Laskijan omakuva

Etsiskellessäni kansikuvaa tähän lehteen kiinnittyi kaikkien upeiden kuvien joukosta huomio juuri tähän talviseen laskijaan. Kannessa lumi pölisee Ylläksen maastossa. Taivas antaa kivasti tukea vauhdikkaalle menolle pienen pilven kera. Kannen kuvassa kurvaileva laskija on Juha Laine. Lueskellessani kuvatekstiä kiinnitin huomioni siihen seikkaan, että kuvan ottaja on sama henkilö kuin laskija. Tämä olikin se asia, joka tekee kuvasta erityisen. Se, että itsestään saa otettua näin upean otoksen onkin erittäin hyvä syy kysyä entiseltä speedmetallaulajalta, millä konsteilla tämä upea otos syntyi. Syvennytäänpä hieman Laineen taitavaan kamerankäyttöön.

Laine on pitkän linjan valokuvaaja ja kaikkien muiden kuvien ohessa myös laskukuvia on tullut otettua jo jonkin aikaa. Viime vuosina Laineen matka on useimmin suuntautunut Japaniin, missä kameran etupuolelle on eksynyt muun muassa Eric Pollard seurueineen. Laineen kuvia on julkaistu useammassa kansainvälisessä lehdessä ja nyt myös Edgessä. Laine sai ensimmäisenä suomalaisena kuvansa komistamaan legendaarisen Powderin sivuille. Siinä kuvassa Hannu Kukkonen poseeraa Verbierissä Attelaksen alapuolella auringonlaskun valossa.

Mistä inspiraatio omakuvien ottamiseen?

Tässä menneinä talvina on tullut matkattua paljon vähemmän. Aikaa on tullut vietettyä Ylläksen maastoissa. Koronan alettua keskuksissa ei luonnollisesti ollut ruuhkaa ja sama koski myös Yllästä. Kahteen kuukauteen en oikein nähnyt ristin sielua, joten suhteellisen vapaasti sai vain painella. Kai siksi inspiraatio ottaa kuvia itsestäni syntyi, kun ei oikein ollut kuin muutama kuvattava ja niidenkään aikataulu ei aina osunut yksiin oman kanssa. Näitä omien laskukuvien ottajia ei ilmeisesti ole maailmassa vielä kovinkaan montaa. Japanissa ollessani Eric Pollard kertoi jostain kuvaajasta, joka ottaa itsestään laskukuvia. Siinä kuunnellessa itsellä syntyi ajatus, että ei hemmetti, miten siisti juttu ja että se voisi toimiakin. Et näitä kuvaajia ei tosiaankaan ole kovinkaan montaa. Yleensä sitä vaan joku seisoo kameran takana ja laskija laskee. Nyt tässä olisi uusi kulma koko settiin.

Entä kuinka tämä kyseinen ruutu sitten taltioitui?

Olin joskus ostanut verkkokaupasta radiolähettimen ja menin sen kanssa sitten yhtenä päivänä kokeilemaan, mitä välineillä syntyisi. Elettiin kevättä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta viikkotolkulla. Siinä sitten ajoin varkaankuruun ja asetin kameran paikoilleen. Ainoa vaikeus on se,että kukaan ei ole kääntämässä kameraa ja ruudun pitää osua juuri siihen, mihin käännöksen haluaa tehdä.

Kamera on Nikon D3s työjuhta, joka toimii kuin junan vessa. Käýtettynä niitä saa tätä nykyä noin 500 eurolla. Linssinä on 50mm. Noin 90% kuvista tulee otettua tuolla linssillä. 1.8 eli halvin linssi, minkä käytännössä voi kameraan ostaa. Tämän lisäksi matkaan tulee monopodi, johon kamera kiinnitetään ja muovinen paristoilla toimiva laukaisin. Se on halvin mahdollinen, minkä rahalla saa. Ostin kerran kesäreissuun, jotta saan kuvan kävelystä ja nyt otin sen sitten testiin mäkeen.

Se pitää hyvissä ajoin jo laukaista ja sarjallahan tämä tehdään. Useampi huono ruutuhan siihen otetaan, mutta yhtä ruutua varten tässä mennään. Alussa otin muutaman kuvan sarjoja, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Nyt otetaan vähän useampi kuva, että siihen tulee oikea käännös kuvaan. Kyllä se hiomista on vaatinut, että saa osumaan kohdalleen. On aika makeeta hommaa, kun näin ajattelee. Varmaan aika haastavaa voisi olla, jos ei olisi taustaa kuvaamisesta. Tää kuva, jos se ei syntynyt ekalla otolla, niin toinen kerta korkeintaan. Eli suhteellisen hyvä tatsi syntynyt tohon hommaan. Manuaalitarkennus toimii näissä hommissa. Moottorista kun ei koskaan oikein tiedä, minne se sitten lopuksi tarkentaa. Näin ei oikein voi mennä vikaan.

Minkälainen fiilis kuvista tulee kuvaajalle?

Oli ihan hyvä fiilis, kun näki ruudun. Olosuhteet ovat olleet vaikeat, aurinkoa on ollut ja sinistä taivasta, mutta ei juuri koskaan kunnon lunta. Tässäkään kuvassa ei oikein ollut lunta kuin juuri siinä kohdassa, minne käännöksen tein. Pohjimmiltaan hiihtovalokuvaus on kyllä melkoista kusetusta.

Nyt talvella on ajatus ottaa samalla tavalla kuvia Japanissa. Siellä, kun olosuhteet ovat enemmän kuin kohdallaan. Voi tulla ihan makeita ruutuja.