Kotiseutuposti Suomen Kotiseutuliiton jäsenlehti
Omaperäiset tuoteideat s. 4–7
25.2.2013
1 / 2013
Pääsihteerin kynästä
Kotiseutuposti 1 / 2013 Suomen Kotiseutuliiton jäsenlehti T OI M I T U S
Päätoimittaja pääsihteeri Lassi Saressalo puh. 050 590 2210 lassi.saressalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri tiedottaja Anna-Maija Halme puh. (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi Ilm o i tta m i n e n
www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ilmoittaminen TILAUKSET
Jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata lehden sähköisen version omaan sähköpostiinsa maksutta. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi S i s ä lly s
Lassi Saressalo: Projektien satoa korjataan s.2 Moisander jatkaa hallituksen puheenjohtajana s. 3 Kotokutoisuus on kunniaksi s. 4 Aaro Harju: Kansalaiset mukaan paikalliseen päätöksentekoon s. 8 Pia Puntanen liiton hallitukseen s. 9 Kotiseutu-kirja kokoaa vuoden puheenvuorot s. 10 Saamenkielisten tv-uutisten lähetysajasta parempi s. 11 Rakennusperintöportaalin toimitus Kotiseutuliittoon s. 15 Hyvän korjauksen palkinto Artjärvelle s.16 Eläköön rakennus! s. 17 Heikki Saarinen: Aiheuttaako kotiseutuhenki allergiaa? s. 19 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 20 Paino: Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761
Projektien satoa korjataan
M
onet Kotiseutuliiton hankkeet alkavat saada tässä kevään korvilla päätöksensä – ja uusia kehitellään. Kotiseutuarkisto-osaajien koulutuskierrokset jatkuvat aina syyskuulle asti. Kotiseutu-vuosikirja ilmestyy maaliskuun lopulla, ja samoihin aikoihin saamme toisessa työryhmässä valmiiksi verkossa julkaistavan Kotiseutututkimuksen käsikirjan, joka on suunnattu kotiseutututkijoille ja kotiseutukirjojen tekijöille – miksei muillekin. Kolmantena uutuutena ilmestyy kevään aikana Kulttuuriympäristöpeli. Se on tietokoneella pelattava muistipeli, joka on pääasiallisesti tarkoitettu peruskoulukäyttöön, mutta soveltuu hyvin myös yhdistysten yhteiseksi ajanvietteeksi. Maakuntatapaamiset alkavat maaliskuun loppupuolella. Niitä järjestetään kaikissa niissä maakunnissa, joissa valitaan ehdokkaita Kotiseutuliiton valtuustoon. Niissä tuo valinta on toisarvoinen kysymys – joskin toki tärkeä – mutta pääpaino on yhdistysaktivistien keskinäisessä tapaamisessa ja toisilta oppimisessa. Lähetämme jäsenyhteisöillemme kutsun oman maakuntansa tilaisuuteen, kunhan saamme päivämäärät varmistettua. Vaikka kuntaliitokset tuntuvat olevan iäisyysasia, niitä kuitenkin jatkuvasti toteutetaan, ja niistä myös opitaan. Museovirastosta on kevään aikana tulossa laaja muistio siitä, mitä kuntien kulttuuritoimessa tulisi huomioida kuntaliitoksista neuvoteltaessa ja liitossopimuksia tehtäessä. Parhaillaan käydään neuvotteluja Kotiseutuliiton, opetusja kulttuuriministeriön, Museoliiton ja Museoviraston kesken siitä, millä tavalla viime keväänä julkistetun paikallismuseotyöryhmän mietintöä aletaan käytännössä toteuttaa. Suunnittelun erityiskohteena on museo-osaajien koulutuskierroksen järjestäminen valtakunnallisena kokonaisuutena. Mikäli – ja kun – se toteutuu, uskomme sen innostavan myös uutta sukupolvea mukaan kotiseutumuseotyöhön. Menestyksellistä vuotta kotiseututyön parissa! La ss i S a ress a lo
pääsihteeri
Moisander jatkaa hallituksen puheenjohtajana
L
eppävirtalainen Kirsi Moisander jatkaa Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana. Jyväskylän yliopiston hallintojohtajana työskentelevä Moisander valittiin ensi kerran puheenjohtajaksi vuosi sitten. Liiton hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 1997 lähtien. Entinen valtiosihteeri, nykyiseltä nimikkeeltään VTK, Raimo Sailas jatkaa hallituksen varapuheenjohtajana. Mikkeliläinen historiantutkija Pia Puntanen on valittu Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäseneksi. Erovuorossa ollut ympäristökoulun rehtori Annukka Alppi Hämeenkyröstä jatkaa hallituksessa. Liiton varapuheenjohtajina jatkavat museolo-
gian professori Janne Vilkuna Orimattilasta ja aluekehitysasiantuntija Helena Aaltonen Sotkamosta. Luottamushenkilöt valittiin liiton valtuuston syyskokouksessa Helsingissä lauantaina 1. joulukuuta ja hallituksen varapuheenjohtaja hallituksen kokouksessa 5. helmikuuta. Hallituksessa jatkavat kautensa loppuun Sailaksen lisäksi dosentti Rauno Lahtinen Turusta, maakuntamuseonjohtaja Henri Nordberg Torniosta ja tietokirjailija Harri Turunen Oulaisista. Liiton puheenjohtajana toimii professori Pekka Laaksonen. AH Pia Puntasesta lisää sivulla 9.
Kotiseutuarkistot esiin!
K
a) b) c)
otiseutuliitto selvittää, missä ja kuinka paljon Suomessa on kotiseutuarkistoja – muita kuin maakunta-arkistoja. Siksi käännymme jäsenistön puoleen ja pyydämme teitä selvittämään kevään kuluessa: onko yhdistyksellänne oma kotiseutuarkisto, ja jos on, lähettämään sen yhteystiedot onko kunnan/kaupunginarkistossa erillinen kotiseutuarkisto onko jollakin muulla kotiseutuarkistoa lähiseuduillanne
Vastaukset voi toimittaa osoitteeseen toimisto@kotiseutuliitto.fi tai puh. (09) 612 6320.
Kansikuva: Turun linna -pelikortit ovat Turun kivipainon vuonna 1930-luvulla suunnittelemat. Korttien hahmot valokuvattiin linnassa olevista muotokuvista ja sovitettiin kortteihin. Vuonna 1978 korttien valmistusoikeudet myytiin wieniläiselle Piatnik & Söhnelle, joka myi niitä maailmalla nimellä Don Carlos. Nyt niitä voi ostaa alkuperäisnimellä mm. Turun linnasta. Ruudut: kuningas Kaarle IX ja/tai Kustaa II Aadolf ja Kaarlen puoliso Maria av Pfalz. Hertat: kuningas Eerik XIV ja kuningatar Kaarina Maununtytär. Padat: kuningas Sigismund ja kuningatar Kristina av Holstein-Gottorp Ristit: kuningas Juhana III ja kuningatar Kaarina Jagellonica Jokerin esikuvana on Frans Halsin Luutunsoittaja vuodelta 1625. Seuraavilla sivuilla lisää kotiseututuotteista. Kotiseutuposti 1 / 2013
3
Kotokutoisuus on kunniaksi Runoja, reliefejä, veistoksia, koruja, kirjontamalleja, karttoja, leivoksia, päreitä, tervaa, hiiliä, punamultamaalia, jauhoja, ryynejä, saunavastoja, kukkopillejä ja niin edelleen. Kotiseututuotteissa omintakeisuus on valttia. Kotiseututuotteita on monentyyppisiä. On niitä, jotka kertovat paikkakunnan käsityöperinteestä ja historiasta. Esimerkiksi monet yhdistysten myymät korut ovat – Kalevalakorun tuotteiden tapaan – jäljennöksiä alkuperäisistä alueelta löytyneistä koruista. Huumoriakin löytyy. Laihian kotiseutuja museoyhdistys myy matkamuistoiksi mm. Laihian euroja ja ehkäisypillereitä. Teuva-Seuralla on mukava ja omaperäinen
tapa viedä eteenpäin paikkakunnan muistitietoa: seura myy henkilöhaastatteluita dvd:llä. RuovesiSeura taas myy valokuvasuurennoksia. Osa tuotteista ovat esineinä yleismaailmallisia, kuten T-paitoja, postimerkkejä ja -kortteja, lippalakkeja, rintanappeja, viirejä, joihin on valittu kuvaksi oman kotiseudun aiheita. Myyntiartikkeleiden joukossa on myös oman paikkakunnan arvostettuja tuotoksia. Esimerkiksi Oulujoki-Seura on myynyt runoantologioita. Paikkakunnalla tuotettu musiikki kuuluu samaten usean yhdistyksen tuotevalikoimaan. Monet yhdistykset hankkivat tuloja pienimuotoisella kahvilatoiminnalla ja myymällä paikallisia perinneruokia juhlatilaisuuksissa. AH
Housuissas sulla on...Tampere! Jo viime Kotiseutupostissa mainitut Tampere-kalsarit on ällistyttävän suosion saanut kotiseututuote. Tampereella järjestetyn matkamuistokilpailun voittaneet kalsarit lanseerattiin vasta viime vuoden maaliskuussa, ja nyt vajaan vuoden jälkeen kalsarit lämmittävät jo yli 10 000 takapuolta. Kalsarit suunnittelivat Mari Laesterä ja Maarit Rautio suunnittelutoimisto Mera Oy:stä. Tähän mennessä Mikkeli, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Turku, Vaasa ja Jyväskylä ovat saaneet omat koko perheen pöksynsä. Vauvalle on oma karttabody. 4
Kotiseutuposti 1 / 2013
Kurikan kurikoilla ei enää nuijita Kurikka-Seura myy pyykkikurikoita, joita käytettiin ennen pyykin pesemiseen. Kurikalla hakattiin lipeä pois vaatteista. Seura myy kurikkansa koristeesineinä. Kurikat on teetetty kahdella paikallisella yrittäjällä: toinen sorvaa aihiot, toinen kaivertaa koristelut. Kurikka-Seuran henkilökunta varustaa kurikat nahkanauhalla ja saatesanakortilla. Seuran aiemmin myymät puiset perinnelelut – naapperot ja viipperöt – ovat tällä haavaa loppuunmyytyjä. Kurikka-Seuran pyykkikurikoita. Kuva: Atte Honkaniemi/Kurikka-Seura.
Portsan Paakelsi on seuraherkku Portsan Paakelsi syntyi Portsa ry:n ja paikallisen Kosken leipomon reseptikilpailun tuloksena. Kilpailussa etsittiin uutta ja erityisesti Turun Portsan kaupunginosalle tunnusomaista leivonnaista. Kilpailun voitti sauvolaisen Kaisa Sillanpään resepti. Paakelsin koko ja ulkomuoto houkuttelevat jakamaan sen ystävän kanssa. Täytteenä on omenaa, ja koristelu vaihtuu kausittain. Leivonnainen julkistettiin Portsan kaupunginosaviikolla elokuussa 2011. ”Portsan Paakelsi on sympaattinen ja konstailemattoman herkullinen leivonnainen, jonka äärellä varmasti vielä jaetaan monta mehevää portsalaistarinaa”, Virpi Bastman esitteli leivosta Suomen Turku -lehdessä 3/2011.
Raati piti Kaisa Sillanpään leivonnaista oivallisesti Portsaa ilmentävänä kokonaisuutena: se on yhtä omaleimainen, perinteitä kunnioittava ja helposti lähestyttävä kuin Portsakin. Kuva: Kosken leipomo.
Kotiseutuposti 1 / 2013
5
Ruutuvaippa on arvolahja
Airi Ruokonen kutoo ruutuvaippoja päätyönsä ohessa. Kuva: Airi Ruokonen.
Ruokolahti-Seura myy oman seudun ruutuvaippoja, joiden mallin arvellaan olevan peräisin keskiajalta. Joko itse tehty tai lahjaksi saatu vaippa kuului aikoinaan morsiamen kapioiden vakiovarustukseen. Vaippaa on pidetty aina suuressa arvossa, ja huovan koko kertoi haltijansa varallisuudesta. Seuran myymät huovat kutoo paikallinen käsityöharrastaja Airi Ruokonen. Materiaalina on värjäämätön mustien ja valkoisten kotimaisten lampaiden villa. Vaippa tehdään toimikassidoksella ja neljällä niisivarrella. ”Jokaisessa tämän seudun kunnassa on omanlaisensa ruu-
tuvaippa. Ruokolahden malli on otettu paikallisen talon vintiltä löytyneestä vaipasta”, Ruokonen kertoo. Ruutuvaippaa myydän 120 euron hintaan.
Ruokolahti-Seura myy myös seudulta löytyneen korun jäljennöksiä. Kuva: Airi Ruokonen.
Kynttilänjalan malli löytyi sakastista Merimasku-Seura on teettänyt myyntituotteekseen Merimaskun kirkon vanhan, ehkä jopa keskiaikaisen, kynttelikön jäljennöksiä. ”Halusimme saada myyntituotteeksi jonkun arvokkaamman lahjaesineen, jota voisivat käyttää niin Naantalin kaupunki kuin alueen yritykset”, seuran puheenjohtaja Maarit Lineri kertoo. Alkuperäinen paikallisen sepän tekemä kynttilänjalka löytyi vuosituhannen vaihteessa kirkon sakaristosta, jossa se oli seissyt käyttämättömänä vuosikymmeniä. Muutama vuosi löydön jälkeen yksi seuran jäsenistä teki 6
Kotiseutuposti 1 / 2013
siitä tarkat mallipiirrustukset nykyaikaista työstämistä varten, ja vihdoin vuonna 2011 ilmaantui taitava paikallinen tekijä Jari Laaksonen. Kynttilänjalat saatiin myyntiin jouluksi 2011. ”Se on osoittautunut hyväksi myyntituotteeksi, ja saamme niistä myös tuloja yhdistykselle”, Lineri toteaa. Jokaisen kynttilänjalan mukana on pieni esite, jossa on kuva ja tietoa alkuperäisestä kynttilänjalasta sekä syntyajan aikakaudesta. Kynttilänjalan korkeus on 60 senttimetriä ja hinta 100 euroa.
Merimaskun kirkon kynttilänjalan replika. Alkuperäisessä kynttilänjalassa oli koristeena peltisiä lehtikoristeita kristallien sijaan. Kuva: Maarit Lineri.
Lähiörintanappeja asiakkaiden toiveiden mukaan ”Idea rintanappeihin ja magneetteihin syntyi, kun lähdimme miettimään nyt avoinna olevan Ennen ja nyt -näyttelyn tuotteistamista ja museokaupan myyntituotteita”, Espoon kaupunginmuseon intendentti Minna Vento kertoo. Tuotteen piti olla pienellä budjetilla toteutettava, espoolaisiin lähiöihin liittyvä, edullinen ja helposti myytävä tuote. Kuvat rintanappeihin saatiin museon omasta arkistosta. Aluksi kohteina olivat näyttelyssä esitettävän multiprojisiofilmin lähiöt: Leppävaara, Matinkylä ja Tapiola. Myöhemmin museon kävijöiltä ja Facebooklukijoilta on pyydetty omia toiveita kuva-aiheiksi. Uusi rintanappi tehdään, jos aiheesta löytyy sopiva kuva. Tähän mennessä lähes kaikki toiveet on onnistuttu toteuttamaan. Tarjolla on yhteensä 14 lähiörintanappia kahden euron kappalehintaan.
Espoon kaupunginmuseon lähiörintanappeihin on kuvattu mm. kuvassa näkyvät Leppävaaran Maxi-market, Träskändan kartanon huvimaja, matinkyläläinen leikkipuisto, Tapiolaa ja Tapiolan WeeGee-talo.
Museolla on oma rintanappikone, jonka se osti Promohobbyn verkkokaupasta muutamalla satasella. Konetta kannattaa kysyä samaisesta Promohobbystä lainaksi, jos käyttötarve ei ole jatkuvaa.
Murrekortteja ja postimerkkejä
Kerava-seuran tuotevalikoimassa on Teddy & the Tigers -aiheisia postimerkkejä. Merkin on suunnitellut Samuli Isola. Kuva on keravalaisbändin vuonna 1978 julkaiseman levyn Burn It Up kannesta.
Turkuseura myy murrekortteja, joiden tekstin on laatinut Turkuseuran murrejaosto. Graafinen suunnittelu: EP-Paino Oy.
Kotiseutuposti 1 / 2013
7
vieraskynä
Kansalaiset mukaan paikalliseen päätöksentekoon
Aaro Harju. Kuva: Pekka Karhunen.
K
untarakenne uudistuu. Moni kunta on yhdistynyt naapurikuntansa kanssa. Lisää kuntaliitoksia tulemme vielä näkemään ennen kuin kuntakenttä on uudessa muodossaan. Aikaisempaa isommat kuntayksiköt ovat haaste demokratialle. Jo nykyisin kuntalaiset valittavat sitä, että he eivät saa ääntään kuuluviin paikallisessa päätöksenteossa. Kuntalaiset kokevat tutkimusten mukaan vallan olevan johtavilla virkamiehillä ja pienellä luottamushenkilöryhmällä. Kansalaiset kokevat suoranaista voimattomuutta ja turhautumista vallankäytön edessä. Ongelma pahenee, ellei asialle tehdä jotakin, koska kuntakoot suurenevat. Päätösvalta siirtyy entistä etäämmälle ihmisistä. Tilanteeseen ei tarvitse kuitenkaan alistua. Ongelmaan on löydettävissä ratkaisuja, jos ne halutaan ottaa käyttöön. Kysymys on asenteista ja valmiudesta jakaa valtaa kuntapäättäjien ja kansalaisten kesken. Kunnissa voidaan siirtyä edustuksellisesta päätösvallan käytöstä osallistuvaan demokratiaan. Siinä kuntalaiset voivat ottaa kantaa asioihin ja olla mukana päättämässä heitä itseään koskevista asioista. 8
Kotiseutuposti 1 / 2013
Suomessa on mielenkiintoinen tilanne. Suomalaiset ovat yksi maailman koulutetuimmista kansoista, monilla ihmisillä on erilaista tietotaitoa ja heillä on halu osallistua ja vaikuttaa. Nyt tämä valtava resurssi jätetään paljolti hyödyntämättä. Kansalaisten systemaattinen kuuleminen, kansalaispaneelien ja -raatien organisoiminen, kunnalliset kansanäänestykset, kuntalaisaloitteiden aktiivinen käyttö, käyttäjäpaneelit, nuoriso- ym. valtuustot jne. ovat ratkaisuja, joilla kuntalaisten ääni saadaan nykyistä paremmin päätöksenteon tueksi. Olennaisinta on avata kunnallista päätöksentekoa ja poistaa siitä kabinettipolitiikan ja salailun kulttuuri. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kuntalaiset tietävät valmisteilla olevista asioista ja mitä enemmän he voivat osallistua asian käsittelyyn sen valmistelun aikana, sitä enemmän he voivat vaikuttaa. Tästä syntyy kansalaislähtöinen demokratia, joka on edustuksellisen päätösvallan käytön perusta ja täydentäjä. Yksi osallistuvan demokratian työkalu ovat paikalliset yhdistykset. Ihmiset toimivat erilaisissa yhdistyksissä. Yhdistyksiin on kertynyt valtava osaamispääoma juuri niissä asioissa, joihin yhdistys ja sen aktiivit jäsenet ovat perehtyneet. Miksi tätä tietotaitoa ei käytetä nykyistä enemmän hyväksi? Paikalliset yhdistykset voidaan ottaa mukaan kunnalliseen päätöksentekoon helposti, jos niin halutaan. Kuntalainsäädäntö on parhaillaan uudistettavana. Kaikkien paikallisten toimijoiden tulisi pitää yhteyttä omiin kansanedustajiinsa, jotta uudessa kuntalaissa lisätään aidosti kansalaisten osallistumismahdollisuuksia paikalliseen päätöksentekoon. Juuri nyt on vaikuttamisen paikka. A a ro H a r ju
F T, pääsihteeri
Kansalaisfoorumi
Pia Puntanen hallitukseen Pia Puntanen liiton hallitukseen
”On hyvä olla
juuret, jotta voi
käyttää siipiään.”
Pia Puntanen. Kuva: A. Halme.
K
otiseutuliiton valtuusto on valinnut mikkeliläisen historiantutkija Pia Puntasen (s. 1966) liiton hallituksen jäseneksi. Hän on Mikkeli-Seuran puheenjohtaja ja Kotiseutuliiton valtuuston jäsen vuodesta 2009 lähtien. ”On hyvä olla jostakin kotoisin, ja on hyvä olla juuret, jotta voi käyttää siipiään”, on Puntasen motto. Tällä hetkellä hän työskentelee Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman projektipäällikkönä. Ohjelma on laajuudessaan uraauurtava kotiseutututkimushanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa niin paikallista identiteettiä kuin yritystoimintaa. Puntanen on kotoisin Mikkelin maalaiskunnan Liukkolasta. Maisteriopintonsa hän teki Jyväskylän yliopistossa, pääaineena Suomen historia. ”Kiinnostus historiaan vei opiskelemaan alaa, sattuma johdatti paikallishistorian tutkijaksi”, Puntanen toteaa.
Mikkelin kotiseutupäivien ideoija Valmistumisensa jälkeen Puntanen palasi Mikkeliin ja työskenteli historiantutkija-yrittäjänä
runsaan kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen hän on työskennellyt mm. projektipäällikkönä ja historiantutkijana erilaisissa historiaa ja sen hyödyntämistä koskevissa tehtävissä. Lisäksi hän on toiminut Savon säätiön asiamiehenä vuodesta 2008 lähtien. ”Kehittämistyöt kiinnostavat, ja aina uudet projektit”, on Puntasen toinen motto. Mikkeli-Seuran puheenjohtaja Puntanen on ollut vuodesta 2006 lähtien. Hänen aloitteestaan vuoden 2012 valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestettiin Mikkelin seudulla. Kaikkien työ- ja yhdistyspuuhailun jälkeen jäävä aika kuluu puolison kanssa Puumalassa vapaa-ajan asunnolla, joka on satavuotias maalaistalo pihapiireineen ja tehtävineen. Puntanen on julkaissut mm. kirjat Valkianvaaran voittajat – 100 vuotta vakinaista palo- ja pelastustoimintaa, Virran varrella – Imatran Seudun Sähkö Oy 75 vuotta, Loukion hovi ja Mannerheimin saappaanjäljillä, Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana, Savonrannan historia sekä yhdessä Anu Talkan kanssa teokset Linnoitus ja kaupunki – Lappeenrannan historia 1812–1917 ja Ylämaan historia. AH
Kotiseutuposti 1 / 2013
9
Kotiseutu-kirja kokoaa vuoden puheenvuorot Suomen Kotiseutuliiton Kotiseutu-vuosikirja kokoaa yhteen vuoden merkittävimmät puheenvuorot, keskustelunaiheet ja tutkimustulokset. Ensimmäinen vuosikirja ilmestyy huhtikuussa.
Kirjan sisältö Helena Aaltonen: Kotiseutujen aluekehitykseen vaikuttaminen Torsti Hyyryläinen, Sirkku Piispanen: Säätiöity identiteetti Nina Koskihaara: Paikallisuus - pysyvyyttä ja liikettä Tarmo Kunnas: Kotiseutua Johanna Laakkonen: Juhani Ahon ja Maggie Gripenbergin tanssipantomiimista Metsolan tanhuvilla Pekka Laaksonen: Kotiseudusta Kotiseutuun Kirsi Moisander: Kotiseutuliike tänään Minna Mäkinen: Kotikunta paikkana Jaakko Numminen: Kielimiehet vastaan historiantutkijat – Vähäinen lisä suomalaisen paikannimitutkimuksen oppihistoriaan Marjut Paulaharju: Samuli Paulaharju sisustukseen liittyvän kansanperinteen tallentajana Pia Puntanen: Astuvan akka ja Mannerheim Sulevi Riukulehto: Muisto kohtaa maiseman – Kotiseutu syntyy kokemuksista Helena Ruotsala: Kenen kulttuuriperintö?
Emma Susi. Muotoiltu Satakunta – näkökulmia paikallisuuden tuotteistamiseen Pirjo Uino: Sakari Pälsi arkeologina - Julius Ailion oppipojasta oman tien kulkijaksi Janne Vilkuna: Arvotonta arvokasta – Länkiä ja länkipeilejä Jenni Väliniemi-Laurson, Hannu Kytö: Arjen palvelut kotiseudun määrittäjinä – Esimerkkejä pääkaupunkiseudun lähiöistä ja kehyskunnista Timo Suutari ja Sulevi Riukulehto Nurmonjokilaakso sai kotiseutusuunnitelman
Suomen uhanalaisin kulttuuriperintökohde? Kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostra ja Euroopan investointipankki kartoittavat kevään aikana Euroopan kaikkein merkittävimmät uhanalaiset kulttuuriperintökohteet. The 7 Most Endangered -ohjelma kokoaa julkiset ja yksityiset yhteistyökumppanit etsimään kestäviä ratkaisuja seitsemän hankkeeseen valittavan kohteen pelastamiseksi. Ensimmäinen luettelo uhanalaisista kohteista julkistetaan Europa Nostran 50-vuotisjuhlakongressissa Ateenassa 16. kesäkuuta. Ehdotuksia tuhoutumisvaarassa olevista suomalaisista arvokkaista rakennuksista ja muistomerkeistä voi lähettää Europa Nostra Finlandiin 28.2. saakka osoitteeseen eunof@kotiseutuliitto.fi. Lisätietoja www.europanostra.org. AH 10
Kotiseutuposti 1 / 2013
K al e n t e r i
KOTISEUTUARKISTO-OSAAJAN KURSSI TAMPEREELLA
8–16/3
Kolmipäiväisen arkisto-osaajakurssin tarkoituksena on tutustuttaa osanottajat niin arkistotyön keskeisiin käsitteisiin kuin myös käytännön arkistorutiineihin. Viimeinen ilmoittautumispäivä 25.2. www.kotiseutuliitto.fi > Ajankohtaista > Tapahtumakalenteri. KOTISEUTUARKISTO-OSAAJAN KURSSI HELSINGISSÄ
5–13/4
Viimeinen ilmoittautumispäivä 25.3. www.kotiseutuliitto.fi > Ajankohtaista > Tapahtumakalenteri. VALTUUSTON KEVÄTKOKOUS HÄMEENLINNASSA 3/5 Kokouksessa valitaan Vuoden kotiseutuyhdistys, hyväksytään edellisvuoden toimintakertomus sekä tutustutaan Hämeenlinnaan, joka järjestää vuoden 2014 Valtakunnalliset kotiseutupäivät. RYTMI – MUSIIKKI YHDISTÄÄ Valtakunnalliset kotiseutupäivät Seinäjoella
8–11/8
Päivien käsiohjelma julkistetaan maalis–huhtikuun vaihteessa. KOTISEUTUARKISTO-OSAAJAN KURSSI JYVÄSKYLÄSSÄ
6–14/9
Viimeinen ilmoittautumispäivä 26.8. www.kotiseutuliitto.fi > Ajankohtaista > Tapahtumakalenteri.
Suomen Kotiseutuliitto otti kantaa:
Saamenkielisten tv-uutisten lähetysajasta parempi Suomen Kotiseutuliitto on allekirjoittanut kansalaisadressin adressit.com-palvelussa saamenkielisten tv-uutisten siirtämiseksi parempaan lähetysaikaan. Saamenkieliset TV-uutiset, Ođđasat, lähetetään Ylen FST5-kanavalla Pohjois-Lapissa arkipäivisin alkuillasta. Muualla Suomessa ne lähetetään yleensä puolenyön aikoihin, vasta muun lähetysajan jälkeen, ilman mitään säännönmukaisuutta ja aikaan, jolloin suuri osa ihmisistä on jo nuk-
kumassa. Suomessa asuu noin yhdeksäntuhatta saamelaista, ja heistä yli 60 prosenttia asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Omalla kielellä lähetettävillä televisiouutisilla on suuri merkitys kielen ja kulttuurin säilyttämisessä ja vahvistamisessa. ”Myös muualla kuin saamelaisalueella uutisia pitää voida katsoa säännölliseen ja asialliseen katseluaikaan”, adressin laatinut saamen kielen ja kulttuurin lehtori Outi Länsman toteaa. AH Kotiseutuposti 1 / 2013
11
palk i n n o t ja av u s t uk s e t
Kotiseutuliiton palkinnot haussa Onko yhdistyksenne toiminta valtakunnan hienointa?
K
otiseutuliitto palkitsee tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden kotiseutuyhdistyksen. Arvonimeä voivat tavoitella kaikki Kotiseutuliiton jäsenyhdistykset. Valinta tehdään yhdistysten vuosikertomusten perusteella. Lähettäkää yhdistyksenne vuosikertomus liiton toimistoon maaliskuun loppuun mennessä niin olette mukana mittelössä. Valintakriteereissä painotetaan yhdistyksen toiminnan aktiivisuutta. Edukseen voi erottua menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla, talkootyön määrällä tai vaikkapa uusilla toimintamuodoilla. Vuoden kotiseutuyhdistys julkistetaan Kotiseutuliiton valtuuston kokouksessa toukokuun alussa. Lisätietoja ja hakemuslomakkeet: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkitseminen/vuoden-kotiseutuyhdistys
Ansiomitali osoittaa arvonantoa henkilön elämäntyölle
K
otiseututyön ansiomitali on Kotiseutuliiton korkein huomionosoitus. Mitalin myöntäminen edellyttää saajalta maakunnallisia tai valtakunnallisia ansioita kotiseututyössä tai erittäin merkittäviä ansioita paikallisessa kotiseututyössä. Kotiseutuliiton hallitus myöntää vuosittain korkeintaan 10 ansiomitalia. Mitalit luovutetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuun alussa. Kotiseutuliiton jäsenyhteisöt voivat tehdä esityksiä mitalien saajista hakulomakkeella, jonka voi tulostaa liiton kotisivuilta tai tilata toimistosta. Hakulomakkeeseen liitetään mitalistiehdokkaan ansioluettelo. Ansiomitaliesitykset tulee tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Ansiomitalin lunastusmaksu on 180 euroa. Lisätietoja ja hakemuslomakkeet: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/huomionosoitukset/kotiseututyon-ansiomitali
Lisätietoja palkinnoista ja avustuksista: Lassi Saressalo, lassi.saressalo@kotiseutuliitto.fi, puh.050 590 2210. Palkintoehdotukset toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen: toimisto@kotiseutuliitto.fi tai postitse: Suomen Kotiseutuliitto, Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki.
12
Kotiseutuposti 1 / 2013
palk i n n o t ja av u s t uk s e t
Vuoden kaupunginosa ja kotiseututeko -palkinnot
O
n aika tehdä ehdotuksia Vuoden kaupunginosaksi ja kotiseututeoksi ja hankkia myönteistä huomiota kotiseutunne erinomaiselle toiminnalle. Ehdotukset on lähetettävä Kotiseutuliittoon huhtikuun loppuun mennessä. Valinnat julkistetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Seinäjoella elokuun alussa. Kaikki Kotiseutuliiton jäsenyhteisöt voivat tehdä ehdotuksia. Valinnassa kiinnitetään huomiota omatoimisuuteen, aloitteellisuuteen sekä uusiin toiminta-ajatuksiin ja hyviin ideoihin. Ehdotuksessa on mainittava ehdotuksen kohde ja perustelut, miksi kohde pitäisi valita. Oheen voi liittää esittelymateriaalia. Ehdotuksia tai liitteitä ei palauteta. Lisätietoja ja hakemuslomakkeet: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkitseminen/vuoden-kaupunginosa www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkitseminen/vuoden-kotiseututeko
Vuoden 2012 kotiseututeko -palkinto myönnettiin Turun Kaupunginosaviikoille. Kaupunginosaviikoilla toimineet bussiposteljoonit Terhi Hannula ja Veera Lehtola välittivät bussimatkustajien viestejä. Kuva: Miika Neulaniemi.
Kotiseutuposti 1 / 2013
13
w w w. ko t i s e u t ul i i t to . f i
Kirjamakasiinin uusimmat arvostelut Larsén, Maria (toim.): Pielisen rannalla Seppälä, Arto (toim.): Paraatimorsian Lahtinen Rauno, Otronen Merja (toim.): Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa Turunen, Varpu & Astikainen, Riitta & Salmela, Marja (toim.): Meidän rivari Eerola, juhani (toim.): Etelä-Oriveden kylät
U U SI A ko t i s e u t u n e u v ok s i a
Vuonna 2012 myönnetyt kotiseutuneuvoksen arvonimet Sakari Jankkari, entinen rehtori, filosofian maisteri, Tampere Maria Kaarina Niskala, arkkitehti, Oulu Pekka Siiropää, entinen pankinjohtaja, Luumäki Erkki Olavi Sillanpää, entinen rehtori, peruskoulunopettaja, Kouvola Ritva Kaarina Starck, opettaja, apulaisrehtori, kasvatustieteen maisteri, Tervola Asko Alho, ent. peruskoulun luokanopettaja, yleisaineiden opettaja, Heinola
U U SI A J ÄSENYH D ISTY K SIÄ
Museoyhdistys Sodan ja Rauhan Rata ry, Hyrynsalmi Paikkarin torpan tuki ry, Lohja Joutsan Kotiseutuyhdistys ry, Joutsa Koski as. kyläyhdistys ry, Salo
Sodan ja Rauhan rata ry on Hyrynsalmella toimiva vuonna 2008 perustettu museoyhdistys. Yhdistys osti historiallisesti arvokkaan Hyrynsalmen aseman vuonna 2009. Tavoitteena on kehittää rakennuksen ympärille toimintaa, joka palvelee sekä matkailua että kuntalaisia. Kuva: Kaj Fagerroos. 14
Kotiseutuposti 1 / 2013
Rakennusperinto.fi:n toimitus Kotiseutuliittoon Rakennusperinto.f isivuston toimitus on siirtynyt Kotiseutuliittoon. Sivustoa toimittaa tiedottaja, taloussihteeri Liisa Lohtander. Myös sivuston ulkoasua on uudistettu.
Palvelu on edelleen ympäristöministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Museoviraston yhteinen. Toimittajan tukena ovat päätoimittaja Lea Murto-Orava Museovirastosta sekä toimituskunta ja toimitusneuvosto. Rakennusperinto.fi-sivustolle on koottu kulttuuriympäristöä, erityisesti rakennuksia ja niiden hoitoa koskevia verkkosisältöjä ja -palveluita. Lukijoiden ja tekijöiden välille toivotaan vastavuoroisuutta, ja käyttäjien kiinnostavia kuvia julkaistaan palvelun etusivulla ja Facebook-sivulla. Lähetä palautetta, kuvia ja juttuvinkkejä suoraan toimittajalle liisa.lohtander@kotiseutuliitto.fi. Sivusto on osoitteessa www.rakennusperinto.fi sekä Facebookissa www.facebook.com/rakennusperinto.
Leni Pakkalalle valkoisen ruusun ritarikunnan ritarimerkki
K
otiseutuliiton rakennustutkijalle, arkkitehti Leni Pakkalalle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki. Pakkala on työskennellyt seurantalojen ja niiden korjaamisen parissa jo lähes 30 vuoden ajan ja on maamme johtava seurantaloarkkitehtuurin asiantuntija. Hän aloitti työn vuonna 1984 opetusministeriössä. Pian tehtävä – ja arkkitehti tehtävänsä mukana – siirrettiin Kotiseutuliittoon. Leni Pakkala on julkaissut lukuisia seurantaloaiheisia artikkeleita, mm. ympäristöministeriön ja Museoviraston julkaisun Rakennusperintömme – Kulttuuriympäristön lukukirjan seurantaloja koskevan osion Aatteen talot. Hän on myös toinen Näin korjaamme seurantalon -korjausoppaan tekijöistä ja Euroopan rakennusperintöpäivien
vuoden 2008 teemakirjan Yhdessä rakennetut toimittajista. AH
Kotiseutuliiton luottamusjohto luovutti merkin Lenille liiton toimistossa 5. helmikuuta. Kuvassa Leni Pakkalan takana Pia Puntanen, Henri Nordberg ja Janne Vilkuna.
Kotiseutuposti 1 / 2013
15
Hyvän korjauksen palkinto Artjärvelle Maamiesseurantalon tarina jätettiin jälkipolvien nähtäväksi
A
rtjärven maamiesseuralle myönnettiin vuoden 2012 Hyvän korjauksen tunnustuspalkinto Artjärven maamiesseurantalon korjauksesta. Monivaiheisen korjaustyön tuloksena maamiesseurantalo on eheä kokonaisuus, jossa talon tarina on yhä näkyvissä eri-ikäisten kerrostumien säilyttämisen myötä. Neljä vuotta kestänyt korjaushanke alkoi rakennushistoriallisen selvityksen laatimisella. Hanke toteutettiin suurelta osin talkootyönä – monen paikallisen yhdistyksen ja aktiivisten asukkaiden voimin. Talo on tärkeä paikallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjä.
Palkintoraati kiitti hankkeen toteuttajia erityisesti siitä, että korjaustyön myötä monenlaista tietotaitoa tarjottiin paikallisille aktiiveille, sillä monet korjaustyöt tehtiin kurssimaisesti ammattilaisen johdolla. Osallistujat saivat tietämystä perinteisistä työtavoista, energiansäästöön liittyvistä asioista ja kulttuuriympäristön vaalimisesta.
Klaukkalan nuorisoseuralle kunniakirja Roinelan korjauksesta Klaukkalan nuorisoseuralle myönnettiin kunniakirja Roinelan nuorisoseurantalon korjauksesta. Seurantalo on monipuolisessa ja aktiivisessa käytössä, ja sisätilojen kunnostus on tehty perusteellisen suunnittelman pohjalta. Seurantaloasiain neuvottelukunta myöntää Hyvän korjauksen tunnustuspalkinnon vuosittain seurantalolle, jota on korjattu perinteitä ja rakennuksen historiaa kunnioittaen, hyvän korjaustavan mukaan ja joka on korjauksen tuloksena käyttäjien kannalta hyvin toimiva. Palkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa. LL
Artjärven maamiesseurantalo. kuva: Tiina Elttula.
Hyvän korjauksen palkinnon saajaa voi nyt ehdottaa! Ehdotuksia palkinnon saajiksi voivat lähettää niin yksityishenkilöt kuin erilaiset yhtei sötkin. Ehdotuksia otetaan vastaan 31.5. saakka. Tarkemmat tiedot menettelystä, palkinnon myöntämisperusteet sekä tarvittavat lomakkeet löytyvät osoitteesta www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset/hyvan-korjauksen-palkinto. Palkintoraati arvioi esitykset, ja Seurantaloasiain neuvottelukunta päättää tunnustuspalkinnon myöntämisestä loppuvuodesta. Palkintoja jaetaan vuosittain yksi, kunniamainintoja voidaan jakaa useampia.
16
Kotiseutuposti 1 / 2013
Eläköön rakennus! Rakennusperintöpäivät 2013
E
uroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema Suomessa on Eläköön rakennus! Teeman kautta tuodaan esiin rakennusperinnön uusiokäytön tärkeys. Suomessa on paljon erilaisia rakennuksia, rakennuskokonaisuuksia ja rakennelmia, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Kiinnostavia ja innostavia esimerkkejä löytyy jokaisen kotiseudulta. Tyrnävällä vanhassa meijerissä toimii kirjasto ja Lopella Sajaniemen entinen kyläkoulu on vireä kulttuuri- ja hyvinvointikeskus. Helsingin Pasilassa veturin kääntöpöydästä muotoutui Dodo ry:n kaupunkiviljelykeskus ja kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Ilman käyttöä jäänyt kohde saa muutoksen myötä uuden elämän rapistumisen sijaan. Raken-
nusperinnön korjaaminen uuteen käyttöön säilyttää ja tekee näkyväksi alueen historiaa. Kunnostettu rakennus lisää parhaimmillaan koko alueen viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä kannustaa pitämään lähiympäristöstä entistä parempaa huolta.
Julkaisu yhteistyössä tapahtumajärjestäjien kanssa Viime vuoden marras-joulukuussa pyydettiin ilmiantoja rakennuksista ja rakennelmista, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Kyselyyn saatiin yli 100 vastausta, joissa esiteltiin mielenkiintoisia kohteita eri puolilta Suomea. Kiitos kaikille vastaajille – annoitte hyvän alun rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teemalle. Rakennusperintöpäivien työryhmä valitsee alkuvuodesta kohteet julkaisuun, joka kuvaa rakennusperinnön käyttötarkoituksen muutosten monimuotoisuutta. Julkaisu ilmestyy maaliskuussa sekä sähköisenä että painettuna versiona.
Avataan silmät! Avataan ovet! Mikä sinun kotiseutusi kohde on saanut uuden käyttötarkoituksen? Mikä tyhjillään oleva rakennus odottaa käyttäjiä? Kaikki, yksityisistä henkilöistä yhteisöihin ja yrityksiin, ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Vuositeeman mukaisesti avointen ovien päiviä ja tutustumiskäyntejä voi järjestää erityisesti kohteisiin, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Huomion voi kiinnittää myös rakennukseen, joka tulisi saada jälleen käyttöön. Lisätietoja Liisa Lohtander, erp@kotiseutuliitto. fi, 09 612 63223, www.rakennusperinto.fi/erp Tyrnävän myllykirjasto. Kuva aikuisten lainausosastosta entisessä myllyrakennuksessa. Kuva: Pentti Myllymäki.
Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8.9. Ohjelmaa voi järjestää myös muuna ajankohtana. Kotiseutuposti 1 / 2013
17
julka i s uja
Riitmotti ja sapluuna. Tietoa entisajan rakentamisesta Ritmått och schablon. Hur man byggde förr i tiden
Sanna Kupila, Eija Suna, Johanna Viitaharju, Henrik Swanljung, Bianca Gräsbäck. Turun museokeskuksen julkaisuja 59, Turku 2012. Kirja kertoo mm. hirsirakentamisen tekniikasta, rakentamisen ”uutuuksista”, kuten laudasta, kattotiilistä ja lasi-ikkunoista. Lisäksi artikkeleissa kerrotaan mm. kaakeliuuneista ja keittiökalusteiden vaiheista.
Kestävä kasvatus - kulttuuria etsimässä
Marja Laine, Paula Toivanen. E-kirja, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, 2013. Teoksessa 36 asiantuntijaa pureutuu artikkeleissaan kulttuurisesti kestävän kehityksen keskeisiin teemoihin. Teoksessa kerrotaan myös, mitä kulttuurisesti kestävä kehitys tarkoittaa kasvatuksen näkökulmasta. Kirja on julkaistu vain sähköisessä muodossa osoitteessa: kulttuuriperintokasvatus.fi/opetuksen-tueksi.
Eurooppalainen kulttuurimatkailun edistäminen ja Suomi – Yhteisistä haasteista laajapohjaisiin ratkaisuihin Marianne Lehtimäki. Culture Finland, Kulttuurimatkailun kattoohjelma, OKM, 2012. Selvityksen pääviesti on, että Suomi voisi osaltaan tuoda esille pohjoisen Euroopan moninaista kulttuurista omaperäisyyttä kulttuurimatkailun yhteiseurooppalaisten sisältöjen monipuolistamiseksi. Luettavissa osoitteessa www.mek.fi > Tutkimukset ja tilastot.
Museoviraston blogi Museovirasto.
Blogiin kirjoittavat Museoviraston pääjohtaja ja muut asiantuntijat kulttuuriperintöalan ja museoalan asioista ja ilmiöistä. Blogi on osoitteessa: blogi.nba.fi. 18
Kotiseutuposti 1 / 2013
h e i k i n kulma
Aiheuttaako kotiseutuhenki allergiaa? Kotiseutuliitolla on kotiseutuyhdistyksiä varten mallisäännöt, jotka uudistettiin viime vuonna. Uudistus koskee yhdistyslakiin tehtyjä muutoksia toiminnantarkastuksen ja etäosallistumisen osalta. Sääntöjen tarkoituspykälässä on edelleen pitkän historian omaava ilmaisu ”yhdistyksen tarkoituksena on… kotiseutuhengen ylläpitäminen…” Sain viime viikolla puhelun, joka koski mallisääntöjä. Yhtenä sivujuonteena soittaja otti esille kotiseutuhengen. Se tuntui aiheuttavan hänessä pahanlaista allergiaa, edustavan tyystin mennyttä aikaa ja juontavan peräti juurensa pahamaineiselle sylttytehtaalle, joka vielä oli voimissaan 70 vuotta sitten. Kotiseutuhenki tuntui olevan paha sana, joka pitäisi suomen kielestä siivota pois. Ryhdyinkin pohtimaan, mitä tuo sana minulle tarkoittaa. Minussa vaikuttaa tätä nykyä kotiseutuhenki, joka tuo mieluisia mielikuvia Helsingin keskustassa sijaitsevasta Hietalahdesta. Tosin identiteetti on siinä mielessä etsinnässä, että Hietalahti ei ole virallinen kaupunginosa vaan kuuluu Kamppiin. Minun sisäisessä kartassani Kamppi on linja-autoaseman ympärillä ja kotiseutuni Hietalahti vallan muualla. Tässä kohdin huomaan yhtymäkohtia kuntaliitosten tuomiin muutoksiin. Hallinnolliset järjestelyt eivät vaikuta kotiseudun kokemiseen. Hietalahti ei ole koskaan ollut itsenäinen kunta eikä edes kaupunginosa. En tarkoin edes tiedä mitkä ovat Hietalahden rajat, mutta silti minulla on oma selkeä mielikuvani siitä. Minun kotiseutuhenkeni ilmenee niin, että ajatus Hietalahdesta on mieluisa. Siellä on mukava asua, kadut ja korttelit ovat tuttuja, ja kerron mielelläni asuvani juuri Hietalahdessa. Silmä lepää Bulevardin lehmuksissa, meri
tuoksuu Hietalahden rannassa ja kauppareissulla näkyy Länsisatama risteilylaivoineen. Hietalahden tori on työmatkani varrella, ja nyt kauppahallitoimintakin palaa Hietsun halliin. Kotiseutuhenki ei minun korviini tuo ajatusta paremmuudesta tai hierarkiasta. Kotiseutuhenki ei aivopese minua ajattelemaan, että minun kotiseutuni olisi parempi kuin jonkun muun kotiseutu. Aikoinani en olisi tänne muuttanut suurin surminkaan. Silti tällä hetkellä tämä kotiseutu on minulle paras! Kotiseutuhengen hellimälle paikalle on mieluisaa palata. Jossakin muualla ollessani saman korttelin asukas voi tuntua naapurilta. Uskon että kotiseutuhenki saa sen aikaan. Jos kotiseutuhenki jollekulle saa aikaan ikäviä ajatuksia tai asenteita, voisi sanoa että siinä tapauksessa henki haisee. Jos kotiseutuhengen nojalla tehdään ilkeitä asioita muiden ihmisten kotiseudulle, ollaan väärillä teillä. Ymmärrän tietysti, että kaikki eivät asuinseutuaan voi eivätkä halua rakastaa. Siitä olen kirjoittanut joskus aiemmin. Ei kotiseutua ole pakko rakastaa, eikä silloin kaiketi ole kotiseutuhenkeäkään. Kotiseutuhenki on mielestäni positiivinen henkinen voimavara, joka auttaa jaksamaan ja tuo mielekkyyttä ja mielihyvää elämään ja arkipäivään. Olisi hauskaa, jos kaikki voisivat kokea samoin. Olipa mainiota, että alussa kuvaamani soittaja sai minut pohtimaan tätä asiaa. Kiitos siitä! H ei kki S a a ri n en
järjestöpäällikkö
Kotiseutuposti 1 / 2013
19
Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S uomen Kot i seutuli i tto Kalevankatu 13 A 00100 H EL S I N K I puheli n (09) 612 6320 faks i (09) 6126 3250 toimisto@kotiseutuliitto.fi