Repliikki 4/2014

Repliikki tie

5.12.2014

ta s toa h i r arrastajateatte

Suomen Harrastajateatteriliitto

4 • 2014

Sinikka ja Sakari Siikaluoma, Kuusamo

Repliikki Teatterintekijöitä 2014

Sinikka Siikaluoma

Hän

haluaa Pohjois-Suomeen lisää harrastajateatteritoimintaa Sinikka, aloitat työn Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksessa. Minkälaisia ajatuksia se on herättänyt?

Odotan mielenkiinnolla tulevaa. On kivaa, että tunnen sieltä ihmisiä jo niiltä vuosilta, jolloin toimin jäsenjärjestöjen edustajana. Haluan tutustua myös uusiin ihmisiin ja uusiin kuvioihin. Haluan kehittää nuorten koulutusta ja saada Pohjois-Suomen teattereita aktiivisemmiksi. Toivoisin, että Pohjois-Suomeen saataisiin enemmän valtakunnallisia teatterifestivaaleja ja -tapahtumia.

Mitä asioita aiot ajaa hallituksessa?

Ainakin harrastajateattereiden koulutuksellista puolta niin, että kaikilla jäsenteattereilla, niin pienillä kuin suurilla, olisi mahdollisuus kouluttautumiseen, tuottamatta suuria kustannuksia teattereille. Tietysti toivon, että teatterit ottavat minuun yhteyttä asioissa, joita voisin viedä eteenpäin hallitustyökuvioissa.

Miten yhdistätte teatteriharrastuksen, työn ja lapsenlapset?

Helposti, sillä teatteri on ollut meidän molempien harrastus ja koko perheen harrastus. Kaikki lapsemme (3 tyttöä) ovat osallistuneet teatteritoimintaan vuosien varrella, ja nykyään jopa lapsenlapsetkin ovat jollain tapaa mukana teatterilla. Viime kesänä 3 lastenlapsistamme osallistui ”Ilo irti improsta” -kurssille.

Työskennellessämme kuljetusalan perheyrityksessämme teemme töitä yhdessä. Sinikka istuu toisella puolella toimistoa ja Sakari toisella (silloin kun ei ole ajossa).Työpaikkakiusaamista ei kuitenkaan ole ilmennyt. Meillä on töissä välillä ihan hauskaakin.

Minkälaisia festivaaleja ja toimintaa Kuusamon Näyttämö on viime aikoina toteuttanut?

Kuusamon Näyttämö on perustettu vuonna 1948.

Ensi-iltoja meillä on vuodessa 3-4, ja esityksissämme käytetään paljon vierailevia ohjaajia. Mm. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Harrastajateatterikatselmus on Mitä Kuusamon Näyttämö järjestetty Kuusamossa kaksi kertaa, vuosina 2005 ja sinulle merkitsee?

2013. Tapahtuma järjestetään kahden vuoden välein.

Olen ollut harrastajateatteritoiminnassa Kuusamon Tapahtumassa oli esiintymässä useita ryhmiä PohjoisNäyttämöllä mukana lähes 30 vuotta. Aloitin aktiiviPohjanmaan ja Kainuun alueelta. Koulutustoiminta on sen teatteritoiminnan vuonna 1989. Puuhastelin aluksi myös tärkeä osa tapahtumaa. taustahommissa, tein puvustusta, maskeerausta, tuottajan tehtäviä yms. ja pyöritin Näyttämön kahvilaa parikymmentä vuotta. Nykyisin toimin enemmän tuottajan Sakari, mitä aiot tehdä sillä aikaa tehtävissä ja ”kirstunvartijana”. Olen toiminut teatterin kun Sinikka reissaa SHT:n hallituksen johtokunnassa jo useita vuosia. Teatterimme on erään- kokouksiin? lainen kasvattajaseura. Meiltä on lähtenyt ammattinäyt- Luultavasti joudun ainakin kokkailemaan. Osallistuin telijöiksi monia lahjakkaita näyttelijöitä. Aviomieheni Sa- taannoin Äijäkokki -kurssille. Sinikka tekee meillä kari taas on harrastanut teatteria pidempään, vuodesta perinteisempää ruokaa, mutta minä testailen kaiken1975 saakka, joten Kuusamon Näyttämön konkari to- laisia kurssilla opittuja erikoisuuksia. Aika kuluu kyllä, teaa; kuusamolainen mentaliteetti on aika suoralinjaista, kun työpäivät ovat pitkiä. Ja voinhan mä lähteä joskus asiat sanotaan suoraan.

Sinikan mukaan ”isolle kirkolle”. n

Henkilöitä

pääkirjoitus

4 • 2014

Timo Tervo Suomen Harrastajateatteriliiton varapuheenjohtaja

Kasvun ja muutoksen tiloissa Vuodet hulmahtelevat mielenmaisemassa kuin poutapilvet.

Kiitävinä tilanteina, kohtaamisina ja tapahtumina. Jotkut kirkkaina, jotkut peittyen. Tiedostaen ja tietämättä piilotettuina.

Luomisen tiloissa ihmisiä tulee ja menee. Jälkiä ohuesti tai syvälle, lyhyesti tai pitkälle viistäen. Ajan vuolteessa, tällä pysäkillä, ihmetellen pohdimme perinteistä ja ikuiseksi uskomaamme yhteisöllistä toimintalogiikkaa. Sivistymiseen oleellisena kuuluva muutos pakottaa meitä arvioimaan ja tulkitsemaan ihmislähtöistä kulttuurista olemistamme ja tehtäväämme. Miten muovaisimme yhteisistä ajatusvaloista innostavia ja kiinnostavia oppimisympäristöjä? Kuinka asettuisimme uuden, löytyneen, tai tuunatun kanssa suhteessa toiseen: lähimmäiseen, ihmiseen ja yhteisöön. Miten laittautuisimme tilaan varovasti, mutta varmasti, yhdessä tulkitun todellisuutemme haurasta moniulotteisuutta rikkomatta. Samalla iloisesti valloittavana aavistuksena tiedostaen muutoksen pysyvyyden.

Sivistysyhteisössä tulee pohtineeksi monenlaisia asioita. Kuten sitä, että miten kohdata kunnioittavasti toinen? Elävässä elämässä, puhumattakaan draamasta, ihminen - minä - pyrkiessään totaaliseen maailmankuvaan, haluaa yleensä muokata toisesta itsensä kaltaisen. Tehdä toisen ihmisen maailmankuva omaansa istuvaksi. Emmanuel Levinasin toiseuden ajatuksessa ihmisen tasavertainen kohtaaminen perustuu minäkeskeisen samaksi tekemisen sijaan ihmisen erillisyyden tunnustamiseen. Ei liene

Miten kohdata kunnioittavasti toinen?

Jan Kallas

Suomen Harrastajateatteriliitto

Repliikki

vaikea havaita, miten minä määrittelee kohteensa ja miten harvoin, jos koskaan, sallii kohteen määrittävän minää.

Yleisesti ottaen elämme ajassa, jossa maailmassa olemisen lähtökohdaksi hyväksytään ja kannustetaan tietoisesti ja ensisijaisesti oman egon tyrkylle laittamista. Paljon puhumme yhteisöllisestikin yhdenvertaisesta suhteesta toiseen, miettimättä syvällisemmin sitä, kuinka dialogisen ajattelun ja todellisuuden edellytys kilpistyy kysymykseen, miten ainutlaatuinen persoona, ainutlaatuisuutensa säilyttäen voi kohdata erilaisuutta, toiseutta ja vierautta. Teatterissa ja draamassa dialogin voima nousee ainakin jossakin määrin toiseuden oivaltamisesta. Näyttämön ja katsomon oppimisprosessi oivalluttaa sen, miten todellisuuden dialogit mahdollistuvat ymmärryksessä, jossa erillisyys on jotakin, johon jokaisella ihmisellä on oikeus, mutta ei läheskään aina mahdollisuutta. Teatterin yksi tärkeimmistä sivistystehtävistä on sellainen toiseuden kirkastaminen, joka ravistelee subjektiivista päsmäröintiämme ja johdattaa meitä itseämme uusiutumisen tilaan.

Järjestöelämässä, huojuvien organisaatio- ja talousrakenteiden keskellä, unohdamme usein ihmisyyden ison itseisarvon. Järjestötyön, yhteisen tekemisen ilo ja voima nousee haastamisesta yhdenvertaisuuteen, aitoon osallisuuden kokemukseen. Yhteisöllisissä tiloissa, kasvun ja muutoksen paikoissa, voisimme soveltaa oppia afrikkalaisesta bantu-kulttuurista jonka kantava voima, ubuntu (to be truly human) aito ihmisyys, ilmenee itsensä näkemisenä toisessa. Katsellaanpa joskus toisiamme sillä silmällä. n

sisältö 4/14 12

20

6

Repliikki 4/2014 5.12.2014 Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimittaja Anne Palm Painopaikka Kajaanin Offsetpaino Oy Ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Anne Palm Kannen kuva Toni Salminen Mallit Iina Polso ja Vesa Moilanen Kuvausrekvisiitta Soitin Laine Yhteystiedot www.shtl.fi sht@shtl.fi

16

2 3 4 6 8 10 12 14 16 18 18 20

Sinikka Siikaluoma SHT:n hallitukseen Pääkirjoitus Timo Tervo Pasi Saarinen Teatteriverkostoa luomassa Pilvi Kallio Se kaikkein dramaattisin uutinen Anne Palm Immateriaalioikeuksista teatterissa Ulla Antikainen Siilinjärven Teatteri Matleena Kantola Ei vihapuheelle draaman keinoin Anne Palm Teatteriopetusta Kittilän kehitysvammaisille Leonie Hohenthal-Antin Senioriteatteri Ari Wahlsten tilattiin pitämään sketsikurssia SHT järjestää improjumppaa Anne Palm Tikkurilan Teatterikoulun joulusirkus

Henkilöitä

Teatteriverkostoa luomassa Teksti: PAsi Saarinen

Kirjoittaja on Suomen Nuorisoseurojen kulttuurisen nuorisotyön koordinaattori, joka osaltaan vastaa teatterin osaamiskeskuksen kehittämisestä.

- Hei mä keksin matkalla mihin tarvitsen tän teatterityöryhmän apua. Meillä oli haaveena tehdä yks näytelmä. Me löydettiin tälle jutulle ohjaaja, mutta me ei tiedetä missä sitä esitettäisiin.

- Mites ois Pilke? Siellä olis kaksi tilaa.

- Mikäs se toinen on?

- Sitä pitää vähän kysyä. Se vois olla hyvä. Ei niin iso että sinne hukkuu.

- Heikki on yhdyshenkilö.

Se tietää ne ajat.

- Ja Tiinahan tietää maakunnalliset tilat, jos kiertuetta meinaa.

- Sitten markkinointiin tarviis viissiin kanssa apuja.

- Ottakaahan yhteyttä kaikkiin harrastajateattereihin.

- Mulla on kunnan kulttuurivastaavien yhteystiedot.

Niitten myös joiden vastuulla se kulttuuri on, vaikka se olisi viisi prosenttia työajasta.Tätä listaa saa kyllä lainata.

- Kannattaa kääntyä harrastajateatteriaktiivien puoleen.

Aktivoida ne järkkäämään jollain porkkanalla. Saavat esimerkiksi tulla itse ilmaiseksi katsomaan esityksen.

- Tämä aktivoisi hyvin myös harrastajanäyttelijöitä.

Saataisiin toimiva kontakti harrastajateatterikenttään.

- Tää onkin hyvä, että saataisiin tälleen uusia kontakteja…

4

Menossa on Lapin teatterityöryhmän kokous. Lokakuun loppupuolella pidetty tapaaminen oli samalla Suomen Nuorisoseurojen Teatterin osaamiskeskuksen toimijatapaaminen.Tapaamiseen ovat saapuneet Lapin nuorten liiton toiminnanjohtaja Maria-Liisa Malvalehdon kutsumina Timo Tervo Kansalaisfoorumilta, alueteatterikuraattori Johanna Virsunen Rovaniemen kaupunginteatterilta, teatterintekijä Tiina Puljujärvi Kittilästä ja teatteri-ilmaisun ohjaajat Anne Niskala ja Liisa Penttilä Rovaniemeltä sekä Jussi Jokinen Lentävän poron teatterista.

Lapissa teatterityöryhmä on kokoontunut aktiivisesti jo vuosikausia. Teatterityöryhmä ei ole halunnut nimetä itseään toimikunnaksi, eikä muuksikaan vastaavaksi ”pönötystä” edustavaksi kahvitteluseurueeksi, vaan sananmukaisesti työryhmäksi. Ryhmä kokoontuu kuudesta kahdeksaan kertaan vuodessa, mikä kertoo jotain aktiivisuudesta.

Agentit etunenässä

Tiina Puljujärvi on erinäisten taidealan opintojen jälkeen löytänyt tiensä teatterin pariin Kittilässä.

-Teatterifestareille oon tekemässä juttuja. Eilen aloitettiin Nuori näyttämö -treenit. Mukana on yksitoista näyttelijää, joten dramatisoimaan joutuu. Me harjoitellaan nuorisotilalla, koska koulu on homeessa. Nuorisotila ja koulu on samassa tilassa, siellä sohvan kyljessä me harjoitellaan. Sitten on kaikkea muuta pientä ”paikallista puuhastelua”: yksi aikuisten ryhmä, sivukylän kouluja kolme.

Puljujärvi on yksi viidestätoista Suomen Nuorisoseurojen Teatterin osaamiskeskukseen kiinteästi kuuluvasta teatteriagentista.Viime vuonna kasattu agenttiryhmä muodostuu alueiden aktiivisista teatteritoimijoista, sekä harrastajista että ammattilaisista.

Teatteriagentit toimivat valtakunnallisena linkkinä uudenlaista teatteritoimijoiden verkostoa luotaessa.Aktiiviset toimijat jakavat hyviä olemassa olevia malleja ja kehittelevät kaksi kertaa vuodessa kokoontuessaan uusia.

-Meillä on Kittilässä järjestetty yksinkertainen aikataulupalaveri. ”Ai teillä on maanantaina kuoro, no ei me silloin pidetä teatteritreenejä. Me siirretään ne tiistaille” -tyyppisiä aikatauluttamisia.

Repliikki 4 • 2014

Tänä syksynä teatteritoimijoiden tapaamisia on järjestetty jo Ulvilassa, Porvoossa, Jyväskylässä, Seinäjoella, Kuopiossa ja Joensuussa. Rovaniemellä pitkät perinteet tapaamiselle antavat perspektiiviä myös teatterin osaamiskeskuksen tulevaisuuden suunniksi.

Pilviväylä

-Teatterin osaamiskeskus voisi olla pilviväylä. Suurimmaksi osaksi maksutonta, mutta myös maksullista palvelua. Siirryttäisiin pois vanhoista järjestörakenteista ja luotaisiin uudenajan verkosto. Käytännössähän se vaatii, että otetaan pieni pala ja rakennetaan sen ympärille, sanoo Timo Tervo, Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen pitkäaikainen jäsen.

-Tärkeää on se miten saadaan teatteriryhmien henkiset ja taloudelliset olosuhteet pidettyä ja mahdollisesti kehitettyä niitä. Erityisesti henkistä tukea kaivataan.

Toinen pitkänlinjan teatteri-ihminen Liisa Penttilä komppaa ajatusta, mutta toteaa, että kyllähän niitä selkään taputtelijoita aina riittää.

-Osaamiskeskuksella pitää olla tieto kenellä on minkäkinlaista tarvista ja kuka sen maksaa, Penttilä – myöskin teatteriagentti – paaluttaa.

- Uudenlaisten kehitysmallien painotus pitäisi olla soveltavan draaman puolella. Että saataisiin joku kesäteatteri esimerkiksi toimimaan uudella tavalla, Tervo jatkaa visiointia.

Keskustelu jatkuu vilkkaana. Lapin teatteritoimijoilla on ilmiselvä luottamus teatterityöryhmää kohtaan. Kokouksessa käydään läpi lähiaikojen hankkeet ja jaetaan vasta ideatasolla olevat suunnitelmat. Luotetaan oikeasti yhteistyöhön.

Vapaaehtoisten voimavarat

Suomessa on tehty erilaisia teattereiden yhteistyömalleja jo pitkän aikaa. Keski-Suomessa on toiminut jo parikymmentä vuotta KEHY eli Keski-Suomen harrastajateatteriyhdistys. Sen tehtävä on ollut juurikin yhteistyön lisääminen teattereiden välille. Konkreettisia tällä hetkellä toiminnassa olevia malleja KEHYllä ovat viiden euron rinki (jokainen jäsen pääsee jäsenteattereiden esityksiin vitosella) ja Teatteriaalto-kilpailu, vuosittainen harrastajateatterikilpailu. Vastaavanlainen yhdistys on ollut aikoinaan toiminnassa ainakin Satakunnassa.

Tällaiset alueelliset toimintaa edistävät yhdistykset ovat hyviä.Varjopuoli niiden toimintaan tulee kuitenkin siitä, että tekijöiksi valikoituu usein ihmisiä, joilla on jo oman teatterin pyörittämisessä kädet täynnä töitä ja hallituksissa käydään aallonomaista seilausta, kun kun-

Repliikki 4 • 2014

kin yksilön vapaa-ajan toimintaan käytettävä aika on rajallinen.

Näistä aaltokokemuksista tulisi järjestöjen ottaa opiksi. Tulee miettiä uusia toimintamalleja, joilla teatterin harrastaminen sen kaikilla osa-alueilla saadaan mielekkääksi ja helpoksi.Toimia alustana siten, että yksittäisen harrastajan into ei lopahda liian suuren työmäärän alle.

Uudenlainen verkosto

Uudenlainen verkosto vaatii matalaa osallistumisen ja osallisuuden kynnystä. Nyky-yhteiskunnan informaatiotulva tuntuu helposti sotkevan metsän puilta. Teatteritoimijoiden tapaamisissa pitkin Suomea on noussut esiin hyvin samanlaisia kehittämistarpeita: markkinointia tulisi kehittää, uutta yleisöä löytää, pukuvarastoa voisi yhtenäistää, lippuvarausten yhteyteen voisi kehittää mallia, jolla ihmiset saataisiin helposti löytämään kaikki lähialueen esitykset ja heittämään kotisohvalle hyvästit useampanakin iltana vuodessa.

Alueiden väliltä löytyy toki myös eroja. Jossakin alueella on pulaa hyvistä ohjaajista, toisaalla näyttelijöistä. Jossain ei löydy lavasteiden rakentajia, toisaalla ei hyvää tekstiä, joka sopisi juuri sen alueen katsojille.

-Pitäisi olla alueet hallussa. Sieltä se lähi-info ja teatterin osaamiskeskus toimii vahvana asiantuntijana. Sisältöosaaminen on se tärkein elementti Teatterin osaamiskeskukselle, vetää polveilevan keskustelun antina yhteen pitkän uran järjestökentällä tehnyt Maria-Liisa Malvalehto.

-Tulevaisuuden isot hankkeet vaatii väistämättä yhteistyötä.

Teatterin osaamiskeskus pyrkii osaltaan vastaamaan näihin toimijatapaamisissa esiin nousseisiin tarpeisiin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, eikä käyttäjiltään laskusuunnassa oleva Facebook ratkaise markkinointiongelmaa.

Mutta toiveena olisi, että kannot suomalaisen harrastajateatterin kaskesta kaskettaisiin uusin silmin: ilman järjestörajoja, ilman menneisyyden taakkaa. Muistaen sen kuinka rikasta suomalainen harrastajateatterikenttä on, kuinka rikasta se on ollut ja ennen kaikkea millaiseen suuntaan se on menossa.

Teatteritoimijoiden tapaamisissa on käytännön asiainvaihdon ohessa muisteltu itselle merkittävintä ja mieleenpainuvinta teatterikokemusta sekä puhuttu vastaavasti niistä hirveimmistä kokemuksista. Uudenlaisessa verkostossa tulee olla mahdollisuus ajatustenvaihtoon ja omien mielenkiinnon kohteiden kirkastamiseen, mihinkä nämäkin muistelemiset tähtäävät. Toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Mutta opittavaa voisi olla kummaltakin. n

5

tapahtumia

Teatterintekijöitä 2014

Huomioita teatterin keinot käyttöösi -kurssilta Hyvinkäältä

SE KAIKkein DRAMAATTISIN UUTINEN Teksti: Pilvi Kallio

Pidin syyskuussa viikonlopun mittaisen intensiivikurssin teatterin keinoista. Kurssi oli suunniteltu Kansalaisfoorumin ja Suomen Harrastajateatteriliiton kanssa yhteistyössä, ja suunnattu ihmisille, jotka haluavat käyttää teatterin soveltavia menetelmiä vaikka omassa työssään.

Sitä markkinoitiin kyseisten järjestöjen kautta, mutta itsekin meilasin Hyvinkään ja Riihimäen alueen virastoihin ja tulostin A4-kokoisia ilmoituksia ja vein kirjastojen ala-aulaan.

Aluksi näytti hiljaiselta, pohdimme jo järjestäjien kanssa, ettei kurssi välttämättä toteudu. Tiesin, ettei aiheeni ole se kaikista seksikkäin (myyvintä taitaa olla improvisaatio aina vaan). Markkinointi saattoi kuitenkin kannattaa, sillä viikkoa ennen kurssin alkua ilmoittautuneita oli kymmenen.

Halusin keskittyä teettämään helppoja, osallistavia harjoitteita, joita voisi käyttää tai soveltaa edelleen. Helppous tarkoittaa tässä matalaa kynnystä astua virtaan, tulla mukaan toimintaan. Se taas saavutetaan harjoitteilla, joiden ilmiasu on jopa pettävän ja naurettavan yksinkertainen. Patsastekniikka (jota me teatteri-ilmaisun ohjaajat kilpaa koulussa inhosimme, koska patsaita tehtiin aina), on yksi tällainen harjoite. Siinä osallistujia pyydetään jähmettymään asentoon, joka kuvaa käsillä olevaa aihetta, vaikkapa nyt työpaikkakiusaamista. Patsaita voi liikuttaa,

6

niitä voi pyytää puhumaan, muuttamaan asentoaan tai kohtauksen voi laittaa käyntiin. Nyt käytän patsastelua melkein aina kun toimin ryhmässä, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan.Teatteriteoreetikko Anthony Howellkin on todennut, että näyttämöllä kaikki alkaa hiljaisuudesta (stillness). Patsastelu on alku, joka laukaisee toiminnan. Johnstonelaisessa improvisaatiossa patsastelua kutsutaan muun muassa nimellä asentojähmy.

YHTEISKUNNALLISTA TEATTERIA Kurssin varsinaiseksi sisällöksi olin valinnut esitellä kaksi eri soveltavan teatterin tekniikkaa, joissa molemmissa on vahva yhteiskunnallinen säie: ajankohtaisteatterin ja forum-teatterin. Yllättäen moni ryhmästä tiesi tai olikin kokeillut Augusto Boalin kehittämää forum-työtapaa, jossa kohtaus jää kinkkiseen kohtaan, umpikujaan jota ryhmä alkaa purkaa.Tällä menetelmällä osallistetaan yhteisöä ja jaetaan asiantuntijuutta. Viisaus ratkaista umpikuja on ryhmässä. Forum-teatterin aiheeksi olin valinnut koulukiusaamisen, josta olen tehnyt työpajoja ja vetänyt koulutuksia. Kurssille olikin hakeutunut useampi opettaja, mutta ehkä juuri siksi koulukiusaamisforumista tuli vähän elähtänyt; ikään kuin menetelmä olisi kadottanut terävimmän teränsä. Me mekaanisesti tarjosimme vaihtoehtoja, joita kaikkia on kokeiltu, kun koulukiusaamis-

Repliikki 4 • 2014

Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Pilvi Kallio

ongelmaa ratkaistaan aina uudelleen. Voi olla myös, että aihe on sellainen, ettei tyydyttävää ratkaisua kerta kaikkiaan kaikkiaan löydy.Tällöin Boalille tärkeä katharsis eli tragedian puhdistava vaikutus jää vähäiseksi.

HERKULLISIA HAHMOJA AJANKOHTAISTEATTERISSA Ajankohtaisteatteri oli uusi tuttavuus miltei kaikille, ja sehän on menetelmänä aivan verraton, jopa liiankin yksinkertaisen oloinen. Ohjaaja tuo paikalle sanomalehtiä ja muutakin mediamateriaalia. Hän pyytää ryhmää keräämään materiaalista kiinnostavia uutisia. Kriteereinä voi olla vaikkapa uutisen tarinallisuus, tai että uutisessa on salaisuus jota haluaisi näyttämöllä purkaa. Voi olla ikuisuusaiheita tai jotakin mitä ei ymmärrä. Saa olla pikkuuutinen ja mainoskin, sillä mainokset ovat Marshall McLuhania mukaillen hyviä uutisia, joilla on ihan oma funktionsa eli tehtävänsä. Kiinnostavat uutiset käydään ryhmässä läpi ja niistä puhutaan; ja voi miten ihmiset tykkäävätkin puhua uutisista! Tämä osio täytyy aina keskeyttää...

Kollektiivisen uutiskatsauksen jälkeen pyydän ihmisiä valitsemaan yhden uutisen, jota he haluavat jatkokäsitellä - mutta he eivät saa valita omaansa. Tässä vaiheessa ohjaajan pitää todella pidätellä itseään, sillä yleensä jokin aihe on niin kuumottava, että sen haluaisi itse ehdottomasti ”tuotantoon”. Yleensä jokin juttu vetääkin useampaa puoleensa, kuten tässä tapauksessa Talvivaaran kaivoksen viimeisimmät uutiset tai tuoreen hallituksen

Repliikki 4 • 2014

ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen nimitysuutinen. Eniten keräsi ääniä kuitenkin paikallinen uutinen viinapulloista, jotka olivat löytyneet roskalaatikosta yksitellen vanhaan sanomalehteen käärittynä. Tässä uutisessa inhimillinen mittakaava yhdistyi salamyhkäisyyteen, jota on herkullista lähteä dramatisoimaan.

Ryhmät saavat vapaat kädet valmistaa uutisesta kohtauksen tai tilanteen, joka esitetään ryhmälle. Tämä vaihe on sittenkin se mysteerisin, kun valmistuva esitys on aina enemmän kuin lähtökohtansa. Käsikirjoituksena ollut uutinen syvenee ja saa uusia yllättäviä sävyjä. Sanoisin että tällainen uutisen käsittely olisi virkistävää nähdä myös valtakunnan mediassa lukuisten ”media-asiantuntijat kommentoivat uutista” -formaattien rinnalla. Ajankohtaisteatteri toimii myös hyvin näyttelijäntyön kouluttautumisen välineenä. Siinä tekijä joutuu miettimään heti alkuun henkilöiden toiminnallisia motiiveja, hän taktikoi, haluaa, voittaa ja häviää.

Hyvä ajankohtaisteatteri vaatii aikamoista heittäytymistä ja rohkeutta tulkita usein elossa olevaa kiisteltyä julkisuuden henkilöä. Parhaiten ajankohtaisteatteriin voikin sukeltaa silloin, kun ryhmä on hyvin lämmennyt perusimprovisaatioharjoittein ja luottaa toisiinsa. Itse saan nyt tilaisuuden kokeilla, miten ajankohtaisteatterin menetelmä taipuu esitykseksi saakka, kun ohjaan uusvanhalla kotipaikkakunnallani paikallisista aiheista inspiraationsa saavaa ”Ei menny huonosti, muttei menny Hyvinkää”. Sen ensi-ilta on kaavailtu alkuvuoteen 2015. n

7

lakiasiat

Immateriaalioikeuksista teatterissa

Esittäjän lakiasiaa 2014

Teksti: Anne Palm

Tekijänoikeudet koskettavat läheisesti myös harrastajateatterin tekijää. Käsitys tekijänoikeuksien hyödyntämisestä vain ammattilaistaiteilijoiden keskuudessa voidaan haudata takapihalle. Harrastajalla on tekijänoikeus teokseensa ja teoksen esitykseen yhtä lailla kuin maailmanluokan artistillakin Tekijänoikeuslakia moititaan usein vaikeaselkoiseksi, ja sitä se valitettavasti monin paikoin onkin. Lain tausta-ajatus on kuitenkin selvä: jokaisella on oikeus saada suojaa luovalle työlleen. Tätä kautta tekijänoikeussuojasta hyötyvät kaikki.

Minkälaisia teoksia tekijänoikeuskysymykset koskevat?

Saadakseen tekijänoikeuslain suojaa teoksen pitää olla riittävän itsenäinen ja omaperäinen ”luomistyön tulos”. Tekijänoikeussuojaa voivat saada esim. kirjalliset teokset, sävellysteokset, elokuvateokset, taidekäsityön tuotteet ja rakennukset. Suojan saaminen ei edellytä ammattilaisuutta – myös harrastaja saa suojaa luomalleen teokselle, kunhan se ylittää nk. teoskynnyksen. Tekijänoikeuslaki suojaa myös esittävien taiteilijoiden esityksiä. Esim. näyttelijät saavat suojaa esityksilleen aina, kun he esittävät näytelmäteoksen.

Tekijänoikeuslaki takaa tekijöille ja esittäville taiteilijoille yksinoikeuden määrätä teoksistaan ja esityksistään.Tiettyjen käyttöjen osalta yksinoikeutta on laissa rajoitettu. Esimerkiksi yksityiseen käyttöön on lupa ottaa muutama kopio suojatusta teoksesta.

8

Mitkä tekijänoikeudet koskevat teatteriesitystä?

Tekijänoikeuslaki suojaa mm. teoksia ja teosten esityksiä.Tekijänoikeussuojaa saavat siis mm. näytelmän käsikirjoitus ja näyttelijän esitys. Käsikirjoittajalta pitää mm. saada lupa tekstin käyttöön, ja näyttelijältä lupa näytelmän tallentamiseen ja tallenteen käyttöön. Tekijänoikeuslaki ei suojaa ideoita. Esimerkkinä tästä olkoon idea näytelmästä, jossa kaksi hahmoa rakastuu toisiinsa.Tämä miljardien ihmisten jo aikojen alusta saakka käyttämä vanha, tuttu idea on luonnollisesti kaikkien käytettävissä, ja kukin saa sen toteuttaa haluamallaan tavalla.

Huomioonotettavia seikkoja esitystä valmisteltaessa

Kun valitaan näytelmää, voidaan huolellisella valinnalla vaikuttaa tulevien kustannusten syntyyn. Näytelmäkäsikirjoitukset ovat tekijänoikeussuojan alaisia teoksia. Käsikirjoitus on suojattu vielä 70 vuotta käsikirjoittajan kuolinvuoden päättymisestä. Sen jälkeen käsikirjoituksen käyttöön ei enää tarvita alkuperäisen käsikirjoittajan lupaa. Jos näytelmästä on tehty luvallinen käännös, ovat kääntäjän oikeudet voimassa 70 vuotta kääntäjän kuolinvuoden päättymisestä.

Oikeuden käyttää näytelmäkirjailijan kirjoittamaa näytelmää saa kirjoittajalta itseltään tai kirjoittajaa edustavalta taholta. Suomessa näytelmien oikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry. Se välittää näytelmäkirjallisuutta ja solmii esitysoikeussopimuksia.

Musiikin käytöstä näytelmässä on sovittava joko musiikintekijöitä ja kustantajia edustavan Teoston kanssa tai tietyn kriteeristön täyttyessä Suomen Musiikkikustantajat ry:n tai

Repliikki 4 • 2014

yksittäisten kustantajien kanssa. Jos musiikki on levytetty, sen käytöstä on lisäksi sovittava musiikin esittäjiä ja tuottajia edustavan Gramexin kanssa. Jos musiikki sävelletään tilaustyönä näytelmää varten, sen käytöstä sovitaan suoraan säveltäjän kanssa.

Mitä, jos pianisti esityksessä soittaa tunnettua sävelmää, esim. Paratiisi tms.?

Mikäli esityksessä esitetään tekijänoikeussuojaa saava kappale tai lausutaan runo, on teosten käytöstä sovittava oikeudenhaltijan tai tekijänoikeusjärjestön kanssa. Kannattaa siis miettiä, mitä muiden tekemiä teoksia näytelmässä halutaan käyttää.

Musiikinkäyttöä näyttämöteoksissa koskeva toimintamalli muuttui 1.1.2014

Teatterit hakevat jatkossa musiikin käyttöluvat useimmiten musiikin kustantajilta. Lupa itsehallinnoinnissa olevien teosten käyttöön on kysyttävä ja saatava kustantajalta jo ennen produktion tuotantoa: produktiossa käytettyjen teosten ilmoittaminen Teostolle jälkikäteen ei Muistilista:

Näytelmät Näytelmien käsikirjoitusten tekijänoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto. Kantaesitettyjen näytelmien käsikirjoitukset löytyvät osoitteesta www.sunklo.fi. Mikäli näytelmää ei ole vielä kantaesitetty, on näytelmän levittämiseen hyviä väyliä mm. Suomen Harrastajateatteriliiton viestintäkanavat.Vaihtoehtoisesti kirjailija voi itse käyttää omia kontaktejaan näytelmän saattamisessa teatterikentän tietoisuuteen.

Näytelmäkirjailijaliitto valvoo näytelmien oikeuksia sekä tilittää kirjailijalle korvauksen esityksen lipputulotuoton mukaan. Korvaus on normaalitapauksessa 12% esityksen lipputuloista.

Kun näytelmä on kirjoitettu, sen saattaminen tekijänoikeussuojan alaiseksi ei edellytä liittymistä tekijänoikeuksia edustavaan järjestöön, vaan suoja alkaa välittömästi, kun teos on luotu.

Dramatisointi Kirjallisesta teoksesta, esimerkiksi romaanista, voi tehdä dramatisoinnin kirjailijan suostumuksella. Kirjailijan oikeuksia valvoo joko kirjailija itse tai tätä edustava tekijänoikeusjärjestö. Kun teoksesta tehdään muunnelma, esimerkiksi kirjat dramatisoidaan näytelmiksi tai elokuvakäsikirjoituksiksi, muuntelijalla eli dramatisoinnin tekijällä on tekijänoikeus omaan panokseensa – edellyttäen, että kyse on luvallisesta dramatisoinnista.

Musiikki Musiikin käytöstä näytelmässä on sovittava joko musiikintekijöitä ja kustantajia edustavan Teoston kanssa tai tietyn kriteeristön täyttyessä Suomen Musiikkikustantajat ry:n tai yksittäisten kustantajien kanssa.

Jos musiikki on levytetty, sen käytöstä on lisäksi sovittava musiikin esittäjiä ja tuottajia edustavan Gramexin kanssa. Jos musiikki sävelletään tilaustyönä näytelmää varten, sen käytöstä sovitaan suoraan säveltäjän kanssa.

Käännöstyöt Tekstin kääntäminen toiselle kielelle edellyttää tekstin tekijän lupaa.

Alkuperäisen kirjoittajan kanssa on sovittava, pitääkö käännös esimerkiksi hyväksyttää hänellä. Käännöksiä kutsutaan jälkiperäisteoksiksi.

Kopiosto ja plarien monistaminen Kopiosto myöntää tiettyjen teosten kopiointi- ja käyttölupia ja tilittää perityt korvaukset teosten tekijöille tai heidän edustajilleen.

Repliikki 4 • 2014

itsehallinnointitapauksissa ole enää mahdollista. Muutoksen taustalla on tarve käytäntöjen harmonisointiin ja tekijänoikeudelliset syyt. Erityisesti lauluista koottujen musikaalien lupakäytännöt ovat tähän saakka vaihdelleet jopa Pohjoismaiden sisällä. Muutoksen jälkeen käytännöt ovat yhtenäiset.Tekijänoikeuslaki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksensa käyttämisestä toisessa taidelajissa. Säveltäjällä, sanoittajalla tai näiden valtuuttamalla kustantajalla on toisin sanoen oikeus päättää siitä, saako heidän omistamaansa teosta käyttää musikaalissa tai koreografisessa tanssiteoksessa.

Jos oikeudenhaltija antaa luvan teoksensa käyttöön, hän voi määritellä teoksen käytön hinnan ja muut käyttöehdot. Oikeudenhaltijalla on myös oikeus kieltää teoksensa käyttö.

Tekijänoikeusjärjestöjen yhteystietoja: www.sunklo.fi Näytelmäkäsikirjoitusten tekijänoikeuksien valvonta. www.teosto.fi Teosto myy ja kehittää palveluita asiakkaidensa musiikinkäytön tarpeisiin sekä kerää ja tilittää musiikin tekijöille ja kustantajille korvaukset heidän musiikkinsa julkisesta esittämisestä ja tallentamisesta. www.gramex.fi Gramex valvoo ja edistää äänitteillä esiintyvien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuslaissa säädettyjä oikeuksia, kerää heille korvauksia ja edistää alan toimintaedellytyksiä. Korvauksia maksavat muunmuassa radioasemat, taustamusiikkia käyttävät kaupat ja laitokset, taustamusiikkikoosteiden tallentajat sekä av-tuottajat. www.kopiosto.fi huolehtii erilaisten valokopioihin liittyvien dokumenttien tekijänoikeuksista.

Muutama tekijänoikeuslain ulkopuolinen asia: Lipumyynti ja kahvinmyynti Yleisötapahtuman järjestäjän on huolehdittava siitä, että tapahtuma järjestetään turvallisesti eikä siitä aiheudu vaaraa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.Tapahtuman turvallisuussuunnittelu perustuu tapahtumanjärjestäjän tekemään yleisötapahtuman turvallisuus- ja pelastussuunnitelmaan. Pelastussuunnitelmasta pelastusviranomainen pystyy varmistamaan, että tapahtumanjärjestäjä on varautunut hyvin onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn sekä toimintaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Pelastussuunnitelma on laadittava yleisötilaisuuteen tai tapahtumaan, jossa: 1. Arvioidaan olevan läsnä samanaikaisesti vähintään 200 henkilöä; 2. Käytetään avotulta, ilotulitteita tai muita pyroteknisiä tuotteita taikka erikoistehosteina palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja; 3. Tapahtumapaikan poistumisjärjestelyt poikkeavat tavanomaisesta; tai 4. Tapahtuman luonne aiheuttaa erityistä vaaraa ihmisille.

Elintarvikkeita myyvien yksityishenkilöiden ja järjestöjen ei enää tarvitse tiedottaa vähäriskisestä tilapäisestä toiminnasta etukäteen. Vähäriskistä toimintaa on esimerkiksi elintarvikemyynti koulujen myyjäisissä, seurakunnan kahvitilaisuus tai urheiluseuran makkaranpaisto paikallisottelussa.

Onko teatterilipuista saatu tuotto tuloverotuksen alaista?

Yleensä, mikäli tuotto on arvonlisäveron alaista, siitä maksetaan myös tulovero. Arvonlisäverovelvollisuus taas määritellään yhdistyksen voitontavoittelun ja yleishyödyllisyyden mukaan. Mikäli yhdistys on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen toimija, ei se useinkaan ole verovelvollinen. n Jutussa on käytetty lähteenä Suomen Muusikkojen Liitto ry:n lakiasiainpäällikkö Lottaliina Lehtisen kirjoittamaa ”Muusikon sopimusopas”-kirjaa.

9

Siilinjärven Teatteri

SHT:n jäsenteattereita

-vetreä viisikymppinen Ulla Antikainen Teksti

Siilinlahden, Kuuslahden ja Koivusaaren nuorisoseurat perustivat kesäteatteritoimikunnan v. 1964.

Paikkana oli kaunis Siilinlahti, mikä edelleen toimii upeana näyttämön taustana. Ensimmäinen näytelmä oli Rauni Mollbergin ohjaus ”Laulu tulipunaisesta kukasta”. Kesällä 1965 rakentui talkoovoimin kiinteä katsomo!

Kesäteatterin nimeksi muutettiin Harrastajateatteri ry v. 1977. Tällöin yhdistys rekisteröitiin, uusittiin säännöt ja historian lehdet kertovat, että heidät hyväksyttiin ulkojäseneksi Harrastajateatteriliittoon.

Nimi vaihtui jälleen v. 1992, nimeksi tuli Siilinjärven Teatteri ry. Koko 50-vuotisen taipaleen ajan toiminta on ollut talkoolaisten eteenpäin viemää. Ydinryhmä mm. lavasteiden rakentamisessa on ollut pieni, mutta sitäkin ahkerampi. Heidän ansiostaan miljöö on muuttunut ja kehittynyt vuosi toisensa perään.

Katettu 350:n hlön katsomo siistiytyneen, kauniin ja toimivan miljöön keskellä antaa myös muille yhdistyksille upean tilan erilaisiin kokoontumisiin ja esityksiin.

Harrastajamäärä on aina ollut runsas, on tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, ja ikähaitari laaja, 4-vuotiaista 70-vuotiaisiin. Lapset ovat tärkeä osa joukkoamme, viime vuosina heitä on ollut mukana kymmenkunta. Tämä iloisesti hälisevä katras on sitä tulevaisuutta, heistä tulee uusia kantavia voimia har-

10

rastajateattereihin. Tästä saamme tosiaan olla iloisia, että joka vuosi on tullut uusia kasvoja. Osa harrastajista on viipynyt jopa vuosikymmeniä, osan elämä on kuljettanut uusiin haasteisiin. Siilinjärven Teatterista on useita siirtynyt teatterialan koulutuksen kautta ammattilaisiksi. Myös näyttämön ulkopuolella on riittänyt kiitettävän paljon osaavia ja ahkeria tekijöitä. Ilman näitä kahvion, lipunmyynnin, puvustuksen ja järjestyksen ihmisiähän homma ei toimisi. Myös paikallisia yrityksiä sekä Siilinjärven kunta on ollut kiitettävästi tavalla tai toisella yhteistyössä kanssamme.

Näytelmissä on ollut monenkirjavuutta, syviä suuria tunteita sekä rillumareitä.

Vuonna 1984 Topi Mikkola ohjasi Viimeiset kiusaukset, jota käytiin esittämässä myös Ruotsissa, Tukholmassa sekä Borlängessä. Tällä näytelmällä he olivat myös Seinäjoen Harrastajateatterikesässä sekä Kuhmon musiikkijuhlilla. Ohjenuorana oli ollut Topin vaatimus: ”Älä ole rukoilevinasi! Kun sinä rukoilet, rukoile oikein ja tositarkoituksella.”

Näytelmiä, joiden katsoisin poikkeavan peruskesäteatterista, on ollut mm. Minna Canthin Anna-Liisa ja Maa on syntinen laulu. Molemmissa upeita, rohkeita roolisuorituksia.

Tärkeintä ja mitä ilman teatteria ei tehtäisi; Yleisö!

Läheltä ja kaukaa tämä tärkeä osa on löytänyt näytöksiimme.

Onnenmaa Ismo Apellin ohjaamana kesällä 2013 keräsi huikeat 6000 tyytyväistä katsojaa. Enemmänkin olisi tullut, mutta katsomon koon ja turvallisuuden takia jouduimme käännyttämään katsojia lippuluukulta. Pahin tilanne oli, kun kerran n. 100 pettynyttä ei päässyt nauttimaan näytöksestä. Aiempien vuosien yksi runsaiden katsojalukujen tuojana on ollut mm. Rakas Lotta, jota esitettiin kaksi kesää.

Tämä 50-vuotisjuhlavuotemme on ollut työntäyteinen vallankin pienelle ydinporukalle. Työntäyteinen johtuen juhlavuotemme lukuisista tapah-

Repliikki 4 • 2014

tumista. Juhlavuoden esitykseksi valikoitui Ismo Apellin dramatisoima ja ohjaama Kivenpyörittäjän kylä. Esityksen osalta pääsimme liki katsojatavoitteeseemme tässä voimakkaiden kelien hallitsemassa kesässä 2014. Näytelmämme sai paljon huomiota, mikä oli hieno asia! Näytelmämme huvitti, kosketti, raapaisi pintaa syvemmältä. Antoi aihetta mietteisiin myös kotimatkalle.

Kivenpyörittäjän kylän johdosta pidimme toukokuussa Jukka Hartikaisen ohjauksella Kylän vahvin kivenpyörittäjä -vahvamieskisan. Kilpailijoita saapui aina Virosta asti. Kisa sai suuren suosion sekä kiitokset niin katsojien kuin kilpailijoiden suunnalta.

Juhlavuoden pay-back tapahtumia järjestimme viisi. Yksi näistä oli päivätanssit ravintola Santussa. Tapahtuman soittajina ja solisteina toimivat omat näyttelijämme.

Nuorisoa unohtamatta Vesa-Pekka Lehto kokosi Sahara Open Air Festivalin, missä esiintyi yhteensä viisi bändiä. Osa kokoonpanoista oli paikallisia ja osa jo nimekkäitä. Jonkun mainitakseni niin olkoon se savolainen Verjnuarmu, upeine asuineen ja maskeineen! Festivalin juontajana toimi Ilari Johansson! Illan päätti alan ammattilaisten luoma, Siilinjärvellä ennennäkemätön ilotulitus!

Iltojen pimetessä syyskuun alussa Eero Luostarinen ohjasti meille ja koko kylälle mahdollisuuden ulkoilmaelokuvaan; Tie pohjoiseen Vesku Loirin ja Samuli Edellmanin tähdittäminä. Ilta popcorn-koneen, kahvin ja makkaran luomassa tuoksussa kuulaassa illassa, valkokankaan taustana peilityyni järvi ja kaiken kruunasi vielä puiden takaa järven ylle nouseva kuu. Kokemus oli mieleenpainuva ja täydellinen, näin totesivat kaikki paikalla olleet.

Täytyisi kai sanoa: eikä siinä vielä kaikki! Rolllaivat luotsasivat meidät 6.9. juhlaristeilylle Kuopion satamasta. Omat näyttelijämme vastasivat illan viihtyvyydestä.

Kaikista tapahtumista saimme yleisöltä ja osallistujilta saman palautteen: voisitteko tehdä tästä jokavuotisen!

Olen tyytyväinen kesään ja sen saavutuksiin, ylpeä näyttelijäkaartistamme. Erittäin iloinen olen siitä, että olen usein kuulut ihmisten sanovan; olin muuten ensikertaa kesäteatterissa, mitä teillä esitetään ensi kesänä?

Klassisesti voisin todeta tästä vuodesta: väsynyt mutta onnellinen! Uskon, että koko johtoryhmä yhtyy tähän.

Jaa-a ja uusien haasteiden kimppuun, ohjaajia on jo haastateltu ja näytelmäkin...

Iloisiin kohtaamisiin kesäteatterissa Siilinjärven Mäntyrannassa.

Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi! n www.siilinjarventeatteri.fi

Repliikki 4 • 2014

11

Draamakoulutusta 2014 Teksti: Matleena Kantola Kuvat: Anne Palm

Syrjinnän vastaisia koulutuksia voi pitää muutenkin kuin kertomalla tilastollisista faktoista, ihmisoikeuksista ja laeista.

Kouluttaja Onni Sarvelan erikoisala on puolirakenteelliset koulutukset ja toiminnalliset työpajat, joissa hän hyödyntää draamallisuutta.

–Uskon, että asenteiden kanssa työskennellessä tunteiden ja tekemisen kautta oppiminen on tehokkainta.

Simuloidut tilanteet tositapahtumista synnyttävät tunteita ja merkityksiä joita voidaan käyttää omien asenteiden ja tietojen tarkastelussa. Kun vihapuhetilanteita elävöitetään draamalla, ne etäännytetään todellisuudesta, eikä niiden tarvitse kertoa kenenkään henkilökohtaisista kokemuksista, Sarvela sanoo.

Sarvela on koulutukseltaan lasten ja nuorten erityisohjaaja

Ei vihapuheelle -liike

Onni Sarvela kouluttaa vihapuheen vastustajia draaman keinoin

ajattelu

Sarvela on vetänyt koulutuksia erilaisille ja eri-ikäisille ryhmille muun muassa osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Sarvela on koulutukseltaan lasten ja nuorten erityisohjaaja, joka työskentelee tällä hetkellä Suomen Pakolaisavun Kurvi-projektissa 18-25-vuotiaiden maahanmuuttajanuorten tukemisen parissa.

Sarvela kutsuu itseään mieluiten oppimisen mahdollistajaksi, joka ei opeta, vaan tukee muiden oppimista yhdistelemällä erilaisia menetelmiä.

–Puolirakenteellinen oppiminen on osallistujalähtöistä. Osallistujien tarpeet ja tavoitteet ohjaavat prosessia. Myös osallistujien osaaminen ja aikaisemmat kokemukset ovat merkittävä osa oppimisprosessia.

Lopuksi osallistujat itse peilaavat kokemusta ja arvioivat oppimistaan.

Toiminnalliset työpajat jäävät mieleen

Sarvela on pitänyt muun muassa Ei vihapuheelle -liikkeen nuorille aktivisteille Puhetta, ei pommeja -työpajoja, ja on Punaisen Ristin Ei rasismille -hankkeen Rasismin treenikehä-ohjaaja.

Puhetta, ei pommeja -työpajan alussa osallistujat herätetään pohtimaan vihapuhetta. Osallistujien kanssa

12

Repliikki 4 • 2014

Vihapuhetilanteita elävöitetään draamalla Onni Sarvelan koulutuksissa

käydään alussa läpi tilanteita, joita he ovat todistaneet liittyen vihapuheeseen.

–Olemme myös analysoineet erilaista ilmaisua, ilmaisun syitä ja mahdollisia seurauksia. Tämän jälkeen on seurannut osallistava miniluento siitä mitä vihapuhe on. Yksi harjoituksista on Hiljainen lattia, jossa osallistujat kirjoittavat hiljaa lapuille esimerkkejä vihapuhekommenteista, tai siitä mitä kaikkea vihapuhe voi olla. Laput kiinnitetään lattialle kaikkien nähtäväksi. Lopussa yhdessä luodaan vaihtoehtoja kuinka toimia harjoituksessa esiin tuoduissa vihapuhetilanteissa.

Rasismin treenikehä taas on sovellus forum-teatterista, brasilialaisesta yhteisöteatterista, jonka kehitti brasilialainen poliitikko ja teatterintekijä Augusto Boal. Forum-teatterin juuret ovat Brasilian sorrettujen pedagogiikassa, joka lähti 1960-70-luvun diktatuureista Etelä-Amerikassa. Ideana oli vähemmistöjen oppiminen sekä sorrettujen voimaannuttaminen ja aseman parantaminen pedagogiikan keinoin.

–Rasismin treenikehässä elävöitetään osallistujien todistamia tai kohtaamia rasistisia tilanteita. Osallistujat pienryhmissä esittelevät valitsemansa esimerkkitapauksen toisille

Moka on lahja

Sarvela on huomannut, että jos koulutukseen osallistuvan yhteisön toimintaympyrät ovat hyvin rakenteellisia ja autoritaarisia, osallistujien voi olla vaikea luopua ammattirooleistaan ja vaikuttavuudestaan. Tällöin koulutuksia voi olla vaikeaa vetää. Nuorisoryhmien kanssa on haastavaa, jos heillä ei ole kokemusta puolirakenteellisesta oppimisesta ja heidän pitää opetella uusi tapa oppia asioita. Toisaalta ei voi etukäteen ikinä sanoa, mikä ryhmä heittäytyy ja mikä ei.

–Jotkut osallistujat ovat kokeneet tulleensa koulutuksissa ensimmäistä kertaa kuulluiksi.

Jotkut 14-15-vuotiaat ovat sanoneet, että haluaisivat olla samanlaisia kuin minä sitten kun he ovat minun ikäisiäni. Toisaalta jotkut

Repliikki 4 • 2014

osallistujille. Yhdessä valitaan yksi esimerkkitapaus tarkemmin tutkittavaksi. Pienryhmän esitettyä uudelleen esimerkkitapauksen tilannetta puretaan ja yleisönä olevat osallistujat saavat tehdä ehdotuksia kuinka tilanteessa olisi voitu toimia toisin. Ehdotuksen tarjoaja kutsutaan ”lavalle” tekemään ehdottamansa muutos. Esimerkkitapaus esitetään uudestaan ehdotetun muutoksen kanssa, minkä jälkeen uusi syntynyt tilanne puretaan ja arvioidaan.

Puolirakenteellinen ja toiminnallinen oppiminen luo henkilökohtaisen suhteen käsiteltävään asiaan.

–Tunteella luodaan pitkäaikainen suhde asioihin. Esimerkiksi jos koulutettava on jossain tilanteessa nauranut, hän sitoutuu

paremmin asioihin ja koulutus jää pitkäaikaiseen muistiin, Sarvela sanoo.

Sarvelan mukaan toisen asemaan samaistuminen ja eläytyminen aktivoi omaa ajattelua ja oppimista usein paremmin kuin teoreettinen pohtiminen.

–Viimeksi tein ratkaisupajan seminaarissa, jossa pohdittiin nuorisoasunnottomuuden ratkaisemista. Mietimme yhdessä nuorta, joka voisi joutua asunnottomaksi. Mietimme hänen ikäänsä, asuinpaikkaansa ja rutiinejaan, ja millaista hänen elämänsä olisi.

Tämän jälkeen toiminnallisesti tutkimme, mitä hänelle voisi tapahtua ja miten hän voisi joutua asunnottomaksi. Lopuksi kehitimme ehdotuksia nuorten asumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

sanovat, etteivät oppineet mitään. Osallis- perusrunko, mutta johon kaikki osallistuvat, tujien tulisi uskaltaa mokata, ja ajatella että Sarvela sanoo. moka on lahja.

Tällä hetkellä katutanssitaustan omaava Sarvela odottaa apurahapäätöstä kansainväliseen Youth in Action -hankkeeseen, jossa tutkitaan miten liikettä ja tanssia Miten vihapuhetta voisi käsitellä voidaan käyttää identiteetin ja yhteisölnäytelmän tekemisessä?

Sarvelan mielestä näytelmän tekeminen voi- lisyyden tutkimiseen. Tulevaisuudessa si olla yhteisöllinen prosessi, jossa eläytymi- Sarvelaa kiinnostaa myös, miten tarinanseen osallistuvat muutkin kuin näyttelijät. kerrontaa voi käyttää identiteetin rakentaSen lisäksi, että näytelmän tekijätiimi esi- miseen sekä ongelmanratkaisuun. merkiksi etsii tietoa vihapuheesta tai haas- –Haluaisin kehittää lisää joustavaa ajattetattelee kohteina olleita, koko ryhmä voisi lua. Joustavassa ajattelussa on kyse siitä, eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja sitten purkaa että tullaan tietoiseksi omista ajattelutavoista ja omaksutaan uusia vaihtoehtoisia niitä yhdessä jo näytelmän tekovaiheessa.

–Käsikirjoittaminen voisi olla avoin puo- ajattelutapoja. n lirakenteellinen prosessi, jossa olisi selkeä www.eivihapuheelle.fi

13

Tapahtumia

Teatteritapahtumia 2014

Teatteriopetusta Kittilän kehitysvammaisille

”

Staalon teatterifestit on Lapin suurin teatteritapahtuma, joka järjestetään syksyisin Kittilässä ja Levillä.

Tänä vuonna festit järjestettiin jo seitsemättä kertaa. Ohjelmistossa on niin harrastajien kuin alan ammattilaistenkin esityksiä. Teatteriesitysten lisäksi festeillä nähdään muun muassa upeita runo-, musiikki-, ja stand up -esityksiä sekä koulutusta. Suomen Harrastajateatteriliitto lähetti tapahtumaan ohjaaja Sanna Saarelan, joka piti teatterikurssin kehitysvammaisille lapsille.

Nukketeatterikeskus Poijun esitys

Miten Kittilän kehitysvammaiset ottivat teatterikoulutuksen vastaan?

Sekä osallistujat että huoltajatkin ottivat kurssin iloisesti vastaan. Tunninkin pituisella kurssilla kehitysvammaiselle tärkeä päivärutiini rikkoutuu, mikä on otettava huomioon kurssia suunnitellessa. Opetustuokio oli maistiainen siitä, mitä teatteri on. Kittiläläisten positiivinen palaute lämmitti mieltä.

Miten erityisryhmien teatteriopetus vaikuttaa osallistujien toimimiseen yhteiskunnassa ja arkipäiväisessä elämässä?

Kehitysvammaisten teatteriopetuksessa tähtäimessä on nimenomaan elämäntaitojen oppimista. Kurssilla opetellaan käytännön asioita teatterileikkien kautta. Teatteriopetuksessa tutkitaan yhdessä, mitä teatteri on. Yksi ikimuistoinen lausahdus erään kehitysvammaisen teatterikurssilaisen suusta on jäänyt mieleen: ”Teatteri on paikka, jossa minua rakastetaan sellaisena kuin minä olen.”

Kehitysvammaisten kursseja pitäessä opin myös itse koko ajan. Ennen kaikkea olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä.

Jokainen opetuskerta on erilainen, eikä omat kurssisuunnitelmat useinkaan toteudu sellaisenaan. Kehitysvammaisten kanssa oppii reagoimaan impulsseihin ja toimimaan niiden mukaan. Aina tapahtuu jotain odottamatonta. On heittäydyttävä tilanteeseen ja nautittava tästä hetkestä.

Riihimäen Nuorisoteatterissa vetämäni ”Titi-Nallet” –ryhmän haasteita on mm. hahmottaa mitä ”rooli” tarkoittaa. Tätäkin asiaa käsittelemme esityksessämme ”Minä itse”, jonka ensi-ilta on marraskuun 22. päivä.

Entä jännittikö ryhmäläisiä?

Jännittääkö ohjaajaa kohdata uudet ryhmäläiset?

Tottakai jännittää, koska opetustuokio on aina kommunikaatiotilanne.

Minun tehtäväni ohjaajana on luoda puitteet sille, että kommunikaatio voi rakentua. Ohjaaminen on tosi henkilökohtaista, siinä paljastaa itsestään oman ihmiskäsityksensä ja maailmankatsomuksensa, joten on tavoiteltavaa, että kaikkien ryhmien kanssa päästään aloittamaan ”puhtaalta pöydältä”.

Minkälaisia teatteriharjoituksia Kittilässä tehtiin?

Ensin oli tutustumista, lämmittelyä ja vähän keskittymisharjoituksia, joiden kautta edettiin improvisaatioharjoituksiin tyyliin ”minä olen puu”. Usein kehitysvammaisten taitoja aliarvioidaan, mutta heillähän on paljon parempi mielikuvitus kuin muilla. Ei kannata lähteä sitä kautta, että he eivät pysty johonkin, vaan ikäryhmän mukaan tehdään sopivia harjoitteita. Tärkeintä on tehdä yksi asia kerrallaan.

Miten kehitysvammaisen esiintyjän eläytyminen vaikuttaa työskentelyyn?

Eläytyminenhän ei ole koskaan pahasta.

Impulsiivinen reagointi on minusta yksi omien ryhmäläisteni parhaita puolia.

Teatteri on kuitenkin hyvä paikka näyttää tunteitaan. Reagointia ei voi estää, sille on annettava tilansa, mutta tila kannattaa toki rajata, ettei koko harjoitus mene innosta puhkumiseen. Reagoimattomuus on minusta huomattavasti huolestuttavampaa kuin tunteikas eläytyminen. n

Jännitti. Mutta he heittäytyivät hienosti ja tunti oli antoisa myös minulle.

Kehitysvammoja on erilaisia. Onko kehitysvamman tasolla vaikutusta kykyyn osallistua teatterikurssille?

Anne Palm Teksti

Staalon Teatterifestit Kuva

14

Osallistujien lähtökohtaiset taidot vaikuttavat tietenkin suunnitteluvaiheessa siihen, mistä kunkin ryhmän kanssa lähdetään liikkeelle. Mutta tämä ei koske erityisesti kehitysvammaisia vaan kaikkia ryhmiä joiden kanssa työskentelen.

Teatt. maist.

Sanna Saarela

Repliikki 4 • 2014

Repliikki 4 • 2014

15

Sami Funcke

Senioriteatteria 2014

SENIORITEATTERIN MONET KASVOT

- ite-teatteria, kulttuuriperintöä, sukupolvityötä...

Leonie Hohenthal-Antin Ytt, draamakouluttaja ja tietokirjailija

V

iime vuosina kiinnostus senioriteattereita kohtaan on noussut ja 2000-luvusta onkin tullut ”ikäihmisten kulttuurisen emansipaation” vuosisata. Mutta vielä 1990-luvulla, kun käynnistin väitöstyöni mikkeliläisestä senioriteatteri Kutkutuksesta (perustettu 1995), senioriteatteri oli uusi kulttuurinen ilmiö: sitä ei kulttuuritilastot rekisteröinyt, media noteerannut ja avustusanomukset teilattiin, koska sen katsottiin olevan ”enemmän sosiaalityötä kuin taidetta”. Pikku hiljaa noustiin ”näkymättömyyden suosta” arvostetuksi kulttuurituottajajoukoksi: kohta kaksikymmentä vuotta on taivallettu ja aina vain ”keikkaa pukkaa”.

Kun väitöskirjaani varten haastattelin senioriteatteri Kutkutuksen katsojia, eräs vanhustyön ammattilainen peräänkuulutti seuraavaa: ”Ikääntyvien kohdalla näyttämöharrastusta pitäisi olla enemmän. Mainio tapa tehdä omia muisteloita.

16

Ihana tapa välittää kulttuuria ja historiaa nuoremmille. Ikääntymisestä voisi tulla asia, mitä mielellään odottaisi. Sitten saisi oikein kunnolla toteuttaa ja ilmentää itseään.”

MERKITTÄVIÄ VIRSTANPYLVÄITÄ Ruotsissa järjestettiin 1999 pohjoismaiset senioriteatteripäivät, johon Kutkutus ensimmäisenä suomalaisena osallistui. Jakob Oschlag, kansainvälisen harrastajateatteriliiton teatterikonsultti, korosti voimakkaasti, että senioriteatteri ei ole ”terapiaa vaan se on taidetta”.

Samana vuonna järjestettiin ensimmäiset kansainväliset senioriteatterifestivaalit Kölnissä, jossa näyttäytyi senioriteatterin laaja kirjo: tekstiin nojautuvista esityksistä itse tehtyihin, enimmäkseen todellisiin muistoihin pohjautuviin esityksiin.

Repliikki 4 • 2014

HE LÖYSIVÄT TOISENSA, nuoret ja vanhat Muistojen teatteri on osoittautunut olevan oiva tapa rakentaa siltoja sukupolvien välille. Se muistuttaa teatterin alkuperästä, kun koko kylä kokoontui leiritulen ääreen kuunnellakseen kylän vanhusten tarinoita, joiden kautta nuoret oppivat elämisen aakkosia Muistoista rakentuva senioriteatteri näytti uudet kasvonsa: se taipui osaksi kultuuriperintö-opetusta, elämykselliseksi linkiksi sukupolvien välillä. Ja myös ihan konkreettisesti. Moni esitys oli syntynyt senioreiden ja nuorten yhteistyönä. Muistan vieläkin vuodelta 2000 saksalaisten herkullisen esityksen ”MARX JA MADONNA”, joka kertoi 1930-40- lukujen nuorten ja nykynuorten rakkaussuhteista: esittäjinä siis seniorit ja nuoret.

Sukupolvet ylittävään teatterityöhön ryhtyi myös kymmenvuotias Kutkutus 2005 ensimmäisen kerran: SEX&BUS & ROCK`N ROLL kertoi abien ja senioreiden samanaikaisesta risteilystä Yhteistyö käynnistyi yhteisellä draamaviikonloppuleirillä (”Ikäkutinaa”) , jossa ”kaikilla oli niin mukavaa” ja jossa ikäpalikat menivät ihanasti sekaisin.

Senioriteatterilaiset kertoivat, miten nuoret energisoivat heitä ja nuoret vuorostaan kertoivat ”oppineensa elämästä paljon”.

Repliikki 4 • 2014

Ikäihminen saa tavallaan takaisin menneen asiantuntijuuden - ennen vanhaan oli luonnollista, että vanha välitti seuraavalle sukupolvelle ns. ”hiljaista tietoa”.

On harvinaista että ikäihmiset yhdessä nuorten kanssa tässä lokeroyhteiskunnassa työskentelevät keskittyneesti ja ajan kanssa kohti yhteistä päämäärää, esitystä. Tämä yhdessä tekeminen on parasta mahdollista sukupolvityötä. Se herättää ymmärryksen siitä mitä on olla nuori tai vanha.

KOLMANNEN SEKTORIN KULTTUURIN TUOTTAJAT - ”kulttuurista täsmälääkettä” Senioriteatteri on myös osoittautunut olevan merkittävä kolmannen sektorin kulttuurituottaja.

Senioriteatteri Kutkutus jo alkumetreillään oivalsi esiintyessään omalla kotinäyttämöllään Mikkelin päiväkeskuksessa, että he tuovat esityksellään ”päiväpiristettä niille tosivanhoille”, joita yleensä ei viedä minnekään. Koska ryhmä rakensi esityksensä itse, omasta elämismaailmasta käsin, löysi se vastakaikua lähes saman ikäisestä yleisöstä.Teemat ja aiheet olivat siis tuttuja ja kotoisia.

Kun perustamani muistojen teatteri/senioriteatteri teki esittäjiensä sotamuistoista ja myöhemmin teatterimuistoista esityksensä, oivalsin että lapsuus- ja nuoruusmuistoihin pohjautuvat esitykset toimivat eräänlaisena ”kulttuurisena täsmälääkkeenä” erityisesti kun muistisairaista on kyse.

Muistojen teatterin voima on siinä, että se ei ainoastaan kerro, millaista elämä oli ennen, vaan näyttää toiminnan kautta, kuinka ihminen on kokenut tapahtuneen ja miten muistot elävät meissä.

Samalla se herättää katsojan omat muistot. Erään esityksen jälkeen pyörätuolissa istuva mies tokaisi: ”Harvinaista herkkua! Kaiken tuon olen kokenut itse.”

Senioriteatterilla on monet kasvot. n

Lisää senioriteatterista Hohenthal-Antin, L. (2001) Luvan ottaminen -ikäihmiset teatterin tekijöinä Jyväskylän yliopisto Hohenthal-Antin, L.(2006) Kutkuttavaa taidetta PS-kustannus Hohenthal-Antin, L. (2009) Muistot näkyviksi PS-kustannus Hohenthal-Antin, L. (2013) Muistellaan PS-kustannus

Rauno Lindqvist

Vuonna 2003 kolmansilla yhteispohjoismaisilla 2003 senioriteatterifestivaaleilla Tanskassa näkyi myös nämä kaksi tapaa tehdä teatteria, joko valmiin tekstin pohjalta tai kotikutoisesti. Kutkutus oli ainoa senioriteatteri, jonka esitys pohjautui ryhmän omiin tarinoihin ja muistoihin.Tämäntyyppinen ”iteteatteri” on loistava tapa kiertää muistamisongelmat ja ryhmä saikin luontevuudesta kiitosta. Moni tekstiin nojautuva ryhmä kipuili muistamisongelmien ja siitä syntyvien suorituspaineiden kanssa, jonka vuoksi kuiskaajan rooli nousi tärkeäksi. Se luonnollisesti verotti ilmaisua.Toisaalta hyvä teksti myös rikastuttaa esityksen.

Vuonna 2000 Lontoossa sijaitseva muistelutyön keskus Age Exchange isännöi kansainvälisiä muistojen teatterifestivaaleja, johon osallistui esityksiä 12:stä maasta. Mikään esityksistä ei pohjautunut valmiiseen tekstiin, vaan teksti syntyi muistojen pohjalta, useimmiten haastattelemalla vielä elossa olevia ikäihmisiä. Pam Schweitzer, muistojen teatterin guru, oli muotoillut omanlaisen konseptin (Reminiscence Theatre) jo 1980-luvun alussa. Aluksi teatteria muistoihin pohjautuvaa teatteria tekivät nuoret ja ammattilaiset ja vasta 1993 Schweitzer perusti muistoja työstävän senioriteatterin, the Good Companionsin. Vuonna 2005 toin Kotkan Muistojen Talolle senioriteatterin, joka tekee omista muistoista teatteria.

Vuonna 2007 SHT järjesti ensimmäiset senioriteatteripäivät Orilammella, jossa jo näyttäytyi senioriteatterin monet kasvot. Mukana oli Kotkan Muistojen Talon muistojen teatteri, senioriteatteri E-lääke Mäntyharjulta, Ikis-teatteri Jyväskylästä, Kutkutus Mikkelistä, ryhmä Savukoskelta ja MamMatit Haminasta.Tämän jälkeen SHT on järjestänyt senioriteatterikoulutusta eri puolilla Suomea.

17

koulutusta

Teatterikursseja 2014

Sulata joulukinkku jo etukäteen Ari Wahlsten tilattiin pitämään sketsikurssia Ari Wahlsten on kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä, joka oli myös 12 vuotta Lapinlahden Linnut -ryhmän jäsen. Sketsit ovat Wahlstenin erikoisalaa. Hän on pitkän linjan esiintymiskouluttaja, jolta eivät ideat lopu koskaan.

Anneli Valta-Lisitsin ja Maikki Korhonen pyysivät Ari Wahlstenin pitämään sketsien käsikirjoittamiseen ja esittämiseen liittyvää koulutusta. Valta-Lisitsin ja Korhonen kuuluvat Lapinlahdella toimivaan Heinäahon näytelmäpiiriin. Sketsejä he ovat tehneet niin kahdestaan kuin yhdessä muiden Heinäahon näytelmäpiiriläisten kanssa.Wahlstenin pitämä koulutus oli tilattu juurikin näille kahdelle toimeliaalle naiselle.

Lapinlahtelaiset olisivat olleet valmiit viettämään useamman tunnin sketsien luomisen parissa, mutta Wahlstenin aikatauluun ja kurssisapluunaan kuuluu oletuksena 8 tuntia työskentelyä. Kurssi pitää sisällään sketsien tekemisen teoriaa ja perusteita sekä itse sketsien toteuttamista jopa valmiiksi saakka. ”Ari antoi meille uusia ideoita. Saimme sketsin aiheen. Ari neuvoi meille lähtökohdan, josta aloimme muokata sketsiä. Meillä oli aikaa työstää jostakin aiheesta sketsi 15 minuutissa. Esityksen jälkeen Ari arvioi, miten sen olisi voinut tehdä paremmaksi ja mikä oli valmiiksi toimivaa ja hyvää.

Ryhmässämme oli vain kaksi henkilöä, joten saimme hyvin henkilökohtaista opetusta. Toisaalta, jos kurssilla olisi ollut useampia osallistujia, olisi voinut ottaa oppia muiden tuotoksista. Halusimme työstää myös omaa, vähän pidempää käsikirjoitustamme. Sitä emme saaneet kurssin aikana täysin valmiiksi, joten sen tekeminen jäi iltapuhteeksi.Valmiiksi se on saatava viimeistään 16.12. jolloin esitämme sen Iisalmessa,” Valta-Lisitsin naurahtaa.

Suomen Harrastajateatteriliitto järjestää improjumppaa.

Näyttelijä Miska Kajanus ja fysioterapeutti Virpi Helanen laajentivat käsitystä jumpasta. Tässä jumpassa osallistujan on helppo samaistua Miskaan, joka ei ole koskaan pitänyt yhtäkään jumppatuntia, tai Virpiin, joka ei ole koskaan impronnut. Yhdessä he ovat muokanneet harrastajanäyttelijöille tarkoitetun uuden konseptin: improjumpan.

Tässä jumpassa ei ole tylsää, siitä pitää huolen Miska. Tässä jumpassa hiki virtaa takuuvarmasti, siitä huolehtii Virpi.

Improjumpassa liikutaan läkähtymiseen saakka.

Jumppaosiot hikoillaan läpi tehden samalla mitä erilaisempia improharjoitteita ja yhdistellään monia eri improlajeja. Keskitytään kokonaisvaltaiseen tekemiseen. Ei himmailla eikä vähätellä, vaan improtaan isosti koko kehoa käyttäen.Tällä improkurssilla treenataan tolkulla, tosissaan, kovalla innolla, ja hiki lentää, vaikka mukana onkin huumoria.

Hanna Kellokoski osallistui improjumppaan mielenkiinnosta improamista kohtaan. Hän on impronnut ja jumpannut, muttei koskaan yhdistänyt näitä. Hän on Teatteri Kultsan jäsen, ja impronnut mm. eri improkursseilla. Improjumppaa Kellokoski pitää mahtavana juttuna. Aika meni kuin siivillä. Kellokoski oletti lähtökohtaisesti, että liikkuessa ei ole aikaa jännittää, pelätä eikä hävetä. Näin kävikin. Kuitenkin jotkin jumppaosuudet olivat niin rankkoja, että hän oli fyysisen suorituskykynsä äärirajoilla. Siitä huolimatta hän aikoo osallistua improjumppaan jatkossakin.

Improjumppa järjestetään Helsingissä 9.11., 23.11. ja 7.12. www.shtl.fi

”Kurssi antoi itseluottamusta, kun ymmärsi, että voi tehdä sketsin aiheesta kuin aiheesta.Aiheita arvoimme mm. puhelinluettelon keltaisilta sivuilta,” Valta-Lisitsin kuvailee kurssin työskentelytapoja.

Kurssin mahdollisti Olvi-säätiön Valta-Lisitsinille ja Korhoselle antama apuraha.

Anne Palm

Suomen Harrastajateatteriliitto järjestää erilaisia tilauskursseja teatterin eri osa-alueilta. Ota yhteyttä sht@shtl.fi

Virpi Helanen ja Terho Oksman improjumpassa

18

Repliikki 4 • 2014

Repliikki 4 • 2014

19

Tapahtumia Tikkurilan Teatterikoulun joulusirkus

Sirkustapahtumia 2014

Jouluinen sirkustarina on täynnä vauhtia ja joulun hurmaa kaikilla mausteilla höystettynä. Lavalla nähdään monenlaisia temppuja, taituruutta, akrobatiaa ja katon rajassa keikkuvia huimapäitä.

Mukana on tonttuja, metsän eläimiä ja lumihiutaleita. Estradilla esiintyy Tikkurilan Sirkuskoulun oppilaita opettajineen. Kyseessä on teatterikoulun sirkuslinjan syventävien opintojen päättötyö.

Perusopinnot koulutuksessa kestävät 5 vuotta, syventävät opinnot toiset 5 vuotta.

Sirkustaiteilija ja ohjaaja Annu Nietula on käynyt Turun ammattikorkeakoulun sirkuslinjan. Nietula on kotoisin Rovaniemeltä. ”Ei meillä ollut sirkusopetusta lapsena. SIrkusopetus tuli Rovaniemelle, kun olin 17-vuotias. Harrastin voimistelua, tanssia ja teatteria, ja lähdin jo 19-vuotiaana maailmalle ammattiopintoihin,” Nietula muistelee. ”Olen tosin menossa hetkeksi takaisin Rovaniemelle tekemään Kumiseva hanki -projektia. Se on tarina Lapin lentonoidista.

Esiinnyn siinä, teen ilma-akrobatiaa ja temppuilen myös lattialla,” Nietula valottaa seuraavia projektejaan.

Ilma-akrobaatti Milja Jaskari

Suuntautuuko sirkusopettaja johonkin tiettyyn osa-alueeseen? ”Voi osata vähän kaikkea, mutta aina on parempi erikoistua johonkin mieleiseen asiaan. Oma juttuni on akrobatia. Joitakin asioita opettaja hallitsee lähinnä teoreettisesti. Opetan esimerkiksi jongleeraamista. Osaan jonleerausta melko hyvin, mutta en osaa jonleerata viidellä pallolla, vaikka tiedän, miten se tehdään. Taikatemppujakin opetetaan sirkuspuolella vähän,” Nietula kertoo.

Miten sirkusesitystä lähdetään rakentamaan? ”Pääasia on, että lapset pääsevät esittämään numeronsa. Tänä vuonna me ohjaajat laitoimme itsemme ensimmäistä kertaa lavalle. Olemme toisen ohjaajamme Sanna Warsellin kanssa aika saman kokoisia ja -oloisia, ja päätimme kokeilla eräänlaista illuusionumeroa, jossa olemme yksi ja sama hahmo. Esitämme siis samaa henkilöä, siivoojahahmoa. Ohjelmanumerot suunnitellaan ensin. Pitää vähän jakaa, kuka tekee mitäkin. Kaikki eivät pääse tekemään ilma-akrobatiaa, mikä on se kaikkein suosituin osa-alue. Sen jälkeen luodaan tarinaa ja mietitään puvustusta.” valottaa Nietula.

Tässä tarinassa siivoojahahmo vie Petteri Punakuonon nenän, mistä johtuen porot eivät enää aamulla osaakaan lentää. Ne lähtevät siivoojahahmon perään. Matkalla tavataan mm. metsän eläimiä ja revontulet. Esityksessä on mukana yhteensä n. 25 syventävien opintojen oppilasta.

Ella-Maria Räsänen esittää poroa

Onko olemassa valmiiksi käsikirjoitettuja sirkusesityksiä? ”Ei taida olla. Yleensä sirkusesitys pitää tehdä koreografioineen alusta saakka itse. Toki voi tehdä esityksen, joka perustuu vaikka johonkin tuttuun satuun,” Nietula pohtii. n www.tikkurilanteatteri.fi

Anne Palm Teksti & kuvat

20

Repliikki 4 • 2014

Tarvitsetko rahaa?

Teatteri-ihmiset ovat hyviä internetsivujen testikäyttäjiä ja haluamme löytää teitä LISÄÄ!

Etsimme tavallisia netinkäyttäjiä käytettävyystesteihin, 5-10€ per varttitunti. Käytännössä tienaat reilut viisikymppiä kuussa joko itsellesi tai yhdistyksellesi talkootyönä, tutustut uusiin sivuihin ja olet mukana tekemässä netin käytöstä hieman helpompaa.

ar

n äj o e Seaijateatten

t ra s

r ik es

ä

H

Kokeiluttaako? Kirjoita meille osoiteeseen info@usabilitytest.fi tai käy suoraan toimeen sivulla usabilitytest.fi/become-a-test-user

21.-23.8.2015 Seinäjoen kaupunginteatterissa

Hakuaika 5.1.-28.2.2015

www.harrastajateatterikesa.fi

KATSOMO - lapsiturvallinen, EU:n säädökset täyttävä.

- metallirakenteinen, kootaan rakennustelineiden tapaan.

- 265 muovituolia, 21 riviä.

- rakenne muunneltavissa, perusmallin pituus 18 m, leveys 8 m.

- katsomon vuokra koko kesältä 2 000 € + alv 24 %, muut aikajaksot neuvoteltavissa.

Lyhyemmille vuokra-ajoille myös podesto-tyyppisiä, vesivanerisia lavaelementtejä (1 x 2 m). Kysy lisää.

Mäntän kuvataideviikot Toiminnanjohtaja Tiina Nyrhinen 044 2599 194

Kantaesityspalkinto

Vuoden Harrastajateatteri

Kilpailuun voivat osallistua edellisenä vuonna kantaesitetyt näytelmät.

Palkinto on suuruudeltaan 1000€ ja se myönnetään näytelmän esittäneelle teatterille. Viimeinen jättöpäivä 28.2.2015. www.shtl.fi

Palkinnon tavoittelijaksi hyväksytään mikä tahansa suomalainen harrastajateatteri. Vuoden harrastajateatteri saa palkinnoksi 1000 euron stipendin ja kunniakirjan.

1) Ehdota suosikkiteatteriasi vuoden harrastajateatteriksi 15.1.2015 mennessä 2) 16.1.-15.2.2015 Suomen Harrastajateatteriliiton sivuilla shtl.fi on avoinna äänestys, jossa jokainen voi äänestää ehdolla olevia teattereita.

Repliikki 4 • 2014

Leskinen-Keski-Vähälä:

Päällystakki

ohjaus Jarmo Skön

Eräjärven Tupateatterissa Eräpyhäntie 937, Eräjärvi, Orivesi Osko-Orivesi-ETN Tuomas Parkkinen:

Kekkonen

syntymästä Kuolemattomuuteen

Ohjaus Jarmo Skön

Rönnin Kesäteatterissa

25.6. - 8.8.15

Eräjärventie 946, Eräjärvi, Orivesi Osko-Orivesi-ETN-OrivedenSuvi-PirFestFinlandFestivals

Ryhmille teatteripaketteja !

050 436 8466, 03 530 6433 info@erajarventeatterit.net www.erajarventeatterit.net kauppa.erajarventeatterit.net

21

{ SHT tiedottaa }

Talvi 2014-2015 tiedotteet Seuraa Harrastajateatteriliiton tapahtuma- ja kurssitiedotusta osoitteessa www.shtl.fi

PUHE JA ÄÄNENKÄYTTÖ OSANA TEATTERI-ILMAISUA TEATTERIA JA IMPROVISAATIOTA

..

Kesäteattereita 2015 -esite Ilmoita kesäteatteriesityksesi! SHT:n suosittu, valtakunnallinen kesäteatteriesite ilmestyy keväisin. Esite on kooltaan A5. Varaukset ja ilmoitusmateriaali toimitettava sähköpostitse1.4.2015 mennessä sht@shtl.fi. Lisätietoja myös p. 010 281 6060 www.shtl.fi

Kultainen ansiomerkki

Kultainen tunnustusmerkki

Hopeinen ansiomerkki

Anomukset 1kk ennen luovutusta hakulomakkeella www.shtl.fi

2015

www.shtl.fi

Visailu 1) Kuka esiintyy Vanja-Enon nimiosassa kansallisteatterissa juuri nyt?

2) Miten Uuno Turhapuro menetti hampaansa?

3) Kuka ohjasi Kubrickilta kesken jääneen elokuvan AI? 4) Mikä teatteriryhmä ehti käsitellä Talvivaaran kaivosta jo ennen konkurssia?

5) Kenen kirjaan perustuu teatteriesitys Poika Mancini?

Vastaukset vieressä >>

Harrastajateatterin ansiomerkit ja kunniakirjat

HOKSNOKKA Kirsti Huuhkan nukenrakennusohjeita 22 € Tilaukset anne.palm@shtl.fi

Koko Suomen kesäteatterit

Kesateattereita

1) Kristo Salminen 2) Vuoristoneuvos Tuura löi elokuvassa ”Häpy Endkö?” 3) Spielberg 4) Vaara-kollektiivi, Kajaani 5) Kauko Röyhkän

22 www.aitaiata.org

harrastajateatteriliiton ansiomerkkejä

Näyttelijäntyön syventävä työpaja Aika: 1.2.2015 klo 9-15 Paikka: Lahti, Rautatienkatu 3 B 23 (Hannunsali) Laajuus: 7 opintotuntia SISÄLTÖ Kurssilla tutustutaan näyttelijäntyön, laulamisen ja musiikin yhteistyöhön. Mitä tunteita musiikki herättää ja kuinka se vaikuttaa esimerkiksi improvisaatioon? Tarkastellaan musiikkiteatterin peruspalikoita eli näyttelemistä, laulua ja liikettä yhdessä ja erikseen.

KENELLE Kurssi on suunnattu teatterin harrastajille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan musiikkiteatterin maailmaan.

KOULUTTAJA Marika Huomolin on valmistunut kevyen musiikin laulajaksi Kymen Konservatoriosta vuonna 2011. Keväällä 2015 hän päättää opintonsa Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla. Marika on toiminut opintojensa ohella muusikko-laulajana jo monen vuoden ajan sekä työskennellyt näyttelijänä musiikkiteatterin parissa.

HINTA 50€, sisältäen opetuksen ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi, 0442981708

Näyttelijäntyön syventävä työpaja Aika: 31.1.2015 klo 12.30–18.30 Paikka: Lahti, Rautatienkatu 3 B 23 (Hannunsali) Laajuus: 7 opintotuntia SISÄLTÖ Puhe ja äänenkäyttö ovat näyttelijätyön ydintä. Kurssilla tarkastellaan tervettä äänenkäyttöä niin puheessa kuin muussakin äänellisessä ilmaisussa. Kokeilemme ja tutkailemme kuinka ääni resonoi kehossa ja millä tavoin omia rajojaan voi koetella.

Tutustumme myös siihen, kuinka pitkä matka puheesta on laulamiseen ja toisinpäin.

Asiaan tutustutaan käytännönläheisesti ja jokaisen yksilölliset ominaisuudet huomioiden.

KENELLE Kurssi on suunnattu kaikille teatterin ja musiikin harrastajille.

Osallistuminen ei edellytä laulutaitoa.

KOULUTTAJA Marika Huomolin on valmistunut kevyen musiikin laulajaksi Kymen Konservatoriosta vuonna 2011. Keväällä 2015 hän päättää opintonsa Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla. Marika on toiminut opintojensa ohella muusikko-laulajana jo monen vuoden ajan sekä työskennellyt näyttelijänä musiikkiteatterin parissa.

HINTA 50€, sisältäen opetuksen ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi tai 0442981708

LIIKEILMAISU IDENTITEETIN JA OSALLISUUDEN TUKENA -KURSSI AIKA: 8.2.2015 klo 10-16.45 PAIKKA: Helsinki, Allianssi-sali (Asemapäällikönkatu 1) LAAJUUS: 8 opintotuntia SISÄLTÖ Kurssilla tutustumme toiminnallisesti tanssi- ja liikeilmaisun mahdollisuuksiin itsetuntemuksen ja identiteetin vahvistajana. Liikeilmaisu tutustuttaa meidät lempeästi paitsi itseemme myös ympärillämme oleviin ihmisiin ja vahvistaa osallisuuden ja kuulumisen kokemusta.

Tutustumme fyysisen kirjoittamisen metodiin.

Se on kehollinen tapa tuottaa tekstiä. Se vähentää painetta tekstin keksimiseen ja vapauttaa energiaa luovuudelle. Kehoa rasitetaan erilaisin fyysisin harjoittein, joiden tarkoitus on päästää pois liiasta tietoisuudesta.

Kun kehoa on herätelty ja hengästytetty, aukeaa usein puroja, joista pulppuaa uudenlaista lausetta, tuntematonta rytmiä, oivalluksia ja suodattamattomia sanoja. Fyysinen kirjoittaminen sopii kaikille eikä vaadi hyvää kuntoa tai erityisiä kirjoittajan lahjoja. Tällä kurssilla teemme fyysisen kirjoittamisen harjoitteita nimenomaan oman minän ja identiteetin, itsetunnon ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Pureudumme myös tanssi- ja liikeilmaisuun identiteettityön välineenä laajemmin. Kehollisuus, liikeilmaisu ja tanssi ovat hyvin rehellisiä ja reaaliaikaisia mahdollisuuksia tutustua siihen mitä olemme. Liikkeeseen uppoaminen voi kerros kerrokselta avata omaa sisäistä maailmaamme ja suhdettamme näkemäämme maailmaan. Kurssipäivän kantavana ajatuksena on, että keho on viisas ja sillä on aina kerrottavaa menneisyydestämme, tästä hetkestä ja unelmistamme. Asumamme keho hengittää kokemuksiamme ja kokemuksemme kirjoittuvat meille asenteemme kautta.

Tanssi ja liikeilmaisu ilmaisevat sitä, kuka ja millainen olen (toisille) ja kuinka asennoidun (toisiin). Yhtälailla liikkuessani voin kysyä, keneksi ja millaiseksi haluan kasvaa juuri nyt?

KENELLE Kurssille ovat tervetulleita kaikki fyysisen ilmaisun mahdollisuuksista kiinnostuneet teatterin ja tanssin harrastajat, harrastusryhmien ohjaajat sekä kasvatusaloilla työskentelevät.

Aiempaa taiteellista tai liikunnallista harrastuneisuutta ei edellytetä. Avoin mieli ja innokkuus aiheeseen riittävät.

KOULUTTAJAT Fyysinen kirjoittaminen Tiina Tanskanen-Paavola, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) sekä ryhmäliikunnan ohjaaja.

Tanssi- ja liikeilmaisu Jenna Rignell, tanssitaiteenmaisteri ja pedagogi HINTA Kurssin hinta 60€, sisältäen opetuksen ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi, 0442981708

Repliikki 4 • 2014

TEATTERIESITYKSEN OHJAAMISEN PERUSTEET -KURSSI teatterikasvatuksen ohjaajakoulutus 0,75 op Aika: 24.–25.1.2015, lauantaina klo 9–18 ja sunnuntaina klo 10-16 Paikka: Helsinki, Raumantie 5 (Munkkivuoren nuorisotalo) Laajuus: 20 opintotuntia (16 kurssituntia ja 4 itsenäistä opintotuntia) SISÄLTÖ Teatteriesityksen ohjaamisen perusteet kurssilla tutustutaan toiminnallisesti esityksen ohjaamisen perusasioihin.

Käymme läpi ohjaajantyön tärkeimpiä elementtejä, kuten ohjaajan roolia ryhmänvetäjänä ja sitä, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin näytelmä on valmis esitettäväksi. Pureudumme esityksen ohjaamisen kannalta keskeisimpiin asioihin, kuten näytelmäanalyysiin, kohtausten näyttämödramaturgiaan sekä näyttelijän ja esityksen ohjaamiseen.

KENELLE Kurssi on suunnattu ei-ammatillisille harrastajateatteriryhmien sekä teatteri- ja taidekerhojen ohjaajille.

Kurssi soveltuu myös teatterin harrastajille, jotka ovat kiinnostuneita laajentamaan osaamistaan ohjaamisen puolelle.

KOULUTTAJA Eveliina Heinonen (teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK) HINTA 90€, sisältäen opetuksen ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi, 0442981708

TEATTERIKASVATUKSEN PERUSTEET teatterikasvatuksen ohjaajakoulutus 0,75 op AIKA: 7.-8.3.2015 lauantaina klo 9-16 ja sunnuntaina klo 10–16.

PAIKKA: Helsinki, Raumantie 5 (Munkkivuoren nuorisotalo) LAAJUUS: 20 opintotuntia (16 kurssituntia ja 4 itsenäistä opintotuntia) SISÄLTÖ Kurssilla tutustutaan teatterikasvatuksen perusteisiin monipuolisesti. Viikonlopun aikana osallistujat saavat näkemyksen siitä, minkälaisia elementtejä teatterikasvatus ja soveltava teatteri pitävät sisällään. Kurssi on käytännönläheinen ja toiminnallinen.

Kotiinviemisiksi kurssilaiset saavat erilaisia teatterin työtapoja ryhmänohjaamisen tueksi ja konkreettisia työvälineitä teatteria harrastavan ryhmän ohjaamiseen.

Tavoitteena on, että kurssilaiset löytävät syvemmän ja laajemman näkemyksen teatterin käyttömadollisuuksista ryhmänohjaajan työssä.

KENELLE Koulutus sopii kaikille ei-ammatillisille teatteriryhmien ohjaajille tai sellaisiksi aikoville. Kurssi sopii myös muille ryhmänohjaajille, jotka haluavat laajentaa osaamistaan teatterin puolelle. Teatteriharrastajat, joilla on kipinää ohjaamiseen, ovat myös koulutuksen kohderyhmää.

KOULUTTAJA Katri Mehto, teatteri-ilmaisun ohjaaja HINTA 90€, sisältäen opetuksen ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi, 0442981708

23

Veikkauksen asiakkaana tuet taidetta, tiedettä, liikuntaa ja nuorisotyötä.