suhtautuvat asuinalueiden tiivistämiseen paljon uskottua positiivisemmin - kunhan he vain saavat mahdollisuuden vaikuttaa alueen suunnitteluun. Ihmisten vastustus saattaakin monissa tapauksissa olla lähtöisin oman edun tavoittelun sijaan vaan oman äänen kuulumisen oikeudesta ja tietyn identiteetin säilyttämisestä. NIMBY-leiman iskeminen heppoisin perustein sulkee prosessia entisestään. NIMBY-leimalla saadaan osallistuvista ihmisistä prosessin etenemisen häiriötekijöitä. Ulos sulkemista perustellaan turvallisuudella ja järjestyksellä, vaikka ongelma on yhteiskunnan rakenteissa ja kaupunkisuunnittelun eksklusiivisuudessa,

Kaupunkisuunnittelun lähtökohtana tulisi olla usean vaihtoehdon esittely samaan aikaan edustuksellisesti valituille poliitikoille ja kaikille kaupunkilaisille. Tämän jälkeen prosessissa on oltava sisään rakennettuna paitsi mielipiteiden kerääminen myös niiden jatkokäyttö ja soveltaminen itse asiaan. Prosessi, jossa kerätään valtava määrä mielipiteitä ilman, että ne vaikuttavat lopputulokseen, on itse asiassa loppujen lopuksi passivoiva eikä voimaannuttava kokemus. Vaikka NIMBY-ilmiö on todellinen, tulisi analyysi sen sopivuudesta kuhunkin konfliktiin tehdä harkiten ja tapauskohtaisesti. Kaupunkien suunnittelemiseen osallistuminen ei ole kaupunkipolitiikkaan sisäänrakennettu prosessi ja erilaisten viestintäkanavien ja -mahdollisuuksien määrä huomioon ottaen viestintä kaupunkisuunnittelussa on edelleen yleisesti silmiinpistävän yksipuolista. Tiukasti kontrolloituja ja ulossulkevia kaupunkeja rakentamalla luomme tilan, jota kaikki eivät voi olla mukana suunnittelemassa ja käyttämässä. Luomme kaupunkeja, jotka ovat vain kuluttamista ja ihmisten säilyttämistä varten. Paloma Hannonen

Unkarin epädemokraattinen enemmistö Unkarin pääpuolue Fidesz on tehnyt radikaaleja muutoksia maan lakeihin. Monet näistä ovat demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisia. Virkamiehet on vaihdettu puolueen omiin ja vaalipiirit piirretty uudestaan Fidesziä suosiviksi. Lakeja voidaan tehdä myös päivässä ilman

kunnon parlamenttikeskustelua 24 kertaa vuodessa. Unkarin vihreiden LMP:n Zita Hermanin mielestä hallituksella ei ole oikeutta tällaisiin muutoksiin. Fideszin kampanjassa ei puhuttu mitään esimerkiksi perustuslain muuttamisesta. – On tehty asioita, joista olisi pitä-

nyt informoida kansaa. Monet eivät ymmärrä, mitä tapahtuu. Hän syyttää hallitusta myös kestämättömästä sosiaali- ja talouspolitiikasta. Se on mm. kriminalisoinut asunnottomuuden ja ”varastanut” yksityiset eläkevarat valtion kuluihin. Simo Raittila

Mikä ihmeen demokratiatekniikka? Demokratiatekniikalla tarkoitetaan teknisiä ratkaisuja kaikkien äänen kuulemiseen sähköisessä ympäristössä. Jo Facebookin hyödyntäminen voi olla demokratiatekniikkaa. Toistaiseksi linja käytöstä puuttuu. ViNO:n demokratiatekniikan työryhmän tehtävänä on luoda ohjeistus

kevään liittokokoukseen. Työryhmän ex-puheenjohtaja Aleksi Laine kertoo alkuperäisen aloitteen keskittyneen ViNOn wikin ohjeistuksen parantamiseen. Agenda laajeni pian teknisten välineiden käyttöön yleisemminkin. Työryhmä voi toimia pienenä esimerkkinä osana

osallistavampaa demokratiaa kohti pyrkivää liikehdintää. Kyseessä onkin pohjimmiltaan suoran demokratian projekti. Työryhmän on ratkaistava mm. kuinka yksittäinen jäsen saa ideansa esille ja kuinka ideaa voisi kannattaa. Simo Raittila

Rönsy 1/2012

Gallup: Mitä mieltä olet Yle-verosta?

Heikki Tolin, 27, sirkustaiteilija: ”Hyvä, ettei pienituloisten tarvitse maksaa Yle-veroa.”

Pirjo Kuosmanen-Kuivalainen, 60, yrittäjä: ”En asiasta paljon tiedä, mutta vaikuttaa oikeudenmukaiselta mallilta.”

Henri Hassinen, 28, liikemies: ”En halua maksaa veroja.”

Antti Ojala, 26, kuvaaja: ”Fiksu malli, ihme ettei tätä ole aikaisemmin ollut.”

Yle-vero ja riippumaton journalismi Demokratia? Tuleva Yle-vero on herättänyt kiivasta keskustelua. Veron on todettu olevan muun muassa häpeällinen rangaistusmaksu, vaarantavan avoimen kilpailun ja ajavan suurperheet vararikkoon. Viestintäkentän tasapainon kannalta verolla on kuitenkin etunsa.

len rahoitukselle on esitetty lukuisia erilaisia vaihtoehtoja keväästä 2010 asti, jolloin tuolloinen viestintäministeri Suvi Linden (kok.) pani mediamaksu –mallin jäihin.Yli puolitoista vuotta myöhemmin joulukuussa 2011 päästiin sopuun; vuoden 2013 alusta lähtien Ylen varat kerätään Yle-verolla. Veron suuruus on pienituloisilla (alle 7813 euron vuositulot) nolla euroa ja yli 21 875 euroa vuodessa tienaavilta 140 euroa. Mikäli vuosiansiot ovat tässä välissä määrittyy vero 50-140 euron väliin. Vero on henkilökohtainen, ja sillä katetaan koko Ylen toiminta, ei pelkästään televisiopuolta. Useat itsenäiset tuotantoyhtiöt ja journalistit huokaisivat helpotuksesta päätöksen kuultuaan.Ylen sekava tilanne ja tietämättömyys tulevaisuudesta ajoivat esimerkiksi dokumenttielokuvien tuotannon todella ahtaalle, koska suurin tilaaja ei voinut

tehdä hankintoja, kun budjetista ei ollut varmuutta. Median keskittyminen Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tiedotusvälineiden keskittyminen tietyille omistajille on ongelma, josta käydään vilkasta keskustelua. Suomen mediakenttää tarkastellessa ilmenee samankaltainen keskittyminen suurille toimijoille. Sanoma News on Suomen suurin viestintäyhtymä.Yhtiön omistuksessa ovat muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta Sanomat, ilmaisjakelulehti Metro, tv-kanava Nelonen, useat paikallislehdet sekä suosittuja nettisivuja kuten huuto.net. Suurin yksittäinen kilpailija on

”En halua maksaa veroja”

valtion tuella pyörivä Yle. Muista toimijoista Alma Media lehdet (Iltalehti, Aamulehti sekä useat muut julkaisut) tavoittavat suurimman lukijakunnan. Alma Media omisti aiemmin myös Mtv 3:n, mutta tämä siirtyi 2007 ruotsalaisen viestintäyhtiö Bonnier Ab:n omistukseen. Mediakentän omistus on Suomessa siis hyvin pienessä piirissä, varsinkin kun useat paikallislehdet kuuluvat isoille toimijoille. Journalismin riippumattomuden näkökulmasta omistajuuden keskittymisestä nousee väistämättömiä uhkakuvia mieleen. Suurimpana journalismin puolueettomuus tai sen puute. Ken valtaa käyttää Solidium on Suomen valtion kokonaan omistama yhtiö, joka on merkittävä omistaja 11 yhtiössä, kuten Stora Ensossa, Outokummussa ja TeliaSonerassa. Solidiumin hallituksen varapuheenjohtaja on Eija

Ailasmaa. Hän on myös Sanoma Magazinesin toimitusjohtaja. Pieni piiri pyörii, ja useassa tapauksessa valtion yritysten toimintaa kritisoivat toimijat tai tapahtumat ovat jääneet pienelle palstatilalle. Valtion omistama Yle on myöskin altis poliittiselle painostukselle, kuten on usein nähty, esimerkiksi surullisen kuuluisan lautakasajutun yhteydessä. Nyt rahoituksen ollessa turvattuYle-verolla, vastaavaan painostuksen painoarvo on pienempi. Paikallislehdet kuuluvat suurimmaksi osaksi isoihin konserneihin ja pyörivät pääsääntöisesti mainosrahalla. Suuria mainostajia ei varmastikaan haluta loukata liian negatiivisilla jutuilla. RiippumattomallaYlellä onkin tärkeä rooli paikallisuutisoinnissa. Suomalaisessa mediakentässä valtaa käyttävät harvat.Yle-vero ei poista ongelmaa, mutta jakaa tätä valtaa hiukan. Vesa Kuosmanen

Rönsy 1/2012

Vihreät uusii periaateohjelmansa Jokaisella puolueella taitaa maassamme olle periaateohjelma. Yleensä ohjelma kuvaa puolueen tärkeimmät tavoitteet, arvot ja periaatteet. Vihreiden periaateohjelmaa on Vihreälle päättäjälle hyvä paikka tarkistaa, minkälaisia puolia päätöstöksiä pohtiessa kannattaisi pohtia. Periaateohjelma raamittaa myös muita teemakohtaisia ohjelmia ja tarjoaa uudelle jäsenelle hyvän näkökulman Vihreiden poliittisiin sisältöihin. Uutta periaateohjelmaa on valmisteltu viime keväästä asti työryhmässä ja ohjelman eri versioita ovat jäsenet jo päässeet kommentoimaan. Ohjelman nykyinen sisältö hahmottuu kolmen teeman ympärille: vastuun, vapauden ja välittämisen. AIempiin ohjelmiin nähden linjat ovat muuttuneet jonkin verran ja osa muutoksista tulee varmasti vielä herättämään keskustelua. Täysin uutena asiana ohjelmassa on kappale, jossa määritellään Vihreitä toimintatapoja. Tällaisina ohjelmissa nähdään esimerkiksi epähierarkisuus, avoimuus, väkival-

lattomuus ja myös erimieltä olevien kanssa keskustelu. Ennen ohjelman valmistumista on vielä ratkaistava suuria kysymyksiä: Onko luonnolla itseisarvo? Onko Suomi esimerkiksi vielä valmis eutanasiaa ajavalle puolueelle? Miten suhtaudumme talouskasvuun? Ohjelma on vielä luonnosvaiheessa, joten kaikkiin kysymyksiin voidaan vielä palata. Lopulliset päätökset ohjelman sisällöstä tekee kevään puoluekokous. Siellä ratkaistaan, mikä on todella Vihreiden politiikan ydin. Heikki Sairanen

Ohjelmaan liittyvään keskusteluun voi osallistua osoitteessa www.periaateohjelma.fi.

Vaikuta vihreiden politiikkaan uudella tavalla Onko Vihreillä mielestäsi vanhentunut kanta eläinsuojeluun? Entä pitäisikö aluepoliittisia linjojamme tiukentaa? Tästedes ei tarvitse odottaa, että puoluejohto päättää puuttua asiaan, vaan jokaisella vihreiden jäsenellä on nykyään mahdollisuus esittää muutoksia poliittisiin tavoitteisiimme. Jäsenvallan lisäämistä vaadittiin viime keväänä vinolaisten kirjoittamassa Uusi puolue –manifestissä, jonka pohjalta puoluekokous päätti asian toteuttaa. Käytännössä neljä

Demokratiaa alkuperäiskansojen näkökulmasta Monien alkuperäiskansojen kuten saamelaisten ja AlaskanYup’ik- eskimoiden päätöksentekoprosessissa on perinteisesti otettu huomioon jokaisen yhteisön jäsenen mielipide keskustelun kautta. Saamen kielessä tälle metodille on jopa oma sanansa, rádedipme. Herää kysymys, voisiko oma päätöksentekojärjestelmämme ottaa opikseen metodista, jossa myös vähemmistöön jäävän ihmisryhmän oikeuksia pidetään arvossaan. Tällä hetkellä länsimaisessa demokratiassa vähemmistöt jäävät usein vaille oikeutta: jos enemmis-

tö ei ole tietoinen vähemmistön kulttuurista ja asemasta, sen oikeuksien ajamiselle ei yksinkertaisesti nähdä mitään syytä. Enemmistö kokee vähemmistön oikeudet uhkana omaa, tuhoavaakin, elämäntapaansa kohtaan, eikä siitä syystä suostu huomioimaan heidän oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan. Valtioiden tarve hyödyntää lyhytnäköisesti luonnonvaroja oman taloudellisen etunsa ajamiseksi on asettanut useiden arktisen alueen alkuperäiskansojen tulevaisuuden vaakalaudalle. Kati Tiitola

Saamelainen laiduntava poronhoito on täysin riippuvainen luonnonolosuhteista. Pienelläkin tasapainon heilahtamisella voi olla suuri vaikutus elinkeinon ja sitä kautta myös kulttuurin harjoittamiseen. Kaivostoiminta vaikuttaa porojen käyttäytymiseen ja muuttaa vesistöjä niin, että luonnon tasapaino ja sitä myötä kalastuselinkeino häiriintyvät. Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristöongelmat Sotkamossa osoittivat, miten vakavia ja vaikutuksia kaivostoiminnalla voi ympäristöönsä olla.

allekirjoittajaa voi esittää konkreettista muutosesitystä kaikkiin vihreiden ohjelmiin ja linjapapereihin, jotka puoluehallitus tai -valtuuskunta on hyväksynyt Nyt siis kaikki suurella joukolla pohtimaan, mitä linjoja pitäisi muuttaa. Kaikki puolueen ohjelmat, ohjeet muutosesitysten tekemiseen sekä muutosesityslomake löytyvät Vihreiden verkkosivuilta.

Alaskassa öljynporaus laajennetaan alueelle, johon karibut eli villipeurat kerääntyvät vuosittain synnyttämään vasansa. Alaskan ja Kanadan pohjoisosat ovat kotiseutua Gwitch’in- kansalle, joka on vuosituhansia elänyt metsästäen karibuja. Öljykentät ja niiden myötä mahdollinen muutos karibujen käytöksessä ja kulkureiteissä asettavat Gwitch’ineiden vuosituhansia vanhan kulttuurin vaakalaudalle.

Ville-Veikko Mastomäki Puoluevaltuuskunnan jäsen ja Uusi puolue -manifestin allekirjoittaja

Muista myös Visio-tuki yhdistysten omaan koulutustoimintaan

KOULUTTAUDU VIHREÄKSI OSAAJAKSI! Järjestötoimijat

Ehdokkaat

Vihreä aate

Vihreiden vapaaehtoisten rekrytointi - Hki Ti 6.3. ja ti 20.3. klo 17‒20

Luentosarja: Vihreän politiikan ABC - Hki Maanantaisin 2., 16. ja 23.4. klo 17‒20

Vihreä verkkosivupaketti tutuksi - Hki La 3.3. klo 10.30‒16.00

Vihreän viestintäosaajan kurssi - Jyväskylä Osa 1: Vakuuta puhujana Aika: La 14.4. klo 10.30‒16.00 Osa 2: Kehity kirjoittajana, vaikuta verkossa Aika: La 28.4. klo 10.30‒16.00

Vihreä verkkosivupaketti tutuksi - Kuopio La 17.3. klo 10.30‒16.00

Tukiryhmä tekemään kampanjaa - Hki Aika: Ke 16.5. klo 17‒20

Vihreä verkkosivupaketti tutuksi - Tampere La 12.5. klo 10.30‒16.00

Hae Vihreä Vaikuttaja -kurssille! Kurssilla perehdytään vihreään aatemaailmaan ja harjoitellaan politiikanteon käytännön taitoja. Kurssi koostuu kahdesta viikonloppuseminaarista 23.25.3. ja 21.-22.4. sekä etätehtävistä. Hakukuulutus ja hakuohjeet: www.vihreat./koulutus

Ilmoittaudu: www.visili. tai www.vihreat./koulutus

10 Rรถnsy 1/2012

Paula Vesala Pekan puolesta. Kuvaaja: Ilona Toivanen

Haaveiden kampanja Pinssi rinnassa. Kuvaaja:

Heikki Tolin, 28 vuotta, sirkustaiteilija.

Rönsy 1/2012 11

Kampanjointia Jyväskylässä. Kuvaaja: Marjo Suvanto

Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja oli täynnä toivoa ja yhdessä tekemisen riemua. Free hugs, Turku. Kuvaaja: Terhi Hannula

Pikku-kakkonen. Kuvaaja: Aurora Virtanen

Mynämäellä. Kuvaaja: Aurora Virtanen

12 Rönsy 1/2012

Vino essee: Sarianna Mankki

Presidentistä edustuksellinen virka

”M

usta nämä presidentinvaalit on hyvin lähellä leikkidemokratiaa: äänestetään kovasti, mutta todellisia vaikutuksia ihmisten elämään presidentillä ei oikein ole.” ”Ulkopoliittinen valta ei saa löllyä epämääräisesti presidentin ja hallituksen välissä. Mielelläni hyvästelisin koko presidentti-instituution, mutta sitä odotellessa edustuspresidentti on hyvä vaihtoehto.” Nämä ovat kommentteja, joita sain, kun kyselin vaalikampanjoinnin lomassa aktiivisten vihreiden nuorten mielipiteitä presidentin valtaoikeuksista. Valtaosa oli presidentin vallan karsimisen kannalla, ja moni lakkauttaisi viran kokonaan. Valtaoikeuksia vähennetty radikaalisti Presidentin valtaa onkin vähennetty lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Koiviston kaudella alkanut karsiminen huipentui vuoden 2000 perustuslakiuudistukseen, jonka jälkeen presidentin merkittävin valta on liittynyt tiukasti ulkopolitiikkaan. Sauli Niinistön astuessa virkaan maaliskuussa tulee voimaan jälleen uusi perustuslakiuudistus, jossa valtaa on viilailtu hieman alaspäin. Ulkopolitiikassakin presidentti on sidoksissa valtioneuvoston kantoihin, ja EU-asiat kuuluvat kokonaan hallitukselle. EU:n huippukokouksissa lautanen katetaan ainoastaan pääministerille. Presidentillä ei juuri ole valtaa sisäpolitiikassa eikä sanomista hallituksen muodostamiseen. Eduskunnan hajottaminen, joka aiemmin kuului presidentin keskeisiin valtaoikeuksiin, on tiukkojen ehtojen takana. Suomen alkuperäisen 1919 perustuslain aikana Suomi oli puolipresidentiaalinen järjestelmä, jossa presidentillä henkilönä oli suuri merkitys. Esimerkiksi Ståhlberg toimi lähinnä taustavaikuttajana, kun taas Kekkonen

tunnetusti hyödynsi kaikkia oikeuksiaan kursailematta. Historiallisesti katsottuna viimeistenkin valtaoikeuksien poistaminen olisi siis seuraava looginen askel. Emme tarvitse vahvaa presidenttiä Presidentti-instituution kehitystä tarkastellessa tulee väkisinkin sellainen olo, että meitä on huijattu. Valintatapa muutettiin 1994 suoraksi kansanvaaliksi, mikä on täydellisessä ristiriidassa samaan aikaan puuhailtujen valtaoikeuksien kavennusten kanssa. Kansa äänestää vallatonta seremoniamestaria samalla, kun huomio vedetään pois niiltä areenoilta, joilla päätöksiä oikeasti tehdään, kuten eduskunnan valiokunnista, ministeriöiden työryhmistä ja EU:n päätöksentekoelimistä. Tästä huolimatta presidentinvaali on tunnetusti Suomen suosituin vaali. Vahvan presidentin kannattajien mukaan presidentillä on suoran kansanvaalin myötä takanaan kansan mandaatti. Väitetään, että puoluepoliittinen riippumattomuus ja pitkä virkakausi tuovat jatkuvuutta hallitusten ja suhdanteiden vaihdellessa. Harva näistä perusteista kuitenkaan pätee. Ajatus suomalaisia edustavasta ”koko kansan presidentistä” on myytti, sillä todellisuudessa yhden ihmisen ei ole mahdollista edustaa äärettömän moninaisen kansan arvoja. Modernissa demokratiassa valta on monella, ei yhdellä. Myös puoluepoliittinen sitoutumattomuus on harhaa. Puolueet asettavat ehdokkaat. Puolueet kampanjoivat heidän puolestaan. Mediassa ehdokkaat esitetään taustapuolueensa edustajina. Ja vaalien jälkeen teeskentelemme kaikki yhdessä, että vastavalittu presidentti on riippumaton. Presidentti ei myöskään ”tasapainota” tai ”tuo vakautta” poliittiseen järjestelmään. Pikemminkin Suomen poliittinen historia on

ollut parlamentarismin ja presidenttivetoisen järjestelmän välistä kamppailua, jossa vakaus ja ennustettavuus on ollut kaukana. Hyötyä edustuspresidentistä? Presidentin keskeisten valtaoikeuksien siirtäminen valtioneuvostolle poistaisi monia ongelmia. Erityisesti ulkopolitiikan kansainvälisessä toimintaympäristössä on tärkeää, että vallanjako kotimaisten instituutioiden välillä on selkeä; sisäiset kahnaukset eivät saa sotkea tärkeiden asioiden hoitamista. Mielestäni Suomea edustamaan riittävät pää- ja ulkoministeri sekä kulloinkin kyseessä olevan hallinnonalan vastuuministeri silloin, kun siihen on tarvetta. Myös presidentinvaaleista voitaisiin luopua ja presidentin valinta siirtää eduskunnalle. Tämä olisi osa poliittisen kulttuurin muutosta, jossa siirryttäisiin yksinkertaistavista henkilövaaleista ja leikkidemokratiasta äänestämään asioista. Valtaoikeuksien edelleen kaventamisen myötä Suomi siirtyisi samaan joukkoon muiden Euroopan parlamentarismiin nojaavien maiden, kuten Saksan ja Italian, kanssa. Wulffin ja Napolitanon tapaan presidentillämme voisi edelleen olla niin sanottuja reservivaltuuksia, joiden avulla presidentti voi esimerkiksi ratkaista eduskunnan ja hallituksen välisiä riitoja tai estää perustuslakia loukkaavien lakiesitysten voimaantulon. On myös toinen syy, miksi presidentistä ei kannata kokonaan luopua. Esimerkiksi Voimalehden kolumnisti Teppo Eskelinen on esittänyt, että presidentistä ei ole haittaa, mutta mahdollisesti paljon hyötyä. Presidentillä voi olla tärkeä rooli, jos haluamme rakentaa Suomesta kansainvälisen sovittelun mallimaata. Ehkä kuuden vuoden kuluttua saamme jo oikean henkilön tähän tehtävään. R

Poneja kansalle! Aiheuttiko presidentinvaaleissa äänestäminen päänvaivaa? Tuntuuko presidenttiys instituutiona turhalta ja pölyttyneeltä? Eikö kukaan ehdokkaista innostanut? Eikö äänioikeuden käyttämättä jättäminenkään tuntunut omalta vaihtoehdolta? Protestiääni taas ei oikein kohdennu mihinkään - Aku Ankan ääniä ei lasketa. Olisiko valintaasi helpottanut, jos

ehdolla olisi ollut ihka oikea trolli? Yhdysvaltain presidentinvaaleissa

tämä mahdollisuus kulkee Vermin Supremen nimellä. Demokraattiehdokkaiden esivaalikampanjoinnissa saapaspäinen Supreme ehdottaa muun muassa hampaiden harjauksen pakolliseksi tekeviä lakeja sekä poneihin perustuvaan talousjärjestelmään siirtymistä. Hän lupaa ilmaisen ponin jokaiselle amerikkalaiselle. Supreme pilkkaa joko presidentti-

instituutiota, yhdysvaltain vaalijärjestelmää, maan poliittista keskustelukulttuuria - tai niitä kaikkia. Varmaa on vain, että poneihin pohjautuvassa taloudessa myös amerikkalaisten riippuvuus öljystä vähenee radikaalisti polttoaineeksi kelpaavan poninlannan täyttäessä maan. Julianna Kentala

Rönsy 1/2012 13

Rasismia sananvapauden takaa Demokratia? Oikeistopopulismi nousee Euroopassa.

iime vuosikymmenen aikana Euroopassa on koettu monia maita yhdistävä ilmiö: oikeistopopulistiset puolueet ovat lisänneet kannatustaan ja saaneet paljon paikkoja kansallisissa parlamenteissa. Puolueita yhdistäviä tekijöitä ovat lähes poikkeuksetta muukalaisvastaisuus ja nationalistinen ideologia sekä yksinkertaistava, kansaan vetoava retoriikka. Muukalaisvihamieliset puolueet ovat nousseet noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamentteihin. Euroopan maista kahdessa nationalistipuolueet ovat hallituksessa, Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Lega Nord Italiassa. Vuoden 2009 europarlamenttivaalit olivat suorastaan äärioikeiston ryntäys EU-parlamenttiin.Trendi muukalaisvihamielisten puolueiden kannatuksen kasvusta on selkeä. Yksi huolestuttavimmista esimerkeistä on Unkari, jossa äärioikeistolainen ja romanivastainen Jobbik-puolue on saanut merkittävää kannatusta lyhyessä ajassa. Puolue marssi myös europarlamentin käytäville saatuaan vuoden 2010 parlamenttivaaleissa huiman 16,7 prosentin kannatuksen. Kotimaassaan Jobbik on esittänyt muun muassa erillisiä pakkotyöleirejä paikallisille romaneille. Rasismista on tullut normaalia Ruotsalaistoimittaja Lisa Bjurwald on vastikään julkaissut kirjan Euroopan häpeä, jossa hän käy kovin sanoin oikeistopopulistien – mutta myös muiden puolueiden

kimppuun. Hänen mukaansa muut puolueet kaikkialla Euroopassa ovat olleet liian kilttejä oikeistopopulistisen retoriikan edessä. - Demokratia ei tarkoita vain erilaisten poliittisten näkemysten sallimista, se tarkoittaa myös vastuuta suojella kansalaisia häirinnältä, vihapuheelta ja epätasa-arvoiselta kohtelulta. Ongelma on sama kaikkialla Euroopassa; poliitikot ovat liian pelkureita tehdäkseen asialle mitään, vaikka voisivat, Bjurwald lataa. Bjurwald havainnollistaa rasismin normalisoitumista politiikassa esimerkillä Itävallasta. Kun edesmenneen Jörg Haiderin äärioikeistolainen FPÖ-puolue nousi vuonna 1999 27% kannatuksella Itävallan hallitukseen, EU reagoi diplomaattisella boikotilla. Kun vajaan kymmenen vuoden päästä 2008 FPÖ ja siitä irtaantunut oikeistopopulistinen BZÖ saivat yhdessä kaksi prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen (29%), ei sotaisia otsikoita näkynyt. Eurooppa oli tottunut muukalaisvihamielisten puolueiden läsnäoloon politiikan huipulla. Perussuomalaiset oikeistopopulistisessa puolueperheessä Perussuomalaisten on sanottu eroavan oikeistopopulistisista eurooppalaisista kumppaneistaan. Puolue ei ole aatemaailmaltaan selkeän oikeistolainen ja se on myös virallisesti irtisanoutunut rasismista. Populismitutkija Laura Parkkinen painottaakin, ettei perussuomalaiset puolueena ole muukalaisvastainen. - Perussuomalaisten juuret ovat pikemminkin ns. protestipopulismis-

sa kuin 1980-luvun muukalaisvihamielisessä identiteettipopulismissa. Perussuomalaisilla ei esimerkiksi ranskalaisen Front Nationalin tapaan ole antisemitististä historiaa, Parkkinen sanoo. Bjurwald ei kuitenkaan anna perussuomalaisille armoa. Päinvastoin, hän nostaa juuri Suomen esille maana, jossa perussuomalaisten rasismia ei oteta vakavasti. Näkemyserot perussuomalaisten rasismista selittyvät puolueen sisäisellä erilaisuudella. Puolueena perussuomalaiset ovat varmasti maltillisempia kuin eurooppalainen äärioikeisto, mutta puolueen sisällä kuitenkin vaikuttaa halla-aholaisiksikin kutsuttu rasistinen blokki, jonka jäsenistä valtaosa kuuluu Suomen Sisu -järjestöön ja Nuivan vaalimanifestin allekirjoittajiin. Sisun periaateohjelmassa vaaditaan muun muassa rotupuhtautta ja vaalimanifestissa kehitysavusta luopumista. Blokkiin voidaan lukea esimerkiksi Olli Immonen, rasistisesta kirjoittelusta tuomittu James Hirvisaari sekä Jussi Halla-aho, joka syksyllä 2009 tuomittiin sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta blogitekstissään. Sananvapauden takana piilossa Halla-ahon blogi ja siellä käydyt keskustelut ovat johtaneet maahanmuuttokriittisen Homma ry:n ja Hommaforumin perustamiseen. Halla-ahoa kutsutaan muukalaisvihamielisten foorumikeskustelijoiden keskuudessa yleisesti Mestarin arvonimellä. Homma-forum on edesauttanut

nykyisenkaltaista maahanmuuttokeskustelua, jossa maahanmuuton rajoittamista vaativat määrittelevät itsensä “maahanmuuttokriittisiksi”. Kriitikot vetoavat hanakasti sananvapauteen väittäen, että maahanmuutosta on voitava keskustella haluamallaan tavalla leimautumatta rasistiksi. Sananvapaus oli myös eräs Jussi Halla-ahon vaaliteemoista. Olli Immonen taas on ehdottanut kansanryhmää vastaan kiihottamisen poistamista rikoslaista. Parkkinen muistuttaa, että populistipuolueiden retoriikka on koventunut kaikkialla Euroopassa. - Populistit esittävät itsensä todellisena kansan äänenä ja väittävät puhuvansa suoraan. Kaikkialla populistijohtajat aloittavat usein “En ole rasisti, mutta...”, Parkkinen sanoo. Sananvapaus ei kuitenkaan näytä koskevan kaikkia, sillä perussuomalaisten vihapuheita käsittelevän Natsivahti-blogin jakaminen facebookiin estettiin nopeasti ilmiantojen ryöpyllä. Blogissa julkaistaan kuvankaappauksia perussuomalaisten facebook-kirjoituksista, joissa osassa yllytetään jopa rikoksiin. - Demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi pysäyttää huolestuttava kehitys alkuunsa, eikä odottaa, että tilanne pahenee. Todella demokraattinen yhteiskunta ei hyväksy kymmentä tai viittä prosenttia rasismia, vaan linjan on oltava selkeä nollatoleranssi. Näin ei Suomessa ole ollut, Bjurwald toteaa.

Taru Anttonen, Julianna Kentala ja Sarianna Mankki

Mitä saa sanoa? Lähtökohta Suomessa on, ettei poliisille tai valtiolle kuulu, mitä ihmiset keskenään puhuvat ja kirjoittavat. Ennakkosensuuri eli elokuvien, kirjojen jne. ennakkotarkastus on kielletty, paitsi lapsia vahingoittavan kuvamateriaalin löytämiseksi. Näissä tapauksissa materiaalin myyminen lapsille kielletään. Kuitenkaan mitä tahansa ei saa sanoa. Yksityisyyttä loukkaavan tiedon

julkinen levittäminen ilman lupaa on kielletty. Kunnianloukkauksesta taas voidaan tuomita, jos esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen, joka on omiaan aiheuttamaan tälle halveksuntaa. Myös ”jumalanpilkasta” eli uskonrauhan rikkomisesta voidaan edelleen tuomita, jos julkisesti herjaa tai häpäisee uskontoa – oli se sitten kristinusko tai jokin muu. Kiihotus kansanryhmää vastaan

tarkoittaa, että levittää yleisesti tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin tai muun vastaavan syyn perusteella. Kiellettyä ei siis ole esimerkiksi maahanmuuttajajärjestön näkemysten tai maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen. Visa Kurki

Suomen Sisu kannustaa tarroissaan rotupuhtauteen.

14 Rönsy 1/2012

MTK:n Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemen mukaan lobbaus voi onnistua vain, jos lobbaaja uskoo

WWF:n Meriohjelman päällikkö ei käytä sanaa

Lobbausta vai asiantunti Demokratia? Lobbauskulttuuri on lähtenyt liikkeelle USA:sta. EU:n parlamentissa vaikuttaa tällä hetkellä Rönsyn toimittaja haastattelee kahta suomalaista lobbaria ja selvittää, millaista on Suomen lobbauskulttuuri. Anni-Mari Syväniemi Ruokakulttuuriasiamies MTK Anni-Mari Syväniemen rakkaus ruokaan näkyy ja kuuluu. Toimittajalle tarjotaan ensimmäisenä aamupalaa, johon kuuluu myös pientuottajan luomuomenamehua Lohjalta. Syväniemi on toiminut kohta kaksi vuotta Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton, MTK:n, ruokakulttuuriasiamiehenä. - Tehtävänäni on suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruuan menekin edistäminen, valottaa Syväniemi. Mutta mitä on suomalainen ruoka? - Se on hyvä kysymys. MTK:n näkökulmasta se on nimenomaan ruokaa, joka on Suomessa tuotettu tai kasvatettu.Syväniemi on aiemmin toiminut muun muassa Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajana ja ollut mukana kunnallispolitiikassa. Lobbauksesta hän

puhuu avoimesti ja määrittelee sen vaikuttamiseksi. - Olen aina uskonut siihen, että jokaisella on mahdollisuus ja velvollisuuskin vaikuttaa.Ymmärrän sen, että tänä päivänä usko ja luottamus demokratiaan monella horjuu, mutta väitän, että se horjuu usein sen takia, että ei itse osaa olla aktiivinen ja käyttää olemassa olevia kanavia hyväkseen, Syväniemi pohtii. Lobbaamisessa Syväniemen mie-

”Olen aina uskonut siihen, että jokaisella on mahdollisuus ja velvollisuuskin vaikuttaa.”

lestä olennaista on ihmisten kohtaaminen, kunnioittaminen ja arvostus. Tärkeintä kuitenkin ovat tieto ja faktat. - Suomalaiset eivät onneksi usko pelkkiä fiiliksiä ja tuntemuksia, Syväniemi lisää. Syväniemi on lobannut MM. elintarvikelain uudistamisen aikana lähiruuan ja mikroyritysten toimintaedellytysten puolesta. MTK:lle tärkeänä hän pitää myös koulutuspolitiikkaan ja perusopetukseen vaikuttamista. Koulutuspolitiikkaa ei nähdä MTK:n tyypillisenä agendana, mutta koulutusjärjestelmä vaikuttaa Syväniemen mukaan todella voimakkaasti koko alan tulevaisuuteen. Hän puolustaa myös laatujärjestelmiä ja -sertifikaatteja sekä ruuan jäljitettävyyttä. Syväniemi kuitenkin korostaa, että ruualla ei saa koskaan syyllistää. Ratkaisuksi syömisen ja elintarviketuotannon vaikutusten hallintaan hän tarjoaa lautasmallia ja kotimaisen ruoan suosimista.

Sampsa Vilhunen Meriohjelman päällikkö WWF Sampsa Vilhunen WWF:stä tyrmää heti alkuun termin lobbaus. – En usko että kukaan meistä WWF:ssä kokee olevansa lobbari, vaan enemmänkin asiantuntija, joka vie relevantteja pointteja ja tietoutta päätöksentekijöille, kertoo Vilhunen. – Lobbari on joku, jolle maksetaan vain lobbaamisesta ja jolla ei ole välttämättä arvomaailmaa työn taustalla, hän jatkaa. Vilhunen toimii päällikkönä WWF:n meriohjelmassa. Ohjelmapäällikön työnkuvaan kuuluu muun muassa Itämeren rehevöitymisen vastaisen työn, öljyntorjunnan ja kestävän kalastuksen suunnittelu kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Iso osa työtä on poliittinen vaikuttaminen. Päätökset fosfaatillisten pesuaineiden kiellosta Euroopan unionissa

Rönsy 1/2012 15

www.hamk.fi

Opiskelemaan

YMPÄRISTÖSUUNNITTELIJA (AMK) – Kestävän kehityksen koulutusohjelma, Forssa Opinnot tähtäävät laaja-alaiseen ympäristöalan, -lainsäädännön ja -hallinnon osaamiseen. Opinnoissa voit valita esim. ympäristöviestintää, materiaalivirtojen hallintaa, kehitysyhteistyöopintoja. Harjoittelu ja oppimistehtävät ympäristöliiketoimintaa harjoittavien yritysten kanssa kytkevät koulutuksen käytännön toimintaan eli kestävän kehityksen toteuttamiseen.

HAKUAIKA 5.3.–3.4 H ww ae w. net am iss kh ä: ak u.f i

Lisätiedot: www.hamk.fi/kestavakehitys sekä hakutoimisto@hamk.fi, puh. (03) 646 4501

lobbaus. Hän mieltää itsensä ennemminkin asiantuntijaksi.

ijuutta? seitsemän lobbaajaa yhtä meppiä kohden.

ja laivaliikenteen tiukemmista jätevesipäästöistä Kansainvälisessä Merenkulkujärjestössä ovat olleet osin Vilhusen ja WWF:n ajamia. – Poliitikkojen ei ole kovin helppoa kieltäytyä ympäristöjärjestöjen tapaamispyynnöistä. En usko, että tämä on pelkästään sitä, että ei kehdata kieltäytyä, koska siitä voisi seurata huonoa julkisuutta. He aidosti uskovat, että meillä on tarjota jotain mielenkiintoista, jotain mikä pitää työssä tietää. Vilhunen on toiminut WWF:ssä viisi vuotta ja kertoo olleensa työpaikan ensimmäinen tohtori. Kuitenkaan pelkkä asiantuntijuus ei riitä. – Pitää olla myös hyvä esiintymään ja vakuuttava. Välillä joutuu olemaan vakuuttava jopa asioista, joista ei tiedä omasta mielestään riittävästi, pohtii Vilhunen. Vilhusen kokemuksen mukaan järjestön tavoitteet menevät helpommin läpi, kun päättäjät tai yritykset eivät tunne taipuvansaWWF:n vaa-

timukseen. Jos he saavat kokea, että asia on osa heidän omaa yhteiskuntavastuutaan ja heidän aloitteensa, kaikki voittavat.Vilhuselle ei ole tärkeää saada tunnustusta siitä, jos jokin asia on saatu aikaan osin hänen ansiostaan.Tärkeintä on, että muutosta parempaan tapahtuu. Usein päättäjille pitääkin lobatessa antaa tilaa ja aikaa. Vilhunen korostaa, että ympäristöongelmat ovat usein niin isoja, että ratkaisut syntyvät ensisijaisesti poliittisilla päätöksillä kuten lakimuutoksilla. Yksittäinen ihminen voi omilla teoillaan vaikuttaa, mutta suhteessa selvästi vähemmän. Kuitenkin ympäristöjärjestöjä tukemalla jokainen voi saada oman lobbarin puhumaan ympäristön puolesta. – En koe, että WWF olisi jonkinlainen etujärjestö. Mielestäni ajamme yhteistä hyvää. Ihmisiltä vain välillä katoaa mielestä, että mikä se yhteinen hyvä on. Anna Koppanen

Ohjaus ALEKSIS MEANEY Sovitus JUHA KUKKONEN

KARI HOTAKAINEN

HUOLIMATTOMAT KOMISARIO ANTERO MOKAN TUTKIMUKSIA YKSINÄISYYDESTÄ

14.2. - 28.4.2012 Liput: 29/24/15€ www.ryhmateatteri.fi

HELSINGINKADUN NÄYTTÄMÖ

Rooleissa JANNE HYYTIÄINEN MINNA SUURONEN TAISTO OKSANEN INKA KALLÈN LAURI TILKANEN

16 Rönsy 1/2012

Ihminen on luotu sekasyöjäksi! Ruoka. Vegetukusta tuttu Tuukka Simonen kumoaa kasvisyöntiä vastaan esitettyjä argumentteja

Kasvissyönti on turhaa, koska lihanvalmistajaa ei kiinnosta, ostetaanko liha kaupan hyllyltä vai ei. Eläimet tapetaan joka tapauksessa, menee liha sitten roskikseen tai ihmisten ravinnoksi. Ei se sika sillä jää henkiin, että vaihdan lihapullat kasvispyöryköihin. Sillä olisinkin vaikutusta, jos koko Suomi kieltäytyisi syömästä lihaa, mutta se on utopistinen ajatus. Väite perustuu siihen, että tuottajat valmistavat tuotteita riippumatta kysynnästä. Markkinatalous perustuu siihen, että tuotteita tuotetaan niiden kysynnän mukaan. Sekasyöjä syö jopa 100 eläintä vuodessa, joten pelkästään yhden ihmisen eliniän aikana kasvissyönti säästää tuhansia eläimiä teurastamiselta.

Liharuokaa on helppo ja nopea laittaa. Mitä ruokaa sitten laittaisi, jos ei saa käyttää lihaa? Liha on hankala ruoka-aine. Liha vaatii tarkkaa kylmäsäilytystä ja sen säilyvyysaika on lyhyt. Markkinoilla on runsaasti tuotteita, jotka ovat yhtä käteviä käyttää kuin lihatuotteet, mutta joiden säilyvyys on huomattavasti lihaa parempi. Myös ravitsemuksellisesti kasviperäisiä lihan sijaan käytettäviä tuotteita on runsaasti. Kasviperäiset proteiininlähteet ovat myös siitä käteviä, että niiden valmistamisessa on lihaa vähemmän riskejä. Liian vähäisestä kuumentamisesta ja siitä johtuvista ruokamyrkytyksistä tai bakteeritartunnoista ei juuri ole pelkoa.

Ihminen on luotu sekasyöjäksi, senhän näkee jo hampaista. Juuri liharuuan takia ihminen on kehittynyt älykkääksi. Ihmistä ei ole luotu mihinkään ravintoon. Ihminen on kehittynyt nykyiseen muotoonsa evoluution tuloksena. Ihminen on sopeutuva kaikkiruokainen, joka tulee toimeen hyvin erilaisilla ruokavalioilla, Grönlannin kalastajista raakaruokavegaaneihin. Pääasia on, että ihminen saa kaikki tarvitsemansa ravinto- ja hivenaineet. Mahaa ei kiinnosta, onko esimerkiksi metioniini tai kalsiumyhdiste eläin- vai kasviperäistä.

Suomessa ei voi syödä ekologisesti kasvisruokaa, koska soija kuljetetaan maapallon toiselta puolelta. Kotimaisen luomulihan syöminen on järkevämpää kuin kasvissyönti. Eettisesti ja ympäristöystavallisesti tuotettu tai itse metsästetty liha ei kuormita luontoa. Logistiikan vaikutus ruoan kokonaispäästöihin on hyvin pieni. Lihan hiilijalanjälki on moninkertainen kasviperäisiin proteiinilähteisiin nähden, vaikka verrattaisiin suomalaista luomulihaa tehotuotettuun soijaan. Luomuruoka ei välttämättä ole valmiin tuotteen osalta kokonaispäästöiltään ekoloisempaa kuin tehotuotettu ruoka, sillä luomutuotantoa varten pitää raivata paljon pinta-alaa. Onkin siis ympäristön kannalta huomattavasti tärkeämpää miettiä, mitä syö kuin se, syökö luomua vai tehotuotettua ruokaa. Metsästetyn lihan ekologinen jalanjälki on pieni, mutta metsästys ei ole massojen ratkaisu. Jos suomalaiset vaihtaisivat tehotuotetun lihan metsästettyyn lihaan vähentämättä lihankulutusta, olisivat metsämme tyhjiä hyvin nopeasti.

Lihasta saatavia ravintoaineita ei voi korvata kokonaan kasvisruualla. Varsinkin lapsille pelkän kasvisruuan syöttäminen on kasvun kannalta haitallista. Kasvisruuassa ei ole riittävästi energiaa, proteiinia ja vitamiineja (esim. B-12), joten mieluummin saan ne lihasta

kuin lisäravinteista. Lisäksi lihasta saatavat ravintoaineet imeytyvät pilleristä saatavia paremmin. Ei ole mitään todisteita siitä, että länsimaissa kasvisruoalla kasvatetuilla lapsilla olisi ongelmia kehityksessä. On totta, että täysin vegaanisella ruokavaliolla B12-vitamiinia pitää nauttia säännöllisesti, mutta myös sekasyöjillä B12vitamiininpuutos on hyvin yleistä. Suomessa esimerkiksi d-vitamiinia ei saada riittävästi ja sitä lisätään ruokaan. Miksi ihmiset eivät syö valtavia määriä kalaa, vaan ottavat mieluummin d-vitamiinin lisättynä esim. maitoon? Pääasia on, että ihminen saa riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita ja olisi hyvin suotavaa toteuttaa niiden saanti ekologisesti kestävällä tavalla.

Raamatun luomiskertomuksessa todetaan, että ihmisen tehtävä on valjastaa kaikki muut eläimet omaan käytöönsä. Luonnossakin eläimet syövät toisiaan, joten lihansyönti on ihmiselle luonnollinen ruokavalio. Raamatussa myös sanotaan, että ihmisten pitää lisääntyä ja täyttää maa. Raamatussa ei kerrota, mitä sen jälkeen pitää tehdä, sillä Raamattu ei ota kantaa moderniin maailmaan ja ongelmiin, joita ei ollut olemassakaan Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Nykyinen paavi on voimakas eläinten tehotuotannon vastustaja ja hän pitää nykymuotoista tehdasmaista eläintuotantoa epäjumalallisena. Jeesus ei olisi hyväksynyt eläinrääkkäystä ja on jo ajatuksena hyvin epämiellyttävä ajatus, että uskontoa käytetään perustelemaan eläinrääkkäystä. Luonnossa eläimet tappavat toisiaan. Se ei ole peruste sille, miksi ihmisten pitäisi tappaa toisiaan. Ihmisille on kehittynyt itsekritiikki ja kyky tehdä valintoja, ja on hyvin toivottavaa, että nykyisessä liikakansoitetussa pahasti saastuneessa maailmassa ihmiset tekevät valintoja, joiden ansiosta ruokaa riittäisi kaikille ilman, että ruoantuotannon takia täytyy tuhota sademetsiä tai kiduttaa eläimiä. Ihmisillä on moraali, ja sitä saa käyttää.

Kasvissyönti on vain osoitus siitä, että yläluokkaisilla ihmisillä on enemmän aikaa ja rahaa valita. Kasvissyönti ei ole todellinen vaihtoehto vähävaraiselle. Liika lihansyönti on yksinomaan rikkaiden maiden ongelma. Köyhissä maissa syödään pääosin kasvisruokaa, sillä lihantuotanto on kallista ja ruokaa tuhlaavaa toimintaa. Ainoa syy, miksi länsimaissa liha on niin halpaa on se, että lihantuotantoa tuetaan vuosittain valtavilla summilla. Raha kerätään veronmaksajilta, halusivat he osallistua eläintuotantoon tai eivät. Ei ole mitään perustaa sille, että Suomessa kasvissyöjät olisivat pelkästään tai edes korostuneesti varakkaassa väestönosassa

8 9

Kasvissyönti on yksi nirppanokkaisuuden muoto, kuten myös karppaus, raakaravinnon syönti tms. Se, että on ihan pakko syödä lihaa joka päivä ja terveyden kannalta aivan liikaa on paljon käsittämättömämpi nirppanokkaisuuden muoto kuin yksikään noista. Kasvissyöjät ovat ylimielisiä oman arvomaailmansa tuputtajia, kuten savuttomat ja absolutistit. Totta. Siksi kasvissyöntiin pitäisi ennen kaikkea kannustaa ja näyttää itse hyvää esimerkkiä siitä, kuinka kasvissyönti on helppoa, hauskaa ja edullista. Väkisin tuputtamalla vastapuoli todennäköisesti ryhtyy ennemmin vihaamaan koko aatetta kuin liittyy siihen.

Rönsy 1/2012 17

Lihan demokratia Kaikkien pitää syödä lihaa. Oikeastihan ei tarvitse, mutta väite lihan kuulumisesta ihmisen perusruokavalioon elää harvinaisen sitkeästi. Yksi syy tähän on lihan demokratisoituminen. Liha on perinteisesti ollut yläluokan herkku, sillä sen saaminen ja tuottaminen on aina ollut kallista ja vaivalloista. Yhteiskuntien teollistuessa tapahtui kuitenkin jotain, joka toi tuon arvostetun elintarvikkeen kaikkien ulottuville. Tuo jokin oli fordistinen tehdastuotantomalli, jota alettiin soveltaa muiden hyödykkeiden ohella myös eläintuotantoon. Eläinten kasvatus, teurastus ja elintarvikkeiden valmistus eriytettiin kaikki eri laitoksiin, tehokkaaksi ja liukuhihnamaiseksi työksi, jolloin lihaa voitiin tuottaa entistä halvemmalla ja entistä enemmän. Lihankulutus lisääntyikin nopeasti kaikissa sosiaaliluokissa, mikä nähtiin sekä sosiaalisena että demokraattisena kehityksenä. Liha demokratisoitui. Eläintuotanto vaati kuitenkin tehostuakseen valtioiden laajamittaisen tuen. Kun kuluttajat etääntyivät yhä kauemmas eläintuotannon arkipäivästä, valtio näyttäytyi asiantuntijana, joka takasi kuluttajille lihan runsaan tarjonnan ja tarjosi runsaasti informaatiota lihan ylivertaisesta ravintoarvosta. Valtio legitimisoi lihankulutuksen, eikä kuluttajan tarvinnut ajatella tuotantotapoja halvan lihan takana. Kuluttajien mieleen jäi kuva maataloudesta romanttisena esifordistisena pientilaviljelynä, jossa eläimet tallustavat onnellisena pellolla heinää syöden. Tätä mielikuvaa ruokitaan edelleen ahkerasti niin valtion kuin lihantuottajienkin tahoilta. Kuluttajat luottavat mielellään valtioon ja karppaavat tehotuotetun halvan broilerin voimin. Saavutetuista eduista ei tunnetusti tingitä - kannattaisikohan tässä tapauksessa kuitenkin harkita? Taru Anttonen

Liharuuat ovat osa kulttuuria ja perinteitä. Kasvispainotteinen sekaruokavalio on ihmiselle paras vaihtoehto. Myös orjuus ja härkätaistelut ovat olleet osa kulttuuria ja perinteitä. Se, että maailma muuttuu tarkoittaa sitä, että ihmisten pitää muuttua mukana eikä ylläpitää brutaaleja toimintatapoja vain sen takia, että “ennenkin on näin tehty”. Ei ole olemassa mitään “parasta vaihtoehtoa” koko ihmiskunnalle. Jollekin ihmiselle sopii yhdenlainen ruokavalio, toiselle toisenlainen. Pitäisikö sitten lopettaa myös kirvojen ja hunajan syönti? Vihreät rakastavat pyöräilyä ja pyöräillessähän suuhun lentää hyönteisiä. Miten niiden oikeudet sitten? Vegaanit välttävät hyönteisiä sisältäviä tuotteita kategorisen eläinten hyväksikäytön vastustamiseksi. Rajanveto epäeettisiin ja eettisiin eläinkunnan tuotteisiin on hyvin hankalaa, joten on helpompaa välttää kaikkia eläinkunnan tuotteita. Hyönteisiä kuolee väkisin luonnossa, mutta se ei tarkoita, että niitä pitäisi erikseen ehdoin tahdoin tappaa.

Veronmaksajien varoilla ei pidä kustantaa erillistä kasvisruokaa lapsille. Allergiat ymmärrän, kasvisruokaa en. Veronmaksajana maksat elämäsi aikana kymmeniä tuhansia euroja maataloustukia lihantuotannolle. On myös sinun kukkarosi kannalta hyvä asia, mikäli kouluruoassa käytetään vähemmän lihaa, joka on joka tapauksessa sinun verorahoillasi tuotettu. Uskonto ei ole eettistä vakaumusta yhtään parempi syy vaatia erityisruokavaliota.

Mihin ne lehmät sitten päästyisivät, jos lihansyönti loppuisi? Lehmä tuottaa maitoa vain, jos se on jatkuvassa raskauskierteessä. Jos maidon kysyntä vähenee, maitokarja vähenee vähitellen. On täysin absurdia kuvitella, että lihansyönti loppuisi kuin seinään ja siksi on tarpeetonta spekuloida kyseistä skenaariota.

Liharuoka on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. En aijo luopua pihvistä. Ei kai tämä kysymys ollut samalta ihmiseltä kuin argumentti, jonka mukaan kasvissyönti on nirppanokkaisuuden muoto? Maailmassa on useita tuhansia syötäviä kasveja ja nykypäivänä saa herkullisia kasvisruokia lähes joka ravintolasta. Jos et pysty luopumaan pihvistä, luovu silti kaikesta muusta mahdollisesta lihasta.

Kasvisruoka aiheuttaa ilmavaivoja. Vatsa tottuu erilaisiin ruokavalioihin nopeasti.Yhtäkkinen ruokavalion muutos saattaa aiheuttaa ilmavaivoja, mutta se ei ole kasvissyönnin ongelma. On hyvä muistaa, että esimerkiksi palkokasvit kannattaa keittää hyvin, muuten ne saattavat aiheuttaa kaasuvaivoja. R

Abdullah Farah avustajansa kanssa tauolla kesken Somalian rauhanneuvotteluiden missä muuallakaan kuin Helsingin Munkkiniemessä.

Maailma valkokankaalla Helsingin dokumenttielokuvafestivaali Docpoint järjestettiin tammikuun lopussa yhdennentoista kerran. Festivaalin tavoitteena on esittää elokuvia, jotka vaikuttavat katsoja maailmankuvaan.pputuloksena on kirjava joukko yhteiskunnallisia dokumentteja.

Raskaan rauhan raatajat lähikuvassa

Selviytymiskamppailua Suomessa

Ennen vaaleja lehdissä kohuttiin Haavisto-dokumentista, jossa Pekka Haavisto joutuu neuvotteluprosessissa sivuraiteille (HS 27.1.2012). Todellisuudessa ohjaaja Kati Juurus jo aikaisessa vaiheessa vaihtoi päähenkilöksi Haaviston sijaan Abdullahi Farahin, espoolaisen elintarvikekauppiaan ja perheenisän, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa ja liikenevät varansa edistääkseen rauhaa Somaliassa, ja joka auttoi Haavistoa luomaan suhteita Somaliaan. – Abdullahi tekee rauhantyötä sydänverellä, Juurus perustelee valintaa. Samalla hän kuitenkin toteaa, että elokuvan ei ole tarkoitus olla henkilökuvaus, vaan kertomus Suomen somaliyhteisöstä, josta muuten suomalaiset tietävät kovin vähän. Tässä dokumentti onnistuu hyvin, sillä kokoomuslainen elokuvaseurani kiitteli elokuvaa jälkeenpäin silmiä avaavaksi, kun tekstityksissä kaupassa rupattelevien somalinaisten puheenaiheiksi paljastuivat arkipäivän askareiden sijaan kotimaan päivänpolitiikka sekä hiljattaiset väkivaltatapaukset. Myös päähenkilön vaimon haastattelu rikkoi stereotypiaa hunnutetuista mielipiteettömistä naisista. Mielenkiintoisinta dokumentissa kuitenkin ovat neuvottelutilanteet, joita Farah ja hänen työparinsa Kirkon Ulkomaanavun Antti Pentikäinen käyvät YK:n pääsihteerin Somalian erityisedustaja Augustine Mahigan sekä nimettömän Hizbul Islam -kapinallisryhmän edustajan kanssa. Kummastakin Juurus on saanut nauhalle poikkeuksellisen paljastavaa materiaalia, joka luo katsojalle kuvaa rauhanneuvottelujen monimutkaisesta todellisuudesta. Takaiskuja riittää, kun lupaava neuvotteluyhteys katkeaa kansainvälisen yhteisön haluttomuuteen ottaa riskejä. Päähenkilöiden inhimillisyys pääsee dokumentissa esille: Farahia turhauttaa, kun Haaviston aika menee vaalikampanjointiin, ja Haavistollakin on huono päivänsä.

Mies makaa sängyllä selin kameraan, rukoilee pimeässä huoneessa. Näytetään lähikuvaa kasvoista niin, että vain tumma silmä erottuu terävänä. Koska kolme neljästä elokuvan Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta päähenkilöstä ei voi läheistensä turvallisuuden takia paljastaa identiteettiään, ohjaaja Mervi Junkkonen on ollut pakotettu keksimään luovia kuvauskulmia. Paljon käytetty poikkeuksellinen pieni syvyysterävyysalue saa silmät väsymään, mutta jättää katsojan täyden huomion tarinoille. Kaikkia päähenkilöitä yhdistää kokemus kidutuksesta vankilassa. Kebi osallistui opiskelijoiden mielenosoitukseen huonoin seurauksin, ja kun YK:n tarkastajien maahantulon takia mielipidevangit väliaikaisesti vapautettiin, hän pakeni maasta. Serge ryhtyi lakkojohtajaksi ja passitettiin vankilaan, josta hän onnistui karkaamaan. Jälkeen jäi kolme lasta, joiden äiti on kuollut, ja joita Serge yrittää epätoivoisesti saada Suomeen. Muut kuvatut miehet jäävät varjoon näiden kahden vahvan tarinan taakse. Dokumenttiin yritettiin saada myös naispäähenkilö, mutta kaikki kysytyt kieltäytyivät. Ohjaaja Junkkosen mukaan kidutetut naiset on usein raiskattu, mikä on niin suuri häpeä ettei julkisuuteen haluta tulla edes kasvottomana. Kidutuksesta kerrotaan dokumentissa vähän, ja hyvä niin, sillä jo lyhyet kuvaukset vääntävät vatsaa. Sen sijaan keskitytään henkilöiden selviytymiseen: traumaattisista kokemuksista selviytymiseen, elämän järjestämiseen uuteen asuinmaahan sekä koti-ikävään. Maahanmuuttoviraston mukaan pelkkä kidutus ei riitä perusteeksi oleskeluluvalle, ja Kebin kohdalla käydään taistoa siitä, onko palauttaminen kotimaahan turvallista vai ei. Dokumentin vahvin kritiikki onkin suunnattu omaa turvapaikkajärjestelmäämme vastaan. Jenni Stenman

18 Rönsy 1/2012

Nokkapokka Tällä palstalla ViNOlaiset väittelevät ajankohtaisista kysymyksistä.

Nuorisovaltuustot – demokratian uhka vai mahdollisuus?

ri puolille Suomea on 1990-luvun puolivälistä alkaen perustettu nuorisovaltuustoja 13-18-vuotiaiden päätöksenteon areenoiksi. Osa nuorista on lähtenyt innokkaasti mukaan valtuustotoimintaan, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäävätkö nuorisovaltuustot nuorten todellista vaikutusvaltaa? ViNOn Sampsa Pietilä ja Erkki Perälä vastaavat. Vaikutuskanavia kunnallispolitiikkaan Espoon nuorisovaltuuston puheenjohtajan Sampsa Pietilän mukaan hyvin toimivissa nuorisovaltuustoissa nuoret pääsevät vaikuttamaan kuntansa päätöksentekoon. Hän muistuttaa, että nuorisovaltuustoilla on monesti vaikutuskanavia kunnallispoliittisiin elimiin, vaikkapa puheja läsnäolo-oikeus joissakin kaupungin lautakunnissa. - Nuorisolaissa todetaan, että nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.Tämä toki antaa kunnille tulkinnanvaraa, mutta tärkeintä on se, että nuorisovaltuusto saa lausua juuri niistä asioista, jotka se kokee tärkeäksi. Presidentinvaalien aikaan kiisteltiin julkisuudessa melko paljon taktisesta äänestämisestä, sillä suorassa henkilövaalissa äänen hukkaan menemisen riski on huomattava. Myöskään nuorisovaltuustoihin ehdolla olevat nuoret eivät muodosta vaalilistoja. Ääniä menee hukkaan, kun niitä saaneet ehdokkaat eivät tule valituiksi. Pietilänkin mielestä nuorisovaltuustojen vaalitapa on usein ongelmallinen. - Minun on kuitenkin hankala kuvitella 13-vuotiaiden muodostavan vaalilistoja. Millä perusteilla sellaiset luotaisiin? hän ihmettelee. Vaikka kaikkia nuoria ei valtuustotoiminta kiinnosta, eivät valtuustot Pietilän mielestä ole este kehittää

myös muunlaisia vaikutuskanavia. Näennäisedustuksellisia lausuntoautomaatteja Erkki Perälä, Helsingin nuorisolautakunnan jäsen kritioi, ettei vanhakantaiset nuorisovaltuustot innosta nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän kertoo, että tutkimusten mukaan suomalaisnuorilla on hyvät tiedot yhteiskunnasta, mutta surkea motivaatio vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä heikko luottamus omiin vaikuttamismahdollisuuksiin. - Osittain tämä johtuu oppilaskuntatoiminnan kosmeettisuudesta: oppilaita ei rohkaista vaikuttamaan koulun asioihin, toteaa Perälä. Hänen mukaansa nuorisovaltuustoilla ei myöskään ole päätösvaltaa kuin korkeintaan taloudellisesti vähäpätöisten hankkeiden suhteen. Nuoret ovat lähinnä lausuntoautomaatteja. Myös Perälä pitää nuorisovaltuustojen vaalitapaa demokratian kannalta kehnona. -Vaalit ovat näennäisedustukselliset, koska ehdokkaat edustavat vain itseään tai korkeintaan omia äänestäjiään. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa annettu ääni auttaa koko listan ehdokkaita, vaikka oma ehdokas ei menisikään läpi, pohtii Perälä. Pietilän tavoin Peräläkään ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että nuorisovaltuustoissa tulisi olla poliittisia vaalilistoja. - Sen sijaan koko nuorisovaltuustomalli tulisi pohtia uudelleen, hän toteaa. Virallista vaikuttamiskoneistoa muistuttavien valtuustojen sijaan Perälä preferoisi nuorten vapaamuotoisempia ryhmiä, joita kunnallisessa päätöksenteossa voitaisiin kuulla. Se, ettei tällaisissa ryhmissä oppisi välttämättä tuntemaan kunnallishallinnon rakenteita yhtä hy-

”Vaikuttaminen ei ole itsetarkoitus, vaan ne asiat, joihin vaikutetaan.”

vin kuin nuorisovaltuustossa, ei häntä haittaisi. -Vaikuttaminen ei ole itsetarkoitus, vaan ne asiat, joihin vaikutetaan. Byrokratiamössöstä aitoon kansanvaltaan Vaikka Pietilä ja Perälä ovat eri mieltä nuorisovaltuustoista, tulisi kummastakin nuorten vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon kehittää. - Olisi tärkeää miettiä uusia malleja, joilla voitaisiin vastata yhteiskunnallisen toiminnan muutokseen ja nuorten passivoitumiseen, sanoo Perälä. Hänen mukaansa ajatus siitä, että suoralla henkilövaalilla valittu nuorisovaltuusto tai sen lautakuntaan nimittämä nuori voisi ”edustaa” kaikkien paikallisten nuorten ääntä on hieman vanhentunut. - Nuorisovaltuustoon valikoituu vain hyvin pieni osa kunnan nuorista. Lisäksi pitäisi pyrkiä aidosti osallistamaan kaikkia nuoria mukaan demokraattiseen toimintaan, sanoo Pietilä. Kummankaan mielestä demokratian kannalta ongelmat eivät kuitenkaan lopu nuoria koskevaan päätöksentekoon, vaan muukin järjestelmä kaipaa parannusta. - Kaiken päätöksenteon ja valmistelun tulisi olla läpinäkyvää. Nykyisellään päätöksenteko on niin nuorelle kuin aikuisellekin yksi iso harmaa byrokratiamössö, huomauttaa Pietilä. Perälän mukaan kouludemokratian ja nuorisovaltuustojen ongelmista puhuttaessa puhutaan samalla koko edustuksellisen demokratian ongelmista. Hänestä edustuksellista demokratiaa on täydennettävä suoralla demokratialla ja uudenlaisilla vaikutuskanavilla. - Kyse ei siis ole vain nuorista vaan kansanvallan tulevaisuudesta. Julianna Kentala

Rönsy 1/2012 19

Henrik Jaakkola.

Anette Virtanen.

Vanusta ViNOon ja ViNOsta Vanuun

Anette Virtanen, 26, on turkulainen valtiotieteiden kandidaatti ja aineenopettaja. Hän on aina ollut kiinnostunut politiikasta, mutta aikaisempi aktiivisuus on ollut kansalaisjärjestöjen parissa. Vanussa pari vuotta mukana ollut Anette vaihtoi tänä vuonna Vinoon.

Henrik Jaakkola, 21, oli eduskuntavaaleissa 2011 ehdolla vihreiden listoilla Helsingissä. Vinon hallituksessa tuolloin istunut punavihreä Henkka koki, ettei puolueen linja vastannut hänen arvojaan, ja hän siirtyi vasemmistonuoriin vaalien jälkeen kesällä 2011. Mikä aiemmassa puolueessa otti päähän? Lähtö puolueesta ei ollut protesti, vaan ymmärsin, ettei vihreät vastannut omaa aatemaailmaa. Vihreiden on hyväksyttävä, että jako vasemmistoon ja oikeistoon on todellinen. On äänestäjille harhaanjohtavaa sanoa olevansa jaon yläpuolella. Talouspolitiikassa haluan olla rehellisesti vasemmalla. Mikä on puolueiden politiikan keskeinen ero? Talouspolitiikassa vasemmistoliitto on selkeästi vasemmistolainen, eli kriittinen esimerkiksi EU:n talouden ehdoilla integroitumista kohtaan. Onko toimintaympäristö erilainen nykyisessä puolueessa? Vasemmistonuorissa voin olla helpommin oma itseni, koska ideologiset näkemykset ovat lähempänä. Tosin järjestödemokratiassa Vihreät ovat hyvällä linjalla. Vihreiden toiminta on tietyllä tavalla jäsenystävällisempää, koska puoluekokouksia ja Vinon liittokokouksia on enemmän. Miten kokisit, että yhteistyötä vihreiden ja vassareiden välillä voisi kehittää? Yhteistyön ei pitäisi olla itseisarvo, jos politiikka on erilaista, ei pidä hämärtää rajoja. Kysymyksissä, joissa on yhteinen arvomaailma,kutenseksuaalivähemmistöjä koskevat kysymykset, yhteistyötä tapahtuu jo nyt. Näissä pitäisi pyrkiä rikkomaan puoluerajoja laajemminkin. Terveiset entisille puoluetovereille ja puolueen johdolle: Vino on oikeasti Vanun kanssa paras poliittinen järjestö demokratian edistäjänä. Vinolaiset, aloittakaa puolueen sisällä avoin keskustelu talouspoliittisesta linjasta ja olkaa rehellisiä äänestäjille.

Mikä aiemmassa puolueessa otti päähän? Yksi asia, mikä perinteisissä työväenpuolueissa on ehkä eniten häirinnyt, on liika vasemmisto-oikeisto-kahtiajako. Mielestäni se on aikansa elänyt. Ruohonjuuri- ja henkilökohtaisella tasolla kokemukseni vasemmistonuorten toiminnasta eivät antaneet Vanun jäsenistä kovin mairittelevaa kuvaa. Toiminta oli toisinaan lievästi sanottuna väsynyttä, moni asia tehtiin vasemmalla kädellä. Mikä on puolueiden politiikan keskeinen ero? Vihreät ovat mielestäni sopeutuneet paremmin yhteiskunnan asettamiin uusiin haasteisiin, esimerkiksi työelämän muutoksiin. Vasemmistonuoret ottavat ympäristökysymykset melko hyvin huomioon, mutta Vasemmistoliitolla ne jäävät liian usein sivuosaan ja kannanotoissa tyydytään vain kannattamaan muiden ajatuksia. Kärjistäen voinen sanoa, että olen aina ihaillut enemmän proaktiivista kuin reaktiivista toimintaa: ihmisiä, jotka luovat itse uutta ja pyrkivät eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta sen sijaan, että vain reagoisivat muutoksiin.

Liittokokouksessa Harjavallassa poliittisen keskustelun pyöreissä.

Epäakateemisen rivijäsenen ensimmäinen liittokokous

Terveiset entisille puoluetovereille ja puolueen johdolle: Lycka till!

os joku olisi kertonut minulle kolmisen vuotta sitten, että päätyisin paikallisyhdistykseni edustajaksi jonkin poliittisen nuorisojärjestön liittokokoukseen, olisin todennäköisesti nauranut päin naamaa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että pieneen ViNOutumiseen sorruttuani kallistumisaste ja -vauhti ovat olleet melkoisia. Viime syksynä silloisen Hämeenlinnan ViNOn, nykyisen KantaHämeen ViNOn puheenjohtaja Suvi Lehtinen kysyi ohimennen, josko olisin kiinnostunut lähtemään järjestön liittokokousedustajaksi Harjavaltaan. No joo, tottahan toki! Muutamaa viikkoa myöhemmin istuin poliittisesti aktiivisten tovereideni kanssa autossa matkalla kohti Satakuntaa miettien, että mihinhän sitä nyt taas on tullut sekaannuttua. Järjestötoiminnassa vain jonkin aikaa rivijäsenenä vaikuttaneena liittokokous kuulosti korvaani huimasti oman kokemukseni yläpuolelle sijoittuvalta tapahtumalta, jonne puolueen potentiaalisin aines suuntaa tekemään tärkeitä päätöksiä ja keskustelemaan henkeviä. Ja niinhän se onkin, sillä Syysliittarissa valitaan uudet puheenjohtajat, uusi hallitus sekä ohjausryhmien jäsenet. Lisäksi ohjelmaan kuului muun muassa poliittista keskustelua (lue: kuka tahansa saa pitää kolmen minuutin puheenvuoron suurin piirtein mistä aiheesta tahansa), järjestön tulevan vuoden toimintasuunnitelman hiontaa, kansalaisaloitteen suunnittelua ja eläinoikeuskannanoton muokkaamista natsikortittomaksi. Se onkin sitten ihan toinen asia, kuinka tarpeellista oli paineistaa itsensä osallistumisestaan ja miettiä, onko riittävän pätevä ollakseen paikalla. ViNOn toimintaa ja tapahtumia kun värittää poikkeuksetta varsin hyvä meininki. Jos olet edes nimellisesti kiinnostunut lähtemään mukaan toimintaan, sinut otetaan avosylin vastaan juuri sellaisena kuin olet. Kukaan ei kysele meriittejäsi tai järjestä kuulustelua latinalaissukuisten sivistyssanojen tuntemuksestasi. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna tuli muun muassa koettua huima sympatia-aalto mainiota Harjavaltaa kohtaan mainion Klaus Unkurin mainion tervetuliaispuheen myötä, todistettua Niina Ratilaisen lupaus opetella syömään lettuja sekä nähtyä pöydän alla johtojen perässä konttaavan pääsihteeri Massisen kamppailu tekniikkaa vastaan. Niin ja joo, olihan paikalla puhumassa myös kansanedustaja Jani Toivola. Ja hyvin puhuikin. Toisin sanoen, Syysliittarista mieleen jäi päällimmäiseksi jo kertaalleen mainittu hyvä meininki. Kevätliittaria odotellessa.

Aurora Virtanen & Vesa Kuosmanen

Maija Talja

Onko toimintaympäristö erilainen nykyisessä puolueessa? Olen niin uusi vihreissä, etten osaa sanoa kovinkaan tarkasti. Presidentinvaalikampanjan perusteella voin ainakin sanoa, että vihreiden nuorten keskuudesta löytyy ihanan aktiivisia nuoria, jotka vaikuttavat aidosti innostuneilta ja sitoutuneilta vihreiden arvoihin. Miten kokisit, että yhteistyötä vihreiden ja vassareiden välillä voisi kehittää? Voisihan tuota kehittää, minua fiksummat voinevat keksiä miten. Olen sekä vihreiden että monen vasemmiston edustaman arvon kannattaja, enkä pidä puolueiden eroja niin suurina kuin moni muu. Vihreät eivät mielestäni ole niin porvareita kuin moni vassari ehkä luulee. Asennemuutos voisi tehdä monelle hyvää...

20 Rönsy 1/2012 Hanna

Tomi

Aaro

Reima

Aleksi

Joel

Sarianna

Maria

Veli-Matti

Simo

Niina

Kea

Esittelyssä ViNOn hallitus 2012 1. Milloin liityit vihreisiin? 2. Paras muistosi matkan varrelta. 3. Miten ViNoa pitää kehittää? 4. Soini, Väyrynen vai Niinistö? Hanna Hakko Puheenjohtaja 23, Tampere (aiemmin Lappeenranta) 1. Tampereen vihreissä 2008. 2. Pekka Haaviston pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle oli kohokohta. Omalla poliittisella tiellä hauskoja olivat eduskuntavaalien alla järjestetyt paneelikeskustelut. 3. Haluan ympäristöystävällisen ViNon, jossa eri ostastojen välit ovat läheiset. Toivon tasokasta keskustelua ja eturyhmäpolitiikan vastustamista. 4. Väyrynen. Arvostan pitkää kokemusta. ;)

Tomi Holstila 27, Turku 1. Vuoden 2009 syksyllä kouluni edustajistovaalien yhteydessä. 2. Ensimmäinen liittokokoukseni vuonna 2010 oli ikimuistoisin. 3. Yhtenäisemmäksi. Meillä on paljon potentiaalista joukkovoimaa, jota tehokkaammin hyödyntämällä voimme olla entistäkin vaikuttavampi ja näkyvämpi järjestö. 4. Vuokkoa on ehkä mahdoton syrjäyttää, mutta mikään ei olisi hienompaa kuin poseerata Paavon kanssa mukin kyljessä.

Aaro Häkkinen

Joel Linnainmäki

Veli-Matti Partanen

24, Helsinki (aiemmin Kuopio) 1. Vuonna 2008. 2. Viimeksi yhteenkuuluvuuden hurmos Tavastialla, kun Pekka Haavisto pääsi presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle. 3. Radikaaliksi, mutta asiantuntevaksi järjestöksi. Liittotasolla tulee ottaa näkyvästi kantaa ja vaikuttaa vihreiden ja Suomen politiikkaan, paikallistasolla tarjota nuorille vaikutusvaltaa, aktivismia ja hyvää meininkiä. 4. Väyrynen. Hänellä on lempeän vakuuttava ääni.

21, Helsinki/Tampere/Joensuu 1. Vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen. 2. Toisen kierroksen presidentinvaalikampanja. 3. Keskustelevaksi ja avoimeksi toimijaksi, jossa on kaikille tilaa. 4. Valitsisin Soinin, sillä perussuomalaiset ovat murtaneet keskustan poliittista hegemoniaa maaseudulla.

24, Tampere 1. 2006 saadakseni Vihreän Langan. 2. Kun puoluekokouksesta uutisoitiin Helsingin sanomien etusivulle tekemäni muutosesitys kirkon ja valtion erottamisesta. 3. Skarpimmaksi. 4. Niinistö, koska hän on ainakin Marco Bjuströmin mukaan viriili.

Reima Kuukka, 16, Kotka 1. Vuonna 2009. 2. ViNon syysliittokokous 2011 sekä NVV:n reissu Brysseliin. Ne opettivat valtavasti politiikasta ja saivat minut tuntemaan itseni osaksi porukkaa. 3. ViNon pitää ajaa eteenpäin 2. asteen opiskelijoiden asiaa. Nykyään keskitymme pääosin korkeakoulupolitiikkaan. 4. Väyrynen. Hieman kettu, mutta hänellä on vakuuttava historia valtioneuvostossa. Siitä voisi oppia paljon.

Aleksi Laine Puheenjohtaja 27, Helsinki (aiemmin Turku) 1. Vuoden 2008 kunnallisvaalien alla. 2. ViNon hahmottelemat ehdot hallitusneuvotteluihin lähtemiselle päätyivät melkein sellaisenaan puolueen linjoiksi. Silloin koki, että pystyy vaikuttamaan asioihin. 3. Aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi, joka pystyy luomaan ennakkoluulottomasti avauksia laajalle yleisölle ja joka ei päästä huonojen päätösten tekijöitä helpolla. 4. Soini.

Sarianna Mankki 23, Helsinki 1. Kesällä 2008. 2. NVV-matka Brysseliin vuonna 2009. 3. ViNon pitäisi olla jäsenjärjestöille mahdollistaja, joka tuk vee toimintaa ja auttaa byrokratian sokkeloissa. Jäsenjärjestöt ovat ViNo, joten on tärkeää, että aktiivit tuntevat olevansa osa ViNoa. 4. Väyrynen. Säälistä.

Maria Ohisalo 26, Helsinki 1. Vuonna 2008. 2. Eurovaalit 2009. Kahden mepin valinta oli mieletöntä ja juhlat sen mukaiset. Vaalien yhdessätekemisen meininkiä on vaikea löytää muualta. 3. Toimintaan pitää päästä helposti mukaan. ViNossa tulee olla väyliä kaikkien ajatusten esiintuomiseksi. 4. Keskustelisin Niinistön kanssa kokoomuksen todellisista teoista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. ”Syrjäytymisen syrjäyttäjä” tuntuu tyhjältä sloganilta.

Simo Raittila 22, Helsinki 1. Muistaakseni vuonna 2006. 2. Mikä tahansa vapaasti soljuva iltakeskustelu. 3. Vielä keskustelevammaksi ja yksilönvapautta kunnioittavaksi. 4. Niinistö. Syynä ehkä ne kiharat.

Niina Ratilainen 25, Turku (aiemmin Kuopio) 1. Vuonna 2008. 2. Mahtavat tyypit ympäri Suomea ViNon tapahtumien iltabileissä. 3. Ajankohtaisiin asioihin näkyvästi reagoivaksi ja yhä vaikuttavammaksi. Haluan, että ViNo tunnetaan ammattimaisuudesta ja raikkaista ajatuksista, joita ajetaan eteenpäin. 4. Väykkä, karismaattisen ja välillä kärkkään puhetavan takia. Paavossa on myös yllätysmomentti; koskaan ei voi ennustaa, mitä on tulossa!

Kea Tossavainen 23, Jyväskylä 1. 2005. Olen kulkenut tapahtumissa vanhempieni kanssa lapsesta lähtien. 2. Olen saanut uusia upeita ystäviä ympäri Suomea. 3. Helpommin lähestyttäväksi ja valtakunnallisemmaksi. 4. Jos näistä olisi pitänyt joku toisella kierroksella valita, olisin suosiolla piirtänyt lipukkeeseen Cthulhun. Mertsi Murmann Kuvat ja haastattelut

Rönsy 1/2012 21

JoViNOlaiset askartelevat pinssejä Pohjois-Karjalan Vihreiden toimistolla.

FYEGin demokratiatyöryhmän kokous Brysselissä syksyllä 2011.

What the FYEG? Vihreää politiikkaa voi tehdä myös Suomen rajojen ulkopuolella. ViNOlle keskeisin kansainväli-

unioniin, parlamenttiin, sen vihresen yhteistyön kanava on Euroopan ään ryhmään ja EGP:hen (Euroopan vihreät nuoret – Federation of Vihreä puolue). Moni nykyisisYoung European Greens (FYEG). tä mepeistä, kuten Ska Keller ja Brysselissä pääpaikkaansa pitävä jär- Jan Philipp Albrecht, ovat entijestö kokoaa yhteen euroopsiä FYEG-aktiiveja ja tukevat palaisia vihreiden puoluedelleen toimintaa esimereiden nuorisojärjestöjä kiksi osallistumalla tapahsekä kansalaisjärjestötumiin puhujina tai raTutustu jä (jo siksi, ettei kaikhoittajina, Kähkönen FYEGiin ja lähkialla Euroopassa ole jatkaa. de mukaan vihreää puoluetta), – FYEGissä on myös toimintaan jotka toimivat ympätodella hyviä ystäviä ja fyeg.org ristönsuojelun ja sosiihmisiä. Monista esimeraalisen oikeudenmukaikiksi nykyisen hallituksen jäsuuden puolesta. senistä on tullut minulle hyvin ViNO on kautta historiansa ollut läheisiä. Henkilökohtaiset ystävyysaktiivinen toimija FYEGissä: mei- suhteet luovat toki oman motivaakäläisiä on ollut niin järjestön työ- tionsa olla mukana toiminnassa myös ryhmissä, hallituksessa kuin järjes- hallitusvuoden jälkeen, Kähkänen tön pääsihteerinäkin.Vuoden 2011 toteaa. keväällä FYEGin hallitukseen valitViNO voisi omaksua FYEGistä tiin vinolainen Merja Kähkönen. muun muassa enemmän sähköisten – Minulle FYEG on eurooppa- yhteydenpitovälineiden käyttöä, työlaisen yhteistyön areena: mahdolli- ryhmätyöskentelyä, jossa tuotettaisuus vaikuttaa Euroopan tasolla ja siin järjestölle enemmän poliittista luoda yhteistyösuhteita muihin eu- sisältöä ja aktiivisempaa ja rohkeamrooppalaisiin vihreisiin toimijoihin. paa debattia kysymyksissä, jotka jaFYEGissä toimiessa huomaa, kuinka kavat vinolaisia. erilaisilta asiat näyttävät Euroopan Tänä vuonna FYEGissä kantasolla.Varsinkin FYEGin liittoko- nattaa pitää erityisesti silmälkouksissa ja niissä käytävissä poliitti- lä alustavasti Suomeen suunnisissa keskusteluissa havaitsee järjes- teltua EU-teemaista seminaaria tön moninaisuuden: jäsenjärjestöjä sekä seksuaali- ja sukupuoliväon Norjasta Armeniaan, ja mielipi- hemmistöjen oikeuksiin liittyvää teiden kirjo on melkoinen, vaikka LGBTQ-seminaarisarjaa. kaikki jäsenjärjestöt edustavatkin saMaria Ohisalo maa aateperustaa, pohtii Kähkönen. ViNOn hallituksen – Mielenkiintoista on se, että saa kansainvälisten asioiden vastaava suoremman kontaktin Euroopan

Turun ViNO

JoViNO

Turun ViNOn vuosi on alkanut tohinalla. Tammikuussa tehtiin Pekan vaalikampanjaa, abi-päivää ja järjestettiin ”Mikä Turussa mättää?” –keskustelutilaisuus. Ravintola Koulussa pidetty tilaisuus oli tarkoitettu kaikille Turun asioista kiinnostuneille ja hyvää keskustelua syntyikin paljon. No mikä Turussa sitten mättää? – Paikallisliikenne, puutteellinen pyörätieverkosto, jatkuva jankkaaminen toriparkista, tiedottaminen ja kaupunkilaisten osallistaminen, vastasivat kuntalaiset. Suurimmaksi ongelmaksi nimettiin kuitenkin Turun taudiksikin nimetty korruptio. Helmikuussa Turun ViNO järjesti uusien illan, jossa vaalikampanjan aikana aktivoituneet uudet jäsenet saunotettiin ja tutustutettiin toimintaan.

Pohjois-Karjalan Vihreät Nuoret ja Opiskelijat tunnetaan paremmin keskuskaupunkiinsa viittaavalla kutsumanimellään JoViNO. Jovinolaisilla on maakunnan vihreään politiikkaan tiukka ote, sillä sekä piirin puheenjohtaja että toiminnanjohtaja ovat JoViNOn aktiiveja. Jovinolaisia toimii myös kaupunginvaltuustossa sekä opiskelijapolitiikassa eri oppilaitoksissa. Jovinon alkuvuosi on mennyt tiiviisti presidentinvaalien kampanjoinnissa. Sen ohella on kuitenkin ehditty mm. puida ViNOn opiskelijapoliittista ohjelmaa sekä järjestää uuden hallituksen tutustumisilta.

Mikä on parasta Turun ViNOssa, puheenjohtajat Niina Raatikainen ja Jukka Vornanen? Raikkaus, rohkeus, kasvu ja monipuolisuus. Tämän vuoden suurimmat haasteet? Uusien jäsenten innostaminen mukaan ja vinolaisten näkyminen kuntavaaleissa. Yritämme myös aktivoida lähikuntien nuoret mukaan toimintaan. Terveiset muille paikallisjärjetöille: Koettakaa saada mahdollisimman paljon nuoria ehdokkaita kunnanvaltuustoon. Kutsukaa meidät kylään. Tulemme mielellämme ja tervetuloa myös vierailulle Turkuun!

Mikä on parasta JoViNOssa, puheenjohtaja Katariina Kemppainen? Aktiiviset ihmiset ja hyvä yhteishenki. Viime vuoden eduskuntavaalien ja ylioppilaskunnan edustajistovaalien jälkeen meille tuli paljon uusia toimijoita, joilla riittää edelleen intoa ja ideoita. Tämän vuoden suurimmat haasteet? Varmastikin syksyn kunnallisvaalit. Yritämme saada paljon nuoria ehdokaslistalle ja tietysti myös valtuustoon asti. Terveiset muille paikallisjärjestöille? Pitäkää lippu korkealla ja huolta toisistanne. Tervetuloa käymään täällä Joensuussa! Taru Anttonen

Janica Rantanen

Turun ViNOn uusien illassa laitettiin ViNOn kantoja uusiksi mielipidejanan avulla.

22 Rönsy 1/2012

Aaltovihreät Aaltovihreät on vihreiden Aalto-yliopiston opiskelijoiden järjestö. Järjestön tavoitteena on edistää ekologista ja kestävää ajattelutapaa Aalto-yliopistossa ja sen sidosryhmissä, yhdistää vihreitä opiskelijoita, tukea heidän toimintaansa vihreän liikkeen sisällä ja kannustaa heitä toimimaan vihreiden arvojen mukaisesti myös valmistumisensa jälkeen. vihreat.ayy.fi www.facebook.com/groups/6535391353/ PJ Patrick Jensen, puh. 050 464 7058, patrick.jensen@iki.fi

Esvino — Vihreät nuoret Espoossa ry Esvino on espoolaisten vihreiden nuorten yhdistys, joka toimii luonnon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. www.espoonvihreat.fi/esvi/?q=vihannes www.facebook.com/espoonvihreatnuoret PJ Sampsa Pietilä, puh. 050-3384567, sampsa.pietila@gmail.com

Helsingin Vihreät Nuoret Nuhevi ry Helsingin Vihreät Nuoret ry toimii vihreästi ajattelevien nuorten vaikutuskanavana. Järjestö toimii puhtaan ympäristön, demokratian, vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja tekee äänekästä ja näkyvää politiikka niin kaduilla kuin kabineteissa. Nuhevi järjestää erilaista toimintaa viikoittain, esimerkkinä keskustelutilaisuudet, kulttuuripiirit, tempaukset, konsertit ja illanvietot. www.nuhevi.net www.facebook.com/helsinginvihreatnuoret PJ Marlon Moilanen, puh. 041-7017891, marlonmoi@hotmail.com Toiminnanjohtaja Heidi Hiltunen, puh. 044 067 9800, heidi.hiltunen@vihreat.fi

HYY:n Vihreät ry – De Gröna vid HUS rf HYYn Vihreät, HyVi, on aktiivisesti vaikuttava, puoluepoliittisesti sitoutumaton ja riippumaton järjestö. Vaikutamme Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa ja Helsingin yliopistolla sekä niiden ulkopuolella. Toimimme kestävämmän, reilumman, avoimemman, läpinäkyvämmän, tasa-arvoisemman ja esteettömämmän maailman puoelsta. www.hyvi.org www.facebook.com/hyynvihreat PJ Verna Castrén, puh. 040-8257674, verna.castren@helsinki.fi

Vantaan vihreät nuoret ja opiskelijat ry

Kymenlaakson vihreät nuoret ja opiskelijat

Satakunnan vihreät nuoret ja opiskelijat

Vantaan vihreät nuoret ja opiskelijat toimii vaikutuskanavana vihreästi ajatteleville nuorille. Järjestö nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman, Suomen, pääkaupunkiseudun ja Vantaan puolesta.

Kymenlaakson vihreät nuoret ja opiskelijat on Kymenlaakson alueella toimiva Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden jäsenjärjestö. Kymenlaakson ViNO on pieni mutta pippurinen järjestö, jonka kotipaikka on Kotka. Järjestö nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman, Suomen ja Kymenlaakson puolesta.

Satakunnan vihreät nuoret ja opiskelijat ViNO toimii Porista käsin vaikutuskanavana vihreästi ajatteleville nuorille. Järjestö nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja demokratian puolesta koko maakunnassa.

www.vinova.fi www.facebook.com/pages/ViNOVaVantaan-vihreät-nuoret-ja-opiskelijat/142302429190663 PJ Riina Fågel, riina_f@yahoo.com, puh. 044 534 3304

www.facebook.com/kymenlaaksonvihreatnuoret PJ Reima Kuukka, puh. 045 230 1120, reima_kuukka@hotmail.com

Kanta-Hämeen Vihreät Nuoret ja opiskelijat ry

Lahden Vihreät Nuoret – ViNOLa ry

Hämeenlinnan ViNO toimii vihreästi ajattelevien nuorten vaikutuskanavana Hämeenlinnassa, Forssassa ja koko KantaHämeen alueella. Yhdistys nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman puolesta.

Lahden vihreät nuoret ja opiskelijat toimii vaikutuskanavana vihreästi ajatteleville nuorille Lahdessa. Lahden ViNO nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman, Suomen ja Lahden puolesta.

www.hmlvino.webs.com www.facebook.com/kantahameenvino Puheenjohtaja Suvi Lehtinen, puh. 0400 357 961, suvi.lehtinen@wippies.fi

Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat - Jyvioni ry Jyvionin jäseniä yhdistää visio vihreille arvoille perustuvasta yhteiskunnasta ja halu vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Järjestämme keskustelutilaisuuksia, osallistumme kansalaisjärjestöjen tapahtumiin sekä otamme osaa ajankohtaiseen keskusteluun. Edustajistoryhmämme Grönioni toimii Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja Vihreä lista Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan edustajistossa.

www.lahdenvino.net PJ Kaisa Kerminen, puh. 040-8238446, kaisa.kerminen@helsinki.fi

Lapin vihreät nuoret ja opiskelijat ry Lapin vihreät nuoret ja opiskelijat on pieni mutta pippurinen järjestö, jonka kotipaikka on Rovaniemi. Järjestö nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman, Suomen ja Lapin puolesta. www.facebook.com/lapinvihreatnuoret www.facebook.com/ groups/19030563608/ PJ Genet Veikkolainen, puh. 044 022 8927, genet.veikkolainen@gmail.com

Oulun vihreät nuoret - OVN ry

www.jyvioni.org www.facebook.com/Jyvioni twitter.com/jyvioni PJ Neea Liinpää, puh. 044-2076010, neeajohanna@gmail.com PJ Marjo Suvanto, puh. 0400-465116, keltainenkurki@gmail.com

Oletko huolissasi kaupunkimme ja maailmamme ongelmista? Oulun vihreät nuoret OVN herättää keskustelua ja vaikuttaa vallitseviin epäkohtiin järjestämällä mm. keskustelutilaisuuksia ja mielenilmauksia demokratian, tasa-arvon ja ympäristön puolesta.

Kainuun vihreät nuoret ja opiskelijat ry

www.oulunvihreatnuoret.net www.facebook.com/oulunvihreatnuoret PJ Konsta Happonen, puh. 046 5566 595, konsta.happonen@gmail.com

Kainuun vihreät nuoret ja opiskelijat on pieni mutta pippurinen järjestö, jonka kotipaikka on Kajaani. Järjestö nostaa esiin poliittisia epäkohtia ja puhuu ja toimii ympäristön, tasa-arvon ja vihreämmän maailman, Suomen ja Kainuun puolesta. kaivin.awardspace.biz/kaivin.php PJ Marika Kemppainen, puh. 044 035 0865, marika.kemppainen@wippies.com

Kuopion vihreät nuoret ja opiskelijat - KuViO ry KuViO on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) ja Pohjois-Savon Vihreiden (PoSaVi) jäsenjärjestö. KuViO pyrkii vaikuttamaan koko Pohjois-Savossa. Jäseniksemme ovat siis tervetulleita muutkin kuin kuopiolaiset nuoret ja opiskelijat! Kuviolaiset järjestävät mm. keskustelutilaisuuksia, opintopiirejä ja elokuvailtoja, osallistuvat ilmastomarsseille, lumiukkojen mielenosoituksiin ja yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan. www.kuvio.info www.facebook.com/groups/5356668308/ PJ Veera Karvonen, puh. 050-5449091, veerakarvonen@suomi24.fi

Joensuun ViNO – PohjoisKarjalan vihreät nuoret ja opiskelijat ry (JoViNO) Rakennamme Pohjois-Karjalaa, jossa sinäkin haluat asua. Tavoitteenamme on onnellisuus. Avoimuus, tasa-arvo, reiluus ja pienet susihukat ovat elinehtomme. Polkupyörät, puutalot, katutaide, opiskelijabileet, Noljakan bussit, vapaa rakkaus ja taivaanranta ovat mitä haluamme. Toimimme kattojärjestönä koko PohjoisKarjalassa. Järjestämme tapahtumia, mielenilmauksia ja riemukkaita rientoja sekä teemme opiskelijapolitiikkaa. www.jovino.fi www.facebook.com/joensuunvihreatnuoret PJ Katariina Kemppainen, puh. 045 652 3935, katariina.kemppainen@vihreat.fi

www.satakunnanvihreat.fi/satakunnanvino www.facebook.com/pages/SatakunnanVihreät-Nuoret-ja-Opiskelijat Puheenjohtaja Klaus Unkuri, puh. 040 845 4756, klaus.unkuri@gmail.com

Tampereen vihreät nuoret – Virnu ry Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry on vihreiden nuorten ja opiskelijoiden äänitorvi Tampereella. Virnu on kanava sinulle, joka tahdot vaikuttaa yhteiskuntaan niin politiikan kuin kansalaisjärjestönkin keinoin, tutustua uusiin ihmisiin ja olla mukana tekemässä maailmasta hiukan parempaa paikkaa. www.virnu.net www.facebook.com/tampereenvihreatnuoret PJ Olga Haapa-aho, puh, 050-3030437, olga.haapa-aho@hotmail.com SIHT. Maria Tirkkonen, ouh. 046 559 1506, maria.tirkkonen@vihreat.fi

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ry Turun vihreät nuoret ja opiskelijat, Turun ViNO, on poliittinen nuoriso-, kansalais- ja opiskelijajärjestö. Järjestämme tapahtumia niin kampuksella kuin kahviloissakin läpi vuoden. Järjestö ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin ja toimii politiikassa. www.turunvino.fi www.facebook.com/turunvihreatnuoret PJ Niina Ratilainen, puh. 050-3787791, ratilainen.niina@gmail.com PJ Jukka Vornanen, puh. 040-5936791, jukka.vornanen@utu.fi SIHT. Vaula Metso, puh. 050-3847695, vaulametso@gmail.com

Vaasan vihreät nuoret ja opiskelijat ry – Vasa gröna unga och studerande rf Vaasan vihreät nuoret ja opiskelijat, tuttavallisemmin Vaavi on vihreiden arvojen äänitorvi Vaasassa ja lähialueilla. Toimimme yhteistyössä paikallisten Vihreiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Järjestämme tapahtumia, tempauksia sekä keskustelutilaisuuksia, joihin kaikki ovat tervetulleita. www.vaasanvino.net www.facebook.com/vaasanvino PJ Lotta Alhonnoro, puh. 044-3020385, lottaisa@gmail.com

Rönsy 1/2012 23

Tervetuloa mukaan ViNOn valtakunnallisiin tapahtumiin! Lisää tapahtumia: www.vino.fi/tapahtumakalenteri

ViNOn Onnellinen yhteiskunta-kampanja Millainen on onnellinen yhteiskunta? Voiko onnellisuus olla politiikan tavoite? Osallistu keskusteluun ja kerro mielipiteesi kampanjan sivulla. Voit jättää ajatuksesi post-it-lapulle, tykätä muiden lapuista tai kommentoida keskustelua, jossa viimeisimpänä on keskusteltu päihteistä. Tykkää myös kampanjan FB-sivusta. www.onnellinenyhteiskunta.fi, www.facebook.com/onnellinenyhteiskunta

Nuori vihreä vaikuttaja -kurssi Seuraava NVV-kurssi alkaa syksyllä. Kurssi johdattelee uudet vinolaiset vihreään politiikkaan viikonloppuisin järjestettävissä tapaamisissa. Kurssi huipentuu viikon mittaiseen matkaan Euroopan parlamenttiin. Ensi vuonna Brysselissä vihreiden MEP:ien (Satu Hassi ja Tarja Cronberg) vieraana voit olla sinä!

Rönsy-lehden toimituskunta Oletko taitava kirjoittaja, kuvaaja tai piirtäjä? Jos haluat mukaan tekemään lehteä, ota yhteyttä: paatoimittaja@vino.fi!

Aktiivipäivä 17.3. 2012 Mitä on kunnallispolitiikka? Millaista on vihreä demokratia? Nimekkäitä puhujia ja paljon kivoja vinolaisia. Paikkakunta varmistuu myöhemmin, lisätietoa tulee Uutiskirjeessä ja Aktivinolle!

Puoluevaltuuskunta ja puolueen 20 v. bileet Tampereella 31.3. - 1.4.2012 Puolueen valtuuskunta käy keskustelua puolueen poliittisista linjoista. Tule seuraamaan keskustelua ja juhlimaan lauantai-iltana!

Liittokokous, Vantaa 14. - 15.4.2012 Liiton jäsenet pääsevät päättämään mm. opiskelijapoliittisista ja strategisista linjauksista. Hieno tilaisuus itsekin pitää poliittinen puhe!

Puoluekokous, Lappeenranta 19. - 20.5.2012 Kokouksessa koko puolueen jäsenten edustajat päättävät mm. puolueen periaateohjelmasta. Vuoden isoin poliittinen vihreä tapahtuma!

Toimistolta

Kevätterveiset toimistolta!

ihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton, ViNOn, vuosi on toimiston näkökulmasta alkanut mahtavasti, vaikka presidentinvaalit tekivät tammikuusta yhden hullunmyllyn. Koko puoluetoimisto palailee vähitellen arkeen, valmistautuen samalla lokakuun kunnallisvaaleihin. ViNOn toimisto sijaitsee puoluetoimiston yhteydessä Fredrikinkadulla Helsingissä. Toimistossa istuvat ainakin lähes päivittäin pääsihteeri Minttu Massinen, joka vastaa mm. hallinnosta, taloudesta, ulkoisesta viestinnästä ja toimii ViNOn vaalipäällikkönä, sekä allekirjoittanut järjestö- ja koulutussihteeri, jonka vastuulla ovat jäsenasiat, jäsenjärjestöjen avustaminen ja koulutussuunnittelu. Tervetuloa moikkaamaan Punavuoreen! Sähköpostitse työntekijät ja puheenjohtajat saa kiinni osoitteesta toimisto@vino.fi ja lisää yhteystietoja löytyy osoitteesta vino.fi/yhteystiedot. Kun tämä lehti ilmestyy, ovat ViNOn työntekijät puolueen duunareiden kanssa vierailleet Brysselissä oppimassa vaaleista. ViNOn kunnallisvaalitouhu alkaa toden teolla 17. maaliskuuta Tampereen aktiivipäivästä, jossa mm. hiotaan ViNOn kunnallisvaaliohjelmaa ja opitaan asiantuntijoilta kuntavaikuttamista – tervetuloa mukaan! ViNO tukee nuoria ehdokkaita ja auttaa muitakin nuoria ja opiskelijoita löytämään omat tapansa osallistua vaalihumuun. Rosa Meriläistä lainaten, vaalithan ovat ihmisen parasta aikaa! Huhtikuussa tiedossa on liittokokous, joka koostuu ViNOn jäsenjärjestöjen valitsemista kokousedustajista ja on liiton ylin päättävä elin. Tänä keväänä päätetään mm. opiskelijapoliittisesta ohjelmasta. Uutenakin kannattaa rohkeasti tulla liittokokoukseen tutustumaan toimintaan ja tosi mukaviin vinolaisiin, kuten Maijan tekstistä (s. 9) voi lukea! ViNOn kevääseen kuuluu myös Onnellinen yhteiskunta-kampanja (onnellinenyhteiskunta.fi) ja kansalaisaloitekampanjan aloittaminen. Tuoreimmat ViNO-uutiset saat Facebook-sivulta: facebook. com/vihreatnuoret. Toimistolla riittää puuhaa, mutta olemme töissä teitä varten. Ota yhteyttä missä tahansa asiassa, me yritämme auttaa! Toivottavasti näemme ViNO-merkeissä kevään aikana! Aurinkoista kevättä! Emma Kolu järjestö- ja koulutussihteeri

24 Rönsy 1/2012

Liity Vihreisiin nuoriin ja opiskelijoihin! Vihreät nuoret ja opiskelijat pistävät ympäristön rahan edelle, taistelevat suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta ja vaativat todellista demokratiaa sekä avoimuutta päätöksentekoon. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden jäsenenä: • Saat Vihreä lanka -lehden kotiisi joka toisen viikon perjantaina. • Pääset vaikuttamaan valtakunnalliseen politiikkaan ViNOn ja Vihreän puolueen kautta. • Pääset vaikuttamaan ViNOn ja puolueen henkilövalintoihin, esimerkiksi äänestämällä puolueen puheenjohtajavaalissa. • Voit osallistua Vihreiden sisäiseen keskusteluun ja kuulua mm. ViNOn ja puolueen sähköpostilistoille, Facebook-ryhmiin, foorumille ja irc-kanavalle. • Voit tulla mukaan ViNOn työryhmiin esimerkiksi tekemään ViNOn lehteä tai osallistumaan kansainväliseen toimintaan. • Olet tervetullut kaikkiin ViNOn, sen jäsenjärjestöjen ja puolueen tapahtumiin!

Hiplaa turvallisesti. Lue Vihreä Lanka ilmaiseksi tabletilta – lataa applikaatio Apple Storesta.

Liity jäseneksi! www.vihreat.fi/liity Tee näin: 1. Täytä yhteystietosi ja paina seuraava. 3. Valitse “Jokin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden (ViNO) yhdistys” (vaihtoehto 2) 4. Valitse sinulle sopiva Vihreiden nuorten järjestö. Jos asut ulkomailla, asuinpaikkasi lähellä ei ole yhdistystä, tai muusta syystä et halua kuulua tietyn paikkakunnan tai yliopiston yhdistykseen, valitse kaikkien tarjolla olevien yhdistysten listan lopusta vaihtoehto “Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry”. 5. Valitse jäsenmaksu 30 euroa tai 12,5 euroa (opiskelijat ja muut vähävaraiset) 6. Maksa jäsenmaksu verkkopankissa. 7. Olet jäsen! Tervetuloa mukaan!

PUNAVIHERNÄKEVÄ AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

Seuraa ViNOn ja Vihreän puolueen toimintaa Facebookissa:

www.facebook.com/vihreatnuoret www.facebook.com/vihreat www.vino.fi

www.kulttuurivihkot.fi

zimbabwessa diktaattori nukkuu huonosti, koska pelkää linnan kummitusta.

Maailmaa on enemmän kuin ikkunasta näkee. Tilaa nyt maailmankuvaasi avartava lehti. Saat näkökulmia ja tarinoita, jotka laittavat ajattelemaan.

tilaa nyt näytenumero veloituksetta osoitteesta maailmankuvalehti.fi kampanjatunnus: Rönsy Maailman Kuvalehden numerossa 11/2008 oli muun muassa juttu diktaattori Robert Mugabesta, joka pelkää kummituksia. Uusimmassa numerossa jotain aivan muuta.