67
ja kun hän ei asunut tilalla , otettiin se lain nojalla siirtoväen k~yttöön. Kyyveden rannalle rakensi kalastaja Ville Rusi talon täältä ottamansa vaimon k a nssa ja harjoitti ammattikalas tusta eläm~nsä loppuun saa kka. Paajalassa asui Erkki Kataniemi vaimonsa tilalla ja harjoitti kenttäsirkkelisahausta kiertäen kylill~ sahauspaikalta toiselle. Oman lukunsa muodos t i inke ril ä i s t e n p a kolaisten tänne tuonti s oda n aikana. Heitä o li t äällä s i j oitett una mones s a t alos s a. Heidän murteensa oli outoa ja he olivat yksinomaan vanhuksia, naisia ja lapsia. Miehet o l i viety Neuvostoliiton armeijaan teille tietymättömille. Suomen valtio maksoi heidän elatuksensa täällä. Joka tapauksessa moni kotiutui tavallaan jo tänne ja s odan päätytty~ , kun hei dän p iti p akolla l ä ht e ä takaisin, oli lähtö monelle surkea. Kirjoittaa lupas ivat , mutta mitään e i ole kenestäkään kuulunut sen jälkeen. Millainen oli tie rajalta tänne I h a stj ärvelle sodan jaloissa juuri 16 vuot t a t ä yttä n een Kar j a l a i s p o j a n kokemana , anne ttakoon nyt Ihastjärve llä Al a tuvalla as uvan Ev ald Re ima nnin k e r t o a : »synnyin -23 Laatokan rannalla kalastajan saunassa Venäjän rajasta 150 m Suomen puolelle. Tienoo kuului Metsäpirttiin, jonka nimismiehenä isoisäni toimi ja jonka luona asuin lapsuusajan, s illä äitini kuoli ollessani 2 kk : n v anha. Isä ni oli rajavartij ana Raudus s a Korl een kyl ässä ja h äne n maatilans a s ij a its i 300 m rajalta Suomen puolelle . Ra jan yli oli paljon kanssakäy mistä inkeril~isten kanssa aina 1930-luv ulle saakka, jolloin venäläiset siirsivät rajan takana asuvat suomea puhuvat muualle ja raja oli täysin sen jälkeen k iinn i . 1 939 s y ksyllä meidät evakuoitiin r a j a lta 10 km:n p ääh ä n , ja n iin minäk i n olin Met s äp irtiss ä i soisän maat ilalla t ö i ssä . Kä vi mme puimas s a v iljoja moottori l l a ja pui makoneella aivan rajan pinnassa vielä marraskuussa ja peitimme moottorin erääseen notkelmaan pah nojen alle. Heräsin 30.11. aamul l a v ar h ain k rana attien a lkaessa tippua läheis ille p e llo ille j a jopa pihaa n. Mennessä ni ul os n ä in, että koko itäinen taivas leimusi jo t ulessa , taloja paloi ja tykkituli oli kova. Hevosia tuli rajalta päin irrallaan vauhkona ja ihmisten ajamina karjaa j atkuvana v i rtana ja tajusin itsekin, e t t ä lähdet t ä vä oli. Val jast i n h evosen tukki rekien eteen ja mi tää n muita t a v a r o ita e n saanut muka an ku i n i soi säni aseko k oel masta otin pie nen pi s too lin, v armuuden v uoks i kai. Ka ikki k arja jäi navettaan ja sotilaat olivat n e si tten kuulemma ampuneet, ennenkuin olivat rak ennukset polttaneet. Arvokkaammat tavarat kut en hopea esineet piilot imme a u ton r asv amonttuun ja kel lari in. Sinne ne j ä ivät j a lienevät venäläise t ne aika naan l öytä neet . Ruuhka oli pohjoiseen menevi llä t eillä suuri ja sitä lisäsi vielä venäläisten kranaat i t , j otka saattelivat meitä pitkälle. Vuoks en yli tu l imme l ossi n k autt a j a sieltä e dell een Kurkijoelle ja y h tämi ttaa a j ae n Rantasa lme lle Lamm i npohj a - n imi seen paikkaan. Isä ni kaatui 12 . 12.-39 Mus t allaaj alla Kanna ksella. Asuimme välira uhan kesän Rantasa l mella . Äi ti puole n i osti sitten Jyvä skylän maa laiskunnasta Ta k a -Keljosta maatalon , j o h o n muu p e rhe muutt i, mutta itse l ä h d in v apaaeh to i s ena armeijaan, kun sota