KUKA VIE PELIN? PUDOTUSPELEIHIN ON TYRKYLLÄ YHDEKSÄN JOUKKUETTA

Runkosarjan voittoon marssiva kokenut Seagulls on hävinnyt koko kaudella vain kerran. Työtapaturma sattui Kauhajoella kovasti varamiehistä kotijoukkuetta vastaan.

Seagullsin kotimainen runko on häikäisevä. Susijengistä tutut Shawn Huff, Tuukka Kotti ja Antti Kanervo höystettynä ikitaistelija Timo Heinosella. On siinä pelimiehiä kerrakseen. Karhu Basketin kahteen mestaruuteen luotsannut Jussi Laakso on päävalmentajana löytänyt vielä erinomaisen jenkkinelikon.

Seagulls on toki suurin suosikki, mutta mestaruuslippiksiä tuskin kannattaa vielä painaa.

Vuosien 2018 ja 2019 hallitseva mestari on joutunut taistelemaan kauden läpi erikoisissa olosuhteissa. Välillä jalkeille on saatu vain kuusi miestä, mutta se ei ole menoa näyttänyt tuloksellisesti haittaavaan. Bojan Sarcevic sekä Okko Järvi ovat kantaneet vastuuta muidenkin edestä.

Aika näyttää, ehtiikö Karhu Basket hitsautua yhtenäiseksi joukkueeksi. Jenkkejä on vaihdettu ja yhteiset kokemukset ovat jääneet myös loukkaantumisten vuoksi vähäisiksi. Kova sikermä ja loppuotteluainesta, jos kaikki loksahtaa kohdalleen.

Kauden yllättäjä. Paljoa ei ennen kauden alkua povattu, mutta Miikka Sopasen luotsaama Pyrintö on rikkonut rajoja. Paikkapuolustus on ollut monta kertaa myrkkyä vastustajille.

Hyökkäyspäässä meno on ajoittain jopa villinnäköistä. Kun kori näkyy, palaa vihreä valo. Osku Heinonen ja Shawn Hopkins ovat olleet kotimaiset johtotähdet. Jenkeistä Marcus Lewis on ollut käsittämättömän hyvä pelipäälle sattuessaan.

Pystyykö Pyrintö muuntautumaan tiivisti pelattavissa pudotuspeleissä vai tarvitseeko sen muuttaa mitään? Miten vastustajat saavat murrettua paikan käytännössä? Teoriassa sen osaa jokainen tehdä, mutta onnistuuko se kentällä? Siinä hyviä kysymyksiä.

Myös Salossa on vuodesta toiseen epäonnea loukkaantumisten kanssa. Tänä keväänä Sami Toiviaisen valmentama Vilpas ei kuulu suurimpien mestarisuosikkien joukkoon, mutta kyllä salolaiset ovat kärkihaastajia.

Tähän kauteen loistokkaan peliuransa päättävä Teemu Rannikko on jälleen takaisin tutussa roolissaan. ”Taikurista” on hyökkäyspäässä Vilppaalle korvaamaton apu.

Joukkue elää kuitenkin sentteri Jeremiah Woodin kautta. Hän on se tärkein palanen salolaissikermässä. Woodin polvet eivät nouse entiseen malliin, mutta pää leikkaa ja taidot ovat tallella.

Muuten joukkue elää kolmen pisteen heittojen kautta, joita nakuttaa tarkasti loistokauden pelannut Mikko Koivisto.

BC Nokia ei ikävä kyllä tule edes uhittelemaan pääsystä neljä joukkoon. Talousvaikeuksien edessä joukkueen neljästä amerikkalaisesta vain yksi jäi kauden loppuun saakka. Onneksi Divari B:stä löytyi täydennystä

Mutta kahdella jenkillä ei vain välttämättä kovin pitkälle pötkitä, vaikka päävalmentaja Greg Gibsonilla on käytössä sellaisia suomalaisnimiä kuin Antero Lehto, Matias Ojala, Lauri Toivonen tai Lassi Nikkarinen.

– Even though our team have had many tough losses after christmas we have all the pieces of the puzzle to beat every team in Korisliiga when healthy. Helsinki Seagulls is currently the favourite to win the championship at the moment.

Joukkue on pelannut melko kelvollisesti selvästi heikentyneellä kokoonpanollaan tilanteeseen nähden.

Lahtelaisten peli perustuu kovaan vauhtiin. Pieti Poikolan pelisuunnitelmassa vastustaja painostetaan korkealta ja kovaa. Tämä on tuonut tulosta siinä määrin, että joukkue on vahvasti matkalla pudotuspeleihin.

LaBan joukkue on erittäin tasainen. Ennen kauden alkua ulkomaalaisvahvistuksia saattoi joku epäillä, mutta hyvin herrat ovat hommansa hoitaneet. Yhden vaihdon LaBa joutui tekemään, mutta se ei johtunut pelillistä asioista.

Hyökkäyskorilla joukkue luottaa yksilötaitoon, jota edustavat parhaiten Wayne McCullough sekä läpimurron pääsarjatasolle tehnyt Ville Karvonen.

Myös lapualaisilla on ollut loukkaantumisten vuoksi vaikea kausi. Joukkue äityi kuitenkin viimeisellä hetkellä kiriin ja on vahvasti tyrkyllä puolivälieriin.

Kobrien peliä pyörittää syöttökuningas Antto Nikkarinen. Lapuan peli perustuu pitkälti Nikkarisen juonikkuuteen.

Jenkit ovat yksilöinä erittäin päteviä ja saavat paljon vastuuta. Heitto lähtee jokaiselta, joskus jopa liiankin hanakasti. Anthony Gaines on melkoinen kumiukko ja Nate Grimes dominoi levypallotaisteluja.

Remu Raitainen seuraa isänsä Jarin jalanjälkiä heittäjänä. Isän tasolle on vielä matkaa, mutta on Remulla aikaa. Kobrat voi olla hankala vastustaja puolivälierissä, jos se sinne yltää.

Jouluun asti sujui hyvin, vaikka jälleen kerran loukkaantumiset rassasivat joensuulaisjoukkuetta. Valitettavasti vuosi 2021 alkoi heikosti. Nöyryyttävä tappio Kouvolassa oli ikävä yllätys. Sen jälkeen Kataja voitti kotonaan BC Nokian ja KTP-Basketin.

Sitten tultiin vedenjakajalle. Edessä olivat tärkeät ottelut Vilpasta, Pyrintöä ja Karhua vastaan. Kahdesta ensimmäisestä aikakirjoihin jäivät kirvelevät jatkoaikatappiot. Tampereella Katajan johtohahmo Jamar Wilson loukkasi nilkkansa jo toisen kerran tällä kaudella.

Kauhajoella Kataja hävisi neljä pistettä. Kotona joukkue koki kovia häviten Ura Basketille pisteellä. Hyvät neuvot olivat tarpeen.

Wilsonin kanssa Kataja voi pärjätä kenelle tahansa. Otteisiin on vain löydyttävä tietynlaista kurinalaisuutta ja jokaisen on pelattava joukkueelle. Kohtalaisen hyvät yksilöt eivät ole vielä hitsautuneet yhtenäiseksi ryhmäksi. Josko se tapahtuisi pudotuspeleissä kevään lähestyessä, jos Kataja sinne ylipäätään selviää?

Tomi Kaminen sai tarpeekseen Joensuussa kärsityn tappion jälkeen. Hän jätti leiviskänsä ja apuun kutsuttiin ensi kaudella Kouvojen päävalmentajaksi palaava Jyri Lehtonen.

Kotkalaisten otteita on leimannut kurittomuus. Joukkueen pelaaminen on ollut liian yksilökeskeistä. Saa nähdä, ehtiikö Lehtonen saada tähän muutoksen. Kotimainen kalusto on kapea. Joonas Lehtoranta on halutessaan pelimies. Jenkeistä Greg Manganon taidot tunnetaan. Joe Burton on järkäle, mutta jalalla armottoman hidas. Braxton Huggins on monipuolinen pelaaja, mutta unohtaa joskus, että kentällä on neljä muutakin.