Tässä numerossa 2 Toimitus 3 Pääkirjoitus 4-5 Ilmoitustaulu 6-7 24h 50v.-retkellä 8-9 Szia Magyarország! 10-11 Suuri donitsiarvostelu ja Gallup 12-13 Sarjakuva ja kehukehykset 14-15 Mainosaukeama 16 Klik! 17 Kolumni 18 Partiomaisia sanoja Näin toimitus 19 Mitä löytyy!1!1
kuvaili Maahisia yhdellä sanalla:
Toimituksen ja muun johtajiston yhteystiedot löydät Maahisten nettisivuilta: maahiset.net TOIMITUS Päätoimittaja: Kristiina Keski-Oja (rakas) Oikoluku: Otto Snellman Taitto: Koko ihana toimitus Kansien kuvat: Julius K. ja Esko R. Toimittajat: Vanessa Mabonso (rohkea), Elina Jalo (paras), Lotta Jääskö (paras), Esko Raikunen (toimelias), Julius Kuula (ainoa), Terho Tammi (elämäntapa), Urho Vyyryläinen (ilo), Jenni Hyvärinen (mahtava) Painatus: AM Digipaino
PÄÄKIRJOITUS
Tuhat ja yksi maahista Maahisten viideskymmenes vuosi lähenee loppuaan. Paljon on mahtunut tämän vuoden kulkuun: satoja maahisia, uusia projekteja, tuhansia koloiltoja ja retkiä. Vaelluksia ja ulkomaanmatkoja, partiota parhaimmillaan. Tänä vuonna on ollut erityisen hyvä syy katsella menneeseen, sillä onhan pääkaupunkiseudun ensimmäisen sekalippukunnan puolivuosisatainen historia hienoa luettavaa. Vaikkei varsinaista historiikkia juhlavuoden kunniaksi ilmestynytkään, selviää menneiden sukupolvien vaiheita muun muassa kololtamme löytyneistä kokouspäiväkirjoista. Jo niistä näkee, että hienosta lippukunnasta on kyse. Mutta maahiset ovat maahisia: emme ole jääneet vain menneitä muistelemaan. Ensi vuotta ja tulevaisuuden jäseniä pohditaan jo kovalla vauhdilla. Saapa nähdä, mitä ajatuksia talviretki 0017 tai kesäleiri The Maahiset Games herättävät parin vuosikymmenen kuluttua! Ensi vuoden alussa Siltamäen kolollekin saadaan uusi ilme, ja lippukunnassa on enemmän jäseniä kuin koskaan; kyllä nyt kelpaa siirtyä uuden vuosikymmenen haasteisiin. Siispä valkovihreä huivi kaulaan ja kohti tulevaisuuden historiaa!
a n i i t s i r K 3
4
5
24 H 50/50 -retkellä Kirjoittanut: Lotta J. Kuvat: Jesse N. ja Esko R.
Vietin lauantain 50v -retkellä selvittäen, mitä johtajat tekivät milloinkin. Tällä kertaa 24h keskittyi yhden henkilön sijaan kaikkiin retkellä oleviin johtajiin, juhlavuoden kunniaksi tietenkin! tekivät risuista, köydestä ja pressuista donitsilauttoja Eskon, Fransin, Juliuksen, Veeran, Jeren ja Akselin hellässä huomassa. Seikkailijat tekivät donitsitaikinaa Miran, Elina J:n, Pinjan, Jessen, Demin ja Nean kanssa. Tällä aikaa sudarit tekivät suunnistusjälkeä Sinin, Suvin, Antin, Jennin, Ninnun, Riikan ja Katin kanssa.
klo 8:00 Herätyksen pitivät retkenjohtaja Siiri ja lippukunnanjohtaja Otto. Kaikki muut johtajat auttoivat herätyksessä omissa teltoissaan tai kämpällä. klo 8:15 Siiri veti kaikille retkellä olleille lipunnoston. Johtajat esittäytyivät osallistujille.
klo 12:35 Muutama vanhempi johtaja sai Maahisten oman ansiomerkin ja vedettiin Maahinen maanalainen -huuto.
klo 8:30 Otto veti Maahisten Muumihuudon. klo 8:45 Syötiin aamupalaa. Lauri jakoi puuroa, Terho teki sitä lisää, minä jaoin hilloa ja Pinja käsidesiä. klo 9:50 Ohjelmat alkoivat: Tarpojat
klo 12:40 Ruokaa!! klo 13:30 Tarpojat paistoivat donitseja trangioilla, seikkailijat suunnistivat ja sudareiden tai-
6
Muutama iloinen johtaja (sekä yksi tarpoja) päivän töiden keskellä. klo 22:00 ZZZZzzzzzzz…..
torata jatkui jälleen. klo 17:30 Lisää ruokaa! klo 18:15 Kaikki koristelivat donitseja ja sudarit tekivät lisäksi huiviholkkeja. klo 19:30 Syötiin iltapalaa. Toimimme poikkeuskeittiönä Pinjan ja Ennin kanssa. noin klo 21:00 ILOTULITUS!!
7
Szia Magyarország!
15. lokakuuta ei ollut kuin mikä tahansa päivä. Koulujen syysloman lisäksi silloin alkoi yhdeksän Maahisen ja yhden Kuksan matka kohti Unkaria. Matkan päämääränä oli tavata eräs kyseiseen maahan asumaan eksynyt ystävä ja vaeltaa yhdessä lähes sata kilometriä Unkarin upeassa luonnossa. Matkamme starttasi Helsinki- kaksi viimeisintä BudapestisVantaan lentokentältä kello sa, Unkarin pääkaupungissa. 04:15 aamulla. Lennoista Vaikka välillä komeita sekä Budapestiin että takai- vuoria alkoi tulla korvista, sin Helsinkiin selvittiin kun- olivat maisemat silti mahtanialla, vaikka Veeran meikit via ja kaiken vaivan arvoisia. katosivat matkan varrella, ja Autoteiden varrella kävely oli paluulento myöhästyi tunnin toisinaan todella pelottavaa verran. Lauri löytyi Buda- unkarilaisesta ajotavasta pestin lentokentältä, ja niin johtuen, mutta hengissä retkue suuntasi kohti vael- siitäkin selvittiin. Maaston luksen lähtöpistettä Keszthe- vaihtelevuus oli vaelluksen lyä. teema! Vietimme kuusi päivää Hämmentäviltä sattumukvaeltaen (tosin Terho, Ossi silta ei säästytty: erään 30 ja Krisse, jolla oli polvivaivo- km pituisen, mutta kaksi tunja, lähtivät päivän aiem- tia kestäneen bussimatkan min Nagyvazsónyiin), yhden jälkeen olo oli hieman pöNagyvazsónyn kylässä ja kertynyt. Myös Tapolcán ys-
8
tävyyskaupungin Lempäälän löytyminen paikallisesta katukyltistä oli hieman kummallista. Toisaalta itsekin hämmensimme paikallisia muun muassa linnoittautumalla erään baarin ulkopöydille rinkkoinemme ja ostamalla lähes kaksikymmentä kokista. Vettä kyseisestä baarista ei nimittäin saanut, ja kylän ainoa kauppa oli ollut auki vain aamuseitsemästä aamukymmeneen. Myös luovuus kukki: Esko keksi uuden laulun, joka alkoi suunnilleen näin: ”Bala- balaton / siinä se nyt on / hyvä tavaton / se on Balaton”. Jotain sen suosiosta kertoo, että eräänä yönä Veera nousi
9
unissaan istumaan, lauloi pätkän kyseisestä veisusta ja jatkoi nukkumista. Ruoka vaelluksella oli pääosin ihan hyvää (vaikka Laurin huhutaan väittäneen, että ”wildupata”* oli vaelluksen herkullisin ruoka), mutta torstai-iltana Nagyvazsónyssa hostellimme alakerran ravintolassa syöty illallinen kieltämättä ylitti kaiken muun. Kotiin palasimme maanantaiyönä 24.10. kahden aikoihin monta kokemusta rikkaampana. Väitän jokaisen hymyilleen, kun vaellusperhe erosi omille tahoilleen. *Blå Bandin Wilderness Stew
Huippumaku haussa:
Donitsiarvostelu 50/50 Teksti: Lotta J. Kuvat: Jesse N. ja Julius K.
Seikkailijat tekivät taikinan...
Donitsien teko pähkinänkuoressa: Seikkailijat tekivät donitsitaikinan ja siitä tuli hyvä, vaikka kuulemani mukaan leivinjauheen puute aiheutti pieniä ongelmia. Tarpojat paistoivat donitsit trangioilla, mikä onnistui hyvin lukuunottamatta pientä onnettomuutta.
... ja tarpojat paistoivat sen.
Illalla kaikki pääsivät koristelemaan. Oli kinuski- ja suklaakastiketta sekä vaaleanpunaista pomadaa. Kuorrutteen päälle sai laittaa nonparelleja tai tomusokeria.
8
GALLUP:
Miksi Maahiset ovat parempia kuin Koudat?
Teksti: Terho T. Kuvat: Terho ja Julius K.
50-vuotisnumeron kunniaksi vanha väittelynaihe nostettiin taas pöydälle. Kysymys puhukoon puolestaan.
Samuil, seikkailija “Maahisilla on paremmat ruuat.”
Ja tässä muutama valmis donitsi.
Daniel, tarpoja
Plussat ja miinukset: + hyviä kuorrutteita + todella hyvän näköisiä kaikenkaikkiaan + iloisia koristelijoita - melko pahan makuisia nonparelleja - vähän raakoja keskeltä
“Meillä on kivemmat leirit.”
Jere, samoaja “En tykkää Kouta(Gouda) juustosta.”
MP: 3/5
9
Sarjakuva: Sarjis: Urho V.
Kehukehykset: Ninnu Haapala Teksti ja kuva : Jenni H.
Ninnu on vanha partiolainen, joka on nyt palannut takaisin vanhan harrastuksen pariin uuden sudenpentulauman johtajana. Hän on aina innolla mukana kaikessa tekemisessä, on sitten kyse lennokkien taittelemisesta tai leirillä sudenpentulauman leikittämisestä. Ninnu kehittää vaikka hetkessä avaimenetsintää jos kokouksessa lauma alkaa harhailemaan.
12
13
14
15
Toimituks
en valinta :
16
Kolumni
at
rj i k ä v i ä p a Prinsess Teksti: Vanessa
(Huom! Osa päivämääristä ja nimistä ovat erittäin keksittyjä) 5.5.2011
4.10.2014
Käveltiin Bestisten tyttöjen kanssa lounaspaikalle järven rantaan. Pakkasin rinkan taas tosi huonosti lol. Elina veti taukojumpan, joka oli hauskaa, ei kai pelkästään mun mielestä. Jasmin kokeili järvessä onko crocsit ja villasukat vedenpitävä yhdistelmä.
Ollaan juostu ympäri keskustaa rinkat selässä ja unohdettu vaikka ja mitä. Väsyttää sairaasti ja ehkä oon vähän pettynyt. Tarpojilla on kuitenki ollu mahtava päivä ja ne on kehunut ohjelmaa. Joten ei valitettavaa.
4.4.2016
17.9.2013 Mitäs näiden kanssa nyt taas tekis… Kelasin vaa et joo sytytän kynttilät nii hyvä tulee ja tytöt saa tunnelmaa keskustella aiheesta. Lopputuloksena kuitenki et tytöt istu hiljaa kun teki mun jutut taas niin nopeesti. Jos jonkun keskustelun kipinän sais syttymään. Toisaalt oman äänen kuunteleminen on iha jees. VHOÀRYH
21
Oon pohtinut partion lopetta mista, ku on välil hommaa on niin paljon. Iha yleensäki ei siis todellakaa pelkästää partiosta hahaha. On vaikeet panostaa kaikkeen samaan aikaan. Tavallaa on kyl jees ku voi lähtee keskel viikkoo retkelle viettää aikaa mukavien ihmisten kaa. Ja ku saa jonkun hullun idean mitä ei yleensä vois toteuttaa noin vaa, nii mä voin tehä partiossa mitä vaan jos haluun. Eihän tätä haluais lopettaa ellei ois pakko.
Partiomaisia sanoja Koonnut: Elisa A. Kuva: Wikipedia
Syksyn viimeinen partiomainen sana on ”sisupartiolainen”, jota pääsi selventämään sudenpentulauma Tippuvat lehdet. Sisupartiolainen on viralliselta määritelmältään partiolainen, ”joka tarvitsee erityistä tukea partiossa vamman, pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia”, mutta näistäkin kuvauksista suurin osa varmasti pitää paikkansa: - Aktiivinen partiolainen - Iloinen partiolainen - Kiltti partiolainen - Outo partiolainen - Kekseliäs partiolainen - Hauska partiolainen - Partiolainen, joka osaa tehdä kavereiden puolesta paljon - En tiedä, enkä halua vastata
22
Tekijä: Vanessa kuva: mazegenerator.net Mitä tästä sokkelosta tulee mieleen? 50-v retken donitsit tietysti! Näytä sisäinen Maahisvoimasi ja löydä urhoollisesti tiesi sokkelon läpi!
23