MUUU 3

LYPSETTYÄ TOTUUTTA JO VUODESTA 2005

03/07

Jarmo Hovinen Markkinointijohtaja

2

Pääkirjoitus

» Jarmo Hovinen » Kreetta Järvenpää

Sanat Kuva

Mistä löytyy totuus ?

Hyvä lukija, pidät nyt käsissäsi järjestyksessä kolmatta Muuu-lehteämme. Jokainen numero on ollut omanlaisensa, ravisteleva ja rajoja ylittäväkin, vaikka oikeastaan mitään rajoja asiakaslehden tekemiselle ei ole, ellet sinä itse niitä luo.

Tässä numerossa Muuu menee itseensä ja etsii totuutta ja perusteita olemassaololleen. Tarvitsevatko yritykset lehtiä? Lukeeko kukaan asiakaslehtiä, kannattaako niitä ylipäänsä julkaista? Mitä verkko tuo lisää?

Totuuksia on monta, melkein yhtä monta kuin on kertojaakin.

Lehdentekijät kysyi yhdessä Taloustutkimuksen kanssa kuluttajilta, päättäjiltä ja asiakaslehtiä julkaisevilta yrityksiltä mielipiteitä asiakasjulkaisuista.

Tämä on totuus: ne, joilla on asiakaslehti, pitävät sitä erittäin tärkeänä oman bisneksensä kannalta. Ne, joilla sitä ei ole, sanovat pääasialliseksi syyksi ajanpuutteen – mielenkiintoista, kun puhutaan suorasta kanavasta asiakkaisiin.

Kuluttajat ja päättäjät haluavat tietoa yrityksesi tuotteista ja palveluista. Asiakaslehti on luettu ja lukijoiden mielestä luotettava tietolähde. Miksi et käyttäisi sitä hyväksesi?

Verkko ja printti elävät jo arkea rinnakkain.

Kiinnostavaa on seurata, milloin yritykset ulkoistavat verkkosivujensa journalistisen sisällön tuottamisen.

Kerro totuus. Puhuttele asiakastasi, kerro tuotteistasi ja palveluistasi fiksusti. Muista osallistaa ja ole aito. Hyödynnä ammattilaisia. Vaadi heiltä enemmän. Ole kustannustehokas. Käytä asiakasmediaa, mediaa suoraan asiakkaillesi.

3

Sisältö

1 Oli sitä tai tätä, älä lukematta jätä.

2 3 6 8 21 22 24

Klopaalisti sinun

27 1

2

3

6

8

21 22 24 26

26 24 22 21 27 24

Johto hoitaa.

22 21 8 6

Reittä pitkin huipulle.

3 2 1

Lahjonta

Totuuden jäljillä.

Älä puhu läpiä päähäsi Johonkin pisteeseen pystyy huijaamaan vaikka itseään.

Mutta jos makkara maistuu, se vaan alkaa näkyä.

Trimmattu, moitteeton ja läpinäkyvä. Noilla adjektiiveilla yritykset pitävät kuosinsa.

Tunnen huonoa omaatuntoa, etten tunne huonoa omaatuntoa.

8

6

3

2

1 Varttaalien vankina.

Lypsylehmän päiväkirjasta.

Munkkiniemen Puistotie 25 PL 502, 00101 Helsinki puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi

TÄMÄN LEHDEN TEKIJÄT

Sanat Riitta Ekholm (tuottaja), Virve Airola, Jussi-Pekka Aukia, Marita Kokko, Tiia Lappalainen, Kaisa Mikkola, Merja Mäkelä, Risto Pitkänen, Matti Sovijärvi ja Arja Vartia Kuvat ja ulkoasu Vuokko Isoherranen (AD), Mervi Ahlroth, Marja Helander, Kreetta Järvenpää, Jussi Kaakinen, Miika Kainu, Jere Saarelainen, Mika Soikkeli, Antti Valta ja Laura Vuoma Repro Faktor Oy Paino SP-Paino Oy, 2007

Käykää sisään!

Sanat » Riitta Ekholm, Markku Rimpiläinen, Arja Vartia Kuvat » Kreetta Järvenpää, Mika Soikkeli

Tämä ei Muuuksi muutu,

Asiakaslehtien pitkä historia

6

Me Lehdentekijät olemme asiakaslehtien teossa jo melkoisia konkareita. Meillä on eri lehtinimikkeitä 80, henkilökuntaa 70 henkeä, ja yhtiö lähentelee 20 ikävuottaan. Olemme siirtymässä väkevien sarjaan, jos ikää verrataan nuorison luvallisiin ostoksiin luvanvaraisten juomien liikkeestä.

Meillä on myös perinteitä oman asiakaslehden tekemisessä, tämä Muuu on jo kolmas.

Pötypuhetta, että asiakaslehti ala olisi uusi. Suomessa on tehty asiakaslehtiä jo sata vuotta sitten, vaikka ei niitä sellaisiksi kutsuttu. Lehdentekijät tekee 113 vuotta ilmestynyttä Helsingin Diakonissalaitoksen Viestiä. S-ryhmän Yhteishyvä on 103 vuotias.

Päätoimttaja Markku Niskanen sanoo lehden olevan edelleen tärkeä henkilökunnan ja sidosryhmien yhteistyöväline, jonka asemaa uudemmat mediat eivät ole horjuttaneet.

SOK:n viestintä- ja julkaisut yksikön kustannuspäällikkö Tuula Sjöberg kertoo, lehti ilmestyi aluksi viikoittain sanomalehtenä, nykyiseen aikakauslehtikokoon Yheishyvä siirtyi vuonna 1983. ”Lehdellä on aina ollut vahva rooli valistajana ja arjen hyötytiedon levittäjänä. Lehden osioiden kruununjalokivi on Ruokamaailma”, kertoo Sjöberg. ”Me myös pysymme perinteisen lehden linjoilla, se on asiakasomistajiemme toive. Silti lehti uudistuu jatkuvasti – pienin askelin kohti nykyaikaa”, Sjöberg valottaa tulevaisuutta.

Levikiltään suurin asiakaslehti on K-ryhmän Pirkka, lukijoita sillä on noin 2,5 miljoonaa. Pirkan linjaus vaihtui vuosi sitten entistä enemmän tuotepohjaiseksi.

sillä asiakas on aina ensin. Ei edes niin, että nainen, vaan että asiakas. Mutta onko asiakas aina oikeassa? Paha kysymys.

Koska markkinataloudessa olemme, toisinajattelua saa suositella – myös asiakkaalle.

Asiakaslehti voi olla mitä tahansa spiegelwissenistä hervottomaan tarinaan. Aina ei asiallinen ja faktat paikallaan oleva juttu ole paras mahdollinen. Asiakaslehtitalo ei saa aliarvioida asiakasta, eikä tämä voi aliarvioida omaa asiakastaan. Hillitön kierre, jonka katkaisee vain täydellinen tampio.

Postiluukusta kolahtava lehti vastaa huomioarvossaan hesarin etusivun mainosta. Kannattaako tätä tilaisuutta menettää? Ei, mutta kyllä sen eteen on tehtävä töitäkin. Miten erottua eteisen lattialle rämähtävästä lehtipinosta? Sitä on syytä miettiä ihan vakavasti.

Tiedoksi, että 55 prosenttia Taloustutkimuksen asiakaslehtikyselyyn vastanneista hakee tietoa tuotteista ja hankinnoista juuri asiakaslehdistä. Miksi? Koska he luottavat lukemaansa tietoon. Suoramarkkinointikirjeet osuvat vain 18 prosenttiin vastaajista.

Tämä ei Muuuksi muutu. Asiakas on aina oikeassa.

Kampin palvelut uuteen lehteen Lehdentekijät ryhtyy julkaisemaan kauppakeskus Kampille uutta lehteä, jonka nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi Kamppi Magazine. Lehden ensimmäinen numero ilmestyy marraskuussa.

Kamppi Magazine auttaa lukijaa löytämään laajan kauppakeskuksen parhaat tuotteet, tarjoukset ja palvelut.

Onks tietoo?

Suomen Businessviestintä tietää pienten ja keskisuurten yritysten päättäjistä paljon. Ja se on paljon, sillä suomalaisista yrityksistä yli 99 prosenttia on pk-yrityksiä. Taloustutkimuksen tekemä PRO Päättäjämediatutkimus kertoo, minkälaiset lentoyhtiön plussakortit tai mitkä autot johtajia miellyttää. Se kertoo myös paljosta muusta: vaikkapa suosituimmista printtimedioista tai nettisivustoista. Tulokset yllättävät ammattilaisetkin. Tämän tiedon perässä kannattaa jopa juosta.

Tiedolla on aina arvoa ja varsinkin silloin, kun siitä nauttii, oppii ja ...pystyy hyödyntämään sitä. Tälläisen tiedon perässä ovat kaikki. Eikä sitä ole kaikilla.

ILMOITUSMYYNTI LÖYSI ASIAKASLEHDET.

Sementoitu paikka Asiakaslehdet ovat ottaneet paikkansa asiakasviestinnässä eikä niiden merkitys ole ainakaan hiipumassa, ilmenee Taloustutkimuksen tekemästä Asiakaslehtien kartoitustutkimuksesta.

Yli puolet vastaajista saa kotiin yhteensä kolmesta viiteen asiakaslehteä. Joka neljännen tavoittaa yhdestä kahteen lehteä ja 13 prosentille vastaajista tuli jopa kuudesta seitsemään asiakaslehteä.

Asiakaslehdet ovat lehtimainoksia suositumpia lähteitä, kun kuluttaja etsii tietoa talouden päivittäishankinnoista ja palveluista. Talouteen tulevia asiakaslehtiä lukee useimmiten kaksi henkilöä.

Pasinneulaa odotellessa Mikä ajaa brittimassat kassalle?

Televisio-/radiomainokset Interaktiivinen TV Asiakaslehdet Sanoma-/aikakauslehtimainokset Puhelinmyynti Liitteet Sähköposti Lehtiset ja ilmaisjakelulehdet Suorapostitus Mainostekstiviestit Lähde: DMA/APA

0%

5%

10 %

15 %

20 %

Lehdentekijät ja Suomen Businessviestintä muuttivat heinäkuussa yhteiseen osoitteeseen, joka on Munkkiniemen Puistotie 25. Rakennus tunnetaan yleisesti Koneen talona.

Vanhan omistajayhtiön peruja rakennuksessa ovat erittäin hyvin ja nopeasti toimivat hissit.

Lehdentekijöiden ja Businessviestinnän yhteenliittymällä on rakennuksesta käytössään koko viides kerros.

Toimitus sijoittui rakennuksen itäpäätyyn isoon avotilaan.

Ilmoitusmyynnillä ja taloushallinnolla on käytössään erillisiä toimistohuoneita rakennuksen länsipäädyssä. Työtekijöitä uudessa tilassa on yli 70.

Tällä tietoa Lehdentekijät viipyy Munkkiniemessä ainakin vuoteen 2010. Silloin Ratapihantielle valmistuu mahdollisesti Alma Median Helsingin yksiköiden uusi 15-kerroksinen toimitila, jolle on annettu leikkisä nimi Pasinneula. Alma Media tekee sitovat päätökset uuden toimitilan rakentamisesta helmi–maaliskuussa 2008.

7

Julkisuuskuva

Sanat » Riitta Ekholm Kuva

» Marja Helander

Toimitettua totuutta

Yritykset ovat tätä nykyä pitkälle sitä, miltä näyttävät. Vilurimeininki ei vetele, kun tieto on julkista

ja toimitalotkin läpinäkyviä. Näin pääsääntöisesti. Entisistä tiedon panttaajista on tullut varsinaisia suupaltteja. Toimittajilla riittää töitä.

8

Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja.

FRIEDRICH NIETZSCHE

9

Julkisuuskuva

Tieto on tosi hyvin perusteltu uskomus. ARISTOTELES

Sanat » Arja Vartia Kuva » Marja Helander

Pro Bono menee kaupaksi

10

Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy vaieta. Toisaalta kaikki oleellinen, mikä voidaan kertoa, myös kerrotaan”, näin Orion Oyj kiteyttää viestintäperiaatteensa. Sama tilanne pätee varmasti hyvin laajalti yrityskentässä.

Ensimmäisen lauseen takaa paistaa vuosisadan alussa eläneen filosofi Ludwig Wittgensteinin tutkielma Tractatus. Wittgensteinin ajatukset sopivat kummasti yritysten julkisuuskuvankin yhteyteen, sillä Wittgensteinin mukaan lauseet sanovat aina maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi vastata lausetta tai ei. Niinpä.

Julkisuuskuva on aina ollut yrityksille tärkeää, kauppa käy ja henkilökuntaa löytyy, jos maine on kohdallaan. Hyvästä imagosta yritys hyötyy paremmilla hinnoilla ja henkilökunnan venymisellä, josta seuraa parempi kannattavuus, joka ruokkii hyvää mainetta lisää.

Monet kannattavat yritykset, samoin riittävän varallisuuden hankkineet yksityishenkilöt, ovat ryhtyneet kiillottamaan julkisuuskuvaansa yhteiskuntavastuulla. Luontoa kunnioittamalla ja köyhiä auttamalla pääsee hyvin otsikoihin.

Helsingin yliopiston etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen ampuu

jalot ja pyyteettömät hyväntekeväisyyden aatteet nopeasti alas: ”Toimilla ei yleensä ole mitään tekemistä epäitsekkyyden kanssa. Se on strategiavalinta maailmassa, jossa kaikki syövät kaikkia.” (Helsingin Sanomat 30.9.2007) Mutta vastuullisuuden vaikutelma kannattaa. Juttuesimerkkinä lehdessämme on kirkko. Yleensä otsikot ovat keskittyneet kirkon huoleen kirkkoon kuuluvien huolestuttavasta vähenemisestä ja siitä seuraavaan talousahdinkoon.

Jutustamme selviää, että kirkko auttaakin paljostaan ja talouteen vaikuttaa yleinen talouskehitys paljon enemmän kuin kirkollisverokertymä.

Media on kirjoittanut, mitä sille on kerrottu. Tämän tunnustaa toimittajien ammattijärjestön oma lehtikin. Journalisti 16/2007 (28.9.2007) väittää, että media elää tiedotteiden varassa, ja omia aiheita uskalletaan harvoin nostaa esiin.

Silti uskon, että pääosassa yrityksistä tehdään aidosti töitä, tehdään tulosta eikä yritetä vain huiputtaa asiakkaita, omistajia, rahoittajia tai mediaa. Tosiasiat tulevat kuitenkin esiin, enemmin tai myöhemmin. Ja ihan oikeita uutisia ja asioita riittää kerrottavaksi. Milloin ja miten – siihen voi vaikuttaa.

11

Julkisuuskuva

Oikeaan osunut arvaus ei ole tietoa.

Sanat » Marita Kokko Kuva

» Marja Helander

Kirkko antaa paljostaan Kirkko kamppailee taloutensa kanssa, mutta antaa tarvitseville vähästäänkin, kertoo julkisuuskuva.

Talousluvut osoittavat, että kirkko antaakin paljostaan.

Kirkon tulos viime vuonna oli samaa luokkaa kuin Stockmannin, Fiskarsin ja Lemminkäisen.

12

Suomen suurimmat sanomalehdet uutisoivat kirkosta lähes päivittäin. Ne tuovat esille monikasvoisen kirkon, joka toisaalta kohtaa suuria haasteita, mutta jolla on myös oma paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkko joutuu tasapainottelemaan tradition säilyttämisen ja muutosvaatimusten välillä. Mediasta on tullut 2000-luvun Suomessa se julkinen paikka ja tila, jossa käsitys kansasta, kirkosta ja kansankirkosta varsin pitkälti rakennetaan.

Kirkon julkinen kuva kertoo heikkojen puolustajasta, uhrien tukijasta ja oikeudenmukaisuuden edistäjästä. Kirkon Ulkomaanapu on myös lukujen valossa Suomen suurin kansainvälisen avun kansalaisjärjestö. Se antaa vuosittain apua yli 50 maahan.

Kirkon Ulkomaanavun tulot olivat vuonna 2006 yhteensä 21,7 miljoonaa euroa. Varoista käytet-

tiin avustustyöhön yhteensä 86,1 prosenttia ja tukitoimintoihin kotimaassa sekä hallintoon 13,9 prosenttia.

Avustustoimintaan käytettiin yhteensä 18,7 miljoonaa euroa, josta kolmasosa humanitaariseen apuun. Kirkon ulkomaanapu saa varoja yksityislahjoittajilta, ulkoasiainministeriöltä ja EU:lta sekä seurakuntien talousarvioista ja kolehdeista.

Vuotuisen Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia kanavoidaan ulkomaanapuun. Yhteisvastuukeräys teki vuonna 2006 historiansa kolmanneksi parhaan tuloksen: rahaa tuli 5 075 140,55 euroa. Tuloilla autetaan yksinäisiä ja turvattomissa oloissa eläviä vanhuksia kotimaassa ja ulkomailla.

Vahva tulos Lukuja kirkon taloudesta julkinen sana ei ole vaivautunut peilaamaan, vaikka aineisto löytyy kirkon omilta verkkosivuilta kauniisti pakattuna ja vapaasti tulkittavana. Talousanalyytikkokaan ei ollut uskoa, että talouskooste olisi julkisesti esillä verkossa, vain muutaman klikkauksen päässä.

Lehdistössä on vain toistettu, että taloudellinen tilanne on yksi suurimmista haasteista kirkolle sekä paikallis- että kokonaiskirkon tasolla. Kirkon ja seurakun-

tien on median mukaan ryhdyttävä tasapainottamaan talouttaan.

Keinona esitellään muun muassa seurakuntien yhdistämiset.

Pääosa kirkon tuloista tulee kirkollisverojen kautta. Kirkollisveroja kirkko sai viime vuonna 763 miljoonaa euroa. Kasvu edelliseen vuoteen oli 34 miljoonaa euroa eli 4,7 prosenttia.

Kirkko saa myös osan yhteisöveroista – yritysten tuloksistaan maksamista veroista. Kirkon yhteisöverotulot olivat viime vuonna 109 miljoonaa euroa, jossa kasvu oli 7 miljoonaa euroa eli 6,9 prosenttia.

Kirkon verotuloja ovat kasvattanut pääosin hyvä suhdannetilanne: seurakuntalaisten ja yritysten veronalaiset tulot ja verot ovat kasvaneet. Se on näkynyt eurokertymänä myös kirkon rahakirstussa.

Verotulot toivat kirkolle 872 miljoonaa euroa, joka on noin 87 prosenttia kirkon noin miljardin euron kokonaistuloista.

Julkisuuskuva toistaa toistamistaan, että kirkosta eronneiden määrän kasvu on megaongelma kirkon taloudessa. Vuoden 2006 aikana kirkkoon liittyi 10 116 henkilöä ja siitä erosi 34 952 seurakuntalaista. Liittyjät ovat etupäässä lapsia, jotka eivät maksa kirkollisveroa, ja eroajat niitä aikuisia, jotka maksavat.

Analyysi seurakuntien talouskoosteesta Kirkon analyysi koski seurakuntien yhteenlaskettua taloutta. Kirkon yhteisestä taloudesta vastaa Kirkon keskusrahasto, jonka varoista maksetaan muun muassa kirkon työntekijöiden eläkkeet.

Lisäksi Kirkon keskusrahasto avustaa vähävaraisia seurakuntia, jotka eivät tulisi toimeen pelkästään omalta alueelta kerättävillä verotuloilla. Keskusrahastosta katetaan myös kirkon yhteisen toiminnan ja hallinnon sekä hiippakuntien menot.

Keskusrahasto saa tulonsa seurakuntien suorittamista maksuista ja niiden tuotoista. Vuonna 2006 seurakunnat tilittivät keskusrahastolle yhteensä 47 miljoonaa euroa, joka sisältyi analyysissa seurakuntien yhteenlaskettuihin kuluihin.

Eläkerahaston varojen sijoittamisesta päättää kyseisen rahaston johtokunta. Rahaston varoja sijoitetaan rahoitusmarkkinoilla.

Keräämällä varoja eläkerahastoon ja sijoittamalla niitä kirkko pyrkii kattamaan eläkevastuustaan riittävän suuren osan ja estämään eläkemaksujen voimakkaan nousemisen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

Kirkon keskusrahaston varallisuudesta ei ole saatavilla taloudellista informaatiota.

13

Ongelma ei kuitenkaan ole kirkon talouden kannalta kovin mittava, sillä evankelis-luterilaisessa kirkossa on yli 4,3 miljoonaa jäsentä. Parantuneet talousnäkymät – työllisyystilanne, palkankorotukset ja yritysten verotettavan tulon kasvu – nostavat automaattisesti myös kirkon saamia verotuloja. Lisäksi kirkolla on hallussaan mittava omaisuusmassa, joten ylimääräistä omaisuutta realisoimalla kirkko voi helposti paikata jäsenpoistuman repäisemän tuloaukon.

Kirkon talous on kaikkineen hyvässä mallissa. Yrityksien liikevaihtoon verrattavissa olevat tuotot olivat viime vuonna Alkon luokkaa. Nettotulos oli samaa luokkaa kuin pörssiyhtiöillä Fiskarsilla, Stockmannilla tai Lemminkäisellä. Balance Consultingin pääanalyytikko Ari Raja luonnehtii tulosta varsin hyväksi. Myös viime vuoden nettoinvestoinnit pystyttiin rahoittamaan tulorahoituksesta.

14

Tase kunnossa Kirkon taseesta selviää käytännössä, minkälaista omaisuutta kirkolla on ja miten se on rahoitettu. Tase ei kuitenkaan mittaa omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on hyvin todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.

Taseessa kiinnittävät huomion kirkon mittavat likvidit varat.

Kirkolla oli viime vuoden lopussa 209 miljoonaa euroa kassavaroja ja 511 miljoonaa euroa arvopapereita: osakkeita ja obligaatioita.

Näin likvidejä kassavaroja oli 720 miljoonaa euroa.

Lisäksi taseesta löytyy muita sijoituksia, esimerkiksi asunto-

ja muita osakkeita, 205 miljoonan euron edestä. Erät on kirjattu pääosin hankintahintaan, joten niiden todellinen arvo voi olla selvästi tasearvoja suuremmat.

Taseen omaisuudesta löytyy myös merkittävä omaisuusmassa toimeksiantojen varoista. Se sisältää muun muassa testamentti-, lahjoitus-, kolehti- ja hautainhoitorahastojen varoja. Niiden tasearvo on yhteensä 256 miljoonaa euroa.

Kirkot, hautausmaat, siunauskappelit, leiri- ja kurssikeskukset, muut rakennukset ja maa-alueet ovat kirkon aineellista omaisuutta. Niiden tasearvo oli 1,5 miljardia euroa.

Koko kirkon varallisuuden tasearvoksi muodostuu 2,8 miljardia euroa, josta varsin suuri osa muodostuu erilaisista sijoituksista tai kassavaroista.

Kirkon omaisuusmassa on rahoitettu lähes kokonaisuudessaan kirkon omin varoin.

Korollista velkaa kirkolla oli viime vuoden lopussa vain 56 miljoonaa euroa. Kirkon varat ylittävät selvästi nettovelat eli kirkko on käytännössä velaton.

Lähteet: Balance Consultingin pääanalyytikon Ari Rajan analyysi seurakuntien yhteenlasketusta taloudesta 2006 Teologian maisteri Maija Pakkalan pro gradu tutkielma ”Kirkon paikka”, syyskuu 2006 Helsingin yliopiston mediatutkijan Johanna Sumiala-Seppäsen artikkeli ”Kirkon julkisuuskuva on pirstaleinen” (Sana 24.8.2006)

Rikas ja köyhä Suomen evankelisluterilainen kirkko tekee hyvää tulosta. Kun nurkanvaltaajia ei tarvitse pelätä, taseen huomattavat omaisuusmassat ovat turvassa. Taloudelliset toimintaedellytykset ovat kaikkineen erinomaiset, mutta esimerkiksi kansainvälisen katolisen kirkon rinnalla meidän kansankirkkomme on köyhä kuin kirkonrotta.

Yritykset kirjaavat nykyään taseeseensa aineettomana omaisuutena niinsanotun ”goodwill”-arvon. Kirkkojen vastaavaa aineetonta omaisuutta voisi luonnehtia ”god will”-arvoksi. Se on otaksuttavasti kaikilla sama eli ääretön.

Risto Pitkänen

KIRKON KIRJAT 2006 TULOSLASKELMA (milj. €) Toimintatuotot Vuosivertailu % Kirkollisveron tuotot Yhteisöveron tuotot Liikevaihto Toimintakulut Toimintakate Vuosivertailu % Rahoitustuotot Vuosikate Vuosikasvu % Käyttöomaisuuden poistot Nettotulos Nettoinvestoinnit

131 10,2 763 109 1 003 –859 144 20,2 42 122 28 –48 74 115

TASE (milj. €) Kassavarat Likvidi sijoitusvarallisuus Muu sijoitusvarallisuus Toimeksiantovarat Kiinteä omaisuus Muut omaisuuserät Taseen loppusumma

209 511 205 256 1 500 119 2 800

15

Julkisuuskuva

Uskomus on tosi, jos se toimii käytännössä eli tuottaa halutunlaisia tuloksia. WILLIAM JAMES

Sanat » Risto Pitkänen Kuva

» Marja Helander

Miksi hyvä tarina ei myy?

Botnialla on loistava tarina. Suomalaiset insinöörit ovat rakentaneet Uruguayhin maailman moderneimman sellutehtaan. Tehdas valmistui aikataulussa, ja budjetti alittui. Fray Bentosin tehdaskaupungissa menee lujaa, ja Montevideossakin puhutaan tehtaasta silmät säihkyen. Ja silti tarina ei käy kaupaksi edes Suomessa.

Miten tässä näin pääsi käymään?

16

Kuvat sen kertovat. Kuva argentiinalaisista mielenosoittajista barrikaadeilla Argentiinan puolen rajakaupungista Gualeguaychústa rajajoen yli Fray Bentosiin johtavalla sillalla. Kuva mielenosoittajista Buenos Airesissa huutamassa raivokkaasti Botniaa ja Suomea Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäisen osan kuvailemaan paikkaan.

Kun ihminen näkee sellaisen kuvan, hän ajattelee vaistomaisesti ”ahaa, Botnialla on ongelma Uruguayssa”.

Jälkiviisas voisi kysyä, pitikö mennä rakentamaan tehdas rajajoen rannalle. Insinööri vastaa, että valinnan rationaaliset perustelut ovat ylivertaiset. Pääosa raaka-aineesta saadaan Botnian omilta eukalyptusviljelmiltä, jotka sijaitsevat taloudellisen kuljetusetäisyyden päässä. Sellu

voidaan kuljettaa Uruguay-jokea pitkin laivattavaksi syvämerialuksiin joen suistossa. Uruguayjoen vuolaus pitää huolen siitä, että tehtaan vesipäästöistä ei koidu käytännössä mitään kielteistä vaikutusta. Päinvastoin Maailmanpankin selvityksen mukaan joen vedenlaatu itse asiassa paranee, kun Fray Bentosin kaupungin jätevedet käsitellään tehtaan puhdistamossa.

Insinöörin tarina ei myy Marko Janhunen on johtanut Uruguay-projektin yhteiskuntasuhteita ja viestintää viime syksystä. Hän on käynyt tarkoin läpi kaikki paperit ja sanoo, että aivan ensimmäisiin pohdintapapereihin oli kirjattu kaksi mahdollista riskiä: ympäristöjärjestöt ja Uruguayn ja Argentiinan välinen rajajokisopimus. Riskit ovat lauenneet niin, että kun ympäristöjärjestöjen kanssa ei tarmokkaista yrityksistä huolimatta päästy vuoropuheluun, tehtaasta tuli ensin kansallinen ja sitten kansainvälinen poliittinen kysymys.

Ensin kansaa kiihotti Argentiinan puolen rajamaakunnan Entre Riosin kuvernööri Jorge Busti. Sitten presidentti Nestor Kircher vauhditti vaalivankkureitaan haastamalla Uruguayn Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen rajajokisopimuksen loukkaamisesta. Argentiinalaiset vaativat tosissaan, että tehdas on siirrettävä joelta toiseen

paikaan. Tehdas on rakennettu Uruguayn hallituksen luvalla ja myötävaikutuksella, ja Argentiina hävisi, ainakin ensimmäisen erän, Haagissa eikä onnistunut myöskään estämään projektin luototusta Maailmanpankissa.

Naapureiden välisen kiistan taustalla on muita jo pitkään muhineita erimielisyyksiä esimerkiksi Mercosur-vapaakauppasopimuksesta ja Uruguayn mahdollisesta vapaakauppasopimuksesta USA:n kanssa.

Uruguay on Argentiinan rinnalla hyvin pieni maa, ja Argentiinassa sitä ajatellaan siirtomaaaikojen malliin Banda Orietalina eli Argentiinan itäisenä vyöhykkeenä.

Tämäkään tarina ei myy Vain vihkiytynyt jaksaa syventyä Latinalaisen Amerikan poliittisten operettien juonenkäänteisiin.

Botnia ei joka tapauksessa voi asettua katsomon puolelle. Yksityisellä yrityksellä ei luonnollisesti voi olla tuolia diplomaattineuvotteluissa, mutta kiistan sopimista voidaan edistää kulisseissa. Ja edistetään.

Janhusen mukaan huolella valmistellun projektin käänteentekeväksi osoittautunut yllätys oli se, että toisin kuin on Suomessa totuttu, ympäristöliike kieltäytyi totaalisesti vuoropuhelusta. Vuoropuhelun eteen tehtiin valtavasti töitä. Tuotiin Uruguayhin uutta kulttuuria järjestämällä avoimia julkisia kuulemisia.

Ympäristöliike ei halunnut keskustella, vaan keskittyi sen sijaan hankkeen mustamaalaamiseen. Argentiinassa alkoi levitä huhuja, että tehdas rakennetaan Uruguayhin, koska sellutehtaat kielletään Euroopassa lähitulevaisuutena tai että Fray Bentosiin tuoda vanhentunutta, saastuttavaa ympäristöteknologiaa, joka on kielletty Euroopassa.

Väitteet ympäristön pilaamisesta ovat hyvä vetonaula Argentiinassa, jossa teollisuus todella on pilannut vedet. Turha mennä kuitenkaan sellaisia puhumaan Gualeguaychússa, ellei halua saada turpiinsa. Tässä poliittisessa tilanteessa Botnia ei voi lähteä kertomaan hyvää tarinaansa Argentiinassa, vaikka haluaisikin.

Totuudesta taistellaan Argentiinan viestimet ovat tiukasti hallituksen talutusnuorassa, mutta kyllä Suomenkin viestimiin pääsee tarkoitushakuisesti levitettyjä huhuja aika helposti. Viimeisin uutisankka oli Gualeguaychún vihreä sade.

Tehdas oli muka alkanut saastuttaa jo, ennen kuin se oli edes käynnistynyt. Kun asia tutkittiin paikanpäällä, myrkkysade olikin siitepölyä.

Hiukan kulunutta sanontaa käyttääkseni Botnialla on kolme haastetta: Argentiina, Argentiina ja Argentiina. Mielipideilmastoa koetetaan muokata rakentamalla viesteille ver-

kostoja kahden argentiinalaisen viestintätoimiston avustuksella. Argentiinalaisia toimittajia ja vaikuttajia on tuotu ja tuodaan vastakin Suomeen katsomaan, miltä ne oikein näyttävät nuo ”synkät saatanalliset myllyt”, kuten runoilija William Blake kutsui Englannin vihreiden vuorten ja kukkuloiden lomaan nousseita tehtaita 200 vuotta sitten.

Janhunen intoutuu kuvailemaan vierailua Joutsenon viimeisen päälle uudistetulle sellutehtaalle. Vieraat viedään soodakattilan katolle (soodakattila on se kivitalon korkuinen pömpeli, joka erottaa sellutehtaan paperitehtaasta). Näköpiirissä siintää kolme muuta sellutehdasta. Tehtaan naapurissa on Pulpin koulu. Alhaalla järvellä ihmiset uivat, veneilevät ja kalastavat sellutehtaan katveessa. Kokemus on Janhusen mukaan niin silmiä avaava, että vierailijoiden matkat on maksettu jo, ennen kuin he nousevat paluulennolle. Hyvä niin, sillä Argentiinassa ei nykytilanteessa ole helppoa saada julkaistua virallista linjaa kyseenalaistavia juttuja.

Kaikki tiet johtavat siis Argentiinaan. Kun rajanaapurit saavat riitansa sovittua, lukkiutunut tilanne alkaa varmasti avautua. Botnialle tärkeintä on saada tehdas käyntiin ja todistaa sitten käytännössä, että se ei pilaa ympäristöä tai ihmisten terveyttä. Kun tarina ei ole pelkästään hyvä, vaan myös todistettavasti totta, sen on pakko myydä ennemmin tai myöhemmin.

17

Julkisuuskuva

Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. LUDWIG WITTENGSTEIN

Sanat » Pekka Rinne Kuva

» Marja Helander

Lumen taju Amer-yhtymä muuttui kymmenessä vuodessa monialayhtiöstä puhtaaksi urheiluvälineyhtiöksi.

18

Kriisitilanteessa yritykset karsivat kulujaan kovalla kädellä ja usein ensimmäiseksi karsitaan mainos- ja markkinointikuluja.

Se on nopea tapa reagoida, mutta ei välttämättä viisas. On tutkittu, että laman aikana markkinointiaan karsinnan sijaan terästäneet yritykset menestyivät laman mentyä paremmin kuin ne kilpailijat, jotka karsivat budjettinsa minimiin. Myös julkisuuskuvaan kova karsinta saattaa vaikuttaa kielteisesti.

Nopea tapa säästää on myös lopettaa asiakas- tai sijoittajajulkaisu. Näin tapahtui myös Ameryhtymässä, nykyisessä Amer Sportissa vuonna 1996. Yhtiön tulos oli sukeltanut ja edessä oli rankka kulukarsinta. Samassa rytinässä päättyi, kuin veitsellä leikaten, kuutisen vuotta kestänyt asiakassuhde Lehdentekijöihin. Yhden Suomen vanhimman asiakas- ja sijoittajajulkaisun, vuodesta 1977 ilmestyneen Amerinfon julkaiseminen päätettiin lopettaa.

Kauan katkos ei kuitenkaan kestänyt, sillä uuden toimitusjohtajan Roger Talermon myötä lehti herätettiin pian henkiin.

Talermo teki isoja strategisia linjauksia, ja oma lehti oli yksi kei-

no saada muutosviesti perille osakkeenomistajille, analyytikoille ja rahoittajille.

Talermon tavoite oli tehdä monialayhtiöstä yhteen toimialaan, urheiluvälineteollisuuteen keskittyvä yhtiö. Tavoite oli myös alusta alkaen nousta toimialalla maailman suurimmaksi. Oli siis selvää, että yrityskauppoja oli tulossa. Ja niitä onkin tullut tasaista tahtia: Suunto, DeMarini, Precor, Salomon.

Aika moni epäili julkisuudessa aluksi Talermon tavoitteita epärealistiseksi, eikä ihan syyttä, sillä ei ison laivan kurssia salamannopeasti käännetä, kuten hän tuolloin itsekin arvioi.

Liiketoiminnan periaatteet on ymmärrettävä Asiakasyrityksessä tapahtuvat muutokset vaativat myös asiakaslehden tuottajalta notkeutta, sopeutumista ja uuden opettelemista. Jos asiakaslehden tekijä ei ymmärrä asiakkaansa liiketoimintaa, asiakas joutuu itse jatkuvasti muokkaamaan ja korjaamaan tekstiä. Se ei ole tietenkään ole avaimet käteen -filosofian mukaista.

Talermo oli kuuden vuoden aikana viides Lehdentekijöiden haastattelema Amer-yhtymän toimitusjohtaja. Ensimmäinen tapaaminen loppuvuonna 1996 oli hyvin opettavainen. Talermo kävi läpi liki parin tunnin monologissaan strategian, brän-

dimaailman aakkoset ja urheiluvälineteollisuuden periaatteet. Lisää seurasi nopeasti.

Talousjohtaja Pekka Paalanne avasi pääoman kierron ja käyttöpääoman määrän vaikutukset tuloksentekokykyyn, rahoitusjohtaja Jari Melgin selitti kärsivällisesti toimittajalle rahoituksen saloja ja Eero Alperi liiketoiminnan ja strategioiden taustoja. Ydinjoukko oli kasassa ja hihat kääritty.

Muutosprosessin myötä Amer Sportsiksi nimensä muuttaneen Amer-yhtymän liiketoiminnan perusta ovat suoritusta parantavat urheiluvälineet ja niiden vahvat brändit. Tutuiksi tulivat yhtä lailla Atomicin carving-suksien kaksoiskuorirakenteet kuin Wilsonin tennis- ja golfmailojen ja -pallojen uutuudet. Myös urheiluvälineteollisuuden logiikka ja logistiikka sekä kausiluonteisuus ja syklisyys ja niiden vaikutukset koko vuoden tuloskertymään oli opiskeltava. Kuten esimerkiksi se, että talviurheilussa tulos tehdään vuoden viimeisinä kuukausina, alkuvuonna tehdään tappiota ja kerätään ennakkotilauksia. Seikka, jota analyytikot eivät Pekka Paalanteen harmiksi ole vieläkään sisäistäneet.

Amer Sportsin globaalin julkisuuskuvan kannalta iso asia oli Volvo Ocean Race -purjehduskilpailu, johon yhtiö osallistui kahdella veneellä.

Lehtikin uudistui Kun muutos puhtaaksi urheiluvälineyhtiöksi oli saatu loppuun, oli aika uudistaa oma lehtikin.

Keskittyminen urheiluvälineisiin ja brändeihin muutti myös Amer Sportsin lehden painopistettä.

Amerinfon nimi oli vuosien mittaan vaihtunut ensin Ameriksi ja sitten Amer Sportsiksi, mutta vuonna 2003 nimestä hävisi sana Amer kokonaan. Lehdestä tuli Next. Samalla kohderyhmien painopistettä muutettiin aikaisempaa voimakkaammin yhtiön asiakkaiden eli urheiluvälinekauppiaiden suuntaan ja ulkoasua ”upgreidattiin” selvästi.

Amer Sportsin globaalisuudessa on omat haasteensa asiakaslehden tekijälle. Kun Atomicin kanssa yhteistyö on sujunut koko ajan luonnikkaasti, ei Wilsonista voi sanoa aivan samaa.

Ei rapakon takana ole oikein ymmärretty Suomessa tuotetun asiakaslehden merkitystä. Itse asiassa Nextistä pitäisikin tehdä kulttuurierojen takia kaksi englanninkielistä versiota, toinen eurooppalainen ja toinen ”hyperbolaversio” Amerikan mantereelle.

Luottamuksen voi pettää vain kerran Harvoin ilmestyvän asiakas- tai sijoittajajulkaisun ongelma on se, että nopeatempoisessa yritysmaailmassa asiat vanhenevat

nopeasti. On suuri vaara, että lehden ilmestyessä asiat ovat muuttuneet, ihmiset vaihtuneet, yrityskauppoja tehty. Se ei juuri julkisuuskuvan luomisessa auta.

Jotta asiakaslehti pysyisi mahdollisimman ajankohtaisena, alihankkijaan on voitava luottaa, toimittajalle on voitava kertoa mahdollisuuksien mukaan ”off the record” tulevista päätöksistä, muuten lehti kulkee helposti jälkijunassa. Asiakaslehden tekijästä eli alihankkijasta tulee luottamuksen myötä sisäpiiriläinen, lähes yhtiön oma työntekijä. Luottamusta ei voi pettää kuin yhden kerran. Jos sen tekee, asiakas on entinen asiakas. Eihän alihankkijalle tietenkään kaikkea kerrota, eikä ole tarvettakaan, sillä eihän lehdessäkään kaikkea voi kertoa.

Pitkäaikaisen yhteistyön kautta syntyy luottamussuhde ja se helpottaa ja nopeuttaa toimittajan ja haastateltavan työtä. Silloin ollaan jo aika pitkällä, kun toimitusjohtajan haastattelussa puhutaan pääasiassa kaikesta muusta kuin päivän agendasta, ja toimittajalle todetaan tapaamisen päätteeksi: no kyllä sinä nämä asiat osaat. Kirjoita juttu ja laita luettavaksi. Näinkin on tapahtunut.

Kuin juna Talermon aikana Amer Sports on edennyt kuin juna viime talveen saakka. Julkisuuskuva on noussut samaa tahtia kuin osakkeen kurssi pörssissä. Tulosennusteet ovat pitäneet erittäin hyvin kutinsa ja tavoitteet on saavutettu aikataulun mukaisesti.

Ensimmäisen kerran Suomen yrityshistoriassa yhtiö joutui antamaan tulosvaroituksen sääolosuhteiden takia. Tuhannen taalan kysymys on, onko lumitilanne alpeilla, isoilla markkinaalueilla, pysyvästi huonontunut vai kertailmiö. Sitä kun ei Amer Sportsin operatiivinen johto, eikä kukaan muukaan, vielä voi tietää. Viestinnällisesti tilanne on haastava.

Julkisuuskuvaan ongelmalla ei näyttäisi olevan vaikutuksia, mutta joka tapauksessa Amer Sportsissa varaudutaan molempiin vaihtoehtoihin.

19

Julkisuuskuva

Totuus vai tehtävä?

Sanat » Virve Airola Kuva

» Marja Helander

Odotan junaa Suurelle yleisölle VR on yhtä kuin rautatieliikenne, olipa kyseessä vika tai ansio. ”Kaikki liittyy VR:ään, huolimatta siitä, että VR ja Ratahallintokeskus ovat olleet täysin erillään jo kaksitoista vuotta. Lisämausteen tuo vuosi sitten aloittanut Rautatievirasto”, sanoo VR:n viestintäjohtaja Martti Mäkinen.

20

”Julkisuuskuva on mielikuva, ja siksi lähden siitä, että se on totta. Aina,” Mäkinen painottaa. ”Siihen vaikuttavat omat kokemukset, se mitä kuulee muilta, median tapa käsitellä asioita sekä asenteet.”

Hallinta ei ole helppoa. ”Kannattaa aloittaa siitä että tuote on kunnossa. Siinä mielessä meidän suunta on hyvä.”

VR:n asiakkaita ovat matkustajat ja teollisuus. Tuskin on yllättävää, että jälkimmäinen on julkisuuskuvan kannalta helpompi hallita. Rahdin kuljettamisessa kokonaisuudet ovat suuria ja yhteistyökumppaneihin on suora kontakti. Asiat voidaan selvittää suoraan ja välittömästi.

Me tavalliset kansalaiset olemme paljon suurempi haaste. ”VR:n palveluita käytti viime vuonna 65 miljoonaa matkustajaa. Jokaisella heillä on oma mielipiteensä ja kokemuksensa matkustamisesta, palvelusta ja toiminnasta. Sen vuoksi viestinnän on oltava aitoa, rehellistä ja vilpitöntä.”

Media pystyy vaikuttamaan mielikuviin VR:n toiminnasta, myös niiden ihmisten mielikuviin, jotka eivät matkusta. ”Kokemukseni mediasta ovat mielenkiintoisia”, Mäkinen muotoilee. ”Toimittajan suhtautumiseen vaikuttaa se, minkä verran hänellä on kokemusta – sekä rautateistä että elämästä – ja tilannetajua. Mutta suhtautuipa media niin tai näin, ongelmat eivät ole sen syytä. Kyllä peiliin on katsottava, olipa kysymys miten ikävistä asioista hyvänsä.”

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tutkimusten mukaan niillä, jotka eivät käytä junaa, on kielteisempi kuva VR:n toiminnasta kuin niillä, jotka matkustavat paljon junalla.

Haastavinta julkisuuskuvan hallinnassa on keskustelu täsmällisyydestä. ”Hieman lohduttaa se, että täsmällisyyden toteuttaminen on haasteellista raideliikenteessä kaikkialla maailmassa.”

Mäkinen muistuttaa, että meillä 90 prosenttia koko kaukoliikenteessä kulkee viiden minuutin

toleranssilla aikataulunsa mukaisesti. Se tarkoittaa 310 kaukojunaa vuorokaudessa. Lähiliikenteen 890 päivittäisestä junavuorosta noin 97 prosenttia pysyy kolmen minuutin toleranssissa. ”Täsmällisyyden haaste on yksi toimintamme ydinkohdista. Jos tämä olisi olympialaji, nousisimme kyllä palkintopallille.”

Liikenneministeri Anu Vehviläinen vaati kesällä, että Ratahallintokeskus ja VR käyvät läpi viime kesän ongelmatilanteet. ”Sen teimme, ja syyt jo tiesimmekin. Tapauksia oli yhdeksän, ja kaikkiin niihin syynä olivat infran heikkoudet. Se ei yllättänyt meitä kumpaakaan. RHK vastaa infrasta, mutta tarvitsee kunnossapitoon rahaa.”

Syy, seuraus tai varautuminen tulevaan: lakiesitys VR:n alaisen liikenteenohjauskes-kuksen 15 henkilön siirrosta Ratahallintokeskukseen on hallituksen käsittelyssä näinä viikkoina.

Kuva

» Marja Helander

Julkisuuskuva

Sanat » Jussi-Pekka Aukia

Ihmiset silloin tällöin kompastuvat totuuteen, mutta useimmat vain nousevat ja kiirehtivät tiehensä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

W.CHURCHILL

Avoimuus ja harkinta Lääkeyhtiön viestintää rajoittavat monet säädökset ja sopimukset. ”Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy vaieta. Toisaalta kaikki oleellinen, mikä voidaan kertoa, myös kerrotaan”, tiivistää 90-vuotisjuhlia viettävän suomalaisen lääkeyhtiö Orionin viestintäjohtaja Anne Allo.

Mitkä ovat Orionin sijoittajaviestinnän tavoitteet? ”Tavoitteenamme on, että sijoittajilla ja markkinoilla on oikea ja riittävä kuva Orionin kulloisestakin tilanteesta, tulevaisuuden näkymistä ja johtamisesta. Haluamme myös vahvistaa yrityskuvaamme kestämään kolhiintumatta myös ne ikävät uutiset, joita meidän on ajoittain kerrottava. Perimmäisenä tavoitteena

on osakkeen arvon mahdollisimman vakaa kehitys.”

Mikä rooli Orion-lehdellä on tässä kokonaisuudessa? ”Tärkeimmät tiedotuskanavat ammattisijoittajien, salkunhoitajien ja analyytikkojen suuntaan ovat säännölliset taloudelliset katsaukset, henkilökohtainen yhteydenpito ja verkkotiedottaminen. Orion-lehti puolestaan tavoittaa ennen kaikkea osakkeenomistajamme, ne 38 000 kotitaloutta, jotka yhdessä omistavat noin puolet yhtiön osakkeista. Tämä joukko edustaa nykyään hyvin monenlaisia ammattiryhmiä ja taustoja. Vanhojen omistajasukujen jäsenten ja suomalaisen terveydenhoitoalan ammattilaisten suhteellinen osuus omistajakunnassa

on pienentynyt Orionin muututtua pörssiyhtiöksi 12 vuotta sitten.”

Mistä asioista lehdessä kerrotaan? ”Omistuspohjamme rakenne aiheuttaa meille tiedotuksellisen haasteen: on pystyttävä viestimään asioista ilman erikoisterminologiaa, jota lääkealalla riittäisi yllin kyllin. Haluamme taustoittaa toimialan ilmiöitä ja lisätä lukijoiden ymmärrystä niistä Orionin toimintaan vaikuttavista asioista, jotka jäävät helposti vuosikertomusten ja tiedotteiden rivien väliin. Emme oleta, että kukaan lukee lehteä kannesta kanteen, vaan haluamme tarjota jotakin luettavaa mahdollisimman monelle sijoittajalle.”

”Kerromme Orionin ajankohtaisista asioista, vaikka kolme kertaa vuodessa ilmestyvä julkaisu ei voi olla varsinainen uutislehti. Esittelemme talon päätöksentekijöitä ja asiantuntijoita, jotka laitamme kertomaan toiminnastamme ja siitä, mihin yhtiö on menossa. Haastattelemme myös talon ulkopuolisia kotija ulkomaisia asiantuntijoita ja vaikuttajia. Hauskaa emme voi lehdestä tehdä, sillä meitä sitovat monet toimialaamme liittyvät tiedotukselliset reunaehdot.

Tässä lehdessä ei revitellä eikä irrotella. Samasta syystä emme voi käsitellä keskeneräisiä asioita, vaan aiheiden valinnassa pelataan tietoisesti varman päälle.”

21

Päästöjä

Sanat » Tiia Lappalainen Kuvitus » Antti Valta

Osta oma omatunto Vihreällä lentolipulla päästösyntisi armahdetaan.

22

Rahalla saa kaikkea, myös luvan päästellä menemään. Hiilidioksidipäästöille on lyöty pörssihinta, joka tänään on kymmenen senttiä ja huomenna ehkä kaksikymmentä euroa. Tai kaksi, jos huonosti käy.

Suuria päästömääriä tuottavat yritykset joutuvat maksamaan päästöoikeuksistaan.

Yksityiseltä ihmiseltä tätä ei vielä vaadita, mutta innokkaimmat voivat perustaa oman päästötilin. Jos tilin perustaminen tuntuu liian suurelta ja hankalalta päätökseltä, voi päästöbisnekseen soluttautua esimerkiksi ostamalla itselleen vihreän lentolipun.

Pyöräilen itse lähes kaikkialle ja jos puhti loppuu, hyppään ratikkaan. Hermoni eivät kestä ruuhkissa tai parkkipaikkojen etsinnässä. Pyöräily pitää minut hereillä – inhoan matelevia, hapettomia aamubusseja täynnä nuokkuvia ihmisiä. Kotimaan matkat kuljen junalla siksi, että se on mukavaa ja helppoa.

Rakastan luonnossa liikkumista, mutta täytyy myöntää, etten ole kovin vihreä. ”Vihreyteni” syntyy mukavuuden halusta, joka on myös sen suurin este – itsekkyyden ohella. En ahdistu siitä, että käyn vähintään neljä kertaa vuodessa ulkomailla lentäen.

Koska teen töitä aivan hillittömästi, minulla täytyy olla mahdollisuus palkita itseni.

Eikä Suomi aina riitä siihen.

Tunnen kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että en tunne huonoa omaatuntoa. Tekopyhää tai ei, päätän aloittaa tietoisen vihertymisen ostamalla päästöoikeuden seuraavalle Pariisin-lennolleni. Toisin sanoen, lahjoitan johonkin energiaprojektiin rahasumman, jolla jossain päin maailmaa estetään lentoani vastaavan hiilidioksidimäärän syntyminen.

Käydään sisään päästöjen supermarketteihin.

Lentojen päästöoikeuskauppaa tekevät useat yritykset. Kirjo on suuri. Helsinki–Pariisi-välinen edestakainen lentomatka tuottaa eri kauppiaiden laskelmien mukaan 0,4 tonnista 0,98 tonniin päästöjä. Tämä johtuu siitä, että ainakin joihinkin lukuihin on laskettu mukaan lentokoneen aiheuttamat muut päästöt, jotka sitten on muunnettu vastaaviksi hiilidioksidimääriksi. Päästöjen

niin sanottu mitätöintisumma vaihtelee neljästä eurosta jopa 59 euroon.

Suomalainen Maan Ystävät ehdottaa lentomatkan päästöhinnaksi kymmentä prosenttia lipun hinnasta. Valitettavasti suomalainen häviää muille kilpailijoilleen nettisivujensa mielenkiinnossa ja houkuttelevuudessa. Kuluttaja on kuluttaja. Selkeys on arvossa ja viehättävyys vielä suuremmassa.

Kymmeniä internetsivuja selaillessa olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Herää halu

ostaa kaikkea. Yhdellä sivustolla tarjotaan erilaisia luonnonsuojelupaketteja, toisaalla kerrotaan lukuisista eri projekteista ympäri maailman. Ajan hengen mukaan päästömaksuja voi ostaa myös lahjaksi, ja lahjansaaja voi ripustaa päästötodistuksen vaikka työhuoneensa seinälle.

Päätän panostaa saksalaisiin, sillä he ovat aatteiltaan luultavasti Euroopan vihreintä kansaa. Jos päästät saksalaisen taloosi, hän sulkee huoneiden ovet, käy sammutta-

massa kaikki valot ja vääntämässä huomaamattasi patterit pienemmälle.

Atmosfair on voittoa tavoittelematon järjestö, jolla on useita projekteja ympäri maailmaa, myös kotimaassaan Saksassa.

Ostaminen käy helposti ja minulle luvataan lähettää perässä sertifikaatti urotyöstäni.

Järjestö antaa myös vertailukohtia lentomatkan päästöille. Sen mukaan edestakainen lentoni päästää ilmoille 980 kiloa hiilidioksidia. Vertailun vuoksi: jääkaappi aihe-

uttaa hiilidioksidipäästöjä 100 kiloa vuodessa, intialainen ihminen 900 kiloa ja autolla ajava 2 000 kiloa. Toisin sanoen, Pariisinlennon päästöillä jääkaappini hyrisisi kymmenen vuotta tai ajaisin 6 000 kilometriä autolla. Päästömäärän, jonka minä aiheutan muutamassa tunnissa, intialainen ihminen tuottaa vuodessa.

Tutustuminen päästökaupan karkkihyllyihin on hauskaa ja mielenkiintoista. Varsinainen ilmastonmuutoksen vastustaminen tarvitsee kuitenkin oikeita tekoja, ja se tarkoittaa, että lentomatkat pitäisi jättää kokonaan tekemättä. Siihen minä en ainakaan vielä pysty. Päästöjen kuittaaminen maksuilla ei saa omaa oloani hienommaksi, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Ja ainakin se saa ajattelemaan.

23

Muuumaa

Sanat » A. M. Muuu

Eläinten maatila När du minst anar det, så går det som det går.

Ammattinyrkkeilijä Ingemar ”Ingo” Johansson sanoi tultuaan tyrmätyksi raskaan sarjan MM-ottelussa 1960.

24

Olipa kerran eläinten maatila, jota johti viisaiden porsaiden neuvosto. Viisaat porsaat valitsivat keskuudestaan viisaan johtoporsaan, joka kiersi väsymättä maatilaa muistuttamassa huonomuistisia eläimiä siitä, miten hyvin viisaat porsaat olivat järjestäneet kaiken.

Viisaat porsaat olivat hankkineet ensin maatilan ja sitten runsaasti siipikarjaa. Maatilan mukana oli tullut vanha lypsylehmä, josta oli viisaille porsaille pelkkää harmia ja haittaa. Viisaat porsaat olivat näet viisaudessaan päättäneet, että maatila rikastuu kultamunilla, joiden munimisohjeet kopioidaan uusimmista alkemian teorioista.

Viisaat porsaat halusivat opettaa siipikarjan lentämään. Ne olivat kuulleet porsaasta, joka oli kuullut toiselta porsaalta, että lentävä siipikarja munii kultaisia munia. Yhden viisaan porsaan mukaan kaikki perustui alkemioottiseen teoriaan.

Siipikarja kokoontui säännöllisesti viisaiden porsaiden johdolla aitan seinustalle suunnittelemaan lentämistä. Kaikki viuhtoivat kilvan siiventynkiään, nokkivat talven varalle hankittuja jyviä, ja sitä sanottiin riiheksi.

Lypsylehmä oli alituinen huolenaihe.

Se oli yksinkertainen ja itsepäinen lypsylehmä eikä uskonut alkemiaan. Se hätistettiin silmistä laiduntamaan kivistä hakamaata, jossa se söi tavallista ruohoa, joi tavallista vettä ja lypsi tavallista maitoa.

Ympäristön asukkaat pitivät kuitenkin lypsylehmän maidosta ja maksoivat siitä hyvin. Viisaat porsaat pitivät maitokauppaa vanhanaikaisena ja koettivat suostutella lypsylehmää lentoharjoituksiin. Maitotilin he kuitenkin suostuivat viisaudessaan ottamaan vastaan.

Oli kesä. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Maatila oli työn touhussa.

Johtoporsas piirteli päivät pitkät siipisulkien kehitysohjelmien organisaatiokaavioita, perusti siivenkehitysryhmiä, suunnitteli sähköpaimenjärjestelmiä ja jaksoi kaiken raatamisen ohessa keksiä uusia hauskoja nimiä vanhoille asioille. Viisaat porsaat pinkaisivat saparot heiluen portista avaraan maailmaan kihnuttamaan kaukaloiden ääressä kylkeä vähemmän viisaiden porsaiden kanssa. Viisaat porsaat tiesivät varmasti, että vähemmän viisaat porsaat tarvitsivat monta kallista kultaista munaa. Siipikarja pöyhisti höyheniään, kaakatti tarmokkaasti – ja muni tavallisia kalkkikuorisia munia. Lypsylehmä laidunsi hakaansa, maito meni kaupaksi.

Auringonpaiste vaihtui tihkusateeksi.

Puusta putosi ensimmäinen lehti. Ilmassa oli syksyn aavistus. Johtoporsas havahtui organisaatiokaavioiltaan aittaporsaan tahdikkaaseen rykäisyyn. ”Talvi on tulossa, ja laarissa ei ole tar-

peeksi jyviä ruokkimaan meitä talven yli.

Eikä siinä kaikki. Työntouhussa on tullut syötyä iso lovi siemenviljaan. Siemenviljasta on vielä sellainen laki, että jos se hupenee liikaa, kruununvouti Selvitystila tulee kolkuttelemaan portille”, aittaporsas sanoi ja laski organisaatiokaavioiden viereen suuren, numeroita täynnä olevan XL-taulukon.

Johtoporsas kutsui koolle kaikki viisaat porsaat. Tilanne oli huolestuttava.

Viisaat porsaat kertoivat, että portin ulkopuolella puhuttiin talvesta ja jyvien riittävyydestä. Lupaus kultaisesta munasta ei käynyt kaupaksi. Viisaat porsaat päättivät pitää viisaiden porsaiden viikonloppuriihen. Tutkittuaan kaksi päivää ja kaksi yötä alkemian uusimpia viisauksia viisaat porsaat keksivät jotain niin uutta ja hienoa, että sille haettiin alkemian kirjoista nimeksi innovaatio.

Kaikki kääntyy parhain päin, johtoporsas kertoi eläinten kokoukselle, kun myydään ensinnäkin entistä tarmokkaammin lupausta kultaisesta munasta ja toisekseen myydään myös kalkkikuorisia munia. Johtoporsas oli keksinyt innovaatiolle tavattoman hauskan uuden nimen – winnovaatio.

Kaikki hurrasivat ja harmaasaparoinen viisas porsas hurrasi kaikkein äänekkäimmin.

Lypsylehmä kuunteli ja miettii mielessään, että se oli kuullut saman suunnitelman ennenkin, mutta se oli vain yksinkertainen ja alkemiaa ymmärtämätön lypsylehmä. Ilmassa oli syksyn koleutta.

Viisaat porsaat röhkivät kiireisiä ja tärkeitä määräyksiä, siipikarja pinnisteli ja pon-

nisteli ja muni kilvan kalkkikuorisia munia.

Mutta kauppa kävi hitaasti ja eräänä päivänä kruununvouti Selvitystilan miehet saapuivat mittailemaan siemenviljan riittävyyttä. Tilanne oli huolestuttava. Johtoporsas ja viisaiden porsaiden neuvosto päättivät viisaudessaan pienentää kaikkien eläinten jyväannoksia. Lammikot peittyivät öisin riitteeseen.

Kun syömäviljaa siirrettiin takaisin siemenviljalaariin, jyvät peittivät juuri ja juuri kruununvouti Selvitystilan miesten laarin seinään piirtämän merkin. Viisaat porsaat lyllersivät portista avaraan maailmaan ja palasivat kertomaan hyvistä palavereista. Hyvien palaverien välissä pidettiin älyttömän hyviä riihiä, kuten viisaalla alkemistiporsaalla oli tapana röhkiä kovaan ääneen. Viisas alkemistiporsas oli tärkeä viisas porsas.

Lypsylehmä oli huolestunut. Kun katsoi tarkasti, Selvitystilan miesten piirtämä merkki näkyi siemenviljan läpi. Parina päivänä sateli räntää, mutta maa oli yhä paljas ja sula.

Lypsylehmä päätti tehdä voitavansa ennen kuin maa jäätyisi. Se ehdotti, että viisaat porsaat myisivät sen maitotilalle laarillisesta siemenviljaa. Viisaat porsaat eivät pitäneet siitä, että lypsylehmä oli lentoharjoitusten sijasta ajatellut omia ajatuksiaan. ”Lypsylehmä ei ole solidaarinen. Lypsylehmä ei usko visioon kultaisista munista. Lypsylehmä nakertaa siipikarjan moraalia”, sanoi harmaasaparoinen viisas porsas. ”Minusta lypsylehmä pitäisi panna lihoiksi”, jatkoi tiukkaleukainen viisas porsas. Ehdotus sai runsaasti kannatusta, kunnes viisas kauppaporsas piirsi yksinkertaisen kuvan, josta muutkin viisaat porsaat ymmärsivät, että lypsylehmää ei voi samanaikaisesti panna lihoiksi ja myydä lypsylehmänä.

”Harmin paikka, olisi saatu enemmän jyviä”, viisas alkemistiporsas hymähti, ja kaikki viisaat porsaat nauroivat makeasti.

Maitotila oli kuullut lypsylehmän maineesta ja suostui kauppaan. Talvi teki tuloaan todenteolla, ja maatilalla johtoporsas ja aittaporsas mittailivat laareja. Johtoporsas laskeskeli, että kaventamalla jyväannoksia päästään pahimman sydäntalven yli.

Lypsylehmän oli määrä siirtyä vetoisesta vajastaan maitotilan navettaan ennen sydäntalvea. Kauppa täyttäisi siemenviljalaarin ja pitäisi Selvitystilan miehet loitolla. Yksinkertaisuudessaan lypsylehmä ehdotti, että sen jyväannosta ei vähennettäisi jäljellä olevalta ajalta, koska se ei olisi enää syömässä jyviä sydäntalvella. Johtoporsas ja kaikki viisaat porsaat pitivät lypsylehmän ehdotusta ennenkuulumattomana. Ne kokoontuivat keskustelemaan asiasta isojen jyväannosten äärelle. ”Lypsylehmästä on tullut röyhkeä. Lypsylehmä ei ymmärrä, että siinä ei olisi ollut mitään myytävää ilman meitä”, harmaakarvainen viisas seurusteluporsas vinkaisi.

Muut viisaat porsaat rouskuttivat viisaasti suuria jyväannoksiaan ja nyökyttelivät viisaita kärsiään. ”Lypsylehmä ei ole solidaarinen. Kun me muut olemme raataneet pitkiä päiviä lentoharjoituksissa, se on vain lypsänyt. Lypsylehmän pitäisi olla kiitollinen, että me olemme antaneet sille tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkansa ja täyttää siemenviljalaari”, harmaasaparoinen viisas porsas röhkäisi. Sen kärsän molemmin puolin paloivat tummanpunaiset läiskät. ”Ehdotan että hylkäämme lypsylehmän itsekkään vaatimuksen. Meidän on ajateltava omaa tulevaisuuttamme. Me olemme ajatelleet suuria ajatuksia, piirtäneet suuria organisaatiokaavioita, keksineet suuria nimiä ja tehneet suuria uhrauksia, kun lyp-

sylehmä on vain lypsänyt”, viisas johtoporsas sanoi. ”Lypsylehmältä jyvät pois kokonaan.

Selvitköön ilman, on tässä muidenkin tultava toimeen vähemmällä”, tiukkaleukainen viisas porsas sanoi. ”Viisas ja oikeudenmukainen päätös”, harmaasaparoinen viisas porsas röhkäisi niin äänekkäästi, että jyväannoksiaan pureskelevien viisaiden porsaiden rouskutus hävisi hetkeksi kuuluvista. ”Jää enemmän meille”, viisas alkemistiporsas tokaisi, ja kaikki viisaat ja oikeudenmukaiset porsaat olivat tikahtua jyviinsä.

Viisaat ja oikeudenmukaiset porsaat määräsivät lypsylehmän tuomiolle. Ne nuhtelivat lypsylehmää, puhuivat kauniisti solidaarisuudesta ja korostivat viisaan ja oikeudenmukaisen päätöksensä peruuttamattomuutta.

Lypsylehmä katsoi surullisesti viisaita ja oikeudenmukaisia porsaita yksi kerrallaan. Ahneus ja kateus, kuolemansynneistä ensimmäiset, se ajatteli, huiskaisi hännällään, kääntyi ja lähti rauhallisesti kävelemään kohti porttia. ”Tsemppiä. Kyllä routa lypsylehmän kotiin ajaa”, harmaakarvainen viisas ja oikeudenmukainen seurusteluporsas vinkaisi nokkelasti. Kaikki viisaat ja oikeudenmukaiset porsaat ratkesivat raikuvaan nauruun.

Mutta lypsylehmä jatkoi rauhallisesti matkaansa. Se käveli ulos portista ja hävisi kohta kärrytien mutkan taakse. Mutkassa vastaan karautti uljas valjakko. Lypsylehmä kääntyi katsomaan. Itse kruununvouti Selvitystila, se lausahti itsekseen, kääntyi taas menosuuntaan ja jatkoi rauhallisin askelin kulkuaan.

Taivaalta alkoi leijailla keveitä lumihiutaleita. Tienmutkasta katsoen lypsylehmä pieneni pienenemistään, kunnes hävisi kokonaan näkyvistä.

25

Globagloba-maassa

Sanat » Jussi-Pekka Aukia Kuvat » Mikko Lehtimäki, Gettyimages

Maassa maan tavalla Asiakaslehden käyttövoimana ovat hyvä perusajatus, yrityksen toimiva strategia ja tiivis kontaktiverkosto.

lin. Suurin yksittäinen uudistus tehtiin tämän vuoden alussa, kun paransimme visuaalisuutta ja rytmitystä sivumäärää lisäämällä. Samalla synnytimme uusia juttutyyppejä.”

Kemira alkoi julkaista Lehdentekijöiden kanssa sellu- ja paperiteollisuusasiakkaille tarkoitettua Kemira Solutions -lehteä vuonna 1999. Kemira on sen jälkeen kasvanut maailman johtavaksi sellu- ja paperikemikaalien toimittajaksi, jolla on toimintaa neljällä mantereella ja yli 40 maassa.

Englanniksi ja suomeksi julkaistava asiakaslehti on kasvanut ja kehittynyt Kemiran tahdissa. Alun perin varsin suppean ja sisällöltään suomalaispainotteisen julkaisun sivumäärä on kaksinkertaistunut, painos kymmenkertaistunut ja käsiteltävien aiheiden kirjo moninkertaistunut ja kansainvälistynyt.

Päätoimittaja Ann-Mari Mickelsonin mielestä alkuperäinen perusidea on silti kestänyt hyvin.

Onko konseptista apua? ”Vaikka meillä on aina ollut konsepti, olemme eläneet muuttuvan ja kehittyvän yrityksen tahdissa, jolloin hyvänkään konseptin tarkka seuraaminen on ollut mahdotonta. Julkistettu yrityskauppa on useamman kuin yhden kerran pannut lehden sisällön viime tingassa uusiksi.

Paperikemian teollisuudessa ei voi tehdä juttuja, joista on sovittu etukäteen joka ikinen painotus ja yksityiskohta. Lehdessä korostuvat tuoreimmat innovaatiot, ja joudumme ruotimaan ja keskustelemaan juttujen sisällöstä teknisten ja asiakasrajapinnassa elävien henkilöiden kanssa.”

26

Mille ajatukselle tämä lehti siis perustuu?

“Annamme asiakkaan puhua omalla äänellään aina kun se on ollut mahdollista. Asiakkaat ja asiakasjutut auttavat pitämään mielessä, kenelle ja miksi tätä lehteä tehdään. Niiden avulla olemme säilyttäneet otteen todellisuuteen. Lehteä on jatkuvasti uusittu visuaalisesti ja sisällöllisesti pienin huomaamattomin aske-

Miten yrityksen strategia vaikuttaa sisältöön? ”Joka tasolla. Kemiran strategian mukaisesti esimerkiksi uudet kehittyvät markkinat – Venäjä, Kiina ja Etelä-Amerikka – ovat tänä vuonna aikaisempaa vahvemmin mukana lehdessä.”

Mikä on asiakasjutun rooli? ”Asiakkaat eivät lähde lehteemme hyväksikäytettäviksi. Meille on elinehto, mitä asiakas sanoo.

Haluamme kuunnella, emme sensuroida. Tietysti keskitymme vain onnistuneisiin hankkeisiin, mut-

ta annamme tilaa myös kritiikille ja kehitysehdotuksille.”

Miten jutut valitaan lehteen? ”Valintojen taustalla ovat Kemiran liiketoimintastrategia ja myynnin ja markkinoinnin kautta välittyvät yksittäiset toiveet.

Valinnat ovat viime kädessä toimitusneuvoston käsissä, mutta käytännössä jutuista sovitaan sitä mukaa, kun hyviä aiheita tulee vastaan.

Aiheet löytyvät pitämällä yhteyttä maaorganisaatioihin, asiantuntijoihin ja myynnin ja markkinoinnin ihmisiin. Tärkeä on myös suora yhteys yrityksen strategiseen johtoon esimerkiksi toimitusneuvoston kautta. Verkostoituminen ja suorat kontaktit ovat tärkeitä, sillä kaikki eivät tule tarjoamaan hyviäkään ideoitaan, vaan niitä on osattava kysyä.

On pysyttävä itse ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu.”

Entä työnjako Lehdentekijöiden kanssa? ”Se on selkeä. Ammattilaiset toteuttavat, ja minä arvioin tulosta Kemiran brändin ja strategisten tavoitteiden kannalta.

Lehdestä vastaavat ihmiset Lehdentekijöillä tuntevat itsekin perusteellisesti liiketoimintamme ja tavoitteitamme, joten joka asiaa ei tarvitse selittää alusta alkaen. Se on iso helpotus, kunhan pidämme huolen siitä, että emme tule liian riippuvaisiksi avainhenkilöistä.”

Ann-Mari Mickelson

Millainen on lehden äänilaji? ”Teollisuusasiakkaille jaettava, teknologiainnovaatioita esittelevä lehti toimii linkkinä asiantuntijoiden ja lukijoiden välissä. Monet lukijoista ovat itsekin insinöörejä, mutta eivät kaikki.

Teemme tietoisesti popularisoitua lehteä, emmekä tutkimusraporttia.

Vaatii todella rautaista ammattitaitoa kirjoittaa tekstiä, jota insinööri ei koe pinnallisena tai epätäsmällisenä, ja joka kuitenkin on ymmärrettävää myös valistuneelle lukijalle.”

Entä monikulttuurisuuden hallinta.

Miten siinä on onnistuttu? ”Sellu- ja paperiteollisuuden teknologia ja prosessit ovat pitkälti samat kaikkialla. Toimiala on luonteeltaan globaali. Silti joudumme jatkuvasti miettimään, miten samat asiat esitetään sekä kiinalaiselle, pohjoisamerikkalaiselle että saksalaiselle lukijakunnalle.

Pitää toisaalta muistaa että Kemira on suomalainen yritys, jonka pääkonttori on Helsingissä. Suomalaisuutta ei ainakaan

tällä toimialalla tarvitse hävetä, vaikka emme pyrkisi sitä korostamaankaan.”

Miten huomioitte isot kansakunnat, jotka ovat tottuneet juuri tietyntyyppiseen viestintään? ”Kaikille osapuolille on haastavaa olla aidosti globaali, jolloin isokaan maa tai kieliryhmä ei voi saada täsmälleen sitä mitä haluaa.

Jos tuottaisimme jokaiselle alueelle oman asiakaslehden, globaali näkökulma ohenisi. En usko että voisimme palata sille tielle.

Asiakasyritykset konsolidoituvat ja globalisoituvat joka tapauksessa. Meidän on vain löydettävä kansainvälinen kemiralainen tapa viestiä asiaamme.

Onneksi asiakasjutuissa kulttuurierot ovat pienimmillään tai ne ainakin muuttuvat ymmärrettävämmiksi. Tehtaan lattiatasolla kaikki ymmärtävät hämmästyttävän hyvin toisiaan ja pystyvät erottamaan paikalliset ja yleisemmät asiat toisistaan. Asiakkaan luo meneminen, kaikkialla maailmassa, edistää parhaiten aidosti globaalia näkökulmaa.”

Miten lehti kehittyy jatkossa? ”Tulemme mahdollisesti tuottamaan aikaisempaa kohdennetumpaa kansainvälistä leh-

Pitkän iän asiakascase Kemiran aluemyyntipäällikkö Qin Peiyun työskentelee PohjoisKiinan sellun- ja paperinvalmistajien parissa. Qinin mielestä Kemira Solutionsin kaltainen, asiakascaseja painottava asiakaslehti elää paljon pitempään kuin vain seuraavan numeron ilmestymiseen asti. ”Asiakkaat poimivat lehdestä omaa toimialaansa koskevat jutut ja ottavat meihin myöhemmin yhteyttä samankaltaisten ongelmien yllättäessä”, Quin kertoo. ”Mennessäni esittelemään jotain sovellusta asiakkaalle, se saattaa olla lehden ansiosta jo entuudestaan tuttu, mikä parantaa viestin perillemenoa. Otan itsekin asiakkaiden luo mukaan juttuja, jotka esittelevät tarjottavaa sovellusta. Ne jäävät lähdettyäni puhumaan puolestamme.”

Jussi-Pekka Aukia

Mikä on asiakaslehden rooli sisäisen tiedotuksen kanavana? ”Lehtemme merkitys jatkuvasti kasvavan yrityksen sisäisenä yhdistäjänä on suuri. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, että omat ihmiset lukevat, mitä mieltä asiakas on ja mitä asioita hän painottaa.”

teä, jossa osa sivuista voi olla paikallisempaa aineistoa. Voisimme myös lisätä kielitarjontaa tuottamalla kansainvälisen lehden aineistosta kieliversioita eri maanosien tarpeisiin. Teemme juuri sellaista Kiinan markkinoille.”

Jinanissa, Shandongin maakunnassa asuva paperi-insinööri Qin Peiyn työskentelee PohjoisKiinan paperiteollisuusasiakkaiden keskuudessa.

27

We’re not talking about the emperor’s new clothes here. If you try to cram a company’s marketing slogans into a glittering story, no one will read it. Fortunately our customers are braver than that.

A good customer magazine is a gift. If you saw it on a newsagent’s rack, you’d be ready to buy it.

29

Can we agree not to use the phrase valueadded ever again?

Various building blocks; intros, credit sidebars, sandwich panels, tubular piles, weathering steel...

28

A day spent creating a magazine is full of surprises. It’s easier with old customers because they generally already realise how talented we are and that we produce the best customer magazines in Finland.

With new customers you have to be more cautious. We can usually melt their hearts, however, by explaining that our company was founded by journalists to produce high-quality journalistic publications.

Our real soul mates are customers who are looking for niche skills and a strong visual sense.

The obvious diagnosis: a deficiency of attractive and useful health education. We prescribe a customer magazine eight times a year and regular editorial meetings once a month. If symptoms persist, consider raising the number of pages.

27

Image

Words » Kaisa Mikkola Photos

» Miika Kainu, Plugi, Kuvakori

It takes all kinds I was just telling a cousin of mine who works in a factory that there doesn’t seem to be much difference in the pace of her job and mine, only that she calls it five-shift work.

Chocolate has to taste of chocolate and not of wrapping paper. A customer magazine should feel like a magazine, not a customer publication.

A customer magazine can’t be a sell-out, although there’s nothing wrong with stylish cover.

That’s how it goes. As a teenager I was all for saving the primeval forests.

Now I fill the world with customer magazines at about one a week.

26

25

Dress, Sonia Rykel, Della Marga. Pearls, Play It Again Sam. Tights, Wolford. Shoes, Sepp채l채.

reflaatio

Striped top, Helsinki 10.

suhdanne

24

Tights, photoprops. Dress shirt, Batistini.

rahailluusio

23

Frilled shirt, Roberto Cavalli for H&M. Knitted shorts, Sonia Rykiel, Della Marga.

valuuttakurssin

sitominen

22

21

Shirt and tights, photoprops. Jacket YSL, Della Marga. Heeled boots, H&M.

volatiliteetti

Jeans Levi´s, photoprops. Striped suspenders, Pieces. Shirt, Helsinki 10. Shoes, Play It Again Sam.

transaktio

20

19

Sweater, Raf Simons, Helsinki 10. Jeans, Heikki Salonen. Shoes H&M. Mask, photoprops.

inferiorinen hyรถdyke

Business jargon becomes you Shirt, Pia Kahila. Bow tie, photoprops. Slip, Anglomania by Vivien Westwood, Helsinki 10.

18

» Kreetta Järvenpää » Studio Vidar, Tammisaari Styling » Emilia Laitanen Make-up » Karoliina Kangas Concept and photography

Location

kasvupolitiikka

Anna Chern, journalist, TV producer, Reuters, Russia, Moscow

There are constant sources of information on ecological topics in Russia which are very helpful for journalists. Among them are such organizations as Greenpeace, WWF, the fraction “Green” of the “Yabloko”(“An Apple”) party, the Federal Service of Oversight for Nature Management, Centre for Ecological Tourism, All Russian Meteorological Service and etc.

Some of these organizations have a wide network of members and/or volunteers who monitor the ecological situation in their regions and provide reports on changes.

It’s usually hard to get confirmation and comments on any ecological incidents from state or private business that is somehow connected or may be connected with the cause of that incident.

There is difference in terms of getting and using information. There is difference in terms of social responsibility as well. Journalists are more aware of the scales and consequences of ecocatastrophe than ordinary citizens.

Petri Saraste, correspondent, China, Peking

The best information source in China is television, unless the broadcast is being censored for some reason. Experience has shown that when there’s an environmental disaster, the government does its best to hide it from the people. This happened during the toxic spill in Harbin. It was covered up for as long as possible but when the polluted river water reached the Russian side the truth had to be told.

But things are changing even in China. Environmental awareness is on the increase. Take the flooding in Henan Province in 1975. Not until 1995 was the information released. 145 000 people had died when the dams burst!

The Internet is censored in China and of course the presses are also under state control.

17

Global villagers

Words » Around the world Photo

» Marja Helander

Olli Herrala, correspondent, United States, New York

As a business journalist I have to admit that I haven’t followed coverage of environmental disasters very closely. The top environmental authority is the Environmental Protection Agency or EPA. In the case of natural disasters, there is also the National Weather Service that the media can turn to for information.

Arno Ahosniemi, correspondent for Kauppalehti business news, Europe, Brussels In the case of an environmental catastrophe the European Commission would probably gather information quickly and relay it to the hundreds or even thousands of journalists on duty in Brussels.

Generally information travels quickly. When foot and mouth disease broke out in Britain in August, the commission had a press release ready within an hour of receiving the news from British officials. It’s a different matter how relevant the information released by the commission at any time is.

Fortunately Brussels also has a wide range of unofficial sources available, such as the lobbyists of companies and civic organizations.

Diego Dillenberger, Editor of the Argentinian bi-monthly IMAGEN Magazine

16 It’s a question hard to answer: it depends on the moment of the day and the situation. I spend most of the day in front of my PC, so I would get the news via one of my RSS (Rapid Syndication Service) services. If I’d be driving, I most probably would listen to AM newsradio. But the news could also reach me watching news on tv at home or via word of mouth on the club.

Where were you when…?

Mooo asked correspondents in five continents what sources they would use in the event of an environmental disaster. The Internet is not always the king of communications.

charge for quality that you can’t be bothered to create. If on the other hand it is more important to do things cheaply than properly, is it even worth setting objectives?

When too much effort is put into achieving certainty and security, the resultant ability to manage the future is illusory, because it is based on calculations that measure what can be measured. It’s a new riskfree way of thinking which fits seamlessly with corporate and social objectives.

Is this the way to improve Finland’s striking force, to keep us on the cutting edge of innovation and to show the world new solutions?

We must dare to choose whether our aim is to do something new and innovative or something old, safe, and as cheap as possible.

So what can you get out of people? What should you get?

And if you don’t, why not?

Competence and independence are steadily on the increase but who really knows what I do and how difficult it is? Who says that the value of my work is defined correctly?

On the other hand, if I spend year after year doing the same job that doesn’t interest me, that I’m not good at and which I never give any positive feedback about, is it the fault of management? How can the boss help the fact that I’m constantly dissatisfied, especially if I never open my mouth.

Where is the heroism in working 30 years in a job I hate. Is it worth to spoil my own life and the lives of my colleagues and even my neighbours?

It seems that, ultimately, the fear of interaction is the greatest spectre: if I announce my views, others get to comment on them.

Entire companies and their public image are

managed on this principle. And what will the other’s comment? What they feel, what they’ve done, what they’ve discovered? That they disagree? That I’m stupid?

Silence is golden, the Finns still believe, and they keep their views, their ideas and their propositions to themselves. Helena Åhman says there are even executive boards where some members never open their mouths nor express an opinion.

She says that we need an attitude of positive questioning. “Even when people admit that criticism is a good thing, it is still easy to equate critical and negative.”

But how will we create new things unless we invest in people?

Everyone faces an enormous array of challenges. Whether we are bosses or workers, the leaders or the led, we need to know ourselves, our weaknesses but above all our strengths. And we have to dare to offer them up for use.

To make a profit from people, they have to feel motivated, interested, and good about themselves. It’s in everyone’s interest.

What about taking a new approach? What if employers also adopted a new approach? It could have a multiplier effect.

15

together and discussing matters at work. It’s not even allowed to talk shop during the coffee break. “This is healthy. In Finland we imagine we can’t afford it, but there’s always a bit of leeway and space for getting organized.”

In Finland, pruning costs has been the constant, ongoing mantra of employment, enterprise, and public administration since the early 1980s. Before the slump came a period of fierce rationalization when structures, job descriptions and working methods began to be questioned for the first time, and quite rightly.

Obviously costs have to be controlled but if the costs and their causes are cut back before any thought is given to how this will affect objectives, you are seriously off course. You can’t

14

adults, after all,” retorts Helena Åhman, a researcher and lecturer and the managing director of the Hunting Minds company.

In other words people hide behind the same politeness and respectability that worked at school or in Tsarist Russia.

If you don’t do anything, you don’t upset anyone.

Is that the way to build an innovative and creative country?

Of course there will always be things that you can’t do or influence. Åhman believes that individuals should focus their energy on the matters where they can make a difference.

Many people are quite unable to countenance the idea of saying no to the boss or even a colleague. Ilkka Vartiovaara, a writer and doctor, believes the reasons are deep in the human psyche. In fact, many studies have shown that even a boss with moderate interpersonal skills can grasp a properly explained refusal. “Perhaps there was something he didn’t know or hadn’t considered before,” Vartiovaara says.

As jobs become more demanding and complex, it’s all the more important to explain your attitude to a task, how much work it will involve and how well it can be accommodated in your schedule.

“People become overworked when their organization expects results that require the work of a team,” says researcher and trainer Esko Kilpi. He believes that routine jobs are dying out, that contextual projects are increasing and that rule-based work is giving way to the application of skills and teamwork. The competence of a single person is simply no longer enough, no matter how much he knows. What is the good of peak skills if they are locked inside the head of someone unable to convey them?

The ability to make a difference with one’s

own work also requires the desire to make a difference.

Seen from the management level, the greatest problem in employees is a lack of initiative, the desire to avoid tackling the issue head on.

Meanwhile the people on lower levels complain that they are given responsibility but not authority. There is certainly a crying need for interactive skills.

In his book Brilliant manager, Nic Peeling urges the strategy of undivided authority; it is easier to beg pardon than ask permission.

In many companies there is no clear idea of how much authority has actually been delegated to junior management. In other words, if you’re not terribly afraid of reproach when things go wrong, you can coolly advance and see what happens. If you’re successful there will be a great deal less criticism.

According to Pekka Himanen, an enriching community can only be built on trust but there is alarmingly little trust in many companies.

“Trust comes from fairness and open rules of play. These should also define the criteria for material rewards.”

In other words, payment by results. Fairness and justice. Obviously the aim is that everyone gets steadily better at their work, but how is this real work to be measured and who will measure it?

If I am really good at something, will it do me any good?

Helena Åhman criticizes the culture of the quantifiable. “If you define objectives very precisely you get just them and nothing else.

Modern organizations require a lot of creativity, which conflicts greatly with strict job descriptions.”

In the view of Kirsti Longa, who has long worked at Sweden’s Karoliska Institutet medical university, Swedes handle these things better. They spend much more time hanging out

13

others as a threat to them and concentrate on protecting their own positions.”

The prevailing culture at places of work is to avoid reproach.

“An enormous amount of energy is spent simply on avoiding mistakes, hiding ignorance and never asking the wrong questions.”

For extra security, meetings are used to protect positions. “People complain that they have to participate in discussions that they get nothing out of. I reply: why do you? You’re

12

11

Supply and demand

Words » Virve Airola Illustrations

» Jussi Kaakinen

What is it worth?

People are the ultimate source of real competitiveness, but how to squeeze it out of them?

10

Productivity and efficiency are the goals of business consultants and gravediggers alike.

In fact, no one really wants to work badly and unproductively. Efficiency, profitability and growth are common goals but do we know how to create competitiveness from the work that we do? To be truly competitive, everyone needs to know what the aim is.

People who are working their fingers to the bone become upset when it doesn’t seem to be enough. Bosses wonder how to achieve more productivity and worry about the initiative – or lack thereof – shown by the people who work for them. When objectives are missed, matters are resolved at the group level and businesses reorganized. The resulting extra work creates even more anxiety, because less time is left for doing and developing the real job.

Uncertainty increases on all levels.

Has keeping busy become more important than achieving results? Or has the time come for real interaction?

Antti Kasvio of the Institute of Occupational Health writes that we have yet to come to terms with the changing nature of work.

“What we should do is to start purposefully eliminating the factors that prevent people from working in an enjoyable way. People who get pleasure at work do their jobs productively, enjoy what they are doing and are willing to postpone their retirement. Enjoyable work, and measures to make it more so, could become the most important building block of Finland’s next success story.”

Surely no one would dispute this.

But

what is the reality?

Modern jobs contain more independence.

Coming up with original solutions is no longer frowned on and is sometimes even encouraged.

At best it gives real room for new problem-solving models and a new way of thinking.

So why dig ourselves into foxholes when we could be refining ideas, jointly improving them and answering the challenges of the future with good teamwork?

According to Pekka Himanen, a professor and expert on the information society, many working communities are suffering a collective state of emergency. “People feel a fundamental uncertainty about their work, so they perceive

background characteristics of the reader or the number of years he/she has been banking there. It does matter whether this person considers the Rabobank to be the most important bank for finances. When another bank is more important, this has a negative effect on the involvement. Involved mem-

FIGURE 4: EMPLOYEE MAGAZINE X

bers are also more active members; they

Reading time

+

Age*

– To be informed

+

Recognition of oneself in the content

+

are more likely to attend a general meeting and they make more use of non-banking offers such as free tickets for recreation.

Appeal and recognition essential for employee magazines

Perceived relationship

+ Attitude

Customer media not only have a role in relations with external target groups. They are also important for internal commitment to the organization. Compared to customer media for customers, personnel magazines are judged more critically. To employees, credibility is key and they emphasize the importance of information from the shop

What do these examples teach us about

floor. The personnel magazine is mainly

the model? First of all, the data illus-

read to keep up with co-workers and the

trates a small part of the CMB model

backgrounds of reorganization, remode-

– the connection between the percep-

ling, or a move. In addition, employees ap-

tion and use of customer media on the

preciate being informed about develop-

one hand, and commitment on the other.

ments in their field. The magazine is used

Second, it is important to test the model

less to stay current; Intranet and other me-

not only with people who already have a

dia are used more for this purpose. As with

connection, but also with people who are

external magazines, the look and profes-

not (yet) involved with an organization

sional content is highly appreciated. Figure

and with people who use no customer

4 shows the relation between perception

media. And this leads to a third aspect:

and commitment for a personnel maga-

the difference between short term and

zine from the financial world. It shows that

long term effects. Relation-building takes

the connection to the organization (com-

time. This time aspect must certainly

mitment) is largely related to the appeal

be included in research into the role of

of the magazine (how inviting it looks) and

customer media as a connection be-

the level in which people recognize them-

tween people and organizations. In other

selves and their section of the company in

words: in addition to reader surveys, sur-

the magazine. People who read the maga-

veys among non-readers are needed, as

zine to stay in the loop and those who read

well as research of other customer me-

more in-depth (reading time) also experi-

dia, experimental research and longitudi-

ence a stronger commitment.

nal research.

Magazines dominate growing market Magazines continue to dominate the customer media market. In the Netherlands with its 16.5 million inhabi-tants, the average reader receives 42 different customer media, most of them magazines. The market is estimated to have grown from 450million euros to 750million euros in 1990–2005. This includes only outsourced magazines, which constitute 87 per cent of the market. In 2005, the number of titles on the Dutch market was 11,500, of which 6,000 were internal magazines. The circulation of Dutch customer media totaled 500 million copies, ten times that of public magazines. For every magazine the readers paid for there were ten available free of charge.

Risto Pitkänen

9

Commitment is strongly connected to feelings and appreciation Another example is the Rabobank. Commitment to the Rabobank is about the same as to Natuurmonumenten, but the readers are more varied in their appreciation of the magazine Dichterbij (“Closer”) (Figure 3 on this page). Dich-

FIGURE 2: MAGAZINE NATUURMONUMENTEN

Age*

Willing to pay more

+ Length membership

terbij succeeded U (“You”) in 2006. The set-up Attitude

is based on a completely new concept of local content. Dichterbij is a small format magazine in which regional branches can choose to provide local information. This is continued in the con-

+

+

Missing**

tent management system of Rabobank Neder-

Evaluation**

land. During the past six months, most regional

Reading

+

Commitment

branches have chosen the local variety of Dich-

+

terbij. One hundred eighty-five editions were issued with a similar “look and feel”, but with

Stay member

mainly local content. Three issues have been distributed and they have been studied for reception and appreciation. Although the reach of the first two issues was disappointing, the reach of the third issue showed a slight increase. This also goes for the local variety.

Relevant content strengthens connection to Rabobank

Dashed line means a non-significant relationship; *p<.05, **p<.001 (p=significant)

FIGURE 3: MAGAZINE DICHTERBIJ

To what degree does the perception of Dichterbij determine the commitment to the

Backgrounds (demographics)

Other bank most important bank

Rabobank? Figure 4 shows that the perceived connection with the Rabobank is not deter-

8

preciation of the form and content. The per-

Reception

ceived connection is, however, determined by

Functions

the perception, the level in which the content

Interest

appeals to interest, and the degree to which people appreciate receiving Dichterbij. In other words, the more relevant the content, the

Length membership

_

mined so much by reading behavior and ap-

1 +

Perceived relationship

+

Commitment

+

Activities

Reading Evaluation

stronger the reader perceives the connection with the bank. In this model, commitment is split up into the perceived connection to the bank and the general involvement with the bank. The involvement is directly influenced by the perceived connection and not so much by

Dashed line means a non-significant relationship; *p<.05, **p<.001 (p=significant); 1 meaning valuable customer of this bank, they can be member of the local bank

The CMB-model The first step in the model (I) indicates the use, appreciation, and perception. Customer media are looked at or read to varying degrees and people perceive this as a moment of relaxation or as a source of information. The medium is also appreciated or not appreciated for its form or contents. It is expected that four factors are important in this regard. In the first place, people are different due to their background, living or work situation, and their need for – for instance – information or recreation.

Apart from recipient factors, content factors are also of interest. I will mention two of them. The content can be more or less mixed. I mentioned this earlier. And this content can also be more or less customized.

Research shows that the more personalized the content is, the more the recipient will be open to the information. A third factor is the sender, who plays a role in the credibility of the medium. The fourth and final factor is technology. Media differ in their technological possibilities, and this affects the use and perception of the medium. For instance, an intranet can be more current than a personnel magazine. Also, not every medium is equally useful for conveying complex or ambiguous information. A magazine that can be read at leisure at home, for instance, offers a more appropriate way to enter into personal experiences concerning reorganization.

Then there is the image people have of the

lyzing this data, I looked at the level in which

organization (II). This image can be formed by

the perceived relations with an organiza-

the customer medium, but also by people’s

tion (commitment) are determined by use,

experiences with the organization itself (“di-

appreciation, and perception of the relations

rect experience”). A magazine can describe

magazines.

the experience of drinking coffee as beauti-

A good example of a relationship per-

fully as it wants, but the purpose is defeated if

ceived as strong is that with Natuurmonu-

the store employees have the wrong attitude.

menten (Dutch Nature Conservation)

Besides direct experience, image is also de-

(Figure 2, p.50). Those surveyed are not only

termined by other media attention, such as

involved with the foundation, but also ap-

free publicity and advertising campaigns. The

preciate the member magazine Natuurbe-

resulting image relates back to the future use

houd. This magazine is issued four times a

of customer media. This is indicated by the ar-

year and has been around for almost forty

row back to the left.

years. The present look is about four years

Step III in the model indicates the com-

old. The logo and look of Natuurmonument-

mitment to the organization. People experi-

en were recently “freshened up”. Figure 3

ence a more or less conscious relationship

summarizes how the perception (a sense of

with an organization. This perceived con-

missing something) and the appreciation of

nection also affects the use, the perception,

the magazine influence commitment, both

and the appreciation of the medium (sec-

directly and indirectly. The word “influence”

ond arrow to the left). Whether the relation

shouldn’t be taken too literally, since the re-

is continued or ended not only depends on

lationship could just as well be reversed. The

commitment, but also on the three factors

involvement with the foundation is strongly

I mentioned while discussing the Invest-

connected to the feeling people get from

ment Model of Commitment: the level of

the magazine, and their appreciation of it.

(dis)satisfaction, the invested effort, and the

It doesn’t matter whether the magazine

quality of the alternative.

is read from front to back or just flipped through. In addition, members’ background

A FIRST TEST Parts of the model were already tested on five sets of data, which have been made available for this lecture. The data is related to two external relations magazines and three internal personnel magazines. In ana-

(with exception to age), duration of the membership, and the question whether or not they are willing to pay for the magazine make no difference to the sense of commitment and to continued membership of the foundation.

7 Alternative

FIGURE 1: THE CMB MODEL

Receiver Content

Medium characteristics

Other media attention

Investment

I CM use CM functions

Sender

Personal experience

CM evaluation

Satisfaction II Image & Identity

III Commitment

Retention

Deeper look on Customer Media

Research » Edith Smit

Connection Customer Media as a

between People and Organizations Dr Edith Smit was inaugurated as the newly-established customer media chair at the University of Amsterdam on September 27 this year. In her inaugural lecture professor Smit deliniated the notion of customer media – also known as custom media, branded media, member media and customer publishing – with the help of five distinguishing characteristics concerned with (i) financing and financial risk, (ii) target group, (iii) linkage to the customer’s marketing and/or communication objectives, (iv) periodic (as against one-time) appearing, and (v) mixed and persuasive content, where “mixing” means that “general, more or less objective information is mixed with organization information or brand information”.

Customer media are aimed at influencing people and the study of their effect is of great interest, not only for the

6

students of communication but also for the companies and organizations that publish such media. Professor Smit has developed a model for the study of the commitment that customer media can effect. She calls it the CMB model, where CM stands of customer media and B for the Dutch word “Binding” for commitment. We publish with professor Smit’s kind permission an extract from her inaugural lecture, delineating the CMB model and testing it to three Dutch customer magazines, two external and one internal, two published by companies and the third by an NGO. Risto Pitkänen

5

Bullshit Bingo

Words » Matti Sovijärvi Photo » Kreetta Järvenpää

Proactive outsourcing

4

The current theory of business administration puts things in a very clear perspective. Every company´s strategic aim should be developing its core competences and earning the maximum return on this critical asset. To achieve this goal, companies should outsource all the functions that are not in the sphere of their strategic thinking, if any.

However, this is sometimes difficult to determine theoretically.

A brilliant example would be a company specialized in producing customer magazines. Should it make its own customer magazine or use a partner, a smaller company operating in the same field, for example, to produce it?

The current theory on customer magazines states clearly that it is difficult to see the fundamental problems of customer relations of an organization within the organization itself. This is why partnerships in business are becoming the global standard also in India and China and other far away countries.

There is also an extra benefit in business partnerships. They give an opportunity to use company credit cards when paying for long lunches and golfing weekends as the other persons present are customers or partners, not subordinates. In a theoretically perfect world, a customer could also become a partner, at least for an hour or two.

There are, of course, variations in personal conduct.

However, the question of partnership raises another and deeper question of competence. An incompetent partner does not deliver, to put it bluntly. This is one of the reasons that, to return to our first problem, companies specialized in customer magazines have no fun-

damental need for smaller partners. What they do need is customers, preferably those that are, in their own fields, international, successful and growing. This will cause these companies´ partners to grow, too, and without too much effort.

Instead of outsourcing, the partners of growing companies need strategic partnership development programs. The theoretical basis of these is very simple. If I pay you, I am your customer. If you pay me, we are strategic partners. It is very easy to see which relation is the one to prefer, the one of corporate excellence. Producing some commodity or other is not what companies are really trying to do.

As it was so brilliantly put by the late professor Maurice Gibb, of the BGs University in Australia, when discussing the theoretical basis of customer magazines production, “it is only words, but words are all I have”. Of course, as professor Gibb surely knew, we have not only words, but pink slips and red tape as well.

We, as strategic proactors, must use words when addressing to our strategic partners. We use red tape to formulate our relationship with our most important resource, our highly skilled workforce. We use pink slips, when we have not found any customers. Too bad for our most important resource, our highly skilled workforce. They will find a job elsewhere, if they really are highly skilled.

Luckily, we can use these three basic devices of business admistration simultaneously and over and over again. Especially words.

Mr Sovijärvi is former CEO of the Lehdentekijät Group. In spite of his tremendous efforts on developing the theory of strategic partnerships, the company flourishes.

Editorial

Words » Jarmo Hovinen Photo » Kreetta Järvenpää

Where the truth is found The Mooo you hold in your hands is our own customer magazine, the third we’ve published. Each issue has been distinct, energetically breaking new ground, although in fact there are no limitations on producing customer magazines unless you set them yourself.

In this issue Mooo goes introspective, searching for the truth and probing the reasons

for its existence. Do companies need magazines? Does anyone read customer magazines? Are they worth publishing at all?

How is the Internet changing the scene?

There are many truths, almost as many as there are narrators.

Lehdentekijät co-operated with Taloustutkimus market researchers to ask consumers,

decision makers and the companies that publish customer magazines for their opinions on them.

Here are the facts. Those who had a customer magazine saw it as very important for their own business. Those who didn’t, say the main reason is lack of time – interesting when we’re talking about a channel straight to the customer.

Customers and decision makers want information about your company’s products and services. The customer magazine is read and readers regards it as a reliable source of information.

Surely this speaks for utilization of this tool of communication.

The Internet and the presses complement each other. It will be interesting to see when companies begin to outsource the production of journalistic content for their web pages.

Tell the truth. Address the customer, tell them about your products and services intelligently. Participate and remember to be genuine. Use professionals! Demand more from them. Be cost effective. Use customer media, the direct line to your customers.

Jarmo Hovinen Marketing direcor

3

Contents

What is it worth?

Anyone to China?

The last to leave turns off the lights.

Proactive outsourcing Growth policy – Business jargon becomes you

1 2 3

Customer media as a connection between people and organizations

4 5 6 10

Where were you when...?

16 18 1

2

3

4

5

Editorial

6

10 16 18

18 16 10 18 16

2

Munkkiniemen Puistotie 25 Box 502, 00101 Helsinki, Finland tel. +358 10 665 102 www.lehdentekijat.fi

THIS MAGAZINE WAS CREATED BY

10 6 5

Words by Riitta Ekholm (producer), Virve Airola, Jussi-Pekka Aukia, Marita Kokko, Tiia Lappalainen, Kaisa Mikkola, Merja Mäkelä, Risto Pitkänen, Matti Sovijärvi and Arja Vartia Layout, photography & illustration by Vuokko Isoherranen (AD), Mervi Ahlroth, Marja Helander, Kreetta Järvenpää, Jussi Kaakinen, Miika Kainu, Jere Saarelainen, Mika Soikkeli, Antti Valta and Laura Vuoma Prepress Faktor Oy Printed by SP-Paino Oy, 2007

4 3

6

M I L K I N G I T A L R E A DY F R O M 2 0 0 5

03/07