VERKOSTON VOIMALLA NUOREN AVUKSI
”Tein sen ihan itse!”
”Kokeilen rohkeasti”
”Suunnitellaan yhdessä”
”Perustukset kuntoon” 1
TYÖPAJAT JA KANSANOPISTOT OSAKSI AMMATILLISTA OPPIMISYMPÄRISTÖÄ (ESR) 2017-2020 Toimintalinja 4: Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen Erityistavoite 9.1. Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen
Projektiryhmä: Projektipäällikkö Annemari Kallio, vt. rehtori Essi Ojanperä, opinto-ohjaaja Jaana Karjalainen, ohjaaja Katja-Annika Vuokila. Hankkeessa työskennelleet Pohjantähtiopiston kannatusyhdistyksen ohjaajat ja Ammattiopisto Lappian henkilökunta. Julkaisun suunnittelu: Annemari Kallio, Katju Halonen, Tuula Ranta
2
Valokuvat: Annemari Kallio, Miro Kemppainen, Henna Rantatulkkila, Jaana Karjalainen, Jonne Miettunen, Katja-Annika Vuokila, Jyrki Kola, Tornion työvoimalasäätiö Graafinen suunnittelu, kuvankäsittely ja kuvituskuvat: Katju Halonen
Tekstit: Annemari Kallio yhteistyössä haastateltavien kanssa.
sisällysluettelo: 4
Pääkirjoitus: Tunnista toveri, auta muita mäessä
5
Väylis opetti työparin merkityksen
6-7
Opinnollistaminen auttoi kohti vakiintunutta yhteistyötä
8-9
Pajakokeilut kutsuivat työpajanuoret Ammattiopisto Lappialle
10-11
Verkostolla on väliä: Näin testattiin toiminta- ja ohjausmallia
12 -13
Hanketyö antoi ohjaajalle uudenlaiset työvälineet
14-15
Virtuaalinen oppimiskenttä aukeaa jokaiselle
16- 17
Muonion malli: Tehemä pois!
18
Opinto-ohjaajan saatesanat
19
Ohjausryhmän puheenjohtaja uskoo yhteistyöhön
Julkaisun graafisen ilmeen on suunnitellut ja osan kuvista ottaneet nuoret.
Hankkeen videot, Matikkapeli ja VR-ympäristöt tehtiin yhdessä nuorten kanssa.
www.lappia.fi/ uudetopintopolut uusittiin yhdessä nuoren kanssa.
3
Pääkirjoitus: Yhdessä me olemme enemmän
V
ähänpä tiesin, kun kolme vuotta sitten hain projektipäällikön paikkaa Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä -hankkeesta. Luulin lähteväni hallinnoimaan taloutta ja vahtimaan ESR-hankkeiden ohjeiden toteutumista. Viilaisin viestintää, tuottaisin muutama tapahtuman ja loisin ehkä uusia dokumentaation tapoja.
O
nneksi sain paljon enemmän. Pääsin oppimismatkalle sekä ammatilliseen koulutukseen että työpajakenttään. Kolmessa vuodessa olen oppinut arvostamaan molempien toimijoiden osaamista ja näiden organisaatioiden ympärille kietoutuvaa palveluverkostoa. On kyse sitten kansanopistoista, etsivästä nuorisotyöstä, valtion ja kuntien virastoista, kolmannesta sektorista tai terveydenhuollosta - laidasta laitaan järjestelmämme on ladattu parhaansa tekevillä, työhönsä sitoutuneilla ammattilaisilla. Hankkeessamme olemme pyrkineet kehittämään näiden kaikkien yhteistyötä siten, että nuorten polut kohti koulutusta ja työtä sujuvoituisivat. Olemme kuulleet nuorten kanssa työskentelevien mielipiteitä ja tarpeita sekä halunneet löytää toimintatapoja, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia.
V
erkostomainen toiminta- ja ohjausmalli on kehitystyöllemme luonteva lopputulos. Se on Länsi-Lapin alueen nuorten ohjaus- ja palveluverkostoissa tehdyn yhteistyön ja testattujen mallien kuvaus. Kokemuksemme mukaan verkosto on myös ainoa oikea tapa vastata tulevaisuuden haasteisiin. Vuonna 2020 nuorten taustat, mahdollisuudet, kiinnostuksen kohteet sekä muodostuvat elämänpolut kuoppineen ovat niin moninaisia, ettei niihin vastata yksin eikä edes oman organisaation keskuudessa. Vain yhdessä voimme tuottaa nuorten tarvitsemat palvelut, olipa kyse sitten osaamisen kasvattamisesta, elämänhallinnan parantamisesta, nuoren voimavarojen lisäämisestä tai työllistymisestä ja siihen liittyvistä siirtymistä.
T
odellista ammattitaitoa onkin nähdä, milloin nuori tarvitsee enemmän, toisenlaista tai toisaalla olevaa palvelua. Askelta pidemmälle päästään, kun tunnemme ympärillämme toimivan verkoston , sen palvelut ja asiantuntijat. Harppauksittain eteenpäin mennään silloin, kun kykenemme nivomaan omat ja muiden tarjoamat palvelut nuorelle joustavaksi ja tarpeisiin vastaavaksi kokonaisuudeksi siten, ettei hän jää yksin edes näihin liittyvissä nivelvaiheissa. Yhdessä olemme aidosti enemmän. Hankkeemme aikana olen nähnyt, mikä vaikutus ammattilaisten yhteistyöllä sekä asiakkaan ja yhteistyökumppaneiden
4
kunnioituksella voi olla. Kaikki lähtee tietenkin toimivasta organisaatiorakenteesta, mutta nimenomaan hyvällä tahdolla tehdään tässä maassa pieniä ihmeitä.
H
aluankin käyttää tämän tilaisuuden ja kiittää jokaista kohtaamaani ammattilaista. Erityiskiitos hankkeessa toimineelle Ammattiopisto Lappian ja Pohjantähti-opiston kannatusyhdistyksen henkilöstölle sekä hatunnosto jokaiselle, jonka kanssa olemme päässeet kehittämään uusia toimintatapoja. Hanke päättyy, mutta onneksi jotain jää. Tehtyä työtä pääsette tutkimaan tämän julkaisun lisäksi sivustolta www.lappia.fi/uudetopintopolut. Projektipäällikkö Annemari Kallio Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) 2017-2020
Väylis tarjosi ryhmän ja onnistumisia
Y
ksin vääntäminen on kamalaa, mutta oikeassa ryhmässä vaikeankin asian työstäminen on mahdollisuus oppia uutta. Lauseen olisi voinut kuulla Keminmaan matalan kynnyksen valmentautujan suusta, mutta yhtä hyvin se kuvaa Pohjantähtiopiston kannatusyhdistyksen oppeja hankkeesta.
V
uosina 2017-2019 Keminmaassa toiminut starttipaja Väylis opetti sitä toteuttaneelle kansanopiston taustayhdistykselle paljon vaikeimmassa asemassa olevista nuorista ja näiden kanssa työskentelystä. Pohjantähti-opiston vt. rehtori Essi Ojanperä tiivistää asian seuraavasti: Verkostoituminen monipuolistaa aina toiminnan sisältöjä ja yksittäisiinkin tapauksiin voi löytyä ratkaisu yhteistyön avulla. Olisi myös äärimmäisen tärkeää, että tieto liikkuisi valmentautujan ja ammattilaisten välillä. Ojanperä kiitteleekin hankkeessa syntynyttä yhteistyöverkostoa ja erityisesti Keminmaan etsivää nuorisotyötä, jonka kanssa toiminta jatkuu edelleen. Keminmaan kunta päätti siirtää pysyvän työpajatoiminnan kunnan vastuulle, mutta yhteistyöstä on sovittu myös entisen ja nykyisen toteuttajan välillä.
S
uurimmat haasteet arjessa liittyivät Ojanperän mukaan organisaatioiden väliseen työskentelyyn. Asiakkaiden ongelmat vaativat syvää ja moniammatillista verkostomaista työskentelyä, mutta aina järjestelmämme eivät tee siitä helppoa. Tästä hyvänä esimerkkinä on valmentautujan tietojen siirtäminen. Jos valmentaja ei tiedä, millaisia sairauksia tai vaikkapa traumoja asiakkaalla on
taustallaan, on vaikea auttaa ongelmien ratkaisussa. - Tietosuojasyistä olimme usein asiakkaan kertomien tietojen varassa, Ojanperä kuvailee.
T
yöpajan valmentajat vaihtuivat hankeaikana useaan otteeseen, mikä vaikutti muun muassa työpajan opinnollistamissuunnitemiin. Syyt muutoksiin olivat inhimillisiä, mutta niitä voi Ojanperän mukaan osittain hakea työn kuormittavuudesta. Osan hankeajasta pajaohjaaja työskenteli yksin asiakkaiden kanssa. Kun asiakkailla on moninaisia tarpeita ja aikaa ohjaajalla rajallisesti, piti ongelmaan keksiä uudenlaisia ratkaisuja. - Tästä otimme opiksi ja syksyllä 2019 pääsimme samoihin tiloihin Keminmaan etsivän nuorisotyön kanssa. Tämäntyyppistä yhteistyötä suosittelen muillekin toimijoille, Ojanperä vinkkaa.
S
uurimpia onnistumisia olivat Ojanperän mukaan erilaisista taustoista tulevien nuorten ryhmäyttäminen, pitkäkestoisen ja valmentavan pajaohjelman luominen sekä hyvien käytänteiden hoksaaminen. Monet näistä käytänteistä onkin otettu osaksi osaksi Pohjantähti-opiston toimintaa. - Hankkeen avulla keminmaalaisille nuorille luotiin onnistuneita sosiaalisia kohtaamisia, mikä avarsi ymmärrystä toisten elämäntilanteista. Yhdessä tekeminen ja ryhmässä kokeminen auttoivat monia kohtaamaan omia ongelmiaan uudesta perspektiivistä. Siinä on merkittävin onnistumisemme, summaa Ojanperä.
5
Oppimisympäristön tunnistamisraportit lisäsivät Ammattiopisto Lappian yhteistyötä esimerkiksi Pellon Ritavalkean nuorten työpajan kanssa.
Opinnollistaminen loi uutta yhteistyötä toimijoiden välille
H
ankkeessa toteutetut oppimisympäristön tunnistamisraportit toimivat eräänlaisena katalyyttina Ammattiopisto Lappian ja seutukunnan työpajojen yhteistyön lisäämisessä. Niissä yksiköissä, joissa raportit tehtiin, yhteisen toiminnan ja nuorten ohjaukseen liittyvien kontaktien määrä kasvoi. Oppilaitoksen puolelta opinnollistamiseen osallistuneilla opettajilla kiinnostus ja ymmärrys työpajatoiminnasta kasvoi merkittävästi. Opinnollistamisen myötä syntyneitä yhteistyön muotoja olivat esimerkiksi alakohtaiset kehittämispäivät, nuorten simultaaniohjaus oppilaitoksessa ja työpajalla, työpajavalmentajien kouluttautuminen, työpajojen tarjoaman palveluohjauksen tuominen osaksi oppilaitoksen arkea ja tutkinnonosan hankkimisprosessin hiominen.
M 6
edia-alan ja kuvallisen ilmaisun opetusyksikkö lisäsi yhteistyötään alan työpajoihin
Kemissä, Rovaniemellä, Kittilässä ja Ivalossa. Vuonna 2019 järjestetyn yhteisen kehittämispäivän jälkeen useamman nuoren opetus- ja valmennuspolkuja on paalutettu eri toimijoiden kesken yhdessä, nuoren tuen tarve huomioiden.
-Hanke edisti ja syvensi yhteistyötäni varsinkin Kemin työpajojen kanssa. Opinnollistamisen kautta pääsin tutustumaan laajemmin työpajoihin ja se on avannut uusia mahdollisuuksia, media-alan opettaja Jorma Vierelä kuvailee.
S
amaa mieltä on ravintola- ja cateringalan opettaja Marko Ollila, joka kehitti hankkeessa yhteistyötä Pellon kunnan ja Tornion työvoimalasäätiön nuorten työpajojen kanssa. Ollila oli jo aiemmin tutustunut työpajavalmennukseen korttikoulutuksien kautta, mutta hankkeessa yhteistyö tiivistyi entisestään.
- Hankkeessa saimme kehittää toimintamallia,
jossa opiskelijan valmiudet ja tuen tarpeet huomioitiin uudella tavalla. Yksilövalmennus tehtiin työpajalla, mutta oppilaitos vastasi ammatillisen puolen etenemisestä, Ollila kuvailee. Ollila muistuttaa, että kaikki nuoret ovat erilaisia ja heidän tarpeisiinsa on kyettävä vastaamaan yksilöllisesti. Ammatillisen opetuksen ja yksilöllinen valmennuksen yhdistäminen mahdollistivat aiempaa personoidumman tuen tilanteissa, joka tyypillisesti johtaa opintojen keskeytymiseen.
- Opettaja ei voi tarjota niin yksilöllistä tukea kuin työpaja. Silloin apu on arvokasta.
P
ellossa Ollila kehitti nuorten työpajan valmiuksia ohjata nuoria tutkinnonosakohtaisiin näyttöihin. Yksi tunnistetuista oppimisympäristöistä oli laskettelukeskus Ritavalkean rinnekahvila, jossa on mahdollista suorittaa kahvilapalvelujen tutkinnonosa.
Ollila otti työpajan perehdytyksen jälkeen vastaan kaksi tutkinnonosan näyttöä työpajan nuorilta. Yhteistyö työpajan kanssa onnistui hänen mukaansa hyvin ja valmentaja koki tutkinnonosan suorittamisen tärkeäksi. Ollila kiittää myös sitä, että nuoret arvostivat
mahdollisuutta tehdä näyttö ja saada siitä todistus. - Alussa meillä oli puolin ja toisin hieman käynnistymisvaikeuksia, mutta niiden selvittyä homma toimi hienosti. Huomasin, miten tärkeää on ymmärtää yhteistyökumppanin arkea ja tekemisen realiteetteja.
T
utkinnonosien vastaanottaminen sinällään on normaalia ammatillisen koulutuksenjärjestäjän toimintaa. Miten yhteistyötä siis käytännössä kehitettiin? Ollila lisäsi työpajan osaamista tutkinnoista ja näyttötilanteista. -Opettelimme yhdessä dokumentaatiota, aikataulutusta ja prosessin vaatimuksia. Esimerkiksi nuoren osaamisen dokumentointi kehittyi yhdessä aiheeseen perehtyen, Ollila avaa tehtyä työtä.
P
oikkeuksellinen epidemiakevät katkaisi yhteistyön ja suunnitteilla olleet uudet tutkinnonosan näytöt Pellon työpajalta. Ollila kuitenkin lupaa, että yhteistyö oppilaitoksen ja Pellon työpajan välillä jatkuu myös hankkeen päätyttyä.
-Lappialla on jo selkeä malli, miten tutkinnonosia vastaanotetaan työpajanuorilta. Nyt kun perusteet ovat kunnossa ja käytössä on etätyövälineitä, etänäkin tehtävä yhteistyö sujuvoituu, Ollila arvelee.
Oppimisympäristön tunnistamisraportit opettivat paljon sekä ammattioppilaitoksen että työpajojen henkilöstölle. Opinnollistamisen kautta syntynyt yhteistyö pääsi esille myös Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Osaaminen näkyväksi -oppaaseen
7
YHTEISET OPPIMISKENTÄT TIIVISTIVÄT YHTEISTYÖTÄ JA SUJUVOITTIVAT POLKUJA TUUNAUSPAJA • Matalalla kynnyksellä tutustumaan • Konkreettista tekemistä odottavalle • Toimialat ylittävää yhteistyötä
H
anke järjesti lukuvuonna 2019-2020 Torniossa Tuunauspajan, jota pitivät keskiviikkoisin pintakäsittelyn opettajat. Pajaa vetänyt Eero Kantolainen kertoi kokeilun onnistuneen siinä, että kohderyhmän nuoret pääsivät tutustumaan alaan matalalla kynnyksellä yhdessä ohjaajiensa kanssa.
H
aasteeksi osoittautui se, että opetus pyöri pajan kanssa samoissa tiloissa ja yhtä aikaa. Kantolainen ja tämän työpari Katja Heikkuri kokivat toisinaan haastavaksi jakaa tehtävät siten,
että yksi saisi keskittyä pelkästään pajatoimintaan nuorten kanssa.
O
pettajat tutustuivat Tuunauspajan kautta työpajoihin muun muassa Torniossa, Simossa ja Tervolassa. Tervolassa Lappian Louen toimipisteessä järjestettiin yhteisiä tuunauspäiviä työpajan kanssa, Tornion Starttipajan kanssa pilotoitiin nuoren yhteisohjausta ja Simon työpajalla päädyttiin suunnittelemaan ja kehittämään myös henkilöstön osaamista.
H
ankkeen aikana kaikkiaan kolme nuorta löysi Tuunauspajan kautta elämälleen uuden suunnan ja siirtyminen opintoihin tehtiin eri toimijoiden kesken yhdessä saattaen vaihtaen. Yhteistyö alan opetuksen ja työpajojen välillä tulee jatkumaan tiiviinä myös tulevaisuudessa.
METALLIPAJA • Aikataulutuksella on väliä • Yhteistyö auttaa ammattilaisia • Uusia taitoja nuorten kohtaamiseen
K
one- ja tuotantotekniikan opettaja Jouni Setälä veti lukuvuoden 2019-2020 Kemissä ja Torniossa Metallipajaa. Kemissä tiistai-iltapäivisin toiminut paja tuki hankkeen nuoria alaan tutustumisessa, opinnoissa pysymisessä sekä työelämässä oppimisen paikkojen löytämisessä.
S
etälä nostaa omalta kohdaltaan pajatoiminnan onnistumiseksi ohjaustyössä syntyneet uudet yhteistyöverkostot. Paikallisten työpajojen, ohjaamojen ja etsivän nuorisotyön henkilökuntaan
8
tutustumisesta on hänen mukaansa hyötyä tulevaisuudessakin. Merkittävä onnistuminen oli myös oman osaamisen kehittyminen ja saatu lisätieto nuorten ohjauksesta.
H
aasteeksi Setälä mainitsee hanketyön ajoittamisen. Hankkeen nuoret ja heidän verkostossa toimivat ohjaajansa olivat ”töissä” samaan aikaan opetuksen kanssa, kun taas pajatoiminta oli suunniteltu päivän lopuksi. Aikatauluja joutui siis sovittelemaan puolin ja toisin eikä sopivaa rakoa silti aina löytynyt.
M
etallipajan opit jatkavat elämäänsä ainakin Setälän omassa opetustyössä sekä tiiviimmässä yhteistyössä verkoston kanssa. - Itse pajallekin olisi kyllä alallamme tarvetta, joten toivon sille jatkoa, Setälä toteaa.
PELIPAJAT • Yhteinen oppimiskenttä ja osaamiskeskus eri toimijoille • Prosessi selkeäksi tutkinnonosasta • Kokeilussa kesätoiminta
V
uosina 2018 ja 2019 toimineet kuuden viikon mittaiset peliohjelmoinnin pajat tarjosivat arvokasta oppia sekä toimijoille että nuorille. Pelipajat vastasivat hankkeen yhteistyöverkoston raportoimaan osaamisen kerryttämisen tarpeeseen ja molempiin pajoihin saatiinkin sitoutumaan hyvän kokoinen joukko nuoria.
P
ajojen kautta alaa siirtyi opiskelemaan kolme nuorta, minkä lisäksi kolme nuorta suoritti peliohjelmoinnin tutkinnonosan ja yksi työllistyi määräaikaisesti. Nuoret osallistuivat Pelipajaan
työkokeilun kautta, mikä mahdollisti samalla työttömälle kirjattavan tutkinnonosan mallintamisen.
K
ummassakin pajassa toiminta pohjautui tieto- ja viestintätekniikan opettaja Jonne Miettusen suunnitelmiin ja hänen luomaansa peliohjelmointi.com-sivustoon. Miettunen ohjasi ensimmäisen pajan ja oli mukana suunnittelemassa sekä tukemassa ammattimiestä toisessa pajassa.
M
iettunen nostaa pajojen onnistumiseksi nuorten sitoutumisen, osaamisen ja etenemisen poluillaan. Haasteeksi hän mainitsee rajalliset resurssit pajamuotoisen peliopetuksen järjestämiseen. Kesän 2020 Pelipajan järjestää Pohjantähti-opisto, hankkeessa kehitetyn Pelipaja-mallin mukaisesti.
RASSAUSPAJA • Yhteistä tekemistä nuorille • Rento mahdollisuus tutustua alaan • Tukea opintoihin kiinnittymiseen
V
uoden 2018 syksystä lähtien Ammattiopisto Lappian Muonion toimipisteessä toiminut Rassauspaja tarjosi hankeaikana luontevan yhteistyöpaikan ammattiopistolle ja Muonion nuorista huolehtivalle verkostolle. Toiminta oli avointa etsivälle nuorisotyölle, työpajalle ja Lappian opiskelijoille.
T
avoitteena oli järjestää toimintaa, joka sitouttaisi nuoret paremmin oppilaitokseen ja opintoihin, tarjoaisi luontevan mahdollisuuden ohjaukselle ja ongelmien selvittämiselle. Joka toinen keskiviikko toiminnasta kiinnostuneet
nuoret kokoontuivat ammattiopiston autoalan työhalliin korjaamaan ja huoltamaan omia menopelejään yhdessä autoalan opettaja Jaakko Sorvojan kanssa.
S
orvoja pitää pajakokeilua suurena onnistumisena ja toivoo kerhomuotoisen toiminnan jatkuvan osana hankkeessa kehitettyä Muonion mallia. Asuntolan ilkivalta väheni, etsivä nuorisotyö toimi tiiviissä yhteistyössä pajan kanssa ja opinnoissaan jälkeen jääneille sekä tippumisvaarassa oleville jäi enemmän yksilöllistä aikaa.
H
aasteeksi muodostui, ettei aikaa jatkokehitykselle jäänyt niin paljon kuin Sorvoja toivoi. Tulevaisuudessa hän haluaisi hankkia eri kokoja sisältävän suojavarustepaketin muualta kuin omalta alalta tulevia nuoria varten ja lisätä yhteistyötä työpajan kanssa.
9
Yksi verkoston yhteisistä kokeiluista oli jaettu matka Valtakunnallisen työpajayhdistyksen nuorille suunnattuun Ihanko Pihalla -tapahtumaan keväällä 2019. Kuva: Jyrki Kola
Kokemuksia verkostotyön kehittämisestä: ”Suurin riski on se, ettei mitään tapahdu”
O
tsikkoon kiteytyy osin se, miksi halusin hakeutua vuonna 2018 Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä ja Oma polku maahanmuuttajalle -hankkeissa avoinna olleeseen opinto-ohjaajan paikkaan. Ennen tätä hankejaksoa olin ollut mukana kasvatus-, ohjaus- ja opetustehtävissä, hanketyössä ja yhteis- ja verkostotyössä.
Tiedostan työ- ja elämänkokemukseni kautta oman osaamiseni ja rajallisuuteni. Sen, että minä en tiedä ja minun ei tarvitse tietää kaikkea: ohjattavani tulevat tarvitsemaan muidenkin ammattilaisten tietämystä. Aloittaessani vuonna 2018 hankkeessa en kuitenkaan tiennyt, kuinka paljon oppimista, kehittämistyötä ja arvaamatontakin tapahtuu näiden kahden vuoden aikana.
Y
ksi hankkeemme kehittämistä palveluista oli Lappian seinätön työpaja, joka tarjosi ohjauspalvelua nuorille ja yhteistyötahoille. Seinättömän valmennuksen tavoitteena oli alun perin tukea nuoria työympäristöissä, mutta huomasimme pian nuorten kaipaavan enemmän kompassia ja
10
mahdollisuuksien viitoittajaa. Lähtökohtana oli nuoren kohtaaminen ja ”poluttaminen” koulutukseen tai työhön. Toiminta oli kokonaisvaltaista, nuoren elämäntilanteen ja hyvinvoinnin huomioivaa ja hänen omaa näkemystään kunnioittavaa. Havaitsimme, että kun nuori kokee tulleensa kohdatuksi yksilönä, kokee hän myös tulleensa paremmin autetuksi - jopa lopputuloksesta riippumatta. Ohjauksissa tuli esille, että negatiiviseen kehityskulkuun ajautuneet nuoret eivät löydä hyvinvointiaan vahvistaviin palveluihin ja paikkoihin. Nuorten tiedot palveluista olivat usein puutteelliset, he kokivat tulleensa väärinymmärretyksi tai olivat ymmärtäneet itse palvelun toisin. Heille palvelujärjestelmä oli vaikeaselkoinen ja hajanainen ja puheissa tuli esille, että auttajia oli ympärillä jopa liikaa.
Seinättömän työpajan näkökulmasta tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi muodostuivat muun muassa etsivät nuorisotyöntekijät, työpajaohjaajat, yksilövalmentajat, nuorisotyöntekijät, terveydenhoitajat, mielenterveystyöntekijät, kuraattorit,
opinto-ohjaajat, erityisopettajat, opettajat, ammatilliset ohjaajat ja monet muut verkoston tahot. Erityisesti työpajatoiminnat ja työelämä toimivat nuorille paikkoina, joissa he saivat tuntumaa eri työtehtäviin tai suorittivat opintoja.
O
hjausalan työmuodoissa vilahtelevat sanat voimavara- ja ratkaisukeskeinen sekä dialoginen verkostotyö. Ne eivät ole vain ammattilaisten verkostopalavereja, vaan ne lisäävät ja täydentävät huomattavasti työkäytäntöjä ja toimintoja sekä tukevat pulmien tunnistamisessa ja tarttumisessa. Verkostot ja niissä toimivat, itselleni tutuksi tulleet ammattilaiset, hälvensivät yhteistoiminnan kautta hyvin konkreettisesti hankkeemme nuorten pelkoja ja tietämättömyyttä.
Käytännön esimerkkejä ovat erilaiset toiminnalliset pienryhmät, työpajat, retket ja tutustumiset. Niiden avulla olemme voineet ohjata nuoren hänelle soveltuvaan toimintaan. Nuori on toiminnan kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja itseensä, kokenut osallisuutta, saanut kavereita, tekemistä ja arjenrytmiä. Nämä ovat vahvistaneet nuoria ja auttaneet heitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämisen paikkojaan. Nämä alkuaskeleet ovat sittemmin ohjanneet nuoria koulutus- ja työurille.
H
ankkeen myötä olen osallistunut nuorten ympärille koottuihin monialaisiin yhteistyöpalavereihin. Niissä olen nähnyt, miten yhteistyöllä saadaan tuloksia, omaan työhön tukea sekä yhteisiä oivalluksen ja oppimisen kokemuksia. On ilo todeta, että nuorten ympärillä on välittäviä, erilaisia ja ohjaus- ja palvelusosaamisen hallitsevia aikuisia ja ammattilaisia. Haluan osallistua jatkossakin tällaiseen vuoropuheluun ja kehittämään palveluja ja ohjausta yhteistyössä verkoston kanssa.
Y
ksi merkittävä verkosto näinä vuosina on ollut ohjaamotyyppinen toiminta. Alueellamme on syntynyt useita tällaisia palveluja ja kaikissa niissä on omat erityispiirteensä.
Kemissä toimii Ohjaamo, jonka tiimiin kuuluvat kaikki keskeiset toimijat: Ohjaamon toimintaa koordinoiva Kemin Kohtaamo-hanke, TE-palvelut, sosiaalityö, etsivä nuorisotyö, KELA, Meriva sr (nuorten työpajatoiminta, startti- ja NUOTTIvalmennus) sekä Ammattiopisto Lappia, jota edustin. Kemin Ohjaamon työotetta leimaa avoimuus, joka murtaa perinteistä verkostoajattelua. Kaikki nuorten kanssa toimivat ovat tervetulleita työskentelemään toiminta-alustalle. Jokaisella toimijalla on oma roolinsa ja yksittäiselle nuorelle voi olla tarpeen jokin toimijoista, ei välttämättä kaikki.
Kemissä toimii myös Suomen ainoa MaahanmuuttajaOhjaamo, jonka omakielisten ohjaajien kautta on muodostunut tärkeä monikulttuurisen ohjausosaamisen yhteistyöverkosto ja toiminta-alusta. Oman lisänsä maahanmuuttajien ohjausyhteistyöhön on tuonut myös kohtaamispaikka Mikseri ohjaajineen. Tohjaamo puolestaan on Tornion kaupungin oma toimintamalli, jossa taustalla on monialainen yhteistyö. Ohjauspiste sijaitsee Tornion nuorisotoimen Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa, jossa on tarjolla myös mediapainotteista toimintaa, ja josta käsin etsivät nuorisotyöntekijät työskentelevät. Alueemme Ohjaamoissa on aito halu rakentaa ”yksi ovi, monialainen palvelu”- konseptia. Kaikkien toimintojen keskiössä on halu kuulla ja osallistaa nuoria ja nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia. Onnistuakseen tavoite vaatii meiltä osallistujilta sitoutumista niin toiminnan kuin itsemmekin kehittämiseen. Monialaisen yhteistyön edistäjäksi olemme todenneet myös rajojen tunnistamisen ja niiden ylittämisen, luottamuksellisen ja kunnioittavan ilmapiirin.
V
erkostotyö on tarjonnut minulle kannustavia kokemuksia ja toimijuuden mahdollisuuksia. Työ on haastanut ja toiminut myös oman työhyvinvointini tukijana. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut vaihtaa ajatuksia, jakaa osaamistani ja olla avuksi. On ollut hienoa kehittää ohjaustyötä ja oppia lisää asiantuntijoiden kanssa. Ohjaustoiminnan kautta on vahvistunut, että kaikkeen nuorten ohjaukseen ei tarvita monialaista verkostoyhteistyötä, mutta kylläkin yhteistyötä ja verkostotyötä eri toimijoiden kanssa.
• Kirjoittaja Jaana Karjalainen työskenteli hankkeessa opinto-ohjaajana vuosina 2018-2020 • Hän on toiminut pitkään kasvatus-, ohjaus- ja opetusalalla • Oppii työssään päivittäin uutta itsestään toisten kanssa ja avulla • Käyttää luontoliikuntaa ja eläimiä niin työmenetelminä kuin oman hyvinvoinnin ylläpitäjänä • On unelma-ammatissaan opona
11
Katja-Annika Vuokila yhdessä virtuaalisia oppimisympäristöjä kuvanneen Henna Hutun kanssa Hiuspysäkillä.
UUTTA POTKUA HANKETYÖSTÄ
H
anketyö on mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ja itsetutkiskeluun. Parhaimmillaan uusien vaikutteiden saaminen ja itsensä haastaminen saattavat johtaa suuriinkin muutoksiin, kuten kävi hankkeen ohjaajana toimineelle Katja-Annika Vuokilalle.
L
ukuvuoden 2019-2020 hankkeen täysiaikaisena ohjaajana työskennellyt Vuokila ei palaa enää entiseen työhönsä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Syksyllä suunta on uusiin ohjausalan töihin saman työnantajan palveluksessa ja tavoitteena samalla kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinto.
- Terveyteni ei enää kestänyt hiusalan ohjaajan työtä, joten hanke tarjosi tilaisuuden pohtia tulevaa. Huomasin todella nauttivani monialaisesta ohjaustyöstä ja aionkin nyt keskittyä siihen, Vuokila kertoo.
H
iuspysäkin ohjaajana Vuokilan tehtäviin kuului opiskelijoiden ohjaus työtehtävissä ja omien asiakastöiden tekeminen. Hän saattoi myös avustaa
12
opettajia ammatillisten aineiden opettamisessa.
T
yöpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) hankkeessa työnkuva laajeni huomattavasti, kun ohjattavaksi tulivat myös TE-toimiston, etsivän nuorisotyön ja sosiaalitoimen nuoret. - Ammatillisena ohjaajana keskityin ammattitaidon ja opintojen edistämiseen. Hankkeen ohjaajana taas vastaan tuli koko elämän kirjo ja nuorten moninaiset ongelmat, Vuokila kuvailee.
Y
ksi hankkeen antamista tärkeistä kokemuksista on ollut nuorten kokonaisvaltainen tukeminen. Ohjaajaa on tarvittu seinättömässä valmennuksessa tueksi työelämässä oppimiseen tai työkokeiluun, terveellisiin elämäntapoihin, oman alan löytämiseen tai oikean avun saamiseen verkoston kautta.
Näitä tehtäviä Vuokila on hoitanut yhdessä opinto-ohjaaja Jaana Karjalaisen kanssa osana laajempaa
verkostoa. Hän kertoo Karjalaisen olleen korvaamaton apu ohjaajan opetellessa uutta työnkuvaa.
- Emme olleet sidottuja tiettyyn työ- tai opintoalaan, vaan nuoren polkua on suunniteltu hänen toiveistaan ja vahvuuksistaan käsin. Tärkeäksi toimintatavaksi nousi tekeminen: luottamus on usein syntynyt muualla kuin luokkahuoneessa, Vuokila muistelee.
Löydät lisätietoja hankkeesta www.lappia.fi/uudetopintopolut
V
erkosto ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat Vuokilalle yksi tärkeimmistä hankkeen anneista. Hanketyö on tarjonnut ohjaajalle valtavan määrän uusia ammattilaiskontakteja sekä oman työnantajan että seutukunnan toimijoiden piiristä. Hän toivookin, että yhä useampi hyödyntäisi rohkeasti yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia omassa työssään ja tarjoaisi apua myös muille. - Nuorten parissa työskentelevät painivat pitkälti samojen ongelmien kanssa: henkilökunta tekee paljon töitä, ryhmät ovat isoja, pudokkaista pitäisi olla kartalla ja yksilöllisiä polkuja pitäisi rakentaa.
M
itkä sitten ovat ne tärkeimmät työkalut ohjaajan uudessa työkalupakissa? Verkoston ja kokonaisvaltaisen tilannekartoituksen lisäksi Vuokila nostaa esiin pitkäjänteisen luottamuksen rakentamisen nuoren kanssa, aidon kiinnostuksen nuorta kohtaan ja tekemisen kautta tapahtuvat oivallukset. - Kaikkea en osaa edes luetella, niin paljon olen vuodessa saanut. Uskallan nyt lähteä luottavaisin mielin kohti uusia haasteita, Vuokila lopettaa tyytyväisenä.
Kurkista virtuaalisiin oppimisympäristöihin
Lue oppimisympäristön tunnistamisraportit
Tutustu hankkeen mallinnoksiin
Avaa yhteistyötä toiminta- ja ohjausmallilla
Löydä Matikkapeli
Katso työpajojen esittelyvideot
13
Oppimiskokemuksia koodin kanssa
M
atikkapelin suunnitteluvaiheen alussa meillä oli runsaasti ideoita ja innostusta, mutta vähemmän aikaa ja kokemusta. Näistä lähtökohdista lähdimme toteuttamaan tavoitteena ollutta yhteistä virtuaalista oppimiskenttää.
T
avoite oli samalla kiehtova ja pelottava. Se edesauttoi hankkeen nuorten kehittymistä ja ohjelmointi itsessään on mukavaa. Haastavaksi tavoitteen teki innostunut ja ideoiva moniammatillinen työryhmä, jolla ei kuitenkaan ollut ymmärrystä tehtävän monimutkaisuudesta.
P
elin pääkoodariksi valitsimme ensimmäisestä pelipajasta tutun nuoren, joka tarttui haasteeseen upeasti: ”Eiköhän sen sitten opi kun opettelee”. Oma työpanokseni rajoittui lähinnä nuorten tarvitsemaan tukeen ja peliprojektin koordinointiin.
P
äätimme keskittyä matematiikkaan, koska opettajilta saadun palautteen mukaan se tuottaa opiskelijoille eniten vaikeuksia yhteisissä tutkinnonosissa. Projektinimillä on tapana jämähtää, ja niin kävi myös tälle ”Matikkapelille”. Pelin tyyliksi valikoitui tasohyppelypeli.
K
oodarin avuksi koottiin hankkeen nuorista ja Ammattiopisto Lappian opiskelijoista tiimi, joka tuotti peliin graafisen materiaalin ja äänimaailman. Operatiivisena päällikkönä projektin vetäjä otti hienosti vastuun projektin etenemisestä ja työryhmän
14
koordinoinnista. Ryhmä- ja projektimuotoisen työskentelyn taidot olivatkin tässä hankkeessa yhtä merkittävä opetus kuin itse ammattiosaaminen.
J
ossain vaiheessa ongelmat alkoivat kuitenkin kasaantua. Vaikeuksia ilmeni koodin ja tallennuksen kanssa, aikataulut pettivät eikä edes koodarin tekemä valtava työpanos tuonut ratkaisua. Päätimme laittaa peliprojektin telakalle, sillä emme halunneet polttaa nuorta osaajaamme loppuun. Hän oli oppinut paljon työelämästä, kehittynyt ohjelmoijana ja saanut uutta itsevarmuutta.
A
ika tekee yleensä tehtävänsä. Peliprojektin homehduttua telakalla useita kuukausia puikkoihin hyppäsi toisen pelipajan osallistuja. Päätimme hylätä entisen pohjan, yksinkertaistaa kaiken ja panostaa nopeaan julkaisuun. Tällä kertaa luovuus saisi väistyä toimivuuden tieltä.
N
iinpä nuori loi tyhjältä pohjalta uuden pelin, joka varmasti saataisiin pelattavaan kuntoon nopeasti. Peli oli yksinkertainen päässälaskupeli kosketusnäytölle ja ennen kaikkea se toimi.
M
itä tästä opimme? Peliprojektimme selkein ongelma oli se, että meillä oli monta ideanikkaria, mutta vain yksi kokematon koodari. Kun hartioille laskettiin vielä paljon suunnittelutyötä ja koordinointia, ei peliprojekti ollut jälkikäteen ajatellen realistinen. Meidän olisi pitänyt havaita tämä aiemmin.
K
oodarin ja minun olisi pitänyt myös olla tiukempia: Uutta mietitään vasta, kun edellinen toimii. Meillä oli paljon suunnitelmia pelin jatkosta, mutta liian vähän suunnitelmia valmiiksi saattamisesta. Näin voi käydä, kun tarjolla on paljon kiehtovia ideoita eikä tarpeeksi tarkkaa aikataulua.
K
uten entinen shakkikerhon vetäjäni totesi: ”Tappiosta oppii enemmän kuin voitosta.” Matikkapelissä tehdyt virhearviot ja niistä selviäminen kasvattivat mukana olleiden nuorten osaamista ja itsetuntemusta. Samalla ne tarjosivat meille aikuisille tilaisuuden arvioida omia toimiamme. Olimme liian kunnianhimoisia, vaikka valmista lopulta tulikin.
Nuoret tarvitsevat tukea paitsi ammatilliseen kasvuun, myös realistiseen tavoitteen asetantaan ja omien rajojensa tunnistamiseen. Meidän tehtävämme on auttaa näissä kaikissa, mutta etenkin jälkimmäisissä.
• Kirjoittaja Jonne Miettunen on tieto- ja viestintätekniikan opettaja Ammattiopisto Lappiassa. • Miettunen ohjasi hankkeessa Matikkapeliä tehneitä nuoria ja suunnitteli peliohjelmointiin keskittyneen Pelipaja-konseptin.
Hankkeet mallinsivat oppimisympäristöjä myös VR-laseille
M
iten ihmeessä voisi tutustua oppilaitokseen, tiettyyn koulutusalaan tai työhön, jos kaikki jännittää? Entä kuinka pitää yllä oman koulutusalan osaamista ja sanastoa, jos oma polku on vienyt oppilaitoksesta tuetumpaan palveluun? Tai kuinka verkoston eri toimijat voisivat yhdessä tukea tippumisvaarassa olevia maahanmuuttajanuoria silloin, kun tukea tarvitaan sekä kieleen että muuhun elämään?
N
äitä ongelmia lähtivät ratkomaan yhdessä Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillisia oppimisympäristöjä (ESR) ja SUJUVA Maahanmuuttajan koulutuspolku Lapissa -hankkeet. Projektipäälliköt Annemari Kallio ja Ellinoora Köpman päättivät luoda molempien hankkeiden verkostolle avoimen oppimiskentän, joka koostuisi virtuaaliseen muotoon muunnetuista Ammattiopisto Lappian oppimisympäristöistä.
V
R-laseilla, tietokoneella ja mobiililaitteella katseltavat oppimisympäristöt kuvattiin 360-kameralla ja rikastettiin kuvilla, videoilla sekä alan opetuksen materiaaleilla. Kallio vastasi yhdessä hankkeen nuorten kanssa teknisestä toteutuksesta ja Köpman sopivien ympäristöjen kartoituksesta ja selkokielisyydestä.
T
hinglink-pilvipalveluun tallennetut ympäristöt ovat nyt nähtävissä www.lappia.fi-sivustolla eri koulutusalojen esittelyjen sekä Tornion kampuksen yleiskuvauksen yhteydessä. Lisäksi kuvat kootaan www.lappia.fi/uudetopintopolut -sivulle.
15
Muonion mallissa tehemä pois N
o totta kai me jatketaan yhteistyötä! Tästä on ollut kaikille niin paljon hyötyä, ettei tulisi mieleenkään luopua. Olisko sulla hyviä ehdotuksia siitä, miten meidän kannattais lähteä kehittämään näitä meidän uusia ideoita? Projektipäällikön varovaiseen tiedusteluun annettu vastaus kuvastaa täydellisesti yhteistyön henkeä Muoniossa, jossa työpajan ja Ammattiopisto Lappian väki kehitti hankkeessa pienelle paikkakunnalle soveltuvan Muonion toiminta- ja ohjausmallin.
- Tehemä pois, totesivat nuorten työpajan esimies ja yksilövalmentaja Annika Muotka sekä Ammattiopiston Lappian Muonion toimipaikan johtaja Simo Sova.
J
a sitten tehtiin. Hankeaikana Muonion nuorten työpajalle tehtiin oppimisympäristön tunnistamisraportti. Siitä kävi ilmi, että työpajalla on kovan luokan osaamista muun muassa kestävään kehitykseen. Ammattiopisto tiedustelikin nopeasti, voisiko työpajaa hyödyntää oppimiskenttänä.
Vastalahjaksi tarjottiin mahdollisuutta osallistua hankkeessa Ammattiopisto Lappiaan perustettuun vapaamuotoiseen Rassauspajaan. Pajassa etsivä nuorisotyö, työpajan valmentajat ja autoalan ammatinopettaja Jaakko Sorvoja saivat tilaisuuden työskennellä yhdessä nuorten kanssa, näiden omien menopelien parissa.
Y
hteiset oppimiskentät muodostavatkin Muonion toiminta- ja ohjausmallin ytimen. Kestävän kehityksen jaksolla Ammattiopisto Lappian nuoret ovat koulutussopimuksella työpajalla ja heitä ohjataan yhdessä työpajan ja oppilaitoksen voimin. Tämä madaltaa kynnystä tulla tuetumpaan toimintaan työpajalle tai vastaavasti kokeilla opintoja ammattioppilaitoksessa. - Kyllä työpaja on ollut korvaamaton kumppani esimerkiksi korona-aikana. Onneksi pajan väki sai pysyä työssään, Sova kiittelee.
T
ekemisen lisäksi toimijat suunnittelevat toimintaansa vuositasolla yhdessä. Toteutussuunnitelmaan kuuluu muun muassa valmistuvien opiskelijoiden palveluohjausta ja tietoiskupäiviä sekä koulutusesittelyjä. Hankeaikana järjestettiin
16
verkoston toiveesta positiivisen ohjauksen ja opetuksen teemapäivä, ja myös tätä verkostossa kouluttautumisen perinnettä aiotaan Muoniossa jatkaa.
- Uutta tulee luonnostaan opittua puolin ja toisin silloinkin, kun ohjataan rinnakkain yhteisiä nuoria vaikkapa teo-jaksolla, Muotka kuvailee.
T
yöpajalle on ollut todella arvokasta saada kiinteä suhde ammattiopiston nuoriin, Muotka lisää. Kun työpaja on luonteva osa ammatillisia opintoja, ei siellä valmentautumista tarvitse myöhemminkään elämässä häpeillä.
- Ja siihen vaikuttaa tietenkin se tärkeä tieto, että kaikki meillä tehty työ on opinnollistettu ja voi hyödyttää opintoja. Tämä vaikuttanut meidän työpajan profiiliin paljon, Muotka hymyilee tyytyväisenä.
H
ankkeen ohjausryhmään kuulunut Muotka ja projektipäällikkö Annemari Kallio ovat esitelleet syntynyttä yhteistyön mallia myös muualla Suomessa: Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Synergia-seminaarissa 6.-7.11.2019 ja heti perään Synergiaverkoston tapaamisessa Helsingissä. Palaute on ollut positiivista ja suurempien kaupunkien työpajatoimijat ovat kyselleet Muotkalta viisasten kiveä oppilaitosyhteistyöhön. - Kyllähän se niin on, että pienellä paikkakunnalla on helpompi tehdä yhdessä. Ei sitä oikein voi monistaa yliopistokaupunkiin, Muotka tunnustaa. Yksi Muonion mallin vahvuuksista onkin se, että toimijat näkevät heikkoudetkin yhteisinä. Voiton hetkellä kaikki ovat saamapuolella, yhden kärsiessä se vaikuttaa jokaiseen. - Yhteistyöllä saadaan pidettyä yllä tärkeitä palveluja kuntalaisille ja kehitettyä omaa toimintaa, Muotka summaa.
K
un muoniolaisista on kyse, ei homma tietenkään jää Muonion malliin. Nälkä tapaa kasvaa syödessä ja niin on käynyt yhteistyössäkin. Ne alussa mainitut uudet suunnitelmat ovat vielä toteuttamatta. - On tässä pohdittu luovasti tuotettua Valmaa, pienen paikkakunnan Ohjaamoa ja yhteistä kestävän kehityksen projektia, Muotka ja Sova toteavat iloisesti. Muonion malli: www.lappia.fi/uudetopintopolut
Ylimpänä: Muonion koulutuksessa alustajana toimi positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen kouluttaja Päivi Kärki. Yllä: Annika Muotka ja Annemari Kallio esittelemässä Muonion mallia TPY:n Synergia-seminaarissa 2019. Yllä oikealla: Rassauspaja oli avoinna kaikille Muonion toimijaverkoston asiakkaille. Oikealla: Asiakkuusvastaava Meeri Linna tutustumassa Muonion työpajaan.
17
Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) -hankkeen opinto-ohjaaja Jaana Karjalainen (oikealla) sai viimeiseksi lukuvuodeksi itselleen kokoaikaisen työparin, ohjaaja Katja-Annika Vuokilan (vasemmalla). Kuva: Henna Rantatulkkila.
Opon saatesanat: #hästäggi #elämänkoulu
S
Perille ei pääse, jos aina juoksee sinne, mihin muut.
ain ystävänpäivänä kauniin kortin työkaveriltani. Haluan jakaa sen kanssasi:
”
Arjen enkelit ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka saapuvat elämäämme juuri oikealla hetkellä muuttamaan sen suuntaa.”
Ilahduin kortista ja sen sanoista. Pysähdyin miettimään yhteistä kokemustamme ja elämänkulun arvoituksellisuutta. Olemme toistemme elämässä syystä. Nämä kaksi vuotta ovat tuoneet tullessaan paljon iloa, valoa, vanhoja ja uusia ihmisiä elämääni.
Myös juuri Sinut, josta olen tänään kiitollinen. Olen onnellinen puolestasi, että olit rohkea ja lähdit yhteiselle ohjausmatkallemme. Nyt tiedät sen, että Tilaisuuden ovi ei aukea sinulle, ellet työnnä sitä itse auki.
18
Matkalle pääsee se, joka pysähtyy ja tarttuu.
V
Elämä on taivalta itsensä luokse.
ielä kerran kiitos ja jatka eteenpäin. Kukaan muu ei voi päättää, valita tai kävellä polkuasi. Tämä on sinun elämäsi – tee siitä itsesi näköinen ja paras mahdollinen. Pidä mielessäsi, että oma päätöksesi onnistua on onnistumisessa kaikkein tärkeintä. Takana mitä lie, edessä valoa. Tässä hetkessä elämän suuri seikkailu. Mene sinne, missä ei ole polkua ja jätä omat jälkesi!
Terveisin, opo-Jaana
Ohjausryhmän puheenjohtajan terveiset: YHÄ LISÄÄ YHTEISTYÖTÄ!
K
un Samuel Juntusta pyytää tiivistämään hankkeen tärkeimmät asiat yhteen sanaan, se on yhteistyö. Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) –hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja ja Tornion työvoimalasäätiön toiminnanjohtaja kiittelee jo syntyneitä yhteistyön muotoja ja toivoo niitä löytyvän tulevaisuudessa lisää. Nyt jos koskaan verkostotoimijoiden on kehitettävä tarvelähtöistä, asiakasta palvelevaa, joustavaa toimintamallia osaamisen kehittämiseen ja työllistymiseen. - Työttömyys kasvaa koronaepidemian seurauksena väistämättä, työttömyys kasvattaa syrjäytymisen riskiä, syrjäytyminen lisää ongelmien kirjoa ja toimivat verkostot ovat avainasemassa hakemassa ratkaisuja, Juntunen muistuttaa.
V
erkostolla ei kuitenkaan tee mitään, jos se toimii sujuvasti vain paperilla, Juntunen hoksauttaa. Tarvitaan käytännön ympärille kasvavaa toimintaa, jota ohjaa yhteinen halu auttaa asiakasta. Hankkeessa kokeilluista malleista hän nostaa esille organisaatioiden henkilöstön yhteiset koulutukset ja Opo saatavilla –toiminnan. - Opon ja muiden kontaktihenkilöiden saumaton hyödyntäminen olisi todella hienoa asia jatkossakin! Prosessit nopeutuisivat ja se olisi kaikkien kannalta hyvä asia, Juntunen toteaa.
M
yös hankkeessa pilotoidut Lappian omat työpajat saavat kiitosta ohjausryhmän puheenjohtajalta. Yhteiset toimintaympäristöt ja –muodot lisäävät vuoropuhelua ja mahdollistavat asiakkaan sujuvat siirtymät. Yhteinen suunnittelu puolestaan takaa sen, että keskinäisen kilpailun sijaan toiminta laajentaa palvelutarjontaa.
H
anke on ollut aktiivinen verkostoituja ja saanut näkyvyyttä niin tiedotusvälineissä kuin Valtakunnallisen työpajayhdistyksenkin kautta. Tärkein verkosto ja merkittävin tiedotustyö on Juntusen mukaan kuitenkin tehty Ammattiopisto Lappian sisällä. Vaihtoehtoisten oppimistapojen ja vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen hyödyntämisestä on kerrottu muun muassa oppimisympäristön tunnistamisraporteilla, työpajavideoilla ja vierailuilla puolin ja toisin. Oppilaitoksen henkilökunnan ja työpajojen yhteistyö onkin lisääntynyt hankeaikana.
linjan toimijat eivät pärjää yksin, vaan tarvitsemme kaikki toinen toisiamme, pohtii Juntunen.
Yhteistyön kehittäminen ei onneksi ole päättymässä. Seuraava oiva mahdollisuus siihen on vuonna 2021 alkava kuntakokeilu, jossa osaamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä painotuksista. Meri-Lapin kunnista mukana kokeilussa on Tornion kaupunki ja Työvoimalasäätiö. - Nyt on lausuttu ääneen, että kuntien rooli työllisyydenhoidossa tulee kasvamaan. Tarvitsemme voimakasta etunojaa suunnitteluun ja joustavaa, helppoa ja kynnyksetöntä palvelua osaamistaan kehittäville ihmisille.
K
uulostaako tutulta?Tällaista toimintaa päättyvässä hankkeessa on haluttu kehittää. Juntusen mukaan onkin luontevaa, että syntyneitä hyviä käytänteitä jalostetaan jatkossa toisissa toiminnoissa ja mahdollisesti uusissa hankkeissa. - Tehdään jatkossakin aidosti yhteistyötä, hyväksytään ja kunnioitetaan sitä, että kaikilla on oma roolinsa verkostossa. Sellaisessa toiminnassa haluan olla jatkossakin mukana, Juntunen päättää.
• Samuel Juntunen on Tornion työvoimalasäätiön toiminnanjohtaja • Juntunen toimi Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) -hankkeen ohjausryhmän vetäjänä hankkeen ajan • Juntunen uskoo verkostomaisen yhteistyön voimaan
- Olen tähän hyvin tyytyväinen. Edes suuret tai pitkän
19
Yhdessä yksil
ön tukena
20