O’times nro 8 • 2011
Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa 1 O’times nro 8 ∙ 2011
nro 8 • 2011
Pääkirjoitus 03 Toimituksen esittely 04
O´SCHOOL Mistä et pidä joulussa, Lauri Ojalehto? 06 Kurssit hopeatarjottimella 08 Teatteritaiteen draamaa 9 Äikänkurssin pelastus 11
O’CULT English summer 14 Olipa kerran kaupunki 17 Kaupungin kulisseissa 18
O´XMAS
O´TIMES
Joulutunnelmaa joululauluista 23 Maistuvaa joulua 24 Joulun kahdet kasvot 27
O’CHAOS Murua masuun ja halvalla 30 Ihmisiä moneen junaan 31 Tapahtumakalenteri 33 Suusta siepatut 34 2
O’times nro 8 ∙ 2011
PÄÄKIRJOITUS
J
oulu on taas, joulu taas ja sehän tarkoittaa sitä, että syyslukukausi lähentelee loppuaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin ilmestyä tämän vuoden viimeinen O'times. Käsissäsi (tai vaihtoehtoisesti tietokoneesi ruudulla) onkin upea joulunumero, joka sisältää niin juttua omasta puurojuhlastamme kuin jouluperinteistä muissa maissa. Myös oppitunneilla on istunut muutama ahkera tonttu kirjoittamassa muistiin opettajien suusta päässeitä sammakoita. Suusta siepattuja onkin joulun kunniaksi oikein jättipaketillinen, nauttikaa! Pelkää joulusuitsutusta tämä lehti ei kuitenkaan ole. Jutussa Joulun kahdet kasvot tarjoaa kaksi erilaista näkökulmaa nykyiseen joulukulttuuriimme.Pääsette myös kurkistamaan, millaista oli teatteritaiteen lukiodiplomien teko ja millaista oli avustaa Missä kuljimme kerran elokuvan kuvauksissa. Toimituksen joulunodotus on toki ollut muutakin kuin pelkkää työntekoa. Kiitos kaikille hauskoista pikkujouluista! Tunnelma tuntui olevan katossa, vaikka itse ehdinkin käydä paikalla vain kääntymässä. Tänä vuonna olemme tosin saaneet odottaa joulua melkoisen harmaassa ja pimeässä kaupungissa. Suurin syy tähän on tietenkin lumen puute. Talvi-ihmisenä olen tästä kovin pahoillani. Rakastan lunta ja ulkoilua pakkasilmassa. Kunpa saisimme pitää edes pienen valkoisen lumipeitteen läpi talven! Rakentuu joulun odotus toki monesta muustakin asiasta, joihin on onneksi helpompi itse vaikuttaa. On joululauluja, leipomista, koristelua ja joululahjojen suunnittelua. Itselläni on ollut viime vuosina tapana valmistaa jotain pientä, suloista, syötävää kavereille joululahjaksi, ja tämä vuosi on tuskin poikkeus. Jotkut asiat säilyvät sen sijaan joulusta toiseen ennallaan. Joulukorttien kirjoittaminen tuntuu jäävän aina viime tippaan, etenkin kun en tyydy ostamaan valmiita kortteja vaan nekin pitää tehdä itse. Tunnistaako kukaan tästä itseään? Yleensä korteissa komeilee yksi tai useampi koirista. Tänä vuonna kunnian sai vanhin villani, joka onkin todellinen linssilude! Toinen asia, mikä säilyy ennallaan on, että O'times palaa jälleen ensi vuonna uusin kujein ja aihein. Sitä ennen vietetään kuitenkin kaikki oikein taianomainen joulu! Saila Kurki, päätoimittaja
3
O’times nro 8 ∙ 2011
TOIMITUKSEN ESITTELY
Salla Riihimäki tekstit ja kuvat / Jani Lehto / Saila Kurki päätoimittaja, tekstit, kuvat ja taitto / Pinja Herttovuo, tekstit, kuvat ja taitto / Ilmari Eskola / Mikko Jalo tekstit, kuvat ja taitto / Essi Jaakola tekstit ja taitto / Laura Ahola tekstit, kuvat ja taitto / Emilia Collan tekstit ja kuvat / Helinä Teittinen tekstit / Ada Mare kuvat / Saana Sundberg tekstit, kuvat ja taitto / Karri Budde tekstit ja taitto / Mirva Laatunen tekstit, kuvat ja taitto / Eleonoora Wihuri
Lisäksi Gintare Gylling ohjaava opettaja, kuvat ja taittokoulutus / Satu Mäkinen tekstien oikoluku
4
O’times nro 8 ∙ 2011
O´SCHOOL
5
O’times nro 8 ∙ 2011
MISTÄ ET PIDÄ JOULUSSA, LAURI OJALEHTO? Filosofianopettaja suosittelee kaikille hiustenajoa. Muutamat haastatellut opettajat ovat tunnustaneet odottavansa erästä kysymystä. Osaatko arvata, mikä tuo kysymys on? No, en oikeastaan. Siksi kysynkin sen sinulta. Heräät opettajien pikkujoulujen jälkeisenä aamuna Holman ja Tapperin välistä. Mitä on tapahtunut? Aaa...(nauraa.) No, varmaankin on vietetty railakas ilta niin kuin me aina vietetään ja sehän on ihan normaali tilanne... että niinhän siinä aina käy. Mikä on elämänfilosofiasi? No, elämänfilosofiani keskeisessä osassa on maailmankatsomus ja maailmankatsomushan koostuu tommosesta maailmankuvasta ja arvoista... Tärkeitä asioita on myös onnellisuuden saavuttaminen ja siinä auttaa esimerkiksi sivistys ja ... rakkaus. No, ehkä nämä on ne keskeisimmät. Taide ja tiede ja sivistys on tärkeitä asioita onnelliseksi tulemisessa - ja rakkaus tietysti myös. Sinut on profiloitu ahkeraksi O'timesin lukijaksi. Mikä on suosikkiosio lehdessä? No, kyllä mä sen lehden aina luen ja aika kattavasti mä sen aina katon... Mutta nää haastattelut on ollut ihan hauskoja ja välillä on ollut hyviä kantaaottavia kirjoituksia tän koulun asioista. Pohditko ja punnitsitko opettajaksi ryhtymistä pitkään? No, pikkuhiljaa päädyin tälle opetusalalle. Aloin ensin tehdä opettajansijaisuuksia ala-asteella ja meidän koulun yläasteella ja lukiossa - ja lastentarhassa olin yhden kesän. Että siinä mielessä se kesti aika pitkään. Mistä sä et pidä joulussa? No, ehkä sellainen kaupallisuus ja materialismi, joka tähän nykyjoulukulttuuriin liittyy. Eiköhän joulussa ole tärkeämpää sellainen rauhoittuminen ja lahjat on sinänsä ihan tärkeitä, niillähän voi muistaa toisia ihmisiä. Mutta se, että niitä pitäis olla paljon tai että ne olis kalliita, niin se ei miellytä.
6
O’times nro 8 ∙ 2011
Opettaja kirjoitti nimensä tauluun.
Kumpi on tärkeämpi saavuttaa: maailmanrauha vai ilmastonmuutoksen pysäyttäminen? No, vois ajattella, että ne on sidoksissa toisiinsa, mutta ehkä maailmanrauha. Mutta niin kuin sanottua, jos sitä ilmastonmuutosta ei pysäyteta, se varmasti vaikuttaa myös siihen maailmanrauhaan negatiivisesti. Erilaiset ristiriidat kärjistyy, kun resurssit loppuu. Anna joku hiustenhoitovinkki! No, kannattaa leikata hiukset pois niin pääsee paljon vähemmällä vaivalla. Mikä olisi kauheinta, mitä oppitunnilla voisi sattua? Hm... no, ehkä pitkäaikaisseurauksiltaan se, että jostain syystä opettaisin väärin etiikan teoriat ja korkolaskut. Oppilas ottaisi laskutaidottomuuttaan pikavippejä nuorena aikuisena, ajautuisi maksukyvyttömyyteen, työttömyyteen, velkasaneeraukseen, syrjäytyisi, ei hädässään ymmärtäisi oikean ja väärän eroa, muuttaisi Varkauden kaupunkiin Pohjois-Savoon. Millä ansioilla sinut kutsuttaisiin itsenäisyyspäivänä linnan vastaanotolle? No... (miettii pitkään). No, toivottavasti pitkästä työstä ja urasta opettajana. haastattelu Saila Kurki kuva Pinja Herttovuo
7
O’times nro 8 ∙ 2011
KURSSIT HOPEATARJOTTIMELLA Englanti 10: Perusopintoja tukeva kurssi Englannin kymmenes kurssi on numerostaan huolimatta tarkoitettu pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja järjestetään yleensä kerran lukuvuodessa toisen jakson aikana. Kurssi on perusopintoja tukeva kurssi mutta sisältää paljon muutakin kuin numeroiden kertaamista. Vaikka nimestä saattaisi luulla kurssin olevan tarkoitettu niille opiskelijoille, jotka eivät osaa englanniksi aakkosiakaan, asia ei kuitenkaan ole näin. Jokaisen täytyy tunnustaa, että joillakin opiskelijoilla on synnynnäinen matikkapää- ja toisilla taas kielipää. Niille, joille matematiikan logaritmifunktiot ja integraalit ovat selvää pässinlihaa, epäsäännöllisten verbien taivutukset kielessä kuin kielessä saattavat tuottaa ongelmia. Tämä kurssi on varmistus siihen, että jokainen opiskelija saa vaikeuksistaan huolimatta henkilökohtaista ohjausta ja tukea lukion englannin kurssien läpi rämpimiseen. Tätä koulukohtaista kurssia suositellaankin suoritettavaksi vasta ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen. (Näin opiskelija pystyy itse määrittelemään taitotasonsa ja katsomaan, olisiko tukikurssi kannattava.) Kurssilla palautellaan mieleen erilaisten yksilö- ja ryhmätehtävien avulla jo peruskoulussa opittuja asioita ja lisätään perussanastoa. Lisäksi syvennytään perusrakenteiden maailmaan ja harjoitellaan kirjoitelmien tekoa. (Moinen taito tulee kenelle tahansa englannin lukijalle tarpeen, ainakin Raitalan kursseilla, joilla kirjoitetaan yhden kurssin aikana vähintään kaksi ainetta.) Lisäksi tutustutaan paremmin erilaisiin kirjoitustyyleihin, kuten referointiin ja tiivistämiseen, mistä saattaa olla paljon hyötyä englannin ylioppilaskirjoituksissa. Kurssilla harjoitellaan myös kuuntelemista ja kuullun sisäistämistä. Kuuntelutaidosta ei ole ylioppilaskirjoituksissa hyötyä, jollei osaa poimia kuulemastaan olennaisinta. Englannin kymmenennestä kurssista ei saa numeroa vaan kurssi arvostellaan Smerkinnällä. Kurssin aikana kuitenkin pidetään tuntikokeita opituista osa-alueista ja varmistetaan näin, ettei kukaan opiskelija jää ryhmän oppimisvauhdista jälkeen. Ryhmän yhteishenki on yleensä mukava ja vähemmän kilpailuhenkinen kuin pakollisilla kursseilla. Jokainen saa keskittyä omaan oppimiseensa, ja opiskelijatoverit kannustavat parhaansa mukaan muita menestymään. Oulunkylän yhteiskoulussa jokaisesta opiskelijasta pidetään näin huolta ja varmistetaan, että jokainen saa arvostetun ja kimmeltävän valkolakin päähänsä koulutien päässä.
teksti ja kuva Pinja Herttovuo
8
O’times nro 8 ∙ 2011
TEATTERITAITEEN DRAAMAA Kuten monena edellisenäkin vuotena, vuoden 2011 loppuun mahtuu vielä yksi suuri kouludraama: teatteritaiteen lukiodiplomiesitykset. Varsinainen diplomin suorittajia tänä vuonna oli vain kaksi, Aura Salonpää ja Saila Kurki, mutta vähintään yhtä tärkeissä rooleissa olivat Jani Lehto ja Meri Myllyneva, jotka tulivat projektiin vapaaehtoisina mukaan. Omia mausteitaan soppaan toivat myös Emmi Mutikainen musiikillaan ja Eero Sorjonen valotekniikalla. O´times pääsi seuraamaan kulissien taakse esityksen harjoituksia ja kyselemään, mistä koko projektissa sitten oikein oli kyse. Teatteritaiteen lukiodiplomin idea on muiden lukiodiplomien tapaan luoda tuotos omien taitojen ja tietojen pohjalta. Teoksen eli tässä tapauksessa näytelmän tulee olla kokonaan opiskelijoiden itsensä suunnittelema ja toteuttama. Ohjaavan opettajan tehtävänä puolestaan on esimerkiksi varmistaa aikataulussa pysyminen ja muiden käytännön asioiden järjestyminen sekä tunnustella prosessin aikana, että näytelmässä esitettäviä asioita on mietitty perinpohjaisesti (sekä tietenkin arvioida lopputulos). Aura Salonpää kertoi koulumme lehdelle lähteneensä mukaan diplomin tekemiseen, koska teatteri on lähellä hänen sydäntään. Hän oli saanut aikaisemmin positiivisen kuvan diplomin työstämisestä ja katsoo, että tietyissä jatko-opiskelupaikoissa kyseisestä diplomista voisi olla hyötyä. Kaikki kuitenkin alkoi päätöksellä tehdä diplomi yhdessä Saila Kurjen kanssa. Koska diplomia oli tekemässä vain kaksi opiskelijaa alun alkaen, päättivät he helpottaa toistensa taakkaa ja tehdä näytelmän yhdessä. Alku oli ideoiden heittelemistä ilmaan ja niistä pikku hiljaa näytelmän juonen muodostamista. Näytelmän tekemiseen vaadittu työmäärä yllätti varmasti itse jokaisen ja siitä koituva stressi vain paheni koeviikon huipentuessa. Salonpää totesi, että näytelmään on käytetty useita kouluajan ulkopuolisia tunteja, sillä näyttelijöiden piti käydä myös normaaleilla koulutunneilla. Tämä koulun viimevuotiseen musikaaliin verrattavissa oleva näytelmä oli toki kooltaan pienempi mutta selvästi työläämpi tekijöilleen. Kaikki piti aloittaa tyhjästä ja viilata pilkut ilman ammattilaisen apua. Toisaalta Salonpää sanoi, että diplomin teko oli aivan mahtava tilaisuus työskennellä hyvän porukan kanssa omien näkemystensä toteuttamiseksi. Vaikka aikataulu olikin kireä ja kaikille sopivia harjoitusaikoja ei tuntunut löytyvän, näytelmän harjoitukset näyttivät lupaavilta. Mukana ollut Meri Myllyneva taas kertoi olevansa otettu, että hänet pyydettiin mukaan. Vaikkei näytelmän teon paineet kohdistuneetkaan suoraan häneen, tuki hän tovereitaan. Viime vuonna Myllynevan osallisuutta diplomeissa ei (vahingossa) edes mainittu, mutta tänä vuonna hän on päässyt jopa kirjoittamaan osan omista repliikeistään. Hiphopparin rooli on vaatinut häneltä syvällistä taustatutkimusta, ja hahmon oikean asenteen löytämiseksi Myllyneva onkin kuunnellut vapaa-ajallaan tyylilajille ominaista musiikkia. Ihailtavaa omistautumista siis.
9
O’times nro 8 ∙ 2011
Näytelmä alkaa dramaattisesta hiljaisuudesta. Vähitellen ensimmäinen hahmo ilmestyy vihreiden verhojen välistä lavan keskelle puhuttelemaan yleisöä. Hahmo katselee yleisöään hailakka ilme kasvoillaan ja kertoo taiteilijan onnettomasta elämästä ja toivottomuudesta. Näyttämölle ilmestyy lisää vielä katsojalle tuntemattomia hahmoja, jotka kertovat näytelmän varsinaisen aiheesta: taiteilijoiden tukirahoituksesta ja ylipäätään taiteilijana olemisesta. Hahmot istuvat alas ja tilanne vaihtuu televisio-ohjelmaksi, jossa päästään tutustumaan paremmin itse näytelmän hahmoihin. Katsoja saa pikkuhiljaa selvemmän kuvan hahmoista ja pääsee paremmin mukaan juoneen. Neljä päähenkilöä ovat sosiaalisesti lahjaton runoilija, sosiaalisesti lahjakas yleiskirjailija, jota Salonpää esittää, lastenkirjailija sekä hiphoppari. Hahmot vaikuttavat alkuun todella yksinkertaisilta, mutta pintaa syvemmällä voi nähdä monia eri ulotteita ja persoonallisuuksia, joita näyttelijät ilmentävät taidokkaasti. Salonpääkin totesi haastattelussa, että oli jokseenkin vaikeaa ja jokseenkin jopa hauskaakin kaivaa itsestään esiin sellaisia piirteitä, joita ainakaan toivottavasti ei sieltä muuten löytäisi. Hahmot ottavat omilla persoonallisilla tavoillaan kantaa ajankohtaisiinkin asioihin. Omalla painollaan edennyt työ on nyt ohi ja viralliset näytökset sujuivat hyvin. Ainoaa kritiikkiä tuli kireästä aikataulusta, ja sekä Salonpää että Kurki olivat sitä mieltä, että yksi jakso on aivan liian lyhyt aika näytelmän tekoon. Työtunneistakin suurin osa meni juoksevien asioiden hoitoon ja kurssissa oli niin paljon työtä, että vain yhden kurssimerkinnän saaminen harmittaa mukanaolijoita. Vaikka alussa Salonpään mukaan tehtiinkin paljon muutoksia ja karsittiin roolihahmoja pois, näytelmä säilyi ehjänä ja selkeänä. Teatterin ystävä saa ehkä enemmän näytelmästä irti, mutta peruskoululaisellekin katsojalle puolen tunnin esitys on ihan mukiinmenevä. Kauhunsekaisella innolla odotettu ensi-ilta on rämmitty kunnialla ja adrenaliinin voimalla läpi, joten tehtäväksi jää vain odottaa arvostelijan tuomiota. Mikäli O´timesin raadilta kysytään, Salonpää ja Kurki olivat selvästi pohtineet joka ikisen ilmeenkin läpi ja ohjanneet sekä käsikirjoittaneet hienon näytelmän, jota niin tavallinen pulliainen kuin teatterin ystäväkin osaa arvostaa. Kokonaisuus oli onnistunut, joten peukut pystyyn, että Oulunkylän yhteiskoulun työpari saisi hyvät arvostelut.
teksti ja kuvat Pinja Herttovuo
1 0
O’times nro 8 ∙ 2011
ÄIKÄNKURSSIN PELASTUS
Tiedätkö sen tunteen, kun näet äidinkielen kurssin kirjalistan ensimmäisen kerran? Kun ei ole mitään hajua kirjoista tai niiden pituuksista ja meneillään on jakso, jolloin ei ole aikaa lukea mitään ylimääräistä. Silloin on hyvä muistaa tämä lista kymmenestä kirjasta, jotka ovat kaikki lyhyitä ja poimittu kirjalistoilta. 1. Juhani Aho: Papin tytär Sivumäärä: 144 Kurssit: 1 ja 6 11-vuotias Elli ei käyttäydy niin kuin papin tyttären sopisi. Niinpä isä päättää lähettää hänet kouluun hyviä tapoja oppimaan. Myöhemmin Elli naitetaan miehelle, jota hän ei hahluaisi. Kirja kuvaa naisten mahdollisuuksien rajallisuutta 1800luvulla.
3. Albert Camus: Sivullinen Sivumäärä: 160 Kurssit: 2 ja 5 Algerianranskalainen Mersault tulee sattumalta tappaneeksi miehen. Kirja kuvaa Mersault´n irrallisuutta tästä maailmasta kertomalla hänen elämästään ennen ja jälkeen murhan.
2. Voltaire: Candide Sivumäärä: 135 Kurssit: 1 ja 5 1700-luvulla elävä nuorimies potkaistaan ulos kotilinnastaan. Naiivi Candide lähtee kiertämään maailmaa kohdaten sattumuksia, jotka yksi kerrallaan pyrkivät osoittamaan, ettei tämä maailma olekaan se kaikkein paras mahdollinen.
4. Richard Bach: Lokki Joonatan Sivumäärä: 91 Kurssit: 2 ja 4 Lokki Joonatan ei ole tavallinen lokki: hän haluaa oppia lentämään normaalin syömisen ja ravinnon hankkimisen sijaan. Lokkiyhteisö ei voi kuitenkaan hyväksyä tätä ja päättää karkottaa Joonatanin pois luotaan. 1 1
O’times nro 8 ∙ 2011
5. William Shakespeare: Romeo ja Julia Sivumäärä: 157 Kurssit: 2,3 ja 5 Rakkaustarinoiden klassikko: poika tapaa tytön, joka kuuluu vihollissukuun. Nuorenparin rakkaus ja sukulaisten viha kärjistyvät lopulta tapahtumiin, joilla on traagiset seuraukset.
6. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Sivumäärä: 158 Kurssit: 2 ja 5 Muumipapan urotyöt on muumipapan kertomus nuoruudestaan. Tarina alkaa siitä, kun muumipappa löydettiin pienenä orpokodin portailta, ja jatkaa hänen nuoruutensa seikkailuihin. Kirja valottaa tuttujen hahmojen taustoja, kuten sitä. miten muumipappa tapasi muumimamman.
7. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri Sivumäärä: 130 Kurssit: 3 ja 4 Vanha kuubalainen kalastaja ei ole saanut kahdeksaankymmeneenviiteen päivään kalaa. Eräänä päivänä hän tuntee kuitenkin onnensa kääntyneen ja saa elämänsä suurimman saaliin. Matka kotiin on kuitenkin pitkä ja kala voimakas. Alkaa kamppailu kohti rantaa.
8. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 Sivumäärä: 190 Kurssit: 4 ja 5 Teurastamo 5 on Vonnegutin tunnetuin sodanvastainen satiiri Dresdenin pommituksista. Kirja kertoo Billy Pilgrimista, jonka elämä ei kulje aikajärjestyksessä vaan hyppii hetkestä toiseen ja joka joutuu näin kokemaan elämänsä tähti- ja kauhunhetket uudestaan ja uudestaan.
9. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu Sivumäärä: 220 Kurssi: 5 Kultahattu kuvaa 20-luvun New Yorkin lähistöllä elävien upporikkaiden elämää. Päähenkilö Gatsby on juhlien salaperäinen isäntä, joka haaveilee nuoruudenrakkaudesta an Daisysta, joka kuitenkin on jo ehtinyt naimisiin.
10. Mika Waltari: Fine van Brooklyn Sivumäärä: 150 Kurssi: 6 Suomalainen tiedemies lähtee vuodeksi Ranskaan. Matkalla Bretagnessa hän tapaa nuoren hollantilaisnaisen Fine van Brooklynin ja ihastuu tähän varhaiskypsään, tunteilla leikkivään tyttöön.
teksti ja kuva Mirva Laatunen
1 2
O’times nro 8 ∙ 2011
O´CULT
1 3
O’times nro 8 ∙ 2011
ENGLISH SUMMER Survival kit vocabulary to live in England lobster - hummeri (ei lobbaaja!) ''I don't want nothing.'' -> He wants something... There's no pressure in the pipes. (putket) We wouldn't say that, dear. If you'd like to be correct, you see. snerge nuisance I love the British plumbing. (putkitus, viemärijärjestelmä) Time for tea! Would you like some more tea, honey? Please hand your cup then. With the plate actually, if you'd like to be correct. Just like that, dear. Gosh, I was counting the mouthfuls of that bisquit. I don't do nuts, you see. But once I had taken it, I had to eat it. You must be correct. Are you wanting to take coffee, dear? You look so grumpy. (mutrusuu, hapannaama)
Olin viime kesän heinäkuun minivaihdossa keskiEnglannissa. Lähdin, koska halusin oppia puhumaan englantia ihan todella, ja monet sukulaisistani ja ystävistäni suosittelivat perheessä asumista kielikurssien sijaan. Asuin matkan aikana kolmessa perheessä, ensin Walesin rajalla Hay-on-Wyen kylän lähellä. Pisimmän ajan asuin Shropshireen kuuluvalla aluella Craven Armissa ja kolme viimeistä päivää lähellä Herefordia. Kyläilemässä ja retkillä käytiin ympäri Midlands’iä ja Walesissa. Englannista jäi sellainen vaikutelma, että britit ratsastavat, minkä kerkeävät, juovat kello viiden teetä rupatellen naapuruston tapahtumista, puhuvat ihanalla pät kit täi sel lä aksentillaan, pukeutuvat smart casualisti tweediin ja tikkitakkiin, vaikka menisivät luomaan lantaa talliin, piipahtavat naapurilla esittelemässä vierasta, rupattelevat mukavia, laittavat puutarhaa, syövät kolmikerroksista suklaakakkua iltaruuaksi, katsovat East Endersin, menevät katsomaan hevosia... Kysyttäessä eräältä suomalaistuneelta brittiystävältä, mitä hän kaipasi kotimaastaan, hän vastasi: ''No en ainakaan putkitusta ja viemärijärjestelmää!'' Tätä muistelin kuukauden matkalla muutamaankin otteeseen katsellessani ,kun kylpyamme täyttyy haalealla vedellä 40 minuuttia (suihkuun ei voinut mennä, koska ei ole painetta putkissa, vesivaraaja taas oli pienempi kuin valtava amme). Mutta voi kun tuo aksentti tarttuisi minuunkin!
You do no such thing! Never you mind, sweetheart. dl -> lb written in a wrong way? Rubbish! Nope! I should think so. = I think it must be so. To be continued... I should think so. My word!! Stand-up comedy? It looks like sit-down comedy. Yes, my dear. No, honey. Oh yes, sweetheart. Oh I know, my darling. Come along, my dear. Make yourself comfortable, honey. Are you feeling all right? That's good, my darling.
1 4
O’times nro 8 ∙ 2011
1. Makuuhuoneeni
2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9.
keskiaikaisessa talossa. Nukahtaessa viimeinen ajatus oli, että hyppääköhän hirsistä taas hämähäkki päälle, kun nukahtaa, niitä kun vanhoissa taloissa riitti. Suurin vastaan tullut oli keskivartaloltaan sentin paksuinen. Keitimme mansikkahilloa itse poimituista mansikoista! Hevosia kasvattava Joli ystäväperheestä osallistui hyppykilpailuun ja voitti. The Royal Welsh Show. Lampaita pellolla. Piti ottaa kuva aidan takaa, ne kun lähtivät kilpaa pakoon, kun yritti vilkaistakaan niihin päin. Blakemere. Welsh cakes, Walesin perinneleivonnaisia leipomon ikkunassa. Hay-on-Wye, Wales Lammasta kerimässä! Herefordin vanha katedraali. Herefordshire. Menossa paikalliseen pubiin iltaruualle. Clun, Craven Arms, Shropshire. Britannian suurimassa maanviljelystapahtumassa, The Royal Welsh Show'ssa. Käsitti kaikkea lampaankerimiskilpailusta traktoreihin, tivolista timanttisormuksiin ja kuninkaallisen perheen jäsenten vierailusta hevos-, maatilaneläin-, ja moottoripyöräkilpailuihin. Tässä karjan esittelyä koiranäyttelytyyliin. Llanelwedd, Wales.
1 5
O’times nro 8 ∙ 2011
10. Louisa Horse Rallyssä, Shropshire. 11. Näkymää Englannin vanhan arkkitehtuurin keskukseksi nimitetystä Ludlow'sta. Katu 12. 13. 14. 15. 16. 17.
vanhalle kaupungin portille. Auringonlasku pelloille perheen tilalta. Craven Arms, Shropshire. Ystäväperheen piha-aitaa, Herefordshire. Heinäntekoa 50-lukulaisella traktorilla. Yhdeksän paalia enintään kerrallaan, ettei traktori kippaa! Craven Arms, Shropshire. Heinäladon sammakosta tuli suurikin tähti, kun minä ja samaan aikaan perheessä asunut espanjalainen Pau kuvasimme sitä niin, että taisi tulla sammakolle pysyviä traumoja. . Lisa-poni odottelee aamuratsastukselle lähtöä tallissaan. Traktorilla ajeltiin koko päivä peltoa ylös-alas. Richard, Kevin. Craven Arms, Shropshire.
1 6
O’times nro 8 ∙ 2011
Flapjacks - Englantilaiset kaurakeksit (kuva: flapjacks - ohjekuvat) 1dl sokeria 1 dl vaaleaa siirappia 1dl kookoshiutaleita 2 dl kaurahiutaleita 75 g voita sitruunamehua tai kanelia 1. Lämmitä sokeria, voita ja siirappia kattilassa, niin että sokeri ja voi alkavat sulaa. Lisää kookoshiutaleet ja kaurahiutaleet. 2. Ota pois levyltä ja lisää muutama ruokalusikallinen sitruunamehua tai muutama teelusikallinen kanelia. Sekoita hyvin. 3. Vuoraa neliskulmainen piirakkavuoka tai pieni reunallinen pelti leivinpaperilla. Levitä taikina tasaiseksi sinne. 4. Paista uunissa miedolla lämmöllä n. 150 asteessa n. 45 minuuttia. Jos alkaa vaikuttaa kypsältä jo aiemmin, älä turhaan odota, ettei pala! 5. Leikkaa heti uunista tulleena kypsä taikina tasakokoisiin neliöihin, ja jätä jähmettymään paistoastiaan. 6. Kun keksit ovat rauhassa jäähtyneet useamman tunnin, nostele ne astiasta irti. Säilytä rasiassa, että pysyvät kovina. teksti ja kuvat Salla Riihimäki Käy tsekkaamassa! Sama videolla englanniksi: http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/video/2011/mar/10/perfect-flapjacks-recipe-video kuva: http://www.askamum.co.uk/upload/21625/images/flapjacks450.jpg
1 7
O’times nro 8 ∙ 2011
OLIPA KERRAN KAUPUNKI Viime vuosina elokuvateatterit ja televisio ovat täyttyneet Suomen sisällissotaa käsittelevistä elokuvista. Peter Lindholmin ohjaama, Kjell Westön samannimiseen romaaniin perustuva, Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått) ei ole poikkeus. Tällä kertaa pääosassa on Helsingin suomenruotsalainen väestö. Lokakuun lopussa ensi-iltansa saanut elokuva saa joulukuun lopussa jatkoa, kun FST5:llä alkaa leffan kanssa yhtäaikaisesti kuvattu kuusiosainen tv-sarja. Sekä romaanin lukeneena että elokuvan nähneenä uskallan toivoa, että tv-sarjan katsominen tulee olemaan elämys. Siitä pitää ensinnäkin huolta Westön upea, Finlandia- palkittukin teos. Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuodesta 1906 aina jatkosodan loppuun vuoteen 1944 ja kaupunkiin nimeltä Helsinki. Suurta epookkidraamaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä; historian tapahtumat toimivat enemmänkin tarinan kehyksenä ja työntävät sitä eteenpäin. Missä kuljimme kerran kertoo ennemminkin yksittäisten, fiktiivisten henkilöiden elämästä, heidän toiveistaan ja unelmistaan aikana, jolloin Suomi oli suuren poliittisen kuohunnan vallassa. Romaanin filmatisointi ei ole mikään helppo tehtävä. Liki kuusisataasivuinen romaani ei taitu helposti tvsarjaksi ja vielä vaikeammin se taipuu elokuvaksi. Elokuvan ongelmaksi koituu etenkin laaja henkilögalleria: keskitytäänkö kesyttämättömän Lucien, taitelijasielu Eccun, köyhän jalkapallolupauksen Allun, puoltaan alati vaihtavan Ivarin vai jonkun muun tarinaan? Siksikin henkilöt jäävät elokuvassa hieman nopeasti ohikiitävien tapahtumien varjoon. Elokuvassa on toki myös onnistuttu: ajan henki on onnistuttu vangitsemaan niin puvustuksessa, kielessä kuin ympäristössäkin. Koska vanhaa, 1900-luvun alun Helsinkiä ei löydy puhtaimmillaan enää mistään, osa maisemista on luotu jälkikäteen digitaalisesti studiossa. Lisäksi on virkistävää huomata, miten upeita, nuoria suomenruotsalaisia näyttelijöitä meillä on. Hienon roolityön tekee esimerkiksi Oskar Pöysti Lucien kiivaana ja poliittisesti aktiivisena Cedi-veljenä. Miten kuusiosainen tv-sarja sitten poikkeaa elokuvasta? Tekijät ovat luvanneet, että tv-sarjassa onnistutaan korjaamaan elokuvan kömmähdykset; tv-sarjan kesto on kaksinkertainen elokuvaan nähden, jolloin on aikaa kertoo "koko tarina" ja myös henkilöhahmoja onnistutaan syventämään. Elokuvaa ja tv-sarjaa onkin kuvattu kahdeksi eri teokseksi, loppuratkaisua myöten. Filmatisointeja lämpimämmin suosittelen romaanin lukemista. Ensi vuonna vietetään Helsingin juhlavuotta: kaupunkimme on valittu maailman designkaupungiksi ja lisäksi se juhlistaa 200-vuotista taivaltaan Suomen pääkaupunkina. Eikö tästäkin syystä olisi hieno tapa aloittaa uusi vuosi lukemalla kirja, joka on ennen kaikkea juuri ylistyslaulu kotikaupungillemme Helsingille? MISSÄ KULJIMME KERRAN FST5:llä 21.joulukuuta alkaen keskiviikkoisin ja torstaisin. Katsottavissa myös jälkikäteen YLE Areenasta! 1 8
O’times nro 8 ∙ 2011
KAUPUNGIN KULISSEISSA Peräti kolme toimituksen jäsentä oli mukana avustajina Missä kuljimme kerran televisiosarjan kuvauksissa. Pääsette lukemaan sekä Sallan että Mikon kokemuksista. Millaista oli kulkea 1900-luvun alun Helsingissä? Pommikoneita ja pukeutumista 40-luvun tyyliin Viime talven helmikuussa olin ystäväni kanssa avustajana joukkokohtauksissa Helsinki Filmin elokuvan Missä kuljimme kerran -kuvauksissa. Kuvaukset olivat sinä päivänä Vanhalla kaasutehtaalla. Lumihangessa aikamme hortoiltuamme rohkaistuimme soittamaan kuvausvastaavalle, joka ohjasti meidät perille. Menimme sisään vanhaan tehdasrakennukseen. Säikähdin, kun eteisessä seisoskeli parikymmentä venäläis- ja saksalaissotilasta. Viereisessä huoneessa meidät ohjattiin jonoon ja puolen tunnin päästä kampaajat aloittivat hiustenlaiton. Minä sain korkkiruuvikiharat ja baskerin. Silmistä piti meikki pestä pois. Seinän reiästä pääsi huoneeseen, jossa puvustaja alkoi lappaa syliimme vaatteita ihan sukista lähtien. Puin päälleni vanhanaikaiset paksut sukkahousut, koristeelliset varsikengät, pöytäliinakankaisen pitkän karhean vekkimekon ja painavan trenssin. Katselimme, kun sotilaiksi puettuja miesjoukkoja kävelytettiin paikasta toiseen. Neljän tunnin ruokatauon ja ihmettelyn jälkeen alkoi kuvaus. Ensin kuvattiin ulkokohtausta kahden rakennuksen väliin tehdyllä kadulla. Seistiin rivissä, ja kun tuupattiin selästä, juostiin katua pitkin vilkuillen kuvitteellisia pommikoneita. Kadulla ajoi samaan aikaan oikea vanha kiiltävänmusta laatikkoauto. Päähenkilö Lucie (Jessica Grabowsky) käveli eteenpäin ajatuksissaan pommikoneista turhia huolimatta. Kohtausta kuvattiin aina vain uudelleen, ja minulle tuli kesämekkoon ja -takkiin puetun ystäväni puolesta kylmä. Lucielle varattu avustaja kiirehti aina tämän luokse toppatakin ja sateenvarjon kanssa, kun kamera ei käynyt. Vihdoin mentiin sisälle. Hetken päästä alettiin kuvata ''pommisuojaan'' juoksemista. Pieneen pimeään varastoon aivan viereeni tunki myös Lucien näyttelijä. Katselin pitkiä tekoripsiä ja punaisia hansikkaita, kunnes ohjaaja huusi meitä tulemaan ulos. Jännittävintä oli varsinaisessa ''pommisuojassa'' kuvaaminen. Menimme jyrkkiä tikkaita tehdasrakennuksen alle. Tila oli hämmentävän suuri, lokeroinen. Sinne oli tuotu erikokoisia ja -näköisiä penkkejä, muutama lastensänky, kankaita ja säkkejä verhoiksi, kaikenlaisia esineitä ja raskaat kuvausvalot. Meidät istutettiin peränurkkaan kupruilevan pylvään viereen. Ohjaaja kiersi otsa kurtussa neuvomassa hiljaa kuunteleville avustajille, miten toimitaan. Sisätilassa äänet kuuluisivat liian kovaa, jos puhuisimme ääneen, joten täytyi vain teeskennellä puhuvansa. Puvustaja kiikutti vieressämme istuville papiljottirullia ja nutturaneuloja, piti olla sen näköistä että tänne tultiin viettämään aikaa. Näyttelijät kolistelivat portaita ja asettuivat istumaan lähelle. Katselin ruotsia puhuvia näyttelijöitä nimiä muistellen. Lucie sipsutti ohitsemme viininpunaisissa mokkakengissään pölisevässä hiekassa aina vain uudestaan, kädessään posliinilautanen, johon melkein joka ottoa varten vaihdettiin kakunpala. Kamera seurasi Lucieta kiskoilla ja me puhuimme äänettä. - Tack tack, totesi ohjaaja ja näytti kädellä, tästä avustajat lähtee ylös, kiitos. Ystäväni jäi alas ja minä kiipesin ylös. Aikani odoteltuani ystävänikin tuli ylös.
1 9
O’times nro 8 ∙ 2011
Kurkimme yläkerran monitorista, miltä kuvaajan ruudussa näytti alhaalla. Istuimme ja odotimme, kävimme välillä vähän kurkkimassa lisää ja odotimme. Silloin ohjaaja tuli kiittelemään ja työsi kaikille käteen kaksi elokuvalippua. Seuraavana kahtena päivänä kuvattaisiin vain sotilaita, joten meitä muita ei tarvittu. Kiitos, hei, kiitos, hei. Ensi-iltaa odotin kovemmin kuin mitään elokuvaa ennen. Kutsuimme elokuvaa ystäväni kanssa MKK:ksi (Missä kuljimme kerran). Olin jo katsellut traileria niin että osasin sen ulkoa, kun elokuva tuli vihdoin teattereihin. Elokuvaa katsoessa tuli sellainen tunne kuin olisi itse paikalla. Ehdin jo unohtaa, että voisimme vilahtaa jossain kohdassa. Viimeisen minuutin sisällä juuri ennen lopputekstejä tutut kohtaukset rävähtivät valkokankaalle. Minä ja ystäväni innostuimme niin, että vieressä istuvat kääntyivät katsomaan. Se oli sellainen kohta, missä tavallisesti tuijotetaan tippa linssissä pohdiskellen elokuvaa. Yksi leikkaus vielä ja lopputeksit alkoivat valua esiin. Jään innoissani odottelemaan joulukuussa alkavaa tv-sarjaa.
Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda! Kello on kuusi ja saavun ravintola Kaisaniemeen, ihan oikean elokuvan kuvauksiin. En osaa odottaa mitään. Tiedän vain, että olen jonkinlaisessa avustajan roolissa. En ole edes lukenut Kjell Westön Missä kuljimme kerran-kirjaa, johon elokuva pohjautuu. Päivän pitkäkestoisin ohjelmanumero selviää kuitenkin heti alkuun: odottelu. Ja tämä ohjelmanumero toistuu päivän aika useita kertoja. Kolmen tunnin istuskelun jälkeen minä ja kaverini pääsemme puvustukseen. Meille puetaan ylle 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevat puvut. Asuun kuuluu niin kauluspaita ja puvun takki kuin myös puvun housut ja vanhat kengät. Elokuva sijoittuu Suomen sisällissodan aikoihin.
2 0
O’times nro 8 ∙ 2011
Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsen maskeerauspisteelle. Siellä nuori nainen katsoo tukkaani ja kysy saako sitä leikata. Nainen lupaa olla hellävarainen eikä kuontalostani lähdekään kuin muutama hius. Kun tukkani on vedetty all-back (ja tähän tarvittiin noin kilo geeliä) pääsen maistelemaan catering-herkkuja. On jo keskipäivä kun kuvaukset käynnistetään. Apulaisohjaaja asettaa minut istumaan yhden kaverini ja yhden ventovieraan kanssa ravintolapöytään. Sitten hän antaa ohjeita: "Eli nyt olette ihan normaalisti ravintolassa ja keskustelette ystävienne kanssa. Paitsi, että ette sitten saa oikeasti sanoa sanaakaan. Liikuttakaa vain suutanne." "Valmiina! Asemiin! Kuva? -OK! Ääni? -OK! Var så goda!" karjuu ohjaaja. Päähenkilöt alkavat lausua vuorosanojaan monta pöytää takanani. "Skola mina vänner!" he kailottavat. Sovimme pöytätovereitteni kesken meille kullekin jonkinlaiset roolit ja alamme liikuttaa suutamme. Kaverini vieressä istuva nuori nainen on meitä kumpaakin paljon lahjakkaampi näyttelijä. Hän opiskelee elokuvataidetta. Samat kohtaukset toistetaan jopa kymmenen kertaa. Muutamien tuntien jälkeen saan uuden tehtävän. Apulaisohjaaja käskee minun kävellä käsikynkässä erään tytön kanssa. Tehtävänämme on kävellä päähenkilöiden takaa ja mennä sitten istumaan. Minut ja minulle täysin vieras tyttö asetetaan paikoillemme. Maskeeraaja ja puvustaja ryntäävät luoksemme. Kravattiani suoristetaan ja hiuksiini sivellään lisää geeliä. Tunnen kuinka maskeeraaja tunkee otsaani jotain märkää. Ohjaaja huutaa jälleen "Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda!" ja meitä tökätään selkään. Se on merkki siitä, että aloitamme kävelyn. Ja tuon saman 30 metrin pätkän kävelemme yhteensä ainakin 30 kertaa, kun kohtaukset tallennetaan useille eri kuvalaaduille. Päivä päättyy vasta kuudelta. Tuntuu taas helpottavalta, että saa pukea omat vaatteensa päälle. Geelin saan pestyä vasta kotona pois.
Katso myös MISSÄ KUVASIMME KERRAN (näin tehtiin Missä kuljimme kerran –tv-sarja) SU 25.12 klo 19.40 FST5:llä!
MISSÄ KULJIMME KERRAN – kokonaisuus teksti Saila Kurki (Olipa kerran kaupunki) Salla Riihimäki (Pommikoneita ja pukeutumista 40-luvun tyyliin) Mikko Jalo (Valmiina! Asemiin! Kuva? Ääni? Var så goda!) kuvat Pinja Herttovuo ja Salla Riihimäki
2 1
O’times nro 8 ∙ 2011
O´XMAS
2 2
O’times nro 8 ∙ 2011
JOULUTUNNELMAA JOULULAULUISTA Jouluun ja joulutunnelmaan kuuluvat ehdottomasti joululaulut - huolimatta siitä, rakastaako vai vihaako niitä. Ne alkavat soida parhaimmillaan jo alkusyksystä, eikä niitä pääse pakenemaan minnekään. Joululauluja on satoja, ellei tuhansia. Tässä muutamia joululauluja koottuna yhteen. Ehkä olet jo unohtanut jonkun näistä? Ulkomaalaisista joululauluista yksi tunnetuimmista on varmasti John Lennonin, Yoko Onon ja The Plastic Ono Bandin tekemä Happy Christmas (War is Over) vuodelta 1971. Myös Last Christmas, vuonna 1984 Wham-yhtyeen esittämänä tunnetuksi tullut kappale, on suosittu joululaulu. Jingle bell rock puolestaan on kaikkien tuntema klassikko. Feliz Navidad saattaa olla hieman tuntemattomampi kuin edellä mainitut. Suomalaisista joululauluista koskettava Varpunen jouluaamuna on julkaistu ensi kertaa vuonna 1913 Joulupukki-lehdessä. Tämä julkaisu oli ehkä tunnetuimman sävellyksen kyseisestä runosta tehneen Otto Kotilaisen käsialaa, runo itse on Sakari Topeliuksen. Jean Sibeliuksen säveltämä En etsi valtaa, loistoa on virsikirjassa esiintyvä myöskin Topeliuksen sanoituksiin pohjautuva uskonnollinen joululaulu. Nykyaikaisemmista joululauluista tunnettu on Vesa-Matti Loirin vuonna 1988 levyttämä Sydämeeni joulun teen. Sanat kappaleeseen on tehnyt Vexi Salmi ja sävellyksen Kassu Halonen. Humoristista puolta suomalaisista joululauluista edustaa Juice Leskisen Sika. Uusia joululaululevyjä ilmestyy joka vuosi. Tänä vuonna erityisesti Justin Bieberin joulualbumi Under the Mistletoe on saanut osakseen paljon huomiota. Kokoelmalevyjä kauneimmista joululauluista on tehty todella monia. Joululauluja pääsee laulamaan yhdessä muiden kanssa jokavuotisissa Kauneimmat joululaulut -tapahtumissa, joita järjestetään ympäri Suomea. Maailman kauneimmat joululaulut -konsertteja on mahdollista päästä seuraamaan myös televisiosta YLE TV2:lta jouluaattona 24.12.2011 kello 20.55-21.50. teksti Essi Jaakola kuvat Laura Ahola
2 3
O’times nro 8 ∙ 2011
MAISTUVAA JOULUA Tällä hetkellä jouluun valmistaudutaan kuumeisesti ympäri maailmaa siellä, missä kristillinen kulttuuri on koskaan päässyt vaikuttamaan. Koska alue on niin laaja, on myös jouluperinteitä ja erityisesti jouluruokia hyvin paljon ja hyvin erilaisia. Kokosimme tähän muutaman reseptin sekä hitusen yleistä asiatietoutta. Kokeile jotakin näistä ja tunne itsesi kansainväliseksi! Ainekset 4 omenaa (kirpeät ja kiinteät sellaiset soveltuvat tähän tarkoitukseen parhaiten) 100 g marsipaania 1 rkl voita 50 g hasselpähkinöitä 50 g mantelilastuja Hunajaa Vaniljakastiketta tarjoiluun Pese omenat, ota niistä siemenkota omenaporalla pois ja leikkaa omenoista päällys- ja pohjaosa pois. Sekoita marsipaani, ruokalusikallinen rouhittuja hasselpähkinöitä ja mantelilastut tasaiseksi massaksi. Bratäpfel
Bratäpfel Seuraava on resepti saksalaisille jouluomenoille. Niitä syödään Saksassa erityisesti Pyhän Nikolauksen päivänä eli meidän itsenäisyyspäivänämme 6.12. Tuolloin salaperäinen Nikolaus (historiallisesti siis piispa kaukaa antiikin Rooman hajoamisen ajoilta) tulee yöllä ja tuo lasten häntä varten jättämiin kenkiin ja sukkiin makeisia, hedelmiä ja pieniä lahjoja. Jouluomenia syödään Saksassa pitkin joulunaikaa.
Täytä omenat marsipaanipähkinämassalla ja upota loput hasselpähkinät kokonaisina marsipaaniin omenan päälle. Kaada lopuksi omenoiden päälle loraus hunajaa ja laita koko komeuden päälle nokare voita. Paista omenat vaikkapa keraamisessa uunivuoassa 150 asteessa 25–30 minuuttia. Omenat ovat valmiita, kun hasselpähkinät niiden päällä ovat ruskistuneet kevyesti. Tarjoile ja syö omenat vaniljakastikkeen 2 O’times nro 8 ∙ 2011 4 kanssa.
Polkaknäck Tämä on resepti länsinaapurimme joulupöydän makeisosastolta. . Tyypillisesti knäck on pehmeä, pähkinäinen kermatoffee valmistettuna pikkuruisiin karamellivuokiin. Ruotsissa melkeinpä jokainen tekee näitä jouluksi itselleen, koska näitä on niin helppo valmistaa. Eräiden lähteiden mukaan knäck muuten kääntyy englanniksi crackiksi, vaikkakaan se ei taida olla kovin yleinen käännös. Oli miten oli, tässä on mikrouunipiparminttukaramellivariaatio Knäckistä:
Polkaknäck
Ainekset 1 dl sokeria 1 dl vaaleaa siirappia 1 dl kuohukermaa 3 rkl murskattuja piparminttukaramelleja N. 40 karamellivuokaa Sekoita sokeri, siirappi ja kuohukerma mikroaaltouunia kestävässä astiassa, joka kuitenkin on tarpeeksi korkea, jottei sisältö kiehu yli. Laita mikroaaltouuni täydelle teholle ja pidä sekoitusta mikrossa noin seitsemän minuuttia. Kiehumisvaihe on tässä hyvin tärkeä; keitoksen täytyy kiehua jonkin aikaa, mutta ei liian pitkään, jottei toffeesta tule liian kovaa. Saatat siis joutua vähän soveltamaan seitsemän minuutin ohjetta omaan mikroosi sopivaksi. Ota astia varovaisesti pois mikrosta (siis varovaisesti, astia on kuuma!) ja sekoita murskatut piparminttukarkit seokseen. Kaada toffeemassa karamellivuokiin ennen kuin se ehtii jäähtyä. Laita karkit jääkaappiin jähmettymään.
Cantuccini
Cantuccini Cantuccinit ovat italialaisia, usein kahviin dipattavia kovia keksejä. Niitä syödään Italiassa erityisesti jouluna, mutta myös ympäri vuoden. Tunnetumpi sana näille kekseille on biscotti, ja siitäpä on myös englannin kieleen tullut keksiä tarkoittava sana biscuit. Kirjaimellisesti biscotti tarkoittaa ”kahdesti leivottua”, mikä siis tarkoittaa sitä, että keksit paistuvat ensin uunissa isona taikinamöhkäleenä, sitten ne otetaan sieltä pois, leikataan kahtia ja annetaan paistua loppuun saakka. 2 5
O’times nro 8 ∙ 2011
Ainekset Ainekset 4 dl vehnäjauhoja 2 dl fariinisokeria 1 tl vaniljasokeria 1 appelsiinin raastettu kuori 2 rkl voita tai margariinia 2 kananmunaa 200 g kuorittuja manteleita Mittaa kuivat ainekset kulhoon. Lisää appelsiininkuori, rasva ja munat ja sekoita taikinaksi. Sekoita joukkoon mantelit.
Kääretorttu 4 munaa 1 ½ dl sokeria ½ dl kaakaojauhetta 1 dl vehnäjauhoja 3 rkl perunajauhoja 1 tl leivinjauhetta Täyte 2 dl kuohukermaa 200 g appelsiininmakuista tuorejuustoa
Pane taikina muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.
50 g taloussuklaata rouhittuna
Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele niistä tankoja (halkaisija noin 3 cm) jauhotetulla leivinpöydällä.
Päälle
Pane tangot leivinpaperilla vuoratulle pellille.
1 dl tomusokeria
Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 12 minuuttia.
½ dl kaakaojauhetta
Leikkaa tangot 1 1/2 cm:n levyisiksi paloiksi. Pane palat takaisin pellille ja peitä leivinpaperilla. Paista vielä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä. Nauti!
½ rkl sokeria
2 dl kuohukermaa
Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja yhdistä taikinaan varovasti sekoittaen. Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle ja paista 225 asteessa 5-7 minuuttia. Kumoa levy leivinliinan päälle, irrota leivinpaperi ja anna torttulevyn jäähtyä.
Jouluhalko Jouluhalko on perusidealtaan halon muotoon koristeltu suklaakääretorttu, jonka voi löytää erilaisina variaatioina ympäri Keski-Eurooppaa. Se aito, alkuperäinen ja kaikista kuuluisin, eli Bûche de Noël, on kuitenkin kotoisin Ranskasta, ja se on hyvin tärkeä myös belgialaisessa joulupöydässä. Ranskankielisissä maissa jouluateria lopetetaan aina jouluhalkoon. teksti ja kuvat Helinä Teittinen
Seuraavaksi valmistetaan täyte. Vaahdota kerma ja lisää siihen tuorejuusto, taloussuklaa ja sokeri. Kierrä torttu rullalle: ota kiinni leivinliinan reunasta molemmilla käsillä ja rullaa torttu. Kääri torttu voipaperin sisään tiiviisti ja anna tekeytyä seuraavaan päivään. Leikkaa tortun päät siten, että toisesta päästä tulee oksa kakun kylkeen. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe toisiinsa, vaahdota kerma ja lisää joukkoon tomusokeri-kaakaoseos. Levitä tai pursota 2 O’times nro 8 ∙ 2011 se kakun pinnalle. Sirottele päälle kaakaojauhetta 6
JOULUN KAHDET KASVOT
J
o marraskuun puolella kauppojen hyllyt täyttyvät erilaisista joulukalentereista ja perinteisistä suklaarasioista. Kauppojen ikkunoihin ilmestyvät yön aikana kauniit jouluvalot tuomaan joulun tunnelmaa keskelle Suomen harmaata kaupunkimaisemaa. Lumenkaan puutetta ei oikeastaan huomaa kun tapittaa silmät suurina Aleksanterinkadun perinteistä valojen loistoa. Postilaatikot täyttyvät lelukauppojen esitteistä ja aikausilehdet tursuavat mitä erilaisimpia lahja- ja ruokavinkkejä joulua varten. Joululaulut raikaavat radiossa ja suurimmankin hevimiehen sydän sulaa kun korviin kulkeutuu Justin Bieberin uuden joululevyn sulosävelet. Joulun tuloa ei voi olla huomaamatta. Viimeistään joulukuun alussa kaupat täyttyvät hälisevistä ihmisistä, jotka metsästävät lahjoja sukulaisille ja ystäville. Joulun odotuksen jännitys tupaten täynnä olevissa kaupoissa on suorastaan käsinkosketeltavaa. Kaikkialla ihmiset hymyilevät hääriessään joululahjaostoksilla, onhan joulua jopa sanottu vuoden odotetuimmaksi juhlaksi. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin lahjojen ostaminen rakkaimmilleen. Muistatte kaikki varmasti kun lapsena kirjoititte joulupukille monen sivun pituisen kirjeen ja sen riemun kun aattoiltana paketista paljastui juuri se uusi autorata tai barbi jota olit toivonut. Joulu on siis yhtälailla niin antamisen kuin saamisenkin aikaa. Sinniteltyään koko vuoden tiukkojen dieettien rajoilla ja kuunneltuaan hössötystä kaiken maailman karppauksista on ihana unohtaa hetkeksi kalorit ja täyttää vatsansa makunystyröitä hivelevillä joulupöytien antimilla. Aattoiltana pöydät notkuvat herkullisten jouluruokien painosta ja keittiöstä leijailee hiljalleen pipareiden tuoksu. Joulu on hyvä tekosyy jättää kertyneiden kilojen murehtiminen mielen perukoille ja syödä vatsansa kunnolla täyteen edes tämän kerran. Yksi tärkeimmistä asioista joulussa on kuitenkin yhdessäolo tärkeiden ihmisten kanssa. Sukulaiset asuvat usein kaukana eikä vuoden aikana tule nähtyä kovin usein. Jouluna kuitenkin kerätään koko suku yhteen ja nautitaan siitä yhteisvoimin. Jouluna unohdetaan myös sukua riivaavat kiistat -vähintään pyhien ajaksi- ja sen sijaan keskitytään kuulumisten vaihtoon. Riidellä voidaan vaikka vuoden joka päivä, mutta ei se joulu ole kuin kerran vuodessa. Nyt kun olemme jo lukiolaisia meidän odotetaan jo käyttäytyvän kuin aikuiset. Joululoma kuitenkin antaa meille tilaisuuden nollata aivot ja kerätä voimia vuoden kylmintä ja pimeintä aikaa varten. Jouluna saamme päästää sisäisen lapsemme valloilleen ja voimme hetkeksi unohtaa koulunkäynnin mielen perukoille.
2 7
O’times nro 8 ∙ 2011
E
nnakkovalmistautuminen joulua varten alkaa suhteettoman aikaisin, usein ennen joulukuun saapumista. Televisiosta ei näe juuri muuta mainontaa kuin jouluaiheista hössötystä, ja radion puolelta kulutetaan samat värssyt puhki vuosi toisensa jälkeen. Moni joutuu kohtaamaan silmästä silmään myös epäjärjestelmällisen ihmisen painajaisen, joulusiivouksen. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna joulunodotus saa koko kansakunnan sekaisin; joulumielenäkin tunnettu virta vie mukanaan jokaisen vähänkin mieleltään vastaanottavaisen. Pirteää joulumieltä peräänkuulutetaan hiljaisesti joka auktoriteetin suunnalta, mutta entä jos sellaista ei vain löydy? Erilaisten kauppojen kassojen kuittikonetta on mukava rasittaa eri tulonlähteiden avulla, mutta lopulta kuluttaja on itse rasittuneempi osapuoli. Ei tosiaan ole mielekästä tekemistä kytätä jonossa puoli tuntia omaa vuoroaan, jotta pääsisi ostamaan vielä yhden turhakkeen lisää. Aivan oman piikkinsä stressikäyriin tuo lahjojen hankintaa edeltävä suunnittelu. Yleisenä ohjenuorana on, että jokaiselle toverille tulisi löytyä jotakin –mitä kalliimmalla, sitä parempi. Olennaisena tekijänä valtavaan ostosrulettiin liittyy valitettava fakta; joulu on yhtä materialismin riemuvoittoa. Lyhyellä tähtäimellä uudet tavarat ovat varmasti hyvää hupia, mutta pointti ei ole siinä. Onnellisuuden ei tulisi riippua mitenkään paketin sisällöstä, eikä myöskään saatujen pakettien määrästä. Nykyään keskitytään kuitenkin juuri noihin asioihin. Ehkä ”ei kenellekään mitään” olisi sittenkin parempi ideologia lahjojen hankinnassa. Joulupöydän antimetkin edustavat hetkellistä hurmosta. Palautus kulinaristisesta taivaasta maan pinnalle on nopea ja tyly. Monella naishenkilöllä alkaa huuli väpättää vaa’alla vuodenvaihteen jälkeen, ja kiekkomiehen kehityskäyrä kääntyy helposti hetkelliseen laskuun. Ongelmakohdaksi voi muodostua myös monille perinteinen sukukokoontuminen. Pahimmassa tapauksessa tarjolla on tekohymyjä, vaivaantunutta hiljaisuutta ja muita takkuisesti sujuvan tapaamisen tunnusmerkkejä. Toinen mahdollinen skenaario on se, että kokoontumista ei ole lainkaan. Oli niin tai näin, harvoin kuulee puhuttavan kaikin puolin miellyttävästä sukulaissielujen kohtaamisesta. Lukiolaisen kannalta katsottuna joulu tuo mukanaan tervetulleen loman, joka ei ehkä kuitenkaan ole yksiselitteisen hyväksi. Ajankohtansa takia se katkaisee jakson karusti, ja kouluun palattaessa monet olennaiset teesit ovat päässeet unohtumaan kustakin oppiaineesta. Joulujuhlakin osaa olla koettelemus osalle opiskelijoista. Joko juhlassa esiintyminen jännittää, tai sitten tilaisuudessa käyttäytyminen ei onnistu. teksti Saana Sundberg ja Karri Budde kuvat Saana Sundberg
2 8
O’times nro 8 ∙ 2011
O´CHAOS
2 9
O’times nro 8 ∙ 2011
MURUA MASUUN JA HALVALLA Jokainen tietää, että kouluruoka ei aina maistu, ja neljän päivinä vatsa murisee niin äänekkäästi, että Bastikin kohottaa kulmiaan kummissaan. Mistä sitten hakea murua massuun ja hinnoilla, joihin lukiolaisella on varaa? O´timesin toimitus kävi vähän katselemassa koulumme lähimaaston tarjontaa. Hintavertailussa olivat punainen omena, pillimehu, Pätkis-suklaapatukka, Dominokeksipaketti ja karjalanpiirakka. Pyrimme tietysti ottamaan huomioon lajikkeet ja esimerkiksi omenoiden vaihtelevat painot. Ensimmäinen eväsretki suuntautui kahdenkymmenen minuutin edestakaisen matkan päässä sijaitsevaan Kextraan. Omenan hinnaksi tuli 0,41 senttiä, kun kilohinta oli 1,99 euroa. Omenat olivat ainakin päällisin puolin hyväkuntoisia eikä matojakaan näkynyt. Pillimehun hinnaksi tuli 0,39, pätkiksen 0,40 ja dominolaatikon 3,15 euroa. Karjalanpiirakasta sai maksaa 50 senttiä kappaleelta koosta riippumatta, mutta oman valinnan mukaan. Seuraavaksi siirryttiin Nesteelle ja K-markettiin. Normaalilla kävelyvauhdilla kauppaan ja takaisin koulun alaaulaan ehti kymmenessä minuutissa. Nesteeltä sai kaksi valmiiksi pakattua karjalanpiirakkaa 0,97 eurolla, omenan samoilla lähtöhinnoilla kuin Extrasta, pillimehun taas 0,41, dominopaketin 2,95 ja pätkiksen 0,50 eurolla. Selväksi tuli, etteivät K-ryhmän kauppojen hinnat kauheasti eroa toisistaan. Toisaalta Neste on lähempänä, mutta toisaalta Extrassa on paremmat valikoimat. Talvipakkasella lähempi kauppa houkuttaa. Huomioon pitää kuitenkin ottaa vielä kaikista lähin kauppa eli Amican myymälä. Parin minuutin kipaisu Amicassa ei paljon aikaa vie, jollei jono ole ulos asti kahden välkällä. Amican valikoima on ehdottomasti pienin ja suuren kävijämäärän takia tuotteet saattavat loppua kesken. Toinen huono puoli on kiinteä hinta: omenan hinta on 0,50 euroa riippumatta koosta. Pillimehun taas sai hintaan 0,75, pätkiksen 0,50, yhden ainoan dominokeksin 0,30, ja karjalanpiirakan 0,90 eurolla. Vaikka hinnat ovat selvästi ihan omaa luokkaansa, Amican läheinen sijainti ja ystävällinen palvelu nostavat pisteitä. Tästä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Mikäli aikaa on koko hypärin verran, valinnan varaa on enemmän, mutta kun on palava kiire ehtiä Wellingin tunnille, ei nirsoiluun ole varaa. Silloin mennään niillä eväillä mitä saa. Ihan eri asiahan on tietysti käydä ostamassa eväät ennen koulun alkua vaikka Malmin Prismasta, jonka sanotaan olevan koko Helsingin seudun edullisin ruokakauppa. teksti ja kuva Pinja Herttovuo
3 0
O’times nro 8 ∙ 2011
IHMISIÄ MONEEN JUNAAN Julkisissa liikennevälineissä tapahtuu enemmän draamaa kuin moni uskoisi. Julkisia liikennevälineitä käyttäviä ihmisiä voisi verrata sateenkaaren eri väreihin. He ovat kaikki erilaisia, ja heillä jokaisella on oma päämääränsä. Jollakulla saattaa olla kiire lääkäriin, toinen saattaa olla menossa harrastukseensa ja kolmas on ehkäpä kotimatkalla ja nukkuu univelkaansa ikkunaan nojaten. Joskus joku on saattanut joutua todistamaan riitaa tai tappelua matkustaessaan ja huomata, etteivät kaikki ihmiset osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla. Loppusyksyllä eräänä lauantaina kävin tuttavani yo-juhlissa Jokelassa. Juhlien loppupuolella lähdin sieltä veljeni kanssa illalla puoli seitsemän aikaan matkaamaan H-junalla kohti Helsinkiä. Istuimme kuuden hengen loosiin junan etuosaan lipunmyyntivaunuun. Muutaman pysäkin välin istuimme siinä kahdestaan, ja puhuimme koulusta sekä tulevista tapahtumista joulukuun aikana. Saunakallion kohdalla viereemme istui vanha pariskunta, joka vaikutti ihan mukavalta. He juttelivat keskenään ihan normaalisti ja välillä tosin hiljentyivät kuuntelemaan minun ja veljeni keskustelua, mikä tuntui hieman häiritsevältä. Seuraavalta asemalta vaunuun tuli melko iso mies, joka huojahteli kävellessään. Tajusin miehen olevan päissään. Hän istui vieressämme olevaan loosiin ja esitteli itsensä loosissa istuvalle naiselle sekä miehelle, joka puhui puhelimeensa. Nainen vastaili humalaisen kysymyksiin ja ihailtavan kärsivällisesti kuunteli miehen selityksiä tämän menestyvästä musiikkiyhtiöstä ja hohdokkaasta elämästä. Vieressämme istuvaan pariskuntaan kuuluva nainen tuijotti humalaista miestä paheksuvasti ja välillä puisteli päätään. Hetken päästä humalainen yhtäkkiä hiljeni ja jokainen ehti toivoa päässään miehen pysyvän hiljaa. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän osoitti vastapuolellaan istuvan miehen naamaa ja sanoi: ”Ruma rusina.” Kyseisen miehen ilmeestä näki, että hän kävi läpi kaikki mahdolliset tunteet hämmästyksestä suuttumukseen. Sillä aikaa humalainen rupesi selittämään vieressään istuvalle naiselle, millaiset komeiden kasvojen kuului olla ja vähän väliä totesi miehen, jota kutsui rumaksi rusinaksi, kasvojen olevan jokaista komeuden piirrettä vastaan. Seuraavan aseman kohdalla mies ja humalaisen vieressä istuva nainen siirtyivät seisomaan junan eteiseen loppumatkaksi. Humalainen luuli heidän jääneen pysäkillä, joten hän nousi ylös, sanoi, että hänellä on tylsää, ja lähti etsimään itselleen uutta juttukumppania. Humalaisen lähdettyä vieressäni istuva mies sanoi: ”Jaaha, meni etsimään uutta uhria.” Hänen seurassaan oleva nainen vastasi, että jos humalainen olisi istunut hänen viereensä ja puhunut sellaisia hävyttömyyksiä, hän olisi ottanut askartelusakset ja iskenyt ne humalaisen reiteen sekunnissa. Hiljenimme kaikki hetkeksi ja sitten mies alkoi nauraa naisen uhkaukselle ja humalaisen käyttäytymiselle. Loppumatkan mietin, kumpi olikaan enemmän sekaisin, saksinainen vai humalainen mies…
EMILIA COLLAN kirjoittaja on O’timesin toimittaja ja aktiivinen junamatkustaja
3 1
O’times nro 8 ∙ 2011
OGELIN PARHAAT 2011
Vuosi 2011 alkaa olla lopuillaan ja on aika valita OGELIN PARHAAT 2011. Tiedätkö vuoden parhaan tapahtuman tai omistaako kaverisi vuoden parhaat viikset? Ideoita voi laittaa lukusaliin ilmestyvään laatikkoon tai toimituksen sähköpostiin: otimes11@gmail.com. Parhaat valitaan tulevaan lehteen.
3 2
O’times nro 8 ∙ 2011
TAPAHTUMAKALENTERI 22.12. Talvipäivän seisaus ja viimeistä kertaa kouluun koko vuonna! 24.12. Rauhallista joulua 25.12. Joulupäivä 25.12. Tapaninpäivä 30.12. Hyvä päivä suunnata vaikka elokuviin. Finnkinossa ja Orionissa ensi-illassa kaikenlaista. 31.1. Rakettipäivä tänään 1.1. HYVÄÄ VUOTTA 2012!! 6.1. (Joulukuusi pitäisi nyt viedä pois…) 19.1. Matkamessut Messukeskuksessa 9.1. Etsipä lukujärjestyksesi ja kaiva kirjat sohvan alta, sillä koulu alkaa tänään 22.1. Presidentinvaalipäivä 31.1. Koeviikko alkaa… 2.2. Kiinnostaisiko Moottoripyöränäyttely Messukeskuksessa? 4.2. Talviklassikko, HIFK vs. Jokerit Olympiastadionilla 5.2. Presidentinvaalien mahdollinen toinen kierros 8.2. Uusi jakso! 14.2. YSTÄVÄNPÄIVÄ! (…ja kokeenpalautus…) 16.2. Penkkarit 17.2. Wanhojen tanssit 18.2. Kelkat, pulkat, sukset ja luistimet esiin, HIIHTOLOMA alkaa! 15.3. Käypä katsomassa Kuninkaan puhe näytelmänä Kaupunginteatterissa
koonnut Helinä Teittinen
3 3
O’times nro 8 ∙ 2011
SUUSTA SIEPATUT ''Kun et tiedä, mitä tehdä, ratkaise ensin X.'' "En tiedä! Kysy joltakin, joka tekee jotain järkevää, mä opetan matikkaa." "Mä haluan, että te tiedätte, että jossakin on jotain suurempaa. Näin meille on kerrottu." "Pitäkäämme sisäisesti hauskaa!" Helajan kootut elämänohjeet.
''They've put them cry too many times here. Look, I've corrected them!'' Raitalan mielestä englannin kielioppikirjassa on liian monta esimerkkilausetta, jossa joku itkee, ja niinpä hän on muuttanut lauseet myönteisimmiksi.
''Lutherhan itse sanoi, että Paavi on haiseva p---a.'' Aurasella on esimerkkejä jippona hihassaan, kun pitää havainnollistaa kirkkohistorian reformaatiot horroksessa olevalle luokalle.
Tapper: "Pistä se kännykkä pois. Ei sulla kuitenkaan ole kavereita, esität vaan että tekstaat."
''Nyt heität ne luurit Irakkiin siitä.'' Huhtalan tunnilla ei kuunnella iPodia.
''Ja nyt sitten tätä mä koitan aina varotella teille oppilaille, kun se fesse tarkoittaa takapuolta.'' Onneksi Hankala-Perttula jaksaa muistuttaa subjunktiivin fasse-muodon lausumisesta, niin säästymme me opiskelijat hämmentyineiltä reaktioilta ranskalaisten kanssa.
”Pitäiskö tilata joululahjat EU:sta, jokaiselle jotain Isälle ja äidille Perusteos ja lapsille videoita. Vois kysyä onko niillä EU-lahjapaperia.” Tapperin ilmainen vinkki ilmaisten joululahjojen hankintaan.
Kähkönen: "Minun tunneilla ei pojat rapsuta toisiaan!"
3 4
O’times nro 8 ∙ 2011
''Jos ei ehdi, tulee neljän K:n koulutusohjelma: kysy kaverilta, kato kirjasta. -- De snabbaste elever får de sista...'' Olisiko Kähkösellä potentiaalia valmennuskurssin vetäjäksi...?
''Kattokaa mulla on uudet lasit. (näyttää dokumenttikameraan.) Tiimarista, kolmeyheksänkymmentä. Eks oo hienot. (Mallaa ja kääntelee päätään.)2 Ogelin Jorma Uotinen, Tapper, tuntee silmälasimuodin uusimmat tuulet.
”Se oli kuin lamppu olis syttyny mun päässä. Silloin mä päätin, että musta tulee humanisti. Mä olisinkin ollut ihan surkea diplomi-insinööri.”
"Nyt valitset yhtä tarkkaan kuin aviomiestä: siinä ei saa olla mitään hämärää."
Kaikella rakkaudella, Niemelä, yhdymme mielipiteeseesi.
Collinin elämänohje kattaa sekä siipan että esseen otsikon valinnan.
Ja pari pakollista Salmista:
''Voitto ei ole tärkeintä, vaan vastustajan julkinen nöyryyttäminen.''
"Oletteko valmiina? Kuorsauksesta päätellen kyllä." "Ei tää oo mitään stand-up -komikkaa vaan klassista draamaa, jossa on yksi näyttelijä. Monologia, johon nukahtaa helposti - mutta laulamaan mä en rupea eli oopperaksi tämä ei mene." (aloittaessaan määrätyn integraalin käsittelyn.)
opettaa Kähkönen.
''Nyt seuraa kuullunymmärtäminen, ei luullunymmärtäminen'', tiedottaa Kähkönen.
koonnut Salla Riihimäki
3 5
O’times nro 8 ∙ 2011
3 6
O’times nro 8 ∙ 2011