Pelastustieto 3/2013 by Pelastustieto

18.4.

3 2013

Loviisa 13

– mittava yhteisharjoitus s. 44

Ketterä ERICA korvaa ELS:n hätäkeskuksissa s. 26

JÄ

Monipotilastilanne hoidettiin Kainuussa hyvällä yhteistyöllä s. 8

Asuntoministeri ei innostu sprinkleripakosta eikä väestönsuojista s. 22

PELASTUSTIETO 4/2013 ILMESTYY 23.5. TEEMALLA PELASTUS- JA AUTOKALUSTO / KALUSTO KIERTOON

Tilaa lahja valmistuvalle! Onko perhepiirissäsi, ystävissäsi tai työyhteisössäsi keväällä opintonsa päättäviä? Mitä vastavalmistuneelle lahjaksi?

Mitä jos tilaisit hänelle Pelastustieto-lehden vuodeksi eteenpäin. Lahjan, jonka muistaa vielä juhlahumun jälkeenkin!

40 €/vsk Koskee vain uusia tilauksia. Tilaus jatkuu normaalina kestotilauksena.

Osoitteessa www.pelastustieto.fi voit tulostaa lahjakortin tekemääsi tilaukseen mieleisellä teemalla. Tilauksen voit tehdä etukäteen osoitteeseen tilaukset@pelastustieto.fi tai soittamalla numeroon 0303 9778 (Yap-Solutions Oy).

3/ 2013 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki INTERNET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

Vapaaehtoisuus on tärkeä voimavara Pelastustoimen vapaaehtoisuuden mennyttä ja nykyisyyttä on tarkasteltu Palokuntalaisuus Suomessa -kirjassa, joka julkaistiin osana laajaa pelastustoimen tilinpäätös -tutkimushanketta. Kirja piirtää kuvan merkittävästä vapaaehtoisuuteen perustuvasta toiminnasta, johon siihen osallistuvat sitoutuvat ja mikä tärkeintä, jaksavat sitoutua. Kuten kirjan esittelytekstissäkin todetaan, tällaista voimavaraa ei saa hukata ja jatkuvuuden turvaaminen on koko pelastustoimen järjestelmän elinehto. Palokuntien toiminta ulottuu tänä päivänä hyvin monenlaisiin tehtäviin. Enää ei riennetä pelkästään sammuttamaan tulipaloja, vaan esimerkiksi liikenneonnettomuuksien pelastustehtävissä niillä on merkittävä rooli. Ensivastetehtävät työllistävät ja ovat työllistäneet ensilähdön palokuntia jopa niin paljon, että toiminta on vaarassa ”tukehtua”. Toiminta kuitenkin kiinnostaa ja vetää puoleensa vapaaehtoistoimintaan. Syrjäseuduilla pelastustehtäviä hoitavat vapaaehtoiset ovat tärkeä voimavara pelastustoimen kokonaisresursseissa. Tästä hyvänä käytännön esimerkkinä on Hälytysilmoitus-juttusarjassa nyt julkaistu Kuusamossa sattunut tieliikenneonnettomuus, jossa vapaaehtoisilla oli keskeinen rooli pelastustehtävässä.

Messuille piristysruiske Lähes 30 vuoden ajan paloja pelastusalan perinteinen tapahtuma Turvallisuus-messut järjestettiin Tampereella. Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys järjesti sen yhdessä Suomen Työsuojelualan Yritysten Liiton kanssa. Seuraavista messuista syyskuussa 2014 oli päätetty, mutta toinen järjestäjistä, STYL, päättikin, että messut pitää siirtää marraskuulle. Perusteena oli aiemminkin samana vuonna ja samassa kuussa Tukholmassa järjestetyn Skydd-messujen läheisyys. Paloalan suurelle kalustolle ulkonäyttelyalueet ovat tärkeät eikä synkkä syksy houkuttele näytteilleasettajia. Turvallisuus-messut järjestetään nyt syyskuun alussa 2014 Jyväskylässä. Ne on järjestetty siellä kahdesti 1980-luvulla, joten nyt messujen voi sanoa palaavan juurilleen. Vaikka tapahtuman paikkakunnan vaihto tapahtuukin ikävän episodin jälkeen, on varmaankin myönteistä, että Turvallisuus-messut nyt uusiutuvat. Sisältöä voidaan nyt kehittää uudella tavalla ja myös uusi paikkakunta ja messujärjestäjä tuovat piristystä tapahtumaan.

18.4.

3 2013 Loviisa 13

– mittava yhteisharjoitus s. 44

Ketterä ERICA korvaa ELS:n hätäkeskuksissa s. 26 PELASTUSTIETO 4/2013

JÄ

Monipotilastilanne hoidettiin 8 s. Kainuussa hyvällä yhteistyöllä ILMESTYY 23.5. TEEMALLA

P.S. Asuntoministeri sanoo tämän lehden haastattelussa, että rakentamismääräyksissä ei tarvitse sitovammin todeta paloturvallisuuden teknisestä suojaustasosta. Myöskään väestönsuojarakentamisesta ministeri ei innostu. Siinäkö se sitten on?

Asuntoministeri ei innostu sprinkleris. 22 pakosta eikä väestönsuojista O / KALUSTO KIERTOON

PELASTUS- JA AUTOKALUST

KANSI: Pelastusyksikön esimies, Kymenlaakson pelastuslaitoksen asemamestari Ville Salonen kiipeää Fortumin Loviisan voimalaitoksen alueella ritilätasolle tekemään ensitiedustelua. Kuva: Marko Laukkanen.

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

18.4.2013

3 2013 18.4.

3/ 2013

tässä numerossa

Loviisa 13 joitus s. 44 – mittava yhteishar

KEM

Ketterä ERICA korvaas. 26 ELS:n hätäkeskuksissa PELASTUSTIETO

IJÄ

RVE

LLE

hoidettiin Monipotilastilanne yhteistyöllä s. 8 Kainuussa hyvällä

4/2013 ILMESTYY

23.5. TEEMALL

A PELASTU

innostu sprinkleriAsuntoministeri ei ojista s. 22 pakosta eikä väestönsu USTO / KALUSTO S- JA AUTOKAL

KIERTOON

kuukauden kasvo 8 Hälytysilmoitus Kuusamossa Marko Partanen 22 Ministeri Kiuru ei innostu sitovimmista määräyksistä 24 Pentti Partanen: Säästöjä toimintaa kehittämällä 26 Ketterä ERICA korvaa ELS:n

Christopher Hubbard muutti Suomeen kuusi vuotta sitten lähes kielitaidottomana. Positiivinen ja yritteliäs Chris pyrki alusta lähtien puhumaan suomea, vaikkakin surkeaa sellaista. Nyt hänellä on sekä palomiehen virka KantaHämeen pelastuslaitoksella että juuri suoritettu lähihoitajan tutkinto. s. 40

viestintä

28 KEJO tulee Ilkka Eskelinen 32 Pelastustoimi osana TOTI-hanketta

Virven käyttö yksittäisen jäsenen osalta on sopimuspalokunnissa harvoin edes jokaviikkoista, joten rutiinin saaminen satunnaisella käytöllä on mahdotonta. Siksi Virven käyttö tulee ottaa osaksi palokunnan viikkoharjoituksia. Miten homma hoituu sopimuspalokunnassa Helsingissä? s. 34

Janne Hartikainen

36 SOME kriisiviestinnän työkaluna Johanna Franzén, Laura Hokkanen, Hanna Honkavuo, Hanna-Miina Sihvonen Taina Kurki, Niina Päivinen

38 VHF-radio ei ole ongelmajätettä Saku Rouvali 42 Tiedot kaikkien käyttöön tietoturvalaatikosta Eeva Vänskä

44 Ydinvoimalassa harjoiteltiin Saku Rouvali 50 20 vuoden tauon jälkeen VPK:hon 55 Espoon VPK voitti taas Piatta Rulja

VAKIOT 43 Vieraanamme: Simo Tarvainen 54 Mirafoni: Mira Leinonen 56 Ulkomailta: Risto Lautkaski 59 Keskustelua: Marko Konttinen 59 Keskustelua: Raija Kuosmanen

palokuntalaisuus Pelastustoimen tilinpäätöshankkeen ensimmäisessä osassa tarkastellaan vapaaehtoisuuden historiaa ja nykypäivää. Julkaistu kirja piirtää kuvan merkittävästä pelastustoimen voimavarasta, josta on syytä pitää huolta myös jatkossa. Jotta tulevaisuus Kesk usteluonaturvattu. s. 48

Palvelutasopäätöksestä saatav keskustelua a tärkein strategia-asiakirj

Pelastustoimen nerokkain uudi nerokkain uudistus oli aikanaan palvestus oli aikanaan Pelastustoimen tehdä päätöksiä, joita ei void palvelutasopäätös. Tätä loist a todellisuudes- kaa kuv avaa neroleima- sa tote osio? Asiakirja, jok uttaa. pohtii pelastusjohtaja Pekka lutasopäätös, Vänskäaava Keskiusta on myöhemmin kop ioitu myös muuskaikkien alueellisen pelastus Palvelukuvauksissa monasti sa lainsäädännössä kuten toim kuvataa n ensihoidossa. NytUudenmaan pekun pelastuslaitokselta Keskustelua-palstalla. tien valtuustot, sitovuus olisi lastusyksikön vahvuudek palvelutasopäätös-instituutio si 1+3, 1+4 tai jo- Vois ta ollaan uudis- pa 1+5 iko siihen myös kirjatta sitov henkilö tamassa/määrittämässä sisäl ä. Mutta kun pelaon loistavaa neronleimausta kopioitu stusmyöhemmin laitok- tapolitiik lön osalta. Tämä Tätä an esimerkiksi sprinkler seen iskee flunssaepidemia on uusi mahdollisuus keh , näistä vahvuuk- Vaikka ittää nykymuotoi- sista esimNyt erkiksi Keski-Uuden on myös muussa lainsäädännössä, kuten ensihoidossa. poik ettu kun ylityömiesten palk sesta palvelutasopäätöksestä kaa- lastustoimialueen entistä merkittä- minen kunnat sitoutu on niin kallista… Tiedän vämpi työkalu kuntapäättä vain kaksitästä jille ja pelastuslai- ei saa hukata mahdollisuutta kehittää hyvä että raketyökalu nnuslupien, kaavoitusas aluelaito sta, jotk toksille. Ei hukata tätä mah a ovat sitou tune et noudat- ja kuntien maa dollisuutta. tamaan palvelutasop nluovutus asiakirjo Nykymuotoisen palvelut äätöksen mukaista hens. ja pelastuslaitoksille. asopäätöksen kuntapäättäjille - 58na olisi vaatimus auto kilövahvuutta kaikissa tilan maattisesta suurin ongelma on, ettei teissa ja kaikkina tusjärje siihen kukaan si- aikoina stelmästä. Ja että palvelut ympäri vuoden. Helsinki toudu. Onko se oikeastaan a ja Keski- olisi myös kun päätös lainkaan, Uusima tien muita viranom a ovat toimineet näin, vaik kun se ei velvoita mihinkä ka se on va, kun asiasta än. Tai jos velvoit- nost on anu päät t näid etty taa, niin siitä voidaan poik en laitosten kustannuksia. kuntien En- toissa. En tiedä voik eta satunnaisesti tä 20 muuta aluelaitosta? Onko o näin menete tai ajoittain, kun on tarvetta heidän osal- pyydänkin . sisäa ta sian talo usarvio sitovampi asiakirja ministeriön Ve Nykyinen tulkinta on, että kuin pal- Hautamäkeä palvelutasopää- velutaso selvittämään palvelutas päätös?hälytystös onKysyimme vain yksi suun nettigallupissa ”Käytätkö turvavyötä nitteluasiakirja mon sen sitov ien uutt a. Voidaanko kuntien Edelleen palvelutasopäätö muiden joukossa. Palvelut sten palveluku- tojen päät asopäätös koostuu vauk öksellä vaatia kovempia e sissawww.pelastusajossa?” varsin tasan. Klikkaa kuvataan sopimuspalokun kolm esta osasÄänet ta, riskmenivät ianalyysistä, palvelukutien toiken tam iselle kuin lainsäädäntö yleis mintavalmiutta varsin kate vauksesta ja kehittämisos gorisesti, vaikka lyttäisi? iostaseuraavassa . Riskianalyy- nettigallupissa! tieto.fi ja anna äänesi Ehdota Olisiko mahdollista luoda kyse on vapaaeht si ja kehittämisosiot ovat oistoiminnasta. Valtakunal selvästi suunnitte- nast turvallisuustoimintaa palvelut a ei löydy tilastoja siitä, kuin lua,myös asopäät muttamistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin. palveluk ka uvaus. Onk usei n soo siinä mi- pimuspaloku Pela stus joht aja Olli -Pek ka Ojanen nta ei voi osallistua hälytysto tään sitovaa? i- hetki sitten onnettomuu mintaan vastoin sammut stutkintala Palvelukuvauksissa mainitu ussopimuksen si- nan t toimintaval- toumuksi suos ituk sia? Voisivatko ne myös a. Vapaaehtoistoiminnan miusajat eivät ole mitään tapauk- tovasti osana palv sitovia. Ne ovat sissa olisi elutasopäätöstä, j viisainta puhua vaikka 95-p hölmöläisten lukuja. Esim rosent- halutaan? erkiksi kaikki tie- tisesta tai 80-prosenttisesta tode tävät, ettei onnettomuuskoh nnäköisyydetta voi sata Joka tapauksessa nyt on muutoks destä osallistua hälytystoimin prosenttisella varmuudella e taan. koskaan tavoitka ja mahdol

nettigallup

SIVU 52 Opinnäytteitä Pelastusopistosta

3/2013

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Maalaiskunnan palopäällikkö Paloalan moninaisista ja vaativista tehtävistä maalaiskunnan palopäällikön toimi lienee kaikkein vaikeimpia ja epäkiitollisimpia. Jos verrataan paloasetuksen palopäällikölle asettamia velvoituksia palolain vastaaviin vaatimattomiin kelpoisuusehtoihin ja kuntien heille yleensä suomaan riittämättömään rahalliseen korvaukseen, on valittaen todettava, että epäsuhde on räikeä ja silmiinpistävä. Paloasetuksen 13 § asettaa palopäällikön tehtäväksi varsinaisen sammutuspuolen tehtävien lisäksi joukon velvoituksia, joiden menestyksellinen täyttäminen vaatisi laajaa paloteknillistä asiantuntemusta, jonka vain aniharva maalaiskunnan palopäällikkö omaa ja jota häneltä sivuvirkaisena toimihenkilönä ei voida asiallisilla perusteilla vaatiakaan. Tällaisia tehtäviä ovat teollisuus- ja erikoislaitosten palotarkastus, rakennustoiminnan paloturvallisuuden valvominen sekä lausuntojen ja asiantuntija-avun antaminen kunnan muille viranomaisille. Palolain 7 § tosin määrää, että kunnassa voi olla myös palotarkastaja, mutta tätä ratkaisua ovat taloudellisista syistä johtuen vain harvat maalaiskunnat käyttäneet hyväkseen. Kuitenkin tuntuu jääväämättömältä tosiseikalta se, että suuri maalaiskunta, jossa on huomattavia teollisuus- tai muita erikoislaitoksia ja vain sivuvirkainen kunnan palopäällikkö, kaipaa ehdottomasti palopäällikön lisäksi teknillisen pohjakoulutuksen omaavan palotarkastajan. Tällöin kunnan palopäällikkö saa keskittyä asuinrakennusten palotarkastukseen ja sammutuspuolen mitä moninai-

simpiin tehtäviin, joiden hoitamiseen hän palokoulun 6-viikkoisella kurssilla on saanut tyydyttävät edellytykset, erikoiskohteiden palotarkastustoiminnan ja rakennustoiminnan paloturvallisuuden valvomisen jäädessä vastaavan ammattipätevyyden omaavan henkilön hoidettavaksi joko itsenäisesti tai palopäällikön johdon alaisena, miten johtosäännössä paikalliset olosuhteet huomioonottaen kulloinkin harkitaan oikeaksi määrätä. Suurimpana esteenä asioiden järjestämiselle edellä esitetyllä tavalla ovat tietenkin taloudelliset syyt ja näkökohdat. On kuitenkin huomattava, että palolaki ei estä kuntia perustamasta yhteisiä palotarkastajan virkoja esim. kahdelle naapurikunnalle, jolloin kustannukset supistuvat puolella. Näin paloasetuksen 28 §:n 2. mom:n tarkoittamien erikoiskohteiden palotarkastus ja rakenteellisen paloturvallisuuden valvominen saadaan asialliselle ja tarkoituksenmukaiselle kannalle ja kuntien palopäälliköt vapautuvat heille ylivoimaisesta tehtävästä, jota he parhaimmallakaan tahdolla eivät voi suorittaa tyydyttävästi. Ehdottamamme järjestely ei suinkaan tarkoita kaikkialle soveltuvaa ihanneratkaisua, vaan yhtä ulospääsymahdollisuutta siitä umpikujasta, jossa maalaiskuntien palotoimi erityisesti palotarkastukseen nähden tällä hetkellä sangen yleisesti on. Ihanneratkaisu on, että maalaiskuntiinkin tarpeen mukaan perustetaan päävirkainen palopäällikön toimi riittävine palkkauksineen, jolloin viranhaltijalta vastaavasti voidaan vaatia palolain ja -asetuksen vaatimaa täydellistä pätevyyttä.

Kotimainen tikasauto Espoon palokunnalle Espoon palolaitos sai 7.3. 1963 vastaanottaa konetikas– auton, joka tällöin järjestetyssä vastaanottotilaisuudessa Tapiolassa, esitettiin kutsuvieraille edustajille. Tikasauton on valmistanut K. Nummela Oy Turusta. Se on rakennettu Ford T-700 tyyppiselle kuorma-auton alustalle, varustettuna 180 hv bensiinimoottorilla. Autossa on tasauspyörästön lukituslaittein varustettu teli-taka-akselisto, sekä tehostajalla varustetut ohjauslaitteet. Pelastustoimintaa varten on tikas varustettu 2:lle henkilölle tarkoitetulla pelastushissillä, joka kulkee vaijereiden varassa tikkaiden alapuolella. Pelastushissiä voidaan käyttää myös vaaka-asennossa. Sähkövoimaasema on erillinen, kuljetuslaitteella varustettu sähköagregaatti. Tikas on pisin maassamme tällä hetkellä käytössä olevista konetikkaista. Lue koko juttu: www.pelastustieto.fi > arkisto >arkistojutut

Tuohikotin VPK:n pitkään odotettu paloasema nousi harjakorkeuteen 15. maaliskuuta. Rakennuksen tilavuus on 1.200 m3 ja se tulee sisältämään hallin 2 paloautolle, luentosalin, pesu-, kuivaus- ja korjaustilat,

2 huonetta ja keittiön käsittävän talonmiehen asunnon sekä saman suuruisen asunnon terveyssisarelle. Tuohikotin VPK saa muutaman kuukauden kuluttua myös täysin ajanmukaisen paloauton.

3/2013

Turvallisuus-messut Jyväskylään T

urvallisuus-messut järjestetään 3.–5. syyskuuta 2014 Jyväskylässä. Jyväskylän Messut Oy ja Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys ry (SPLY) ovat solmineet yhteistyösopimuksen paloja pelastusalan sekä työsuojelu- ja turvallisuusalan yhteisestä messutapahtumasta. Turvallisuus-messut järjestetään perinteisten teollisuusautomaation ja tuotantoteknologian Tekniikka-messujen rinnalla. – Aiempi yhteistyökumppanimme Suomen Työsuojelualan yritysten liitto (STYL) päätti järjestää seuraavan messutapahtuman marraskuussa 2014 yhteistyössä NWE- hitsausalan messujen kanssa eikä tämä ajankohta sopinut jäsenkyselyymme perustuen yli 90 prosentille SPLY:n jäsenyrityksistä. Siksi purimme messusopimuksen Tampereen Messut Oy:n kanssa, Juhani Costiander Turvallisuusmessutoimikunnasta kertoo. – On ymmärrettävää, ettei esimerkiksi perinteisesti ulkoalueilla olleille nostolava- ja pelastusajoneuvoyrityksille ajankohta ole sopiva, mutta myös muut yritykset kritisoivat messujen järjestämistä vuoden lopulla. – Koska STYL ei ollut halukas siirtämään messuja takaisin jo aikaisemmin sovittuun ajankohtaan eikä Tampereen Messut kyennyt osoittamaan kattavaa sopimusta, jos-

sa olisi sovittu sopivasta ajankohdasta, ryhdyttiin etsimään uutta messupaikkakuntaa. Myös STYL:n jäsenyrityksiltä tuli toive perinteisen Turvallisuusmessutapahtuman järjestämisestä sisältäen paloja pelastustoimen lisäksi työsuojelun. Costiander harmittelee sitä, että 30 vuoden hyvä yhteistyö Tampereen Messujen kanssa koki tällaisen särön. Nyt messut palaavat tavallaan juurilleen, sillä Jyväskylässä tapahtuma järjestettiin vuosina 1982 ja -84. – Yksi tärkeä syy messujen siirtämiseen Tampereelta Jyväskylään oli Jyväskylän Paviljonki ja sen fasiliteetit. Siellä on monipuoliset auditorio- ja kokoustilat, jotka mahdollistavat Turvallisuus-messujen laajat semi-

naarit ja koulutustilaisuudet. Avarat ulkoalueet mahdollistavat lisäksi isojen ajoneuvojen ja koneiden toiminnan esittelemisen, Costiander sanoo. – Hyvät liikenneyhteydet kaikkialta Suomesta ja keskeinen sijainti olivat myös ratkaisevia tekijöitä messupaikkaa valittaessa. Lisäksi Jyväskylän hotellikapasiteetin kasvu ja etenkin Paviljongin hotellin valmistuminen vaikuttivat asiaan, hän jatkaa. Jyväskylän Messut Oy:n toimitusjohtaja Leo Potkonen toivottaa Turvallisuus-messut tervetulleeksi takaisin Jyväskylään. – Tapahtuman siirto aikanaan Jyväskylästä pois oli meille karvas. Silloin messukeskuksen fasiliteetit eivät ole riittävät tällaiselle tapahtumalle. Voi sanoa, että sata miljoo-

Paloturvallisuustekniikan Etelä-Pohjanmaa odottaa professoriksi lähes 30 hakijaa yhä pelastusjohtajaa

Pelastussuunnitelmien päivittämisellä on jo kiire

Paloturvallisuustekniikan professorin tehtävä julistettiin haettavaksi syyskuussa 2012. Hakemuksia kertyi hakuajan päättymiseen mennessä yhteensä 14. Hakuaikaa jatkettiin 15.2. saakka. Jatkettu haku tuotti tulosta: palotutkimustekniikan professorin tehtävää haki yhteensä 29 henkilöä. Seuraava vaihe hakuprosessissa on viidestä kuuteen hakijan valitseminen seuraavaan vaiheeseen, missä suoritetaan hakijoiden asiantuntija-arviointi. Paavola arvioi, että asiantuntija-arvioinnit saadaan suoritettua kesän aikana. Arviointien perusteella hakijoista valitaan kolme haastatteluun. Lisäksi hakijat pitävät Aalto-yliopistolla tieteellisen esitelmän omasta tutkimusaiheestaan. Tuleva professori nimitetään tehtävään vielä ennen vuoden vaihdetta. Professori tulee työskentelemään Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksella. Paloturvallisuustekniikanprofessuuri perustaminen on Palotutkimusraadin pitkäaikaisen työskentelyn tulos. Tehtävän perustamisen mahdollisti elinkeinoelämältä ja Palosuojelurahastolta saatu tuki.

Taloyhtiöiden on päivitettävä pelastussuunnitelmansa ennen heinäkuuta. Päivittämiseen liittyy oleellisena osana riskien tunnistaminen ja toimenpiteiden suunnittelu niiden pohjalta. Myös säännöllinen tiedottaminen asukkaille on merkittävä osa pelastussuunnittelua. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, että hyvin tehdyn pelastussuunnitelman merkityksen huomaa onnettomuuksissa ja yhteiskunnan häiriötilanteissa, kuten pitkien sähkö- tai vesikatkojen aikana. Pelastussuunnitelman päivittämistä edellytetään taloyhtiöiltä, jotka ovat laatineet pelastussuunnitelmansa ennen nykyisen pelastuslain voimaantuloa 1.7.2011. Päivittämiseen liittyy oleellisena osana riskien tunnistaminen ja toimenpiteiden suunnittelu niiden pohjalta. Riskien kartoituksessa otetaan huomioon erilaiset onnettomuustilanteet, kuten katolta putoavat lumet, puista putoavat oksat, liukastumiset pihalla tai saunatiloissa, rikkinäisten leikkivälineiden aiheuttamat vaarat, tulipalotilanteet ja monet muut riskit.

3/2013

Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtajakiemura on yhä avoin. Vaasan hallinto-oikeus palautti asian uudelleen käsiteltäväksi tarkoituksenmukaisuusperusteet huomioiden. Laitoksen johtokunta käsitteli asiaa viimeisessä kokouksessaan ennen kuin uusi johtokunta aloittaa työnsä. Puheenjohtaja esitti kahden kunnan tekemän oikaisuvaatimuksen hyväksymistä, mutta johtokunta päätti äänin 7–5 hylätä edelleen oikaisuvaatimuksen. – Nyt odotetaan, saako päätös lainvoiman eli saadaanko kokouspöytäkirja allekirjoitettua. Toki sen jälkeen on vielä mahdollisuus valittaa päätöksestä, toimialajohtaja Markku Kujanpää Seinäjoen kaupungista kertoo. – Jos päätös saa lainvoiman eikä siitä valiteta, niin aikaisintaan kesälomien jälkeen virassa on uusi pelastusjohtaja, hän sanoo. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtajaksi valittiin edesmenneen Esko Jokisaaren jälkeen Jarmo Haapanen Jokilaaksoista. Valinta arvottiin, sillä nyt virkaatekevä pelastusjohtaja Harri Setälä ja Haapanen saivat äänestyksessä yhtä paljon ääniä.

naa euroa myöhemmin saamme tapahtuman takaisin, sillä niin paljon olemme näiden vuosien aikana investoineet messukeskukseemme.

Skydd liian lähellä Tampereen Messut Oy:n toimitusjohtaja Hannu Vähätaloa harmittaa, että Tampereella pitkään järjestetty Turvallisuus-messutapahtumaa ei enää toteuteta perinteiseen tapaan, vaan kaksi pääjärjestäjää lähti eri teille. – Yritimme löytää yhteistä säveltä, mutta epäonnistuimme. Kyllä me olisimme halunneet jatkaa hyväksi koetulla konseptilla. – Suurin syy hajaannukselle oli ymmärtääkseni se, että Ruotsissa järjestettävät Skydd-messut siirtyivät heti seuraavalle viikolle Turvallisuus-messuista. Erityisesti STYL katsoi, että ne ovat liian lähellä Tampereen tapahtumaa. Uutta ajankohtaa etsittiin, mutta ulkoalueiden osalta ei löydetty sopivaa ajankohtaa, Vähätalo sanoo. STYL teki Vähätalon mukaan aloitteen ajankohdan siirtämisestä. Vähätalo uskoo, että paloja pelastusalan kävijätkin ovat kiinnostuneita siitä tapahtumasta. – Tekemämme messututkimukset ovat osoittaneet, että kävijät ovat olleet kiinnostuneita myös työsuojainpuolesta ja uskon, että sitä kautta syntyy synergiaa myös hitausalan messutapahtumaan. Messuajankohdan siirto tuli yllätyksenä SPLY:n edustajille, mutta niin se tuli Vähä-

talon mukaan messuorganisaatiollekin. – STYL teki oman päätöksen ajankohdan siirtämisestä. – Valitettavasti syksy oli niin täyteen varattu messukeskuksessa, että aikaisempaa ajankohtaa ei löytynyt ja myöhäinen ajankohta ei sovi ulkoalueiden näytteilleasettajille, joita on palopuolella. Hannu Vähätalon käsityksen mukaan mitään ristiriitoja ei ole ollut SPLY:n kanssa, vaan yhteistyö on toiminut hyvin. Kuitenkin toinen messujärjestäjä saneli ajankohdan siirron eikä messuorganisaatio pitäytynyt aikaisemmin yhdessä sovitussa ajankohdassa. Myös Turvallisuus-messujen tavaramerkistä käydään kiistaa. SPLY on sen rekisteröinyt, mutta STYL:lla on asiasta toisenlainen käsitys. – Sellainen käsitys minullakin on, että SPLY on tavaramerkin rekisteröinyt. Se on tähän asti ollut yhteiskäytössä. Tampereella nyt marraskuussa järjestettävästä messutapahtumasta on tehty päätös vuodelle 2014. Jatko on Vähätalon mukaan auki. – Haluaisimme jatkaa sen jälkeen yhteistyötä. Missään nimessä emme halua heittää kapuloita kenenkään rattaisiin. On aina näytteilleasettajan oma päätös, mihin tapahtumaan osallistuu. – Mielestäni kenenkään ei kannattaisi tehdä päätöksiä jatkosta ennen kuin on saa-

tu kokemukset vuoden 2014 tapahtumasta, Hannu Vähätalo painottaa.

Viimeinen hetki uudistua Dafo Oy:n toimitusjohtaja Hannu Sartovuo pitää hyvänä, että turvallisuusmessurintamalta kuuluu uutta. – Oli viimeinen hetki tehdä pesäero työsuojainpuoleen, sillä tähän asti messut eivät ole palvelleet meidän kohderyhmäämme. – Kävijämäärät ovat olleet pettymys. Nyt tietysti jää nähtäväksi, miten uusi messujärjestäjä hinnoittelee tapahtuman, sillä Tampereella kustannukset alkoivat karata käsistä. Sartovuon mukaan Dafo ei ole tehnyt päätöstä messuosallistumisesta. – Katsotaan nyt, miten yleinen taloudellinen trendi kehittyy. Meillä on omia yhteispohjoismaisia markkinointisuunnitelmia, joiden kokemukset täytyy myös ensin arvioida. – On syytä myös arvioida, onko messutapahtuma nykyään oikea markkinointi-investoinnin kohde. Aikaisemmin ne olivat uusien tuotteiden esilletuontitilaisuuksia, mutta nyt ne ovat enemmänkin sosiaalisia tapahtumia. – On haastava prosessi rakentaa kokonaan uudet messut, mutta nyt oli viimeinen hetki tehdä muutos Turvallisuus-messukonseptissa, Hannu Sartovuo sanoo. Hän uskoo, että Jyväskylä on hyvä paikka uudelle messutapahtumalle.

Timanttiteko-palkinto Etelä-Savon pelastuslaitokselle Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea on myöntänyt vuoden 2012 Timanttiteko-palkinnon Etelä-Savon pelastuslaitokselle. Palkinto jaettiin Suomen Erillisverkot Oy:n järjestämässä turvallisuusviestinnän ammattilaisten VIRVE-päivässä. Timanttitekopalkinto luovutetaan vuosittain esimerkilliselle toiminnalle, kehitystyölle tai innovaatiolle, jolla edistetään yhteiskunnan turvallisuutta. Palkinnon myöntämisen perusteina arvioitiin muun muassa esitetyn tahon tai toiminnan merkitystä väestön, yhteiskunnan tai valtion turvallisuudelle sekä moninaista hyödynnettävyyttä poikkihallinnollisesti. Lisäksi arvioitiin toiminnan tai sen tulosten kustannustehokkuutta, monistettavuutta ja innovatiivisuutta sekä ajankohtaisuutta. Etelä-Savon pelastuslaitos on osoittanut erinomaista aloitteellisuutta ja innovointikykyä alueellisen tilannekuvan tuottamisessa ja välittämisessä. Tämä nähtiin erityisesti vuoden 2010 myrskyjen yhteydessä, ja oppeja on sen jälkeen valtakunnallisesti hyödynnetty Tapani- ja Hannu myrskyjen aikaan vuosina 2011–2012. Etelä-Savon pelastuslaitos on toiminut ansiokkaasti kehittäessään

Palkinnon ottivat vastaan pelastusjohtaja Seppo Lokka ja pelastuslautakunnan puheenjohtaja Pekka Parkkinen. Palkinnon jakoivat valtiosihteeri Pertti Torstila, Ulkoasiainministeriö sekä Suomen Erillisverkkojen Viranomaisverkkoliiketoiminnan johtaja Jarmo Vinkvist. Kuva Tapio Mäkinen

yhteistyötä Itä-Suomen alueella. Yhdessä tekemiseen on päästy tai sitä on aloitettu niin hankinnoissa, koulutuksessa, johtamisessa, tilannekuvan muodostamisessa, tiedottamisessa kuin varautumisessakin. Etelä-Savon pelastuslaitos täyttää siis selvästi palkinnon myöntämiselle asetetut kriteerit. Palkinnon myöntää vuosittain Turvalli-

suus- ja puolustusasiain komitea ministeriöiden valmiuspäällikkökokouksen esityksestä. Komitea vastaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen aseman seurannasta sekä kokonaisturvallisuuden alaan kuuluvien asioiden yhteensovittamisen valmistelusta, toimien yhteiskunnan turvallisuuden strategisena suunnittelun ja seurannan toimielimenä. 3/2013

KE MI JÄ RV EL LE

28.12.2012

3/2013

s u t i o m l i s y t y l 채 H hjois-Pohjano P li e m e E ja 1 0 4 , 1 1 4 illismaa Risto, Oulu-Ko t채v채 202A, h te e, ti n e rv 채 ij m e K , o maa 433, Kuusam s, pieni tieliikenneonnettomuu

3/2013

itu o lm

si y t y 채l

Rauhallinen h채t채puhelu

3/2013

Hätäkeskuspäivystäjä Juha Patokoski vastaanotti Oulu hätäkeskuksessa Kuusamossa sattuneesta liikenneonnettomuudesta vain yhden hätäpuhelun, kello 12.21.55.

”S

oittaja oli paikalle sattunut nainen, joka kertoi tapahtuneesta sangen rauhallisesti, Patokoski sanoo. Soittaja kertoi ajaneensa Rukalta kymmenen kilometriä pohjoiseen, minkä perusteella onnettomuus paikannettiin. – Hätäpuhelunkin paikansin, jonka mukaan puhelu tuli Rukatunturilta. Mittasin onnettomuuteen liittyvät etäisyydet myös kartalta soittajan ilmoituksen perusteella. Näin onnettomuuspaikka saatiin kohtuudella paikannettua, Patokoski sanoo. Puhelun alussa selvisi nopeasti, että kyseessä on henkilöautojen nokkakolari ja että nopeutta on todennäköisesti ollut noin 80 kilometriä tunnissa.  – Näillä tiedoilla annoin etupainotteisesti ja mahdollisimman nopeasti ensihälytyksen. Se lähti kello 12.23.17 koodilla 202A. Ajattelin, että täydennän tarvittaessa vastetta. Pelastustoimen vaste määräytyi osallisena olleiden ajoneuvojen mukaan ja kiireellisyys ensihoidon riskinarvion mukaan. Puhelu soittajan kanssa jatkui koko ajan, Patokoski kertoo.  Hälytyksen jälkeen selvisi, että onnettomuudelle on altistunut viisi henkilöä. Heistä yksi oli edelleen autossa sisällä, mutta ei suoranaisesti puristuksissa. Toinen auto oli suistunut törmäyksessä ojaan ja toinen oli jäänyt kaistalle, mutta molemmat autot olivat pyörillään. – Turvatyynyt olivat lauenneet, joten törmäys oli ollut kohtuul-

linen tai kova, mutta puhelun aikana potilaiden yleistila oli hyvä, Patokoski arvioi. Hän ilmoitti FinnHEMS 50:lle tapahtuneesta info-viestillä samalla kun jo toisaalla ensihoitoyksiköitä hälytettiin kohteeseen. Hätäkeskuksesta oltiin yhteydessä myös tieliikennekeskukseen ja välitettiin palomestarin tekemä mediatiedote ja arvio raivauksen kestosta.  – Hätäkeskuksen osalta tehtävä voitiin katsoa päättyneeksi klo 18.28, jolloin viimeinenkin tehtävällä ollut ensihoitoyksikkö ilmoitti olevansa vapaana asemalla. Siihen asti tehtävä oli seurannassa, kokonaisaika puhelun vastaanottamisesta tehtävän loppumiseen oli yhteensä noin 6 tuntia 5 minuuttia eli aika kauan, Patokoski sanoo.

Onnistunut puhelunkäsittely Tehtävästä jäi mieleen ilmoittajan rauhallisuus, kohteessa ei ollut turhaa hysteriaa tai panikointia, kysymyksiin sai hyviä vastauksia ottaen huomioon tilanteen vakavuuden. Sen verran seurasin muiden hätäpuheluiden välissä Kuusamon tehtävää, että paikannus osui hyvin kohdalle, jos ajatellaan, että kohde sijaitsi hieman syrjemmässä, missä puhelinpaikannus ei ole niin tarkka. Linnuntietä puhelimen paikannuksen ja onnettomuuspaikan ero oli noin 10,5 km. Lopullinen ero olettamani paikan ja todellisen onnettomuuspaikan välillä oli muistaakseni alle kilometrin, mikä on aika vähän, kun ajatellaan paikan saavuttamista hälytysajona. Hälytysaikakin oli sangen nopea. – Kokonaisuutena olen tehtävän hoitoon tyytyväinen. Toki aina löytyy jotain pientä hiomista, eikä koskaan voi olla täydellinen, mutta tuossa tehtävässä kaikki oleellisimmat asiat menivät kuten pitääkin.

3/2013

itu o lm

si y t y Ă¤l

Eveliina Talja ehti tyĂśparinsa kanssa nokkakolariin toisena, he kuljettivat irrotetun potilaan Lapin keskussairaalaan.

3/2013

Irrotus ja monipotilastilanne Rukan rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen oli viettämässä vapaapäivää koiransa kanssa, Kaisa Ahola ja Eveliina Talja olivat matkalla eri ambulansseilla samalle tehtävälle Kuusamon keskustaan ja Jouni Myyryläisen johtama hööki päivysti Kuusamon paloasemalla. Hätäkeskuspäivystäjä Juha Patokosken päätökset Oulun hätäkeskuksessa muuttivat meneillään olevan asetelman. Tekstit: Marko Partanen Grafiikat: Peter Bange

edGroupin ambulanssit olivat matkalla Kuusamon keskustassa olleeseen tehtävään. 5-tiellä sattunut nokkakolari muutti suunnitelman: Ambulanssien hoitajat sopivat, että Eveliina Taljan kuljettama ambulanssi jatkaa tehtävälle, koska se oli lähempänä kohdetta ja ambulanssi, jossa Kaisa Ahola oli hoitajana, irrottautuu uuteen 5-tien tehtävään. – Sovimme, että keskustan tehtävä hoidetaan load and go -tyyppisesti minkä jälkeen mekin lähdemme kohti liikenneonnettomuuspaikkaa, Talja kertoo. Samaan onnettomuuteen hälytettiin myös Kuusamon VPK:n ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen höökit. Päivystävä palomestari Piia Manninen liitti itsensä tehtävään. Kuusamon VPK:n sammutusmies Teemu Torvinen suuntasi vapaapäivältään kohti Rukan paloasemaa. – Meillä on vain seitsemän aktiivia sopimuspalokuntalaista ja lähdemme sillä porukalla liikkeelle, mikä saadaan kasaan. Tälle keikalle lähdimme Jussi Tupaselan kanssa kahdestaan, myöhemmin miehistöautolla lähti perään yhden hengen vahvennus, mut-

ta monesti menemme tehtäville yksinkin, Torvinen sanoo. Keikat tulevat rukalaisille tekstiviestillä ja yleensä ne katkeavat kesken, kun 160 merkkiä on käytetty. Hälytysilmoituksen mukaan onnettomuuspaikka sijaitsi kymmenen kilometriä Rukasta pohjoiseen. – Pohdimme, että onnettomuuspaikka on

hyvin lähellä Käylän risteystä. Ajettuamme viisi kilometriä ohi risteyksen ei onnettomuutta vielä näkynyt. Onnettomuuspaikka löytyi lopulta oli 20 kilometriä Rukalta pohjoiseen, Kemijärven suuntaan.

Pahaa jälkeä Kun Rukan aseman hööki tavoitti onnettomuuspaikan, Torvinen ja Tupasela näkivät,

Palomestari Piia Mannisen ensimmäinen päivystys Kuusamossa kului tien päällä.

3/2013

itu o lm

si y t y äl

”Palomestari Piia Manninen kiitti meitä. Hän sanoi, että erinomaisesti hoidettu onnettomuustilanne. Se lämmitti mieltä,” kertoo Teemu Torvinen

että kaksi henkilöautoa olivat ajaneet nokkakolarin: BMW oli ojassa ja Mazda tiellä, molemmat todella lytyssä. Molemmista autoista oli hävinnyt keula kokonaan. Nopeusrajoitus onnettomuustiellä oli 80 kilometriä tunnissa. Lisäksi toisessa autossa oli potilas, joka ei päässyt itse pois. Havainnot kerrottiin matkalla olevalle palomestari Piia Manniselle. – Annoin heille tehtäväksi turvata oman toimintansa ja aloittaa potilaiden auttamisen, Manninen sanoo. Torvinen ajoi höökin onnettomuuspaikan ohi ja katkaisi yksiköllä pohjoisesta tulevan liikenteen. Tupasela lähti kiertämään potilaita. Hööki blokkasi pohjoisesta tulevan liikenteen kokonaan ja Torvinen lähti liikenteenohjausviittojen kanssa etsimään siviileitä avuksi. Siviilin käskeminen liikenteenohjaukseen on aina riski. – Sen näissä hommissa on huomannut, että joku on aina pakko ottaa avuksi, muuta vaihtoehtoa ei ole, hommat jäisivät muuten tekemättä, Torvinen sanoo. Hän käveli tupakkaa polttavien siviilien luokse ja käski yhden mennä pohjoispuolelle liikenteenohjausviitan kanssa. – Eteläpään liikenteenohjausta tarjosin seuraavalle tupakkamiehelle, joka kertoi olleensa onnettomuudessa mukana, Torvinen kertoo. Tarkemmin katsoen Torvinen huomasikin, että mies oli kalpeahko. Torvinen löysi hänelle korvaajan ja lähti tutkimaan potilaita. Tupasela oli ehtinyt tarkistaa toisen auton osalliset, joista yksi oli jaloistaan jumissa hanttimiehen istuimella. Miehet laittoivat potilaalle itselämpiävän peiton ja sekä tavallisia peitteitä suojaksi kylmältä. Potilaalle laitettiin myös Stifneck-kauluri, jonka jäl14

3/2013

keen Tupasela jäi autoon potilaan luokse tu- autossa ollut aikuinen ei valittanut mitään kemaan hänen niskaansa. vaivaa, mutta oli säikähtänyt. – Emme ryhtyneet selvittämään irrotusvälineitä, koska tiesimme, että Kuusamon höö- Päätöksiä ambulanssissa ki on tulossa, Torvinen sanoo. Autossa kiinni Ahola otti ensihoidon kenttäjohtajan rooolevan henkilön lisäksi autossa oli ollut kul- lin heti matkalla. Esitiedot kertoivat häneljettaja, joka oli päässyt ulos omin neuvoin. le kahden henkilöauton nokkakolarista 80 Torvinen alkoi etsiä toisessa onnettomuus- -nopeusrajoitusalueella sekä viidestä potilaasautossa olleita henkilöitä. Se oli hankalaa, sil- ta. Ahola varasi tehtävään tarvittavat ambulä paikalle pysähtyneet siviilit olivat päästä- lanssit Kemijärveltä, Posiolta ja Sallasta. Häneet altistuneita autoihinsa lämmittelemään lytetyille yksiköille hän ilmoitti poikkeavan altistuneita. Yhdestä autosta löytyi kaksi las- puheryhmän sekä teki onnettomuudesta enta, toisella oli jalka kipeä ja toisella kuhmu nakkoilmoituksen Kuusamon terveyskeskukpäässä. Lasten kanssa samassa onnettomuus- seen. Hän arvioi, että terveyskeskus pystyy

Ensihoitaja Kaisa Ahola työkenteli nokkakolarissa kenttäjohtajana. Hän kertoi saaneensa amk-tutkinnosta siihen paljon eväitä.

> Sopimuspalokuntalaiset korvaavat siviilit liikenteenohjauksessa. > Palomestari antaa tiedotteen medialle ja tiehallinnolle hätäkeskuksen kautta. > Rajavartioston yksikkö ilmoittautuu vahvuudella (1+2). He saavat tehtäväksi liikenteenohjauksen. Sopimuspalokuntalaiset vapautuvat pelastustöihin. > Potilaan irrotus aloitetaan. > Poliisi saapuu kohteeseen ja alkaa selvittää kiertotietä sekä tilaa hinausautoja paikalle. > Irrotuksen jälkeen toinen kolariauto siirretään siten, että liikenne alkaa kulkea paikan ohi yhtä kaistaa pitkin. > Kolariautot tehdään virrattomiksi. 13.48 ROK401 paluumatkalle 13.50 ROK411 paluumatkalle 13.52 ROKP32 paluumatkalle > ROKP32 pyytää hätäkeskusta välittämään mediajatkotiedotteen, jossa kerrotaan, että liikenne onnettomuuspaikalla sujuu yhtä kaistaa pitkin. Liikenteenohjauksesta vastaa poliisi ja Rajavartiosto. Kemijärventie liikenneonnettomuus tilannekuva.notebook

mi jä

rve

lle

Rajavartija, partionjoht.

saku

OK411

saku P411

OK40

P401

1 K

P32

saku

E L4

saku

KRP 92

Palomestari Piia Manninen harjoitteli kolarin jälkeen tilannekuvan piirtämistä siihen tarkoitetulla SMART Notebook 10 -ohjelmalla. Piirrokseen on kuvattu Hälytysilmoitus-tekstin nokkakolari. Ohjelma on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella käytössä ja Pelastusopistolla johtamisen opettajat käyttävät ohjelmaa opetuksessa.

March 07, 2013

Kuusamon paloasemalta hälytetyt yksiköt saapuivat kohteeseen seuraavana, kun primaaritriage oli valmis. Pelastusyksikön esimies Jouni Myyryläinen tiedusteli kohteen. – Potilas oli suojattu useilla lämpöpakkauksilla ja lämpöpeitoilla, ainoastaan pää oli jäänyt suojaamatta. Hain potilaalle autosta oman piponi, Myyryläinen sanoo. Syttymisen varalta kolariauton läheisyyteen oli tuotu myös kolme jauhesammutinta. Ahola neuvotteli palomestari Piia Mannisen ja Myyryläisen kanssa irrotuksesta. – Olin tarkistanut kiinni olevan potilaan ja hän oli todennäköisesti monivammapo-

12.21 Ohikulkija soittaa hätäpuhelun. 12.23 Pelastusyksiköt hälytetään. 12.24 Päivystävä palomestari liittää itsensä tehtävään. 12.29 Hätäkeskusta pyydetään hälyttämään Kuusamon vapaavuoro. 12.41 Kuusamon vpk (ROK411) kohteessa. 12.45 Ensimmäinen ambulanssi (EPP433) kohteessa. 12.52 Päivystävä palomestari (ROKP32) kohteessa. 12.53 Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastusyksikkö (ROK401)kohteessa.

Rangan suuntaisesti – katto irti

nekeskuksen päivittämät tiedot. Tilannekeskus pitää tilannepäiväkirjaa, josta suurin osa alla olevista tiedoista on poimittu.

0K O

Ahola jalkautui autosta ja kohtasi tilanteen, jossa autossa kiinni oleva potilas oli tuettu kaulurilla ja hänet oli suojattu viltillä kylmältä. Samassa autossa ollut kuljettaja oli ulkona, mutta myös hänet ohjattiin pysähtyneeseen autoon lämmittelemään. Toisen onnettomuusauton altistuneet olivat valmiiksi jo paikalle pysähtyneen ajoneuvon kyydissä lämpimässä. Ahola teki primaariluokituksen. Hän määritti ajoneuvossa edelleen kiinni olevan potilaan kiireellisimmäksi, punaiseksi potilaaksi. Toisessa autossa olleesta päänsä lyöneestä lapsesta tuli keltainen ja loput altistuneet olivat vihreitä potilaita. Ahola ilmoitti tiedot FinnHEMS 50:n lääkärille, joka ei päässyt lentoesteen vuoksi paikalle.

ilannekeskus aloittaa tehtävän seuraamisen heti hälytyksen tultua. Kun Pelastustoimen johtokeskus (PELJOKE) perustetaan, sillä on käytössä Tilan-

Pliisi

Primaaritriage

Hetki hetkeltä T

vastaanottamaan kolarista tulleet potilaat, sillä siellä päivystävät jatkuvasti yleislääkäri ja anstesiologi. Paikalle saapuville ensihoitajille Ahola käski kypärät päähän ja huomioliivit ylle. MedGroupin ambulanssi EPP433 ohittaa kymmenen kilometriä Kuusamon keskustasta matkanneen palomestarin johtoyksikön. Matkan aikana Ahola ja Manninen kävivät läpi kohteeseen tulevat resurssit ja onnettomuuden esitiedot. EPP433-ambulanssi ehtii onnettomuuspaikalle Kuusamon VPK:n yksikön jälkeen seuraavana. Tupasela ja Torvinen olivat ehtineet katkaista liikenteen, etsiä kaikki altistuneet sekä aloittaa loukkaantuneiden auttamisen. Torvinen kertoo tilanteen Aholalle. – Toisessa (tiellä olevassa) ajoneuvossa on ollut kaksi henkilöä, mies päässyt itse ulos, hän seisoo tuolla, on vähän poissa tolaltaan. Nainen on kiinni jaloistaan. Autossa on ollut lisäksi kissa. Toisessa autossa on ollut mies ja kaksi lasta. Mies on tuossa autossa, hän ei valita mitään. Toisella lapsella on jalka kipeä, josta en olisi kovin huolissani ja toisella kuhmu päässä, häntä kannattaisi varmaan jututtaa pian. Ja kyydissä olevan kissan kuljetusboxi on aika huonossa hapessa, Torvinen muistaa raportoineensa.

Rajavartija Rajavartija

Rukalle / Kuusamoon

3/2013

15 1

itu o lm

si y t y äl

tilas. Siksi halusin hänet otettavan pois rangan suuntaisesti, Ahola sanoo. Airbagit olivat lauenneet molemmista autoista. Myyryläinen on ottanut tavakseen leikata lauenneet turvatyynyt puukolla halki, jotta ne eivät varmasti enää täyty. Niin hän teki nytkin. Kun irrottamista aloiteltiin, paikalle hälytetty Rajavartiolaitoksen partio ilmoittautui Manniselle. Rajavartiosto sai tehtäväkseen liikenteen ohjauksen, jolloin kaikki pelastustoimen henkilöt saattoivat keskittyä potilaan irrottamiseen. – Asetimme potilaan suojaksi läpinäkyvän suojapleksin. Jarkko Moilanen ja Timo Määttä mursivat ensin potilaan puoleisen etuoven saranat levittimillä ja leikkasivat sitten saksilla oven lukkomekanismin, jolloin ovi irtosi kokonaan, Myyryläinen kertoo. Sen jälkeen ensihoitajat pääsivät tutkimaan potilaan paremmin ja hänen ympärilleen saatiin enemmän työskentelytilaa. Istuin liikkui omasta vivusta helpottamalla taaksepäin, joten potilas olisi voitu ottaa pois autosta jo tässä vaiheessa. Potilas ei ollut mistään puristuksissa, eikä koelautaa tarvinnut työntää pois tieltä. Silti katon poistaminen oli tarpeen, jotta potilas saatiin ulos selkärankaa taivuttamatta. – Sitten irrotimme auton tuulilasin sahaamalla, jonka jälkeen auton A-, B- ja C-pilarit leikattiin saksilla poikki ja katto nostettiin pois, Myyryläinen kertoo.

Palomiehet Jarkko Moilanen ja Timo Määttä irrottivat potilaan hydraulisilla pelastusvälineillä.

Hän oli kuullut tilannetiedot Aholalta primaariluokituksen jälkeen. Tehtävänä oli hoitaa punaista, autosta irrotettavaa potilasta. Kun Kuusamon toinen ambulanssi ehti paikalle, Ahola saattoi vapauttaa kauimpaa lähteneen Sallan ambulanssin tehtävältä. Kiinni juuttuneen potilaan selkänojaa ruuvattiin alas päin, potilasta tuettiin, hänen taakseen asetettiin kauhapaarit. – Yksi tuki päätä, molemmista kainaloista ja lantiosta otettiin kiinni ja potilas vedettiin laskun mukaan kauhapaareille, Talja kertoo. Potilas siirrettiin kauhapaareilla tyhjiöpatjalle, joka oli paareilla. – Tutkimme potilaan, häneltä löytyi tyypillisiä nokkakolarin yhteydessä tulleita vamResurssit elivät moja ja työparini konsultoi FinnHEMS 50 Kuusamon keskustan tehtävällä potilaan hoitanut ambu- -lääkäriä hoitopaikasta, Talja sanoo. lanssi EPP434 vapautuu terveyskeskuksessa ja ehtii onPotilas käskettiin kuljettaa Lapin keskusnettomuuspaikalle ensimmäiseksi kuljettavaksi yksiköksi. sairaalaan Rovaniemelle. – Olimme kohteessa samaan aikaan, kun autosta oli Posion ambulanssi saavutti kohteen kolkatto irti, Eveliina Talja kertoo. mantena ensihoitoyksikkönä, Ahola määräsi Posion ensihoitajille tehtäväksi hoitaa keltaisen potilaan, joka lähti Kuusamon terveyskeskukseen, mistä hänet siirrettiin edelleen Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Kuusamosta miehitettiin kolmaskin ambulanssi, joka ehti kohteeseen Kemijärveltä tulleen ensimmäisen ambulanssin kanssa samoihin aikoihin. Kuusamon kolmas ambulanssi kuljetti loput vihreät potilaat terveyskeskukseen, joten myös Kemijärveltä hälytetyt molemmat ambulanssit vapautettiin tehtävältä omalle alueelleen. – Sidoin tehtävään mahdollisimman vähän muiden kuin Kuusamon yksiköitä, jotta ne pääsivät mahdollisimman nopeasti takaisin omille alueilleen. Niistä kaikista oli onnettomuuspaikalle matkaa 60 –70 kilometriä. Paloesimies Jouni Myyryläinen Vain Posion ambulanssi oli lopulta muualleikkaa lauenneet airbagit aina ta kuin Kuusamosta tehtävässä loppuun asti vielä puukolla halki. sidottu yksikkö, Ahola sanoo.

3/2013

Autot törmäsivät irtolumipilvessä T apahtuma-aikaan täysperävaunullinen rekka ajoi Kemijärveltä Kuusamoon päin, samanlainen yhdistelmä ajoi Kuusamosta Kemijärvelle päin. Molempia rekkoja seurasi henkilöauto. Rekat nostattivat mennessään irtolumipilvet, jolloin takana tulevien näkyvyys heikkeni. Kun rekat kohtasivat onnettomuuspaikalla, lumi pöllysi entistä sakeammin ja näkyvyys heikkeni edelleen. Kuusamon suunnasta tullut henkilöauto väisti vastakkaisesta suunnasta saapunutta rekkaa ja lähti väistön seurauksena luisuun ja suistui vastaantulevan ajokaistalle. Kemijärven suunnasta tullut henkilöauto tuli samaan aikaan paikalle ja autot törmäsivät toisiinsa oikeilla etukulmillaan. Väärälle ajokaistalle ajautunut auto suis-

tui törmäyksen jälkeen tien väärälle puolelle ojaan ja toinen auto jäi ajoradalle vastaantulevien ajokaistalle, kertoo Kuusamon poliisin kenttäjohtaja Paavo Määttä. – Olemme laajalla alueella pieni yksikkö ja harvoin emme saa kohteeseen kuin yhden yksikön alkutilanteessa, Määttä sanoo. Kainuun Rajavartioston alueella Rajavartiolaitos seuraa onnettomuuksia ja tarjoaa itseänsä virka-avuksi onnettomuuksiin liikenteen ohjaustehtäviin. – Poliisin POKE-tietojärjestelmässä näkyvät myös Rajavartiolaitoksen partiot, joten myös poliisi saattaa joskus partioiden sijainnin perusteella pyytää heitä avuksi, Määttä sanoo. Hän kertookin, että vastaavilla alueilla en-

simmäisinä paikalle ehtineillä viranomaisilla on tärkeä tehtävä poliisitutkinnan avustamisessa. – Osalliset tulisi selvittää, kuka oli missäkin ajoneuvossa ja ketkä toimivat kuljettajina ja mikä oli heidän ajokuntonsa. Onnettomuuden osallisia ei pitäisi päästää lähtemään onnettomuuspaikalta ennen poliisin paikalle tuloa, ellei heidän terveydentilansa niin vaadi tai heidän yhteystietonsa ole viranomaisten hallussa, Määttä kertoo. Kuusamon onnettomuudesta Määtälle jäi erityisesti mieleen ambulanssien suuri määrä. Normaalisti hän on tottunut, että onnettomuuksiin tulee pääsääntöisesti vain yksi ambulanssi.

Kenttäjohtajat pohtivat

Kaisa Ahola pitää Kuusamoa haasteellisena paikkana kenttäjohtajan kannalta. Sairaanhoitopiirien rajalla on useita toimijoita.

Yleisesti tilanteessa työskennelleet kenttäjohtajat kiittelivät yhteistyön sujuvuutta. Palomestari Piia Manninen antoi kiitosta Rajavartioston partiolle. Heidän apunsa liikenteen ohjuksessa vapautti pelastustoimen resurssit pelastustyöhön. – Täällä resursseja on vähän ja kaikkia tarvitaan pelastustöissä, Manninen sanoo. Hän pohti, että kahden auton nokkakolarin vilkkaalla ja 80 km:n tuntinopeudella rajoitetulla tiellä pitäisi määrittää hätäkeskuksessa vähintään keskisuureksi. Tehtävä vaati kenttäjohtajan pelastustoimeltakin. – Töitä riitti tilanteen aikana, media pommitti ja yhteyttä piti pitää moneen paikkaan esimerkiksi tieliikennekeskukseen. Jotta pystyin luomaan tilannekuvaa, oli pysyttävä tilanteen tasalla. Pyrin olemaan tilanteen edellä ja mietin mitä tapahtuu seuraavan 5 ja 10 minuutin kuluttua. Manninen selvitti tilanteen itselleen: autojen tulosuunnat, kiersi irrotuksen aikana paikalla, jotta hän saattoi välittää tietoa tieliikennekeskukselle, poliisille, Rajavartiolaitokselle, ensihoidon kenttäjohtajalle ja medialle. Hän kertoi myös Hälytysilmoitusjutun teon olleen hyvää harjoitusta dokumentoinnin varalta. – Huomasin, ettei onnettomuustie-

tojen löytäminen jälkikäteen välttämättä ole niin helppoa. Siksi tiedot täytyy dokumentoida mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. – Monipotilastilanteen varalta ei ollut olemassa mitään ohjeita tai tarkistuslistaa saati välineitä. Kynän, paperin ja radion oli riitettävä, ensihoidon kenttäjohtajan roolin ottanut Kaisa Ahola sanoo. Hän kiittelee koulutustaan, jossa johtamista oli opiskeltu. Kenttäjohtajaksi hän ei ole montaa kertaa joutunut. – En olisi selvinnyt tilanteesta ilman ensihoitaja amk -koulutusta, ilman sitä minulla ei olisi ollenkaan tietoa kenttäjohtajan roolista. Ahola pohti, että Kuusamon terveyskeskuksessa pystytään hoitamaan viisi vammapotilasta, sillä siellä päivystää jatkuvasti yleis- ja anestesialääkäri. – Täällä tilanteita harjoitellaan vähän eikä ohjeita ole. Haastavia tilanteita voi sattua henkilöille, joilla ei ole kokemusta. Siksi varsinkin yhteisiä käytäntöjä pitäisi harjoitella enemmän eri kuntien ja alueella olevien kahden sairaanhoitopiirien takia. Ahola pitää Kuusamoa PohjoisPohjanmaan alueen haastavimpana paikkana toimia. Siellä täytyy tuntea hyvin lähialueidenkin resurssit, vaikka ne olisivat eri sairaanhoitopiirien aluetta.

3/2013

itu o lm

si y t y äl

CoSafe-koulutus Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselle räätälöitiin CoSafe-kurssi, jossa opiskeltiin potilaan saattaminen kuljetuskuntoon kylmässä ja harvaan asutuissa olosuhteissa. Kurssin kouluttajat valittiin pelastuslaitokselta ja heidät koulutettiin Pelastusopistolla. Koulutuksen jälkeen kouluttajat antoivat näytön kouluttamalla pelastuslaitoksen henkilöstöä. Muutama vuosi sitten aloitetun CoSafe-koulutuksen piti jatkua siten, että kouluttajat säilyttävät pätevyytensä kouluttamalla kursseja tietyin väliajoin. – Kuusamossa koulutimme koko pelastushenkilöstön, meillä kävi myös joitain ulkopuolisia kurssilla, mutta viime aikoina CoSafe näyttää hiipuneen, kouluttajakurssin käynyt Jouni Myyryläinen kertoo. Muualla Suomessa CoSafe-kurssia ei ole järjestetty, se olikin kehitetty Pelastusopiston, Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen, Työterveyslaitoksen Oulun yksikön sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin laatiman konseptin mukaisesti. CoSafe-kurssi kuului saman nimiseen EU:n rahoittamaan projektiin. CoSafe-kurssilla koulutetaan tunnistamaan ja auttamaan hypotermiapotilasta sekä pelastajan työskentelyä kylmässä. Käytännön harjoitteita kurssi sisälsi kahdeksan tuntia.

3/2013

Anna potilaalle väri Ensiluokitus eli triage START-menetelmän mukaan

VIHREÄ jos potilas kävelee.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen jokaisesta höökistä löytyy kylmäsuojaussetti.

MUSTA, jos potilas ei hengitä hengitysteiden avaamisen jälkeen. PUNAINEN, jos • Hengitystaajuus alle 10/min tai yli 30/min. • Rannepulssi ei tunnu. • Ei noudata kehotuksia. (Yksi em. löydöksistä riittää)

KELTAINEN muissa tapauksissa, jos potilas ei pysty liikkumaan.

Käytä ensiluokituksessa yhden potilaan tutkimiseen enintään 30 sekuntia. Merkitse potilaat värillisillä nauhoilla tai korteilla ja kiinnitä ne näkyvästi. Onnettomuustilanteet vaihtelevat paljon. Yleispätevää neuvoa potilasluokituksesta ei ole. Tärkeintä on, että jokaiselle potilaalle annetaan väri ja tieto väreistä kerrotaan kenttäjohtajalle. 3/2013

itu o lm

si y t y äl

Onnettomuuspäivän sää: ”Kuusamossa oli 28.12.2012 pakkaspäivä. Pakkasta oli 10–15 astetta. Pilvisyys oli runsasta ja tuuli heikonlaista (1–3 m/s). Päivällä satoi lunta, mutta lumisade oli heikkoa.” – Ilmastokeskus –

Hektinen alku P

alomestari Piia Manninen aloitti päivystämisen Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen Kuusamon paloasemalla hektisesti. Ensimmäisenä päivänä (28.12.2012), heti puolen päivän jälkeen sattui edellä kerrottu vakava liikenneonnettomuus. Hälytyksen tullen Manninen oli tilanteen tasalla ja liitti itsensä vakavalta kuulostaneeseen tehtävään. Siellä tarvittiin pelastustoimen tilannejohtamista. Toisen päivystyspäivän (29.12.) aamuna samalla tieosuudella sattui risteysonnettomuus, kun henkilöauto tuli kolmion takaa toisen eteen. Samana päivänä illalla tuli lähtö taas risteyskolariin. Kolmantena päivystyspäivänä (30.12.) sattui vielä nokkakolari. Viikonloppuun mahtui myös kolme automaattitehtävää.

3/2013

Naismestari on tervetullut Piia Manninen arvioi, että tällä hetkellä Suomessa on kymmenkunta päivystävää naispalomestaria. Mannisella itsellään on hätäkeskuspäivystäjän tausta, minkä jälkeen hän on opiskellut paloinsinööriksi. – Minut on otettu erittäin hyvin vastaan sekä Kuusamossa että Kajaanissa, joissa olen työskennellyt päivystävänä palomestarina. – Tuon onnettomuuspaikolle johtamispalveluja, jotta operatiivinen henkilöstö saa tehdä työnsä rauhassa. Rakennan tilannekuvaa ja varaudun tuleviin tehtäviin. Se työ on jonkun tehtävä, vaikka se ei operatiivisessa työskentelyssä juuri näykään.

Rajavartiosto on resurssi

ainuun rajavartioston johtokeskus otti yhteyttä vanhemman rajavartijan Jani Kasken partioon ja tiedusteli, voisiko se auttaa Kuusamon liikenneonnettomuudessa. – Olimme rajavalvontatehtävällä noin 40–50 kilometrin päässä onnettomuuspaikasta. JOKE kysyi, että pääsemmekö irrottautumaan. Matkalla saimme yhteystiedot onnettomuuspaikalle, Jani Kaski kertoo.  Onnettomuuspaikalla Kaski ilmoittautui päivystävälle palomestarille ja sai tehtäväkseen liikenteenohjauksen.  – Ohjasimme liikennettä sekä tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kerroimme paikalle tuleville siviileille, että tie on liikenneonnettomuuden takia poikki toistaiseksi. Neuvoimme ihmisille myös kiertoteitä, Kaski kertoo.  Kun hinausautot tulivat paikalle ja toinen kaista aukesi liikenteelle, niin rajavartijat ohjasivat onnettomuuspaikan ohittavaa liikennettä. – Poistuimme paikalta viimeisenä poliisin kanssa, Kaski sanoo.

– Yhteistyötä on ollut jo vuosia, mutta viime vuosina se on tiivistynyt, ja on pidetty yhteiskoulutuksiakin. Saamme koulutusta avustaviin tehtäviin sekä ensiapuun ja alkusammutukseen, Kaski sanoo.  Hänen mukaansa rajavartioston partio on vahvimmillaan maastotehtävissä, esimerkiksi kadonneen henkilön etsinnässä. Siellä hei-

Suunniteltua ja harjoiteltua Kainuun rajavartioston ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen yhteistyö on sovittua, suunniteltua ja ne harjoittelevat yhdessä onnettomuuksia varten.

Vanhempi rajavartija Jani Kaski kertoo pelastustoimen avustamisen tuovan vaihtelua työpäivään.

dän kalustonsa ja henkilöstönsä on omimmillaan.  Kaski on hälytetty myös nuotiosta karanneeseen maastopaloon. Siinä asukas pelkäsi, että tuli tavoittaa asuinrakennuksen. – Olimme paikalla ensimmäisenä ja tamppasimme palon sammuksiin. Sitten ilmoitimme pelastuslaitoksen yksikölle, että palo on sammutettu.  Lähimpänä yksikkönä Rajavartiosto ehtii tiedustelemaan ja kuvailemaan tilanteen tuleville pelastusyksiköille. He myös aloittavat pelastustyön kohteessa mahdollisuuksiensa mukaan.  – Työ kuin työ hoidetaan mahdollisimman hyvin. Haverit eivät tietenkään koskaan ole mitään kivoja, koska jollekin sattuu niissä vahinkoa. Omaan työpäivään pelastustoimen avustustehtävät tuovat kuitenkin väriä, Kaski sanoo. Kuusamon rajavartioaseman rajavartijoiden päätehtävä on valvoa, että kukaan ei ylitä Suomen ja Venäjän rajaa luvatta. Kuusamon rajavartioasemalla on päivittäin töissä 5–8 henkilöä, jotka liikkuvat 2–3 hengen partioissa.  Hätäkeskus ilmoittaa Kainuun rajavartioston johtokeskukseen onnettomuuksista. Johtokeskus tiedustelee päivystävältä palomestarilta onko avulle tarvetta ja välittää tarvittaessa avunpyynnön lähimmälle partiolle.  – Jos pystymme irrottautumaan päätehtävästämme, lähdemme keikalle, Kaski sanoo.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! -Tilanteenaikaikainen kuva onnettomuuden hoidosta

Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/ Marko Partanen.

3/2013

Asuntoministeri Krista Kiuru ei lämpene sprinkleripakolle

Sitovammat määräykset tarpeettomia Teksti: Esa Aalto Kuva: Pentti Hokkanen/YHA kuvapankki.

Asuntoministeri Krista Kiuru ei lämpene ajatukselle liittää asuntojen paloturvallisuuden tekninen suojaaminen rakentamismääräyksiin. Tilastojen valossa esimerkiksi sosiaalihuollon hoitolaitoksissa tapahtuu hänen mukaansa hyvin vähän paloista aiheutuvia henkilövahinkoja suhteessa käyttäjien määrään. Paloja koskevassa onnettomuustutkinnassa olisi hänen mielestään syytä todeta myös, että rakennus toimi niin kuin oli suunniteltu, kun henkilövahingoilta on vältytty.

nnettomuustutkintakeskus antoi Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syttyneiden uhkaavien tulipalojen jälkeen suosituksen toimenpiteistä hoito- ja huoltolaitosten, myös sairaaloiden suojaamisesta automaattisilla sammutusjärjestelmillä. Onko suositus aiheuttanut toimenpiteitä rakentamismääräyksistä vastaavassa ympäristöministeriössä? Vastuuministeri, asuntoministeri Krista Kiuru (sd.) sanoo, että voimassa olevat rakentamista koskevat palomääräykset velvoittavat tekemään turvallisuusselvityksen. – Se on tehtävä henkilöturvallisuuden kannalta vaativiin kohteisiin, joissa paloturvallisuuden riskit johtuvat tilojen käyttötavasta ja henkilöiden rajoitetusta tai alentuneesta toimintakyvystä. Tämän pohjalta määritetään rakenteelliset ja muut toimenpiteet riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi. – Nykyistä pelastuslakia valmisteltaessa automaattinen sammutuslaitteisto ja sen edellyttäminen tuli keskusteluissa esille eduskunnassa. Eduskunta linjasi asiaa siten, että automaattisen sammutusjärjestelmän osalta on arvioitava, onko kaikki seikat huomioon ottaen asentamisvelvoitetta pidettävä onnetto22

3/2013

muuksien ehkäisemiseksi tai ihmisten tai omaisuuden turvaamiseksi välttämättömänä. Edellä mainitun lain eduskuntakäsittelyn aikana todettiin myös, että esimerkiksi automaattinen sammutuslaitteisto voisi tulla kyseeseen vasta, jos käytettävissä olevilla rakenteellisilla, teknisillä taikka muilla välttämättömillä toimenpiteillä turvallisuutta ei saada riittävälle tasolle, ministeri Kiuru huomauttaa.

Suunnittelun ja toiminnan kautta – Ympäristöministeriön käsityksen mukaan yksittäisiä teknisiä tai muita toimenpiteitä ei ole perusteltua nykykäytäntöä laajemmin sitoa, vaan esimerkiksi automaattisen sammutuslaitteiston tarvetta tulee tarkastella suunnitteluratkaisusta sekä rakenteellisista ja toiminnallisista seikoista lähtien. Tilastojen valossa sosiaalihuollon hoitolaitoksissa tapahtuu hyvin vähän paloista aiheutuvia henkilövahinkoja suhteessa käyttäjien määrään, hän toteaa. – Olen pohtinut, miksei paloja koskevassa onnettomuustutkinnassa koskaan todeta, että rakennus toimi niin kuin oli suunniteltu, kun henkilövahingoilta on vältytty. Tulipaloja ei voi välttää, mutta onnistunut pelastautumis- ja pelastustoiminta on merkki siitä, että ra-

Asuntoministeri Krista Kiuru haluaisi palontutkintaan myös tiedon, kun rakennus on paloturvallisuuden kannalta toiminut niin kuin on pitänyt ja ihmisuhreilta on sen ansiosta vältytty. Väestönsuojarakentamisesta ministeri luopuisi.

kennus on toiminut paloturvallisuuden kannalta suunnitellusti. Myös tämän toteaminen olisi tärkeää. Usein tutkitut tapaukset eivät myöskään vastaa nykyisin voimassa olevia määräyksiä tai niitä ei ole pidetty määräysten mukaisena, mikä on aiheuttanut vaaratilanteen. Lähtökohtana tulisikin mielestäni ensisijaisesti olla tarkastelu, että mitä olisi tapahtunut, jos rakennus olisi vastannut nykyisiä, tai edes rakennusajankohtansa määräyksiä. Suosituksia olisi hyvä peilata myös suhteessa määräysten mukaiseen rakentamiseen, ministeri painottaa. Krista Kiuru ei lämpene myöskään Ruotsin ja Norjan esimer-

keille todeta teknisestä suojaustasosta rakentamismääräyksissä. – On hyvä muistaa, että eri maiden määräyksiä on tarkasteltava kokonaisuutena, eikä tarkasteluun voi useinkaan suoraan irrottaa yhtä kohtaa. Vahinkoprofiilit myös vaihtelevat maittain.

Pitääkö ensin jotain sattua? Hallirakennusten turvallisuuteen herättiin, kun rakennuksen sortuman uhriksi joutui pikkutyttö. Pitääkö meillä sattua ensin jotakin vakavaa, ennen kuin asumisen paloturvallisuuteen tässäkin mielessä herätään? – Laukaan tapaus, jossa lumikuormat olivat määräysten mitoituskuormia selvästi alempia,

oli erittäin valitettava enkä haluaisi sitä suoraan peilata paloturvallisuuteen. Ministeri Kiuru kuitenkin tähdentää puututtavan siihen, jos paloturvallisuuden kannalta onnettomuuden syyksi ilmenisi esimerkiksi, että asuinkerrostalo on toteutettu ilman määräysten mukaista asuntojen välistä osastointia tai osastoinnit on purettu tai läpiviennit jätetty tiivistämättä. Viisi nuorta kuollutta vaatineen Naantalin omakotipalon jälkeen Onnettomuustutkintakeskus antoi suosituksen, että ympäristöministeriön tulisi yhdessä sisäasiainministeriön kanssa huolehtia siitä, että uusiin ja muutoksen kohteena oleviin pientaloihin vaaditaan varatieksi joko toinen ulko-ovi tai kiinteillä avauskahvoilla varustettu ikkuna. Onko suositus edennyt mitenkään rakentamismääräyksistä vastaavassa ympäristöministeriössä? – Asia on tärkeä. Voimassa olevissa rakentamismääräyksissä on jo aiemmin asiasta säädetty. Jos rakennus on määräysten mukaan mahdollista varustaa yhdellä uloskäytävällä, tällöin poistumisalueilta on lisäksi oltava varatie, jonka kautta pelastautuminen on mahdollista joko omatoimisesti tai palokunnan toimenpitein. Määräykseen liittyvässä ohjeessa todetaan, että varatienä käytettävä ikkuna tehdään helposti avattavaksi. Ohje helposta avattavuudesta johtaa pääsääntöisesti ikkunoiden varustamiseen kiinteillä avauskahvoilla. Jo vuoden 1981 palomääräyksissä edellytettiin, että hätäpoistumiseen käytettävän ikkunan on oltava helposti avattavissa, Kiuru sanoo.

Yksittäisestä ei voi yleistää Tampereella kerrostalopalossa kolme nuorta kuoli savuisessa porraskäytävässä. Palon jälkeen Onnettomuuskeskus suositti, että ympäristöministeriö täsmentäisi paloturvallisuussäädöksiä siten, että porrashuoneisiin vaadittaisiin aiempaan tapaan itsestään avautuvaa tai alhaalta avattavaa savunpoistoluukkua tai -ikkunaa. Onko suositus edennyt ministeriössä? – Kyseisen suosituksen osalta

esimerkiksi ympäristöministeriö, sisäasiainministeriö ja SPEK totesivat lausunnoissaan, että kyseessä oli hyvin poikkeuksellinen, tahallaan sytytetty tulipalo, ja että kyseisen tapauksen tutkinnan perusteella ei voi tehdä yleistä johtopäätöstä asuinkerrostalojen savunpoiston toimimattomuudesta. SPEK totesi lausunnossaan lisäksi, että automaattisesti toimiva savunpoistoluukku olisi saattanut jopa pahentaa tilannetta tällaisessa tapauksessa, hän huomauttaa. Suositus kaikkien kerrostalojen porrashuoneiden savunpoistojärjestelyjen kartoittamiseksi ja ohjeistuksen muuttamiseksi ei ole ministerin mukaan myöskään asialistalla. – Tampereen onnettomuuden perusteella ei yleisesti voi tehdä johtopäätöksiä savunpoiston järjestelyjen toimivuudesta, hän sanoo. Suhtaudutaanko ministerin mielestä ympäristöministeriössä riittävällä vakavuudella Onnettomuustutkintakeskuksen tekemään onnettomuustutkintaan ja siitä annettuihin suosituksiin? – Kyllä suhtaudutaan. Suositukset ja niiden perusteet tutkitaan huolellisesti. Suositukset perustuvat yleensä vain yksittäiseen onnettomuuteen. Ministeriöt joutuvat suositusten toteuttamista arvioidessaan ottamaan huomioon myös muita tekijöitä, kuten vaikuttavuuden ja kustannukset kansantalouden kannalta. Ministeriö voi harvoin perustaa säädöskehityksensä tai toimenpiteensä yksittäiseen tapaukseen, vaan tapahtumia arvioidaan pitemmällä perspektiivillä, esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmen vuoden aikajänteellä. Tämä on käytäntö myös muissa maissa, Krista Kiuru korostaa.

Uusissa taloissa parempi turvallisuus Valtioneuvoston hyväksymässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on toimenpiteitä myös asumisturvallisuuden parantamiseksi. Menossa on nyt kolmas ohjelma. Ovatko ne mielestänne johtaneet asumisen turvallisuudessa hyviin, konkreettisiin lopputuloksiin? Viime vuonna palokuolleiden määrä jälleen kasvoi!

– Ympäristöministeriö on säätänyt vuonna 2008, että kaikki helmikuun 2009 jälkeen rakennusluvan saaneet uudisasunnot tulee varustaa sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla. Koska asuntokanta uusiutuu vain reilun prosentin vuosivauhtia, toimenpiteen vaikuttavuutta ei voi vielä valitettavasti mitenkään nähdä. Vaikutuksia uudisrakennusten osalta on yleensäkin vaikea todeta lyhyellä tähtäimellä, koska tilastojen valossa uudet rakennukset ovat osoittautuneet paloturvallisiksi. Toki tätä ei saa ymmärtää niin, että tämä johtuisi vain rakennuksesta, vaan tuohon liittynee muitakin tekijöitä, hän sanoo. – Esimerkkinä voi mainita, että asunnot, jotka on rakennettu 1940–1959, ovat lukumääräisesti noin 14 prosenttia asuntokannasta. Niissä tapahtuu kuitenkin yli 20 prosenttia rakennuspaloista ja lähes 30 prosenttia palokuolemista. Vastaavasti 2000–2009 rakennetut asunnot muodostavat noin 11 prosenttia asuntokannasta. Niihin on kohdistunut 11 prosenttia rakennuspaloista, mutta niissä on tapahtunut vain 3 prosenttia palokuolemista. Edellä mainitut luvut perustuvat neljän vuoden tilastollisiin keskiarvoihin. – Jos tuo alhainen palokuolemien lukumäärä suhteessa tulipalojen määrään uusissa rakennuksissa johtuu osaltaan siitä, että uusissa asunnoissa palovaroittimet ovat olleet kunnossa, tämä ennustaa, että sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet vaikuttavat palokuolemien vähenemiseen tulevina vuosikymmeninä. Toinen merkittävä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa mainittu asia oli ministeri Kiurun mielestä itsestään sammuvat savukkeet, joita koskeva laki tuli voimaan huhtikuussa 2010. – Tämä toimenpide vaikuttaa palon syttymissyihin ja täten tasaisesti ja kokonaisvaltaisesti asumisen paloturvallisuuteen. Vaikka savuke onkin palokuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa edelleen yleisin syttymissyy, näyttää alustavasti tutkimustulosten ja tilastojen valossa siltä, että itsesammuvilla savukkeilla on ollut vaiku-

tusta palokuolemien vähenemiseen. Jos katsotaan tilastokeskuksen kuolemansyytilastoja, jotka koskevat altistumista kontrolloimattomalle tulelle rakennuksessa, vuosien2003–2009 keskiarvo on 75 palokuolemaa vuodessa. Vuonna 2010 oli 67 ja 47 palokuolemaa vuonna 2011. Vuoden 2012 tilastoja ei ole vielä käytettävissä, mutta on arvioitu, että vuoden 2012 luku olisi lähempänä vuoden 2010 tasoa. Muutama tuleva vuosi näyttää siis tarkemmin, mikä on itsestään sammuvien savukkeiden vaikutus palokuolemiin Suomessa, ministeri Kiuru tähdentää.

Väestönsuojat tarpeettomia Väestönsuojien tarpeellisuutta on pohdittu rakentamismääräyksissä ja ympäristöministeriön ja sisäasiainministeriön kannat ovat olleet eriävät. Tarvitaanko meillä asuntoministeri Krista Kiurun mielestä tulevaisuudessa väestönsuojia? Vai ovatko ne rakentamisen kustannusten kannalta kiviriippa? – Uusien väestönsuojien rakentaminen erityisesti kaupunkialueilla ei ole enää tarpeellista. Normitalkoiden hengessä ja hallitusohjelman mukaisesti meidän tulisi luopua niiden rakentamista koskevista velvoitteista, jotka eivät ole enää tarpeen ja nostavat turhaan rakentamisen kustannuksia. Tehtävä on helpointa ja nopeinta aloittaa väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta luopumalla, hän painottaa. Kulkevatko sotilaallinen puolustus ja väestön suojaamisen tarpeet mielestänne käsi kädessä? – Asioilla on liittymäpintansa, jonka takia asiaa on pohdittu turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatimisen yhteydessä. Paraikaa on käynnissä sisäasiainministeriön työryhmä, jossa tehtävänä on laatia pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa tarkoitettu selvitys mahdollisuudesta luopua yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta. Tässä vaiheessa työn lopputulos ei ole vielä selvillä, asuntoministeri Krista Kiuru toteaa.

3/2013

Pelastusylijohtaja Pentti Partanen käytti loppupuheenvuoron Mikkelissä SPPL:n kevätopintopäivillä kertomalla alan ajankohtaisista asioista ja toteamalla omasta eläköitymisestään, ettei se vielä siinnä horisontissa.

Pelastusylijohtaja Pentti Partanen toivoo oma-aloitteellisuutta tehostamistoimissa

Säästöjä toimintaa kehittämällä Teksti ja kuva: Esa Aalto

Pelastuslaitosten kannattaa aktiivisesti etsiä säästö- ja tehostamiskeinoja omassa toiminnassa, kun poliittinen päätöksenteko niitä kunnallisesta toiminnasta edellyttää. Tanskassa tehdään parhaillaan laajaa selvitystä pelastustoimesta. Tavoite on saavuttaa kustannussäästöjä.

allituksen kehysriihessä tekemillä valtion talouden tasapainotuspäätöksillä ei tällä kertaa ollut vaikutusta sisäasiainhallinnon kannalta. Esimerkiksi pelastustoimi ei ollut menokarsintojen kohteena. – Nähtäväksi jää, onko kuntien valtionavustusleikkauksilla vaikutusta pelastustoimeen. Ei kuitenkaan välittömiä vaikutuksia. Pelastuslaitokset ovat voineet osoittaa, että kohta kymmenen vuotta toiminnassa olleet aluelaitokset ovat kustannustenkin kurissa pitämisen suhteen olleet hyvä ratkaisu. Alueelliset pelastuslaitokset ovat olleet myös esimerkkinä kuntien välisestä yhteistyöstä, jota myös pelastuslaitosten välisessä kumppanuushankkeessa toteutetaan eikä sellaista ole 24

3/2013

muilla hallinnonaloilla toteutettu, pelastusylijohtaja Pentti Partanen sanoo. Hän huomauttaa kuitenkin, että menossa oleva kuntien lakisääteisten tehtävien vähentämishanke voi mahdollisesti vaikuttaa pelastustoimeenkin. – Syksyllä pitää valmistella toimenpideohjelma vuodesta 2014 alkaen, joka ulottuu vuoteen 2017 saakka. Tavoite on saavuttaa miljardin euron säästöä kuntien ja kuntayhtymien kustannuksista. Toistaiseksi valtiovarainministeriöstä ei ole tullut tarkempia ohjeita toimenpideohjelman toteutuksesta, mutta pelastustoimenkin osalta joudutaan varmasti katsomaan, onko siinä sellaisia velvoitteita, joista voitaisiin luopua tai etsiä muita keinoja saavuttaa taloudellista säästöä. – Ohjelmaa toteutamme yhteistyössä Kuntaliiton ja pelastuslaitosten kanssa. Toki olisi hyvä olla aktiivinen ja saada itse aikaiseksi pilottihankkeita, joilla saavutettaisiin toiminnan tehostumista ja taloudellisuutta. Pelastustoimesta voi hyvinkin löytyä sellaisia tehtäviä ja on syytä tarkoin käydä kaikki tehtävät läpi, sillä miljardin säästötavoitteesta tullaan varmaankin jokin osa osoittamaan pelastustoimellekin, Partanen sanoo. – Toimintatapoja on kehitettävä, sillä poliittiseen tahtoon pitää vastata. Uskoisin, että esimerkiksi pelastuslaitosten välisestä yh-

teistyöstä löytyy tehostamistapoja, esimerkiksi hankinnoissa tai johtamis- ja päivystysjärjestelmissä. Pelastusylijohtajan mielestä syytä on tarkastella myös pelastustoimen alueiden hallinnollisia rajoja. Poliisikin siirtyy nyt 11 alueeseen. Olisiko suuremmilla alueilla saavutettavissa säästöpotentiaalia? – Hyviä toiminnan kehittämisen esimerkkejä löytyy jo nyt, esimerkiksi itäisten alueiden tilannekeskushankkeesta. Merellinen MIRG-toiminta on myös hyvä esimerkki jo nyt toteutettavasta yhteistyöstä.

Tanskassa suuri pelastustoimiselvitys Tanskassa ja Skotlannissa pelastustoimessa on tehty ja ollaan tekemässä mittavia uudistuksia. – Tanskassa selvitetään parhaillaan, millainen pelastustoimen järjestämistapa tuottaa suurimmat säästöt. Tanskassa on selvitys kiteytetty neljään tapaan tuottaa pelastustoimen palvelut. Yksi on vapaaehtoisesti lisätä kuntien välistä yhteistyötä, toinen on kahdentoista kuntien hoitaman pelastuslaitosten järjestelmä, kolmas on kahdentoista valtion hoitaman pelastuslaitosten järjestelmä ja neljäs on viiden valtion hoitaman pelastuslaitoksen järjestelmä. Jokaisessa järjestelmässä on tehty laaja selvitys saavutettavasta

säästöpotentiaalista ja vuoden 2011 hinnoilla neljän vuoden kuluessa säästöjä saavutettaisiin järjestämistavasta riippuen 340–430 miljoonaa kruunua. Suurimmat säästöt saavutettaisiin viidellä valtiollisella pelastuslaitoksella. Säästöt saataisiin aikaiseksi muun muassa paloasemia lakkauttamalla ja johtoportaita vähentämällä, Pentti Partanen kertoo. Meillä ei hänen mukaansa ole välttämättä ollut edes mahdollista tehdä Tanskan mallin kaltaista selvitystyötä, koska ei ole ollut riittävästi tietoa pelastustoimen kustannuksista. Nyt esimerkiksi tilinpäätöshankkeen avulla tällaista tietoa on ensimmäistä kertaa saatavissa pelastustoimesta. – Skotlannissa puolestaan siirrettiin huhtikuun alusta alkaen pelastustoimi itsehallinnon yhteyteen ja samalla kahdeksasta pelastuslaitoksesta muodostettiin yksi pelastuslaitos. Tanskassa selvityskohteina ovat olleet muiden muassa vahvuuksien määrittely eri vuorokauden aikoina, onko niiden oltava aina samanlaiset. Miten ennaltaehkäisyn keinoja pitäisi muuttaa ja automaattisiin paloilmoituksiin vastata. Tanskassa on jokaisessa sadassa kunnassa tällä hetkellä oma pelastuslaitos. – Meidän on syytä katsoa, mitä esimerkiksi näissä kahdessa maassa saavutetaan uusilla järjestelyillä. On kuitenkin muistettava, että toiminnan muuttamisilla ei saa heikentää toimintavalmiutta eikä palvelutasoa, Partanen painottaa.

Järjestämisvastuu ei ole esillä Samalla hän muistuttaa, että meillä ei esimerkiksi pelastustoimen valtiollistaminen ole millään tavalla esillä, etenkään kun kuntien tehtäviä tarkastelleen työryhmän edellinen puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen totesi kuntaministerille luovuttamassaan raportissa, ettei pelastustoimen järjestämisvastuuta ole syytä nyt selvittää. – Jos kunnat tai poliittinen päätöksenteko haluaa, sitten se otetaan esille. Ei muutoin. – Valtiolla ei ole mitään tällaista valmistelutyötä menossa eikä valtiolla ole hinkua ottaa uusia tehtäviä itselleen, Partanen korostaa. Toisiko se pelastustoimelle jotakin lisäarvoa, jos valtio sen hoitaisi. – Sitä ei meillä ole koskaan tutkittu. Tanskassa se esimerkiksi nyt selvitetään. Tunteenomainen lähestymistapa asiaan on tarpeeton. Tehtäviä voidaan hoitaa eri järjestämistavoilla ja joko hyvin tai huonosti. Hän kuitenkin huomauttaa, että yhden

omistajan hoitamana tietyt tehtävät tulevat helpommin hoidettua, ja ottaa esimerkiksi syksyllä tehtävän pelastuslaitosten ensimmäisen yhteisen työilmapiiriselvityksen. – Valtiolla sellaisia on tehty jo pitkään ja valtiolla tällainen olisi jo aikoja sitten tehty pelastuslaitoksissakin. Nyt se saadaan tehtyä, kun kaikki 22 laitosta ovat sen pitkän selvittelyn jälkeen päättäneet toteuttaa. Ja hyvä, että sellainen nyt tehdään, sillä se antaa hyvän pohjan kehittää työhyvinvointia pelastuslaitoksissa. Kymmenen aluelaitosvuoden aikana on esitetty epäilyjä, että 22 aluelaitosta trimmataan sellaiseen kuntoon, että ne on helppo siirtää aikanaan valtiolle. – Sellainen on lapsellista kuvittelua. Ei asioita sillä tavalla hoideta, pelastusylijohtaja puuskahtaa.

ta poikkeava tilanne, joissa joudutaan toisin kuin yleensä. – Siksi on tärkeää, että kaikesta koetusta opitaan ja tietoa jaetaan myös eri viranomaisten kesken. Pelastuslaitosten kunnille antama tuki varautumisessa on ehdottoman tärkeää. Tätä varten haluttiin myös selkeä säädös pari vuotta sitten voimaan tulleeseen pelastuslakiin. Partanen myös huomauttaa, että pelastuslaissa on selvä säädös siihenkin, että pelastustoimen johtajalla on oikeus ottaa pelastustehtävään resurssiksi ulkopuolista voimaa. – Kysymys on sitten siitä, onko kyse lainmukaisesta tehtävästä. Rajanvetokysymyksiä olisi hänen mielestä syytä tarkastella. Tätä varten on käynnissä myös puolustushallinnossa tehtävä selvitys virka-apulainsäädännöstä.

Juridisesti emme ole olleet poikkeusoloissa

Kaikkien sitoutuminen tärkeää

Poikkeusolojen toiminta on viime aikoina herättänyt paljon keskustelua pelastustoimessa. Pentti Partanen muistuttaa, että poikkeusolot on juridinen termi. Sen mukainen lainsäädäntö tulee kyseeseen, kun normaalilainsäädännön keinoin ei enää selvitä. – Mielestäni me emme ole toistaiseksi joutuneet sellaiseen tilanteeseen. Meillä on tähän asti koetuissa tilanteissa, kuten myrsky- tai tulvatilanteissa pelastustoimen viranomaisilla ollut riittävät normaalilainsäädännön mukaiset toimintavaltuudet. – On pohdittu, onko valmiuslain käyttöönoton edellyttämässä ja normaalilainsäädännön välisessä tilanteessa jokin harmaa alue. En näe, että ainakaan pelastustoimessa olisi sellaista. Pelastustoimessa on hyvinkin rajattomat toimintavaltuudet, mutta tilanne on toinen todellisissa poikkeusoloissa, joissa yhteiskunta joudutaan laajemmin mobilisoimaan, kuten sodan uhatessa. Meillä ei ole myöskään sellaisia luonnonolosuhteita, kuten maanjäristyksiä tai tulivuoria, jotka panisivat yhteiskunnan polvilleen. – Oleellisempi kysymys on se, että onko meillä riittävä käytännön valmius kohdata niitä tilanteita, joita meillä voi tapahtua. Elämme niin turvallisessa maassa, ettei meillä synny riittävästi kokemusta poikkeavien tilanteiden hoitamisessa. Tärkeää kuitenkin on, että meillä on valmius esimerkiksi laajempiinkin evakuointeihin, joita eteemme on tullut jo nyt kovilla pakkasilla sattuneissa laajoissa sähkökatkoissa. Hän puhuu mielellään oivaltamisesta, eli että havaitaan käsissä olevan tavanomaises-

Pelastuslaitosten kumppanuushanketta hän pitää hyvänä kehitysaskeleena pelastustoimen valtakunnallisessa toiminnassa. – Toivottavasti kaikki laitokset pysyvät sitoutuneina siihen. Nyt laitokset voivat tehdä aitoa yhteistyötä. Hyödyllistä olisi yhdistää voimat esimerkiksi hankinnoissa ja tietojärjestelmissä. – Hienoa on myös se, että laitokset ovat palkanneet yhteistä henkilökuntaa; on pantu hattu kiertämään. – Yhdessä tekemällä saavutetaan toiminnan ja talouden kannalta hyötyjä, jotka ovat hyödyksi asiakkaille ja omistajille. SPEKin järjestämässä kuntien varautumisseminaarissa puhunut valtiovarainministeriön eläkkeellä oleva alivaltiosihteeri, HTT Juhani Kivelä arvosteli valtion hoitamaa turvallisuustoimintaa ja totesi Kuntaliiton ja pelastuslaitosten kumppanuushankkeella paikkaavaan valtion jättämää turvallisuusaukkoa. Pelastusylijohtaja Partanen pitää Kivelän käsitystä vääränä. – Kysymys on pelastuslaitoksille kuuluvista tehtävistä eikä kumppanuushankkeessa tehdä valtion tehtäviä. Kyse ei ole nykyisen lainsäädännön mukaisesta toiminnasta eikä kritiikin esittäjä taida tuntea nykyistä toimintaa. Toisaalta kyse on myös yhden henkilön mielipiteestä, hän huomauttaa.

Tanskassa ja Skotlannissa pelastustoimessa on tehty ja ollaan tekemässä mittavia uudistuksia.

Ilmoitan hyvissä ajoin Pentti Partanen täyttää toukokuussa 66 vuotta. Oman eläköitymisensä hän nosti esille Mikkelissä, Palopäällystöliiton kevätopintopäivillä pitämässään puheenvuorossa. – Teen töitä kuten aina ennenkin. Päätökseni ilmoitan hyvissä ajoin, jotta seuraajan nimittämiselle jää riittävästi aikaa. Vielä se ei siinnä horisontissa, mutta joskus horisonttikin pysähtyy paikalleen, hän hymyilee ja viittaa siihen, että lain mukainen eläkeikä koittaa 68 vuoden ikäisenä. 3/2013

Uusi tietojärjestelmä viimeistelee Hätäkeskuslaitoksen rakenneuudistuksen

Ketterä ERICA korvaa ELS:n Teksti: Esa Aalto Kuvat: Esa Aalto ja Insta DefSec Oy

Hätäkeskustoiminnan tulevaisuus on ladattu erityisesti uuden tietojärjestelmän onnistumiseen. ERICA korvaa ELS:n ja sen ansiosta hätäkeskustoiminta voi saavuttaa visionsa mukaisen tilan.

”H

ätäkeskuslaitoksen rakenneuudistuksessa ja hätäkeskustoiminnan strategisessa kehittämishankkeessa ei ole ollut kyse pelkästään hätäkeskustoiminnan kehittämisestä. Auttamisen ketju tulee nähdä kokonaisuutena ja osaoptimointi tulee välttää. Hätäkeskusten toimintamallien kehittäminen ja muuttaminen vaikuttaa hätäkeskuspalveluja käyttävien viranomaisten toimintamalleihin ja päinvastoin. Asioita tulisikin tarkastella kokonaisuutena ja pyrkiä miettimään miten kokonaisvaltaisesti saadaan auttamisen ketjua tehostettua, Hätäkeskuslaitoksen teknisistä palveluista vastaava johtaja Jukka Aaltonen sanoo. – Hätäkeskuslaitoksen TOTIhankkeessa ovat keskeiset viran26

3/2013

omaistahot olleet koko ajan mukana. Hätäkeskusten toimintamallien ja tietoteknisten määrittelyjen tekemiseen ovat osallistuneet niin pelastustoimen, poliisin, sosiaali- ja terveystoimen kuin rajavartiolaitoksenkin edustajat. Yhteistyö on ollut erittäin hedelmällistä ja se tulee näkymään lopputuloksessa. Eli silloin kun ERICA-järjestelmä tulee hätäkeskustoiminnasta annetun lain mukaisesti käyttöön hätäkeskuspalveluja käyttävissä viranomaisissa, hän toteaa. Uusien tietojärjestelmien kehitystyö vaatii edelleen rahoitusta. – Lisätalousarvion yhteydessä asia pitäisi ratkaista. Tämä koskee sisäasiainhallinnon ohella sosiaali- ja terveystoimea sekä puolustushallintoa, pelastusylijohtaja Pentti Partanen sanoo.

– Oikeastaan siitä lähtien uutta tietojärjestelmää, joka vuonna 2012 ristittiin sisäisen nimikilpailun perusteella ERICAksi, on työstetty Tampereella Instan toimitiloissa. Toimintamallina on ollut ketterä sovelluskehitys, jossa toimittaja ja tilaaja yhdessä toteuttavat järjestelmää 2–4 viikon jaksoissa, sprinteissä. Suuremmat osakokonaisuudet, inkrementit, hyväksytään noin puolen vuoden välein, Aaltonen selvittää. – Hätäkeskuslaitoksen asiantuntijat sekä hätäkeskuspalveluja käyttävien viranomaisten asiantuntijat yhdessä Instan sovelluskehittäjien kanssa työstävät yhdessä järjestelmää ja toteutus on tähän asti edennyt aikataulussaan ja tulokset ovat olleet hyviä. – Instan toimitiloihin on rakennettu niin kutsuttu häke#0. Tämä pienoishätäkeskus toimii ERICA-järjestelmä järjestelmän testaus- ja kehitysKilpailutusvaiheen jälkeen Hätä- ympäristönä, hän kertoo. keskuslaitos ja Insta DefSec Oy allekirjoittivat uuden hätäkeskustietojärjestelmän toimitussopimuksen kesäkuussa 2011. ERICA-järjestelmää Jukka Aaltonen luonnehtii päivystäjälle käyttäjäystävälliseksi.

Vaikka sovelluskehitys on edennyt hyvin ja aikataulussaan, ei toteutushankkeessa ole Aaltosen mukaan varaa viivästyksiin. – ERICA-järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2015, jolloin sen avulla on tarkoitus viimeistellä Hätäkeskuslaitoksen rakenneuudistus. Uuden järjestelmän käyttöönoton myötä hätäkeskukset verkottuvat valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi ja hätäpuheluja voidaan siirtää hätäkeskusten välillä. Äkillisissä ruuhkatilanteissa vapaana oleva hätäkeskuspäivystäjä voidaan etsiä toisista hätäkeskuksista. – Käyttöönoton toisessa vaiheessa yhteistyöviranomaiset liittyvät ERICA-järjestelmän käyttäjiksi. Hätäkeskustoiminnasta annetussa laissa mainitut ERICAa käyttävät viranomaiset voivat hallinnoida omia resurssitietojaan, vasteitaan ja hälytyssuunnitelmiaan. He voivat myös seurata omien resurssiensa käyttöä ja kentän tilannekuvaa. ERICA tulee viranomaisille johtokeskuskäyttöön. Vaikka järjestelmän toteutus on edennyt hyvin, tehtävää on Aaltosen mukaan vielä paljon. – Kaiken tulisi olla kutakuin-

Instan toimitiloihin on rakennettu niin kutsuttu häke#0. Tämä pienoishätäkeskus toimii järjestelmän testaus- ja kehitysympäristönä.

kin valmiina vuoden 2014 lopussa, jotta testaukseen, koulutukseen ja varsinaiseen järjestelmän käyttöönottoon jää tarpeeksi aikaa ja se saadaan toteutettua vuoden 2015 aikana. – Hätäkeskuslaitos on suunnitellut hätäkeskusten yhdistämisaikataulut siten, että kaikki uudet hätäkeskukset ovat käynnissä vuoden 2015 alussa. Kuuden uuden hätäkeskuksen toiminta pyritään saamaan hyvin vakiinnutettua, jotta ERICA-järjestelmän käyttöönotto voidaan tehdä ikään kuin rakenneuudistuksen viimeisenä vaiheena, Jukka Aaltonen sanoo.

Iso kokonaisuus – ERICAn toteutus ja käyttöönotto on iso ponnistus. Sovelluskehitys on yksi osa kokonaisuutta, toinen osa on teknisen ympäristön rakentaminen. Järjestelmän kokonaisinvestointi on 30 miljoonaa euroa. Isona haasteena teknisessä toteutuksessa on tällä hetkellä hänen mielestä järjestelmän istuttaminen turvallisuusverkkoon (TUVE) ja sen vaatimiin palveluihin. – TUVE-hankkeessa toteutettu tietoliikenneverkko on lähes valmis, mutta TUVE-palvelujen tuotanto ei ole vielä likimain-

2011 2012 2013 2014 2015 2016

kaan optimaalisessa tilassa. Uuden tietojärjestelmän liittäminen käyttämään turvallisuusverkkoa ja sen palvelua, kuten pääsynhallintaa tai integraatiopalveluja, vaikuttaa hyvin mutkikkaalta ja aikaa vievältä. Päätöksentekoprosessit ovat epäselviä ja osa teknisistä ratkaisuista on vielä vahvistamatta. Hätäkeskustietojärjestelmän osalta ERICAn ja VIRVEn välisen liikennöinnin toteuttaminen TUVEssa on vasta suunnittelu- ja testausvaiheessa. – Sama tilanne on kuntatoimijoiden liittämisessä TUVE-verkkoon ja myös hätäliikenteen ohjaus hätäkeskuksesta toiseen tai keskitetyn palvelinjärjestelmän kautta oikeaan hätäkeskukseen on samassa vaiheessa. Näiden asioiden selvittämiseksi tehdään Aaltosen mukaan ankarasti töitä Haltikin, valtiovarainministeriön TUVEhankkeen, Hätäkeskuslaitoksen, Instan ja muidenkin toimijoiden voimin. – Asiat ovat etenemässä testausvaiheeseen ja testien tulokset selviävät kesän alkupuolella. ERICAn ja KEJOn yhteentoimivuus on avain yhteisen informaation jakamiseen ja tilannekuvan hallintaan. Turvallisuustoimijoiden osalta merkittävää on Aaltosen mielestä myös KEJO-hankkeen eteneminen. – Kenttäjärjestelmän ja hätäkeskustietojärjestelmän välinen yhteen toimivuus on erittäin

•  Sopimus 10.6.2011 •  Käynnistäminen

•  Insta Response -‐kehitys •  Pienoishätäkeskus (HÄKE#0)

•  Insta Response -‐kehitys

•  Testaus-‐ ja koulutuskäy�ö

•  Hätäkeskusten varustaminen •  Käy�äjäkoulutukset

•  ERICA – palvelut ovat käytössä hätäkeskuksissa •  ERICA – palvelutuotanto on käynniste�y •  ERICA:n ylläpito ja jatkokehitys

VIESTINTÄ

Hätäkeskustoiminnan visio: "Suomessa toimii vuoteen 2015 mennessä yhtenäinen, verkottunut ja luotettava valtakunnallinen Hätäkeskuslaitos, joka ensimmäisenä lenkkinä vastaa avuntarpeeseen viipymättä ja ammattitaitoisesti." tärkeää auttamisen ketjun kokonaisuutta kehitettäessä. ERICAn ohella toteutetaan kenttäjärjestelmä valitun toimittajan kanssa. Tavoite on saada kenttäjärjestelmän ydintoiminnallisuudet valmiiksi myös vuoden 2015 aikana. – Muiden järjestelmien integrointi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia hätäkeskustietojärjestelmän rakentamisessa. – Yhteensovittamisen haasteet ovat isot ja ensi vuoden aikana tiedetään paremmin, miten asiat saadaan kuntoon vuonna 2015. Erityisesti Aaltosen mielestä johtaminen ja toimintojen koordinointi ovat haasteelliset toteutuksessa. – Kakku voi olla iso, mutta kun onnistumme, otamme näiden järjestelmien kehittämisen kautta suuren toiminnallisen kehitysaskeleen. Ensimmäisestä hätäkeskustietojärjestelmän kehittämisestä on hänen mukaansa otettu opiksi. – Nyt on paljon enemmän aikaa käytettävissä kuin ELS-järjestelmän kanssa. Järjestelmän rakentamisen lähtökohtana on teh-

dä järjestelmä käyttäjiä ja toimintaa varten. Järjestelmää testataan erittäin huolellisesti ja eri vaiheissa ennen käyttöönottoa. Turvallisuusviranomaisille ollaan kehittämässä myös uutta paikkatiedon hallintajärjestelmää (TUKA =turvakartta). Tämän järjestelmän avulla pyritään siihen, että kaikilla viranomaistahoilla on käytössään yhteinen paikkatietonäkymä ja samat paikkatiedon käsittelyn toiminnallisuudet. Tärkeänä osa paikkatiedon hallinnan kehittämistä on myös huolehtia paikkatietoaineiston päivitysprosessin kehittämisestä. Tässä prosessissa ovat kunnat ja maanmittauslaitos tärkeässä roolissa. ERICA-järjestelmää Aaltonen luonnehtii päivystäjälle käyttäjäystävälliseksi, jossa on loogiset ja selkeät toiminnot. – Toivottavasti ERICAn kanssa työskennellään ainakin vuoteen 2025 asti. Sopimukseen sisältyy, että laitetoimittaja eli Insta huolehtii järjestelmän kunnosta ja ylläpidosta. 3/2013

Kuva 3. Pelastustoimen keskeisten tietojärjestelmien väliset suhteet.

VIESTINTÄ

KEJO tulee – oletko valmis?

ttäjärjestelmä (KEJO) on tulossa Teksti: Ilkka Eskelinen

Pelastustoimen tietojärjestelmäkentässä tapahtuu seuraavien muutamien vuosien aikana ehojärjestelmäkentässä tapahtuu seuraavien muutamien vuosien aikana ehkä kä enemmän muutoksia kuin sia kuin koskaan aikaisemmin. Hätäkeskuslaitos ottaa käyttöön uuden äkeskustietojärjestelmän (ERICA) ja Pelastusopiston VARANTO-hankkeessa toimen oman tietovarantokokonaisuuden toteuttamista. Pelastustoimi on myös koskaan aikaisemmin. Hätäuden viranomaisten yhteisen kenttäjärjestelmän toteutushankkeessa (KEJO). si kenttäjärjestelmä korvaa useita tällä hetkellä olevia järjestelmiä, keskuslaitos ottaakäytössä käyttöön uusin POKEn, Puolustusvoimien VIKEn ja pelastustoimen PEKE-järjestelmän. kerrotaan lyhyesti KEJO-toteutushankkeesta ja järjestelmään kohdistuvista den yhteiskäyttöisen hätäkesoimen näkökulmasta. kustietojärjestelmän (ERICA) n taustaa ja Pelastusopiston VARANTOeisen kenttäjärjestelmän tarve tunnistettiin virallisesti Hätäkeskuslaitoksen otekniikan kehittämisprojektissa (TOTI) ja järjestelmän alkuperäinen yö tehtiin TOTI-projektin osaprojektina. Järjestelmän ensimmäinen hankkeessa tavoitellaan pelasineisto valmistui 2010. Järjestelmän nykyinen vaatimusmäärittely perustuu riaaliin, mutta aineistoa on päivitetty vastaamaan lähitulevaisuuden tarpeita. tustoimen oman tietovarantoojektissa mukana olivat 112-toimintaan osallistuvat viranomaiset eli si, sosiaali- ja terveystoimi ja Rajavartiolaitos. Sittemmin myös tulli ja toteuttamista. vat tunnistaneet kokonaisuuden tarpeen yhteiselle kenttäjärjestelmälle ja ovat mukana essä onkin valtakunnallisesti merkittävä poikkihallinnollinen yhteishanke. TurvallisuusasiainPelastustoimi johtoryhmän (TURJO) päätöksen mukaisestikiinteäsviranomaisten on myös stelmähankkeen ensimmäisen vaiheen ajalle 21.3.2011-31.12.2011. ti mukana uuden viranomaisten telmälle on selkeästi tilausta. Useat hankkeeseen osallistuvien viranomaisten enttäjärjestelmät ovat elinkaarensa loppupäässä, myös pelastustoimessa yhteisen kenttäjärjestelmän tosä oleva PEKE. Hätäkeskuslaitoksen uusi yhteiskäyttöinen stelmä ERICA mahdollistaa uusien toimintamallien hyödyntämisen ja myös kenttätoiminnan järjestelmiä (KEJO). tulee päivittää, jotta teutushankkeessa Tavoistelmän ominaisuuksista saadaan täysi hyöty myös pelastustoiminnassa. nen yhteistoiminta lisääntyy, jolloin viranomaisten välinen tiedonvaihto ja tetilassaan uusi kenttäjärjestelmä an muodostaminen ovat merkittäviä tekijöitä. KEJO-järjestelmällä pyritään äihin haasteisiin. korvaa useita tällä hetkellä käyKEJO-hankkeen toisen vaiheen ajalle 1.1.2012-31.12.2012. Hankkeen toisessa in järjestelmän tarkentavaa suunnittelutyötä ja osallistuvien ministeriöiden tössä olevia järjestelmiä, muun täkirjan valmistelutehtäviä. muassa poliisin POKEn, Puolustusvoimien VIKEn ja pelastustoimen PEKE-järjestelmän. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti KEJO-toteutushankkeesta ja järjestelmään kohdistuvista tavoit28

3/2013

teista pelastustoimen näkökul- mi ja Rajavartiolaitos. Sittemmin masta. myös tulli ja Puolustusvoimat ovat tunnistaneet tarpeen yhteiKEJO-hankkeen taustaa selle kenttäjärjestelmälle ja ovat Viranomaisten yhteisen kenttäjärjestelmän tarve tunnistettiin virallisesti Hätäkeskuslaitoksen toiminnan ja tietotekniikan kehittämisprojektissa (TOTI) ja järjestelmän alkuperäinen vaatimusmäärittelytyö tehtiin TOTI-projektin osaprojektina. Järjestelmän ensimmäinen vaatimusmäärittelyaineisto valmistui 2010. Järjestelmän nykyinen vaatimusmäärittely perustuu alkuperäiseen materiaaliin, mutta aineistoa on päivitetty vastaamaan lähitulevaisuuden tarpeita. Alkuperäisessä projektissa mukana olivat 112-toimintaan osallistuvat viranomaiset eli pelastustoimi, poliisi, sosiaali- ja terveystoi-

mukana hankkeessa. Kyseessä onkin valtakunnallisesti merkittävä poikkihallinnollinen yhteishanke. Poliisihallitus asetti

Kuva 2. Pelastustoimen tietoteknisten hankkeiden organisoituminen. (lähde Teemu Veneskari).

Kuva 2. Pelastustoimen tietoteknisten hankkeiden organisoi

Erityisasiantuntijoiden teknisenä tukena ja toimialan nim

Kuva 4. Pelastustoimen tietojärjestelmien tehtäviä. (lähde Janne Hartikainen).

Turvallisuusasiain johtoryhmän (TURJO) päätöksen mukaisesti viranomaisten yhteisen kenttäjärjestelmähankkeen ensimmäisen vaiheen ajalle 21.3.2011–31.12.2011. Uudelle kenttäjärjestelmälle on selkeä tilaus. Useat hankkeeseen osallistuvien viranomaisten käytössä olevat kenttäjärjestelmät ovat elinkaarensa loppupäässä, myös pelastustoimessa laajasti käytetty PEKE. Hätäkeskuslaitoksen uusi yhteiskäyttöinen hätäkeskustietojärjestelmä ERICA mahdollistaa uusien toimintamallien hyödyntämisen pelastustoimessa, ja myös kenttätoiminnan järjestelmiä tulee päivittää, jotta hätäkeskustietojärjestelmän ominaisuuksista saadaan täysi hyöty myös pelastustoiminnassa. Viranomaisten välinen yhteistoiminta lisääntyy, jolloin viranomaisten välinen tiedonvaihto ja yhteisen tilannekuvan muodostaminen ovat merkittäviä tekijöitä. KEJO-järjestelmällä pyritään vastaamaan myös näihin haasteisiin. Poliisihallitus asetti KEJOhankkeen toisen vaiheen ajalle 1.1.2012–31.12.2012. Hankkeen toisessa vaiheessa toteutettiin järjestelmän tarkentavaa suunnittelutyötä ja osallistuvien ministeriöiden välisen yhteistyöpöytäkirjan valmistelutehtäviä.

Nykytila – toteutusvaihe Valtioneuvosto päätti keväällä 2012 valtiotalouden kehyksistä vuosille 2013–2016. Kehykseen varattiin määräraha viranomaisten yhteisen kenttäjärjestelmän toteuttamiseksi. Hankkeeseen osallistuvien ministeriöiden välinen yhteistyöpöytäkirja allekirjoitettiin 8.11.2012. Yhteistyöpöytäkirjan valmistumisen jälkeen Poliisihallitus asetti KEJOhankkeen kolmannen vaiheen (toteutusvaihe) ajalle 1.1.2013– 31.12.2016. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa kenttäjärjestelmän hankinta ja käyttöönotto. Lisäksi hankkeen toiminnallisen osuuden tehtävänä on tunnistaa järjestelmän käyttöönoton edellyttämiä kehitysja muutostarpeita sekä laatia toimenpide-

ehdotuksia. Kenttäjärjestelmän suunniteltu käyttöönotto tapahtuu vuoden 2015 aikana. (Kuva 1). Järjestelmän hankintamenettely on suunniteltu käynnistettäväksi kevään 2013 aikana.

Pelastuslaitokset KEJO-hankkeessa Pelastuslaitokset ovat sitoutuneet KEJO-hankkeeseen pelastusjohtajien linjauksen mukaisesti pelastuslaitosten kumppanuusverkoston kautta. Pelastustoimen KEJO-hanke toimii pelastustoiminta-palvelualueen alaisuudessa ja Kymenlaakson pelastuslaitos toimii hankkeen isäntälaitoksena. Pelastuslaitokset ovat resursoineet hankkeeseen vuosille 2013– 2014 kahden henkilötyövuoden panoksen. Hankkeeseen on saatu Palosuojelurahaston avustus. Pelastustoimen erityisasiantuntijoina hankkeessa toimivat paloinsinööri Ilkka Eskelinen ItäUudenmaan pelastuslaitokselta, yliopettaja Matti Honkanen Pelastusopistolta ja kehittämispäällikkö Teemu Veneskari Kymenlaakson pelastuslaitokselta. Hankkeen ohjauksesta vastaavat pelastusjohtaja Erkki Hokkanen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta, pelastuspäällikkö Lauri Jaakkola Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta ja Kuntaliiton pelastustoimen kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen. Ohjauksesta vastaavat osaltaan myös Sisäasiainministeriön pelastusosasto ja kumppanuusverkoston pelastustoiminta-palvelualueen alainen pelastustoimen tietohallintohankkeiden koordinointiryhmä (PTK). Pelastustoimen tietoteknisten hankkeiden organisoitumista on esitetty laajemminkin kuvassa 2. Erityisasiantuntijoiden teknisenä tukena ja toimialan nimettynä taustaryhmänä toimii nykyisen PEKE-järjestelmän käyttö- ja kehitystyöryhmä, joka koostuu pääosin pelastuslaitosten PEKE-järjestelmän pääkäyttäjistä. Jokainen pelastuslaitos on nimennyt lisäksi erillisen KEJO-yhteyshenkilön, jonka kautta hankehenkilöstö voi viestiä hankkeen etenemisestä pelastuslaitoksille, ja toisaalta saada kehitysajatuksia hankkeeseen. Viestinnässä hyödynnetään kumppa-

nuusverkoston Moodle-oppimis- • järjestelmä mahdollistaa peympäristöä. lastustoiminnan muodostelmien suorituskyvyn seurannan

Tavoitteet

Tavoitetilassaan KEJO-järjestel- Kertakirjausperiaate mä pelastustoimelle monia toi- • järjestelmässä toteutetut toiminnallisia ja taloudellisia hyö- menpiteet siirtyvät suoraan toityjä. Toiminnallisia hyötyjä ovat menpiderekisteriin muun muassa: • raportointi tehostuu Pelastustoiminnan johtamisen tukeminen • johtamista tukevia toimenpiteitä ja toimintoja automatisoidaan • järjestelmä on looginen, helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen • järjestelmä mahdollistaa viranomaisten yhteisen tilannekuvan, reaaliaikaisen tiedonvaihdon ja viestinnän • järjestelmä helpottaa toimintaa moniviranomaistilanteen yleisjohtajana

KEJO-järjestelmä yhdenmukaistaa pelastustoimen terminologiaa ja pelastustoiminnassa käytettävää symboliikkaa

Järjestelmä on yhteensopiva muiden järjestelmien kanssa • erityisesti ERICA ja VARANTO

Työturvallisuuden parantaminen • työturvallisuuteen vaikuttavat tiedot käytettävissä reaaliaikaisesti yli viranomaisrajojen

Pelastustoimen näkökulmasta kenttäjärjestelmän tärkein niin sanottu isäntäjärjestelmä on hätäkeskustietojärjestelmä ERICA, jota KEJO hyödyntää useissa

Järjestelmä mahdollistaa tietovarantojen tehokkaan käytön pelastustoiminnassa • tietojen haku taustajärjestelmistä ja rekistereistä on helppoa

Pitkään odotetut KEMIKAALILAINSÄÄDÄNNÖN muutokset vihdoin saatavilla PALO- JA RAKENNUSLAINSÄÄDÄNTÖ NTÖ

2013 20 013

123 € + alv 10 % Paljon uutta, mm. • Kemikaalilainsäädännön muutokset • Rakennusten energiatehokkuuden uudet vaatimukset + paljon muita muutoksia

Tilaa heti

• puh. (09) 222 3700 • myynti@suomenkalenterit.ﬁ • www.suomenkalenterit.ﬁ Katso ennakkotilausedut netistä!

4VPNFO ,BMFOUFSJU 0Z

3/2013

toiminnoissaan. Toinen keskeinen isäntäjärjestelmä toteutuessaan on pelastustoimen yhteinen tietovaranto VARANTO, jonka on tarkoitus korvata muun muassa nykyinen toimenpiderekisteri PRONTO. VARANTOn toteutuminen on erittäin tärkeää myös KEJO-järjestelmän kaikkien toiminnallisuuksien mahdollistumiseksi. KEJOn, ERICAn ja VARANTOn välisiä yhteyksiä on esitetty kuvassa 3, ja järjestelmien välistä tehtävänjakoa on esitetty kuvassa 4. Viranomaisten yhteiselle kenttäjärjestelmälle tunnistettuja taloudellisia hyötyjä ovat muun muassa: Kuva 3. Pelastustoimen keskeisten • järjestelmän kehitys-, ylläpito- ja jatkokehityskustannukset tietojärjestelmien väliset suhteet. jakautuvat usealle viranomaiselle • työajan tehokkaampi hyödyntäminen järjestelmän automatiKuva 3. Pelastustoimen keskeisten tietojärjestelmien väliset soidessa prosesseja (esimerkiksi raportointi) suustoimijoiden karttajärjestel- niteltu toteutettavan hallinnon vioiden mukaan kohtuuttomina, verrattuna esimerkiksi muimähanke (TUKA) tuottaa kart- turvallisuusverkkoympäristöön Työskentely ta-aineistoa kenttäjärjestelmän li- (TUVE), joka saattaa asettaa hin käytössä oleviin kenttäjärjesHankehenkilöstön työskentely säksi myös monelle muulle tieto- merkittäviä vaatimuksia pelas- telmiin. koostuu itsenäisestä työskente- järjestelmälle. tustoimen järjestelmäliitynnöilUseat kenttäjärjestelmää käytlystä, kaikki toimialat kattavasTämän artikkelin kirjoitushet- le, käytettäville päätelaitteille ja tävät viranomaiset turvaluokitteta työpajatyöskentelystä ja erilai- kellä hankehenkilöstö työsken- tietoturvallisuudelle. Useiden levat tietojaan julkisuuslain musista muista palavereista. Lisäksi telee muun muassa hankinnan pelastuslaitosten onkin varmasti kaisesti omien tietojensa ja mehankehenkilöstön tehtäviin kuu- käynnistämisen, pelastustoimin- haastavaa sopeutua suoraan TU- netelmiensä salassa pitämiseksi. luu valmistella lausuntoja han- nan pelastuslain mukaisten tie- VE-verkon asettamiin vaatimuk- Pelastustoiminnassa salassa piketta ja toimialaa koskevista asi- donsaanti ja -luovutuskysymys- siin. Lisäksi TUVE-verkon käy- dettävää tietoaineistoa on eritoista. ten ja rekisterinpidollisten asioi- töstä aiheutuvat kustannukset täin vähän, keskeisimpänä ehYhteistyö muiden keskeisten den parissa. Lisäksi ajankohtaisia ovat vielä epävarmoja, mikä osal- kä tietosuojan alaiset tiedot, kutietojärjestelmähankkeiden välil- asioita ovat Ilmatieteen laitoksen taan vaikeuttaa järjestelmän käyt- ten henkilötiedot. Pelastustoilä on tiivistä, erityisesti Pelastus- liityntärajapinnan määrittelytyö töön ottoa. Kuntaliiton ja valtio- melle saattaa muodostua haastaopiston VARANTO- ja MONI- ja hallinnon turvallisuusverkon varainministeriön välillä käydään vaksi eri suojaustasoille luokitelKA-hankkeiden ja Hätäkeskus- (TUVE) aiheuttamat haasteet. tiivistä keskustelua, kuinka kun- lun aineiston käsittely kenttäjärlaitoksen TOTI-hankkeen kansnallisten toimijoiden liittyminen jestelmässä, esimerkiksi monivisa. Koordinaatio näiden hank- Haasteet pelastustoimelle TUVE-verkon palveluihin toteu- ranomaistilanteessa, ja varsinkin keiden välillä on erityisen tärke- Pelastustoimi on sosiaali- ja ter- tetaan, säilyttäen samalla kustan- toimittaessa onnettomuustilanää, jotta kuvissa 3 ja 4 esitetty tie- veystoimen ohella ainoa kun- nustehokkuus ja mahdollisuus teen yleisjohtajana. Pelastustoitojärjestelmäkokonaisuus muo- nallinen KEJO-käyttäjä. Kes- hyödyntää kunnallisia perustie- mi joutuu joka tapauksessa kiinNykytila – toteutusvaihe dostuu toimivaksi. Yhteistyö- keisimmät haasteet hankkeessa tojärjestelmäpalveluja. nittämään tulevaisuudessa entistä Valtioneuvosto 2012 valtiotalouden kehyksistä vuosille 2013-2016. Kehykseen tä tehdään myöspäätti muunkeväällä muas- liittyvätkin TUVE-verkon aiheuttamienemmän huomiota tietoturvalkuntatoimijoiden erivarattiin määräraha viranomaisten kenttäjärjestelmän toteuttamiseksi. sa poliisiasiaintietojärjestelmän lisäksiHankkeeseen myös it- lisuuteen, mikä toimialan omanlaisen yhteisen toimintaympäristön huo- en kustannusten osallistuvien ministeriöiden välinen yhteistyöpöytäkirja allekirjoitettiin 8.11.2012. uudistamishankkeen (VITJA) mioimiseen, käytöstä ja kin kehityksen kannalta on vain vaikka kuntatoi- se kenttäjärjestelmän Yhteistyöpöytäkirjan valmistumisen jälkeen Poliisihallitus asetti KEJO-hankkeen kolmannen ja Pelastusopiston operatiivisten ylläpidosta aiheutuu kustannukhyvä asia. mijoiden arvioitu järjestelmän vaiheen (toteutusvaihe) ajalle 1.1.2013-31.12.2016. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa tietojärjestelmien tietoturvaposia myös pelastustoimelle. Näikäyttäjämäärä onkin valtiollikenttäjärjestelmän hankinta ja käyttöönotto. Lisäksi hankkeen toiminnallisen osuuden tehtävänä onTeknisen osuuden lisäksi hanklitiikka -hankkeen kanssa. KE- sia toimijoita tä kustannuksia kuitenkaan keen tehtävänä on tunnistaa kesuurempi. KEJOtunnistaa järjestelmän käyttöönoton edellyttämiä kehitysja muutostarpeita sekä eilaatia toimenpideJO-hankkeen alainen turvallivoida pitää tämänhetkisten arhitystarpeita viranomaisten kentjärjestelmä on alustavasti suunehdotuksia. Kenttäjärjestelmän suunniteltu käyttöönotto tapahtuu vuoden 2015 aikana. (Kuva 1). Järjestelmän hankintamenettely on suunniteltu käynnistettäväksi kevään 2013 aikana.

Kuva 1. Hankkeen tavoiteaikataulu.

Kuva 1. Hankkeen tavoiteaikataulu. 30 3/2013

suht

tätoiminnan toimintamalleissa. Osana tätä työtä pyritään tunnistamaan myös esimerkiksi lainsäädännön ja muiden ohjeiden kehitystarpeita. Hankkeessa on jo tässä vaiheessa havaittu mahdollisia pelastusalan lainsäädännön kehittämiskohtia, joilla kenttäjärjestelmän toiminnallisuudet saadaan täysimääräisesti käyttöön. Nämä liittyvät pääasiassa jo aiemmin mainittuihin pelastusviranomaisen tiedonsaanti- ja -luovutusoikeuksiin pelastustoiminnassa sekä rekisterinpidollisiin kysymyksiin. Lisäksi pitkällä aikavälillä on varmasti keskusteltava pelastuslain mukaisen pelastustoiminnan johtamisen organisoinnin ja pelastustoiminnan toimivaltuuksien kehittämisestä, kun muut kiireellisiä hälytystehtäviä suorittavat viranomaiset ovat pääosin siirtyneet kenttäjohtaja-yleisjohtaja -johtamisjärjestelmään. Pelastustoimen näkökulmasta hankkeen yksi keskeinen haaste koordinoinnin kannalta on toi-

mialaan vaikuttavien tietojärjestelmähankkeiden eriaikaisuus. Hankkeiden ollessa eri vaiheissa joudutaan tekemään melko merkittäviäkin oletuksia toisen järjestelmän ominaisuuksista ja sietämään näin merkittävää riskiä kaikkien toiminnallisuuksien toteutumisen kannalta. KEJO-hankkeen kannalta merkittävin riskiä aiheuttava tekijä, TUVE-verkkoratkaisun ohella, on VARANTO-järjestelmän toteutumisen peruuntuminen tai merkittävä viivästyminen. Toisaalta hankkeiden eriaikaisuus antaa aikaa ja mahdollisuuksia myös havainnoida ja korjata mahdollisia puutteita järjestelmäkokonaisuudessa. Oman haasteensa muodostaa myös järjestelmän tuleva käyttöönotto ja jalkauttaminen pelastuslaitoksiin. Vaikka suunniteltu käyttöönotto tapahtuu vasta 2015, niin käyttöönoton, käyttökoulutusten ja pääkäytön suunnittelu ja järjestelyt on jo aloitettu. Tässä työssä taustaryhmän ja KEJO-yhteyshenkilöiden rooli

on merkittävä. Pääkäytön järjestelyissä tultaneen noudattamaan hätäkeskustietojärjestelmän pääkäytön mukaista mallia. Kenttäjärjestelmähankintaan kuuluu autenttinen simuloitu koulutusympäristö, jossa järjestelmää voidaan testata ja kouluttaa joustavasti, irti tuotantoympäristöstä. Keskeisin tavoite uuden kenttäjärjestelmän kehittämisessä on kuitenkin järjestelmän mahdollisimman hyvä käytettävyys. Järjestelmästä on tulossa monipuolinen kokonaisuus ja se tulee sisältämään runsaasti pelastustoimintaa ja sen johtamista helpottavia toiminnallisuuksia. Toiminnallisuuksien suuri määrä saattaa kuitenkin pahimmassa tapauksessa haitata järjestelmän ydintoiminnallisuuksien käytettävyyttä. Kehittämisessä tuleekin pitää johtoajatuksena järjestelmän helppokäyttöisyyttä ja loogisuutta loppukäyttäjälle, huomioiden muun muassa vaihtelevat sää-, tärinä- ja valaistusolosuhteet kenttätoiminnassa. Käyttökoulutuksen merkitys järjestel-

VIESTINTÄ

män ominaisuuksien hyödyntämisessä on myös suuri. Pelastuslaitosten tuleekin varautua kouluttamaan tulevaisuudessa entistä enemmän henkilöstöään pelastustoiminnassa käytettävien järjestelmien käyttöön, niin johtokeskus- kuin kenttäympäristössä.

Lisätietoja: Mikäli kiinnostuit asiasta, lisätietoja antavat mielellään pelastustoimen erityisasiantuntijat Ilkka Eskelinen (040 489 1660, ilkka.eskelinen@porvoo.fi), Matti Honkanen (050 307 0708, matti.honkanen@pelastusopisto.fi), ja Teemu Veneskari (044 702 6232, teemu. veneskari@kympe.fi). Lisätietoja voi kysyä myös pelastuslaitoksen omalta KEJO-yhteyshenkilöltä.

Digitaalisesta verkosta toimintavarmuutta viestintään Digitaalinen verkko on toimintavarma, peittoalue suuri ja äänenlaatu erinomainen. Toimii myös siellä, missä ei ole GSM-verkkoa. Monipuoliset toiminnot mahdollistavat mm. datasiirrot ja erilaiset hälytystoiminnot. Digitaaliset radiopuhelimet toimivat myös rinnakkain vanhojen analogisten puhelimien kanssa analogisilla taajuuksilla. Yhteinen viestintäkanava kaikille

laitteille

Kaikille päätelaitteille soveltuvaan langattoman viestinnän Wave ® -järjestelmään voidaan aiemmista ratkaisuista poiketen liittää kaikki erilaiset päätelaitteet: GSM-puhelimet, analogiset ja digitaaliset radiopuhelimet (push-to-talk), kannettavat- ja pöytätietokoneet, tabletit sekä lankapuhelimet. Laitteet voidaan liittää järjestelmään niiden merkistä, käyttöjärjestelmästä ja verkosta riippumatta.

Kenwood-digitaaliset radiopuhelimet Malli jokaiseen käyttötarkoitukseen: pelkistetyistä käsipuhelimista järjestelmäpuhelimiin, ajoneuvopuhelimiin ja tukiasemiin.

Peltor ORA TAC Kevyt kuuleva kuulonsuojaus sekä kommunikaatio meluisissa ympäristöissä. Mikrofoni ja kuulokkeet samassa tulpassa. Toimii myös VIRVE-puhelimissa.

Peltor ORA TAC

Kenwood NX220E/320E

NX220E2/320E2

NX220E3/320E3

Kaukomarkkinat Oy / Wireless Puh (09) 521 5521

radiopuhelimet@kaukomarkkinat.com www.radiopuhelimet.fi www.kaukomarkkinat.fi

3/2013

VIESTINTÄ

Pelastustoimi osana muuttuvaa

hätäkeskusympäristöä Teksti: Janne Hartikainen Kuva: Esa Aalto

Hätäkeskustoimintaympäristön muutos ja sitä ohjaava kehityshanke on tuonut pelastustoimelle oivallisen mahdollisuuden olla mukana kehittämässä toimintaa sellaiseksi, että se palvelisi pelastuslaitoksia mahdollisimman hyvin myös tulevaisuudessa.

elastuslaitokset ovat yhteistyössä osallistuneet hätäkeskuslaitoksen muutoshankkeeseen vuodesta 2010 lähtien omalla palonsuojelurahaston avustamalla hankkeella, jossa isäntälaitoksena oli ensin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ja tämän vuoden alusta Keski-Suomen pelastuslaitos. Vaikka muutos yksittäisten henkilöiden näkökulmasta saattaa näyttääkin siltä, että hätäkeskuksen tuottamien palveluiden taso laskisikin yhdenmukaistaminen vuoksi, tuottaa muutos pelastuslaitoksille myös erittäin paljon mahdollisuuksia niin laitosten yhteistyölle kuin sisäisten toimintamallien kehittämiselle.

Pelastuslaitokset hätäkeskusrajapinnalla Perinteisesti pelastuslaitokset ovat ohjanneet omia hätäkeskuksiaan hyvinkin itsenäisesti. Valittu verkostoituneen hätäkeskustoiminnan malli edellyttää kuitenkin myös pelastustoimelta yhtenäisempää valtakunnallista ohjausta ja toimintamalleja. Verkottunut hätäkeskusjärjestelmä tuottaa hädässä olijan ja viranomaisen näkökulmasta sa32

3/2013

mantasoista palvelua, hoidettiin hätäpuhelua mistä hätäkeskuksen toimipisteestä käsin tahansa. Hätäkeskuslaitos ei kuitenkaan muuta palvelutasoa itsenäisesti vaan yhteistyössä hätäkeskusrajapinnalla toimivien viranomaisten kanssa. Sisäasiainministeriö vastaa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hätäkeskuslaitoksen toiminnallisesta ohjauksesta. Tätä varten on perustettu hätäkeskuslaitoksen toiminnallisen ohjauksen yhteistyöryhmä, niin sanottu ylijohtajakokous. Toiminnallisen ohjauksen yhteistyöryhmän lisäksi hätäkeskuslaitoksen viranomaisohjausta varten on valtakunnallinen yhteystyöryhmä (Valt Ytr). Tämän ryhmän tärkeimpänä tehtävänä on yhteen sovittaa viranomaisten ja hätäkeskuslaitoksen toimintaa viranomaistasolla sekä tuoda oman

Page 1 of 1

Janne Hartikainen toimii pelastuslaitosten edustajana TOTI-hankkeessa.

toimialan ajankohtaiset asiat yhteiseen käsittelyyn. Pelastuslaitosten edustajana tässä työryhmässä toimii pelastusjohtaja Erkki Hokkanen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.

Hätäkeskustoiminnan kehityshankkeen edetessä tuli entistä enemmän selville, että pelastuslaitoksilta puuttui sellainen organismi, jonka avulla pelastuslaitosten koordinointi hätäkeskus-

Pelastuslaitosten organisoituminen hätäkeskusrajapinnalla.

ERICA pääkäy�ö Valtakunnallinen pääkäy�äjä

Hätäkeskusalueiden pääkäy�äjät (Jonkun laitoksen pääkäy�äjä) Kerava

Turku

Pori

Vaasa

Kuopio

Oulu

laitoksen valtakunnallista linjaus ta vaativissa asioissa olisi ollut tehokasta. Tätä toimintaa varten pelastusjohtajat ja sisäasiainministeriön pelastusosasto perustivat pelastustoimen hätäkeskustyöryhmän. Tähän työryhmään kutsuttiin edustajiksi pelastusjohtajia kultakin uudelta hätäkeskusalueelta sekä edustajat ministeriön pelastusosastolta sekä hätäkeskuslaitoksesta. Tällä mahdollistettiin se, että hätäkeskustyöryhmällä on riittävä kyvykkyys päätöksiin sekä suorat yhteydet pelastusjohtajien hallitukseen sekä pelastusjohtajien kokoukseen asioissa, joissa tarvitaan vielä laajempaa asian käsittelyä. Lisäksi hätäkeskustyöryhmä hyödyntää pelastuslaitosten kumppanuusverkostoa esille nousseiden asioiden käsittelyssä. Hätäkeskuslaitos on perustanut hätäkeskusuudistuksen läpiviemiseksi jokaiselle uudelle hätäkeskusalueelle pelastustoimen kehitystyöryhmän, joissa on edustukset hätäkeskusalueen pelastuslaitoksista ja hätäkeskuksesta. Kehitystyöryhmän tehtävänä on jalkauttaa valtakunnallisten ryhmien päätökset laitoksiin sekä käytäntöön sekä toisaalta tuoda tarvittaessa kehitystarpeita valtakunnalliseen käsittelyyn joko pelastustoimen sisälle ja tarvittaessa viranomaisten yhteiseen käsittelyyn.

Osaltaan ERICA muuttaa pelastuslaitosten toimintamahdollisuuksia jopa enemmän kuin muut hankkeen ja niissä kehitettävät tietojärjestelmät, koska pelastuslaitoksilla ei tähän asti ole ollut mahdollisuuksia hyödyntää hätäkeskustietojärjestelmän mahdollisuuksia. Järjestelmä on lähtökohtaisesti tehty viranomaisten yhteiseksi järjestelmäksi. Pelastuslaitosten mahdollisuudet ylläpitää omien yksiköiden viestiyhteyksiä, ominaisuuksia ja vasteita nopeastikin, tuo pelastuslaitoksille uusia mahdollisuuksia aktiiviseen toiminnan ohjaamiseen. Esimerkiksi myrskyistä johtuvien ruuhkatilanteiden johtaminen helpottuu huomattavasti, kun pelastuslaitoksen johtokeskuksesta voidaan hälyttää omia yksiköitään ja jakaa tehtäviä samalla työkalulla kuin hätäkeskus ja molemmat näkevät samat tiedot. Vastaavasti viranomaisten yhteistoimintaa vaativissa tehtävissä yhteistyö on helpompaa, kun kaikki käyttävät samaa tietojärjestelmää. Yhtenä mielenkiintoisena mahdollisuutena ERICA tarjoaa mahdollisuuden suunnitella ja ylläpitää resurssien tietoja vaikka työvuorotasolla, mikäli tällainen toiminta laitoksessa halutaan ottaa käyttöön. Joka tapauksessa ERICA tulee olemaan jatkossa kiinteä osa peERICA osa pelastuslaitosten lastuslaitosten johtokeskuksia ja tietojärjestelmäkokonaisuutta tilannekeskuksia, sekä tukemaan ERICA muodostaa tulevaisuu- tilannetietoisuuden ylläpitämistä. dessa yhden tärkeän osan peOsana tätä tietojärjestelmän lastuslaitosten operatiivisista käyttöönottoa myös pelastustoitietojärjestelmistä KEJOn ja Va- messa tulee turvata tietojärjestelrannon lisäksi. män ylläpitoon ja kehittämiseen

riittävät pääkäyttöresurssit. Tämä on yksi hätäkeskuslaitoksen tilaajavelvollisuuksia toimittajan suuntaan. Valtakunnallisen pääkäytön lisäksi pelastuslaitostasolla tarvitaan tietojärjestelmän pääkäyttäjiä, jotka ohjaavat ja valvovat tietojärjestelmän käyttöä laitostasolla. Varsinaisen ohjaamisen lisäksi näiden pääkäyttäjien vastuulla on järjestelmään syötettävien tietojen suunnittelu ja tarvittaessa toteuttaminen. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi resurssien ominaisuudet, joiden avulla tietojärjestelmä osaa hakea tarkoituksenmukaisimman yksikön kuhunkin tilanteeseen sekä kullakin alueella halutut vasteet kuhunkin tilanteeseen. Tietojärjestelmän jatkokehittämisen näkökulmasta koko pääkäyttäjäorganisaatio on kuitenkin liian laaja. Tämän vuoksi pelastustoimen ERICA-pääkäyttäjä sekä jokaiselta uudelta hätäkeskusalueelta yksi laitoksen pääkäyttäjä muodostaisi kehitysryhmän, joka jatkossa synkronoisi ja veisi pelastustoimen kehitystarpeet valtakunnalliseen kehitykseen. Hätäkeskusalueen pelastuslaitokset sopivat keskenään, kuka laitosten pääkäyttäjistä edustaisi ja toisi alueen tarpeita valtakunnalliseen kehitysryhmään. ERICAn käyttöönottoaikataulu on tiiviisti sidoksissa hätäkeskusten vastaaviin käyttöönottoai-katauluihin. Tämän vuoksi

VIESTINTÄ myös pelastuslaitosten henkilöstön koulutukseen on panostettava lähivuosina. ERICAn kaltaiset pääkäyttö- ja koulutusratkaisut liittyvät pelastustoimen osalta läheisesti myös muihin käynnissä oleviin tietojärjestelmäkokonaisuuksiin.

Kehittäminen yhteistyöllä Pelastuslaitosten osallistuminen TOTI hankkeeseen yhteistyössä on uudenlaista toimintaa, jota hyödynnetään myös KEJOssa ja varmasti tulevaisuudessa myös monessa muussa hankkeessa. Ehkä tulevaisuudessa pelastuslaitosten yhteistyö tiivistyy niin tiiviiksi eri osa-alueilla, että kehittämistä varten laitoksilla on enemmänkin yhteisiä työntekijöitä myös säännöllisesti. Joka tapauksessa koko TOTI-hankkeen aikana pelastuslaitosten yhteistyö eri muodoissaan on kehittynyt erittäin paljon joko ulkoisen paineen johdosta tai toisinaan alan sisäisen tarpeen vuoksi. Kaikesta huolimatta suunta on oikea. Meille on muodostumassa myös maailmanlaajuisesti mittava viranomaisten yhteistoimintaa parantava tietojärjestelmäkokonaisuus, jonka kehittämiseen kannattaa panostaa kaikkien toimijoiden kaikilla tasoilla.

deals! VHF- ja UHF-radiopuhelimet Motorola-, Vertex Standard- ja Kenwoodradiopuhelimet sekä tarvikkeet. Mahdollisuus käyttää myös hakulaitteita, dataterminaaleja, paikannusjärjestelmiä sekä integroida puhetta olemassa oleviin muihin järjestelmiin esimerkiksi Gateway-ratkaisuin. Savusukelluskommunikaatioratkaisut.

Ota yhteyttä viestinnän ammattilaisiin!

VIRVE-ratkaisut, päätelaitteet ja varusteet

Hakakatu 2, 15520 Lahti puh. (03) 733 0700 fax (03) 733 0547 www.bandercom.fi www.bander.com info@bander.com

VIRVE- ja muiden radioverkkojen sisätilan kuuluvuusratkaisut, VIRVE-päätelaitteet ja päätelaitevarusteet (savusukellusvarusteet, kevytheadsetit, akut, latauslaitteet).

radioviestinnän erikoistalo • kaikki radiopuhelimet ja -järjestelmät satelliittipuhelimet • gps-seuranta • dataviestinnän kokonaisratkaisut myynti • vuokraus • leasing • huoltopalvelut

3/2013

VIESTINTÄ

Virve ja sen käyttö helsinkiläisen sopimuspalokuntalaisen silmin

Teksti ja kuvat: Pasi Pouri

Olet yksikönjohtajana palokuntanne harjoituksissa ja käytätte harjoituksessa normaaliin tapaan Virveä ja käytätte palokuntanne omaa puheryhmää. Kesken harjoituksen Virvestä kuitenkin kuuluu ulkopuolisen ilmoitus, että olette väärällä puheryhmällä, infolla. Mikä meni pieleen?

astaus kysymykseen on yksinkertainen: Koulutuksen ja harjoituksen puute. Virven käytössä ei ollut vielä saavutettu riittävää rutiinitasoa. Virven käyttö on periaatteessa hyvin yksinkertaista, varsinkin kun sitä vertaa moneen muuhun tekniseen laitteeseen, joita päivittäin käytämme. Verrattuna vanhaan VHF-radiopuhelimien aikaan, Virve on huomattavasti monimutkaisempi ja vaatii enemmän harjaantumista. Nappulatekniikkaa pitää harjoitella ja ennen kaikkea pitää ymmärtää tekniikasta ja myös itse järjestelmästä jotakin. Virven käyttö yksittäisen jäsenen osalta on sopimuspalokunnissa harvoin edes jokaviikkoista, joten 34

3/2013

rutiinin saaminen satunnaisella käytöllä on mahdotonta. Siksi Virven käyttö tulee ottaa osaksi palokunnan viikkoharjoituksia. Palokunnan osaamisalueen kaikkia asioita pitäisi harjoitella ja kerrata säännöllisesti, mutta harjoituspäiviä vuodessa tulee kuitenkin loppujen lopuksi hyvin vähän tähän määrään nähden. Virven osalta on kuitenkin se etu, että sen käyttö on helposti liitettävissä muiden harjoitusten aiheeseen, ja tämä tulisi harjoituksen suunnittelijan ottaa huomioon. Näin Virven käyttöä saa lisättyä edes viikottaiseksi.

Mitä opetellaan ja miten? Virven käytössä kannattaa keskittyä normaalin käytön kannalta

oleviin perusasioihin, ja unohtaa kaikki hifistely ja monet hienoudet, joita laite ja sen erilaiset parametroinnit sallivat. Niillä toki helpotetaan laitteen käyttöä, mutta samalla niiden käyttö rutiinitasolla vaatii lähes päivittäistä käyttöä. Liialliset ”tekniset hienoudet” voivat myös kasvattaa kynnystä ylipäätään käyttää laitetta. KIS-periaate toimii tässäkin eli: Keep It Simple! Pidetään asiat yksinkertaisina ja opetellaan tärkeimmät asiat niin, että ne ovat selkäytimessä, eikä kirjoituksen alussa esitettyä kuvitteellista tilannetta pääse edes tapahtumaan. Helsingin sopimuspalokunnilla on kaksi omaa palokuntakohtaista puheryhmää, joita palokunta käyttää omassa toiminnassaan. Onkin luontevaa käyttää aktiivisesti näitä puheryhmiä palokunnan harjoituksissa. Jos päätelaitteita on liian vähän, voi pelastuslaitoksen viestihuollosta lainata 15 kpl päätelaitetta lisää, jolloin käyttöön kohdennetusta harjoituksesta saa enemmän irti ja se on tehokkaampaa.

Ohjeistus ja koulutus Helsingin pelastuslaitoksen alueella Helsingissä on panostettu Virvelaitteen ja järjestelmän käytön osaamiseen. Jokaisen hälytysosaton jäsenen tulee osata Virven käyttö, koska jokainen näistä on mahdollinen käyttäjä. Helsingissä on käytössä niin sanottu Virve-vastaava -järjestelmä, jossa Helsingin pelastuslaitoksen Virve-prosessista vastaa, niin sanottu Virve 1. Myös jokaisessa sopimuspalokunnassa on nimetty Virvevastaava (Virve 1). Pelastuslaitoksen Virve 1 on tuottanut vuonna 2008 Virve-kansion, jossa on kuvattu muun muassa virven käyttö, puheryhmät ja asetukset eri tilanteissa mahdollisimman kattavasti. Kansio on myös jaettu jokaiseen palokunnan ajoneuvoon, joissa on Virve-päätelaite. Kansion eteen on nähty paljon vaivaa ja se onkin käyttäjän kannalta esimerkillisesti tehty, vaikka se kaipaisikin jo jonkin verran päivitystä muun muassa käytettävien puheryhmienosalta. Kansio on kuitenkin hyvä tuki

mm. palokunnan sisäisessä koulutuksessa. Helsingin pelastuslaitoksen Virve-vastaava valvoo myös Helsingin alueella Virvelaitteiden oikeaa käyttöä ja antaa siitä aktiivisesti palautetta. Virve 1 kouluttaa säännöllisesti sopimuspalokuntien Virve-vastaavia jatkokursseilla. Tarkoitus on, että palokuntien Virve 1 siirtää jatkokurssilla samansa tiedot palokuntaan palokunnan sisäisessä koulutuksessa. Järjestelmä toimii pääsääntöisesti hyvin, vaikka luonnollisesti kehitettävääkin siinä löytyy. Tällä hetkellä järjestelmässä luotetaan liikaa pelkästään tähän koulutustilanteessa annettavaan suulliseen informaatioon muun muassa muutoksista. Palokunnan Virve 1:n pitää siirtää tämä suullinen tieto omaan palokuntaansa viikkoharjoituksissa. Tässä on pieni problematiikka, koska Virveen suoraan liittyviä harjoituksia ei kovin montaa ole vuodessa, ja koko hälytysosaston väki ei ehdi jokaiseen harjoitukseen. Sopimuspalokunnille ei ole annettu tueksi kirjallista materiaalia käytettäväksi esimerkiksi sisäiseen tiedotukseen. Jokaisen palokunnan on siis itse tuotettava materiaali, jos haluaa antaa uutta tietoa omalle organisaatiolle tehokkaasti. Kokonaisuudessaan Virve 1 -järjestelmä ja koulutus on sopimuspalokuntalaisen suunnasta nähtynä kehittynyt paljon viime vuosina ja on

nyt jo hyvällä tasolla. Todennäköisesti tämä järjestelmä on parasta koko Suomen sopimuspalokunnissa.

Virve helsinkiläisessä sopimuspalokunnassa Pääsääntöisesti Helsingissä hälytystilanteessa kaikki kyseisen tehtävän viestiliikenne käydään samalla puheryhmällä. Myös savusukelluksessa on käytössä sama puheryhmä. Tällä järjestelyllä on parannettu työturvallisuutta. Esimerkiksi vuonna 2006 Järvenpään asuinrakennuspalon yhteydessä tapahtuneessa työtapaturmassa, jossa Järvenpäässä palomies loukkaantui korkeanpaikan työskentelyssä, tämä asia nousi esiin. Helsingin mallilla tieto olisi kulkenut kahden eri työpisteen välillä, nyt se ei valitettavasti siirtynyt. Yhden kanavan tai puheryhmän mallilla on toimittu Helsingissä aina, ja se on tiedonkulun kannalta nähty parhaaksi toimintamalliksi, mutta vaatii tiukkaa radiokuria.

Palokuntasopimus ja Merlot Palokuntasopimuksen mukaisesti pelastuslaitos varustaa sopimuspalokunnat riittävällä viestikalustolla (kuten VIRVE- ja Merlot-laitteet sekä internet-yhteys) ja vastaa viestijärjestelmän ylläpidosta sekä käyttökustannuksista. Helsingissä sopimuspa-

lokunnat on jaettu kahteen luokkaan eli niin sanottuihin tukipalokuntiin ja reservipalokuntiin. Jaon perusteina ovat muun muassa miehistölle ja kalustolle asetettavat vaatimukset ja sen perusteella palokunnat suorittavat eritasoisia tehtäviä. Varikkovalmiuteen tai muuten korotettuun valmiuteen määrätty tukipalokunnan yksikkö hälytetään ”ensivasteena”, lähimmän yksikön periaatteen mukaisesti, kaikkiin pelastustoimen tehtäviin. Tukipalokunnan yksikkö voi myös suorittaa savu-

sukellusta ja toimia turvaparina. Varikkovalmiuteen tai muuten korotettuun valmiuteen määrätty reservisopimuspalokunnan (=reservipalokunta) yksikkö hälytetään ennalta määrättyihin, matalariskisiin tehtäviin lähimmän yksikön periaatteen mukaisesti. Tuki/reservi-jako ei kuitenkaan vaikuta palokuntien yksiköissä olevien viestilaitteiden määrään, vaikka viestivälineellä on työturvallisuutta huomattavasti parantava vaikutus monissa korkeariskisissä tehtävissä, kuten savusukelluksessa ja kattotyöskentelyssä. Kaikissa sopimuspalokunnan sammutusyksikössä on kaksi ajoneuvoasemaa ja vähintään neljä käsiradiota. Toista ajoneuvoasemista käytetään pelkästään datan siirtoon (Merlot-johtamisjärjestelmä). Toinen ajoneuvoasema on ohjeistuksella määrätty skannamaan tiettyjä puheryhmiä, joita ovat muun muassa Anto ja Info sekä muiden viranomaisten yhteinen kutsuryhmä. Ajatus on, että ajoneuvon kiinteää radiota käytetään silloin, kun pidetään yhteyttä hätäkeskukseen ja alussa muihin viranomaisiin, ja radion asetukset ovat aina valmiina eikä niihin juuri kosketa. Yleensä pelkkä mikrofonin käyttö riittää eikä vaadi virven nappulatekniikkaa. Myös kannettaville radioille on annettu ohje puheryhmistä ja skannauksesta, mutta omassa palokunnassamme on tästä hieman poikkeava sisäinen ohje. Ohjeessamme käsi-Virven asetukset ovat sellaiset, että se on lataustelineessään yksikköön sijoitettuna sammutettuna ja valmis käytettäväksi hälytystilanteessa, jota johtaa palomestari HEP40 eikä skannus ole päällä. Tässä on ajatuksena se, että tälläisessä tehtävässä matkalla kohteeseen on monta muutakin asiaa hoidettavana ja mietittävänä, joten Virven tulee olla heti käyttövalmiina kyseiseen tehtävään ilman suurempaa asetusten muuttamista. Lisäksi tällä vähennetään vaaraa kiertämästä tilanteissa, joissa joudutaan olemaan yhteydessä hätäkeskukseen INFO-puheryhmässä, koska käsi-Virveissä ei ole kyseisen puheryhmän skannausta. Myös alussa olevan esimerkin tilanne ei ole silloin mahdollinen.

Omissa viikkoharjoituksissa pitääkin Virveen hakea oikea puheryhmä, jolloin sen käyttöä tulee harjoiteltua säännöllisemmin. Palokuntamme kaikki kannettavat Virvet on sijoitettuna sopimusyksiköihin (3 kpl), joissa ne ovat jatkuvasti latauksessa omissa ajoneuvotelineissään. Lisäakkuja ei ole enää käytössä, koska niille ei ole tarvetta.

Ongelmakohdat käytännössä Helsingissä sopimuspalokunnille ei ole hankittu kypärään sopivia kuulokkeita ja mikrofoneja. Tästä syystä viestit jäävät usein kuulematta ympäristön melun takia. Kevyen headsetin (WGEB-121) käyttö parantaa kuuluvuusongelmaa, mutta useat henkilöt eivät voi sitä käyttää, koska korvalehti jää kypärän ja sen väliin aiheuttaen kipua. Headsetin johto on myös liian pitkä ja ohut, jolloin se tarttuu kiinni milloin mihinkin. Liian usein viesti jääkin kuulumatta. Sammutusyksikön johtajana tämä asia on aina huomioitava. Helsingissä sopimuspalokunnille hankittiin joitakin vuosia sitten uudet sammutusasut. Asussa on sekä takissa että housuissa tasku Virve-laitteelle, joka hautaa Virven sisäänsä. Virven asetusten tai puheryhmän muutos ja ”pikkutangentin käyttö” onkin mahdotonta, kun laite on taskussa. Näinä kireinä taloudellisina aikoina näille ongelmakohdille ei vain voi mitään, koska raha tuntuu menevän turvallisuuden edelle, mutta toivotaan tulevaisuudelta vain parempaa. Puutteiden merkityksen huomaa vasta, kun ne itse kokee. Kirjoittaja on tietoliikennetekniikan insinööri, joka on ollut kehittämässä Tetra-järjestelmän tiedonsiirtolaitteita verkon puolelle.

3/2013

SOME kriisiviestinnän työkaluna?

Odotukset vuorovaikutteisen sosiaalisen median käyttöön kriisitilanteissa ovat korkealla

uomeen iskee laaja matalapaine, jonka seurauksena syntyy mittavia myrskytuhoja vaurioittaen yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Myrsky aiheuttaa laajoja sähkökatkoksia, jotka kaatavat matkapuhelinverkkoja ja estävät osin matkapuhelinliikenteen – samalla hätäkeskus ruuhkautuu yhteydenotoista. Yhteiskunnan palvelutuotanto häiriintyy ja muun muassa erilaisten verkkojen (kuten tieverkostot, lämmön- ja vedenjakelu, tietoliikenne) saatavuus ja toiminnallisuus heikkenevät. Tilannekuvan muodostaminen myrskyalueelta vaikeutuu. Sähkökatkoista ja matkapuhelinliikenteen ongelmista huolimatta älypuhelinten internet-yhteydet voivat vielä toimia – pakettimuotoinen tieto saattaa mennä perille vaikka puheliikenne ei enää toimisikaan. Puheliikenteen hyytyessä sosiaalisessa mediassa ryhdytään jakamaan tietoa alueella tapahtuneesta. Tieto leviää nopeasti ja laajasti.

Kriisitilanteet haastavat nopeaan tiedon jakamiseen ja viestintään Miten sosiaalinen media ja mobiiliteknologia voidaan ottaa avuksi sekä ennalta ehkäisevässä viestinnässä että kriisiviestinnässä? Sisäministeriön Sosiaalinen media ja älypuhelinsovellukset kansalaisten avuksi hätätilanteissa -hanke sekä EU-rahoitteiset PEP- ja iSAR+ -projektit pureutuvat tutkimaan viranomaisten ja kansalaisten kahdensuuntaista vuorovaikutusta kriisitilanneviestinnässä. Sosiaalisen median käyttö pelastustoimen työskentelyn tukena on nostettu esiin myös pelastuslaitosten omissa hankkeissa. Viestintä kytkeytyy olennaisesti kaikkiin onnettomuuden tai kriisin elinkaaren vaiheisiin. Pelastusopistossa käynnissä olevissa yhteistyöhankkeissa haetaan ratkaisumalleja viestintään näissä onnettomuuden elinkaaren eri vaiheissa. Sosiaalinen media ja älypuhelinsovellukset kansalaisten avuksi hätätilanteissa -hanke Sisäasianministeriön rahoittaman Pelastusopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun yhteisprojektin tavoitteena on tuottaa käytännön tietoa siitä, miten maailmalla hyödynnetään sosiaalista mediaa ja älypuhelimiin ja tietokoneisiin kehitettyjä sovelluksia kriisiviestinnässä ja ennalta estävässä turvallisuusviestinnässä. Projektissa tarkastellaan myös sosiaalisen median palveluiden tuottamisen näkökulmia ja viestinnän prosesseja. Projekti toteutetaan vuoden 2013 aikana. PEP – Public Empowerment Policies for Crisis Management Pelastusopisto on mukana myös Jyväskylän yliopiston koordinoimassa hankkeessa, jossa tutkitaan, miten vahvistetaan yksittäisten ihmisten, paikallisten ryhmien ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä ja toimintavalmiutta kriisinhallinnassa ja kuinka tätä voidaan tukea sosiaalisen median ja mobiiliteknologian avulla. PEP on seitsemännen puiteohjelman rahoittama EU-hanke (1/2012–12/2014), jossa on mukana viisi tutkimusryhmää neljästä eri maasta. Valtaosa pelastuslaitoksista tunnustelee sosiaalisen median mahdollisuuksia. Kuva: Hanna Honkavuo.

3/2013

iSAR+ – Online and Mobile Communications for Crisis Response and Search and Rescue iSAR+ -hankkeessa tarkastellaan viranomaisten ja kansalaisten vuorovaikutteista viestintää sosiaalisessa mediassa kriisitilanteissa, muun muassa sitä, miten kansalaiset voivat tuottaa tietoa kriisitilanteista viranomaisten käyttöön älypuhelin- ja internet-sovelluksia hyödyntäen.

VIESTINTÄ

Pelastusopistossa käynnissä olevissa yhteistyöhankkeissa haetaan ratkaisumalleja viestintään onnettomuuden elinkaaren eri vaiheissa.

SM-rahoitteinen SOME-hanke

Varautuminen

Tavoitteena on tuottaa toimintamalleja ja ohjeistuksia sosiaa lisen median ja mobiiliteknologian käyttöön. iSAR+ on seitsemännen puiteohjelman rahoittama EU-hanke (1/2013–7/2015), johon osallistuu 16 eri organisaatiota yhdeksästä eri maasta. Portugalilaisen Tekeverin koordinoiman hankkeen Suomen osapuolet ovat Pelastusopisto, Poliisiammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto sekä Pohjois-Savon Pelastuslaitos.

Kriisi edellyttää vuoropuhelua Kansalaiset ovat tilannepaikalla usein ensimmäisinä, joko osallisina tilanteissa tai sivustakatsojan rooleissa ja mahdollisesti jakamassa kuvia, videoita ja päivityksiä sosiaalisessa mediassa siitä mitä tapahtuu. Kansalaiset tuottavat tietoa, jota viranomaiset voisivat toiminnassaan hyödyntää. Samalla sosiaalisen median kanavat voivat palvella viranomaisten viestinnässä kansalaisille – vaikkapa silloin, kun puheliikenne ei muutoin toimi tai kun halutaan tavoittaa suuri yleisö yhdellä kertaa. Kriisitilanneviestintä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa palvelee myös "perinteisten" viestintävälineiden tarpeita.

Onnettomuus/kriisi

Hanna-Miina Sihvonen & Taina Kurki

iSAR+ -hankkeen painopiste on kansalaisten ja viranomaisten välisessä kaksisuuntaisessa ja vuorovaikutteisessa viestinnässä: onnettomuusalueella olevat ihmiset voivat tuottaa älypuhelimienja internet-sovellusten avulla tilannetietoa toistensa ja viranomaisten käyttöön ja samalla viranomaiset voivat viestiä onnettomuusalueella oleville kansalaisille. Vuorovaikutteisen viestinnän kautta viranomaisten on mahdollista puuttua virheellisiin ja harhaanjohtaviin tietoihin. Hankkeessa selvitetään miten kriisiviestintää voidaan parhaiten mobiiliteknologian avulla palvella – mitä tietoa kansalaiset toivovat viranomaisten onnettomuustilanteissa tuottavan ja mitä viranomaiset näkevät tärkeänä viestinnässä kansalaisille. Hankkeessa tehdään selvitystyötä niin kansalaisten kuin viranomaisten parissa muun muassa kyselyjen ja haastattelujen avulla. Aiheesta on valmisteilla myös opinnäytetöitä. Hankkeessa kartoitetaan myös muualla maailmalla käytössä olevia ratkaisuja. iSAR+ -projektin tavoitteena on tuottaa ajantasaista tietoa myös koulutuksessa hyödynnettäväksi. Koulutuksen kautta voi-

Toipuminen

Hanna-Miina Sihvonen & Taina Kurki

PEP

daan parantaa sekä kansalaisten että viranomaisten valmiuksia käyttää sosiaalista mediaa kriisiviestinnän välineenä. Hankkeesta saatavia tuloksia tullaan jalkauttamaan viranomaisille ja julkishallinnolle valtakunnallisesti esimerkiksi Pelastusopiston tarjoamassa varautumisopetuksessa. Koulutuksen näkökulmasta tavoitteena on löytää kentälle hyviä konkreettisia käytäntöjä ja ideoita. Viestintä häiriötilanteissa nykyaikaisia välineitä hyödyntämällä on aihepiiri, joka herättää jo nyt paljon kiinnostusta. Kriisiviestintä nähdään useissa organisaatioissa yhtenä merkittävimmistä kriisijohtamisen kehittämiskohteista. Kysyntä ajan tasalla olevalle kotimaiselle tutkimustiedolle ja koulutukselle kasvaa jatkuvasti.

sen median avulla voidaan paitsi opastaa varautumaan kriisitilanteisiin, myös varoittaa ja tiedottaa kansalaisia kriisitilanteissa ja ohjata oikean tiedon lähteille. Erilaiset sosiaalisen median palvelut kuten Twitter, Google+, Flickr tai YouTube sekä älypuhelinsovellukset saavuttavat suuren yleisön nopeasti ja niiden kautta voidaan myös saada reaaliaikaista tietoa tapahtuneesta. Se ei korvaa hätänumeroa, mutta odotukset sosiaalisen median käyttöön hätätilanteissa ovat korkealla: mobiiliteknologian hyödyntäminen on nähty kriittiseksi asiaksi viedä eteenpäin myös EU-komission tasolla. Teknologian jatkuva kehittyminen johtaa siihen, että tulevaisuuden viestintämenetelmät voivat olla mitä tahansa. Tässä kehityksessä myös viranomaisten on pysyttävä kärryillä. Pelastusopisto: Johanna Franzén, Laura Hokkanen, Hanna Honkavuo, Hanna-Miina Sihvonen Itä-Suomen yliopisto: Taina Kurki, Niina Päivinen

Tässä ja nyt SM-rahoitteinen Sosiaalinen media on yksi keiSOME-hanke

no ja kanava, jonka avulla viranomaiset ja pelastusorganisaatiot voivat viestiä ja toimia yhteistyössä kansalaisten kanssa. Viestintä on muuttunut nopeammaksi ja sosiaalinen media nopeuttaa sitä entisestään: verkossa uutiset – ja huhut – leviävät tulipalon lailla. SosiaaliVarautuminen

3/2013 Onnettomuus/kriisi

VHF-radiopuhelin EI OLE ongelmajätettä! Teksti ja kuvat: Saku Rouvali

Ensimmäiset Helsingin palolaitoksen käyttöön tulleet Helvar-merkkiset VHFradiopuhelimet (Very High Frequency) tulivat vuonna 1946. Niitä ei voitu kuitenkaan käyttää, sillä palolaitoksella ei ollut omaa radioasemaa.

asta vuonna 1949 merkittiin talousarvioon määräraha 13 uuden radiopuhelimen hankintaan. Uudet radiopuhelimet, ja radiokeskus tulivat vasta vuonna 1952. Vanhat radiopuhelimet toimivat 40 MHz:n ja 80 MHz:n taajuusalueilla. Vuonna 1958 laaditun suunnitelman pohjalta uusittiin koko Helsingin palolaitoksen radiopuhelinkalusto. Syynä tähän oli muuttumassa oleva radiolaki, ja vanhoja radiopuhelimia sai käyttää enää muutaman vuoden. 1960-luvulla alkoivat yleistyä paloasemille ja paloautoihin asennetut VHF-radiopuhelimet. Tarkemman ohjeistuksen antoi 1958 silloinen Posti- ja Lennätinhallitus, joka tunnetaan nykyään nimellä Viestintävirasto. 1958 oh-

3/2013

jeistuksen mukaisesti paloja pelastustoiminnalle osoitettiin radiopuhelinkäyttöön niin sanottu 2 metrin alue, eli VHF-radiotaajuudet 158.850–160.200 MHz ja 163.450–164.800 MHz. Palokuntien tukiasemien lähetystaajuudet sijaitsivat alemmalla taajuuskaistalla ja vastaanottotaajuudet ylemmällä taajuuskaistalla. Ajoneuvo- ja käsiradioiden taajuudet olivat toisinpäin. Ohjeistuksen mukaan radiossa oli oltava vähintään kolme kanavaa, joista kanava 1 oli valtakunnallinen yhteiskanava 164.100/159.500, kanava 2 valtakunnallinen paloja pelastuskanava 164.050/159.450, ja kanava 3 oli palokunnan oma kanava.

Nämä palokunnat ovat nyt siinä onnellisessa asemassa, että heillä on toimiva ja melko huoltovapaa järjestelmä poikkeusolojen ja kriisiajan varalle. Joulukuussa 2011 Tapani- ja Hannu-myrskyjen yhteydessä huomattiin kuinka haavoittuva Virve-verkko todellisuudessa on. Sähkönpuutteen vuoksi GSMja Virve-puhelimet mykistyivät paikoin eikä kunnollista kommunikaatioväylää ollut. Suorakanavatilassa Virve-puhelimen kantama ei ole kuin kilometrin luokkaa, huonoissa olosuhteissa kuuluvuus loppuu kun vastapuoli lakkaa näkymästä. VHFtekniikka osoitti tässäkin tapauksessa kyntensä, sillä ilman tukiasemia VHF-radiopuhelimien Toimiva ja huoleton kantama käsiradiosta toiseen on järjestelmä poikkeusoloissa useita kilometrejä ja ajoneuvoNykyään VHF-tekniikka paloja asemasta toiseen huomattavasti pelastuspuolella on osittain hy- enemmän. Tukiasemasta toiseen lätty 2004 tulleiden Virve-pu- pituudet kasvavat todella huohelimien myötä. Monet pelas- mattavasti useisiin kymmeniin tuslaitokset ja palokunnat ovat kilometreihin. purkaneet täysin toimivan systeemin uuden tieltä pois. Moni Kymmenien tuhansien säästö VPK jätti kuitenkin omaan au- Jokilaaksojen pelastuslaitos teki toonsa vanhan VHF-radiopu- ensimmäisenä ison harppauksen helimen paikalleen, jos vaikka vuonna 2008, sillä se tilasi mitkäyttöä myöhemmin ilmenisi. tavan määrän – reilut sata kap-

paletta – uusia VHF-radiopuhelimia käyttöönsä. Jokilaaksojen pelastuslaitos laski vuosittaiseksi säästöksi noin 50 000 euroa. Tulos on helppo uskoa, sillä Virvejärjestelmä on melko kallis ylläpidettävä. Yhden laitteen käyttö- ja ylläpitomaksut eivät päätä huimaa, mutta kulut kasvavat reilusti mikäli tarvitaan useita radioita. Ja yleensä radioita tarvitaan enemmän kuin yksi, jotta saadaan toimintaa tehostettua ja viestit kulkemaan. Virve-verkon ylläpito maksaa vuodessa noin 20 miljoonaa euroa. Puolet tästä summasta maksaa valtio ja toinen puoli peritään käyttäjiltä, joista taas noin puolet on valtion viranomaisia. Viestimestari Juha Alahäivälä Jokilaaksojen pelastuslaitokselta kertoo että tällä hetkellä VHF-radiopuhelimia on Jokilaaksoissa paloja pelastuskäytössä noin 160 kappaletta. VHF-puhelimilla pidetään yhteyttä yksikönsisäisesti ja kyseiseen järjestelyyn on oltu erittäin tyytyväisiä. Pirkanmaan pelastuslaitos on myös järjestelmällisesti pidemmän aikaa ostanut palokuntakäyttöön VHF-radiopuhelimia. 160 MHz:n laitteet puolustavat-

kin hyvin paikkaansa, sillä radioaaltojen läpäisykyky on huomattavasti parempi vaativissa olosuhteissa kuin vastaava Virve-teknologian 400 MHz:n radioaaltojen. – Myös liikenteenohjauksessa, savusukelluksessa ja muissa tehtävissä, missä ei käsitellä ihmisten henkilötietoja, VHF-radiopuhelimet puolustavat paikkaansa kertoo palomestari Jarmo Ranta Pirkanmaan pelastuslaitokselta. Pirkanmaan pelastuslaitoksella on käytössään tällä hetkellä noin 400 VHF-radiopuhelinta. Hankintakustannukset VHFradiopuhelimilla eivät päätä huimaa – halvimmillaan uuden toimivan 160 MHz:n radiopuhelimen saa reilusti alle parillasadalla eurolla. Yksittäinen radiolupa palokuntakäyttöön kolmella kanavalla ja kahdelle liikkuvalle asemalle maksaa noin 35 euroa, kahdellekymmenelle liikkuvalle asemalle noin 250 ja sadalle liikkuvalle asemalle noin 1600 euroa. Sadan laitteen ylittävän määrän jälkeen lupamaksu on aina vakio eli noin 1600 euroa.

Vaihtoakuilla uusi elämä Kun VHF-paloradiot on poistettu käytöstä, niin yleensä ne ovat lentäneet suoraan roskiin. Jotkut ymmärsivät jättää radiopuhelimet varaston nurkkaan odottamaan aikoja parempia. Nykyäänkin monella paloasemalla lojuu nurkissa useita kymmeniä Nokia SV-1300 ja Mobira RC-24 -radiopuhelimia joutilaina. Nämä pomminkestävät radiolaitteet kannattaisi valjastaa uudelleen käyttöön. Samoin käsiradioita lojuu varaston perukoilla. Akkujen uusimisella saataisiin nämä esimerkiksi palokuntanuorille harjoituskäyttöön. Kun nuorena opettaa viestiliikenteen kultaiset säännöt, ne on vanhempana helpompi omaksua myös käytännössä. Samoin erilaisissa tapahtumissa, joissa palokunnalla on osuutta järjestävänä tahona tai turvallisuuden luojana, VHF-radiopuhelimet ovat oiva osa viestintäjärjestelmää. Jos teillä on ylimääräisiä VHF-puhelimia, roskiin heiton sijasta niitä kannattaa tarjota hyötykäyttöön kirjoittajalle: saku.rouvali@pelastustieto.fi

VIESTINTÄ RADIOPUHELINTAAJUUKSISTA: HF-Puhelimet (High Frequency 3–30 MHz) LA-Puhelin 26 MHz, 23 kanavaa (22+11A) AM ja/tai FM radiopuhelin. (26–27 MHz). PR-27 -puhelin 26 MHz, 40-kanavainen FM varustettu radiopuhelin. (26–27 MHz). CB-Puhelin 26 MHz, 40 kanavaa AM+FM+SSB. (26–27 MHz). Käyttäjät: Rekkakuskit, sahat, ja muu kuljetus/lastausliikenne. Myös harrastajat käyttävät. VHF-Puhelimet (Very High Frequency 30–300 MHz) RHA68 VHF-puhelin on 68 MHz:n 26-kanavainen radiopuhelin. (67–72 MHz) (4M). Käyttäjät: SPR, VAPEPA, metsästäjät, elinkeinoelämä, autourheilu. Myös harrastajat käyttävät. (taksit 80 MHz). Ilmailuradio Ilmailuradio on ainoastaan ilma-alusten, ja lennonjohdon käyttöön tarkoitettuja radiopuhelin. (118–136.975 MHz). 144 MHz:n amatöörikoneet 144 MHz:n amatöörikoneet ovat 144 MHz:n taajuusalueella toimivia radiopuhelimia, joihin saavat luvat vain radioamatöörit. (144–146 MHz). Harrastekäytössä. Vaatii radioamatöörin pätevyystodistuksen. MERI-VHF Meri-VHF -radiopuhelimia käytetään ainoastaan veneilyssä. Kansainvälisiä kanavia 55, huvi- ja kalstusalukset 6 kanavaa, ja AIS-järjestelmä 2 kanavaa. (155–157 MHz). Vaatii rannikkolaivurin radiotodistuksen eli SRC-todistuksen. 160 MHz:n radiopuhelimet 160 MHz:n VHF-puhelimet ovat elinkeinoelämän-, paloja pelastuspuolen sekä poliisin käytössä ollutta kalustoa. (146–175MHz). UHF-puhelimet (Ultra High Frequency 0,3–3Ghz) (70 cm) UHF-radiopuhelimia käytetään elinkeinoelämän ja harrastustoimen yhteydenpidossa. Myös radioamatöörit käyttävät. 3G-puhelimet (900–1800 MHz) Kaupalliset siviilipuhelimet toimivat kyseisillä taajuuksilla Euroopassa. 4G-puhelimet (1800–2600 MHz) Kaupalliset siviilipuhelimet toimivat kyseisillä taajuusalueilla Euroopassa. PMR-puhelimet PMR446-puhelimet ovat lupavapaita ja se on eurooppalainen radiopuhelinstandardi. (446-467MHz). Muut amatööripuhelimet Taajuusalueella 26–2450 MHz:n radioamatöörilähetin saa toimia vain taajuusalueilla, jotka ovat Viestintäviraston radiotaajuusmääräyksessä tai kansainvälisessä radio-ohjesäännössä osoitettu radioamatööritoimintaan. Vaatii radioamatöörin pätevyystodistuksen. Poistuneet puhelimet Autoradiopuhelin ARP on ollut käytössä 1969–2000. Taajuusalueina oli käytössä 147.900–154.875 MHz eli toimi VHF-alueella. NMT-450 (NordiskMobilTelefon) on ollut käytössä Suomessa 1981–2002. Taajuusalueena käytettiin 450 MHz:n aluetta eli toimi UHF-alueella. NMT-900 (NordiskMobilTelefon) on ollut käytössä Suomessa 1987–2002. Taajuusalueena käytettiin 900 MHz:n aluetta eli toimi UHF-alueella.

TAAJUUSALUEET: Lyhenne VLF LF MF HF VHF UHF SHF EHF

Taajuusalueen nimi Very Low Frequency Low Frequency Medium Frequency High Frequency Very High Frequency Ultra High Frequency Super High Frequency Extremely High Frequency

Taajuusalue 3–30 kHz 30–300 kHz 300 kHz – 3 MHz 3–30 MHz 30–300 MHz 300 MHz – 3 GHz 3–30 GHz 30–300 GHz

Aallonpituus 100 km – 10 km 10 km – 1 km 1 km – 100 m 100 m – 10 m 10 m – 1 m 1 m – 10 cm 10 cm – 1 cm 1 cm – 0.1 cm

3/2013

Vieraalla maalla palomiehenä Kuninkaallisesta laivastosta hämäläiseen palokuntaan

Teksti Niki Haake Kuva: Kari Salonen

hristopher Hubbard, 39, eli tuttavallisemmin Chris, muutti Suomeen 33-vuotiaana ja lähes kielitaidottomana. Tavatessani Chrisin ensimmäisen kerran kulki hän eksyneen näköisenä sanakirja kädessä pitkin Hämeenlinnan paloaseman käytäviä. Nopeasti Chrisin positiivinen ja yritteliäs asenne teki vaikutuksen. Hän pyrki alusta saakka puhumaan suomea, vaikkakin surkeaa sellaista. Nyt kuusi vuotta myöhemmin työ on kantanut hedelmää, ja Chrisillä on sekä palomiehen virka Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella että juuri suoritettu lähihoitajantutkinto taskussa. Ennen Suomeen muuttoaan Chris oli työskennellyt Ison-Britannian laivastossa mekaanikkona/insinöörinä. Laivastossa hän pääsi tutustumaan myös sammutustehtäviin ja sai vesisukeltajan koulutuksen. Seitsemän ja puolen vuoden palveluksen jälkeen Chris jätti laivaston ja alkoi hakea poliisi- ja palokouluihin. Pääsy Staffordin kunnalliseen palokouluun vuonna 1999 tarkoitti samalla automaattisesti oikeutta palomiehen virkaan. Palokoulu kesti Staffordissa vain 19 viikkoa, mutta sitä seurasi kahden ja puolen vuoden koeaika välikokeineen. Yhteensä Chrisille 40

3/2013

ehti kertyä seitsemän ja puoli vuotta paloalan kokemusta ennen Suomeen muuttoa vuonna 2006. Syynä Chrisin muuttoon oli suomalainen Anni-vaimo. Seuraavana päivänä siitä, kun Chris oli luovuttanut asuntonsa avaimensa Englannissa, hän oli jo tutustumassa Hämeenlinnaan paloasemaan 112-päivänä. Chrisin kielitaito kaipasi kuitenkin talon johdon mukaan parantamista ennen kuin työt pelastuslaitoksella olisivat mahdollisia. Noin vuosi vierähtikin työvoimatoimiston kielikursseilla. Sitä seurasi neljän viikon työharjoittelu Hämeenlinnan paloasemalla. Harjoittelun aikana Chrisin kanssa käytiin läpi suomenkielistä palosanastoa ja suomalaisia pelastustoimen käytäntöjä. Harjoittelua seurasi vielä neljän kuukauden työharjoittelujakso, jonka päätteeksi Chris palkattiin palomiehen sijaiseksi, ensin kesäksi ja edelleen katkeamattomina työsopimuksina. Nyt Chris työskentelee Hämeenlinnassa vakinaisena palomiehenä.

Haasteena ensihoitopätevyys Chrisin kokemukset sopeutumisesta suomalaiseen palomiesyhteisöön ovat lähinnä

positiivisia. Chris sanoo, ettei koskaan kokenut tulleensa kohdelluksi ulkopuolisena työyhteisössään, mutta kantoi siitä huolimatta jatkuvasti huolta siitä mitä nämä hänestä ajattelivat. – Mä olin vähän huolestunut, että mitä muut ajattelee, kun olin aina ykkössuihku tai kakkossuihku, enkä voinut auttaa ambulanssissa, Chris muistelee aikaa ennen ensihoitopätevyyttä. Lähihoitajatutkinnon tuoma ensihoitopätevyys on ollut Chrisille tärkeä, koska hän haluaa kyetä selviytymään samoista tehtävistä kuin muutkin työtoverit. Chris hakeutui lähihoitajan koulutukseen omasta aloitteestaan vuonna 2009. Nelivuotinen oppisopimuskoulutus oli maahanmuuttajille räätälöity, mutta silti erittäin haastava puutteellisen kielitaidon takia. – Se oli erittäin hankalaa, kun opettaja puhui suomeksi. Kahdeksan tunnin päivän jälkeen pää oli kipeä, kun yritti ymmärtää mitä opettaja puhuu. Välillä ymmärsin vain 50 prosenttia asiasta ja ajattelin, että lopetan kesken. Samaan aikaan Chris aloitti työskentelyn ambulanssissa, mikä entisestään lisäsi stres-

Christopher Hubbard työskentelee tällä hetkellä palomiehenä KantaHämeen pelastuslaitoksella Turengin paloasemalla. Palomiehen tehtävien lisäksi työnkuvaan kuuluu toimiminen hoitajana/kuljettajana hoitotasoisessa ensihoitoyksikössä.

siä. Työ oli vastuullista ja vaati enemmän vuorovaikutustaitoja kuin työ palopuolella. Myös sairaiden, vanhusten ja kuolevien kohtaaminen oli uutta brittipalomiehelle. Chris kokee kyllä löytäneensä paikkansa Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta, mutta huomaa aina ajoittain olevansa huolissaan siitä, kuinka hänet hyväksytään joukkoon. Virkasaunan järjestämistä Chris kertoo pitkittäneensä, koska epäili, etteivät työkaverit sittenkään tule paikalle. – Kun sain viran, sukelsin vähän pöydän alle. Olin huolissani, että mitä muut ajattelee, kun ulkomaalainen sai viran, vaikka sillä ei edes ole sairaankuljetuspätevyyttä.

Maahanmuuttaja harvinaisuus palokunnissa Yksi suurimmista eroista suomalaisen ja englantilaisen pelastustoimen välillä onkin ensihoito, joka on suomalaisessa järjestelmässä kiinteästi yhteydessä pelastustoimeen. Iso-Britanniassa ensihoidon puuttuminen pelastustoimen tehtävistä näkyy muiden osa-alueiden aktiivisempana kehityksenä. Englannissa ollaan Suomea edellä esimerkiksi valistustyössä (niin sanottu community fire safety). – Suomessa pelastuslaitos on vähän kuin Englannissa 15 vuotta sitten. Nykyisin pelastuslaitokset ovat Englannissa avoimempia ja enemmän vuorovaikutuksessa ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa, toteaa Chris. Hänen mukaansa valistus- ja neuvontatyön lisääntyminen on korostanut esimerkiksi naisten ja etnisten vähemmistöjen merkitystä pelastuslaitoksille. Maahanmuuttaja palomiehenä ei ole Suomessa mikään tavallinen näky, mutta sitä se ei ole edes Englannissa tai Ruotsissa, vaikka näissä maissa etnisille vähemmistöille on varattu pe-

MEKAANINEN ÖLJYNTORJUNTA

Mekaaniset puomit ja pintakerääjät A-puomit 450/750 kompaktissa säkissä Troiltankit eri kokoja (1000–11000 l) Viemärinsulkumatot ja rajoituspadot Polymeeriteknologia ja laitteistot

TELKO-IMEYTYSAINEET

Mobiili Kit -öljyntorjuntaa (eri kokoja) Imeytyspuomit (useita kokoja) PIG® Blu -sarja uusin ja imutehoisin Sorbix-rouheet (Unv kaikille nesteille) Valuma-altaat (useita kokoja) Maahantuoja: Telko Oy, Ympäristötuotteet Lintulahdenkuja 10, PL 80, 00501 HELSINKI Puh. (09) 5211, Fax (09) 521 2728 www.telko.com/portal/fi/kemikaalit/ymparistotuotteet

lastusalalla kiintiöpaikkoja. Kieliongelmista johtuen kiintiöpaikoille työllistyvät henkilöt ovat etnisestä taustastaan huolimatta pääsääntöisesti syntyperäisiä kansalaisia. Puutteellisen kielitaidon omaavan henkilön onkin edelleen vaikea työllistyä turvallisuusalalle missä päin maailmaa tahansa, Cernin kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Palomies Sami Selin työskenteli Cernissä palomiehenä vuosina 2004–2006. Hän pitää kielimuuria ongelmana lähinnä muussa palvelussa kuin operatiivisessa toiminnassa. – Operatiivisella puolella kaikilla on yhteinen päämäärä ja koulutus, eikä vajaa kielitaito aiheuta suurta ongelmaa, toteaa Selin. – Ongelmia muodostuu, kun kulttuurisidonnaiset tavat poikkeavat ja keskinäinen kommunikaatio ei toimi. Esimerkiksi siisteyteen, ruokailuun tai keskustelutyyliin liittyy alueellisia eroja, jotka saatavat aiheuttaa työyhteisössä kitkaa, kun osallisilla ei ole yhteistä äidinkieltä.

maahanmuuttajien määrää tulisi pelastustoimen henkilöstössä lisätä. Mallin ideaansa pelastusylijohtaja oli saanut Ruotsista, missä etnisten ryhmien luottamusta poliisiin ja pelastustoimeen oli lähdetty parantamaan värväämällä näille aloille lisää maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Partasen keskustelunavaus herätti Suomessa kovaa kritiikkiä. Vähemmistöjen rekrytoinnin arveltiin johtavan kiintiökäytäntöön, ja sen puolestaan pääsyvaatimusten madaltumiseen. Myös Chris suhtautuu kriittisesti brittiläiseen tapaan, jossa paras hakija ei välttämättä tule valituksi, mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei hänellä ole huonoja kokemuksia naisten tai muiden kevennetyin pääsyvaatimuksin sisään päässeiden työkyvystä. Toisaalta tilanteessa, jossa nykyisillä fyysisillä vaatimuksilla sisään otetut palomiehet eivät tule jaksamaan eläkeikään, on tuskin kestävää ajatella pääsyvaatimusten madaltamista minkään ryhmän osalta. Jos taas maahanmuuttajien määrää pelastustoimessa halutaan lisätä, on rekrytointia mahdollista edistää myös Tulevaisuuden visioita Suomesta pääsyvaatimuksia alentamatta. Pelastusylijohtaja Pentti Parta- Pelastusopisto voisi esimerkiknen otti vuonna 2008 puheeksi si tarjota työvoimapoliittisena suomalaisen pelastusalan tulevai- koulutuksena maahanmuuttajilsuuden ja ehdotti, että naisten ja le valmennuskursseja, joissa voi-

taisiin harjoitella alan perustaitoja, muun muassa fyysisiä taitoja, tekniikkaa ja sanastoa. Maahanmuuttajan sopeutumisessa pelastustoimeen Chris näkee tärkeimmäksi juuri perehdyttämisen. – Vieraasta maasta tulevalle pitäisi olla vaikkapa jokin kansio, ja perehdyttämisen tulisi olla systemaattista. Maahanmuuttajaa ei tule jättää yksin selvittämään tehtäviään ja laitoksen toimintamalleja. Chris muistelee, että yksittäisiltä palomiehiltä ohjausta oli helppo saada, mutta kokonaisuudessaan perehdyttämisestä puuttui ohjaus ja suunnitelmallisuus. Suomalainen pelastusala on kansainvälisesti vertailtuna varsin homogeeninen. Toisin sanoen suomalainen palomiesaines on yhdenmukaista: Lähes kaikki olemme suomalaisen varusmiespalveluksen käyneitä valkoisia heteromiehiä, joiden joukossa poikkeukset ovat harvassa. Vallitsevaan tilanteeseen tulee tuskin lähiaikoina suurta muutosta, mutta pitkällä aikavälillä poikkeukset tulevat varmasti yleistymään, halusimmepa sitä tai emme. Kirjoittaja työskentelee palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella.

3/2013

Tiedot kaikkien käyttöön Tietoturvalaatikosta Teksti ja kuva: Eeva Vänskä

Paikallisilla viranomaisilla on käsissään paljon tietoja, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen. Tieto on kuitenkin hajallaan. Hyvinkäällä ideoitu tietoturvalaatikko kokoaa olemassa olevan tiedon yhteen.

iranomaisten tietoihin luotetaan, mutta kaikki tieto ei ole kaikkien viranomaisten hyppysissä. Pelastuslaitos tietää kyllä pelastussuunnitelmat ja paloilmoittimen kaaviot, kun taas kohteen valvontakamerakuvaan on ollut pääsy vain poliisilla. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella Hyvinkäällä heräsi ajatus, että eikö kaikkea olemassa olevaa tietoa voisi kerätä samaan paikkaan. Paloinsinööri Jarno Kivistö kertoo, että suurin osa viranomaistiedosta oli jo valmiina sähköisessä muodossa. Miksei voisi tehdä ”turvallisuustietolaatikkoa” suoraan verkkoon? Samassa paikassa siis kohteen evakuointisuunnitelma, Edu/Wilma‑oppilastietojärjestelmä, yhteystietoluettelo, automaattisen paloilmoittimen kaaviot, kohteen pohjapiirustukset ja kameravalvonta, kohteen poliisi/pelastus-kohdekortit ja -kartat, kohteen iltakäytön tilavaraukset, kaupungin rakennustietokanta ja kaikki, mikä vaikuttaa turvallisuuteen. Kohteen turvallisuussuunnittelun jalkauttamiseen sivusto on oiva apuväline. Myös kohteen uusien työntekijöiden perehdyttäminen helpottuu.

Koulut turvallisiksi – Aiheen käsittely lähti siitä, että Sisäasianministeriö asetti työryhmän vuonna 2009 koulusurmien jälkeen kehittämään oppilaitosten turvallisuusasioita. Pelastuslaitoksella nähtiin tarpeellisena, että koulujen turvallisuussuunnitelmat ja muutkin suunnitelmat saataisiin turvallisuusviranomaisen, pelastuslaitoksen ja poliisin käyttöön. Ensin ideoitiin turvallisuuspostilaatikko, siis paperista tietoa varten. Mutta kun tieto oli valtaosaksi jo sähköisessä muodossa, Hyvinkäällä alettiin suunnitella sopivaa sovellusta yhdistämään kaikki kouluja koskeva turvallisuustieto. Nyt Keski-Uudenmaan pelastuslaitos yh42

3/2013

Paloinsinööri Jarno Kivistö on ollut kehittämässä Hyvinkäälle systeemiä, jolla parannetaan koulujen turvallisuutta.

teistyössä Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen sekä Hyvinkään kaupungin kanssa kehittää ohjelmasovellusta, jolla kaikki tiedot saa käyttöön esimerkiksi oppilaitosuhka- tai vaaratilanteissa. Koulu-uhkassa joku on uhannut vahingoittaa koulussa olevia ihmisiä, kyse ei siis ole todentuneesta kouluampumisesta. Koulu-uhkia on Hyvinkäällä ja KeskiUudellamaalla ollut useita. – Saamme teknisen sovelluksen valmiiksi kevään 2013 aikana. Järjestämme sitten yhdellä hyvinkääläisellä koululla käytännön harjoituksen ennen kesää, jossa tietoturvalaatikkoa testataan. Idea ja sovellus on tarkoitus levittää koko Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen alueelle, miksei laajemmaltikin. Järjestelmä on tarkoituksena esitellä Valtakunnallisessa Opetusalan turvallisuusfoorumissa huhtikuussa. Koulut eivät ole ainoa kohde, joiden turvallisuutta halutaan parantaa. – Tulemme testaamaan sovellusta myös muissa kohteissa Hyvinkäällä. Tietoturvallisuuslaatikko voidaan toteuttaa kolmella teknisellä tavalla: verkkopohjaisena sovelluksena, moodle-sovelluksena tai kuntakohtaisen tilannekeskussovelluksen lisätoimintona. Hyvinkäälle valittiin verkko-

pohjainen sovellus, sen käytettävyyden ja helppouden takia pilottivaiheessa. Jatkossa moodle-pohjainen versio lienee se toimivin ja yksinkertaisin tapa käyttäjälle, Kivistö arvioi. Tietoturvalaatikon kehittäminen on erittäin edullista, koska tieto on olemassa, se pitää vain löytää. Pilottivaiheen kokonaiskustannukset, lähinnä sovelluksesta, tulevat olemaan tuhannen euron luokkaa. Turvallisuussuunnitelmia on ollut jo pitkään, mutta miksi niitä on niin vaikea saada käytäntöön? – Jos tuohon tietäisin vastauksen, niin varmaan kaikki ongelmat olisi jo ratkaistu. Jarno Kivistö heittää ehdotuksen siitä, että opettajien peruskoulutuksessa olisi edes pieni jakso turvallisuusasiaa. Nyt sitä ei ole minuuttiakaan, vaan turvallisuusopetus on sisällytetty ainekohtaisiin opetuskokonaisuuksiin. Ehkä turvallisuusasioiden pohtiminen joka ikisessä organisaatiossa tekisi hyvää, näin toimittajan kommenttina. – Uskon, että tietoturvalaatikolla voi olla kaikki mahdollisuudet olla oikea työkalu poliisin ja pelastusviranomaisten työssä, sekä kohteen omassa turvallisuustyössä, Kivistö sanoo.

Vieraanamme Kirjoittaja Simo Tarvainen on Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja pelastusjohtajien hallituksen puheenjohtaja.

Miltä tämä pelastustoimi nyt tuntuu? Olen välillä pohdiskellut tuota kysymystä. Onko tämä ala kehittymässä ollenkaan ja jos niin mihin suuntaan? Tulipalot on aina osattu sammuttaa, ihmiset pelastaa ja onnettomuuden vaikutuksia lieventää. Viime vuosina minua on alkanut kiinnostaa yhä enemmän yleisemmin tai laajemmin turvallisuussuunnittelu. Ei niinkään paperit ja suunnitelmat, vaan enemmänkin se, mitä eri turvallisuusalalla työtä tekevät saavat jokapäiväisessä elämässä aikaiseksi yksittäisen ihmisen hyväksi? Turvallisuussuunnitelmia on tehty vuosien saatossa satoja, ellei tuhansia? Näistä toiset ovat pelkkää tiedoston tai mapin täytettä, toiset käytännönläheisiä, oikeita turvallisuutta edistäviä toimenpideohjelmia ja loput, varmaankin suurin osa, näiden kahden vaihtoehdon väliltä. Pelastuslaitosten organisoituessa uudelleen kuntayhteys heikkeni, onneksi kuitenkin tilapäisesti. Tänä päivänä pelastuslaitokset pyrkivät takaisin omistajiensa – kuntien – iholle. Yhteistyön tiivistymisestä hyvä esimerkki on laitosten hyvinkin aktiivinen rooli kuntien ja alueiden turvallisuussuunnittelun tukemisessa ja osallistumisessa siihen. Viime vuosien myrskyt ja muut luonnonilmiöis tä aiheutuneet tuhot ovat hyvin motivoineet kaikkia osapuolia yhteiseen suunnittelupöytään. Pelastuslaitoksen rooli kunnan hallinnon ”herättäjänä” on edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa toiminut tarkoituksenmukaisesti. Valtion aluehallinnon uskomaton sekavuus ja suunnittelemattomuus on kuitenkin hämmentämässä tätäkin soppaa. Miksikö sekava? Esimerkkinä kotimaakuntani Keski-Suomi: Poliisi menee Tampereelle, Hätäkeskus Vaasaan, ERVA-alue Kuopioon ja Puolustusvoimat Hämeenlinnaan. Voiko joku vielä puhua tehokkaasta aluehallinnosta? Kuka tätä ohjaa, ilmeisesti ei kukaan? Olemme maakunnan sisällä koonneet maakunnan ja työssäkäyntialueiden turvallisuussuunnitelman vuosiksi 2011–2014 erinomaisessa yhteistyössä kuntien, Keski-Suomen liiton, poliisin, Liikenneturvan, SPR:n ja muiden tahojen kanssa. Nyt tämän ohella Länsi-Suomen Aluehallintovirasto AVI on aloittanut oman ”aluetyönsä”, joka sekoittaa maakuntamme ja kuntien suunnittelutilannetta. Mielestäni parasta olisi, jos AVI tukisi tehtyä alueellista suunnittelutyötä eikä lähtisi rakentamaan uusia järjestelmiä. AVI ja sitä edeltäneet valtion aluehallinnon virastot ovat vuosien kuluessa joutuneet usein huutolaispojan rooliin joko omasta tai ”ympäristöpoliittisista” syistä. Aluehallinto ei ole ollut oikein kenenkään hyppysissä, tai kukaan ei ole halunnut ottaa sitä omakseen. Kysymyksessä on kuitenkin VALTION aluehallinto. Lääninhallitusaikana virastolla oli selkeämpi rooli alueellisen pelastustoimen kehittäjänä ja edustajanakin, kun jokaisessa kunnassa oli oma palotoimi. Silloin, pahimmillaan, lääninhallituksia suorastaan mollattiin alamme eri tahoilta ja ministeriöstäkin katseltiin ”nenänvartta pitkin” alueelle. Tällaiseen käyttäytymiseen en koskaan löytänyt tai saanut järjellistä syytä, vaikka alueellista työtä tehtiin aina ja vain pelastustoimen eli kansalaisten turvallisuuden eteen. Onneksi ne ajat ovat takana – osittain. Nykytilanne muistuttaa jotenkin entistä: AVIen tehtävät ovat muuttuneet ja olemassa olevia resursseja/virkoja ollaan menettämässä ”Molokin kitaan”, vaikka nykyinen pelastustoimi tarvitsee ehdottomasti kaikki olemassa olevat valtionkin virat ja resurssit. Ne pitää kohdistaa uudestaan esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyöhön, raportoinnin hyödyntämiseen, valistus- ja neuvontatyöhön, turvalli-

suussuunnittelun tukemiseen. Sillä ei ole väliä ovatko virat valtion vai kunnan, kunhan ne edistävät yhteistä asiaamme. Muistettava on myös, että kansalaisilla pitää aina olla valituskanava myös pelastusviranomaisten toimenpiteistä. Meistä pelastusalalla toimijoista suurin osa saa palkkansa verorahoista, joten olemme vastuussa tuloskunnostamme palkkamme maksajille – veronmaksajille. Pelastusala on ”säästynyt” viime vuosiin asti tarkemmalta tuottavuustarkastelulta, mutta voisiko sanoa onneksi, tätäkin sektoria on alettu arvioida kriittisemmin. Nykyisessä ja edellisissä työpaikoissa olen pohtinut, ketkä kaikki työntekijöistä ajattelevat työantajan – veronmaksajan etua? Yleensä niitä on ollut harvassa. ”Mulle kaikki heti” -mentaliteetti on juurtunut valitettavasti tähänkin alaan. Tosiasia on, että pelastustoimen virat ja toimet ovat säästyneet lähes kokonaan lomautuksilta, leikkauksilta ja muilta säästötoimilta – tähän asti! Hyvä niin, mutta pelastusväen olisi vähitellen nähtävä myös ympäröivän elämän (palkanmaksajamme) tilanne, taloudellinen lama ja tiukkuus yrityselämässä – työpaikoilla. Olemme osaltamme velvollisia tehostamaan toimintaamme. Tarkoittakoon se sitten esimerkiksi tehokkaampia ja joustavampia työaikoja tai nykyisten etujen vähenemistä. Pelastustoimi ”avasi” alueellisen toiminnan mallin lähes ensimmäisten joukossa kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen kunnallisia palokuntia patisteltiin yhteistyöhön ja toimintaan kuitenkin aika laihoin tuloksin. Entisestä elämästäni muistan ainakin kaksi esimerkiksi kelpaavaa aluetta, jossa palopäälliköt osasivat yhteistyön taidon: Salon ja Saarijärven seudut vetäjinään Juhani Simola ja Lauri Toivonen. Oli ilo seurata kuinka hienosti nämä herrat organisoivat alueensa palopäälliköiden kanssa toimintojaan ja tuloksia syntyi. Turhaa ja päällekkäistä työtä jäi tekemättä, asiat hoituivat ajallaan ja viime kädessä veronmaksajat keräsivät hyödyn. Valitettavasti tällaiset esimerkit eivät yleistyneet ja niinpä oli säädettävä laki pelastusalueista. Pelastuslaitosten toiminnassa olen ollut mukana lähes viisi vuotta ja on ollut hienoa seurata, kuinka mainittujen herrojen toimintatavat ovat uudestaan löytäneet tiensä pelastustoimeen koko maassa. Ehkäpä myönteisin kokemus on kumppanuusverkoston luominen ja sen merkityksen huomaaminen. Tällaiset, suuriin muutoksiin perustuvat uudet järjestelmät eivät kuitenkaan synny hetkessä. Laitosten synnyttäminen oli alussa paikoin aika kivuliasta ja ”naarmujen ja haavojen” arpeutuminen on vienyt aikansa. Suuri henkinen muutos oli yksittäisen kunnan (viranhaltijat ja palokunnat) vallan ja vastuun siirtyminen alueelle. Tätä asiaa kipuillaan vieläkin jossakin päin Suomea, onneksi kuitenkin vähenevässä määrin. Tähänastinen kokemukseni alueellisesta pelastustoimesta on hyvin positiivinen: kumppanuusverkosto on vakiinnuttanut paikkansa, verkoston työryhmissä kehitetään asioita tehokkaasti ja kaikkia hyödyntäen. Toiminnan suunnitelmallisuus lisääntyy ja yhteistyötä tehdään laajasti muiden viranomaisten, laitosten ja tahojen kanssa. Tärkeää on myös, että kukin vuorollaan kantaa kortensa kekoon. On kyse niin isommasta kuin pienemmästäkin pelastuslaitoksesta. Pelastuslaitokset ovat siis löytäneet hedelmällisen keskinäisen yhteistyömuodon, mutta parannettavaa on yhä pelastusalan yhteistyössä – työnjaossa ministeriöiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Positiivisuudella ja toisen työtä arvostavalla asenteella pääsemme eteenpäin. 3/2013

”Loviisa 13” testasi pelastustoimintaa ydinvoimalaonnettomuudessa

Mittava yhteisoperaatio Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Saku Rouvali, Marko Laukkanen

Hämäränä keskiviikkoaamuna 14.3.2013 klo 6:57 kajahti Virve-puhelimesta hälytysilmoitus: ”Hälytysilmoitus, tehtävä 403, Loviisa, Atomitie 700, rakennuspalo suuri.”

yseessä oli kuvitteellinen tilanne, jossa Loviisa 1 -voimalaitoksen apurakennuksessa olisi syttynyt tulipalo. Sisäasiainministeriön asetuksen erityistä vaaraa aiheuttavien pelastussuunnitelmasta (3.5.2011/406) mukaisesti edellytetään, että myös ydinvoimalaitoksen säteilyvaaratilanteen varalle laaditun ulkoisen pelastussuunnitelman toimivuutta testataan vähintään kerran kolmessa vuodessa. Harjoitukset tulee toteuttaa yhteistoiminnassa toiminnanharjoittajan ja pelastus44

3/2013

toimintaan osallistuvien muiden viranomaisten kanssa ja harjoituksesta on laadittava raportti. Päivää aiemmin, 13.3.2013 järjestettiin Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen Porvoon pelastusasemalla ”Säteilyonnettomuuden aikaisen kaluston ja toiminnan esittelytilaisuus”. Paikalla oli pelastustoimen, Puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, tullin, poliisin, ja säteilyturvakeskuksen kalustoa. Piha täyttyikin poliisi- ja paloautoista. Rajavartiolaitoksen helikopterikin saapui paikalle esittelyyn. Tilaisuus oli tarkoitettu kaikille Loviisa 13 -harjoitukseen osallistuville organisaatioille sekä muille toiminnasta kiinnostuneille viranomaisille. Porvoon VPK vastasi tilaisuuden ruokailun järjestämisestä ja kahvitarjoilusta. Harjoituksen johtaja, ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka ItäUudenmaan pelastuslaitokselta kertoo harjoituksen työllistäneen jo pitemmän ajan, varhaisimpia

suunnitelmia oli tehty jo edellisestä kolme vuotta sitten järjestetystä harjoituksesta lähtien. Varsinainen pelastustoimintaharjoituksen suunnitteluryhmä aloitti toimintansa 8.5.2012.

Harjoituksen tavoitteet – Harjoituksen tavoitteena on testata ja tehostaa yhteistyötä ja toimintaa eri tahojen kesken. Erityishuomiota kiinnitetään toiminnan käynnistämiseen, tilannekuvan muodostamiseen, sen ylläpitoon, tilannearvion oikeellisuuteen, tiedon välittämiseen viranomaisille, väestölle ja tiedo-

Harjoituksen johtaja, ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka

tusvälineille, sekä johtamisen vastuukysymyksiin ja johtosuhteisiin, Jorma Kuikka kiteyttää. – Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen laatima pelastussuunnitelma, joka on tehty Loviisan voimalalaitoksen vakavan säteilyonnettomuuden varalle. Pelastustoiminnan johtamisen yhteistyö Uudenmaan pelastuslaitosten (niin sanottu HIKLU) kesken. Pelastustoimen johtamis- ja tilannekuvajärjestelmän (JOTKE) käyttö tilannekuvan muodostamisessa ja välittämisessä, harjoituksen johtaja Jorma Kuikka mainitsee muista erityistavoitteista. NB8-maiden säteily- ja ydinturvallisuusviranomaisten sekä ulkoministeriöiden ja lähetystöjen välinen tiedonvaihto, yhteistyö, ja muiden NB8-maiden tekemien mahdollisten toimien koordinointi sekä muut avunantokysymykset kuuluvat harjoiteltaviin asioihin. NB8-maihin kuuluvat Tanska,

Palomestari Timo Tähtinen.

tää valheellista tietoa ja kehittää muutakin keskustelua. Tässä keskustelua palvelusta: Kysyjänä veronmaksaja Jorma Teräs: Olen kuullut että apteekeista ovat joditabletit loppuneet, voinko siis juoda yleispuhdistusainetta joka sisältää jodia? Vastaajana Terveystoimi: Apteekeista ei ole joditabletit loppuneet, vaan juttu on pelkkää liioittelua. Jodipitoista puhdistusainetta ei saa missään tapauksessa juoda. Ensimmäinen tilannearvio vahingon laajuudesta ja sen seurauksista on tärkein. – Pitää miettiä tarkkaan resurssit jotka on mahdollista ottaa tehtävään, ja selvittää onko kyseessä laitoshätätila vai yleishätätila. Nämä kaksi erillistä hätätilaa muodostavat erilaiset vasteet, joiden mukaan hätäkeskus antaa hälytysilmoitukset. Tässä tapauksessa paikalla oli ensimmäisenä Fortumin oma tehdaspalokunta, ja minun saavuttua kohteeseen päivystävänä palomestarina (RIUP-30) otin johtovastuun tilanteesta. Myöhemmin päivystävän päällikön (RIUP-20) saavuttua PEL-JOKEEN johtovastuu tilanteesta siirtyi hänelle, jolloin minulle tuli eteen TOJE:n perustaminen, ja pelastus-joukkueiden johtaminen, harjoituksessa toiminut päivystävä palomestari, palomestari Timo Tähtinen Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoi.

Viro, Suomi, Islanti, Latvia, Liettua, Norja ja Ruotsi. Harjoituksessa oli lisäksi toiminnallinen osio, jossa Fortum, Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson pelastuslaitokset, Itä- ja Keski-Uudenmaan poliisilaitokset, Poliisiammattikorkeakoulun ruotsinkielinen peruskurssi opettajineen, HUS Porvoon sairaanhoitoalueen ensihoito, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat testasivat ja harjoittelivat käytännöntason asioita sekä johtamista säteilyvaaratilanteessa. Harjoituksessa kaikkia tiedotusvälineitä ja kansalaisia simuloi Helsingin yliopiston tiedotusopin opiskelijoista koottu ryhmä. Nämä henkilöt toimivat harjoituksessa kuten oikeassakin onnettomuustilanteessa toimisivat ja ottivat yhteyksiä harjoitteleviin organisaatioihin. Kaikki tiedotusvälineille tarkoitettu materiaali ohjattiin tälle ryhmälle. Harjoituksen aikana Loviisan lähistöllä Svartholman saarella oli kuvitteellinen kansainvälinen leiritapahtuma, missä 120 osallistujan joukossa oli osallistujia myös Turvallinen johtamisympäristö NB8-maista. Turvallinen johtamisympäristö Sosiaalinen media on kaiken toiminnan A ja O. Tovoimakkaasti mukana tutusta tavasta poiketen Porvoon Sosiaalinen media otettiin heti pelastusaseman pääovi oli lukitalusta alkaen mukaan toimin- tu ja avattiin turvallisuushenkitaan, sillä nyky-yhteiskunnas- lön toimesta. sa internetissä oleva sosiaalinen – Ovenavauksen jälkeen tarkaskanssakäyminen ja muut vastaa- tettiin tulijan tiedot kuvallisesta vat keskusteluryhmät ovat hyvä henkilökortista, ja varmistettiin tapa tiedottaa ihmisiä, ja samal- tietojen oikeellisuus. Tämän jälla pystytään oikomaan vääristel- keen henkilö täytti vastaanottotyjä tietoja. Käytössä oli Yammer, kortin, johon kirjattiin tulo- ja joka on sosiaalisen intranetin ratkaisu. Se on lähes samantyylinen palvelu kuin paremmin tunnettu yhteisöpalvelu Facebook. Täällä Yammer-palvelussa oli omat keskusteluryhmät pelastuslaitokselle, säteilyturvakeskukselle, kaupungeille, ja muille tarpeellisille tahoille. Siellä voitiin kysellä erilaisia kysymyksiä, levit- Paloinsinööri Reijo Houni.

Palotarkastaja Linnea Kytömäki.

lähtöajat, koko nimi, yhteystiedot ja organisaatio johan henkilö kuului. Samalla tarkastettiin että kyseisellä henkilöllä oli lupa tulla pelastusaseman tiloihin harjoituksen aikana. Näiden toimenpiteiden jälkeen sisään tulleelle henkilölle annettiin kulkulupa, josta selvisi organisaatio jota henkilö edustaa, ja kyseisen kulkuluvan numero. Kortti oli ehdottomasti pidettävä esillä liikuttaessa paloaseman tiloissa, harjoituksen turvallisuuspäällikkö, palotarkastaja Linnea Kytömäki Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoi. – Samoin tarkistuspisteessä pidettiin reaaliaikaista seurantaa talossa olevista ihmisistä, tuloista, menoista ja organisaatioista joita kukakin edusti, turvallisuuspäällikkö Kytömäki lisää.

Tilannepäällikön silmin Tilannepäällikkö vastaa toiminta-alueen tilannekuvan ylläpitämisestä pelastustoimen osalta, ja toimii lähiyhteistyössä tilannekuvaajan ja yhteyspäällikön kanssa. – Tilannepäällikön tehtävä on haasteellinen, sillä eri lähteistä saatujen tietojen kasaaminen yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi on todella haasteellista. On tarkkaan harkittava minkälaista tilannekuvaa antaa muille PELJOKEN henkilöille, jotta se on käyttökelpoista ja antaa todenmukaista tietoa. Pienistä lähteistä kerätyt tiedonmuruset pitää kasata isommaksi kokonaisuudeksi, joten tehtävä vaatii tarkkaa perehtymistä tehtäväkenttään ja resursseihin. Reaaliaikainen tilannekuva tulisi olla kokoajan pelastustoiminnanjohtajan käytettävissä, harjoituksen tilannepäällikkö, paloinsinööri Reijo Houni Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoo.

Lisää vain vesi Turvata Oy Ab www.turvata.fi www.palokamu.fi

Pelastusopisto vahvasti mukana Pelastusopisto oli mukana laatimassa Itä-Uudenmaan pelastus3/2013

Yliopettaja Pertti Tolonen.

laitoksen kanssa harjoitusohjetta tähän harjoitukseen. Samalla harjoitus oli Pelastusopiston varautumiskoulutuksen kurssi numero 20511. – Pelastusopisto on mukana tekemässä tulevaisuuden pelastajia, ja mukanaolo tällaisessa harjoituksessa antaa aina uutta tieto-taitoa tulevaisuutta varten. Samoin teemme harjoitukseen osallistujien tekemästä palautteesta loppuraportin. Tätä loppuraporttia pystytään sitten hyödyntämään tulevissa koulutuksissa ja harjoituksissa, harjoituksen suunnitteluryhmän sihteerinä toiminut Pelastusopiston yliopettaja Pertti Tolonen kertoi. Hetimiten alkuvaiheessa annettiin virka-apupyyntö puolustusvoimille eli Etelä-Suomen sotilasläänille. Tarkemmin sanottuna vahinkoalueelle pyydettiin PUJO-puhdistusajoneuvoa puhdistamaan mahdollisesti kontaminoituneet ajoneuvot ja henkilöt. – Puolustusvoimilla on erikoiskalusto juuri tällaisiin tehtäviin, ja on todella kehittävää olla mukana tällaisessa harjoituksessa. Tässä kyseisessä harjoituksessa teemme juuri niitä asioita, joita olemme opetelleet, ja joihin meillä on soveltuva kalusto, harjoituksen pelastusjoukkueenjohtaja, pelastusupseeri sekä yliluutnantti Mika Merenlahti Kaartin Jääkärirykmentistä kertoo.

Riskienhallintopäällikkö Tomi Pursiainen.

3/2013

Tiedotustilaisuudessa kyselytulva Medialle tarkoitettu tiedotustilaisuus järjestettiin paloaseman tiloissa, jossa kysymyksiin oli vastaamassa poliisin, rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien, Fortumin, Liikenneviraston, sairaanhoitopiirin, pelastuslaitoksen, sosiaalitoimen, terveystoimen, STUK:n ja Loviisan kaupungin edustajat. – Lehdistöä oli edustamassa osa harjoitukseen osallistuneista tarkkailijoista ja toimihenkilöistä. Kiperiä kysymyksiä tuli, joskin kaikkiin vastattiin kunnialla. Vastaukset tulivat suomen-, ruotsin-, ja englanninkielillä, harjoituksessa pelastustoiminnan johtajana toiminut, riskienhallintopäällikkö Tomi Pursiainen ItäUudenmaan pelastuslaitokselta kertoo.

Myös tiedottamista harjoiteltiin. Lehdistöä edusti osa harjoituksen tarkkailijoista ja toimihenkilöistä.

Harjoituksen johtajana toiminut Jorma Kuikka Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta haluaa lopuksi kiittää kaikkia harjoitukseen osallistuneita henkilöitä hyvin menneestä harjoituksesta.

– Oli todella mukava katsoa kuinka saumattomasti yhteistyö eri viranomaisten kesken toimii kiperissäkin paikoissa, Kuikka toteaa tyytyväisenä.

HARJOITUKSEEN OSALLISTUIVAT: Keskushallinto Maa- ja metsätalousministeriö Sisäasiainministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Ulkoasiainministeriö Valtioneuvoston kanslia Ympäristöministeriö Aluehallinto Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Uudenmaan ELY-keskus Kunnat Kotkan kaupunki Kouvolan kaupunki Loviisan kaupunki Porvoon kaupunki Pyhtään kunta Sipoon kunta Pelastuslaitokset Helsingin kaupungin pelastuslaitos Itä-Uudenmaan pelastuslaitos Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Kymenlaakson pelastuslaitos Päijät-Hämeen pelastuslaitos Hätäkeskukset Itä- ja Keski-Uudenmaan sekä Helsingin hätäkeskukset Hämeen hätäkeskus Kuopion hätäkeskus

Poliisi Helsingin poliisilaitos Itä-Uudenmaan poliisilaitos Kymenlaakson poliisilaitos Poliisihallitus Huoltovarmuus ja yritykset Elintarviketeollisuuspooli Pohjoismainen ydinvakuutuspooli Arla Ingman Oy Ab Asiantuntijalaitokset ja virastot Evira Ilmatieteen laitos Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi Liikennevirasto Onnettomuustutkintakeskus Säteilyturvakeskus (STUK) Valvira Rajavalvonta Kaakkois-Suomen rajavartiosto Rajavartiolaitos, esikunta Suomenlahden merivartiosto Vartiolentolaivue, esikunta Tullihallitus / Tullilaitos Terveydenhuolto Finnhems 10 (lääkärihelikopteri) HUS-konserni HUS Porvoon sairaala Kouvolan kaupungin terveyskeskus Kymenlaakson sairaanhoitopiiri

Puolustusvoimat Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta Itä-Suomen sotilasläänin esikunta Itä-Uudenmaan aluetoimisto Maavoimien esikunta Puolustusvoimat pääesikunta, operatiivinen osasto Suomenlahden meripuolustusalue Kaartin jääkärirykmentti Liikenne Finavia Oyj VR-Yhtymä Oy Energiahuolto ja verkkoyhtiöt Fingrid Oyj Fortum Oyj Suomen Erillisverkot Oy Tiedotusvälineet Yleisradio Oy Muut NB8-osioon osallistuvat tahot (mm. lähetystöt Pohjoismaissa ja Baltiassa)

Turvallinen Suomi HELSINKI / 29.5.2013 / KATAJANOKKA Marina Congress Center Moderni pelastustoiMi Pelastusylijohtaja Pentti Partanen, SM innoVaatiot osaKsi arKipÄiVÄÄ Puheenjohtaja Kim Nikula, SPAL innoVaatiot ratKaisuna KuntaKentÄn haasteisiin Kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen, Kuntaliitto Kun rautaKanKi ei riitÄ ja rutiini tappaa Rehtori Mervi Parviainen, Pelastusopisto innoVaatio elÄVÄKsi Erikoistutkija, FT Mervi Hasu, Työterveyslaitos YleisÖKesKustelu

LISÄTIETOA JA ILMOITTAUTUMINEN: www.turvallinensuomi.fi

3/2013

Hankkeen kirjoitustyöhön osallistuivat muiden muassa Juhani Katajamäki (vas.), Hannele Palukka ja Teija Mankkinen. Pekka Vänskä toimi ohjausryhmän puheenjohtajana.

Palokuntatoiminta on keskeinen osa pelastustoimen kokonaisresursseja

Tutkittua tietoa toiminnan tueksi Teksti ja kuvat: Esa Aalto

Pelastustoimen vapaaehtoistoiminnasta on saatu ensimmäinen kokonaiskäsitys tilinpäätöshankkeen ensimmäisen osan valmistuttua. Ennen kesää julkaistavassa toisessa osassa tarkastellaan pelastustoimea taloudellisesta näkökulmasta; mitkä ovat pelastustoimen kokonaiskustannukset.

sana pelastustoimen tilinpäätöshanketta julkaistiin ensimmäinen osa Palokuntalaisuus Suomessa, jossa käydään läpi pelastustoimen vapaaehtoistoimintaa eri näkökulmista. Juhani Katajamäki ja Riitta Molarius tuovat artikkeleissaan esille palokuntatoiminnan historiallisia juuria. Nykypäivää peilaavat omissa artikkeleissaan Sanna Malinen ja Teija Mankkinen sekä Hannele Palukka. Millaisia palokunnissa tällä hetkellä toimivat ihmiset ovat ja mikä heitä toiminnassa motivoi. Palokuntatoimintaan osallistui vuonna 2010 yhteensä 22390 henkilöä. Heistä hälytysosastoissa teki työtä 15364 henkilöä, joista 14227 oli hälytyskelpoisia. Hä48

3/2013

remmat kuin tehtävien prosentuaaliset määrät. Jos samoja tehtäviä tarkastellaan niiden hoitamiseen käytettyjen henkilötyötuntien suhteen, sopimuspalokuntien ja sivutoimisten osuus kaikista henkilötyötunneista on noin kolmannes. Vakinaisten osuus henkilötyötunneista on hieman yli 40 prosenttia. Pelastustoimen järjestelmä perustuu näidenkin lukujen valossa eri toimijoiden väliselle vahvalle yhteistyölle. Palokuntatoiminnassa korostuvat myös alueelliset erot. Erityisesti eteläosien suurissa kaupungeissa vakinaisten osuus on suuri, kun pohjoisosissa maata sopimuspalokuntien ja sivutoimisten osuus on merkittävä.

taan sukulaisten suosituksesta, kun taas miehillä motivaatio tulee halusta tehdä tärkeää työtä. Jatkotutkimuksen aiheena tutkimukset tekijät näkevät erilaisten palokuntamuotojen tutkimisen, sillä motivaation lähtökohdat vaihtelevat eri palokunlytysosastoja oli kaikkiaan 731. taluokissa. Tämän lisäksi palokunnissa tehProjektia vetänyt SPEKin tuttiin nais- ja nuorisotoimintaa. kimus- ja kehittämispäällikkö Sopimuspalokuntien henkilösTeija Mankkinen sanoo, että tuttökustannusten on laskettu olekimushanke on osoittanut, kuinvan 65 miljoonaa euroa. ka merkittävä resurssi on vapaaPalokuntien ja sivutoimisten ehtoinen palokuntatoiminta ja merkitys hälytystehtävien hoitanyt on saatu käsitys myös siitä, misessa on merkittävä. Ne osalmillaisia ihmisiä on mukana toilistuivat vuonna 2010 noin puominnassa. leen kaikista tehtävistä. Pelkäs– Tärkeää on myös saada heitään niiden voimin tehtiin 14 dät pysymään mukana toiminprosenttia kaikista hälytystehtänassa ja mitä tietoa sen tueksi vistä. Tehtäviin osallistuneista yk- Halu auttaa motivoi eniten tarvitaan. On tärkeää huomata, siköistä 56 prosenttia oli vakinai- Vapaaehtoistyön yleisin motivaa- kuinka merkittävä rooli palokunsen väen, 16 prosenttia sopimus- tiotekijä on halu auttaa. Moni tatoiminnalla on kaikkialla Suopalokuntien ja neljä prosenttia si- palokuntatoiminnassa mukana messa. Vapaaehtoisella palokunvutoimisten. oleva osallistuu myös muuhun tatoiminnalla on tärkeä merkitys Niin vakinaisten kuin sopi- vapaaehtoistoimintaan. vaikka se ei olisikaan ensilähdön muspalokuntien ja sivutoimisten Lähes neljäsosa tutkimukseen palokunta. tehtäviin hälytettyjen yksiköiden osallistuneista naispalokuntalai– Tästä tärkeästä resurssista on prosentuaaliset osuudet ovat suu- sista kertoi liittyneensä palokun- pidettävä huolta. Jatkotutkimuk-

sessa tullaan yhdessä Sopimuspalokuntien Liiton kanssa selvittämään vapaaehtoisresurssien käytettävyys poikkeuksellisissa häiriötilanteissa, Mankkinen kertoo.

Ensivaste vaikuttaa laajemmalle Teija Mankkinen muistuttaa, että palokuntatoiminnalla on merkittävän ensivastetehtävämäärän vuoksi vahva kytkös myös sosiaali- ja terveystoimeen. – Jos palokuntatoiminta loppuisi, sitä pitäisi tarkastella myös sosiaali- ja terveystoimen menetyksenä. Liikennemäärät kasvavat joka puolella ja liikenneonnettomuuksien riski kasvaa missä tahansa. Onnettomuuden uhrit tarvitsevat asiantuntevaa apua, mutta miten tämä turvataan esimerkiksi haja-asutusalueilla. Mankkinen huomautti, että Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja tänne mahtuu myös erilaisia palokuntamuotoja. Eikä pelastustoimi tarkoita pelkästään tulipaloja sammuttavaa palokuntaa, vaan toiminta on nähtävä laajempana. Nyt valmistuneen tutkimusaineiston ansiosta pelastustoimesta saadaan ensimmäistä kertaa yhtäläistä tietoa ja on mahdollista saada vertailukelpoista aineistoa. Tutkimushanke osoitti myös, että nuoret ovat aktiivisesti mukana palokuntatoiminnassa, mutta noin 30 vuoden iässä siitä jäädään usein pois. – Nuoret saadaan mukaan erityisesti elämyksellisyyden avulla, Hannele Palukka sanoo.

toivonkin, että monet tutustuvat näihin molempiin tutkimuksiin. Erityisesti toivon, että näistä tulee työkalu pelastusjohtajille ja yleensäkin laitosten johdolle. Hän korostaa myös pelastuslaitoksissa tehtävän ensimmäisen yhteisen työilmapiirikysymysten selvittelyn merkitystä, joka toteutetaan syksyllä. – Siinä selvitetään, millainen on työhyvinvoinnin tila jokaisessa laitoksessa. Toivottavasti siinä on vastausprosentti mahdollisimman korkea. Kun tulokset aikanaan saadaan, on tärkeää, että osataan puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin. Hyvän tuloksen voi nähdä olevan myös kilpailuvaltin hyvälle työnantajalle. Tilinpäätöshankkeen ensimmäisen osan julkistustilaisuudessa Partanen kysyi tutkimuksen tekijöiltä, nousiko sopimushenkilöstön rahallinen korvaus, palkka mitenkään esille motivointitekijänä. Hannele Palukan mukaan se nousi esille vain yhdessä haastattelussa. – Voi toki olla myös, että rahasta ei haluta puhua.

Harrastaja voi olla huipputaitava

Pentti Partanen nosti esille myös harrastus-termin, ja palokuntatoiminnan harrastamisen. – Sen esille tuonti on mielestäni hyvin tärkeää, sillä harrastus on hyvä asia ja alan harrastaja, esimerkiksi palokuntatoiminnan, voi olla huipputaitava omassa harrastuksessaan. Hän toivoo, että tutkimushankkeen antia käydään läpi paikallisesti ja pohditaan oman toiTyökalu johdolle minnan merkitystä. Tilinpäätöshankkeen ohjausryh– Myös pelastuslaitosten johmään kuulunut pelastusylijohta- don kanssa käytävät keskustelut ja Pentti Partanen sanoo, että on hyvä asia, että tutkimustoiminta on laajentunut myös yhteiskuntatieteiden puolelle – Tästä saadaan paljon hyödyllistä tietoa. Myös Sopimuspalokuntien Liiton tekemä hyvinvointiselvitys oli tarpeellinen ja Pelastusylijohtaja Pentti Partanen ja hankkeen rahoittajan edustaja, Palosuojelurahaston pääsihteeri Hanna Paakkolanvaara saivat ensimmäiset kappaleet tutkimushankkeen ensimmäisestä osasta.

ovat tarpeellisia. Sopimuspalokuntaväki on osa pelastuslaitosten resursseja, josta johdon pitää huolehtia. Heidän vastuunsa ja roolinsa on tässä keskeinen, jos aikovat toteuttaa lain edellyttämää tehtävää. Myös koko henkilöstön on oltava tässä samassa kumppanuuden hengessä. Yleisesti ottaen katson kuitenkin, että tilanne on meillä hyvä, vaikka yksittäisiä tapauksiakin esiintyy. Ohjausryhmään kuulunut Markku Haiko pitää hyvänä, että viimein on saatu toiminnan kehittämisen tueksi systemaattista tietoa. – Kun sitä ei ole ollut, on ollut helppoa esittää erilaisia vastakäsityksiä. Minua on myös häirinnyt aina se, että vapaaehtoisuudelle pitää keksiä uusia termejä. On ollut vain ammattilaisia ja puuhastelijoita, mutta nyt saadaan kokonaiskuvaan tarpeellista tutkittua tietoa.

Sisältö vetää puoleensa Palokuntatoiminnan vetovoimaisuus syntyy Teija Mankkisen mukaan siitä, että porukka hakee elämyksiä ja sitä heille pitää tarjota. SPEKin toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka totesi myös, että nimenomaan toiminnan sisältö vetää mukaan. Se on toimintaan motivoinnissa tärkeintä. Markku Haiko ihmetteli myös sitä, mikä kiehtoo vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa. Sotilaat kun saavat vielä harvemmin keikkoja kuin palokuntalaiset. – Voi myös hämmästellä, miten ulkopuoliset arvostavat palokuntatoimintaa enemmän kuin siinä mukana olevat, Haiko huomautti.

Kun on aika turvata, Turvataan yhdessä. Turvata Oy Ab www.turvata.fi www.palokamu.fi

3/2013

Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen

takaisin VPK:hon Teksti: Esa Aalto Kuva: Ali Mattila

ika Ahola, 40 ehti olla mukana vpk-toiminnassa kymmenisen vuotta, kunnes 19-vuotiaana luopui harrastuksesta. Posion VPK:hon kuulunut Ahola pääsi opiskelemaan Rovaniemelle, ja vaikka hän vietti paljon aikaansa Posiolla, ei häntä kuitenkaan alettu kouluttaa sammutusmieheksi. – Olin 16-vuotiaasta alkaen mukana hälytysosaston harjoituksissa ja sen jälkeen kiinnosti päästä sammutusmieskurssille. Sinne minua ei kuitenkaan valittu, koska ilmeisesti palolaitoksella katsottiin sen olevan poiskouluttamista, kun opiskelin toisella paikkakunnalla. Neljän vuoden opiskelun aikana hän vietti paljon aikaa myös kotipitäjässään ja muutti sinne pysyvästi takaisin vuonna 1996. VPK-toimintaan hän ei kuitenkaan lähtenyt heti mukaan, vaan seurasi sitä sivusta.

3/2013

– Melko varmasti olisin pysynyt mukana toiminnassa, jos olisin silloin heti päässyt sammutusmieskurssille. Sitä en tiedä, olisinko silloin vienyt jonkun toisen paikan kurssilla, mutta silloin toimittiin sillä tavalla. Väki vähenee erityisesti syrjäseutujen palokunnista. Mika Aholan isä, Seppo Ahola, on pitkän linjan palokuntalainen. Hän houkutteli poikansa uudelleen mukaan toimintaan. – Puolisen vuotta sitten aloitin ja nyt kävin myös sammutusmieskurssin. Samaan aikaan tuli myös neljä muuta kaveria. Mika Ahola kertoo, että keikkoja ei ole kovinkaan paljon.

– Saa nähdä miten kipinä pysyy yllä harrastuksessa. Mutta kyllä tässä tosissaan ollaan mukana, niin kuin kaikki, jotka ovat mukaan tulleet. Omasta tahdostahan harrastus lähtee. Ja meillä on hyvä henki porukassa, joten on mukava olla mukana toiminnassa. Savusukelluskurssillekin hän on menossa. Palokuntatoiminta kulkee suvussa muutoinkin. Mikan sisko Katja on ollut mukana palokuntatoiminnassa ja työskentelee alalla, aluehallintovirastossa. Mikan 13-vuotias tytär on myös mukana palokuntatoiminnassa. Mika Ahola työskentelee katsastusmiehenä. Autoala yleensäkin kiinnostaa häntä.

Mika Ahola harjoitteli moottorikelkalla Posion VPK:n harjoituksissa.

henkilökohtaisina haastatteluina, joihin tällä kertaa osallistui 1018 henkilöä. Myös aikaisemmilla tutkimuskerroilla haastateltavien määrä on vaihdellut kapeassa haarukassa tuhannen haastateltavan tuntumassa.

Pelastustoimi pysynyt luotettavimpana turvallisuustoimijana

Nimensä mukaisesti barometri keskittyy poliisin kannalta keskeisiin kysymyksiin, mutta vuodesta 2001 alkaen barometrissä on kysytty ”missä määrin vastaaja luottaa viranomaisten tai tahojen toimintaan”. Alla olevassa kaaviossa on poimittu niiden vastaajien osuus, jotka luottivat kyseiseen toimijaan erittäin paljon. Aikasarjana tulokset näyttävät seuraavanlaisilta:

Sisäasiainministeriö julkaisi viime vuoden lopulla järjestyksessään jo seitsemännen poliisibarometrin. Kyseessä on 15–79-vuotiaille suomalaisille suunnatusta kyselytutkimuksessa, jonka Otantatutkimus Oy toteutti sisäasiainministeriöntilauksesta. Aineisto kerättiin henkilökohtaisina haastatteluina, joihin tällä kertaa osallistui 1018 henkilöä. Myös aikaisemmilla tutkimuskerroilla haastateltavien määrä on vaihdellut kapeassa haarukassa tuhannen haastateltavan tuntumassa. Nimensä mukaisesti barometri keskittyy poliisin kannalta keskeisiin kysymyksiin, mutta vuodesta 2001 alkaen barometrissä on kysytty ”missä määrin vastaaja luottaa viranomaisten tai tahojen toimintaan”. Alla olevassa kaaviossa on poimittu niiden vastaajien osuus, jotka luottivat kyseiseen toimijaan erittäin paljon. Aikasarjana tulokset näyttä-

vät seuraavanlaisilta: Kaiken kaikkiaan tulokset ovat kymmenessä vuodessa vaihdelleet varsin vähän. Jokaisella mittauskerralla pelastustoimi on ollut vertailun paras varsin selvällä marginaalilla seuraaviin. Edelleen jokaisella mittauskerralla yksityiset vartiointiliikkeet ovat olleet selvästi vähiten luotettu taho, ja vuosien mittaus luottamus vartiointiliikkeisiin on entisestään vain laskenut. Hätäkeskuslaitoksesta ei ole luonnollisista syistä mittaustietoa vuodelta 2001, mutta verrattaessa vuosia 2007 ja 2012 toisiinsa, on luottamus Hätäkeskuslaitokseen laskenut poikkeuksellisen paljon. Aikavälillä 2001–2012 ainoa selvästi luottamustaan parantanut turvallisuustoimija on tulli, jonka toimintaa piti viime vuonna erittäin luotettavana 14 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001.

80 70 60 50 40 30 20 10 0

2001

2007

2012

Pelastustoimi

Poliisi

Tulli

Puolustusvoimat

Hätäkeskus

Yksityiset var�oliikkeet

Kansalaisten luottamus erieri turvallisuustahoihin 2001, 2007 ja 2012. Kaavio: Kansalaisten luottamus turvallisuustahoihin 2001, 2007 ja 2012.

Kaiken kaikkiaan tulokset ovat kymmenessä vuodessa vaihdelleet varsin vähän. Jokaisella mittauskerralla Kaiken kaikkiaan poliisibaro- tamus ammattihenkilöihin, jopelastustoimi on ollut vertailun paras varsin selvällä marginaalilla seuraaviin. Edelleen jokaisella metrin tulokset kovin palkaselvästi on kautta linjan vahvempaa mittauskerralla yksityiseteivät vartiointiliikkeet ovat olleet vähiten luotettu taho, ja vuosien mittaus luottamus vartiointiliikkeisiin on entisestään vain laskenut. luonnollisista syistä jon eroa eurooppalaisista haaskuin Hätäkeskuslaitoksesta eurooppalaisillaei ole keskimäämittaustietoa vuodelta 2001, mutta verrattaessa vuosia 2007 ja 2012 toisiinsa, on luottamus tattelututkimuksista. Eri ammatrin. Ainoat poikkeukset ammathätäkeskuslaitokseen laskenut poikkeuksellisen paljon. Aikavälillä 2001 – 2012 ainoa selvästi luottamustaan parantanut turvallisuustoimija arvioitaessa on tulli, jonka toimintaa piti viime vuonna erittäin luotettavana % tien luotettavuutta tinimikkeiden joukossa ovat14sienemmän kuin vuonna 2001.

lentäjä ja palomies löytyvät kär- joitusneuvojat ja toimittajat, joi-

Kaiken kaikkiaan tulokset eivät kovin eroa eurooppalaisista kisijoilta jokapoliisibarometrin puolelta Euroopashinpaljon suomalaiset luottavat vähemhaastattelututkimuksista. Eri ammattien luotettavuutta arvioitaessa lentäjä ja palomies löytyvät kärkisijoilta

ta lukuun ottamatta Ruotsia ja män kuin eurooppalaiset keskiSveitsiä, joissa kansa luottaa eni- määrin. ten sairaanhoitajiin. Suomalaiselle tunnusomainen piirre on luotTeksti: Reijo Tolppi

www.ceotronics.com

CT-FlexCom:

✓ Joustava ✓ IP66 / 67 ✓ myös ATEX-merkinnällä * ✓ Liekinkestävä (standardin EN 443 mukaan)

CT-FlexCom: Korkealaatuinen, kypärätyypistä riippumaton kuulokemikrofoni joutsenkaulalla paloja pelastuslaitoksen käyttöön. * Esivalmistusvaiheessa roland.pettersson@ceotronics.com Phone +46 70 350 1301 3/2013

Opinnäytetöitä opistosta Pelastustieto julkaisee lyhyitä esittelyjä Savonia ammattikorkeakoulun palopäällystön koulutusohjelmassa valmistuneista opinnäytetöistä. Tiedot löytyvät myös Pelastusopiston kotisivuilta: www.pelastusopisto.fi

Tekijä: Marko Latvala Työn nimi: Maatilojen palotarkastusopas.

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia, millaisia vaatimuksia, määräyksiä ja ohjeita maatiloilla vallitsee sekä miten palotarkastaja voi vaikuttaa palotarkastuksella ennaltaehkäisevästi mahdolliseen onnettomuuteen. Pelastuslaki velvoittaa pelastusviranomaisia ja pelastuslaitoksia kohdentamaan onnettomuuksien ehkäisyn toimenpiteet entistä tarkemmin laitoksien alueella olevien riskien mukaisesti. Maatilojen kokoluokat ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, ja tähän pelastusviranomaisten on pystyttävä vastaamaan riittävällä riskien hallinnalla. Maatiloilla sattuneet onnettomuudet ovat suureksi osaksi inhimillisiä virheitä tai laiminlyöntejä. Maatilojen palotarkastuksella tulee pyrkiä havaitsemaan sellaisia vaaraa aiheuttavia kohtia, joista on mahdollista syntyä onnettomuus pitkän ajan kuluessa. Palotarkastajan tehtävä on ohjata, neuvoa ja määrätä, palotarkastuksia suoritettaessa. Tarkastajan tulee pyrkiä ohjaamaan kohteen omistajaa kohti turvallisempaa huomista. Maatilojen sijainti pelastuslaitokseen nähden on kaukainen, minkä vuoksi maatilojen oma varautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Onnettomuuden havainnointi ja siihen menevä aika on ratkaiseva, kun pyritään onnettomuuden seuraukset minimoimaan. Tekijä: Perttu Mukkala Työn nimi: Sammutusjätevesien hallinta.

Opinnäytetyöprojektini alkoi vuonna 2010 tarpeesta määritellä sammutusjätevesien talteenottoa varten yhtenevät vaatimustasot Keski-Uudenmaan pe-

3/2013

lastuslaitoksen alueella. Ennen tätä työtä ei vastaavanlaista määrittelyä ole tehty minkään pelastuslaitoksen alueella. Tarve tarkemmalle määrittelylle oli kuitenkin esitetty Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen ja Pelastusopiston yhteisessä tutkimuksessa vuonna 2004 ”Sammutusvedet ja Ympäristö”. Maailmalla on vuosien saatossa sattunut useita paloja, joissa sammutusjätevesien pääsy vesistöön on aiheuttanut merkittäviä ympäristövahinkoja. Suomessa vastaavilta onnettomuuksilta on toistaiseksi vältytty, vaikka ainakin kahdesti on ympäristön pilaantuminen ollut lähellä; ensimmäisen kerran vuonna 1979 Kokkolassa ja toisen kerran vuonna 1989 Sköldvikissä. Riskit vastaavanlaisiin onnettomuuksiin kuitenkin ovat selvästi olemassa, koska raskas teollisuus on usein keskittynyt vesistöjen äärelle. Tutkimuksessa perehdyttiin vastaavanlaisiin ohjeistuksiin muualla maailmassa. Tarkkoja ohjeistuksia löytyi esimerkiksi Euroopasta pari kappaletta, joihin tutkimuksessa keskityttiin. Tutkimuksessa selvitettiin lyhyesti myös Suomessa jo olemassa olevat varoaltaiden turvallisuusvaatimukset. Lopullinen tulosyksikköohje Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen käyttöön muodostui verrattaessa eri ohjeistuksia suomalaiseen rakennuskantaan. Tulosyksikköohjeesta muotoiltiin sellainen ohje suunnittelijoille, jonka mukaan sammutusjätevesien talteenottokapasiteetti tulisi mitoittaan. Työssä ei otettu kantaa teknisiin ratkaisuihin vaan ainoastaan määritettiin reunaehdot, joilla suunnittelu tulisi toteuttaa. Projektin tuloksena syntynyttä tulosyksikköohjetta on tarkoitus soveltaa ensisijaisesti laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien yritysten kemikaalilupamenettelyssä. Kuitenkaan ohjeen soveltamista esimerkiksi ympäristölupamenettelyssä ei työssä poissuljettu. Mikäli työssä määriteltyjä ratkaisuja päästään toteuttamaan jo rakennusta suunniteltaessa, eivät niiden kustannukset muodostu kovinkaan suuriksi. Suuria kustannuksia tulee kuitenkin silloin, jos ratkaisuita joudutaan toteuttamaan laajamittaisesti jo olemassa olevaan kiinteistöön.

Tekijä: Antti Virtanen Työn nimi: Erheelliset paloilmoitukset – haastattelututkimus ja kohdekäynti.

Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää pelastuslaitosten käytössä olevan selvityspyyntölomakkeen käyttöä sekä vaikuttavuutta ja tuoda esille kehitysehdotuksia erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin haastatteluita, kyselyä sekä kohdetutustumista. Haastattelut tehtiin ERHEseurantahankkeen yhteyshenkilöille. Kysely toteutettiin tarkastuslaitosten edustajille ja kohdetutustuminen sellaiseen kohteeseen, jossa on tehty toimenpiteitä erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Selvityspyyntölomakkeen osalta voidaan todeta, että pelastuslaitokset ottivat sen vaihtelevasti käyttöönsä. Vuonna 2011 lomakkeen jättöprosentti vaihteli eri pelastustoimen alueilla 4:stä 81 prosenttiin. Haastatteluiden perusteella voidaan pitää suurimpana yksittäisenä ongelmana sitä, että lomake ei löydä oikeaa henkilöä kohteessa. Myös lomakkeen jättämisessä oli puutteita, koska pelastustoiminnan johtajalle oli jätetty harkinnanvara, jätetäänkö lomaketta vai ei. Hyvin usein lomaketta ei jätetä, vaikka kyseessä olisi ollut erheellinen hälytys. Lähes kaikki haastatellut kokivat selvityspyyntölomakkeen olevan hyödyllinen erheellisten paloilmoitusten syiden selvittämisessä yhdessä kohteiden kanssa. Tarkastuslaitosten edustajat pitivät uuden paloilmoitin- ja sammutuslaitteistoasetuksen voimaan saattamista yhtenä tärkeimpänä asiana erheellisten paloilmoitusten vähentämisessä. Myös pelastuslaitosten toimintaan ja yhteistyöhön tarkastuslaitosten kanssa toivottiin kiinnitettävän huomiota. Tutustuminen erittäin haasteelliseen kohteeseen antoi hyvän kuvan esimerkillisestä työstä erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Kohteessa tehdyt toimenpiteet ovat helposti siirrettävissä myös muihin vastaaviin kohteisiin.

Tekijä: Antti-Pekka Nevasaari Työn nimi: Lapin pelastuslaitoksen palotarkastustoiminnan kehittäminen kemikaali-, ATEX- ja räjähdeainekohteiden näkökulmasta.

Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Lapin pelastuslaitoksen palotarkastustoimintaa kemikaali-, ATEX ja räjähdeainekohteiden näkökulmasta. Opinnäytetyössä selvitettiin Lapin pelastuslaitoksen henkilöstön ja yhteistoimintaviranomaisten tietotasoa ja mielipiteitä siitä, mitä kehitystarpeita he näkisivät Lapin pelastuslaitoksen palotarkastustoiminnassa. Menetelmänä käytettiin kahta kyselyä, joista toinen lähetettiin yhteistoimintaviranomaisille ja toinen Lapin pelastuslaitoksen palotarkastustoimintaan osallistuvalle henkilöstölle. Kyselyn perusteella saatiin esille Lapin pelastuslaitoksen palotarkastustoiminnan nykytila kemikaali-, ATEXja räjähdeainekohteiden osalta, sekä kuva siitä mitä muut viranomaiset ovat mieltä Lapin pelastuslaitoksen toiminnasta. Opinnäytetyössä arvioitiin myös palotarkastustoiminnan yleisiä kehittämistarpeita. Lapin pelastuslaitoksen henkilöstön palaute antoi hyvän kuvan siitä, millaisia muutoksia organisaatiossa tulisi tehdä, jotta kemikaali-, ATEX- ja räjähdeainekohteiden palotarkastusten laatua ja vaikuttavuutta saataisiin paremmaksi. Tulosten pohjalta on esitetty erilaisia kehitysvaihtoehtoja, sekä erilaisia tapoja joilla organisaatiota voidaan kehittää siten, että se vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Opinnäytetyön pohjalta suositellaan käynnistettäväksi kartoitus, jossa tarkastellaan palotarkastajien työnkuvaa, vaativuustasoa ja osaamista. Lapin pelastuslaitoksen tulisi myös painottaa palveluiden laadun parantamiseen ja mittaamiseen.

3/2013

Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Muutama ajatus sopimuspalokuntalaisuudesta Muutaman kuluneen vuoden aikana sopimuspalokuntalaisuus on ollut erilaisten tutkimusten ja opinnäytetöiden kohteena. On tutkittu ilmapiiriä niin sopimuspalokunnissa kuin sopimuspalokuntalaisuutta kohtaan. Näitä julkaisuja luettuani on todettava, että on kaksi asiaa, joita en kerta kaikkiaan ymmärrä: sopimuspalokuntavastaisuus ja sopimuspalokuntalaisten väliset keskinäiset kinat. Pelastustoimessa on vallinnut vankka ja täysin tarpeeton vastakkainasettelu ammattilaisten ja vapaaehtoisten toimijoiden välillä jo pitkään. Näiden tahojen välillä on olemassa selkeä riippuvuussuhde: ammattilaiset eivät selviäisi kaikista pelastustoimen tehtävistä ilman sopimuspalokuntalaisia eikä tulevaisuudessakaan ole nähtävissä, että yhteiskunnallamme olisi yhtäkkiä varaa palkata puhtaasti vakinaisista koostuvaa palokuntaa. Toisaalta pelastustoimen tehtäviä ei kyetä vain vapaaehtoisvoiminkaan hoitamaan. Kun tarkastelee koko alan henkilöstöä, voi todeta, että sopimuspalokunnat ovat toimineet merkittävälle osalle pelastustoimen ammattilaisista esikouluna pelastusalan tehtäviin. Kuitenkin monelle pelastusalan opiskelijalle tai tuoreelle viranhaltijalle sopimuspalokuntalaistaustasta tulee asia, joka vaietaan kuoliaaksi tai sitten siitä vain kuiskutellaan toisen vastaavanlaisen taustan omaavan henkilön kanssa. Ääneenhän omaa esikoulua ei uskalleta tunnustaa, kun työnteko voi vaikeutua, jos leimautuu sopparijengiin. Muilla turvallisuusviranomaisilla ei yhtä laajaa vapaaehtoissektoria ole toimintansa tukena ja ehkä siksi kaikki pelastustoimen parissa työskentelevät henkilöt eivät osaa nähdä sopimuspalokuntatoimintaa voimavarana, vaan sitä pidetään uhkana. Ymmärrän, että sopimuspalokuntalaisuusvastaisuudessa on jopa historiallista taustaa palomieslakkojen aikaan, mutta vuosikausien kaunojen kantamista ja edelleen viljelemistä en voi kuin ihmetellä. Olisi aika päästä eteenpäin. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna sopimuspalokunnilla on merkittävä rooli, jota tulisi katsoa hieman laajemmalla perspektiivillä kuin vain pelastustoimintaa edesauttavana organisaationa, vaikka sopimuspalokunnissa on niin paljon muutakin toimintaa kuin hälytystoiminta. Sopimuspalokunnat ovat monella paikkakunnalla se kylän yhteen kokoava taho, joka luo yhteisöllisyyttä ja opettaa ihmisille arvokkaita kansalaistaitoja alkaen kokoustekniikasta aina sammutustaitoihin. Palokuntanuorisotyö on puolestaan mitä parhainta nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn eteen tehtävää työtä. Olen harrastanut sopimuspalokuntatoimintaa vuodesta 1989 lähtien ja olen edelleen toiminnassa mukana. Itselleni hälytystoimintaan osallistuminen on ollut vain yksi osa sopimuspalokuntatoimintaa – siellä paloasemalla pyörivät ystävät ovat pitäneet minut toiminnassa kiinni vuosi toisensa jälkeen. 54

3/2013

Sopimuspalokuntalaiset tavataan usein heihin kielteisesti suhtautuvien ammattilaisten puheissa kuvata niinä vähän ylipainoisina ja -innokkaina reppanoina, jotka ovat ikänsä haaveilleet palomiehen urasta, mutta eivät koskaan ole selvittäneet Pelastusopiston pääsykokeita. Viime aikoina tähän mielikuvaan on haluttu ynnätä myös eräiden sopimuspalokuntalaisten epärehellinen toiminta liikenneonnettomuuden ”jälkivahinkojen torjunnassa”, kun oluet löysivät tiensä muualle kuin pitikään. On selvää, että tällainen toiminta oli täysin alan arvojen ja etiikan vastaista, mutta ennen kuin koko sopimuspalokuntasektori leimataan tämän harhatapauksen takia, on tällaisesta yksioikoisesta mielikuvasta syytä luopua. Sopimuspalokuntalaiset vastaavat kokonaisuudessaan tätä reppanamielikuvaa yhtä paljon kuin että kaikki ammattipalomiehet ovat korkeintaan 35-vuotiaita pyykkilautavatsaisia kiiltokuvapoikia, jotka kulkevat ympäriinsä kesät talvet ylävartalot paljaina ja öljyttyinä. Näitä stereotypioitahan tykätään alalla ylläpitää, mutta koko totuutta ne eivät vastaa. Sopimuspalokuntalaisten keskinäiset kinat on alussa mainitsemani toinen asia, joita en näissä lukemissani tutkimuksissa ole yksinkertaisesti kyennyt ymmärtämään. On ollut puhetta jopa kiusaamisesta ja jonkun jäsenen ulos savustamisesta koko organisaation toiminnasta. Sopimuspalokunnissa, joissa on pohdittu, kuinka rekrytoida lisää toimijoita ja joissa henkilöiden pysyvyys on ollut ongelma, on yhtäkkiä varaa savustaa porukkaa pihalle, kun näkemykset toiminnan suhteen eivät ole keskenään yhteneväiset tai henkilökemiat eivät toimi. Olen pohtinut joskus myös syitä huonoon ilmapiiriin sopimuspalokunnissa: onko sopimuspalokunta näille kinastelijoille ja ulossavustajille jokin pätemisen paikka, jossa kompensoidaan puutteita ja pettymyksiä, joita omalla työuralla on kohdattu? Ovatko nämä niitä samoja sopimuspalokuntalaisia, joiden mielestä se sininen väliasun paita on pyhäpaita, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan myös paloaseman ulkopuolella? On muistettava, että kyse on harrastuksesta, jota harrastetaan vapaaehtoisesti! Harrastuksilla tähdätään yleensä hyvään oloon – miksi tuhlaisit aikaasi johonkin sellaiseen, jossa vain pahoitat mielesi? Sopimuspalokuntien työilmapiiristä tehdyn tutkimuksen perusteella useammassa sopimuspalokunnassa on selkeästi peiliin katsomisen ja kehittymisen paikka. Kaiken kaikkiaan olen ylpeä omasta sopimuspalokuntataustani. Sen kautta olen saanut elinikäisiä ystäviä ja luonut perustan ammatilliselle kasvulleni – ilman sitä en olisi nyt tässä enkä häpeä sanoa sitä ääneen.

Rescue Racen voitto taas Espoon VPK:lle E

spoon VPK on voittanut nyt kolme neljästä järjestetystä palokuntanuorten Rescue Race -kilpailusta ja suuntaa tulevana kesänä palokunta-aiheiselle palkintomatkalle Itävaltaan. Toinen sija tiukassa taistossa meni Sökö Sommarö FBK VPK:lle ja kolmas Selänpään VPK:lle. Tsempparipalkinversiotsijamitä voidaan käyttää tarvittaessa: non erinomaisesta palokuntahengestä voitti Kauklahden VPK:n joukkue. Kehä III:n ympäristössä oteltiin aurinkoisessa pakkassäässä lauantaina 9.3.2013 jo neljännen kerran palokuntanuorten Rescue Race -kilpailu. Uudenmaan Pelastusliiton isännöimässä kilvassa muun muassa etsittiin turvallisuusriskejä henkilöautosta, syvennyttiin palokuntahistoriaan, tunnistettiin palokalus- Vihtijärven VPK:sta kilpailuun osallistuivat Ella Ranta (vas.), Ida Hulkko, Mitro Vaskela, Ilkka Husko toa ja valokuvasuunnistettiin reippailuhal- ja Sebastian Sirén. Koko porukan lempirasti oli reippailuhalli Huimalan kuvasuunnistus. li Huimalassa. Turvallisuustietoja ja -taitoja mittaavaan kilpailuun osallistui viiden palokuntanuoren muodostamat joukkueet 29 eri Vihtijärven VPK:sta mukana toista kertaa oppimaansa kansainvälistä kalustosanastoa. sopimuspalokunnasta, ja mukana oli myös Päätös vaikuttaa viisaalta, kuuluuhan kilpaiyksi virolainen joukkue. Ensimmäisenä kilpailuradalle lähtenyt Vih- luun joka vuosi pakollisena yksi jollakin taNuoret testasivat kilpailussa palokunta- tijärven VPK:n joukkue valmistautui kil- paa kansainvälinen rasti. Rescue Race on Markku H. Aarnion säätietouden lisäksi suunnistustaitojaan, sillä pailuun Espoon VPK:n lailla normaaleiden siirtyessään miehistöautoilla rastilta toiselle viikkoharjoitusten muodossa. Joukkueen tiön aloitteesta luotu palokuntanuorten kiljoukkueilla ei ollut käytettävissään sähköi- huoltajana toiminut Kaisa Kuusela kehuu pailu, joka on tarkoitettu Etelä-Suomen alusiä apuvälineitä, kuten matkapuhelimia tai joukkuettaan suunnistustaidoista. Reittiva- een pelastusliittojen palokuntanuorille. Munavigaattoreita. Espoon VPK:lle ei kuiten- lintoihin oli tyytyväinen myös joukkueen kaan ovat vuosittain tervetulleita palokunkaan ollut hyötyä tutusta kilpailuympäris- vanhin Ella Ranta. tanuoret Hämeen Pelastusliitosta, Kaaktöstä, sillä Rescue Racessa ei kilpailla aikaa – Ensimmäiselle rastille pääsy oli vähän kois-Suomen Pelastusalanliitosta, Uudenvastaan. Pelkkä kilpailukokemuskaan ei sii- lämmittelyä, mutta muuten suunnistus su- maan Pelastusliitosta, Helsingin Pelastusvittänyt espoolaisia voittoon, sillä joukkueen jui hyvin. Liikenneturvallisuusrasti oli aika liitosta sekä Finlands svenska brand- och jäsenet ovat kilpailuvuosina vaihtuneet tiu- vaikea, kun on harjoiteltu enemmän liiken- räddningsförbund’in piireiltä MNBF, VNhaan. Joukkueen huoltaja Miikka Savilam- neonnettomuudessa toimimista, Ranta ku- BF sekä ÖNBF. Markku H Aarnion säätiö pi arvioi, että korkean osaamistason taus- vailee kilpailun kulkua. tukee kilpailun järjestämistä, palkintomatkaa talla on ahkera viikkoharjoittelu ja koulutJoukkueeseen olisi ollut Vihtijärvellä ja sen vastavierailua säätiön pääoman vuosittajien tiivis yhteistyö. Tiukassa taistossa Sö- enemmänkin halukkaita, mutta osallistujia taisen osaketulon mahdollistamissa puitteiskö Sommaröa ja Selänpäätä vastaan auttoi jouduttiin valitsemaan ikärajojen puitteis- sa. Ensi vuonna kilpailun järjestelyvastuu on myös hyvä palokuntahenki, sillä kaikki kol- sa. Rescue Racessa joukkueen kilpailijoiden Hämeen Pelastusliitolla. me joukkuetta tulivat maaliin tasapistein, yhteisikä saa olla korkeintaan 70 vuotta. Jos Teksti: Piatta Rulja mutta espoolaiset voittivat eri rasteilla jouk- Ranta pääsee palokuntansa kilpailujoukkueeKuva: Sebastian Helenius kueen käytöksestä ja palokuntahengestä ja- seen ensi vuonna, hän aikoo kerrata kartanettujen pisteiden turvin. lukutaitoja sekä Palotarus 2010 -suurleirillä

Palo- ja pelastusalan ammattimessut 22.-23.11.2013 Tampereella 3/2013

ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Palomestarit syytteeseen kuolemantuottamuksesta Atherstone-on-Stour (Englanti). Warwickshiren pelastuslaitos hälytettiin 2.11.2007 sammuttamaan varastohallin paloa. Halli oli kolmen jalkapallokentän kokoinen ja sen kantavina rakenteina olivat teräspalkit. Paloa sammuttamassa oli 16 sammutusyksikköä ja 80 palomiestä. Yhtäkkiä suuri osa katosta romahti ja neljä savusukeltajaa oli kateissa. Voimavarat keskitettiin kateissa olevien pelastamiseen. Yksi heistä löytyikin pian, mutta kuoli sairaalassa. Koska palo ei vielä ollut sammunut ja katon romahdusvaara oli ilmeinen, savusukeltajia ei uskallettu lähettää etsimään kateissa olevia. Ponnisteluista huolimatta heidät löydettiin vasta neljän päivän kuluttua. Tämä oli pahin Englannin palokunnille sattunut onnettomuus 35 vuoteen. Yleinen syyttäjä päätti helmikuussa 2011, poliisin ja työsuojeluviranomaisten tutkinnan perusteella, nostaa syytteen kolmea sammutustoimintaa johtanutta palomestaria vastaan törkeästä huolimattomuudesta ja neljästä kuolemantuottamuksesta. ”Lähettäessään savusukeltajat sammuttamaan varastopaloa palomestarit eivät riittävässä määrin huolehtineet heidän työturvallisuudestaan. Savusukeltajia ei olisi pitänyt lähettää rakennukseen, jossa he joutuivat suureen vaaraan, vaikka kukaan muu ei ol-

lut vaarassa.” Syyttäjä vaati myös Warwickshiren piirikunnalle rangaistusta työntekijöidensä työturvallisuuden laiminlyönnistä. Oikeus hylkäsi palomestarien syytteet, mutta langetti piirikunnalle 30000 punnan (34 000 euron) yhteisösakon. Englannin palokuntaliiton (Fire Brigades Union) raportin mukaan ainakin 122 palomiestä on kuollut työtehtävissä 30 vuoden aikana. Kuolemantapauksista 82 on sattunut pelastustoiminnan yhteydessä, 44 tulipaloissa, 29 liikenneonnettomuuksissa, 36 luonnollisista syistä, 13 harjoituksissa ja 6 muista syistä. Liiton mielestä useat kuolemantapaukset ovat seurausta huonosta johtamisesta ja riskien arvioinnista. Koulutus ei anna riittäviä valmiuksia tilannejohtamiseen. Kuumaharjoituksia on liian vähän. Turvallisuuden kannalta tärkeää koulutusta hengityslaitteiden toiminnasta ja rakenteiden käyttäytymisestä tulipaloissa ei ole tarpeeksi. Aikaisemmin kaikkien palokuntien tuli noudattaa kansallisia ohjeita. Nykyään kansallisella tasolla annetaan vain suosituksia. Jokaisen pelastuslaitoksen tulee laatia omat ohjeensa, mihin niillä ei aina ole resursseja. Teksti Roy Larsen ja Lars Brenden. Brannmannen 2/2012, 3/2012, Firefighter deaths in the UK since 1978.

Öljysäiliö nousi maasta Quierschied (Saksa). Teollisuusvartijaa kohtasi epätavallinen näky. Maan alle, 1,5 m:n syvyyteen sijoitettu 100 m3:n polttoöljysäiliö oli kohonnut esiin nurmikon alta. Tapahtuma oli seurausta runsaista sateista, jotka olivat nostaneet pohjaveden pinnan korkealle. Vartija hälytti palokunnan. Palokunta tuki säiliötä köysillä ja laudoilla, jotta se ei liikkuisi enempää. Vaarana oli öljyputkien katkeaminen ja öljyn valuminen pohjaveden pinnalle. Urakoitsija pumppasi säiliöstä runsaat 50 m3 polttoöljyä. Vaaratilanne oli ohitse vasta kuuden tunnin kuluttua. FWM 3/2012

Juuttui rinnetraktoriin

Vöhrenbach (Saksa). Rinnetraktori veti kelkkailijat laskettelurinteen yläpäähän. Traktori lähti alaspäin, samoin kelkkailijat. Nuori nainen menetti kelkkansa hallinnan ja törmäsi traktoriin. Hänen jalkansa juuttuivat telaketjun ja traktorin rungon väliin. Palokunta hälytettiin apuun. Palokuntalaiset joutuivat kantamaan kaiken kalustonsa puolen kilometrin matkan lähimmältä tieltä onnettomuuspaikalle sekä kiipeämään rinnettä ylös ja alas. Nainen irrotettiin hydraulisella leikkurilla sekä levittimellä ja lennätettiin helikopterilla sairaalaan. FWM 4/2012

SP tutkii Lontoon bussipalot Ruotsin teknillinen tutkimuslaitos SP tutkii kaikki automaattisella sammu-tuslaitteistolla varustettujen Lontoon liikennelaitoksen bussien palot. Tutkimuksessa arvioidaan, kuinka tehokkaita nämä laitteistot ovat olleet. Tutkimuksen perusteella laaditaan suosituksia sammutuslaitteistoille. SP:n sammutuslaitteistojen testausstandardi on SP Method 4912. Tjugofyra7, 14/2012.

3/2013

Palo sammuu lasilla "Pyro Bubbles ovat kvartsihiekasta valmistettuja huokoisia lasikuulia, joiden halkaisija vaihtelee yhdestä kahdeksaan millimetriin. Ne sulavat huomattavasti korkeammassa lämpötilassa kuin 1100 °C, eivät pala eivätkä johda sähköä. Ne kelluvat, koska niiden tiheys on vain kuudesosa veden tiheydestä”, kertoo keksijä Klaus-Michael Pasewald. Palon jälkeen jopa 95 prosenttia sammutukseen käytetyistä kuulista voidaan kerätä teollisuuspölynimurilla ja käyttää uudelleen. Kuulien käyttöikä on rajaton. Tuote on läpäissyt standardin EN 3-7:2007 mukaiset testit ja hyväksytty luokkien A, B, D ja F palojen sammutukseen. Lasikuulien sammutusvaikutus perustuu eristämiseen ja tukahduttamiseen. Niillä voidaan tukahduttaa jopa kuumat ja nopeasti leviävät magnesiumpalot. ”Koska kuulien sulattamiseen sitoutuu paljon energiaa, palava metalli jäähtyy”, Pasewald selittää. ”Toisin kuin hiekka, sulaneet kuulat muodostavat täysin tiiviin kerroksen. Se eristää lämpöä ja estää hapen saannin.” ”Tuote soveltuu arkistojen ja museoiden palojen sammuttamiseen, koska se ei aiheu-

ta vesivahinkoja. Sillä voidaan erinomaisesti suojata kouruilla ja kanaaleissa kulkevia kaapeleita. Tornitalojen asuntopaloja voidaan sammuttaa ullakolla olevasta siilosta käsin.

Palonilmaisin avaa luukut ja tuotetta valuu putkia pitkin palokohteeseen.” Teksti Michael Rüffer FWM 2/2012

Kranaatti sammuttaa palon Pyrotekniset aerosolit ovat uusi sammutusmenetelmä, jolla alkava palo tukahdutetaan. ”Sammutuskranaatilla voidaan paloa hillitä siihen asti, kun sammuttajat saapuvat”, kertoo maahantuojan edustaja AnnaCarin McManus. Menetelmä on erityisen tehokas kohteissa, joissa lieskahduksen vaara on suuri tai savusukellus vaikeaa. Se myös helpottaa savusukeltajien toimintaa ja vähentää jälkivahinkoja. ”Se soveltuu erinomaisesti tilanteisiin, joissa tavallisia sammuttimia ei voi käyttää, esimerkiksi kun liekit ovat suuria, lämpötila on korkea, palokaasuja on paljon, lähestyminen on vaarallista tai on muita vaaroja”, sanoo toisen maahantuojan edustaja Tobias Chevalier. Aerosoli koostuu hyvin pienistä hiukkasista ja pisaroista, joissa on kaliumyhdistettä. Hiukkaset toisaalta sitovat lämpöä ja toisaalta katkaisevat liekin kemiallisten reaktioiden ketjun sitomalla vety-, happi-

ja hydroksyyliradikaalit. Koska hiukkaset ovat niin pieniä, niiden kokonaispinta-ala on suuri. Lisäksi ne jäävät leijumaan, mikä pienentää uudelleen syttymisen todennäköisyyttä. Sammutuskranaatin varmistin poistetaan, kranaatti heitetään palavaan huoneeseen ja ovi suljetaan. ”Kranaatti laukeaa täyttäen koko huoneen aerosolilla. Kranaatti voidaan heittää mihin tahansa itse palopesäkettä lukuun ottamatta. Mitä tiiviimpi huone on, sitä tehokkaammin se vaikuttaa”, Chevalier sanoo. Sammutuskranaatilla ei siis pyritä sammuttamaan paloa, vaan rajoittamaan sitä sammuttajien saapumiseen asti. Menetelmä on yleisesti käytössä Hollannissa ja sitä käytetään myös Saksassa, Englannissa, USA:ssa, Kanadassa ja Etelä-Koreassa. Lundin teknillinen korkeakoulu tutki vuonna 2008 pyroteknisiä aerosoleja ja totesi, että ne sammuttavat tehokkaasti ja estävät hyvin uudelleen syttymisen. Ne eivät

vahingoita elektroniikkaa, mutta edellyttävät jälkipuhdistusta. Aerosolikranaatin käyttö voi vaikeuttaa evakuointia, koska näkyvyys on pitkän aikaa olematon. Hiukkaset ärsyttävät hengityselimiä, koska ne pääsevät helposti keuhkorakkuloihin. Kun rotat altistettiin pitkäksi aikaa vastaavalle sammutteelle, niistä 20 % sai keuhkotulehduksen. Kranaatin käyttö nostaa hiilimonoksidin pitoisuutta, mutta ei välittömästi vaaralliselle tasolle. Siksi kranaattia ei saa käyttää tiloissa, joissa on ihmisiä. ”Savusukeltajille tämä ei ole ongelma, mutta jos meidän on pelastettava rakennukseen jääneet ihmiset, katsomme, että aerosolia ja häkää sisältävän ilman hengittämisestä aiheutuva riski on paljon pienempi kuin palavaan rakennukseen jäämisen riski”, sanoo pelastuspäällikkö Håkan Andersson Gästriken pelastuslaitoksesta. Teksti Monica Walldén BrandSäkert 1/2012

3/2013

Keskustelua

Palvelutasopäätöksestä saatava tärkein strategia-asiakirja Pelastustoimen nerokkain uudistus oli aikanaan palvelutasopäätös. Tätä loistavaa neroleimausta on myöhemmin kopioitu myös muussa lainsäädännössä kuten ensihoidossa. Nyt palvelutasopäätös-instituutiota ollaan uudistamassa/määrittämässä sisällön osalta. Tämä on uusi mahdollisuus kehittää nykymuotoisesta palvelutasopäätöksestä entistä merkittävämpi työkalu kuntapäättäjille ja pelastuslaitoksille. Ei hukata tätä mahdollisuutta. Nykymuotoisen palvelutasopäätöksen suurin ongelma on, ettei siihen kukaan sitoudu. Onko se oikeastaan päätös lainkaan, kun se ei velvoita mihinkään. Tai jos velvoittaa, niin siitä voidaan poiketa satunnaisesti tai ajoittain, kun on tarvetta. Nykyinen tulkinta on, että palvelutasopäätös on vain yksi suunnitteluasiakirja monien muiden joukossa. Palvelutasopäätös koostuu kolmesta osasta, riskianalyysistä, palvelukuvauksesta ja kehittämisosiosta. Riskianalyysi ja kehittämisosiot ovat selvästi suunnittelua, mutta palvelukuvaus. Onko siinä mitään sitovaa? Palvelukuvauksissa mainitut toimintavalmiusajat eivät ole mitään sitovia. Ne ovat hölmöläisten lukuja. Esimerkiksi kaikki tietävät, ettei onnettomuuskohdetta voi sata prosenttisella varmuudella koskaan tavoittaa. Jos vaikka ajaa hälytysajossa kolarin eikä pysty jatkamaan hälytystehtävää, pidetään tätä hyväksyttävänä syynä poiketa palvelutasopäätöksestä. Siksi olisi järkevämpää kirjoittaa, että onnettomuuskohde tavoitetaan 90 prosentin todennäköisyydellä 6 minuutissa tai 10 minuutissa. Tässä asiassa meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka. Ei

tehdä päätöksiä, joita ei voida todellisuudessa toteuttaa. Palvelukuvauksissa monasti kuvataan pelastusyksikön vahvuudeksi 1+3, 1+4 tai jopa 1+5 henkilöä. Mutta kun pelastuslaitokseen iskee flunssaepidemia, näistä vahvuuksista on poikettu kun ylityömiesten palkkaaminen on niin kallista… Tiedän vain kaksi aluelaitosta, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan palvelutasopäätöksen mukaista henkilövahvuutta kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina ympäri vuoden. Helsinki ja KeskiUusimaa ovat toimineet näin, vaikka se on nostanut näiden laitosten kustannuksia. Entä 20 muuta aluelaitosta? Onko heidän osalta talousarvio sitovampi asiakirja kuin palvelutasopäätös? Edelleen palvelutasopäätösten palvelukuvauksissa kuvataan sopimuspalokuntien toimintavalmiutta varsin kategorisesti, vaikka kyse on vapaaehtoistoiminnasta. Valtakunnasta ei löydy tilastoja siitä, kuinka usein sopimuspalokunta ei voi osallistua hälytystoimintaan vastoin sammutussopimuksen sitoumuksia. Vapaaehtoistoiminnan tapauksissa olisi viisainta puhua vaikka 95-prosenttisesta tai 80-prosenttisesta todennäköisyydestä osallistua hälytystoimintaan. Epärealistisilla palvelukuvauksilla on yhteisesti vesitetty palvelutasopäätösten sitovuutta ja merkittävyyttä pelastustoimintaa ohjaavina asiakirjoina. Alueellista turvallistyötä tulisi kehittää edelleen. Voisiko palvelutasopäätös olla alueellisen turvallisuustoiminnan työkalu nykyistä enemmän, jos siihen lisättäisiin yksi elementti lisää – sitova toimintapolitiik-

kaa kuvaava osio? Asiakirja, joka kiertäisi kaikkienalueellisen pelastustoimen osakaskuntien valtuustot, sitovuus olisi suurempi. Voisiko siihen myös kirjatta sitovan toimintapolitiikan esimerkiksi sprinklerien osalta? Vaikka esimerkiksi Keski-Uudenmaan pelastustoimialueen kunnat sitoutuvat siihen, että rakennuslupien, kaavoitusasiakirjojen ja kuntien maanluovutus asiakirjojen ehtoina olisi vaatimus automaattisesta sammutusjärjestelmästä. Ja että palvelutasopäätös olisi myös kuntien muita viranomaisia sitova, kun asiasta on päätetty kuntien valtuustoissa. En tiedä voiko näin menetellä. Siksi pyydänkin sisäasianministeriön Veli-Pekka Hautamäkeä selvittämään palvelutasopäätöksen sitovuutta. Voidaanko kuntien valtuustojen päätöksellä vaatia kovempia ehtoja rakentamiselle kuin lainsäädäntö yleisesti edellyttäisi? Olisiko mahdollista luoda alueellista turvallisuustoimintaa palvelutasopäätöksellä? Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen pohti hetki sitten onnettomuustutkintalautakunnan suosituksia? Voisivatko ne myös olla sitovasti osana palvelutasopäätöstä, jos niin halutaan? Joka tapauksessa nyt on muutoksen paikka ja mahdollisuuksien ovi on raollaan. Mennään siitä sisään selkä suorana ja katse kirkkaana uskoen pelastustoimen kykyyn ja mahdollisuuteen toimia turvallisuuden asiantuntijana. Pekka Vänskä pelastusjohtaja Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

Palopäällystöliitön Facebook-sivuilta

monipuoliset työkalut verkostoitumiseen

Verkostoidu

Ota kantaa

Hae ideoita

Tutustu ja tykkää: facebook.com/palopaallystoliitto 58

3/2013

Hae tietoa

Visioi

Opi uutta

Keskustelua

Turvavöiden käytettävyyttä syytä parantaa Marko Partasen (PT 2/2013) kirjoitus turvavöiden käytöstä pelastusyksiköissä on täyttä totta. Mutta jotenkin miellän asian myös niin, että paloautovalmistajat eivät tee riittävästi käytettävyyden parantamisen eteen. Tässä olevat kuvat on otettu SKYDDmeissuilta ruotsalaisen valmistajan Sala Brandin autosta, jossa miehistötilan vöiden lukkokappaleita oli jatkettu yksinkertaisella jatkopalalla niin, että lukko on reiden yläpinnan tasalla. Vyötä kiinnitettäessä ei tarvitse kaivella pelastajaparin takamusta. Lisäksi Scanian vakiovarusteena olevaan kattokaiteeseen oli laitettu putkikannakkeita, joissa vyöt ovat helposti käsillä pelastajan käyttöön otettavaksi, mutta kuitenkin niin, etteivät ne haittaa penkille kulkua tai varusteiden pukemista. Tällaisen ideoinnin soisi yleistyvän pelastuslaitoksissamme ja palokunnissamme, sillä näin pienillä ideoilla ja investoinneilla parannettaisiin liikenne- ja työturvallisuutta aimo harppauksin. Marko Konttinen Ylöjärvi

Palomiesten eläkeikä vaarallisen korkea Tammikuun lopulla kuoli Rauman paloasemalla kuntotestissä 58-vuotias palomies. Jos eläkeikä olisi kohdallaan, ei tällaista olisi päässyt tapahtumaan. Muutama vuosi sitten sattui myös kuolemantapaus, testiä seuraavana päivänä. Vaikkei palomiesten eläkeikä olekaan nykyisessä hallitusohjelmassa, olisi kolmikannassa ryhdyttävä keskustelemaan tästä vakavasta aiheesta ja suunnittelemaan korjaustoimenpiteitä lakiin. Eläkeikä oli edellisen hallituksen ohjelmalistalla, mutta kaikista eläkeiän alennusta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta asiaa ei ryhdytty korjaamaan. Palomiesten eläkeiän nosto vuonna 1989 olisi kuulunut tehdä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Palvelussuhteen kuluessa kertynyt oikeus ammatilliseen eläkeikään oli varallisuusarvoinen etuus eikä sitä olisi saanut muuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ammatillinen eläkeikä kuuluisi palauttaa palomiehille, joiden ammattitaitoon kuuluu erittäin hyvä fyysinen kunto. Raskaista työtehtävistä selviytymistä kontrolloidaan vuosittain suoritettavalla kuntotestillä. Ikääntymisen seurauksena kaikki eivät enää pysty selviämään kuntotestistä, mistä seuraa uuden pelastuslain pykälän 39 mukaisia sanktioita. Siitä, ettei selviäkään kuntotestistä eikä siis enää myöskään raskaista ammattitöistä, ei kuuluisi syyttää ikääntyneitä palomiehiä, vaan eläkelakia, joka on täysin virheellinen tämän ammattikunnan kohdalla. Kolmikannassa vuonna 1989 tehty virhepäätös olisi vihdoinkin saatava korjatuksi. Kyse on palomiesten työturvallisuudesta ja meidän kaikkien kansalaisten turvallisuudesta. FM Raija Kuosmanen, Palotar 112 Hyvinkää

Raumalle suurtehotuuletin Satakunnan pelastuslaitoksen Rauman paloasemalle hankittiin MGV L95 -suurtehotuuletin kuljetusvaunulla. Kuljetusvaunussa on neljä säädettävää tukijalkaa, joilla se voidaan tukea maahan. Vetoaisassa on myös säädettävä nokkapyörä. Vaunussa on vesitiivis kalustolaatikko, jossa on polttoainesäiliö, työkalut ja kaukosäädinyksikön säilytyspaikka. Tuuletinosan alla on manuaalinen nostolaite, jonka säätöalue on 0–610 mm, ja se toimii hydraulisella jalkapumpulla. – Käyttökohteina ovat esimerkiksi tunnelit, parkkihallit, suuret varasto- ja logistiikkatilat sekä kauppakeskukset, Ari Sallavo Turvata Oy:stä sanoo. 3/2013

Palomiehet hevosmiehinä Teksti: Ulla Ylönen Kuvat: Ari Nakari

Suomessa palaa vuosittain kymmeniä navettoja ja sikaloita. Eläinkuljetusautoja kaatuu ja eläimiä joutuu pulaan niin laitumella kuin karjasuojissakin. Lemmikkejä pelastetaan puista ja villieläimiä jäistä. Vuonna 2012 palomiehet osallistuivat erilaisiin eläinpelastustehtäviin noin 2000 kertaa.

läinten käsittely kuuluu palomiesten peruskoulutukseen, mutta taidot pysyvät yllä vain harjoittelemalla. Suurin osa palomiehistä on kaupunkilaispoikia, jotka ovat joutuneet isojen tuotantoeläinten kanssa tekemisiin vain harvoin.

Käytännön harjoitukset alkoivat ratsastuksenopettaja Kati Rantasen opastuksella. – Tositilanteessa hevoset eivät ole täällä riimu päässä odottamassa, hän muistutti.

Sika liikkuu liukkaasti Kun sikala tai navetta palaa tai siitä on katto romahtanut, palomiehet pyrkivät saamaan eläimet mahdollisimman nopeasti ulos ja turvaan. Pelästynyt eläin on vaikea taltuttaa, ja vielä vaikeampi sitä on saada kiinni. – Sikaa hankalampaa pelastettavaa ei olekaan, sanoo Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen konkaripalomies Jari Torvi. – Sitä mukaa kuin niitä saadaan pelastettua, ne pyrkivät takaisin sikalaan, vaikka se olisi ilmiliekeissä, Torvi kertoo. Hänen uransa toistaiseksi suuritöisin pelastettava on ollut ojaan juuttunut ratsuhevonen. Neljä miestä sai tehdä tuntikausia töitä 600-kiloisen eläimen kanssa ennen kuin he saivat sen hengissä tukevalle maalle.

Eläinpelastustehtäviä noin kerran viikossa Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen miehistö hälytetään eläinpelastustehtäviin keskimäärin kerran viikossa. Isoja eläimiä kohdalle sattuu harvoin, joten miehistö pyrkii harjoittelemaan eläinten pelastamista vähintään joka toinen vuosi. Maaliskuussa Lappeenrannan palomiehet ja ensihoitajat harjoittelivat Hubertusseuran tallilla ratsastuksenopettaja Kati Rantasen opastuksella. Työvuoro kerrallaan he harjoittelivat riimun pukemista, hevosen taluttamista ja pelastusliinojen pujottamista hevosen ympärille. Pelastuslaitoksen eläinkoulutusvastaavana toimivaa Pasi Virtasta lukuun ottamatta kaikki olivat aikaisemmin tehneet tuttavuutta hevosten kanssa vain pelastustehtävissä tai eivät ollenkaan. – Yllättävän hyvinhän se meni, kommentoi palomies Marko Aavela omaa suoritustaan. Pilttuuseen täysissä varusteissa astelevat palomiehet saivat hevoset varuilleen eikä paineil-

3/2013

Oikeaan kohtaan – takareiden ja kintereen puoliväliin – pujotettu liina saa vaikkapa mutaan juuttuneen hevosen auttamaan myös itse itseään.

malaitteen suhina ainakaan vähentänyt jännitystä. Janne Muotkaa hieman jännitti, koska hevonen oli niin suuri. Tottelevaisesti se kuitenkin kulki hänen perässään. Yhteistyöstä pelastuslaitoksen kanssa on etua myös ratsastuskoululle, sillä samalla palomiehet tutustuvat tiloihin ja näkevät, miten tallissa toimitaan normaalioloissa. Kun vielä suurin osa tallissa päivittäin liikkuvasta väestä on tyttöjä ja naisia, ei hevosillekaan

näyttää, Palomies Pasi Virtanen pyöräytettyä saa miten paloletkusta riimun.

ole pahitteeksi kohdata isokokoisia palomiehiä. ”Harjoitusvastustajiksi” valitut rauhalliset ruunat pärjäsivät hienosti. – Kaikki pelastuivat, kiittelee ratsastuksenopettaja.

Koulutusta

Järjestämme keväällä 2013 mm. seuraavat koulutukset: Ammatillinen täydennyskoulutus Nro

Kurssi

Aika

Hinta € Haku päättyy

20282 20315 20567 20360 20020

Kemikaalivalvonnan peruskurssi Toiminta paloteknisillä laitteistoilla Kun lapsi syntyy ennen synnytyssalia Korkealla työskentelyn kouluttajan jatkokurssi Puomitikkaan kuljettajakurssi

6.-8.5.2013 20.-22.5.2013 23.5.2013 3.-6.6.2013 10.-14.6.2013

420 420 170 520 600

19.4.2013 26.4.2013 8.5.2013 3.5.2013 17.5.2013

Koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla. Ilmoittautumiset kursseille suositellaan tehtäväksi siten, että hakija täyttää ja lähettää kurssikuvauksen yhteydessä olevan sähköisen ilmoittautumislomakkeen. Kurssien opetuksen sisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 071 875 0201.

www.pelastusopisto.fi

Pelastustieto 4/2013 ilmestyy 23.5. teemalla pelastus- ja autokalusto – kalusto kiertoon. > Varmista ilmoituspaikkasi 3.5.2013 mennessä! Soita Minna Kamotskinille numeroon 044 728 0401, meilaa ilmoitukset@pelastustieto.fi tai klikkaa www.pelastustieto.fi

utusautot ja uusi johtoauto mm sa t de uu n aa sm illi Ko lu> Ou luston sijoittelussa > Työntekijän ergonomia ka ? > Mitä tekee kalustotyöryhmä tus autohankintoihin > Valtionavun poiston vaiku

Avoimia virkoja & toimia

Nimityksiä SK PROTECT OY

Mereltä tuntureille – kaupungeista erämaihin LAPIN PELASTUSLAITOS

Insinööri (AMK) Vesa Berg on nimitetty toimialapäälliköksi 19.3.2013 alkaen Pietarsaaren toimipisteeseen vastuualueenaan valmiussuunnittelu ja paloturvallisuus. Hän on aiemmin työskennellyt Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen palopäällikkönä.

jatkaa viran hakuaikaa 30.4.2013 klo 15 saakka:

PALOPÄÄLLIKKÖ/SODANKYLÄ Katso hakuilmoitus: www.lapinpelastuslaitos.fi > avoimet työpaikat

Olemme myös Facebookissa

Julkaise veloituksetta!

uutisia, tietoja veloituksetta nimitys Pelastustieto julkaisee ä lähinnä tasasek ia ja muistokirjoituks eläkkeelle siirtyneistä ettää lyhyen läh tte Voi . oja äpäivätiet vuosia täyttävien syntym ) tai suoraan en tiedostoon (rtf tai doc tekstin mieluiten erillise ana tiedosom ä siihen liittyvän kuvan viestiin kirjoitettuna sek uvana. erik pap enä ossa tai perinteis tonaan esim. jpg-muod tittaa: pos tai i to.f stie stu ela itus@p Aineiston voi meilata: toim ki. lsin Pasilankatu 8, 00240 He Pelastustieto, Toimitus, eystietosi! Muista liittää mukaan yht

www.pelastustieto.fi Kuolleita

Jari Koskinen Ylipalomies Jari Koskinen (1955–2013) tuli kesämieheksi keväällä 1976 Rauman palolaitokselle. Hän kouluttautui heti ammattiin, ja toimi palomiehen ja vesisukeltajan tehtävissä. Toimenkuvaan kuului, kuten kaikille nuorille miehille myös sairaankuljettajan tehtävät. Koskinen harrasti nuorena miehenä palomiesurheilua tietenkin muiden mukana. Hän menestyi erityisesti uinnissa ja hiihdossa. Myöhemmällä iällä kilpaurheilun tilalle tuli penkkiurheilu ja harrastusmielessä si62

3/2013

säsoutu ja palomiesten lihaskuntotesti. Jari Koskinen oli persoonana rauhallinen, tunnollinen ja omista tekemisistään melskaamaton. Sanavalmiina hän törmäsi työnantajan kanssa vain todellisesta aiheesta. Työkavereiden kanssa sanomista ei tullut koskaan. Työnantaja menetti työmiehen. Pelastuslaitoksemme johtaja osoitti erinomaista myötäelämistä surussamme. Me menetimme kaverin ja ihmisen. Tuska hellittää pikkuhiljaa, muistot eivät kuihdu koskaan.

Ylipalomies Jari Koskinen menehtyi tammikuun viimeisenä päivänä työvuorossaan. Aamupäivän työpalveluohjelmassa oli tuolloin palomiesten savusukelluskelpoisuuteen kuuluva lihaskuntotesti. Koskinen suoritti kaikki testiosiot menestyksellisesti. Välittömästi viimeisen suorituksen jälkeen hän menetti tajuntansa. Elvytystoimet aloitettiin heti. Lääkäriyksikön saapumisen ja kiireellisen kuljetuksen jälkeen TYKS:n tehohoitoon hänen pelastamisekseen ei pystytty tekemään enää mitään. Jari Koskisen muistotilaisuus järjestettiin Raumalla 15. helmi-

kuuta, johon osallistui hänen omaisten, sukulaisten ja ystävien sä lisäksi koko Rauman paloaseman henkilökunta. Onko tällä kuolemantapauksella mitään merkitystä ja vaikutusta palomiesten työhön? Pitääkö pohtia tulevaisuuden testejä? Miten suhtaudutaan ikääntyvien palomiesten testaukseen ja sitä kautta myös toimenkuvaan? Pohtiiko ministeriön väki tilannetta mitenkään? Kiinnostaako Työterveyslaitoksen tutkijoita Koskisen kohtalo? Auvo Koskialho ylipalomies

Kuolleita

Eero Olavi Knuutila

Tauno Kalevi (Kalle) Gaidamak

Entisen Oulun palolaitoksen pitkäaikainen ja jo nyt eläkkeellä ollut asemamestari Eero Knuutila nukkui pois 14.3.2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 5.2.1945 Oulussa. Eero oli paljasjalkainen oululainen ja vietti koko elämänsä täällä synnyinkaupungissa, koulut ja armeijakin kotimaisemissa. Palolaitoksen tehtäviin hän tuli ensimmäisen kerran 1972 vuosilomansijaisena. Kipinä alaa kohtaan oli niin suuri, että hän suoritti samana kesänä sammakkomieskurssin. Palomiesluokan hän suoritti Valtion Palo-opistossa 1974. Vakinaisen viran hän otti vastaan Oulun palolaitoksessa 1976. Palomiehenä ollessaan hän suoritti useita erilaisia kursseja ja varmaan siellä hänellä heräsi ajatus palokaluston ja toiminnan kehittämisestä. Tuon innostuksen kautta hänelle avautui mahdollisuus osallistua laitoksen kalustotoimikunnan työskentelyyn. Eero oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että pelastamisen mahdollisuudet Oulussa paranivat huomattavasti kaluston kehittyessä. Varsinkin toiminta korkeal la parani huomattavasti. Myös laitoksen venetoiminnassa hän oli mukana eikä toiminta ilmailunkaan parissa vapaalla ollut hänelle vierasta. Paloesimiesluokan hän suoritti Valtion Palo-opistossa vuonna 1977 ja otti paloesimiehen viran vastaan 1981. Tuota tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1997, jolloin hän sai hoidettavakseen asemamestarin vakanssin. Asemamestarin virassa hän palveli eläkkeelle lähtöönsä 28.2.2002 saakka. Eerolla oli merkittävä tehtävä savusukelluskouluttajana laitoksessa, kurssin tuohon tehtävään hän suoritti 1984. Palopäällystöliiton jäseneksi hän liittyi 1985. Hyvin nopeasti toiminnassa huomattiin Eeron aktiivisuus palotoimen ja siihen liittyvissä asioissa ja niin hänet valittiin V-jaoksen johtokunnan jäseneksi 1989 ja myöhemmin jaoston sihtee-

Entisen Oulun palolaitoksen ja nykyisen OuluKoillismaan pelastuslaitoksen pitkäaikainen ja jo nyt eläkkeellä ollut palomestari Kalevi Gaidamak siirtyi ajasta iäisyyteen 1.1.2013. Hän oli syntynyt 6.12.1946 Oulussa. Alun lapsuudestaan hän vietti Oulun Kakaravaarassa aina vuoteen 1959 saakka, kunnes perhe muutti Helsinkiin. Poikalyseossa tuli paljon uusia kavereita, joiden kanssa hän piti yhteyttä vielä vuosikymmenienkin päästä. Yksi tärkeä paikka kesäisin oli Keihärinkoski, jonne hän oli haluttu kesävieras tätinsä luokse. Hän kokeili poikasena taitojaan myös uittohommissa. Varusmiespalvelukseen hän lähti vapaaehtoisena Oulun tuttuihin ympyröihin. Nuori kersantti ylennettiin myöhemmin ylikersantiksi vuonna 1990. Liekö lapsuuden asuinpaikka Oulussa Kauppurienkadulla synnyttänyt kipinää palokuntaan, kun sekin oli saman kadun varrella. Vuonna 1965 Kalle astui ensimmäisen kerran palokunnan työtehtäviin vuosiloman sijaisena. Vakinainen viranhaltija hänestä tuli 1967 ja palomiehenä hän palveli laitoksessa lähes kymmenen vuotta. Kalle hakeutui valtion palo-opistoon ja suoritti paloesimiehen tutkinnon vuonna 1976. Myöhemmin hän hakeutui iltaoppikouluun ja sai valkolakin 1987. Palomestariksi hän valmistui 1989 ja otti palomestarin viran vastaan 15.1.1990. Hän hoiti tehtävää aina eläkkeelle lähtöönsä saakka 31.5.2004. Palvelusvuosiensa aikana hän suoritti lukuisia lyhytkursseja pitäen näin yllä ammattitaitoaan. Työyhteisössä hänet muistetaan henkilönä, jolle oli annettu tavallista paremmat puhelahjat – niitä taitoja hän mielellään käyttikin. Seuramiehenä hän oli aivan ehdoton ja moni muistaa lukuisat pienet kepposet. Ne olivat harmittomia pieniä juttuja, mutta niiden päälle yleensä riitti naurua.

riksi ja myös liittohallituksen jäseneksi 1992– 1996. Niin täällä omassa laitoksessa kuin liiton toiminnassa Eero oli hyvin pidetty henkilö. Hän oli erittäin hyvä keskustelija, mutta myös kuuntelija vaikeissakin asioissa. Hänen sanomisiaan ja mielipiteitä arvostettiin hyvin korkealle ja häntä kuunneltiin aina tarkalla korvalla. Hänen tapansa esittää asiansa oli jämäkkä ja selkeä, siinä ei arvailuille jäänyt sijaa. Kokouksissa oli aina ilo todeta Eeron olevan paikalla, koska silloin tiesi asioiden etenevän mukavassa hengessä. Esimiehenä hän oli juuri oikealla tavalla jämäkkä kaikkia kohtaan, usein myös pieni pilke silmäkulmassa maustoi tilanteita. Pitkästä ja ansiokkaasta urastaan palolaitoksella hän sai muun muassa Palopäällystöliiton ansioristin ja Suomen Palontorjuntaliiton ansiomitalin. Eläkepäivät Eero aloitti maaliskuussa 2002. Vapaalla ollessa niin perhe kaikkinensa kuin moottoripyöräharrastus saivat enemmän aikaa. Perhe oli hänelle se kaikkein tärkein asia, moottoripyöräretkiltäkin soitto kodin suuntaan kuului ohjelmaan aamuin ja illoin. Hän halusi kuulla, että kodin päässä kaikki on kunnossa ja viestiä myös hänellä itsellään kaiken olevan hyvin. Eeron pyöräkaverit saivat nauttia todella hyvin suunnitelluista retkistä. Matkaohjelman aikatauluineen hän laati tyylilleen kuuluvasti hyvin tarkasti. Retket suuntautuivat Norjaan (2 retkeä) ja Eurooppaan, retkeä kohden kertyi 4000–5000 kilometriä. Eeron poismenoa jäivät suremaan puoliso, lapset perheineen, sukulaiset ja suuri joukko ystäviä. Eeron muisto elää mielissämme aina. Kirjoittaja Tuomo Kukkonen on Eeron pitkäaikainen työkaveri

Alkuaikoina 1970-luvulla palolaitos oli kuin pieni perhe ja porukalla tehtiin kaikkea mahdollista mukavaa niin työelämässä kuin vapaallakin. Ammuntaharrastus oli voimissaan ja Kalle kuului porukkaan, joka kilpaili menestyksekkäästi palomiesten SM-kisoissakin. Seurallisuus säilyi koko uran ajan, hän toimi avoimesti niin miehistön kuin talon johdon suuntaan. Puhelimessa hän saattoi esittäytyä milloin Hirvosena, Kaitamäkenä tai jotakin muuta helppoa nimeä käyttäen. Oikean sukunimen käyttö johti yleensä pitkään selvitykseen siitä miten se kirjoitetaan, mistä se on peräisin jne. Seurallisuus auttoi monissa yhteisöissä, kuten Suomen Palopäällystöliiton V-jaoksen johtokunnassa, Odessan ystävissä jäsenenä ja puheenjohtajana, Kempeleen kunnan palolautakunnan jäsenenä ja työsuojeluvaltuutetun tehtävissä. Kalle oli usein mukana, kun Odessan suunnalta tuli palotoimen vieraita ystävyyskaupunki Ouluun. Tehtävän hoitamista helpotti huomattavasti, että hän hallitsi tarpeeksi venäjää. Samoin vastavierailuilla hän oli usein hyvänä tukena muille matkalaisille. Myös Arkangelin, Pietarin ja Kostamuksen suunnassa hän vieraili ja sai sitä kautta huomattavan määrän tuttuja palotoimesta. Kalle toimi myös aktiivisena puuhamiehenä, kun valmisteltiin palolaitoksen 60-vuotisjuhlajulkaisua. Merkittävästä ja pitkästä työurasta häntä muistettiin erilaisilla kunnia- ja ansiomerkeillä. Mieluisin huomionosoitus oli hänelle valtion palo-opiston myöntämä ”Timantinkovien kunnia-kirves n:o 7” vuonna 1989. Pirkko-puolison, poikien Karin, Petrin sekä äidin ja siskon lisäksi häntä jäi kaipaamaan suuri ystävien joukko. Muistot elävät, vaikka ystävä on mennyt. Kirjoittaja Tuomo Kukkonen on Kallen pitkäaikainen työkaveri

3/2013

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689

www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

Hälytys- ja viestintälaitteet

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

10.51

VA H I N G O S S A M U K A N A M

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi

www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

CMY

www.mediseam.fi Henkilökohtaiset suojaimet ja varusteet

www.pelastustieto.fi Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

www.standby.fi

* PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi Kilvet

Yli 1000 Tilaa uusin kuvastomme tai tutustu kauppapaikassa turvakilvet.fi

3/2013

Erityismyynti • Palo- ja pelastusajoneuvot puh. 010 555 5273 • www.scania.fi

Tammivilkut

turvakilpeä hintoineen

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Palo- ja pelastusautot

Suomen Turvakilvet Oy

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

PALOPALO-,,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO TĂ¤ssĂ¤ TĂ¤ssĂ¤hakemistossa hakemistossaononalan alantuotteita, tuotteita,tarvikkeita tarvikkeitajajapalveluja palvelujatarjoavia tarjoaviayrityksiĂ¤. yrityksiĂ¤.Hakemisto HakemistolĂśytyy lĂśytyyPelastustieto-lehden Pelastustieto-lehdenjokaisesta jokaisestanumerosta. numerosta.

Palokunta-asut

Pelastustarvikkeet

Sammutusasut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 KankaanpĂ¤Ă¤ Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi â&#x20AC;˘ www.pajunen.fi

Palopumput

Sammuttimien myynti ja huolto â&#x20AC;˘ PrestoÂŽjauhe-, vaahto-, rasvapalo-, CO2- ja harjoitussammuttimet â&#x20AC;˘ PrestoÂŽpikapalopostit, suihkusuuttimet, palopostien letkut â&#x20AC;˘ Kauttamme myĂśs Sthamer vaahtonesteet

ElĂ¤inpelastus -PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

ELĂ&#x201E;INPELASTUSvĂ¤lineet

Vaativiin kohteisiin kevyt ja tehokas Presto PG6 uuden teholuokan 6kg jauhesammutin (55A 233B C)

â&#x20AC;˘ koti-, â&#x20AC;˘ tuotanto- ja â&#x20AC;˘ villielĂ¤inten pelastukseen

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio puh. (017) 368 4000 | www.peltaco.com

Rullapaloverhot

Presto Paloturvallisuus Oy Teerisuonkuja 7, 00700 Helsinki puh. 010 3877 200

www.presto.fi

VĂ¤estĂśnsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVĂ&#x201E;ESTĂ&#x2013;NSUOJA

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX

Nostolava-autot

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Suojavarusteet

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myĂśs huolto- ja korjaustyĂśt sekĂ¤ vuosikatsastukset. HuoltotĂśiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Heijastinasu Oy

Sahaajankatu 49, 00880 Helsinki Puh. +358 9 664 639 â&#x20AC;˘ Gsm +358 40 759 1771 pia.vonkoch@heijastinasu.com â&#x20AC;˘ www.heijastinasu.com 3/2013 65

T U N T E M A T O N

– Joko ne vuosilomasijaiset on päätetty? – Ehei, lomat on kaukana, toukokuussa asti.

P A L O S O T I L A S

– Joko ne vuosilomasijaiset on päätetty? – Ehei, lomat on kaukana, toukokuussa asti.

Tuntematon palosotilas sisältää lainauksia ja muokattuja kohtia Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas. Kuva: Arto Pääkkönen, teksti: Väinö Linna ja Marko Partanen.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti 64. vuosikerta. www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2013 Kestotilaus 57 €/vsk, vuositilaus 64 €/vsk Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2013 Koko (sivua).................. koko mm (l xk) ........................Neliväri 1/1............................................ 184 x 270................................ 2400 € 2/3............................................ 184 x 180 ................................1600 € 1/2.................................184 x 135 (90 x 270).....................1200 € 1/3 .............................................184 x 90.................................... 800 € 1/4..................................184 x 65 (90 x 135)......................... 600 € 1/6 ..............................................90 x 90...................................... 400 € 1/8...............................................90 x 65...................................... 300 € 1/12............................................90 x 35...................................... 200 € II/III-kansi.................................................................................... 2500 € IV-kansi........................................................................................ 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan. Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoihin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

3/2013

Ilmestymisajat 2013 N:o 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Ilmestyy 7.2.2013 14.3. 18.4. 23.5. 20.6. 22.8. 19.9. 17.10. 14.11. 19.12.

Varauspvm 18.1. 22.2. 28.3. 3.5. 31.5. 2.8. 30.8. 27.9. 25.10. 29.11.

Valmis aineisto 24.1. 28.2. 4.4. 10.5. 6.6. 8.8. 5.9. 3.10. 31.10. 5.12.

Teema JVT Pelastajan varusteet Viestintä Pelastus- ja autokalusto / Kalusto kiertoon Vesipelastus Liikennepelastaminen Sportti Hälytysajoneuvot ja kalusto Ensihoito ja ensivaste Pelastusvälineet

Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH Kirjapaino: 2013 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen

AMMATTI- JA JÄRJESTÖLEHDET

PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme! Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

Suomen laajin palo-ovivalikoima!

paloliukuovi EI3

0, EI60, EI120

palonosto-ovi EI60 palorullaovi E1 20, E160, EI 12

Tilaa nyt uutuus 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa

savuverhot SV 70 - SV600 °C palorullaovet EI30, EI60, EI1 20

24/365 Palokuntalaisuus Suomessa

Palokunnat ovat valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivää vuodessa. Vaikka alueelliset erot ovat suuria, palokuntalaiset osallistuvat keskimäärin joka toiseen pelastustoimen hälytystehtävään. Toiminnan jatkuuvuden turvaaminen onkin koko pelastustoimen järjestelmän elinehto.

Turvallista suunnittelun vapautta Täyden palvelun ovitalo Mesvac tarjoaa maan kattavan palveluverkostonsa kautta Suomen laajimman valikoiman paloovia. E- ja EI-luokitelluilla ja tarkkaan testatuilla tuotteillamme suojaat omaisuutesi palon kohdatessa tehokkaasti ja turvallisesti, jolloin vältyt turhilta vahingoilta.

Kirjan artikkelit ovat syntyneet tarpeesta ymmärtää suomalaista palokuntatoimintaa, sen historiaa ja nykypäivää. Kirjan artikkeleissa pohditaan, mikä saa ihmiset mukaan toimintaan sekä millaisena he palokuntatoiminnan ja -yhteisön kokevat. Kysymyksiä pelataan suhteessa palokuntien ja pelastustoimen kehitykseen.

Tuotteemme voidaan asentaa erittäin vaativiinkin kohteisiin, mikä antaa suunnittelijoille uudenlaisen vapauden – paloturvallisuudesta tinkimättä!

Kirjan artikkelit ovat syntyneet suomalaisen pelastustoimen nykytilaa kartoittaneen tutkimushankkeen Pelastustoimen tilinpäätös. Analyysi suomalaisen pelastutoimen nykytilasta tuloksena. Toimittanut Teija Mankkinen.

Soita numeroon 010 836 3000 niin kerromme Sinulle lisää!

Mesvac palo-ovituotteet

paloluokat

Palorullaovet, kangas Palorullaovet, lamelli Paloliukuovet Palonosto-ovet Savuverhot

E120, E160, EI 120 EI30, EI60, EI90, EI120 EI30, EI60, EI120 EI60

206 sivua • 25,90 € (sis. alv)

Tilaa:

Lisätietoja osoitteesta: www.mesvac.fi

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300

Mesvac Oy, Jorvaksen myllytie 5, 02420 Jorvas Puh. 010 836 3000 Huolto 010 836 3100 Faksi 010 836 3099

www.mesvac.fi

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

Palokuntalaisuus Suomessa.indd 1

4/9/2013 8:09:31 AM

Nyt valitaan Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saaja.

Onko mielessäsi miestä tai naista, joka ansaitsisi tunnustuksen hyvästä työstä ja toiminnasta paloja pelastusalalla? Kenelle Sinun mielestäsi tulisi antaa Vuoden Palomies tunnustus vuonna 2013?

Verkkosivuilla www.vuodenpalomies.fi on lomake, jolla voit kätevästi ehdottaa sopivaa henkilöä arvonimen saajaksi. Sivuilta löytyvät myös valintaperusteet sekä Vuoden Palomiestoimikunnan jäsenet. Voit myös lähettää sähköpostilla tai postitse ehdokkaan tiedot (nimi, ikä, asema ja aikaisempi ammatillinen toiminta) sekä perustelut siitä, miksi juuri hän on sopiva Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saajaksi. Muista liittää viestiin myös omat yhteystietosi!

31.7.

www.vuodenpalomies.fi esitykset@vuodenpalomies.fi Vuoden Palomiestoimikunta c/o SPEK, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki