Kapitaali 1/2010 by Anssi Heinonen

VAIHTARINUMERO

Sisältö Sivu

3Pääkirjoitus 4Puheenjohtaja 5Opintosihteeri 6Edaripalsta 8hallitusesittely 13Nobel-palsta 14 Kvartaalikatsastus 16Mediamaksu 20Provokaattori 22Pääministeripeli 24Pankkiiri yliarvostelee 26KTTO vs. Media 28Valtsikan Speksi 32Puuhanurkka Kapitaali 1/10 verkossa: KTTO.fi Päätoimittaja: Matti Mitrunen Sisältö: Nina Ahola, Mira Hoffström, Paul Stenbäck, Samuli Harala, Olli Hyytiäinen, Jani Valtonen, Sanni Myllyaho, Provo, Jaakko Meriläinen, Anna Stenroos, Topi Hulkkonen, Katariina Pentti Taitto: Juhana Pihlajamaa

Pääkirjoitus

Matti Mitrunen Päätoimittaja

Uusi vuosi, uudet kujeet ja uusi toimitus. Tänä vuonna Kapitaalissa on kiertävä päätoimittajuus ja minä sain kunnian toimia tässä tehtävässä ensimmäisenä. Kapitaali on muuttunut paljon viime vuodesta, mutta ei kuitenkaan välttämättä huonompaan suuntaan. Monet vakiopalstat jäävät valitettavasti pois tästä numerosta, mutta onneksi ne on saatu korvattua uusilla. Se on kai sitä kehitystä. Tämän kapitaalin teemana on Media. Mediasta ei ole tietenkään kovin montaa juttua tässä lehdessä, mutta olemme yrittäneet saada lehden muistuttamaan hieman keltaisen lehdistön tekelettä. Tästä numerosta löytyy siis puuhanurkka, horoskooppeja ja jopa keskiaukeaman tyttö. Keltaisen Lehdistön tapaan Kapitaalin kannen otsikoilla on hyvin vähän tekemistä lehden sisällön, saati sitten todellisuuden kanssa. Kannessa oleva otsikko viittaa tietenkin Anna Stenroosin vaikeuksiin koulun raskauden kanssa, eikä sitä käsitellä mitenkään tässä lehdessä - anteeksi Anna. Tästä kapitaalista kuitenkin löytyy Annan kirjoittama artikkeli valtsikan speksistä. Kultti ei enää suostunut vastaamaan kysymyksiin, joten sain oivan tilaisuuden haastatella lempiprofessoriani Panu Poutvaaraa Yleisradiosta, tämä haastattelu on vuoden ensimmäisen Kapitaalin pääjuttu.

Aiheeseen liittyen olemme pyytäneet myös medialaisen kirjoittamaan tämän periodin Kapitaaliin. Tämä kirjoitus KTTO:n ja Media ry:n eroista on ehkä hiukan puolueellinen, mutta menköön. Median ja Suomen sananvapauden rajoja uhmaa Provokaattori. Pankkiiri taas tapansa mukaan yliarvostelee – tällä kertaa lentoyhtiöitä. Tässä kapitaalissa aloittaa myös uusi Paul Stenbäckin kirjoittama palsta edustajistotoiminnasta, joka on pistetty kunniapaikalle heti Opintosihteerin palstan jälkeen. Rankan painostamisen ja sukupuolten tasa-arvoon vetoamisen jälkeen viime vuotinen keskiaukeaman poika on todellakin tänä vuonna korvattu keskiaukeaman tytöllä. Ensimmäisenä vuorossa on Katariina - kiitos Pena. Tässä numerossa siis haukutaan mediamaksua, keskustapuoluetta ja jopa hieman KTTO:ta, tämä on jotenkin päässyt toimituksen sensuurin läpi. Joten ottakaa mukava asento ja nauttikaa kyydistä, jonka maan johtava kansantaloustieteellinen julkaisu teille tarjoaa. Peace.

Tämä Kapitaali on omistettu Jaakolle <3

Puheenjohtajan palsta

Nina Ahola puheenjohtaja

PJ puhuu asiaa! Taas on uusi hallitusvuosi lähtenyt käyntiin. KTTO:lla on siis jälleen uusi hallitus, joka koostuu tällä kertaa 15 innokkaasta ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijasta. Edellisen vuoden hallituksesta ovat vain allekirjoittanut sekä opintosihteeri. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, vaan aivan päinvastoin! Hallituksessa löytyy intoa, motivaatiota ja ideoita vaikka muille jakaa. Tähän asti varsinkin hallituksen kokousten osallistumisprosentti on ollut huikea. Tänä vuonna kansantaloustieteen oppiaine on osa politiikan ja talouden tutkimuksen laitosta. Näin ollen olemme nyt saaneet laitostovereita kehitysmaatutkijoista, valtio-oppijoista, filosofeista ja erilaisista historioitsijoista. Heidän kanssaan olisikin tarkoitus järjestää laitosbileet, joissa itse kullekin ehkä vähän paremmin selviäisi keitä täällä nyt oikein opiskeleekaan. Laitosuudistus on myös uusinut oppiaineyksikön budjettia, josta ei ainakaan vielä tämän kirjoittamishetkellä ole tietoa. Tämä aiheuttaa tietysti pientä epätietoisuutta koskien niitä KTTO:n tapahtumia, joita entinen laitos oli tukemassa. Ei kuitenkaan hätää, Tiedettä ja viiniä järjestetään myös tänä keväänä!

tuksena ei siis missään nimessä ole mikään KTTO vastaan muut asetelma. Koska KTTO täytti viime vuonna huimat 50 vuotta, oli edellisen vuoden vuosijuhla varsin suurella budjetilla toteutettu. Toki tänäkin vuonna täytetään vuosia, ja vuosijuhla järjestetään, mutta osallistujille edullisemmalla hinnalla. Järjestelyt eivät siis ole aivan edellisvuoden kaltaiset mahtavuudessaan, mutta tunnelmaltaan tämänkin vuoden vuosijuhla tulee olemaan häikäisevä. Urheilua ja kulttuuria KTTO tukee tänä vuonna mahdollisuuksien mukaan. Järjestämme useita pienempiä tapahtumia ja näihinkin on tarkoituksena kutsua mukaan muita järjestöjä! Ainakin syksyllä suosiota saanut Stand Up-excu tullaan toteuttamaan! KTTO ei tietenkään ole unohtamassa jo luotuja järjestösuhteita, eikä perinteiksi jo muodostuneita tapahtumia. Kansissitsien suunnittelu onkin jo täydessä vauhdissa, eikä KTTO<3Media-sitsejä tai syksyn Roomalaisiakaan tulla poistamaan tapahtumakalenteristamme. Hallitus esittäytyy myös tässä juuri lukemassasi lehdessä. Tutkikaapa sieltä keitä KTTO:n johdossa tänä vuonna oikein onkaan. Tietoa hallitustoiminnasta, tulevista tapahtumista sekä muuta mielenkiintoista löytyy myös KTTO:n nettisivuilta, www.ktto.fi ja ajankohtaisista asioista tiedotetaan myös KTTO-listan uudessa uutiskirjeessä!

Hallituksen yksi painopisteistä on tänä vuonna jär- Terveisin, jestösuhteet. KTTO:lla on varmasti monenlaista puheenjohtajattarenne Nina mainetta niin valtsikan sisällä kuin myös muualla. Kuluvana vuonna tarkoitus on keksiä uusia yhteistyömuotoja niin kulttuuritoiminnassa, urheilussa kun esimerkiksi palaavassa KTTO-retoriikassa. Yksi uusista yhteistyömuodoista onkin juuri uudelleen jaloilleen nostettava KTTO-retoriikka, johon KTTO kutsuu muita järjestöjä yhteiseen väittelyyn. Tarkoi-

Opintosihteerin palsta

Vuonna 2010 opintoasiat ovat ainejärjestössämme keskeisellä sijalla. Hallituksessamme toimii tänäkin vuonna kaksi opintosihteeriä, jotka jakavat vastuuta opintoasioista. Vaikka pääasiassa yhteistyötä tehdään edelleenkin vanhan kansantaloustieteen laitoksen, nykyisen oppiaineen kanssa, niin uusi laitos työllistää opintosihteereitämme tänä vuonna, sillä vaikka laitosuudistus on nyt tehty, niin uutena haasteena on keskusteluyhteyden ja yhteistyön rakentaminen uudistuneen laitoksen kanssa. KTTO pyrkii mahdollisuuksien mukaan pitämään yhteyttä kansantaloustieteen yksikköön ja sen henkilökuntaan. Perinteisesti syksyllä laitosillassa uudet fuksit viettävät aikaa yhdessä henkilökunnan kanssa. Tällöin heillä on mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja tutustua kansantaloustieteen yksikön henkilökuntaan. Toinen opintovastaavistamme osallistuu opintojen kehittämistyöryhmän kokouksiin. Ryhmän muut jäsenet ovat laitoksen henkilökuntaa kansantaloustieteen yksiköstä. Kansantaloustieteen opiskelijoilla on myös sääntöjen mukaisesti kolme edustajaa oppiaineen johtoryhmässä sekä kaksi edustajaa laitosjohtoryhmässä. Näitä kanavia käyttäen pidämme huolen siitä, että myös opiskelijoiden mielipiteet otetaan huomioon laitoksen päätöksenteossa. Pyrimme kutsumaan näitä edustajia säännöllisesti hallituksen kokouksiin kertomaan toiminnastaan ja yhdistystämme koskettavista päätöksistä. Lisäksi opintosihteerit pyrkivät pitämään yllä keskustelua opintojen kehittämisestä yhdistyksemme sähköpostilistalla aina jokaisen periodin päätteeksi. Tavoitteena on lisätä

Mira Hoffström Opintosihteeri

tiedonvälitystä ja jäsenistön aktiivisuutta palautteen antamisessa. Aineemme matemaattisuus ja varsinkin pakolliset matematiikan kurssit aiheuttavat uusille ja vanhoillekin opiskelijoillemme vaikeuksia opintojen alkuvaiheessa. Viime syksynä opiskelijoiden oli mahdollista osallistua matematiikan tukikurssille, josta saatu palaute oli erittäin hyvää. Opiskelijat kokivat kurssin hyödylliseksi ja sen auttaneen matemaattisen analyysin kurssin läpipääsyyn. Keväällä, laitosuudistuksen ja budjetin puuttumisen vuoksi samanlaista kurssia ei ollut mahdollista järjestää. KTTO kuitenkin hankki kurssin osallistujille tukimateriaalin, joka ilmestyy viikoittain yhdistyksen nettisivuilla. KTTO:n tavoitteena onkin saada ensi vuodeksi samanlainen tukikurssi, joka kestäisi koko lukuvuoden. Viime vuonna aloitti toimintansa Kansisklinikka. Kerran viikossa järjestettävään klinikkaan on mahdollista mennä kysymään apua esimerkiksi laskuharjoitustehtävien ratkaisemiseen. Toiminnan aloitus oli hieman nihkeää, mutta täksi vuodeksi klinikka on siirretty torstaipäivältä maanantaille, jonka toivotaan lisäävän kävijämäärää. Käyttäkää siis tätä mahdollisuutta hyödyksenne! Paikallaolijoilta voit kysyä apua niin mikron syvärin kuin analyysin jatkokurssin laskareihin. Perinteinen Tiedettä & Viiniä -ilta järjestetään 23.3. Mannerheim-salissa. Tilaisuuteen kutsutaan kolme neljä alan tutkijaa tai asiantuntijaa kertomaan tutkimuksistaan. Laittakaa päivä kalentereihinne! Mira

Edaripalsta

Paul ja Daniel kirjoittavat HYY:n edustajistosta Edustajistosta ”Yliopistopolitiikka ei kiinnosta muita kuin siihen osallistuvia”, kyyninen vanhempi toimija tilitti edustajistokauteni alkutaipaleella. Vajaan puolen vuoden kokemuksella allekirjoitan lauseen vain osittain; kiinnostus yhteisiä asioita ja päätöksiä kohtaan on olemassa, mutta osallistumista rajaavat muut tekijät. Politiikka ja opiskelijan asian ajaminen kilpailee ajasta ja voimista monen muun aktiviteetin kanssa, ja jää tässä usein viimeisille sijoille. Toinen ja muutettavissa oleva tärkeämpi seikka on tiedon puute korkeamman tason yliopistovaikuttamisesta. Aion tällä vakituisella palstalla kiivetä alas siitä kuuluisasta norsunluutornista ja paljastaa ylioppilaskunnassa piileviä salaisuuksia. Lakisäädöksiltään ja toiminnaltaan ylioppilaskunta on lähempänä kuntaa kuin järjestöä. On demokraattisesti valittu edustajisto, joka linjaa ja budjetoi. Elimen edustavuus on kuitenkin kyseenalaistettava, kun vaaliprosentti polkee kolmenkympin tienoilla. Edustajisto valitsee hallituksen, joka toimeenpanee edustajiston linjausten mukaisesti. Hallituksen jäsenet ovat niitä, jotka kommentoivat lehdissä ja televisiossa, käyvät eduskunnassa lobbaamassa korkeamman opintotuen puolesta ja kirjoittavat kannanottoja jopa kaikkien opiskelijoiden nimissä. Lisäksi on puolueita ja ideologiaa. Ryhmiä voi karkeasti jakaa kolmeen blokkiin. Oikeisto haluaa leikata ylioppilaskunnan toimintaa rankalla kädellä, ja pyrkii poistamaan ylioppilaskunnan pakollisen jäsenmaksun. Vasemmiston sydämenasioita ovat sosiaalipolitiikka, opiskelijoiden toimeentulo ja ylioppilaskunnan kehitysyhteistyö. Kolmantena isona blokkina ovat sitoutumattomat ryhmät, jotka pyrkivät ideologiasta riippumatta parantamaan jäsenistönsä ja järjestökentän toimintaedellytyksiä yliopistoyhteisössä. Monessa asiassa ollaan kuitenkin puoluekannasta riippumatta samaa mieltä, kuten esimerkiksi maksuttomasta koulutuksesta tai kaupunki- ja asuntovaikuttamisesta. On myös mainittava, että HYY on perinteisesti ollut sitoutumattomampi ja vasemmistolaisempi kuin muut ylioppilaskunnat, ja tälläkin hetkellä valtaa pitävät sitoutumattomien ja vasemmiston ryhmittymä. Tarinan mukaan 1800-luvun loppupuolella opiskelijoita haluttiin saada pois silloisesta keskustasta rellestämästä, ja HYY:lle lahjoitettiin maata kaupungin laidalta. Nykyään nämä lahjoitetut kiinteistöt muodostavat Helsingin ydinkeskustan, ja Kaivopihan kiinteistöjen tuotto ja muu ylioppilaskunnan liiketoiminta on

”Aion tällä vakituis alas siitä kuuluisasta ja paljastaa ylioppil salaisuu

mahdollistanut HYY:n laajan toiminnan. Nousevat kustannukset, taantuma ja maisterisuman aiheuttama jäsenkato on kuitenkin tänä päivänä aiheuttanut ison alijäämän ylioppilaskunnan budjettiin, ja edustajiston seuraavien vuosien kiperimmät haasteet ovat oikeiden säästökohteiden löytämisessä. Ylioppilaskunta on vuosien saatossa toiminut pikavippifirmana, lastenkotina, asunnonvälittäjänä, reilun kaupan ylioppilaskuntana ja ties missä sivutoimissa. On mielestäni päivänselvää, etteivät nämä tehtävät kuulu ylioppilaskunnalle, ja että HYY:n tulisi kaventaa katseensa niihin tärkeimpiin ydintehtäviinsä. Opiskelijoiden asioiden liittyvän edunvalvomisen lisäksi HYY:n tulisi taata, että järjestöillä on tarpeelliset resurssit ja toimintamahdollisuudet toimia sinä elävänä yhteisönä, joina valtsikan järjestöt tänä päivänä toimivat.

sella palstalla kiivetä a norsunluutornista laskunnassa piileviä uksia.”

Ilkeät kielet pilkkaavat nykyajan yliopistopolitiikkaa pelkkänä poliittisten broilerien leikkikenttänä, vailla mitään oikeaa valtaa ja merkitystä. Viimeksi Raimo Sailas haukkui ylioppilasliikettä uudistusten jarruttajaksi. Ylioppilaskuntia tulisi mieltää edunvalvojana siinä missä muutkin, ottamassa opiskelijoiden näkökulman huomioon päätöksenteossa, puhumassa opiskelijoiden puolesta lyhennettyjen opiskeluaikojen ja korkeampien vaatimusten aikakautena. Pitää paikkansa, että HYY-aktiivit ovat valitettavan pieni joukko, ja että he paikoitellen mieltävät itsensä tärkeämmiksi, kuin he oikeasti ovat. Mutta kuten Sailaskin on todennut, korkeamman tason päättäjät kuuntelevat ylioppilasliikettä. Se on merkki siitä, että ylioppilaskunnilla on sitä oikeaa valtaa ja siihen kuuluva vastuu. HYY tiedostaa, että se on riviopiskelijalle etäinen. Tämä ei ole kenenkään tarkoitus, vaan oire, joka johtuu ylioppilaskunnan suuresta koosta. HYAL:n edustajistoryhmä haluaa pysyä jalat maassa kansantaloustieteilijöiden ja valtiotieteilijöiden edunvalvojana, joten olethan ystävällinen ja otat yhteyttä, jos sinulla on kysyttävää, kommentoitavaa tai esimerkiksi Unicafén aukioloajat ottavat päähän. Lupaamme tehdä parhaamme asiasi edistämiseksi. Paul Stenbäck paul.stenback@helsinki.fi Kirjoittaja on HYY:n edustajiston jäsen ainejärjestöjen (HYAL) ryhmästä.

Hallitusesittely KTTO:n vuoden 2010 hallitus esittäytyy Nina Ahola, Puheenjohtaja Hei kaikki, olen Nina Ahola ja KTTO:n tämän vuoden puheenjohtaja. Toimin viime vuonna hallituksessa bilevastaavana sekä tuutorvastaavana. Olen yltiöpositiivinen perfektionisti, ja suurin haasteeni puheenjohtajana onkin yrittää pysyä jotenkin järjissäni sen suhteen mitä haluaisin saada ensi vuonna aikaiseksi. Uskon uuden hallituksen olevan yhtä täynnä intoa ja meidän saavan KTTO:n toimintaa kehitettyä entisestään, vanhoja perinteitä unohtamatta! Asun tällä hetkellä Ullanlinnassa, mutta olen sielultani espoolainen. Tänä vuonna oletettavasti lähes olematonta vapaa-aikaani vietän juoksennellen Kaivopuistossa, salilla, tennishallilla tai ratsastuskentällä. Viihdyn toki myös kaikissa erilaisissa juhlissa, ja teen yllytettynä melkein mitä vaan. Ottakaa yhteyttä sähköpostilla jos jotakin asiaa on, tai vaikka ei olisikaan!

Anna Stenroos, varapuheenjohtaja, ympäristövastaava Hei, olen Anna Stenroos, 19-vuotias maailmanparantajatyttö Tampereelta. Ponnistin jo fuksivuotenani huipulle – toimin vuonna 2010 KTTO:n varapuheenjohtajana. Toki ei sovi unohtaa ympäristövastaavan pestiänikään, jota nuoruuden innolla tarmokkaasti hoidan. Syystä tai toisesta olen eksynyt hyvin ahkerasti erilaisiin opiskelijatapahtumiin, ja vielä hämmentävämpien syiden johdosta olen eksynyt niiden jälkeisinä aamuina luennoille ja laskareihin, ajoissa tietenkin. Minä soitan harmonikkaa ja pidän muutenkin musiikista, mutta kulttuuririentojen lisäksi nautin myös urheilusta. Kukaan ei päihitä minua sulkapallossa, mutta varsinainen bravuurini on koripallo. Kuulun myyttiseen Vapaamuurarijärjestön kaltaiseen Kansantaloustieteelliseen Laskaribileseuraan, johon vain harvat ja valitut voivat liittyä. Tämän kuvauksen saattoi kirjoittaa Meriläisen Jaakko.

Juhana Pihlajamaa, taloudenhoitaja Moi! Olen ensimmäisen vuoden opiskelija ja ylleni on langennut raskas vastuu rakkaan ainejärjestömme rahojen vahtimisesta. Oman paikkani kansantaloustieteen opiskelijatovereideni joukosta löysin harhailtuani yhteiskunnassa parin vuoden verran. Olen majoittanut itseni Kallioon ja nautin elämästäni kantakaupungin alueella. Tämän lisäksi nautin korkealaatuisista elintarvikkeista, kohtuuttoman mustasta huumorista sekä ylettömästä opiskelun oheistoiminnasta. Ei siis ole millään muotoa tavatonta havaita minua useista opiskeluun vain löyhästi, jos ollenkaan, vivahtavista riennoista.

Iida Suomela, sihteeri Hei, Iida Suomela on nimeni ja olen juuri tullut vanhaksi, eli täyttänyt 20 vuotta, jonka takia ostin silmänympärysvoidetta. Opiskelen ensimmäistä vuotta ja opinnot etenee ihan huomaamatta jopa nopeaan tahtiin. Matikasta en tykkää enää mutta raha on vieläkin kivaa. Voisin kyllä alkaa papiksikin. Kävin lukion ja peruskoulun Lahdessa, Suomen Chicagossa, josta sitten tulin tänne Z-junan toiseen päähän asumaan. Tai no asun Sörkassa eikä se juna tähän tule mutta melkein. Vietän aikaani ahkerasti erään puolueen nuoriso- ja opiskelijatoiminnassa, voitte ihan itse päätellä minkä niistä. Tykkään siis olla vähän kaikessa mukana, ja nyt oli sitten ainejärjestötoiminnan vuoro selvästi. Yritän toimia sihteerinä, sellaista toimea en ole vielä itselleni hankkinutkaan järjestötoimintahistoriani aikana.

Mira Hoffström, opintosihteeri Hei, olen Mira, 22-vuotias toisen vuoden kansislainen ja hallituslainen. Viime vuoden hallituksessa toimin vuosijuhlavastaavana ja nyt minulle lankesi opintosihteerin pesti. Toimenkuvanani on toimia linkkinä opiskelijoiden ja laitoksemme välillä. Onko kurssi järjestetty huonosti? Uudistettu laitos mietityttää? Ota yhteyttä minuun! Vapaapäiväni vietän kesäisin nauttien auringosta. Talven kylmyydessä nautin hyvästä ruuasta kynttilöiden loisteessa tai suuntaan kotoani Vantaalta pääkaupunkiimme kohti kuumia opiskelijabileitä!

Paula Halunen, tiedottaja Heippa. Olen 21-vuotias Tuusulan maalaisidyllistä Espoon kautta Helsingin Lauttasaareen tieni löytänyt toisen vuoden kansiksenopiskelija. Hallitukseen hakeminen oli mielessä jo ensimmäisenä vuonna mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni ja päädyin mukaan tämän hienon ainejärjestön toimintaan. Vapaa-aikaani vietän opiskeluelämän lisäksi kuntosalilla ja leffoja katsellen – joskus saatan myös eksyä datamaailmaan lisäilemään otoksia bileistä, joissa tykkään leikkiä paparazzia,like it or not. Lähellä sydäntäni ovat myös koirat, pasta, hömppäkirjallisuus, ratsastus ja matkailu.

Susanna Rokkanen, sisäsuhdevastaava Olen 21-vuotias kaakkoissuomalais-helsinkiläisidentiteetin omaava toisen vuoden kansislainen. Minut on helppo tunnistaa positiivisesta asenteesta, pilkkeestä silmäkulmassa ja toisinaan turhankin kuuluvasta äänestä. Ensimmäisen vuoden kevätpuoli meni intensiiviseen tiedekunnan sisäisten suhteiden rakenteluun (lue: bilettämiseen) ja nyt kun henkilökohtainen suhdepuoli on hoidettu, siirryn mielelläni hoitamaan vastaavia suhteita myös KTTO:n puolesta. Vuosien varrella harrastukseni ovat alkaneet pikkuhiljaa keskittyä edellämainittuun suhdetoimintaan ja sitä tasapainottavaan Yliopistoliikunnan palveluiden hyväksikäyttöön. Rakastan myös ruokaa, sen laittamista, matkustamista, elämää, rauhallisia dataus- tai leffailtoja kotona, leffoja, kesää ja jäätelöä.

Ozan Yanar, ulkosuhdevastaava Moi! olen Ozan, kansiksen ensimmäisen vuoden opiskelija. Olen sosiaalinen ja helposti ystävystyvä, joten minusta tehtiin KTTO:n tämän vuoden ulkosuhdevastaava. Hoidan ainejärjestön ulkoisia suhteita mm. Kauppiksen ja Hankenin kanssa. Suurimpiin intohimoihini kuuluu hengaileminen/lukeminen/valvominen Aleksandrian lukusaleissa, tapahtumissa mukana oleminen ja tutustuminen uusiin ihmisiin. Mulla on hyvin kansainvälinen historia, sillä kävin päiväkodin Oxfordissa/Englannissa, ala-asteen Istanbulissa/Turkissa, yläasteen Kyproksella ja lukion Helsingissä/ Suomessa. Tämän lisäksi vietin yhden eksoottisen yliopistovuoden Turussa. Asun tällä hetkellä Helsingin keskustassa, heti eduskuntatalon ja ECOn vieressä. Voit ottaa yhteyttä, jos sinulla on ainejärjestömme ulkoisiin suhteisiin liittyviä ideoita tai mielipiteitä!

Matti Mitrunen, yrityssuhdevastaava Televisiosta tuttu Matti Mitrunen ei esittelyjä kaipaa. Aikaansa seuraamattomille voin kuitenkin kertoa olevani 21-vuotias ensimmäisen vuoden kansantaloustieteen opiskelija, joka jakaa Helsingin munkkivuoressa taiteilijaresidenssin 2. Vuosijuhlavastaava Meriläisen kanssa. Ainoa ajanvietteeni opiskelun lisäksi onkin Jaakko Meriläisen hetkittäinen vieroittaminen laskareista, joka on yllättävän vaikea tehtävä. Toki hallituslaista painaa myös viran tuoma vastuu osallistua erinäisiin alkoholin täytteisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin. Yrityssuhdevastaavana yritän jatkaa edeltäjäni hyvää ja vahvaa linjaa, sekä pyrkiä parantamaan kansantaloustieteilijöiden jostain syystä aliarvostettua mainetta yritysmaailmassa. Peace

Katariina Pentti, kv-vastaava Olen 20-vuotias ja opiskelen kansista ensimmäistä vuotta. Kotoisin olen Suomen Texasista, Somerolta. Minua on kuvailtu sanoilla “verbaalisesti karkea” mutta oikeasti olen ihan lempeä. Asun tällä hetkellä Pohjois-Haagan idyllissä, mutta helmikuussa jo Lauttasaaressa. Hallituksessa pestini on kv-vastaava, pyrin siis tuomaan kansisvaihtarit saatavillenne. Osaan myös teoriassa ajaa kuorma-autoa. Tämä on nähty viimeksi inssissä noin kaksi vuotta sitten, joten en takaa perillepääsyä.

Jaakko Meriläinen, 2. yrityssuhdevastaava, 2. opintovastaava Olen Jaakko Meriläinen, eikä minua kutsuta Jaakoksi. Olen siis Jaakko Meriläinen. Olen ylpeä haapavetinen, ja tykkään kertoa tarinoita pohjoisen maan kansasta. Tykkään myös laskareista, ja vietän suuren osan vapaa-ajastani niiden kanssa. Minulle kaikki on triviaalia; olen laskaribileiden yksinoikeutettu kuningas. Muutin vuoden alussa yrityssuhdevastaava Mitrusen kanssa yhteen, ja yhteinen kotimme valkotauluineen tuleekin olemaan virallinen laskaribileresidenssi. Olen ahkera opiskelija, ja tätä tahtia suoritan luultavasti kolmessa vuodessa koko tutkinnon. Hidastaakseni valmistumistani hoidan KTTO:n hallituksessa vuonna 2010 montaa pestiä: olen toinen yrityssuhdevastaava, toinen opintovastaava, toinen vuosijuhlavastaava sekä ensimmäinen kebabvastaava. Tämän kuvauksen saattoi kirjoittaa Anna Stenroos.

Anton Nikolenko, juhlavastaava Hei! Olen Anton ja päässäni on mikrosiru jolla kommunikoin Jumalan kanssa. Hän sanoi että tämän vuoden KTTO:n hallituksessa ovat tulevaisuuden kaiken tärkeimmät ihmiset (joskus uskoni tähän horjuu, mutta se menee ohi kun vähennän lääkitystä). Niinpä ryhdyin KTTO:n juhlavastaavaksi, jotta voin aivopestä ihmisiä alkoholin ja paskan tanssimusiikin yhdistelmällä. Positiivinen palaute on tervetullutta, mutta jos esität minulle krittiikkiä tai parannusehdotuksia, teet itse naurunalaiseksi, tulevathan ohjeeni ylemmältä taholta. Ei mulla muuta. Allah on suuri, mutta ei laisinkaan läski niinkuin ilkeät kielet joskus väittävät.

Elisa Selinummi, web-vastaava

Olen 20-vuotias Helsinkiin hyvin kotiutunut lammilainen. Lukion jälkeen hengailin vuoden tietojenkäsittelytieteen laitoksella. Ohjelmointi ei oikein ottanut tulta alleen, joten löysin itseni kansiksen pääsykoekirjan äärestä. Sisäinen nörttini pääsee kuitenkin nyt toteuttamaan itseään nettivastaavana. Vapaa-aikani kuluu lähinnä politiikan ja siihen liittyvien järjestöjen parissa. Silloin tällöin muistan myös liikkua ja lukea muutakin kuin tenttikirjoja.

Ilari Määttä, matka- ja kulttuurivastaava Moi. Olen 22-vuotias Pasilassa nykyään majaileva Pohjois-Helsingin kasvatti. Kansisksen opiskelussa on menossa toinen vuosi, tosin matkailun vuoksi en ole kerennyt aivan joka luennolle, tai edes joka periodiin. Tätäkin viestiä kirjoittelen Jakartalla nettikahvilassa ja heti kun kerkeän riippumattoon aion ruveta miettimään KTTO:n kevään matkaa Kroatiaan. Matkan suunnittelun lisäksi toimin kulttuurivastaavana ja pyrin järjestämään mieltä avartavia kulttuurikokemuksia mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.

Jasmina Lehti, vuosijuhlavastaava, urheiluvastaava Heissan! Olen 20-vuotias ensimmäisen vuoden kansislainen niin paljon puhutusta pohjois-Helsingistä. En ole kuitenkaan aina saanut nauttia näistä Kehä kolmosen sisäpuolen ihanuuksista, sillä ennen opintojani asustelin vielä ”Matti Vanhasen luvatussa maassa” - Klaukkalassa. Urheiluvastaavana aion pyrkiä ylläpitämään KTTO:n urheiluperinteitä pystyssä muutamalla uudella tapahtumalla maustettuna. Tänä vuonna järjestän myös KTTO:n 51-vuotis vuosijuhlia, joiden järjestämiseen upotankin suuren osan vapaa-ajastani.

Rauhan ritarit ja sisältä tyhjät Nobelit Vuonna 1885 ökyrikas tiedemies sai idean. Hän jäädytti valtaosan omaisuudestaan tulevaisuuden tiedemaailman tähdille. Tästä rahakasasta sulatetaan vieläkin vuosittain viisi palkintoa Alfred Bernhard Nobelin muistoksi. Laihaan Idols-formaattiin perustuvan kilpailun alkuperäiset palkintokategoriat ovat fysiikka, kemia, lääketietiede, kirjallisuus ja rauha. Nobelin omien sanojen mukaan palkinnot kuuluvat henkilöille, jotka ovat tieteellisillä löydöillään tai henkilökohtaisella toimeliaisuudellaan tehneet palveluksen koko ihmiskunnalle. Ruotsin keskuspankki uhmasi tiedemiehen muistoa ja synnytti yhden ylimääräisen - taloustieteen Nobelin - vuonna 1968. Kansantaloustieteilijöiden Olympiakulta siis ole virallisen palkintoperheen kuopus, pikemminkin serkkutyttö. Miksi Nobel halusi lahjoittaa niin dynamiitilla kuin öljykentilläkin ansaitsemansa rahat tiedekilpailun pesämunaksi? Monien mielestä tutkijaa motivoi huono omatunto. Todellinen syy on kuitenkin epäselvä. Se, että kemisti-insinööri halusi palkita luonnontieteilijöitä, ei yllätä ketään, mutta harmaalla alueella kelluvat kirjallisuus ja rauha herättivät jo ensimmäisten mitalien jaon yhteydessä kummastusta. Tällöin vuosi oli kuitenkin jo 1901 ja Nobel nukkunut pois viisi vuotta aiemmin, joten tiedemiehen visiota tarkentaneet kysymykset jäivät vailla vastausta. Hänen aikalaistensa mukaan mies luki paljon ja piti kirjallisuutta suuressa arvossa, joten eksaktimpien tieteiden linjasta poikkeava kirjallisuuspalkinto sopi herran aivoituksiin. Venäjän öljykenttiä varten luodun räjähdysaineen isän keksimä rauhanpalkinto ampui edellisiin verrattuna kuitenkin reippaasti ohi. Välittikö aikanaan yksi maailman rikkaimmista miehistä rauhasta, vai sattuiko hänellä ainoastaan olemaan Bertha von Suttnerin (voitti myöhemmin rauhanpalkinnon) kaltaisia esihipahtavia ystäviä? Oli miten oli, palkinto kuuluu Nobelin testamentin mukaan henkilölle, joka lisää veljeyttä kansojen välillä ja edistää rauhanomaista yhteiseloa. Palkinnolla voidaan muistaa myös erilaisten rauhankonferenssien järjestäjiä.

Samuli Harala

vaikutukseen. Toiset tulkitsevat Nobelin sanoja jopa siten, että hän oletti dynamiitin ja asekehityksen, lopettavan sotimisen. Tämän näkemyksen mukaan ydinaseiden luoma pelote yllyttäisi diplomatiaan ja selkkausten ratkaisemiseen. Valtataistelun logiikka näyttää kulkeneen kuitenkin toisin päin, sillä maailmanpolitiikka kehittyi 1900 luvulla täysin Nobelin visioiden vastaisesti. Myös objektiivinen rauhasta palkitseminen osoittautui alusta asti miltei mahdottomaksi. Missä mietitään rauhan palkinnon saajaa, siellä viuhuvat verbaaliset peitset. Ironisesti juuri viides alkuperäinen kategoria on syntymästään asti ollut kaikkein riidellyin ja kiistanalaisin. Ei vähiten silloin, kuin Norjan parlamentin nimeämä komitea tahtoo politikoida. Tästä syystä pitkä 120 palkitun lista sisältää yhden jos toisenkin hihasta vedetyn jokerin. Tämän vuoden Kapitaalit esittelevätkin seuraavasta julkaisusta alkaen muutaman mielenkiintoisen rauhannobelistin. Vaikka Stalinilta, Mussolinilta tai Hitleriltä (kaikki virallisia ehdokkaita) jäi rauhan mitali saamatta, silti Juha Valjakkala täyttää Alfred Nobelin testamentin mukaiset ehdot paremmin kuin monet rikastuneet rauhan ritarit. Kaikkea muuta kuin puhtaita jauhoja, loogisia perusteluita ja paljastettuja yksityiskohtia kevään toisessa Kapitaalissa. Lähteet: nobelprize.org/alfred_nobel/biographical/ nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/index. html ”Alfred Nobel”. Encyclopædia Britannica.

Nobelille rauhanpalkinto ei välttämättä eronnut kovinkaan paljoa fysiikasta, kemiasta tai lääketieteestä, sillä hän uskoi avoimesti teknologian parantavaan

Kvartaali Olli Hyytiäinen Jani Valtonen

Etelä-Euroopan poliittiset polttopisteet luovat kuumia kysymyksiä koko vanhan mantereen markkinoille. Finanssikriisistä toipuvien valtioiden tukitoimien eriasteinen purkaminen saattaa luoda vääristymiä talouteen. Nykyinen taloustilanne ajaa ns. PIGS-maita (Portugali, Italia, Kreikka, Espanja) pahasti nurkkaan. Näistä pahimman liemen itselleen on keittänyt Kreikka, jota ravistellaan nyt rahaliiton vakaampien järkäleiden, kuten Saksan suunnalta.

Kreikka kärsii tällä hetkellä vakavasta julkisen sektorin velkaantuneisuudesta, muttei yksityiselläkään puolella juhlita. Tilannetta eivät yhtään helpota ne lakkoilevat lusmut, jotka eivät ole valmiita kiristämään vyötään. Ymmärrys on kateissa: useat suurlakot tekevät lisätuhoja jo nyt umpikujaan ajetulle kansantaloudelle ja julkiselle sektorille. Tilanne on johtamassa siihen, että muiden EU-maiden täytyy pelastaa Kreikka euroalueen yleisen uskottavuuden säilyttämiseksi. Mutta kun pelastettava on härskisti käyttänyt muita hyväkseen esimerkiksi ”tarkastelemalla” omia tilastojaan, tulee helleenien kävellä rahaliiton pakeille nöyränä ja hattu kourassa. Pian saattaa käydä niin, että Kreikan valtionobligaatiot tipahtavat kohta alle investment grade -luokituksen eli ns. roskaluokkaan. Kärjistettynä valtion maksukykyyn luotetaan siis yhtä paljon kuin Reiskan rengasliikkeeseen tai Pepen Pizzeriaan. Jostain Kreikka tarvitsee rahaa, ja Saksan suunnalta on kuulemma tullut ehdotuksia jo saarien myymisestä. Mutta mihin kriisi johtaa? Realistisimmat skenaariot ovat seuraavanlaiset: 1) Sisäinen devalvaatio, jossa valuutan arvoa lasketaan palkkoja leikkaamalla. Tämän prosessin seuraus on kotitalouksien velkojen ja tulojen suhteen heikkeneminen. Laskevat palkat kaventavat veropohjaa, josta julkisen talouden pitää kasvattaa tulojaan, ja tämä kierre tekee julkisen talouden tasapainottamisen erittäin vaikeaksi. Ennen pitkää kilpailukyky kuitenkin paranee muuta maailmaa hitaamman inflaation ansiosta.

2) Avun hakeminen, joka Kreikan tapauksessa tarkoittaa kääntymistä Euroopan unionin tai Kansainvälisen valuuttarahaston puoleen. Näiden vetoapu johtaa ensimmäisen vaihtoehdon kaltaiseen tilanteeseen, jossa rahoitukseen liittyy tiukat julkisen talouden tervehdyttämisehdot. On myös huhuttu, että kreikka olisi käynyt markkinoimassa lainaemissioitaan Kiinalle ja ylijäämäisille öljyntuottajamaille. Mene ja tiedä: näissä papereissa on riskiä, mutta myös tuotot kohdallaan. 3) Valtion ”konkurssi”, mikä on ehkä nöyryyttävin tie kohti parempia aikoja. Konkurssissa velat ovat niin ylivoimaiset, että ne jätetään tylysti julkiset velat maksamatta. Tämä johtaa totta kai luottamuksen kadottamiseen. Sovittelukierteestä tulee pitkä kuin nälkävuosi ja kansainvälisille lainamarkkinoille pääsy on estetty. Tässä vaiheessa Kreikka saisi kenkää myös rahaliitosta ja drakman (Kreikan entinen valuutta) uudelleen käyttöönotto. Tähän vaihtoehtoon liitetään yleisesti myös eroaminen rahaliitosta ja entisen valuutan, Kreikan tapauksessa drakman, käyttöönotto. Devalvaatiosta tulisi näyttävä, koska kriisitilanteessa valuutan uskottavuus olisi kovin matala. Palataksemme vielä lakkoiluun, ei sitä voida pitää ainoastaan kreikkalaisena ilmiönä. Yleisesti ottaen kaikki lakkoilijat vallitsevassa taloustilanteessa sahaavat omaa oksaansa. Palkoista ei haluta luopua, vaikka vaihtoehtoiskustannus ovat irtisanomiset. Etujaan sokeasti ajavat ”alipalkatut” tuskin naut-

tivat kummoista tukea kansalaisten keskuudessa. Suomessa SDP:ltä kysyttiin mielipidettä Finnairin lentäjälakkoon. Sanoivat tukevansa periaatetta. Nyt olisikin hauska kuulla, mitä mieltä kansa on ahtaajien vaatimista johtotason kultaisista kädenpuristuksista, näistä ”muutosturvista”? Ymmärrettävää on, että työntekijöiden etuja tulee ajaa eikä työnantajien pidä antaa jyrätä, mutta tilannetaju ja maltti ovat joskus hakusessa. Kaikkien työnsä säilyttäneiden ostovoima on kuitenkin selvässä nousukiidossa vuoden takaiseen verraten.

Osakemarkkinoilla on nähty aika mukavaa ylämäkeä maaliskuusta lähtien. Nyt onkin saavutettu taso, jolla odotukset yritysten toiminnan elpymisestä ovat todellisuuteen verrattuna hieman liiankin positiivisia. Tilanne saattaa johtaa jonkinlaiseen rekyyliin. Lisäksi mausteena ovat yleinen paniikki, epärationaaliset toimijat ja laumakäyttäytyminen. Kurssien ennustamisen vaikeudesta on aina puhuttu, mutta juuri nyt ekonomistien työkalupakkiin voitaisiin regressioanalyysien rinnalle lisätä pari arpakuutiota.

MITÄ MEDIA MAKSAA?

Teksti: Matti Mitrunen

Viime aikoina on ollut paljon puhetta uudesta tavasta järjestää Yleisradion rahoitus. Hallituksessa on pohdittu erilaisia varainhankintamuotoja, joista eniten esillä on ollut mediamaksu, joka olisi kaikille pakollinen ja samansuuruinen. Median ja kansan soraäänistä pelästyneenä viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) teki hyvän poliittisen päätöksen ja lykkäsi ratkaisun tekemisen ensi vaalikaudelle, jättäen näin vanhan tv-maksujärjestelmän ennalleen. Mutta jos sivuutamme politiikan hetkeksi ja pohdimme mikä on paras tapa rahoittaa arvostettu Yleisradiomme? Tv-maksussa on tietenkin se hyvä puoli mediamaksuun verrattuna, että sitä periaatteessa maksetaan käytön mukaan. Jos ei televisiota omista, ei lupia tarvitse maksaa. Tv-lupa ja sitä edeltänyt radiolupa ovat järjestelmiä, jotka ovat alusta asti perustuneet käyttäjän omiin ilmoituksiin ja keskinäiseen luottamukseen. On hieman surullista myöntää, ettei tällainen järjestelmä toimi nyky-yhteiskunnassa - jos se ylipäätään toimi koskaan. Tv-lupajärjestelmässä on kansantaloustieteen opiskelijoille tuttu vapaamatkustajaongelma. Mediamaksun logiikka onkin selvästi pistää pinnarit kuriin.

Mutta onko mediamaksu oikeudenmukainen? Ei – mediamaksu on nimittäin saman suuruinen kaikille: köyhille ja rikkaille, opiskelijoille ja eläkeläisille. Ja nekin, jotka eivät televisiota edes omista, joutuvat maksamaan saman verran kuin sähköisen median suurkuluttajat. Rahoituksen lisäksi tapetille on noussut myös koko yleisradion tarpeellisuus instituutiona. Ennen vanhaan radiomaksulla taattiin tiedonkulku, mutta nykyään tieto kulkee myös ilman yleisradiota. Aikojen saatossa tv-maksun, kuten monien verojenkin asema on muuttunut. Tv-lupa ei ole enää maksu uutisista tai oikeudesta katsoa televisiota, se on maksu, jolla yhteiskunta säilyttää tärkeän instituutionsa ja ehkä ostaa hitusen mielenrauhaa. Suomalaiset pitävät sen muutaman satasen arvoisena joka vuosi, että jääkiekon maailmanmestaruuskisat näkyvät luotettavasti ja ilmaiseksi suorana koko maassa, Euroviisuja näytetään vaikka kukaan ei niitä katsoisi, ja että edes yhdellä kanavalla voi ohjelmia katsoa ilman mainoskatkoja. Professori Panu Poutvaara vertaa haastattelussaan Yleisradiota kirjastolaitokseen. Tämä on oiva vertaus: kukaan ei taida nykyään kirjastossa käydä, mutta kaikista on hienoa, että ne ovat olemassa jos niitä sattuu tarvitsemaan. Kapitaali haastatteli aiheesta julkistalouden professori Panu Poutvaaraa, tämä haastattelu, ja sitä kautta järkevämpi näkökulma, löytyy seuraavalta sivulta.

1. Tulisiko sinun mielestäsi yleisradion rahoitus hoitaa verotuksesta, tv-luvalla, mediamaksulla vai jollain muulla tavalla? Entä hyväksyisitkö mainokset yleisradion rahoitusmuotona tai osana sitä? Selkeintä olisi antaa yleisradiolle tuleva julkinen rahoitus suoraan veroista. Hyväksyn mainoksien rajatun käytön osana yleisradion rahoitusta, etenkin kalliiden urheilukisojen yhteydessä. Rajaisin mainokset mieluiten olemaan ennen ja jälkeen ohjelmia, ei niiden keskellä. 2. Jos rahoitus hoidetaan yleisellä mediamaksulla, kuten on kaavailtu, pitäisikö maksut mielestäsi porrastaa tulojen tai käytön mukaan? Ei. Tulojen mukaan porrastaminen lisäisi verotuksen progressiivisuutta.

Vaarantaisiko mainosrahoitteisuus sen?

Ei. 7. Miten yleisradiotoimintaa rahoitetaan muissa maissa? Useissa muissakin maissa on tv-lupa tai siihen verrattava maksu. 8. Voidaanko ruotsinkielisiä uutisia, korkeakulttuuria ja urheilua pitää terveydenhuoltoon ja katuvaloihin rinnastettavina julkishyödykkeinä siinä määrin, että nekin pitää maksaa yhteisistä varoista vaikka niitä ei käyttäisikään?

” Selkeintä olisi antaa yleisradiolle tuleva julkinen rahoitus suoraan veroista.” -Panu Poutvaara 3. Onko YLE mielestäsi yhä välttämätön instituutio? Pidän YLEä arvokkaana osana suomalaista mediaa, mutta se ei ole välttämätön instituutio. On hyvä tilanne, että meillä on sekä YLE että iso määrä yksityisiä toimijoita. 4. Pitäisikö YLEn olla poliittinen laitos? Se on kuitenkin julkinen laitos, joten pitäisikö päätöksienkin olla poliittisia? Esimerkiksi pääjohtajan puoluetausta? YLEn ei pidä olla poliittinen instituutio. 5. Vaarantaako tällainen yhteys valtioon YLEn puolueettomuuden? Onhan valtion omistamalla medialla erittäin huono maine esimerkiksi Venäjällä ja Italiassa. Amerikassa taas pidetään sananvapauden kannalta erittäin tärkeänä median vapautta valtiosta. Yhteys valtioon vaarantaa periaatteessa median puolueettomuuden. Paljon riippuu siitä, miten hallinto järjestetään. On tärkeää, että valtion asema ei ole liian keskeinen, ja että yksityisille toimijoille jää tilaa.

Vertaisin YLEä pikemmin kirjastolaitokseen. Samalla periaatteella olen valmis hyväksymään jonkinasteisen julkisen rahoituksen sille. Taloustieteilijänä näen tiettyjä ongelmia sen perustelemisessa, miksi YLE olisi edelleen syytä säilyttää, kun yksityisten toimijoiden määrä on kasvanut ja YLE ei ole enää välttämätön tiedonkulun takaamiseksi. Kansalaisena ja äänestäjänä olen kuitenkin YLEn säilyttämisen kannalla. 9. Mitä professori itse katsoo mieluiten televisoista? Vaikuttaako tämä mielipiteeseen YLEn tarpeellisuudesta? Katson mieluiten erilaisia ajankohtaisohjelmia, uutisia ja dokumentteja, joista BBC:n tuottamat kuuluvat parhaimpiin. Katson televisiota harvoin, ehkä pari kolme kertaa viikossa. Silloin kun katson niin katson pääosin YLEn kanavia ja BBC Worldia. Myönnän, että omat katsomistottumukseni vaikuttavat mielipiteeseeni YLEn tarpeellisuudesta.

Katariina

PROVOKAATTOR

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI Viime vuosina olemme saaneet mediasta ja ennen kaikkea hesarin keskustelupalstalta lukea uuden ns. maahanmuuttokriittisen liikkeen noususta. Liikkeen perusajatus on kritisoida maahanmuutosta koituvia sosiaalisia ilmiöitä, ja kyseenalaistaa koko maahanmuuton tarkoituksenmukaisuus. Minun on myönnettävä, että itsekin olen välillä vaistomaisesti nyökkäilyt osoittaakseni hyväksyntäni lukiessani Halla-Ahon kirjoituksia. Ajan kuluessa aloin kuitenkin huomaamaan liikkeen kannanotoissa yhden erittäin häiritsevän piirteen: Ideologian ovat kaapanneet rasistiset äärilaidan ihmiset.

naisten sortamiseen, kun maahanmuuttokriitikoiden puheista voisi käsittää. Toinen häkellyttävä piirre maahanmuuttokriitikoiden puheissa on heteronormatiivisuus. Olemme ehkä eläneet lintukodossa, kun jaksamme päivitellä vain sitä, kuinka suuri osa syntyvistä lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Muiden pohjoismaiden esimerkit kuitenkin varoittavat meitä jo niistä trendeistä, jotka tulevat muuttamaan seksuaalivähemmistöjen elämää meilläkin. Ruotsina on viime talvena kuohuttanut kaksi erillistä ”gay-pride murder” tai suomeksi

”Emme vastusta vierasmaalaisia heidän outojen tapojen, erilaisen kulttuurin tai uskonnon takia. Toki, kaikki mitä mus- Vastustamme heitä, koska he ovat köyhiä. ” limeista sanotaan on totta ja enemmänkin, mutta minusta on käsittämätöntä, että nykyisessä monikulttuurisuuden piirissä ajatus jätetään kesken, ja unohdetaan esittää tasapuolista kritiikkiä kaikkia muita maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Otetaan esimerkiksi islamin taipumus alistaa naisia. Kyllä, mutta Suomessa asuu 50 000 venäjänkieltä äidinkielenään puhuvaa. Tuntuu todella epäreilulta heitä kohtaan jättää mainitsematta Venäjän saavutukset tällä alalla: 14 000 naista kuolee vuosittain kotiväkivallan seurauksena, keskivertonainen tekee n. 8 aborttia elämänsä aikana (2 766 360 aborttia viime vuonna) ja Venäjän korkeimman oikeuden vuonna 2009 tehdyn päätöksen mukaan naiset eivät saa olla töissä metrokuljettajina, palomiehinä, sukeltajina, teurastajina, terästehtaalla, rahdin käsittelijöinä tai öljyporalla. Viimeistään tutkittaessa venäläisten sotilaiden edesottamuksia Tšetšeniassa käy selväksi, ettei islamilla ole sellaista yksinoikeutta

”homokunniamurha”-tapausta, joissa maahanmuuttajataustainen mies on tappanut rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen tämän innostuessa pussailemaan työkavereitaan firman viinanhuuruisissa pikkujouluissa. Toisaalta Amsterdamin Drag queenpiireissä ollaan jo kolme vuotta oltu huolestuneita burkhien yleistymisestä heidän tapahtumissaan. Vaadinkin, että me tavalliset kansalaiset valtaamme takaisin aatteen takaisin näiltä rasistisilta sovinisteilta, jotka tahraavat meidän arkiset ennakkoluulot ja stereotypiat fasistisilla lausunnoillaan ja tuomme vahvasti esille sen oikean syyn miksi maahanmuuttoa tulee vastustaa: Emme vastusta vierasmaalaisia heidän outojen tapojen, erilaisen kulttuurin tai uskonnon takia. Vastustamme heitä, koska he ovat köyhiä. Tämä voidaan todeta yksinkertaisella ajatusleikillä: Vituttaako, kun pääkaupunkiseudun koulujen ruokaloissa

ollaan luovuttu eettisesti tuotetun kotimaisen possun käytöstä raaka-aineena suuren muslimivähemmistön takia? Kyllä. Vituttaako, kun saat kutsun saudi-sheikin vastaanotolle ja tarjolla on vain lampaan ja naudan sisäfileetä? Ei. Vituttaako kun tehtaasi siirretään Kiinaan kun köyhät siellä tekevät työsi niin paljon halvemmalla? Kyllä. Vituttaako kun Kiinalla on niin suuri valuuttaylijäämä, että heidän on pakko syöttää valuuttaa takaisin länteen, jotta saisit lähes korotonta asuntolainaa? Ei. Ja niin edelleen. Tullessaan Suomeen maahanmuuttajat muodostavat uuden, kaikkein köyhimmän sosioekonomisen ryhmän. Enää työläisluokka ei ole sitä kaiken pohjimmaista sakkaa ja tämän alhaalta päin pakotetun arvonnousun seurauksena heiltä odotetaan tietynlaista käytöstä. Tämä vie tavalliselta suomalaiselta syrjäytyneeltä heteromieheltä sen tavanomaisen perustelun, että rötöksiä on tehty, koska työtä ei saa ja sossu ei anna tarpeeksi rahaa. Kovin vaikeaa on väittää naama peruslukemilla ettei duunia ole, kun joku ”viidakosta karannut apina” pääsee SOL:lle metron siivoajaksi osaamatta sanoa suomeksi kuin ”kiitos ja näkemiin”. Maahanmuuttokriittisen liikkeen olisi nyt etsittävä voimaa suomalaisuudesta. Peruskansallisen itseinhon innoittamana, pitäisi todeta, ettei vika ole ulkomaalaisissa. Olemme siinä määrin ennakkoluulojemme orjia, ettemme yksinkertaisesti pysty suhtautumaan vierasmaalaisiin asiankuuluvalla kunnioituksella. Tarja Halosen lukiessa tämän myllylämäisen itkuvirren YK:n yleiskokoukselle voinemme olla varmoja, että Suomen pakolaiskiintiön asettaminen nollaan ei aiheuta vastalauseiden myrskyä.

PROVOKAATTO PROVOKAATTO

PROVOKAATTOR 21

Me haluamm Tapahtui niinä päivinä niin, että Matti Vanhanen ei enää halunnutkaan jatkaa Keskustan johdossa. Terveydellisistä syistä, kuulemma. Todellisuudessa huonosti eivät voineet vain jalat, vaan myös hallituksen nokkamiehen uskottavuus ja kannatus. Ei siinä tietenkään mitään väärää ollut, mutta se oli hieman odottamatonta. Vielä muutama kuukausi sitten pääministerimme uhosi heiluttavansa puheenjohtajan nuijaa ja istuvansa päämiehenpallillaan pitkälle tulevaisuuteen. Mutta Matti päätti lopettaa leikin. Muutamien mielestä oli jo aikakin. Puheenjohtajapeli pyörähti pian Vanhasen ilmoituksen jälkeen käyntiin. Matin paikalle halajavat ainakin Mari Kiviniemi, Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen ja joku Timo Kaunisto. Katukeskusteluissa Keskustan tulevaa puheenjohtajaa ja Suomen pääministeriä pidetään usein arvoituksena. Kyseessä ei kumminkaan ole minkäänlainen ongelma, ja esitänkin pulmaan yksinkertaisen vastauksen seuraavien parin minuutin aikana.

uudeksi pääministeriksi. On kuulemma kallellaan ”siihen periaatteelliseen vaihtoehtoon, että varttunut puheenjohtaja valitaan.” Kunhan ei vain Mauri tulisi tielle! Olisi kumminkin perin oudoksuttavaa, jos Mauri pääsisi pilamaan Paavon Suomen-valloitussuunnitelman. Helsingin Sanomain verkkolehdessä tiedusteltiin, kelpaisiko pääministeri-Pekkarinen kansalle. 31 % äänestäneistä ei huolisi Mauri Pekkarista johtajakseen, joten 69 % äänestäjistä haluaa jotakin muuta. Koska Timo Kaunisto ja Mari Kiviniemi on jo edellä suljettu pois kilvasta, voi loogisesti ajatella valtaosan gallupiin vastanneista kannattavan Paavo Väyrystä. Helsingin Sanomien gallupin 7150 äänestäjän antama tulos on omiaan pönkittämään yksinkertaista tosiasiaa: Paavo on kansan suosikki. Paavoa rakastavat niin nuoret kuin vähän varttuneemmatkin suomalaiset. Me haluamme samaa kuin Paavokin. Me haluamme Paavon. Paavolla on varmasti ratkaisu kaikkiin Suomen ongelmiin: maahanmuuttoon, talouskriisiin, köyhyyteen, työttömyyteen, eläkepommiin...

”Paavo on kansan suosikki. Paavoa rakastavat niin nuoret kuin vähän varttuneemmatkin suomalaiset.”

Kaikki tietävät, että Mari Kiviniemellä ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia puolueen johtoon, vaan kyseessä on puhtaasti etelän sinipunamedian haihattelu. Ja koska kukaan ei ole koskaan kuullutkaan Timo Kaunistosta, myös hänet voi sulkea johtajakilpailun ulkopuolelle. Jos uusia nimiä ei mukaan ilmesty, jäljelle jää vain kaksi konkarisarjan kepulia – Paavo ja Mauri. Paavo on kunnon pelimiehenä käytännössä jo valinnut itsensä puolueensa puheenjohtajaksi ja Suomen

Aivan erityistä kannatusta Paavo tosin nauttii luonnollisesti omiensa joukossa. Kukapa muukaan pystyisi tekemään sen, mistä kaikki keskustalaiset haaveilevat – lunastamaan puolueelle voiton seuraavissakin vaaleissa. Kulunut vaalikausi on ollut sellainen farssi, että vain Paavo voi vetää tilanteen kotiin ja saattaa Keskustan kannatuksen oikealle tasolle. Paavo on kietonut pauloihinsa myös median. Kerta

me Paavon! toisensa jälkeen charmööri Väyrynen on perialkiolaisella agendallaan lumonnut toimittajat. Myös ne pahamaineiset etelän median edustajat, jotka 90-luvulla upottivat julkeasti Paavon pääministeriyshaaveet. Se oli ensimmäinen kerta, kun Paavo ei saanut haluamaansa. Mutta nyt on toinen ääni kellossa – viestimetkin rakastavat Paavoa. ”Media olen minä”, myhäilee kai Paavo. Toki täysin aiheesta. Ja pian Paavo on myös valtio. Urho F. Lehmäpoika politiikan asiantuntija, vapaa kirjoittaja

Pankkiiri yliarvostelee

Lentoyhtiöt

Lentoyhtiöt ovat yrityksiä, joilla on lentokoneita. Ne tarjoavat asiakkailleen logistisia palveluita. Kiireellisille liikemiehille ja –naisille lentäminen on arkipäivää, varsinkin toimiessa kansainvälisessä yrityksessä tai vaikka vain kansallisesti merkittävässä tehtävässä. Lentämällä liikutaan niin konsernin sisäisiin kokouksiin Tukholmaan, alan messuille Hongkongiin kuin asiakastapaamisiin Atlantaan. Lentäminen ei välttämättä kuulu kaikkien yrityksien kulttuuriin ja ne ovatkin korvanneet videoneuvotteluilla face-to-face -tapaamiset. Lomalle Rivieralle, Andamaneille tai Bahamalle kätevimmin pääsee silti lentämällä. Lentoyhtiöitä on maailmassa pari. Tässä arvostelussa nousee esille neljä erilaista yhtiötä. Halpalentoyhtiöistä esiin nousee Blue1, joka on SAS-konsernin tytäryhtiö ja osa Star Alliancea. Tavallisista ja perinteisistä eurooppalaisista lentoyhtiöistä esiin nousevat Air France ja Lufthansa. Mukaan ei voitu ottaa kansallisylpeyttämme, valtionyhtiö Finnairia, jonka tähti on hiipunut loiston vuosistaan ja jonka arvostelu olisi äärimmäisen epänationalistista. Mukaan tulee lisäksi maailman paras lentoyhtiö, Cathay Pacific. Halpalentoyhtiöt ovat olleet viimevuosien suuri trendi, jossa matkasta karsitaan kaikki ylimääräinen, kuten vessakäynnit ja tarjoilut, ja näin luodaan edullinen lento. Yleensä kuluttajat eivät kuitenkaan huomioi

matkoja 200 km päässä oleville sivukentille, mahdollisia eväskustannuksia, joilla söisi ruhtinaallisen lounaan, tai tiukkoja pakkausrajoituksia, joiden ylittäminen tulee järkyttävän kalliiksi. Lisäksi matkustustilat eivät aina ole mahdollisimman tilavat, kuten esimerkiksi eräässä irlantilaisessa yhtiössä. Blue1 on kuitenkin ollut positiivinen tapaus. Lennot sillä ovat olleet mukavia ja hintakin on ollut yleensä kohtuullinen, jos on osannut varata lippunsa oikein. Kaikki on sujunut lennoilla mukavasti ja mitään negatiivista sanottavaa ei ole. Lisäksi yhtiö avasi juuri kuun alussa uuden lentoreitin Berliiniin, jonne tarjosivat minulle ilmaisen edestakaisenlennon. Air France puolestaan on aivan toista maata. Lentoyhtiö on epäluotettavuuden ja palveluhaluttomuuden ruumiillistuma ja koko yhtiön olemus voidaan konkretisoida sen käyttämään päälentokenttään. Aéroport de Roissy-Charles de Gaulle, cul du monde, on epäjärjestyksen, kaoottisuuden ja inhon materiaalistuma. Jos haluat myöhästyä vaihtolennoltasi, hävittää matkatavarasi tai muuten vaan katua matkustamista, on tämä lentokenttä valintasi. Lisämausteena on ranskalaisten mukava asennoituminen ei-ranskaa puhuviin turisteihin ja ainainen lakkoilu. Mikä tahansa vaihtoehtoinen lentoreitti olisi varmasti oivempi valinta.

Siinä missä ranskalainen la liberté ja la révolution saavat työntekijät lakkoilemaan on saksalainen vaihtoehto Lufthansa jämptiyden ja organisoituvuuden perikuva. Poikkeuksena, joka vahvistaa säännön, mainittakoon juuri ollut lentäjälakko, joka oli mitä ilmeisemmin ay-liikkeiden kiukuttelua ja muskeleiden pullistelua. Tämä on ollut yleinen trendi siellä täällä vaikka yleinen taloustilanne globaalisti onkin heikko. Yleisesti ottaen Lufthansa on lentänyt jämptisti, koneissa on nahkapenkit ja lennoilla tarjotaan kunnon olutta. Lentokentät, joiden kautta olen itsekin lentänyt, Frankfurt ja München, toimivat kuin sveitsiläisen kellon koneisto. Cathay Pacific Airways on valittu maailman parhaimmaksi lentoyhtiöksi taas kerran. Tuo Hongkongin kruununjalokivi lentoyhtiö on laadukas ja tyylikäs. Lennot luovat määritelmiä termeille jetset ja glamour. Palvelu on laadukasta koko matkan palvelukaaren ajan ja perillä ollessa melkein toivoisi lentävänsä saman matkan uudelleen. Lohdutuksena on kuitenkin se, että paluulento on vielä edessä Boeing ”Sikari” -777:lla, kuten eräskin Finnairin pilotti sitä kuvasi. Vaikkakin nykyään lentämistä pidetään epäekologisena ja muutenkin paheksuttavana, on se kuitenkin tehnyt maailmaa pienemmäksi lyhentämällä välimatkoja. Tyylillä on kiva lentää ja siihen tarkoitukseen kaikki huiput kuten Cathay Pacific, Singapore Airlines, Qatar Airways, Emirates, Qantas ja Etihad ovat oivia valintoja. Turvallisuutta preferoidessa lentäminen israelilaisella EL Alilla on varma valinta, onhan koneissa oma ohjuspuolustusjärjestelmä. Euroopan sisäisillä lennoilla Lufthansa ja Blue1 ovat kohtuullisia valintoja.

Tyyli

Hinta/laatu

Vastuuvapauslauseke Arvosteluasteikko on perinteikäs 1-5 asteikko, missä korkeampi on parempi arvosana. Poikkeuksena on Hinta/Laatu-suhde, missä numeerisesti pienempi arvo on parempi. (ks. Aikaisemmat julkaisut) Kotikentät on arvioitu kokonaissuorituksen perusteella. Nämä mielipiteet eivät edusta minkään edustamani tahon mielipiteitä saati aitoja omia käsityksiäni. Itse en ole koskaan lentänyt Air Francella tai käynyt Aéroport de Roissy-Charles de Gaullella ja havaintoni ovat täysin kuulopuheiden varassa. Huhuissa on usein ainakin osa totuudesta.

”Faktat ovat vain mielipiteitä, ja mielipiteet voivat olla vääriä” - Veronica, Verian Dynamics –

Hyöty

Kotikenttä Helsinki

Blue1

Air France

Lufthansa

Cathay Pacific

Aéroport de Roissy-Charles de Gaulle Frankfurt am Mein Hongkong

Arvosana

4 -1 5 4

Media ry:n ja KTTO:n tiedekuntaottelu

Sanni Myllyaho

Täysin puolueettomana tahona otin vastaan haasteen selvittää, kumpi on parempi Media vai KTTO. Facebook-profiilini ja sukujuureni on tarkistettu, eikä minulla todistettavasti ole mitään tekemistä kummankaan hallituksen kanssa. Ei ole siis mitään aihetta epäillä, että sympatiani olisivat kallellaan kumpaankaan suuntaan tai että seuraava selonteko olisi

kirjoitettu huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Lahjuksia otetaan vastaan. Lähden liikkeelle sanojen etymologiasta. Sana media tulee latinankielisestä sanasta medium, jolla voidaan viitata välittäjään, tai välineeseen, julkiseksi tekemiseen ja julkaisemisen keinoihin. Niemisen ja Pantin

mukaan taas suomenkielinen monikko media viittaa sekä yksittäiseen välineeseen että joukkoviestinten muodostamaan kokonaisuuteen. Aika hyvin oli tämä viestinnän pääsykoekirja tässä sormien ulottuvilla. Onneksi on myös Wikipedia: ”Kansantalous tarkoittaa yhteiskunnan talouden muodostamaa kokonaisuutta. – Kansantalouden toimintaa tutkii kansantaloustiede”. Kaikki muu oli vähän vaikeatajuisempaa. Media kuulostaa hienommalta. Monimutkaisemmalta. Toisaalta mediumilla voidaan viitata myös keskikokoiseen vaatteeseen tai puolikypsään pihviin. Silti. Media 1 – 0 Kansis. Kansantaloudesta hypätään kansanvaltaan, eli ainoaan oikeaan tapaan selvittää kumpi on parempi. Voiko miljoona kärpästä olla väärässä? Tieteellisiä menetelmiä kunnioittaen kysyin asiaa Facebookissa ja tulokset olivat murskaavia: kaikki vastanneet liputtivat Median puolesta. Kaiken kaikkiaan vastanneita oli viisi. Median puolta pitivät mm. seuraavat argumentit: 1. mediassa on enemmän tyttöjä 2. medialaisilla on tunteet 3. medialaiset saa ja 4. ”Ööh… siis… mitä? :o :D”. Kyllä kansa tietää. Media 2 – 0 Kansis. ”Paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.” – Winston Churchill. Onkohan tässä perää? Toisaalta kansislaisia on enemmän. Voiko miljoona (vai kuinka monta niitä nyt tarkalleen ottaen olikaan) kansislaista olla väärässä? Media 2 – 1 Kansis. Koska kyse on kuitenkin ennen kaikkea järjestötoiminnasta, päätin haastatella myös molempien hallitusten puheenjohtajia, jotta nämä kertoisivat, mistä heidän mielestään heidän ainejärjestöissään on ennen kaikkea ja viime kädessä kysymys. Sain KTTO:n puheenjohtajalta Nina Aholalta seuraavanlaisen vastauksen:

sällä, kuin myös saman aineen opiskelijoihin muissa oppilaitoksissa. KTTO ei ole vain pienen sisäpiirin toimintaa, vaan tavoittaa hyvin suuren osan kansislaisista. Tavoitin Media ry:n puheenjohtajan Verneri Ruohorannan päivä deadlinen jälkeen. (Media 2 – 2 Kansis.) Ehti kuitenkin vielä mukaan: Mediasta voisi heittää vaikka kuinka kliseisiä sananparsia kuten ”sellainen kuin sinäkin”. Mutta ei Media ry ole mitään noin kornia. Viestinnän opiskelijoille se on ainoa pieni valonpilkahdus, joka muuten niin pimeässä maailmassa johdattaa kohti paratiisia ja siellä odottavaa totuutta. Toisaalta Media ry johdattaa suuren osan jäsenistään kaupan kassalta näyttöpäätteen ääreen tekemään mystisiä oman alan töitä. Entäs sitten järjestölehdet Groteski ja Kapitaali? Wikipedian mukaan groteskilla voidaan viitata kirjasintyyppiin, koristeaiheeseen tai adjektiiviin, jolla tarkoitetaan kohtuuttoman liioittelun takia naurettavaa asiaa. Kapitaalilla taas viitataan pääomaan tai vaihtoehtoisesti georgian kielen vanhanaikaisiin koristeaakkosiin. Kansantalous ja kansankapitaali. Pahoitteluni. Media 3 – 2 Kansis. Toisaalta onko minussa tarpeeksi groteskia? Minusta tuntuu vähän siltä, että jokainen tähän lehteen kirjoittava kansislainen on hoitanut hommansa suuremmalla journalistisella ammattitaidolla kuin minä pääaineestaan huolimatta. Media 3 – 3 Kansis.

Minulle KTTO:ssa on syvimmillään kyse ystävistä, yhteisöstä johon voi tuntea kuuluvansa. KTTO on kaikki sen jäsenet, ei vain hallitus. KTTO on yhteisö, jossa jokainen voi vaikuttaa. Sen ei ole tarkoitus vain tarjota palveluja, vaan myös luoda sitä kuuluisaa kansislaisten yhteishenkeä. KTTO on se joka tuo kansislaiset yhteen tapahtumissa ja esim. hankkii tukea opetukseen, jos sitä ei luennoilla tarpeeksi saada. KTTO:n kautta viestitään oppiaineen ja nyt myös uuden laitoksen ja opiskelijoiden välillä. KTTO pyrkii myös luomaan mahdollisuuksia tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin niin tiedekunnan si-

Sirkushuveja valtsikalaisille -Taustalla reeniä ja taas reeniä

Anna Stenroos

Tämän vuoden Valtsikan Speksin ”Jumalainen näytelmä: Pekka tuli taloon” -näytökset ovat jo takanapäin. Jo syksyllä alkanutta projektia valmisteltiin pitkään ja hartaasti. Kapitaali haastatteli Speksissä näytellyttä kansantaloustieteen opiskelijaa Kati Hirvosta Speksin tekemisestä.

Kuva: Mikko Kuusisalo Jo edellisvuonna Kati Hirvonen oli miettinyt Speksin tekemiseen mukaan lähtöä, muttei lopulta kuitenkaan lähtenyt mukaan. ”Esitystä katsoessa sitten harmitti, kun ei itse ollut yksi lavalla olleista. Päätin silloin, että ensi vuonna menen mukaan”, toteaa Hirvonen. Kun Speksin ensitapaaminen viime syyskuussa sitten lähestyi, ajatteli Hirvonen vielä jänistää, mutta lopulta poikaystävä pakotti Hirvosen paikalle. Hirvosen on-

neksi, sillä Speksin tekeminen oli hänen mukaansa ihan mahtavaa. Ennen projektiin ryhtymistä Hirvonen tiesi vähän, mitä odottaa, ”mutta hyvin vähän”. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka näytelmiä lähdetään ohjaamaan ja työstämään. Lisäksi odotin kyllä, että tutustun uusiin ihmisiin, mutta en odottanut, että yhteishenki kasvaisi niin vahvaksi projektin aikana.”

Pitkä harjoituskausi Näytelmätreenit alkoivat lokakuun alussa, ja harjoituksia oli aluksi kaksi kertaa viikossa yhteensä noin neljä tuntia. Joulua ennen harjoittelulle uhrattiin yksi kokonainen viikonloppu, ja joulun jälkeen tahti kiihtyi: harjoituksia saattoi olla viisikin kertaa viikossa. Vaikka aikaa harjoituksiin kului paljon, ei Hirvosta missään vaiheessa kaduttanut, että hän oli ryhtynyt touhuun. Pitkää pinnaa projekti kuitenkin vaati, sillä pitkät päivät sisälsivät toisinaan paljonkin odottelua ja projektia tekemässä oli monta erilaista persoonaa. Harjoitteluvaihe oli Hirvosen mielestä jännittävää, sillä improvisaatioharjoitusten osuus oli suuri. ”En ole kovin hyvä improvisoimaan, ja harjoittelu painottui aika paljon tähän osa-alueeseen. Pikkuhiljaa kuitenkaan ei enää jännittänyt niin paljon, kun oppi tuntemaan muita paremmin”, Hirvonen kertoo. Hän kokikin Speksin tekemisen kasvuprosessiksi, jonka aikana täytyi monesti ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää itsensä likoon kokonaan. Roolivalintoihin näyttelijät pääsivät vaikuttamaan jonkin verran. Saatuaan käsikirjoitukset käsiinsä he saivat esittää kolme mieluisinta roolitoivetta. Roolit sitten jaettiin sekä toiveiden että ohjaajan näkemyksen pohjalta. Hirvonen päätyi näyttelemään poliisin ja poplarinaisen roolit. Vaikkei Hirvonen poliisin roolia ollutkaan toivonut, ei hän hetkeäkään harmitellut rooliaan. Hirvosen toinen rooli, poplarinainen, ilmestyi vasta ohjausvaiheessa. Roolihahmoihinsa näyttelijät olisivat halutessaan voineet vaikuttaa, muttei Hirvonen nähnyt tarvetta suurille muutoksille. ”Toki roolihahmo muokkautui lopulta minun näköisekseni roolin työstämisvaiheessa. Mikäli olisin ollut kovin tyytymätön rooliin, luulen, että sitä olisi muokattu minulle mieluisammaksi.”

Valtsikan Speksi sai näyttävän päätöksen, kun se Helsingin näytösten jälkeen lähti ensimmäistä kertaa kiertueelle muihin kaupunkeihin, Tampereelle ja Turkuun. ”Se oli ihan mahtava päätös koko Speksille. Esityksemme Helsingissä päättyivät sunnuntaina 7.2., jonka jälkeen meillä oli viikon tauko ennen kiertuetta. Sunnuntaina 14.2. oli sitten ihana nähdä taas kaikki speksitutut ja lähteä yhdessä ’valloittamaan’ Suomea.” ”Uudet esiintymispaikat toivat oman jännityksensä ennen esitystä, mutta eivät haitanneet menoa. Tampereella yövyimme tuttavien luona, ja maanantaiaamuna lähdimme Turkuun. Siellä saimme loppuhuipennuksen esityksillemme ja mahtavan yleisön! P-Klubi vielä järjesti meille loppubileet ja yöpaikan jatkopaikalle, joten kiertue ja koko Speksi sai pisteen i:n päälle.” Hauskoja muistoja Speksin tekeminen sisälsi Hirvosen mukaan paljon hauskoja hetkiä. ”Yksi hauskimpia oli varmaan yhteistanssien harjoittelu. Hauskoihin hetkiin lukeutuvat myös viimeisimmät treenit, kun vedimme näytelmän omstarttien kera läpi, kaikki esitykset, esityksissä tulleet omstartit, källit, ihmisten kanssa jutustelu ja oleilu”, Hirvonen listaa. Vielä ei ole varmaa, nähdäänkö Kati Hirvosta ensi vuoden Speksissä lavalla. ”Ihan mahtavaa se on, toki aikaa vievää, mutta sen arvoista. En ole varma, haluanko tämän säilyvän ainutlaatuisena kokemuksena vai haluanko ehkä olla tekemässä toista yhtä mahtavaa Speksiä. Sen näkee myöhemmin. Mutta en kyllä ihmettelisi, vaikka olisinkin Speksissä toistamiseen.”

Vihdoinkin valokeilassa Esitysten lähestyessä Hirvosella oli jonkun verran perhosia vatsassa muttei yhtä paljon kuin ensitapaamisessa. Lavalla oleminen oli kivaa: ”Muutamassa esityksessä oli itselläni vähän latteampi fiilis, mutta kyllä siitä aina nautti. Mahtavin fiilis oli, kun kuuli, että yleisö pitää esityksestä.”

Teht. Lukupari (m, m + 2) on alkulukupari (alkulukukaksoset), jos ja vain jos pätee 4((m - 1)! + 1) = -m mod (m(m + 2)). Osoita, että tällaisia lukupareja on äärettömän monta.

Ratk. Sivuutetaan. â&#x2013;Ą

PuuhaNurkka 5+1 kysymystä

1. Mikä ainejärjestö? 5 pistettä: Kyseinen ainejärjestö on perustettu vuonna 1968. Ainejärjestön ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Yrjö Vartia. 3 pistettä: Tämän ainejärjestön tytöt ovat aika nättejä. 1 piste: Ainejärjestön nimi tarkoittaa tilastotieteen ’tyyppiarvo’-termiä. 2. Kuka tiedemies? 5 pistettä: Hän luennoi KA4-kurssin (mikrotalousteoria) ensi syksynä. 3 pistettä: Hän luopui Lapin yliopiston dosentuuristaan, kun Paavo Väyrynen nimitettiin poliittisen historian dosentiksi. 1 piste: Hän on sinua parempi derivoimaan, laulamaan ja hyppäämään seivästä. Häneltä on ilmestynyt useita levyjä ja kaunokirjallisia teoksia. 3. Mikä kuuluisa kampusalue? 5 pistettä: Tällä kampuksella opiskelee noin 6000 ihmistä ja työskentelee 1000 opettajaa ja tutkijaa. 3 pistettä: Tällä kampusalueella sijaitsee muun muassa tutkimuslaitos Dynamicum. 1 piste: Tällä kampusalueella saatat törmätä esimerkiksi loogikkoihin tai topologeihin. 4. Mikä soitin? 5 pistettä: Tässä soittimessa on kolme osaa: palje, diskanttipuoli ja bassopuoli. 3 pistettä: KTTO:n varapuheenjohtaja Anna Stenroos on säveltänyt tälle soittimelle ”Ruokalaulu”nimisen kappaleen. 1 piste: Tämä soitin tunnetaan myös nimillä kurttu ja pirunkeuhko. 5. Mikä työkalu? 5 pistettä: Tämä työkalu valmistetaan yleensä teräksestä. Se painaa yleensä alle kymmenen kiloa se on noin puolitoista metriä pitkä. 3 pistettä: Työkalun nimi on yhdyssana, jonka jälkimmäinen osa on kansanedustaja Antti Kaikkosen lempinimi. 1 piste: Tätä työkalua voi käyttää hankenlaisen ja kauppakorkeakoululaisen miesopiskelijan toisistaan erottamiseen. 6. Mikä vuosiluku? Oikea vuosi – 5 pistettä ± 1 vuosi – 3 pistettä ± 2 vuotta – 1 piste 23. huhtikuuta – Neuvostoliiton Suomen-suurlähettiläs Andrei Kovalev ei pitänyt antamassaan lausunnossa Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyyden kannalta miellyttävänä, että Karjalaoluen etiketissä on Karjalan vaakuna. 26. marraskuuta − Helsingin yliopiston ylioppilaskunta vietti 100-vuotisjuhliaan. 27. syyskuuta – Mari Kiviniemi, ex-KTTO:lainen kansanedustaja ja ministeri, syntyi.

Vastaukset: 1. Moodi, 2. Vesa Kanniainen, 3. Kumpulan kampus, 4. Harmonikka, 5. Rautakanki, 6. 1968

33 1. Matti Mitrunen 2. Katariina Pentti 3. Anna Stenroos 4, Jaakko Meriläinen

3. 4. 1.

Tunnista hallituslainen 1. Sosiaalipsykologia 2. Viestintä 3. Talous- ja sosiaalihistoria 4. Kansantaloustiede 5. Kehitysmaatutkimus 6. Tilastotiede 7. Sosiaalipolitiikka 7. laiskat poiki loisia 6. alitodisteet 5. sammuta kehitystuki 4. kadonneita tulessa 3. juo silti sosiaalirahastoa 2. näe vitsit 1. ylipaska sosiologia Mikä ainejärjestö?

Anagrammitehtävä

Kvartaalihoroskooppi Vesimies 20.1. - 19.2. Tapaat mukavan sosiaalipolitiikan opiskelijan. Tarkempi tutustuminen osoittaa, ettei hän olekaan niin mukava, vaan haluaa vain viedä rahasi.

Leijona 23.7. - 22.8. Et ehkä saa kesätöitä. Älä siinä tapauksessa valmistu koskaan, sillä se tarkoittaa vain sitä, että sinulle ei ole paikkaa työelämässä.

Kalat 20.2. - 20.3. Saatat eksyä Kumpulaan. Eksyttyäsi törmäät miellyttävään matemaatikkoon, joka törmäyksen seurauksena kaatuu maahan ja joutuu sairaalaan.

Neitsyt 23.8. - 22.9. Saat yllättävän, noin neljänsadan euron suuruisen, rahasumman tilillesi ensi kuun alussa. Älä tuhlaa kaikkea heti, rahoille saattaa olla oikeaakin käyttöä.

Oinas 21.3. - 19.4. Elämäsi jatkuu samanlaisena kuin aina ennenkin. Siinä tapahtuu kumminkin perustavaa laatua oleva muutos.

Vaaka 23.9. - 23.10. Hetkellinen mielenhäiriö saa sinut luulemaan, että olisit loogikko. Et ymmärrä enää kaikkea, mitä ympärilläsi tapahtuu. Toivottavasti tulet pian järkiisi.

Härkä 20.4. - 20.5. Tapaat muukalaisen, joka ei halua tavata sinua. Lähestyt häntä fyysisesti, minkä seurauksena hän haastaa sinut oikeuteen häirinnästä. Kaksoset 21.5. - 20.6. Saatat juoda liikaa alkoholia. Tämän seurauksena luulet olevasi s-tieteilijä ja lahjoitat kaikki varasi Haitin maanjäristyksen uhreille. Onneksi sinulla ei ole kovin paljon varoja!

Skorpioni 24.10. - 22.11. Sinulla saattaa olla Matti kukkarossa. Ota Matti pois. Jousimies 23.11. - 21.12. Eteesi tuodaan mielenkiintoinen funktio. Derivoi se, saatat yllättyä. Kauris 22.12. - 19.1. Löydät itsesi lukemasta Kapitaalin kvartaalihoroskooppia. Se on täysin turhaa. Keksi jotain oikeaa tekemistä.

Rapu 21.6. - 22.7. Luota sokeasti horoskooppiisi – se voi muuttaa elämäsi suuntaa. Se onkin toivottavaa, sillä pohjalta pääsee vain ylös.