Rahoitusliiketoimiin liittyvät verotarkastukset kovassa nosteessa – oletko valmis? Teksti: Riika Jaakkola & Aleksi Laurikainen
K
onsernin sisäisten rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelu oli pitkään pelkkä alaviite yrityksen siirtohinnoitteludokumentaatiossa tai maininta verotarkastuskertomuksessa. Rahoitukseen liittyvien liiketoimien siirtohinnoittelu on kuitenkin parin viime vuoden aikana saanut osakseen huomiota yhä enenevässä määrin verotarkastuksissa ja mediassa. Rahoitukseen liittyvät kysymykset onkin määritelty Suomen Konserniverokeskuksen siirtohinnoitteluhankkeen yhdeksi painopistealueeksi. Verotarkastajien huomio on täysin ymmärrettävää, sillä konsernin rahoitustransaktioiden volyymit ovat usein hyvin suuria, ja pienikin muutos sovellettavassa korkotasossa voi saada aikaan huomattavan oikaisun verotettavassa tulossa. Konsernin sisäisiin rahoitusliiketoimiin sovelletaan siirtohinnoittelun osalta samoja vaatimuksia kuin muihinkin transaktioihin: rahoitusliiketoimien tulee noudattaa markkinaehtoista hinnoittelua. Esimerkiksi konsernin sisäisissä lainoissa ja talletuksissa käytettävän koron tulee olla sellainen, jota riippumattomat osapuolet käyttäisivät vastaavassa tilanteessa. Ei ole yksiselitteistä lainsäädäntöä siitä, millainen korko kussakin tilanteessa katsotaan markkinaehtoiseksi. Hinnoittelun markkinaehtoisuus
on yleensä mietittävä tapauskohtaisesti. Markkinaehtoisen hinnan määrittämiseen vaikuttavat esimerkiksi liiketoimen ehdot, osapuolien toiminnot ja riskit sekä rahoitusmarkkinoiden vallitseva hintataso. Suuret konsernit keskittävät usein rahoitustoimintojaan kustannussäästöjen ja toimintojen tehostamisen takia erilliseen rahoitusyhtiöön tai emoyhtiön treasury-osastoon. Sen sijaan, että jokainen konserniyhtiö hankkisi rahoituksen ulkopuoliselta lainanantajalta, konserniyhtiöiden strateginen rahoitus ja maksuvalmius järjestetään treasuryosaston tai -yhtiön kautta. Tällaisen osaston tehtäviin kuuluu yleensä järjestää konsernitasolla riittävä ulkoinen rahoitus ja likviditeetti, neuvotella konsernin ulkoisten lainojen ehdot sekä huolehtia konsernitilien käytännön järjestelyistä. Lisäksi treasury-osaston tehtäviin saattaa kuulua myös esimerkiksi lainavakuuksien antaminen sekä suojausstrategian tai muiden rahoitusjärjestelyjen suunnittelu. Toimintojen ja riskien vaikutus hinnoitteluun Rahoitusliiketoimien markkinaehtoinen hinnoittelu riippuu pitkälti analysoitavan liiketoimen osapuolien kantamista riskeistä ja suorittamista toiminnoista.
Yksinkertaisia palveluita tuottavan treasury-osaston katsotaan muodostavan cost centerin, jossa osasto ei ota merkittäviä itsenäisiä riskejä. Tällöin treasury-osasto yleensä veloittaa kustannuksiin ja voittolisään perustuvaa maltillista palvelumaksua ja ansaitsee pientä mutta vakaata tuottoa. Profit center -tyyppinen treasuryosasto puolestaan tarjoaa strategista lisäarvoa tuottavia palveluita konsernin yrityksille ja kantaa riskiä transaktioissa, joihin se osallistuu. Treasury-osaston tuottaessa muiden konserniyhtiöiden puolesta vaativampia ja korkeampiriskisiä palveluja, osastolle on mahdollista allokoida enemmän tuottoa kuin vain yksinkertaisia ja riskittömiä rutiinipalveluita tuottavalle treasury-osastolle. Profit centerin tuotto on usein sidottu sen transaktion tuottoon, jonka järjestelyyn treasury-osasto osallistuu. Tyypillinen esimerkki tällaisesta transaktiosta on konsernin sisäinen laina, jossa treasuryosasto kantaa lainapääoman osalta vastapuoliriskin, eli riskin, että lainanottaja ei pystykään maksamaan lainaa takaisin ehtojen mukaisesti. Suomen veroviranomainen on viimeisen parin vuoden aikana lähtenyt haastamaan nimenomaan konsernin sisäisten lainojen hinnoittelun mark kinaehtoisuutta. Muihin instrument-
Pienikin muutos sovellettavassa korkotasossa voi saada aikaan huomattavan oikaisun verotettavassa tulossa. Tax View / 7