152
VILLA
Lampaita särentäaiden takana laitumella. Kotimainen lammas ja sen villa ovat nykypäivänä hyvin alas arvostettu, siksipä lampaita näkeekin nykyisin harvoin. Toisin oli ennen. Kaikissa taloissa oli lampaita oikein lauma. Oli taitavia miehiä, jotka tekivät tiukat särentäaidat, koska lampaita eivät muut aidat pitäneet. Ne aidat olivat oikeita taidon näytteitä. Katajavitsaksilla tehtynä ne kestivät vuosia. Lampaat laidunnettiin metsissä ja hakamailla, tai jos talon omistuksessa oli saari, oli se ihanteellisin paikka, koska silloin ei tarvinnut huolehtia aidan teosta eikä juottamisesta. Lampaat kerittiin kaksi, kolme kertaa vuodessa. Ensikerralla kerityn karitsan villaa sanottiin "lievinkovillaksi". Sitä ei pidetty niin hyvänä raaka-aineena kuin emolampaan villaa. Lampaissa oli muutenkin erilaatuisia villoja: Oli karkeaa, hienoa, suoraa ja kiharaa ja nämä kaikki luokiteltiin villoja myytäessä. Villasta talon suuri perhe sai monen monta lämmintä ja tarpeellista vaatetta. Kun kaikki valmistettiin kotona, oli villan kulutus aika suuri vuosittain. Siitä kehrättiin sukkalankaa, konelankaa ja kudontalankaa jne. Tehtiinpä villasta mitä tahansa, oli se aitoa kotimaista tuotetta, ei yhtään keinokuitua eikä pesuohjetta, sen voi pestä vaikka maakeittosaippualla. Sarkakangas vei paljon villalankaa, koska se kudottiin villaloimeen. Saran loimen kehruu olikin erikoinen työ, jota eivät pystyneet tekemään kuin harvat ihmiset. Siinä vaadittiin suurta huolellisuutta, koska lankaan täytyi saada oikea kierre, jotta se olisi riittävän kestävä loimeksi. Valmis sarka jouduttiin vanuttamaan. Se tapahtui u sein talkoo lla koska hommassa tarvittiin monen miehen voimaa. Pirkko Romo