1 minute read

Eläköön uteliaisuus

Tuuli tuivertaa huipulla, ja maisema levittäytyy satojen kilometrien päähän horisontin taakse. Katsellessani mäkeä alapuolellani tuntuu kuin se katoaisi ikuiseen tyhjyyteen. Sydän hakkaa rinnassa, ja mielessä pyörii ajatus, selviänkö tästä hengissä. Tai ainakin siltä tuntuu, sillä olen ensimmäistä kertaa lumisurffaamassa. Hurja mäki on oikeasti kymmenen metriä korkea kukkula, ja allani on itselleni tuiki tuntematon väline.

On upea huomata, miten näin aikuisena voi kokea samojen tunteiden vellovan rinnassa, kuin mitä pikkupoikana kotimäessä peuhatessa. Samalla tavalla pulkan päällä seisten haettiin tasapainon rajoja ja välillä kupsahdettiin pusikkoon iloisen naurun saattelemana.

Nyt useampi vuosikymmen myöhemmin olen jälleen se pieni poika seisomassa mäennokassa katse suunnattuna alas ja vain hetkeä myöhemmin olen kohtalon vietävänä.

Aina asioiden ei tarvitse olla isoja antaakseen isoja tunteita. Siinä suhteessa uuden oppiminen ja tuntemattomaan heittäytyminen ovat aina tervetulleita asioita. Siinä auttaa, ettei vaivu missään vaiheessa aikuiseen kyynisyyteen vaan antaa aina sen tietyn pienen pojan tai tytön uteliaan hengen sykkiä rintapielessä.

Tässä numerossa enemmän tästä upeasta välineestä, jonka avulla pienetkin mäet ovat jälleen isoja. Kuten laskeminenkin, niin lumisurffauskin on upea kokemus.

Kohti uteliaita päiviä

Jan-Erik Blomberg päätoimittaja janerikblomberg@krookmedia.fi

IG @blumstermeister

This article is from: