Uudistusten käsikirja

UUDISTUSTEN KÄSIKIRJA KOKOOMUSLAISIA SIVISTYSTEKOJA

KEVÄT 2017

Sanni Grahn-Laasonen

opetus- ja kulttuuriministeri

Kokoomukselle koulutus, sivistys ja tiede ovat arvoja sinänsä. Maan kolmen puolueen hallitus on ohjelmassaan hyväksynyt määrärahojen leikkauksia myös koulutukseen. Näitä säästöjä kokoomuksen ei ole ollut mukava olla toteuttamassa. Koulutuksesta on vähennetty rahaa yhdestä ainoasta syystä: rahat eivät julkisen velan kasvun ja heikon työllisyyden takia riitä.

Kokoomuksen koulutuspolitiikka ei kuitenkaan ole säästövetoista vaan uudistuskeskeistä. Hallituksessa uudistamme jokaisella sektorilla toimintatapoja ja rakenteita. Näin on myös koulutuksen osalta. Vaikka samalla joudumme sopeutumaan talouden tosiasioihin – siis siihen, että rahat eivät riitä kaikkeen mihin haluaisimme niiden riittävän – meidän on keskusteltava ennen kaikkea sisällöistä. Emme juustohöylää, vaan turvaamme uudistuksilla laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen.

Liian monta vuotta koulutuksen sisältöjä on katseltu vailla kunnianhimoa, vaikka huolestuttavia merkkejä on ollut ilmassa. Viestit koulutuksen tasa-arvon ja oppimistulosten heikkenemisestä ja yleisen osaamistason kääntymisestä laskuun on otettava vakavasti.

Maailman paraskin koulutusjärjestelmä on uudistusten edessä myös siksi, että maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen. Miten koulutamme lapset ja nuoret töihin, joita ei vielä ole olemassa, ja käyttämään teknologioita, joita ei ole vielä keksitty? Osaamistarpeet ovat muuttuneet, mutta onneksi tiedämme oppimisesta enemmän kuin koskaan.

Hallitus uudistaa koulutusjärjestelmää sen kaikilla askelilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Läpileikkaavia teemoja koulutuksen uudistuksissa ovat pedagogiikan vahvistaminen, laadukas opettajankoulutus sekä oppimisympäristöjen kehittäminen ja digitalisointi.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä tekemämme työ tiivistyy kolmeen kärkeen: 1. Vahva osaamispohja Suomen uudistajana. Oppimistulokset on käännettävä nousuun. Koulutus- ja osaamistasoa on nostettava. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta on parannettava.

2. Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus: koulutuksen tasa-arvo ja syrjäytymisen ehkäisy. Katseet on koulutusjärjestelmässä käännettävä erityisesti varhaisiin vuosiin. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten osuus on saatava vähenemään. Jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen.

3. Avoin, kansainvälinen, avarakatseinen Suomi. Edistetään kansainvälisyyttä kaikessa koulutuksessa ja tutkimuksessa.

Varhaistetaan kielten oppimista. Maahanmuuttajien koulutus laitetaan kuntoon. Edistetään kohtaamista ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria; vastustetaan vihapuhetta ja rasismia.

Varhaiskasvatus on laadukasta, tavoitteellista ja pedagogista toimintaa, jota tekevät korkeasti koulutetut ammattilaiset. Lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta: tutkimusten mukaan osallistuminen varhaiskasvatukseen ehkäisee syrjäytymistä, tasaa kotitaustaeroja ja tukee myöhempää oppimista ja koulutuspolkua.

Varhaiskasvatuksen osallistumista on nostettava. Suomalaiset lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen kansainvälisesti vertaillen vähän. 68 % 3-vuotiaista ja 74 % 4-vuotiaista osallistui Suomessa varhaiskasvatukseen, kun muissa Pohjoismaissa luvut ovat yli 90 %. Haluamme mahdollistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen yhä useammalle lapselle. Samalla varhaiskasvatusta uudistetaan sisällöllisesti.

Pitkän aikavälin tavoitteena on maksuton varhaiskasvatus (20 tuntia / viikko) kaikille lapsille.

Varhaiskasvatuslain uudistaminen jatkuu. Enää ei puhuta päivähoidosta vaan varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus on nyt osa koulutusjärjestelmän kokonaisuutta. Lain myötä lisätään lasten ja vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jokaiselle lapselle esimerkiksi laaditaan oma varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä vanhempien kanssa. Lain uudistamisessa kiinnitämme huomiota esimerkiksi kiusaamisen ehkäisyyn, mahdollistamme digitaalisen yhteydenpidon vanhempien kanssa ja korostamme turvallista ja liikkumiseen innostavaa ympäristöä.

Varhaiskasvatuksen laatua parannetaan. Varhaiskasvatus on nyt saanut omat ”opetussuunnitelmat” eli varhaiskasvatuksen perusteet. Niissä korostuvat pedagogiikka, lasten ja huoltajien osallisuus, toimintakulttuurin kehittäminen sekä monialainen yhteistyö. Varhais-

kasvatuksen perusteet edistävät elinikäistä oppimista sekä koulutuksellista tasa-arvoa. Ne vahvistavat jatkumoa esi- ja perusopetukseen.

Hallitus varasi ensimmäistä kertaa määrärahan varhaiskasvatuksen pedagogiikan edistämiseen. Tällä 3,7 miljoonaa euron määrärahalla tuetaan esimerkiksi lasten osallisuuden lisäämistä, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja parempaa johtamista.

Yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien koulutusmääriä lisätään selvästi nykyisestä. Tavoitteena on, että yhä suurempi osa varhaiskasvatushenkilökunnasta olisi yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia. Pedagoginen osaaminen ja korkeampi koulutustaso näkyy tuloksellisempana varhaiskasvatuksena.

Suomi on maailmalla tunnettu huipputuloksia tuottavasta peruskoulustaan. Jotta peruskoulumme olisi jatkossakin maailman paras, olemme käynnistäneet opetus- ja kulttuuriministeriössä Uusi peruskoulu -ohjelman. Peruskoulun uudistustyölle on kolme keskeistä tavoitetta: oppijalähtöisyys, maailman parhaat opettajat sekä avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri. Ohjelma on yksi hallituksen kärkihankkeista ja sitä tuetaan 90 miljoonalla eurolla kolmen seuraavan vuoden aikana. Uusi peruskoulu -ohjelma käynnistää myös peruskoulun tulevaisuuden kehittämistyön. Suomalaiselle peruskoululle rakennetaan uusi visio, joka esitellään Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, koulujen alkaessa elokuussa 2017.

Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2016. Opetussuunnitelmissa painottuvat tulevaisuuden oppimisen taidot: ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot, monilukutaito, kansainvälisyys, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutustaidot ja aktiivisen kansalaisen taidot sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. Oppilas nostetaan opetuksen keskiöön, ja yksilöllisen oppimisen määrää lisätään. Kouluissa rakennetaan monialaisia, ilmiöpohjaisia oppimiskokonaisuuksia eri oppiaineiden välillä. Arviointi muuttuu kannustavammaksi ja yhä enemmän harjoitellaan itse- ja vertaisarviointia. Lapsia ei verrata toisiinsa, vaan jokaista tuetaan kehittämään omaa osaamistaan. Uusien opetussuunnitelmien tavoitteena on vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin, vahvistaa oppimistuloksia ja tehdä oppimisesta monipuolisempaa ja innostavampaa.

Tutor-opettajat. Uusi peruskoulu -ohjelma tarjoaa jokaiselle Suomen peruskoululle mahdollisuuden tutor-opettajaan, joka tukee muita opettajia muutoksessa, uuden pedagogiikan ja digitaalisuuden

tarkoituksenmukaisessa hyödyntämisessä. Tutor-opettajan mahdollistamista jokaiseen 2500 peruskouluumme tuetaan noin 23 miljoonalla eurolla. Koulutuksen järjestäjälle maksettavalla avustuksella tutor-opettaja voi käyttää osan työajastaan koulun muutostyön tukemiseen.

Kansainvälistyminen ja kehittäminen kokeiluin. Suomalaisia kouluja tuetaan kansainvälistymään. Koulujen kokeilu-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa vauhditetaan, ja uusin tutkimustieto otetaan laajasti mukaan opetuksen kehittämiseen. Opetushallituksen yhteyteen on perustettu kokeilukeskus, joka koordinoi koulujen huippuluokan kokeiluja. Parhaat kokeilut ja käytännöt levitetään laajasti kaikkien koulujemme käyttöön.

Maailman parhaat opettajat on peruskoulun uudistamisen tärkein osa. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle opettajalle oman lähtötasonsa mukainen oman osaamisen kehittäminen läpi työuran.

Opettajien perus- ja täydennyskoulutusta uudistetaan. Tulevaisuuden opettajuus perustuu laaja-alaiseen pedagogiseen osaamiseen, uutta luovaan osaamiseen, yhdessä tekemiseen sekä itsensä ja työyhteisön kehittämiseen. Osaamisen kehittäminen tapahtuu oppivissa opettajayhteisöissä ja verkostoissa. Yhteensä opettajien osaamisen kehittämiseen ohjataan 60 miljoonaa euroa ohjelman aikana.

Kielten opetus alkamaan ekaluokalta. Lapsilla on hämmästyttävä kyky oppia. Suosittuja kielikylpyjä ja ekaluokan kielten opetusta on kuitenkin tarjolla vain harvoille, lähinnä suurissa kaupungeissa.

Hallitus on käynnistänyt kokeilut, joissa kielten opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla. Tavoitteena on löytää toimintamalleja oppijoiden motivoimiseksi ja sitouttamiseksi kielten arvostamiseen, oppimiseen ja opiskeluun. Kokeiluissa etsitään uusia, hyviä malleja kieltenopetuksen varhentamiseksi ja kielivalikoiman monipuolistamiseksi. Sekä maamme kansainvälistymisen että tulevaisuuden työelämän vaatimusten näkökulmasta monipuolinen kielitaito on vahvuus. Kokeilut voivat yltää myös varhaiskasvatukseen.

Tunti liikuntaa ja Liikkuva koulu. Hallituksen kärkihankkeena on tuoda tunti liikuntaa jokaisen peruskoululaisen päivään. Oppitunnit viedään yhä enemmän luokkahuoneiden ulkopuolelle ja luokassa tapahtuvan oppimisenkaan ei tarvitse enää tapahtua pulpeteissa istuen.

Tavoitteena on hallituskauden aikana saada kaikki peruskoulut mukaan. Tunti liikuntaa päivässä voi tulla täyteen esimerkiksi opetusta liikunnallistamalla, järjestämällä koulupäiviin pidempiä liikunnallisia

välitunteja tai tekemällä liikuntaseurojen kanssa yhteistyötä koulujen iltapäivissä. Vuonna 2017 Liikkuva koulu laajennetaan myös toiselle asteelle.

Vahva lukutaito. Monilukutaito-kehittämisohjelma on suunnattu varhaiskasvatukseen, esiopetukseen sekä perusopetuksen 1. ja 2. vuosiluokkien alkuopetukseen lasten monilukutaidon edistämiseksi.

Monilukutaidossa on kysymys luetun ymmärtämisestä, sisältöjen itse tekemisestä ja niiden kriittisestä arvioimisesta. Ohjelman toteuttaa Helsingin yliopisto, ja sen perustana on vahva tutkimuksellinen viitekehys ja syvällinen ymmärrys lapsista, lasten kehityksestä ja oppimisesta, pedagogiikasta, monilukutaidosta ja sen tavoitteista.

Matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen vahvistamiseksi on käynnissä Luma Suomi -kehittämisohjelma. Ohjelma on laajentunut valtakunnalliseksi vuoden 2017 alusta. Ohjelmassa tuetaan luonnontieteiden, matematiikan ja teknologiakasvatuksen tutkivaa oppimista, opetusteknologian kehittämistä ja työelämäyhteyksiä varhaiskasvatuksesta yläkoulun viimeisille luokille saakka. Sen toteuttamiseen on varattu 5 miljoonaa euroa vuosina 2014–2019.

Tieto vanhenee nopeasti, etenkin pirstaleinen tieto. Taidot ja valmiudet, jotka ovat pirstaleista tietoa syvällisempää osaamista, antavat opiskelijoille paremmat eväät itsensä jatkuvaan kehittämiseen muutosten keskellä. Haluamme mahdollistaa lukiolaisille yhä joustavammat ja yksilöllisemmät opintopolut. Valinnaisemman tuntijaon mukaan opiskelevilla on mahdollisuus syventyä haluamiinsa aineisiin jo lukiossa. Yleissivistys on silti nyt ja tulevaisuudessa lukion tärkein tehtävä.

Lukiokokeilut. Uusi lukio – uskalla kokeilla -ohjelma rakentuu lukion tuntijakokokeilusta ja lukioiden kehittämisverkostosta. Tuntijakokokeilu antaa arvokasta tietoa lukion tuntijaon kehittämiseksi. Valinnaisuus koskee reaaliaineita, jotka on jaettu kahteen ryhmään: ympäristö- ja luonnontieteisiin sekä humanistis-yhteiskunnallisiin. Opiskelija valitsee halutessaan kummastakin ryhmästä vähintään 9 syventävää valtakunnallista kurssia. Lukio on jatkossakin ennen kaikkea yleissivistävä. Valinnaiset kurssit valitaan yleissivistävien aineiden joukosta.

Kokeilun tulosten pohjalta pohdimme, minkälainen tuntijako ja valinnaisuuden aste antaa lukion opiskelijoille parhaimmat ja monipuolisimmat mahdollisuudet omien toiveidensa sekä jatko-opintojen vaatimusten mukaiseen lukio-opiskeluun.

Lukioiden kehittämisverkosto. Kehittämisverkostoon on valittu 84 lukiota. Verkoston toiminta on osa Uusi lukio – Uskalla kokeilla ohjelmaa. Verkostoon valitut koulutuksen järjestäjät ja lukiot pääsevät kehittämään toimintaansa paikallisista lähtökohdista ja tarpeista käsin.

Opiskeluympäristöjä kehitetään. Yritysten kanssa tehdään toiminnal-

lista yhteistyötä. Pedagogiikkaa kehitetään osallisuutta, vuorovaikutusta, laaja-alaista osaamista sekä oppiainerajat ylittävää oppimista tukevaksi.

Kurkistuskurssit korkeakouluihin. Yhteistyötä toisen asteen ja korkeakoulujen välillä lisätään. Jatkossa lukioissa voi esimerkiksi suorittaa jonkun akateemisen alan perusopintoja. Näin opiskelija saa paremman kuvan siitä, millaista opiskelu korkea-asteella on ja mikä ala voisi sopia hänelle. Tavoitteena on selkiyttää opiskelijoiden tulevaisuuden suunnitelmia ja joustavoittaa siirtymää jatko-opintoihin.

Lukioiden kansainvälistymisestä. Globaalissa maailmassa rajat murtuvat, ja nuoret tarvitsevat valmiuksia, kokemusta ja rohkeutta toimia avoimessa, rajattomassa maailmassa. Osa nuorista on jo maailmankansalaisia: käy vaihdossa, rakentaa verkostoja ja matkustelee.

Tutkimme, miten tulevaisuuden lukiossa jokaisen lukiolaisen polkuun voisi sisältyä kansainvälisyysjakso joko opiskelijavaihtona tai lukion kansainvälisten yhteyksien kautta.

Ylioppilastutkinto ei jämähdä paikalleen. Ylioppilastutkintolautakunta on kehittänyt digitaalisen yo-tutkinnon, jota otetaan käyttöön asteittain ja teknisiä ryppyjä oikoen. Digitaalisuus on mahdollisuus uudistaa myös tutkinnon sisältöjä: miksi tyytyä esimerkiksi vanhan kaltaisiin kuuntelukokeisiin, jos voisi testata osaamista vuorovaikutustilanteissa? Ylioppilastutkinnon tulevaisuuden suuntaviivoja pohtiva työ valmistuu keväällä 2017.

Lukion kokonaisuudistus on tarkoitus aloittaa keväällä 2017 ammatillisen koulutuksen reformin jälkeen.

Ammatillisen koulutuksen iso tehtävä on varmistaa, että työelämä saa tarpeitaan vastaavia ammattilaisia. Ammatillinen koulutus on Suomessa vetovoimaista, ja osaamistamme ihaillaan ympäri maailmaa.

Työelämä kuitenkin muuttuu: ammatteja katoaa ja osaamisvaatimukset elävät. Tärkeää on saada tiedot, taidot ja uteliaisuuden kipinä elämänmittaiseen oppimiseen.

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi tärkeimmistä osaamisen ja koulutuksen uudistuksista tällä hallituskaudella. Reformissa uudistetaan kaikki ammatillisen koulutuksen osat lainsäädännöstä rahoitukseen. Rahoituksesta tehdään nykyistä kannustavampi: sillä ohjataan vähentämään koulutuksen keskeyttämistä ja huolehtimaan siitä, että opiskelu johtaa työllistymiseen.

Osaamisperustaisuus. Ammatillisen koulutuksen uudistamisen tärkein tavoite tiivistyy yhteen sanaan: osaamisperustaisuus. Keskeisintä ei ole koulutuksen pituus tai se missä osaamista hankitaan, vaan se, mitä opitaan ja osataan. Vaikuttavuutta lisätään monella keinolla, esimerkiksi aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista vahvistetaan. Keskittämällä voimavaramme rakenteiden sijaan osaamiseen voimme taata sen, että ammatillinen koulutus tuottaa jatkossakin ammatillisia osaajia. Käytännönläheisellä opiskelulla vähennetään ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä.

Tutkintouudistus. Erilaisia ammatillisen koulutuksen tutkintonimikkeitä on tällä hetkellä yli 350. Tutkintonimikkeiden määrää vähennetään puoleen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä laati muutokset etenkin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rakenteeseen, mutta myös ammatillisiin perustutkintoihin. Näin luodaan laa-

jempia kokonaisuuksia työelämän muutoksiin vastaamiseksi. Tutkintoihin sisällytetään uutta osaamista joustavalla ja hallinnollisesti kevyellä tavalla; tämä on tervettä norminpurkua koulutuksessa.

Koulutussopimus. Työpaikalla tapahtuva koulutus ja oppiminen ovat jo nyt keskeinen osa ammatillista koulutusta. Jatkossa työelämässä tapahtuvalla oppimisella tulee olemaan entistäkin suurempi rooli, kun koulutussopimus otetaan käyttöön. Yritys, koulutuksen järjestäjä ja opiskelija solmivat koulutussopimuksen, jossa opiskelija ei ole työsuhteessa vaan saa opintotukea. Kokonaisvastuu on koulutuksen järjestäjällä. Opettajien rooli ei vähene, vaan korostuu uudessa ympäristössä. Erityisesti koulutussopimusta ovat toivoneet yrittäjät, jotka ovat kokeneet nyt käytössä olevat työpaikkaoppimisen muodot, kuten oppisopimuksen, hallinnollisesti ja taloudellisesti kuormittavaksi.

Koulutussopimus on myös kannustava ja mielekäs tapa tutkinnon suorittamiseksi erityisesti niille nuorille, joita koulunpenkillä istuminen ei motivoi.

Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2025 Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa. Haluamme suomalaisen korkeakoululaitoksen olevan kansainvälisesti kilpailukykyinen, yhteiskunnan uutta luova osa. Tulevaisuuden osaamisen perustana ovat omiin vahvuuksiinsa keskittyvät, laadukkaat korkeakoulut, jotka ovat kansainvälisesti vetovoimaisia opiskelun, opetuksen, tutkimuksen ja sivistyksen keskuksia.

Strateginen rahoitus. Strategisen rahoituksen osuutta korkeakoulujen rahoituksesta nostettiin. Strategista rahoitusta myönnetään yliopistoille ja ammattikorkeakouluille näiden ehdottamien ja yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sovittavien tulevaisuustoimien perusteella. Rahoituksen perusteita ovat mm. työelämään siirtymisen nopeuttaminen, tutkimus- ja oppimisympäristöjen kehittäminen, osaamisen hyödyntäminen, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden vahvistaminen, alue- ja alakohtaisten osaamiskeskittymien luominen sekä rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen.

Vahvempi profiloituminen. Korkeakoulujen on pohdittava työnjakoaan uusiksi. Korkeakoulujen edellytetään keskittyvän aloihin, joissa ne voivat tuottaa kansallisesti ja kansainvälisesti korkealaatuista tutkimusta ja opetusta. Tämä tarkoittaa joidenkin alojen osalta myös siirtoja korkeakoulusta toiseen tai luopumisia. Tavoitteena on luoda vahvoja osaamiskeskittymiä ja nostaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja houkuttelevuutta.

Digitalisaatio. Ajasta ja paikasta riippumatonta opiskelua lisätään. Verkkokurssien tarjonta laajenee. Korkeakoulujen digitaalisia oppimisympäristöjä kehitetään ja opiskelijoille mahdollistetaan ympä-

rivuotinen opiskelu. Tavoitteena on nostaa kesäkuukausina suoritettujen opintopisteiden osuus korkeakouluissa suoritetuissa opinnoissa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Korkeakoulujen yhteistyö. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kannustetaan yhteistyöhön. Korkeakoulujen yhteistyö kielten opetuksessa on jo mahdollistettu lakimuutoksella, ja valmistelussa on laajemman opetusyhteistyön salliminen niin, että siitä syntyy aitoa synergiaetua korkeakouluille. Korkeakouluja kannustetaan rakentamaan sujuvia opintopolkuja niiden sisällä ja toistensa välillä. Monilla paikkakunnilla synnytetään nyt yhteisiä kampuksia, yhteisiä koulutuskonserneja ja osaamiskeskittymiä. Näillä rakennetaan mahdollisuuksia tulevaisuuden huippuosaamiselle.

Nuorten tutkijoiden tukeminen. Maailmassa lahjakkaille ovet ovat auki joka puolelle, ja heitä houkutellaan moneen suuntaan. Suomessa varmistamme, että tutkijan ura on mielekäs valinta tukemalla nuorten tutkijoiden tieteen tekemistä erillisin määrärahoin. Suomen Akatemia jakaa hallituskaudella 60 miljoonalla eurolla apurahoja nuorille tutkijoille. Tämä on kokonaan uusi panostus.

Koulutusjärjestelmän askelelta toiselle siirtymiset ja koulutuksen nivelvaiheet ovat usein se kohta, jossa osa lapsista ja nuorista uhkaa pudota kyydistä ja kadottaa suuntansa, ainakin hetkeksi. Toisaalta siirtymiin voi sisältyä tyhjäkäynnin ja hukattujen vuosien riski. Tämä ei ole kenenkään etu – ei nuoren eikä yhteiskunnan. Tehostamisen nimissä ketään ei kuitenkaan laiteta umpikujaan eikä virheiden tekemisestä tai mielen muuttumisesta rangaista.

Peruskoulusta toiselle asteelle siirtyy lähes jokainen nuori. Koulutustakuun toteutuminen varmistetaan siten, että tulevaisuudessakin jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle on jatkokoulutuspaikka joko lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Erityistä tukea kohdistetaan niiden nuorten ja nuorten aikuisten tukemiseen, jotka ovat keskeyttäneet tai vaarassa keskeyttää koulutuksen. Nuorten aikuisten osaamisohjelman tavoitteena on tukea vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien nuorten aikuisten pääsyä koulutukseen ja tutkinnon suorittamista.

Ammatillisesta koulutuksesta työelämään kiinni pääseminen helpottuu, kun ammatillisen koulutuksen reformissa lisätään työelämäyhteyksiä ja viedään oppimista työpaikoille. Jokainen ammatillisen tutkinnon suorittanut on myös kelpoinen hakemaan korkeakouluun, jos hän niin haluaa.

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen on ollut puheena Suomessa toistakymmentä vuotta, mutta asiassa ei ole päästy puusta pitkään. Meillä on muihin maihin verrattuna raskas ja monimutkainen järjestelmä. Valintajärjestelymme ohjaavat nuoria käymään kalliita valmennuskursseja, mikä uhkaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Ei-toivotut välivuodet ovat yleisiä ja yhteiskunnalle kalliita.

Nykymalliset vaativat pääsykokeet edellyttävät pänttäämistä, ulkolukua ja knoppimaisten vastaustekniikoiden opettelua, mikä ei vastaa nykyaikaista käsitystä oppimisesta. Järjestelmä voi palkita taktikoinnista sen sijaan, että soveltuvimmat ja motivoituneimmat pääsevät sisään. Nyt kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet siihen, että pitkää valmentautumista edellyttävistä opiskelijavalinnoista luovutaan vuoden 2018 loppuun mennessä.

Nykyjärjestelmä on raskas myös korkeakouluille – keväällä 2016 järjestettiin yli tuhat pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Tämä tulee kalliiksi: valintakoejärjestelmän kustannuksiksi on arvioitu 25–30 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla nuoria kuormitetaan raskaan abikevään päälle kohtuuttomasti, ja seurauksena vain yksi kolmesta uudesta ylioppilaasta saa jatkaa opintojaan seuraavana syksynä, vaikka kolme neljästä hakee opiskelemaan.

Pidemmän päälle on järkevää painottaa aiempia näyttöjä osaamisesta. Lukiolaisille nämä näytöt tulevat ylioppilastutkinnosta, joka on kansallisesti yhdenmukainen, vertailukelpoinen ja laadukas koe.

Ylioppilastutkintoa ja lukion sisältöjä kehitetään myös opiskelijavalintojen näkökulmasta, niin että yo-todistusta voi paremmin hyödyntää opiskelijavalintojen perustana. Ammatillisen tutkinnon suorittajille etsitään kevään 2017 aikana parasta mallia. Samalla pidetään huolta siitä, että kukaan ei joudu umpikujaan eivätkä aiemmat valinnat elämässä estä myöhemmin toimimasta toisin. Myöhemmin heräävään innostukseen, aikuisopiskeluun ja alan vaihtamiseen säilytetään reitit.

Toimintaohjelman kokonaisuus valmistuu toukokuussa 2017.

Korkeakoulusta työelämään siirtyminen tapahtuu usein vaiheittain: monet menevät töihin jo opiskelun aikana. On tärkeää, että työssä hankittu osaaminen voidaan ottaa osaksi opintoja tunnistamalla ja tunnustamalla se. Korkeakouluja kannustetaan parantamaan opintojensa antamia työelämän valmiuksia siten, että niiden rahoitusmallissa aletaan palkita valmistuneiden työllistymisestä koulutustasoa vastaavalla tavalla. Kärkihankerahoituksella edistetään mm. yrittäjyyskoulutusta ja työelämävalmiuksien antamista korkeakouluissa.

Koulutusvienti on saanut uutta tuulta nykyisen hallituksen aikana.

Koulutusviennin esteistä on puhuttu usean vuoden ajan, mutta lainsäädännön asettamia esteitä ei ole aiemmin purettu. Korkeakoulut ovat vuoden 2016 alusta alkaen voineet ottaa maksun EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukuvuosimaksun. Jotta maksut eivät karkota lahjakkuuksia maastamme, korkeakoulut on velvoitettu luomaan stipendiohjelmia maksujen vastapainoksi. Parhaillaan tehdään selvitystä ulkomaisten opiskelijoiden työllistymisen ja maahan jäämisen esteistä, jotta nekin voidaan poistaa.

Myös toisen asteen koulutuksemme kiinnostaa ulkomailla.

Myös tämän osaamisemme ostamisesta kiinnostuneet maat hyötyisivät ammatillisesta koulutuksestamme, joka on korkealaatuista. Osana ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamista avaamme myös mahdollisuudet periä maksun, jos suomalainen oppilaitos tai koulutusyritys kouluttaa ammattilaisia EU/ETA-alueen ulkopuolella.

Vuonna 2015 alkaneen akuutin turvapaikanhakijatilanteen johdosta opetus- ja kulttuuriministeriö tunnisti oitis 56 toimenpidettä, joilla maahanmuuttajien polkuja kotoutumiseen, koulutukseen ja työelämään voidaan helpottaa.

Aikuisten perusopetus uudistetaan. Aikuisten perusopetukseen luodaan henkilökohtaisiin osaamistarpeisiin perustuva malli, jossa jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma.

Tähän yhdistetään tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon opetus. Opintosuunnitelmaan voidaan sisällyttää myös esimerkiksi ammatillisia opintoja sekä työelämään tutustumista. Uudistus parantaa mahdollisuuksia suorittaa perusopetusta tai sen osia perhetilanteeseen sopivalla tavalla. Lakimuutokset on hyväksytty ja uudet opetussuunnitelmat ovat valmiina vuonna 2018.

Rahoitusjärjestelmän esteet maahanmuuttajien koulutuksen käynnistämiselle on purettu. Ammatillista peruskoulutusta ja siihen valmentavaa koulutusta on lisätty, erityisesti näyttötutkintoja ja opiskeluvalmiuksia parantavaa koulutusta. Vastuukorkeakoulut ohjaavat korkeakouluopintoja suorittavat maahanmuuttajat opintojen pariin ja järkeville koulutuspoluille. Tutkintojen tunnustamistyötä Opetushallituksessa on vahvistettu.

Kielen opetuksen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen yhdistäminen on otettu uudeksi painopisteeksi. Esimerkiksi perheenäitien mahdollisuutta osallistua kielikoulutukseen edistetään järjestämällä koulutus niin, että samalla kun äidit osallistuvat kielikoulutukseen lapsille järjestetään varhaiskasvatusta. Opettajia ja muuta henkilökuntaa koulutetaan muun muassa kielitietoisesta opetuksesta, monikulttuurisuudesta ja traumatisoituneiden oppilaiden kohtaamisesta.

Myös kulttuurin, kirjastojen, liikunnan ja nuorisotyön keinot on otettu käyttöön. Taidelaitosten sekä muiden taide- ja kulttuurialan toimijoiden turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille suunnattua, kotoutumista edistävää taide- ja kulttuuripalvelujen tarjontaa on vahvistettu. Yhteisöllistä ja luovaa eri taiteen lajeihin liittyvää vapaa-ajan toimintaa, joka tukee kotoutumiseen tarvittavaa ihmisten välistä kohtaamista ja yhdessä tekemistä on lisätty. Järjestöavustuksia on kohdennettu yhdenvertaiseen liikuntaan ja järjestöjen yhdenvertaisuustyöhön.

Hallituksen pitkän aikavälin tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2025 avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas, hyvä maa, jossa positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen. Mutta Suomen ilmapiiri on muuttunut. Kenenkään ei pidä joutua elämään tilanteessa, jossa jotkut avoimesti kiistävät toisten aseman tasavertaisina yhteisön jäseninä.

Tästä seuraava turvattomuuden tunne horjuttaa yhteiskunnan perusteita.

Julkisen vallan tehtävänä on turvata oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Siksi opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt Merkityksellinen Suomessa -toimintaohjelman vihapuheen ja rasismin estämiseksi ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi. Ministeriön toimiala tavoittaa Suomen kaikki nuoret koulun, taide-, musiikki- tai liikuntaharrastusten, nuorisotyön ja järjestötoiminnan kautta. Siksi ministeriö on avainroolissa työssä avoimen ja kansainvälisen Suomen puolesta, rasismia ja vihapuhetta vastaan.

Monilukutaitoa ja mediakriittisyyttä kasvatuksessa ja opetuksessa korostamalla parannetaan lasten ja nuorten edellytyksiä ymmärtää vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä ja osallistua keskusteluun niistä ilman ylilyöntejä. Monikulttuurisuus, yhteisöllisyys ja osalli-

suuden edistäminen otetaan valtionapujen kriteereiksi ESR-hankkeissa. Kuntien nuorisotoimien hankkeita vihapuheen ehkäisemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi rahoitetaan erityisavustuksin.

Joukkuelajien Punainen kortti rasismille -hanke otetaan osaksi valtakunnallistettavaa Liikkuva koulu -ohjelmaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa nuorisotoimijoiden koulutusta, jotta jokainen lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä tietää, miten rasismia ja vihapuhetta ehkäistään ja miten niihin puututaan. Opetushenkilöstöä koulutetaan erityisesti käymään hankalia keskusteluja muun muassa vihapuheeseen, rasistiseen käytökseen ja radikalisoitumisen signaaleihin liittyen. Opiskelija- ja nuorisojärjestöt kutsutaan mukaan kehittämään toimenpiteitä auttamaan eri taustoista tulevien nuorten ja opiskelijoiden kohtaamisessa.

Suomalainen kulttuurielämä on monimuotoista ja elää kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan kulttuuri on osa jokaisen arkea. Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa huolehtia siitä, että luova työ ja kulttuuriperintö tuovat iloa ja rikkautta koko maalle ja että ne menestyvät myös kansainvälisesti. Taideaineiden opetuksella on vahva asema opetussuunnitelmissa, ja taiteen perusopetus antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa musiikkia, tanssia, teatteria ja visuaalisia taiteita – mutta se on myös tulevaisuuden huippuartistien pohjakoulutus. Hallituksen ohjelmassa ei ole kulttuuriin kohdistuvia määrärahaleikkauksia.

Kulttuurin valtionosuusjärjestelmää uudistetaan. Laskennallisella valtionosuusjärjestelmällä on ehdottomat vahvuutensa. Samalla nykyinen järjestelmä on jäykkä ja sulkee uusia toimijoita rahoituksen ulkopuolelle. Järjestelmää uudistetaan niin, että se ottaa paremmin huomioon toimijakentässä ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ja tulevaisuuden haasteet, tukee laadukasta ja vaikuttavaa toimintaa sekä kannustaa uudistuksiin. Lähtökohtana on, että taide- ja kulttuuripalveluiden alueellinen saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita uudistetaan parhaillaan. Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön syksyllä 2018. Opetussuunnitelmauudistukseen on usean vuoden ajan valmistauduttu taiteenaloittaisissa työryhmissä ja suuntaamalla kehittämisavustuksia pedagogiseen kehittämiseen.

Lasten harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä lisätään. Paikalliset kulttuuriyhdistykset, lastenkulttuurin toimijat, urheiluseurat sekä taiteen perusopetuksen järjestäjät osallistuvat entistä vahvemmin koulupäivien yhteydessä järjestettävään harrastustoimintaan.

Samalla koulutiloja avataan monipuolisempaan käyttöön lasten harrastamisen tukemiseksi. Kuntia kannustetaan myös tarjoamaan liikuntatilat maksutta lasten ja nuorten seurojen käyttöön. Samalla parannetaan mahdollisuuksia päästä osallistumaan taiteen perusopetukseen.

Prosenttiperiaate. Niin sanotun prosenttiperiaatteen toteutumista edistetään ja laajennetaan. Tämä tarkoittaa, että uudisrakennushankkeissa vähintään yksi prosentti rakennushankkeen kustannuksista käytetään taiteeseen. Lisäksi periaatetta laajennetaan koskemaan myös muuta kuin visuaalista taidetta, esimerkiksi esittävää taidetta. Näin tuodaan taidetta ja kulttuuria paikkoihin, joissa ihmiset ovat ja liikkuvat – kuten terveyskeskuksiin – sekä edistetään taiteen hyvinvointivaikutuksia, joista tehdään myös tutkimusta.

Tuotantokannustin. Suomessa otetaan käyttöön audiovisuaalisten alojen tuotantokannustin, joka parantaa elokuvien, dokumenttien, sarjojen ja animaatioiden kannattavuutta Suomessa. Kannustin on 25 % hyvitys Suomessa toteutetun tuotannon kustannuksista. Vastaava järjestelmä on käytössä 19 Euroopan maassa, mukaan lukien Norjassa ja Virossa. Av-kannustimella houkutamme kansainvälisiä tuotantoja Suomeen ja kannustamme kotimaisiakin tuottajia toimimaan omassa maassa. Saamme lisää kulttuurialan toimintaa, osaamista, investointeja ja työtilaisuuksia. Kannustimeen käytetään 10 miljoonaa euroa; tämän rahan on tarkoitus palautua valtion kassaan tuotantotoiminnan verotuottojen välityksellä.

Kirjailijoiden lainauskorvaukset. Kirjailijoiden, kääntäjien ja säveltäjien lainauskorvauksien korottaminen pohjoismaiselle tasolle antaa tekijöille oikeudenmukaisen korvauksen siitä, että nämä luovuttavat teoksensa yhteiskunnan käyttöön yleisissä kirjastoissa. Korvaus nousee 15,6 miljoonaan euroon nykyisestä 9,3 miljoonasta eurosta.

Lainauskorvauksella mahdollistetaan osaltaan tekijöiden mahdollisuutta elää omalla työllään. Esimerkiksi kirjailijoiden työ toimii pohjana luovan alan arvoketjuissa, joihin kuuluvat kustantamot, kirjapainot, jakelijat, kirjakaupat, kirjastot, kääntäjät, tv- ja elokuvatuottajat, teatterit ja niin edelleen.

Kirjastolaki uudistettiin. Suomessa on myös tulevaisuudessa kattava maksuttomien yleisten kirjastojen verkko, jonka ylläpitäminen on jokaisen kunnan vastuulla. Kirjastot ovat paitsi avoimia sivistyksen olohuoneita, myös monipuolisia oppimis- ja työskentely-ympäristöjä ja paikallisia kulttuurikeskuksia. Ne tarjoavat tilaa myös harrastamiseen

ja kansalaistoimintaan. Kirjastojen uusiksi tehtäviksi tuli aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Yhteistyössä kunnan järjestöjen, seurojen ja muiden paikallisyhteisöjen kanssa kirjastot voivat toimia paikkakunnan elinvoiman lisääjänä.

Lasten ja nuorten liikkuminen on hallituksen painopiste. Liikunnallinen elämäntapa opitaan lapsena, ja tähän vaiheeseen on tärkeintä vaikuttaa. Liikuntalaki on uudistettu vuonna 2015. Lain tavoitteena on edistää väestön liikkumista ja hyvinvointia. Laki turvaa myös kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet.

Vaikuttavinta on, jos liikunnallinen elämäntapa opitaan jo mahdollisimman varhain. Paras keino tähän on tuoda liikuntaa entistä enemmän varhaiskasvatukseen ja kouluihin. Vain siten voimme tavoittaa kattavasti ja tehokkaasti koko ikäluokan. Tavoitteena on lisätä vähintään tunti liikuntaa jokaisen koululaisen päivään. Tämä tehdään valtakunnallistamalla Liikkuva koulu -ohjelma ja tuomalla harrastuksia yhä vahvemmin kolmannen sektorin kanssa koulujen iltapäiviin.

Heikko taloustilanne on kasvattanut kuilua parempi- ja heikompiosaisten lasten ja nuorten välillä. Mielekäs harrastustoiminta kasvattaa itseluottamusta ja itsetuntemusta, kehittää sosiaalisia taitoja, ehkäisee syrjäytymistä ja antaa mahdollisuuden oppia uutta.

Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen. Harrastaminen yhdessä muiden lasten kanssa on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisen tulisi saada kokea liikunnan ja yhdessä tekemisen riemua harrastusten kautta – perheen varallisuuteen katsomatta. Seurojen vapaaehtoistoiminta on edelleen kulmakivi edullisemman harrastamisen turvaamiseksi. On tärkeää pitää talkootyöhön osallistuminen houkuttelevana jatkossakin.

Urheiluharrastusten kustannuksia voidaan hillitä esimerkiksi kilpailujärjestelmän muutoksilla. Kunnat voivat myös tarjota merkittävää tukea edullisemman harrastamisen takaamiseksi, esimerkiksi monipuolisten tilojen tarjoamisella. Taiteen ja kulttuurin harrastuksia voidaan tuoda yhä enemmän koulujen iltapäiviin yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Ministeriön työryhmä kokoaa ehdotuksia ja toimia, joita on tehty ja voidaan tehdä lasten ja nuorten harrastamisen edistämiseksi opetustoimen, kulttuurin, taiteen, liikunnan ja nuorisotoimen aloilla. Lisäksi työryhmä kartoittaa mahdollisia esteitä harrastamiselle, kokoaa hyviä käytäntöjä sekä esittää näkemyksensä, miten harrastamisen tukeminen voidaan ottaa osaksi valmisteilla olevaa valtakunnallista nuorisopoliittista ohjelmaa.

Vaikka suurella osalla nuorista menee hyvin, on olemassa huomattava joukko lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat enemmän tukea matkalla aikuisuuteen. Sukupolvelta toiselle periytyvät hyvinvoinnin vajeet ja huono-osaisuus ovat nyky-Suomessa laaja ja monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma. Jopa yksi neljästä 20–24-vuotiaasta nuoresta miehestä on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Ehkäisevät ja hyvinvointia tukevat palvelut korostuvat ylisukupolvisen ongelmaketjun katkaisemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Nuorisotakuu yhteisötakuun suuntaan. Edellisen hallituksen käynnistämä nuorisotakuu-ohjelma ei kyennyt parantamaan nuorten työllisyyttä ja koulutukseen osallistumista. Hallitus on käynnistänyt uudistukset, joissa etsitään uusia, vaikuttavampia toimia. Nuorisotakuun uudistamisen tavoitteena on tukea nuorten elämänhallintaa sekä opintopolkujen rakentumista ja työllistymistä sekä syventää yhteistyötä nuorten tukemisessa ja koota parhaat toimintatavat koko maasta. Nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat tärkeä osa nuorisotakuun kärkihanketta. Toinen merkittävä osa kärkihanketta ovat kuntiin ja alueille perustettavat Ohjaamot, joihin kootaan nuorten tarvitsemia palveluita yhden luukun periaatteen mukaisesti ja matalalla kynnyksellä.

Nuorisolaki. Uusi nuorisolaki on astunut voimaan vuoden 2017 alusta. Nuorisolaki vahvistaa nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Uusi laki on aiempaa joustavampi: alueellisten erityispiirteiden ottaminen huomioon on mahdollista uuden lain myötä. Uudessa laissa säädetään ensimmäistä kertaa nuorten työpajatoiminnasta. Uusi laki täsmentää voimassa ollutta etsivää nuorisotyötä koskevaa sääntelyä ja turvaa kansalaisjärjestöjen rahoituksen. Uutena elementtinä ovat perustettavat nuorisotyön ja -politiikan osaamiskeskukset, jotka kehittävät nuorisotyötä sekä toimivat yhdyssiteenä eri toimijoiden välillä.





 

 

Suomi käyttää koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin – sanalla sanoen sivistykseen – noin 16 miljardia euroa julkista rahaa joka vuosi. Hallitusohjelman mukaiset säästöt (mukaan lukien indeksisäästöt, jotka tarkoittavat sitä, että määrärahoja ei koroteta vuosittain) ovat alle 6 % tästä kokonaisuudesta (956 miljoonaa euroa).

Säästöjen vastapainoksi tulevat hallituksen kärkihankkeet, jotka ovat osaamisen ja koulutuksen alalla 300 miljoonaa euroa. Korkeakouluihin ja nuorille tutkijoille on lisäksi suunnattu erillinen 105 miljoonan euron kehittämisrahoitus.

Kulttuuriin ei kohdistu leikkauksia hallitusohjelmassa. Monilla aloilla määrärahat kuitenkin laskevat johtuen edellisen hallituksen säästöohjelmasta, joka vaikuttaa edelleen.

Korkeakoulujen ja tieteen määrärahat laskevat hallituskaudella 3,2 miljardista 3,1 miljardiin. Tämä on noin 3 % vähennys. Yliopistojen määrärahataso laskee vuoden 2009 tasolle. Osa yliopistojen vähennyksistä johtuu siitä, että rahaa jaetaan vähemmän suoraan ja enemmän kilpailtuna rahoituksena; osa johtuu vähennyksistä muilla sektoreilla (esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö). Korkeakoulujen julkinen rahoitus on Suomessa OECDmaiden korkeimpia.

Varhaiskasvatuksen säästöissä on kyse toiminnan tehostamisesta niin, että lailla säädettyjä vähimmäisvaatimuksia kunnille on helpotettu. Varhaiskasvatuksen maksuja perheille on alennettu.

Peruskoulujen valtionosuuksista eli perusrahoituksesta ei nykyinen hallitus ole leikannut. Peruskouluun käytetään Suomessa noin 4,5 miljardia euroa vuodessa. Peruskoulujen ryhmäkokojen pienentämistä koskevasta erityisavustuksesta on luovuttu (30

  

miljoonaa euroa eli noin 0,67 % kokonaisrahoituksesta). Peruskoulujemme rahoitus on OECD:n mukaan hyvällä eurooppalaisella keskitasolla – paitsi peruskoulun yläluokilla, joissa on erittäin hyvä rahoitus oppilasta kohti.

Lukioiden valtionosuuksiin ei kohdistu säästöpäätöksiä hallitusohjelmassa.

Paikalliset säästöpäätökset peruskouluista ja lukioista johtuvat ennen kaikkea heikosta kuntataloudesta.

Ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron hallitusohjelmasäästö on perintöä edellisen hallituksen “rakennepoliittisesta ohjelmasta”, jota olivat hyväksymässä nykyiset oppositiopuolueet SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto. (Tuolloin säästö oli 250 miljoonaa, mutta sen toteutus jätettiin seuraavalle hallitukselle.) Säästö on noin 10 % ammatillisen koulutuksen kustannuksista. Sen vastapainoksi tehdään ammatillisen koulutuksen reformi.

Kokoomuslaisia kuntapäättäjiä varten on luonnosteltu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta kolme luonnosta pohjiksi valtuustoaloitteista. Nämä aloitteet ovat vapaasti jokaisen käytettävissä. Ajatuksena on, että pystyisimme yhdessä tekemään kunnissa konkreettisia sivistystekoja.

Oppivelvollisille annettavan perusopetuksen tuntijaon mukaan A1-kielen opetusta järjestetään viimeistään vuosiluokalta 3 alkaen yhteensä vähintään 16 vuosiviikkotuntia ja B1-kieltä vuosiluokalta 6 alkaen yhteensä vähintään 6 vuosiviikkotuntia. Vuonna 1994 tuli mahdolliseksi opettaa A1- ja B1-kieliä myös aiemmilla vuosiluokilla, jos paikallisessa opetussuunnitelmassa niin määrätään.

Aiemmin aloitettu vieraan kielen opiskelu parantaa oppilaan mahdollisuuksia tehdä kielivalintoja myöhemmillä peruskoulun vuosiluokilla.

Kielten opiskelun eriarvoistumisen pysäyttämiseksi kieliopintojen varhentaminen ensimmäisellä luokalla alkavaksi on perusteltua.

Yleensä valinnaisen A2-kielen valitsevat koulutettujen ja kielitaitoisten vanhempien lapset. Mahdollisuuksien tasa-arvoa kieliopintojen valinnoissa myöhemmissä vaiheessa parannetaan aikaistamalla kieltenopetuksen aloittamista.

Kielten oppimisessa oleellista on motivaatio. Varhaisvuosien herkkyyskausien aikana aloitettu kieltenopiskelu kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi uudet opetussuunnitelman perusteet toivat B1-kielen aloittamisen kuudennella vuosiluokalla valtakunnallisesti pakolliseksi.

Edellä esitetyn perusteella ME ALLEKIRJOITTANEET / KOKOOMUKSEN VALTUUSTORYHMÄ esittää / esitämme, että KUNNASSA vieraan A1-kielen opiskelu aloitetaan jatkossa ensimmäiseltä

vuosiluokalta lähtien. Lisäksi edellytetään, että sivistystoimen johto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin opettajien riittävän täydennyskoulutuksen takaamiseksi.

Harrastustakuun tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle vähintään yksi harrastus. Lasten ja nuorten harrastaminen parantaa oppimista, kehittää sosiaalisia taitoja sekä tuo mielekästä tekemistä vapaa-aikaan. Jokaisella lapsella on oikeus harrastukseen.

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan 37 prosenttia nuorista (alle 29-vuotiaat) on jättänyt harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen vuoksi. Nuorista enää hieman reilu puolet kokee kiinnittyvänsä suomalaiseen yhteiskuntaan, kun vielä 2012 luku oli 76 prosenttia. Harrastustoiminta on ennaltaehkäisevää työtä, jolla tuetaan nuorten kasvua ja itsenäistymistä. Harrastustoiminta luo myös yhteenkuuluvuutta.

Harrastuksen aloittamisen suurin yksittäinen este on harrastusten kustannukset. Opetus- ja kulttuuriministeriö on selvittänyt harrastamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä erityisesti liikuntaharrastusten näkökulmasta. Selvityksessä nostettiin esille muun muassa lajiliittojen yhteiset lisenssijärjestelmät sekä matalan kynnyksen harrastustoiminnan tarjoaminen. Lisäksi selvityksessä esitettiin kuntatason toimenpiteeksi liikuntapaikkojen maksutonta tai nimellisiin korvauksiin pohjautuvaa käyttöä erityisesti lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseksi.

Edellä olevan perusteena ME ALLEKIRJOITTANEET / KOKOOMUKSEN VALTUUSTORYHMÄ esittää / esitämme, että KUNTA tarjoaa kaikki kunnan hallinnassa olevat liikuntatilat maksutta alle 18vuotiaiden lasten ja nuorten seura- ja harrastejärjestöille. Lisäksi edellytetään, että KUNTA käynnistää selvityksen siitä, miten jokaiselle lapselle ja nuorelle taattaisiin mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen.

Liikkuvan koulu -ohjelman tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Jokainen koulu voi toteuttaa liikkuvampaa koulupäivää omalla tavallaan. Tärkeää koulujen toiminnassa ja ohjelman toteutuksessa on oppilaiden osallisuus, oppiminen sekä liikkeen lisääminen ja istumisen vähentäminen.

Liikkuvassa koulussa on kyse laaja-alaisesta toimintakulttuurin muutoksesta.

Liikkuva koulu -ohjelma on osa hallituksen peruskoulun uudistamisen kärkihanketta. Ohjelman tavoitteena on saada jokainen peruskouluikäinen lapsi ja nuori liikkumaan vähintään tunnin päivässä.

Tavoitetta viedään eteenpäin Liikkuva koulu -ohjelman avulla, joka laajennetaan koskemaan kaikkia peruskoululaisia. Hallitus ohjaa ohjelman valtakunnallistamiseen vuosina 2016–2018 yhteensä 21 miljoonaa euroa.

Liikkuva koulu -toiminnalla on saavutettu myös hyviä laadullisia tuloksia. Tutkimustulokset kertovat, että liikkuminen koulupäivän aikana lisää kouluviihtyvyyttä. Koulujen työntekijöistä yli 90 prosenttia on tätä mieltä.

Seuraava ohjelman avustushakukierros on tulossa alkuvuodesta 2017, ja koskee lukuvuotta 2017–2018. Haku laajennetaan hallitusohjelman mukaisesti peruskoulujen lisäksi lukioihin ja ammattikouluihin. Avustusta voivat hakea sekä jatkorahoitusta hakevat että uudet, Liikkuva koulu -toimintaa aloittavat kunnat ja yksityiset koulutuksen järjestäjät.

Liikkuvan koulun keskeisiä rahoitettavia toimenpiteitä ovat hyvien käytäntöjen hyödyntäminen ja levittäminen, opettajien osaamisen kehittäminen, toiminnallisten opetusmenetelmien laajempi käyttöönotto, rakennetun ja luonnon ympäristön hyödyntäminen ja kehittäminen, välitunti- ja koulumatkaliikunnan lisääminen, koulumatkaliikunnan olosuhteiden parantaminen, liikunnallisen harrastustoiminnan järjestäminen koulujen aamu- ja iltapäivissä sekä laaja-alainen eri sidosryhmien yhteistyö.

Edellä sanotun perusteella ME ALLEKIRJOITTANEET / KOKOOMUKSEN VALTUUSTORYHMÄ esittää / esitämme, että KUNNAN kaikki koulut liitetään Liikkuva koulu -ohjelmaan, että kaupungin johto pyytää koulujen johtoa suunnittelemaan koulukohtaiset toimenpiteet yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen ja järjestöjen kanssa ja että kaupunki valmistautuu hakemaan avustusta ohjelmasta sen kautta rahoitettaviin toimenpiteisiin.