Pakolainen-lehti 02/2015 by Pakolainen

PAKOLAINEN

Hinta 5.50 â&#x201A;Ź. Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry.

#2 / 2015

Tasa-arvoa esimerkin voimalla / Englantia pakolaislapsille Ugandassa

Pakolainen #2 / 2015

PÄÄKIRJOITUS

VÄLIMERELLÄ EI VOITA KUKAAN KAISA VÄKIPARTA

Päätoimittaja

08 14 16

KOHTI YHDENVERTAISUUTTA Ihmisoikeuksia voi edistää arkisilla teoilla. Hyvän esimerkin näyttäminen toimii kulttuurista riippumatta

PAKOLAISNAINEN EDUSKUNTAAN Nasima Razmyar kannattaa humanitaarista viisumia pakolaisille.

ENGLANTIA LAPSILLE Pakolaisapu alkoi opettaa englantia myös pakolaislapsille, jotta he voivat kirjautua tavalliseen kouluun Ugandassa.

Anna-Maria Pasanen

ta tietä.» Enää puuttuvat ne lailliset tiet. Välimeren ylittäjien turvallisuuden lisäämiseen kannatusta löytyy myös oppositiosta koko laajuudessaan: vihreät, SDP, vasemmisto ja RKP ovat valmiita luomaan pakolaisille uusia, turvallisia saapumisreittejä. Hallitusneuvottelujen käydessä kuumimmillaan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ilmoitti, että maansisäisten pakolaisten määrä on kasvanut vuodessa viidellä miljoonalla. Oman kotimaansa rajojen sisäpuolella on paossa jo 38 miljoonaa ihmistä. Tämä tullee näkymään myös pakolaisten kokonaismäärän merkittävänä kasvuna, vaikka jo nyt maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan. Maailmalla kasvava hätä näkyy myös Euroopassa. On silti syytä muistaa, että lähes 90 prosenttia maailman pakolaisista on edelleen kehitysmaissa. Sodat eivät salakuljettajien veneitä tuhoamalla lopu, vaan tarvitaan pitkäjänteisempiä ratkaisuja. Toivon hallitusneuvottelijoille viisautta päätöksiin. Timo Soini on useaan kertaan todennut, että ihmisiä pitää auttaa siellä missä he ovat. Kehitysyhteistyöllä tehdään juuri sitä: luodaan nuorille tulevaisuuden toivoa toimettomuuden sijaan. Pakolaisavun koulutuksissa yli 15 000 ihmistä oppi viime vuonna luku- ja laskutaidon tai ammatin. Näiden taitojen avulla konflikteista kärsineet ihmiset voivat luoda itselleen ja perheelleen pysyvän toimeentulon. Nämä taidot mahdollistavat myös sen, että Välimeren yli ei ole pakko lähteä. Pakolaisuus ei maailmasta ole loppumassa, päinvastoin. Kuinka monen annetaan vielä kuolla Euroopan rajoille ennen kuin todellisia ratkaisuja uskalletaan tehdä?

PAKOLAINEN

Maahanmuuttajataustaiset nuoret kohtaavat työnhaussa monia haasteita, joita ratkottiin Pakolaisavun ja Accenturen työpajoissa. Sivu 20.

SODAT EIVÄT MAAILMASTA VENEITÄ TUHOAMALLA LOPU, VAAN TARVITAAN PITKÄJÄNTEISEMPIÄ RATKAISUJA.

Liselott Lindström

amana päivänä kun Suomessa juhlittiin vaalivoittoja ja kärvisteltiin tappioita, lähes tuhat ihmistä menetti henkensä Välimerellä. Pakolaisavun vaalikampanjan teema, pakolaisten turvalliset saapumisreitit, osoittautui jälleen kerran valitettavan ajankohtaiseksi. Libyan sekasorto on ajanut monet sinne jo asettuneet siirtolaiset jatkamaan matkaa. Kotiinpaluu ei eritrealaisille tai syyrialaisille ole vaihtoehto. Välimeren ylittäminen on. Kun jo pakenee kuolemaa kotimaassa, vaaralliselle merimatkalle lähteminen on pieni paha. Monet lähtijät eivät edes tunne riskejä, kun salakuljettajat vakuuttelevat alusten turvallisuutta ja matkan lyhyyttä. EU-maiden reaktio noudatti tuttua kaavaa: suuronnettomuus Välimerellä tapahtuu, hätäkokous kutsutaan, pääministerit kunnioittavat uhreja hiljaisella hetkellä. Päivä pyöritellään ja pohditaan keinoja tilanteen ratkaisemiseksi – ja päivän päätteeksi päädytään samaan laastariratkaisuun kuin edelliselläkin kerralla. Tänä keväänä uutena keinona keksittiin tuhota salakuljettajien veneet Libyan rannikolla ennen kuin ne lähtevät merille. Ihmishenget eivät pelastu veneitä hajottamalla. Välimeren ylittäneistä veneistä monet ovat jo merikelvottomia, silti niihin ahdetaan epätoivoisia ihmisiä, joiden ainoa toivo on, että pelastava alus osuu reitille. Veneet tuhoamalla siirtolaiset ajetaan yhä riskialttiimpiin yrityksiin. Euroopan parlamentissa mepit näkivät tilanteen kokonaisvaltaisemmin. Vapun alla tehdyssä päätöslauselmassa esitetään muun muassa pysyvän humanitaarisen pelastusoperaation käynnistämistä, turvapaikanhakijoiden vastaanoton tasaisempaa jakamista jäsenvaltioiden kesken sekä humanitaaristen viisumien käyttöönottoa. Parlamentin esityksille löytyy kannatusta myös Suomen eduskunnasta. Keskusta haluaa ennen vaaleja tekemämme kyselyn mukaan lisätä Välimeren ylittäjien turvallisuutta ottamalla käyttöön humanitaarisen viisumin. Suurlähetystön myöntämän viisumin avulla ihminen voi matkustaa turvallisesti ja laillisesti Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Tulevista hallituspuolueista myös kokoomus halusi lisätä Välimeren maiden meripelastusvalmiuksia ja esitti, että »jokaisella on oikeus hakea EU:sta turvapaikkaa laillis-

SISÄLLYS

06 11 12 18

Englannin kurssi takana, elämä edessä. Sivu 16.

TURVAPAIKANHAKIJAT HARRASTAVAT CAPOEIRAA Anne Arola käy vastaanottokeskuksessa vetämässä tunteja vapaaehtoistyönä.

UNOHDETTU AIKUISKOULUTUS Hauraat valtiot eivät kehity ilman koulutettuja aikuisia.

TYÖMME TULOKSET 2014 Pakolaisapu teki vaikuttavaa työtä maailmalla ja Suomessa.

KAPUA-TIIMI UGANDASSA Ryhmä suomalaisia kävi katsomassa, mihin heidän keräämänsä varat käytetään.

Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Jenni Hamara, Lotta Palonen, Anna-Maria Pasanen yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, kaisa.vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Liselott Lindström seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2015. lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Danske Bank 800013-223667 I OP-Pohjola 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Pakolainen #2 / 2015

Räppäri Kevin Tandu villitsi koko yleisön tanssilattialle.

snainen pakolai

anmar uth / My

– suuri

aton

tuntem

resa Ngo

2015 The

Suomen

Pakolaisapu

ry.

Vuoden

€. Julkaisi ja

ry.

Hinta 5.50

#1 / 2015

#4 / 2014

Jäähyväiset Tha

imaalle /

Mr. Maahan

muuttaja

Aadan Ibra

him

eskustelun kohina kuului kauas ja kävijöitä riitti ulko-ovelle asti, kun kulttuuriolohuone Kammarissa vietettiin 17.4.2015 taidenäyttelyn avajaisia. Taiteilijoita oli tällä kertaa poikkeuksellisen monta, sillä esiteltävät teokset olivat Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden sekä Suomen Pakolaisavun vapaaehtoisten maalaamia. Tapahtuman ideointi ja toteutus lähti liikkeelle Pakolaisavun vapaaehtoisen, Evelin Kaskin aloitteesta. Kask halusi tuoda esiin vastaanottokeskuksen asukkaiden taitoja ja osaamista taidenäyttelyn muodossa. Taidenäyttely oli esillä kulttuuriolohuone Kammarissa huhtikuun ajan. »Halusin, että Kammarissa kävisi kaikenlaisia ihmisiä ja että teosten kautta eri kulttuurien kohtaaminen toteutuisi. Tarkoituksena on, että tapahtumaan olisi mukava tulla viettämään aikaa, ja että se poikkeaisi vastaanottokeskuksen asukkaitten arjesta positiivisella tavalla», Kask kertoo. Pakolaisavun vapaaehtoiset vierailevat joka toinen tiistai Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa ja järjestävät vapaa-ajan toimintaa asukkaille. Yhtenä toimintamuotona on taide ja maalaaminen.

äntän kuvataideviikkojen kuraattorit Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger ovat kutsuneet suomalaiseen nykytaiteen katselmukseen edustavan otoksen Suomessa toimivia kansainvälisiä nykytaiteilijoita. Näyttelyssä esittäytyy 43 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää. Näyttelyn otsikoksi muotoutui uusi nykyisyys | new present. »Suomen taidekenttä on kansainvälistynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näyttelyn myötä toivomme suomalaisen yleisön avaavan silmänsä keskuudessamme olevalle monimuotoisuudelle ja moniäänisyydelle», kuraattorit kertovat. Hamm ja Kamanger ovat valinneet kuvataideviikkojen teemaksi ulkomaalaistaustaiset taiteilijat Suomessa ja luonnehtivat näyttelyä transkulttuuriseksi. »Teema nousi esiin, kun tutkimme Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijalistoja kaikilta vuosilta, alkaen vuodesta 1993. Transkulttuuristen taiteilijoiden osuus on ollut 0-24 prosenttia. Jako suomalaisiin ja ei-suomalaisiin sekä näiden kategorioiden määrittely on vaikeaa. Joka tapauksessa asiat voisivat olla myös toisin. Nyt näyttelyyn valikoituu pääasiassa Suomessa toimivia ulkomaalaistaustaisia tekijöitä.» Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2000. Heidän teoksensa ovat käsitelleet eri kulttuurien kohtaamisia, globaaleja verkostoja sekä yksilön asemaa. Erityisesti vähemmistöjen edustajien asema, oikeudet ja vapaudet yhteiskunnassa ovat olleet heidän työskentelynsä keskiössä.

Hinta

KIITOS KAIKILLE KANNATUSMAKSUN JO MAKSANEILLE!

5.50 €.

Julkaisija

SAAJA: SUOMEN PAKOLAISAPU SUMMA: 22,00 TILI: FI45 8000 1300 4840 95 VIITE: 20019

EN PAKOL AINE N N I A L O K PA

u Pakolaisap

VAPAAEHTOISELLA KANNATUSMAKSULLA TUET PAKOLAINEN-LEHTEÄ.

lä pitkään, kun tanssilattia täyttyi hauskaa pitävistä lapsista ja muista kutsuvieraista. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat pitkälti Pakolaisavun vapaaehtoiset. He kävivät etukäteen askartelemassa juhliin koristeita ja laatimassa soittolistaa Espoon ryhmäkodin asukkaiden kanssa, ja huolehtivat tilaisuudessa siitä, että kaikki sujui jouhevasti. Suuri kiitos vapaaehtoisillemme juhlan mahdollistamisesta!

Suomen

arikymmentä yksin Suomeen tullutta 11–17 -vuotiasta turvapaikanhakijalasta ja kuutisenkymmentä kutsuvierasta vietti Tukiverkon päätösjuhlia 21. huhtikuuta nuorten toimintakeskus Hapessa. Tarjolla oli elävää musiikkia, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Muusikot Kevin Tandu ja Kani Kullervo viihdyttivät vieraita musiikilla ja pöydät notkuivat irakilaisten naisten yhdistyksen tekemiä herkkuja. Virallisen ohjelman jälkeen juhlat jatkuivat vie-

teksti sitav abdullah kuva johanna luukkonen

Suomalainen nykytaide ylittää rajoja Mäntän kuvataideviikoilla

Mäntän kuvataideviikot 14.6.-31.8.2015 www.mantankuvataideviikot.fi

»Kansalliset rajat tuntuvat nykyään keinotekoisilta. Taiteessa kulttuurinen liikkuvuus on jo pitkään ollut arkipäivää. Kulttuurista liikettä tapahtuu aina ihmisten kohdatessa», Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorit Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger miettivät.

NÄIN PUUTUT RASISMIIN: KÄYTÄ HUUMORIA. Johanna Rojola

teksti & kuva anna-maria pasanen

Kulttuurien kohtaamista taiteen parissa

MENOVINKKI!

Heikki Vesterinen

TANSSIA JA NAURUA TUKIVERKON LOPPUBILEISSÄ

Pakolainen #2 / 2015

CAPOEIRAN RYTMISSÄ ELÄMÄSTÄ KIINNI »Monet ovat sanoneet minulle, että tunneille osallistuminen on ollut ensimmäinen kerta Suomeen saapumisen jälkeen, kun ei ole tarvinnut miettiä omaa tilannetta ja rankkoja kokemuksia», kertoo Anne Arola, Pakolaisavun vapaaehtoinen. Hän vetää capoeira-tunteja joka toinen viikko Kaarlenkadun vastaanottokeskuksessa asuville turvapaikanhakijoille. teksti anna-maria pasanen kuva andrew taua’i

utta miksi juuri capoeiraa? »Syitä on monia», Anne Arola kertoo. »Olen harrastanut lajia kymmenen vuotta. Asuessani UudessaSeelannissa vedin tunteja maahan saapuneille pakolaisille. Muutettuani Suomeen halusin jatkaa toimintaa täällä ja otin yhteyttä Suomen Pakolaisapuun.» Capoeira on liikuntamuoto, joka yhdistelee kamppailulajien, tanssin ja fyysisen pelin piirteitä. »Lajin historia juontaa juurensa afrikkalaisten orjien kekseliäisyyteen. He naamioivat kamppailulajien harjoitukset tanssin muotoon, jotta niitä ei kiellettäisi. Capoeiran kautta ihmiset oppivat käyttämään vartaloaan uudella tavalla ja he oppivat uusia taitoja. Se on erittäin voimaannuttava kokemus. Tanssista saatava voima siirtyy myös muualle elämään. Rankkoja asioita kokeneille turvapaikanhakijoille itsevarmuuden ja vahvuuden tuntemukset ovat erityisen tärkeitä», Arola pohtii. Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen vastaava ohjaaja Reetta Enrold on samaa mieltä liikuntaharrastusten tärkeydestä. »Liikunta tuo hyvinvointia turvapaikanhakijoiden elämään samalla tavalla kuin kaikille muillekin ihmisille. Lisäksi se antaa mahdollisuuden suunnata ajatukset jonnekin muualle omasta tilanteesta ja jatkuvasta odottamisesta», Enrold selittää.

Pakolainen #2 / 2015

Vastaanottokeskuksen omat resurssit eivät riitä säännöllisten liikuntaharrastusten järjestämiseen. »Me osallistumme kesäisin jo perinteeksi muodostuneeseen vastaanottokeskusten väliseen jalkapalloturnaukseen ja asukkaat harjoittelevat ennen turnausta säännöllisesti. Lisäksi muutamat järjestöt Pakolaisavun tapaan järjestävät toimintaa. Muuten liikuntaharrastukset ovat aika omaehtoisia. Monet käyvät kuntosalilla tai ulkoilemassa. Suuri haaste on kuitenkin se, ettei ihmisillä ole juurikaan käyttörahaa harrastuksia varten. Kun saa 92 euroa kuukaudessa käytettäväksi kaikkiin menoihin, ei siitä kovin montaa bussilippua ja pääsymaksua makseta», Enrold kertoo. Myös Arola on havainnut ongelman. Jotkut capoeiraa kokeilevat innostuvat niin paljon, että haluaisivat harrastaa sitä paljon useammin kuin kahdesti kuussa. Vastaanottokeskuksen resurssien puitteissa se ei kuitenkaan ole mahdollista. »Olen kutsunut lajista kiinnostuneita ihmisiä mukaan omiin treeneihini Viikkiin. Haen heidät autolla vastaanottokeskuksesta, käymme treenaamassa ja kuskaan heidät treenien jälkeen takaisin. Kun ihmisillä on käytössään tosi vähän rahaa, tämä on tuntunut itselle luontaiselta tavalta auttaa», Arola kertoo. Mikä saa vapaaehtoisena toimivan Anne Arolan viikko toisensa jälkeen löytämään aikaa kiireisen arjen keskeltä toiminnalle? »Se on näiden ihmisten hymy. Se tunne, kun yksikin lapsi on siellä odottamassa, että pääsee tanssimaan», Arola selittää. »Vaikka olisi ollut miten kiireinen päivä ja voimat loppu, kun pääsee paikan päälle ja kohtaa yhdenkin lapsen ja näkee miten he ovat minua paikalle odottaneet. Se tekee tästä kaiken vaivan arvoista.» Uusien taitojen oppiminen capoeira-tunneilla on voimaannuttava kokemus. Kuvassa Pakolaisavun vapaaehtoinen Anne Arola.

LIIKUNTAHARRASTUKSET TUOVAT HYVINVOINTIA TURVAPAIKANHAKIJOIDEN ELÄMÄÄN SAMALLA TAVALLA KUIN KAIKILLE MUILLEKIN IHMISILLE.

Christelle Bahige ja hänen siskonsa Gisele eivät ole kuulleet vanhemmistaan neljään vuoteen mitään.

NUORISORYHMÄ ANTOI ELÄMÄLLE TARKOITUKSEN teksti & kuva liselott lindström

idutuksista Christelle Bahige ei halua kertoa, sillä muistot ovat liian tuskallisia. Hän oli 14-vuotias joutuessaan jättämään koulun kesken ja pakenemaan sisarusten kanssa Kongon Gomasta Ugandaan. »Äiti ja isä jäivät Kongoon. Meillä ei ole ollut heihin mitään yhteyttä neljään vuoteen. Emme edes tiedä, ovatko he vielä elossa», Bahige kertoo. Hän asuu nyt Kampalan slummialueella kolmen sisaruksen, sekä Gisele-siskon miehen ja lapsen kanssa. Koti koostuu kahdesta huoneesta ja elämä on askeettista verrattuna edelliseen elämään Kongossa. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen Ugandassa Bahige ei tehnyt yhtään mitään. Hän vain istui kotona ja hoiti välillä siskonpoikaa. Sitten hän sai kuulla Pakolaisavun ja Refugee Law Projectin (RLP) nuorisoryhmästä.

»Sain ryhmän kautta vihdoinkin tekemistä. Voin auttaa perheen elättämisessä ja puhuminen muiden nuorten kanssa helpottaa oloa», Bahige kertoo. Nuorisoryhmän jäsenet ovat kovia kokeneita nuoria pakolaisia. Moni on joutunut raiskatuksi tai kidutetuksi, ja monet tytöistä ovat ajautuneet seksityöhön, kun eivät muuten ole pystyneet tienaamaan rahaa. Ryhmässä nuoret voivat keskustella vaikeista asioista ja jakaa kokemuksiaan. He saavat myös terapiaa RLP:n kautta, ja Pakolaisavun tuella apua pienen yritystoiminnan avaamiseen. Bahige ja hänen siskonsa Gisele myyvät kaulakoruja ja kitengejä. »Kauppa ei käy kummoisesti, mutta ainakin se on jotain», Bahige toteaa. »Ensinnäkään ihmisillä ei ole rahaa ostaa meiltä. Toiseksi pakolaisista ei pidetä», hän sanoo. Kadulla saa kuulla, että menkää takaisin sinne mistä tulittekin. »Uganda on aika suljettu yhteiskunta. Meidät nähdään pakolaisina, ei ihmisinä.» Eniten Bahige haluaisi päästä pois Afrikasta. Hän näkee tulevaisuuden Ugandassa erittäin haastavana, sillä pakolaisena on vaikeaa löytää pääkaupungista Kampalasta töitä. Työttömyysprosentti on ugandalaistenkin keskuudessa korkea, joten valintatilanteessa paikan saa aina ugandalainen. »En halua tulevaisuudessa olla sama kuin olen tänään. Unelmani olisi päästä taas kouluun opiskelemaan ja valmistua lääkäriksi», hän kertoo. Unelmia on paljon, mutta Bahige on myös realisti. Eniten hän toivoo elämää ilman syrjintää, ja että yritystoiminta pääsisi kukoistamaan. »Jos ei muuta, haluaisin tehdä asioita käsilläni ja olla luova. Valmistaa patsaita ja kaulakoruja, ehkä avata kampaamon, jossa voisin letittää hiuksia. Pääasia on, että pärjään itse. En halua olla kenestäkään riippuvainen», hän sanoo. Kirjoittaja työskentelee Pakolaisavun etvo-vapaaehtoisena ja tiedottajana Ugandassa.

»SAIN RYHMÄN KAUTTA VIHDOINKIN TEKEMISTÄ. VOIN AUTTAA PERHEEN ELÄTTÄMISESSÄ JA PUHUMINEN MUIDEN NUORTEN KANSSA HELPOTTAA OLOA.»

Pakolainen #2 / 2015

Abdul Kabba

EI SANOIN, VAAN TEOIN

»LUOTAMME PAKOLAISAVUSSA ESIMERKIN VOIMAAN. PALKKAAMME MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN NAISIA JA VAMMAISIA HENKILÖKUNTAAMME JA SITÄ KAUTTA NÄYTÄMME, ETTÄ HEKIN VOIVAT TOIMIA VAATIVISSA TEHTÄVISSÄ.»

YHDENVERTAISUUDEN JA TASA-ARVON EDISTÄMINEN MAAILMALLA VAATII ERI KULTTUURIEN HUOMIOIMISTA Miten suhtautua seksuaalivähemmistöjen syrjimiseen Ugandassa, jos ihmisoikeuksien edistäminen saattaa vaarantaa koko aikuiskoulutustyön jatkumisen? Kuinka edistää tasa-arvoa, jos ihmisten eriarvoisuus nähdään luonnollisena eikä suinkaan pahana asiana? Entä miten helpottaa vammaisten asemaa ympäristössä, jossa vamma nähdään seurauksena huonosti eletystä edellisestä elämästä? teksti jenni hamara

uotamme Pakolaisavussa esimerkin voimaan. Palkkaamme mahdollisuuksien mukaan naisia ja vammaisia henkilökuntaamme ja sitä kautta näytämme, että hekin voivat toimia vaativissa tehtävissä», kertoo ulkomaantoiminnan suunnittelija Outi Perähuhta. Köyhyyden vähentäminen on Pakolaisavun työn keskiössä, sillä köyhyyden vuoksi pakolaisten perusoikeudet jäävät usein toteutumatta. Köyhyyttä ei ole vain alhainen tulotaso vaan myös kykenemättömyys vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon, koulutusmahdollisuuksien puute ja turvattomuus. Koulutuksen kautta lisätään pakolaisten ja paluumuuttajien taitoja, itsetuntoa ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. »Jo se, että opetamme esimerkiksi lukutaitoa, rajaa koh-

deryhmää heikossa asemassa oleviin ja ohjaa kohti lisääntyvää tasavertaisuutta. Koulutukset ovat maksuttomia ja ne järjestetään aikataulullisesti niin, että halukkaat voivat osallistua», Perähuhta sanoo. Pakolaisavun koulutuksissa ei anneta aiheita ja arvoja ylhäältäpäin vaan ryhmät voivat vaikuttaa itse siihen, mitä haluavat oppia ja mikä hyödyttää heitä. Kaikki ovat sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja vammaisuuteen katsomatta tervetulleita mukaan. Jo se on opiskelijoille vahva viesti.

Kielimuuri murtuu koulutuksella Tasa-arvosta puhuttaessa ajatukset ohjautuvat helposti naisiin, mutta eriarvoiseen asemaan voi joutua myös

KUVASSA

KÖYHYYDEN VÄHENTÄMINEN ON PAKOLAISAVUN TYÖN KESKIÖSSÄ, SILLÄ KÖYHYYDEN VUOKSI PAKOLAISTEN PERUSOIKEUDET JÄÄVÄT USEIN TOTEUTUMATTA.

Sierra Leonessa Tengebawben kylän aikuislukutaitopiirissä myös naiset pääsevät ääneen.

tiettyyn etniseen ryhmään syntymällä. Myanmarilaisten pakolaisten keskuudessa karen- ja karenni-vähemmistöt eivät ole saaneet opiskella omalla kielellään ennen Pakolaisavun koulutuksiin osallistumista, sillä oppimateriaaleja ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Pakolaiset ovat saattaneet kotimaassaan olla hyvin toimeentulevia, mutta perheiden ja muiden verkostojen hajottua sodassa kielitaidoton henkilö ei ole kukaan. Oppimalla paikallisen kielen ihminen saa jälleen aseman yhteisössä ja kykenee hakemaan töitä sekä kommunikoimaan. Pakolaiset kokevat kuitenkin syrjintää työmarkkinoilla. Esimerkiksi Ugandassa niiden pakolaisten, jotka valitsevat asutusalueen sijaan elää Ugandan pääkaupungissa Kampalassa, on tultava toimeen omillaan. Töitä on lähes mahdotonta löytää. Jos töitä on, paikan saa yleensä paikallinen. Pakolaisapu kouluttaa pakolaisia yrittäjyystaidoissa ja tukee heidän omia järjestöjään, jotta pakolaisten mahdollisuudet eriarvoistavassa ympäristössä paranisivat.

Lukutaito antaa rohkeutta ottaa osaa Liberiassa kymmenien tuhansien norsunluurannikkolaisten pakolaisten läsnäolo maiden rajapinnassa aiheuttaa kysymyksiä oikeuksista. Kuka saa hakea polttopuita? Mistä voi pumpata vettä? Kuka saa viljellä maata? Pakolaisapu on vastannut tilanteeseen kouluttamalla sekä paikallisia asukkaita että pakolaisia. Myös muissa kohdemaissa tarjotaan pakolaisten lisäksi koulutusta leirien lähikylissä, jotteivät usein vähällä toimeentulevat paikalliset koe itseään syrjityiksi pakolaisiin nähden. »Aikuislukutaito-ohjelma pyrkii vahvistamaan erityi-

Pakolainen #2 / 2015

»NAISTEN ON VAIKEAA EDETÄ URALLAAN, KOSKA HEIDÄN KOULUTUSTASONSA ON USEIN HEIKKO.»

sesti naisia. Koulutuksen avulla odotamme heidän rohkaistuvan osallistumaan yhteisöissä käytäviin keskusteluihin ja päätöksentekoon», Liberian maajohtaja Markku Vesikko kertoo. Entä miten voi edistää ilmastokestävyyttä tilanteessa, jossa suuri määrä pakolaisia siirtyy asumaan alueelle, jossa on ennestäänkin pulaa esimerkiksi polttopuista? Miten ilmaston huomioimista voi vaatia ihmisiltä, jotka ovat menettäneet kaiken? Sekä Liberiassa että Ugandassa ratkaisuksi on löydetty ekoliedet, jotka kuluttavat perinteisiä liesiä vähemmän puuta ja jotka on helppo rakentaa käsillä olevista aineista. Ugandassa Kyaka II:n asutusalueella pakolaiset ovat itse havahtuneet huomaamaan puiden tärkeyden, kun materiaalia uusien asuntojen rakentamiseen tai polttopuuksi ei enää tahtonut löytyä. »Pakolaisapu tuki ympäristönhoitoon keskittyneen ryhmän taimituotantoa. Nyt pakolaiset ovat istuttaneet yli 30 000 puuntainta yhden vuoden aikana», Outi Perähuhta iloitsee.

TASA-ARVOA KEHITYSYHTEISTÖLLÄ Kaiken Suomen kehitysyhteistyövaroin rahoitetun toiminnan on • edistettävä sukupuolten tasa-arvoa • vähennettävä eriarvoisuutta • vahvistettava ilmastokestävyyttä. Jokaisella lapsella, naisella ja miehellä – myös tulevilla sukupolvilla – on oikeus elää ihmisarvoista elämää ja osallistua kehitykseen. Ketään ei saa syrjiä. Suomi pyrkii kehitysyhteistyöllään vahvistamaan köyhien asemaa ja vähentämään eriarvoisuutta.

AIKUISKOULUTUS JÄI MUIDEN KEHITYS TAVOITTEIDEN JALKOIHIN

Janne Körkkö

teksti jenni hamara kuva janne körkkö

NAISET SAAVAT MAHDOLLISUUDEN NÄYTTÄÄ KYNTENSÄ SIERRA LEONESSA »Sierra Leonessa vallitsee selkeä jako miesten ja naisten ammatteihin. Miesvaltaisilla aloilla naiset kohtaavat paljon ennakkoluuloja. Naisten on vaikeaa edetä urallaan, Pakolaisapu kannustaa koska heidän koulutustasonsa on usein heikko. On yleisnaisia opiskelemaan miehi- tä, että tytöt käyvät koulua vain muutaman luokan teinisinä pidetyille raskauden vuoksi. Mikäli tytöt saisivat käytyä koulun lopaloille. puun, heidän mahdollisuutensa työllistyä ja edetä urallaan paranisivat. Sierraleonelaiset naiset ovat usein vahvoja, kunhan vain saavat mahdollisuuden yrittää. Useilla paikallisilla järjestöillä on jo naisjohtajia ja he pärjäävät työssään hyvin. Suomen Pakolaisavun tukemilla rakennus-, auto- ja metallialan ammattiopintolinjoilla opiskelee myös naisia, joskin he ovat vähemmistönä. Esimerkiksi kolmelletoista parhain arvosanoin automekaanikkolinjalta valmistuneelle kustannettiin ajokortti. Heistä kaksi oli naisia. Se on Sierra Leonessa suuri asia, sillä harvalla naisella on ajokortti ja vielä harvempi ajaa autoa.»

KUVASSA

Ben Malinen, Sierra Leonen maajohtaja

uonna 2000 Maailman koulutusfoorumissa Dakarissa, Senegalissa, 164 maan hallitukset sopivat yhteisistä tavoitteista, joiden avulla yhä useampi ihminen pääsisi koulutuksen piiriin vuoteen 2015 mennessä. Kuinka kävi? Saavutettiinko tavoitteet? Nyt UNESCO on julkaissut tulokset. Lasten ja nuorten koulutusta koskevissa tavoitteissa on edetty. Koulun ulkopuolelle jääneiden lasten ja nuorten määrä on puolittunut. Myös sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa on lisääntynyt ja opetuksen laatuun on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Silti maailmassa on edelleen 58 miljoonaa lasta, jotka eivät pääse lainkaan kouluun ja 100 miljoonaa lasta keskeyttää koulunkäynnin jo ala-asteella. Koulutusta ei myöskään rahoiteta tarpeeksi. Vain harva maa tai avunantaja asettaa sen etusijalle budjetissaan. Kaikkein heikoimmin on edennyt aikuiskoulutuksen saatavuus ja lukutaidottomuuden kitkeminen. Viidessätoista vuodessa aikuisten lukutaidottomuus väheni 18 prosentista 14 prosenttiin. Edistys selittyy pääosin nuorempien,

KUVASSA Pakolaisapu kouluttaa nuoria ammattiin Sierra Leonessa. Ennen käytännön opintoja harjoitellaan peruslukutaitoa.

koulutetumpien sukupolvien aikuistumisella. Kaikkein hitainta kehitys oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa lukutaidottomuus väheni 3 prosenttia. Maailmassa on edelleen yli 781 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, mikä hidastaa kaikkien muiden kehitystavoitteiden toteutumista. Lähde: Education for All 2000−2015: Achievements and Challenges (UNESCO).

KOULUTUSTA KAIKILLE -TAVOITTEET:

MIKSI AIKUISKOULUTUS ON TÄRKEÄÄ?

Koulutetut aikuiset kouluttavat lapsensa. Jos maailman 781 miljoonaa lukutaidotonta aikuista saisi koulutusta, myös useampi lapsi kävisi koulua.

2. 3. 4. 5. 6.

Lapsille ja heikoimmassa asemassa oleville varhaiskasvatusta. Pakollinen ja ilmainen perusopetus myös tytöille ja vähemmistöille. Nuorten tarpeiden huomioiminen. Aikuisten lukutaidon lisääntyminen 50 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Sukupuolten tasa-arvo koulutuksessa. Koulutuksen parempi laatu.

Moni nuori valmistuu peruskoulusta vailla luku- ja laskutaitoa. Sen jälkeen heidän pitäisi olla kehittämässä yhteiskuntaansa ja perheensä toimeentuloa. Pakolaisuudessa lukutaito on erityisen tärkeää, sillä uudessa ympäristössä tuntemattomien ihmisten keskellä tulee helposti huijatuksi, jollei pysty analysoimaan tilanteita ja päättämään asioistaan. Ilman luku- ja laskutaitoa on vaikea hankkia toimeentuloa, käydä kauppaa tai annostella lääkkeitä.

Pakolainen #2 / 2015

teksti jenni hamara & anna-maria pasanen

15 560

938

725

ihmistä osallistui Pakolaisavun koulutuksiin Ugandassa, Sierra Leonessa, Liberiassa ja Thaimaassa.

pakolaista sai koulutusta pienyrittäjyyteen Thaimaassa ja Ugandassa.

osallistui Pakolaisavun tukemaan ryhmätoimintaan Ugandassa.

Pienyrittäjyystaidot auttavat pärjäämään pitkittyneessä pakolaistilanteessa tai kotimaahan palatessa.

Ryhmiin osallistuneet paransivat toimeentuloaan yhteisprojektein, kuten mehiläistarhauksen, vuohien kasvatuksen tai yhteisten viljelysten avulla.

319 500 Ebolatietoa vei eteenpäin 1 479 Pakolaisavun ja paikallisten kumppanijärjestöjen kouluttamaa opettajaa, jotka kiersivät Liberiassa ja Sierra Leonessa kylissä neuvomassa, kuinka ehkäistä ebolan leviämistä ja toimia sairastapausten ilmaantuessa.

nuorta ja ammattikoulun opettajaa sekä yrittäjää sai koulutusta Sierra Leonessa.

Luku- ja kielitaidon avulla pakolaiset pystyvät kommunikoimaan uudessa ympäristössä. Se on perusedellytys perheiden toimeentulolle ja mahdollisuuksille vaikuttaa yhteiskunnassa.

Nuorten parantuneet tulevaisuudennäkymät heijastuvat konfliktista toipuvien yhteiskuntien vakauteen myönteisesti.

600

henkilökohtaisen ohjauksen tapaamista 61 Suomeen muuttaneen nuoren kanssa. Jotta haastavissa elämäntilanteissa olevia nuoria kyetään tukemaan oman polun löytämiseen elämässä, tarvitaan riittävästi aikaa ja oma ohjaaja, joka tuntee hyvin sekä nuoren tilanteen että suomalaisen palvelujärjestelmän haasteet ja rakenteet.

409

4 300

osallistui kotoutumista tukeviin vertaisryhmiin Suomessa.

nuorta tavoitettiin kouluvierailuilla.

Vertaisryhmissä keskusteltiin ryhmäläisten äidinkielellä Suomessa asumisen haasteista.

Pakolaistaustaiset kouluvierailijat ja Pakolaisavun kohdemaissa vierailleet nuoret kertoivat yli 4 300 koululaiselle pakolaisuudesta.

1 545

naapuruussovittelua monimuotoisilla asuinalueilla.

tuntia vapaaehtoistyötä pakolaisten ja maahan muuttajien hyväksi.

552

Pakolaisavun ebolavalistus tavoitti

ihmistä yli 700 kylässä.

ihmistä opiskeli lukutaitoa ja englannin kieltä Ugandassa, Liberiassa ja Thaimaassa.

Yli

Janne Körkkö

Vaikka pakolaisten elinympäristö ei muuttuisi, koulutuksen avulla he oppivat analysoimaan sen tarjoamia mahdollisuuksia ja ratkaisemaan kohtaamiaan haasteita uudella tavalla. Opitut asiat kulkevat pakolaisten mukana, minne he menevätkin.

438

Liselott Lindström

VAIKUTTAVAA TYÖTÄ VUONNA 2014

10 375

Laura Böök

64 000

258

ihmistä hyötyi välillisesti Pakolaisavun koulutuksista.

yhdistystä saanut tukea järjestötoimintaan Suomessa.

Opiskelijoiden ja koulutusten vetäjien perheenjäsenet ja lähipiiri hyötyvät uusista taidoista.

Yhdistysten ja järjestöjen kautta maahan muuttaneet ihmiset löytävät kanavan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

pakolaisnaista ja -tyttöä sai tukea mielenterveyden ylläpitoon Ugandassa. Saman kokeneet voivat parhaiten auttaa toisiaan uudessa tilanteessa. Ugandassa seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset tukivat toisiaan vertaisryhmissä.

Naapuruussovittelijat olivat mukana ratkomassa lähes sataa konfliktia, kun naapurustossa muhineen riidan osapuolet saatettiin keskustelemaan saman pöydän ääreen puolueettoman sovittelijan läsnä ollessa.

Yhä useammat tahtovat auttaa kotoutumisessa ja kohdata eritaustaisia ihmisiä.

Pakolainen #2 / 2015

VUODEN PAKOLAISNAINEN EDUSKUNTAAN!

teksti lotta palonen kuva anna-maria pasanen

aaleja edeltäneessä keskustelussa suuret visiot ja kannanotot maahanmuutosta jäivät harvoiksi. Vain perussuomalaiset esittelivät oman maahanmuutto-ohjelmansa ja laskelmansa maahanmuuton kustannuksista. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa maahanmuuttokysymyksiäkin tarkastellaan helposti vain talouden näkökulmasta. Traagiset Välimeren hukkumiskuolemat vaali-iltana osoittavat karulla tavalla sen, ettei alati kasvava pakolaisuus seuraa länsimaiden talouden suhdannevaihteluita. Hyvä uutinen on se, että uudessa eduskunnassa maahanmuuton inhimillistä ulottuvuutta näyttävät vaalikonevastausten perusteella ymmärtävän sekä tuoreet maahanmuuttajataustaiset kansanedustajat että laaja joukko muitakin kansanedustajia eri puolueista. Nasima Razmyarin (sdp) Oiva vaalimanifesti – maahanmuuttomyönteinen ohjelma toi perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta käytyyn keskusteluun toisenlaista näkökulmaa. Manifestissa Razmyar esittää selkeitä suosituksia maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi. Manifestin mukaan turvapaikkamenettelyä on uudistettava ja perheenyhdistämistä helpotettava. Lisäksi pakolaisille on luotava turvallisia reittejä kansainvälisen suojelun hakemiseen: Suomen on nostettava pakolaiskiintiötään ja otettava käyttöön humanitaarinen viisumi. Myös toinen läpipäässyt maahanmuuttajataustainen ehdokas, Ozan Yanar (vihr), puhui vaalikampanjassaan vahvasti inhimillisen talouspolitiikan ja tasa-arvon puolesta, rasismia vastaan. Muualta kuin Helsingistä valituista uusista kansanedustajista inhimillisen vastuun kantajina nousevat esiin erityisesti äänikuningattaret, torniolainen Katri Kulmuni (kesk) ja turkulainen Li Andersson (vas). »Suomen on kannettava kansainväliset velvoitteet ja huolehdittava maahanmuuttajien mahdollisimman hyvästä integraatiosta suomalaiseen yhteiskuntaan», Kulmuni kirjoittaa Ylen vaalikoneessa. »Suomi kantaa tällä hetkellä muihin EU-maihin verrattuna todella pientä vastuuta sotaa tai vainoa paenneista ihmisistä. Suomen tulee korottaa omaa pakolaiskiintiötään ja tämän lisäksi EU:n sisällä tulee sopia tasaisemmasta vastuunjaosta turvanpaikanhakijoiden vastaanottamisesta», vastasi Andersson vaalikoneen kysymykseen Suomen vastuusta EU:n alueelle saapuvista turvapaikanhakijoista. Kokoomuksen nuorista kansanedustajista Saara-Sofia Sirén ja Sanni Grahn-Laasonen pitävät yllä humaanimpaa maahanmuuttopolitiikkaa. Grahn-Laasonen toteaa Ylen vaalikoneessa: »Esimerkiksi Syyrian tilanne on äärimmäisen vaikea ja YK:n pakolaisjärjestö UNCHR on ke-

PAKOLAISPOLITIIKKA ON KYSYMYS, JOKA MAHDOLLISTAA EDUSKUNTAPUOLUEIDEN VÄLISEN LAAJAN YHTEISTYÖN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMISEKSI.

hottanut Suomea nostamaan pakolaiskiintiötään. Suomen tulee vauraana maana kantaa kansainvälinen vastuunsa.» Myös Sirén kannattaa pakolaiskiintiön nostoa. Yksittäisten kansanedustajien lisäksi eduskuntapuolueista RKP ja vihreät ovat ottaneet johdonmukaisesti kantaa humaanimman maahanmuuttopolitiikan puolesta. Vasemmistoliitto ilmoitti Pakolainen 01/2015 -lehden kyselyssä kannattavansa sekä laillisen maahanmuuton mahdollisuuksien lisäämistä että perheenyhdistämisien jatkamista. Pääministeripuolue keskusta puolestaan kertoi samassa kyselyssä kannattavansa humanitaarisen viisumin käyttöönottoa ja on ottanut vahvasti kantaa myös rasismia vastaan. Pakolaispolitiikka on siis kysymys, joka mahdollistaa eduskuntapuolueiden välisen laajan yhteistyön tavoitteiden toteutumiseksi. Kun pakolaisia on enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla, tarve yhtenäiselle ja ihmislähtöiselle maahanmuuttopolitiikalle on selvä.

KUVASSA Yli 200 000 pakolaista ylitti Välimeren viime vuonna pyrkiessään Eurooppaan hakemaan kansainvälistä suojelua. Heistä tuhannet hukkuivat matkalla. Italian rannikkovartiosto onnistui pelastamaan kuvassa näkyvät ihmiset. UNHCR / F. Malavolta

Kevään eduskuntavaaleissa tehtiin historiaa, kun pakolaisena Suomeen tullut ehdokas tuli ensimmäistä kertaa valituksi kansanedustajaksi. Vuoden 2010 pakolaisnainen Nasima Razmyar jatkaa inhimillisen maahanmuuttopolitiikan puolustamista seuraavan neljän vuoden ajan kansanedustajana. Työsarkaa riittää, sillä pakolaisten määrä maailmassa on kasvussa. Razmyar ei kuitenkaan ole näkemyksineen yksin, vaan taustatukea on Ylen vaalikonevastausten perusteella luvassa useammastakin puolueesta.

Pakolainen #2 / 2015

ENGLANNINTAIDOT AVAAVAT OVIA PAKOLAISLAPSILLE

Kivodi Welo onnittelee englanninkurssilta valmistunutta poikaansa.

teksti & kuvat liselott lindström

élicitations mon chéri!» Kivodi Welo huudahtaa ja ottaa poikansa tiukkaan halaukseen. Neljän kuukauden englanninkurssi on takana ja pakolaislapset ja -nuoret pääsevät toivon mukaan kirjautumaan ugandalaisiin kouluihin. Limsapullot kolisevat ja samosat katoavat suihin. Lapset taputtavat ja hurraavat toisilleen, kun englanninkurssin käyneet

JOTKUT EIVÄT OLLEET SYÖNEET PARIIN PÄIVÄÄN, MUTTA TULIVAT KURSSILLE SILTI STIPENDI MIELESSÄ.

120 pakolaista saavat käteensä todistuksen. Mutta kurssilla oli toinenkin porkkana – 24 parasta oppilasta saa stipendin ja pääsee yksityiskouluun Xavier Projectin rahoittamana. Päätös tehdään englannintaitojen lisäksi edistyksen ja käyttäytymisen perusteella. »Kävi miten kävi olen todella ylpeä. Lapseni eivät osanneet yhtään englantia, kun tulimme Ugandaan kahdeksan kuukautta sitten, ja nyt he osaavat jo puhua», kertoo viiden lapsen äiti Welo.

Kaikki vanhemmat eivät ilahdu yhtä helposti. Pakolaisavun palkkaama opettaja Margaret painottaa kerta toisensa jälkeen kurssin päättäjäisissä, että kaikki lapset eivät saa stipendiä. Samasta perheestä vain yksi lapsi voi saada tukea, hän muistuttaa. Monen vanhemman naama muuttuu happamaksi. »Selitimme sen myös ennen kurssia, mutta joillekin se ei vain mennyt perille. Saimme tietää, että jotkut jopa ottivat lapsensa pois koulusta ja laittoivat kurssille stipendin toivossa», hän huokaa. Tämä on toinen vuosi, kun aikuiskoulutukseen muuten keskittyvä Pakolaisapu järjestää lapsille englanninkielenkurssin. Tilat, kirjat ja tarvikkeet ovat Pakolaisavun kustantamia. »Huomasimme, että lapset käyvät aikuisten englanninkursseilla, mikä ei ole sallittua. Halusimme kuitenkin antaa lapsille mahdollisuuden mennä kouluun, jotta heidän ei englannintaitojen puutteellisuuden vuoksi tarvitse käydä monta luokkaa uudestaan. On sääli, jos vähävaraiset pakolaisvanhemmat joutuvat maksamaan uudestaan luokista, jotka lapset ovat jo Kongossa käyneet», Irene Kangume, Pakolaisavun Kampala-projektin päällikkö kertoo. Englanninkurssilla tiedeaiheet integroidaan englanninopetukseen, jotta lapset olisivat valmiimpia kouluun.

Oppia puuron voimalla Vaikeinta on opettaja Margaretin mukaan nähdä, kun lapset tulevat nälkäisinä tunnille. Jotkut eivät olleet syöneet pariin päivään, mutta tulivat silti stipendi mielessä. »Tänä vuonna onneksi enemmän oppilaita tuli tunneille, koska tarjosimme puuroa päivän aikana. Sekin toimi houkutteena», Margaret sanoo. Pakolaisapu patistaa vanhempia laittamaan lapset kouluun ja yrittää auttaa ilman stipendiä jääviä lapsia pääsemään valtiollisiin kouluihin. Vanhemmat saavat tietää miten lapset kirjataan kouluihin ja mitä kouluja on tarjolla. Ugandassa

Juliet Ngwambo, 14, luulee saavansa stipendin. Hän asuu samassa talossa, jossa englanninkurssi pidetään. Siellä asuu noin 30 asunnotonta pakolaista. Juliet auttaa vapaa-ajallaan tätiään, joka valmistaa laukkuja ja myy niitä. Juliet toivoo pääsevänsä yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä, jotta hän voisi tulevaisuudessa auttaa pakolaislapsia.

LASTEN ENGLANNINKURSSIT ALOITETTIIN, JOTTEI KOULUT JÄISI KÄYMÄTTÄ KIELITAIDON PUUTTEELLISUUDEN VUOKSI. julkinen keskustelu koulujen tasosta käy kuitenkin kiivaana koulunaloituksen alla. Yhä useampi lapsi käy koulua, mutta valitettavan moni ei koskaan valmistu. Joidenkin koulujen maine on niin huono, etteivät edes pakolaiset halua lapsiaan niihin. »Viime vuonna oli yksi koulu, johon he eivät suostuneet kirjaamaan lapsiaan. He sanoivat, että siellä lapset vain leikkivät, eivätkä opettajat välitä», Kangume kertoo. Harvalla pakolaisella on varaa laittaa lapsensa parempiin yksityiskouluihin. Valtion koulut maksavat 25 000-90 000 ugandan shillinkiä, eli noin 9−30 euroa lukukaudelta. Siihen päälle tulee vielä koulu-univormut,

kirjat ja kengät. Joillekin sekin on liikaa. Jean-Baptiste Bomoi vilkaisee puhelintaan toistuvasti. Hän varmistaa, että se on päällä. Tänään tai huomenna tulee soitto, jos jompikumpi pojista saa stipendin. »Jos emme saa stipendiä, en tiedä, miten saan lapset kouluun. Vaimoni on hyvin sairas. Hänet raiskattiin niin monta kertaa, että sekä psyykkinen että fyysinen terveys ovat vaakalaudalla. Hän makaa kotona apaattisena, eikä pysty auttamaan perheen elättämisessä», Bomoi sanoo surullisena. Kirjoittaja työskentelee Pakolaisavun etvovapaaehtoisena ja tiedottajana Ugandassa.

Pakolainen #2 / 2015

»PELLE PELOTTOMIEN PITÄISI SAADA TYÖKALUT» teksti liselott lindström Liselott Lindström

ninkielen kursseilla kertomassa odottavien äitien hygieniasta. »Ryhmissä oli mielenkiintoista puhua ihmisten kanssa ja ymmärtää, minkälaista heidän elämänsä on.» Korrensalo kertoo, että neuvolat toimivat alueella ihan hyvin. Raskaana olevat naiset voivat esimerkiksi saada hyttysverkkoja. Moni synnyttää kuitenkin kotona, koska pakolaisten keskuudessa kiertää huhuja, joiden mukaan klinikoilla lapset vaihdetaan kuolleisiin tai siepataan äidin nukahtaessa. Aikuiskoulutuksessa opettajana toiminut Korrensalo sanoo, että Pakolaisavun aikuiskoulutukset vaikuttivat toimivan, vaikka lapset pyörivät aikuisten jaloissa opetustunnin ajan. »Tuli tunne, että aikuisten mielestä oli mukavaa opiskella. Täällä kuitenkin huomaa, että peruskoulutustaso on erittäin heikko. Aikuisopiskelijan saattaa olla vaikea myöntää, ettei osaa.»

»Tyhjästä on paha nyhjäistä» Takarivissä Tiinu Ristinen (vas.), Sisko Korrensalo, Kati Moilanen ja Merja Nummi. Edessä Anna Azcuy ja Tommi Miettunen.

yangwalin pakolaisasutusalueella Länsi-Ugandassa tulee välillä tunne, että aika on pysähtynyt. Savimajat, afrikkalaisiin kuoseihin pukeutuneet naiset kantamassa vettä päänsä päällä ja kepeillä sekä vanhoilla pyöränrenkailla leikkivät lapset voisivat yhtä hyvin olla näkymä 1960-luvulta. »Vanhana Afrikan kävijänä ei huolestuta. Asiat voivat kyllä muuttua», sanoo kokenut kätilö Sisko Korrensalo, joka on

työskennellyt muun muassa Somaliassa pakolaisleirillä koleraepidemian aikana 1980-luvulla. Kuusihenkinen Kapua-tiimi tutustui ensin Pakolaisavun toimintaan kaupunkipakolaisten parissa pääkaupungissa Kampalassa ja suuntasi sitten Kyangwalin pakolaisasutusalueelle. Siellä tiimin jäsenet jalkautuivat oman osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaisesti eri kohteisiin. Korrensalo kävi Pakolaisavun englan-

Nuorten taidot kunniaan Suomessa pakolaisnuorten parissa työskentelevä Tiinu Ristinen kävi Kyangwalin nuorisokeskuksessa tutustumassa nuorisotoimintaan. »Johtajat painottivat, että halusivat tukea kaikkia nuoria siinä, missä he ovat lahjakkaita. Kaikki ovat hyviä jossakin. Se oli hienoa.» Nuorisojohtajat olivat ystävällisesti huomauttaneet, että kyllä itse tietävät mitä pakolaisnuoret haluavat ja tarvitsevat. Ristisen ehdotus HIV-nuorten vertaistukiryhmän perustamisesta sai kuitenkin kiitosta. »Ehdotin, että HIV-positiiviset nuoret voisivat tavata omassa ryhmässään ja puhua sairaudestaan. Siitä on vaikea puhua isossa ryhmässä. Tästä ideasta he olivat innoissaan», Ristinen hymyilee. Lakinainen ja käsityöharrastaja Kati Moilanen vieraili väkivaltaa kokeneiden naisten käsityöryhmässä. »He katsoivat innoissaan, kun näytin omia neulekuvioitani. En tiedä kuinka paljon he siitä oppivat, mutta neulomisen ohessa oli helpompi puhua heille vaikeista asioista. Kun kerroin, että olen juristi, niin naiset pikkuhiljaa rupesivat puhumaan. Moilanen kuitenkin sanoo, että myös miesten pitäisi saada apua, jotta väkivalta loppuisi. »Se on kuitenkin kulttuurista kiinni.

Kestää varmaankin sukupolven, ennen kuin saadaan kulttuurissa muutosta», hän pohtii.

Pakolaisten potentiaalia ei hyödynnetä Lounasaikaan IT-alalla työskentelevää Tommi Miettusta ei näy missään. Kattiloissa höyryää riisin ja poshon lisäksi papuja sekä kanaa. Lopulta on pakko soittaa Miettusen perään. Mies on päässyt kokeilemaan lehden tekoa pakolaisasutusalueella ja toimituksessa on riittänyt tekemistä. »En ymmärrä mikseivät he saa enemmän tukea lehteään varten. Lehden pitäminen olisi niin tärkeää yhteisön kannalta. Siellä on hyviä tyyppejä eikä juttujen teko maksa paljon. Mutta painatus on ongelma. Toimittajat tarvitsisivat laitteita tietokoneesta kännyköihin ja muistiinpanovälineisiin.» Miettunen auttoi lehden taitossa ja antoi muita käytännön vinkkejä. Välillä sähköt olivat poikki, tietokone kaatui ja tuntien työ haihtui kyberavaruuteen. »Täällä olevaa potentiaalia ei hyödynnetä. Pelle Pelottomien pitäisi saada työka-

Kapuajat tutustuivat Kampalassa sandaaleja valmistavaan nuorisoryhmään, jota Pakolaisapu on kouluttanut.

»SÄÄSTÄMINEN TOIMI, MOTIVAATIO OLI KATOSSA JA IHMISET OLIVAT TÄYSILLÄ MUKANA.»

lut», Miettunen kiteyttää. Kyangwalissa asuu yli 40 000 pakolaista. Kenttätyötä tehdessään kapualaiset huomasivat, että harva kongolainen haluaa takaisin kotimaahansa. Suurin osa unelmoi paremmasta elämästä Afrikan ulkopuolella. »Tämä paikka on kuitenkin monelle pysyvä. Lapset ovat syntyneet täällä eivätkä muusta tiedä», Merja Nummi sanoo. Kaikki ovat sitä mieltä, että pienillä teoilla voitaisiin saada muutosta aikaan pakolaisten elämässä. »Onkohan ihmisten voimavaroja kehittää omaa yhteisöään jätetty käyttämättä? Miksi?» kysyy Sisko Korrensalo. Kirjoittaja työskentelee Pakolaisavun etvovapaaehtoisena ja tiedottajana Ugandassa.

Tommi Miettunen

Pienillä panoksilla ja muutoksilla voisi saada paljon hyvää aikaan, pohti Suomen Pakolaisavun työhön varoja kerännyt Kapua-tiimi, joka tutustui Kyangwalin pakolaisasutusalueeseen helmikuussa.

Yrittäjätaustaiset Anna Azcuy ja Merja Nummi kävivät yrittäjyysryhmissä puhumassa omista kokemuksistaan ja antamassa neuvoja säästämisessä ja pienyrityksen pyörittämisessä. »Oli aivan mahtava sessio! Anna kertoi äitinsä kaupasta ja keskustelu oli hyvä», Nummi kommentoi ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen. Säästäminen toimi, motivaatio oli katossa ja ihmiset olivat täysillä mukana. Seuraavaksi oli vuorossa yksinhuoltajaäitien ryhmä, missä haasteet näkyivät paljon selkeämmin. Naiset pitivät vuohia, rakensivat yhteisölleen ekoliesiä ja valmistivat paperihelmistä koruja ja muovihelmistä laukkuja. »Huomasimme, että he olivat vähän väsyneitä. Välillä oli haastavaa puhua omista yrittäjyyskokemuksistani, kun ne ovat niin kaukana heidän todellisuudestaan. Mietimme paljon, miten heitä voisi motivoida. Yritin painottaa, että kannattaa teh-

dä yhteistyötä muiden ryhmien kanssa», Azcuy sanoo. Ihmisten hyvä tietämys perusasioista yllätti Nummen positiivisesti. On pienestä kiinni, että yritystoiminta lähtisi pyörimään kunnolla. Pääoman puute on kuitenkin suuri ongelma. »Heillä oli paljon ideoita, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Naiset esimerkiksi halusivat ostaa paperileikkuukoneen. Suurin osa on innokkaita ja varmasti ahkeria. Siihen bisnes ei tyssää. On kuitenkin ymmärrettävää, että jos lapsi sairastuu, on pakko ottaa rahaa säästöistä, vaikka ne olisivatkin muuhun tarkoitettu», Nummi miettii.

Pakolainen #2 / 2015

TYÖTÄ TYÖN ETEEN Ruoholahdessa sijaitsevan Accenturen toimiston modernisti sisustettu aula täytyy innokkaista ja jännittyneistä nuorista. Kohta on alkamassa Pakolaisavun ja Accenturen yhteistyössä järjestämä työpaja maahanmuuttajataustaisten nuorten työnhaun helpottamiseksi. Jotkut arvuuttelevat, mihin yrityksiin voisivat työpajan jälkeen päästä työhaastatteluun. Toiset vertailevat mukanaan tuomia ansioluetteloita. teksti & kuvat anna-maria pasanen

Pakolainen #2 / 2015

loa ja hakemuskirjettä sekä valmistautua työhaastattelutilanteeseen kokeneiden asiantuntijoiden avulla. Mukana olevat nuoret ovat maahanmuuttajataustaisia nuoria tukevan Kurvi-projektin asiakkaita. Työpajojen sisällöstä vastaa puolestaan Accenture, jolle osallistuminen on osa globaalia Skills to Succeed -ohjelmaa. Sen tarkoituksena on tarjota vuoden 2020 loppuun mennessä 3 miljoonalle henkilölle taidot ja tiedot saada työpaikka tai perustaa oma yritys. »Maailmanlaajuisesti työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys on yksi suurimmista ongelmista ja Accenturelle asiantuntijaorganisaationa läheinen. Yksi keskeinen keino parantaa työllisyyttä on koulutus», Accenturen Suomen yhteiskuntavastuutiimin vetäjä Tomi Nummi toteaa. »Haluamme myös tarjota työntekijöillemme mahdollisuuden käyttää omaa osaamistaan yhteiseksi hyväksi», Nummi jatkaa.

Fadal Mohamed Khalif (vas.) sai neuvoja työhakemuksen ja ansioluettelon parantamiseen Accenturen asiantuntijoilta.

on etsinyt aika paljon duunia tänä keväänä, hakenut kymmeniä paikkoja. Vielä ei ole kuitenkaan tärpännyt», kertoo Fadal Mohamed Khalif, 19. Hän on yksi työpajaan osallistuvista nuorista. Khalif valmistuu tänä keväänä Helsingin kielilukiosta ja on ylioppilaskirjoitusten päättymisestä lähtien etsinyt kesätyöpaikkaa, jossa voisi työskennellä armeijan alkamiseen asti. Aikaisempaa työkokemusta Khalifilla ei toistaiseksi ole ja ensimmäisen työpaikan löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Kahdesti hän on päässyt haastatteluvaiheeseen saakka. »Kun en ole kuitenkaan saanut työpaikkaa, niin ajattelin, että ehkä mun CV:ssä ja valmistautumisessa työhaastatteluun on parantamisen varaa.» Työnhakupajoissa on mahdollisuus viilata ansioluette-

Sari Koivistoinen, Accenturen rekrytoija

Monet maahanmuuttajataustaisten nuorten kohtaamista työnhaun haasteista ovat samoja, joiden parissa muutkin nuoret kamppailevat. »Etenkin ensimmäisen työpaikan löytäminen on kaikille nuorille haastavaa. Pelkästään avoimien työpaikkojen löytäminen voi olla vaikeaa, ja tämän jälkeen pitäisi vielä erottautua usein satojen hakijoiden joukosta pelkästään päästäkseen haastatteluun», työpajan vetäjä, rekrytoija Sari Koivistoinen toteaa. Nuorten ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. »Ammattilaisemme sekä Suomessa että maailmalla auttavat erilaisten yhteistyöhankkeiden kautta sellaisia henkilöitä, joiden on vaikeaa saada töitä. Autamme heitä kehittämään taitojaan työnhakuun, yrittäjyystaitojen kehittämiseen sekä työmarkkinoita varten», Tomi Nummi kertoo.

sakulut. Todellisuudessa työsuhteessa olisi kuitenkin käytetty työnantajan autoa ja kulut olisi luonnollisesti katettu työnantajan pussista. Mikäli väärinymmärrys olisi jäänyt korjaamatta, ei tyttö olisi uskaltanut edes hakea paikkaa. Työnhakukäytännöt voivat poiketa siitä, mihin nuoren vanhemmat ovat tottuneet, jolloin nuori ei saa riittävästi tukea hakemuksen tekemiseen kotoa. »Mä en ole aikaisemmin tiennyt, että ansioluettelon lisäksi itseä kiinnostaviin työpaikkoihin kannattaa lähettää myös hakukirje, jossa kertoo, miksi haluaisi töihin juuri siihen paikkaan», Fadal Mohamed Khalif kertoo. Työpajassa hän sai runsaasti neuvoja ja vinkkejä hakemuskirjeen tekemiseen, kun sitä käytiin läpi kohta kohdalta Accenturen ammattilaisten kanssa. Myös Koivistoinen korostaa hyvän pohjatyön merkitystä: »CV:n ja hakukirjeen kirjoittaminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta niihin kannattaa panostaa, sillä huolellisesti kirjoitettuna ja valmisteltuna ne auttavat erottautumaan muista hakijoista.» Varsinkin uutena työelämään tulevien kannattaa panostaa hakemuskirjeeseen. »Kaikkea muuta voi opettaa, mutta ei asennetta. Siksi kehotan kaikkia nuoria kertomaan hakemuksessaan mahdollisimman tarkasti siitä, miksi hakee kyseistä tehtävää ja miksi haluaisi töihin juuri kyseiseen yritykseen», Koivistoinen painottaa.

Bensakuluja ja hakemuskirjeitä

Vahvoja heikkouksia

Niillä nuorilla, joilla ei ole Suomessa vahvaa tukiverkkoa tai vanhempia, jotka tuntevat yhteiskunnalliset rakenteet hyvin, ei aina ole riittävästi tietoa suomalaisesta työelämästä tai esimerkiksi eri ammattinimikkeiden sisällöstä. Silloin työnhaku voi hankaloitua myös väärien käsitysten vuoksi. Kun eräässä työnhakuilmoituksessa kerrottiin vaatimuksena olevan ajokortti, oletti työstä kiinnostunut nuori siinä vaadittavan myös omaa autoa ja rahaa maksaa auton käytöstä aiheutuvat ben-

Mikäli onnistuu erottautumaan satojen hakijoiden joukosta ja saa kutsun haastatteluun, ei työnsaanti ole vielä taattua. Työpajan vetäjä Sari Koivistoinen kertoo nuorille, että myös haastatteluun on syytä valmistautua mahdollisimman hyvin esimerkiksi pohtimalla etukäteen vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin. »Mulle on aikaisemmin ollut tosi vaikeata vastata kysymykseen siitä, että mitä pidän heikkoutenani. Nyt me mietittiin yhdessä ohjaajien kanssa vastauksia ja keksittiin, et-

Mistä ensimmäinen työpaikka?

KUVASSA

»KAIKKEA MUUTA VOI OPETTAA, PAITSI ASENNETTA. SIKSI KANNUSTAN NUORIA HYVÄN HAKEMUSKIRJEEN KIRJOITTAMISEEN JA OMAN MOTIVAATION ESILLETUOMISEEN.»

tä voin aina sanoa heikkoudeksi työkokemuksen puutteen. Se on sellainen asia, joka korjaantuu, kun mut palkkaa töihin», Khalif nauraa. Töitä on kuitenkin vaikea saada hyvästä hakemuksesta huolimatta mikäli työnantajalla on vahvoja ennakkoluuloja maahanmuuttajataustaisia nuoria kohtaan. Millaisia terveisiä Khalif haluaisi lähettää tällaisille työnantajille? »Olkaa avoimia. En tietenkään tarkoita sitä, että palkataan suomen kieltä taitamaton henkilö tehtävään, jossa kielitaitoa tarvitaan. Mutta on paljon töitä, jossa täydellinen kielitaito ei ole niin oleellista. Olkaa silloin avoimia, ja antakaa mahdollisuus!» Pakolaisavun ja Accenturen yhteistyössä järjestämät työpajat ovat pilottikokeilu, jonka tulosten perusteella toimintaa on tarkoitus jatkossa laajentaa ja kehittää edelleen. Työpajoihin osallistui yhteensä 13 töitä etsivää maahanmuuttajataustaista nuorta, joita opastettiin avoimien työpaikkojen etsimisessä, hakemuskirjeen ja ansioluettelon tekemisessä ja työhaastatteluun valmistautumisessa. Kaikki työpajoihin osallistuvat nuoret saivat kutsun työhaastatteluun ja mahdollisuuden työllistyä Pakolaisavun yhteistyöyrityksiin työpajojen päätteeksi. Lisäksi yhteistyöllä tuetaan sodan vuoksi syrjäytyneitä nuoria Sierra Leonessa. Accenturen tuella Pakolaisapu kouluttaa 12 nuorta ammattiin ja tarjoaa heille siten mahdollisuuden työllistyä tulevaisuudessa.

KUVASSA Työpajan yhteydessä nuorista otettiin myös laadukkaat valokuvat ansioluettelon liitteeksi. Kuvan lisäämällä voi helpommin jäädä rekrytoijan mieleen.

Pakolainen #2 / 2015

TEE PYSYVÄ MUUTOS. RYHDY KUUKAUSI LAHJOITTAJAKSI. Säännöllinen tuki turvaa työmme konfliktien keskellä. Kuukausilahjoittajana voit muuttaa lukuisien ihmisten elämän. Jo 12 eurolla lahjoitat koulutarvikkeet kolmelle pakolaiselle kuukausittain. Vuoden aikana olet tukenut jo lähes kokonaisen kylän verran ihmisiä ja antanut sotaa paenneille uuden mahdollisuuden.

TEORIOITA SUVAITSEVAISTOSTA teksti lotta palonen

imo Vihavaisen, Marko Hamilon ja Joonas Konstigin toimittama esseekokoelma Mitä mieltä Suomessa saa olla pyrkii tekijöidensä mukaan lisäämään yhteiskunnallisen keskustelun analyyttisyyttä ja ymmärrystä. Kritiikin kohteena on »suvaitsevaisto» ja sen harjoittama ylivalta. Omat lukunsa saavat niin kulttuurimarxistien salaliitto kuin naisen rappeutuneisuuskin. Esseet ovat omaperäisiä ja rohkeutta kirjan kirjoittajilta ei selvästikään puutu. Konservatismi ilmiönä on taustoitettu huolellisesti. Ongelmaton teos ei kuitenkaan ole. Olen mahdollisesti kirjoittajien lanseeraaman suvaitsevaiston edustaja, mutta kuvaukset ja väitteet suvaitsevaistosta jäävät valtaosin itselleni ja kokemusmaailmalleni täysin vieraiksi. Esimerkiksi myönteinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen ei ole tuttavapiirissäni tai ylipäätään tuntemassani maailmassa usko tai uskonto, vaan ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden kunnioituksesta nouseva periaate. Teksti sisältää epäsuoria vihjauksia ja paikoitellen myös

vääriä rinnastuksia ja liioittelua. Tekijöiden perusteesit jäävät siis vaille kunnollisia, konkreettisia perusteluita. Esimerkiksi Marko Hamilon esseessä maahanmuuttokriittisyydestä todetaan niin kutsuttujen maahanmuuttokriittisten hyväksyvän usein työperäisen maahanmuuton, mutta haluavan rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa. Seuraavissa lauseissa rinnastetaan työperäinen maahanmuutto vapaaseen liikkuvuuteen ja humanitaarinen maahanmuutto kansainväliseen kerjäläisyyteen. EU:n vapaa liikkuvuus lähti toki työmarkkinoiden tarpeista, kuten Hamilo kertookin. Humanitaarinen maahanmuutto sen sijaan ei ole sama asia kuin kansainvälinen kerjäläisyys. Humanitaarinen maahanmuutto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin oikeudesta hakea turvapaikkaa. Vaihtoehtoiset ymmärrykset eivät siis tässä tapauksessa vakuuta, vaikka vallitsevien käsitysten kyseenalaistaminen onkin sinänsä tervetullutta. Päällimmäiseksi tunteeksi jää hämmennys sekä argumentoinnin tyylistä että kirjoittajien motiiveista.

Lue lisää ja ryhdy lahjoittajaksi: www.pakolaisapu.fi.

Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla Minerva Kustannus

TOIVOA TULEVAISUUTEEN Mitä Suomessa asuvat somalinuoret tekevät päivisin? No ovat vaikka lääkäreitä, opettajia ja konduktöörejä. teksti anna-maria pasanen

siasta saattaa kuitenkin saada toisenlaisen käsityksen iltapäivälehtien lööppien esitellessä somalitaustaisten tekemiä rikoksia ja poliitikkojen ynnäillessä maahanmuuton kustannuksia. Suurin osa nuorista aikuisista ei kuitenkaan ole vaikeuksissa vaan tekee samoja asioita kuin kaikki muutkin: käy töissä ja opiskelee. Tätä viestiä Anni Mikkelssonin ja Ville Hulkkosen teos Ammattilaisia Suomessa – 15 tarinaa haluaa välittää. Tarkoituksena on sekä hälventää kantasuomalaisten ennakkoluuloja suomensomaleita kohtaan että tarjota vielä omaa polkuaan etsiville nuorille positiivisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea he voivat tulevaisuudessa kovalla työllä saada aikaan. Kovaa työtä todella tarvitaan. Kirjassa oman tarinan-

sa kertovan lääkäri Mohamed Guledin mukaan maahanmuuttajataustainen ihminen joutuu varsinkin alussa tekemään enemmän töitä kuin kantaväestöön kuuluva päästäkseen edes samalle viivalle. Ennakkoluuloja on kuitenkin mahdollista hälventää. Eduskunnassa työskentelevä Hussein Ali kertoo kohtaamiensa ihmisten kielteisten asenteiden usein muuttuvan, jos hän itse käyttäytyy kohteliaasti ja avoimesti. Ongelmiin keskittyminen on haitallista etenkin nuorten kannalta, sillä keneen he samaistuvat ja keitä he voivat pitää esikuvinaan, jos mediassa on tarjolla vain huonoja roolimalleja? Ilman toivoa ei ole tulevaisuutta. Ja se onkin Ammattilaisia Suomessa -teoksen paras anti: se antaa toivoa.

Anni Mikkelsson ja Ville Hulkkonen (toim.): Ammattilaisia Suomessa – 15 tarinaa Kanava ry

ANNA VALMISTUVALLE LAHJA, JONKA VAIKUTUS KESTÄÄ.

KUN ODOTUKSESTA TULEE ELÄMÄ utiset Välimereen hukkuneista herättävät pohtimaan, miten voimme estää sen, että pakolaiset joutuvat lähtemään vaarallisille pakomatkoille. Tekoja on tapahduttava monella saralla. Meidän on toimittava välittömästi Välimerellä ja turvapaikkapolitiikassamme, mutta on tärkeää puuttua myös pakolaisuuden syihin. Kukaan ei halua jättää kotiaan kuin pakon edessä. Työmme Pakolaisavussa keskittyy pitkittyneisiin pakolaistilanteisiin. Kongon ja Etelä-Sudanin konfliktit eivät uutisissamme usein näy, mutta se ei tarkoita, että taistelut tai pakolaisten määrä olisivat vähentyneet. Ugandaan saapuu päivittäin uusia pakolaisia ja apua tarvitaan kipeästi. Erityisesti pitkittyneissä konflikteissa elämä pakolaisuudessa venyy vuosiksi, jopa kymmeniksi vuosiksi. Ilman opiskelua, uusien taitojen kerryttämistä ja toimeentulomahdollisuuksia pakolaisuudessa eletty aika kuluu hukkaan. Antamalla pakolaisille mahdollisuuden opiskella lukutaitoa, paikallista kieltä ja pienyrittäjyystaitoja luomme perheille pohjan, jolle parempaa tulevaisuutta voi rakentaa. Kouluttamalla ihmisiä voimme vaikuttaa rauhanomaiseen jälleenrakennukseen ja estää

Pian juhlimme kevään valmistujaisia. Monelle pakolaiselle opiskelu on vain kaukainen haave. Sinä voit muuttaa tämän. Muista keväällä valmistuvia Paremmalla lahjalla. Samalla mahdollistat pakolaisleirillä koulutuksen, jonka vaikutukset säteilevät laajalle.

ruohonjuuritasolla uusien konfliktien syntymistä. Ugandan pakolaisleirillä 25 vuotta asunut Obwoya on saanut pakolaisleirillä mahdollisuuden opiskella. Kuuden lapsen isänä hän on kannustanut myös lapsiaan opiskelemaan ja valmistautumaan tulevaisuuteen. »Ajattelin, etten voi vain odottaa. Halusin kehittyä ja saada töitä. En enää elättele toivoa, että itse pääsisin pakolaisleiriltä pois. Haaveilen kuitenkin, että lapsillani voisi olla parempi tulevaisuus.» Me voimme antaa toivoa epätoivon keskelle ja mahdollisuuksia vanhemmille pitää huolta lapsistaan. Samalla voimme pienillä teoilla vähentää konflikteja, jotka pakottavat ihmiset kodeistaan. Voimme tehdä näin lahjoittamalla koulutusmahdollisuuksia Parempi lahja -kaupan kautta. Yhdellä lahjalla voimme muuttaa monen ihmisen elämän. Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen, Johanna Huurre Varainhankintapäällikkö, Suomen Pakolaisapu

10 AAPISTA 10 €

OPETTAJA KUUKAUDEKSI 24 €

PAREMPILAHJA.FI

NUORI! VOITA MATKA UGANDAAN PAKOLAISLEIRILLE!

Lue lis채채 kilpailusta: www.facebook/nuoretmaailmalle www.pakolaisapu.fi/nuoretmaailmalle