MaatilaPirkka0407

PIRKKA

Maatilan NRO 4

SYYS-LOKAKUU

2007

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

Hevostilalla Pomohallit Millainen jyrä muokkaimeen?

Vehnä ylitti mitatun ennusteen

Suomen suurin aloitti

VIENTIHINNAT MÄÄRÄÄVÄT VILJAN HINNAT MYÖS KOTIMAASSA

www.k-maatalous.fi/maatilanpirkka

PIRKK A

VILJELYOHJELMA

Maatilan NRO 4

SYYS-LOKAKUU

2007

Onko pakko valita?

Tässä numerossa mm.

Gta:lta tietoa työstä ............4 ProHuolto Lahdesta .............6 Synteettisen öljyn edut .......8 Teemana sänkimuokkaus, esittelyssä Lemken ...........10 Kasvinsuojelu suorakylvössä ....................16 Hauhon Viljelyohjelmapäivä kiinnosti....................18 Lemken piti perinteisen peltopäivän ........................20 Viljelyohjelmamittaukset ..22 Ajankohtaista viljakaupasta......................24 Hardi täytti 50 vuotta ........26 Vaunukuivuri käyttöön .......28 Luomua vai tavallista? ......30 Tutkimustietoa Västankvarnin peltopäivillä .......................32 Kone-Forum lähestyy .........36 Claas esitteli Tucanon .......38 Näytöksessä rehukoneet ...40 Suomen suurin navetta ......44 Hevostilalla Pomo-hallit ....46

Tässä numerossa on haastateltu ruotsalaisprofessoria, joka suhtautuu kriittisesti luomuviljelyyn. Viime vuonna julkaistu suomalainen psykologian alan väitöskirja totesi luomua ostavien kuluttajien pitävän sitä parempana vaihtoehtona, vaikka tutkija ei löytänytkään julkaistuista tutkimuksista riittävästi todisteita väitteen tueksi.

Maaseudun Tulevaisuuskin uutisoi jokunen viikko sitten luomun kysynnän kasvavan ja tuotannon vähenevän. Pikku-uutinen samoihin aikoihin kertoi luomuelintarvikkeiden kysynnän kasvusta USA:ssa. Asiakkaiden toivomuksesta luomutuotteiden osuus on kasvanut myös suomalaisen kaupan hyllyillä.

Luomun ”hyvyys” tai ”huonous” riippuu paljon näkökulmasta. Luomutuotanto ei pystyisi tyydyttämään tällä pallolla elävän ihmispopulaation ravinnontarvetta.

Toisaalta länsimaisen, maailman mittakaavassa rikkaan ihmisen näkökulmasta luomuelintarvike voi tuntua välttämättömältä, tai ainakin arjen luksukselta, josta kannattaakin maksaa vähän enemmän. Valitsevathan ihmiset autonsakin tiettyjen merkkimielikuvien mukaan, vaikka kaikenmerkkiset autot varmasti kuljettavat pisteestä A pisteeseen B. Kuluttaja saattaa perustella valintaansa myös tukena tietylle tuotantotavalle, vaikka periaatteessa pitäisikin kaikkea kotimaista ruokaa hyvälaatuisena.

Ei tarvitse kovin kauan seikkailla netin keskustelupalstoilla, kun jo löytää tulisesti sanailevia fundamentalisteja molemmista leireistä. Varmasti sekä luonnonmukaisissa että tavanomaisissa viljelymenetelmissä on vielä paljon kehitettävää. Kalliiden ravinnepanostusten tulisi päätyä satoon, ei ympäristön kiusaksi tai rikkakasvien hyödyksi, olipa tuotantotapa mikä hyvänsä.

Osalle tuottajista luomutuotanto voi tarjota hyvän vaihtoehdon erikoistumiseen.

Ehkä jopa mahdollisuuden pysyä alalla, vaihtoehtoja kun ei loppujen lopuksi kovin paljoa ole täällä Pohjolan perukoilla.

Itse kerään ostoskärryyni hyvää suomalaista ruokaa. Erittäin satunnaisesti, mutta joskus kuitenkin myös luomuna.

Eihän ole pakko valita joko tai?

Seosrehu yleistyy...............50 Navetta nousee ..................52

anne.penttila@dialogi.fi

Kauppiassiskot Kiteeltä ....54 Nokka korjaa puut .............56 Hahkialan uusi hakelämpökeskus ......................58

Kustantaja • Markkinointiviestintä Dialogi Oy, PL 410, 00811 Helsinki, puh. (09) 4242 7330, fax (09) 4242 7333, Päätoimittaja • Anne Penttilä, 044 502 9730, Ulkoasu • Tanja Pellikka, Mediatilan myynti • Tuuli Toivainen, A-lehdet, Kirjapaino • Scanweb Oy, Osoiterekisteri • Maatalouskesko Oy, Osoitteenmuutokset • yhteyskuponki sivulla 63, Palaute ja niksit • niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi 4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

3

Gta

MF 6497

talousseurannan apuna Jo traktorihankinnan varhaisessa vaiheessa koneeseen päätettiin ottaa lisävarusteeksi Datatronic-ajotietokone, jonka hyödyt ovat ajan kanssa tulleet yhä selvemmiksi.

Meillä sitä käytetään lähinnä asiakaskohtaiseen työnseurantaan. teksti ja kuvat Seppo Nykänen

Traktoria on käytetty kuivalannan levitykseen ja yhdistelmäpaalaimen veturina.

– Aluksi iso traktori paalaimen edessä näytti melko hurjalta, mutta edut ovat kiistattomat, kertoo koneurakoitsija Jussi Nykänen.

4

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

– Polttoainekuluissa säästyy huomattava summa kesässä. Paalaimen edessä keskikulutus on ollut alle 15 l tunnissa ja paalia kohden polttoainetta on palanut reilu puoli litraa.

Ilman Datatronicia tämäkin olisi jäänyt näppituntuman varaan, mutta nyt sen näkee suoraan näyttöruudulta.

Ajankäyttö ja kulutus näkyvät tarkasti Datatronicin tietoa voi hyödyntää monella tapaa, yksi tapa on pilkkoa saatava tieto osiin. Kone näyttää tietoa työstä ja sen eri osista.

– Olemme seuranneet lähinnä varsinaiseen työhön käytettävää aikaa ja sen suhdetta siirtoajoon, kertoo Jussi. Samalla voi seurata polttoaineen kulutusta ja sen jakautumista eri työvaiheisiin sekä siirtoajoon. Lisäksi näytöltä näkee työn aikana reaaliaikaisesti polttoaineenkulutuksen ja työtehon hehtaareina tunnissa.

Uusin konehankinta on karhotin, jonka tuoma työn nopeutuminen oli yllätys.

Datatronicilta se nähtiin konkreettisesti.

Aikaisemmin ajettiin yhtä niittomurskaimen karhoa kerrallaan paalaimen kanssa. Ajonopeutta piti olla yli 10 km tunnissa, jos yritti päästä kolmen metrin

Ajotietokoneen tuottama tarkka tieto esimerkiksi siirto- ja työajosta on tärkeää varsinkin urakoitsijalle.

Esimerkit 1 ja 2.

niittokaistalla yli kolmen hehtaarin teoreettiseen työsaavutukseen. Useimmiten epätasainen pellon pinta estää kovien nopeuksien käytön.

Karhottimella otetaan kolme karhoa yhteen, jolloin 8-9 kmh nopeudella päästään yli neljän hehtaarin todelliseen työsaavutukseen tunnissa.

Kun työleveys asetetaan valmiiksi koneen muistiin, kone laskee tuntisaavutuksen perustuen ajonopeuteen. Työleveydeksi ei kuitenkaan kannata syöttää ihan täyttä niittomurskaimen leikkuuleveyttä, koska päisteissä tulee aina hieman tyhjäajoa. Tyhjäajo kuitenkin vähenee silloin kun ajettavia karhoja on vähemmän.

Kello on lahjomaton Työsaavutusta mitattaessa koneeseen asetetaan työskentelypaikka, vaikkapa tilan nimi ja käytettävän työkoneen leveys.

Paalainta tai lantavaunua vedettäessä valitaan mittaus ulosottoakselin kytkemisestä, eli kone mittaa työsaavutusta erillisessä näytön osassa silloin kun akseli pyörii.

Näytöllä näkyy reaaliaikainen polttoaineenkulutus litraa tunnissa, litraa hehtaarilla, sekä keskikulutus ja kokonaiskulutus litroina, silloin kun akseli on pyörii.

Toisessa näytössä näkyy polttoaineenkulutus koko ajalta kun moottori käy, eli silloin mukana ovat myös siirtyminen työmaalle, siirtymiset siellä ja joutokäynnit.

Lisää tietoa on jaossa ajankäytöstä hehtaaria tunnissa, kokonaisajankäytöstä akselin pyöriessä, sekä kokonaisaika mukaanlukien työmaalle meno ja paluu.

Tiloilla olosuhteet vaihtelevat, samoin työn ja siirtoajon suhde. Vaihtelu näkyy selvästi seuraavissa, todellisissa esimerkeissä.

1. Siirtoajoa suhteessa vähän Ensimmäisenä esimerkkinä on paalaustyö, jossa pelto oli lähellä ja maantieajoa vähän. Kokonaispinta-ala on 18,46 ha ja paalausaika 4,14 tuntia, josta näkyy keskituntisaavutus 4,3 ha tunnissa. Polttoaineen kokonaiskulutus on 72 l ja työssä sitä on palanut 63 l.

Paaleja syntyi kaikkiaan 143 kpl, josta seuraa 0,503 l polttoaineen kulutus paalia kohden. Keskimääräinen tuntikulutus on 14,8 l työssä, koko ajalta polttoaineenkulutus on ollut 11,6, mutta siinä on mukana myös joutokäyntijaksoja. Joutokäynnillä kone oli kun harjoittelimme karhottimen jäljestä ajoa ja tuli muutama tukkeutuma.

2. Siirtoajoa suhteessa paljon Toinen esimerkki näyttää tilanteen, jossa tehtyä työtä kohden siirtomatka ja aika ovat olleet huomattavasti pidempiä kuin itse työhön käytetty aika.

Lantaa on levitetty noin kuuden hehtaarin alalle.

Itse työhön, eli ulosottoakseli on pyörinyt puoli tuntia, polttoainetta on kulunut pellolla 13 litraa. Tiellä on kulunut 17 litraa. Siirtoajoa kuorma päällä oli vain kolmisen kilometriä, loppu on siirtymistä työmaalle. Runsas tieajo on nostanut keskikulutuksen huomattavan korkeaksi.

Kuormia on ollut kaikkiaan 6 ja kuutioita yhteensä 78. Todellisuudessa työmaalla on oltu kaikkiaan noin tunnin pidempään, koska moottori pysäytetään kuormauksen ajaksi.

Tällä työmaalla siirtoajo vei kokonaisajasta kolmanneksen, eli työn hinnoittelussa on osattava huomioida eri tekijöiden vaikutus työn hintaan. Mitä pienempi itse työ on verrattuna siirtoajoon sen tarkemmin on osattava laskuttaa siirrosta käyvä korvaus, koska tieajossa kulutus on monesti korkeampi kuin itse työssä.

Näinkin yksinkertaisesta näyttönäkymästä selviää runsaasti eri asioita ja saa osviittaa työn hinnoitteluun.

Koneelta jopa kuskien tuntilistat Koneen mukana tulee GTA 100 communicator, jossa on mahdollisuus tiedon siirtoon SD-kortilla traktorin ajotietokoneelta kotitietokoneelle tai kannettavaan tietokoneeseen.

Hankimme loppukesästä GTA 200:n, joka on kehittyneempi versio. Siinä saadaan ohjelmoitua jokaiselle kuljettajalle omat henkilökohtaiset asetukset ja sillä voidaan tehdä jopa palkkalistat. Koneelle syötetään kuljettajan tuntipalkka ja kone laskee valmiiksi palkkasumman, jossa ei tietenkään ole mukana mm. sosiaaliturvamaksuja eikä ennakonpidätystä.

Töistä saadaan raportit ja niiden perusteella saadaan vaikka koko vuoden polttoainekulut ja tehdyt tunnit eroteltuna eri töihin.

Tietokoneen näppäimistöllä on helpompi tehdä muutamia esimerkiksi päisteajoon tehtäviä automaattitoimintoketjuja.

– Emme ole vielä ehtineet paneutua uuteen ohjelmaan, kertoo Jussi Nykänen.

– Kunhan se saadaan käyttöön, on toimintojen seuranta paljon helpompaa. Pitkältä ajalta katsottuna siitä näkee myös mitä pitää korjata, jos jossain on puutteita. ■

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

5

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

HUOLTOPALVELUT

Kun laatu on ykkösasia

Huoltotyöt korjaamon katon alla Lahtelainen Pro-Huolto Ky kuljettaa Asianmukaisesti vaJari Lehtonen on kehittänyt Massey Fergusonit mieluummin Pro-Huollon toimintaa systerustetussa korjaamoskorjaamoonsa kuin lähettää asentajan sa varsinkin mittavat maattisesti. Viimeisin iso askel remontit sujuvat nopeasti. Siioli oman hallin hankinta vuosi maatilalle. tä hyötyvät niin viljelijä, yrittäjä sitten. teksti ja kuvat Irma Peltola kuin työntekijäkin.

Reilun 520 neliön korjaa– Viljelijä saa traktorinsa nomossa on korjaustilaa seitsemälpeammin ja edullisemmin kunle koneelle, pesuhalli, toimisto toon ja asentajat saavat tehdä töitä yhdes- pihasta enää starttaa. Lehtonen arvioi, et- ja sosiaalitilat. Tulityöt pyritään keskittäsä työpisteessä. Yrittäjän kannattaa laskut- tä noin 70 prosenttia töistä tehdään kor- mään niille varattuun omaan tilaan. Vataa ennemmin asennustunneista kuin siitä, jaamolla. laistus on suunniteltu erityisesti korjaaettä asentaja käyttää suuren osan päivästä moa varten. Siltanosturi nostaa pois hytit ajamalla huoltoautolla ympäri Päijät-Hä- Tavoitteena laatu ja raskaat osat kepeästi ja turvallisesti. mettä, listaa yrittäjä Jari Lehtonen. ja hyvä palvelu Myös tekniikka haastaa kiertävän huol- Yrittäjäpariskunta Jari ja Satu Lehtosen Ykköstraktori toauton. 2000-luvun traktorit ovat niin lisäksi Pro-Huollossa työskentelee nel- ei jouda seistä teknisiä, että huollot ja korjaukset vaativat jä asentajaa. Traktoreiden lisäksi yritys Uusilla Massey Fergusoneilla on kahden erityislaitteistoja ja -mittareita, joiden toi- huoltaa maarakennus- ja kiinteistönhuol- vuoden takuu, joten takuuhuoltojen osuus töistä on merkittävä. mintavarmuus kärsii kuljetuksista ja var- tokoneita.

Varsinaisista korjauksista monet liittysinkin talvipakkasista. Korjaamossa tehty Pro-Huollon tavoitteena on olla laatyö on ammattimaisempaa kuin tilalla. dukkaasta työstä tunnettu korjaamo, Päi– Esimerkiksi puretut koneen osat voi- jät-Hämeen ykkönen. daan pestä koneellisesti ennen koneeseen Laatua haetaan huolellisella työllä, asennusta. Kulumat näkyvät ja osat saa- alkuperäisvaraosien käytöllä ja tarkoilla daan varmasti moitteettomasti paikoil- koeajoilla työn valmistuttua. Vaikka joleen. kainen asentaja vastaa omasta työstään, Pro-Huollolla on toki edelleen yksi Lehtonen käy läpi kaikki valmistuneet huoltoauto. Joka päivä se ei kuitenkaan korjaukset.

Lehtonen käy läpi kaikki valmistuneet korjaukset.

6

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

H

HUOLTO

VARAOSAT

HUOLTOYRITTÄJÄT

Testilaite paikansi irronneen sähköjohdon nostolaitteen hyytymisen syyksi.

Esa Revon mukaan sähköjärjestelmien viat ovatkin usein mekaanisia.

vät sähkö- ja hydrauliikkapuolen ongelmiin, jolloin vian löytäminen voi olla vaikeampaa kuin sen korjaaminen. Esimerkiksi sähköisiin nostolaitteisiin, vaihteistoon ja moottoriin liittyvät viat paikannetaan MF:n omalla tietokonepohjaisella WinTest-testausjärjestelmällä.

– Ennen kun osasi yhden traktorimerkin, hallitsi kaikki. Nyt tarvitaan merkkikohtaista osaamista ja niihin omat testausjärjestelmät, sanoo Jari Lehtonen.

Maatalous lähenee toimintatavoiltaan maarakennusalan yrittäjyyttä. Jos maarakennusyrittäjän kone seisoo pari päivää odottaen varaosaa, yrittäjä ensin vuokraa ja sitten ostaa uuden, jos valmista ei tule.

Karjatilallisen tai esimerkiksi paljon urakoivan viljelijän traktori ei jouda seistä korjaamolla. Nopea ja toimiva traktorin huolto- ja korjauspalvelu on myös yksi plussa, kun viljelijä pohtii uuden traktorin merkkiä.

HUOLTOPALVELUT

Asennuskeikat jäävät historiaan Maatalouskonekorjaamoissa on käynnissä sukupolvenvaihdos, joka muuttaa perinteisiä toimintatapoja. Monet yhden miehen korjaamot lopettavat nykyisen yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Ala keskittyy nykyistä isompiin yksiköihin. Jari Lehtonen arvelee olevansa 10 vuoden sisällä alueensa ainoa. Jo nyt koneita tulee hänelle korjattavaksi 100 kilometrin säteeltä.

Keskittymiseen vaikuttaa tekniikan monimutkaistumisen lisäksi työvoiman saatavuus. Nuoria on helpompi saada töihin usean asentajan korjaamoon kaupunkiin kuin pikkukorjaamoon maaseudulle.

Isossa korjaamossa kokeneempi opastaa nuorempaa ja hankalia tapauksia voi pohtia yhdessä.

– Koulun käyneestä asentajasta tulee ammattimies 3-5 vuoden työkokemuksen jälkeen, toteaa Lehtonen.

Työvoiman saamiseksi ja sen pysymiseksi pitää nähdä vaivaa ja satsata henkilökuntaan. Pro-Huollossa eniten Fergusoneja huoltava Esa Repo käy säännöllisesti merkkikohtaisissa koulutuksissa. Lisäksi Jari Lehtosella on tällä hetkellä yksi oppisopimiskoulutuksessa oleva

HUOLTO

työntekijä ja viidennelle asentajalle olisi paikka tarjolla.

Jari Lehtonen kiittää Maatalouskeskon vireille laittamaa oppisopimuskoulutusta, jolla maahantuoja ottaa osaltaan vastuuta Massey Ferguson -traktoreiden asentajakoulutuksesta.

– Toteutuessaan se auttaa meitä huoltoyrittäjiä saamaan jatkossa taitavia ja Massikkaa tuntevia asentajia. ■

Jari Lehtonen ehtii yhä asennustöihin.

Tässä on menossa suutinkärkien vaihto ja säätö.

VAR

HUOLTO

Synteettinen öljy sopii traktoriin Maataloustraktoreissa on käytetty mineraalipohjaisia yleisöljyjä jo vuosikymmeniä. Se on ollut sekä edullista että helppoa, koska öljyt sopivat sekä moottoriin, voimansiirtoon että hydrauliikkaan. Nykyään johtavat moottorivalmistajat suosittelevat uusiin maatalouskoneisiin samoja huippuöljyjä, joita käytetään raskaassa kuljetuskalustossa.

Toistaiseksi mineraaliöljy eli STOU (Super Tractor Oil Universal) toimii hyvin etenkin vanhemmassa kalustossa. Voimansiirtoon, hydrauliikkaan ja märkiin jarruihin valmistajat suosittelevat melkein poikkeuksetta UTTO-öljyä (Universal Tractor Transmission Oil), joka ei ole sellainen kompromissi kuin joka paikan STOU-öljy. UTTO-öljyä ei ehdottomasti saa käyttää moottorissa!

STOU-öljyistäkin löytyy synteettisiä vaihtoehtoja. Mineraalisynteettiset vaihtoehdot ovat tulleet tutuiksi henkilöautojen öljyvaatimuksista. Akselistoissa, navoissa ja napojen alennusvaihteissa käytetään yleisesti yhä useammin enemmän lisäaineistettuja API GL-5-luokituksen mukaisia ns. hypoidiöljyjä.

Toimii äärilämpötiloissa Oheiset yksinkertaistetut kuvat valaisevat selkeästi mineraali- ja synteettisisten perusöljyjen rakenteiden eroja. Mineraalipe-

Hapettumisen aiheuttama viskositeetin nousu, %

mineraaliöljy

synteettinen öljy

Tunteja 98,9 ˚C asteessa

Mineraaliöljy hapettuu jo 50 tunnin käytön jälkeen kaksinkertaisesti verrattuna synteettiseen. Se vastaa 5000 kilometrin ajoa nopeudella 100 km/h. 60 tunnin jälkeen mineraaliöljyn hapettumiskäyrä nousee pystysuoraan, eli erot korostuvat pitkäaikaisessa käytössä.

Synteettinen öljy

Mineraaliöljy kuormankantokyky

kuormankantokyky kitkavoimat

8

kitkavoimat

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

rusöljyssä molekyylit ovat erimuotoisia ja -kokoisia, kun taas synteettisissä perusöljyissä molekyylit ovat samanmuotoisia ja -kokoisia.

Synteettisen perusöljyn koostumus on valittu siten, että voiteluaineelle saadaan halutut ominaisuudet. Synteettisen perusöljyn viskositeetti-indeksi (viskositeetin muutos lämpötilan muuttuessa) on jo luonnostaan korkea, mikä mahdollistaa laajan käyttölämpötila-alueen.

Korkeissa lämpötiloissa synteettisen öljyn viskositeetti eli juoksevuus muuttuu vain vähän. Se säilyttää riittävän paksun voitelukalvon ja suojaa näin moottoria kulumiselta, joten moottorin käyttöikä pitenee. Matalissa lämpötiloissa synteettisillä öljyillä on huomattavasti parempi juoksevuus kuin mineraaliöljyillä, mikä mahdollistaa erinomaiset kylmäkäynnistysominaisuudet ja turvaa moottorin voitelun käynnistyksestä alkaen.

Lämpötilan nousu moottorissa lisää öljyn hapettumista lyhentäen öljynvaihtovä-

Perusöljyjen hapettumistesti 30 tuntia, 200 ˚C

Milloin synteettistä?

Mineraaliöljy riittää, kun konetta käytetään tavanomaisissa olosuhteissa. Sen ominaisuudet eivät kuitenkaan enää riitä, jos konetta käytetään korkeissa tai matalissa lämpötiloissa, suurella kuormituksella tai nopeudella. Tai varaosien tarve

6

Hapettumistestissä mineraaliöljy on hapettunut (palanut) kiinteäksi massaksi astian pohjaan, eikä siten ole enää käyttökelpoista voiteluaineeksi. lejä. Synteettisen öljyn parempi hapettumiskestävyys estää öljyä paksuuntumasta, vähentää sakan muodostusta, pitää moottorin puhtaampana ja mahdollistaa öljyn pidemmän käyttöiän.

Lisäksi synteettisellä öljyllä on pienempi nestekitka ja pienempi haihtuvuus, jotka vähentävät energian- ja öljynkulutusta säästäen sekä polttoainetta, voiteluainetta että ympäristöä. Komponentit saavat paremman suojan, jolloin laiteviat vähenevät ja osien käyttöikä pitenee. Öljynvaihtovälien pidentyessä vähenee syntyvän jäteöljyn määrä ja työkustannuksetkin pienenevät.

on kasvanut, laitevauriot yleistyneet, öljyn käyttöikä alentunut, tai on ilmaantunut turhia seisokkeja.

Synteettinen voiteluaine on parempi valinta myös silloin kun käyttäjä arvostaa ympäristöä säästäviä ominaisuuksia, kuten pienempää poltto- ja voiteluaineen kulutusta, pienempiä pakokaasupäästöjä, vähäisempää lohkolämmittemen käyttötarvetta ja nopeampaa käynnistyvyyttä. ■

5 4 3 2 1 0

25˚C

-7˚C

Polttoaineen säästö eräillä automerkeillä käytettäessä synteettistiä voiteluaineita.

Lämpötilasta ja automerkistä riippuen 2-6 %:n säästö tekee 10 000 km:n ajossa ja 10 litran kulutuksella peräti 20-60 litraa, eli noin 23-69 euroa.

0

50

Käynnistymisajan lyheneminen käytettäessä synteettisiä voiteluaineita samoilla automerkeillä. Nopeampi käynnistyminen turvaa moottorinosien voitelun heti startista, jolloin kuluminen on vähäisempää ja moottorin käyttöikä pitenee.

SÄNKIMUOKKAUS

Kyntöä maat eivät kaipaa, muokkausta kyllä

Haastaa aurat ja äkeen Jurvalainen Niilo Nummela on kevytmuokannut peltojaan Hankmolla jo monta vuotta. Viime syksynä hän kokeili Lemkenin järeää kiekkomuokkainta Rubinia ja huomasi sen sopivan pelloillaan yhtä hyvin syys- kuin kevätmuokkaimeksi. Nyt yli 150 hehtaarin muokkaukset sujuvat yhdellä ainoalla koneella.

Syysmuokkauksen Nummela tekee pian puinnin jälkeen.

Puintitappiojyvät ja rikkasiemenet saavat itää ja juolavehnät nousta uudelleen pintaan. Pari kolme viikkoa myöhemmin hän ruiskuttaa pellot Roun-

dupilla ja siinä menevät niin itäneet oraat, rikkaruohot kuin juolavehnäkin. Muuta syysmuokkausta ei tehdä.

Keväällä hän ajaa kiekkomuokkaimella ennen kylvöjä yhden kerran ja pelto on valmis kylvettäväksi. Sopivaksi muokkai-

SOPIVAKSI MUOKKAIMEN AJONOPEUDEKSI ON OSOITTAUTUNUT 15 KM/H.

10

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

men ajonopeudeksi on osoittautunut 15 km/h. Jos nopeus menee sen yli, muokkain alkaa näyttää pomppimisoireita, mutta alle sen menee tasaisesti.

Takana olevat pyörät saa muokkausajon aikana nostetuksi kokonaan ilmaan.

Nummela on kuitenkin huomannut, että muokkain kulkee tasaisimmin, kun pyörät hipovat maata.

– Pyörät olisivat saaneet olla vielä ripakuvioiset.

Hinattavassa riittävästi työleveyttä Taakse Nummela valitsi teräskiekkojyrän.

Kiekkojen välissä on veitset hoitamassa kaapimen tehtävää. Kevätajossa nyrkinkokoisia kiviä pyrki juuttumaan kiekon ja terän väliin ja jyrä lakkasi pyörimästä.

Hän irrotti veitset ja sen jälkeen kivistä ei ollut enää haittaa. Työn jälki ei kuitenkaan huonontunut.

Nummela on jäänyt miettimään sitä, miksi edellisenä syksynä kivet eivät aiheuttaneet jyrän pysähtymistä kertaakaan.

Kostean saven juuttumistä jyräkiekkojen väliin ei ole esiintynyt.

Syksyllä ollut kokeilukone oli 3-metrinen nostolaitekone. Kaupan hän teki hinattavasta 4,5-metrisestä. Kapea muokkain ei riittänyt peittämään paripyörien jälkiä ja muokkain oli painava puntti nostolaitteissa. Lisäksi nostolaitemuokkain on päisteajossa nostettava ylös, se ei muuten käänny. Hinattava seuraa vaivatta perässä, vaikka kiekot ovat maassa.

Kiekkojen jousilaukaisin oli yksi Nummelan kriteeri Rubin-muokkaimen valinnassa. Jousi painaa kiekon vartta teräsvastinta päin. Kiven ylitettyään kiekko palautuu aivan samaan tasoon muiden kiekkojen kanssa.

Maa saatava syksyllä mustaksi

hylkäsi hyvästä tuesta huolimatta siksi, että sänki hidastaa kylvöille pääsyä muutamalla päivällä. Olkimassa on saatava sekoittumaan pintamaan kanssa.

– Maa on saatava mustaksi, jotta kylvöille pääsee aikanaan. Se koskee, jos kylvöille ei pääse ajoissa.

Tilan pellot ovat osaksi savea ja osaksi vanhaa järvenpohjaa, turvemaatakin löytyy ja hiukan kaikkea siltä väliltä. Kynnöstä luovuttaessa on vain pidettävä huoli tautitorjunnasta. Sen Nummela tekee kahteen kertaan. Samoin juolavehnä on pidettävä kurissa säännöllisillä Roundup-ruiskutuksilla.

– Kyntöä maat eivät kaipaa, muokkausta kyllä, sanoo Nummela. ■

Nummela valitsi ympäristötuen lisätoimenpiteiksi typpimittauksen ja kevytmuokkauksen. Talviaikaisen sängen hän

Nummelan hinattava Lemken Rubin on jyhkeä muokkain, painoa viitisen tonnia, mutta se korvaa niin aurat kuin äkeen ja työsaavutus on 5-6 hehtaaria tunnissa.

Kyntöä maat eivät kaipaa, mutta syysmuokkausta kyllä. Muuten kylvöille pääsy hidastuu. Kevytmuokkausta käytettäessä on pidettävä huoli tautitorjunnasta ja juolavehnää on kuritettava Roundupilla, sanoo Nummela.

HINATTAVA SEURAA VAIVATTOMASTI PERÄSSÄ, VAIKKA KIEKOT OVAT MAASSA.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

11

SÄNKIMUOKKAUS

Tilan ainoa muokkauskone Polttoaineen hinnannousu on saanut lapinjärveläisen Bror Olanderin luopumaan kynnöstä. Kynnön tilalle hän valitsi – omien kokeilujen ja ympäristössä tekemiensä havaintojen jälkeen – kiekkomuokkaimen.

Kultivoinnin perinteisellä kierteisteräkultivaattorilla hän hylkäsi siksi, että se jättää muokkauspohjan liian epätasaiseksi. Suorakylvön hän hylkäsi, koska minkä polttoaineessa säästää, sen menettää kasvaneiden rikka- ja tautitorjuntakustannusten vuoksi.

Lemkenin Rubin-muokkaimella hän ajaa syksyllä kerran ja keväällä kerran.

Kylvö käy sen jälkeen laahavannaskoneella.

Rubinissa suuret kiekot Olander on kokeillut useita kiekkomuokkaimia. Lemkenin Rubiniin hän päätyi suuren kiekkokoon takia. Kiekko on myös hyvin kauhova, se sekoittaa oljen erittäin hyvin muokkauskerrokseen. Viime syksynä hän sai kokeiltavaksi 3-metrisen Lemkenin nostolaitemuokkaimen. Se miellytti muuten, mutta painoa oli liikaa nostolaitteille samalla kun työleveys jäi paripyörien leveyttä pienemmäksi.

Hän teki lopulta kaupan 4-metrisestä hinattavasta ja on kevään kokemusten perusteella tehnyt omasta mielestään oikean valinnan. Koneen paino on eduksi kuivia savimaita muokattaessa.

Säädettävä aivan vaakasuoraan Syksyllä työsyvyys on 10-15 cm. Silloin olki sekoittuu hyvin muokkauskerrokseen. Kevätmuokkauksessa työsyvyys on 5-7 cm. Sopivimpana ajonopeutena Olander pitää 12 km/h. Silloin muokkain kulkee tasaisesti.

Kiekkomuokkaimille tyypillistä pomppimisongelmaa ei Olander ole havainnut.

Takana olevat tukipyörät Olander pitää muokkauksen aikana ilmassa. Koneen paino lankeaa silloin kokonaan jyrälle.

Bror Olander odottaa saavansa kevätvehnästä kuuden tonnin sadon. Pelto on kevytmuokattu syksyllä kerran kultivaattorilla ja keväällä se on ajettu kerran Rubinilla. Kylvö on tehty perinteisellä laahavannaskoneella.

Lemkenin Rubin-kiekkomuokkain sekoittaa oljen hyvin muokkauskerrokseen. Muokkain kulkee tasaisesti ajonopeuden ollessa 12 km/h. Takana olevat kulkupyörät Olander pitää muokkauksen aikana ilmassa.

12

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

– On tärkeää, että muokkain kulkee hyvin vaakasuorassa. Suosittelisin tehtaalle jopa vetoaisaan asennettavaa tukipyörää. Muokkaimen etupää ei myötäilisi epätasaisuuksissa traktorin nostolaitteiden liikkeitä, koska vetopuomi kiinnitetään vetovarsiin.

Muokkaimen perässä on kaksoiskiekkojyrä. Se on telirakenteinen ja koostuu metrin pituisista paloista. Jyrän tukkeutumista ei kevätmuokkauksessa havaittu.

Märkien syyssavien muokkaamista ei ole vielä päästy kokeilemaan, Olander on kuitenkin luottavainen.

Ilman kyntöä huippusatoja Kynnöstä luopuminen ei ole ainakaan heikentänyt satotasoa. Kevätvehnän satoodotukset liikkuvat 6 tonnin tuntumassa.

Jos pellossa havaitaan puinnin yhteydessä juolavehnää, pellon muokkaamisajankohtaa siirretään. Juolavehnä saa kasvattaa rauhassa lehtimassaa ennen ruiskutusta. Olander on valmis siirtämään muokkauksen kokonaan kevääseenkin.

Olanderin viljelyssä oleva peltoala on 130 ha ja siitä kevätvehnällä on 60 ha, tärkkelysohralla vajaat 50 ha ja kauralla kymmenkunta. Loppu peltoala on velvoitekesantoa. ■

Olanderin Lemken Rubin on varustettu normaalia suuremmilla takapyörillä, koska kone on painava. Painosta on apua kuivilla savilla. Kiekot ovat suuret ja kauhovat.

Tukkeutumisia ei ole ollut.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

13

Jälki sopii vanhan kyntömiehen silmään Muokkaimen takana oleva kaksoisvarpajyrä on toiminut tukkeutumatta ja telirakenteen ansiosta kulku on tasaista.

Rubinissa Luomalaa ja Saarta miellyttävät suuret kiekot ja

kauhova kiekkokulma. Haravat kiekkorivien takana pysäyttävät multasuihkun lennon ja sivussa oleva kiekko estää reunapalteen muodostumisen.

Naapurukset Lapualta, Pauli ja Pekka Luomala sekä Ville Saari ovat käyttäneet Lemkenin Rubinkiekkomuokkainta jo pari vuotta. Se hankittiin auran korvaajaksi, keväällä on kylvömuokkaus tehty edelleen äkeellä. Rubinissa miellyttää juuri työnjälki: se muistuttaa kyntöjälkeä.

Kiekot ovat läpimitaltaan 61 cm, ne ovat poikkeuksellisen kaltevassa kulmassa ja malliltaan kauhovat. Kiekot kääntävät maata hyvin. Työsyvyys on ollut 10-15 cm.

– Maa ei muokattaessa saa olla liian märkää. Muokkain ei ole herkkä tukkeutumaan, mutta osaa senkin ääriolosuhteissa tehdä, sanoo Saari.

Liioin sänkimaa ei saisi olla kovin kuivaa. Silloin nimittäin olkisilppu jää kevyenä materiaalina leijumaan ilmaan ja laskeutuu muokatun maan pinnalle. Rajoituksista huolimatta Rubinilla on selvitty hyvin.

Naapurukset ovat ehtineet kokeilla muitakin kiekkomuokkaimia, mutta Ru-

14

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

binissa he aikovat pysyä. Nyt käytössä oleva nostolaitekone tekisi kuitenkin mieli vaihtaa hinattavaksi sekä painon että työleveyden takia, traktorin paripyörät ulottuvat 3-metrisen muokkaimen ulkopuolelle.

Liian suuri nopeus pompottaa Kiekkomuokkain on varustettu kaksoisvarpajyrällä, jonka läpimitta on 40 cm.

Sen telirakenteen ansiosta muokkain kulkee tasaisesti eikä jyrä ole osoittanut tukkeutumisen merkkejä.

Ajonopeutena muokkaimella on pidetty 12 km/h, jolla se kulkee tasaisesti. Nopeuden nostaminen liian suureksi johtaa

helposti muokkaimen pompotteluun, mikä on yleinen kiekkomuokkaimien ongelma, sanoo Saari.

Kestävyyden suhteen ei muokkaimessa ole ollut ongelmia, lukuun ottamatta sitä, että reunalautasen kääntövarsi kolhiutui osuttuaan tolppaan. Hehtaareita on kertynyt jo 450.

Muokkaimen säädöistä naapuruksilla on havaintonsa: se on säädettävä hyvin vaakasuoraan, koska muuten se lähtee kampeamaan traktoria vinoon.

Näillä tiloilla kyntö alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Saaren kynnöt rajoittuvat kahden aarin perunamaahan. ■

Oikean jyrän valinta on tarkka paikka

1

Kiekkomuokkaimen taakse tulevan jyrän tehtävänä on tasata ja tiivistää. Sen pitää toimia tukkeutumatta niin kivisillä mailla kuin märässä savessa, sekä tiivistää riittävästi keveillä hieta- ja multamailla.

Yhtä hyvää vaihtoehtoa ei ole. Suomessa tukkeutumattomuus märissä olosuhteissa on vaatimus, jota Keski-Euroopassa tunnetaan vähän tai ei lainkaan.

Lemkenin muokkaimiin on tarjolla lukuisia vaihtoehtoja ja seuraavassa niistä lyhyt yhteenveto.

1

Iso varpajyrä

Läpimitta 600 mm. Hyvä kantavuus, jonka vuoksi sopii erinomaisesti hyvin keveille maille. Se myös tiivistää. Huono ominaisuus on tukkeutumisherkkyys märässä savessa, koko varpajyrä muurautuu umpeen. Jyrän saa auki esimerkiksi nostamalla muokkaimen etupään maasta samalla kun varpajyrä rullaa maata pitkin, jonka jälkeen urku auki sänkipellolla. Kun vauhtia tulee riittävästi, saviklimpit alkavat lentää.

2 2

3 3

Teräskiekkojyrä

Läpimitta 600 mm. Teräskiekkojen välissä on veitset, jotka toimivat kaapimina. Jyrä ei ole altis tukkeutumaan ja se myös pilkkoo savikokkareita. Nyrkinkokoiset kivet voivat joskus juuttua veitsen ja teräskiekon väliin ja aiheuttaa jyrän pysähtymisen. Tällaisissa olosuhteissa voi veitsipaketit irrottaa.

Jyrä sopii varsin monenlaisiin olosuhteisiin.

4 4

Kaksoisvarpajyrä

Läpimitta 400 mm. Tukkeutumisherkkyys märässä savessa on pienempi kuin isolla varpajyrällä, koska pyörimisnopeus on suurempi. Jyrä murentaa kokkareita hyvin ja kulkee tasaisesti telirakenteen ansiosta. Märille saville viemistä kannattaa kuitenkin varoa, samoin puunkantoja ja kiviä. Kannonpätkän väliin joutuminen usein pysäyttää jyrän pyörimisen. Kivet taas voivat päästä varpajyrän sisään, mutta eivät tule itsestään ulos.

5

Kumipintainen jyrä

Läpimitta 590 mm. Kumikiekkojen välissä on teräsrumpu ja kaapimet pitävät jyrän puhtaana. Jyrä ei ole altis tukkeutumaan. Joissakin olosuhteissa voi syntyä liiankin tiivistä jälkeä. Jyrä on painava ja hieman arvokas. Jyrä sopii jäykille maille.

5

Hammastettu jyrä

Läpimitta 500 mm. Jyrä ei ole altis tukkeutumaan. Jyrässä on säädettävät raapat kiekkojen välissä. Se sopii jäykille maille.

Joissakin olosuhteissa voi syntyä liiankin tiivistä pintaa.

6

6

Kaksoisteräskiekkojyrä

Läpimitta 540 mm. Erittäin hyvä kantavuus, jyrä tasoittaa ja tiivistää hyvin. Se sopii kevyille ja jäykähköille maille.

Rakenteensa ansiosta jyrä ei ole herkkä tukkeutumaan. Kiekot nimittäin menevät toistensa lomaan ja hoitavat tiivistämisen lisäksi kaapimen tehtävää.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

15

KASVINSUOJELU

Maan muokkaamisen lopettaminen muuttaa rikkakasvien elinmahdollisuuksia ja tarkkailun merkitys korostuu. Suorakylvöön siirtyminen tuo rikkakasvien torjumiseen uusia mahdollisuuksia, mutta samalla haasteita rypsin rikkakasvien torjuntaan.

MTT Jokioisilla on tutkittu mm. glyfosaatin käyttöä monivuotisessa Kasvinsuojelu Suorakylvössä -tutkimushankkeessa. teksti ja kuvat Heikki Jalli, MTT

Glyfosaatilla torjutaan heinämäisiä rikkakasveja. Juolavehnä on yksipuoliseen viljanviljelyyn hyvin sopeutunut rikkaheinä, jota torjutaan muokkauksin ja kemiallisesti, useimmiten glyfosaattivalmisteilla. Glyfosaatin myynti tehoainekiloina on vuosittain noin puoli miljoonaa kg, joka tarkoittaa lähes puolen miljoonan peltohehtaarin käsittelyä.

Glyfosaatin käyttö alkoi lisääntyä 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin peltoviljely muuttui muutoinkin paljon. 1990luvun lopussa juolavehnä tuotti puolet viljapeltojen rikkakasvimassasta ja alkoi aiheuttaa yhä useammilla lohkoilla huomattavaa sadon pienenemistä. Pääosin glyfosaatin käytön lisääntyminen oli tarpeenmukaista.

Suorakylvö, juolavehnä ja glyfosaatti Juolavehnän aktiivinen juurakko kasvaa luonnostaan maan pintakerroksessa.

Kynnön juurakkoa hautaava ja juolavehnän kasvua hillitsevä vaikutus menetetään suorakylvössä. Toisaalta suorakylvöllä ei ole kevyiden muokkausmenetelmien juurakkoa pätkivää ja juolavehnän kasvua edistävää vaikutusta. Suorakylvössä sänkeä ei rikota ja juolavehnä joutuu leviämään juurakkoa kasvattamalla tai siementensä avulla.

Suorakylvettävällä pellolla syksyllä tehty glyfosaattikäsittely antaa hyvän tehon juolavehnään. Ympäristön kannalta keväällä tehty käsittely voisi olla parempi, kun tehoaineen sitoutumien ja hajaantuminen voisi alkaa lämpimämmissä

oloissa ja jatkua kesän.

Juolavehnää keväällä torjuttaessa glyfosaatin teho on ennen kylvöä tehtynä kylvön jälkeistä käsittelyä parempi. Suorakylvökoneiden leikkaavat vantaat katkovat juurakoita, eikä tehoaine pysty enää kulkeutumaan koko juurakkoon kylvön jälkeisessä käsittelyssä.

Kevyillä multa- ja hietamailla juolavehnän kasvu on etenkin kosteina vuosina hyvin rehevää, ja hyvän tehon saaminen kertakäsittelyllä on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta. Torjunnan on oltava vaikeissa tapauksissa vuosittaista.

Muut heinärikat ja kestorikkakasvit Suomen peltojen siemenpankissa on viljeltävien heinien lisäksi muidenkin sie-

Käyttöä tarkentamalla vähemmän käsittelyjä suorakylvössä

Glyfosaatille uusia käyttökohteita

Peltomatara kasvaa rypsiä korkeammaksi kun glyfosaatti on annettu syksyllä.

16

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Saunakukka pilasi käsittelemättömän suorakylvetyn rypsikasvuston.

menlevintäisten heinien siemeniä. Taimettuneet heinäkasvien taimet kestävät kesäisen herbisidikäsittelyn ja mätästävä heinäkasvusto voi yllättää seuraavana kesänä.

Timoteihin, puntarpäihin, lauhoihin, natoihin ja nurmikoihin tehoavat muokkauksen lisäksi herneellä ja rypsillä käytettävät valikoivat juolavehnän torjuntaan tarkoitetut herbisidit. Heinämättäitä voi poistaa glyfosaattikäsittelyin puinnin jälkeen tai keväällä.

Pelto-ohdake ja -valvatti ovat kestorikkakasveja, jotka taimettuvat hitaasti. Suorakylvettäessä kestorikkakasvien kasvua ei häiritä, eivätkä ne myöhästy viljan kasvuunlähdöstä. Viljapelloilla kasvukaudella käytettävät herbisidit ovat kosketusvaikutteisia, ja ohdakkeen ja valvatin kannalta myöhäisellä käsittelyllä saadaan aikaista käsittelyä parempia torjuntatuloksia.

Rikkakasvitarkkailun merkitys korostuu Yksivuotisten siemenrikkakasvien keväinen taimettuminen vähenee suorakylvövuosien lisääntyessä, jos rikkakasvit torjutaan vuosittain tehokkaasti. Herbisidikäsittely pienentää tai lopettaa rikkakasvien siementuotannon, ja maanpinnan siemenvarasto ehtyy talven säiden vaikutuksesta. Onnistumisen edellytyksenä ovat tarkka rikkakasvilajiston tuntemus ja oikean herbisidin valinta.

200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0

Talvehtivat rikkakasvit, kuten pelto-orvokki, peltolemmikki, saunakukka ja linnunkaali itävät syksyllä ja keväällä ne kasvavat hyvin sängessä. Suuret talvehtineet rikkakasvit on mahdollista torjua oikein valituilla valikoivilla herbisideillä, mutta niiden torjuntaa voi tehdä jo syksyisellä tai kylvöön yhdistetyllä glyfosaattikäsittelyllä. Jos näiden rikkakasvien siementuotanto jatkuu edes osittain, on rikkakasveja odotettavissa jatkossakin.

Glyfosaatista apua suorakylvetylle rypsille Pellon muokkaamisen lopettaminen estää maahan mullattavien herbisidien käyttöä. Rypsin leveälehtisten rikkakasvien torjutaan tarkoitetusta herbisideistä vain Butisania voi käyttää rypsin taimettumisen jälkeen.

Kylvön jälkeen tehty glyfosaattikäsittely torjuu siihen mennessä taimettuneet rikkakasvit. Kylvövannas rikkoo maan pintaa ja edistää rikkakasvien taimettumista kylvörivissä. Taimettuvien rikkakasvien lajisto määräytyy siemenpankkiin kertyneiden siementen mukaan.

Jokioisilla keväällä 2007 suorakylvetyssä rypsissä matara väheni sitä enemmän mitä lähempänä rypsin taimettumista glyfosaattikäsittely tehtiin. Käsittelemättömän suorakylvetyn rypsin joukossa kasvoi paljon kylämurmikkaa ja saunakukkaa. Orvokki ja jauhosavikka taimettuivat kynnetyillä ruuduilla, mutta peltomatara ei. ■

500 400 300 200 100 0 Devrinol + trifluralin

Käsittelemätön

KYNTÖ

Muut

Savikka

Glyfo syksyllä

Glyfo ennen kylvöä

Glyfo kylvön jälkeen

Käsittelemätön

KULTIVOINTI

SUORAKYLVÖ

Orvokki

Glyfosaatti syksyllä

Matara

Rikkakasvien lukumäärä neliömetrillä Jokioisilla 2007 suorakylvetyssä rypsissä. Matara vähenee mitä lähempänä rypsin taimettumista glyfosaattikäsittely on tehty.

Glyfosaatti syksyllä

Käsittelemätön

KYNTÖ

Glyfosaatti syksyllä

Glyfosaatti Glyfosaatti ennen kylvöä kylvön jälkeen

SUORAKYLVÖ

Juolavehnäversojen lukumäärä MTT:n neljässä kokeessa Jokioisilla ja Ylistarossa. Syksyllä ennen puintia käsitellyissä suorakylvökylvetyissä koejäsenissä oli vähemmän juolavehnää kuin kevätkäsitellyillä ruuduilla. Syyskyntö glyfosaattikäsittelyn jälkeen esti juolavehnän kasvua hieman kultivointia paremmin.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

17

Kovan tason puhuja, ajankohtaista asiaa tukineuvotteluista ja kasvilajikkeista, mahdollisuus tutustua koeruutuihin sekä työkonenäytös kiinnostivat lähes tuhatta maatalousyrittäjää K-maatalouden Viljelyohjelmapäivänä Hauhon koetilalla heinäkuun lopulla. teksti ja kuvat Anne Penttilä

Tilaisuuden pääpuhuja, maaja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila toi ajankohtaiset terveiset 141-tukineuvottelun valmisteluista. Kuulijoille tuli selväksi, että varsinaisista neuvotteluista ei juuri voi puhua, koska komissio voisi periaatteessa käsitellä ja päättää asian ilman Suomen esitystäkin.

Ministeri voi vain kertoa suomalaisen maatalousyrittämisen todellisuudesta ja perustella oman esityksensä mahdollisimman painokkasti.

– Suomen yhtenäinen rintama on arvossaan, eikä neuvottelupöytään kannata viedä sellaista esitystä, jota ei otettaisi edes käsittelyyn, painotti Anttila.

Anttilan työlistalla tänä syksynä on mm. seurantaryhmän asettaminen. Ryh-

mä ryhtyy selvittämään maatilojen tulokehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja tekee ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi. Ensitöikseen ministerinä hän asetti selvitysmiehen käymään lävitse tuki- ja valvontajärjestelmiä sekä mahdollisuuksia niiden yksinkertaistamiseen.

– Komission kanssa keskustellaan myös lantasopimuksia korvaavasta ympäristötuen erityistoimenpiteestä ja siementukien maksuperusteista vuosille 2007–2010. Vuoden 2006 päätös on kumottava.

Maatilatalouden rahoituslainsäädäntöä uusitaan parhaillaan. Anttila kertoi, että tavoitteina ovat mm. investointitukihakemusten käsittelyaikojen lyhentäminen ja tukien tuonti aikaisempaa pienempien yksiköiden ulottuville. ■

Työnäytösrivistöön asettumassa Tumen suorakylvökone Nova Combi 3000, Lemken Smaragd 300 -kultivaattori sekä Potilan uutuuskultivaattori RCK 4000. Jäykkäpiikkinen 4-metrinen kultivaattori säilyttää täsmällisesti halutun syvyyden sekä matalaan että syvään muokattaessa. Piikit ovat läpileikkaavia ja niissä on automaattisesti palauttavat jousilaukaisimet.

Koetilan johtajan Tapio Lahden ajankohtaiskatsausta kuuntelivat eturivissä myös maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sekä Maatalouskeskon toimitusjohtaja Seppo Hämäläinen.

Agroluxin etuaura FMRT31075:ssä on kiekkoleikkurit ja MRT4975-taka-aurassa veitsileikkurit. Vetokartussa on pikakiinnitys ja korkeusssäätö. Auran ensimmäisen viilun leveys ja vetolinja säädetään helposti kahdella vanttiruuvilla ja tukipyörä ilman työkaluja. Teräkohtainen laukaisulaite on paineakkutoiminen ja myös helposti säädettävä.

Työnäytöksen juontaja Eemeli Linna heitti yleisölle pähkinän mietittäväksi: miksi Lemken Variopalin läpikarkaistut siivet kestävät? Vastauksen voi käydä selvittämässä myös Kone-Forumissa. Auran viilunleveys säätyy hydraulisesti 22:sta 55 cm:iin. Laukaisulaite on mekaaninen: Kahden ojaksen keskellä on epäkeskorulla, joka pakottaa ojakset siirtymään keskenään eri suuntiin, mikä tuottaa tasaisen laukaisuvoiman koko liikealueella. Hydraulinen laukaisin on lisävaruste.

K-maatalouden Viljelyohjelmapäivä

Painavaa asiaa sateessa

18

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

HAUHON KOETILALTA Tapio Lahti

Maatalouden tehot

Multiva DiscMaster 5000 on Dometalin ensimmäinen raskas hinattava lautasmuokkain. Se sopii suurille pinta-aloille ja koviinkin olosuhteisiin. 5-metrinen painaa 4500 kg ja traktorin tehosuositus on 200 hv:n paikkeilla, muut työleveydet ovat 4 ja 6 m. Lautastekniikka vastaa nostolaitesovitteisia malleja.

Päisteissä äes voidaan kääntää joko omien kuljetuspyöriensä tai jyrän varassa. Äes taittuu kuljetusasentoon hydraulisesti.

Koekentillä testataan nykyisiä ja markkinoille mahdollisesti tulevia lajikkeita. Loppukäyttö merkitsee yhä enemmän. Magdalena on ns. waxy-ohra, jonka tärkkelyskoostumus on hieman erilainen. Siinä on tavallista korkeampi ravintokuitupitoisuus. Lajiketta tutkitaan parhaillaan teollisuusmittakaavassa Suomessa.

Maatalous ympäristönkuormittajana on ollut taas kesän kestopuheenaihe. Lehdissä (myös maakunnallisissa) on jäntevästi vaadittu maatalouden päästöjä kuriin. Muotitermi ”kestävä kehitys” on valjastettu vaatimusten tueksi ja tarkoitushakuisesti sen vastakohdaksi on nostettu tehomaatalous. Tutkimuksella on kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että tehomaataloudesta hyötyy koko tuotantoketju pellolta lautaselle, myös ympäristö. Miksi näin? Seuraavassa kevyt kesäkurssi peltoekosysteemin toiminnasta ja sen kestävästä hyödyntämisestä.

Pelto on aina luonnoton ravinnepumppu. Kun pellonraivauksen yhteydessä puut ja muu kasvillisuus poistetaan, maaperä ei juuri tätä noteeraa. Se jatkaa ravinteiden vapauttamista lähes entiseen malliin, mikä tietysti onkin koko homman idea.

Pelto antaa voimaa viljelyskasville. Kaupunkilaisjärjelläkin ymmärtää, että suuri sato korjaa pellon ravinteet tehokkaasti talteen. Ravinnepumpun voi sammuttaa vain saattamalla pellon takaisin luonnontilaan.

Kestävä kehitys tarkoittaa arkikielessä ympäristön suojelua.

Asiantuntijat tietävät, että termi pitää sisällään paljon muutakin, muun muassa taloudellisia ja yhteiskunnallisia näkökulmia. Termin ympäriltä onkin syytä riisua turha akateemisuus: Kestävän kehityksen mukainen viljely kestää sukupolvesta toiseen. Jokainen voi mielessään miettiä, mikä tilanpidon jatkumista eniten uhkaa. Usein ne ovat taloudellisia asioita. Vesistöjen tilan heikkeneminen tai perhoslajiston muuttuminen ei sinällään uhkaa peltojen viljelykelpoisuutta meillä, mutta asian yhteiskunnalliset vaikutukset uhkaavat.

Suomalaisen maatalouden osuus Itämeren fosfori- ja typpikuormituksesta on alle 4 %. Päästöjen vähentäminen nopeasti on hankalaa, koska muutosprosessit peltoympäristössä ovat ihmisnäkökulmasta toivottoman hitaita. Suojelukeinot pitää toisaalta mitoittaa kokonaisuutta ajatellen - ottaen huomioon myös kotimaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden toimintaedellytykset.

Maataloushallinto on tehnyt paljon töitä yrittäessään keksiä uusia keinoja, joilla suojella sekä ympäristöä että viljelijää. ■ 4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

19

MUOKKAUS

Muokkauskoneita yli 200 vuotta Wilhelmus Lemken aloitti aurojen ja äkeiden tekemisen 227 vuotta sitten ja Lemken valmistaa niitä edelleen. Saksalaisyrityksen johdossa on tällä hetkellä 6. ja 7. sukupolvi. Kahdeksas sukupolvi, vajaan vuoden ikäinen Frieda-tyttö katsoo koneita vielä äidin sylistä.

Toimitusjohtaja Franz-Georg von Busse antaa perheyrityksen menestymiselle korkean arvosanan. Myynti on viime vuosina kasvanut yli 30 % vuodessa ja tulos on erinomainen. Yritys työllistää Saksassa yli 650 henkeä. Aurat ja kultivaattorit menevät kaupaksi erityisesti vanhan Neuvostoliiton alueelle, jossa on paljon peltoa, mutta konekalusto pahasti vanhentunutta. Öljytulot auttavat ostamaan länsikoneita.

EU:n alueella vauhtia antavat kohonneet viljan hinnat ja bioenergian tuottaminen pelloilla. – Eikä muokkaamattomuuden muoti-ilmiö ole iskenyt Keski-

Auraton viljely on lisääntynyt, mutta se ei sovi jokaiselle pellolle.

20

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Eurooppaan. Kotimarkkinoilla Saksassa Lemkenin markkinaosuus on muokkauskoneissa puolet. Siitä huolimatta, että hinnat ovat haitarin yläpäässä. Laadusta ollaan valmiita maksamaan.

Hinattavan ja nostolaiteauran yhdistelmä Auraton viljely on lisääntynyt, mutta se ei sovi jokaiselle pellolle. Kolmannes Lemkenin liikevaihdosta tulee edelleen auroista, eikä tuotekehitystä ole unohdettu. Joka toinen vuosi pidettävillä lehdistöpäivillä merkittävimpiä uutuuksia oli aura, jossa yhdistyvät hinattavan ja nostolaiteauran hyvät ominaisuudet.

Hinattavan auran hyvä ominaisuus on se, että se ei kuormita traktorin nostolaitetta. Huono ominaisuus on, että se ei anna painoa traktorin taka-akselille ja liukkaalla vetoalustalla pyörät lipsuvat.

Lemkenin Tansanit-aura on hinattava.

Traktorin työntövarrella kiskotaan auraa

maasta juuri sen verran, että se ei nouse ylös maasta. Työntövarren vedolla siirretään painoa auralta traktorin taka-akselille. Työntövarren hydrauliikassa on painetunnustelija ja työntövarren vetovoimaa säädetään ohjaamosta portaattomasti.

Tansanit-aura esiteltiin itse asiassa jo kaksi vuotta sitten, mutta ilman laukaisulaitetta. Nyt sekin on mukana, joten aura sopii myös Suomeen.

Laukaisulaite on hydraulinen ja päästää auran siiven väistämään kiveä 38 cm ylöspäin ja samanaikaisesti myös 20 cm sivulle. Kuitenkaan laukaisulaite ei päästä siipeä kääntymään ”juntturaan”, eli asentoon, josta se ei palaudu itsestään kyntöasentoon.

Tansanit-auralla kynnetään kuin hinattavalla, siipiä voi olla perässä paljonkin ja myös siipimalleja on tarjolla moneen makuun. Aurassa on hydrauliset laukaisimet.

Lemken aloitti 227 vuotta sitten auroilla ja muokkaimilla.

Kylvökoneet tulivat tuotevalikoimaan 1990-luvulla ja ensi keväänä tulevat myös kylvölannoittimet.

Lemken kutsuu uutta auramalliaan hybridiauraksi, siinä yhdistyvät hinattavan ja nostolaiteauran hyvät ominaisuudet.

Työntövarressa on painetunnustelija.

Ohjaamosta säädetään painetta, jolla työntövarsi vetää auraa maasta.

Kiekkomuokkain on alun alkaen tarkoitettu matalaan sänkimuokkaukseen.

Kultivaattoreita kiekoilla ja siipiterillä Auraton viljely tarkoittaa Keski-Euroopassa maan muokkaamista kiekkomuokkaimilla ja siipiteräkultivaattoreilla. Täydellinen muokkauksesta luopuminen ei saksalaisia innosta, koska he tavoittelevat edelleen hyvää satoa.

Siipiteräkultivaattori on vanha ja edelleen Saksassa eniten käytetty aurattoman viljelyn muokkain. Sillä pystytään muokkaamaan jopa 20 cm syvyyteen ja muokkain on läpileikkaava kuten auran vannas.

Kiekkomuokkain on alun alkaen tarkoitettu matalaan sänkimuokkaukseen.

Suomessa se sopii myös syysmuokkaukseen, koska meidän olkimäärämme sekoittuvat jo 10 cm muokkauskerrokseen.

Näiden muokkauskoneiden lisäksi Lemkenin tuotevalikoimassa on kylvökoneita. Kesäkuussa esiteltiin ensi kerran myös kylvölannoitin. ■

Varmista runsas sato Kun peltoviljelyn ravinteiden määrää tullaan rajoittamaan, on entistäkin tärkeämpää, että saat lannoitteista maksimaalisen hyödyn irti.

Kalkitsemalla kasvit hyödyntävät jopa 30 % paremmin lannoitteiden ravinteet.

Tee siis kalkkitilaus jo tänään. Lisätietoa kalkituksen hyödyistä: www.farmit.net/kalkitus 30 %

Kalkitsemalla kasvit hyödyntävät jopa 30 % paremmin lannoitteiden ravinteet.

Kun tilaat 31.10. mennessä, saat 9 %:n hintaedun ja maksuaikaa marraskuun loppuun.

Lehtivihreämittaus ja satoennuste kertovat jo keskellä kesää tietoa tulevan syksyn sadosta.

Tieto oman kasvuston tilanteesta yhdistettynä kokemuksiin auttaa päättämään, mitä pellolla kannattaa tehdä. teksti ja kuvat Silja Vuori

– Viljelyohjelmakioskilla on käynyt väkeä tasaiseen tahtiin.

Lehtivihreämittauksen pohjalta on hyvä arvioida yhdessä lisälannoituksen tai laontorjunnan tarvetta. Samalla voidaan tunnistaa myös kasvitauteja, kertoo Maatalouspirkan Orimattilan myymäläpäällikkö Asko Mölsä.

Lehtivihreämittarin lisäksi K-viljelyohjelmakioskilta löytyy vaaka ja tietokone, jolla voi laskea satoennusteen. Se perustuu metrin matkalta leikatun kasvuston massaan, kylvön jälkeen kertyneeseen lämpösummaan sekä kylvömäärään. Päivittäiset lämpösummatiedot löytyvät kioskeilta valmiina.

Lehtivihreä paljastaa typen tarpeen Esa Jaakkolan monitahoinen Polartop– ohra on menossa Lahteen Viking Maltille entsyymimaltaaksi. Monitahoisessa la-

jikkeessa isäntää viehättää sen aikaisuus.

Hyvissä ajoin valmistuvan sadon kuivauskulut jäävät yleensä kohtuullisiksi.

Näytettä kerättäessä kasvusto oli sopivasti lippulehtivaiheessa.

– Ohralla vihneetkin voisivat jo näkyä, mutta toisaalta nyt on vielä hyvät mahdollisuudet torjua tauteja ja lakoa tai antaa kasvustolle lisätyppeä, Asko Mölsä sanoo.

Lehtivihreä- eli Spad-luku kertoo kasvin typpitilanteesta. Sitä verrataan kasveihin, jotka ovat kasvaneet samalla lohkolla niin sanotussa lannoitusikkunassa. Ikkuna tehdään jo kylvettäessä laittamalla muutaman neliön alueelle lannoitetta niin paljon, ettei typpi pääse kasvilta loppumaan.

Jos ikkunassa ja muualla lohkolla kasvaneiden kasvien lehtivihreälukujen ero on suuri, rajoittaa typen puute kasvien kasvua lohkolla. Jos ero on pieni, kannattaa harkita laontorjuntaa.

– Jos lannoitusikkunaa ei ole tullut tehneeksi kylvöjen yhteydessä, voi vertailunäytteen kerätä esimerkiksi päisteen kahdenkertaisen kylvön alueelta, Mölsä sanoo.

Lehtivihreän mittaamista varten riittää pienempikin kasvustonäyte, mutta satoennusteen tekoa varten leikataan koko maanpäällinen kasvusto metrin matkalta. Edustavin näyte saadaan leikkaamalla puolen metrin pätkät viereisistä riveistä.

Satoennuste piti loppuun asti Kun lehtivihreät on mitattu ja kasvustomassa punnittu, antaa viljelyohjelmakioskin tietokone Jaakkolan Polartopin satoennusteeksi lähes 5300 kiloa.

Lehtivihreämittaustulokset kertoivat kuitenkin, että kasvustolla on pientä puutetta typestä. Kun erotus on ohralle määritettyä optimia eli neljää suurempi, olisi

Lehtivihreältä vinkkejä viljelyyn

22

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Jyrki Salmisen Barke–ohran lehtivihreäluku osoittautui niin hyväksi, että laontorjuntaa kannatti harkita. Suositus oli aiheellinen, sillä kasvunsääderuiskutuksesta huolimatta kovat sateet kaatoivat osan kasvustosta myöhemmin kesällä. Maatalouspirkan Asko Mölsä on tyytyväinen viljelijöiden kasvaneeseen mittausinnostukseen.

lisätypen antamisesta kasvustolle hyötyä.

Isäntä ei kuitenkaan innostunut asiasta.

– Laitoin typpeä riittävästi ja suositusten mukaisesti jo keväällä, joten en levitä sitä enää lisää tässä vaiheessa, Jaakkola sanoo. Myöhemmin vihneiden tultua näkyviin pelto sai varmuuden vuoksi kasvunsääteeksi Terpalia.

Puintien jälkeen elokuussa Jaakkola on tyytyväinen Polartopin satoon. Ainoastaan jyväkoko jäi hieman pienemmäksi kuin edellisvuonna. Mittaukset lisäsivät mielenkiintoa pellon seurantaan.

– Satoa saatiin kutakuinkin ennustettu määrä. Hehtolitrapaino on 68 kiloa ja I- ja II –lajitteiden osuus 85 prosenttia. Tässä ensimmäisessä erässä valkuainen jäi kymmeneen prosenttiin, Jaakkola kertoo.

Viking Malt ostaa Polartop-sadosta ainakin jo analysoidun ensimmäisen kolmanneksen, vaikka entsyymimaltaalle toivottaisiin periaatteessa korkeampaa valkuaista. Lisätypen levitys olisi saattanut nostaa sadon valkuaispitoisuutta.

Kasvuston ulkonäkö ei aina kerro kaikkea Jyrki Salminen oli jo etukäteen suunnitellut levittävänsä typpeä Zebra–kevätvehnälle kahdessa erässä. Mittaushetkellä kasvusto oli tummanpuhuva ja hyvässä kasvussa. Sen paremmin Salminen kuin Mölsäkään eivät olisi arvanneet kasvuston kärsivän typen puutteesta. Lehtivihreämittaus antoi siitä kuitenkin selvän merkin.

– Myös satoennusteen jääminen hieman alle neljän tonnin yllätti meidät kaikki. Massan pienuudesta se tietysti johtui, Salminen kertoo.

Typpilannoituksessa oli suunnitellusti varaa, joten Salminen levitti salpietarina 25 kiloa typpeä pian mittauksen jälkeen. Tähkän ollessa esillä kasvuston terveydestä huolehdittiin vielä Sportakin ja Tiltin seoksella.

– Nyt puintivaiheessa näyttäisi, että tautiruiskutus oli asiaa. Vehnä pysyi terveempänä pidempään, ruiskutusraidan kohdalla se valmistui aiemmin.

Vehnäsatoa ei vielä ole puitu artikkelia kirjoitettaessa, mutta lisätyppilannoituksesta oli selvästi hyötyä Zebralle. Silmämääräisen arvion perusteella sato näyttää ylittävän 4000 kilon ennusteen. Ainakin 5000 kiloon päästäneen kasvuston perusteella.

– Lehtivihreämittauksista sai hyvää pohjaa omille kasvukauden ratkaisuille, Salminen sanoo.

Barkelle suositus laontorjunnasta Barke–mallasohralla lehtivihreäluvut olivat koko lohkon alueella sen verran korkeita, että laontorjuntaa pidettiin tarpeellisena. Lippulehtivaiheessa Salminen ruiskuttikin seoksena puoli litraa Terpalia ja saman verran Prolinea. Suositus ei ollut turha, sillä tästäkin huolimatta puintihetkellä puolet alasta oli laossa ja puolet pystyssä.

– Lakokohdissa on jonkin verran jälkiversontaa ja ajourista huolimatta ruiskutusjäljissä kirjavuutta. Tautiaineilla ja kasvunsääteillä olen joskus ennenkin havainnut tällaista vaikutusta. Joka tapauksessa lakoon menneissä kohdissa on parempi kasvustokin, satoa tuli 500-1000 kiloa enemmän. Jyväkokoa lako on todennäköisesti pienentänyt.

Oman seulonnan tuloksena ensin puiduissa erissä I- ja II –lajitteiden osuus oli 94 prosenttia.

– Ensimmäisen erän hlp oli 74,4 kiloa. Se oli varmasti tautitorjunnan ansiota.

Barken puinnin alkuvaiheessa näyttää siltä, että satoa tulee 5000 kilon paikkeilla.

Lako todennäköisesti on hieman kutistanut satoa kesän arviosta. ■

Lehtivihreä mitataan lippulehden keskeltä.

Laite tallentaa tulokset ja laskee niistä keskiarvon. Saatua lukua verrataan reilusti typpeä saaneen kohdan lukuun. Erosta riippuu, suositellaanko laontorjuntaa vai lisälannoitusta. Päivi Salminen mittaa.

Entsyymimallasohra Polartop Kylvö 12.5. ja siemenen peittaus: Baytan Universal. Lannoitus: 435 kg/ha Kevätviljan Y5 ja 20 kg/ha starttifosforia. Kasvinsuojelu: 0,5 l/ha Sportak + 0,5 l/ha Cantor.

Lehtivihreäluku: Lohkolla 44,4, lannoitusikkunassa 52,1 (ero suurempi kuin ohran optimaalinen 4).

-> Suositellaan lisätyppeä Kylvösiemenmäärä 235 kg/ha. Lämpösummaa kertynyt kylvön jälkeen 453 astetta. Kasvuston massa metrin matkalla 348 g.

-> Satoennuste: 5278 kg/ha

Kevätvehnä Zebra Kylvö 10.5. ja siemenen peittaus: Baytan I. Lannoitus: Kevätviljan Y2 500 kg/ha (typpeä 115 kg/ha, tarkoitus täydentää salpietarilla).

Kasvinsuojelu: Express + Monitor 2 x 12 g/ha.

Lehtivihreäluku: Lohkolla 47,3, lannoitusikkunassa 49,6 (ero suurempi kuin 2 vehnällä).

-> Suositellaan lisätyppeä Kylvösiemenmäärä 325 kg/ha. Lämpösummaa kertynyt kylvön jälkeen 461 astetta.Kasvuston massa metrin matkalla 296 g.

-> Satoennuste: 3976 kg/ha

Mallasohra Barke

Orimattilalaisen Esa Jaakkolan Polartop– ohra oli sopivasti lippulehtivaiheessa lehtivihreämittausta ja satoennustetta varten.

Kylvö 13.5. ja peittaus: Viljan Peittausjauhe 202. Lannoitus: Pellon Hiven Y 450 kg/ha (typpeä 99 kg/ha).

Kasvinsuojelu: Cantor 0,5 l/ha.

Lehtivihreäluku: Lohkolla 41,3, lannoitusikkunassa 44,2 (ero ohralla alle 4).

-> Mieti laontorjuntaa Kylvösiemenmäärä 305 kg/ha. Lämpösummaa kertynyt kylvön jälkeen 449 astetta. Kasvuston massa metrin matkalla 354 g.

-> Satoennuste: 5591 kg/ha

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

23

Viljakauppaa käydään nyt

Pienten varastojen maailmassa Viljan hinta kipusi uudelle tasolle, koska maailmassa käytetään enemmän viljaa kuin tuotetaan. Kun varastot ovat ennätyspienet, vaikuttavat sää ja ennusteet tulevasta sadosta hintaan paljon rajummin kuin ennen. teksti ja kuva Silja Vuori

– Tase on erittäin tiukka myös EU:n sisällä. Viljasadoksi arvioitiin viimeksi 257 miljoonaa tonnia ja käytöksi 265 miljoonaa tonnia. Vielä vuosi sitten interventiovarastoissa oli 13-14 miljoonaa tonnia, mutta nyt ne ovat tyhjät, Raision ostoista vastaava johtaja Eero Nurminen sanoo.

Hyviä satoja odotetaan unionin alueella Skandinaviasta ja Baltiasta, Espanjasta on jo korjattu hyvä sato. Muualla satoa ovat verottaneet joko kuumuus, kuivuus tai sateet. Kuivuudesta kärsinyt Ukrainakaan ei pysty myymään viljaa siihen tahtiin kuin odotettiin ja maan viljasato on vientikiellossa ainakin alkusyksyn.

suuksina. Vientihinnat määräävät viljan hinnat myös kotimaassa. Raision ensisijainen tavoite on Nurmisen mukaan turvata oma raaka-aineen saantinsa. Vientiä harkitaan vasta, jos jotain viljaa tulee sopimusviljelijöiltä yli oman tarpeen.

Raision kaltaiselle viljanostajalle uudet hinnat eivät sinänsä ole ongelma. Ne ovat kaikille samat.

– Hinnannousu on saatava siirrettyä tuotteisiin. Viivettä on tietysti jonkun verran, koska sopimukset ovat eri asiakkaitten kanssa eripituisia.

Ruista tuodaan Suomeen tänä vuonna 20 000-30 000 tonnia. Saksalaiset ja puolalaiset ovat lisänneet rukiin viljelyä kohonneiden hintojen innostamina, mutta Vienti sanelee sateet ovat jonkin verran pilanneet satoa.

Kun sato on suurimmassa osassa Euviljan hinnan Suomen viljamarkkinoille EU:n niukat rooppaa korjattu, siirtävät Nurminen ja satonäkymät heijastuvat vientimahdolli- muut viljamiehet katseensa kohti eteläistä pallonpuoliskoa. Australiassa ja Argentiinassa puidaan vuodenvaihteessa. Jos Australian sato epäonnistuu, viljan markkinatilanne kärjistyy entistä enemmän.

– Talvea kohti hinnoissa tapahtuu todennäköisesti tiettyä maltillista kehitystä, mutta todennäköisesti nousu tasaantuu. Nyt ollaan kuitenkin niin korkealla hintatasolla, että jollain aikavälillä hinnat myös laskevat. Tapahtuuko se sitten tämän vai seuraavan satovuoden aikana, sitä en tiedä, Nurminen sanoo.

Nurminen uskoo ja toivoo, että enää ei ole paluuta parin-kolmen vuoden takaisiin ohran ja vehnän interventiotasoisiin hintoihin.

Raision Eero Nurminen ennakoi mallasohran ja rypsin Korkeampi hinta antaa Suohintojen pysyvän talven aikana vähintään syksyn tasolla.

24

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

men olosuhteissa paremmat mahdollisuudet pärjätä.

Rypsin hinnan Nurminen arvioi biodieselhankkeiden ansiosta säilyvän hyvällä tasolla. Mallasohrasta odotetaan joidenkin ennusteiden mukaan puutetta EU:ssa, joten hinta tuskin putoaa syksyn tasolta.

Väri ja koko tärkeitä vientikauralle Saksalainen perheyritys H. & J. Brüggen on ostanut suomalaista kauraa jo monen vuoden ajan. Lyypekissä tehtyjä myslejä löytyy meiltä myös monista Keskon ruokakaupoista.

– Kaurahiutaleissa tärkeää on kauran väri ja koko. Ne ovat suomalaisen ja skandinaavisen kauran vahvuuksia hiutale- ja myslituotannossa, Brüggenin ostojohtaja Sven Sädler kertoo.

Suomen lisäksi Brüggen ostaa kauraa Baltiasta, Puolasta ja nykyisin myös Englannista. Puola on Euroopan suurin kaurantuottaja ja Sädlerin mukaan puolalaisen kauran laatu paranee koko ajan. Suurelle kaurahiutaleiden valmistajalle turvattu ja riittävän suuri tarjonta on tärkeä asia.

– Kevään kuivuuden ja kesän rankkojen sateiden takia sadosta ei tullut kovin hyvä täällä Saksassa. Laatu vaihtelee ympäri Eurooppaa paljon ja hinnat ovat kohonneet ennätyskorkeiksi, koska energiakäyttö kilpailee elintarviketuotannon kanssa. Joka tapauksessa viljaa on tarjolla riittävästi kaikkeen käyttöön.

Sädler uskoo kaurayhteistyön jatkuvan Maatalouskeskon kanssa edelleen, vaikka Baltia ja Puola ovat yhä tärkeämpiä kauran toimittajia.

– Kaikki tietysti riippuu markkinatilanteesta, mutta yhteistyö suomalaisten kanssa on sujunut hyvin. Arvostan todella heidän avointa ja kehittynyttä tapaansa toimia. ■

Nyt puhutaan päivä- tai viikkohinnoista Tässä vaiheessa (27.8.) kotimaisesta sadosta näyttää tulevan kohtuullisen hyvä. Ruis ja syysvehnä on jo korjattu ja laatu vaikuttaa hyvältä.

Anne Penttilä

Suomen vilja-ala on vajaat 1,2 miljoonaa hehtaaria, kasvua edellisvuodesta vajaat 2 %. Kauran viljelyala kasvoi 4 %:lla ja ohra-ala pieneni 2 %:lla. Sekä syysvehnä että ruis lähestulkoon tuplasivat viljelypinta-alansa, kevätvehnäala vastaavasti pieneni.

– Jos korjuukauden säät ovat kohtalaiset, päästään todennäköisesti yli 4 mrd kilon satoon, joka ylittää 500-650 miljoonalla kilolla kotimaisen tarpeen, arvioi Maatalouskeskon maatalouskaupan johtaja Antti Ollila.

Vientitarpeet riippuvat myös eri laatuluokkien suhteista. Sekä vehnää että ohraa tulee todennäköisesti noin 100 milj. kg yli kulutuksen. Kauran vientitarve näyttäisi olevan 300 milj. kg, mutta kaikissa viljoissa lopullinen määrä ja laatu selviävät vasta syyskuussa.

EU:n ja maailman sadot EU:n aluella satoennusteet ovat laskeneet koko kesän. Noin 275 mrd kilosta lähdettiin ja viimeisin ennuste on 257 mrd kg.

– Jos kulutus pysyy viime vuoden tasolla, EU ei ole omavarainen, koska interventiovarastot ovat tyhjät. Tämä on aivan uusi tilanne, joka on näkynyt vehnällä ja ohralla päivittäisenä hintojen nousuna. Kaiken kaikkiaan tilanne on positiivinen, koska se luo edellytyksiä paremmalle tuottajahintatasolle.

Jos EU:n kokonaisviljasato tulee olemaan 250-255 mrd kg, hintataso tulee todennäköisesti pysymään vahvana koko talven. Vehnäsato on 3 mrd kg pienempi kuin viime vuonna ja myös kauraa tulee todennäköisesti noin 0,5 mrd kg vähemmän. EU ei todennäköisesti vedä kaikkea kotimaista kauraa, vaan markkinoita joudutaan etsimään myös kolmansista maista.

Myös koko maailmaa ajatellen tilanne on uusi, koska viljavarastot ovat alhaisimmillaan 30 vuoteen ja tulevat todennäköisesti alenemaan edelleen. Tärkeimmän viljan vehnän tuotantoennuste on 610 mrd kg ja kulutusennuste 620 mrd kg maailmassa.

– Tilanne selkenee syyskuun lopussa, kun Pohjois-Euroopan sadot ja laatutasot selviävät. Sen jälkeen korjuukausi alkaa eteläisellä pallonpuolikkaalla. Lokakuun taitekohdassa kannattaa olla tarkkana.

Nyt viljelijän kannattaa ehdottomasti ottaa kattavat ennakkonäytteet kaikista viljaeristä, jotta saadaan kokonaiskäsitys eri lajien ja laatujen määristä ja sitä kautta vientimahdollisuuksista. Esimerkiksi mallas- ja rehuohralla on selkeästi suuremmat hintaerot tänä vuonna.

– Hintojen kehittymistä on erittäin vaikea ennustaa. Nyt puhutaan päivittäishinnoista, ei enää viikkokausia paikoillaan pysyvistä hinnoista. Hintavaihtelut tulevat todennäköisesti olemaan voimakkaita. Voimakkaan nousun jälkeen tulee todennäköisesti korjausliike jossain vaiheessa, mutta romahdukseen en usko.

Maatalouskesko on varautunut vientitarpeisiin lisäämällä satamavarastotiloja. Vastaanottokapasiteetin riittävyyttä on varmistettu myös aloittamalla ensimmäiset laivaukset jo puintikaudella. ■

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

25

Hardi 50 v Tämän vuoden uutuus on Hardi Navigator hinattavien keskikokoluokkaan: Säiliökoot 3000-4000 litraa ja valittavissa kolme eri tyyppistä puomia, leveydet 12:sta 30 metriin.

Hardi-kalvopumppu on edelleen laitteiston sydän.

Aluksi ruiskupumppuja oli kahta mallia, tynnyrimäisten terässäiliöiden koot olivat 300-500 litraa ja puomileveydet 5-8 metriä.

Joka tilalle

oma ruisku Otsikon toteamus otetiin yrityksen tunnuslauseeksi, kun Hartvig Jensen & Co perustettiin vuonna 1957. 50 vuodessa Hardi on kasvanut ja kansainvälistynyt tasajalkaa Tanskan maatalouden kanssa. teksti Anne Penttilä, kuvat Hardi

Yrityksen perustajien Hartvig Jensenin, Ove Fuglsangin ja Niels E.Rasmussenin tavoitteena oli tuoda markkinoille maailman ensimmäinen kalvopumppuun perustuva, traktorikäyttöinen kasvinsuojeluruisku.

Vahvan pumpun takuu oli tuohon aikaan ennenkuulumattomat kolme vuotta.

Vuonna 1966 yritys rakensi 6000 neliön tehtaan Glostrupin. Vienti oli alkanut Iso-Britanniaan jo vuonna -59 ja Ruotsiin vuonna -60. 60-luvulla aloitettiin vienti myös Saksaan, Hollantiin ja jopa Australiaan.

Tuohon aikaan tanskalaisen maatilan keskikoko oli 16 hehtaaria. Vehnäsato oli 3700 kiloa hehtaarilta 40 kg:n typpitasolla. Koneistus oli petroli- ja dieseltraktoreita ja hinattavia puimureita.

Seuraava kymmenvuotiskausi 1967-77 oli voimakaan laajentamisen aikaa. 60-luvun lopulla esiteltiin ensimmäiset hinattavat mallit. Puomit kasvoivat 16-metrisiksi ja vuodesta -70 säiliöt valmistettiin polyetyleenistä. Samana vuonna valmistui 5000 neliön uusi tehdasrakennus entisen lähelle. Vuonna -71 yritys osti ilmaavusteisia ruiskuja valmistaneen yrityksen. Firman logo muutettiin HJ&CO:sta

26

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

HARDIksi vuonna 1974 ja ilma-avusteisten ruiskujen tuotanto siirrettiin uuteen 5000 neliön tehtaaseen Norre Asleviin.

Samaan aikaan tanskalaistilan keskikoko nousi 30 hehtaariin ja vehnä tuotti satoa 4200 kg, 80 kilon typpitasolla hehtaarilla. Markkinoille tulivat itsekulkevat puimurit.

Elektroniikkaa ja puhallinruiskuja Hardi toi markkinoille ensimmäisen elektronisesti ohjatun ruiskunsa vuonna 1978.

Tällöin yrityksen liikevaihto oli noussut jo 80 miljoonaan Tanskan kruunuun ja 80 % liikevaihdosta meni vientiin.

Norre Aslevin tehdasta laajennettiin 26 000 neliöön 1979 ja Hardi hankki Tanskan toisen hitsausrobotin. Vuosien 1977-1987 aikana tanskalaistilan keskikoko nousi 43 hehtaariin ja vehnäsato 4 700 kiloon 125 kg:n typpitasolla. Hytti asennettiin jo melkein kaikkiin traktoreihin ja nelivedot valtasivat alaa.

Vuosina 1987-1997 Hardin ruiskuvalikoima monipuolistui. Puhallinruiskukonsepti Twin esiteltiin 1989 ja hinattavat Commanderit 1994 sekä itsekulkevat Alphat 1995. Yrityksen nimi vaihdettiin

Hardi International A/S:ksi 1989 ja samana vuonna saavutettiin ennätyksellinen 611 milj. Tanskan kruunun liikevaihto.

90-luvun alkuvuosina maataloudessa oli laskusuhdanne, joka vaikutti luonnollisesti myös Hardiin.

Tanskalaistilojen keskikoko nousi 62 hehtaariin ja vehnäsato 6400 kiloon typpitasolla 140 kg/ha. Maatalouskoneilta vaadittiin entistä suurempaa kapasiteettia.

Viimeisimmän vuosikymmenen aikana yritys vaihtoi yksityisomistuksesta osaksi suurta yritysrypästä; Group Cheminova Holding, myöhemmin Auriga Industries A/S. Commanderista esiteltiin ”älykäs” versio Commander i vuosina 2005-06 ja se sai 17 tunnustuspalkintoa.

Viimeisten 10 vuoden aikana tanskalaistilojen keskikoko on noussut 101 hehtaariin ja vehnäsato 7500 kiloon hehtaarilta, 80 kilon typpitasolla. Elektroniikkaa on jo lähes kaikkissa maatalouskoneissa ja tarkkuusviljely hakee muotoaaan.

Tänä vuonna lanseeratun, keskikokoluokan Navigatorin myötä Hardilla on täysi sarja hinattavia ruiskuja. Hardi on maailman johtava kasvinsuojeluruiskuihin erikoistunut yritys ja vie 120:een maahan. ■

www.k-maatalous.fi

VILJA

Arska-vaunukuivurit on koekäytetty tehtaalla. Sähköasennukset ovat valmiina ja isännän tehtäväksi jää vain laittaa pistoke seinään.

Arska-vaunukuivuri

Toiminnoista tinkimättä

– kustannuksia säästäen Kun Tommi Lunttila tarvitsi tilalleen lisää kuivauskapasiteettia, valinta oli Tuhti-konekatokseen sijoitettava Arska-vaunukuivuri. teksti ja kuvat Irma Peltola

– Kasvinviljelytilalla pitää pohtia tarkkaan eri investointivaihtoehtojen toimivuus ja laskea niiden edullisuus, sanoo äänekoskelainen Tommi Lunttila.

Tähän asti Lunttila on selvinnyt kuivauskaudesta 128 hehdon kuivurilla. Kun ohraa, kauraa ja rypsiä on viljelyksessä yhteensä 140 hehtaaria, alkoi kuivauskapasiteetin riittävyys mietityttää.

– Viime vuosina puintiolosuhteet ovat olleet erinomaiset. Sateisena syksynä kuivuri muodostuisi pullonkaulaksi. Eri vaihtoehdoista ja tarjouksista löytyi nopeasti mieluinen. Arska-vaunukuivuri vastaa

28

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

tekniikaltaan pakettikuivuria, mutta on edullisempi pystyttää eikä vaadi erillisen kuivaamon rakentamista.

Vaunukuivuri konekatokseen Paloniemen tilalla kuivataan tänä syksynä Arska-Superwagon SW3530 -vaunukuivurilla, jonka kokonaistilavuus on 300 hehtolitraa. Kuivuri tulee katon alle Tuhti-konekatokseen. Kokonaisuuteen kuuluu vielä kaksi 150 kuution pyöreää peltisiiloa.

Arska-vaunukuivuri täyttää hyvin Tommi Lunttilan vaatimukset.

– Arskassa on normaali kuppielevaattori, joka on toimintavarma. Korkeasta kuivurista kuiva vilja puretaan siiloihin suoraan elevaattorilta ilman erillisiä kuljettimia.

Superwagonin pituus kaatosuppilosta vetoaisaan on lyhyempi kuin kilpailijalla, jolloin se sopii paremmin konekatokseen.

Tuhti-konekatoksen syvyys on 8 metriä ja pituus 36.

– Vaunukuivurilla on jälleenmyyntiarvo ja verotuksessa se tulkitaan työkoneeksi, joten poistot ovat korkeammat, listaa isäntä hankintansa etuja.

Lunttila on hakenut kokonaisuudelle

Kuivurin osat olivat alkukesästä jonossa lukuisilla trukkilavoilla. Heinäkuun lopulla asentamista odottavat enää elevaattorin yläosa ja kaatosuppilo.

Tommi Lunttila asettaa esipuhdistajaa paikoilleen. Huoltotason kaide turvaa toimenpidettä.

Vaunukuivuri siirretään kokoamispaikastaan muutama kymmenen metriä taaksepäin. Ajatuksena on, että eristämätöntä vaunukuivuria käytetään etupäässä päivisin.

TE-keskuksesta investointitukea. Pelkkä konehalli ei ole tukikelpoinen, joten hän odottaa mielenkiinnolla, mikä on viranomaistulkinta tuen määrästä konekatokseen sijoitetulle vaunukuivurille.

Kokoamisessa ovat auttaneet lomalla ollut veli ja naapuri. Niinpä työ on edennyt silloin kun apua on ollut, pikkuhiljaa.

Kävipä Keskon aluemyyjä Vesa Kemppainenkin nostamassa hoitoritilää paikoilleen.

Vaikka ongelmia ei ole ollut, pohtimista on riittänyt eri vaiheissa. Lunttila mietti kiikkuessaan 11 metrin korkeudella esipuhdistajaa asentamassa, että ehkä olisi kannattanut koota koko yläosa maassa ja tilata sitten nosturi paikalle.

– Kaikissa töissähän on niin, että toisella kerralla tietäisi monen asian paremmin.

– Kun ei ihan aluksi lyö lukkoon kaikkia yksityiskohtia, voi työn edetessä huomata omalle tilalleen sopivamman ratkaisun ja toteuttaa sen.

Tosin elävä elämä vaikuttaa päätöksiin.

Jos kaivinkone olisi tullut ajallaan, konekatos olisi valmis ja kuivuri koottu katoksessa suoraan paikalleen. Katoksen salaojitus- ja pohjatyöt tehtiin jo viime syksynä, mutta 20 pilaria odottavat asennusta.

– Tuhti-halliin tulee ruoteet omasta puutavarasta, ulkoverhoiluksi tullee pelti.

Katoksen ovisysteemit ovat harkinnassa, osaan laitetaan ehkä pressuovet, kaavailee Tommi Lunttila.

Apumiehinä velipoika, naapuri ja aluemyyjä Arskametalli toimitti vaunukuivurin toukokuussa tilalle hinaamalla. Alustan päälle oli valmiiksi koottu uuni, sähkökeskus, pohjasuppilo ja kaksi kuivauskennoa.

Muita osia oli kokonainen kuorma-auton lavallinen, jotka Lunttila järjesti riviin vaunukuivurin viereen.

– Siinä vaiheessa vähän hirvitti, millainen urakka on edessä. Iso helpotus oli, kun uuni oli paikoillaan ja sähkötkin valmiiksi asennettuna, hän toteaa.

Tehdas tarjosi kahden päivän asennuspakettia, mutta Lunttila arveli selviävänsä työstä viikossa.

Kokoaminen aloitettiin alhaalta päin.

Periaatteena oli, että kaikki ruuvit ja mutterit kiristetään saman tien, niin saadaan kerralla valmista.

– Ensin kokosin pohjaruuvit ja elevaattorin alaosan. Nosturiauto kävi nostamassa kaksi kuivauskennoa paikoilleen.

Varastokennot nostettiin etukuormaajan avulla ja miesvoimin.

Kuivurin kokoamista voi verrata lasten Lego-rakennelmien tekemiseen.

– Sama periaate tässä on. Kaikki osat käytetään ja vain oikeat ”palikat” sopivat toisiinsa, hän naurahtaa.

Yhteistyöllä etuja

Lunttila puhuu joustavasta rakentamisesta.

Joustavaa rakentamista Tommi Lunttila on koonnut kuivurin ulkona, ja aikoo työntää sen lopuksi paikoilleen katokseen. Vielä on pohdinnassa asentaako hän kaatosuppilon hieman monttuun ja lisää suppilon tilavuutta korokelaidoilla.

Lunttila puhuu joustavasta rakentamisesta. Se on mahdollista, kun tekee paljon itse.

Kasvinviljelyn lisäksi metsällä on tärkeä rooli Paloniemen tilalla. Näiden menestymiseen Tommi Lunttila luottaa jatkossakin. Peltopinta-alan kasvusta huolimatta hän haluaa pitää työmäärän järkevällä tasolla. Se edellyttää toimivia ratkaisuja kone- ja rakennuskannassa, kuten nyt vaunukuivuria.

Aktiivinen isäntä hakee kannattavuutta monesta suunnasta. Hän on mukana yrityksessä, joka vie kauraa suoraan ulkomaille, lisäksi hän on organisoinut tarvikkeiden yhteisostoja ja viljan yhteismyyntiä. Rahtikuivausta on jo häneltä tiedusteltu.

– Jatkossa viljan varastointitilaakin on sen verran, että myynnit voi ajoittaa viljan hinnan mukaan, toteaa Tommi Lunttila. ■

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

29

Luomua vai perustuotan Elintarvikkeita tarvitaan vuosi vuodelta enemmän, eikä kukaan halua ravinteiden pääsevän vesistöihin tai ilmaan. Yhtälöä ei ratkaista ainakaan viljelemällä maata ilman teollisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Tätä mieltä on Ruotsin maatalousyliopiston maaperätieteen ja kasvinravitsemuksen professori Holger Kirchmann. teksti ja kuva: Silja Vuori

– Luonnonmukaisessa viljelyssä lantaa käytetään paljon sadon määrään verrattuna. Typpeä ja fosforia huuhtoutuu karjanlannasta enemmän kuin väkilannoitteista. Siksi satotonnia kohden lasketut ravinnehuuhtoumat ovat helposti tavanomaista tuotantoa suuremmat, professori Holger Kirchmann sanoo.

Ravinteiden käyttö pellolla ei välttämättä vähene, vaikka keinolannoitteista luovuttaisiin. Ravinteita voidaan ostaa tilan ulkopuolelta esimerkiksi lihaluujauhona sekä tavanomaisten tilojen karjanlantana. Myös eläinten rehua tulee tilojen ulkopuolelta. Luomupellolle näin tulevat ravinteet ovat kuitenkin yleensä syntyneet väkilannoitteiden avulla.

ELINTARVIKE

SUOMALAISEN RUOAN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET, OSA 10

Ruotsalaisprofessori suhtautuu kriittisesti luomuviljelyyn

Ravinteista suuri osa ei palaa peltoon - Ongelma on, että ravinteet eivät kierrä takaisin peltoon. Keittiö- ja wc-jätteisiin yhteiskunnalle menee 80 prosenttia käytetyistä ravinteista. EU ei hyväksy näiden käyttöä pelloilla, joten ravinteita virtaa ulos. Muun maatalouden tavoin myös luomutuotanto on riippuvainen ulkoa tulevista ravinteista, Kirchmann sanoo.

Luonnonmukaisesti viljellyn maan kasvukunnon paranemisen suhteen Kirchmann on kriittinen – Jos maa saa lantaa paljon, on selvää, että maan rakenne ja ravinnetila paranevat. Se ei sinällään ole luomuviljelyn ansiota. Maassa kuuluukin olla enemmän orgaanista ainesta, koska sitä laitetaan sinne jatkuvasti enemmän. Myös viljelykierto on erilainen.

30

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Rikkakasvien määrä luomussa on professorin mielestä usein aivan valtava. Niitä on vaikeaa hallita eikä niiden määrä vähene viljelykierron avulla, ainoastaan lajit vähän vaihtuvat. Ne vievät suhteettoman paljon viljelyalaa ja ravinteita.

Nälkä torjutaan tehokkaalla viljelyllä Ruoan kulutuksen kasvua ei Kirchmannin mielestä ole tarpeeksi huomioitu puhuttaessa luomutuotannon ympäristövaikutuksista. Sadonalennukset ja maailman nälän torjuminen ovat kestämätön yhtälö.

Koska viljelysmaan määrä on maailmassa rajallinen, pitää maan käytön tehokkuuteen kiinnittää huomiota.

- Kun sato jää puoleen tavanomaisen tuotannon sadosta, tarvitaan saman määrän tuottamiseen kaksinkertainen ala.

Maailmanlaajuisesti tämä tarkoittaisi, että enemmän metsää ja muita luontoalueita täytyisi muuttaa viljellyksi maaksi. Silläkin on vaikutusta ympäristöön ja luonnon monimuotoisuus vähenee, Kirchmann sanoo.

Professori Kirchmann oli itsekin nuoruudessaan innostunut vihreistä arvoista ja uskoi luomutuotannon olevan ympäristölle ja ihmisille parempi vaihtoehto.

– 1970-luvulla DDT:n haittojen tullessa julkisuuteen luomulle oli tilaus ja se markkinoitiin hyvin. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka edelleen uskovat luomuun.

Kirchmann: Myrkytöntä ruokaa ei ole olemassa Entä sitten torjunta-ainejäämät ja elintarvikkeiden laatu, onko luonnonmukaisesti tuotettu ruoka edes tässä suhteessa pa-

rempaa? Kirchmannin vastaus on yksinkertainen. Myrkytöntä ruokaa ei ole olemassakaan.

– Lähes kaikki, yli 99 prosenttia torjunta-aineista on täysin luonnollisia. Monet kasvit tuottavat itse luonnostaan näitä ihmiselle myrkyllisiä aineita esimerkiksi torjuessaan taudinaiheuttajia tai tuholaisia. Esimerkiksi perunan solaniini aiheuttaa ihmiselle päänsärkyä ja ripulia. On verrattu, että ihmiselle on yhtä vaarallista syödä kahdeksan kiloa Roundupia kuin kolme lusikallista maata.

Kirchmann muistelee erästä tutkimusta, jossa oli selvitetty päivän ravinnon sisältämät torjunta-ainejäämät ja tutkittu mitkä niistä ovat myrkyllisiä. Myrkyllisten osuus ei tulosten perusteella ollut mitään verrattuna syötyyn kokonaisuuteen.

– Ihmiset sekoittavat todellisen riskin ja sen, jos ruoassa on jotain jäämiä. Normaalista ruoasta tulee vaarallista sen sijaan, että ainoastaan jotkin torjunta-ainejäämistä olisivat vaarallisia.

Kaikesta huolimatta Kirchmann uskoo, että luomutuotantoa tulee aina olemaan jonkin verran. Idealistit, joita on hänen arvionsa mukaan ehkä kolme prosenttia viljelijöistä, jatkavat luomutuotannossa kaikesta huolimatta.

Ruotsin Maatalousyliopiston professori Holger Kirchmann ei pidä luonnonmukaista tuotantoa ympäristön etuna.

ntoa?

– Taloudellisin perustein luomutuotannon valinneet luopuvat tuotannosta, jos politiikka ei sitä tue. Euroopassa luomu on tukiriippuvaista, jolloin tukien vähen-

tyessä tai loppuessa vähenee myös luomutuotanto, Kirchmann ennakoi.

Kuluttaja on kiinnostunut luomusta, koska uskoo sen olevan hyväksi ympäris-

tölle ja puhtaampaa syötävää.

– Jos hän saa toisenlaista informaatiota, hän voi olla toista mieltä. ■

MTT:n luomututkija:

Maa sopeutuu luomuun hitaasti MTT:n luomututkija Arja Nykänen pitää maailman nälkäongelman kannalta tärkeänä, että ihmiset muuttaisivat ruokavaliotaan enemmän kasvipainotteiseksi.

Kotieläintuotanto käyttää luonnonvaroja pelkkää kasvinviljelyä enemmän.

– Ravinteita huuhtoutuu luomutuotannossa satokiloa kohti ehkä keskimäärin enemmän kuin tavanomaisessa. Kuitenkin myös luomussa on mahdollisuus päästä hyviin satoihin. Luomuun siirryttäessä kuluu kuitenkin helposti pari viljelykiertoa eli noin kahdeksan vuotta ennen kuin maa on täysin sopeutunut uuteen järjestelmään, Nykänen kertoo.

Maan ’sopeutuessa’ mikrobikanta muuttuu. Sopeutumista ja opittavaa on usein myös uudella luomuviljelijällä.

– Helposti ajatellaan, että peltomaa on kuin lasivillaa, johon lisätään tarvittavat

liukoiset ravinteet. Niitä vapautuu maasta yhtä lailla luomussa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Maata vain täytyy viljellä niin, että ravinteet vapautuvat silloin kun kasvit niitä tarvitsevat.

Nykänen on professori Kirchmannin kanssa yhtä mieltä siitä, että rikkakasvit ovat luomuviljelyn suurimpia haasteita.

Tavoitteena onkin oikeastaan tasapaino viljelyja rikkakasvien välillä.

– Ravinteet vapautuvat lannasta hitaammin kuin väkilannoitteista. Tämä vapautuminen jatkuu vielä sadonkorjuun jälkeenkin.

Huuhtoutumisriski on silloin tietysti olemassa, mutta yhtä lailla se on olemassa käyttämättä jääneellä väkilannoitetypellä, Nykänen muistuttaa.

Luomuviljelyn hyvänä puolena Nykänen pitää maan humuspitoisuuden paranemista.

Suomessa peltojen humuspitoisuus on keskimäärin laskenut. Yksi syy tähän on viljanviljelyn monokulttuuri.

– Nurmet ja palkokasvit lisäävät humusta, mutta näin käy kaikilla tiloilla, joilla ne ovat kierrossa mukana. Maan rakenne, mikrobitoiminta ja vedenpidätyskyky paranevat humuspitoisuuden noustessa, mutta toisaalta myös huuhtoutumisriski lisääntyy.

Luomuelintarvikkeiden tärkeä laatutekijä on Nykäsen mukaan niiden puhtaus torjuntaainejäämistä. Jäämiä ei voi olla, koska aineita ei luomupelloilla käytetä. Suomessa niitä ei myöskään pääse tulemaan viljelykasveihin maaperän tai pohjaveden kautta.

– Viljelytavan vaikutuksista kasvin oman puolustusjärjestelmän tuottamiin aineisiin ei ainakaan minulla ole olemassa tietoa.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

31

Västankvarnin peltopäivä

Otti lupaavan startin Inkoon Västankvarnin koetilalla järjestettiin ensimmäinen peltopäivä tämän vuoden heinäkuussa.

Tilaisuus oli hyvin järjestetty, koeruudut ja näytteilleasettajien osastot esiintyivät edukseen. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Ennustaa sopii, että tulevaisuudessa väkimäärä lisääntyy merkittävästi nyt mukana olleista 8 000 hengestä. – Vaikka joitakin saattaakin masentaa se, että tällaisissa tilaisuuksissa harvoin hyppää silmille mitään maata mullistavaa. Kasvinviljely pakostakin tepsuttelee eteenpäin lyhyin askelin.

Marja Jallin kasvitauteja esittelevät koeruudut toivat varmasti monelle lisää varmuutta kasvitautien tunnistamiseen.

Tällainen on neuvonnallisuutta parhaimmillaan. Opastetuilla peltokierroksilla saatiin molemmilla kotimaisilla kielillä tukeva annos uusinta lajiketietoa.

Vehnän lehtilakun eli DTR:n ja ohran vuorovaikutuksesta saatiin selvitys. Ohran alalehdissä voi olla oireita, mutta itiöitä ei siinä synny. Ohra kuitenkin pitää yllä tautikantaa, joka sitten puhkeaa vehnässä.

Viljelykierron monipuolistaminen katkaisee lehtilaikun lisääntymisen.

Laura Alakukku havainnollisti maan tiivistymisongelmia tilaisuutta varten kaivetun kuopan avulla. Osa havaintopaikan maasta tiivistettiin keväällä, osa ei. Alueelle oli kylvetty ohraa ja rapsia. Yli metrinen kuoppa todisti sanomaa väkevästi ja syvälle. Tiivistymiseen vaikuttaa ennen muuta maan märkyys. Märkä maa tiivistyy keveilläkin koneilla. Kuiva maa kestää melko suuria akselipainoja. Pahoin tiivis-

32

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Petita kevätrypsin koeruutu näytti hyvältä vaikeasta tuholaiskeväästä huolimatta.

Maatalouskeskolla neuvonnallinen osasto

tyneen maan kuntouttaminen kestää parhaimmassakin tapauksessa vuosia.

Maa- ja metsätalousministeri SirkkaLiisa Anttila tarjosi tilaisuuden juhlapuheen. Hän valoi parhaansa mukaan tulevaisuudenuskoa paikalla olleisiin. Anttila kertoi tiedottaneensa maatalouskomissaari Fischer-Boelille Suomen kannasta 141 artiklaan, vaikka asia ei ollutkaan neuvottelulistalla. Anttila uskoi saaneensa komissaarin ymmärtämään, että viljelyedellytykset eivät juurikaan Suomessa muutu, vaikka tilakoko kasvaisi kuinka. Maatalous tarvitsee huomattavasti neljää vuotta pidempiä sopeutumisaikoja.

Maatalouden tulokehitys on saatava nousuun, vaati Anttila. Viljelijöiden tulotaso on saatava vertailukelpoiseksi muiden ammattiryhmien kanssa. Anttilan mukaan tässä voisi olla verotuksella suuri rooli Saksan tapaan. Maatalouden resurssit on jo kansantalouden kannalta pystyttävä pitämään täydessä käytössä, keinolla millä hyvänsä.

Maatalouskeskon osasto oli panostanut osastonsa neuvonnallisuuteen. Toki esiteltävinä olivat myös Lemken Rubin 9 lautasmuokkain, Tume Nova Combi -kylvölannoitin, hinattava ruisku Hardi Commander 3200, Massey Ferguson -traktoreita sekä Claas Medion 310 -leikkuupuimuri.

Yleisö tuntui viihtyvän arvontojen parissa ja neuvontapisteen väkeä kuormitettiin tasaisesti koko ajan. Sääkin suosi.

Koeruutukierroksella saatiin todisteet siitä, että Maatalouskeskon lajikevalikoimat edustavat peltoviljelykasvien terävintä kärkeä. Vaikeasta rypsikeväästä huolimatta erityisesti Petitalla oli komeat koeruudut. Syysvehnissä pisti silmään hyvin talvesta selvinnyt Gunbo.

Svalöv Weibullin kevätvehnä 45058 kiinnosti koeruutujen kiertäjiä selvästi, väki viipyi ruudun kohdalla pitkään.

Myös Bjarne huomattiin. Kauroista Belinda ja Ingeborg olivat esillä. Marikaa en bongannut, mutta se onkin Inkoota pohjoisempaan viljelyyn soveltuva lajike. ■

Opastetut kenttäkierrokset vetivät hyvin väkeä. Opastus tarjottiin ryhmittäin suomeksi ja ruotsiksi.

Maatalouskeskon osastolla Västankvarnin peltopäivillä oli mukavasti väkeä koko ajan. Erityisesti neuvontateltalla riitti asiakkaita.

Nyt AJANKOHTAISTA

K-ryhmän koetilan koeruudut 28.6.2007, vasemmalta oikealle: Cruiser-käsitelty, käsittelemätön ja Elado-käsitelty.

Liukkauden torjuntaa pienkuormaimella

Uusi rypsin peittausaine Elado ■ Kirppojen ja muiden hyönteisten aiheuttamien tuhojen lisääntyminen on ollut kasvava ongelma jo useita vuosia.

Kuluneena kesänä erityisesti kirpat aiheuttivat pahoja ongelmia rypsinviljelijöille, tuhoten rypsikasvustoja jopa kokonaan.

Tämä johti uusintakylvöihin, mikä on viljelijän kannalta turhauttavaa ja heikentää merkittävästi viljelyn kannattavuutta.

Elado FS 480 on uusi peittausaine erityisesti kirppojen torjuntaan. Tehoaineina toimivat klothianidiini ja beta-cyflutriini, joiden on aiemmin osoitettu olevan hyvin tehokkaita insektisidejä Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Markkinoilla olevista peittausaineista Eladon on osoitettu olevan pitkäkestoisin ja voimakkain vaikutukseltaan kirppoja vastaan.

Suomessa Eladoa testattiin kuluvan kesän aikana K-ryhmän koetilalla Hauholla. Kokeessa käytettiin Petita-lajiketta.

Kokeen aikana kirppoja esiintyi todella paljon ja ne tuhosivat kokonaan käsittelemättömän kasvuston. Elado-käsiteltyjen koeruutujen rypsien kasvu oli selkeästi voimakkainta ja taimiluku/koeruutu oli suurin verrattuna muihin koejäseniin.

Tämä osoittaa Eladon antavan pitkäkestoista suojaa ja olevan erinomainen peittausaine kirppoja torjuttaessa. Elado on rekisteröimisvaiheessa ja valmiste pyritään saamaan ensi kevään markkinoille.

■

Pienkuormaajilla on nykyään merkittävä rooli kiinteistönhoidossa. Aina käytetyt työlaitteet eivät kuitenkaan ole olleet sillä tasolla, johon isommissa laitteissa on totuttu. Hieta-Hakki on tuonut markkinoille pienkuormaimiin sopivan Hieta-Hakki 250 -hiekoittimen.

250 litran hiekoittimessa telasyöttö on korvattu heiluripohjaratkaisulla, jolla on saatu aikaan kivien ja kokkareiden hyvä sieto. Kivet jäävät heiluripohjan päälle tukkimatta hiekoitinta ja ne on helppo poistaa hiekoittimesta hiekoituksen loputtua.

Myös hiekoituksen laatu on parempi

johtuen heiluripohjan kaksinkertaisesta hiekoituksesta: Hiekkaa tulee sekä heiluripohjan etu- että takapuolelta. Hiekoitin syöttää hiekkaa myös heiluripohjan sivuilta, jolloin hiekoitusleveys voi olla jopa 30-50 cm hiekoittimen 120 cm:n leveyttä suurempi. Hiekoitin painaa 100 kg sovitteesta riippuen.

Hieta-Hakki 250 on saatavissa K-Maatalouden myymiin Weidemann-pienkuormaimiin ja jatkossa muihinkin merkkeihin.

Hiekoittimia on saatavissa myös traktorisovitteisina, sekä nostolaite-, etukuormain- että hinattavina malleina.

Koneasentajakoulutus alkaa

■

Maatalouskesko aloittaa maatalouskoneasentajan tutkintoon tähtäävän koulutuksen yhteistyössä Kouvolanseudun ammattiopiston kanssa. Koulutus alkaa Anjalankoskella lokakuussa.

– Koulutus keskittyy Massey Ferguson -traktoreihin ja tärkeimpiin, elektronisesti ohjattuihin työkoneisiin. Näille taidoille on jatkossa yhä enemmän kysyntää ja työpaikkoja on varmasti tarjolla tutkinnon läpäiseville keväällä 2009, uskoo konekaupan jälkimarkkinointipäällikkö Ari Mentula Maatalouskeskolta.

Ensimmäinen koulutusjakso oppilaitoksella kestää helmikuun loppuun -08, jonka jälkeen alkava harjoittelujakso kestää lokakuuhun. Harjoittelupaikkoja on hyvin tarjolla alan yrityksissä ympäri Suomen. Toinen koulutusjakso päättyy tutkintoon helmikuun lopussa 2009.

Opiskelupaikkoja on enintään 15 ja koulutuksen aloittaminen edellyttää minimimäärän täyttymistä. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Ari Mentulaan, puh.050-548 5007 tai ari.mentula@ kesko.fi.

Yhteiskortin suosio ylittänyt odotukset

■ Plussa-ominaisuudella varustettuja OP-Visa ja OP-Visa Electron -kortteja on jo yli 200 000 kappaletta. K-maatalousketjun kauppojen ja OP:n yhteistyössä kortteja on kesän aikana vaihdettu kauppakohtaisissa kampanjoissa runsaasti.

K-maatalous-ketju on ollut mukana K-Plussa-järjestelmässä vuoden alusta ja palaute on ollut positiivista. K-Plussa-

34

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

kampanjat ovat onnistuneet ja yhteiskortti on helpottanut maksamista, kun erikseen ei tarvitse näyttää K-Plussa-korttia. KPlussan kehittämisohjelma tuo jatkossakin yhä uusia etuja Plussa-asiakkaille.

Ketjukohtaisissa asiakasohjelmissa palveluilla tulee olemaan merkittävä asema tuotetarjousten lisäksi.

Suomalaiset ovat keränneet K-plussakorttia käyttämällä jo lähes 300 000 euroa lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen tukemiseen. Kesko on luvannut

vuoden 2007 aikana antaa 0,25 senttiä lasten liikunnan ja terveellisten ruokailutottumusten edistämiseen joka kerta, kun asiakas käyttää K-Plussa-korttia K-ryhmän kaupoissa.

Summan arvioidaan nousevan vuoden loppuun mennessä noin 500 000 euroon.

Kertyvillä varoilla hankitaan muun muassa liikuntavälineitä koululaisille.

KONEFORUM NÄYTTELY

36

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Kone-Forumissa 2007 esittäytyy

Uutuuksien kirjo Maatalouskoneiden ja tarvikkeiden ennakkokaupan lähtölaukaus, Kone-Forum-näyttely järjestetään tänäkin vuonna Messu- ja Urheilukeskus Pirkkahallissa Tampereella. K-maatalous-ketju esittelee melkoisen määrän uutuuksia, lisäksi ovat vahvasti esillä mm. viljelyohjelmat, bioenergia ja koneurakointi. teksti Anne Penttilä, kuvat Maatalouskesko

Kone-Forumissa pääosassa ovat maataloustuotannossa käytettävät koneet, kuten traktorit, puimurit, työkoneet ja karjatalouskoneet. Vuonna 2006 laajentuneet tilat antavat entistä paremmat mahdollisuudet monipuolisen näyttelyn toteutukseen. Esimerkiksi tuotantotarvikkeiden, kuten siementen, kasvin-

suojeluaineiden, lannoitteiden ja konetarvikkeiden sekä maatilarakentamisen tuotteiden esittely on tänäkin vuonna kattava.

Koneista näyttelyn vetonauloja tulevat olemaan muun muassa Lemkenin Compact Solitair Combi -kylvölannoitin, Hardin Navigatorruisku, Potilan uudistunut äesmallisto, Multivan

ESITTELYSSÄ CLAAS TUCANO-PUIMURI.

liikennevaunu, Hakki-Pilke GreenSpeedmallisto, Hakki-kuormainvaunut sekä Massey Fergusonilta uudistuneet 6400ja 7400-mallisarjat.

Myös puimureista löytyy huippu-uutuus. K-maatalous esittelee Claas Tucano-mallisarjan, joka sijoittuu puimureiden ylempään keskiluokkaan. Tucanon tekniikasta lisää lehden seuraavalla aukeamalla.

Muita mielenkiintoisia uutuuksia ovat esimerkiksi Tansanit-paluuaura Lemkeniltä, Claasin Rollant 355 Uniwrap yhdistelmäpaalain, Tuhti-koukkulavavaunu, Maschion Tornado-sänkimurskain, Multivan hinattava DiscMaster 500, sekä uudistunut Multivan Optima-äessarja.

DiscMaster 500 ehti jo esittäytyä yleisölle Hauhon koetilan Viljelyohjelmapäivän työnäytöksessä, josta on myös raportti tässä numerossa.

Kiinnostavia erikoiskoneuutuuksia ovat muun muassa HeVan Grass Roller -nurmenkylvökone, Vaman polanneterä, pienkuormaimiin tarkoitettu HietaHakki-hiekoitin sekä Farmi CH 180 Mobile -hakkuri.

Ammattilaisten näyttely Kone-Forum järjestetään nyt jo seitsemännen kerran. Näyttelypäivät ovat 10.12. lokakuuuta ja järjestäjät odottavat tapahtumaan noin 25 000-30 000 kävijää.

Sisäänpääsy on tuttuun tapaan ilmainen ja Pirkkahallin vieressä on niinikään ilmaista parkkitilaa riittävästi. Lisäksi monet K-maataloudet järjestävät linja-autokuljetuksia näyttelyyn.

Käytettävissä oleva tila - kolmessa hallissa noin 20 000 neliötä - riittää kattavaan koneiden ja tarvikkeiden esittelyyn. Ulkoalueilla on myös työnäytöksiä.

Päätös seuraavan näyttelyn järjestämisestä tehdään joka vuosi näyttelyssä tehtävän kävijäkyselyn vastausten perusteella.

Viime vuonna haastateltiin 507 näyttelykävijää, joista 71 % piti näyttelyn ammatillista antia hyvänä. Mer-

kittävä muutos on ”erittäin hyvänä”-vastausten määrän kasvu 19 prosenttiin edellisvuosien 17 ja 12 prosentista.

Kone-Forum on jo lähtökohdaltaan maatalousalan ammattilaisten näyttely.

Merkillepantavaa on se, että peräti 90 prosenttia heistä pitää näyttelyn ammatillista antia joko hyvänä tai erittäin hyvänä. ■ Lisätietoja näyttelyn nettisivuilta: www.koneforum.com.

Kuvat viime vuoden Kone-Forumista.

MAATALOUSKONEIDEN JA -TARVIKKEIDEN ENNAKKOKAUPAN LÄHTÖLAUKAUS.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

37

KONE-FORUM

Puintitehoa ja mukavuutta Claas on tuonut markkinoille ylempään keskiluokkaan uuden premium-luokan puimurisarjan, jossa on kuusi eri mallia. Claas Tucano esitellään ensimmäistä kertaa Suomessa Kone-Forumissa 10-12. lokakuuta. Medionit ja Megat tulevat säilymään edelleen tuotannossa. teksti ja kuva Esko Paatelainen

Tucano on monelta osiltaan sukua Lexioneille; niin ulkonäöltään, muotoillultaan kuin tekniikaltaankin.

Leikkuupöydän kiinnitys ja irroitus on nopeaa ja siistiä. Hydrauliikka ja sähköt kytketään yhdellä Multicoupler-”tartuntakäpälällä”. Pöydän lukitus tapahtuu ”keskuslukituksena” yhdellä vivulla. Pöydissä on automaattinen pöydän hallintajärjestelmä Claas Contour II tai Auto Contour II. Uusi II-järjestelmä reagoi entistä herkemmin maanpinnan muutoksiin ja takaa entistä paremman puintituloksen.

Nyt myös tähän kokoluokan koneeseen on saatavana vaihtoehtoisesti Variopöytä, jolloin leikkuupöytää voidaan pidentää 30 cm. Näin sama pöytä soveltuu myös erikoiskasvien puintiin.

Tucanon pöytään on saatavana lisävarusteena myös automaattinen ohjausjärjestelmä Laser Pilot, joka mittaa sängen ja kasvuston reunaa ja ohjaa puimuria automaattisesti sen mukaan. Puinti on tehokasta ja vaivatonta, myös leveällä pöydällä ja pimeällä puitaessa.

Pöytäkoot ovat 4,3-9,0 metriä. Saatavana on edelleen myös Suomessakin yleisin taittuva leikkuupöytä.

Claas Tucano -mallisarjan myynti alkaa välittömästi. Suomen pelloilla ensimmäiset Tucanot puivat ensi kesänä.

38

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Paljon näkyväisyyttä ja vähän melua Claas Vista II -ohjaamo on entistä tilavampi ja myös kuljettajan näkökenttä koneen eri puolille on laajentunut. Puimurissa on runsas valovarustus, joka muuttaa mustimmankin yön päiväksi. Ohjaamon melutaso on entistä pienempi ja alhaisin tässä kokoluokassa.

Uutta ohjaamossa on myös iso värinäyttöinen ajomonitori, johon on keskitetty ajon aikana tarvittavat merkki- ja tarkkailukohteet. Puimurissa on vakiona elektroninen ohjausjärjestelmä Cebis.

Viljasäiliö on suorastaan valtava ja sinne on mahdollista nähdä ohjaamosta käsin ajon aikana. Tyhjennysputki on ulottuvampi verrattuna Medion- ja Mega-malleihin.

Saatavana on myös erikoispitkä tyhjennystorvi, tyhjennysnopeus on 75 l/s.

Tucanossa on Mercedes-Benz Tier 3 moottorit, joiden sylinteritilavuus on 6,4 tai 7,2 l. Polttoainesäiliö on komposiittisäiliö, koko alkaen 500 l.

Suuremmissa malleissa on APS-esikiihdytinkela, joka nopeuttaa viljamassan läpäisykykyä olosuhteista riippuen noin 33 %. Lisävarusteena on saatavana seulaston sähköinen säätö ohjaamosta.

Tucanoissa on mallista riippuen joko 5 tai 6 kohlinta. Kohlinten pituus on 440 cm ja niihin kuuluu kaksi tehokohlinta.

Silppurin rakennetta on vahvistettu entisestään.

Tucano-malleihin on saatavana runsaasti lisävarusteita: mm. ilmakompressori, rengasvaihtoehtoja, automaatti-ilmastointi, 4-veto ja erilaisia pöytävaihtoehtoja. ■

Claas Tucano -mallisto 320 Puintikela cm 132 Kohlimet kpl 5 Viljasäiliö l 6500 Moottori hv 190 APS-kaksoiskelajärjestelmä

330 132 5 7500 240

340 158 6 7500 260

430 132APS 5 7500 240

440 158APS 6 8500 260

450 158 APS 6 9000 275

Nurmiketjut esillä Nivalassa Elhon V-Twin VT 700 karhotin on lupaava uutuus. Osaavissa käsissä sillä saadaan aikaan juuri halutunlaisia karhoja.

Tässä kuvassa Tage Ståhlbergin iki-ihanat sääret ovat polkeneet niittotuoreesta heinästä tehtyä karhoa lättänäksi.

Kuvat kertovat, että V-Twinin tekemä karho on todella ilmava, vaikka heinä on kaatotuoretta.

K-Maatalouden nurmirehun korjuukoneet esittäytyivät elokuun alussa Nivalan Karvoskylässä.

Tuoteryhmäjohtaja Anssi Peltolan mukaan näytöksessä haluttiin antaa asiakkaille perusteellinen läpileikkaus tämän hetken korjuuketjuista. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Näin tapahtui. Nähtävänä olivat lähes kaikki vaihtoehdot pyöröpaalisäilörehusta ajosilppurikorjuuseen. Koneet esittäytyivät käytännön työssä kaksi eri kertaa päivän aikana. Toisen säilörehusadon korjuukiireistä huolimatta paikalla ehti käydä noin 500 asiakasta. Väki tosin vaihtui kaiken aikaa, sillä monilla oli oma rehunkorjuu menossa.

Nurmen korjuuseen on tarjolla lähes lukematon määrä vaihtoehtoja. Jos aloitetaan niitosta, niin valittavana on niittomurskaimia etu- ja takanostolaitteisiin,

40

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

JF FCT 1350 -tarkkuussilppuri pystyy hyödyntämään 225 hevosvoiman traktorin tehot. Se kilpailee korjuutehossa keskiluokan ajosilppureiden kanssa. Nopein korjuutapa on puhallus suoraan vierellä kulkevan ajoneuvon kyytiin. Leveä noukin nielee isotkin karhot. sekä tietenkin hinattavia malleja. Elhon NM750 Delta niittää 7,5 metrin leveydeltä kolmeen karhoon. Erinomaisen vastaanoton saanut HNM 370 C HB niittää kätevästi kummalta puolen vain. Päistekarhojen sotkeutuminen vähenee edestakaisin

ajamalla toteutetun niiton ansiosta. Hydro Balance -järjestelmä takaa, että lakoinenkin nurmi leikkautuu tasaisesti, eikä multaa joudu rehuun.

Karhottamisesta taitetaan peistä vieläkin, vaikka aika on ajanut asian ohi ajat sitten. Karhottaminen on tullut jäädäkseen.

Vain karhottamalla saadaan korjuukoneista täydet tehot irti. Aika vahvasti väikkyy mielessä ajatus, että eturivin tilat niittävät tulevaisuudessa nurmen hajalleen. Tämähän kyllä onnistuu jokaisella niittomurskaimella. Haravointi tehdään oikealla ajalla ja –tavalla, kosteutta säätäen. >>

Pyöröpaalaus sinnittelee hyvissä voimissa ja kiinnostaa yleisöä. Menetelmä sopii etenkin tiloille, joilla on hajanaiset, pienehköt peltokuviot. Claas Rollant 255 RotoCut ja Elhon kaksirullainen käärin ovat menetelmän peruskalustoa.

Noukinvaunut ovat lyhyiden siirtomatkojen tehokkaita korjuukoneita. Niiden ihmistyön tarve on korjuumenetelmistä pienin. JF-Stollin silppurinoukinvaunussa on sullojan tilalla normaali silppukoneisto.

On totta, että leveältäkin muotoiltu niittomurskaimen karho kuivuu. Se ei kuitenkaan kuivu kuin pintaosista. Kuumana kesäpäivänä voi käydä niin, että niittotuoreen karhon sisäosissa alkaa pilaantuminen heti niiton jälkeen. Eero Pajulahti sanoi jo viisi vuotta sitten, että yli neljän metrin leveydeltä koottu karho niittotuoretta heinää on riski rehun laadulle.

Sitä sopii pohtia, sillä en muista Pajulahden puhuneen koskaan palturia.

Elhon V-Twin 700 on piristävä uutuus karhotinmarkkinoille. Sen toimintaperiaate on alun perin suunniteltu sinimailasen korjuuseen. Haravoinnin hellävaraisuus on siten parasta mitä on tarjolla.

Nykytekniikkaa hyödyntävä toteutus on mahdollistanut erittäin monipuoliset säädöt. Karhoista saadaan leveitä tai kapeita, ilmavia tai tiukkoja, täysin kulloistenkin tarpeiden mukaan. Elho V-Twin 700 on asiantuntijan harava. Se sopii erinomaisesti työpariksi Elhon perhosniittomurskaimelle.

Paaleihin tai silpuksi Pyöröpaalisäilörehu sinnittelee sitkeästi yhtenä korjuun vaihtoehtona. Silputtu rehu, oikea kosteus, tiiviit paalit ja riittävä muovin määrä takaavat onnistuneen rehun. Menetelmä sopii parhaiten tiloille, joilla on hajanaiset ja pienet peltokuviot höystettynä pitkillä ajomatkoilla. Pyöröpaalisysteemi on oikeiden, aitojen mutterinvääntäjien laji.

Noukinvaunut puolestaan ovat lyhyiden ajomatkojen korjuukoneita. Noukinvaunun teho laskee kuljetusetäisyyden kasvaessa. Samoin mm. tien kunto vaikuttaa siirtonopeuteen. Toisaalta on niin, että ihmistyön tarve on pienin juuri noukinvaunukorjuussa. Varsinaisia tarkkuussilppureita heikompi silpun laatu edellyttää erityistä huolenpitoa rehun tiivistämisessä siilolla.

42

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Edelliseenkin on ratkaisu. JF-Stollin ES-silppurivaunulla saadaan aikaan huippulaadukas silppu. Vehje on tehokas ja helppo ajettava. Ihmistyön tuottavuus on yhtä hyvä kuin varsinaisilla noukinvaunuilla.

JF FCT 1350 on suurtehosilppuri tiloille, jotka vierastavat varsinaisia ajosilppureita. Teho on lähes samaa luokkaa, kunhan vetokone on riittävän järeä.

Se pystyy käyttämään 225 hevosvoiman traktorin tehot hyödyksi. Puhallusteho riittää mainiosti myös vierellä ajavan perävaunun täyttöön. Suurin korjuuteho saadaankin aikaan juuri tällä tavalla. Yli kolmen metrin levyinen noukin pystyy nielemään isotkin karhot, jopa kaksi vierekkäistä pikkukarhoa.

Ajosilppurit yleistyvät tosi nopeasti.

Nivalan näytöksessä esiintyi Juha Kujalan Claas Jaguar 850 Speedstar ajosilppuri. Juha Kujala sanoi, että karhotus on kor-

Tästä eivät juuri tehot parane. Koneen omistajan, Juha Kujalan mielestä karhotus on tullut jäädäkseen. Ilman paksuja karhoja ei ajosilppureista saa millään täysiä tehoja irti.

Elho HNM 370 C on saanut mairittelevan vastaanoton käyttäjien keskuudessa.

Suosio saattaa suurelta osin johtua Hydro Balance -järjestelmästä. Se vakauttaa koneen kulkua. Sängestä tulee tasainen, eikä karhosta löydy multaa. juutehon avain. Kun ajetaan paksua karhoa hitaasti, koneen teho käytetään silppuamiseen eikä kulkemiseen. Kohtalaisen hidas ajonopeus on myös kuljettajan jaksamisen kannalta eduksi. Hän arvelee välttäneensä monta konerikkoa juuri sillä, että ei ole tarvinnut koheltaa kauheaa vauhtia ohuita karhoja pitkin.

Kujalan mielestä Elhon V-Twin on lupaava tulokas. Sen karho on silti hieman kapea ajosilppurille. Toivottavasti leveämpiäkin malleja on tulossa. Joka tapauksessa niitto hajalleen ja oikea-aikainen, ripeä karhotus kiinnostaa urakkamiestä. Se on menetelmä, jolla sääriskejä voidaan tehokkaasti hallita. ■

Niittotehoa tarvitseville on tehty Elho NM 750 Delta. Runsaan 130 hevosvoiman traktorilla päästään hyvillä kuvioilla jopa 15 hehtaarin tuntitehoon. Työleveydestään ja tehostaan huolimatta yksikkö on ketterä käänteissään.

SUOMEN SUURIN NAVETTA, osa 3

kakkosvaihe Sami ja Saija Mattilan lypsykarjapihaton ensimmäinen puolikas otettiin käyttöön heinäkuun alkupäivinä. Toinen puoli otetaan käyttöön syyskuun alussa. teksti ja kuvat Anne Penttilä

17.8. navetassa oli 70 lypsävää jaettuna tasan kahdelle robotille. Vanhassa navetassa on 60 lehmää, jotka siirtyvät syyskuun ensimmäisellä viikolla uuteen pihattoon, lisäksi tulee ostoeläimiä.

– Halusimme nyt tarkoituksella aloittaa melko pienellä lehmämäärällä. Silloin kun tilalla otettiin käyttöön robottilypsy, aloitimme heti liian täydellä kapasiteetilla ja se oli hyvin työlästä, kertoo Sami Mattila.

Uuden navetan lypsävistä 30 oli ”vanhoja” robottilehmiä, noin 15 tuli parsinavetasta ja saman verran lypsyasemapihatosta.

– Tällä kertaa lehmien välillä ei juurikaan ollut eroja. Parsinavettalehmät olivat laiduntaneet ja aina kun meni lehmien sekaan, lypsyasemapihaton lehmät tuumivat selvästi: ”Jahas, nyt mennään lypsylle.”

– Samalla tavalla oli alussa työnnettävä robottilypsyyn tottuneitakin lehmiä,

44

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

koska ympäristö ja robotti olivat niille outoja. Mutta kaiken kaikkiaan aloitus meni nyt sujuvasti.

Tavoitteena on, että lypsävien määrä ylittäisi 200 vuoden vaihteeseen mennessä ja suunniteltu täysi kapasiteetti saavutettaisiin ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla.

Vasikat ottavat rennosti Vasikat viettävät syntymänsä jälkeen vain muutaman päivän yksilökarsinassa. Ne tuntuvat viihtyvän ryhmäkarsinassa ja osaavat ottaa tilasta kaiken irti.

– Alussa tuntui hullulta nähdä vasikka makaamassa pitkää pituuttaan ja kieli poskella.

Vasikoiden ryhmäkarsinoissa käytetään kuivikkeena turvetta, niihin tulee vielä kumimatot. Lehmien parsissa käytetään piimaata. Vasikoita vastapäätä sijaitsevat poikimakarsinat ovat olleet hie-

hojen käytössä, kunnes toinen puoli otetaan käyttöön.

Raappalannanpoisto on toiminut odotetusti ja myös parsirakenteisiin Mattila on ollut tyytyväinen. Joukossa on jokunen käytävällä makaava lehmä, jotka makasivat käytävällä jo edellisessäkin paikassaan.

– Hyvä, että välikäytävät ja robottien ympäristöt ovat ritilää, on vähemmän puhdistettavia pintoja.

Kokoomakuilujen slalomkierto on toiminut hyvin, lukuun ottamatta testiä rehujätteillä.

– Se taisi olla virhe, koska rehurippeet jäivät kellumaan kerrokseksi lietelannan päälle.

Lietteen kierrättämisestä tulee vähän hajua navettailmaan. Toisaalta navetan tasapaineilmanvaihdon korvausilmapuoli ei ole vielä toiminnassa, eikä alapoistoimureita ole vielä asennettu. Alipaine nostaa kaasuja kuiluista navettailmaan, ja saattaa

Yläkerrasta näkyy navetan yhteen neljännekseen, joka sinällään on 3-rivinen, noin 60 lehmän pihatto. Toiseen kerrokseen tulee ns. puhtaampi toimisto sekä sosiaalitilat, mm. robottien ohjaustietokoneet sijoitetaan myös yläkertaan.

Vedenpuhdistuslaitteisto mahtuu noin kuution konttiin.

tuoda hajuja myös avoimesta pumppukaivosta ikkunoiden kautta.

Aluksi navetassa pidettiin avoimina ikkunat ja harjan valokatteen aukot, helteillä käynnistettiin poistoilmapuhaltimet.

olevassa puolikkaassa toisella robotilla on vapaa, toisella ohjattu liikenne. Todellinen tilanne näkyy vasta sitten kun lehmämäärä lähestyy maksimia.

– Vielä en ole havainnut merkittävää etua ohjatusta liikenteestä, mutta tarkkailu jatkuu edelleen.

Tilasäiliö vetää 10 000 litraa. Maito tullaan keräämään joka päivä sitten kun kapasiteetti on täydessä käytössä. Tilasäiliön lämmöntalteenotto johtaa lämpöä lehmien juomaveteen ja talvella myös rehustamon lattialämmitykseen.

– Navetan suunnitteluvaiheessa pyrimme tarjoamaan eläimille hyvät olot ja pitämään sekä työnmenekki että navetan huolto- ja käyttökustannukset kohtuullisina. Aika näyttää miten siinä onnistuimme. ■

Ruokinta ja lypsy Appeeseen sekoitetaan rypsirouhetta, viljaa, tuoreleikettä, säilörehua sekä kivennäisiä. Rehua on nyt jaettu kaksi kertaa päivässä ruokintapöydälle pienkuormaimella, koska appeen jakolaitteisto on vielä vaiheessa. Kuormain on hyvä varajärjestelmä jatkossakin.

Lypsävät saavat lypsyrobotilla kahta eri väkirehua, Raision kymppitonnia ja matalatuottoisemmat 18-rehua. Navetta on mielenkiintoinen ”testilaboratorio” robottilypsynkin suhteen. Jo käytössä

Pilvisinäkin päivinä suurin osa valosta tulee navettaan valoharjan kautta. Vasemmalla hiehoja poikimakarsinoissa, oikealla vasikoiden ryhmäkarsinat. Seinän takana on navetan toinen puoli, joka otetaan käyttöön näinä päivinä.

Navetan ensimmäinen, reilu puolikas on jo otettu käyttöön: päädystä lähtien järjestyksessä ovat rehuvarasto, ruokintapöydän molemmin puolin umpilehmien ja poikivien hiehojen osastot, lypsävien osastot sekä robotit. Navetan keskiosassa ovat vasikat ja poikimakarsinat sekä maito- ja konehuoneet.

Oma vedenpuhdistamo Mielenkiintoisin tämän navetan uutuuksista on toistaiseksi testikäytössä oleva Doranovan vedenpuhdistuslaitteisto. Tavoitteena on puhdistaa vettä, jonka laatu täyttää ihmisen juomavedelle asetetut kriteerit.

Tällöin sitä voitaisiin käyttää mm. lypsylaitteiston pesuissa.

– Sitähän ihmisten juomavesi useinkin on, jätevesistä moneen kertaan kierrätettyä ja puhdistettua. Miksi se ei onnistuisi tilamittakaavassakin - pienemmällä, mutta vastaavalla laitteistolla, sanoo Sami Mattila.

Navetta tulee tarvitsemaan vettä noin 50 m³ päivässsä. Lietelantaa syntyy 25 m³ ja siitä olisi puhdistettavissa noin 10-15 kuutiota juomakelpoista vettä. Puhdistaminen maksaa noin euron kuutiolta, plus separointi.

Puhdistusta ei kuitenkaan suunnitella veden riittävyyden vuoksi, koska navetan tontilla on kaksi hyvää porakaivoa.

– Pärjäämme huomattavasti pienemmillä lantavarastoilla, käsittely on hajuttomampaa ja ennen kaikkea vältymme koko lantamäärän kuljettamiselta ja levittämiseltä. Lietteen kuljetus pellolle maksaa kolme euroa kuutiolta.

Aluksi separaattori erottaa lietteestä nestemäisen ja kiinteän osan. Varsinaisessa puhdistuslaitteessa on useampivaiheinen suodatus. Testilaitteistossa on ainoastaan yksi viimeisen vaiheen hienosuodatusputki, todennäköisesti tarvitaan 2-3 lisää.

Testilaitteiston puhdistama vesi on täysin kirkasta, mutta haju on vielä mukana.

Vesi on tutkittu laboratoriossa, eikä siinä ole bakteereja, nitraatteja tai nitriittejä.

Happamuus on 3,5:n paikkeilla, mikä on liian alhainen, mutta korjattavissa.

Puhdistus poistaa vedestä suolat, mikä on huomioitava eläinten ruokinnassa.

Sähkönjohtavuutta käytetään mittarina. Jos se nousee, laitteisto pysähtyy ja hälyttää.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

45

Ratsastuskoulu Trans Horses toimii maatilan yhteydessä Hyrylässä. Vuosien mittaan K-Maatalous on toimittanut tilalle hallin toisensa perään sitä mukaa kun tallitoiminta on laajentunut.

Myös tilan maatalous on vahvassa vedossa. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

Stig ja Nina Winqvist viljelevät tilaansa ja pyörittävät isoa ratsastuskoulua Hyrylässä, juuri ja juuri Vantaan puolella. Tilalle on 15 vuoden aikana noussut mittava rakennuskanta. Hevoset asuvat kahdessa tallissa, joista toisen päädyssä on tilava maneesi ja toisen kyljessä maatilan verstas. Näiden lisäksi tilalla on toinenkin maneesirakennus, konesuoja, rehuvarasto ja lantala.

Kaikki hallit ovat puuverhoiltuja, ja niinpä tilakeskuksen ilme on yhtenäinen ja huoliteltu. Winqvistien vanhan sukutilan tilakeskus sijaitsi aiemmin muutaman kilometrin päässä Hyrylän keskustassa.

Kun taajama kasvoi, olo maatilalla kävi ahtaaksi. Pariskunta etsi paikkaa ratsastuskoululle ympäri Etelä-Suomea, mutta päätyi lopulta rakentamaan kaiken alusta pitäen omalle maalle. Uuden tilan nimi oli enteellisesti Hevossilta.

Puu sopii maneesiin Ensimmäisessä vaiheessa tilalle nousi asuinrakennus sekä kaksi tallirakennusta ja maneesi, kaikki vuonna 1992. Talleiksi valittiin K-Maatalouden Pomo-hallit, joiden kantavat rakenteet ovat puuta. Isäntä suunnitteli ruutupaperille tallien sisustuksen: hevosten pilttuut ja karsinat, leveät käytävät, taukotilat, varusteiden säilytys-

ja huoltotilat. Liikkeessä suunnitelmat piirrettiin puhtaaksi ja lopputulos on toimiva ja viihtyisä niin hevosten kuin ratsastajienkin kannalta.

Suomalaisittain ekstraa on, että tallista pääsee sisäkautta suoraan maneesiin.

Tämä parantaa viihtyisyyttä ja varsinkin nuorimpien ratsastajien turvallisuutta.

Hevosia ja poneja on yhteensä 60.

Niistä 50 on opetushevosia ja loput omassa käytössä. Nina Winqvist kilpailee aktiivisesti kouluratsastuksen grand prix tasolla.

Tallin sisäkaton harjakorkeus on neljä metriä ja ilmanvaihto toimii painovoimaisesti, minkä ansiosta ilma on talvellakin

Koottua ravia

Pomo-halleissa

Ratsastuskoulun ja maatalouden lisäksi Winqvistien tilan yritystoimintaan kuuluvat lumenajo- ja muut kiinteistönhuoltotyöt lähiseudun teollisuusja asuinalueilla.

46

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Tallialueen ilme on yhtenäinen.

Rakennusten siisti punamultamaali ja kukkalaatikot antavat viime silauksen.

Kuivurin rakennustyömaa levittäytyi lantalarakennuksen viereen kesällä.

raikas ja pölytön. Näin hevoset pysyvät terveinä ja pitkäikäisinä.

Kuuden vuoden jälkeen rakentaminen jatkui: konesuoja, toinen maneesi, rehuja olkivarasto ja lantala rakennettiin muutaman vuoden välein. Uusikin maneesi tehtiin Pomo-halliin, ja sen sisäänkäyntejä korostettiin puisilla pielirakenteilla, jotka antavat hallille ilmettä.

Muut rakennukset ovat metallirakenteisia Weckmanin halleja.

Perustukset omana työnä – Onhan nämä isoja investointeja, Stig Winqvist myöntää silmäillen punaisia rakennuksiaan, joiden tuntumaan on aidattu hevosille jaloittelutarhoja.

– Neliömetrit eivät sinällään ole kalliita, mutta meidän tilalla kustannuksia lisää pohjamaan heikko savikerros.

Sama pääsuunnittelija ja rakennusmestari ovat olleet mukana alusta lähtien.

Timpuritkin ovat pysyneet samoina vuodesta 1998 lähtien. Tänä kesänä rakennusporukka pystyttää tilalle Arskametalli Oy: n kuivuria.

– Sen jälkeen ei lisää tilaa enää tarvita vähään aikaan. Ratsastuskoulun toimintaa voidaan ehkä hiukan lisätä, viljelypinta-alaa sen sijaan on tarkoitus tasaisesti kasvattaa. Kuivurin kapasiteetti riittää viljan kuivaamiseen ja varastointiin nykyistä isommaltakin alalta.

48

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Hallin pystytys on aina 3-4 kuukauden projekti. Homma sujuu, kun kaikki tuntevat toisensa, isäntä kiittää.

– Teemme aina itse maansiirtotyöt ja pohjat valmiiksi. Hallin ostamme pystytettynä tai sovimme urakasta tehtaan asennusporukan kanssa. He tekevät rungon, kantavat rakenteet ja katon, ulkoverhouksesta huolehdimme itse.

Stig Winqvistillä on pitkät asiakassuhteet K-maatalouteen, ensin Vantaalle ja nyttemmin Nurmijärvelle.

– Myyjän ja asiakkaan yhteistyö on iso asia, mutta kyllä hallihankintojen yhteydessä toimittajia on kilpailutettukin, hän kertoo.

Isäntä on tyytyväinen myös yhteistyöhön Vantaan rakennusarkkitehdin kanssa. Kaupungilla on tiukat määräykset rakentamisen suhteen, mutta jämäkkyys on tarpeenkin kiivaan rakentamisen alueella Ruuhka-Suomessa.

Joustava alusta kaviouralle Ratsastusmaneesin pohja on oma lukunsa.

Hevosten jalkojen on pysyttävä kunnossa, ja siksi pohjan teossa ja varsinkaan hoidossa ei saa tunaroida.

– Alimpana ovat eristekerrokset, sen päällä kantavana kerroksena tiiviiksi tärytetty murske. Kavioiden alle tulee kymmenisen senttiä seosta, jossa on hienoa hiekkaa ja märkää sahanpurua. Pinta

möyhitään pikkuäkeellä parin päivän välein, silloin se pysyy hyvänä niin hevosille kuin myös ratsastajille – aina välillä joku putoaa selästä, joten pehmeä ja kimmoisa alusta on myös turvallisuustekijä.

Talliyrittäjän ja maanviljelijän työ on kiireistä, ja siksi Winqvistit antavat arvoa rakennusten helppohoitoisuudelle. Vanhimmat hallit maalattiin aikanaan käsin kahteen kertaan, ja ne ovat yhä hyvässä maalissa. Ovien reunojen kolhuja joutuu paikkailemaan ja räystäitä korjaamaan lumien runnottua niitä, muutoin ei rakennusten kunnossapito juuri työllistä.

Kahden maneesin ansiosta koululla on jopa 430 vakituista tuntiratsastajaa viikoittain, mutta opetusryhmät pystytään silti pitämään kahdeksassa henkilössä.

Opettajia tallilla on Nina Winqvistin lisäksi kaksi, ja hevosten hoidossa on niin ikään kaksi ulkopuolista työntekijää. Arkisin tunnit pidetään iltapäivällä ja illalla, viikonloppuisin toiminta alkaa ja päättyy aikaisemmin.

Kesällä kaikki on toisin. Ratsastustunteja pidetään vain neljänä arkipäivänä viikossa. Loppuviikon hevoset ovat laitumella ja omistajilla on aikaa itselleen – ja maataloudelle. ■

Hevossillan tila Viljeltyä 240 ha, josta 30 hehtaarilla viljellään nurmea ja 30 hehtaarilla kauraa hevosten rehuksi. Muut viljelykasvit: leipävilja ja rapsi, viljan olki korjataan kuivikkeeksi.

Koneurakointi tuo noin kolmasosan tilan tuloista. Maatilan yhteydessä toimii ratsastuskoulu omana yhtiönään, joka ostaa rehut ja kuivikkeet maatilalta. Rakennukset: kolme Vieskan Elementin puurakenteista Pomo-hallia, kolme Weckmanin metallirakenteista hallia, joissa hyötyalaa yhteensä 4865 m².

Trans Horses -ratsastuskoulun kilpailuedut ovat sijainti, hyvät hevoset ja tasokas opetus, kertoo Stig Winqvist.

ENERGIALE

IKE

IKE

ENERGIALE

RUOKINTA

Laukkosen lypsykarjatilalla seosrehua

Lähes 15 vuotta Kortesjärveläinen Jari Laukkonen on pitkällä kokemuksellaan lypsylehmien seosrehuruokinnan edelläkävijä Suomessa. Tällä hetkellä Laukkosen tilalla apetta märehtii noin 70 lypsylehmää ja 150 lihanautaa sekä kolmisenkymmentä vasikkaa ja hiehoa. teksti ja kuvat Kati Tuokko

Ajatus seosrehuruokintaan siirtymisestä lähti lihanautapuolen laajennuksen myötä 90-luvun alussa, jolloin tilalla haluttiin etsiä uusia ratkaisuja töiden helpottamiseksi. Tietoa aperuokinnasta oli tuolloin tarjolla niukasti ja Laukkonen haki oppia muun muassa Ruotsista, jossa seosrehuruokinnalla oli jo vankka jalansija niin nauta- kuin maitotiloillakin.

Viidentoista vuoden takaista päätöstään Laukkonen ei ole katunut. Aperuokintaan siirtyminen vaikutti myös siihen, että 90-luvun lopulla valmistuneeseen pihattonavettaan ei sijoitettu lainkaan kioskeja, jolloin eläintila pystyttiin käyttämään maksimaalisesti hyödyksi. Seosrehun jako tapahtuu traktorivetoisesta seosrehuvaunusta suoraan ruokintapöydälle.

– Jos hyvälaatuista säilörehua on noin 3000 kiloa, rypsirouhetta lisätään noin 250 kiloa sekä ohra-kaura-vehnäseosta 1000 kiloa, Laukkonen sanoo.

Expro-rypsirouheeseen Laukkonen päätyi sen hygieniavarmuuden vuoksi.

– Halusin valmisteen, jonka hygieniatasoon voi luottaa. Puhtaus on tärkeää kaikilla muillakin osa-alueilla. Itse en esimerkiksi jaa koskaan uutta rehua vanhan päälle. Kesän kuumuudessa hygienian tärkeys korostuu entisestään.

Kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien saannin Laukkosen tilalla varmistaa erityisesti seosrehutiloille suunniteltu Melica Mixer -kivennäinen, jonka tarve niin ikään pohjautuu säilörehuanalyysiin.

Laukkosen tilalla resepti on laadittu vähintään 10 000 kilon tuotosta vastaa-

Seosrehulla työ- ja kustannussäästöjä

Säilörehu luo appeelle perustan Seosrehuruokinnan komponenttien perustan muodostaa säilörehu, jonka koostumuksen perusteella hiotaan appeen resepti kohdalleen. Laukkosen tilalla käytössä on Melican lämpökäsitelty ja valkuaissuojattu Expro-rypsirouhe, jota käytetään vajaa 10 prosenttia säilörehun määrästä.

50

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

valle tasolle. Eläintila on rajattu niin, että ummessa oleville lehmille pystytään annostelemaan apetta pienempiä määriä. Laukkonen valmistaa kerran päivässä vuorokauden seosrehusatsin, joka on noin 4500 kiloa rehun kosteudesta riippuen.

– Valmistus aloitetaan karkearehusta, jonka jälkeen lisätään väkirehut ja viimeiseksi kivennäiset, Laukkonen selvittää.

Seosrehuruokinnassa tärkeää on päivittäinen tarkkailu. Harjaantunut silmä havaitsee pienetkin vaihtelut niin ruuan maittavuudessa kuin lannan koostumuksessa.

– Jos esimerkiksi lanta alkaa olla liian kuivaa, tietää se sitä, että ruokinta on liian laihaa. Se näkyy pian myös maitotuotoksessa.

Seosrehujen käyttö on Suomessa ollut tasaisessa nousussa myös maitotiloilla.

Seosrehujen käyttö on Suomessa ollut tasaisessa nousussa myös maitotiloilla.

Laukkonen uskoo kasvun jatkuvan ellei peräti kiihtyvän.

– Uskon, että lähes jokainen maitotilaa laajentava siirtyy tulevaisuudessa seosrehujen käyttäjäksi, vaikka toki edelleen voidaan antaa myös täydennysrehuja.

Seosrehu maistuu lehmille, yleensä sitä jää ruokintapöydälle vain nimeksi. Jari Laukkonen seuraa eläintensä ruokintaa päivittäin. Rehun katoaminen pöydältä ja lannan koostumus ovat hyviä mittareita arvioitaessa appeen oikeaa tasapainoa.

Seosrehujen käytön puolesta puhuu Laukkosen mukaan paitsi työmäärän väheneminen myös rehuhävikin pieneneminen. Seosrehu on maittavaa ja esimerkiksi Laukkosen tilalla ruokintapöydälle jääneet rippeet siirretään vasikoiden syötäväksi. Tämä taas säästää tuntuvasti rehukustannuksissa.

– Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että seosrehuruokinnassa ei synny pölyä navettaan, mikä osaltaan vähentää tuottajien terveysriskejä. Seosrehuruokinnassa myös säilörehun käsittely käsin loppuu kokonaan, jolloin ruumillinen rasitus pienenee oleellisesti.

Seosrehuruokinnan yleistymisen ainoana hidasteena Seosrehu Clubin puheenjohtajana toimiva Laukkonen näkee ihmisten asenteiden hitaan muutoksen.

– Kun asiat on totuttu tekemään perinteisesti, voi muutos uuteen olla joillekin iso kynnys. Se vaatii vain asennemuokkausta.

Samalla hän huomauttaa että seosrehutiloilla eläinten lukumäärä ei ole oleellinen asia, vaan se, että säästyvän työajan voi käyttää muuhun työhön.

– Olen myös kuullut monen sanovan, että heillä on niin pieni karja, ettei sen takia kannata satsata aperuokintaan. Samalla kuitenkin saatetaan ostaa uusi työkone, jota käytetään muutaman kerran vuodessa. Karjan ruokinnassa satsaukset näkyvät ja tuntuvat joka päivä, huomauttaa Jari Laukkonen. ■

Jari Laukkonen tilaa Expro-rypsirouheen irtotavarana. Rouhe on kuumakäsiteltyä ja helppo sekoittaa appeeseen.

www.k-maatalous.fi

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

51

NAVETTA NOUSEE OSA 1

Elementti paikalleen, silikonia ja uretaania väliin, kiinnitys peltikoukuilla kattoruoteisiin, konesauma kiinni ja kattoa on valmiina elementin verran. Aimo ja Kimmo Junttila säätävät elementtiä paikalleen, Matias Luokkanen saumaa.

lyhentävät pihaton pystytysaikaa Mikael ja Anne-Maj Österberg Oravaisista ovat tyytyväisiä, kun osasivat valita osaurakoilla pystytettävän pihaton. Pystytys on sujunut alusta lähtien nuottien mukaan. Isäntäväkeä miellytti mahdollisuus saada suuri osa rakenteista valmiiksi asennettuna. Rakenteet toimitti K-maatalous. teksti ja kuvat Jussi Knuuttila

Maansiirtotyöt alkoivat 13. huhtikuuta. Niistä selvittiin odotettua helpommalla leudon talven jäljiltä. Perustusten kaivu, soratäyttö ja tiivistys hoidettiin talon väen toimesta, samoin Hokkasen betonin toimittamien pilarianturoitten ja lietekouruelementtien asennus. Perustukset olivat valmiina hyvissä ajoin tutun kaivinkoneurakoitsijan ja kahden palkatun työntekijän voimin.

Finnforestin kantavien liimapuupilareiden ja kattokannattimien asennukseen päästiin sovitun aikataulun mukaan kesäkuun puolivälissä. Asennuksesta huolehti Rakennusliike Tuomo Poukkulan viisimiehinen ryhmä. Vain yhtä pilarianturaa oli nostettava hieman ylemmäksi.

Poukkulan mukaan asennukset eivät enää onnistu ilman kunnollista laseria. Se

52

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

nopeuttaa merkittävästi jo perustuksien kaivua. Tarkasti asennetut pilarianturat nopeuttavat ja tarkentavat työtä kantavien pilarien, kattokannattimien ja erityisesti seinäelementtien asennuksessa.

Nord Elementti Oy:n kaksimiehinen seinäelementtien asennusporukka todisti samaa kuin Poukkula. Kun pilarianturoiden korkeudet ovat kohdallaan, työ käy sutjakasti. Jos korkeuksia joudutaan paljon passaamaan, on ainakin pilarianturoiden ja seinäelementtien välinen sauma valettava kohtuuajassa kiinni. Muuten voi pieniä painumisia tapahtua.

Betonielementtien asentajat suosittelevat pilarianturoiden alle mursketta, joka tasataan oikeaan korkeuteen ohuella kivituhkakerroksella. Se on kantava ja painumaton alusta. Kivituhkalla tasaaminen on helppoa ja nopeaa.

Justiin eikä melkein Pakko oli ihailla niin kantavien rakenteiden kuin seinäelementtienkin asennusporukoiden työn tarkkuutta. Kantavan pilarin yläpään on oltava tarkalleen kohdallaan. Kysymys on milleistä, jotta kattokannattimien asennus olisi mahdollisimman helppoa. Hienosäädöt tehdään pilarianturan neljän pultin ja kahdeksan mutterin avulla.

Kattokannattimien kanssa nähtiin paljon vaivaa, jotta saatiin alku kohdalleen.

Myöhemmät asennukset ja koko rakennuksen ryhti on näistä perustöistä kiinni. Kun ensimmäiset kannattimet oli saatu kohdalleen, alkoi työ sujua. Jokainen asennusporukan jäsen tiesi hommansa ilman mekkalointia. Kiirettä ei esiintynyt missään vaiheessa. Silti valmista syntyi silmissä. Poukkulan porukalla on vuosien

Pilariantura on saatava mahdollisimman tarkkaan kohdalleen. Onnistuminen säästää vaivoja rungon asennuksen myöhemmissä vaiheissa. Laadukas laser on välttämätön apuväline.

Anne-Maj ja Mikael Österberg ovat tyytyväisiä, kun valitsivat osaurakoinnilla pystytettävän navetan. Hattupäinen Eveliina ja Emilia ovat saaneet vanhemmiltaan aikaa entiseen malliin, vaikka tilalla on menossa sen historian suurin investointihanke.

Seinäelementtien asennus alkoi 20.6. aamulla rakennuksen päädystä. Puoli kahdelta iltapäivällä puolet elementeistä oli paikallaan.

kokemus. Kantavien pilareitten asennus kesti vaivaiset kaksi päivää, mukaan lukien teräksiset sisäkannatinpilarit.

Nord Elementin asennusporukka Kyösti Saari ja Petri Airaksinen osoittivat samaa asennetta betonisten seinäelementtien asennuksessa. He tulivat työmaalle tarkistamaan pilarianturoitten korot ja muut mitat jo asennusta edeltävänä päivänä. Säätöpalat pantiin paikoilleen jo tässä vaiheessa.

Kuudesta elementtikuormasta ensimmäinen saapui ennen aamukahdeksaa.

Tässäkin työssä ensimmäisten elementtien kanssa otettiin tarvittava aika. Rakennuksen ulkopuolelle menevän lietekourun kannen valu oli jäänyt lyhyeksi. Niinpä elementtien alle oli kasattava runsaasti säätöpaloja. Asennusporukka suositteli valamaan raot umpeen viivyttelemättä.

Ensimmäisten elementtien jälkeen työ alkoi sujua yhä rapsakammin. Sopivasti muotoiltua rautakankea käytettiin elementtien asennon hienosäätöön. Yläpään säätö tehdään puutaltalla vääntämällä. Illalla viiden korvilla kaikki seinät olivat pystyssä. Miehillä on tuhansien raken-

nusten kokemus seinäelementtien asennuksesta.

Elementit tuetaan asennusvaiheessa rakennuksen puiseen runkoon kulmaraudoilla ja ruuveilla. Ne kiinnitetään toisiinsa saumojen yläpäihin naulatulla teräslevyllä. Saumoihin asennetaan lasikuitukaistale ja saumat massataan molemmin puolin. Rakennus on jo tässä vaiheessa tukeva, mutta vasta juurivalujen jälkeen se on turvallinen ja jäykkä. Pilarianturoissa ja betonielementtien alapäissä on betoniteräkset, jotka sitovat ne toisiinsa.

nee auringossa, jolloin niitä ei saa asettumaan kunnolla ruoteita vasten.

Harjalle jätettiin lähes harjan mittainen tila valokatetta varten. Vain päädyissä elementit ulottuvat harjaan asti. Talon oma asennusporukka asentaa valokatteen myöhemmin.

Katon asennus sujui joutuisasti. Valmista tuli toisen päivän illalla. Silloin olivat päätyjen peitelistatkin paikallaan. Talonväen huoleksi jäi räystäiden viimeistely ja vesikourujen asennus. Myöskin päädyissä seinä- ja kattoelementtien väliin jäävä tila on peitettävä ja eristettävä.

Mikael Österberg totesi kattoa asennettaessa olevansa tyytyväinen osaurakointitoimituksiin. Se vähentää talonväen kiireitä ja stressiä. Asennusporukat ovat osoittaneet tinkimätöntä ammattitaitoa ja vastuullista työskentelyä.

Isäntä on edelleen luottavainen siihen, että rakennus valmistuu ajallaan. Joulun tienoilla on tarkoitus siirtää ensimmäiset eläimet uuteen navettaan. Se tietenkin edellyttää, että sähkö- ja putkiasennukset sujuvat suunnitelmien mukaan. ■

Kattokannattimien asentamisessa ehdoton tarkkuus on edelleen vaatimuksena.

Tuomo Poukkula antaa merkkejä nosturin kuljettajalle.

Katto kohdallaan Aimo Junttilan asennusporukka aloitti katon asentamisen aamukymmeneltä 8. elokuuta. Talon oma porukka teki melkein kaikki lattiavalut ennen katon asennusta. Mikael Österberg vaikutti oikeastaan tyytyväiseltä tilanteeseen. Lattiavalut onnistuivat hyvin, vaikka vettä satoi monena päivänä. Betonin pumppaus onnistui mukavasti, koska katto oli pois tieltä. Österbergit valitsivat kattoonsa Termisolin elementit. Ne ovat keveydestään huolimatta jäykkiä rakenteita. Kun elementti saadaan paikalleen, katto on siltä osin valmis. Lappeet tehtiin kahdesta elementistä, jotka ruuvattiin toisiinsa kiinni.

Täyspitkät elementit voivat vetää helteellä luokalle, kun vain toinen puoli kuume-

Pari tuntia aloituksesta on kulunut. Jo 7 kattokannatinta 22:sta on paikallaan.

Tästä eteenpäin vauhti vain paranee.

Kattoruoteiden kiinnitysraudat on naulattu kattokannattimiin jo maassa.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

53

KAUPPIAS

Kaupassa kasvaneet

Rajapitäjä Kiteen K-maatalous juhlii 30-vuotista toimintaansa työn merkeissä syyskuun ensimmäisellä viikolla.

K-Maatalous ja Rautia toimivat ”ottavalla” paikalla Kiteen kaupungista Puhokseen ja 6-tielle lähtevän tien varrella. teksti ja kuvat Tuomo Kautonen

Yhtiön juuret ovat itärajalla Värtsilässä, jossa Pentti ja Leena Hurri pyörittivät kyläkauppaa vuodesta 1963. Nyt he ovat siirtyneet taustalle ja vetovastuun kantavat sisarukset Sanna Hurri ja Minna HurriHyvärinen.

– Olemme kasvaneet kaupassa, sanovat kauppiaat, joilla on mukavat muistot lapsuusajoilta.

– Oli turvallista tietää, että vanhemmat löytyivät aina tarvittaessa kaupan oven takaa. Monta kauppaa isä tuli tehneeksi uutisiaan purkava lapsi polvellaan, he muistelevat.

Asiakkaisiin sisaruksilla on hyvä tuntuma ajalta, jolloin he olivat vanhempien mukana kuljettamassa tavaroita asiakkaille.

– Asiakaspalvelu ja asiansa osaava henkilökunta on nykyisinkin meidän paras myyntivalttimme. Tämä on hyvä porukka, painottaa Sanna Hurri, jonka vastuulla on yrityksessä maatalouskauppa ja taloushallinto.

Vuosien mittaan toteutettu K-ryhmän kauppias- ja henkilöstövalmennus pitävät osaltaan taitoja ajan tasalla. Viime vuonna yrityksen maatalousjoukkue sijoittui kolmanneksi henkilöstövalmennukseen liittyvässä K-ryhmän mestarimyyjäkilpailussa. Peruskoulutukseltaan Sanna on hotelli- ja ravintolaesimies ja Minna on merkonomi.

Pääasiassa lypsykarjatiloja Keskon välittämien tarvikkeiden sopivuus tuottajien käyttöön muodostaa vahvan perustan, kuvaa Sanna Hurri maatalouskaupan lähtökohtia. Käytännön toiminta pohjautuu pitkälti K-maatalous- ja Rautia-ketjujen tukeen paikallisuus huomioiden. Tämä näkyy esimerkiksi mainonnassa, tuotemerkkeinä ja tavaratarjonnassa.

Yrityksen pääasiallinen toimialue on Keski-Karjala, eli Kiteen kaupunki, Rääkkylä, Kesälahti ja Tohmajärvi. Alueen maatalous on kotieläinvaltaista ja kauppiaiden arvion mukaan 90 prosenttia asiakkaista onkin lypsykarjatiloja, joten maidontuotannon tarvikkeiden, rehujen ja koneiden kauppa on merkittävää, mutta toisaalta viljakauppa vähäistä.

Maatalouskauppaan on erikoistunut kolme myyjää. Juha Väistö vastaa kokemuksella koneiden myynnistä, Esko Malinen tuotantotarvikkeista ja Arvi Sinkkonen pienkoneista, tarvikkeista ja varaosista. Suurissa maatalouden investoinneissa tehdään yhteistyötä Maatalouskeskon kanssa ja tarvikkeet löytyvät Kiteen liikkeestä. Myös navetan rakentaessaan asiakas voi kääntyä liikkeen puoleen tarjouspyyntöineen.

Itärajan läheisyydestä johtuen Venäjälle suuntautuva kauppa on ”hyvä lisä”, ja yksi liikkeen myyjistä puhuu venäjää.

Menekki on kuitenkin pienentynyt kiristyneiden vientirajoitusten vuoksi.

– Maatalouskaupan lisäksi olemme täyden palvelun talo myös rakentamisessa, sanoo Minna Hurri-Hyvärinen, joka vastaa tästä alueesta.

Neljän miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävässä liikkeessä on kauppiaiden lisäksi yhteensä 12 vakituista ja kolme kausityöntekijää. Liikevaihto jakaantuu suunnilleen puoliksi maatalous- ja rakennuskaupan kesken, samoin myymälätila ja varastot, joita molempia on käytössä tuhat neliötä. Nykyiseen kokoonsa myymälä laajennettiin vuonna 1999, jolloin tilat tuplaantuivat.

– Myymälä on todella hyvä ja ajan tasalla. Jo isä-Pentti piti siisteyttä sydämen asiana, sanovat Sanna Hurri ja Minna Hurri-Hyvärinen, joilla molemmilla on hoidettavana omat toiminnot, mutta vastuu koko yrityksen johtamisesta kannetaan yhdessä. ■

Sanna Hurri (vas.) vastaa maatalouskaupasta ja yrityksen taloushallinnosta, Minna Hurri-Hyvärinen rautakaupasta. Koko yritystä koskevat tärkeät päätökset he tekevät yhdessä.

54

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Kosti Kotalahden puunkorjuukalusto on METSÄ

Mitoitettu käytön mukaan

Maatalousyrittäjän pitää tavoitella konevalinnoissaan toimivia, yhteensopivia kokonaisuuksia, joilla pärjää pitkälle tulevaisuuteen.

Puunkorjuu-urakointia harjoittava Kosti Kotalahti valitsi Nokan järeät Hakki-kuormaimen ja vetävän metsäkärryn. teksti ja kuvat Irma Peltola

– Tärkeintä on hankkia omaan käyttöön sopiva kalusto, toteaa Kosti Kotalahti.

Hän on tyytyväinen Hakki 6084 -kuormaimeen, jossa on pisin saatavilla oleva puomi ja alla 13 tonnia kantava, vetävä metsäkärry.

Kalustolla urakoidaan kolmelle metsäyhtiölle. Yhdistelmällä ajetaan puuta, energiarisuja ja -kantoja. Käyttötunteja kertyy vuodessa noin 500, mikä on työpäivinä kolmisen kuukautta. Puutavaralajeista riippuen kiintokuutioita siirtyy vuosittain noin 5000.

Kokonaisuus luo toimivuuden Nokan Hakki-kuormain ja -metsäperävaunu voidaan myös räätälöidä asiakkaan tarpeiden mukaan moduuleista. Kotalahti on testannut Nokan metsäkoneita ja tilalla on pidetty työnäytöksiä.

– Vastuullinen laitevalmistaja tarvitsee testauskohteen, sillä se takaa asiakkaalle käytännössä koeteltuja laitteita, sanoo korpilahtelaisisäntä.

56

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Käytännön työn ja testauksen myötä oma yhdistelmä on tarkkaan harkittu.

– Kuormain on laippasovitteinen, venttiilistö esiohjattu hydraulinen ja puomi pisin mahdollinen. Kuormain on varustettu risukouralla ja keskikokoisella puutavarakouralla, luettelee Kotalahti.

Valittuun venttiilistöön Kotalahti päätyi toimintavarmuuden ja hinnan vuoksi.

– Sähköisessä voi olla parempi ergonomia. Kummassakin versiossa venttiililohko on kiinni kuormaimessa ja hytissä ovat vain käyttövivut.

Maastokelpoisuuden varmistavat vaunun neliveto ja oikein mitoitetut vetotraktorin ja vaunun painosuhteet. Vedettävää voi olla täydellä kuormalla jopa 15 000 kg, joten traktorin massaksi tarvitaan vähintään 5000 kg.

Kosti Kotalahti on varannut reilun 75 kilowatin (102 hv) traktorin kuormain- ja metsävaunukäyttöön. Järeää kuormainta ei käytetä traktorin perushydrauliikalla, vaan traktorin nokalle on asennettu ulkopuolinen hydrauliikkayksikkö. Traktorissa on metsäkäytön edellyttämät poh-

Urakoitsijan Hakki 6084 -kuormaimessa on nostovoimaa ja ulottuvuutta.

Pitkä puomi vähentää yhdistelmän siirtoja erityisesti harvennuksissa. japanssarit, pyörivä istuin ja kuormaussuuntaan turvalasit. Renkaat ovat 14-kudoksiset metsärenkaat.

– Markkinoilla ei ole maataloustraktoria, joka olisi tehtaalta tullessaan valmis vetokone puoliammattimaiseen puunkorjuuseen. Pajan kautta on mentävä, sanoo Kotalahti.

Yhdistelmällä on käyttöä Kotalahden tilalla ympäri vuoden. Kuormaimella nostetaan pyöröpaalit ja lannoite- ja siemensäkit. Vaunu on valittu jatkoperällä, jolloin siihen mahtuu kerralla 8 pyöröpaalia tai kaksi kolmen metrin kuitunippua.

Terminaalisiirto työllistää Puunkorjuun työmaat sijaitsevat enintään 20 kilometrin päässä tilalta. Traktorivetoinen yksikkö on tieliikennekelpoinen, joten liikkuminen työmaalle sujuu ilman

Kosti Kotalahti on tyytyväinen Hakki 132HD -metsävaunun teliratkaisuun ja hydrauliseen vetoon. Rullat painuvat hammaskosketukseen renkaiden kanssa ja kaikki pyörät alkavat vetää. lavettikuljetuksia. Työkohteet ovat normaaleja hakkuiden jälkeisiä korjuualueita, joissa puutavara kuljetetaan autotien varteen.

– Myöhäiset syksyt ja leudot talvet lisäävät terminaalikuljetusten tarvetta, kun tiet eivät kestä raskasta kalustoa.

Kysyntää kuljetuksille on erityiskohteissa, kuten puistomaisilla alueilla, joihin toivotaan kevyitä koneita ja pieniä ajouria. Kalusto sopii hyvin myös tuulenkaatojen ja metsurin kaatamien puiden keräämiseen.

Harvennuksilla pitkä puomi pääsee oikeuksiinsa, kun kuormaimen ulottuvuus riittää keräämään kasoja kaukaa. Tällöin yhdistelmän siirtokerrat vähenevät ja työ tehostuu. Isolla vaunulla myös siirtoajokertoja varastopaikalle on vähemmän.

Työturvallisuutta hyvällä koneketjulla Lypsykarjatilalla kuormain nostaa myös suursäkit ja -paalit.

Kotalahden tila on lypsykarjatila, jossa navetta on emäntä Leena Kotalahden vas-

tuulla. Isännän työsarkaa ovat viljelytoimet sekä liitännäiset puunkorjuu ja lumen auraus. Kosti Kotalahti on työsuhteisena myös Melalle. Harjoittelijat ja maksullisenkin lomituksen käyttö tuovat liikkumavaraa perheen työlle ja vapaa-ajalle.

Kosti Kotalahti painottaa työturvallisuutta osana ammattitaitoa. Puunkorjuussa se tarkoittaa juuri yhdistelmän oikeita painosuhteita, vetävää ja jarruttavaa vaunua ja oikeanlaisia kitkaketjuja. Traktorin ikkunat ovat sentin paksuista polykarbonaattia, joka kestää iskuja. Työvaloja on yhdistelmässä 12, joten valoa riittää syksyn ja talven pimeinä aikoina. Ilmastointi vähentää pölyä ja melua, kun ikkunat ja ovet voidaan pitää kiinni.

Työhyvinvointiin kuuluvat myös yrittäjän ajankäytön ratkaisut, kun liitännäistöitä kertyy perusmaatalouden rinnalle.

– Oikea työn kuormittavuuden ja tilan talouden mitoittaminen edistää työhyvinvointia, koska siten varmistetaan yrittäjien henkinen ja fyysinen kestokyky. Kunnon ylläpitäminen tulisi myös ottaa tavaksi, muistuttaa Kosti Kotalahti. ■

Työympäristön merkitys korostuu, kun urakointimäärät ovat suuria. Kuormaimen käyttövivut ovat kuin pelikoneesta.

ENERGIA

Hake lämmitt Hahkialan kartano siirtyi keväällä hakelämpöön.

Lämmitysjärjestelmä suunniteltiin joustavaksi: kattilassa palaa hakkeen joukossa jäteviljaa ja tarvittaessa jopa leipomojäte.

Isäntä halusi myös, että lämmitys on mahdollisimman vähätöinen ja että lämpökeskus istuu ympäristöönsä. teksti ja kuvat Raila Aaltonen

Hahkialan kartanoa Hauholla viljelee ja isännöi Kalle Fazer.

Komea kivinen, barokkityylinen päärakennus on kokonaan yrityskäytössä: siellä pidetään tilauksesta juhlia ja kokouksia. Kartanonmäellä on myös kahdeksan muuta lämmitettävää rakennusta, ja niissä lähes kymmenen erikokoista asuntoa. Aikaisemmin rakennukset lämmitettiin öljyllä, jota kului 60-80 tuhatta litraa vuodessa. Joka talossa oli tietysti oma pannuhuone öljysäiliöineen.

– Öljyä paloi valtavasti, ja halusin sen tilalle kotimaisen biopolttoaineen. Karta-

Hakeyhtymä Kankaanmäki tuo polttoainekuorman Hahkialan lämpökeskuksen siiloon viikon sisällä siitä kun saa tilauksen.

Talven mittaan laitoksessa kuluu 800-1000 tonnia haketta.

Lämmitysjärjestelmän pitää olla varmatoiminen, joustava ja helppokäyttöinen, luettelee isäntä Kalle Fazer. Hän laski, että valitut ratkaisut tuovat käytön mittaan hintansa takaisin. Investointi on tehty vähintään 25 vuodeksi.

58

MAATILAN PIRKKA ■ 4/2007

Lämpökeskus sijoitettiin vanhan kasvihuoneen ja K-koetilan käytössä olevan laboratoriorakennuksen yhteyteen, vanhan pannuhuoneen paikalle. Maaston korkeuseron ansiosta laitos asettuu luontevasti osaksi aiempaa rakennuskantaa.

Hyvässä polttimessa hake palaa 1000 asteen lämpöisellä liekillä. Kattilassa lämpö siirtyy kattilaveteen, jolloin savukaasu jäähtyy 150-180-asteiseksi. Hans Hällfors suunnitteli lämpökeskuksen ja myös vastasi hankkeen toteutuksesta.

tää kartanonmäen nolla on 320 hehtaaria talousmetsää, ja hakkuiden sivutuotteena tulee hakkeeksi sopivaa puuta, Fazer valottaa valinnan taustoja.

Hahkialan peltoala on 110 hehtaaria.

Fazer viljelee viljansiementä Maatalouskeskolle 80 hehtaarilla, loput 30 hehtaaria ovat koetilan käytössä. Pannun valinnassa tärkeä kriteeri oli, että hakkeen joukossa voi polttaa viljan lajittelussa syntyvää tähdeviljaa. Viljajätettä syntyy noin 200 tonnia vuodessa, tosin kaikki ei kelpaa polttoaineeksi.

Poltettava vilja kipataan lämpökeskuksen kakkossiiloon, joka sijaitsee noin 200 kuutiota vetävän hakesiilon takana. Automatiikka hoitaa polttoaineiden syötön kattilaan halutussa suhteessa. Enimmillään viljan osuus seoksessa voi olla 2030 prosenttia.

Kakkossiilosta voi syöttää muutakin kiinteää polttoainetta, vaikkapa teollisuuden jäteleipää tai puupellettiä. Märänkin hakkeen polttaminen onnistuu, jos sen joukossa syöttää kuivaa, hyvää viljaa.

Teollisuusautomatiikka tuli maatilalle Uutta lämpökeskusta alettiin suunnitella joulukuussa 2005. Työt aloitettiin seuraavana keväänä, ja lämmöt saatiin päälle maaliskuussa 2007.

Lämpökeskuksen suunnittelusta ja rakennuttamisesta vastasi kirkkonummelainen Farmenergi Ab. Kattilan ja syöttöautomatiikan toimitti Ariterm Oy Saarijär-

– Arinanhoitotanko työntää tuhkan pois arinalta ja tuhkaruuvi kuljettaa sen ulos, selvittää Veijo Kilkkilä tuhkanpoiston toimintaa. Jäteviljan käyttö hakkeen joukossa lisää tuhkan määrää. Varajärjestelmänä on öljypoltin ja sähkökatkojen varalta tilalla on aggregaatti.

veltä. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä; Farmenergi on mm. osallistunut Aritermin TPYM-syöttölaitteen tuotekehitykseen.

Hahkialan Arimax Bio -kattila on normaalia maatilaluokan kattilaa mittavampi, teholtaan 500 kW. Lämmön toimitusvarmuuden viimeistelee 400 kW:n öljypoltin, joka käynnistyy automaattisesti, jos kattilaveden lämpö laskee asetetusta arvosta.

– Öljyllä toimiva varajärjestelmä asennetaan tavallisesti kaikkiin yli 300 kW: n kattiloihin. Sen avulla voidaan hoitaa myös hetkittäinen suurempi tehontarve, jolloin hakekattilaa ei tarvitse mitoittaa kaikkein suurimman kuormituksen mukaan, kertoo Aritermin Veijo Kilkkilä.

Aritermin tuotteita myyvät K-maataloudet ympäri Suomen.

Lämpökeskuksen ohjausautomatiikka on tuttua teollisuudesta. Toimintoja voi seurata yksityiskohtaisesti pannuhuoneen seinällä olevista näytöistä. Häiriöviestit isäntä saa matkapuhelimeensa.

Nettisovelluksen avulla koko järjestelmää voisi valvoa myös sisältä omalta tietokoneelta, mutta Kalle Fazer ei katsonut online-systeemiä tarpeelliseksi, ainakaan alussa.

Räätälöityjä ratkaisuja Kauniin pihamiljöön varjelemiseksi lämpökeskus rakennettiin räätälintyönä vanhan pannuhuoneen tilalle, mikä tietysti maksoi valmista konttiratkaisua enemmän. Hintaa nosti erityisesti hakesiilon erikoisvalmisteinen kattorakenne: kuormaa kipattaessa siilon katto liukuu hydraulisesti syrjään.

– Liikkuvalla katolla ja maaston korkeuseroa hyödyntämällä saatiin rajoitettua siilon korkeutta siten, että sen kattolinja

Hahkialan kartanon päärakennus valmistui vuonna 1917.

sopii yhteen vieressä olevan laboratoriorakennuksen kanssa. Korkeampi siilo olisi ollut täyttövaiheessa liian altis tuulille, ovetkin olisivat tulleet yli seitsemän metriä korkeiksi, kertoo Farmenergin toimitusjohtaja Hans Hällfors.

Koko hankkeesta vastasi Farmenergi avaimet käteen -periaatteella, käyttäen myös paikallisia aliurakoitsijoita.

– Näin urakkasopimusten väleihin ei jää harmaita alueita. Samalla vältetään kitkaa ja kiihtyneitä ääniä, perustelee yli 200 laitosta urakoinut Hällfors. Hänen yrityksensä huolehtii myös laitoksen huolloista ja muusta seurannasta.

Lämpö- ja jätevesijärjestelmän uusiminen oli miljoonaluokan investointi, josta osaan Fazer sai tukea TE-keskukselta. Itse lämpökeskukseen meni noin 500 000 euroa. Laitteiston osuus oli tästä vain noin kolmannes.

Urakoitsija vastaa polttoaineesta Alueelle kaivettiin 1,8 kilometriä lämpökanavia, ja kun kaivamaan alettiin, samalla uusittiin koko mäen jätevesijärjestelmä.

Uutta jätevesilinjaa tarvittiin sitäkin reilu kilometri. Jätevedet käsitellään nyt kahdessa VH-Putzin pienpuhdistamossa.

– Toiminta on ollut koko ajan päällä.

Asiakkaiden viihtyvyys ei saanut kärsiä rakennustöistä, joten kaikki muutokset oli suunniteltava ja ajoitettava tarkasti ja edettävä askel askeleelta, isäntä kuvailee.

Monipuolinen yritystoiminta ja sen kehittäminen pitää Hahkialan isännän kiireisenä. Siksi hän ulkoisti heti alkuun lämpökeskuksen polttoainehuollon. Hakkeen tuonnista huolehtii Hakeyhtymä Kankaanmäki Oy Tuuloksesta.

Ylivuotista, kuivaa puuta varastoidaan Hahkialan metsässä tarkoitukseen suunnitellulla varastokentällä. Puupinot suojataan elokuussa paperilla. Kun täyttöä tarvitaan, Kankaanmäki käy hakettamassa kuorman ja tuo sen saman tien siiloon.

Hakkeen kosteusprosentti on 25-35.

– Välivarastointi olisi ollut kallista ja hakkeen siirtely moneen kertaan olisi vienyt liikaa aikaa, Fazer sanoo.

Haketoimittajaksi hän halusi ison ja luotettavan yrityksen, jotta polttoainehuolto pelaisi aukottomasti, ja jonka kontaktit auttavat tarvittaessa hakkeeksi sopivan jätepuun hankkimisessa muualta. ■

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

59

Nyt

Automatisoitu biopoltin kauralle tai pelletille

AJANKOHTAISTA

■

Pilkekone pienempään tarpeeseen ■ Hakki-Pilke Hawk on nykyaikainen pilkekone pienkäyttöön. Hakki-Pilke Hawk on suunniteltu niille käyttäjille, jotka eivät valmista klapeja suuria määriä, mutta jotka silti haluavat työtä helpottavan, helppokäyttöisen ja turvallisen pilkekoneen.

Isompien veljiensä lailla Hawk on varustettu ketjusahakatkaisulla ja puu halkaistaan neljään osaan 5,6 tonnin halkaisusylinterillä. Valmis pilke lastataan 3,2 m:n poistokuljettimella. Pilkkeen pituutta voidaan Hakki-Pilke Hawkissa säädellä

reilusti; 20:stä 50 senttiin puun maksimihalkaisijan ollessa 30 cm.

Turvallisuus ja helppokäyttöisyys ovat olleet Hawk:n suunnittelun lähtökohtia, mm. ketju pyörii vain silloin kun puuta katkaistaan. Sähkö- ja polttomoottorikäyttöiset mallit ovat helppoja kuljettaa, koska niissä on henkilöautokiinnitykseen sopiva vetolaite. Saatavissa on myös traktorikäyttöinen malli. Hakki-Pilke-pilkekoneet myy K-Maatalous. Hinnat alkaen 4380 € (sis. alv. 22%) + toim. kulut.

Kotimainen lämmitysenergia on parantanut viime vuosina asemiaan suomalaisten kotien ja tilojen lämmityksessä.

Aikaisemmin suosittua öljylämmitystä on korvattu enenevässä määrin hake-, pelletti- tai turvelämmityksella. Syyt kotimaisen energian lisääntyneeseen käyttöön ovat yksinkertaiset. Kotimainen energia on kustannustehokasta, se tuotetaan uusiutuvista luonnonvaroista ja kotimaisen energian tuotantoketju tukee kansantaloutta.

Aiemmin ongelmana ollut vaivalloinen lämmitysjärjestelmän ylläpito on nykyaikaisissa bioenergiaratkaisussa minimoitu automaattisilla toiminnoilla. Hyvänä esimerkkinä helppokäyttöisestä ja luotettavasta bioenergiaratkaisusta ovat Ariterm Farmjet -biopolttimet, jotka soveltuvat pelletin ja kauran polttoon.

20 kW:n tai 50 kW:n poltin voidaan asentaa useimpiin vanhoihin klapikattiloihin ja se ohjaa automaattisesti pelletin tai viljan syöttöä polttimelle. Helpon käytön varmistamiseksi polttimessa on automaattisytytys.

Laitteisto valvoo ilmanvaihtoa ■ EU:n eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö ja direktiiveihin lisätyt täydentävät ehdot määrittelevät lisävaatimuksia ilmastoinnin valvontaan tuotantotiloissa. Koneellisen ilmastoinnin toimivuutta on valvottava hälytysjärjestelmällä, joka ilmoittaa mahdollisesta laitteiston epäkunnosta.

Suomalainen Global Safety & Security Solutions Oy (GSSS) on tuonut markkinoille Metis Farmi -hälytysjärjestelmän,

jolla pystytään tarkkailemaan eläinsuojien lämpötilaa sekä koneellisen ilmastoinnin toimintaa ja ilmoittamaan kun olosuhteet tuotantotiloissa muuttuvat. Laite lähettää valvontatiedot GSM-verkon avulla tekstiviestinä vastaanottajille ja varmistaa tekstin perillemenon puhelinsoitolla.

Metis Farmi laitteessa on useita liitäntöjä, joihin voidaan liittää mm. ilmastointilaitteen vikarele tai muita valvottavia tietoja kohteesta. Toimituspakkaukseen

Valmisaitaus helposti ennen talvea ■ Ruotsalainen, 8-kulmaisia aitauspylväitä valmistava Octowood on kehittänyt valmiin, nopeasti pystytettävän OctoPaddock-aitauspaketin.

Aitauksen koko on 20x48 metriä ja se toimitetaan täydellisenä.

Edustava puuaitaus sopii esimerkiksi tarhakäyttöön tai ratsastusaitaukseksi.

Paketti sisältää pylväät, tarvittavan määrän riukuja, portinpylväät, portit saranoineen, kiinnitysruuvit sekä rakennusohjeet.

60

MAATILAN PIRKKA ■ 4 /2007

Octopylväs on 8-kulmaiseksi jyrsitty valmis mäntyaitatolppa, joka on ennen kyllästystä kuivattu sadan asteen lämpötilassa. Kuivaus varmistaa kyllästysaineen imeytymisen ydinpuuhun saakka. Kylläste ei sisällä kromia eikä arsenikkia. A-luokan kestopuupylväitä käytetään eläinaitauksissa, riistaaidoissa ja maisemarakentamisessa. 8kulmaisuuden ansiosta välipuut tai liittimet on helppo kiinnittää pylvääseen.

sisältyy lämpötila-anturi, jolla voidaan valvoa lämpötilan pysymistä aseteltujen rajojen sisällä. Useimmat ongelmatilanteet ilmastoinnissa tai lämmityksessä näkyvät varsin nopeasti eläinsuojien lämpötilan muutoksena.

Laitteisto on koteloitu asianmukaisesti ja siinä on akkuvarmistus. Metis Farmi hälytysjärjestelmä on kokonaan suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Oikaisu Edellisessä numerossa sivulla 32 erinomaista niittomurskausjälkeään esittelee Elho HNM 320C.

■

Rehuraisio tuo markkinoille syyskuun alussa kolme uutta rehuseosta lypsykarjalle: Opti-Maituri 18 -täysrehun, Opti-Maituri 26 -puolitiivisteeen ja Opti-Melli-terveysrehun erillis- tai seosrehuruokintaan.

Kaikissa on mukana pötsifermentaatiota tehostava elävä hiiva ja täysrehun sekä puolitiivisteen aminohappokoostumus on optimoitu suojatun metioniinin avulla. Pötsisuojattu metioniini nostaa koetulosten mukaan sekä maitotuotosta että valkuais- ja rasvapitoisuutta.

– Lisäksi se vaikuttaa maksan

Maatalouskesko ja Mestarifarmi yhteistyöhön

■ Maatalouskesko Oy ja Mestarifarmi Oy ovat tehneet karjatalouskone- ja tuotantorakennuskaupan liiketoimintaa koskevan sopimuksen, joka astui voimaan 1.9.2007. Mestarifarmille siirtyi kyseisen tuotealueen liiketoiminta, sisältäen asennus-, huolto- ja varaosatoiminnot.

Järjestelyllä yhdistettiin Maatalouskeskon karjatalouskonekaupan osaaminen ja Mestarifarmin betonirakentamisen ammattitaito. Näin parannetaan karjatalouden rakennusprojektien kokonaisuuksien hallintaa ja toimitusvarmuutta.

Maatalouskesko Oy:lle jäivät teräs- ja puurakenteisten hallien ja kotieläinsuojien sekä maneesien tuote-edustukset. Maatalouskesko Oy keskittyy karjataloustarvikkeiden hankintaan K-maatalous-ketjulle. K-maatalous-ketju jatkaa edelleen siirtyneidenkin tuote-edustusten myyntiä ja samalla lisätään erilaisten betonielementtien tuotetarjontaa.

Maatalouskesko Oy:n edustukseen ja K-Maatalous-ketjun myyntiin jäivät aikaisemmin mainittujen lisäksi seuraavat

kotieläinrakentamiseen liittyvät tuoteryhmät: Murska-tuotteet; Emi-ilmanvaihtopuhaltimet, -ohjauskeskukset, -säätimet ja -tarvikkeet; Pomon nautaritilät, juomaaltaat, kalustetarvikkeet, vasikkakarsinat, hevoskalusteet sekä parsinavetan kalusteet. Lisäksi parsimatot, parsipedit, rullamatot, teräs-, valurauta- ja virtsaritilät naudoille ja sioille, nautojen ruokintahäkit, ruokinta-aidat, aitaelementit ja portit, Muovix-tuotteet, polymeeribetonista ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut ruokintakaukalot sekä ruokintakouruelementit.

Mestarifarmi Oy on karjatalouden tuotantorakentamiseen erikoistunut myyntiyhtiö, joka toimii koko Suomen alueella.

Mestarifarmi Oy kuuluu Betonimestaritryhmään, joka on suomalainen yritysryhmä ja sillä on toimintaa myös Ruotsissa.

Betonielementtejä valmistavia tehtaita on Suomessa neljä ja Ruotsissa kaksi.

Henkilökuntaa yrityksessä on yhteensä 350 kpl.

toimintaan tehostaen aineenvaihduntaa: riski aineenvaihdunnallisiin sairauksiin pienenee ja hedelmällisyys paranee, toteaa kehityspäällikkö Sanna Seppälä Raisiolta.

Seitsemässä laajassa tutkimuksessa rehuseokseen lisätty elävä hiiva nosti maitotuotosta 3,4 %, valkuaispitoisuutta 4,1 % ja rasvapitoisuutta 4,2 %.

Happamuuden lisäksi myös pötsin happipitoisuus vaikuttaa pieneliöstön toimintaan. Rehuseokseen lisätty elävä hiiva kuluttaa pötsissä olevan hapen loppuun ja tasaa pötsin happamuuden vaihtelua. Mikrobivalkuaisen ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen määrä lisääntyy.

Myös kuitua sulattavien bakteerien määrä lisääntyy, jolloin kuidun sulatus tehostuu ja eläimen käyttöön tulevan energian määrä kasvaa.

Koetuloksissa saatu kahden litran parannus päivittäisessä maitomäärässä, 1,4 kymmenyksen parannus maidon valkuaispitoisuudessa ja 1,8 kymmenyksen nousu rasvapitoisuudessa merkitsevät vuositasolla noin 300 euroa lehmää kohti.

Myös typpipäästöt ympäristöön vähenevät tehostuneen tuotannon kautta.

Väkirehua vasikoille ja virikeolkia sioille

■

K-maatalousOK-491 ketju on esitellyt kaksi kalusteisiin sijoitettavaa uutuutta. OK-491 on muovinen väkirehuautomaatti vasikoille ja Pomo Kuivikehäkki on tarkoitettu virikeolkien tarjoamiseen sikalakarsinassa.

Väkirehuautomaatin mitat ovat 38x75 cm, korkeus 82 cm ja paino 17,5 kg. Sen hinta on 120 €. Kuivikehäkki on valmistettu galvanoidusta putkesta ja sen hinta on 38 €.

Pomo Kuivikehäkki

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

61

Nyt

■ Kuinka monesti kesän ensimmäisen pihatyöpäivän pilaakaan käynnistymätön ruohonleikkuri? Entä jos mökkisaareen ei heti pääsekään, kun perämoottori ei suostu käynnistymään? Useimmiten itse moottorista ei löydy vikaa, vaan talven yli moottorissa seisseestä polttoaineesta osa on todennäköisesti höyrystynyt ja loppuosaan on muodostunut käynnistymistä haittaavia yhdisteitä.

Tämä murhe on vältettävissä käyttämällä Neste Oilin pienmoottoreihin varta vasten kehittämää Futura Green -pienmoottoribensiiniä, joka lisäksi palaa puhtaammin. Futura Greenin haihtuvuus on pieni, minkä ansiosta siitä haihtuu vähemmän hiilivetyjä ja se säilyttää hyvin syttymisominaisuutensa. Polttoainesäiliöön talveksi jäänyt bensiini toimii taas keväällä moitteettomasti.

Vähätellä ei myöskään voi sitä etua, että pakokaasut eivät haise ja haju ei tartu vaatteisiin. Päästöjen vähäisyys on etu myös ympäristön kannalta. Futura Green koostuu hiilivedyistä, jotka palavat pienmoottorissa puhtaasti ja lähes täydellisesti. Se säästää moottoria ja koneen huollontarve on pienempi.

Uutuusrehuja lypsykarjalle

AJANKOHTAISTA

Pienmoottori tykkää pienmoottoribensiinistä

MAATILAN NIKSIT

Maatilan Niksi-Pirkka 20 € Oletko keksinyt työtä helpottavan idean? Kerro se meille, niin jaamme sen muidenkin lukijoiden iloksi ja hyödyksi! Julkaistuista nikseistä maksamme 20 euron palkkion.

Yhden lautasen ajotekniikka Yksilautasmallisella keskipakolevittäjällä levityskuvio on epäsymmetrinen, joten sillä ei voi ajaa samanlaisella tekniikalla kuin ruiskulla (tai kaksilautaslevittimellä), eli peltoa edestakaisin päisteissä kääntäen (serpentiinikuvio).

Sen sijaan on ajettava peltoa ympäri (spiraalikuvio), jotta epäsymmetrisyyden aiheuttama virhe ei kertaudu vaan kumoutuu vierekkäisillä ajourilla. Spiraalikuviossa ongelmana on kuitenkin, että edellisen kierroksen ajolinjat hel-

niksipalkkio!

posti unohtuvat, elleivät ne näy selvästi, eikä esimerkiksi ruiskutusuria voi kätevästi hyödyntää.

Tämä ongelma poistuu, mikäli trakorissa on suunnanvaihdin (tai peruutusvaihteen nopeus sattuu olemaan sama kuin levitysessä käytettävän vaihteen nopeus). Tällöin voidaan ajaa serpentiinikuviota niin, että traktoria ei käännetä päisteessä, vaan muutetaan ajosuunta, eli mennään joka toinen ajoura takaperin.

Niksin lähetti Simo Havia Savonlinnasta.

Lähetä niksi joko sähköpostilla: niksit.maatilanpirkka@dialogi.fi tai postitse: Maatilan Pirkka, Markkinointiviestintä Dialogi, Anne Penttilä, Pl 410, 00811 Helsinki. Liitä mukaan aina myös yhteys- ja pankkitietosi.

4/2007 ■ MAATILAN PIRKKA

63