”Jos ei ole suvun perintöä tai rikasta puolisoa, on elanto hankittava sieltä ja täältä.” – Iida-Maria Oikarinen
M
aisterit voivat työelämässä päätyä monenlaisiin tehtäviin, kertoo urapsykologi Liisa Jaakkonen Helsingin Kluuvin työ- ja elinkeinotoimistosta. Maisterin tutkinto harvoin johtaa tiettyyn ammattiin. Poikkeuksena ovat esimerkiksi lääkärin tai opettajan tutkinnot. Yleisesti ottaen on vaikeaa määritellä yksiselitteisesti, milloin maisteri on koulutustaan vastaavassa työssä. Ja vielä eri asia on se, milloin hän itse kokee niin. Jaakkosen pakeilla, uransa ensi askelia suunnittelemassa käy eniten yhteiskuntatieteilijöitä, humanisteja ja kauppatieteilijöitä. Heidän tutkintonsa on usein laaja, ja sen pohjalta voi hakea moneen työhön. Monet miettivät vielä opintojen loppuvaiheessa ja valmistuttuaankin, mitä tutkinnolla tekisi. Parasta olisi, jos suunnitelmaa rakentaisi mielessään koko opiskelujen ajan. Kaikilla opiskelun aikaisilla valinnoilla, työkokemuksella, harjoitteluilla ja harrastuksilla voi olla merkitys työelämään sijoittumisessa. Kokemusten kautta peilataan, haluaako olla asiakaspalvelutyössä vai tutkijan kammiossa. Urapsykologi ei kuitenkaan halua kasata paineita nuorten harteille. – Kypsyminen vie tietyn aikansa ja jatkuu koko opintojen ajan. Käsitykset itsestä voivat muuttua ja kiinnostuksen kohteetkin vaihtua. Jos näin käy, sen kanssa eletään sitten.
I
ida-Maria Oikarinen, antaa flyygelin soida ja laulaa sen seuraksi itse säveltämäänsä kappaletta. Se kertoo rakkaudesta. Ja siitä, että ihmisessä on paljon piilossa olevia kykyjä. Oikarinen on opiskellut Oulussa musiikkikasvattajaksi, ja voisi siis tehdä töitä vaikkapa yläasteen tai lukion musiikinopettajana. Tämän hetken haave ei kuitenkaan ole koululuokassa. – Olen esiintynyt yleisölle nelivuotiaasta lähtien. Ja aina kun pääsen lavalle, tulee sellainen fiilis kuin tulisin kotiin.
Jos haaveilee esiintyjän urasta, oli ala sitten musiikki, teatteri tai tanssi, pitää olla valmis treenaamaan ja hiomaan, vaikka toisaalta valmiiksi ei tule koskaan. Ja sitten on muistettava taloudelliset realiteetit. – Suomen kokoisessa maassa harvoilla artisteilla on mahdollisuus elättää itsensä pelkästään tällä. Jos ei satu olemaan suvun perintöä tai rikasta puolisoa, on elanto hankittava sieltä ja täältä. Säädyllisen ammatin hankittuaan töitä on kuitenkin helpompi saada kuin suoraan lukion penkiltä.
O
ikarinen tienaa leipäänsä myymällä Helsingin keskustan tavaratalossa liinavaatteita. Ja nauttii työstä, jossa oppii ihmisten kohtaamisen taitoa, kommunikointia sekä asioiden hoitamista. Niitä ei koulunpenkillä niin vain opita. – Työssä yritän olla läsnä toiselle ihmiselle. Sitä tästä maailmasta puuttuu. Ja esiintyvällä taiteilijallakin tärkein on läsnäolon taito, Oikarinen pohtii. – Tähän elämäntilanteeseen tämä on myös siksi hyvä vaihtoehto, koska työt eivät seuraa kotiin. Jos opettajana tekisi 20 tuntia viikossa, siihen käytettävä työmäärä olisi luultavasti tuplat, kun pitää suunnitella ja arvioida ja kaikkea mahdollista. Nyt jäljelle jäävän ajan voi käyttää luovaan työhön, uusien sävelten ja sanojen synnyttämiseen. Ja uuden opiskeluun. Oikarinen opiskelee Sibelius-Akatemian avoimella puolella jazz-laulua, jazz-teoriaa ja säveltapailua. Maisteriksi hän valmistui, ohjesääntöjen mukaisesti, viidessä vuodessa. Ja ne vuodet kuluivatkin tukka putkella. – Olen tällainen perfektionisti ja viiden vuoden jälkeen olin ihan loppu. Sen haluan sanoa muille, että elämää on myös opintoputken ulkopuolella, Oikarinen miettii. – Nyt ei ole pakko suorittaa. Haluan elää hetken rauhallisempaa elämää.
N
ykyajan työurat ovat monimuotoisia: niihin mahtuu erilaisia työpaikkoja, alan vaihtoja ja opiskelurupeamia. Yli kolmekymppisistä työssäkäyvistä suomalaisista jo 40 prosenttia vaihtaa ammattia, kertovat Tilastokeskuksen vuonna 2007 keräämät tiedot. Osa vaihtaa ammattia vaihtelunhalusta, osa urakehityksen takia. Ja osan on vain pakko, sillä töitä ei löydy. Taloudelliset tilanteetkin muuttuvat. Ja joskus arviot siitä, mille aloille väkeä eniten tarvitaan, menevät pieleen. Tällä hetkellä Opetusministeriön arvion mukaan liikakoulutusta on ainakin käsi- ja taideteollisuusaloilla ja media-alalla, ja lisää työvoimaa vetää sosiaali- ja terveysala.
”Elämää on myös opintoputken ulkopuolella.” – Iida-Maria Oikarinen
58