Kasvihuoneopas by oulubotgarden

KASVIHUONEOPAS

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

KASVIHUONEOPAS Anne Laure Janssen Tuomas Kauppila Annu Ruotsalainen Toinen painos 2015 Kasvihuoneoppaan ensimmäinen painos ilmestyi v. 1992 (Hiltunen, Härkönen, Laine, Siuruainen). Tämän uudistetun painoksen teksti perustuu suurelta osin ensimmäiseen painokseen, jonka tarkat kasvikuvaukset ovat edelleen ajanmukaisia. Pieniä lisäyksiä ja tietojen päivityksiä on tehty sekä nimistön että sijainnin osalta. Suurimmat muutokset tähän painokseen liittyvät oppaan ulkoasuun ja käytettävyyteen. Opas on myös ladattavissa puutarhan verkkosivuilta www.oulu.fi/botgarden. Taitto : Anne Laure Janssen Kuvat : Anne Laure Janssen, Annikki Kestilä, puutarhan arkisto 2

SISÄLLYS Sisällys 3 Kasvihuoneet 4 Opaskirjasen käyttö 4 AULA 5 Saniaisosasto 6 Terraariot 7 ROMEO 9 Trooppinen osasto 10 Subtrooppisten kesäsateiden osasto 25 Trooppinen osasto : jatkuu 35 JULIA 43 Subtrooppisten talvisateiden osasto 44 Sukkulentti- ja kserofyyttiosasto 50 Lauhkean ilmaston osasto 57 Subtrooppisten talvisateiden osasto : jatkuu 64 Kartta 67 Kasvitieteellinen puutarha 68 Luettelo esitteen kasveista 70

Kuva : kardinaaligloksinia Sinningia cardinalis

KASVIHUONEET Kokoelmakasvihuoneiden pinta-ala on 730 m2. Niissä kasvaa n. 1 400 taksonia ja viljelylajiketta. Kasvit on sijoitettu huoneisiin pääasiassa sen mukaan, miltä ilmastovyöhykkeeltä ne ovat kotoisin. Hoidon vuoksi on kuitenkin eräät lajit jouduttu sijoittamaan vyöhykejaon vastaisesti. Noin 16 metriä korkeassa "Romeossa" ovat sekä trooppisten että subtrooppisten kesäsateiden alueiden kasvien osastot. Pienemmässä, n. 14 m korkeassa "Juliassa", ovat subtrooppisten talvisateiden, sukkulentti- ja kserofyyttikasvien osastot sekä lauhkean ilmaston osasto. Aulan pieneen pyramidiin on sijoitettu pääosa saniaisista ja muista itiökasveista. Aulan terraarioissa on mm. hyönteissyöjäkasveja ja orkideoja. Aulan vitriineissä on vaihtuvia näyttelyitä.

OPASKIRJASEN KÄYTTÖ Kasvien esittely etenee kokoelmahuoneissa myötäpäivään alkaen saniaisosastosta, jonka kasveja katsotaan aulan puolelta, jatkuen suuremman kasvihuoneen kautta pienempään. Kirjaseen on valittu pieni osa lajistosta - muista saa tietoa niihin Iaitetuista nimilapuista. Kaikille kasvilajeille ei ole suomalaista nimeä. Nimilapun lisäksi kaikki kasvit on varustettu numerolapulla, jonka avulla pidetään kirjaa kasvien alkuperästä, kasvatushistoriasta ja menestymisestä.

Kuva : valkopitsilehti Fittonia verschaffeltii 'Argyroneura'

AULA kymbiti

pes채raunioinen

Cymbidium sp.

Asplenium nidus

Eria javanica

sirppivitjasaniainen

perhosk채mmekk채

Woodwardia radicans

Phalaenopsis hybr.

SANIAISOSASTO Saniaisia tavataan ympäri maapalloa, mutta runsaimmin niitä kasvaa kosteassa trooppisessa ilmastossa sekä mereisillä, runsassateisilla alueilla, mm. Uudessa Seelannissa ja Kanariansaarilla. Tällaisilla kasvupaikoilla kasvavat saniaiset ovat ohutlehtisiä. Kuivan paikan saniaisille ovat sen sijaan luonteenomaisia nahkeat lehdet, jotka voivat käpertyä haihtumisen estämiseksi. Saniaisia kasvaa lisäksi myös puiden rungoilla epifyytteinä ja sammaleisten kallioiden seinämillä. Saniaisten lisääntyminen tapahtuu itiöiden avulla.

SANIAISPUU (Cyathea australis, Cyatheaceae) Saniaispuita kasvaa eteläisen pallonpuoliskon trooppisissa ja subtrooppisissa vuoristometsissä.

Kuvat : saniaispuu Cyathea australis

TERRAARIOT KIHOKIT (Drosera, Droseraceae) Suomessa kasvaa kolme kasvisukua, jotka ovat hyönteissyöjiä.Yksi näistä on kihokkien suku. Hyönteiset ovat näille niukoilla kasvualustoilla kasvaville kasveille typen lähde. Kihokit houkuttelevat hyönteisiä ärsytysherkkien solukarvojen tahmealla, tuoksuvalla nesteellä. Hyönteiset jäävät kiinni lehden pinnan solukarvoihin, jotka painuvat vähitellen saaliin päälle. Entsyymit liuottavat hyönteisten valkuaisaineita kasville käyttökelpoiseen muotoon. Kihokkeja kasvaa pääasiassa eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta Suomenkin soilta tavataan kolme kihokkilajia. Lääketeollisuudessa hyödynnetään kihokkeja.

TÖTTERÖLEHDET (Sarracenia, Sarraceniaceae) Tötterölehtiä kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan itäosissa. Kasvin lehdet ovat kehittyneet tötterömäisiksi pyyntilehdiksi. Makean nesteen houkuttelemat hyönteiset Iuiskahtavat liukkaalta reunalta suppiloon, jossa entsyymipitoinen neste liuottaa hyönteisen pehmeät osat kasvin käytettäväksi.

KANNUKASVIT (Nepenthes, Nepenthaceae) Hyönteisiä ja pieniä eläimiä ravinnoksi käyttävän kannukasvien suvun noin 70 lajia elävät luonnonvaraisina trooppisen Aasian saaristossa. Suvun lajit ovat pääosin päällyskasveja eli epifyyttejä. Kannukasvien lehtilapa on muuttunut kannumaiseksi pyyntielimeksi, jonka kirkkaat värit ja suulla olevat mesirauhaset houkuttelevat saaliseläimiä. Pudottuaan kannuun ne eivät pääse enää liukasta seinää pitkin pois. Pyyntielimen suulla oleva läppä estää sadeveden pääsyn kannuun ja ravintoa sulattavan entsyymin laimenemisen. Suurimmat kannut voivat olla 35 cm pitkiä ja niissä voi olla kupillinen nestettä.

KÄRPÄSLOUKKU (Dionaea muscipula, Droseraceae) Hyönteiselle ovat kärpäsloukun mettä erittävät lehdenkärjet ovat arvaamaton vaara. Loukku sulkeutuu nopeasti hyönteisen koskettaessa lehden puolikkaissa olevia tuntokarvoja. Reunahampaisto estää saaliin poispääsyn taittuneen lehden sisältä. Sisäpuolella olevat rauhaset erittävät happoja ja entsyymejä, joilla kasvi sulattaa hyönteisen pehmeät osat. Lehti aukeaa uudelleen, kun hyönteinen on sulatettu. Kärpäsloukku on kotoisin Pohjois-Amerikan kaakkoisosista.

ROMEO s채il채tuutti Vriesea splendens

panamapalmu Carludovica palmata

Kiinanruusu Hibiscus rosa-sinensis

ihmepensas Codiaeum variegatum

keltakultak채py Pachystachys lutea

ROMEO : TROOPPINEN OSASTO Trooppiset sademetsät edustavat kaikkein runsainta ja rehevintä kasvillisuutta: lajimäärät ovat suuria ja etenkin puulajeja on runsaasti. Puiden pinnoilla elävät epifyytit eli päällyskasvit ja kaikkialla kiipeilee liaaneja. Sademetsien rakenne vaihtelee mantereittain sekä metsien iän ja ympäristöolosuhteiden mukaan hyvinkin suuresti. Trooppisen sademetsän puuston latvuskorkeus on 30-50 metriä, sen yläpuolelle kohoavat vielä ylispuut metsä on kerroksellista. Pieniä puita on runsaammin kuin isoja. Sen sijaan ruohokasvillisuutta on niukasti. Edellytyksenä trooppisen sademetsän syntyyn ovat korkea, tasainen lämpötila ja suuri sademäärä. Viileimmän kuukauden keskilämpötila on yli 18 astetta ja sademäärä on vähintään 1 500 mm vuodessa.Trooppisen sademetsän vihermassan tuotto on 300-650 tonnia kuiva-ainetta hehtaarilla. Trooppisia sademetsiä tavataan kaikissa niissä maanosissa, jotka ulottuvat trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen.

Talvi : yö 18°C päivä 20°C Kesä : yö 21°C päivä 24°C

VIIKUNAT (Ficus, Moraceae) Ficus-suku on yksi kasvikunnan suurimmista kasvisuvuista. Sen lajit ovat kotoisin vanhan maailman tropiikista ja subtropiikista. Suvulle on ominaista maahan tueksi kasvavat pönkkäjuuret. Viikunoitten ulkonäkö vaihtelee pienistä pensaista ja köynnöksistä aina jopa 45 m korkeisiin puihin. Lehtien muoto, koko ja asento vaihtelevat. Kaikissa lajeissa on maitiaisnestettä. Useat Ficus-lajit ovat nk. kuristajapuita. Ne lähtevät kasvamaan epifyytteinä puiden oksistossa ja sieltä kasvattavat juurensa verkkomaisesti alas. Vähitellen niistä muodostuu luja rakennelma isäntäkasvin rungon ympärille. Vähitellen isäntäkasvi kuolee ja kuristajapuu valtaa sen kasvupaikan. Useat Ficus-suvun lajit tuottavat rakennuspuuta, kuituja ja lääkeaineita. Monet lajit ovat suosittuja koristekasveja. Kumiviikuna (Ficus elastica) on vanha koristekasvi ja myös limoviikuna (Ficus benjamina) on suosittu erityisesti julkisissa tiloissa. KUMIVIIKUNA (Ficus elastica) Kumiviikuna kasvattaa luonnossa kasvaessaan ilmajuuria. Niiden lisäksi sillä on rungon tyvellä tukevia lankkujuuria. Kumiviikunan maitiaisneste oli 1800-luvulla Aasian tärkein luonnonkumin, raakakautsun, raaka-aine. Sittemmin lajin on korvannut kumintuotannossa brasilialainen tyräkkikasveihin (Euphorbiaceae) kuuluva parakautsupuu, (Hevea brasiliensis). josta saadaan 99% maailman luonnonkumista. Kuvat : varjoviikuna Ficus microcarpa, temppeliviikuna Ficus religiosa, pilleriviikuna Ficus deltoidea, banianviikuna Ficus benghalensis, limoviikuna Ficus benjamina, kumiviikuna Ficus elastica

PAPYRUSKAISLA (Cyperus papyrus, Cyperaceae) Papyruskaislasta on valmistettu papyrusta, paperin edeltäjää. Sitä saadaan, kun varren ytimen pitkiä suikaleita puristetaan kosteina, sekä vierekkäin ja ristikkäin asetettuina, yhteen. Papyruskaislaa kasvaa Niilin ja sen sivujokien rannoilla.

VESIHYASINTTI (Eichhornia crassipes, Pontederiaceae) Vesihyasintin suku lienee kotoisin trooppisesta Amerikasta. Vesihyasintti kelluu veden pinnalla turpeiden, hohkaista solukkoa sisältävien lehtiruotien avulla. Näyttävä kukinto on sininen tai sinipunertava, terttumainen tai röyhymäinen ja muistuttaa hyasintin kukintoa. Vesihyasintistä on tullut suuri ongelma sen hyvin nopean kasvullisen lisääntymisen vuoksi. Kasvustot tukkivat mm. laivareittejä ja kastelukanavia. Vesihyasinttia käytetään koristekasvina lammikoissa ja kasvihuonealtaissa. Sitä voidaan käyttää jätevesien puhdistamiseen, jolloin se ottaa jätevedestä talteen ylimääräiset ravinteet. Tulevaisuudessa sen biomassaa voidaan ehkä hyödyntää.

RllSl (Oryza sativa, Poaceae) Riisi on vanha viljelykasvi, jota on viljelty lntiassa ainakin 5000 vuotta. Se on yksi maailman tärkeimpiä ellei tärkein ravintokasvi, joka antaa perusravinnon noin puolelle maapallon väestöstä. Siitä tunnetaan yli kaksituhatta Iajiketta. Suurimpia riisin tuottajia ovat Kiina, Intia ja Indonesia.

VESILINSSI (Wolffia arrhiza,Araceae) Maailman pienin kukkiva kasvi on juureton vesiIinssi, jonka koko on enintään 1.5 mm. Vesilinssi on kotoisin Aasian ja Afrikan tropiikeista. Sieltä se on levinnyt KeskiEurooppaan saakka, missä se ei kuitenkaan kuki. 13

SARVISANIAISET (Platycerium, Polypodiaceae)

Sarvisaniaiset (hirvensarvisaniaiset) ovat puilla kasvavia saniaisia, joita tavataan tropiikissa noin 20 lajia. Kasvilla on kahdenlaisia lehtiä, joista leveäliuskaiset, ruskeat vaippalehdet muodostavat kuppimaisen rakenteen. Sinne kerääntyy kariketta ja vettä, ja sinne kasvi kasvattaa juurensa. Itiöpesäkkeet kehittyvät vihreiden, hirvensarven tavoin liuskoittuneiden lehtien kärkiosiin. Fossiililöydösten puuttuessa suvun kehityshistoriaa ja lajiutumista on selvitetty molekyylibiologisten menetelmien avulla. Niiden perusteella on päätelty suvun esiintyneen kehittyneen 56-34 miljoonaa vuotta sitten.

Tiesitkö? Hirvensarvisaniainen on meille tuttu huonekasvina. Lämpimillä alueilla sitä kasvatetaan ulkopuutarhoissa. Havaijilla laji on levinnyt luontoon ja se on listattu vieraslajiksi.

Kuvat : sarvisaniaiset Platycerium (ruskeat vaippalehdet, vihreät sarvimaiset lehdet, itiöpesäkkeet)

EPIFYYTIT Epifyyteiksi eli päällyskasveiksi nimitetään toisten kasvien pinnoilla eläviä lajeja. Päällyskasvit tarvitsevat isäntäkasvia vain kasvualustakseen. Niitä tavataan sekä puiden Iatvustossa että rungoilla. Päällyskasvien määrä lisääntyy trooppisessa sademetsässä sademäärän, puiden koon ja Iajimäärän kasvaessa.Yhdestä puuyksilöstä on löydetty jopa 40-50 putkilokasviepifyyttiä. Kilpailu valosta on määrännyt kasvupaikan. Ylhäällä oksistossa elävillä lajeilla on samoja rakennepiirteitä kuin kuivakkokasveilla, jotta ne selviytyisivät auringon paahteesta ja ajoittaisesta kuivuudesta. Eräät nk. puoliepifyytit alkavat kasvunsa Iiaanimaisesti maassa, aluksi joku juuri ulottuu maahan, myöhemmin yhteys katkeaa ja kasvista tulee epifyytti. Naavatillandsia (Tillandsia usneoides) on ananaskasvien heimoon (Bromeliaceae) kuuluva juureton päällyskasvi. Sen luontainen levinneisyysalue on Amerikan mantereen keskiosissa ulottuen Yhdysvalloista Etelä-Amerikan pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Karibialla. Kuvat : naavatillandsia Tillandsia usneoides, Epidendrum ibaguense, Oncidium sphacelatum, orkideoiden ilmajuurian

KÄMMEKKÄKASVIT (Orchidaceae)

Kämmeköiden eli orkideoiden heimoon kuuluu n. 20 000 lajia, joista suurin osa kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla. Monet niistä ovat hävinneet luonnon kasvupaikoiltaan liian innokkaan ryöstökeräilyn takia. Myös kasvupaikkojen häviäminen on uhka orkideoille. Kämmekät ovat monivuotisia ruohokasveja, jotka ovat kuuluisia kukkiensa kauneudesta. Noin puolet kämmekkälajeista kasvaa maassa. Epifyyttisillä kämmekkälajeilla on varsimukuloita vesivarastoina. Niillä on lisäksi pitkiä ilmajuuria, joiden juuripurjeet imevät vettä sadepisaroista ja kosteasta ilmasta. Lehdet ovat yleensä meheviä ja kiiltäviä. Menestyäkseen kämmekkäkasvien täytyy elää sienten kanssa symbioosissa. Taloudellista merkitystä on vaniljan lisäksi lukuisilla koristeorkideoilla. joiden kasvattaminen on monille haastava harrastus. VANILJA (Vanilla planifolia, Orchidaceae) Vanilja on Orchidaceae-heimon ainoa varsinainen hyötykasvi, joka on kotoisin väli-Amerikan sademetsistä. Nykyään Madagaskar tuottaa 60% maailmankaupan vaniljasta. Hedelmä (vaniljatanko) on 15-20 senttiä pitkä ja se sisältää n. 35 000 hyvin pientä siementä. Niissä oleva glykosidi muuttuu hiostuskäsittelyssä vanilliiiniksi, jota voidaan valmistaa myös synteettisesti. Kasvihuoneoloissa vanilja kukkii erittäin harvoin. Kuvat : Phalaenopsis schilleriana, terttuhelokämmekkä Coelogyne massangeana, Epidendrum ellipticum, leikkopuikkokämmekkä Dendrobium hybr., Phalaenopsis pallens

MUORINKUKAT (Peperomia, Piperaceae) Muorinkukat ovat matalia, yksi- tai monivuotisia ruohoja, joilla on usein mehevät, sukkulenttiset lehdet. Peperomia-sukuun kuuluu ainakin 1.000 trooppista ja subtrooppista lajia, joista suurin osa kasvaa luonnonvaraisena trooppisen Amerikan kosteissa metsissä joko kallioilla tai puissa päällyskasveina. Muorinkukat ovat suosittuja koristekasveja lähinnä näyttävien lehtiensä vuoksi. Ne viihtyvät hyvin myös kohtuullisen kuivassa huoneilmassa. Kuvat : amerikanmuori Peperomia obtusifolia, kiehkuramuori P. verticillata, sädemuori P. argyreia, amerikanmuori P. obtusifolia, mätäsmuori P. rubella, pennimuori P. rotundifolia var. pilosior

TILLANDSIAT (Bromeliaceae)

Kuuluisa ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné nimesi kasvisuvun suomalaisen professorin Elias Tillandsin (1640-1693) mukaan. Huonekasveina käytetään kauniskukkaisia tillandsioita, joita kutsutaan myös eliaksenkukiksi. Kokoelmahuoneissa viihtyvä erikoisuus on naavatillandsia (TiIlandsia usneoides), joka on naavamainen, puiden rungoilla ja oksilla kasvava epifyytti. Kasvilla ei ole lainkaan juuria, vaan se ottaa tarvitsemansa veden ja ravinteet koko pinnallaan suoraan ilmasta. Luonnonvaraisena naavatillandsia kasvaa Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa, Etelä-Amerikan pohjoisosissa ja Länsi-Intian saarilla.

Elias Tillandz "Elias Tillandz (oik. Elias Erici Til-Landz, 1640–1693) oli ruotsalaissyntyinen suomalainen lääkäri ja kasvitieteilijä. Hän toimi muun muassa lääketieteen professorina Turun akatemiassa sekä julkaisi Turun ympäristön kasveista luettelon Catalogus Plantarum (1673), joka oli Suomen ensimmäisen kasvisto. 1673 hän julkaisi Suomen kasveista kuvateoksen, jossa luetellaan latinankielisten nimien lisäksi ruotsinkieliset ja suomenkieliset nimet ja osassa kasveista myös kasvupaikka ja ominaisuuksia. Hän oli kiinnostunut kasvien käytöstä rohtona, sillä hän toimi käytännön lääkärinä. Hän suoritti myös ensimmäisen ruumiinavauksen Suomessa Tillandz perusti Turkuun Suomen ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan." (Lainaus Wikipediasta) Kuvat : Tillandsia bulbosa,T. lindenii, naavatillandsia T. usneoides,T. brachycaulos

PIIPPUKÖYNNÖKSET (Aristolochia,Aristolochiaceae) Piippuköynnöskasvien suku on levinnyt pääasiassa trooppisille ja lämpimänlauhkeille seuduille. Sukuun kuuluvat Iajit ovat juurakollisia, monivuotisia ruohoja tai puuvartisia köynnöksiä, liaaneja. Eräät piippuköynnökset houkuttelevat pölyttäjinä toimivia kärpäsiä erikoisen näköisillä ja mädäntyvän kalan tuoksuisilla kukillaan. Jouduttuaan vangiksi kukassa olevan suppilon pohjalle. kärpäset pölyttävät kukan, jonka lakastuttua pölyttäjähyönteiset vapautuvat kuljettamaan siitepölyä seuraavaan kukkaan. Lukuisat piippuköynnöslajit ovat tunnettuja rohdoskasveja, eräitä lajeja viljellään koristekasveina. MAAPÄHKINÄ (Arachis hypogaea, Fabaceae) Maapähkinän oletetaan olevan kotoisin Etelä- Amerikasta. Nykyisin se tunnetaan vain viljeltynä mm. Intiassa, Itä- ja LänsiAfrikassa, Kiinassa, Indonesiassa ja USA:n eteläosissa. Hedelmöittynyt siemenaihe taipuu maahan ja pimeässä sikiäimestä kehittyy hedelmä. Siemenistä eli maapähkinöistä saadaan maapähkinäöljyä, jota käytetään mm. ruokaöljynä. Maapähkinöitä syödään myös sellaisenaan.

LIAANIT Liaaneiksi kutsutaan sellaisia maassa kasvavia kasveja, joiden varret käyttävät tukenaan toisia kasveja saadakseen lehdet ja kukat kohotetuiksi valoon. Liaanimaisilla kasveilla on monia sopeumia, joiden avulla ne tukeutuvat muihin. Eräillä on versoissaan nk. jälkijuuria. joilla ne kiinnittyvät toisiin kasveihin. Lyhyet jälkijuuret juurtuvat juurikarvoilla, pitkät puolestaan kietoutuvat tuen ympäri. Joillakin lajeilla on kärhivarsia, jotka kietoutuvat ärsytyksestä, myös kärhilehdet ja ruodit voivat palvella samassa tarkoituksessa. Harvoin kasvit kuitenkaan kykenevät itse kiipeämään vaan ne 'nousevatkin' puiden mukana. Osa liaaneista on varjokasveja, mutta runsaimmin niitä on aukkojen reunoilla, missä puun taimiakin on eniten. Liaanit muodostavat usein huomattavan osan trooppisen metsän lajistosta. Liaanit voivat olla ainavihantia tai lehtensä karistavia puuvartisia kasveja. Runsaimmin Iiaanimaisia kasveja esiintyy trooppisissa sademetsissä ja subtrooppisen ilmaston alueella. Kuvat : kirjokohtalonköynnös Clerodendrum thomsoniae, siropiippuköynnös Aristolochia littoralis, kirjokohtalonköynnös Clerodendrum thomsoniae, kastanjaviini Tetrastigma voinierianum

ANANASKASVIT (Bromeliaceae) Ananaskasvit ovat trooppisten ja lämpimänlauhkeiden seutujen lajeja, jotka kasvavat joko maassa tai päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Useimmat ananaskasveista ovat lyhytvartisia ja ruohomaisia. Jäykät, nahkeat, usein okaiset ja värikkäät lehdet muodostavat tyviruusukkeita. Joillakin maassa kasvavilla lajeilla on kehittynyt juuristo, mutta erilaistuneimmilla, mm. hedelmäananaksella, on vain muutamia juuria. Tällaisilla lajeilla lehtityvet muodostavat vesi- ja humusvaraston. Monilla suvuilla on suuret, tötterömäiset lehtityvisäiliöt, jotka voivat säilöä jopa viisi litraa vettä. Jotkut ananaskasvit ovat matalia pensaita, kaikkein erikoistuneimmat ovat juurettomia päällyskasveja (Tillandsia). Hedelmäananas (Ananas comosus) on heimon tärkein hyötykasvi. Sen lisäksi taloudellista merkitystä on myös kuitukasveina käytettävillä lajeilla. Useita heimon kasveja viljellään koristekasveina lämpimässä ilmastossa ulkonaja pohjoisessa huonekasveina. Joillakin Iajeilla on kauniit lehdet, toisilla värikkäät lehtiruusukkeet, muutamien kukat ovat Ioisteliaat.Tutuimpia lienevät papinkaurat (Billbergia), säilätuutit (Vriesea) ja huiskuananakset (Aechmea). HEDELMÄANANAS (Ananas comosus, Bromeliaceae) Hedelmäananas on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen ruohokasvi, jota paikalliset asukkat viljelivät jo eurooppalaisten tullessa sinne. Nykyisin sitä viljellään laajalti trooppisessa vyöhykkeessä. Ananaksen syötävä osa on kukinnosta muodostunut hedelmystö. Kaksikolmannesta sadosta käytetään tuotantoalueilla tuoreena ja lopusta valmistetaan mehuja sekä säilykkeitä. Ananasta viljellään myös kuitukasvina. Kuvat : kaaripapinkaura Billbergia x windii, punatimanttiananas Guzmania lingulata, ruusukoruananas Neoregelia spectabilis, korallihuisku Aechmea fulgens, kruunukoruananas Neoregelia carolinae

SOKERlRUOKO (Saccharum officinarum, Poaceae) Intiasta ja Tyynenmeren saarilta peräisin olevaa sokeriruokoa viljellään maapallon trooppisilla alueilla. Sokeriruoko on suurikokoinen, tuppaita muodostava monivuotinen heinäkasvi. Sillä on jopa yli kolme metriä korkea korsi, jolla on lähes metrin mittaisia lehtiä. Täyteiseen varteen kehityy runsaasti ruokosokeria eli sakkaroosia. Sadasta tonnista sokeriruokoa saadaan 9-13 tonnia raakasokeria. Sokeriruokoa lisätään nuoren varren palasista. Sato kerätään vuoden kuluttua istutuksesta. Sivutuotteena saatavaa melassia. käytetään alkoholi-, ja rehuteollisuudessa. Tärkeimpiä raakasokerin tuottajamaita ovat Brasilia ja Intia.

BATAATTI (Ipomoea batatas, Convolvulaceae) Tämän köynnöstävän, monivuotisen ruohokasvin syötävä mukula on trooppisen vyöhykkeen tärkeimpiä tärkkelyslähteitä ja kuuluu siellä olennaisena osana päivittäiseen ravintoon. Luonnonvaraisena bataattia ei ole löydetty, mutta sen oletetaan olevan kotoisin trooppisesta Amerikasta. Mukulat voivat olla joko kuivia, jauhomaisia tai vetisiä, hyytelömäisiä, jolloin mukulat sisältävät enemmän sokeria (sweet potato). Bataattia kasvatetaan lähinnä kotitarpeiksi ja sitä syödään yleensä keitettynä tai paistettuna. Bataatista valmistetaan myös jauhoa, tärkkelystä, glukoosisiirappia ja alkoholia. Vihreät osat käytetään rehuna. Eniten bataattia viljellään Kiinassa.

PUUVILLAT (Gossypium, Malvaceae) Puuvillat kuuluvat malvakasvien heimoon, ja niitä on viljelty tiettävästi jo tuhansia vuosia. Puuvillan siemenkarvoista eli kuiduista valmistetaan puuvillaa. Puuvilla on maailmankaupan ylivoimaisesti tärkein kuitukasvi. Puuvillasta tehdään muun muassa suuri osa vaatteista ja kankaista ja kudonnaisista. Puuvillan siemenistä puristetaan öljyä ja puristusjätteet käytetään rehuksi. Kukista saadaan väriainetta ja hunajaa. Tärkeimpiä tuottajamaita ovat Kiina, USA ja Intia. Valtaosa maailmankaupan puuvillasta saadaan Gossypium hirsutum- nimisestä lajista. Kuvat : Länsi-Intian puuvilla Gossypium barbadense

CEYLONINKANELI (Cinnamomum zeylanicum, Lauraceae) Ceylonin- eli aitokaneli on ikivihreä puu, jonka kaarna ja lehdet sisältävät eteerisiä öljyjä. Kuori kerätään mausteeksi. Lyhyen varastoinnin aikana kuoret käpertyvät putkimaisiksi kanelitangoiksi. Lehdistä tislataan kaneliöljyä, jota käytään paitsi mausteena myös mm. hajuvesi- ja saippuateollisuudessa. Kasvi on kotoisin Sri Lankasta (ent. Ceylon), missä sitä yhä eniten tuotetaan.

KAAKAOPUU (Theobroma cacao, Malvaceae) Trooppisesta Amerikasta kotoisin oleva kaakao on pienehkö, sademetsässä kasvava puu, jonka kukatja hedelmät kehittyvät suoraan rungolle tai oksille (kaulifloria-ilmiö). Hedelmät sisältävät lukuisia papumaisia siemeniä, joissa on runsaasti rasvaa. Kaakaojauhe valmistetaan puristamalla osa rasvasta pois. Suklaa valmistetaan kuorituista, paahdetuista ja jauhetuista pavuista kaakaovoita lisäämällä.Tärkeimmät kaakaon tuotantoalueet ovat Länsi Afrikassa.

ROMEO : SUBTROOPPISTEN KESÄSATEIDEN OSASTO Jokseenkin samoilla leveyksillä, joilla mantereiden länsiosissa on kuiva kausi kesäisin, on mantereiden itäreunoilla kesäsateiden alueita. Näillä alueilla talvet ovat kuivia tai niukkasateisia, mutta kesäisin sataa runsaasti. Näiden lämpimänlauhkeiden seutujen Iuonteenomaista kasvillisuutta ovat subtrooppiset metsät. Subtrooppisiin monsuunialueisiin kuuluvat laajat alueet Kiinasta, Intiasta sekä Japanin eteläosat. Erityisesti puiden Iajimäärä on monsuunimetsissä suuri.Tyypillisiä ovat ainavihannat, kiiltävälehtiset lajit, esimerkiksi tammet, magnoliat ja kameliat.

Talvi : yö 14°C päivä 18°C Kesä : yö 18°C päivä 22°C

AVOKADO (Persea americana. Lauraceae) Avokado on väli-Amerikasta kotoisin oleva puu, jota viljellään hedelmien takia. Ne ovat kypsänä tummanvihreitä tai lähes mustia muistuttaen päärynää. Laji on kotoisin Väli-Amerikasta, jossa se on tunnettu ravintokasvina tuhansia vuosia. Avokadon energiasisältö on verraten suuri, sillä peräti 30% siitä on öljyä.Avokadoa viljellään nykyisin myyntiin eniten Meksikossa.

KAMFERIPUU (Cinnamomum camphora, Lauraceae) Kamferipuu on eräs Itä-Aasian kesäsateiden ilmastoalueen tyyppilajeja. Lehdistä ja puusta tislattua kamferia käytetetään mm. lääketeollisuudessa, joskin nykyisin suuri osa teolliseen käyttöön tarvittavasta kamferista valmistetaan keinotekoisesti. Kamferipuuta käytetään myös selIuloosateollisuuden raakaaineena sekä koristepuuna. Kamferipuulla on invaasiolajin piirteitä: luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle istutettuna esimerkiksi Australiassa ja Floridassa sen on havaittu valtaavan voimakkaasti kasvutilaa paikalliselta kasvillisuudelta.

EUKALYPTUKSET (Eucalyptus, Myrtaceae) Eucalyptus-sukuun kuuluu yli 600 pääasiassa Australiassa kasvavaa ainavihreää puuta ja pensasta, joiden koko vaihtelee pienistä puista jopa yli sata metriä korkeisiin jättiläispuihin. Eukalyptusta tavataan istutettuna useisissa maissa. Monet Eukalyptus-lajit ovat nopeakasvuisia ja taloudellisesti merkittäviä puita. Puuainesta käytetään muunmuassa paperiteollisuudessa ja sahatavarana. . Lehdistä ja nuorten oksien kuorista tislataan voimakastuoksuista eukalyptusöljyä, jota käytetään mm. lääketeollisuudessa. Kuvat : lanttieukalyptus Eucalyptus preissiana, sitruunaeukalyptus E. citriodora

AUSTRALIANWOLLEMIA (Wollemia nobilis, Araucariaceae) Australianwollemia on havupuu, joka löydettiin vasta vuonna 1994. Se on sukunsa ainoa elossa oleva edustaja, nk. elävä fossiili. Aiemmin lajia muistuttavia fossiileja oli löydetty 90 miljoonaa vuotta vanhoista kivettyneistä kerrostumista. Kasvitieteellisiin puutarhoihin ja muihin kokoelmiin lajia on tuotettu lisäysohjelmassa, jonka tarkoituksena on suojella alkuperäistä kasvupaikkaa ja sen puita liian innokkailta keräilijöiltä. Sitä on nykyään myös saatavilla kaupallisesti.

KIINANPUNAPUU (Metasequoia glyptostroboides, Cupressaceae) Kiinanpunapuu on nk. elävä fossiili, jonka arveltiin kuolleen sukupuuttoon. Kuitenkin 1940-luvulla löydettiin ensimmäiset yksilöt Sichuanin maakunnasta Kiinasta. Harvinaisen puun siemeniä levitettiinkin heti tieteellisiin puutarhoihin ja kaupalliseen viljelyyn. Nykyisin kiinanpunapuuta viljellään koristepuuna.

ANOPINKIELET (Sansevieria, Ruscaceae)

Anopinkielien sukuun kuuluu n. 60 lajia, jotka ovat kotoisin pääasiassa Afrikan trooppisista ja eteläisistä osista. Lehdet ovat yleensä pitkät ja kapeat ja ne kykenevät varastoimaan vettä. Niiden muoto ja väritys vaihtelevat ja ne kestävät hyvin kuivaa huoneilmaa. Niinpä anopinkielet ovat pidettyjä huonekasveja. Yleisimpiä niistä ovat isoanopinkieli (Sansevieria trifasciata), edellisen kaltainen keltareuna-anopinkieli (Sansevieria trifasciata 'Laurentii') sekä pienikasvuinen anopinhammas (Sansevieria trifasciata 'Hahnii'). Useita lajeja viljellään lehdistä saatavan hampun tapaisen kuidun takia.

Tiesitkö? Humoristinen suomalainen nimi viittaa kasvin teräviin lehdenkärkiin.

Kuvat : keltareuna-anopinkieli Sansevieria trifasciata 'Laurentii', anopinhammas S. trifasciata 'Hahnii', isoanopinkieli S. trifasciata, keihäsanopinkieli S. cylindrica, keltareuna-anopinkieli S. trifasciata 'Laurentii', anopinhammas S. trifasciata 'Hahnii'

PALLEROFORTUNELLA (Fortunella japonica) ja SOIKKOFORTUNELLA (Fortunella margarita , Rutaceae) Fortunellat eli kumkvatit ovat Itä-Aasiasta kotoisin olevan Fortunella-suvun pensaiden hedelmiä. Ulkonäköltään ne muistuttavat pieniä appelsiinejä. Citrus-suvun hedelmistä ne eroavat paitsi kooltaan, hedelmien pituus on vain 2,5 cm myös siitä, että niissä on vähemmän lohkoja (3-6). Hedelmät voi syödä kokonaisina tai viipaloituna tai maustaa niillä jälkiruuat, teen ja drinkit. Yleisesti niitä käytetään keitettyinä ja sokeroituina mm. salaateissa. Fortunelloja myydään myös huonekasveiksi ja niitä kutsutaan silloin usein japaninkääpiöappelsiineiksi.

TEEPENSAS (Camellia sinensis ,Theaceae) Kameliakasveihin kuuluva teepensas on kotoisin Kiinasta, missä siitä on valmistettu juomaa jo tuhansia vuosia. Eurooppaan tee tuotiin 1500- Iuvulla. Parhaimmat teelaadut saadaan versojen nuorimmista lehdistä. Teepensasta viljellään etupäässä subtropiikeissa sekä trooppisten alueiden vuoristoissa, esimerkiksi Sri Lanka ja Kenia ovat suuria teentuottajia. Poiminnan jälkeinen käsittely vaikuttaa siihen, saadaanko vihreää vaiko mustaa teetä. Teen virkistävänä ainesosana on kofeiini.

IHMEKÖYNNÖKSET (Bougainvillea, Nyctaginaceae) Ihmeköynnösten sukuun kuuluvat parikymmentä lajia ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Näitä tavallisesti piikkisten varsiensa avulla kiipeileviä pensaita tai pieniä puita pidetään yleisesti koristeköynnöksinä lämpimissä maissa. Vaatimattomia kolmen kukan ryhmiä ympäröi kolme näyttävää, värikästä, paperimaista, pitkään säilyvää suojuslehteä. Menestymisalueellaan ihmeköynnöksiä näkee paljon pihoilla. Meillä niitä myydään huonekasveina. Kuvat : kaljuihmeköynnös Bougainvillea glabra

KARVIAISKOISO ananaskirsikka, kapinkarviainen (Physalis peruviana, Solanaceae) Kapinkarviainen on Andien rinteillä olevan, noin metrin korkuisen monivuotisen ruohovartisen karviaiskoisonimisen kasvin marjahedelmä. Runsaasti A ja B-vitamiineja sisältävän, happoisen makean, kellanoranssin marjan raikas maku muistuttaa ananasta tai karviaista.

PUUTOMAATTI (Solanum betaceum, Solanaceae) Perusta kotoisin oleva kasvi on lyhytikäinen pieni puu, jota viljellään useimmissa trooppisissa ja subtrooppisissa maissa. Puutomaatti on hedelmävihannes, jota käytetään tomaatin tapaan. Se kuuluu koisokasvien sukuun. Mehevä, tomaattimainen puutomaatti muistuttaa maultaan aprikoosia tai karviaista. Kuoritun hedelmän voi syödä siementen poistamisen jälkeen joko sellaisenaan tai sen voi kypsentää. Kuoren saa irtoamaan kastamalla hedelmät hetkeksi kuumaan veteen.

NEIDONHIUSPUU (Ginkgo biloba, Ginkgoaceae) Neidonhiuspuu on paljassiemenisiin kasveihin kuuluva elävä fossiili, joka on sukunsa ja heimonsa ainoa elossa säilynyt laji. Tämä lehtensä karistava puu on yleinen Kiinassa ja Japanissa. Neidonhiuspuu on kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan, samoin se kestää hyvin savukaasuja. Sitä viljellään puistopuuna esim. Keski-Euroopassa ja sen käyttöä kokeillaan nykyisin myös Etelä-Suomessa.

FEIJOA (Acca sellowiana var. Feijoa s., Myrtaceae) Feijoa on pieni, ikivihreä puu, jonka saksalainen kasvitieteilijä Sellow löysi Etelä-Amerikasta v. 1818. Saman vuosisadan lopulla feijoa tuottiin Ranskaan. Hedelmäpuuna se kuitenkin tunnetaan parhaiten Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa. Hedelmä sisältää runsaasti C-vitamiinia.

KRUUNUKÄVYKIT (Cycas, Cycadaceae) Myös kruunukävykit ovat eläviä fossiileja. Niiden valtakausi oli mesotsooisella maailmankaudella 150-200 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat alkeellinen paljassiemenisryhmä, joka eroaa muista tämän ryhmän kasveista mm. palmumaisen ulkonäkönsä takia. Kruunukävykit ovat uhanalaisia niihin kohdistuvan keräilyn takia. Kuva : japaninkruunukävykki Cycas revoluta

MANGOPUU (Mangifera indica, Anacardiaceae) Mangopuu on kotoisin Intiasta, jossa sitä on viljelty jo 4 000 vuotta. Nykyisin sitä viljellään kaikkialla tropiikeissa ja viljely on lisääntynyt etenkin Kiinassa. Mango on itämaiden suosituimpia hedelmiä ja sillä on tärkeä asema hindukulttuurissa ja -juhlamenoissa. Hedelmän koko, muoto, väri ja maku vaihtelevat suuresti. Aromaattisessa hedelmässä on erityisen runsaasti A-vitamiinia ja se sokeripitoisuus on 10-20%.

KAHVIKASVIT (Coffea, Rubiaceae) Kahvin sukuun kuuluu lähes 40 lajia, jotka ovat kotoisin Afrikan trooppisilta alueilta. Kaupallista merkitystä on kahven kahvilajin siemenillä (kahvipavuilla). Monille tropiikin maille kahvinviljely on päätulonlähde. Kahvin viljely onnistuu parhaiten vuoristoissa. Eniten viljelty laji on Etiopiasta kotoisin oleva arabiankahvi (Coffea arabica). Afrikassa viljellään kongonkahvia (Coffea canephora). Kahvin hedelmä on kypsänä punainen luumarja, jonka sisällä on tavallisesti kaksi siementä. Sato kypsyy 7-11 kuukaudessa. Kahvi tuodaan kuluttajamaihin raakakahvina, missä se paahdetaan ja jauhetaan.

TROOPPINEN OSASTO JA T K U U 35

KURKKUKASVIT (Cucurbitaceae)

Kurkkukasveja kasvaa erityisesti Etelä-Amerikan sademetsissä ja Afrikan metsä-, savannija pensaikkoalueilla, mutta muutamia lajeja on myös puoliaavikoilla, aavikoilla sekä lauhkeiila alueilla. Erityisesti tropiikeissa ja subtropiikeissa kurkkukasvien merkitys ravintokasveina on suuri. Tärkeimpiä ravintokasveja ovat kurpitsat (Cucurbita), melonit (Cucumis ja Citrullus) ja kurkku (Cucumis sativus). Muita merkittäviä hyötykasveja ovat mm. pesusienikurkku (Luffa aegyptiaca) ja pullokurpitsa (Lagenaria siceraria), jonka kuivattuja hedelmiä on käytetty mm. astioina jo esihistoriallisista ajoista asti.

PESUSIENIKURKKU (Luffa aegyptiaca, Cucurbitaceae) Pesusienikurkun kuivattua tukirankaa on käytetty Suomessakin pesusienenä. Kuituja käytetään muihinkin tarkoituksiin.Tämän lähes kaikkialla tropiikeissa esiintyvän kurkkukasvin hedelmät kelpaavat nuorina syötäviksi ja vanhemmista hedelmistä saadaan pesusieniä liottamalla esiin niiden kuituinen runko. Japani on suurimpia pesusienikurkun tuottajia. Kuvat : pullokurpitsa Lagenaria siceraria, kurpitsa Cucurbita sp. (4 kuvaa), pesusienikurkku Luffa aegyptiaca

KARAMBOLA (Averrhoa carambola, Oxalidaceae) Karambola eli tähtihedelmä on trooppisesta Aasiasta kotoisin oleva kymmenmetrinen puu, joka tuottaa runsaasti läpikuultavia, keltaisia ja 5-6 lokeroisia hedelmiä. Karambolalajikkeita on sekä makeita että happamia. Karambolan tähden muotoiset viipaleet ovat suosittuja ruokien ja juomien koristeina.

MAUSTEINKIVÄÄRI (Zingiber officinale, Zingiberaceae) inkivääri on kotoisin Aasiasta, mutta sitä viljellään muuallakin tropiikeissa. Inkiväärin kuivattuja juurakonkappaleita käytetään mausteena. Niitä on kaupan hillottuina, tuoreina ja jauhettuina. Paitsi mausteena käytetään inkivääriä eri tyyppisten juomien raaka-aineena.

GESNERIAKASVIT (Gesneriaceae) Gesneriaceae-heimon lajit ovat pääasiassa trooppisia ruohoja tai pensaita, vain muutamat niistä kasvavat lauhkeassa vyöhykkeessä. Suurin merkitys on kauniisti kukkivilla Iajeilla, joista monet ovat suosittuja huonekasveja. Tunnetuin ja rakastetuin lienee usambaranpaavalinkukka (Saintpaulia ionantha). Se on sademetsien harvinainen asukki päiväntasaajan eteläpuolisten vuoristoseutujen metsistä. Sieltä on löydetty noin 20 Saintpaulia-lajia. Kasvia on helppo lisätä kasvullisesti ja niinpä kesti vain pari vuotta siitä kun Walter von Saint Paulin Eurooppaan toimitiamasta kasvista saatuja jälkeläisiä oli jo kasvitieteellisissä puutarhoissa. Nykyisin paavalinkukkaa lisätään mikrolisäämällä. Soilikkien (Streptocarpus) suvusta tunnetaan satakunta lajia. mutta koristekasvina käytetään niistä vain muutamia. Samaan heimoon kuuluvia suosikkeja ovat myös gloksiniat (Sinningia) ja soihtuköynnökset (Aeschynanthus).

PASSIOT (Passiflora, Passifloraceae) Passiflora-sukuun kuuluu n. 400-500 ruoho- tai puuvartista köynnöstävää lajia, joita tavataan etenkin Etelä-Amerikassa. Passiflora-suku tunnetaan erityisesti hedelmiensä ja kukkiensa vuoksi. Kukan rakenteesta voidaan nähdä Kristuksen kärsimyshistoria, johon kasvin sekä latinalainen että suomalainen nimi viittaavat. Lisäteriön on nähty kuvaavan orjantappurakruunua, emiön kolmea naulaa ja ylälehtien kymmentä apostolia. Yleisin koristekasvina käytetty laji on kärsimyspassio (Passiflora caerulea). Punapassio (Passiflora edulis) ja jättipassio (Passiflora quadrangularis) ovat yleisimpiä hedelmiensä vuoksi viljeltäviä lajeja. Brasiliasta kotoisin olevan punapassion hedelmää kutsutaan passionhedelmäksi.

KARDEMUMMA (Elettaria cardamomum, Zingiberaceae) Kardemumma on kotoisin Etelä-Aasiasta. Sen mustia, voimakkaantuoksuisia siemeniä käytetään mausteena joko jauhettuina tai kokonaisina. Intialaiset maustavat kahvinsa kardemummalla, ja sitä käytetään maustesekoituksissa (curry, garam masala). Suomessa ja Ruotsissa se on perinteinen vehnäleivän mauste. 39

BANAANI (Musaceae) Banaanikasvi on 4-10 metriä korkea ruohokasvi, jota viljellään kaikkialla tropiikeissa. Se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista. Banaanitertut kerätään raakana ja kypsytetään vasta tuontisatamissa. Merkittävin banaanin tuottajamaa on Intia.Tuotanto on suurta myös esimerkiksi Kiinassa, Filippiineillä ja Ecuadorissa. Ruokabanaanin (Musa paradisiaca-Ryhmä) lisäksi tuotetaan paljon jauhobanaania, jonka hedelmät eivät ole makeita, sillä niiden tärkkelys ei muutu kypsymisen aikana sokeriksi.Tärkkelyspitoiset hedelmät kypsennetään ruuaksi.

Kääpiöbanaani (Musa acuminata) on ainoa banaanilaji, jota viljellään tropiikin ulkopuolella, subtropiikeissa. Sitä kasvatetaan erityisesti Kanariansaarilla. Kasvi on kooltaan ruokabanaania pienempi. Sen hedelmät ovat pienehköjä ja hyvänmakulsia. MANILAHAMPPU (Musa textilis, Musaceae) Manilahamppu on n. 6 metriä korkea banaanin sukuinen kasvi, jota viljellään lehtitupista ja -ruodeista saatavan Iujan, keveän ja etupäässä köysien punontaan soveltuvan kuidun vuoksi. Manilahamppu on kotoisin Filippiineiltä, mistä saadaan edelleenkin suurin osa tuotannosta.

Kuvat : ruokabanaani Musa paradisiaca-ryhmä (4 kuvaa), kääpiöbanaani M. acuminata, manilahamppu M. textilis

RYYTIPIPPURI (Piper nigrum, Piperaceae) Pippuri on kotoisin trooppisesta Aasiasta, mutta nykyisin sitä viljellään kaikkialla tropiikeissa. Pippuri on 10-15 metriä pitkä puuvartinen köynnöskasvi, jonka hedelmä on luumarja. Se sisältää mm. aromaattista öljyä. Eri tavoin käsitellyistä marjoista saadaan sekä musta-, valko- että viherpippuri.

BEGONIAT (Begonia, Begoniaceae) Begonioiden eli vinolehtien suvussa on noin tuhat lajia. Pääosa niistä kasvaa trooppisissa sademetsissä, mutta niitä tapaa myös vuoristometsistä. Kuiville alueille sopeutuneilla begonialajeilla on mukulajuuret. Suku käsittää hyvin erinäköisiä lajeja, joista pääosaa viljellään sisällä. Joukossa on yksivuotisia ja perennoja, suorakasvuisia ja riippuvia. Vaihtelua on paitsi koossa ja kasvutavassa myös kukkien ja lehtien väreissä ja muodoissa. Tunnetuimpia koristekäytössä olevia begonioita ovat ulkona kasvatettavat kesäbegoniat (Begonia SemperflorensRyhmä), joulubegonia eli annansilmä (Begonia x cheimantha) ja mukulabegonia (Begonia Tuberhybrida-Ryhmä).

PALMUT (Arecaceae) Palmukasveihin kuuluu noin 3 000 lajia. Palmut ovat ennenkaikkea trooppisia kasveja, joita kasvaa kaikenlaisilla biotoopeilla (kasvupaikoilla) kosteista alankoalueiden sademetsistä aina aavikkoalueille asti. Muilla ilmastoalueilla niitä kasvaa vain muutama laji. Varsi on on tavallisesti lehtiarpien peittämä. Lehdet ovat joko sulkamaiset tai viuhkamaiset ja vaihtelevat kooltaan hyvin suuresti. Kukinnot kehittyvät lehtihankoihin. Palmukasvien hedelmä on yleensä yksisiemeninen marja tai luumarja. Palmut ovat paitsi merkittäviä ravinto- ja öljykasveja (esimerkiksi öljypalmu, Elais guineensis) myös tärkeitä kuitukasveja. Monet palmulajit ovat suosittuja viherrakentamisen kasveja trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Useat ovat myös suosittuja kotien koristekasveja kuten vuoripalmu (Chamaedorea elegans) ja kentiapalmut (Howeia). Kuvat : panamapalmu Carludovica palmata, pikkutaateli Phoenix roebelenii, japaninpensaspalmu Rhapis excelsa, bulevardipalmu Washingtonia robusta

JULIA

helokolibrikukka Strelitzia reginae

t채hdiki Ornithogalum longibracteatum

kultasiilikaktus Echinocactus grusonii

kaitapiipensas Phillyrea angustifolia

isopunasarja Clivia miniata

JULIA : SUBTROOPPISTEN TALVISATEIDEN OSASTO Subtrooppisten talvisateiden eli Välimeren ilmastoa tavataan nimikkoalueensa Välimeren ympäristön lisäksi myös muilla mantereilla. Kaikilla näillä alueilla kasvit ovat sopeutuneet viileähköön ja sateiseen talveen ja kuumaan kuivaan kesäaikaan. Ruohovartiset kasvit kasvavat keväällä ja syksyllä. Useimmat puut ovat ainavihantia ja nahkealehtisiä. Myös kanervakasvit ovat yleisiä. Useilla ruohovartisilla kasveilla on kserofyyttinen eli kuivaan kasvupaikkaan sopeutunut rakenne. Varsinaisen välimerenkasvillisuuden tyypillisiä edustajia ovat öljyoliivi (Olea europaea), välimerenlaakeri (Laurus nobilis), ainavihannat tammet (Quercus), pinja (Pinus pinea) ja kääpiöpalmu (Chamaerops humilis). Monilajista pensaskasvillisuutta kutsutaan macchiaksi. Se on usein syntynyt hakattujen metsien sijalle, mutta joskus se on myös kallioisten ja kuivien rinteiden alkuperäistä kasvillisuutta. Muualta tuotuja ja alueelle kotiutuneita lajeja ovat mm. johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua), sitruspuut (Citrus), viikunaopuntia (Opuntia ficus-indica) sekä agaavet (Agave). Etelä-Afrikan Kapmaa on tyypillinen talvisateiden alue. Siellä ovat yleisiä Proteaceae-heimon ja Erica-suvun lajit. Tyypillisiä havupuusukuja ovat Podocarpus ja Widdringtonia. Kaliforniassa vastaavalla ilmastoalueella on nahkealehtistä metsää, mutta myös havupuilla on merkittävä osuus. Ainavihantia tammilajeja on runsaasti. Monipuoliseen havupuulajistoon kuuluu useita Juniperus-suvun lajeja.

Talvi : yö 10°C päivä 12°C Kesä : yö 18°C päivä 22°C

VllNlKÖYNNÖS (Vitis vinifera,Vitaceae) Vitis-sukuun kuuluu 60 pohjoisella pallonpuoliskolla kasvavaa puuvartista köynnöslajia.Taloudellisesti merkittävin on viiniköynnös (Vitis vinifera), josta on jalostettu useita lajikkeita.Viiniköynnöksen historia ulottuu kauas menneisyyteen. Egyptissä sitä kasvatettiin jo 6 000 vuotta sitten. Viiniköynnös on kärhiensä avulla kiipeilevä, Iehtensä karistava kasvi. Rypäleet ovat mehukkaita, niiden väri voi olla vihreä, sininen tai keltainen. Rypäleissä on 15-20% sokeria.Viinirypäleitä syödään sellaisenaan tai niistä valmistetaan viiniä tai mehuja. Suurin osa sadosta käytetaän viinin valmistuksessa. Rusinoiksi kuivataan runsassokerisia ja siemenettömiä lajikkeita. Joista tunnetuin on korintti. Myös viiniköynnöksen lehtiä käytetään ruoan valmistuksessa.

PARSAT (Asparagus,Asparagaceae) Asparagus-sukuun kuuluu n. 300 vanhan maailman puolella kasvavaa lajia. Useimmat ovat kuivan paikan kasveja, joilla on maanalainen juurakkoja tavallisesti juurimukuloita. Varret ovat usein runsashaaraisia, ruohomaisia, tai joskus puutuvia. Lehdet ovat yleensä hyvin pieniä. Suvun tärkein laji on ruokaparsa (Asparagus officinalis). Huonekasveina tulivat 1800-luvulla muotiin mm. unelma (Asparagus setaceus) ja hienohelma (Asparagus densiflorus 'Sprengeri') Näitä lajeja käytetään yleisesti myös kukkasidonnassa. 45

PELARGONIT (Pelargonium, Geraniaceae) Etelä-Afrikasta kotoisin olevia pelargoneja eli pielikkejä tuotiin Eurooppaan koristekäyttöön jo 1600-1700-lukujen vaihteessa. Luonnonvaraisia lajeja on liki 250. Paitsi tunnettuja huone- ja puutarhalajeja, jotka kuuluvat kotipelargoneihin (Pelargonium Zonale-Ryhmä), riippapelargoneihin (P. peltatum) ja jalopelargoneihin (Pelargonium Domesticum-Ryhmä), on myös sukkulenttisia, lehtensäkaristavia lajeja. Tuoksupelargoneja viljellään kosketettaessa tuoksuvien lehtien vuoksi. Pelargonien varsi puutuu vanhemmiten tyvestä, niiden lehdet ovat karvaisia ja joillakin lajeilla kirjavia. Kukkien koon ja värityksen suhteen on paljon vaihtelua. Joitakin lajeja viljellään hajuvesiteollisuuden käyttämän geraniumöljyn takia. Kuvat : kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä, riippapelargonium P. peltatum, kotipelargoni P. Zonale-Ryhmä, lääkepelargoni P. radens

ÖLJYOLIIVI (Olea europaea, Oleaceae) lkivihreä öljyoliivi on eräs Välimeren alueelle luontaisen ilmeen antava laji. Sitä onkin viljelty jo esihistorialliselta ajalla asti. Öljyoliivilla on samantapainen symbolinen merkitys kuin palmulla: se on rauhan, pelastuksen ja elämän puu. Öljyoliivin hedelmä on mehevä luumarja, joka tunnetaan oliivin nimellä. Hedelmän mallosta uutetaan öljyä, jota käytetään pääasiassa ruokaöljynä. Oliiviöljyllä voitelusta tuli katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa yksi seitsemästä sakramentista. Islamin mukaan taas öljyoliivi oli viikunapuun ohella toinen alkuparatiisin kielletyistä puista, joista ei ollut lupa syödä.

VÄLIMERENSYPRESSI (Cupressus sempervirens, Cupressaceae) Välimerensypressi on pilarimainen havupuu, joka kasvaa 30-50 metriä korkeaksi. Se on oletettavasti kotoisin Välimeren alueen itäisistä osista, mutta sitä on viljelty lähinnä koristekasvina jo antiikin ajoista koko Välimeren alueella. Sypressiöljyä on käytetty hajusteena mm. saippua- ja kosmetiikkatuotteissa.

KISTUKSET (Cistus, Cistaceae) Cistus-suvun lajeja on Välimeren alueella noin kaksikymmentä. Ne ovat lähes metrin korkuisia macchiapensaita, jotka kasvavat yhdessä puukellokanervan (Erica arborea) ja välimerenmyrtin (Myrtus communis) kanssa. Vastakkaiset lehdet ovat aika kapeita, karvaisia ja usein melko tahmeita. Kukat ovat kauniita runsasheteisiä, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Lehdistä erittyvää hyväntuoksuista hartsia, ladanumia, käytetään kosmetiikkateollisuudessa. Voimakastuoksuisia ovat kaitakistus Cistus monspeliensis ja koristekasvinakin käytetty isokukkainen pihkakistus Cistus ladanifer. Kuvat : kreetankistus Cistus creticus, kaitakistus Cistus monspeliensis, pihkakistus Cistus ladanifer

SITRUSPUUT (Citrus, Rutaceae)

Sitrushedelmät on yleisnimitys, joka tarkoittaa useita Citrus-suvun taloudellisesti tärkeitä subtrooppisia tai trooppisia hedelmälajeja tai niiden välisiä risteymiä. Sitrukset ovat kotoisin pääosin Kaakkois-Aasiasta ja niitä on hyvin varhain tuotu Eurooppaan. Hedelmä on erikoislaatuinen marja. Viiniköynnöksen ja banaanin jälkeen maailmankaupan tärkein hedelmäkasvi on Etelä-Kiinasta kotoisin oleva appelsiini (Citrus sinensis). Se tuotiin Eurooppaan jo yli 500 vuotta sitten. Tärkeitä ovat myös sitruuna (Citrus limon) ja mandariini (Citrus reticulata) sekä samaan lajiin luettavat klementiini, satsuma ja tangeriini. Greippi (Citrus x paradisi) on oletettavasti appelsiinin ja pomelon (Citrus maxima) risteymä. Pomeranssia (Citrus aurantium) ja sukaattisitruunaa (Citrus medica) viljellään marmeladi- ja maustekasvina.

Kuvat : mandariini Citrus reticulata Mandariini-Ryhmä, appelsiini C. sinensis, Citrus x limonia, pomelo C. maxima, mandariini C. reticulata Mandariini-Ryhmä

JULIA : SUKKULENTTI- JA KSEROFYYTTIOSASTO Tämän osaston kasvit ovat kotoisin maapallon aavikoilla ja puoliaavikoilta, joilla sateet ovat harvinaisia. Vuotuinen sademäärä jää alle 300 millimetriin vuodessa. Kasvit ovat monin tavoin sopeutuneet kuivuuteen ja rajuihin lämpötilan vuorokausivaihteluihin, kuumat päivät saattavat vaihtua yöpakkasiin. Kasvien elinehtona on. että ne kykenevät suojautumaan liiallista haihtumista vastaan ja varastoimaan vettä. Kuivimmille alueille ovat tyypillisiä mehikasvit eli sukkulentit, joiden varsi, varren tyvi, juuri tai lehdet ovat muuttuneet maltoisiksi vesivarastoiksi. Lehden tehtävät ovat ääritapauksissa siirtyneet varrelle (esim. kaktukset). Sukulaisuusuhteiltaan toisistaan hyvinkin kaukana olevien kasviheimojen tai sukujen edustajien ulkonäkö on samankaltainen. Ne ovat sopeumia samanlaisiin ympäristöolosuhteisiin. Ilmiötä sanotaan konvergenssiksi.

Talvi : yö 12°C päivä 17°C Kesä : yö 18°C päivä 21°C

TYRÄKIT (Euphorbiaceae) Euphorbia-suku on yksi kasvikunnan suursuvuista ja siinä on lajeja yli 5.000. Suku on samalla yksi monimuotoisimpia, sillä tyräkkejä on pienistä yksivuotisista ohutlehtisistä lajeista aina kaktusmaisiin mehikasveihin. Tyräkkejä kasvaa ympäri maapalloa, runsaimmin kuitenkin trooppisessa ja subtrooppisessa vyöhykkeessä. Kukinnan aikaan ei ole vaikeutta erottaa tyräkkejä ja kaktuksia toisistaan.Tyräkeillä on pitkälle surkastunut kukintorakenne (valekukka). Yksittäinen kukinto muistuttaa yhtä kukkaa.Ylälehdet voivat olla kirkasvärisiä, kuten joulutähdellä. Myös valkea, useimmiten vaihtelevassa määrässä myrkyllinen maitiaisneste erottaa kaktusmaiset tyräkit kaktuksista, joiden neste on kirkasta. Kaktuksen piikit ovat useamman piikin tupsuina ja ne ovat kasvin surkastuneita lehtiä. Tyräkkien piikit puolestaan ovat usein pareittain ja niitä pidetään surkastuneitten lehtien piikkimäisiksi muuttuneina korvakkeina. Joillakin tyräkkilajeilla on lehtiä suotuisina aikoina. Tyräkkien maitiaisnesteestä haihtuvat yhdisteet voivat aiheuttaa tulehduksia iholla tai silmissä, vaikka maitiaisnestettä ei suoranaisesti niihin joutuisikaan.Tästä huolimatta tyräkkejä käytetään paljon koristekasveina. Esimerkiksi pylvästyräkki (Euphorbia trigona), piikkikruunu (Euphorbia milii), joulutähti (Euphorbia pulcherrima) sekä ihmepensas (Codiaeum variegatum) ovat suosittuja huonekasveja. Kuvat : pylvästyräkki Euphorbia trigona, joulutähti E. pulcherrima, ihmepensas Codiaeum variegatum var. pictum, Euphorbia triangularis, piikkikruunu E. milii

KlVlKUKAT (Lithops, Aizoaceae) Tähän hyvin erikoiseen mehikasvisukuun kuuluu n. 70 lajia, jotka kaikki ovat kotoisin EteläAfrikan Kapmaan kivikkoisilta törmiltä ja autiomaista. Lithops-suvun lajit ovat nk. lehtisukkulentteja. Niillä on kaksi mehevää lehteä. Lehden kärkiosa on usein kirjava, siitä voi puuttua myös lehtivihreä ja siinä voi olla läpikuultava ikkunasolukko. Kivikukat kasvavat hiekkaan tai humussavipölyyn hautautuneina. Kiviä muistuttavan ulkonäön takia ne jäävät eläimiltä huomaamatta. Erikoisen ulkonäkönsä vuoksi niitä sanotaankin usein kukkiviksi kiviksi. Lithops-suvun lajien kukat ovat näyttäviä ja värikkäitä. Kuvat : Lithops karasmontana, L. salicola, L. helmutii

RAATOKUKAT (Stapelia, Apocynaceae) Raatokukat ovat mehikasveja, joita tavataan pääasiassa Etelä- ja Lounais-Afrikassa. Niitä kasvaa myös trooppisesta Itä-Afrikasta aina lntiaan asti. Sukuun kuuluu lähes 100 lajia, joilla on nelisärmäiset mehevät varret ja viisiliuskainen, tavallisesti Iaakean tähtimäinen teriö. Kukkien läpimitta voi olla hyvinkin mitätön, mutta jättiraatokukalla (Stapelia gigantea) se voi olla jopa 30 cm. Kukkien väritys on yleensä ruskehtava, sinipunertava tai tumman Iihanpunainen. Ne ovat usein mosaiikkimaisesti kirjailtuja tai karvaisia. Ulkonäöllä ja vastenmielisellä raadonhajulla ne houkuttelevat pölyttäjinä toimivia lihakärpäsiä puoleensa. Purppuraraatokukan (Stapelia grandiflora) terälehtien reunalla olevat pitkät ripsimäiset karvat lisäävät raatomaista vaikutelmaa. Kuvat : täpläraatokukka Stapelia variegata, purppuraraatokukka S. grandiflora

KAKTUSKASVIT

Kaktuskasvit on suuri, monimuotoinen ryhmä, joka koostuu pääasiassa aavikoilla ja puoliaavikoilla kasvavista lajeista. Suurimmaksi osaksi kaktukset ovat kotoisin Pohjois- tai Etelä-Amerikasta, mistä ne ovat sittemmin ihmisen mukana levittäytyneet ympäri maapalloa. Kaktusten ulkonäkö vaihtelee, mutta yleensä niille on ominaista paksu mehivarsi ja piikeiksi surkastuneet lehdet. Kaktukset varastoivat mehivarteensa vettä kuivien kausien varalle. Kaktukset kestävät hyvin kuumuutta, mutta sen lisäksi niiden on täytynyt sopeutua suuriin vuorokautisiin lämpötilan vaihteluihin. Ero päivä- ja yölämpötilan välillä voi olla jopa 50 astetta. Lukuisia kaktuslajeja ja -Iajikkeita viljellään huonekasveina, ja monilla niistä on todella näyttävät kukat. Kaktuksen piikit Piikit suojaavat kaktuksia kasvinsyöjiltä ja auttavat leviämisessä. Lisäksi piikit muodostavat kaktuksen ympärille kerroksen, jossa ilmanvirtaukset ovat heikkoja ja näin haihtuvuus on vähäistä. Piikit suojaavat varren pintaa myös auringonsäteiltä ja niihin tiivistyy yöaikaan kastetta.

kuvat : Kaktuskasvit, tähtikaktus Astrophytum ornatum, koloradonkynsikaktus Sclerocactus glaucus, Notocactus magnificus, Mammillaria spinosissima, Echinofossulocactus lamellosus

SIISALAGAAVE (Agave sisalana, Agavaceae) Siisalagaave kuuluu sukuun, jossa on n. 300 lajia. Agaavet ovat kotoisin trooppisesta Amerikasta ja Pohjois-Amerikan eteläosista. Nykyisin ne ovat ihmisten toimesta levinneet kaikille maapallon lämpimille alueille. Siisalagaaven lehdistä saadaan hyvin karkeita, vahvoja kuituja, joista tehdään sidelankoja, köysiä, naruja ja säkkejä.

ROHTOAALOE (Aloe arborescens, Asphodelaceae) Rohtoaaloe kuuluu sukuun, jossa on yli 300 sukkulenttista, pääasiassa Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa lajia. Jo kauan on tunnettu rohtoaloen mehun parantava vaikutus mm. palovammojen hoidossa. Eräillä muillakin Aloe-suvun lajejeilla on käyttöä lääketeollisuudessa. Suvun lajeja on viljelty myös kuitukasveina.

YÖKAKTUKSET (Selenicereus, Cactaceae) Yökaktukset ovat köynnöstäviä kaktuksia, joita viljellään huonekasveina. Ne ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Niillä on kauniit ja suuret kukat ja metrejä pitkät kiipivät versot. Tunnetuin ja ihailluin on luonnonvaraisena Länsi-lntiassa kasvava yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus). Sen särmikkäissä varsissa on piikkikimppuja. Sen hyvin suuret kukat ovat ulkopuolelta ruskehtavan oranssinkeltaiset, sisäpuolelta valkoise tja ne tuoksuvat vaniljalta. Ne aukeavat vain yhden yön ajaksi. Yönprinsessan (Selenicereus pteranthus) varret ovat Iitteämmät, ja kukat ovat hieman pienemmät.

VllKUNAOPUNTlA (Opuntia ficus-indica, Cactaceae) Litteävartinen viikunaopuntia on kotoisin Meksikosta. Kasvia viljellään syötåvien kaktusviikuna-nimisten marjahedelmien vuoksi. Hedelmä on maultaan raikkaan happoinen. Kaktusviikunaa viljellään maapallon kuivillaä seuduilla. Välimeren ympäristössä viikunaopuntia on päässyt ryöstäytymään viljelmiltä vaikeaksi rikkakasviksi.

JULIA : LAUHKEAN ILMASTON OSASTO Lauhkean ilmastovyöhykkeen alueilla keskilämpötila on yli kymmenen astetta 4-7 kuukauden aikana.Talvi on leuto ja paikoin runsasluminen esim. Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Lehtensä karistavat Iehtipuut ovat yleisiä.

Talvi : yö 5°C päivä 6°C Kesä : yö 18°C päivä 21°C

KIIVI (Actinidia deliciosa, Actinidiaceae) Kiivi on kotoisin Kiinasta. Suosituksi hedelmä tuli vasta kun sitä alettiin viljellä Uudessa Seelannissa, jonne viittaa myös sen suomalainen nimi. Kiivin tärkeitä tuottajamaita ovat Italia, Uusi Seelanti, Chile ja Ranska. Maukkaan hedelmän C-vitamiinipitoisuus on suuri. Kiivi voi aiheuttaa joillekin, etenkin pienille lapsille, allergisia oireita. NEIDONHIUSPUU (Ginkgo biloba, Ginkgoaceae) Neidonhiuspuu on paljassiemenisiin kasveihin kuuluva elävä fossiili, joka on sukunsa ja heimonsa ainoa elossa säilynyt laji. Tämä lehtensä karistava puu on yleinen Kiinassa ja Japanissa. Neidonhiuspuu on kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan, samoin se kestää hyvin savukaasuja. Sitä viljellään puistopuuna esim. KeskiEuroopassa ja sen käyttöä kokeillaan nykyisin myös Etelä-Suomessa. 58

LOISTOMAGNOLIA (Magnolia Soulangeana-Ryhmä, Magnoliaceae) Magnolioiden suku on suuri ja laajalle levinnyt ulottuen tropiikista aina lauhkean vyöhykkeen vuoristometsiin Aasian ja Amerikan mantereilla. Magnoliat kuuluvat maailman vanhimpien kukkakasvien joukkoon.Vanhimmat fossiilinäytteet ovat 95 miljoona vuotta vanhoja ja tiedetään, että magnoliaa muistuttavia kasveja on esiintynyt liitukaudella. Magnoliakasvien siitepölyä kuljettavat kovakuoriaiset, koska niiden kehittyessä ei ollut vielä pistiäisiä tai kaksisiipisiä hyönteisiä. Magnolian kukissa on runsaasti kaikkia kukan osia ja niiden määrä vaihtelee kukasta toiseen. Lisäksi kukan osat ovat järjestäytyneet spiraalimaisesti eivätkä ne ole sulautuneet yhteen. Nämä piirteet erottuvat ne kehittyneemmistä kukista. Magnoliat ovat erittäin suosittuja puutarhakasveja.

SETRlT (Cedrus, Pinaceae) Tämän suvun neljä lajia luetaan toisinaan kaikki saman lajin alalajeiksi. Niiden levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Etelä-Aasiaan. Setrit ovat isokasvuisia, lehtikuusia muistuttavia. mutta ikivihreitä puita, joiden latvus on epäsäännöllinen ja leveä. Puuaines on hyväntuoksuista, pehmeää, kestävää ja sitä on helppo työstää. Setrejä käytetäänkin rakennus- ja huonekalupuuna. Ne ovat suosittuja koristepuita menestymisalueellaan. Osastossa kasvatetaan Iibanoninsetriä (Cedrus Iibani) ja atlassetriä (Cedrus atlantica).

PUNAPUU (Sequoia sempervirens, Cupressaceae) Punapuu on kasvikunnan isokokoisimpia lajeja. Se voi kasvaa luonnossa jopa yli 100 metriä korkeaksi ja 6 metriä paksuksi puuksi. Luonnonvaraisena sitä esiintyy Kalifornian rannikolla. Puu elää hyvin pitkään, ja vanhimmat yksilöt ovat 800-1 500 vuotta vanhoja. Punapuumetsät tarvitsevat suojelua sillä puuta on käytetty runsaasti sen arvokkaan puuaineksen vuoksi.

NEKTARIINI (Prunus persica var. nucipersica, Rosaceae) Nektariini on persikan variaatio eli muunnos. Sen hedelmä sileäkuorinen ja varsinaista persikkaa pienempi ja makeampi. Nektariini kukkii osastossa jo varhain keväällä lehdettömänä.

TÄHKÄLAVENTELI (Lavandula angustifolia, Lamiaceae) Tähkälaventeli edustaa Välimeren alueen macchiakasvillisuutta. Se on sinikukkainen korkea ruoho. Kasvi on voimakastuoksuinen, ja siitä saatua eteeristä öljyä on pitkään käytetty hajusteena sekä myös lääkinnällisissä tarkoituksissa.

ROHTOROSMARIINI (Rosmarinus officinalis, Lamiaceae) Rohtorosmariini on tyypillinen Välimeren alueen edustaja. Se on sinikukkainen, hyväntuoksuinen, korkeahko monivuotinen ruoho. Rohtorosmariinia käytetään esimerkiksi koristeistutuksissa ja mausteena.

SUBTROOPPISTEN TALVISATEIDEN OSASTO JATKUU ARAUKARIAT (Araucariaceae)

Araukariat ovat eteläisen pallonpuoliskon havupuita, joiden tärkein esiintymisalue rajoittuu Uudesta Seelannista Itä-Australiaan sekä Uuteen-Guineaan ja Filippiineille. Muutamia lajeja tavataan lisäksi Etelä-Amerikan eteläosista. Araukariat voivat kasvaa luonnossa jopa 90 metrin korkuisiksi. Lehdet ovat Ieveitä, suikeita, soikeita tai neulasmaisia, usein teräväkärkisiä. Monen heimon lajin puuaines on arvokasta rakennuspuuta tai puusepänteollisuuden raakaainetta. Eräiden lajien siemenet ovat syötäviä (mm. Araucaria bildwillii) ja monista, samaan heimoon kuuluvan Agathis-suvun lajeista saadaan kopaali-nimistä luonnonhartsia, jota käytetään mm. lakkojen raaka-aineena. Norfolkinaraukariaa (Araucaria heterophylla) käytetään huonekasvina.

Kuvat : norfolkinaraukaria Araucaria heterophylla, Queenslandinaraukaria A. bildwillii, parananaraukaria A. angustifolia, norfolkinaraukaria A. heterophylla, Queenslandinaraukaria A. bildwillii

VÄLIMERENLAAKERI (Laurus nobilis, Lauraceae) Tämä pieni, kovalehtinen, ikivihreä ja vahvasti tuoksuva puu on kotoisin Välimeren alueen itä-osista. Laakeria pidetään voiton ja ikuisen elämän puuna. Antiikin kreikkalaiset seppelöivät kilpailuissa voittajat laakerinlehdistä sidotuilla seppeleillä. Meilläkin laakeripuuta käytetään arvokkaana koristeena sekä maisterinseppeleiden raaka-aineena. Lehdistä tislataan öljyä. Kuivattuja laakerinlehtiä käytetään mausteena.

AITOVIIKUNA (Ficus carica, Moraceae) Tätä ikivanhaa viljelykasvia on löydetty lähes 7 000 vuotta vanhoista Jerikon kulttuurlkerrostumista. Se on myös ensimmäinen kasvi, joka Raamatussa mainitaan nimeltä. Viikunaa on varhaiskirkon ajoista pidetty kirkkotaiteessa alkuparatiisin hyvän ja pahan tiedon puuna. Viikunaa viljellään samoilla ilmastoalueilla kuin viiniköynnöstä. Tuottajamaista ovat tärkeimmät Turkki ja Egypti.

jOHANNEKSENLEIPÄPUU (Ceratonia siliqua, Fabaceae) Johanneksenleipäpuu on kotoisin itäisen Välimeren kivikkoisilla rannoilta. Se pieni puu tai monirunkoinen pensas, jolla tummanvihreät, nahkamaiset lehdet. Suomalainen nimi juontuu kertomuksesta, jonka mukaan Johannes Kastaja eli erämaassa syömällä näitä hedelmiä. Palkohedelmiä on käytetty myös karjan rehuna ja siemeniä painomittana (karaatti) Johanneksenleipäpuujauhetta käytetään nykyään mm. kaakaon korvikkeena ja elintarvikkeiden lisäaineena. 65

KÄÄPIÖPALMU (Chamaerops humilis, Arecaceae) Kääpiöpalmu on yleensä hyvin matalakasvuinen viuhkapalmu. Se muodostaa tiheikköjä kuivilla mailla Algeriassa, Marokossa ja Espanjassa, mutta se on levinnyt aina Etelä-Ranskaan, Nizzan korkeudelle asti. Laji on toinen Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueen luonnonvaraisista palmuista. Toinen Iuonnonvarainen palmu on kuitupalmu (Trachycarpus fortunei). Alueella kasvaa istutettuna myös lukuisia muita palmulajeja.

VÄLIMEREN TAATELI (Phoenix dactylifera,Arecaceae) Taateli on maailman vanhimpia viljelykasveja. Todennäköisesti babylonialaiset kasvattivat sitä jo 8 000 vuotta sitten, mutta varmoja merkintöjä viljelystä on Egyptistä n. 5 000 vuoden takaa.Taatelipalmua viljellään subtrooppisilla seuduilla ja Pohjois-Afrikan arabimaissa se on väestön tärkein hiilihydraattilähde. Taateli on kaksikotinen kasvi: hede- ja emikukat sijaitsevat eri puissa. Hedelmänä marjat, jotka ovat noin luumun kokoisia, aluksi kellertäviä, kypsänä punaruskeita. Taateli on erittäin ravitseva, siinä on sokereita enemmän kuin missään muussa hedelmässä ja siitä saa paljon kuituja. Siinä on runsaasti A- ja K-vitamiineja, sekä B-ryhmän vitamiineja

KARTTA

KOKOELMAHUONEET JA YLEISÖTILAT A TROOPPINEN OSASTO B SUBTROOPISTEN KESÄSATEIDEN OSASTO C SANIAISOSASTO D SUBTROOPPISTEN TALVISATEIDEN OSASTO E LAUHKEAN ILMASTON OSATO F SUKKULENTTI- JA KSEROFYYTTIOSASTO T TERRAARIOT 67

OULUN YLIOPISTON KASVITIETEELLINEN PUUTARHA

Kasvitieteellisten puutarhojen yleisenä tehtävanä on yllapitää dokumentoitua elävien kasvien kokoelmaa, jossa harjoitetaan kasvilajeihin kohdistuvaa opetus-, tutkimus-, suojelu- ja näyttelytoimintaa. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on osa yliopistoa ja sen keskeisin tehtävä on tarjota kasvimateriaalia, kasvatustiloja ja asiantuntemusta yliopiston opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Puutarha on myös suuren yleisön valistus- ja virkistyspaikka.

Puutarhan henkilokunta huolehtii kokoelmakasvien nimistön ja alkuperatietojen luotettavuudesta ja kasvien rekisteröinnistä. Puutarhassa tehdään uhanalaisiin kasveihin ja kasvien menestymiseen liittyvää tutkimusta. Kansainvaliseen siemenvaihtoon puutarha keraa materiaalia erityisesti PohjoisSuomesta ja -Norjasta. Puutarhalla toimii biotekniikan laboratorio.

Puutarha on perustettu vuonna 1960. Nykyiselle paikalleen, Linnanmaalle se muutti vuonna 1983. Puutarhan kokoelmat koostuvat noin 16 hehtaarin laajuisesta ulkopuutarhasta (sisältäen 9 hehtaarin arboretum-alueen) sekä kasvihuoneista. Ulkopuutarhassa kasvaa noin 5000 kasvilajia. Puutarha on maailman pohjoisimpia kasvitieteellisiä puutarhoja, ja siksi sillä on tärkeä merkitys pohjoisen kasvimateriaalin toimittajana muille tieteellisille puutarhoille. Pääosa kokoelmien kasveista saadaan siemenvaihdon kautta, osa keräilymatkoilta ja Iahjoituksina. Kasvitieteellinen puutarha osallistuu alan kansainvälisten järjestöjen toimintaan.

1 SYSTEMAATTINEN OSASTO 2 HYÖTY- JA LÂÂKEKASVIT 3 KOTIMAISET LUONNONKASVIT 4 VUORISTOKASVIT 5 KORISTEKASVIT 6 ARBORETUM 7 KASVIHUONEET ROMEO JA JULIA 8 KASVIMUSEO, BIOTEKNIIKAN LABORATORIO, TOIMISTO- JA TYÖTILAT

LUETTELO OPPAAN KASVEISTA A Acalypha hispida 71 Acca sellowiana 33 Actinidia deliciosa 58 Aechmea fulgens 21 Aeschynanthus 38 agaavet 44 Agave 44 Agave sisalana 55 aitoviikuna 65 Aloe arborescens 55 amerikanmuori 17 Ananas comosus 21 ananaskasvit 21 ananaskirsikka 32 annansilmä 41 anopinhammas 29 anopinkielet 29 appelsiini 49 arabiankahvi 35 Arachis hypogaea 19 Araucaria angustifolia 63 Araucaria bildwillii 63 Araucaria heterophylla 63 araukariat 63 Aristolochia 19 Aristolochia littoralis 20

C Camellia sinensis 30 Carludovica palmata 9 Cedrus 60 Cedrus atlantica 60 Cedrus libani 60 Ceratonia siliqua 44, 65 ceyloninkaneli 24 Chamaedorea elegans 42 Chamaerops humilis 44, 66 Cinnamonum camphora 26 Cinnamonum zeylanicum 24 Cistus 48 B Cistus creticus 48 banaani 40 Cistus ladanifer 48 banaanikasvi 40 Cistus monspeliensis 48 banianviikuna 11 Citrullus 36 bataatti 22 Citrus 44, 49 begonia 41 Begonia Semperflorens-Ryhmä Citrus aurantium 49 Citrus limon 49 41 Begonia Tuberhybrida-Ryhmä 41 Citrus maxima 49 Citrus medica 49 Begonia x cheimantha 41 Citrus reticulata 49 Billbergia x windii 21 Citrus reticulata MandariiniBougainvillea 31 Ryhmä 49 Bougainvillea glabra 31 Citrus sinensis 49 bulevardipalmu 42 Citrus x limonia 49 Asparagus 45 Asparagus densiflorus 'Sprengeri' 45 Asparagus officinalis 45 Asparagus setaceus 45 Asplenium nidus 5 Astrophytum ornatum 54 atlassetri 60 australianwollemia 28 Averrhoa carambola 37 avokado 26

Kuva : isokirjopeippi Solenostemon scutellarioides

Citrus x paradisi 49 Clerodendrum thomsoniae 20 Clivia miniata 43 Codiaeum variegatum 9, 51 Coelogyne cristata 73 Coelogyne massangeana 16 Coffea 35 Coffea arabica 35 Coffea canephora 35 Cucumis 36 Cucumis sativa 36 Cucurbita 36 Cucurbitaceae 36 Cupressus sempervirens 47 Cyathea australis 6 Cycas 34 Cycas revoluta 34 Cymbidium sp. 5 Cyperus papyrus 12 D Dendrobium hybr. 16 Dionaea muscipula 8 Drosera 7 E Echinocactus grusonii 43

Echinofossulocactus lamellosus 54 Eichhornia crassipes 12 Elais guineensis 42 Elettaria cardamomum 39 Epidendrum ellipticum 1, 16 Epidendrum ibaguense 15 Eria javanica 5 Erica 44 Erica arborea 48 Eucalyptus 27 Eucalyptus citriodora 27 Eucalyptus preissiana 27 eukalyptukset 27 Euphorbia milii 1, 51 Euphorbia pulcherrima 51 Euphorbia triangularis 51 Euphorbia trigona 51 Euphorbiaceae 51 F feijoa 33 Ficus 11 Ficus benghalensis 11 Ficus benjamina 11 Ficus carica 65 Ficus deltoidea 11 Ficus elastica 11 Ficus microcarpa 11 Ficus religiosa 11 Fortunella japonica 30 Fortunella margarita 30

G gesneriakasvit 38 Ginkgo biloba 33, 58 gloksinia 38 Gossypium 23 Gossypium barbadense 23 Gossypium hirsutum 23 greippi 49 Guzmania lingulata 21 H hedelmäananas 21 helokolibrikukka 43 Hevea brasiliensis 11 Hibiscus rosa-sinensis 9 hienohelma 45 hirvensarvisaniaiset 13 Howeia 42 I ihmeköynnökset 31 ihmepensas 9, 51 inkivääri 37 Ipomoea batatas 22 isoanopinkieli 29 isokirjopeippi 70 isokissanhäntä 71 isopunasarja 43 J jalopelargoni 46

Kuva : isokissanhäntä Acalypha hispida

japaninkruunukävykki 34 japaninpensaspalmu 42 johanneksenleipäpuu 44, 65 joulubegonia 41 joulutähti 51 Juniperus 44 jättipassio 39 jättiraatokukka 53 K kaakaopuu 24 kaaripapinkaura 21 kahvikasvit 35 kaitakistus 48 kaitapiipensas 43 kaktuskasvit 54 kaljuihmeköynnös 31 kameliat 25 kamferipuu 26 kannukasvit 8 kapinkarviainen 32 karambola 37 kardemumma 39 kardinaaligloksinia 3 karviaiskoiso 32 kastanjaviini 20 keihäsanopinkieli 29 keltakultakäpy 9 keltareuna-anopinkieli 29 kentiapalmut 42 kesäbegoniat 42

kiehkuramuori 17 kihokit 7 kiinanpunapuu 28 kiinanruusu 9 kiivi 58 kirjokohtalonköynnös 20 kistukset 48 kivikukka 52 klementiini 49 koloradonkynsikaktus 54 kongonkahvi 35 korallihuisku 21 kotipelargoni 46 kreetankistus 48 kruunukävykit 34 kruunukoruananas 1, 21 kultasiilikaktus 43 kumiviikuna 11 kurkku 36 kurkkukasvit 36 kurpitsa 36 kymbidi 5 kämmekkäkasvit 16 kärpäsloukku 8 kärsimyspassio 39 kääpiöbanaani 40 kääpiöpalmu 44, 66 L Lagenaria siceraria 36 lanttieukalyptus 27

parakautsupuu 11 parananaraukaria 64 parsat 45 Passiflora 39 Passiflora caerulea 39 Passiflora edulis 39 Passiflora quadrangularis 39 passio 39 N pelargonit 46 naavatillandsia 15, 18 Pelargonium 46 neidonhiuspuu 33, 58 Pelargonium Domesticumnektariini 61 Ryhmä 46 Neoregelia carolinae 1, 21 Pelargonium peltatum 46 Neoregelia spectabilis 21 Pelargonium Zonale-Ryhmä 46 Nepenthes 8 pennimuori 17 M norfolkinaraukaria 64 Peperomia 17 maapähkinä 19 Notocactus magnificus 54 Peperomia argyreia 17 magnolia 59 Peperomia obtusifolia 17 Magnolia Soulangeana-Ryhmä O Peperomia rotundifolia var. pilosior 59 Olea europaea 44, 47 17 magnoliat 25, 59 Oncidium sphacelatum 15 Peperomia rubella 17 Mammillaria spinosissima 54 Opuntia ficus-indica 44, 56 mandariini 49 Ornithogalum longibracteatum 43 Peperomia verticillata 17 perhoskämmekkä 5 Mangifera indica 35 Oryza sativa 13 Persea americana 26 mangopuu 35 pesäraunioinen 5 manilahamppu 40 P pesusienikurkku 36 mausteinkivääri 37 paavalinkukka 38 Phalaenopsis hybr. 5 meloni 36 Pachystachys lutea 9 Phalaenopsis pallens 16 Metasequoia glyptostroboides 28 pallerofortunella 30 Phalaenopsis schilleriana 16 mukulabegonia 41 palmut 42 Phillyrea angustifolia 43 muorinkukat 17 panamapalmu 9 Phoenix dactylifera 66 Musa acuminata 40 papyruskaisla 12 Laurus nobilis 44, 64 Lavandula angustifolia 62 leikkopuikkokämmekkä 16 libanoninsetri 60 limoviikuna 11 Lithops 52 Lithops helmutii 52 Lithops karasmontana 52 Lithops salicola 52 loistomagnolia 59 Luffa aegyptiaca 36 lumikuningatar 73 länsi-intian puuvilla 23

Musa paradisiaca-Ryhmä 40 Musa textilis 40 Musaceae 40 myrtti 48 Myrtus communis 48 mätäsmuori 17

Kuva : tomatillo Physalis philadelphica

Phoenix roebelenii 42 Physalis peruviana 32 Physalis philadelphica 72 pihkakistus 48 piikkikruunu 1, 51 piippuköynnökset 19 pikkutaateli 42 pilleriviikuna 11 pinja 44 Pinus pinea 44 Piper nigrum 41 pippuri 41 Platycerium 14 Podocarpus 44 pomelo 49 pomeranssi 49 Prunus persica var. nucipersica 61 pullokurpitsa 36 punapassio 39 punapuu 60 punatimanttiananas 21 purppuraraatokukka 53 puukellokanerva 48 puutomaatti 32 puuvillat 23 pylvästyräkki 51 päällyskasveja 21 Q queenslandinaraukaria 64 Quercus 44

Selenicereus pteranthus 56 Sequoia sempervirens 60 setrit 60 siisalagaave 55 Sinningia 38 Sinningia cardinalis 3 siropiippuköynnös 20 sirppivitjasaniainen 5 sitruspuut 44, 49 sitruuna 49 sitruunaeukalyptus 27 soihtuköynnös 38 soikkofortunella 30 soilikki 38 S sokeriruoko 22 Saccharum officinarum 22 Solanum betaceum 32 Saintpaulia ionantha 38 Solenostemon saniaispuu 6 scutellarioides 70 Sansevieria 29 Stapelia 53 Sansevieria cylindrica 29 Stapelia gigantea 53 Sansevieria trifasciata Stapelia grandiflora 53 'Hahnii' 29 Stapelia variegata 53 Sansevieria trifasciata Strelitzia reginae 43 'Laurentii' 29 Streptocarpus 38 Sansevieria trifasciata 29 sukaattisitruuna 49 Sarracenia 7 sädemuori 17 sarvisaniaiset 14 säilätuutti 9 satsuma 49 Sclerocactus glaucus 54 T Selenicereus 56 tammet 25, 44 Selenicereus grandiflorus tangeriini 49 56 R raatokukat 53 Rhapis excelsa 42 riippapelargoni 46 riisi 13 rohtoaaloe 55 rohtorosmariini 62 Rosmarinus officinalis 62 ruokabanaani 40 ruokaparsa 45 ruusukoruananas 21 ryytipippuri 41

teepensas 30 temppeliviikuna 11 terttuhelokämmekkä 17 Tetrastigma voinierianum 20 Theobroma cacao 24 Tillandsia 21 Tillandsia brachycaulos 18 Tillandsia bulbosa 18 Tillandsia lindenii 18 Tillandsia usneoides 15, 18 tillandsiat 18 tomatillo 72 tuoksupelargoni 46 tyräkit 51 tähdikit 43 tähkälaventeli 62 tähtihedelmä 37 tähtikaktus 54 täpläraatokukka 53 tötterölehdet 7

vesihyasintti 12 vesilinssi 13 viikunaopuntia 44, 56 viikunat 11 viiniköynnös 45 Vitis vinifera 45 Vriesea splendens 9 vuoripalmu 42 välimerenlaakeri 44, 64 välimerensypressi 47 välimerentaateli 66 W Washingtonia robusta 42 Widdringtonia 44 Wolffia arrhiza 13 Wollemia nobilis 28 Woodwardia radicans 5 X

Y yökaktus 56 U yönkuningatar 56 unelma 45 usambaranpaavalinkukka yönprinsessa 56 38 Z Zingiber officinale 37 V vanilja 16 Ä Vanilla planifolia 16 varjoviikuna 11

Kuva : lumikuningatar Coelogyne cristata

Ö öljyoliivi 44, 47 öljypalmu 42

OULUN KASVITIETEELLINEN PUUTARHA Kaitov채yl채 5 Oulu 65째 01' N 25째 28' E www.oulu.fi/botgarden www.facebook.com/oulunkasvitieteellinen