Ostyposti 1-2021 by Ostyposti

OSTYPOSTI Jäsenlehti 1/2021

SISÄLLYSLUET TELO OSTY tiedottaa

Puheenjohtajalta

Toppilan hallin kuulumiset

Ostyn hallitus 2021

Talvisen koiran kehonhuolto

Agilitya rennoin ottein

Näto-treenit starttasivat jälleen

Koiraton agi-harrastaja

Treffeillä taitoja oppimassa

Saanko luvan?

Tuomari esittely Sherril Goodwin

Junto -Sara Kamula

Kasvattajat tutuksi Kennel High Voltages Heini Kelloniemi

OSTYPOSTI Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti www.oulunseudunterrieriyhdistys.net Toimitus: Henna-Maria Lohiniva Petra Kämäräinen

Mainostajaksi Ostypostiin?

Kannen kuvat: Heini Kelloniemi

Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti Ostypostista voi ostaa erikokoisia mainospaikkoja.

Toimituksen osoite: ostylehti@gmail.com Otamme vastaan juttuja ja kuvia tulevia lehtiä varten sähköpostitse. Lehden tekoon saa osallistua kaikki jäsenet!

Ostettavissa on mainospaikkoja 1/1, ½ ja ¼ koossa. Hinnat ja lisätietoja ostylehti@gmail.com

Seuraava lehti ilmestyy elokuussa ja materiaalin viimeinen toimituspäivä on 31.7.2021 Löydät meidät myös Facebookista OSTY ja Instagramista @osty_terrieri

OSTY tiedottaa

www.evaraus.fi/OSTY löytyy portaali josta voi ostaa hallille yksittäisiä käyntiaikoja tai kk passin olipa jäsen tai ei. Jos jäsenenä käytät maksuihin tähtiä, otathan yhteyttä osty.talkootahdet@gmail.com ja epassi järjestelmässä voit myös maksaa maksuja.

! !

Rally-toko harrastajan oppaita voi tilata hintaan 25e Tiinalta ostyn.koulutukset@gmail.com, ennakkotilanneiden lisäksi otettiin pari ylimääräistä kappaletta myyntiin.

Oletko kiinnostunut yksityistunneista esim. ohittamiseen tai muihin ongelmatilanteisiin tai lajitunneille esim. rallytokoon tai tokoon? Kouluttajamme Jennin kanssa voit sopia yksityistunnit jennintreenit.osty@outlook.com. Jäsenille yksityistunnit 25e, ei jäsenille 35e. Jos tarvitset yksityistunnin ohittamiseen tai ongelmatilanteisiin minimimäärä on 2h 50e jolloin ensimmäisellä kerralla käydään ongelmaa ja teoriaa läpi pääasiassa. Mikäli kyse on lajiyksäristä silloin lähdetään heti treenaamaan.

Vuosikokous pidetään toukokuussa, jotta voisimme palkita vuoden koirat paikanpäällä. Tällähetkellä kokoontumisrajoitukset estävät yhteisen kokoontumisen.

Paulan Pop-UP näyttelytreenit pyörivät pienryhminä kertamaksuilla, seuraa ilmoittelua!

! ! !

Heinäkuun KV ja NORD näyttely 10-11.7.21 tarvitsee vielä kenttäpäällikköä, järjestelypäällikköä ja parkkipäällikköä. Oletko se sinä? Ota yhteyttä virve.sipola@gmail.com

! ! !

Klinikkapäiviä on tulossa agilityyn, seuraa ilmoittelua OSTYn fb ryhmässä ja nettisivuilta!

Muistathan maksaa jäsenmaksun! Jos et ole jäsenmaksua saanut ole yhteydessä osty.jasensihteeri@gmail.com

Heinäkuun ryhmänäyttely 9.7.21 tarvitsee vielä tekijöitä, ota yhteys virve.sipola@gmail.com

Mikäli haluat jatkaa agilityn treenamista, tokoa tai rally-tokoa, ole yhteydessä Tiinaan ostyn.koulutukset@gmail.com niin Tiina katsoo missä ryhmässä löytyisi koiran tasolle sopivasti tilaa!

Hallitus miettii yhdistyksen sääntöjen päivittämistä ja niiden käsittely syksyn vuosikokouksessa. Säännöt esitellään yhdistykselle ja käydään niihin liittyen keskustelua.

Kesän odottelua Pääkirjoitus

Odotamme kesää jälleen jännityksellä. Pääsemmekö harrastamaan aktiivisemmin koiriemme kanssa kuin viime kesänä? Koronatilanne tuo yhdistykselle paljon haastetta. Toiminnan suunnittelemiseen tarvitsisi kristallipallon, jotta tietäisi onko meillä kokoontumisrajoituksia, saadaanko kursseja turvallisesti pystyyn ja mitä kesän isoille koiranäyttelyille käy. Yhdistyksen hallitus käy yhteydenpitoa päivittäin ja tilannetta seurataan koko ajan. Varaudumme pahimpaan, mutta samalla kuiten suunnittelemme miten tulevaa toimintaa pyöritetään, mikäli rajoituksia ei ole. Meillä on onneksi aktiivinen hallitus, paljon uusia ideoita ja Tiina sekä Jenni vetämässä viikoittaisia treenejä. Toppilan halli on mahdollistanut monelle aktiivista treenaamista. Meiltä vaaditaan yhteistä ponnistusta, jotta hallilla voidaan jatkaa toimintaa. On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen huolehtii hallin ja sen ympäristön siisteydestä. Talviaikaan koiria on valitettavasti pissatettu hallin piha-alueella ja myös kakkoja oli paljon keräämättä. Tiedämme jokainen, kuinka joka kevät otsikoihin nousee keskustelu koirankakasta. Voimme jokainen myös miettiä minkälaisen kuvan se meistä koiranomistajina antaa, jos emme huolehdi koirien jätöksiä roskiin ja käytä koiriamme kauempana tarpeillaan. Tiedän, että moni teistä huolehtii nämä asiat ja ne ovat osalle meistä itsestään selviä asioita, mutta jo parikin hallilla kävijää, jotka eivät asiasta huolehdi, saavat kaikkien maineen pilalle. Naapurihuoneistojen vuokralaiset ja harrastajat pitää myös ottaa huomioon liikkuessa piha-alueella. Koirien on oltava kytkettyinä ja hallinnassa, jotta piha-alueella ei tapahdu vahinkoja. Osa ihmisistä voi pelätä koiria, mikä meidän on muistettava. Joten toivomus, pyyntö, käsky: ”Huolehdi sisälle tulleiden vahinkojen siivous + sakkomaksu, sekä siivouspaperit suoraan roskakoriin jne. Jos koirallasi tapahtuu pihalle vahinko, siivoa se heti. Hallissa on sisällä koirankakkapusseja siivoussankoissa. Ota muut huomioon.” Kiitos. Kuten vanha sananlaskukin sanoo: ”Hyvät tavat kaunistavat!” Kun muistamme tämän hallilla ja koirahommissa toimiessamme, on kaikilla yhteiselämä huomattavasti helpompaa. Annetaan tietä toisille kapeilla kulkuväylillä. Kysytään apua ja tarjotaan sitä kulkiessamme 6

koiriemme kanssa. Siivotaan jäljet ja huolehditaan yhteisestä viihtyvyydestä. Tervehditään toisiamme ja talkoillaan yhdessä hallin hyväksi. Jokaisen työpanos on tärkeä. Osa auttaa heittämällä ohikulkiessaan täydet roskikset pois. Osa tekee meille tarvikkeita ja korjaa niitä treenejä varten. Kaikki ideat toiminnan kehittämiseksi ovat tärkeitä. Hallitus mielellään ottaa koppia näistä ja miettii toteuttamista! Ole aktiivinen ja ole yhteydessä! Jos koronasta on ollut paljon ikävää, niin minun täytyy kyllä todeta, että olen saanut elää paljon harrastustäyteisemmän arjen nuorimman koirani kanssa kuin vuosiin. Olemme aloittaneet uusia harrastuksia ja käyneet ylimääräisillä lisäkursseilla. Uskon, että olen oppinut enemmän kuin vuosiin koirien kouluttamiseen liittyen. Kun näyttelyihin on saanut otettua vähän etäisyyttä, tuntuu melkein hurjalta ajatus jokaisena viikonloppuna aamulla aikaisin heräämisestä, auton pakkaamisesta ja hurauttamisesta ympäri Suomen koiranäyttelyihin. Saa nähdä, miten tämä harrastus on muuttunut ja mitä se tulevaisuudessa antaa. Oikein antoisaa koira-arkea koko OSTYn poppoolle! Virve ja staffi-poppoo

TOPPILAN HALLIN KUULUMISET Ostyn hallivastaavan Kari Väänäsen mukaan tällä hetkellä Toppilan halli pyörittää lähes itse itseään. Aina välillä hallivastaava pyörähtää Toppilassa tarkistamassa, että kaikki on niin kuin pitääkin. Karin mukaan hänen vastuunsa onkin lähinnä katsoa, että kaikki toimii. - Ja kun joku on huonosti, tulee paikat laittaa kuntoon, käsistään kätevä Kari toteaa. Hallivastuun lisäksi Kari ottaa osaa Ostyn talkoisiin sen minkä kerkeää. Viimeisimmäksi Ostyn talkoissa rakenneltiin yhteisvoimin uusia aitoja hallille. Aitojen lisäksi halli siivottiin ja laitettiin järjestykseen tulevaa toimintakevättä varten. Seuraava talkookohde taitaakin olla Haukkukeidas, Kari uumoilee. Haukkukeidas valmistautuu kesään Toppilan hallin lisäksi Karin vastuulla on Haukkukeitaasta huolehtiminen. Hiirosen Haukkukeidas tarjoaa ulkotreenimahdollisuuden, jonka lisäksi keitaalla järjestetään esimerkiksi luttreenejä ja lut-kokeita keinoluolissa. - Lisäksi kesällä näto-treeneille paikkahan on erittäin otollinen, kun saadaan isot kehät, Kari kertoo. 8

Tulevissa Haukkukeitaan talkoissa pihaalue haravoidaan ja siistitään. Kesän ajan Kari huolehtii keitaan nurmikon leikkuusta. Näyttelyt kaipaa tekijöitä Toppilan hallin ja Haukkukeitaan lisäksi myös tulevat heinäkuun näyttelyt kaipaa innokkaita tekijöitä. Enemmän talkoolaisia tarvittaisiin. Talkoolaisilla on suuri merkitys yhdistykselle, koska sillä saamme toiminnan pyörimään, Kari toteaa. Tulevien näyttelyiden turvallisuuspäällikkönä toimivan Karin mukaan näyttelyihin kaivataan tekijöitä joka osa-alueelle. Pulaa on esimerkiksi parkkipaikan väestä ja järjestyksenvalvojista. Osty maksaa kahdelle jäsenelleen järjestyksenvalvojan kurssin, jos henkilö sitoutuu olemaan kolmessa näyttelyssä järjestyksenvalvojana. Ilmainen järjestyksenvalvojan kortti on hyvä palkkio talkootyöstä, sillä pelkkä kurssin hinta on 250 euroa. - Oma kokemukseni kurssista on positiivinen ja opettajat olivat todella mukavia, Kari muistelee. Seuraava kurssi järjestetään huhtikuun lopussa Limingan yksikössä ja kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Kariin.

Teksti: Petra Kämäräinen Kuva: Petra Kämäräinen, Paula Kauppinen-Suikki 9

ajan vara us 020 1213 900

ELÄINLÄÄKÄRIIN PIENELÄINSAIRAUKSIEN HOITOON ERIKOISTUNUT KLINIKKA OULUN KESKUSTASSA Lemmikin perusterveydenhoito - Silmäsairaudet - Sisätaudit Sydänsairaudet - Ortopedia - Kirurgia - Hammashoidot - Neurologia Ihosairaudet - Viralliset tarkastukset jalostukseen Lisääntymistieteet - Röntgentutkimukset - Ultraäänitutkimukset Tähystystutkimukset - Laboratoriatutkimukset - Koirien veripankki

Ajanvaraus 020 1213 900 tai 24/7 www.oulunkamu.fi 10

OSTYN HALLITUS 2021 Olen Virve Sipola, ja yhdistyksen puheenjohtaja. Olen päälläni mukana vähän joka-asiassa, ehkä liikaakin ja vähemmälläkin selviäisi. Toppilan halli on minulle sydämenasia. Hoitelen siihen liittyen monenlaisia-asioita kuten varauksia, kulkulupia, hankintoja jne. Järjestän ulkopuolisia kouluttajia. Laitan koulutus- ja workshoppäiviä pystyyn eri aiheisiin liittyen. Bussireissuja järjestelen myös ja niitä alkaa hiljalleen olemaan ikävä. OSTYllä on kaksi työntekijää Tiina ja Jenni. Heidän kanssaan olen tiiviisti yhteydessä kun mietimme kursseja ja käytännönasioita. Hoidan yhteyksiä yhteistyötahojen kanssa ja vuokranantajan kanssa hallille. Hallituksen kokouksien vetäminen ja huolehtiminen siitä, että pyörät pyörivät on tietysti päävastuuni. Käyn välillä vetämässä näyttelytreenejä ja hallilla valmistelemassa tapahtumia sekä siivoamassa. OSTYn tapahtumiin olen osallistunut harvakseltaan ennen hallituksessa toimimista, erityisesti open show:t olivat vuosittainen hieno tapahtuma. Hallitukseen olen tullut noin vuonna 2000 kun opiskeluista muutin takaisin Ouluun. Sen myötä olen ollut hallituksessa lähes yhtäjaksoisesti ja tehnyt sihteerin, rahastonhoitajan, jäsensihteerin jne hommia. Kotoa löytyy tällähetkellä staffeja Esta 12,5v, Stella 8v, Vispilä kohta 5v, Miquel 4v ja Hattara 1v.. Koirien kanssa on aina harrastettu näyttelyitä aktiivisesti niin kotimaassa kuin rajojen ulkopuolella. Kasvatan aktiivisesti ja olen kulkenut myös kasvattien kanssa näyttelyissä. Kaikkien koirien kanssa olen käynyt OSTYn pentukouluissa ja tottelevaisuuden alkeissa. Nyt Hattaran kanssa olemme kulkeneet ensin pentukoulussa, jossa pääsimme eri lajeja kokeilemaan. Olemme nyt agilityssä kulkeneet sekä erilaisilla lisäkursseilla. OSTYn porukka on kuin pieni “perhe” ympärillä. Tuttuja ihmisiä on vuosien aikana tullut lisää. Osa on yhtä sitkeästi kulkeneet ja touhunneet mukana kuin itse olen. Minusta on mukava, että hallilla on välitön tunnelma. Sinne ovat kaikki tervetulleita ja kaikkia kannustetaan yhdessä tekemään. Sama koskee tietysti myös muita yhdistyksen harrastuksia joissa on hieno yhteishenki. Yhdistys on aina tarjonnut matalalla kynnyksellä harrastustoimintaa. Nyt kun tilat ja tekijät sen mahdollistavat on entistä enemmän mahdollisuuksia kokeilla koirien kanssa eri lajeja. Toivon, että mahdollisimman moni omista kasvateistakin löytää yhdistyksen toimintaan mukaan. 11

Olen Paula Kauppinen-Suikki ja OSTYn hallituksen varapuheenjohtaja sekä vedän nätöreenejä, pentutreffejä ja talkoilen. Olen kuulunut Ostyyn jo 20 vuotta. Emmi russellin kanssa järjestin jo silloin russelli tapaamisia. Hallitustoiminnassa olen ollut mukana muutamia vuosia Kotoa löytyy kolme jackrusselia, Tintti 7v, Hemmo 6v ja Viljami 1v.Viljamin kanssa agia ja arkitottelevaisuutta. Hemmon ja Tintti harrastaa näin keväällä myyränmetsästystä johon juuri ovat perehdyttämässä Viljamia. Ostyn hallituksessa mukana olo näin eläkeläisenä antaa paljon, tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön ja tottakai voi myös itse vaikuttaa Ostyn toimintaan.

Olen Reeta Tolonen ja toimin tällä hetkellä OSTYn hallituksen sihteerinä. Aiemmin olen ollut myös yhdistyksen näto-vastaavana parin vuoden ajan. En oikeastaan muista tarkkaan, kauanko olen ollut OSTYn jäsenenä. Hallitustoimintaan olen lähtenyt mukaan vuonna 2018. Minulla on kaksi skotlanninterrieriä Leon ja Raul. Meidän harrastuksissa pääpaino on näyttelyissä. Vallitsevan koronatilanteen vuoksi näyttelyihin ei olla päästy, joten aloitimme viime vuonna nuoremman skottini kanssa agilityn. OSTYn toiminnasta vastaa pieni, mutta sisukas porukka. On ollut hienoa olla mukana seuraamassa yhdistyksen kehitystä parin vuoden takaisesta siihen, missä puitteissa tällä hetkellä toimintaa pyöritetään. Minusta on hienoa, että meillä on yhdistys, jonka tarjoamaan toimintaan on mahdollisuus tulla mukaan matalalla kynnyksellä. Toiminnan kasvaessa myös uusia tekijöitä tarvitaan, joten kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita tähän innokkaaseen porukkaan viemään yhdistystä eteenpäin!

Olen Eliisa Bäf, Ostyn rahastonhoitaja ja hallituksen jäsen. Olen ollut ostyn rahastonhoitajana jo seitsemän vuotta ja olen ollut hallituksen jäsen aiemmin 3 vuotta ja nyt uudelleen vuodelle 2021. Kotonamme löytyy 2 staffia Mila 7 vuotta ja Mökö 9 kk. Koirien kanssa harrastellaan paljon metsässä ulkoilua ja jonkin verran näyttelyitä. Ostyn hallituksessa toimiminen on mukavaa yhdessä touhuamista. Ostylla saa vapaasti ehdottaa ja järjestää koulutuksia, tapahtumia hyvässä porukassa.

Olen Anu Väänänen ja toimin Ostylla jäsensihteerinä. Olen ollut hallituksessa vuodesta 2019 ja Ostyyn liityin vuonna 2016. Ensimmäinen russelli tuli taloon 2015, nyt kotona on neljä jackrussellinterrieriä, uroksia ikähaarukassa 5 ja 1/2-v -- 4-kk. Pojat on melko nuoria ja tekemistä riittää. Ostyn harrastevalikoima on onneksi laaja, eli on mistä valita. Käymme mejä, RT ja agilytytreeneissä. Nosea on myös harrastettu aina kun Ostyllä on kursseja. Hallituksessa parasta on tekemisen meininki ja sopiva huumorintaju. Ostyn toiminta on matalan kynnyksen harrastamista, nuorten koirien omistajille ja aloittelijoille on hyvin tarjontaa, joten koirakot pääsevät hyvin alkuun. Kurssihinnat koetetaan myös pitää edullisina, joten jäsenten olisi tärkeää olla mukana harrastusten järjestelyissä ja talkoissa yms.

Olen Nina Paakkari ja olen hallituksen jäsen. Olen myös vetänyt muutaman pentukurssin. Ostyn yhdistystoiminnassa olen ollut mukana vasta muutaman vuoden, mutta muuten on tullut oltua esim. Ostyn näyttelymatkoilla mukana. Meillä on viisi kääpiöbullterrieriä kotona ja “liuta” sijoituksessa. Omien minibullieni kanssa harrastan agilitya ja näyttelyissä käyntiä. Parasta Ostyn hallituksessa on loistava porukkahenki ja tekemisen meininki!

Olen Anna-Kaisa Heikkinen ja toimin tällä hetkellä Ostyn hallituksen jäsenenä ja edustan Ostyä Oulun Kv ja Nord näyttelytoimikunnassa sekä pyrin talkoilemaan milloin missäkin kun vain siihen on mahdollisuus. Toiminnassa olen ollut mukana n. 3 vuotta. Kotoa löytyy kaksi italianvinttikoiraa. Toisen koiran kanssa olen harrastanut koiranäyttelyitä ja toisen kanssa olemme käyneet agilityn alkeet, nykypäivänä kotona olevat koirat ovat kunnostautuneet enemmänkin sohvaperunoina. Lisäksi harrasta äitini koiran “kk kettuterrieri” kanssa näyttelyitä. Parasta ostyn hallituksessa ja toiminnassa on mukavat ihmiset ja hyvä yhteishenki.

Olen Tiina Somero. Hallituksessa olen ollut kaksi vuotta ja varajäsenenä ennen sitä. Toimin myös Ostyn agivastaavana. Kotoa löytyy skotit Pamela ja Seppo,joiden kans harrastellaan näyttelyitä sekä agilityä omaksi mielenvirkistykseksi. Lisäksi ulkoillaan paljon ja puuhastellaan myös meidän omassa koiraporukassa. Parasta Ostyn toiminnassa on samanhenkisten ihmisten kanssa puuhastelu.

Olen Petra Kämäräinen. Olen ollut Ostyn toiminnassa mukana vasta alle vuoden ja hallituksessa vuoden alusta alkaen. Pääasiassa kirjoittelen Ostypostiin, ja hoitelen nätotreenien ilmoittautumisia. Kotoa meiltä löytyy innokas australianterrierinpentu Vertti, jonka kanssa käymme agilityyn valmistavilla kursseilla. Parasta ostyn toiminnassa on yhdessä tekeminen yhteisen hyvän puolesta.

Olen Henna-Maria Lohiniva. Olen ollut Ostyn jäsen vuodesta 2016 ja hallituksessa vuodesta 2020. Toimin talkoolaisvastaavana ja lehden toimituksessa. Kotoa löytyy russelltrio; Ragnar 5v, Tormund 3v ja Hopper 1v. Koirien kanssa harrastamme enemmän ja vähemmän aktiivisesti agilityä, mejä, lut, nose ja näyttelyharjoituksia. Ostyn toiminnassa parasta on monipuoliset harrastusmahdollisuudet ja mukava yhdessä tekeminen. On myös mahtavaa, että hallille voi varata omia harrastusvuoroja. 15

Kuvat: Mira Maijala

Talvisen koiran kehonhuolto merkitys korostuu. Pakkasella lihakset lämpenevät hitaammin. Lumen ja jään vaikutuksesta koiran tassut ovat kovalla kuormituksella ja anturat kuluvat. Lisäksi jäinen ja liukas alusta aiheuttavat helposti pehmytkudosvaurioita.

Kevättalven aurinkoiset ulkoilusäät vetävät puoleensa monenlaisia harrastajia. Kun keväthangille suuntaa koiran kanssa pakkasen yhä paukkuessa, on tarpeellista kiinnittää huomiota koiran kehonhuollon talvisiin erityistarpeisiin. Koirahierontaa ja jäsenkorjausta tarjoavan JanDogsin Janita Peuran mukaan koiran kehonhuolto on laaja aihepiiri.

- Kovassa pakkasessa ja viimassa lihakset lämpenevät hitaammin sekä jäähtyvät nopeammin. Lämmittely tulee tehdä hallitusti välttäen venähdyksiä ja revähdyksiä. Tassuja on hoidettava ennaltaehkäisevästi ja suojata mahdollisesti tossuilla. Tassuvahaa voi käyttää anturoiden hyvän kunnon ylläpitämiseen sekä jo karheutuneiden ja halkeilevien anturoiden hoitoon, Janita jatkaa.

Kehonhuollon tarpeeseen vaikuttavat muun muassa hyvin arkiset asiat, kuten fyysinen kunto, liikunta, lepo ja ravinto. Perusasioiden lisäksi kehonhuolto koostuu myös monista muista eri tekijöistä, kuten esimerkiksi koiran jumppauttamisesta, lämmittelystä ja jäähdyttelystä, Janita kertoo.

Talvi kehonhuollon haasteena

Pahimmillaan kehonhuollon laiminlyönti voi johtaa loukkaantumiseen sekä akuutteihin tai kroonisiin vaivoihin.

Vaihtelevissa talviolosuhteissa koiran lämmittelyn ja lämpimänä pysymisen

- Työssäni olen huomannut, että

kun koira oireilee, joudutaan jo hoitamaan ongelmaa. Yleensä koira on jostain kipeä, vaikka eivät sitä näyttäisikään.

laskemalla vauhtia ravista käyntiin, Janita selventää. Lisäksi aktiivisen harrastuskoiran tulisi käydä ammattilaisen vastaanotolla säännöllisesti. Ammattilaisen puoleen tulee kääntyä myös, jos koiran lihaksistossa, liikkeissä tai kehon liikkuvuudessa havaitaan muutoksia. Samoin jos koiran käytös muuttuu, on syytä miettiä käyntiä eläinlääkärillä tai luottohoitajalla.

Myös oireilemattomilta koirilta on löydetty vastaanotolla poikkeavuuksia liikelaajuuksissa, virheasentoja ja kiputiloja.

Lämmittelyä ja jäähdyttelyä Ennen jokaista harjoittelukertaa koiraa tulee lämmitellä ja jäähdytellä lajinomaisella tavalla. Janitan mukaan nousujohteisen lämmittelyn tulisi olla kestoltaan 20–30 minuuttia ja sisältää lajille tyypillisiä elementtejä. - Esimerkiksi koirahiihdossa lämmittely aloitetaan liikuttamalla koiraa ensin käynnillä, josta vauhti nostetaan raviin ja laukkaan. Jäähdyttely tapahtuu

- Kannattaa muistaa, että hoitoon meno tulisi tehdä pienellä kynnyksellä. Jokaisen trauman jälkeen olisi hyvä käyttää koira tarkastettavana eikä jäädä odottamaan oireilua. Koirat ovat taitavia peittämään kipua ja kompensoimaan liikkeitään, joten arvioiminen on joskus vaikeaa jopa ammattilaiselle, Janita toteaa. Teksti: Petra Kämäräinen Kuva: Fokuspunkttier

AGILITYA RENNOIN OTTEIN Nauru raikuu hallilla, kun agilityn alkeisjatkon kurssilaiset tutustuvat yhdessä päivän ratahaasteeseensa. Mukana alkeisjatkokurssilla on Kaisa Julmala kahden vauhdikkaan norwichinterrierin Adan ja Akan kanssa. Kaisa ja vauhtimimmit kertovat, että agilitya treenataan rennolla otteella ja turhia paineita ottamatta. - Valssiin voidaan lähteä väärällä jalalla, mutta joskus menee oikeallakin, Kaisa naurahtaa. Agilityharrastuksen parissa Kaisalla ja terrieritytöillä on vierähtänyt jo muutama vuosi. Koirien kanssa vuosikymmenien ajan touhunneella Kaisalla oli aiemmin kokemusta tokosta ja noseworkista.

Nauru raikuu hallilla, kun agilityn alkeisjatkon kurssilaiset tutustuvat yhdessä päivän ratahaasteeseensa. Mukana alkeisjatkokurssilla on Kaisa Julmala kahden vauhdikkaan norwichinterrierin Adan ja Akan kanssa. Kaisa ja vauhtimimmit kertovat, että agilitya treenataan rennolla otteella ja turhia paineita ottamatta. - Valssiin voidaan lähteä väärällä jalalla, mutta joskus menee oikeallakin, Kaisa naurahtaa. Agilityharrastuksen parissa Kaisalla ja terrieritytöillä on vierähtänyt jo muutama vuosi. Koirien kanssa vuosikymmenien ajan touhunneella Kaisalla oli aiemmin kokemusta tokosta ja noseworkista. Kuitenkaan Adan ja Akan kanssa rauhallinen treenaus ei tullut kuuloonkaan. - Kun rämäpää Ada tuli minulle pari vuotta sitten, kasvoi tunne, että koiran kanssa tulee harrastaa jotain. Sitten oli vielä tämä nuorempi vieterijalka Akka. Silmään osui Ostyn sivuilla sopiva kurssi ja sillä tiellä ollaan, Kaisa taustoittaa.

Kahden koiran ratahaaste Ratahaasteeseen tutustumisen jälkeen kouluttaja Tiina Kopsa kertoo suoritusjärjestyksen. Ensimmäisenä ratavuorossa ovat Kaisa ja Ada. Akka saa jäädä häkkiinsä odottelemaan omaa vuoroaan. Kaisan mukaan kahden koiran kanssa treenaaminen on sujunut hienosti. - Tiina on suunnitellut tunnit niin, että vaihdot menevät hyvin ja aikaa itselläni on riittävästi. Adahan nauttii ihan valtavasti ja oikein hehkuu kentällä. Akka taas hehkuu aikansa ja yllättää joskus positiivisesti. Ainoa, että itsellä meinaa kunto loppua kesken, Kaisa nauraa katsahtaen koiriinsa. Ratasuoritukseensa Kaisa ja innokas Ada starttaavat lähtöasennosta. Vauhdikasta Adaa Kaisa ohjaa radalla tottuneesti. Vauhdin hurmassa ohitetulle esteelle palataan ennen suorituksen jatkamista. - Me emme jää murehtimaan epäonnistumisia, vaan keskitymme kaikkeen positiiviseen. Tärkeintä on, että koirilla on mukavaa ja kaikki muu tulee siinä sivussa, Kaisa kertoo. Lopuksi ratasuorituksesta palautetta saadaan kouluttajalta ja muilta ryhmäläisiltä. Saadulla palautteella on merkitystä Kaisalle. - On mukava kuulla, että kouluttajakin näkee koirien kanssa tehdyn työn.

Arkitaitoja agilitysta Agility on tarjonnut taitoja myös arkeen. Samalla kotona harjoitellaan agilityn vaatimia taitoja. Agilityn positiivisista puolista on osansa saanut koko kolmikko. - Monta asiaa on tullut agilityn myötä ja toisaalta harrastus myös suuntaa oppimista kotona. Enää nämä yltiösosiaaliset koirat eivät esimerkiksi innostu samalla tavalla kaikesta ja ovat tottuneita häkissä oloon. Itsellä taas koordinaatiokyky on selkeästi parantunut, Kaisa listaa. Ostyn toiminnan Kaisa on kokenut virkeäksi ja mukavaksi. - Ilokseni olen saanut huomata, että jäsenistöä kuullaan ja mielipiteitä toivotaan. Merkitystä on myös hallilla, joka on keskeisellä paikalla ja johon on helppo tulla joka suunnasta, Kaisa kertoo.

Teksti ja kuvat: Petra Kämäräinen 20

Koiranruokaa, joka on hyvää myös ympäristölle.

Tutustu Alvarin nollapäästönappuloihin ja tilaa maistiaiset kotiovelle: alvarpet.com

NÄTOTREENIT STARTTASIVAT JÄLLEEN 22

Ostyn näyttelytottumusharjoitukset starttasivat tänä kevättalvena pop-up -tunteina. Suosituilla tunneilla näyttelytaitoja on treenattu kaikenkarvaisella poppoolla hyvässä yhteishengessä. Näto-treenien vetäjän, Ostyn varapuheenjohtajan Paula Kauppinen-Suikin mukaan harjoittelu kannattaa, vaikka korona veikin näyttelyt. - Näyttelyitähän kuitenkin tulee vielä. Siksi on hyvä treenata nyt, jotta koira olisi huippukunnossa silloin, Paula kertoo.

kotona. Yhdessä treenatessa taas koira tottuu toisiin koiriin. - Hampaiden katsomista ja pöydällä oloa voi harjoitella koti-

“Näyttelyihin tarvittavia taitoja on hyvä harjoitella koronaaikanakin.”

Näto-treeneissä harjoitellaan koiran koon mukaisesti koiran katsomista pöydällä tai lattialla, koiran rakenteen tunnustelua sekä hampaiden katsomisoloissa jo pienenkin pennun kanssa, ta ja kehäkäyttäytymistä. Näyttelyihin tarvittavia taitoja voi Paula vinkkaa. harjoitella jo pennusta saakka myös Treeneihin ei tarvitse ilmestyä näyttelytrimmiin puunatun koiran kanssa. - Treenaamaan voi tulla ihan omana itsenään. Mukaan tarvitsee näyttelyhihnan, herkkuja ja vesikupin sekä tärkeimpänä iloisen mielen ja reippaan asenteen, Paula listaa toivottaen kaikki samalla tervetulleeksi tunneilleen. Teksti ja kuvat: Petra Kämäräinen 23

Koiraton agi-harrastaja Kuluneen vuoden aikana etäily ja sosiaalisen piirin kutistuminen sai minut kaipaamaan lapsuuteni koira-arkea. Ensin aloin haaveilla omasta korona-koirasta. Tulin kuitenkin pian järkiini ja totesin, että vielä ei olisi koiran edun mukaista jakaa kiireistä opiskelija-arkeani. Haaveissani etenin kuitenkin niin pitkälle, että päätin alkaa jo etukäteen tutustumaan lajeihin, joita voisin unelmieni koiran kanssa harrastaa. Agility valikoitui vahvaksi suosikikseni, vauhdikkuutensa ja vahvan tiimityöskentelyn vuoksi. Otin yhteyttä agia harrastaviin tuttuihin ja erääseen kasvattajaan, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta en kuitenkaan päässyt tutustumaan lajiin.

na perheeni silkkiterrierin kanssa pihakalusteista kyhättyjen esteiden kanssa temppuilusta. Anun ehdotuksesta aloitin keskiviikon kurssilla ja ensimmäisillä kerroilla minulla oli kaksi verratonta opettajaa: Tiina Kopsa ja Lalli. Molemmat hyviä ohjaamaan minua hajulle siitä, mitä minun kuuluisi tehdä.

Olin siirtää agi-ajatukset ”sitten kun” aikaan, kunnes rohkenin kommentoida Facebookissa julkaisua kysellen missä voisin tavata harrastuskaveria tarvitsevan koiran. En ollut jalostanut ajatusta kovinkaan pitkälle ja epäilin, etten saisi vastausta. Vaan eipä mennyt muutamaa minuuttia pidempään, kun Anu Väänänen ehdotti, että tulisin OSTY:lle tutustumaan Lalliin. Olin ratketa riemusta!

Rohkenen sanoa, että nykyään menee jo paremmin. Hyvinä päivinä minä jopa ohjaan Lallia eikä toisinpäin. Enää en häkelly siitä, että valssi kuuluu koiratanssin lisäksi agilitykentälle. Tiedän myös juoksu- ja pysäytyskontaktin olevan tekniikoita, ei kisoissa saneltavia sääntöjä. Lallin kanssa työskentely on saanut minut ehdollistumaan naksuttimen

Ensimmäiset kerrat hallilla olivat jännittäviä. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mitä agility todella oli, sillä ainoat kokemukseni olivat 12-vuotiaa24

ääneen koiran tavoin.

saa myös parhaimmat neuvot ja niksit kouluttamiseen sekä tutustuu laajan kattauksen eri rotuja. Siispä minulle OSTY on mainio paikka sekä lievittää että kasvattaa koirakuumettani. Ehdottaisin, että tulevaisuudessa OSTY:n kautta kaltaiseni koirakuumeilija voisi saada ensikosketuksen koirien kanssa toimimiseen jo ennen omaa pentua.

Uuden harrastuksen alkutaipaleella ja vaaleanpunaisten lasien läpi tarkasteltuna löydän vain yhden positiivisen ongelman. OSTY:n yhteisöön tutustuminen, kurssilla käyminen ja ennen kaikkea Lallin kanssa työskentely on vain kasvattanut koiraharrastamisen intoa! Koirattomana jäsenenä olen ilokseni saanut huomata, että ainoat kohtaamani ennakkoluulot olivat omiani. Tulevana kesänä toivon saavani tutustua neli- ja kaksijalkaisiin OSTY:laisiin, sillä jo nyt on käynyt ilmi, kuinka hyvä ilmapiiri harrastajien kesken on. Hallilta

Kirjoittanut Lotta Kaijalainen 28.3.2021 Kuva: Anu Väänänen

ESITTELYSSÄ KOIRAKOULU JUNTO JA SARA KAMULA Koirakoulu Junton Sara Kamula on tuttu näky Toppilan hallilla. Mutta kuka on Sara ja millainen tarina koirakoulu Junton taustalla on?

- Junton tarina syntyi omien kokemusten ja ihmisten kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta. Tavoitteena oli tarjota matalan kynnyksen harrastuspaikka hyvää fiilistä ja koiran hyvinvointia silmällä pitäen. Tämä on edelleen Junton toiminnan kantava teema, Sara kertoo. Yrittäjähenkisen eläintenkouluttujan perheessä on aina ollut koiria cottonista korthalssiin. Koiratreeneissä Sara on pyörinyt siitä saakka, kun oppi kävelemään. - Perheen eläinten kouluttamiseen olen osallistunut aktiivisesti jo muutaman vuoden iässä. Uskon tämän olleen merkittävä sysäys kouluttamisesta kiinnostumiselle, Sara taustoittaa.

viä ja uusien lajien kokeilua. Saran oma ykköslaji on aina ollut agility. Agilityssa häntä kiehtoo lajin kehitys ja haastavuus, joka vaatii kehittämään itseään niin tiedoin kuin taidon osalta, harrastajana ja kouluttajana. - Agilityn harrastamisen olen aloittanut 10-vuotiaana pihahöntsäilystä. Tuolloin harrastamaan pääsivät niin villakoirat, cottonit kuin saksanseisojammekin. Lapsena erilaiset temput sekä vauhdin hurma innosti lajin pariin ja tälle tielle on jääty, Sara muistelee.

Aktiviteettia ja iloa arkeen Saran mukaan Junton tavoitteena on tarjota jokaiselle omaan arkeen sopivaa aktiviteettia. Toiminnan pääpaino on läpivuoden kurssitoiminnassa ja valmennusryhmissä. Lisäksi Juntolla pyörii satunnaisemmin myös muuta toimintaa, kuten kertamaksutreenejä, koulutuspäi26

kouluttamista. Koulutuksessa koira on aktiivinen osallistuja, joka pääsee itse oivaltamaan ja ratkaisemaan ongelmia. - Pyrin myös ohjaamaan treenaajia hyödyntämään näitä menetelmiä oman koiransa koulutuksessa ja löytämään sen mahtavan fiiliksen, kun yhteispeli toimii ilon kautta, Sara jatkaa.

Terrierin huomaa treenikentällä Saran mukaan terriereiden piirteet ovat havaittavissa myös treenikentillä. Yleisesti rohkeat, aktiiviset ja älykkäät koirat nauttivat uuden oppimisesta ja ovat siksi upeita harrastustovereita. Kokemusta terriereiden työskentelystä Saralla on paljon. - Perheessäni on ollut yorkshirenterriereitä, mutta erilaisten harrastusten myötä olen päässyt työskentelemään useiden eri terriereiden kanssa. Viime vuosina olen treenannut aktiivisemmin vehnäterrieripojan kanssa, Sara kertoo. Saran mukaan terrierit loistavat yleensä erityisesti omaa aktiivisuutta hyödyntävässä koulutuksessa, jossa ne pääsevät hyödyntämään omaa oivaltamista. Myös riistavietti antaa paljon eväitä terrierin koulutuksessa.

Loistavat puitteet yleistreeniin Toppilan hallin tilat ja sijainti saavat kehuja Saralta. Vaikka tilat eivät täysin vastaa esimerkiksi agilityn kisatreenaukseen, antavat ne loistavat puitteet monenlaiseen yleistreeniin. - Alueelle on mielestäni kaivattu aiemmin lisää koiraharrastusmahdollisuuksia ja treenihallia ympärivuotiseen harrastamiseen. Tilat ovat siistit ja sopivat monenlaiseen treenaamiseen. Myös harrastajien toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla. Toivottavasti jokainen hallin käyttäjä kantaa oman kortensa kekoon, että meillä on jatkossakin on tällainen treenipaikka, Sara toteaa.

Saralle koiraharrastuksessa tärkeintä on yhteinen tekeminen ja iloinen meininki. Eläinten kouluttamisessa hän suosii positiivista vahvistamista, joka on nykytiedon mukaan tehokkainta ja turvallisinta

Teksti: Petra Kämäräinen Kuva: Sara Kamula

TREFFEILLÄ TAITOJA OPPIMASSA Ostyn pentutreffeillä temmelletään jälleen. Vauhdin tuntua on ilmassa, kun pienet terrierinpennut viipeltävät Toppilan hallin trimmitilan vihreällä matolla. Välillä sohvan taakse kaivautuneet kaverukset nostetaan takaisin areenalleen jatkamaan touhujaan. Turvallisessa tilassa pennut saavat kehittää sosiaalisia taitojaan ja koirien välistä kommunikaatiota. Pentutreffien tavoitteena on tarjota mahdollisuus turvalliseen ja vapaaseen leikkiin saman ikäisten lajitovereiden kanssa sekä vahvistaa pennun taitoa lukea muita koiria. Leikkiessään pentu kehittää sosiaalisia taitojen lisäksi lihaksistoa, luustoa ja motoriikkaa. Omistajien ja ohjaajien kannustuksella ja rohkaisulla uuteen asiaan tutustutaan positiivisesti. Itsevarma pentu suhtautuu uusiin asioihin iloisen uteliaana myös aikuisenakin. Tuleviin Ostyn pop-up pentutreffeille pääset osallistumaan parhaiten seuraamalla ilmoittelua Ostyn fbsivuilla. Lähde: Evidensia Teksti ja kuvat: Petra Kämäräinen 28

Saanko luvan? Valkoinen häntä heiluu ja vispaa Ostyn hallin pihalla. Sisälle olisi kiire, mennään jo! Pennun innokkuus tarttuu ja saa aikaan hymyn minunkin huulille. Näinä aikoina, kun maailman paras liikuntamuoto ja minulle rakas tanssiharrastus on ihan jäissä, slut ja loppu, pääsin tänään kuitenkin valssaamaan! Yleensähän minä peesaan kuuliaisesti viejää, joka on kaksilahkeinen parkettien partaveitsi. Tällä kertaa minä olinkin olevinani viejä ja nelijalkainen seurasi minun valssikuvioita. Joskus saattaa käydä niin, että uusissa tanssiparisuhteissa ei ihan heti olla selvillä siitä, kuka vie ja kumpi seuraa. Ei tämä meidänkään valssi aivan priimaa ollut, muttei kyllä humppaakaan. Jorma ois voinu sanoa: ”Ei huono”. Vähän lisää törinää tötteröön, niin kyllä alkaa sujua. Näin täti-ihmisikään ehtiessäni sain hienon mahdollisuuden uuden harrastuksen aloittamiseen. Harrastuskaverinani on Elskaran Kennelin Hani-russeli, joka on meillä sijoituksessa. Kun kesällä -20 Hanin emällä Ruusalla alkoi vauvamaha pyöristyä, aloin kauttarantain kotona jutella sille toiselle, joka meidän huushollissa komentoa pitää, että mites ois sellainen pikkuinen täystuho meidän arkea vauhdittamaan. Taisin osata pitää pätevän mainospuheen, kun lupa pennun ottamiselle heltisi ilman sen suurempaa draamaa. Hienostihan Hani onkin paikkansa jonon jatkona löytänyt meidän laumassa, jossa on ennestään kaksi koiraa (joista toinen on Hanin emä Ruusa), kissa ja viisi kanaa -- niin ja ihmislapset, kolme kappaletta. Kuluvan vuoden alusta kasvattajamme Katri ilmoitti minut Ostyn jäseneksi. Olen siitä lähtien seurannut kurssitarjontaa ja osallistunut Hanin kanssa muun muassa tähän mukaansa tempaavaan agilityyn. Meidän pentuaksaporukassa on tosi mukavaa ja rentoa menoa sekä kivoja tyyppejä. Varsinkin Tiina-valkkumme osuvat kommentit ja huumori uppoaa kyllä minuun. Nämä meidän mainiot karvaiset tanssipartnerimme ovat kerrassaan hellyttäviä ehdotellessaan ties mihin putkeen menoa, 29

kun me vasta mietimme, että miten se kuvio menikään. Uuden oppiminen ja sen opin jakaminen sille omalle tiimikaverille vaatiikin jo tältä harmaantuvalta pääkopalta kovasti hommaa. Mutta kun muistaa positiivisella otteella ja huumorilla höystäen valssata, niin ei varmasti pahasti metsään mene. Uuden harrastuksen myötä tutustuu uusiin ihmisiin ja yhteisöllisyys on kivaa. On mukava tunne kuulua samanhenkiseen porukkaan. Ihmiset yleensäkin tarvitsevat mieleistä tekemistä ja minusta on todella hienoa, että on mahdollisuus tehdä sellaisia asioita, joista tykkää. On tosi mahtavaa, että Ostylla on halli missä treenata ja hyvää valmennusta. Aina on kiva tulla hallille! Tilausta tee-se-itse -esteille olen kotinikkarillemme jättänyt. Jahka aurinko voittaa hanget korkeat nietokset, voimme Hanin kanssa viettää kesäiltoja takapihalla tanner tömisten. Taidankin jo olla ihan hurahtanut tähän harrastukseen! Kesää kohti ja persjätöstä haaveillen, tuumii Niina

Kuvat: Katri Pintamo-Kenttälä

Kasvattajat tutuksi Viime lehdessä Kennel Bandstonesin Katja Manninen toivoi kuulevansa lisää airedalenterriereiden kasvattamisesta. Nyt kasvatustyöstään kertoo airedalenterrierikasvattaja Heini Kelloniemi Kennel High Voltagesista. Ensimmäiset airedalenterrierit kohtasin 2000-luvun alussa koiranäyttelyissä, joissa näin airiksia toisen kasvattamani rodun, walesinterrierin, kehissä. Rotu ei tuossa vaiheessa saanut minua kiinnittämään siihen erityisesti huomiota. Sisareni Katja, jonka kanssa kasvatan myös walesinterriereitä, halusi itselleen airisnartun. Katjan englantilaisesta narttupentu Daisysta tuli kasvattamiemme airisten kantanarttu. Vielä ensimmäisen pentueen kohdalla en edelleenkään ollut kiinnostunut airedalenterrieristä rotuna. Toisesta pentueesta minulle jäi kotiin narttupentu Melody ja sillä tiellä ollaan.

Mieleenpainuvimpia hetkiä kasvattajaurallani ovat ne, kun näkee pentujen kasvun sekä kehityksen aikuisiksi koiriksi. Siinä näkee miten eri kodeissa ja kasvuympäristössä saman pentueen koirista kasvaa hyvinkin erilaisia yksilöitä. Yhteiset lenkit kasvattien ja heidän omistajien kanssa ovat parasta kasvattajan arjessa. Monista kasvattien omistajista on tullut vuosien varrella ystäviä.

Koska minulle näyttelyt ovat koiraharrastuksista tärkein, omien koirien ja kasvattien menestyminen ilahduttaa aina. Yksi hienoimpia hetkiä on ollut Messarin Voittaja -näyttelyn jälkeinen kotimatka, jolloin autossa olivat ROP- ja VSP-koirat - asia mistä en ikinä osannut edes unelmoida. Koirani ja kasvatustyöni ovat osoittaneet sen, että nämä isokokoiset koirat ovat aina iloisia Hessu ja Helena Hopoja. Tällä sanonnalla kuvaankin perusairista rodusta kiinnostuneille. Palveluskoirarotuna ne antavat itsestään niin paljon kuin omistaja osaa vaatia ja ovat aina valmiina kaikenlaiseen toimintaan. Airisten kasvattaminen on osoittanut sen, kuinka haastavaa ja vaikeaa se on. Trimmaus vaatii sekä aikaa että taitoa. Kasvattajana olen kokenut monia ilon, mutta myös surun hetkiä, jolloin ei ole auttanut kuin ajatella että kaikella on tarkoituksensa. Uutta kasvattajaa neuvoisin perehtymään koirien kasvatustyöhön, sillä airisten kasvattaminen vaatii monenlaista perehtymistä. Lisäksi rotu tulee tuntea hyvin ja kasvatustyölle asetetut vaatimukset. Kysymällä neuvoa toiselta kasvattajalta kasvatustyötä aloittaessa voi välttää monia mahdollisia virheitä. Tärkeintä rodun tulevaisuuden kannalta on pyrkiä siihen, että noudatetaan sovittuja rodun kasvatustyötä ohjaavia ohjeita. Tärkeää on myös seurata sitä, mitä muissa pohjoismaissa ja Euroopassa tehdään

rodun jalostuksen suhteen. Jalostukseen pitäisi käyttää uroksia eri maista ja linjoista kuin mitä Suomessa on jo käytetty.

Terrierirotu, jonka kasvattajasta haluaisin kuulla enemmän, on bullterrieri, koska rotu on niin erilainen verrattuna tuntemiini terrierirotuihin. Teksti: Petra Kämäräinen Kuvat: Heini Kelloniemi, Marika Järvinen

TUOMARI ESITTELY

SHERRIL GOODWIN

Kerro jotain itsestäsi ja kuinka kaikki alkoi? Synnyin koiranomistajien ja kasvattajien perheeseen, joten elämäni koirien kanssa alkoi jo varhain. Isäni harrasti kilpajuoksua whippettien ja vinttikoirien kanssa, jonka lisäksi meillä oli aina kotona terrieri tai kaksi. Varhaisimmat muistoni ovat koiranpentujen parista ja se niiden tuoksu - sitä rakastan edelleen. Mitä rotuja olet kasvattanut ja omistanut? Ensimmäisen oman whippetpentueeni sain ollessani 14-vuotias. Toinen jackrussellinterrieripentueeni syntyi, kun olin 15-vuotias. Vuosien varrella olen omistanut, kasvattanut, esittänyt ja työskennellyt useiden eri koirarotujen kanssa. Tällä hetkellä minulla on kaksi bullterrieriä sekä neljä kääpiöbullterrieriä, australianterrieri, tiibetinspanieli, sileäkarvainen kettuterrieri ja manchesterinterrieri. Mielestäni on selvää, että rakastan koiria. Onko sinulla rotu, josta haaveilet? On niin monta rotua, joita haluaisin omistaa. Täytyy miettiä sitä työmäärää mikä koirista tulisi, sillä en kykene hoitamaan ja trimmaamaan turkkeja yhtä paljon kuin aiemmin.

Milloin tuomarin urasi alkoi ja oliko ulkomuototuomari koulutukseesi jokin erityinen syy? Sain tuomarointioikeuteni vuonna 1976. Uskon, että tuomarointi on seuraava askel koiramaailmassa esittäjän ja toimikuntien jäsenyyden jälkeen. Olen usean rodun tuomarointilistalla. Tällä hetkellä olen ainoa henkilö, joka voi tuomaroida bullterriereitä terrieriryhmän voittajanäyttelyissä Iso-Britanniassa. Omasta mielestäni olen ansainnut paikkani Iso-Britannian tuomarimaailmassa. Mikä on tärkeintä tuomaroimisessa ja mikä pitää mielenkiintoa yllä tuomarointiin? Toivon, että ihmiset pitäisivät minua reiluna tuomarina. Lisäksi pyrin aina olemaan ystävällinen esittäjille, sillä ilkeä kommentti voi olla ratkaiseva uudelle esittäjälle ja jokaisen meidän on aloitettava jostain. Minulla on kunnianhimoisia haaveita ja tiedän, että ne tulevat olemaan tuomarointiurani kohokohtia. Nautin matkustelusta ja samankaltaisten ihmisten tapaamisesta. Onko arvostelemiesi koirien joukosta jäänyt jotain koiria erityisesti mieleen, miksi? Onko koskaan käynyt niin, että kehään on astunut koira, joka on ensimmäisistä askelista lähtien vanginnut katseesi ja olet tiennyt, että tässä on päivän voittajakoira? Tuomarille voittajan näkeminen koirien astellessa kehään on mahtava tunne, mutta joskus myös pettymys. Kerran arvostelin erästä upeaa urosta, jonka omistaja pilasi koiran mahdollisuudet keskittymällä muuhun kuin koiraan. Arvioidessani rodun parasta olin suruissani, koska en löytänyt kehästä itseäni innostavaa yksilöä. Sitten avoimesta luokasta löytyi koira, joka sai sormeni kihisemään jo tuomaroidessa. Parin vuoden ajan koira oli rotunsa kärjessä, mikä ei sen rodun yksilölle helppo saavutus.

Mikä on hienoin tai erikoisin paikka, minne tuomarointiura on sinut vienyt? Tuomarointi kansallisella terrierikerholla on aina jokaisen terrierituomarin kohokohta. Olen tuomaroinut niissä näyttelyissä muutamia kertoja ja se on aina erityiskunnia täällä Briteissä. Onko sinulla joku tietty asia yleisesti rotumääritelmissä, jolle annat paljon painoarvoa koiria arvostellessasi? Uskon, että tuomarin on oltava rehellisiä itselleen. Näen hyvin häiritsevänä, että Iso-Britannian ulkopuolelta tulevat tuomarit palkitsevat ”erinomaisia” yksilöitä. Erinomainen tarkoittaa virheistä vapaata, ja rehellisesti, en ole koskaan nähnyt virheistä vapaata koiraa, enkä usko sitä tapaavanikaan. Ensimmäiseksi katson tyyppiä. Miltä koiran tulisi näyttää, jonka jälkeen kuinka hyvä luonne ja kuinka terve. Lisäksi tarkastelen koiran olkalinjaa ja kuinka hyvä rakenne koiralla on. En pidä siitä, että häntää pidetään selän yläpuolella roduilla, joilla niin ei kuulu tehdä. Se pilaa ainoastaan linjan.

Jos ajatellaan tuomarin näkökulmasta, millaisissa asioissa kasvattajat voivat tehdä kompromisseja kasvatustyössään? Missä asioissa ei saa koskaan tinkiä? Mihin asioihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota? Tuomareiden tavoin kasvattajien tulee kiinnittää huomioita koiran terveyteen ja hyvään luonteeseen. Me kasvattajat emme käytä jalostukseen kaikkia koiriamme, vaan suurin osa päätyy perheiden lemmikeiksi. Terveet pennut tuleekin olla ensimmäinen prioriteettimme. Kasvattajana koen, että minun täytyy käyttää tutkijoiden ja asiantuntijoiden apua kasvatustyössäni sekä muistaa, että olen myös vastuussa valitsemieni rotujen kasvattajana. Millä tavoin koiranäyttelyitä voitaisiin kehittää? Vai onko niissä mitään muutettavaa tai parannettavaa? Toivoisin hauskuuden palaavan näyttelyihin. Sherrilin kasvatteja

Kuvat: Sherril Goodwin, Nina Paakkari 37

Tulisitko kouluttamaan OSTY:lle? Kiinnostaisiko sinua pop-up -tuntien tai pidempien kurssien vetäminen eri teemoilla? Etsimme kouluttajia laajasti eri harrastuslajeihin ja toivomme, että juuri SINÄ tulisit meille kouluttajaksi!

Yhdistyksen jäsenyys ei ole kouluttamisen ehto.

Ole rohkeasti yhteydessä! Ehdota kouluttamista joko lajivastaavalle, sihteerille tai puheenjohtajalle (tiedot yhdistyksen nettisivuilta) tai toppilanhalli@gmail.com 38