Infektiotautien hoitokartta

MIKROBILÄÄKKEEN VALINTA Ensisijaislääkkeeksi suositellaan amoksisilliinia 40 mg/kg/vrk tai V-penisilliiniä 100 000 IU/kg/vrk, kumpikin kahteen vuorokausiannokseen jaettuna.

Mikäli hoitovaste edellisille on huono tai välikorvaeritteen bakteeriviljelyssä kasvaa beetalaktamaasia tuottava bakteeri, on amoksisilliini-klavulaanihappo ehkä suositeltavin valinta toissijaiseksi antibiootiksi.

Penisilliiniallergisilla voidaan käyttää sulfa-trimetopriimia, atsitromysiiniä tai klaritromysiiniä, ja muilla potilailla toissijaisia vaihtoehtoja ovat lisäksi kefaklori ja kefuroksiimiaksetiili.

Lihakseen annettava kerta-annos keftriaksonia on yksi mahdollinen vaihtoehto etenkin silloin, kun suun kautta otettava lääkitys ei ole kunnolla toteutettavissa, kuten oksentelun yhteydessä Jälkitarkastus lapsilla: Äkillisen välikorvatulehduksen jälkeen välikorvassa voidaan todeta nestettä useiden viikkojen ajan.

Korvien jälkitarkastusta suositellaan 3–4 viikkoa hoidon aloituksesta. Jos välikorvassa on eritettä, mutta lapsi on oireeton, suoritetaan uusi jälkitarkastus n. kuukauden kuluttua. Ellei erite ole hävinnyt 3 kk:n kuluttua, lapsi lähetetään korvalääkärille jatkohoitoon.

Jälkitarkastus aikuisilla: Tulehduksen jälkeen välikorvassa voi olla nestettä useita viikkoja. Aikuinen voi kokea korvan lukkoisuuden ja kuulon aleneman hyvin kiusallisena, lukkoisuutta voi helpottaa ilmastoimalla välikorvaa (Valsalva: nenänielun painetta kohotetaan uloshengitysponnistuksella nenän ja suun ollessa suljettuna). Aikuispotilasta ei tarvitse rutiininomaisesti pyytää jälkitarkastukseen. Potilasta pyydetään ottamaan yhteyttä, mikäli korvassa vielä 3–4 viikon kuluttua tuntuu tukkoisuutta tai ajoittaista kipua.