Uutiset Inkluusio koulussa luo yhdessäolon kulttuuria Kaikille yhteinen eli inklusiivinen koulu haastaa omaksumaan uudenlaisia yhdessä olemisen ja tekemisen kulttuureja. Tämä koskee opettajia ja oppilaita, mutta myös itse koulua tavoitteineen ja fyysisine tiloineen. – On kuitenkin pidettävä mielessä, että inkluusiota ei ole täydellisenä olemassa. Se on nähtävä prosessina, jossa mennään koko ajan kohti tasa-arvon periaatetta, totesi erityisopettaja Suvi Lakkala esitelmöidessään opetusalan ammattilaisille Opike-päivässä Kehitysvammaliitossa. Inkluusio tarkoittaa lyhyesti sitä, että kaikkien lasten opetus pyritään järjestämään heille luontaisessa ympäristössä lähikoulussa. Ketään ei erotella sukupuolen, ihonvärin, uskonnon, vammaisuuden tai muunkaan perusteen vuoksi. Lakkala väitteli inkluusiosta kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 2008 Lapin yliopistossa. Väitöskirjassaan hän kehitteli inkluusioon tähtäävän opetuksen strategisia periaatteita. Lakkalan mukaan inkluusio edellyttää sosiokulttuurista muutosta toimiakseen koulussa. Mihinkään ”kertarysäyksellä inkluusioon” Lakkala ei usko, vaan hänen mukaansa on aina oltava tarjolla erilaisia rakenteita tai vaihtoehtoisia koulupolkuja, jos joku malli oppilaan opetuksessa ei toimi. Näitä toimivia ratkaisuja on jo nyt olemassa. Jotta tavoitteet konkretisoituisivat käytännön toiminnaksi, jakaa Lakkala inkluusion kolmeen tasoon. Periaatteiden tasolla inkluusio ilmenee erityisopetuksen ja opettajuuden uutena ajatteluna. Myös käsitys oppilaista voi vaatia tarkastelua. – On havaittu, että oppilaiden asenteet muuttuvat suopeammiksi erilaisia kanssaoppilaita kohtaan, kunhan inklusiivista opetusta toteutetaan säännöllisesti.
2 / 2009
Teksti ja kuva: Sakari Kilkki
Strategioiden tasoa edustaa erityisopetuksen uudet linjaukset kolmiportaisesta tuesta, joka raamittaa lain muodossa oppilaan tuen entistä paremmin. Tämä voi selkiyttää myös esimerkiksi integraatioon liittyvien toimien ohjausta ja hallinnointia. Opike-päivän keskusteluissakin kävi ilmi, että integraatioita hoidetaan käytännössä opettajien keskinäisillä ratkaisuilla, joiden toimivuudesta saadaan tietoa ”viidakkorumpuperiaatteella”.
Tärkeää myös tuki opettajalle Lakkalan kuvaama inkluusion kolmas taso tarkoittaa muun muassa opettajien työnkuvan muutoksia. Omia pedagogisia menetelmiä on mietittävä uudestaan esimerkiksi luokan yhteisöllisyyden ja työskentelyilmapiirin kehittämisen kannalta. Mutta tärkeää on se, ettei opettaja jää yksin, vaan että parasta tukea oppilaalle antaa moniammatillinen yhteistyö. – Oppilaan itsetunnon tukeminen on keskeinen osatekijä muuttuvassa pedagogiikassa. Oppiminen tapahtuu oman toiminnan kautta, mutta siihen lapsi tarvitsee kokeneemman henkilön ohjausta ja aikaa, Lakkala totesi. Mitä tämä kaikki tarkoittaisi arjen käytännöissä, koulupäivän aikana? Erilaisten oppilaiden opettamista voi Lakkalan mukaan organisoida esimerkiksi ryhmissä niin, että eniten ohjausta saavat aina ne oppilaat, joiden tehtävät oppimistilanteessa ovat lähikehityksen vyöhykkeellä. Lakkalan mukaan ryhmän ideaalikokoa ei voi määritellä, mutta inklusiivinen opetus edellyttää oppilaantuntemusta sekä riittävästi aikuisia koulunkäyntiä tukemaan. Lapin yliopiston harjoittelukoulussa laaja-alaisena erityisopettajana työskentelevä
Osallistavaa oppimista ♦ www.opike.fi
Inkluusio on nähtävä koulun prosessina, jossa on aina tarjolla vaihtoehtoisia polkuja, kasvatustieteen tohtori Suvi Lakkala korostaa.
Lakkala tietää, että kuntien säästötoimet ja resurssien puute hidastavat inkluusion edistymistä. Siitä huolimatta – tai juuri siksi – uusien käytäntöjen omaksuminen edellyttää opettajilta ammattitaidon päivitystä. Jotta opettajat saisivat riittävät eväät toteuttaa inklusiivisen opetuksen periaatteita, täytyy täydennyskoulutuksen olla Lakkalan mukaan pitempiaikaista ja säännöllistä lähijaksoineen sekä etäpäivineen. Lakkala haluaa korostaa, että säästöä ei ainakaan synny, jos inkluusion nimissä yhden opettajan vastuulle sysätään hyvin monenlaisia oppilaita. Inklusiivisessa opetuksessa tärkeäksi nousee opetuksen laatu, jolla turvataan kaikkien oppilaiden osallisuus oman ryhmän opiskeluun ja kouluyhteisön elämään. – Inkluusio ei voi olla lyhytnäköistä toimintaa, joka toteutetaan oppilaan tai opettajan hyvinvoinnin kustannuksella. Inklusiivisen koulun tavoitteet ja kuntatalouden haasteet todennäköisesti ankkuroituvat toisiinsa vielä pitkään, kun puhutaan kaikille yhteisen peruskoulun tulevaisuudesta Suomessa. Voidaanko näitä asioita sovittaa onnistuneesti yhteen – sen aika näyttää. 2 / 2009 ♦ Opike UUTISET
Uutta materiaalia TVT-opetukseen Petr i ilmo nen
Nettietiketti Internetin käyttäyt
Verkkoposti selkokielellä -oppikirja opastaa sähköpostin perustaitoihin. Internet selkokielellä -oppikirjan A5-kokoisessa sisarkirjassa käsitellään sähköpostin kirjoittamista, lähettämistä ja vastaanottamista. Ohjeissa neuvotaan liitetiedostojen, osoitteiden ja erilaisten kansioiden käsittelyä. Selkokielisessä kirjassa ohjeistetaan myös hyviin viestintätapoihin ja kerrotaan sähköpostin vaaroista. Oppikirja opastaa käyttämään ilmaista Gmail-sähköpostia. Kirja on kirjoitettu niin, että myös vasta-alkajat voivat ottaa sähköpostin käyttöönsä. Aiemmin pelkästään PDF-muodossa julkaistu Nettietiketti – Internetin käyttäytymissäännöt selkokielellä on saatavana nyt myös painettuna kirjasena. Nettietiketti-opasvihko sisältää 12 käyttäytymissääntöä, jotka opastavat turvalliseen internetin ja sähköpostin käyttöön.
okielellä ymissäännöt selk
Nettietiketti Internetin nnöt käyttäytymissää selkokielellä
lkokielellä Verkkoposti se
eN PetrI IlmoN
lkokielellä
Verkkoposti se
Lisätietoa: www.tikas.fi
Vaikeavammaisten oppilaiden opetus Esiopetuksesta peruskoulun päättymiseen
Merja Hyytiäinen • Leena Kokko • Maiju Mäki • Erja Pietiläinen • Pirkko Virtanen
Donald Szegda Erja Hokkanen
Vaikeavammaisten oppilaiden opetus
Satu Hyttinen
Esiopetuksesta peruskoulun päättymiseen
Tämä käsikirja perehdyttää lukijansa vaikeavammaisten
Merja Hyytiäinen Leena Kokko Maiju Mäki Erja Pietiläinen Pirkko Virtanen
oppilaiden opetuksen järjestämiseen. Kirjassa edetään eettisten näkökulmien pohtimisen kautta opetuksen järjestämisen prosessiin, joka alkaa oppilaan esiopetukseen siirtymisestä ja ulottuu aina perusopetuksen päät-
eri näkökulmista. Kirjaan on koottu tietoa myös arviointija opetusmenetelmistä sekä tietopankki vaikeavammaisten oppilaiden koulutusta koskevista laeista ja säädöksistä. Kirja antaa opetushenkilöstölle, vanhemmille ja muille aiheesta kiinnostuneille monipuolista tietoa vaikeavammaisten oppilaiden opetuksessa huomioitavista asioista.
ISBN 978-951-580-478-5
OPIKE
Ohjeita ja kokemuksia erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvattamisesta www.opike.fi
*9789515804785*
Apua arkeen ja aistihäiriöihin
Ohjeita ja kokemuksia erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvattamisesta Kirjassa tutustutaan käytännönläheisesti sensomotorisiin ongelmiin, joita voi esiintyä erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla. Sensomotoriset ongelmat aiheuttavat muun muassa poikkeavaa tai häiritsevää käyttäytymistä, oppimisvaikeuksia ja keskittymisvaikeuksia. Kirjassa olevien esimerkkien, ohjeiden ja harjoitusvinkkien avulla lukija saa tietoa siitä, mitä tarkoitetaan sensomotorisilla ongelmilla, miten ne ilmenevät ja kuinka niitä voidaan vähentää tai poistaa SeMoCo-harjoituksien avulla. Eri kehon osiin ja taitoalueisiin liittyvät harjoitusesimerkit antavat lukijalle välineitä kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen harjoitusohjelman tekemiseen. Sensomotoriikan lisäksi kirjassa perehdytään muihin ihmisen käyttäytymiseen ja elämänlaatuun vaikuttaviin tekijöihin, kuten kommunikointiin, ympäristöön, tukiverkostoon ja hyvinvointiin. 2 / 2009 ♦ Opike UUTISET
Vaikeavammaisten oppilaiden opetus
opetuksen suunnittelua ja toteutusta käsitellään laajasti
K e h i t y s v a m m a l i i t t o
tymiseen saakka. Prosessin eri vaiheita, kuten arviointia,
Vaikeavammaisten oppilaiden opetus
Esiopetuksesta peruskoulun päättymiseen Tämä käsikirja perehdyttää lukijansa vaikeavammaisten oppilaiden opetuksen järjestämiseen. Kirjassa edetään eettisten näkökulmien pohtimisen kautta opetuksen järjestämisen prosessiin, joka alkaa oppilaan esiopetukseen siirtymisestä ja ulottuu aina perusopetuksen päättymiseen saakka. Prosessin eri vaiheita, kuten arviointia, opetuksen suunnittelua ja toteutusta käsitellään laajasti eri näkökulmista. Kirjaan on koottu tietoa myös arviointi- ja opetusmenetelmistä sekä tietopankki vaikeavammaisten oppilaiden koulutusta koskevista laeista ja säädöksistä. Kirja antaa opetushenkilöstölle, vanhemmille ja muille aiheesta kiinnostuneille monipuolista tietoa vaikeavammaisten oppilaiden opetuksessa huomioitavista asioista.
Selkokielisiä tarinoita seksuaalisuudesta
Haaveita ja haluja
Selkokielisiä tarinoita seksuaalisuudesta Kirja sisältää 30 lyhyttä, selkokielistä tarinaa, joihin nuoren lukijan on helppo samaistua: mitä itse tekisin, jos olisin tuossa tilanteessa? Tarinat käsittelevät mm. seurustelua, eroamista, seksuaaliterveyttä, hetero- ja homoseksuaalisuutta sekä perheen perustamista. Tarinoiden yhteydessä on Pohdittavaksi-osio, jossa on kysymyksiä yhdessä mietittäväksi. Materiaalin upea anime-tyylinen kuvitus elävöittää tarinoita ja tukee niiden ymmärtämistä. Materiaali on erinomainen väiine seksuaaliopetukseen ja sopii hyvin myös koteihin keskustelun tueksi.
Tutustu tuotteisiimme osoitteessa www.opike.fi
Tietoisuus omasta seksuaalisuudesta kuuluu itsenäiseen elämään Teksti: Mari Elomäki Kuva: Satu Hyttinen
Oppimateriaalikeskus Opikkeen syksyn uutuuskirjoihin kuuluu selkokielinen Haaveita ja haluja – selkokielisiä tarinoita seksuaalisuudesta. Kirjan ideoija ja kirjoittaja Satu Hyttinen on tärkeällä asialla: hänen päätyönsä on opettaa seksuaalikasvatusta kehitysvammaisille nuorille. Sosionomiksi vuonna 2001 valmistunut Satu Hyttinen löysi kimmokkeen työuralleen tehdessään 2000-luvun alussa töitä kehitysvammaisten ohjaajana Keskuspuiston ammattiopistossa. Kehitysvammaisten nuorten kanssa työskennellessään Hyttinen huomasi, että seksuaaliasioiden opettamiseen ja niistä keskustelemiseen oli heidän keskuudessaan valtava tarve. Tuumasta toimeen tarttunut Hyttinen hakeutuikin työnsä ohessa Sexpo-säätiöön opiskelemaan seksuaaliterapeutiksi. Pian yrittäjähenkisen naisen päässä kehkeytyi idea myös omasta toiminimestä, jonka turvin olisi mielekästä tehdä seksuaalikasvattajan ja -terapeutin työtä aina siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Yhden naisen yritys, Seksuaaliterapia Kipinä, aloitti toimintansa vuonna 2007. Keskuspuiston ammattiopisto on osoittautunut Kipinän uskolliseksi asiakkaaksi. Merkittävän osan Hyttisen työkalenterista täyttääkin liikkuvainen työ Uudellamaalla Keskuspuiston eri toimipisteissä, joissa hän opettaa seksuaalikasvatusta. – Työ kehitysvammaisten nuorten kanssa on osoittanut, että asiat on otettava vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Nuoret haluavat käsitellä niin ilonsa kuin surunsakin tässä ja nyt, eikä turhia nolosteluja tai teeskentelyjä ole. Parasta työssäni onkin nuorten aitous, Hyttinen kiittelee.
Antoisassa työssä on toki myös haasteensa: kehitysvammainen nuori ei välttämättä osaa pukea sanoiksi sitä, jos hän ei ole ymmärtänyt jotakin asiaa. Uusista asioista täytyy siksi malttaa puhua tarpeeksi kauan, ja ne on tuotava esiin riittävän hitaasti ja jäsennellysti. – Selkokieli on tärkeimpiä pedagogisia välineitä työssäni, kertoo Hyttinen. Kun nuoresta ihmisestä vähitellen kasvaa aikuinen, hänen seksuaalisuutensa herää. Se kuuluu kaikkien nuorten elämään, myös kehitysvammaisten. Valitettavan usein kehitysvammaisille nuorille ei suoda aivan tasavertaisia oikeuksia toteuttaa seksuaalisuuttaan ja saada siitä tietoa. – Hyssyttelyperinne elää valitettavan vahvana edelleen. Ei ole tavatonta, että kehitysvammaisten nuorten omat vanhemmat suhtautuvat nuoren seksuaalisuuteen kaikkein kielteisimmin. Kerran yksi oppitunnillani ollut poika tuli jopa kysymään, voisinko pitää saman seksuaalikasvatustunnin hänen vanhemmilleen, Hyttinen muistelee naurahtaen. Hän kuitenkin lisää, että luontevasti suhtautuvia vanhempia on onneksi heitäkin paljon. Hyttisen kirjassa on 30 tarinaa erilaisista tilanteista, joita nuori ihminen voi kohdata, ja asioista, joita tämä joutuu pohtimaan. Monet kirjan tarinat pohjaavat todellisiin tapahtumiin, joita Hyttinen on työssään kohdannut. Tarinat käsittelevät esimerkiksi hetero- ja homoseksuaalisuutta, seurustelua ja mustasukkaisuutta, perheen perustamista, rakastelemista ja seksuaaliterveydestä huolehtimista. Kirjan tarkoituksena on auttaa keskustele-
Satu Hyttinen on asunut myös Espanjassa. Siellä hänelle karttui tavallisesta toimenkuvastaan täysin poikkeavaa työkokemusta: Hyttinen työskenteli koiratarhassa, johon pelastettiin kaduilta orpoja koiria.
maan näistä aiheista. Kirjassa käsitellään myös joitakin seksuaalisuuden varjopuolia, kuten hyväksikäyttöyrityksen kohteeksi joutumista. Negatiivisistakin asioista on tärkeä puhua, jotta nuoret tietävät, miten kannattaa toimia, jos ikävä tilanne sattuu omalle kohdalle. Hyttinen muistuttaa kuitenkin, että seksuaalisuus on voittopuolisesti iloinen asia, ja sellaisena sitä tulee nuorten kanssa käsitellä. Seksuaaliterapeutti haluaa omalla työllään edistää avointa keskustelua ja hiljaisuuden myytin murtamista. – Seksuaalikasvatuksen tulisi mielestäni ilman muuta vakiintua osaksi itsenäiseen elämään valmentavia opintoja, Hyttinen summaa.
Opike kouluttaa 2010
Messut ja näyttelyt 2010
Opikkeen tuotekoulutuksia:
Opike näytteilleasettajana:
Varhaiskasvatuksen ja kuntoutuksen materiaalit Selkokieli ja selkokirjat Peili-materiaalit Kadonnut avain-materiaali
18.3. 23.3. 30.3. 15.4.
Opikkeen tvt-koulutuksia: Sosiaalinen media erityisopetuksessa Oppimateriaalin tuottaminen erityisopetuksessa
Opettajien koulutus- ja kulttuuripäivät, Seinäjoki Educa -messut, Helsinki Sillalla – På Bron, Hanasaari, Espoo Autismi talvipäivät, Pori Erityisesti esillä -messut, Koulumäen koulu, Espoo Sel. ry:n opintopäivät, Tampere Tarkempia tietoja koulutuksista ja tapahtumista: www.opikekoulutus.net • www.opike.fi
16.1. 29.–30.1. 4.–5.2. 5.–6.2. 2.3. 27.–28.3.
Haavikossa opiskellaan arjen matematiikkaa Omien rahavarojen riittävyys on tuttuakin tutumpi ongelma lähes jokaiselle meistä. Asia askarruttaa myös Helsingin Maunulassa sijaitsevan Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskuksen opiskelijoita. He ovat kuitenkin päättäneet ottaa asioista paremmin selvää. Haavikon työikäisten aikuisten ryhmään kuuluvat Kaarina Särkiluoto ja Tero Lipponen ovat harjoitelleet syksyn aikana rahankäyttöä ohjaaja Jonna Mendolinin avustuksella. Opiskelussa on edetty kolikoiden ja setelien tunnistamisista hintavertailuihin sekä käytännön maksutilanteisiin kahvilassa tai kaupassa. Ensimmäistä vuotta Haavikossa opiskelevien Kaarinan ja Teron käytössä on Opikkeen Arkimatikkaa-kirjasarja, joka käsittelee jokapäiväisiä mittaamiseen liittyviä laskuja. Rahaosan lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kirjaset pituudesta, ajasta, painosta, tilavuudesta sekä matematiikan peruskäsitteiden osa opettajan ohjeineen. – Minulla on ollut vaikeuksia juuri näissä rahalaskuissa. Esimerkiksi vaatteita ostettaessa on osattava laskea rahoilla, Kaarina Särkiluoto toteaa. Hän on Tero Lipposen tavoin tyytyväinen, että Haavikossa harjoitellaan arjen matematiikan taitoja. Kaarinan mielestä Arkimatikan tapaista materiaalia pitäisi olla myös asuntoloiden käytössä. Opetuksessa on ehditty käyttämään Raha-osan lisäksi myös Tilavuus-osaa, kun ryhmä on harjoitellut mm. tilavuusmittojen käyttöä kotitaloudessa. Kodin töiden osaaminen on rahan käytön ja vuorovaikutustaitojen ohella yksi Haavikon itsenäistä elämää tukevan toiminnan keskeisiä teemoja.
Teksti ja kuva: Sakari Kilkki
Ensin teoria, sitten käytäntö Arkimatikkaa-sarjaa ovat hankkineet käyttöönsä Haavikon lisäksi mm. erityisammattiopistot sekä peruskoulut. – Materiaali sopii ryhmässä eritasoisillekin opiskelijoille. Joidenkin kohdalla kuitenkin lähdetään ihan siitä, että osaa ottaa lompakon esiin asioitaessa kaupassa, Mendolin kertoo. Rahalaskujen opettelussa edetään perinteistä pedagogista kaavaa noudattaen. – Uusi asia käydään ensin läpi kirjan esimerkkien avulla, sitten mennään koko ryhmällä harjoittelemaan sitä käytännössä. Työikäisten ryhmässä opiskelee tällä hetkellä seitsemän aikuista. Haavikossa on lisäksi 28 kehitysvammaista nuorta, jotka opiskelevat arjessa selviytymisen taitoja sekä valmentautuvat ammatilliseen opiskeluun tai työhön. Nuorten ryhmiin haetaan peruskoulun jälkeen. Emma Palomäki opiskelee Haavikossa nuorten ryhmässä toista vuotta. Hänestä on myös hyvä, että arjen laskutaitoja opetellaan uuden materiaalin avulla. – Käyn aika harvoin esimerkiksi yksin kaupassa. Siihen olen saanut apua muun muassa kolikkotehtävistä, Emma kertoo. Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskus on osa Helsingin sosiaaliviraston vammaistyön päivätoimintaa, joka tarjoaa valmentavaa opetusta ja ohjausta helsinkiläisille kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille. Opiskelu tapahtuu kurssimuotoisesti niin nuorten kuin työikäisten ryhmissä.
Henkilökuntauutisia Opikkeesta Birgit Tulla on toiminut Opikkeen graafisena suunnittelijana vuoden 2009 alusta. Birgitin työhön kuuluvat painotuotteiden ulkoasun suunnittelu, taittaminen sekä yhteydenpito kirjapainoihin. Ennen Opikkeeseen tuloaan Birgit on tehnyt pitkän uran graafisena suunnittelijana musiikin ja äänilevytuotannon parissa. Vihtiläisen Birgitin tarkkakuuloisin perheenjäsen on gordoninsetteri Nero.
OPPIMATERIAALIKESKUS OPIKE Kehitysvammaliitto ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh 09-3480 9350 ♦ fax 09-3480 3975 opike@kvl.fi ♦ www.opike.fi www.opikekoulutus.net ♦ kauppa.opike.fi
Tutustu tuotteisiimme osoitteessa www.opike.fi