203
sAIIKON TULO KYIALLB Sähkövirran saanti kylällemme on ollut yksi merkittävä vaihe kehityksen kulussa. Ennen sitä elettiin maaseudulla ajanjaksoa, jolloin tultiin toimeen Jhmisvoiman ja kekseliäisyyden ·s uomissa puitteissa. Luonnon tuulivoimaakin yritettiin muutamissa taloissa käyttää hyväksi. Muun muassa Paajalassa ja Luodekankaalla ja Juuvikylässä sekä Kyrössä Toivo Seppäsellä tuulimoottorit jauhoivat sähköä jonkun aikaa. Entisaikoina oli öljylamput ja omatekoisten kynttilöiden valontuike valaissut riittävästi. Ulkosalla ja navetalla kuljettiin lyhty kädessä. Tämän mukaisesti etenkin syksyisin ja pimein! aikoina monet maalaistalon askareet pyrittiin tekemään päivänvalon mukaan. Luonnollinen tuli tuvan hiilloksessa antoi lämpöä asuntoon ja kuumasi kummasti nokisen keittopadan kuvetta. Viime sotien jälkeen perustettiin Mikkelin lääniin maakunnallinen yhtiö Suur-Savon Sähkö Oy, joka alkoi voimakkaasti sähköistää maakuntaa. Tarvikepula oli huutava. Kuparin kysyntä ylitti monin verroin sen tuotannon. Niinpä jouduttiin turvautumaan kaikenlaisiin korvikkeisiin johtolinjoja vedettäessä. Kun valtakunnalliset runkolinjat alkoivat olla valmiina, eteni maaseudun sähköistäminen asutuskeskuksista syrjäseutuja kohti. Siten täälläkin sai sähkön ensiksi Paajalan ja Ihastjärven kylä Laukanpeltoa ja Toivaris myöten jo vuonna 1948. Vasta 1952 ylti sähkö tästä pohjoisemmakai aina Pullialaan saakka. Sähköistäminen, niin kuin kaikki uusi ja ennen kokematon asia aiheutti vastustustakin monessa isännässä ja he eivät varovaisina liittyneet sähköverkkoon, vaikka johdot saattoivat kulkea aivan tuvan nurkal ta. Myös sähkölinjojen vetoa metsien halki vastusti joku henkeen ja vereen saakka, kuten voisi asian ilmaista. Vähitellen ennakkoluulot sähkön kalleutta kohtaan murenivat ja yksi toisensa jälkeen nämäkin epäilijät liittyivät sähkön käyttäjiksi, kun huomasivat., miten kätevää sähkö oli käyttäjälleen. Myös oli reilujakin sähkönottajia, sillä monet ottivat ylimääräisiä yksiköitä, joka mahdollisti määrättyyn muuntopiiriin sähkön saannin. Monista ihmisvoiman varassa olevista töistä voitiin tämän jälkeen luopua. Vesijohtojan tultua jäivät taakse käsikäyttöiset· pumput, samoin sisätiloihin tuli kaikenlaisia •ukavuuksia. Ensimmäinen hankinta olikin sähkölevy ja sähköpannu, jolla voi kahvin vaivatta kiehauttaa: ei tarvinut hellaan tulta viritellä. Polttomoottorit joutuivat pois käytöstä epävarmoina sähkömoottoreiden tultua niiden tilalle. Syrjäkylillä on sähkön myötä luotu yhdenmukaiset olosuhteet rintamaihin nähden. Koneet ja laitteet ovat monipuolistuneet ja talotkin lämpiävät jo sähköllä monessa paikassa . Toisaalta olemme tulleet hyvin riippuvaisiksi s·ä hk.östä. Sen huomaa heti, jos sähkö on vaikka vähänkin aikaa poikki. Lehmä alkaa navetassa ammua kun vettä ei tulekaan ja emännän hella pysyy kylmänä. Sähkön käyttö kuitenkin jatkuvasti lisääntyy. Onhan se ihmisen väsymätön palvelija. Nykyisin on alkanut jo rannalla olevien kesämökkien sähköistäminenkin ja muutoinkaan ei sähkön käytön kehittymisessä ole vielä lopullista rajaa näköpiirissä. Laina Seppänen