147
nyt mol emmille, myllylle ja tuk e ille. Muullo in Aabeli Lappalainen is tui tuutin l aidal la ja hei tteli silloin t ällöin erehtymättömällä varmuudella jyvä s uuhuns a ja vesiratas lauloi ..• Esko Hänni nen
PXREIIÖYLÄT
ennen
Rakennuksien kattamiseen käytetty materiaali oli otettava yksinomaan 1 uonnontuotteesta . Turvekatot ja olkikatot olivat tavallisimpia. Kestävämpiä mutta suuritöisempia olivat tuohikatot. Puisista päreistä alettiin myös valmistaa kattoja ja päreet jouduttiin ennen tekemään käsipelillä. Kun erila~sta koneellista voimaa alkoi olla saatavilla, keksittiin rakentaa iso höylä, jolla voitiin puupöl kystä höylätä pärelastuja kattamista varten. Pärehöylän rakenne on hyvin yksinkertainen. Siinä oli puisen pukin päällä poikittain rautainen akseli, jossa oli keskellä mutka. Tähän mutkaan oli kiinnitetty puinen työntövarsi ja akselin pyöriessä varsi teki edestakaista ' liikettä. Varren toiseen päähän oli kiinnitetty raudoi tettu puinen lankku, joka liikkui eräänlaisessa raudoi tetussa urassa. Kun lankussa oli rautaterä sopivassa asennossa ja puupölkkyä pidettiin höylälankun päällä, edestakainen liike kiskoi pölkyistä päraita irti. Poikittaisakselissa oli vauhtipyörä, johon käyttövoima tuli remmin välityksellä voimako neesta. Pärehöyliä oli Ihastjärvellä Toivarin ja Korteniemen tuulimy llyjen yhteydessä. Harjukosken myllyn yhteydessä oli myös pärehöylä, joka oli myllärin oma. Hänen ei tarvinut tehdä päreitä ilmaiseksi kosken omistajille Pullialan rusthollin omistajille, niinkuin jauhatuksen kohdalla oli asian laita, vaan mylläri voi kantaa maksun päreiden teosta. Joka kevät heti uittojen loputtua alkoikin päraidan höyläys myllyllä. Niitä syntyi jopa kymmeniä metrejä keväisin. Vesi tahtoi vain tehdä kiusaa, kun uittajat olivat tyhjentäneet ylävedet vähiin ja sateet e ivät enää keväisin tahtoneet olla niin runsaita, että ne olisivat mylly lammikassa tuntuneet. Monasti juuttui pölkky höylään kiin ni , kun voima loppui ja puu saattoi olla kaiken lisäksi jahnosta . Ny k yisessäkin Harjukosken myllyssä on vielä pärehöylän voimans iirto kunnossa ja samoin höylä . Ainoastaan ulkopuolinen höyläpukki on lahonnut. Pol ttomoottorilla käytettäviä pärehöyliä oli Sääsken talossa, Jukarassa, Juuvinkylässä ja Etelätalossa Pullialassa. Liukkolan pärehöylää k ä ytettiin vielä sähkömoottorillakin. Pärepuuna käytettiin melkei n y ks i nontaan mä ntyä joskin myös haapaa joku k ä y t ti päreiden t ekoon . Männyn tuli olla oksatonta, suoraa, kuiv an kankaan t i uhasy istä puuta tai sitten suonlaitasilla kas v a nutta mänty ä . Vähänkään väärästä puusta ei päreet kiskoutuneet. Pärepölkkyjä l iotettiin monasti vedessä, jos siihen vain oli tilaisuus, j ott a puu ei päässyt kuivamaan ennen höyläystä. Nä in varsinkin tapah t ui Harjukoskella, jossa oli aina monta päreitten höyläyttä jää ja järvi aina äärellä. Päre-