136
Vanhoista rakennuksista löytää vielä nykyäänkin näin sahattuja lattia-, laipio-, sekä katonaluslautoja. Samalla voi todeta, kuinka suorasti ja tasavahvuisesti ne on voitu aikoinaan sahata. Tiettävästi paikkakunnan viimeisimpiä lankkusahasavotoita oli 1930-luvulla Suojalammen rannalla Hamesen maalla. Taavetti Kuva, Vihtori Parkkinen, Aarne Möller ja Kalle Haponen sahasivat tuolloin ratapölkkyjä. Pienemmät ratapölkkypuut veistettiin veistokirveellä ja suuret, joista tuli useampi ratapölkky, halkaistiin lankkusahalla. Suurimmat puut olivat 50 senttiä paksuja ja näin saattoi tulla yhdestä tukista jopa neljä ratapölkkyä. Sahauksessa piti aina olla kaksi miestä. Niinpä saha olikin usein kahden talon yhteinen. Yhteisiä sahoja oli mm. - Toiveri ja Laukoopelto - Karnu ja Penttilä Lankku- ja raamisahasaa sahaustekniikka toimi edestakaisena liikkeenä. 1920-luvulla hankittiin ensimmäiset pyöriväteräiset eli sirkkelisahat Ihastjärvelle. Puurunkoiset sahat rakennettiin yleensä kiinteärakenteiseksi paikan päällä. Vain terät, akseli t ja tarvittavat puuosat ostettiin. Kylän ensimmäinen sirkkelisaha hankittiin Kirmasen taloon Matti Haliselle vuonna 1925. Voimakoneena oli iso Porilainen 15-18 hevosvoimainen. Viljami Liukkonen, Rasi, hankki 1928 sirkkelisahan, jonka rautaosat ja moottorin toi rautatieasemalta Rasiin Riku Pylkkänen kuorma-autolla. Sahan asennustyöt suorittivat Torniaisen Kusti Valkosenmäeltä ja Lampinen Hiirolasta. Runkopuut ja lankut sahattiin edellämainitulla sahalla. Lisäksi ole muita kiinteitä sahoja Ihastjärvellä: Kalle Väisänen, Einari Kurki, Otto Sairinen, Hiski Vahvaselkä, Erkki Viljakainen,
Nikinmäki Kolkka Onnela Luodekangas Kuusela
Sahojen kehitys Sotien jälkeen alkoi vilkas jälleenrakentamisen aika ja asutustilojen perustaminen. Sahattavaa oli paljon, eikä ollut tehokkaita rakennuspuitten kuljetusvälineitä. Rakennettiin siirrettävät sirkkelisahat. Vaivaton ei sahan siirtokaan ollut. Kalustusta tuli monta hevoskuormaa, pari sahasta ja kolmas vielä painavampi moottorista. Sehän oli yleensä vanha auton moottori. Polttoaineen saanti oli vaikeaa sodan aikana ja sen jälkeenkin. Silloin jouduttiin turvautumaan puukaasuttimeen eli häkäpönttöön. Systeemissä oli paljon huolta ja vaivaa, ·eikä toimintakaan ollut kovin varmaa. Tästä johtuen piti tehdä pitkiä työpäiviä. Kesäaikana saatettiin sahata jopa kahdessa tai kolmessa vuorossa läpi vuorokauden. Häkäpöntössä samat tulet saattoivat kestää viikkotolkulla. Niinkuin Erkki Kataniemen sahassa: Se oli kesätöitten aikana seisauksissa parisen viikkoa. Kun sahaus aloitettiin ja imu pantiin pyörimään, alkoi savu nousta pöntöstä, vaikka tulta oli viimeksi pidetty pari viikkoa sitten. ·