Tokmanni - Aina hintansa väärti by Kakkonen-Yhtiöt Oy

TEEMA

Aina hintansa v채채rti TOKMANNI 1989-2009

Aatto Jääskeläinen ja Markku Kauppinen

Aina hintansa väärti

TOKMANNI 1989-2009

Tokmanni Oy

ISBN:

ISBN 978-952-92-9195-3

Kustantaja:

Tokmanni Oy

Raatekankaantie 4, 80100 Joensuu

Teksti:

Aatto Jääskeläinen ja Markku Kauppinen

Visuaalinen ilme ja taitto:

Leila Koistinen

Kuvat:

Tokmannin arkistot, Kyösti ja Kari Kakkosen kotialbumi, haastateltujen ja yhteistyökumppaneiden arkistot

Paino:

Offsetpaino Tuovinen, Kuopio, 2011

Saatteeksi Tokmannin nousu 20 vuodessa lähes tyhjästä valtakunnalliseksi 139 myymälän ketjuksi on ajassamme todella hämmästyttävä liike-elämän ilmiö. Sitä on vaikea nopeasti käsittää, sitä voi vain ihmetellä. Siksi otinkin mielenkiinnolla vastaan haasteen, kun konsernin luoja Kyösti Kakkonen pyysi minua dokumentoimaan tuon ajan tapahtumat kirjan sivuille. Yrityksen sinänsä lyhyestä kasvuajasta huolimatta tehtävä oli laaja ja vei aikaa, mutta nyt vuodet ovat kansissa sekä kronologisena tietona että mukana olleiden kommentteina tapahtumista. Tässä yhteydessä haluan kiittää erityisesti toimitusjohtaja Kyösti Kakkosta sekä muita tähän kirjaan haastateltuja henkilöitä kehitysvuosien kulun avaamisesta ja kommentoimisesta sekä johdon sihteereitä Susanna Nevalaista ja Marjut Aaltosta erinomaisesta avusta tietojen kokoamisessa. Kiitokseni myös tohtori Markku Kauppiselle arvokkaasta avusta kirjan loppuvaiheen kokoamisessa ja täydentämisessä. Joensuu 1.5.2011 Aatto Jääskeläinen

SISÄLLYSLUETTELO

Tokmanni on suomalaisen yrittäjyyden menestystarina................8 Suomalaisen kaupan tie toreilta tavarakeskuksiin........................ 12 Kauppa organisoitui 1900-luvun alussa........................................ 13 Kaupungit veivät voiton maaseudusta .......................................... 13 Halpakaupat tulivat markkinoille 1970-luvulla............................ 14 Vaaran laelta silmä kantaa kauaksi............................................... 15 Yrityskokeiluihin jo ensimmäisellä kesälomalla........................... 16 Turveurakoitsijoiden edusmieheksi .............................................. 16 Oliko se sittenkään sattuma…....................................................... 17 Okman Oy perustettiin, uusi alku ja yritysostot tähtäimessä....... 20 Tokmanni saa ensimmäisen hahmonsa – oman yrityksen alku löytyi Savosta ...................................................... 20 Savo-Karjalan valloitus................................................................... 22 Kaikki pelissä – lama auttoi halpakauppaa................................... 23 Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan…................................................. 25 … ja Tokmanniksi käräjien kautta................................................. 25 Omistajanvaihdoksia aluksi tuskin havaittiin ............................. 26 Hallitun kasvun vuodet 1992-1997............................................... 27 Elintarvikemyynti Joensuuhun 1993 ......................................... 28 Laajentuminen Keski- ja Pohjois-Savoon käynnistyy.................. 30 Savonlinnan myymälä kauppalinnaan ....................................... 31 Myymälöistä tuli Tokmanneja ...................................................... 34 Tilikausi muuttui – Imatra avattiin............................................... 34 Hävikki kiusaa kauppiaita.............................................................. 35 Halpakaupan arvostus nousee – tapahtumien virrassa edetään hallitusti........................................................................... 36 Juuka avattiin ”liian aikaisin”.......................................................... 36 Ensimmäinen myymälä Keski-Suomeen...................................... 38 Pick-Import Finland Oy tehostamaan ulkomaan ostoja.............. 38 Imagotutkimuksen tulos: Tokmanni on tehnyt asiakasstrategian läpimurron...................... 40 Yli 100 000 kilometriä vuodessa maantiellä................................. 41 Toisenlainen yhteistyökumppaneiden tapaaminen: Ampumahiihdon kutsukilpailusta Kontiolahdella tuli legendaarinen......................................................................... 44 Uudella vuosituhannella kilpailu tulee rajojen yli........................ 47 2000-luvun markkinoille kehittyvällä myymäläverkostolla......... 48

Viimeiset markkavuodet vahvan nousun aikaa............................ 48 Kyösti Kakkonen halpakaupan kehityksestä................................. 48 2000-luvulle siirryttäessä pienestä alusta oli syntynyt oman alansa huippuyritys.............................................................. 49 Markat euroiksi joustavasti – kaupan alan yleisessä hinnoittelussa ylilyöntejä................................................................ 50 Saman katon alle sopii myös kilpailevia yrityksiä........................ 51 Parikkala avattiin, Punkaharju suljettiin....................................... 51 Mukana öljykaupassa ..................................................................... 51 Mietintämyssy päähän – miten tästä eteenpäin?.......................... 53 Uuden kasvun eväiksi tiivistyvä yhteistyö, verkottuminen ja kumppanuus...................................................... 53 Kumppanuus CapManin kanssa strateginen askel kohti uutta Tokmannia................................................................... 54 Uusi Tokmanni – uuden kasvun ja kehityksen vaihe ................... 55 Vapaa valinta osaksi uutta konsernia............................................ 55 Kahdesta ketjusta 60 myymälän verkko........................................ 55 Kilpailuvirasto hyväksyi menettelyn............................................. 56 Milleri ja Säästökuopat seuraavat ostokset................................... 59 Maxit, Tarjoustalot ja Robinhoodit mukaan konserniin............... 61 Saastamoisen RH-yhtiöt osaksi Tokmannia ............................... 61 Fuusio huomattiin – osapuolet tyytyväisiä.................................. 63 Tokmanni nousee alansa markkinakärkeen................................. 64 Konsernin arvot: .......................................................................... 64 Verkosto tiivistyy – kasvu jatkuu.................................................. 69 Tokmanni nousee ”Pohjanmaan junaan”...................................... 70 11 myymäläavausta vuonna 2006.................................................. 70 Parikymmentä uutta myymälää parhaina vuosina...................... 73 Myös Säästöpörssi ketjun vahvistukseksi...................................... 73 Neljätoista avausta vuonna 2008 ................................................ 75 Myymälöitä tiheässä tahdissa........................................................ 76 Koko Pick-Import Tokmannin haltuun ....................................... 78 Konsernin pääkonttori ja logistiikkakeskus Mäntsälään.............. 79 Hallinto ja logistiikka oli korkea aika keskittää............................ 80 Mäntsälä valikoitui ijoituspaikaksi................................................ 80 Rakennushankkeeseen ryhdyttiin pikavauhdilla......................... 81 Läpivirtausvarasto – 160 rekkaa päivässä................................... 84

Yli 350 henkilön työpaikka............................................................ 85 Käytön sisäänajo ikimuistoinen ja henkilökunnan jaksamista koetellut kokemus............................. 88 Kaikki oli kaatua ERP-ongelmiin................................................... 88 Joulutavarat perille vasta viimeisellä hetkellä............................... 89 Mikä ERP on?.................................................................................. 89 Mäntsälän avajaiset 9.10.2008........................................................ 91 Uskaltava, rohkea ja haastava Tokmanni...................................... 92 Onnistuneet ostot avain kaupan menestykseen............................ 98 Tokmannin henki........................................................................ 100 Pääluottamusmies Hannu Visuri................................................. 105 Henkilöstöjohtaja Saara Korpelainen.......................................... 106 Hallintopäällikkö Soili Karjalainen............................................. 110 Aluepäällikkö Simo Mikkonen.................................................... 112 Kaupallinen johtaja Hannele Palmroth....................................... 114 Kenttäjohtaja Pirjo Ruokonen..................................................... 116 Luottamusmies Erja Vinni........................................................... 119 Kiinteistöjohtaja Kari Kakkonen................................................. 121 Varatoimitusjohtaja Seppo Saastamoinen................................... 124 Tokmannin tulevaisuuden uudet perspektiivit........................... 128 Hallituksen puheenjohtaja Jukka Järvelä.................................... 128 Ketjun syntyminen huomattiin naapureissakin......................... 129 Tokmannin hallitus työllisti Järvelän.......................................... 129 Lama toi uusia asiakkaita............................................................. 130 Ei uusille ostoille, vaikkeihän sitä…............................................ 130 Kansainvälistymisen aika ei ole ihan vielä.................................. 130 Kuinka kauan CapMan hallinnoi Tokmannia?........................... 131 Hallituksen jäsen Olli Kääriäinen................................................ 132 Kaksi vuosikymmentä Kakkosten kumppanina......................... 132 Nopea prosessi.............................................................................. 133 Hallitus muotoutui konsernin mukaan....................................... 133 Elintarvikkeet ovat valinnaisratkaisu.......................................... 133 Kauppakiinteistöt ovat eri omistajien hallussa........................... 134 Hallituksen jäsen Juhani Leppänen............................................. 135 Uudet tuulet aliarvioitiin.............................................................. 135 Viisaat huomasivat ajoissa kasvun rajat...................................... 136 Tokmannin asema on kotimaassa nyt vahva.............................. 136

Talousjohtaja Sixten Hjort............................................................ 138 Keskittäminen toi olennaisia etuja.............................................. 138 Kaksi lamaa – ei suuria ongelmia................................................ 139 Listautumiseen on valmius.......................................................... 139 Heikki Väänänen johtoon kesällä 2009....................................... 140 Mistä jatkaja suuriin saappaisiin................................................. 140 Toimitusjohtajan normaali työarki............................................. 141 Kansainvälistymistä on vielä mietittävä...................................... 142 Suuriin muutoksiin ei ole heti aihetta......................................... 142 Myymäläverkkoa voidaan edelleen kasvattaa, verkkokauppa tulee....................................................................... 142 Analyysia asiakkaista.................................................................... 143 Mikä muuttuu 2010-luvulle siirryttäessä ................................ 143 Kyösti Kakkosesta tuli valtakunnallinen vaikuttaja.................... 144 Taide, matkailu ja urheilu lähellä sydäntä................................... 145 Yrittäjyyden ja yrittäjäjärjestöjen tiukka puolustaja................... 145 Tukea on riittänyt myös kumppaneille........................................ 148 Yrittäjä ja ammattijohtaja............................................................. 148 Luottavainen katse kohti tulevaisuutta....................................... 150 Yhdessä tekemisen sietämätön keveys........................................ 151 Tokmanni päivästä päivään......................................................... 154 Tokmannin kehitys vuodesta 1989 vuoteen 2009....................... 162 Tokmanni numeroina 1989–2009............................................... 164 Tokmanni-konsernin myymälät 2010......................................... 166 Visio............................................................................................ 172 Arvot........................................................................................... 172 Tokmannin perustajat................................................................. 174 Hallitukset 1989-2009, Tokmanni Oy.......................................... 175 Lähteet........................................................................................ 176

TEEMA NOUSEE MENESTYS SUOSTA

Tokmanni on suomalaisen yrittäjyyden menestystarina Tavarataloketju Tokmannin tarina on vertaansa vailla oleva tosielämän kertomus suomalaisen kaupan historiassa. Kahdessakymmenessä vuodessa käytännössä tyhjästä on kasvanut kaikilla mittareilla mitaten maamme kauppatoiminnan yksi suurista. Tokmannin 20-vuotisen kertomuksen ainutlaatuisuutta voisi ja on syytäkin kuvata ja luonnehtia useammasta näkökulmasta. Alussa oli neljä myymälää Savonlinnan ja Mikkelin seudulla, vuonna 2009 niitä oli käytännössä lähes koko maan kattavana verkostona yhteensä 139. Henkilöstömäärän kasvu on suorassa suhteessa myymäläverkoston laajentumiseen. Aluksi oli Kakkosen veljekset, mutta jo ensimmäisen toimintavuoden lopussa vuonna 1989 yritys työllisti 18 henkilöä. 2009 vuoden lopussa tokmannilaisia oli yhteensä noin 2800. Toiminnan yhteiskunnallista merkitystä kuvastaa hyvin se, että Kakkosten kauppa on synnyttänyt tähän mennessä kaiken kaikkiaan noin 20 000 henkilötyövuotta.

Yritystä perustettaessa osakepääoma oli 15 000 silloista markkaa. Ensimmäisen täyden toimintavuoden liikevaihto antoi lupauksia tulevasta, se kohosi jo kymmeneen miljoonaan markkaan eli 1,7 miljoonaan euroon. Vuonna 2009 liikevaihto ylitti jo 600 miljoonaa euroa. Välissä on vaikuttava taival toisaalta hallituista, mutta myös rohkeita ratkaisuja ja paljon riskejäkin sisältäneistä kasvun vuosista. Nopeasti laajentunut yritys ankkuroi alusta alkaen kasvun strategiansa kahteen perustekijään, asiakasnäkökulman ymmärtämiseen ja ammattitaitoiseen henkilöstöön. Tokmannin tapauksessakin halpakaupan idea lähti nimensä mukaisesti siitä, että tavara on ostajalle edullista. Kakkosen veljekset omaksuivat tämän edullisuusnäkökulman rinnalle jo kaupanteon alkuvaiheissa pyrkimyksen yhdistää hinta ja laatu. He uskoivat, että lopulta hinta- ja laatutietoiset asiakkaat määrittelevät ostoskäyttäytymisellään sen, miten heidän yrityksensä voi menestyä.

Kasvavan yrityksen henkilöstövalinnat sekä henkilöstö- ja työnantajapolitiikka laajemmin nousivat toiseksi yrityksen omaksumista kantorakenteista. Taloon oli saatava päteviä ja kehittämistahtoisia esimiehiä, jotka olisivat valmiita muodostamaan omille osastoilleen tai yksikköihinsä talon yleiset lähtökohdat hyväksyvät ja hyvän asiakaspalvelun edistämiseen sitoutuvat työtiimit. Tästä taustasta kasvoivat ammattitaitoiset myynnin ja asiakaspalvelun tokmannilaiset ja vähitellen myös paljon puhuttu Tokmannin henki. Tokmannissa oli itsestään selvää, että henkilöstön osaaminen ja työssään viihtyminen muodostavat tärkeän menestystekijän koko yrityksen kannalta. Harvalla työpaikalla pääluottamusmiehen kuulee sanovan, että meille luotiin asianmukainen kannustejärjestelmä ja työnantaja näki tärkeäksi pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista, peruskunnosta, viihtyvyydestä ja terveydestä. Yksityiset yritykset ovat aina olleet monella tavalla suomalaisen yhteiskun-

TEEMA

tavastuun lipunkantajia. Tokmannin kohdalla tätä näkökulmaa ei voi jättää tarkastelematta. Suureksi työnantajaksi kasvaneen ja omistajapohjaltaan laajentuneen yrityksen työllistämisvaikutus on jo sellaisenaan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tuottamisen kannalta merkittävää. Lähes 3000 ihmisen työllistämistä voisi verrata vaikkapa tyypilliseen suomalaiseen kuntaan, jossa kunnan koko työikäisen väestön määrä on pienempi kuin tässä tapauksessa yhden yrityksen työntekijämäärä. Tokmannin perustajat ovat oman kauppa- ja liiketoimintansa ohella paneutuneet ja panostaneet vahvasti myös laajemmin suomalaisen yrittäjyyden ja talouselämän edistämiseen. Tärkeä yhteiskuntavastuun luku muodostuu niin ikään yrityksen ja sen omistajien toteuttamista lahjoituksista humanitaariseen työhön. Myös yhteiskunnallisen toiminnan, urheilun, tiedeelämän ja taiteiden tukeminen on ollut lähellä yrittäjien sydäntä. Totta kai Tokmannin tarinassa on

ollut kysymys varsinkin alkutaipaleella nuorten Kakkosen veljesten rohkeudesta ja intomielestä yrittää – saada aikaiseksi tuloksia ja toimeentuloa ensiksi itselleen ja omille perheilleen. Toiminnan laajentuessa hyödyt ovat levittäytyneet laajemmalle yhtiön työntekijöihin ja välillisesti myös heidän perheisiinsä. Vastuutkin ovat tätä kautta saaneet kantavamman pohjan. Omistuspohjan laajennukset eivät ole olleet pakon sanelemia tai sattuman kantamia, vaikka kyllä niitäkin matkalle mahtuu. Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Kaikissa vaiheissa tarina kertoo, vaikka sitä päällimmäisenä ei ole haluttukaan esille nostaa, ennen muuta myös vastuullisesta ja taitavasta johtamisesta, kyvystä hallita riskejä ja hakea kestäviä edellytyksiä toiminnan kehittymiselle ja kasvulle. Huolimatta siitä, että yritys on vasta juuri ja juuri nuoren miehen ikään ehtinyt, Tokmanni on kulkenut jo pitkän ja monivaiheisen taipaleen. Miten Tokmanni menee tästä eteen-

päin, sen aika näyttää. Varatoimitusjohtaja Sixten Hjortin sanoja käyttäen yksi asia on kuitenkin selvä: Tokmanni on, jos tahtoo, listautumiskunnossa. Tämäkin osoittaa, että kertomus Tokmannista ja tokmannilaisista on yksi suomalaisen yrittäjyyden menestystarinoista. Mutta – starttiviivalla pari vuosikymmentä sitten olivat Kakkosen veljekset. Siitä se alkoi…

Kyösti ja Kari Kakkonen

KAKKOSTEN PERHEALBUMISTA

TEEMA KEISARILLISEN MAJESTEETIN ARMOLLINEN ASETUS

Suomalaisen kaupan tie toreilta tavarakeskuksiin Suomalaisen kaupan historia on monivaiheinen ja värikäs. Yhtäältä kysyntää ja toisaalta tarjontaa tavarasta on aina ollut ja näihin tarpeisiin on pyritty vastaamaan milloin lakien ja asetusten puitteissa, ennen niitä – ja niiden aikanakin – myös yhteiskunnan asettamien asetusten ulkopuolella. Kun kaupunkilaki tuli edistämään Ruotsi- Suomen talouselämää 1300-luvun puolivälissä, saatiin myös ensimmäiset kauppaa koskevat lait. Niiden tarkoituksena oli siirtää suurimmalta osin saksalaisten hallitsema kauppa oman maan porvareille ja kauppiaille. Kauppa kansallistui kuitenkin vasta 1471, jolloin ulkomaalaisten valitseminen kaupunkien raateihin kiellettiin kokonaan. 1500-luvun puolivälissä Suomen kahdeksassa kaupungissa asui pari prosenttia maan väestöstä, yhteensä vajaat 10.000 henkeä, ja noin 600 – 800 kauppiaan porvaristosta suomalaiset ja ruotsalaiset olivat jo hallitsevia. Seuraa-

valla vuosisadalla saksalaiset ja hollantilaiset hansakauppiaat saivat vielä otteen maamme kaupasta, kunnes nämäkin alkoivat maahan jäädessään suomalaistua. Maakaupan ohella kauppaa on käyty markkinoilla aina 1800-luvulle saakka. Sitä varten perustettiin kaupunkeihin myös toreja. Julkinen kauppa Suomessakin alkoi sieltä, missä ihmisiä eniten liikkui. Aluksi kaupungeissa satamien ja sisääntuloteiden liepeille avattiin kauppapuoteja, jopa kauppahuoneita. Ne harjoittivat sekä tukku- että vähittäiskauppaa. Tavaraa oli tarjolla tervasta ja tuohisista suola- ja jauhosäkkeihin. Lait syrjivät maaseutua, sillä ne kielsivät kaupan kaupunkien ulkopuolella. Ei saanut käydä kotikauppaa eikä harjoittaa kulkukauppaa. Kaupantekoon oli aina mentävä kaupunkiin. Myös tärkein ostos, suola, oli haettava sieltä. Markkinoista ja yleisistä markkinapäivistä tulikin tärkein tavaranvaihdon paikka.

Vasta Kustaa III:n aikana 1700-luvun lopulla maakauppa alkoi saada vapaampia ilmenemismuotoja. Muun muassa viljakauppa vapautettiin. Lisää vapauksia kauppa sai Suomen siirryttyä Venäjän alaisuuteen. Keisari Nikolai I vapautti kenraalikuvernööri Mensikovin esityksestä maalaistavaran kaupan vuonna 1842. Suomen maakauppa vapautui lopullisesti keisari Aleksanteri II:n 19.12.1859 antamalla asetuksella (”Keisarillisen Majesteetin Armollinen asetus kauppa-puotien asettamisesta maalle ja miten niissä kauppaa tehtäköön”). Kauppaa koskevia asetuksia kaupunkien ja maaseudun kesken yhdenmukaistettiin vielä 1867 ja 1879 annetuilla uusilla kauppa- ja elinkeinosäädöksillä. Sen jälkeen kansan maaseudulla asuva enemmistökin alkoi päästä kaupan piiriin. Maakyliin tulivat kyläkauppiaat. Heidän sekatavarakaupoistaan sai saman katon alta melkein mitä hyvänsä rautanaulasta voipakettiin. Mitä nyt yleensä siihen aikaan oli saatavissa

TEEMA

ja mitä eniten kysyttiin. Maakauppoja olikin 1860-luvulla jo yli 500, kun kaupunkikauppiaiden määrä oli 1250. Monet 1700- ja 1800-luvun kaupoista kasvoivat kauppahuoneiksi, joilla oli useita liikkeitä ja jotka harjoittivat myös ulkomaankauppaa ja sen tueksi laivanvarustamista. Niistä alkoi yksityinen tukkukauppa ja niillä oli myös omaa teollisuustoimintaa. Historia muistaa myös ”kamasaksat” ja ”laukkuryssät”, itärajan takaa tulleet kulkukauppiaat, jotka eivät välttämättä olleet saksalaisia tai venäläisiä, vaan Venäjän vallan aikaisia karjalaisia kauppamiehiä, jotka kantoivat myytävää tavaraa talosta taloon. Toisen maailmansodan aikoihin liikuskeli maaseudulla myös kotimaisia kulkukauppiaita. Hevonen veti rattaillaan kauppamiestä ja hänen allaan viiden – kuuden neliön suuruista vanerilaatikostoa talosta taloon. Kun kannet pihoissa aukaistiin, löytyi paikalle kerääntyneelle väelle kuormasta tavaraa

ompelulangasta kankaisiin, työkaluihin ja moniin kotitalouksien tarvikkeisiin. KAUPPA ORGANISOITUI 1900-LUVUN ALUSSA

Ensimmäiset osuuskaupat syntyivät Suomeen 1800-luvun lopulla brittiläisen mallin mukaan, mutta varsinainen rynnistys markkinoille tapahtui 1900-luvun alkuvuosina, jolloin osuustoimintaliike levittäytyi niin kauppoina, pankkeina kuin meijereinäkin jokaiseen huomattavampaan kylään. Osuustoiminnallinen tukkukauppa (SOK) alkoi 1904, jolloin maassa oli jo 140 osuusliikettä. Maakauppiaat kokosivat oman tukkuportaansa, Maakauppiaitten Oy:n vuonna 1906 ja se aloitti toimintansa seuraavana vuotena. Useita muitakin tukkuliikkeitä syntyi ja toimi aikansa. Vuonna 1917 kahtia jakautuneena osuustoimintaliike toi suurempiin taajamiin jopa kaksi osuuskauppaa, ”pel-

lervolaisen” (SOK) ja ”edistysmielisen” (OTK). Sodat menivät ja kansan ostoja rajoittaneet ostokortit kuponkeineen jäivät historiaan. Suomi pääsi pitkän rauhan aikaan. Vähän kerrassaan levisi kauppa ja vapautui kilpailu. Syntyi yksityisen kaupan voimakkaita ryhmittymiä. Kesko koottiin neljän alueellisen tukkukaupan voimin yksityiskauppiaiden yhdyssiteeksi sotien lomassa lokakuussa 1940. Markkinakentällä käväisi sittemmin myös muita, pienempiä kaupan ryhmittymiä, jotka elivät omaa elämäänsä hajoamisineen ja yhdistymisineen. KAUPUNGIT VEIVÄT VOITON MAASEUDUSTA

Parhaimmillaan kauppoja oli maaseudulla enemmän kuin kaupungeissa, mutta 1900-luvun loppupuoliskolla tapahtui muutos. Päivittäistavarakauppojen määrä oli huipussaan 1964, jolloin niitä oli 22 500

kappaletta. Kolmannelle vuosituhannelle tultaessa niiden määrä oli pudonnut 4 200:aan. Lukumäärä oli sama kuin 1980-luvulla. Kyläkauppoja oli silloin 3 400, mutta vuosituhannen vaihteessa enää 800. Vuosina 1994 – 99 avatuista uusista kauppapaikoista kolme neljästä oli alle tuhannen neliön lähikauppoja. Isoja marketteja avattiin suhteellisen vähän, sillä yli 2 500 neliön myymälöitä oli vain runsaat kuusi prosenttia. ”Kulkukauppa” palasi vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla kentälle, kun hiljenevien kylien pikkukauppoja alettiin korvata myymäläautoilla. Toisen vuosituhannen lopussa niidenkin taru hiipui lähes olemattomiin. Toisaalta kansan ja sen varallisuuden kasvaminen loi entistä enemmän sijaa myös erikoisliikkeille. Syntyi rauta-, vaatetus-, rakennustarvike- ja vuosituhannen taitetta lähestyttäessä kiihtyvässä määrin myös elektroniikka-alan erikoisliikkeitä. Tavalliset kaupat eivät enää riittäneet. Muun maailman malliin syntyi Suomeenkin marketteja, supermarket-

teja, tavarataloja ja automarketteja. Kirkonkyliin ja kaupunkeihin alkoi kohota yhä komeampia kauppataloja vieri viereen. Kansa urbanisoitui, keskittyi kaupunkeihin ja niiden liepeille. Kauppa teki samoin. HALPAKAUPAT TULIVAT MARKKINOILLE 1970-LUVULLA

Komeus, erikoisuus ja tavaran laadun korostus maksoivat ”maltaita”. Toisaalta verkottuminen harvoihin keskusliikkeisiin vähensi kilpailua ja nosti hintoja. Hintaa tavaralle lisäsi myös keskusliikkeiden mammuttimainen ja päällekkäinen tukkuporrasbyrokratia. Tällaisille markkinoille alkoi 1970luvulla levitä uusi kauppamuoto, halpakaupat. Ne olivat aluksi tunkkaisia, vanhoissa kiinteistöissä ja pienissä tiloissa tukun ja teollisuuden ylijäämävarastoilla toimivia myymälöitä, joille uuden liikeidean keksineet yrittäjät näkivät alkaneen sopivat markkinat. Halpuutensa ne ansaitsivat kuitenkin en-

nen pitkää suuria yksiköitä pelkistetymmällä, uudenaikaisemmalla ja kevyemmällä toimintakonseptillaan. Myöhemmin, 1980-luvulla, ne alkoivat monistaa toimintamallia ja muodostaa halpakauppaketjuja.

TURVETUOTTAJISTA KAUPPAMIEHIKSI

Vaaran laelta silmä kantaa kauaksi Vajaan viiden peninkulman päässä Joensuun kaupungista, entisessä Kiihtelysvaaran kunnassa, keskellä parasta pohjoiskarjalaista kvartsiittikallioiden jyrkkäseinäistä vaaramaisemaa, sijaitsee Hyypiä – Raatevaaran kyläpari. Siellä on vuosisatojen aikana harjoitettu kaskenpolttoa ja maanviljelystä, tehty metsätöitä, käyty kalassa ja tietenkin metsästetty. Aikanaan turkiksilla käytiin näillä seuduilla paljon kauppaa. Pitkään kiihtelysvaaralaiseen kauppaperinteeseen liittyy myös kunnan nimi. Kiihtelys oli muinaisten suomalaisten tunnetuimpia maksuvälineitä. Yksi kiihtelys piti sisällään 40 oravannahkaa. Historiatieto kertoo, että kauppamiehiä kiihtelyksen vaaroilla on elänyt kautta miespolvien. Näissä jylhissä vaaramaisemissa varttuivat varhaiset poikavuotensa veljekset Kyösti Niilo Juhani (s. 1956) ja Kari Heikki Ilmari (s. 1958) Kakkonen, Heikki ja Aune Kakkosen kuusilapsisen viljelijäperheen sisarusparven vanhimpina.

Elettiin Suomen jälleenrakentamisen aikaa. Heikki Kakkosen tilalla ja maatalousyrityksessä työn tekeminen kuului ajalle tyypillisellä tavalla kaikille. Työhön opittiin lapsesta pitäen, se oli tavallaan osa vastuuseen kasvamista ja kasvatusta. Työstä opittiin pitämään, se oli osa elämän sisältöä. Oma perhe ja ympäröivä maaseutuyhteisö kasvattivat nuorukaisia monella tavalla sekä huolehtimaan itsestään että näkemään yksilön vastuun piiriä myös vähän laajemmalle. Kotiaskareissa ja kylän riennoissa nuorten miesten ”yrittäminen” oli niin itsestään selvästi tai tiedostamattomasti osa vähitellen syntynyttä ihmisen ominaislaatua, ettei yrittäjyys ammattina aluksi noussut esille varsinaisena tulevaisuudensuunnitelmana. Kotitila ja poikien lapsuusvuosien elämänpiiri loivat elämään yleisestä epävarmuudesta huolimatta vakautta ja turvallisuutta. Vaaran laelta näki kauemmas. Arvomaailman kulmarakenteet löysivät kohta kohdalta asemansa. Yrittäjän

mielenlaatu ja yrittäjän sielu olivat tietämättään asettuneet kasvualustalleen. Kuusilapsisessa Kakkosen perheessä oli itsestään selvää, että lapsia tuettiin kouluttautumaan ja suuntautumaan työelämään kutakin omien taipumustensa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Talonpojan ammattiin kaikki perheen jälkeläiset eivät voineet tietenkään ryhtyä. Vanhimpina lapsista Kyösti ja Kari suuntasivat kouluun maakunnan pääkaupunkiin Joensuuhun. Kyösti kirjoitti ylioppilaaksi Niinivaaran lukiosta vuonna 1975, jonka jälkeen oli edessä asevelvollisuuden suorittaminen. Reserviupseerikoulussa Kyöstille oli kirkastunut käsitys ja motivaatio hakeutua opiskelemaan oikeustieteitä. Ehkäpä työskentely tuomioistuinlaitoksessa tai advokaattina kangasteli tuolloin mielessä. Juristiopintonsa Kyösti aloitti Uppsalan yliopistossa keväällä vuonna 1977. Oikeustieteen pääaineopintojen rinnalla hän opiskeli mm. kansantaloustieteitä ja yritystaloutta.

Kuten jo Raatevaaran maisemissa, myös opinnoissaan Kari suuntautui alun perinkin mielessään käytännöllisemmät alat. Niin ikään Niinivaaran lukiossa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän hakeutui insinööriopiskelijaksi Joensuussa toimineeseen Wärtsilän Teknilliseen oppilaitokseen, josta astui ulos koneinsinöörin tutkinnon suorittaneena v. 1983. YRITYSKOKEILUIHIN JO ENSIMMÄISELLÄ KESÄLOMALLA

Tuskin oli Uppsalassa ensimmäiset luennot kuunneltu, kun Kyösti suunnitteli jo tulevan kesän työprojekteja. Opinnothan piti rahoittaa. Veljekset olivat jo Joensuun kouluaikojen kesälomillaan olleet perheen maatilayrityksen puolesta Vapon aliurakoitsijoina traktoreineen sittemmin Suomen suurimmalla turvetuotannollisella suolla, Valkeasuolla. Edessä oli ratkaiseva askel – astuminen yrittäjyyden joskus palkitsevalle,

joskus kovalle ja ohdakkeisellekin tielle. Tältä tieltä Kakkosen veljeksillä ei paluuta ole ollut. Yrittäjyys vei mukanaan, vaikka opinnotkin toki loppuun saatettiin. Vuoden 1977 keväällä K&K tulivat siihen tulokseen, että itsenäisinä yrittäjinä ja urakoitsijoina ansaintamahdollisuudet turvetyömailla paranevat merkittävästi. Ja eiväthän he olisi olleet Kakkosen veljeksiä, ellei toimeen olisi tartuttu kerralla päättäväisesti ja riskejäkään kaihtamatta. Kiihtelysvaaran Osuuspankki myönsi Kakkosille sen vuoden suurimman lainan, 330 000 markkaa, jolla sitten hankittiin koneyhtymän ensimmäiset turpeennostotraktorit. Paikallisen pankinjohtajan veljesten tuntemus ja vanhempien takaus mahdollistivat Raatevaaran opiskelijapojille monen mielestä suorastaan uhkarohkeaan yritysriskiin tarttumisen. Kakkosen turveyritys käynnistyi nopeasti. Veljekset viettivät pääosan kesäloma-ajastaan turvetyömaalla pitäen huolen siitä, että hankittu kalusto

oli tuotantokäytössä lähes yötä päivää. Kohta Kakkosen Koneyhtymän palkkalistoilla oli aliurakoitsijat mukaan lukien kolmisenkymmentä miestä. Vuoden 1979 kesätyöpaikan aherrus tuotti jo 300 000 markan tuloksen ja näin ollen hyvät opiskelurahat paitsi Kakkosen veljeksille myös monelle muulle, jotka opintolainan jatkeeksi toimeentuloaan Kakkosen työmaalla turvasivat. Tuolloin ulkomailla opiskelevalle opintolainaa myönnettiin 4000 markkaa. Turvesoiden työkausien jälkeen syksyisin aina siirryttiin opintoja jatkamaan. Yrittäjyys oli kuitenkin jo tässä vaiheessa saanut miehistä pitävän otteen. Kipinä oli syttynyt. Mielessä oli toiminnan laajentamista, kehittämistä ja uusia virityksiä. TURVEURAKOITSIJOIDEN EDUSMIEHEKSI

Turvetuotanto eli tuohon aikaan vahvaa nousukautta niin, että Suomen Koneurakoitsijoiden liiton piiriin oli jär-

jestäytynyt noin 1200 turveurakoitsijaa. Turveurakoitsijoiden puitteissa käynnistyi vahvasti myös Kakkosen veljesten koneyhtymän toimitusjohtajan, oikeustieteen opiskelija Kyösti Kakkosen yrittäjäjärjestöura. Hänet nimittäin valittiin kohta 1980-luvun alussa Suomen Koneurakoitsijoiden liiton turvetuotantojaoston varapuheenjohtajaksi ja sittemmin puheenjohtajaksi, joita toimia hän hoiti usean vuoden ajan. Tuolloin tärkeä asia turveyrittäjien kannalta oli saada aikaiseksi koneurakoitsijoiden ja Vapon välinen mm. yrittäjien ansaintakehitystä turvaava sopimusjärjestelmä. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena sellainen lopulta syntyi. Alan toimijoiden kannalta tällä päänavauksella on kiistatta ollut turveyrittäjyyden toimivuutta ja vakautta vahvistanut merkitys. Turveyrittäjien puheenjohtajan hyvänä työ- ja tutkaparina järjestötehtävissä toimi tuohon aikaan tunnettu pohjoiskarjalainen koneyrittäjä ja koneyrittäjäliiton puheenjohtaja

Toimi Pakarinen Rääkkylästä. Järjestötoimessaan Kakkonen näki turveurakoinnin haasteet ja mahdollisuudet. Ala ei ollut helppo, mutta yrittäjäasenteella ja kovalla työllä monet turveyrittäjät menestyivät hyvin. Kakkosten yritys edusti alusta pitäen maan parasta tuotanto- ja tuloskuntoa. Opiskelun ja turveurakoinnin ohella Kakkoset hakeutuivat osakkaiksi myös muihin pieniin yrityksiin, joissa he itse eivät kuitenkaan aktiivisesti työskennelleet. Yrittämisen monialakokemusta hankittiin 1980-luvulla sijoittajina mm. osakkuuksilla Pitkäjärven Turkis Oy:ssä ja Kiteellä toimineessa keilahallissa. Kontiolahdelta hankittiin omistukseen vaikeuksiin joutunut leipomo, jonka toiminta organisoitiin nopeasti uudelleen. Yhtä kokemusta rikkaampana toimiva leipomo sittemmin melko nopeasti myytiin eteenpäin. 1990-luvun alkupuolella Kakkoset hankkivat omistukseensa myös talousongelmissa painineen Joensuun Moottorikoneistamon, joka toimintaedel-

lytysten kehittämisen jälkeen myytiin kannattavana yrityksenä alan johtavalle valtakunnalliselle toimijalle, Tammer-Diesel Oy:lle. Joensuun Moottorikoneistamon toiminta jatkuu edelleen yhtenä alansa johtavana toimijana Pohjois-Karjalassa. 1980-luvun loppupuolelle tultaessa veljesten tuntosarvet olivat herkässä. Opinnot oli saatettu päätökseen ja valmiudet uusien haasteiden kohtaamiseen olivat monen kokemuksen myötä vahvistuneet. Sattuma astui peliin! Vai oliko se sittenkin yksinkertaisesti jatkumo kaikelle sille, mikä oli jo tapahtunut. Kakkosen veljekset olivat nopeasti tekemässä uuden aluevaltauksen. Heistä tuli kauppiaita. OLIKO SE SITTENKÄÄN SATTUMA…

Kari Kakkosen mukaan veljekset, juristi ja insinööri, ajautuivat lopulta ”vahingossa” kaupalliselle alalle.

Vuonna 1985 kauppias Esko Laakkosella oli myynnissä Joensuussa ja ympäristössä toimiva kahdeksan myymälän halpakaupparypäs. Yhdessä serkkunsa, aiemmin matkatoimistoliikettä ja linja-autoliikennöintiä harjoittaneen Veijo Sykön kanssa Kakkoset päättivät ostaa yrityksen Laakkoselta 7 miljoonan markan kauppahinnalla. Karjalan Säästöaitta oli näin saanut uudet omistajansa. Kakkosten osuus osakekannasta oli 48 %. Sattuma tai ei, veljekset olivat tulleet kaupan alalle sinne jäädäkseen. Jo seuraavana vuonna liikettä laajennettiin Savon puolelle Kuopioon. Samalla yrityksen nimi muuttui markkinointiteknisistä syistä Savo-Karjalan Tavara-Aitaksi. Karjalan puolella käytettiin edelleen Säästöaitan ja Ämmänsaaressa Kainuun Alepuoti-toiminimeä. Tässä vaiheessa myös Kyöstin ja Karin veli Pekka Kakkonen oli jonkin aikaa mukana yrityksen toiminnassa. Liike menestyi ja myymälöitä avattiin pian useille paikkakunnille Itä-Suomessa.

Sykön ja Kakkosten yhteinen yritystoiminta kesti kuitenkin vain kolmisen vuotta. Erimielisyyttä yhtiökumppanusten kesken syntyi etenkin investointien suunnasta ja strategisista kehityslinjauksista. Pääomistaja halusi laajentaa toimintaa mm. sellaisiin kiinteistösijoituksiin, jotka eivät mitenkään liittyneet yrityksen varsinaiseen liiketoimintaan. Kakkoset katsoivat, että linjaus on virheellinen ja voi altistaa yrityksen liian suurille riskeille. Näkemyserot johtivat lopulta siihen, että Kakkoset päättivät myydä oman 48 prosentin omistusosuutensa Savo-Karjalan Tavara-Aitasta pääomistajalle eli Sykön perheelle ja samalla vapautua yrityksen velkojen takausvastuista. Kauppaan sovittiin myös ns. kilpailukieltoehto, jonka mukaan Kakkoset eivät saaneet aloittaa kahteen vuoteen samanlaista liiketoimintaa samalla markkina-alueella. Sykkö jatkoi Joensuussa, mutta toimettomiksi eivät jääneet Kakkosetkaan.

Jos haluaa yrittäjäksi, on oltava määrätietoinen. Asioita pitää katsoa pitkäjänteisesti. Pitää varautua siihen, että saa välillä siipeensäkin. Elämänohjeeksi sopii, että yrittää pärjätä niin, että voi toimia vastuullisesti yhteiskunnan yhtenä jäsenenä. Kyösti Kakkosen ohje yrittäjiksi aikoville nuorille

LAMAN KESKELTÄ NOUSUUN

Okman Oy perustettiin, uusi alku ja yritysostot tähtäimessä Kyösti ja Kari Kakkonen perustivat yritysostojaan varten alkusyksyllä 1989 uuden halpakauppayhtiön, Okman Oy:n 15 000 markan vähimmäisosakepääomalla. Tarvittavien vakuuksien varmistamiseksi alkuvaiheessa pyydettiin kolmanneksi osakkaaksi vanha tuttava ja kauppakumppani, pohjoiskarjalainen alan yrittäjä Esko Laakkonen. Kaupparekisteriin Okman Oy merkittiin 15.11.1989. Kyösti Kakkosen osuus yhtiöstä oli 40, Kari Kakkosen ja Esko Laakkosen 30 prosenttia kummankin. Kyösti Kakkonen toimi toimitusjohtajana. Esko Laakkonen kuului hallitukseen, muttei muutoin osallistunut yhtiön toimintaan. Käynnistysvaiheen jälkeen vuoden kuluttua Kakkosen veljekset lunastivat Esko Laakkosen vähemmistöosuuden. Lyhyt sijoitus oli Laakkoselle hyvä, sillä hän sai 4500 markan sijoituksellaan vuodessa useiden tuhansien prosenttien koron ja puhdasta rahaa 160 000 markkaa. Tässä järjestelyssä Kyösti Kakkosesta tuli yhtiön pääomistaja.

Yritysostoihin ja yrityksen jatkuvaan kehittämiseen tarvittiin tietenkin rahaa. Tuossa vaiheessa syntynyt rahoittajasuhde oli kasvua hakemassa olleen yrityksen kannalta suorastaan ratkaisevan tärkeä avainasia. Tuolloisessa SYP:ssa Kakkosen veljekset jo tunnettiin ja luottamusta riitti. Pankin ja yrityksen välille syntyi näihin päiviin asti kantanut suhde, eivätkä pankin monet vaiheet matkan varrella ole syntynyttä luottamusta miksikään muuttaneet. Pankin ja yrityksen suhde toimii Nordean ja Tokmannin välillä edelleenkin moitteettomasti. TOKMANNI SAA ENSIMMÄISEN HAHMONSA – OMAN YRITYKSEN ALKU LÖYTYI SAVOSTA

Kipinä kauppaliiketoimintaan oli syttynyt. – Me olimme saaneet jo hyvän käsityksen halpakaupasta. Olimme myös tutustuneet alan eri toimijoihin sekä tavarantoimittajiin eri puolilta Suomea.

Totesimme, että alalla ovat selkeät menestymisen mahdollisuudet, ja lähdimme välittömästi hakemaan alkua omalle toiminnalle, muistelee Kyösti Kakkonen aikaa 1980-luvun lopulla. Oman yrittäjätien alku löytyi läheltä, Savonlinnasta. Itä- ja Etelä-Savo eivät kuuluneet Savo-Karjalan TavaraAitan markkina-alueeseen eivätkä näin ollen myöskään Kakkosten toimintakaranteenin piiriin. Varkautelainen yrittäjä Keijo Karlsson oli Säästöaitan aikana tullut Kakkosille tutuksi yhteisissä ostotapahtumissa. Hän olisi valmis luopumaan Savonlinnan ja Mikkelin seudun halpakaupoistaan. Karlssonin omistamalle Savonlinnan Varastovalinta Oy:lle kuului Savonlinnassa Savolan kaupunginosassa sijaitseva myymälähalli ja sen lisäksi pieni myymälä Rantasalmella. Saman yhtiön omistamalla tytäryhtiöllä, Mikkelin Supersäästö Oy:llä oli puolestaan 250 neliön myymälä linja-autoaseman kiinteistössä Mikkelissä ja Varastovalinnan pieni myymälä Kangasniemellä.

Keijo Karlsson aloitti Suur-Savon halpakaupan Porvoolaissyntyinen Keijo Karlsson osti vuonna 1981 Varkaudessa toimintansa lopettaneen Kaitex Marketin ja perusti halpakaupan. Hän laajensi pian toimintaansa Savonlinnaan perustamalla kaupunkiin Varastovalinnan ja Rantasalmelle sen aputoiminimeksi Varastomyymälän. Samalla konseptilla syntyivät Mikkelin ja Kangasniemen Supersäästöt. Nämä hän myi Kakkosten perustamalle yhtiölle vuonna 1989. Karlssonin hallinnoimat yhtiöt perustivat myöhemmin halpakaupat myös Pieksämäelle, Leppävirralle, Suonenjoelle, Nilsiään ja Heinävedelle. Ne myytiin Kakkosten omistamalle Okman Oy:lle 1995. Karlssonin yritykset siirtyivät siis kahdessa vaiheessa Kakkosten omistukseen. – Aloin tuntea 13-14 vuoden yhtämittaisen kaupanteon jälkeen, että voisin jo vähän helpottaa. En oikein osannut delegoidakaan riittävästi tehtäviä muille, vaan tein kaiken mahdollisen itse, muistelee Keijo Karlsson viimeisiä kauppojaan Kakkosten kanssa. Sitä ennen Kakkoset ja Karlsson olivat ehtineet tehdä jo vuosikymmenen verran monitasoista yhteistyötä niin kotimaan tukkukaupassa kuin ulkomaisilla ostoretkilläkin ympäri Eurooppaa. – Kakkoset on mainio veljespari, jonka kanssa on ollut helppo tulla toimeen. Kyösti on pääomistajana enemmän julkisuudessa, mutta Karin vankka osuus on ollut turhankin näkymätön. Heillä ovat hyvät ja oikeat otteet ja he täydentävät toisiaan erilaisten toimintojen hallinnassa. On muistettava myös Olli Kääriäisen osuus kasvun ja kehityksen aikana taloudellisena neuvonantajana kirjanpito- ja veroasioissa. Hän hallitsee erinomaisesti isojakin kokonaisuuksia, arvioi Keijo Karlsson.

Keijo Karlsson teki toistakymmentä vuotta halpakauppaa, kunnes luopui yrityksistään, mutta toimelias mies alkoi viettää eläkepäiviään Varkaudessa käsitöiden parissa. Upea seinävaate taustalla on hänen käsialaansa.

VELJEKSILLÄ KAIKKI PELISSÄ

Neuvottelut neljästä myymälästä päätyivät lopulta kauppaan ja omistajan vaihdokseen 1.9.1989. Kakkoset tekivät kaupan perustettavan yhtiön (Okman Oy) lukuun. Kauppahinnaksi sovittiin runsaat kuusi miljoonaa markkaa. Tämän kaupanteon valmistelussa Karlssonin neuvonantajana toimi kouvolalainen kauppatieteiden kandidaatti Olli Kääriäinen. Kakkoset saivat Kääriäisestä tulevalle kahdelle vuosikymmenelle erinomaisen asiantuntijaresurssin varsinkin yrityksen tilinpitoon ja verotukseen liittyvissä asioissa. Liiketoiminnan ostaneesta Okman Oy:stä muodostui emoyhtiö, johon Rantasalmen myymälä liitettiin. Savonlinnan Varastovalinta Oy:stä ja Mikkelin Supersäästö Oy:stä tuli konsernin tytäryhtiöitä. Usko siihen, että ratkaisu oli oikea, oli veljesten kesken vahva, vaikka ulkopuolella epäilijöitä riittikin. – Meitä muistutettiin ja vähän peloteltiinkin ahtailla markkinoilla ja kilpailun kovuudella, Kyösti Kakkonen muistelee. Hänen mukaansa tavoite jo liikkeellelähdön hetkellä oli kuitenkin selvä: luoda markkinoille uusi aktiivikaupan brändi, jossa kaupattavan tava-

ran laadukkuus ja edullisuus kohtaavat. Siihen se sillä hetkellä kiteytyi, Kakkosen strategia. Tuosta syyskuun ensimmäisestä päivästä 1989 käynnistyi hämmästyttävän nopea ja vertaansa vailla oleva yksityisen kauppaliikeyrityksen kasvu eri puolille Suomea. Tokmannin syntysanat oli lausuttu. SAVO-KARJALAN VALLOITUS

Keijo Karlssonin ja Kakkosten välillä solmittu kauppa käynnisti itäisessä Suomessa halpakauppatoimialalla nopeasti edenneen toimialakehityksen. Jälkikäteen tapahtumien kulkua voisi hyvinkin luonnehtia itäisen Suomen maakuntiin ulottuneeksi Kakkosten kaupalliseksi valloitusretkeksi. Edettiin pitäjästä pitäjään seutukunnalta toiselle. Se, mikä jälkikäteen on näyttänyt johdonmukaiselta ja huolellisesti suunnitellulta etenemiseltä, ei sitä tietenkään aina ollut. Potentiaalisia kauppapaikkoja kuitenkin kartoitettiin huolellisesti ja laajenemisen vaihtoehtoja pöydällä oli useita, joista valinnat tehtiin aina kulloisetkin olosuhteet ja paikkakuntien kauppapaikkatilanteet huomioiden.

Ensimmäisen kaupan myötä Kyösti ja Kari Kakkonen ryhtyivät hyödyntämään Savo-Karjalan Tavara-Aitassa halpakaupasta saamaansa oppia sekä tutuksi tulleita valtakunnallisia tavaranhankintaverkostojaan. Toimintakonseptit otettiin suurennuslasin alle. Nelikenttäanalyyseilla ja muilla strategian työkaluilla pyrittiin tunnistamaan toiminnan kehittämisalueita, haasteita, uhkia ja mahdollisuuksia. Varsinkin mahdollisuuksien tunnistamiseksi yrittäjät tekivät paljon selvitys- ja ajatustyötä. Uutta haluttiin omaksua kaikilla tekemisen osa-alueilla; asiakastyössä, ostotoiminnassa ja varastoinnissa, taloudellista suunnittelua ja johtamista unohtamatta. Yhtiön ensimmäinen ”päämyymälä” Savonlinnan Savolan kaupunginosassa oli nykymittapuun mukaan kovin vaatimaton. Se oli jo jonkin aikaa sitten parhaat päivänsä nähnyt peltihalli, jonka lattia oli asvalttia ja kupruili keväällä pahasti roudan jäljiltä. Tähän Savonlinnan myymälään Kari ja Kyösti Kakkonen asettuivat johtamaan konserniaan halliten silloin Savonlinnan lisäksi Mikkeliin, Rantasalmelle ja Kangasniemelle ulottuvaa ”valtakuntaansa” noin

viiden neliön suuruisesta toimistokopista. Savon neljä myymälää tekivät kohtalaista tulosta. Alueella näytti olevan tilaa tällaiselle kauppamuodolle. Pienenä ihmeenä voi kuitenkin pitää sitä, että vaikka Savolan liike olikin kaupungin pääliikeväylän, Olavinkadun tuntumassa, se toisaalta oli ”takapihalla” vaikean liikenneyhteyden takana. Sinne kukaan ei eksynyt sattumalta. Savonlinnalaisille reitti oli kuitenkin tullut tutuksi ja Varastovalinnan entisestään monipuolistunut tavaravalikoima houkutteli asiakkaita. Asiakkaiden kerrotaan kokeneen Savolan kaupparetket jopa yhden sortin elämystapahtumina. Erään perheen pienimmäinen oli omia aikojaan lasketellut hämärän hallin hyllyjen välisellä kapealla, epätasaisella käytävällä lastenvaunuissaan ”myötämäkeen” tavaroihin tuntumaa ottaen ja törmäten lopulta hallin seinään hyrähdellen iloisena kokemastaan. Kari Kakkonen muistelee aikaisemmasta laajentuneita omia tehtäviään: ”Jo Joensuussa Säästöaitan aikana työhöni kuului ostojen tekeminen. Vastuullani olivat mm. työkalujen, kemikaliotuotteiden ja monenlaisen muun

tavaran hankinta. Savonlinnassa tuli eteen entistä laajempi työkenttä, koko ala. Kovaa työtä ja uuden omaksumista se oli, mutta eihän mikään menestys tule helpolla.” KAIKKI PELISSÄ – LAMA AUTTOI HALPAKAUPPAA

Toiminnan alkuvaiheessa Okman Oy:tä rasittivat monet yrityskaupan aiheuttamat järjestelykustannukset. Tuohon aikaan rahalla oli kova hinta, korot saattoivat liikkua hyvinkin 14-15 %:n tietämillä. Savon myymäläryppään kauppaan Kakkoset olivat kuitenkin saaneet pankiltaan SYP:lta ”edullisen” 10 %:n kiinteäkorkoisen valuuttalainan. Velan ottajilla oli kaikki pelissä, koko omaisuus omakotitaloja myöten oli kiinnitetty velkojen vakuudeksi. 1990-luvun alun 30 %:n devalvaatio oli kova isku, joka tuntui nuoren yrityksen ja yrittäjien ”luissa ja ytimissä”. Vastuut pitivät yrittäjät toimessaan seitsemän päivää viikossa. Kesälomat olivat tuohon aikaan veljeksille vain tulevaisuuden haaveita. Alkavan yrityksen kaupankäyntiä talouden myrskyt eivät kuitenkaan kaa-

taneet. Laman vaikutukset halpakaupassa tuntuivat muuta taloutta loivempina. Monet kotitaloudet harkitsivat omassa lamantorjunnassaan tavallista tarkemmin kulutuskäyttäytymistään, mikä saattoi suhteellisesti jopa vahvistaa halpakauppojen tilannetta. Pelkistetysti voisi sanoa, että lamassa oli halpakaupalle paitsi kaupallinen myös sosiaalinen tilaus. Savonlinnan Varastovalinnan ja Kakkosten muidenkin myymälöiden myynnin myönteinen kehitys rohkaisi eteenpäin valitulla tiellä. Kovien alkuvaiheiden jälkeen yrityksen ensimmäinen täysi tilikausi muodostui näin ollen lamasta huolimatta voitolliseksi. Emoyhtiö Okman Oy pystyi nostamaan konserniapua tytäryhtiöltään 1 530 000 markkaa. Samalla vapaan oman pääoman määräksi kirjautui 1 030 000 markkaa. Tuolloin emoyhtiössä oli kolme työntekijää, konsernissa keskimäärin 24. Palkkoja maksettiin jo yli kaksi miljoonaa markkaa. Savonlinnaan kaupungin itäiseen päähän, Miekkoniemelle, avattiin toinen myymälä maaliskuussa 1991. Työntekijöiden määrä kohosi tuon vuoden aikana jo yli kaksinkertaiseksi, keskimäärin 56:een. Palkkasumma nousi 4,3

miljoonaa markkaan. Toista täyttä tilikautta 1991 – 1992, joka oli jo selkeästi voitollinen, luonnehdittiin vuosikertomuksessa tyydyttäväksi. Toiminnan kehittämiselle ja varovaiselle kasvulle näytti kovista ajoista huolimatta avautuvan mahdollisuuksia. Vaikka veroja maksettiin alusta pitäen, kasvuyrityksiä tuolloin suosineilla investointi- ja varastovarausjärjestelmillä voitiin veronmaksua osittain ”siirtää” tuleville vuosille. Tuossa suhdannetilanteessa mahdollisuus varausten tekemiseen olikin monen yrityksen pelastusrengas, jonka turvin päästiin pahimman yli. Kakkosten kauppa oli lähtenyt myrskyn silmästä kasvun uralle.

HULLU MIES VAKIINTUI

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan… Okman Oy:n vuoden 1991 syksyn merkittävin tapahtuma oli Kyösti ja Kari Kakkosen paluu Savo-Karjalan Säästöaitan yrityskauppaa rasittaneen karanteeniajan päätyttyä kotimaakuntaansa Pohjois-Karjalaan. Paluu tapahtui luontevasti. Kakkoset ostivat aluksi ”Kiinteistöyhtiö Raatekankaantie 4 Tokmanni Oy:n” koko osakekannan konkurssihallinnolta päävelkojan, Pohjois-Karjalan Säästöpankin, hyväksynnällä. Joensuun, Outokummun ja Lieksan myymälät liiketoimintoineen siirtyivät uusille omistajille. Tuolloin Okmannin nimen eteen ilmaantui T-kirjain. Joensuussa yrityksellä oli nyt hallussaan vuonna 1988 avattu 1500 neliön myyntihalli 2500 neliön suuruisessa kiinteistössä. … JA TOKMANNIKSI KÄRÄJIEN KAUTTA

Joensuun kaupan jälkeen Tokmanni alkoi vakiintua Kakkosten halpakauppa-

ketjun brändiksi, vaikka nimestä jouduttiinkin vielä käräjille. Tunnettu tavaratalo Stockmann asetti Tokmannin nimen käytön kyseenalaiseksi sen vuoksi, että yritysten nimet voidaan sekoittaa, varsinkin, kun Stockmanniakin kutsuttiin kansankielessä ”Tokmanniksi”. Stockmannin oikeustaistelu oli kaukaa haettu, sillä kaupallisesta alasta huolimatta yhtiöiden liikeideat, konseptointi ja liiketunnisteet erosivat selkeästi toisistaan. Tokmanni lopulta voitti niin ali- kuin hovioikeudessakin yksimielisillä päätöksillä kolme vuotta kestäneen oikeuskiistan, eikä Stockmann saanut enää hakemaansa valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Näin Tokmanni sai pitää käytön kautta jo vakiintuneen nimensä. Kakkoset perustelivat nimeä sen syntytavalla: ruotsinkielessä tok on hullu ja man on mies, ja Tokmanni siis ”hullu mies”. Stockman puolestaan on suomeksi ”tukkimies”. Sanojen merkityksen ja etymologian perusteella nimien sekaannusta ei voi syntyä.

- Tokmannin nimi luo assosiaation hintahulluudelle. Tokmanni myy koko ajan hullun halvoilla hinnoilla, ei pelkästään hulluina päivinä, perusteli Kyösti Kakkonen. Noihin aikoihin piirrettiin kuvia siitä, millainen tuleva Tokmanni-brändi olisi. Kakkoset itse keskittyivät pääasiassa siihen, miten halpakauppaa itseänsä kehitetään, jotta vielä tuolloin tälle kaupan alalle tyypillinen korrelaatio halvan hinnan ja huonon laadun välillä saadaan muutettua. Kakkoset olivat varmoja siitä, että pitkässä juoksussa vanha konsepti ei toimi. Hinnan ja laadun on tulevaisuudessa kyettävä kohtaamaan entistä tietoisempi ja vaativampi asiakas. Veljekset lähtivät siitä, että ”Hyvälaatuiset tuotteet ja edulliset hinnat” -tavoite ei ole mahdoton toteuttaa, kunhan keskitytään oleelliseen. He ymmärsivät, että ”halvat hinnat – huono laatu” -korrelaatio on murrettava. Tästä ajatuksenjuoksusta muodostui Tokmannin kauppatoimintaa vuosikaudet ohjannut strateginen linjaus.

Toinenkin vahva vakaumus veljeksille kokemustensa pohjalta oli jo muotoutunut. Halpakaupan on parannettava mainettaan ja kehitettävä itseään työnantajana, koska se mitä uudella konseptilla tavoitellaan, ei ole mahdollista ilman kehittämiseen ja asiakastyöhön sitoutuvaa, pätevää henkilöstöä. Henkilöstöpolitiikka nähtiin toisena tulevan kehitystyön tärkeistä painotuksista. Mutta pohdittiin talossa muutakin, mm. sitä mitkä ovat Tokmannin värit. Kun oleelliseen oli päätetty keskittyä, tultiin siihen tulokseen, että Tokmannin itsensä ei kannata asiassa ryhtyä kalliita tutkimuksia teettämään. Toimitusjohtaja linjasi asiaa niin, että sellaiset maailmalla tunnetut toimijat kuin Shell ja McDonalds sekä liikennemerkkien huomiovärisuunnittelijat ovat kyllä jo värimaailmoiden salat avanneet. Keskustelu oli käyty ja Tokmannin väreiksi valikoituivat tietynsävyiset huomiovärit keltaisesta, punaisesta ja valkoisesta.

Pohjois-Karjalan myymälöiden avaukseen valmistauduttiin huolellisesti. Laajalla ja monipuolisella tavaravalikoimalla pyrittiin etenemään omaksutun strategian suuntaan: Aktiivihintakaupalla toisin sanoen halvoilla hinnoilla ja laadukkailla tuotteilla avattiin kolmen karjalaisen kaupungin tavaramarkkinat 3.10.1991. Kakkoset ”tankkasivat” Joensuun, Lieksan ja Outokummun myymälät täyteen tavaraa ja kauppamiehen unelma toteutui. Avauspäivän myynti oli korkeampi kuin yksiköistä maksettu kauppahinta. Myymäläkauppojen mielekkyys selvisi saman tien jokaiselle. Halpakaupan laatutyössä tietenkin otettiin vasta ensimmäisiä askeleita, koska myymälöiden tavaravalikoima muodostui vielä merkittäviltä osin edelliseltä omistajalta siirtyneistä varastoista.

POHJOIS-KARJALAN AVAUS: KOLMEN MYYMÄLÄN ENSIMMÄISEN PÄIVÄN MYYNTI OSTOHINTAA KORKEAMPI

Kakkosen veljesten tulo halpahallimarkkinoille tapahtui melkein ”sukkasillaan”, kaikessa hiljaisuudessa, sillä omistajavaihdoksista ei pidetty juh-

OMISTAJANVAIHDOKSIA ALUKSI TUSKIN HAVAITTIIN

lia eikä julkista meteliä. Lähdettiin vain nöyrästi jatkamaan töitä. Savonlinnassa aloitusta syyskuun alussa 1989 eivät paikalliset kuluttajat juuri alkuun havainneet, sillä liikkeen nimikin pysyi toistaiseksi entisenä, Savonlinnan Varastovalintana. Kun lama alkoi hellittää, sekä Savonlinnan että Joensuun seudun liikkeiden toimintakonseptissa ja ilmoittelussa alettiin suunnitelman mukaisesti painottaa yhä enemmän laatua. Laadun ja brändituotteiden kautta haettiin kaupanteolle laajempaa asiakkaiden luottamusta. Myös yhtiön toimintamallia ja halpakauppakonseptia kehitettiin aktiivisesti edelleen, mikä näkyi mm. aggressiivisena tuotevalikoiman laajenemisena ja logistiikkahallinnan kehittämisenä.

HALPAKAUPPA LENTOON

Hallitun kasvun vuodet 1992-1997 Vuosina 1991–1993 noin 30 000 suomalaista kauppaliikettä meni konkurssiin. Vuosikymmenten aikana syntyneet ja sementoituneet kaupan rakenteet kokivat suuria muutoksia. Kokonaisia kaupan ketjuja poistui markkinoilta. Uusille toimijoille avautui mahdollisuuksia hankkia hyviä kauppapaikkoja joko ostamalla tai vuokraamalla. Tapahtunut kaupan murros vahvisti nimenomaan halpakauppa-alaa. Tokmanni kuului tähän nopeasti ja voimakkaasti kasvavien ryhmään. Tokmannin kasvua voi luonnehtia hallituksi. Myymäläverkosto laajeni, uutta henkilöstöä rekrytoitiin, tulevaisuuden menestystekijöitä ja ydintehtäviä selkeytettiin. Yrityksen kasvaessa riskejäkin otettiin, mutta ne pidettiin hallituissa rajoissa. Konsernin oma iskunkestävyys ja investointiedellytykset olivat vahvistuneet parantuneiden tulosten seurauksena. Toinen seikka, joka kaupan alan rakenteiden muutoksen lisäksi siivitti 1990-alkupuolella halpakaupan ”len-

toa” oli Suomessa vielä ollut vahva tekstiiliteollisuus. Sieltä, ehkäpä omista vaikeuksistaan johtuen, annettiin uusille toimijoille pitkiä, joissakin tapauksissa jopa kuuden kuukauden pituisia maksuaikoja. Tällainen tavarantoimittajan luototus merkitsi sitä, että tekstiilien myynnistä kaupan kassat kilisivät jo hyvissä ajoin ennen kuin laskut tavarantoimittajille erääntyivät. Laskujen maksuvaiheessa ostajille myönnettiin vielä yleisesti 2-5 %:n kassa-alennus. Nämä etuudet Kakkosen kaupoissa pyrittiin suurelta osin siirtämään hintoihin ja siten myymälöiden kilpailuvalteiksi. Tilikaudella 1992–1993 uusia Tokmanneja aloitti Nurmeksessa, Kiteellä ja Kerimäellä. Mikkelin ja Kangasniemen myymälöitä laajennettiin. Kasvun jatkumista osoittivat henkilöstömäärän lisääntyminen lähes kahdeksaankymmeneen, palkkasumman nousu yli kuuteen miljoonaan sekä liikevaihdon kasvu ensimmäisen kerran yli 100 miljoonaan markkaan.

Vuosina 1994 - 1996 Tokmanni teki uuden avauksen hyödyntäessään Sparketjulta vapautuvaa liiketoimintaa. Kerimäeltä ostettiin vuonna 1993 avatun myymälän kiinteistöosuus, Punkaharjulta ja Parikkalasta liiketoiminnot. Parikkalaan ryhdyttiin rakentamaan uutta kiinteistöä. Vuonna 1994 Tokmanni avasi uudet myymälät Juvalla ja Mäntyharjulla. Viimeksi mainittu liike sijoittui Arsenalin omistuksessa olleen Sparin entisen ruokakaupan tilaan. Juvan tuolloisen liikkeen Tokmanni osti liiketoiminnassaan vaikeuksiin joutuneelta yrittäjältä. Tämän kaupan tekemiseen liittyi tavallista enemmän ongelmia ja osapuolten erilaisia näkemyksiä. Varsinkin liikkeen varastoarvon selvittelyssä oli omat episodinsa. Kokenut Kakkonen näki jo ”näppituntumalta”, ettei varaston arvo voinut olla sellainen, joksi entinen kauppias sen omassa ”inventaariossaan” oli ilmoittanut. Uusi inventaario osoittikin varaston huomattavan yliarvostuksen,

joka sitten loppukaupassa oli tietenkin oikaistava. Kyösti Kakkonen joutui palaamaan tämän kaupan jälkipuintiin useasti, kertaalleen jopa perheen lomamatkankin keskeyttäen. ELINTARVIKEMYYNTI JOENSUUHUN 1993

Joensuussa v. 1993 aloitetulle elintarvikemyynnille haettiin ja saatiin heti alkuun merkittävästi huomiota erilaisilla tempauksilla. Asiakkaat haluttiin tutustumiskäynneille uuden Tokmannin laajennettuun tavarataloon. Paikalliset lehdet kertoivat ”olutsodasta”, ”hintasodasta” ja myös belgialaisista joulukinkuista, joita Tokmanni myi halvemmalla kuin kilpailijat Tanskasta tuotuja kinkkujaan. Sen joulun alla Joensuun Tokmanni varmaan myikin Suomen halvimmat joulukinkut laadusta kuitenkaan tinkimättä. Kun mainos oli lehdessä, ulkona odotti myymälän avautuessa tuhannen kinkkuasiakkaan jono. Samalla Tokmannin kampanjat nostivat sen valtakunnalliseen julkisuuteen aina TV:n ykkösuutisia myöten. Kyösti Kakkonen sai sähköisessä mediassa ja

lehtien palstoilla perustella, miksi Tokmanni voi myydä tavaraa halvemmalla kuin muut. Tokmanni pääsi kertomaan näin kauppastrategiansa ytimen kaikelle kansalle. Noihin aikoihin tehdyt lääninhallitusten kokoamat viralliset ruokakorivertailut osoittivat, että hintaerot olivat todellakin huomattavia Tokmannin eduksi. Jotkut kilpailijat olivat pitäneet Tokmannia jo hyvän aikaa yhden sortin markkinahäirikkönä, joka hämmentää ”normaalia kaupankäyntiä”. Tokmannin markkinoille tuloa haluttiin paikka paikoin vähintäänkin viivästyttää erilaisin valituksin ja vetoomuksin, joita kilpailijat tai heitä lähellä olevat intressitahot organisoivat. Joskus tunnelma oli sellainen, että Tokmannille oli näin rakennettu vaikeutettu markkinoilletulojärjestys. Tämä taas johti siihen, että laajentamis- ja elintarvikeoikeuksista oli ”tapeltava” pidennetyn kaavan mukaan eri viranomaisissa. Kakkosta harmittaa vieläkin kuinka eri kauppaliikkeitä kohdeltiin kaavoitusasioissa tuohon aikaan Joensuussa eri tavalla. Suurelle kaupan alan valtakunnalliselle toimijalle ei tuottanut mitään vaikeuksia laajentaa suurta myy-

mäläkompleksiaan alun perin puistoksi kaavoitetulle viheralueelle kun taas Tokmannin tapauksessa alle 2000 neliön laajennus kaavoituksellisesti helpolla alueella osoittautui pitkälliseksi ja äärimmäisen vaivalloiseksi, yli kaksi vuotta kestäneeksi prosessiksi. – Kun asian perään kaupungilta useasti kyselin, sain sekalaisia vastauksia. Kaavoituspäällikkö Kettunen sanoi, että jos sinua harmittaa, valita siitä S:n kaavaratkaisusta. Sanoin, että valittaminen ei ole toimintatapani, mutta tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua kyllä kaavaviranomaiselta odotan. Kun ohimennen tavatessani kysyin asiasta joensuulaiselta valtuutettu-kansanedustajapäättäjältä, hän kuittaisi kysymykseni toteamalla, että meillä nämä asiat kuuluvat selkeästi Juha Hämäläiselle (sd), enkä minä niihin puutu. Kakkosesta tuntui siltä, että kaupunki edisti käytännöillään kaupan alan epätervettä kilpailua ja aiheutti ainakin Tokmannille perusteettomalla vitkuttelullaan taloudellisia menetyksiä, kun taas ”nopean prosessin” piirissä kaupungin päätöksenteossa porhaltanut kaupan ryhmittymä pääsi hyötymään epäreilusta kilpailun rajoittamisesta.

Joensuulaisten yrittäjien piirissä puhuttiin tuohon aikaan paljon siitä, onko se oikein ja hyvien periaatteiden mukaista, että kuntien ja yhden kaupan ryhmittymän päättäjien joukossa on paljon samoja henkilöitä. Synnyttävätkö tällaiset kaksoisroolit ja päällekkäisyydet päätöksentekoon vaarallisia yhdistelmiä ja voivatko nämä jopa vaarantaa kaupungissa toimivien yrittäjien tasapuolisen kohtelun. Tätä samaa keskustelua on sittemmin käyty mm. siinä vaiheessa, kun kaupungin vilkkaimmin liikennöidyn kadun varrelle ensiksi tilapäisellä, mutta jo hetken päästä vakinaistetulla luvalla voitiin perustaa S-ryhmään kuuluneen ravintolan lasiterassilaajennus. Oma kysymyksensä on tietenkin se, onko kaupan hallintoelimiä pyritty tietoisesti kokoamaan niin, että mahdollisimman paljon kunnallisia päätöksentekijöitä valikoituisi myös kaupan omiin hallintoelimiin. Edellä kerrotuista Joensuun huonoista kokemuksista huolimatta Kyösti Kakkonen ei tässäkään halua yleisesti viranomaisia arvostella tai syyllistää. Päinvastoin, hehän ovat monesti lopulta olleet yrittäjän turva.

Kuntien kaavoitustoiminnalle Kakkonen antaa pääsääntöisesti myös hyvän arvosanan. Asiat on hoidettu asioina, eikä paria poikkeusta lukuun ottamatta kuntapäättäjien tai viranhaltijoiden taholta ole esitetty kaavoitukseen liittyen asiattomia tai asiaankuulumattomia vaatimuksia. Jossakin määrin yrittäjälle ongelmia aiheutuu siitä, että eri kunnissa käytännöt ja linjaukset voivat poiketa paljonkin toisistaan. Kakkonen katsoo, että yrittämisen näkökulmasta kaavoituspolitiikalla tulee tukea vapaata kilpailua eikä rajoittaa sitä. Kaikille yhteiset säännöt on tietenkin oltava, mutta niiden puitteissa mahdollistavuus ja sallivuus on parempi pääsääntö, kuin kieltojen asettaminen. Yrittäjän kannalta oman lukunsa muodostavat kaavoittajien lisäksi ne kymmenet muut viranomaistahot ja valvojat, joiden kanssa asiointi yrittäjän näkökulmasta ei aina ole pelkkiä riemuhetkiä tarjonnut. Jotta kaikessa voisi virheittä onnistua, on yrityksissä oltava todellista monialaosaamista. Kakkonen luettelee lähtien helpoimmasta päästä, eikä meinaa saada listaansa loppumaan: verottajan valvonta ja tarkas-

tukset, rakennustarkastus- ja valvonta, palo- ja pelastusviranomaisten asettamat vaatimukset, terveysviranomaisten monia eri asioita koskevat määräykset ja tarkastukset, elintarvikevalvonta, työsuojelumääräykset, työeläkkeiden maksuun liittyvät tarkastukset, alkoholituotteiden myynnin määräykset ja valvonta, Teosto ry:n valvonta ja valvontaiskut….

Liian moni yrittäjä tyytyy saavutettuun asemaan. Kyösti Kakkonen

TOIMINTA VAUHTIIN SAVOSSA

LAAJENTUMINEN KESKI- JA POHJOIS-SAVOON KÄYNNISTYY

Karjala on jakautunut selkeästi Pohjois- ja Etelä-Karjalaan, mutta Savossa voidaan erottaa useita jakoja kulloisenkin tarkoitusperän mukaan. Markkinoinnissa Mikkelin seutu on LänsiSavoa, joskus myös Etelä-Savoa, Savonlinnan seutu Itä-Savoa ja Varkauden ja Pieksämäen seutu Keski-Savoa. Kaikkia näitä kutsutaan myös Suur-Savoksi. Ylempänä ovat vielä Pohjois-Savo Kuopion seudulla ja Ylä-Savo Iisalmen ympäristössä. Tokmanni laajentui Keski-Savoon vuonna 1995. Kauppakumppaniksi löy-

tyi vanha tuttava Keijo Karlsson, jonka kanssa oli kertynyt kokemusta yhteistyöstä aiemminkin. Vuoden 1994 puolella alkaneissa neuvotteluissa Kakkoset ja Keijo Karlsson pääsivät sopimukseen, jolla Karlsson myi 2. helmikuuta 1995 alkaen Varkauden seudun kaikki liiketoiminnot joensuulaisyhtiölle. Okmanin omistama Savonlinnan Varastovalinta hankki omistukseensa Keijo Karlssonilta Kauppavirrat Oy:n, joka omisti Varkauden Valkkari Oy:n osakekannan. Valkkari puolestaan omisti Warketex-yhtiön. Kauppa merkitsi Varkauden, Pieksämäen, Leppävirran, Nilsiän, Suonenjoen ja Heinäve-

Minun tehtäväni ei ole politikoida. Jos tulen asioissa ulos, niin tulen yrittäjien edunvalvonnan kautta. Keskusteluyhteys kuntiin on pidettävä avoimena. Yksi keskeisimmistä asioista siinä on kaavoitus. Yrittäjälle politiikka on kuin kesämaisema, jossa on sininen taivas, punainen mökki, vihreä ruoho ja leppäkerttu kivellä eli kokonaisuus, jossa eri puolueet edustavat eri värejä. Kokonaisuuden kannalta kaikkia tarvitaan sekä yhteistyökumppaneina että asiakkaina. Kyösti Kakkonen

den myymälöiden liittymistä Tokmanni-kauppojen ketjuun. Varkaudessa tehty kauppa oli melko laaja kokonaisuus, johon kuului myös entisen City-marketin kiinteistö. Tässä yhteydessä Kakkosen veljesten kaupantekovaistot kertaalleen paljastuivat. City-marketilla ollut kiinteistö kunnostettiin välittömästi ja myytiin omalle työeläkeyhtiölle, eläke-Varma/Fennialle, jolta se sitten vuokrattiin takaisin Tokmannille. Kauppa oli välittömästi kannattava, koska kiinteistön kunnostamisen jälkeen saatu kauppahinta käytännössä kattoi koko Varkaudesta ostetun kiinteistömassan ja liiketoimintojen kauppahinnan. Eläkeyhtiön ja Tokmannin väliseen vuokrasopimukseen tuli vielä ehto, jonka perusteella Tokmannille jäi mahdollisuus myöhemmin ostooption käyttämiseen, mikäli se sitä kolmen vuoden kuluessa halusi. Tuolloin sovittiin myös, että vuokra-ajalta maksetut vuokrat vähennetään mahdollisen kaupanteon yhteydessä kauppahinnasta. Näin aikanaan tapahtuikin. Siinä taisi hyvinkin tulla se entisen kauppamiehen ”rosentin voitto”. Onnistuneet järjestelyt Varkaudes-

sa mahdollistivat saneeraus- ja kehittämisrakentamisen omalla rahoituksella monissa muissa konsernin myymälöissä. Tehtiin melko laajojakin tilojen peruskunnostuksia ja laajennuksia. Epäkäytännöllisiä tiloja muutettiin ajanmukaisemmiksi. Myös myymälän paikkaa jouduttiin usein muuttamaan alkuperäisestä paikkakunnan asioinnin painopisteen mukaan. Suonenjoen ja Pieksämäen myymälät muuttivat neljä kertaa paikkaansa ja ilmettään, jolloin myös myymäläkoko merkittävästi kasvoi. Keski-Savossa toteutetut kaupat nostivat Tokmannin vuosiliikevaihdon 173 miljoonaan markkaan. Tilikauden liikevoitto oli 12,3 miljoonaa markkaa. Palkkasumma nousi 11,5 miljoonaan markkaan. Henkilöstöä tilikauden lopussa oli 146. Yhteensä Kakkosten hallussa oli nyt 22 myymälää, joista 9 silloisen Mikkelin, kuusi Pohjois-Karjalan ja 7 Kuopion läänin alueella. Tilikaudella 1995–1996 näkymät olivat entistäkin valoisammat, mikä käy ilmi toimintakertomuksesta, johon yleensä ennusteet kirjoitetaan varovaisin sanakääntein: ”Tulevaisuuden näkymät ovat erit-

täin hyvät. Konsernin toimialaa tullaan laajentamaan, myymäläverkostoa laajennetaan ja hallinnon keskittymisen myötä toiminnan kehittämiselle annetaan erityinen paino.” SAVONLINNAN MYYMÄLÄ KAUPPALINNAAN

Savonlinnasta oli jo alusta alkaen etsitty päämyymälälle parempaa ja edustavampaa kauppapaikkaa. Markkinatilanteen muutoskin sitä edellytti. Nojanmaahan oli noussut uusi Prisma ja Heikinpohjaan, kaupungin läntiselle portille suuri Citymarket. Uusia kauppaketjujakin oli tulossa. Kilpailutilanne kiristyi ja pudotti kannattavuutta. Savolan päämyymälän myynti, joka oli toiminnan alussa puolet koko konsernin myynnistä, puolittui kahdessa vuodessa. Myymälä ei enää vastannut ajan tarpeita. Tokmanni halusi edelleen pysytellä keskellä saarikaupunkia sen pääkadun, Olavinkadun tuntumassa. Kovin paljon vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Valtion kiinteistönhoitoyhtiö Arsenal tarjosi v. 1996 Kauppalinnan yläkertaa Kakkosille. Myös Kauppalinnan muut yrit-

täjät halusivat Tokmannia muidenkin toimintojen moottoriksi. Muuttomatkaa Savolasta Olavinkadun vastakkaiselle puolelle Pilkkakoskenkadun ja Talvisalonkadun risteykseen olisi vain muutama sata metriä. – Muut pitivät riskinä myymälän sijoittamista liiketalon toiseen kerrokseen. Taisin olla yksin uuden paikan kannalla, mutta pidin pääni ja varasimme tilan. Kun sitten vuokranantaja pyynnöstämme rakensi taloon liukuportaat, löysivät asiakkaat meidät hyvin myös ylemmistä kerroksista. Kauppa alkoi käydä hyvin, muistelee Kyösti Kakkonen Savolan peltihallista siirtymistä ja uuden myymälän avajaisia. Muutto Savolan myymälästä Kauppalinnaan kuvaa halpakauppa-alalla tapahtunutta muutosta. Yksi aikakausi päättyi. Peltikoppien tavaravarastoista oli siirrytty nykyaikaisiin valintamyymälöihin.

PELTIVARASTOSTA....

Tästä se kaikki alkoi, vihreästä peltihallista Savolankadulla, melkein Savonlinnan takapihalla, rautatienkin takana 1989. Siitä tuli Kakkosten ensimmäinen oma liike ja konttori.

...LAATUMYYMÄLÄÄN

Tokmanni siirtyi näihin Kauppalinnan tiloihin 11.3.1996.

SEINÄLLÄ KOMEILEE TOKMANNI

MYYMÄLÖISTÄ TULI TOKMANNEJA

Avaus oli monella tavoin historiallinen. Savonlinnan Varastovalinta, josta Kakkosten halpahallikauppa seitsemän vuotta aiemmin oli alkanut, katosi julkisuudesta, sillä Savolasta Kauppalinnaan muuttanut myymälä sai myös uuden nimen. Talon seinällä komeili Tokmannin nimi. Myös Varastovalinnan muut Mikkelin läänin liikkeet muuttuivat Tokmanneiksi. Varastovalinnan loppuunmyynneistä ilmoitettiin Itä-Savossa 5. ja 6.3. 1996. Tokmannin avauksesta Kauppalinnassa kertoivat jo huomattavasti suuremmat ja värikkäämmät etuja takasivun ilmoitukset viikonvaihteen paikallisissa lehdissä. – Tokmanni on nyt johtava halpakauppaketju Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä 240 miljoonan markan myynnillään. Maksoimme veroja vuonna 1995 jo 8 miljoonaa markkaa. Omavaraisuusasteemme on selvästi yli 50 % ja henkilökuntaa on 150 työntekijää. Kun Varastovalinta muuttuu Tokmanniksi, myös myymälöiden imagoa nostetaan laadullisesti halpa-

kaupan vanhasta konseptista, kertoi Kyösti Kakkonen avausviikolla Itä-Savon haastattelussa. Toive siitä, että Tokmannin tulo vilkastuttaisi Kauppalinnan muidenkin liikkeiden toimintaa, alkoi toteutua jo samana keväänä. Muun muassa äitienpäivän alla toukokuussa Kauppalinnan kaikki liikkeet esittelivät tarjontaansa Itä-Savossa kokonaisen aukeaman ilmoituksella. Miekkoniemen myymälä Savonlinnassa jatkoi vielä jonkin aikaa niin sanottuna poistotavaroiden kauppana. TILIKAUSI MUUTTUI – IMATRA AVATTIIN

Okman Oy muutti viiden toimintavuoden jälkeen tilikautensa taitteen touko-kesäkuun vaihteesta syys- ja lokakuun vaihteeseen. Sen vuoksi kauden 1995 -1996 tilivuosi oli 16 kuukauden mittainen. Konserni maksoi tänä aikana palkkoja lähes 18 miljoonaa markkaa. Työntekijöiden keskimäärä oli 168 henkeä. Paineet tavaramäärien lisäämiseen myymälöissä kasvoivat kaiken aikaa. Sen vuoksi vuonna 1997 oli vuorossa

Nilsiän, Lieksan, Mikkelin ja Heinäveden myymälöiden laajennus. Samana vuonna Tokmanni otti merkittävän askeleen entistä syvemmälle Etelä-Karjalaan, Parikkalassahan Tokmanni oli jo 1996. Avatessaan 25. myymälänsä 24. maaliskuuta 1997 Imatralle Tokmanni meni samalla alueelle, josta myös sen silloinen kilpailija ja myöhempi konsernikumppani Robinhood oli kiinnostunut. Samasta myymälätilasta, Suni Oy:n omistamasta Tapulimarketissa, kilpaili myös Seppälä, mutta yhteistyö syntyi Sunin ja Tokmannin kesken. Mansikkalan myymälässä syntyi myös uusi mielenkiintoinen kokeilu, kun Tapani Sunin myymät elintarvikkeet ja Kakkosten Tokmannin tavarat maksettiin yhteisillä kassoilla. Imatralle menoon liittyvänä yksityiskohtana voi mainita, että sielläkin ilmeni pientä vastahankaisuutta halpakaupan pyrkimyksiä kohtaan. Tokmanni olisi halunnut ostaa kaupungin omistuksessa olleen ja myytäväksi suunnitellun kiinteistön, mutta kaupungin vahvan päättäjävaikuttaja Toivo ”Topi” Uosukaisen mielestä se oli liian arvokas kauppapaikka halpakaupal-

le myytäväksi – parempi olisi vuokrata. Niinpä Imatran valtuusto päätti niukassa äänestyksessä hylätä kaupan. Siitä lähtien Tokmanni on toiminut Imatralla vuokratiloissa – kaupankäyntiä aikanaan syntynyt ratkaisu ei ole mitenkään haitannut. Myöhempiä avauksia silmällä pitäen konserniin liitettiin vuonna 1998 vielä kaksi uutta kiinteistöyhtiötä, toinen Juuassa ja toinen Nilsiässä. Liiketoimintaa haluttiin kehittää ja tuotevalikoimaa laajentaa, jonka vuoksi jatkettiin uusia liiketoiminta- ja yhteistyökokeiluja. Konsernia palveli tässä vaiheessa 180 henkeä. Maksetut palkat vuositasolla olivat nousseet 16,2 miljoonaan markkaan. HÄVIKKI KIUSAA KAUPPIAITA

Nopeasti laajentunut kauppapaikkojen verkosto toi esille myös uusia ongelmia, joista varsinkin hävikin kasvaminen havahdutti yrittäjät. Pienessä Kangasniemen myymälässä yhden vuoden myyntikate oli vain 2 % kun se tyypillisessä Tokmanni-myymälässä kohosi tuohon aikaan 28 %:n tienoille. Joku Kangasniemellä ei täsmännyt ja asiat

etenivät lopulta poliisitutkintaan saakka. Ja kuten arvata saattaa, tutkinta toi esiin ulkoisen hävikin lisäksi ennen muuta poikkeuksellisen suuren sisäisen hävikin. Ongelmat Kangasniemen myymälässä ratkaistiin. Tarvittiin sekä henkilöstön vaihdoksia että valvonnan ja varmistuskäytäntöjen parantamista. Kuvaavaa oli, että PAM:n paikallinen ammattiosasto uskoi ensin, että puheet suuresta hävikistä olivat työnantajan painostusta työntekijöitä kohtaan. Lopulta tuli kaikille selväksi, että tästä ei ollut kysymys. Hävikki on kuitenkin jatkuvasti kaupan alan suuri ongelma. Sisäisestä hävikistä pääosa muodostuu tavaroiden luonnollisesta rikkoontumisesta tai pilaantumisesta. Avatessaan tuotepaketin tutustumista varten asiakas voi tahtomattaan tehdä artikkelista myyntikelvottoman. Sekin on hävikkiä. Suuressa yrityksessä myös henkilökunnan tiliin osa katoavista tavaroista valitettavasti lankeaa. Hävikki on itse asiassa koko kaupan alaa koskeva ajankohtainen ongelma. Esimerkiksi nykyisen Tokmannin kokoisessa yrityksessä tyypillinen 2 %:n

hävikki merkitsee rahalliselta arvoltaan n. 12 miljoonan euron menetystä vuodessa. Pääosa tästä on ulkoista hävikkiä eli myymälävarkauksia. Vaikka valvontajärjestelmiä on kehitetty, ongelmasta ei ole päästy. Ihmiset, jotka ovat taipuvaisia myymälävilppeihin, ovat tokmannilaistenkin kokemusten mukaan joskus suorastaan uskomattoman kekseliäitä. Muuan kansallispukuinen, tummakutrinen naishenkilö poistui myymälästä viisi viiden litran kanisteria, eli 25 litraa moottoriöljyä, hameensa varustuksiin kätkettynä. Sillä kertaa yritys kuitenkin epäonnistui. – Lieneekö kysymys yrittäjien ja valtiovallan huonosta keskinäisestä yhteisymmärryksestä vai vuoropuhelun puutteesta, kun oikeusministeri Tuija Brax vastikään ajoi läpi päätöksen sakkojen muuntorangaistuksen poistamisesta. Myymälävarkaudet ovat tämän seurauksena kääntymässä jyrkkään nousuun, ennakoi Kakkonen.

IKIMUISTOINEN HERÄTYS

Halpakaupan arvostus nousee – tapahtumien virrassa edetään hallitusti Vuosituhannen viimeisinä vuosina tapahtumat etenivät nopeasti. Yhtäältä kaupan yleiset rakenteet jatkoivat muutostaan, toisaalta kaupan sisäiset kehitystrendit vahvistuivat. Halpakaupassa tämä merkitsi uuden sukupolven myymälärakenteita, kilpailun ja viranomaismääräysten asettamia uusia vaatimuksia kauppatoiminnan sisällöissä, asiakastietoisuuden lisääntymistä ja uusia ratkaisuja tavaravirtojen käsittelyssä. Kilpailussa menestyminen vaati nopeita kehitysaskeleita. Ulkomaisetkin toimijat alkoivat kiinnostua Suomesta. Ainoa asia, mikä näytti pysyvältä, oli muutos. Tapahtumat seurasivat toisiaan. Yllättävätkin… IKIMUISTOINEN HERÄTYS: LIEKSAN UUSI MYYMÄLÄ ON TULESSA!

Vuonna 1998 Tokmanni koki dramaattisen takaiskun. Lieksan juuri uusittu myymälä paloi aamuyöllä 24. lokakuuta. Kyösti Kakkoselle yö oli ikimuistoinen:

– Muistan aina elävästi, kun puhelin herätti yöllä vartin yli kahden. Lieksan palopäällikkö kertoi, että myymälä palaa ja omistajan olisi syytä tulla paikalle. – Karin kanssa suuntasimme Lieksaan. Meillä oli selvä aavistus siitä, että vasta avattu myymälä oli menetetty. Hämmentyneiden tunteiden vallassa soitimme vakuutusedustajallemme IF:iin varmistaaksemme, että asiat olivat siellä päässä varmasti kunnossa. Pekka Malinen antoi meille tärkeän vahvistuksen: vakuutukset olivat ajan tasalla. Siinä vaiheessa vakuutuskannan virhe olisi asettanut koko yrityksen uuteen tilanteeseen. Palossa Lieksan uusittu ja laajennettu myymälä menetettiin kokonaan. Tulenarka varasto roihusi loppuun asti voimakkaassa tuulessa, eikä palokunnalla ollut mitään tehtävissä. Poikajoukko oli ollut illalla tupakalla varaston takana ja käsitellyt huolimattomasti tulta. Se oli tietysti vahinko, josta ei voitu panna korvausvastuuta nuorten ikuiseksi taakaksi.

Vakuutus maksoi korvaukset ja jo seuraavana aamuna ilmoitimme henkilökunnalle ja lieksalaisille, että tilalle rakennetaan uusi myymälä. – Vakuutusyhtiö toimi erittäin reilusti ja maksoi vakuutusehtojen mukaisesti koko 10 miljoonan markan täysarvon mukaisen vahingonkorvauksen. Vuoden ajaksi Lieksan Tokmannikauppa kuitenkin pysähtyi. Uusi myymälä avattiin syksyllä 1999. Lieksan tapauksen opetus yrittäjille oli se, että kohdallaan oleva vakuuttaminen on tärkeä osa yritysriskien hallintaa. Monelle yrittäjälle tämä tosiseikka on valjennut vasta sitten kun se on liian myöhäistä. JUUKA AVATTIIN ”LIIAN AIKAISIN”

Juuassa Tokmanni avasi myymälänsä 9. lokakuuta vuonna 1998. Entisen nahkatehtaan hallista kunnostettiin tavaratalolle 1100 neliön tilat. Juuan myymälän avaukseen liittyi myös vuoden verran pienessä jännityk-

Lieksan uusi myymälä paloi yöllä tupakoineiden poikien huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena.

HINNOITTELUN TÄYSOSUMA

sessä pitänyt episodi, josta Kyösti Kakkosella on tuoreentuntuisia muistoja: – Olin matkalla myymälän avajaisiin, kun Juuasta soitettiin, ettei liikettä voidakaan avata, koska muutostöiden rakennusluvan valitusaika on vielä kesken. Nopean toiminnan ja suuren innostuksen vallassa tapahtuneen rakentamisen ja avaustoimien aikana ei kenellekään ehtinyt tulla mieleen tällainen aikataulukysymys. Liike oli rakennettu entiseen Siipolan nahkatehtaan tukkuompelimoon ja rakennustarkastajan mukaan käyttötarkoituksen muutosta koskevan päätöksen valitusaika oli vielä kesken. Liikettä ei voida avata, oli rakennustarkastajan viileä ilmoitus. Toimitusjohtaja saisi palata takaisin. Avajaiset oli kuitenkin ilmoitettu ja Kakkosen tullessa pienistä varoituksista huolimatta paikalle, kansaa oli satamäärin jo ovien avaamista odottamassa. Vahva ja räväkkäotteinen Juuan kunnanjohtaja Ahti Puumalainen otti vastuun liikkeen ennenaikaisesta avaamisesta ja kansa tulvi sisälle. Rakennustarkastajan kanssa väittelyä ei syntynyt, vaikka hän omassa roolissaan olikin viranomaisasemassa ja siinä ominaisuudessa kunnanjohtajankin ”käskyvallan”

ulottumattomissa. Jännityksen vallassa odotettiin valitusajan loppuun kulumista, mutta onneksi kukaan ei valittanut. Vilkasta kaupankäyntiä ei Juuassa lainkaan haitannut, vaikka liike sijaitsi kolmen kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta Juankosken tien varressa hautausmaan viereisellä tontilla. Tilikaudella 1999 Kerimäen ja Leppävirran vuokratut liiketilat ostettiin konsernin yhtiöiden haltuun. Parannukset ja laajennukset jatkuivat tai käynnistyivät näiden myymälöiden lisäksi myös Ilomantsissa, Outokummussa, Kiteellä ja Suonenjoella. Toimintaansa yhtiö tehosti muun muassa logistisella kehitystyöllä, kassajärjestelmien ja vanhentuneiden koneiden uusimisella myymälöissä sekä viestinnän kehittämisellä.

ollut syynä siihen, että Joutsa pisti silmään sopivana kauppapaikkana ja että Keski-Suomessa tehty avaus tapahtui juuri siellä, aikataulustaan tavallaan vähän etuajassa, Kyösti Kakkonen muistelee. Joutsan Tokmanni avattiin marraskuussa 1999. Kakkosten yrityksessä ensimmäiset kymmenen toiminnantäyteistä vuotta olivat vierähtäneet nopeasti. Tokmannilaisia oli uuden vuosituhannen kynnyksellä palkkalistoilla 182. Konsernin 10. täyden tilikauden liikevaihto nousi 256,2 miljoonaan markkaan, voittoa kirjattiin 27,6 miljoonaa ja sijoitetun pääoma tuottoa kertyi 23,6 prosenttia.

ENSIMMÄINEN MYYMÄLÄ KESKI-SUOMEEN

Ostotoiminnan kehittäminen oli Tokmannissa vuosituhannen lopulla tärkeä painopistealue. Yksi vuoden 1999 merkittävistä tapahtumista olikin Tokmannin tulo maahantuonti- ja tukkuliike Pick-Import Finland Oy Ltd:n osakkaaksi. Tämän seurauksena Tokmanni sai huomattavia ostoetuja.

Vielä ennen yrityksen kymmenvuotiskauden täyttymistä Tokmanni otti ensimmäisen askeleensa Keski-Suomessa. -Joutsassa vierailtiin perheen kanssa usein, olihan se vaimoni Ullan kotiseutua. Lieneekö tämä lukkarinrakkaus

PICK-IMPORT FINLAND OY TEHOSTAMAAN ULKOMAAN OSTOJA

Kakkonen oli ”hinnoittelun täysosumia” kehitellessään tullut siihen tulokseen, että hintakilpailukyvyn kannalta oman maahantuonnin merkitys on erittäin suuri. Jopa 20-30 % todellisen hinnan päälle syntyy ulkopuolisen tukkuportaan palkkiota, mikä on luonnollisesti hinnoittelussa erittäin merkittävä tekijä. Pick-Import-ratkaisun ansiosta Tokmanni pystyi nyt myös vaikuttamaan ulkomailta tuotavien tuotteiden valikoimiin ja laatuun. Monet erottautuvat tuoteuutuudet löysivät ensimmäisenä Pick-Importin myötä tiensä juuri halpakauppojen valikoimiin. Halpakaupan oman maahantuontiyrityksen vaikutuksesta monet kotimaiset tukkukaupat alkoivat soveltaa Pick-Importin osakasyrityksille ns. Pick-hinnoittelua, eli leikkasivat omia välityspalkkioitaan, koska tämä kauppiaiden ryhmittymä edusti tukkureiden kannalta erittäin huomattavaa ostopotentiaalia. ”Mahdottoman yhtälön”, halvan hinnan ja hyvän laadun ratkaisussa oli otettu yksi askel eteenpäin.

Kaupan tekeminen on kiehtovaa. Minua kiinnostaa kauppapsykologia. On kiinnostavaa seurata, mitä kaupankäynnin eri tasoilla ja osa-alueilla tapahtuu ja miten itse kauppa tehdään. Työ on mielekästä kun siinä on ilo mukana. Kyösti Kakkonen

KASVAVAT ASIAKASVIRRAT

Imagotutkimuksen tulos:

Tokmanni on tehnyt asiakasstrategian läpimurron Kymmenessä vuodessa konsernin myymälätoiminimi Tokmanni oli lyönyt itsensä läpi laajalla alueella Itä-Suomessa. Sen osoitti tilikaudella 1998 - 99 tehty imagotutkimus, jossa Tokmanni todettiin brändinä halpakaupan edelläkävijäksi, laadukkaaksi tuotteiltaan mutta silti edulliseksi. Kakkosesta oli tullut alansa ykkönen. Imagotutkimus osoitti selkeästi, että ”halpakauppa”-nimityksen jossakin määrin negatiivinen arvolataus oli purkautumassa. Hyvä suoritus 10-vuotiaalta. Se osoitti, että Tokmanni oli kuluttajien mielissä saavuttanut selvästi alkuperäistä korkeamman arvostuksen monipuolisena ja hyvälaatuisia tuotteita kauppaavana edullisena tavaratalojen ketjuna. Tokmanni halusi olla myös edelläkävijä. – Kotiin, pukeutumiseen, vapaa-aikaan ja hygieniaan liittyvät tuotteet tulee saada helposti ja nopeasti sekä luotettavan edullisesti asiakkaan ulottuvil-

le, Tokmanni julisti. Myymälöiden valikoimista löytyivät jo useimmat korkealaatuiset merkkituotteet kuten Lumenet, Fazerit, Boschit, Nansot, Finnwearit ja monet muut tunnetut brändit. Tokmanni ei tietenkään unohtanut tuoda esille hintakilpailukykyään. Alkuvuosina halpakauppa-imago piti monet tunnetut tuotemerkit pois Tokmannin hyllyiltä. Kaikki eivät aluksi yksinkertaisesti halunneet tuotteitaan edullisilla hinnoillaan itseään markkinoivien kauppaliikkeiden myytäväksi. Mm. Pauligin tuotteita Tokmanni sai jopa halvemmalla välittäjien kautta kuin suoraan Pauligilta. Tuotemerkkiä pidettiin ”liian arvokkaana” halpakaupasta ostettavaksi. Vaikeasta liikesuhteesta johtuen Tokmanni aikanaan palkitsikin Pauligin vuoden sitruunalla. Myös Luhta Oy pelkäsi, että heidän Skila-tuotemerkkinsä arvo heikkenisi Tokmannin ja muiden halpakauppojen valikoimissa. Melko nopeasti tilanne kuitenkin muuttui siten, että monet tunnetut

brändit alkoivat suorastaan kilpailla Tokmannin hyllytilasta. Tokmannilla oli tarjota asiakkaidensa valittavaksi vaihtoehtoja paikallisista, maakunnallisista, kotimaisista ja muualta tuoduista tuotteista. Kuluttajatietoisuuden lisääntyessä asiakkaat saattoivat luottavaisesti astua sisään Tokmannien ovista tietoisina siitä, että laajoista valikoimista löytyvät tuotteet useimpiin heidän tarpeisiinsa – ja mikä parasta, asiakasmyönteisellä hinta-laatusuhteella. Hinnoittelun ”täysosumilla” Kakkosen kaupat vahvistivat asemiaan. Merkille pantavaa oli, että tuohon aikaan myös muiden kaupan alan yritysten ja ryhmittymien piirissä erilaiset tarjoukset ja hinnoilla kilpailu alkoivat lisääntyä. Tärkeä osa muutosta oli ollut ja oli Tokmannin palvelukonseptien määrätietoinen kehittäminen ja myymälätilojen tason siirtyminen uuteen aikaan. Imagotutkimus vahvisti käsitystä siitä, että oli edetty oikeaan suuntaan. Kauppojen tehostunut asiakaspalvelu ja henkilökunnan palveluhenkisyys ja ystä-

vällisyys herättivät tutkimuksen mukaan asiakkaiden keskuudessa kasvavaa luottamusta Tokmanneja kohtaan. Ns. halpakauppamalli oli Tokmannin aikana ja ansiosta kokenut maassa perusteellisen muodonmuutoksen niin, että tämäkin kaupan ala oli entistä valmiimpi kohtaamaan uuden vuosituhannen haasteet. YLI 100.000 KILOMETRIÄ VUODESSA MAANTIELLÄ

Asioiden takana ovat ihmiset. Ensimmäisen vuosikymmenen kehitys vaati omistajiltaan paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Vuosina 1989–91 toimitusjohtajan auton mittariin kertyi reilusti yli 100.000 kilometriä vuodessa. Yritystoiminnan hallintoyksikkö sijaitsi Itä-Savossa Savonlinnassa, myymälät eri osissa Etelä- ja Itä-Savoa, mutta yrittäjien koti oli Pohjois-Karjalassa. Edestakainen työmatka konttorille oli liki 300 kilometriä. Kolmena vuotena auton mittariin tuli kilometrejä 340.000.

– Ensimmäisellä vuosikymmenellä yleensäkin kaikki työmatkat tehtiin autolla. Auto oli myös liikkuva konttori, jossa puhelimet olivat ahkerassa käytössä. Auto vei paitsi omille liikkeille myös asioille pääkaupunkiin ja ostoille ympäri maata. Kilometrien ohella kiireessä tuli eräällä työmatkalla jopa kolme ylinopeussakkoa tunnin sisällä, muistelee kiireinen kauppamies sen ajan menoa. Korttihan siitä nykyisin lähtisi, silloin siitä vielä puhumalla ja sakot maksamalla selvittiin. Vapaa-ajan matkoillakin työasiat olivat pinnalla. – Lapset joskus jo kyllästyivät, kun lomamatkoilla pysähdyttiin kurkistamaan kauppapaikkoja, omia ja vieraita. Kävin tietenkin aina oman yhtiön myymälässä, jos sellainen paikkakunnalla oli. Kyösti muistelee, että lasten suusta se totuus kuuluu korviin vieläkin: ”jaaha työmatkalla taas ollaan kesken kesäloman”. Aluksi ilmoitin tulostani etukäteen, myöhemmin halusin nähdä, miltä myymälät näyttävät ”oikeasti” normaa-

lina arkipäivänä ilman ennakkovalmistelua, Kyösti Kakkonen kertoo pistäytymisistään. Siinä vaiheessa alan yrittäminen oli muutenkin kovaa työtä. – Meillä oli pieni organisaatio. Kari oli kiinteistöpäällikkö, suunnittelija, korjausten ja laajennusten johtaja ja muun muassa kemikalioryhmän ostopäällikkö. Toimitusjohtajatoimeni ohella minä taas olin talousjohtaja, markkinointipäällikkö, ostopäällikkö, henkilöstöpäällikkö ja tarpeen tullen vaikka mitä. Sähkötöitäkin tein, jos insinööri ei ehtinyt. Kolme puhelinta samalla pöydällä tuntui monesti olevan liikaa, muistelee Kyösti Kakkonen.

10-vuotiaana Tokmanni oli kuluttajien mielissä saavuttanut selvästi alkuperäistä korkeamman arvostuksen monipuolisena ja hyvälaatuisia tuotteita kauppaavana edullisena tavaratalojen ketjuna.

LEGENDAARINEN KISA

Toisenlainen yhteistyökumppaneiden tapaaminen:

Ampumahiihdon kutsukilpailusta Kontiolahdella tuli legendaarinen Tokmanni on halunnut erottautua toiminnassaan muista, toimia omalla persoonallisella tavallaan. Se halusi myös järjestää tärkeille yhteistoimintakumppaneilleen täysin erilaisen ja poikkeavan elämystapahtuman. Koska yhtiön kotipaikka on ollut Joensuussa, ideaan erikoistapahtumasta voitiin liittää läheinen Kontiolahden kansainvälinen ja maan johtava ampumahiihtokeskus. Kontiolahden Urheilijat on järjestänyt myös ampumahiihdon MM- ja EM- sekä Maailman Cupin kilpailuja ja siksi sillä on myös korkeatasoinen järjestelykoneisto. Tokmanni on ollut näissä myös yhteistyökumppanina. Kyösti Kakkoselle syntyi idea ja ampumahiihtoväki ”tarttui tarjoukseen”. Tokmanni kutsui 11 vuotena peräkkäin yhteistyökumppaninsa ”maailman suu-

rimpaan” ampumahiihdon viestikilpailuun, josta tuli todella kuuluisa ja kysytty. Kaikki halusivat tietää, milloin seuraava kilpailu järjestetään ja tuleeko niihin kutsu. Tapahtumaan on ollut enemmän tulijoita kuin järjestelyjen takia on voitu ottaa vastaan. Siksi kutsuttujen määrää on jouduttu rajaamaan. Tämä on poikkeuksellista, sillä yritysten johdoilla on yleensä ollut itsellään karsintaa siitä, mihin aikarajoitteiden vuoksi mennään. Kutsukilpailu on ollut aina maaliskuun 3. torstaina. Se on alkanut aamulla klo 10 ja päättynyt illalla klo 10. Järjestelyistä on vastannut Kontiolahden Urheilijat projektipäällikkö Esa Haapalan johdolla. Hänen asiantuntevassa ohjastuksessaan kilpailu on aina viety läpi leppoisassa yhteistyöhengessä. Itse kilpailu on kuitenkin totinen

ampumahiihto, mutta vahvasti kevennettynä. Nelihenkiset joukkueet kävivät kilpailun viestinä siten, että kukin osanottaja hiihtää 3 x 800 metriä ja lenkkien välissä ammutaan kahdesti makuulta helpompaan eli pystytauluun (halkaisija 11,5 sm) viisi laukausta. Jokaisesta ohilaukauksesta tulee 50 metrin sakkokierros ja lisäksi kaksi kakkosta eli 22 sekunnin aikasakko. Päivän aikana on kaksi erillistä yli 30 joukkueen yhteislähtöä. Ulkoilutapahtuma oheisohjelmineen ja saunomisineen kestää koko päivän. Lepovuorossa olevilla joukkueilla on mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä ja tutustua toisiinsa vapaasti joko kenttälounaalla teltassa tai kilpailua seuraten sinä aikana, jolloin kilparadalla vuorossa olevat joukkueet mittelevät kunniasta. Tapahtumassa Tokmanni on vuosit-

tain palkinnut kulloinkin tärkeimmän yhteistyökumppaninsa ja valituiksi ovat tulleet muun muassa Nordea, If-vakuutus/Varma, Hartwall, Wihuri Oy. Jännitys on aina huipentunut illalla järjestettyyn erikoislaatuiseen arpajaistilaisuuteen. Osanottomaksu, jonka joukkueiden taustayhteisöt yleensä kustantavat, on kohtalaisen tuntuva. Vuonna 2009 se oli 222,22 euroa + alv 22 %. Osanottomaksutuotot on aina käytetty illalla arvottavan pääpalkinnon hankintaan, eikä se tälläkään kertaa ollut sen vaatimattomampi kuin tuliterä D-mallin Mercedes-Benz-henkilöauto, jonka mittariin uutuudestaan huolimatta oli kertynyt Kakkosen koeajolla joko 2,2 tai 22 kilometriä.

Ennen kilpailua tarkastetaan arvokas palkintopöytä. Tarkastajina vasemmalta Kyösti Kakkonen ja toisena oikealta Seppo Saastamoinen. Järjestäjää, Kontiolahden Urheilijoita edustavat projektipäällikkö Esa Haapala ja Suomen ykkösampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

OHILAUKAUKSESTA KAKSI KAKKOSTA

Halukkaita kutsukilpailuun osallistujia on aina ollut enemmän kuin mukaan on voitu ottaa.

IF:n aluejohtaja Pekka Virtaniemi (vas.) tukijoukkoineen

Kyösti Kakkonen on saanut seurakseen Eliisa Saastamoisen

Talousjohtaja Sixten Hjort (kesk) vaihtaa kisakokemuksia aluepälliköiden Marjo Vanhalan ja Simo Mikkosen kanssa

Varustukset miehen mukaan: Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja Kalevi Kaarre

UUDELLA VUOSITUHANNELLA KILPAILU TULEE RAJOJEN YLI

Tokmannin ensimmäisen vuosikymmenen täyttyessä yrityksessä tutkailtiin paitsi oman kaupan myös talouden yleisiä näkymiä ja luodattiin tulevan vuosituhannen haasteita. Okman Oy:n tilikauden 2.10.1998 – 1.10.1999 toimintakertomus arvioi kaupan tilaa ja tulevaa kehitystä näin: ”Vähittäiskaupan myynnin määrä 1-7/1999 on kasvanut 4 % edelliseen vuoteen verrattuna. Myynti tavoittaa tänä vuotena jopa lamaa edeltävän huippuvuoden tason. Vuodelle 2000 ennustetaan kaupan käyvän hyvin. Vähittäiskaupassa kotimaiset ketjut joutuvat kuitenkin vastaamaan vähitellen lisääntyvään ulkomaiseen kilpailuun sekä erikoistavaroissa että päivittäistavaroissa. Elintarvikkeissa kotimaisuuden arvo tulee korostumaan entisestään.” Toteamus osui oikeaan, sillä saksalainen Lidl sekä useat ruotsalaiset ja Aluejohtaja Leena Roiha (Nordea) iloisissa kisatunnelmissa

muistakin pohjoismaista tulevat erikoistavaraketjut, kuten H&M, Lindex, Dressman, Claes Ohlsson ja JYSK, olivat alkaneet levittäytymisensä Suomen markkinoille. Tokmanni pyrki omalta osaltaan panostamaan tässäkin kilpailussa omiin osaamisvahvuuksiinsa ja niiden kehittämiseen.

AINA HINTANSA VÄÄRTI

2000-luvun markkinoille kehittyvällä myymäläverkostolla Kakkosten yritystoiminnassa eri osaalueiden hallintaan on vuosien varrella perustettu ja ostettu lukuisia yhtiöitä. Kokonaisuutta on ”sattumankaupatkin” hyödyntäen pyritty rakentamaan niin, että se eri aikoina olisi edistänyt yritystoiminnan onnistumista ja määriteltyjä ydintehtäviä. Ulkopuolisen silmin kaikkien rakenteiden tarkoituksenmukaisuudesta on vaikea ottaa selvää – josko se on niin tarpeellistakaan. 2000-luvulle tultaessa Okman Oy oli edelleen Tokmannin emoyhtiö. Sen tytäryhtiöitä olivat Savonlinnan Varastovalinta Oy, joka omisti Putkela Oy:n ja Joensuun Rahtikatu 21 Koy:n kokonaan sekä Miekkoniemen Liiketalo Koy:stä 80,86 %, ja Kauppavirrat Oy, joka puolestaan omisti Leppävirran Kulmala Oy:n (52 %), ja Varkauden Valkkari Oy:n, jonka omistukseen sittemmin hankittiin Juuan myymälän Koy ja Nilsiän Tahkontie 6 Koy. Vanhaa perua Okmannilla oli lisäksi suorassa omistuksessaan myymälä Rantasalmella, jolle vuosituhannen

vaihteessa avattiin uudet ajanmukaiset tilat. Kiinteistöomistuksissa tapahtui jatkuvasti pieniä muutoksia. Liperissä Tokmanni avasi myymälän 29. maaliskuuta 2001 emoyhtiön osana PohjoisKarjalan Osuuskaupalta jääneeseen kiinteistöön. Sysmässä uusi Tokmanni avattiin niin ikään emoyhtiön suoraan omistukseen saman vuoden marraskuussa. Uudelle vuosituhannelle Tokmanni lähti koko ajan uudistuneen ja ajanmukaisen myymäläverkoston voimin.

Sen tuon hetkinen ”lippulaiva” varastoineen ja hallintokonttoreineen Joensuussa avattiin laajennettuna ja uudessa kuosissaan marraskuussa vuonna 2000. VIIMEISET MARKKAVUODET VAHVAN NOUSUN AIKAA

2000-luvun kaksi ensimmäistä tilivuotta ja samalla viimeiset Suomen markan vuodet olivat Tokmannille vahvan kasvun aikaa. 1.10.2000 päättyneellä tilikaudella Okman-konsernin liikevaihto

Liikeideaan sisältyi alkuvaiheessa johtavaksi ajatukseksi halpuus, 1990-luvun puolivälissä alettiin painottaa laatua ja 2000-luvulla kysytään kaupan eettisiä ja ekologisia arvoja. Liikeidea täsmentyi ja hioutui markkinointiargumenttiin ”laatua edullisesti”. Samaan aikaan alettiin käyttää mainonnassa tokmannimaisuudesta tunnettua ”aina hintansa väärti”- kuvausta. Kyösti Kakkonen halpakaupan kehityksestä

oli 281,2 miljoonaa markkaa (+9,9 %) ja seuraavalla kaudella peräti 337,8 miljoonaa eli kasvua 20,12 prosenttia. Markkakauden päättyessä oma pääoma oli 97,2 miljoonaa ja omavaraisuusaste 56,3 prosenttia. Tilikauden voitto oli 21,7 miljoonaa ja sijoitetun pääoman tuotto 18,1 prosenttia. Katetta kasvatti tässä vaiheessa ennen muuta erikoistavaroiden myynnin lisäys. Vuosituhannen ensimmäisinä vuosina jouduttiin kiinnittämään erityistä huomiota laajentuneen kentän kehittämiseen ja kasvaneen henkilökunnan koulutukseen. Koulutusta tarvittiin myös euroon siirtymisen vuoksi ja yhdessäoloa henkilökunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kauden 2000 – 2001 aikana jatkui tuolloin hallussa olleen myymäläkannan parantaminen. Uudistuskorjauksia tehtiin Heinäveden, Suonenjoen, Nurmeksen, Kerimäen ja Parikkalan myymälöissä. Nilsiässä aloitettiin laajennus. Pääomataloudessa yhtiö ryhtyi vuo-

desta 1999 alkaen myös puhelinyhtiöiden osakekauppaan. Taustalla oli näkemys siitä, että telekommunikaatio ja teleoperointi kokevat nopean muutoksen, jossa myös Pohjois-Karjalan ja Itä-Suomen laajemminkin on tärkeätä olla mukana. Kakkoset uskoivat, että sijoitukset alaan ovat paitsi hyödyllisiä myös tuottavia ja turvallisia. Yhtiö hankki omistukseensa Joensuun Puhelimen, joka sittemmin muuttui Tikka Com Oy:si, osakkeista noin 8,8 prosenttia ja Savonlinnan Puhelimessakin konserni oli suurin yksittäinen omistaja. Vuonna 2005 Kakkosen yhtiöt päättivät realisoida vuosien mittaan hankkimansa joensuulaisen puhelinyhtiön, Tikka Comin osakeosuutensa, kun Elisa lunasti ne sen hetkiseen markkinahintaan 1940 euroa kappaleelta, maksaen myyjille vielä osaketta kohti 200 euron suuruisen ns. superosingon. Osakkeiden hankintahinnoitteluun nähden saatu voitto oli Tokmannille huomattava ja tehty sijoitus näin ollen hyvin onnistunut.

2000-LUVULLE SIIRRYTTÄESSÄ PIENESTÄ ALUSTA OLI SYNTYNYT OMAN ALANSA HUIPPUYRITYS

Kun suomalainen kauppa tuli 2000luvulle, sen vanhasta rakenteesta oli paljon ennallaan. Kaksi suurta, lähes satavuotias SOK ja 60 vuoden ikäinen Kesko myymälöineen kamppailivat kuluttajien kukkarolla kokonaismyynnin valta-asemasta. Vuonna 2008 E-liikkeiden ja Tradekan jatkajaksi lähtenyt Suomen Lähikauppa Oy oli kolmas ryhmittymä maan vähittäiskaupan markkinaosuuden jakajana. Lähinnä erikoistavaramyynnissä Euroopan yhtenäistyneillä markkinoilla suuret suomalaiset olivat saaneet uusia kilpailijoita pohjoismaisista ja saksalaisista ketjuista. 2000-luvulle tultaessa suomalaisessa halpakaupassa oli tapahtumassa merkittävä ja erittäin nopea rakennemuutos. Vuosituhannen vaihteen tienoilla alkoi pienten hajallaan olevien yritysten ja ryhmien tiivistyminen. Sen

HETKI ÖLJYKAUPPIAANA

seurauksena useista palasista kahdessa vuosikymmenessä koottu Tokmanni Oy kohosi vuoteen 2009 mennessä alan johtavaksi konserniksi, jonka kasvu oli hämmästyttävä. Oli syntynyt oman alansa huippuyritys, jonka myötä Suomen kauppa oli vähitellen saamassa uuden valtakunnallisen voimatekijän. MARKAT EUROIKSI JOUSTAVASTI – KAUPAN ALAN YLEISESSÄ HINNOITTELUSSA YLILYÖNTEJÄ

Teknisesti Tokmannin siirtyminen euroon sujui suunnitelmien mukaisesti. Hallinnon ohjelmat siirtyivät ennakoivasti markasta euroon joulukuun

Oikeaa tavaraa, oikeilla määrillä, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa on parasta logistiikkaa. Kyösti Kakkonen lehtihaastattelussa

alussa 2001 ja kassoilla oltiin valmiita eurokauppaan vuoden 2002 alussa. Kyösti Kakkosen puheesta päätellen Suomi ja suomalaiset eivät kaikilta osin olleet alussa riittävästi sisäistäneet euron käyttöön oton vaikutuksia. – Kaupan alalle yleensä vaikutukset olivat ilman muuta yhden sortin taivaan lahja. Hintataso tosiasiallisesti nousi ja maksumiehinä olivat asiakkaat, tavalliset suomalaiset. Baarin parin markan kahvikuppi maksettiinkin hetken päästä kahdella eurolla ja jossakin kauppatavarassa hinta hilautui lyhyessä ajassa 50 markasta 30 euroon. Näinhän sen ei pitänyt mennä. Euron tuloon liittynyt ”kuluttajavalistus” ei onnistunut. Halpakaupalle ylilyönnit kaupan alan yleisessä hinnoittelussa tarjosivat uusia mahdollisuuksia, jotka käytettiin hyväksi. Hinnoittelun erot kasvoivat halpakaupan eduksi. Ensimmäisen eurovuoden maaliskuussa konsernissa tapahtui yksi oleellinen muutos. Okmanin liiketoimintojen aloitusyhtiö, tytäryhtiö Savonlinnan Varastovalinta Oy, muutettiin Tokmanni Oy:ksi. Näin tähän saakka konsernin markkinointinimenä toimineesta Tokmannista tuli myös juridinen yhtiö.

Outokummussa Tokmanni reilusti kaksinkertaistui, kun tavaratalolle kunnostettiin ajanmukaiset 1730 neliön tilat elokuussa 2002. Vanhat tilat vuokrattiin ulkopuoliselle. Imatralla Tokmannin 3000 neliön kiinteistö ostettiin yhtiölle. Omaan käyttöön siitä jäi tuhat neliötä. Sysmässä valmistui myymälän laajennus. Varkaudessa myymälän kehitystyötä jatkettiin laajennuksella sekä uuden liiketoimintamallin käyttöön otolla, josta tuli myöhemmin myös muita myymälöitä hyödyttänyt kokeilu. Liike avattiin uusissa tiloissa 25. lokakuuta 2002. Okman-yhtiön liikevaihdon kasvu tasaantui 5,5 prosenttiin ja oli 928.358 euroa. Koko konsernin liikevaihto oli 59 miljoonaa euroa. Tilikauden 2002– 2003 alussa lokakuussa Tokmanni siirtyi kaupan ns. toiminnanohjausjärjestelmään (ERP), päätavoitteena koko konsernin liiketoimintaprosessien kehittäminen. Samalla käynnistyi pitkäkestoinen yhteistyö Solteq Oy:n kanssa. Myös keskusvarastotoiminnoissa otettiin käyttöön uudet järjestelmät. Samalla aloitettiin tärkeä ja pitkäjänteinen kehitystyö myymälöiden automaattisen tilausjärjestelmän kehittä-

miseksi. Näissä muutoksissa henkilökunta joutui jälleen uusien haasteiden myötä koville. Tilanteen hallitsemiseksi ja henkilökunnan jaksamisen edistämiseksi toteutettiin työhyvinvointitoimenpiteitä ja käynnistettiin mm. lähes vuoden mittainen työssä jaksamisen koulutusprojekti. SAMAN KATON ALLE SOPII MYÖS KILPAILEVIA YRITYKSIÄ

Pieksämäellä siirryttiin helmikuussa 2004 Kaakinmäeltä uusiin 1600 neliön tiloihin Keskuskatu 35 - 37:ään, josta oli ostettu entinen K-supermarket Kalevan liikekiinteistö. Tokmannin oman myymälän ohella tilaa sai talosta myös Keskon K-market. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Tokmanni hakeutui kaupan muiden ryhmittymien kanssa yhteistyöhön. Yhteistyöstä saatiin myönteisiä kokemuksia ja aikaisemmat epäluulot tämäntyyppisten ”rajan ylitysten” ympäriltä vähitellen hälvenivät. Vastaavista järjestelyistä eri toimijoiden kanssa on myöhemminkin saatu hyviä kokemuksia. Yksittäisistä myymälöistä Mikkeli sai uuden kalustuksen ja Ilomantsi uu-

den paikan, kun liike lokakuussa 2003 muutti lopettaneelta Spar-kaupalta Kalevankatu 24:ssä vapautuneisiin tiloihin. Konsernin liikevaihto kasvoi kaudella 2002 – 2003 6,6 prosentilla nousten 62,9 miljoonaan euroon. PARIKKALA AVATTIIN, PUNKAHARJU SULJETTIIN

Parikkalasta Tokmanni oli ostanut tontin, jolle rakennettiin uusi syyskuussa 2004 ovensa avannut myymälä. Markkina-alueen muutosta tapahtui myös sikäli, että Punkaharjun myymälä suljettiin yksikön pienuuden vuoksi. Aluksi varsinkin kesäasukkailta tuli sulkemispäätöksestä harmistunutta palautetta siitä, että he jäävät nyt liiaksi suurten, ennen muuta S-ryhmän vietäväksi, ja paikallisten kauppapalveluiden hinnat nousevat. Tokmannin kaltaisen ”hintavalvojan” poistuminen koettiin paikkakunnalla menetyksenä. Toimenpiteet alueella kuitenkin paransivat yhtiön kokonaismarkkinatilannetta, ja aika nopeasti myös punkaharjulaisten ostohalukkuus kanavoitui uudistettuun Parikkalan yksikköön sekä Savonlinnaan ja Kerimäelle.

Vuoden 2004 aikana Kiteen myymälälle valmistui merkittävä laajennus, joka kolminkertaisti entiset tilat. Uusi myymälä avattiin 27.10.2004. Nurmeksessa Tokmanni puolestaan osti uudet 1600 neliön liiketilat Sastan kiinteistöstä, johon Porokylän myymälä siirrettiin ja avattiin keväällä 2004. Konsernin liikevaihto vuosien 2003– 2005 pitkältä tilikaudelta nousi 72 miljoonaan euroon. MUKANA ÖLJYKAUPASSA

Tokmanni tutki ja kokeili vakavasti myös öljykaupan ja polttoaineen jakelun sopivuutta tavaratalojensa yhteyteen. Aloite luontevaan liikkeellelähtöön tuli ST1 yhtiöstä, jonka kanssa sovittiin, että Tokmannien yhteyteen perustetaan vuoden 1997 kuluessa neljä polttoaineasemaa, kaksi Joensuuhun sekä asemat Varkauteen ja Lieksaan. Jakeluasemista kuitenkin luovuttiin vuonna 2001, koska öljy-yhtiö halusi alkuperäisestä sopimuksesta poiketen perustaa alueelle myös muita polttoaineen jakeluasemia. ST1 lunasti jakeluasemat lopulta Tokmannille edullisilla ehdoilla eikä ongelmia yhteistyön pur-

kautumiseen liittynyt. Tokmanni jatkoi tämänkin jälkeen polttoöljyn myyntiä vuoden 2004 omistusjärjestelyihin saakka, jolloin toiminta näiltä osin siirtyi Kakkosten omistamalle Joensuun Kauppa ja Kone Oy:lle, joka puolestaan lopullisesti luopui öljykaupasta vuoden 2007 lopulla. Kyösti Kakkonen piti öljyliiketoi-

mintaa aluksi Tokmannille hyvin sopivana, mutta aikaa myöten kävi selväksi, että polttoaineen jakelun ja öljynmyynnin noin 17-18 miljoonan euron liikevaihdon yhtiöön synnyttämä kate oli toiminnan kannattavuudesta huolimatta verrattain vaatimaton. Näistä syistä öljyala jäi Tokmannille lopulta kokeiluksi.

Ei ole mikään itsetarkoitus saada Suomeen ulkomaalaista ketjua, mutta uusi kansainvälinen toiminta lisäisi vähittäiskaupan hintakilpailua ja tarjoaisi kuluttajille uusia palvelumuotoja ja tuotevaihtoehtoja. Jos joku kotimainen kilpailija pystyy tuomaan saman vaikutuksen, niin totta kai sekin sopii. Yksi keino rantautua Suomeen on perustaa kauppaketju kauppakeskuksiin, joita on rakennettu paljon ja rakennetaan lisää. Ne tarjoavat varman asiakasvirran ja valmiit puitteet, jos oman ketjun rakentaminen on liian kallista ja riskialtista. Toinen tapa on ostaa valmis myymäläverkosto, sillä riittävän hyvät kauppapaikat tahtovat olla Suomessa jo varattuja. Kaupan professori Arto Lindblom, Hgin Yo, Aamulehti.

UUDEN KASVUN EVÄÄT

Mietintämyssy päähän – miten tästä eteenpäin? Kakkosten luoma alkuperäinen Tokmanni omalla Savon ja Karjalan perusalueellaan oli puolessatoista vuosikymmenessä Kuopiota ja Ylä-Savon aluetta lukuun ottamatta rakennettu jo melko kattavaksi verkostoksi. Potentiaaliset kauppapaikat Ilomantsista Mikkeliin ja Imatralta Nurmekseen olivat saaneet omat Tokmanninsa. Aluksi paikallisesta, muutamassa kaupungissa toimineesta myymäläryhmästä oli tullut alueellinen, lähes koko Itä-Suomessa näkyvä hyvin vahva perheyritys, itsensä läpi lyönyt ja kehittynyt kauppakonserni. Moneen kertaan uusittu, laajennettu ja kehitetty myymäläverkosto oli ajanmukaisessa kunnossa. Tokmannin kasvu siihen asti oli tapahtunut nopeasti ja hallitusti. Konsepti toimi erinomaisesti ja yritys teki hyvää tulosta. Mitä muuta yrittäjä voisi omalta yritykseltään toivoa! Kyösti Kakkonen muistelee noihin aikoihin 2000-luvun alkuvuosina usein istahdettuja veljesten pohdiskelupalavereja:

– Harrastimme käytännössä päivittäistä ja reaaliaikaista pohdintaa siitä, miten yritystä tästä eteenpäin kehitetään ja mikä on tulevan omistajapolitiikan linja 60 %:n omavaraisuusasteella toimivassa yrityksessä. Ratkaistavana oli kasvuyrityksen ja perheyrityksen dilemma: jäädäänkö jatkamaan näin vai halutaanko mennä vielä eteenpäin – kasvaa. Paikalleen jääminen ei meitä tyydyttänyt. Yrittäjän sielu oli lujassa. Halusimme lähteä hakemaan ja kokemaan vielä uutta. Tunsimme vetoa Tokmannin markkina-alueen kasvattamiseen vielä merkittävästi, jopa valtakunnalliseksi kaupan toimijaksi. Vaikka uskoimmekin itseemme, tiesimme että näin vahvan kasvun hakeminen vaatii uudenlaisia kumppanuuksia. UUDEN KASVUN EVÄIKSI TIIVISTYVÄ YHTEISTYÖ, VERKOTTUMINEN JA KUMPPANUUS

Veljesten pohdinnat johtivat siihen, että

uuden vuosituhannen suuret muutokset Tokmannissa lähtivät liikkeelle vuoden 2004 aikana. Kakkosilla oli tuolloin yli 20 vuoden kokemus maan halpakauppa-alasta ja vähitellen selkeytynyt näkemys siitä, mihin suuntaan edetään. Keskustelut alan muiden yrittäjien kanssa olivat tuoneet voimakkaasti esiin tarpeen talousalueita ja maakuntia laajempaan ja toiminnallisesti kiinteämpään verkottumiseen. Yhteistyöllä olisi selvästi saatavissa sekä ostoissa että logistiikassa sellaisia etuja, jotka vaikuttaisivat laskevasti tavaran hinnoitteluun. Suuruuden ekonomia pienentäisi myös kustannuksia. Potentiaalin kasvattaminen näytti sekä järkevältä että tarpeelliselta. Asiakkaan kannalta näin rakentunut perusajatus ”kokoa voimat, muutu valtakunnalliseksi, toimi paikallisesti”, osui oikeaan. – Maan vanhoilla halpakauppiailla oli vahvat asemat kullakin omalla alueellaan. Emme nähneet vapaata kasvumahdollisuutta uusien myymälöiden perustamiselle sen paremmin omalla

kuin naapurienkaan alueilla. Halusimme kuitenkin olla mukana valtakunnallisessa kasvussa, arvioi Kyösti Kakkonen silloista tilannetta. Hän tunsi velvollisuudekseen näyttää myös omaa esimerkkiä: – Valitettavasti niin moni yrittäjä Suomessa tyytyy ennen aikojaan olemassa olevaan. Maassa olisi runsaasti hyviä yrityksiä, mutta monellakaan ei ole haluja kasvaa. Taustalla monen yrittäjän mielessä voi vieläkin kangastella 1990-luvun karvaat kokemukset, jotka saivat monet yrittäjät karttamaan ja suorastaan pelkäämään riskien ottamista. Se kuitenkin kuuluu yrittäjyyteen. Suomi haaskaa mahdollisuuksia, kun yritykset, joilla olisi kasvupotentiaalia ja edellytyksiä vaikkapa kansainvälistyä, eivät sitä tee. Näistä syistä Suomi voi menettää markkina-asemiaan eikä välttämättä synny riittävästi uusia työpaikkoja, mietti Kakkonen, joka toimii edelleen myös Suomen Yrittäjien kasvuyrittäjyysvaliokunnan puheenjohtajana.

KUMPPANUUS CAPMANIN KANSSA STRATEGINEN ASKEL KOHTI UUTTA TOKMANNIA

Tokmanni olisi voinut oman vahvan taseensa turvin velkaantua ja tehdä yrityskauppoja yksinkin, mutta sen jälkeen se olisi ollut ainakin jonkin aikaa sen tilanteen vanki. Muihin kehitystoimiin ei olisi enää resursseja riittänyt. Tarvittiin riskien jakajaa. Kyösti Kakkosen ajatus oli, että uuden yhtiön perustamisella yhdessä jonkin vakavaraisen pääomasijoittajan kanssa voitaisiin katsoa jo kauemmaksi tulevaisuuteen. Kakkoset aloittivat ensimmäiset tunnustelunsa pääomapohjan laajentamisesta itse asiassa jo vuonna 2002. Silloin mm. kiinteistösijoitusyhtiö CapManin kanssa hahmoteltiin yhteistyön mahdollisuuksia. Muutaman muunkin sijoittajan kanssa ehdittiin jo mittailla Tokmannin markkina-arvoa. Monet tahot olivat hyvin kiinnostuneita yhteistyöstä. – Vakavammin neuvottelut pääomasijoittajayhteistyöstä aloitettiin vuoden 2004 keväällä. Oli ehkä osittain sattumaa, että päädyimme kumppanuuteen lopulta juuri CapManin kanssa. Asiaan

saattoi vaikuttaa se, että heidän pääneuvottelijanaan toimi joensuulaistaustainen Tuomo Raasio, tuttu mies. Ilman häntä olisimme erittäin todennäköisesti päätyneet yhteistyöhön jonkin toisen sijoitusyhtiön kanssa. Mm. 3i:n kanssa keskusteluja käytiin vakavalta pohjalta rinta rinnan CapManin kanssa, muistelee Kyösti Kakkonen jälkeenpäin. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen sopimus Tokmannin ja CapManin kesken syntyi lopulta vuoden 2004 marraskuussa. Uuden kasvun ja kehityksen edellytykset varmistuivat. CapMan Oyj oli ja on Helsingin pörssiin listattu Suomen johtava pääomasijoitusyhtiö, jonka hallinnoimien rahastojen arvo oli liittymisvaiheessa parisen miljardia euroa. Se oli erikoistunut keskisuuriin yritysjärjestelyihin eri teollisuuden aloilla sekä teknologiasijoituksiin tietotekniikka- ja telekommunikaatioaloilla ja edelleen sijoituksiin ”life science”- toimialoilla. CapManin rahastoilla oli tai oli ollut sijoituksia lähes 150 pohjoismaisessa yrityksessä.

KOSIORETKELLÄ HÄMEESSÄ

Uusi Tokmanni – uuden kasvun ja kehityksen vaihe Tokmanni lähti nyt uudelle kasvun uralle aktiivisella hakeutumisella tiivistyvään yhteistyöhön muiden alan toimijoiden kanssa. Vaihtoehtoja ja kumppaniehdokkaita oli riittämiin. Wihurikonserni ja sijoittaja Pertti Laine olivat halukkaita keskustelemaan EteläSuomessa toimivan Tarjoustalon yhdistämisestä Tokmanniin. Neuvotteluissa päästiin jo varsin pitkälle, mutta järjestely kaatui lopulta yllättäen ja ehkä hieman omituisestikin viimeisillä metreillä. Kauppakumppani jäi nimittäin syytä ilmoittamatta tulematta sovittuun allekirjoitustilaisuuteen. Valmiimpi yhteistyökumppani löytyi Tampereelta. Kyösti Kakkonen tunsi kauppiasyrittäjä Juha Malmisen entuudestaan ja tiesi hänen halunsa vähitellen luopua Pirkanmaalla ja LounaisSuomessa toimivasta Vapaa Valinta -ketjusta. Yhteistyökeskusteluissa päästiin nopeasti konkreettisiin asioihin. Todettakoon, että jo tuossa vaiheessa sekä Kakkosten että Malmisten yritykset kuuluivat Suomen 500 suurimman

yrityksen joukkoon ja ne molemmat oli yrityksinä arvioitu erinomaisiksi (TEarvionti). VAPAA VALINTA OSAKSI UUTTA KONSERNIA

Yhteisymmärrys Kakkosten, Malmisten ja CapManin kesken saatiin pian aikaiseksi. CapMan piti tärkeänä, että uusi Tokmanni-konserni laajentaa toimintaansa uusille alueille. Itäsuomalainen Tokmanni ja pirkanmaalainen Vapaa Valinta sopivat erinomaisesti tätä tavoitetta toteuttamaan. Kauppa tehtiin yritysten käyttö- ja vaihto-omaisuudesta sekä liikearvosta. Tokmannin nimi luovutettiin uudelle perustettavalle Tokmanni Oy:lle, jonka omistajiksi tulivat CapMan Oyj:n omistamat rahastot 60,6 %:n omistusosuudella ja Kakkosten omistama Joensuun Kauppa ja Kone Oy 39,4 %:n osuudella. Saamastaan kauppahinnasta Kakkoset sijoittivat osan takaisin uu-

den yhtiön pääomiin ja vastuisiin. Näin Kakkosten Tokmannin liiketoiminnasta sekä Malmisen perheen Notex-Yhtiöt Oy:n omistaman aputoiminimen Vapaa Valinnan liiketoiminnasta muodostui tuolloin Suomen toiseksi suurin halpahalliketju 4.11.2004 allekirjoitetulla sopimuksella. Kakkoset tekivät tässä hankkeessa poikkeuksellisen ratkaisun. Yleensä suomalaiset yritykset eivät helposti hakeudu näin likeiseen yhteistyökumppanuuteen. Pääomasijoittajia on vierastettu. – Toimimme ennakkoluulottomasti ja uskoimme ratkaisun toimivuuteen. Kova mutta oikea päätös. Jo kauppaneuvotteluissa löysimme helposti yhteisen näkemyksen yhtiön kehittämisstrategiasta. Osapuolet tunnistivat tulevaisuuden menestyksen mahdollisuudet, sanoivat kaupantekijät. KAHDESTA KETJUSTA 60 MYYMÄLÄN VERKKO

Uuden Tokmannin syntyessä vanhalla

Tokmannilla oli myymälä 26 paikkakunnalla: Savonlinnassa, Mikkelissä, Rantasalmella, Kangasniemellä, Joensuussa, Lieksassa, Outokummussa, Ilomantsissa, Nurmeksessa, Kiteellä, Kerimäellä, Juvalla, Punkaharjulla, Mäntyharjulla, Varkaudessa, Suonenjoella, Pieksämäellä, Heinävedellä, Leppävirralla, Nilsiässä, Parikkalassa, Imatralla, Juuassa, Joutsassa, Liperissä ja Sysmässä. Notex-Yhtiöiden Vapaa Valintamyymälöitä oli 34: Eurassa, Harjavallassa, Huittisissa, Häijäällä, Hämeenlinnassa, Ikaalisissa, Kaarinassa, Kokemäellä, Laitilassa, Lempäälässä, Loimaalla, Mynämäellä, Nokialla, Paimiossa, Pirkkalassa, Porissa, Raisiossa, Raumalla, Salossa, Somerolla, Toijalassa, Ulvilassa, Valkeakoskella ja Vammalassa sekä kolme Turussa (Turku, Varissuo, Länsikeskus) ja seitsemän Tampereella. (Hervanta, Keskustori, Koskikeskus, Lielahti, Linnainmaa, Tammela ja Tullintori). Ilmoitus kaupasta tehtiin kilpailuvirastolle. Siinä CapMan –konsernin todettiin hankkineen Kakkosen veljesten perustaman yhtiön kautta omistukseensa Joensuun Kauppa ja Kone Oy:n

(ent. Tokmanni Oy), Okman Oy:n, Juuan Varastovalinta Oy:n, Kauppavirrat Oy:n, Varkauden Valkkari Oy:n ja Notex-Yhtiöt Oy:n liiketoiminnat ja ostaneen Notex-Yhtiön Vapaa Valinta -nimellä harjoitetun liiketoiminnan. Järjestely merkitsi kohdeyhtiöiden halpahalliliiketoiminnan siirtymistä kokonaisuudessaan uudelle perustettavalle Tokmanni Oy:lle. KILPAILUVIRASTO HYVÄKSYI MENETTELYN

Pääomasijoittajan linjan mukaisesti ei Tokmannin ja Vapaa Valinnan yhdistymisessä liikuteltuja pääomia eikä muitakaan kaupan tarkempia ehtoja julkistettu. Sanomattakin on selvää, että myös CapMan oli tyytyväinen syntyneeseen ratkaisuun. Sille oli kertynyt kokemusta tällaisista sijoituksista aiemminkin, sillä se omisti mm. Tiimarin. – Sekä Tokmannin että Vapaa Valinnan liiketoiminta on kehittynyt erinomaisesti viime vuosina. Yhtiöt tuottavat vahvaa kassavirtaa ja ovat erittäin kannattavia. Ne ovat erinomaisia esi-

merkkejä yrittäjien pitkäjänteisestä ja tuloksellisesta uurastuksesta, luonnehti CapManin senior partner Tuomo Raasio konsolidoituvia yrityksiä. – Molemmat yritykset täyttivät kaikki edellyttämämme kriteerit. Halpahallimarkkinat ovat kasvaneet yli 10 prosenttia vuodessa viimeisten viiden vuoden ajan ja uskomme kasvun jatkuvan. Toimialalla tapahtuu paljon ja haluamme ottaa aktiivisen roolin tässä bisneksessä, sanoi uuden yhtiön hallituksen johtoon nimitetty CapManin partneri Jukka Järvelä Prominentissa. Omat perustelunsa toimenpiteelle olivat myös uuden konsernin toimitusjohtajaksi kutsutulla Kyösti Kakkosella: - Halpahalliketjujen toiminta on tullut vaiheeseen, jossa toimijoiden yrityskoko on kasvamassa. Tavoitteenamme on kehittää edelleen Tokmannin ja Vapaa Valinnan menestyksellistä konseptia ja vahvistaa uuden yhtiön markkina-asemaa. CapManin kokemuksesta ja verkostosta on tässä apua. – Yli 30 vuoden kehittämisen jälkeen on erinomaista, että Vapaa Valinta -ketjun uusi omistaja on yritys, jolla on tarkoitus ja resurssit jatkaa ketjun perin-

teitä ja kehittää sitä entistä menestyvämmäksi, sanoi puolestaan Notex-Yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja Juha Malminen. Uudesta yhtiöstä CapMan omisti nyt 60,6 prosenttia sekä Kyösti ja Kari Kakkosen Okman-konserni 39,4 prosenttia. Tokmannilla oli nyt yhteensä 60 myymälää, joilla se hallitsi noin 13 prosenttia maan halpakaupan markkinoista. Henkilöstön määrä nousi järjestelyjen myötä noin 560:een. Molemmat ketjut olivat jo ennestään tuonti- ja tukkuliike Pick-Importin jäseniä. Konsernin pro forma (=laskennalliseksi) -liikevaihdoksi vuodelle 2004 arvioitiin kaupan hetkellä 150 miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Kakkosella näyttää olleen jo tuolloin käsitys kasvun jatkumisesta päätellen hänen pohdinnoistaan tulevan toiminnan suuruusluokista:

Kysyin itseltäni, onko parempi omistaa 100 prosenttia 50 miljoonan euron bisneksestä vai neljännes 600 miljoonan bisneksestä. Kyösti Kakkonen vuonna 2004 CapMan-liittymästä

Malmiset, Notex Oy ja Vapaa Valinta Juha ja Paula Malminen perustivat vuonna 1974 Notex-Yhtiöt Oy:n. Sen ensimmäinen toimipaikka oli Nokian Tekstiili, pieni 150 neliön myymälä Nokialla. Vapaa Valinta otettiin yhtiön markkinointinimeksi vuonna 1978 ja yhtiö alkoi laajentua nopeasti. Halpamyymälöitä perustettiin Pirkanmaan, Länsi-Suomen ja VarsinaisSuomen alueille. Niiden luku oli jo 34. Liittyessään Tokmanniin vuonna 2004 Vapaa Valinta oli Länsi-Suomen suurin halpakauppaketju. Myymälöiden koko vaihteli 500

neliöstä 1.000 neliöön ja tuotevalikoimaan kuuluivat teknokemia, taloustarvikkeet, tekstiilit, kodin sisustaminen, langat, makeiset, eläinten ruoat ja tarvikkeet sekä lelut ja toimistotarvikkeet. Vapaa Valinta oli paljon kiinteämmin konseptoitu kuin Tokmanni ja toimi suppeammalla tuotevalikoimalla. Kaikki tavaravirrat ohjautuivat Nokialla sijaitsevan keskusvaraston kautta. Malmisten omistama Notex-Yhtiöt jäi lähinnä sijoitus- ja kiinteistöyhtiöksi.

PIENI JA NOPEA MAKUPALA

Milleri ja Säästökuopat seuraavat ostokset Uusi Tokmanni merkittiin aputoiminimineen kaupparekisteriin 12.11.2004. Vahva pääomasijoittaja toi konserniin lisää ”katu-uskottavuutta”. Uudessa Tokmannissa alkoi heti organisoitu ja säännöllinen hallitustyöskentely. Myymälöitä alettiin perustaa ja niitä oli pian Ilomantsista Vaasaan ja Hangosta Keminmaalle. Ensimmäinen ostos oli pieni ja nopeasti tehty. Sellainen makupala, muis-

telee Kyösti Kakkonen. - Olimme menossa Tampereelle hallituksen kokoukseen Jukka Järvelän ja Jan Mattlinin kanssa samassa autossa, kun kerroin, että Pekka Kouvo on myymässä Kylmäkoskella sijaitsevaa myymäläänsä. Vielä samalla matkalla pyörähdimme katsomassa paikkaa ja kauppa syntyi nopeasti. Tokmanni osti Kouvojen perheyhtiöltä Millerin halpakaupan kesäkuun 15. päivänä vuonna 2005.

Saman vuoden syksyllä matka jatkui Pohjois-Pohjanmaalle ja Perä-Pohjolaan. Syyskuun lopulla Tokmanni osti Pirkko ja Hannu Vuokilalta Säästökuoppa -ryppään, jolla oli kolme myymälää Oulussa ja yksi Keminmaalla. Kaupparekisteriin Säästökuoppa merkittiin Tokmannin aputoiminimeksi 27. tammikuuta 2006. Myymälät jatkoivat toimintaansa Tokmanneina.

Kouvojen Milleri veti hyvin väkeä

Ritva ja Pekka Kouvon perustamasta Milleristä Kylmäkoskella tuli Tokmanni, mutta he jatkavat yrityksensä Kotilaakso Oy:n edustajina kauppasuhdetta edelleen Tokmannin kanssa.

Pekka ja Ritva Kouvon perheyhtiö perusti Milleri halpakaupan entisen huonekalukaupan 5000 neliön tiloihin marraskuussa vuonna 1995. Se kasvoi kymmenkunta vuotta, kunnes siirtyi Tokmannille. - Kun lapsia ei vähittäiskauppa kiinnostanut, halusimme keskittyä pelkästään tukkukauppaan ja harjatehtaaseen. Halusin Millerin henkilökuntineen hyviin käsiin ja tarjosin sitä Kyöstille. Siitähän se siirto lähti. CapManin mie-

het kävivät pari kertaa katsomassa paikkaa ja kauppa syntyi. Vuonna 1995 perustettu Milleri kasvoi kymmenessä vuodessa 10 miljoonan euron myyntiin. Ostoksilla kävi vuosittain 700.000 asiakasta. Tokmanni-konsernissa Milleri on kasvanut edelleen. Tavaravalikoima on lisääntynyt noin 70.000:sta pitkästi toiselle sadalle tuhannelle, mutta henkilökunta on pienentynyt sadasta huomattavasti.

Vuokiloiden nelikosta avaus pohjoiseen

”Olimme Kakkosten kanssa tuttuja PickImportin yhteistyön ansiosta, ja Kyösti oli aloitteellinen kaupan tekoon. Kilpailuakin oli. Muun muassa norjalainen kauppaketju oli kiinnostunut meidän myymälöistämme, muistaa Hannu Vuokila, joka on kuitenkin tyytyväinen Tokmannin kauppaan. Vuokiloilla ja heidän suvullaan on toki kaupallista toimintaa maan pohjoisosassa edelleenkin. Kauppa Tokmannin kanssa sopi erinomaisesti meidän silloiseen elämäntilanteeseemme, muistelevat Pirkko ja Hannu Vuokila myymälöidensä myyntiä Kakkosten Tokmanni-ketjuun.

Pirkko ja Hannu Vuokila perustivat Säästökuoppa-nimisen myymäläryppään Oulun seudulle maaliskuun alussa vuonna 1978. He ehtivät avata siihen neljä myymälää, ennen kuin myivät yrityksensä vuonna 2005 Tokmannille. Kauppa laajensi Tokmannin ketjua pohjoiseen. Kaijon Jätti, Jukolankadun Jätti ja Toppilan Taloushalli sijaitsivat Oulussa, Keminmaan Säästökuoppa Keminmaalla. Niiden liikevaihto oli vuonna 2004 ollut 21 miljoonaa euroa.

SUURIA FUUSIOITA

Maxit, Tarjoustalot ja Robinhoodit mukaan konserniin Pienempien ostosten jälkeen olivat vuorossa suuret fuusiot, jotka vaativat kuitenkin ensin niiden omia keskinäisiä järjestelyjä. Vuoden 2006 alussa Tokmanni osti Etelä-Suomen Tarjoustaloista (23 myymälää) sekä Pohjois-Savon ja Kainuun Maxi-Makasiineista (8) ja Maxi-Kodintukuista (2) muodostetun Tarjousmaxin (33) koko osakekannan. Kun samaan aikaan Kaakkois-Suomessa toimivan Säästötalo Robinhoodin 12 myymälän liiketoiminnat ostettiin Jukka Saastamoinen Oy:ltä konserniin, kohosi Tokmannin toimipaikkojen määrä 20.1.2006 kerralla 45 yksiköllä. Robinhood rekisteröitiin Tokmannin aputoiminimeksi 16.2.2006. Myymälöiden luku nousi nyt yli sataan ja henkilökunnan noin kahteentuhanteen. Liikevaihdoksi arvioitiin 440 miljoonaa euroa. Kauppa oli alueellisestikin todella merkittävä ja pitkä askel tämän kaupan alan kehityksessä, sillä Tokmanni oli nyt myös tavoittanut pääkaupunki-

seudun ja koko Suomenlahden rannikkoalueet. Konsernista oli tullut käytännössä valtakunnallinen. – Kyllähän se suuri fuusio oli, mutta ihmeteltävän nopeasti siinä kaikki palaset loksahtivat yhteen. En muista mitään suuria ongelmia olleen eri ketjujen sopeutumisessa toistensa toimintaan, sanoo Tarjousmaxien mukana Tokmannin johtoryhmään tullut Matti Korolainen. SAASTAMOISEN RH-YHTIÖT OSAKSI TOKMANNIA

Seppo Saastamoisen ja hänen perheensä omistama RH-yhtiöt Oy tuli tehdyllä kauppajärjestelyllä uuden Tokmanni-konsernin osaksi ja yhdeksi omistajaksi. Näiltä osin järjestely poikkesi aikaisemmin tehdyistä kaupoista. Kaupan ehtoja tai prosessissa liikuteltuja pääomia ei tälläkään kertaa julkistettu. Tämän kaupan jälkeen CapManilla oli 51 prosentin, Kyösti ja Kari Kakkosen omistamalla Joensuun Kauppa

ja Kone Oy:llä 24 prosentin ja Seppo Saastamoisen ja hänen perheensä omistamalla Suomen RH-yhtiöt Oy:llä samoin 24 prosentin omistus Tokmanni Oy:n osakekannasta. Konsernin muun toimivan johdon omistukseen tuli noin yksi prosentti konsernista. Merkittävät omistusjärjestelyt merkitsivät muutoksia myös konsernin johdossa. Toimitusjohtajana jatkoi Kyösti Kakkonen Pyhäselästä (1.1.2009 alkaen Joensuuta), varatoimitusjohtajaksi nimitettiin Seppo Saastamoinen Kajaanista ja kiinteistöpäälliköksi Kari Kakkonen Kontiolahdesta. Yhtiön hallitukseen tulivat hallituksen puheenjohtajana Jukka Järvelä ja varapuheenjohtajana Jan Mattlin CapManilta, verokonsultti Olli Kääriäinen, Wihurin ex-toimitusjohtaja Juhani Leppänen sekä Kyösti Kakkonen ja Seppo Saastamoinen. Seppo Saastamoisesta tuli pariksi vuodeksi myös yhtiön ostojohtaja ja varatoimitusjohtaja, kunnes hän helmikuulla 2008 jäi hoitamaan hallituksesta käsin pelkästään

projektiluontoisia tehtäviä. Yhtiön johtoryhmään tulivat Kyösti Kakkonen, Seppo Saastamoinen, Hannele Palmroth, Saara Korpelainen, Pirjo Ruokonen, Matti Korolainen ja Sixten Hjort.

Robinhood-myymälät ovat Saastamoisten luoma halpakaupparyhmä Kymenlaaksossa.

Matti Korolainen edusti konsernin juuria tultuaan vuonna 1994 Tarjoustalon palvelukseen. Sen jälkeen hän tuli yhdistymisessä Tokmanniin, oli luomassa uutta konsernia sen johtoryhmässä vuosina 2006–2008 ja jatkoi sen jälkeen konsernin elintarvikekaupan johdossa.

FUUSIO HUOMATTIIN – OSAPUOLET TYYTYVÄISIÄ

Uusi yhteistyöjärjestely julkistettiin 19. joulukuuta 2005. Se aiheutti suuret otsikot varsinkin Etelä-Suomen ja talouslehtien palstoilla. Tokmanni oli päivän puheenaihe. Julkisuus heijasteli arvostuksen lisääntymistä tehtyjen kauppojen ja toimialan kehityksen seurauksena. Tyytyväisyyttään ilmaisivat myös kaupan osapuolet: Toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen: ”Tokmanni, Tarjoustalo, Maxi-Makasiini ja Säästötalo Robinhood ovat viime vuosina olleet alan parhaiten menestyviä ketjuja, ja uudella kokonaisuudella tulee olemaan vahva asema Suomen markkinoilla. Suurempi yrityskoko tuo kilpailuetuja mm. tehokkaan ketjunohjauksen ja kustannustehokkuuden kautta. Tavoitteenamme on tarjota asiakkaillemme aikaisempaakin kattavampi tuotevalikoima kilpailukykyiseen hintaan”.

Varatoimitusjohtaja Seppo Saastamoinen: ”Yhdistyminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen sekä mittakaavaetujen että uusien myymälöiden perustamisen kautta. Suurella todennäköisyydellä tulemme tarvitsemaan lisää henkilökuntaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Henkilökohtaisesti koen, että minulla on paljon annettavaa nyt syntyvälle kokonaisuudelle”. Tarjousmaxi Oy:n toimitusjohtaja, kauppaneuvos Kari Hautanen: ”Tarjousmaxi sopii erinomaisesti yhteen Tokmannin ja Robinhoodin kanssa. Myymäläverkostot eivät mene päällekkäin toistensa kanssa, ketjuilla on samoja arvoja ja uusi kokonaisuus pystyy vastaamaan entistäkin paremmin yhä kiristyvään kilpailuun. Olen tyytyväinen, että Tarjousmaxi päätyy vuosien kehityksen ja suuren panostuksen jälkeen hyvään kotiin. Toivotan menestystä ja onnea uudelle kokonaisuudelle”.

RH-yhtiöt Oy:n osakas Jukka Saastamoinen ”Kahdeksantoista vuoden jälkeen on ilo luovuttaa Kaakkois-Suomen tunnetuin halpakauppaketju edelleen kehitettäväksi. Haluan kiittää Robinhoodin henkilökuntaa yhteisistä vuosista ja toivotan menestystä uudelle yritykselle. Tulen tästä eteenpäin keskittymään perheeseen ja kunnon kohentamiseen”. Konsernin hallituksen varapuheenjohtaja ja CapManin sijoituspäällikkö Jan Mattlin ennakoi kaupan yhteydessä myös Tokmannin tulevaa kehitystä: ”Suomen halpakauppamarkkinoiden vahvan kasvun odotetaan jatkuvan, ja tarkoituksenamme on osallistua jatkossakin aktiivisesti toimialan kehittämiseen ja konsolidointiin sekä integroida mm. yrityskulttuuria ja logistiikkaa”.

PARAS JA SUURIN

Tokmanni nousee alansa markkinakärkeen Laajentuneen konsernin toimitusjohtajana Kyösti Kakkonen luonnehti vuosikertomuksessa yritysostojen haltuunottoa, integraatiotoimia sekä tulevaisuuden kasvun takaamiseksi tehtyjä panostuksia erittäin merkittäviksi ja kauaskantoisiksi. ”Konsernin uusi organisaatio on rakennettu liiketoimintaa ja tulevaisuuden kasvustrategiaa tukevaksi. Konserni on kasvanut selkeäksi markkinajohtajaksi. Yrityksen julkisuuskuva ja maine on hyvä, ja yhteistyökumppaneiden sekä kilpailijoiden asenne on arvostava”. Hänellä oli samaan hengenvetoon myös näkemys tulevaisuudesta: ”Kannattavaa kasvua jatketaan ensisijaisesti jo olemassa olevaa verkostoa kehittämällä sekä aggressiivisella uusperustamisohjelmalla. Jokaisella osa-alueella jatketaan työtä kohti listautumiskelpoisuutta.” Listautumisen ajankohdasta hän ei puhunut, mutta julkisuudessa arveltiin Kakkosen ajatuksissa olleen noin 5-7 vuoden tähtäin.

Konsernin arvot: TULOKSELLISUUS ASIAKASTYYTYVÄISYYS UUDISTUMINEN KUNNIOITTAMINEN

Valtakunnallistunut konserni halusi esittäytyä sekä asiakkailleen että yhteistyökumppaneilleen edustavana ja luotettavana kaupan toimijana. Uuden strategian painotukset punnittiin tarkoin. Tavoitteena ei ollut sen enempää eikä vähempää kuin olla ”Suomen paras ja suurin valtakunnallinen halpakauppaketju, joka tarjoaa asiakkailleen laajan valikoiman laadukkaita tuotteita edullisesti.” Avainsanoja olivat siis asiakas, laatu, laaja valikoima ja edullisuus. Tokmannin määrittelemissä arvoissa oli edelleenkin itse asiassa sama painotus, joka oli kulkenut Kakkosten matkassa yrityksen alkutaipaleelta lähtien. Huomion kiinnittäminen omaan tekemiseen eli johtamiseen, asiakkaan näkökulman asettaminen toiminnan keskiöön sekä henkilöstön merkityksen ymmärtäminen yrityksen menestymisen avaintekijöinä, muodostivat uudenkin strategian arvoperustan. Nyt arvot kiteytettiin sanoihin tuloksellisuus, asiakastyytyväisyys, uudistuminen ja kunnioittaminen. Se, mitä näillä sanoilla Tokmannistrategiassa tarkoitetaan, haluttiin määritellä tarkasti:

Tuloksellinen toiminta luo pohjan yrityksen, sen henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden menestykselle sekä asiakkaiden palvelulle. Tuloksellisen toiminnan tärkeitä osa-alueita ovat tehokkuus, säästäväisyys, jatkuva kehittäminen, kustannustehokkuus ja laadun valvonta.

Uudistumisen kautta ja avulla konserni ylläpitää edellytykset pysyä Suomen johtavana toimijana ja edelläkävijänä alallaan. Uudistumisprosesseissa henkilökunnalta odotetaan luovuutta ja sekä heiltä että asiakkailta kehittämiseen johtavaa palautetta, jotta muutostarpeisiin voidaan reagoida nopeasti.

Asiakastyytyväisyyteen pyritään laajalla tuotevalikoimalla, vaivattomalla asioinnilla ja ostosmatkan elämyksellisyydellä. Jokapäiväisessä työssä pidetään huolta asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuudesta ja siitä, että liiketoimintaa ohjaavat eettiset arvot.

Kunnioittamisessa on kyse auttamisesta, tukemisesta, kannustamisesta, yksilön arvostamisesta ja positiivisen joukkuehengen luomisesta konsernin sisällä. Ulospäin Tokmanni haluaa olla luotettava kumppani, joka noudattaa reilun pelin henkeä, lakeja ja asetuksia.

Saastamoiset, Maxit…

Seppo ja Eliisa Saastamoinen Maxi-ketjun perustaja Seppo Saastamoinen toi vahvan panoksen uuteen Tokmanniin ja on siinä myös tasavertainen omistaja ja hallituksen jäsen Kyösti Kakkosen kanssa.

Pohjois-Savossa halpakauppaketjun perustivat Saastamoiset jo 1970-luvun lopulla. Kyseessä oli juureva kauppiassuku, Alpo Saastamoinen toimi 1900-luvun puolivälissä vaatekauppiaana Kiuruvedellä, mutta jo hänen isoisänsä Paavo Fredrik Saastamoinen oli pitänyt kauppaa. Alpo Saastamoinen kuitenkin menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1967 ja niinpä 7-lapsisen perheen äiti ja pojat joutuivat turhankin varhain perehtymään kaupan saloihin. Vanhin pojista, Paavo, jatkoi sisarustensa kanssa isänsä kaupan pitoa, mutta vuosien mittaan sisaruksista tuli useampia itsenäisiä yrittäjiä. Vuonna 1960 syntynyt Seppo Saastamoinen oli perustamassa sukunsa mukana yhdessä Jaakko Nokso-Koiviston kanssa halpatavaraketju Makasiinia vuonna 1977. Nokso-Koivisto oli jo omistanut Pohjanmaalla laajasti toimineen Kurikan Makasiini Oy:n. – Kun Suomen Makasiini Oy vuonna 1977 perustettiin, siinä olivat Saastamoiset puolella mukana, Jaakko Nokso-Koivisto omisti toisen puolen. Paavon kanssa ostimme sitten myöhemmin suvun muiden jäsenten osuudet ja vuonna 1987 myös Nokso-Koiviston osuuden, historioi Seppo Saastamoinen RH-yhtiöiden kautta omistamiensa Maxi-Makasiinien ja Maxi Kodintukun syntyä. Ensimmäinen Makasiini-myymälä avattiin Kajaanissa vuonna 1978. Ketjua laajennettiin uusilla myymälöillä Kuopioon ja Kainuuseen.

…ja Robinhoodit 1980-luvun lopulla Seppo ja Jukka Saastamoinen perustivat myös Suomen RH-yhtiöt, joka aloitti halpakauppatoiminnan Kymenlaaksossa Säästötalo Robinhood -myymälöiden nimellä. Suomen Makasiinit lakkasi toimimasta ja sen myymälät siirtyivät RH-yhtiöille, josta Seppo ja Jukka olivat lunastaneet myös Paavon osuuden. Myymälöissä alkuperäinen nimi säilyi. Maxi-Makasiineja toimi tässä vaiheessa kahdeksalla paikkakunnalla, Iisalmessa, Kajaanissa, Kiuruvedellä, Kuhmossa, Kuopiossa, Lapinlahdella, Sotkamossa ja Suomussalmella. Maxi Kodintukkuja oli perustettu Kajaaniin ja Kuopioon. Robinhoodin ensimmäinen myymälä perustettiin Kouvolaan ja siitä jatkui ketjun laajennus Haminaan, Heinolaan, Hollolaan, Kotkaan, Gammelbyhyn, Kuusankoskelle ja Lappeenrantaan. Molempien ketjujen konttori toimi Iisalmessa ja ostot tehtiin yhteisostoina.

Katja ja Jukka Saastamoinen – Robinhood-ketjun perustajat.

Hautaset ja Tarjoustalot

Kari Hautanen

Arja Hautanen

Synergiaetujen johtoajatuksella syntyi vuonna 2003 yhteistyökuvio, kun Saastamoiset sekä Arja ja Kari Hautanen yhdistivät halpakauppaketjunsa. Tarjoustalon perustajat Kari ja Arja Hautanen ovat kotoisin Etelä-Pohjanmaan Järviseudulta. Oltuaan ensin opettajia Kemijärven ja Kokkolan Kauppaoppilaitoksessa, he siirtyivät Toholammin kautta Hyvinkäälle, jonne perustivat ensimmäisen Tarjoustalon vuonna 1980. Tarjoustalo kasvoi nopeasti monen myymälän ketjuksi Etelä-Suomen alueella. Lamakausi 1990-luvun alussa oli suotuisaa aikaa kasvulle, koska sekä vapaita liikehuoneistoja että työvoimaa oli hyvin saatavilla. Vuonna 1993 Talouselämä -lehti rankkasi Tarjoustalon ainoaksi täyden kympin yritykseksi koko Suomessa. Vertailussa olivat mukana kaikki Suomen 500 suurinta yritystä, joihin Tarjoustalokin jo silloin kuului. Kari Hautanen toimi monta vuotta Pick-Importin hal-

lituksen puheenjohtajana. Silloin käytiin monia keskusteluita mahdollisuudesta tiivistää osakkaiden välistä yhteistyötä. Muuten vaarana olisivat olleet osakkaiden keskinäisen kilpailun lisääntyminen ja keskinäisen luottamuksen väheneminen – ja jopa Pick-Importin hajoaminen. Pick-Importissa oli osakkaina monta menestyvää ja laajentumishaluista kauppiasta. – Koska osoittautui, että yhteistyön tiivistäminen osakkaiden välillä oli mahdotonta ilman omistuksellista yhdentymistä, aloitimme hankkeen Elisa ja Seppo Saastamoisen omistamien Maxi-Makasiinien kanssa vuonna 2003. Silloin perustettiin yhteisyritys Tarjousmaxi Oy, joka osti sekä Tarjoustalojen että Maxi-Makasiinien liiketoiminnat. Tämä vauhditti yhdistymisten sarjaa, jonka seurauksena Tokmanni Oy paisui valtakunnalliseksi ketjuksi, arvioi Kari Hautanen jälkeenpäin. – CapMan Oy:n tuleminen mukaan pääomasijoittajaksi oli ratkaisevan tärkeää sille, että suurin osa Pick-Importin entisistä osakasyhtiöistä tuli Tokmanni Oy:öön. Tokmannin halu ja kyky laajentua tarjosi hyvän vaihtoehdon sekä meille että kaikille muille PickImportin osakkaille, jotka halusivat luopua vähittäiskauppatoiminnasta esimerkiksi siksi, ettei toiminnalle ollut sopivaa jatkajaa.

Verkosto tiivistyy – kasvu jatkuu Mikään menestyvä yritys ei ole vain vuosilukuja ja valloituksia, ostoja ja myyntejä, suuria voittoja ja pieniä tappioita. Se on ennen muuta ihmisiä, heidän tekojaan ja työtään.

TOKMANNI NOUSEE ”POHJANMAAN JUNAAN”

Vuosien 2005 - 2006 fuusioiden rinnalla samanaikaisesti oli vireillä myös uusien Tokmannin myymälöiden perustamisia eri osiin Länsi-Suomea. Yhtiö lisäsi kauppapaikkojen verkostoa nopeassa tahdissa. – Vuorossa ovat nyt Alajärvi, Kankaanpää, Kauhajoki, Kurikka, Oulainen, Parkano, Raahe ja Vaasa, luetteli Kyösti Kakkonen joulukuussa 2005 Taloussanomissa ja lupasi vieläkin enemmän: – Tähtäimessä ovat edelleen yli 8000 asukkaan kaupungit sekä paikkakunnat, jotka muuten ovat kaupallisesti kiinnostavia. Se tietää 30–40 uutta myymälää lähivuosina. Varsinkin muista kaupan ryhmittymistä kuului ihmettelyä, onko Pohjanmaalla tilaa kokonaan uudelle ketjulle. – Kyllä Pohjanmaalle liikkeitä mahtuu ja hintakilpailun vuoksi tarvettakin on. Sitä paitsi me myymme enemmän elämysmaailmaa. Näin laajalla konseptilla toimivaa kauppaa ei ole toista, sanoi Kyösti Kakkonen avajaisten aikoihin Talouselämä-lehdessä. Pohjanmaallakin Tokmannista liik-

keellä olleet lentävät markkinointilauseet, kuten ”Tokmanni pukee suomalaiset vauvasta vaariin”, ”Jos Tokmannilta ei jotakin löydy, sitä ei tarvita”, ja ”kaikki mitä tarvitaan, saman katon alla – naskalista paistinpannuun”, vetosivat hyvin. Pohjalaiset olivat ja ovat myös hintatietoista ja laadun päälle ymmärtävää väkeä 11 MYYMÄLÄAVAUSTA VUONNA 2006

Tokmannin juna eteni vauhdilla eteenpäin. Myymälöitä avattiin vuonna 2006 kahdeksan: Vaasa, Oulainen, Kauhajoki, Alajärvi, Kurikka, Turenki/Janakkala, Järvenpää ja Lempäälä. Samaan aikaan investoitiin voimakkaasti myös entisiin myymälöihin, joista uusittuina ja laajennettuina avattiin kolme, Joensuu sekä Mäntsälän uusi ja vanha osa. Tokmanni kohosi 460 (proforma) miljoonan euron liikevaihdollaan Suomen sadan suurimman yrityksen joukkoon. Pohjanmaan ensimmäinen Tokmanni avattiin Vaasassa helmikuun alussa vuonna 2006, mutta sille tehtiin samalla jo laajennussuunnitelmakin.

- Me olimme siinä vaiheessa Vapaa Valinnan logistiikan raameissa. Se oli mitoittanut myymälöidensä varastot tietyn suuruisiksi ja siksi Pohjanmaallekin piti rakentaa yksiköt siihen kokoluokkaan, mihin Vapaa Valinnan logistiikka taipui. Aika muuttui kuitenkin nopeasti ja useimmat Pohjanmaan yksiköt on myöhemmin laajennettu silloistakin isompiin tiloihin, kommentoi Kyösti Kakkonen. Vaasan myymälästä ei tullut kuitenkaan pitkäaikainen, sillä se sijaitsi vanhassa rakennuksessa, jossa ilmeni pian homeongelma. Henkilökunnan terveyden vuoksi myymälä suljettiin vuoden 2007 lopussa. Vuoden 2006 puolella avattiin Tokmannit lisäksi Oulaisissa, Kauhajoella, Alajärvellä ja Kurikassa. Kurikan myymälää varten palkattu henkilökunta kävi kouluttautumassa talon tavoille Laitilan Vapaa Valinnassa, kokosi sen jälkeen oman myymälänsä ja avasi sen 12.10. 2006. Juha Mieto veti osaltaan rehdillä olemuksellaan kansaa talon täyteen.

Tokmanni on koonnut siipiens채 suojaan Suomen halpakaupan parhaimmiston.

JANINA-MALLISTO MENESTYY

Janina Fry -mallisto vain Tokmannilla Yhtenä osoituksena Tokmannin brändin pyrkimyksestä nostaa tarjontansa laatua ja imagoa oli vuonna 2007 naisten oman vaatemalliston luominen Tokmannille. Vuoden 1993 Suomi Neidon ja huippumallin Janina Fryn (o.s. Frostell) ja Tokmannin yhteistyö tuotti Janina F-vaatemalliston myyntiin yksinoikeudella Tokmanni-konsernin myymälöissä elokuussa 2007. Tokmanni halusi kohottaa oman tarjontansa imagoa ja monipuolisuutta luomalla oman malliston. Janina Fry osallistui naisten vaatemalliston luomiseen Tokmannille. Mallistoon kuului farkkuja, hameita, housuja, paitapuseroita ja bikineitä sekä aurinkolaseja. Tyylikkäiden sekä suomalaiselle naiselle sopivien vaatteiden kauppa kävi hyvin ja herätti kiinnostusta sekä asiakkaiden parissa että julkisuudessa. Vuoden 2009 kevättalvella järjestettiin myös Janina F uimapukumalli -kilpailu yhteistyössä Iltasanomien ja mallitoimisto Paparazzin kanssa. Janina F -rantamallistoa esitteleväksi keulakuvaksi selviytyi 200 hakijasta lahtelainen Laura Vienonen, 19. Hän sai 10.000 euron palkinnon. Janina Fry os. Frostell

PARIKYMMENTÄ UUTTA MYYMÄLÄÄ PARHAINA VUOSINA

Vuonna 2007 olivat vuorossa avaukset Raahessa, Kauhavalla, Ilmajoella ja Hämeenkyrössä. Samana vuonna konserniin liittyi myös Timo ja Tapio Halmeen omistamat Säästöpörssin 12 myymälää. Näinä kasvun vuosina kunnostettiin, uusittiin tai rakennettiin kokonaan uusia myymälöitä samanaikaisesti parhaimmillaan kolmatta kymmentä. Ketjua vahvistettiin tuolloin mm. Riihimäellä, Kaarinassa, Lappeenrannassa, Kankaanpäässä, Heinolassa ja Porvoossa sekä Tampereella Hervannassa ja Lentolassa. Mittavia järjestelyjä tehtiin niin ikään Haminassa, Vantaan Tammistossa ja Forssassa. MYÖS SÄÄSTÖPÖRSSI KETJUN VAHVISTUKSEKSI

Vuoden 2006 suurten fuusioiden jälkeen eteläisessä Suomessa Tarjous-

maxin ja Vapaan Valinnan reviirien välissä oli vielä yksi hyvin toimiva ketju, Säästöpörssi. Se oli saanut alkunsa Karjaalta ja levittäytynyt sen jälkeen Forssaan, Hankoon, Humppilaan, Karkkilaan, Kirkkonummelle, Lohjalle, Nummelaan, Tammisaareen ja Urjalaan. Säästöpörssi oli ollut tiiviisti Tokmanni-konsernin muiden jäsenten kanssa tuontiyhtiö Pick-Importissa ja sitä kautta syntyi ajatus myös sen liittymisestä konserniin. Tokmanni Oy osti Säästöpörssin liiketoiminnan lokakuussa 2007. Säästöpörssin 12 myymälää kymmenellä paikkakunnalla vahvistivat konsernia. Yrityksellä oli parisataa työntekijää ja liikevaihto vuonna 2006 oli 34 miljoonaa euroa. Kauppa tehtiin 4.11.2007 eli täsmälleen kolme vuotta sen jälkeen kun uusi Tokmanni oli syntynyt. Kaupparekisteriin Säästöpörssi merkittiin konsernin aputoiminimeksi 21.11.2007. Tokmannilla oli tässä vaiheessa 131 myymälää levittäytyneinä lähes koko Suomeen Hankoniemeltä Lappiin saakka.

Kilpailua Suomen kaupassa on tälläkin hetkellä, mutta enemmänkin voisi olla. Kuluttajat kaipaavat lisää vaihtoehtoisia ostospaikkoja ja tavarantoimittajat lisää jakelukanavia. Kolmesta neljään tasavahvaa toimijaa vähittäiskaupan alalla varmistaisivat kilpailun toimivuuden. Kaupan edustajat pitänevät nykyistä kilpailua riittävänä. Jos kilpailua ei olisi, kaupan ryhmittymillä ei olisi mitään tarvetta uudistaa toimintaansa, mainostaa tai kehittää kantaasiakasjärjestelmiään. Kaupan professori Arto Lindblom Helsingin Kauppakorkeakoulusta (Aamulehti 2008)

AVAUSTEN VUOSI

Halmeet ja Säästöpörssi

Samoihin aikoihin valtakunnallisen halpahallitoiminnan leviämisen kanssa 1980-luvulla lähtivät alalle myös tammisaarelaiset Tapio ja Timo Halme. – Ei sitä siinä vaiheessa visioitu, millainen aika on edessä, mutta kun oli toisen palveluksessa oltu, haluttiin kokeilla itsenäistä yrittämistä. Se oli lopulta ihan oikea aika halpakauppatoiminnan käynnistämiseen, muistelee Tapio Halme yrityksensä alkuhetkiä. Ensimmäinen oma liike, Säästöpörssi, avattiin vuonna 1985 Karjaalla.

Myös useat muut Säästöpörssin myymälät ovat aloittaneet vaatimattomissa oloissa ja siirtyneet vähitellen nykyaikaisempiin tiloihin. Myymälöiden koko vaihtelee 800 neliöstä 3300 neliöön. Karjaan jälkeen avattiin myymälät Tammisaaressa, Lohjalla, Hangossa ja Nummelassa. Kun Säästöpörssi osti Forssan, sen mukana tulivat Humppilan ja Urjalan myymälät, jotka eivät enää ole toiminnassa. Forssa toimii Tokmanni -konsernissa Tarjoustalo-nimellä. Parhaimmillaan Säästöpörssi löytyi omal-

la alueellaan kymmeneltä paikkakunnalta. Siihen kuului 12 myymälää, jotka sijaitsivat Forssassa, Hangossa (2 liikettä), Humppilassa, Karjaalla (2 liikettä), Karkkilassa, Kirkkonummella, Lohjalla, Nummelassa, Tammisaaressa ja Urjalassa. Tokmanni kehitti toimintaansa ja karsi tarpeen mukaan verkostoaan. Säästöpörssi-nimellä toimi vuonna 2008 yhdeksän myymälää seitsemällä paikkakunnalla.

Tässä vaiheessa Tokmanni oli noussut viiden suuren vähittäiskaupan tekijän joukkoon yhdessä kotimaisten Sryhmän, K-ryhmän ja Tradekan sekä saksalaisen Lidlin kanssa. NELJÄTOISTA AVAUSTA VUONNA 2008

Korkeasuhdanteen viimeisinä vuosina 2007–2008 Tokmanni eli todellista myymälöiden rakentamisen ja kehittämisen kautta. Vilkkaan vuoden 2007 jälkeen seuraavanakin vuonna avattiin vielä14 uutta tai laajennettua myymälää eri puolilla maata. Kymmenet tuhannet asiakkaat juhlivat avajaisia Paraisilla, Sysmässä, Salon Halikossa, Mäntässä, Kuopion Volttikadulla, Suomussalmen Ämmänsaaressa, Uudessakaupungissa, Nastolassa, Vantaan Porttipuistossa, Porissa, Orimattilassa ja Tuuloksessa. Kehittämisen periaatteet kävivät hyvin ilmi toimitusjohtaja Kyösti Kakkosen lausunnoista ennen näiden vuosien rakennusbuumia: ”Jatkamme laajentumistamme koko Suomen alueella kaikille keskeisille paikkakunnille, joissa on kaupallises-

ti kannattavat näkymät. Lisäksi korvaamme aiempia pieneksi jääneitä kauppapaikkojamme uusilla nykyaikaisilla yksiköillä. Haluamme olla mukana uusissa hankkeissa ja kehittyvillä kaupallisilla alueilla, joihin asiakkaiden on helppo tulla ja joissa voimme laajentaa tuotevalikoimaamme laajentuvien tilojen myötä. Pyrimme myös toimimaan kokonaisuuksissa, joissa asiakkaalla on samassa rakennuksessa tai lähituntumassa meidän lisäksemme päivittäistavarakaupan tai muiden erikoiskauppojen palveluita. Useisiin omiin uudishankkeisiimme olemmekin saamassa kumppaneiksemme palvelutarjontaa laajentavia tunnettuja kauppaketjuja.” Näin myös kävi. Monissa tapauksissa uusien liikkeiden tuntumasta ja usein myös saman katon alta löytyi K-kauppoja, huonekaluliikkeitä, Alkoa ja eri alojen erikoisliikkeitä Tokmannin rinnalla. Tokmannille kiinteistöhankkeita toteuttivat mm. OKA Oy, YIT Oy, Lainio-Laivoranta Oy ja Suomen Liikekiinteistöt SLK Oy. Kiinteistöihin rakennettiin tilaa eri alan toimijoille. Tällä tavalla muotoutui monipuolisia, vetovoimaisia asiakaskeskittymiä.

Tampereen Hervantaan valmistui syksyllä 2007 mittava ja nykyaikainen Citycon Oy:n omistama 22000 neliön liikerakennus, johon myös Tokmannikonsernin Vapaa Valinta siirsi Hervannan Duo-yksikkönsä 1700 neliön tiloihin. Saman talon liikeryhmittymään tulivat myös Keskon supermarket ja Alko. Sysmässä Tokmanni joutui ahtaalle, kun vuokranantaja ilmoitti tarvitsevansa liikehuoneiston omaan käyttöönsä. Lemminkäisen tytäryhtiö Oka Oy esitti kuitenkin sopivasti Sysmän kuntakeskuksesta hyvältä liikepaikalta tontin ja tarjoutui rakentamaan siihen nopealla aikataululla liiketalon, johon tuli 1700 neliön myymälä ja 350 neliön puutarhamyymälä. Liike uusissa tiloissa avattiin 10. huhtikuuta 2008 ja siihen tuli henkilökuntaa 10 henkeä. Avajaisissa toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen kertoi seuraavista laajennuksista: ”Panostamme kuntiin, joissa on perusväestön ohella vahva vapaa-ajan asukaspohja. Sysmän ohella tällaisia kuntia ovat Kangasniemi, Joutsa, Mäntyharju ja Leppävirta. Näille paikkakunnille rakennamme uudet yksiköt vuosien 2009–2011 aikana.”

MYYMÄLÖITÄ TIHEÄSSÄ TAHDISSA

Jälleen on avattu konserniin uusi upea myymälä, tällä kertaa Maxi-Makasiini kuopiolaisille. Avajaisia ovat yhdessä juhlimassa oikealta Seppo Saastamoinen, Kuopion Maxi Kodintukun päällikkö Pekka Rönkkä, uuden makasiinin myymäläpäällikkö Anna Oinonen ja aluepäällikkö Markku Heiskanen.

Orimattilan Robinhoodmyymälän avajaisissa 13.11.2008 riitti väkeä tungokseen saakka.

Paraisilla Kalkkitien risteykseen valmistui liikerakennus keväällä 2008 ja siitä konserni vuokrasi 3500 neliön liiketilat ja 500 neliötä ulkomyymälää varten. Kuopiossa Maxi-makasiini siirtyi Volttikadulla ”seinän taakse” uusiin yli 4400 neliön nykyaikaisiin tiloihin 25. syyskuuta 2008. Kaiken kaikkiaan tälle alueelle rakentui noin 15000 neliön suuruinen kaupan keskittymä. Ovien avautumista uudella Tokmannilla aamulla odotteli tuhatmääräinen asiakkaiden joukko. Porissa Tokmannin 6000 neliön suurmyymälä avattiin liikekeskuksen kaarelle 2. lokakuuta. Uudenkaupungin Tarjoustalon avaaminen Kettukalliontien varrella 30. lokakuuta jatkoi Tokmanni -konsernin vuoden 2008 syksyn uusien myymälöiden rynnäkköä, jota riitti lähes jouluun saakka. Rakennustoimisto Lainio & Laivoranta rakensi hyvälle liikepaikalle K-Supermarketin ja Siwan tuntumaan uuden liikerakennuksen, josta rakennuttaja Suomen Liikekiinteistöt

vuokrasi Tokmannille 4200 neliömetriä sisä- ja 600 neliötä ulkomyyntitilaa. Mäntän keskustaan entisen linja-autoaseman paikalle Valtatie 4:ään rakensi Suomen Liikekiinteistöt SLK Oy uuden liikerakennuksen, josta Tokmanni vuokrasi 3500 m2:n liiketilat ja noin 450 m2:n aidatun ja katetun ulkomyyntitilan. Samaan rakennukseen sijoittui myös päivittäistavarakauppa, erikoisliikkeitä, linja-autoaseman kahvila ja matkahuollon toimipiste. Tamperelainen Palmberg Rakennus Oy sai 5000 neliön talon valmiiksi syksyllä 2008. Tokmanni avasi liikkeensä 4. marraskuuta 2008. Klaukkalan laajennetun Tarjoustalon avajaisia vietettiin seuraavana päivänä 5. marraskuuta runsaan vierasjoukon rynnistäessä ovista tarjouksia tarkastelemaan. Vantaan Porttipuistoon avattiin samalla viikolla jo kolmas Tokmannin yksikkö. YIT-rakennus Oyj:ltä vuokrattiin suuresta kauppakeskuksesta 6000 neliömetrin suurmyymälätilat Keskon, Askon, Sotkan, ja Vepsäläisen valtakunnallisten ketjujen tuntumaan. Orimattilassa Tarjoustalo siirrettiin

uusiin 4260 neliön tiloihin. Myymälä avattiin 13. marraskuuta Robinhoodnimellä. Suomussalmella Tokmanni-konsernin Maxi-Makasiini pääsi uusiin tiloihin Risteentielle marraskuussa 2008, kun SLK:lle valmistui syksyllä uusi 5000 neliömetrin liikerakennus. Tilaa Maxille tuli 3000 m2 sisälle ja 500 m2 ulkomyymälälle. Taloon sijoittui useita muitakin yrityksiä. Halikon ja Salon rajalle Prisman vierelle Skanska Talonrakennus Oy rakensi vuosina 2007–2008 kauppakeskuksen, jonka kokonaispinta-alaksi tuli 16000 neliömetriä. Tokmanni-konserni vuokrasi Skanskan omistamalta kiinteistöyhtiöltä uudesta keskuksesta Tarjoustalolle 6000 neliön suurmyymälän ja 700 neliön katetun ulkomyymälän tilat. Liike avattiin marraskuun lopulla 2008. Taloon sijoittui useita muitakin valtakunnallisia yrityksiä. Hämeenkyrössä Tippavaaran alueelle oli Suomen Liikekiinteistöt SLK Oy:n omistamalle Hämeen Varala -nimiselle kiinteistöosakeyhtiölle valmistunut syksyllä 2007 liikerakennus, jossa 6000 neliön tiloihin sijoittui Tokman-

Vuoden 2008 syksyllä konsernin liikeidea tiivistettiin seuraaviin lauseisiin: ”Konsernin liikeideana on myydä laajalla valikoimalla laadukkaita tuotteita edullisesti. Asiantuntevan ja osaavan henkilöstön, toimivan osto-organisaation ja tehokkaan logistiikan ansiosta myymäläverkosto pystyy tuottamaan asiakkaille sekä kotimaisia että kansainvälisiä merkkituotteita. Osakkuusyhtiö PickImportin kautta tuotetaan myös laadukkaita tuontitavaroita, joilla tarjontaa laajennetaan.”

nin 3500 neliön myymälä ja 600 neliön katettu ulkomyyntitila. Kohde avattiin 23.11.2007. Tiukan uusien myymälöiden perustamisrallin jälkeen 2008 loppuun mennessä myymälöiden määrä oli kohonnut 136:een. KOKO PICK-IMPORT TOKMANNIN HALTUUN

Aloittaessaan toisen vuosikymmenensä Tokmanni oli päässyt halpakauppiaiden perustaman ja omistaman maahantuontiliikkeen, Pick-Import Oy Ltd:n osakkaaksi. Suurimmillaan yhtiössä oli ollut toistakymmentä osakasta, mutta vähitellen senkin omistuksessa tapahtui keskittymistä. Tokmannilla oli keväällä 2008 jo 41 prosentin osuus Pick-Importista, mutta juhannuksen kunniaksi se 23.6. lunasti muilta osakkailta loputkin osakkeet. Tämä oli luontevaa, koska Pick-Importin tuonnista jo edellisenä vuonna n. 90 % ohjautui Tokmannille. Omistuksistaan luopuivat tällöin Veljekset Keskinen Oy, Löytötex Oy, Ale-Makasiini Matti Riikonen Oy, Euro-Neliö Oy, Basic-Fashion Oy, Notex-Yhtiöt Oy ja

Tampereen Säästötex Oy. Aiemmin Säästöpörssi Oy, Suomen RH-Yhtiöt Oy, Jukka Saastamoinen Oy/ Robinhood, Savonlinnan Varastovalinta Oy, Säästökuoppa Oy ja Tarjoustalo Oy olivat omien fuusioidensa yhteydessä siirtäneet osuutensa Pick-Importista Tokmanniin. Myös Sodankylän Säästökuoppa Oy oli luopunut osakkeistaan. Pick-Importin oma liikevaihto oli vuonna 2007 ollut 56,2 miljoonaa euroa. Yhtiön hallitusta johti Kyösti Kakkonen ja toimitusjohtajana toimi Tapio Halme. Tokmanni oli vähitellen saanut uuden tytäryhtiön, joka vuonna 2009 rekisteröitiin osaksi Tokmanni -konserniin.

Jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukaudessa noin 20 euroa nykyistä enemmän suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin, syntyisi Suomeen 20 000 uutta työpaikkaa vuodessa. Kyösti Kakkonen 28.4.09 Liedon Tarjoustalon avajaisissa

LOGISTIIKAN LIPPULAIVA

Konsernin pääkonttori ja logistiikkakeskus Mäntsälään

HALLINTO JA LOGISTIIKKA OLI KORKEA AIKA KESKITTÄÄ

Kun konserni oli kasvanut ja kun sen haluttiin edelleen kehittyvän, oli aika ryhtyä keskittämään hallintoa ja logistiikkaa. Hallinto toimi tässä vaiheessa Joensuussa, mutta yhtiön muut toiminnat, kuten ostot oli hajautettu useille eri paikkakunnille. Rakenne ei enää palvellut järkevällä tavalla tavaroiden suunnitelmallista ja markkinoinnin kannalta riittävän nopeaa kulkua ja sesonkivaihtelua. Oli luotava uuden sukupolven hallinnon ja logististen palveluiden keskus. Vuosituhannen alun suureksi voimannäytteeksi Tokmanni-konsernissa muodostuikin oman hallintoja logistiikkakeskuksen rakentaminen. Mihin keskus sijoitetaan, sitä pohdittiin harkiten ja neuvotellen. Halukkaista sijoituskunnista ei ollut puutetta. Suunnitelmissa oli nimittäin suurin Suomessa yhdellä kerralla rakennettava huippumoderni logistiikkakeskus, jossa tulisi työskentelemään yli 350 työntekijää. Valtakunnallisen tavarakeskuksen sijainti oli logistisesti erikoisen tärkeä

ja se rajoitti jo huomattavasti valintojen määrää. Konsulttilaskelmissa loppusuoralle pääsivät Riihimäki, Hämeenlinna, Turenki, Hyvinkää ja Mäntsälä. Jäljelle jäivät monien jatkovaiheiden ja logistiikka-analyysien jälkeen Mäntsälä, Hämeenlinna ja Turenki. Näistä kaikista kaupungeista löytyi yritystoiminnan kannalta tärkeä hyvä ilmapiiri ja halu auttaa yrityksen tarpeita palvelevien ratkaisujen syntymistä. Kun kolmikon tarjouksissa ei ollut sanottavia eroja, ratkaisun tekeminen ei tapahtunut helposti. MÄNTSÄLÄ VALIKOITUI SIJOITUSPAIKAKSI

Lopulta tiukat ja yksityiskohtaiset logistiikkakustannusten analyysit kallistivat vaa´an Mäntsälän eduksi. Logistiikkayksikön maantieteellinen sijainti on aina sikäli merkittävä, että se vaikuttaa suoraan rahtikustannuksiin. Mäntsälän Kapulin alue sijaitsee aivan nelos- ja viitosteiden varrella ja Hanko-Porvoo tien risteyksessä uuden oikoradan tuntumassa. Matkaa kolmosvaltatielle (Helsinki-Tampere) on vain 23 km.

Mäntsälän eduksi painoi myös uusi oikorata ja sen synnyttämä nopea yhteys pääkaupunkiseudulle ja Mäntsälän kautta Lahteen. Keskeinen sijainti näiden keskusten välissä antoi mahdollisuuden käyttää molempien alueiden työvoimaa. Yksistään Mäntsälässä asui noin 800 logistiikka-alan osaajaa, joista monet olivat halukkaita asettumaan myös töihin kotikuntaansa. Suora 55 km:n yhteys Vuosaaren uuteen konttisatamaan mahdollisti sen, että Helsingin välivarastoinnista voitiin näin luopua. Välirahtien poistuminen merkitsi selviä säästöjä. Sijoituspäätöksen taustalla vaikutti myös yhtiön alustavat suunnitelmat laajentua myöhemmin Pietarin suurelle markkina-alueelle. Sekä tie- että raideliikenneyhteydet Venäjän keskeisille rajanylityspaikoille ja niiden kautta Pietariin olivat hyvin toimivat. Suuri merkitys oli myös sillä, että Tokmannin hallitus ja toimiva johto tunnistivat Mäntsälän kunnan toimijoiden piirissä valmiuksia ja edellytyksiä toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen ja yhteistyöhön. Kyseessä oli suuri ja kauaskantoinen asia, jossa ei ollut yhdentekevää, miten kunta yrityk-

seen suhtautui. Mäntsälä oli muutamaa vuotta aikaisemmin maksanut vastaavassa Lidl:n hankkeessa silloin karvaalta tuntuneita oppirahoja, kun se kovan valmisteluprosessin jälkeen hävisi suuren varastologistisen keskuksen sijoituskilvan Turengille. Nyt Mäntsälä oli paremmin varuillaan ja huolellisesti valmistautunut. Tahtotila oli, että ”Kakkosen kanssa ei jäädä kakkoseksi”. Mäntsälän kunnassa vastaanotto on ollut kaikin puolin positiivinen. Kunnassa havaittiin heti, että alansa johtavan suuren yrityksen pääkonttorin sijoittuminen paikkakunnalle tuo monenlaisia pitkäaikaisia etuja alueelle, mm. uutta vetovoimaa, työpaikkoja ja verotuloja. Henkilökunnan sopeuttamisessa sekä tonttien, asuntojen ja koulutusohjelmien järjestelyissä kunta otti yrityksen kannalta alusta pitäen hyvin myönteisen roolin. RAKENNUSHANKKEESEEN RYHDYTTIIN PIKAVAUHDILLA

Raportti optimaalisesta sijainnista valmistui 10. toukokuuta 2006 ja vaihto-

ehdot käsiteltiin hallituksessa 18.5. Loppuneuvottelut ehdokaspaikkakuntien kanssa käytiin jo heinä-elokuussa lomien keskellä ja lopullinen päätös sijoittumisesta Mäntsälään tehtiin 5.9.2006. Keskuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto VG-Group Oy. Varastotoimintojen suunnittelusta ja konsultoinnista vastasi EP-Logistics Oy. Rakentaminen päästiin aloittamaan nopeasti. 11 rakentajalle järjestetyn KVR-tarjouskilpailun voitti Palmberg-konserniin kuuluva Oka Oy, jonka kanssa sopimus allekirjoitettiin 29.11.2006. Rakennuttajakonsulttina toimi Uudenmaan Valvontamestarit OY UMV. Mittavan hankkeen toteutti Tokmanni Oy:n tätä tarkoitusta varten perustama kiinteistöyhtiö, Mäntsälän Logistiikkakeskus Oy. Valmistumisen jälkeen yhtiö myytiin CapMan Oyj:n rahastoille. Hankkeesta tuli helmikuussa 2007 CapManin toisen kiinteistöpääomarahaston syyskuussa 2006 perustetun Real Estate II:n ensimmäinen kiinteistöprojekti ja samalla logistiikkakeskuksen omistaja, jonka vuokralaisena Tokmanni toimii 25 vuoden vuokrasopimuksella.

Mäntsälällä oli tarjota Tokmannille logistisesti erinomainen pääväylien risteyspaikka hallintoja logistiikkakeskukselle.

HAVAINNEKUVAT ULJAASTA RAKENNUSKOHTEESTA

Siirto oli edullinen Tokmannille, sillä sen maksama vuokra hallintoja logistiikkatiloista aleni noin neljään euroon neliöltä. Lisäksi kiinteistön myynnin liiketoimesta jäi konsernille vielä kymmenen miljoonan euron ylijäämä. Alueelle jäi rakentamisen jälkeen vielä 35 000 neliön laajennusoikeus. Peruskivi muurattiin Mäntsälässä 9.5.2007. Avajaispuheen piti pääministeri Matti Vanhanen. Harjannostajaisia juhlittiin jo saman vuoden syksyllä 5.10., ja tällöin puheen piti pohjoiskarjalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen. Logistiikka- ja hallintokeskus valmistui toukokuussa 2008. Se korvasi konsernin entiset kaksi Tampereen varastoa sekä varastot Hyvinkäällä, Kajaanissa ja Korialla. Muutto tapahtui vaiheittain. Varastotoiminnot käynnistyivät Mäntsälässä osittain jo huhtikuussa. Myöhemmin keskukseen siirtyi myös Säästöpörssin Tammisaaren varasto. Pääkonttori- ja hallintotoiminnot Joensuusta, Hyvinkäältä, Kajaanista, Kotkasta ja Kuusankoskelta siirtyivät Mäntsälään pääosin heinäkuun viimeisellä viikolla ja ydintoiminnot käynnistyivät uudessa keskuksessa 4. elokuuta.

LÄPIVIRTAUSVARASTO – 160 REKKAA PÄIVÄSSÄ

Mäntsälän logistiikkakeskuksesta tuli toimintamalliltaan ns. läpivirtausvarasto, jossa terminaalitoimitusten eli saman vuorokauden aikana lähtevien tavaroiden osuus on keskeinen. Toimintamallista ja nimikkeistön suuresta lukumäärästä johtuen keskuksessa sovelletaan ns. puhekeräystekniikkaa. Rakennuksen tilavuudeksi tuli 756 000 m³. Se sijaitsee 14,5 hehtaarin suuruisella tontilla, joka on kokonaisuudessaan rakennettu, asfaltoitu ja aidattu. Kerrosneliöitä tuli 74 400 eli rakennettua tilaa noin 7,5 hehtaaria, siitä pääkonttori- ja hallintotilojen osuus 6 000 m². Toimistotilat sijoitettiin kolmeen kerrokseen. Ensimmäiseen tulivat keittiötilat, vastaanotto, ravintola, auditorio sekä neuvotteluja majoitustilat. Logistiikkakeskuksen ravintola avautui koko rakennuksen korkuiseen valopihaan, joka jaettiin kahteen osaan kattoon saakka ulottuvalla sillalla, jossa sijaitsee neuvotteluhuone. Varastoyksikkö koostuu kolmesta paloeristetystä hallista. A-hallin etu-

seinästä C-hallin takaseinään on matkaa noin 360 m, leveyttä rakennuksella on 140 metriä. Toiminnallinen mitoitus suunniteltiin niin, että vuorokaudessa halleista kerätään keskimäärin 40 000 toimitusriviä hyllyistä, joissa on noin 78 000 lavapaikkaa. Keskimääräinen tavaran vuorokausivirta on runsaat 3 000 lavaa. Sisään tuodaan vuorokaudessa tavaraa noin 160 täysperävaunullisella rekalla ja sama automäärä käy päivittäin tavaraa noutamassa. Tokmannille jäi tontille 38 000 m²:n lisärakennusoikeusoptio. Rakennuksen lattiaksi tuli betonista ja asfaltista koostuva Lemminkäinenkonsernin uusi, saumaton Confalt-materiaali, joka työergonomisesti osoittautui erinomaiseksi erityisesti siitä syystä, että se poisti sisäisestä trukkiliikennöinnistä sekä henkilökunnalle että rakenteille haitalliset tärähtelyongelmat. Ulkoseiniksi valittiin muovipinnoitettu teräsohutlevy sekä Finnforestin kuningaspaneeli. Mäntsälän keskuksen lopulliseksi hinnaksi muodostui noin 42 miljoonaa euroa. Rakentamisen kustannusarvio nousi yli kahdella miljoonalla eurolla eräiden Tukesin vaatimien erikoisrat-

kaisujen vuoksi. Nämä ratkaisut tosiasiassa enemmänkin vaikeuttivat keskuksen eräitä toimintoja, kuin olisivat niitä esimerkiksi turvallisuuden osalta parantaneet. Muilta osin budjetti ja rakentamisen aikataulu toteutuivat hyvin. YLI 350 HENKILÖN TYÖPAIKKA

Logistiikkayksikkö oli alkuvaiheessa 352 henkilön työpaikka, joista 222 työskenteli logistiikassa ja 130 pääkonttoritoiminnoissa, hallinnossa ja muissa keskeisissä yhtiön ydintoiminnoissa kuten ostossa, myynnissä ja markkinoinnissa sekä talous- ja henkilöstöhallinnossa, IT-toiminnoissa ja tuonnin ohjauksessa. Mäntsälän yksikköön palkattiin tai vuokrattiin 180 uutta työntekijää. Lisäksi logistiikkakeskus työllisti välillisesti ostetuissa palvelutehtävissä kuten siivouksessa, turvallisuudessa ja kuljetuksissa useita satoja henkilöitä. Työpaikkana uusi keskus on herättänyt paljon kiinnostusta. Mäntsälän Rekry -messuilla jätettiin keskukseen peräti 700 laadukasta hakemusta. Suomalaista työtä arvostavana yrityksenä Tokmanni turvautui hallien va-

rustamisessa kotimaisiin alihankintaketjuihin ja palveluihin. Mm. varaston hyllykalustoksi tuli seitsemässä kerroksessa lähes 83 kilometriä suomalaisen Kastenin hyllykköä ja varastossa alkoi hyrrätä noin 150 suomalaisen valmistajan, Roclan-trukkia. Terveyden edistäminen omaksuttiin yhdeksi logistiikkakeskuksen periaatteeksi muodostamalla ”savuton ylätasanko”. Paikan peruskorko on 98 metriä meren pinnasta ja koko logistiikkakeskuksen alue sovittiin savuttomaksi vyöhykkeeksi. Mäntsälän hallintokeskuksen työntekijöiden ravintolan hoito ulkoistettiin Sodexolle. Keskuksen todettiin antavan erinomaiset mahdollisuudet liiketaloudellisesti keskeisen sijaintinsa ja hyvien kulkuyhteyksien vuoksi myös esittelytilaisuuksille, liikeneuvotteluille ja konsernin PR-työlle. Paikan sijainti ennakoi myös tulevaisuutta. Valtateiden 4 ja 5 ohella vieressä kulkeva Mäntsälä - Hyvinkää kantatie nro 25 tulee olemaan yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä teistä, jota tulevaisuudessa tullaan kutsumaan valtaväyläksi nimeltä Kehä 5.

Kehä V:n asema osana E18-käytävää edellyttää kasvavan liikenteen tarpeita vastaavien ja turvallisuutta parantavien hankkeiden pikaista toteuttamista, esimerkiksi ohituskaistojen rakentamista ja liittymien parantamista. Näin luodaan Kehä III:lle sen ruuhkia helpottava vaihtoehto nykyisestä valtatie 25:sta ja kantatie 55:stä (PorvooHyvinkää). Kehä V:n neuvottelukunnan julkilausuma sen perustavasta kokouksesta.

PERUSKIVEN MUURAUS JA HARJANNOSTAJAISET MINISTEREIDEN KERA

Liikenneministeri Anu Vehviläinen oli juhlapuhujana Mäntsälän logistiikkakeskuksen harjannostajaisissa

Kaikki on valmista harjannostajaistilaisuuteen ja viihdyttäjäkin on saapunut. Toimitusjohtaja ja hänen sihteerinsä Marjut Aaltonen ovat saaneet seuraansa Jukka Puotilan. Tokmannin hallitus ja OKA:n johto suorittamassa rakennuskatselmusta.

Liikenneministerin seurassa hallituksen puheenjohtaja Jukka Järvelä ja toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen.

KÄYTÖN SISÄÄNAJO IKIMUISTOINEN JA HENKILÖKUNNAN JAKSAMISTA KOETELLUT KOKEMUS

Vaikka Mäntsälän hallintoja logistiikkakeskus olikin suunniteltu kaikkien mahdollisten kokemusten sekä kehityksen viimeisten näkemysten pohjalta, tuli keskittämismuutosta henkilökunnalle vuodeksi joskus jopa ylipääsemättömältä tuntuva paikka. ”Grande Mäntsälä” vuonna 2008 oli todella suuri ponnistus. Kaikille muodostui hyvä kertaus siitä millaista rohkeutta vaatii suuren ja dynaamisen yrityksen organisointi työn keskellä kokonaan uuteen järjestelmään. Toimintakarttaan oli ensinnäkin merkitty 14 uuden yksikön tai entisen laajennetun myymälän avaaminen. Samana vuonna integroitiin vielä yrityskaupalla edellisen vuoden puolella hankittua Säästöpörssiä. Kesäkuussa yhtiön hallituksen tarkastaessa tilannetta kaikki näytti toimivan aikataulussa. Päällä oli myös uusien yksiköiden yhtenäistämiskoulutus ja uuden hallintoja logistiikkakeskuksen henkilökunnan rekrytointi ja koulutus.

Oli kova urakka siirtyä kolmesta eri toiminnanohjausjärjestelmästä yhteen ja samalla siirtää kuudelta paikkakunnalta varastot ja logistiikka Mäntsälään. Tokmannilla oli vielä tuolloin vahva luottamus siihen, että valittu Alldatan Goldi-toiminnanohjausjärjestelmä tulisi toimimaan sovitulla tavalla. Siis kaikki töihin vain ja asiat järjestykseen, mutta… KAIKKI OLI KAATUA ERP-ONGELMIIN

Näin helposti tehtävä ei kuitenkaan onnistunut. Kaikki oli kaatua nimenomaan ERP- eli toiminnanohjausjärjestelmään. Oikein toimiessaan ERP kertoo myymälöiden tavaratilanteen reaaliajassa ja pitää huolen siitä, että tarvittava määrä oikeata tavaraa on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kun Goldia pilotoitiin Mäntsälässä käytännössä 1300 artikkelin koelaboratoriossa, tuotteet, joihin kuuluivat mm. eläinten ruoka ja teknokemia, eivät lähteneetkään varastosta ohjausjärjestelmän mukaisesti. Nopeasti jouduttiin tekemään uusia ratkaisuja: Goldi ei vastannutkaan sille asetet-

tuja odotuksia. Siitä jouduttiin luopumaan loppukesästä 2008 ja oli tehtävä uusi päätös tällä kertaa Solteqin Merxtoiminnanohjausjärjestelmästä. Yhtiö oli satsannut kahden vuoden projektina omana työnä avainhenkilöidensä arvokasta aikaa yli 5000 vuorokautta Goldiin sopeutumiseen, joka valui nyt pitkälti hukkaan. Varasto oli täysin sekasortoisessa tilassa, täynnä tavaraa epämääräisillä paikoilla. Tehty kehitystyö oli käytännössä epäonnistunut. Syksylle avattaviksi suunniteltujen yhdeksän uuden yksikön tavaratoimitukset piti kuitenkin saada jotenkin toteutetuiksi ja tavaraliikenne muutenkin pelaamaan. Myös vuoden tärkein sesonki, joulumyynti, oli edessä, mutta järjestelmäongelman vuoksi vaarassa. – Kun tavaran keskitys muista tukuista jatkui, jouduin yhdessä vaiheessa tekemään ainakin sillä hetkellä dramaattiselta tuntuneen ratkaisun, jossa sisään tuleva tavaraliikenne pysäytettiin kokonaan kymmeneksi päiväksi. Se oli iso päätös. Siinä ajassa varasto organisoitiin, tuotteet saatiin oikeille hyllypaikoille ja samaan aikaan myymälöi-

hin toimitettiin tavaraa täysillä, totesi Kyösti Kakkonen. Järjestelmän toimimattomuus piti ohittaa. JOULUTAVARAT PERILLE VASTA VIIMEISELLÄ HETKELLÄ

Niin tarkalle tilanne meni, että vasta kaksi viikkoa ennen jouluaattoa tilatut tavarat saatiin myymälöihin. Siis aivan liian myöhään. Tilanne oli veitsen terällä. Kun marraskuussa tuli myymälöistä 40.000 tilausriviä päivässä, vain puolet niistä pystyttiin toimittamaan. - Voi kuvitella, millaiset paineet meillä kaikilla oli. Jos joulu- ja talvitavaraa ei olisikaan pystytty toimittamaan ajoissa myyntiin, se olisi kolahtanut kovaa koko yritykseen, muistelee Kyösti Kakkonen silloisia kauhun hetkiä. Vielä jälkeenkin päin minun on kumarrettava syvään henkilökunnalle, joka tuossa erikoistilanteessa venyi, jaksoi ja jousti jopa omien ja perheidensä joulukiireiden kustannuksella. ERP-sähläys aiheutti myös mittavat tappiot. Laskennallisesti se tuli maksamaan n. 20 miljoonaa euroa. Henkilökunnalla myymälöissä oli tuskallisia tilanteita, kun tavaraa ei tullut myymä-

MIKÄ ERP ON? ERP (Enterprise Resource Planning) on toiminnanohjausjärjestelmä eli yrityksen tietojärjestelmä. Se ohjaa koko yrityksen toimintaa. Sen tehtävä on toimia yrityksen ydinjärjestelmänä, joka kokoaa tiedon yhteen paikkaan yrityksen muista pienemmistä ohjelmistokokonaisuuksista. Toimiva toiminnanohjausjärjestelmä parantaa tehokkuutta toiminnallisesti ja taloudellisesti, antaa reaaliaikaisen tiedon ja raportoinnin yrityksestä, poistaa päällekkäisen työn ja automatisoi toiminnot. Se on myös ostojen optimointijärjestelmä, joka muokkautuu konsernin kasvun asettamiin vaatimuksiin ja järjestää varaston hyllypaikat ja keräilyreitit ihanteellisiksi. Tokmannilla Merx ohjaa tavaravirrat Mäntsälän tukkuvarastoon ja sieltä myymälöihin eri puolille Suomea kausisuunnittelun tarpeiden mukaisesti. Jakelussa syntyy päivittäin keskimäärin 40.000 keräilyriviä. Keräily tapahtuu puheohjauksella. Tavarantoimitus on integroitu vuonna 2007 Solteqin toteuttamiin myymälöiden TP.net- järjestelmiin. ERP kertoo myös myymälöiden tavaratilanteen reaaliajassa.

löihin sovitulla tavalla, vaikka tuote oli varmuudella varastossa ja siitä johtuen myös mainonnassa. Aloitusvaikeudet näkyivät vielä vuoden 2009 puolellakin, sillä kun tuoterekisterit eivät olleet kunnossa, jouduttiin tekemään varastoarvon alennuksia myyntiajan mentyä umpeen. Vaikka siirtyminen kolmesta järjestelmästä yhteen uuteen oli kova ja taloudellisesti raskas, se oli pakko tehdä, että pystytään toimimaan nykyaikaisesti ja tehokkaasti. Vasta kovan kivun kautta kauppayhtiön toimintaedellytykset lopulta onnistuttiin turvaamaan sillä tasolla, jolle alun perin oli pyritty. Kesään 2009 mennessä ongelmista oli viimein päästy ja järjestelmä pääosin toimi. Henkilökunnalle kokemus oli kova, mutta siitä selvittiin sittenkin ehjin nahoin. Talon väkeä koettelemus taisi lopulta hitsauttaa yhteen ja nostattaa henkeä. Vuonna 2008 tehostettiin myös myymälöiden benchmarkausta. Uusi järjestelmä antoi paljon mahdollisuuk-

Mäntsälän hyllykilometreiltä logistiikkapäällikkö Sami Vilkin takaa löytyy valtava määrä jatkuvasti liikkuvaa tavaraa.

sia myymälöiden toimintojen konseptointiin eli parhaiden käytäntöjen ja toimintamallien etsimiseen. Sen avulla pystyttiin säästämään merkittävästi myös henkilöstöresursseja, mikä alkoi näkyä vuoden 2009 toiminnassa.

VIHDOINKIN VALMISTA

MÄNTSÄLÄN AVAJAISET 9.10.2008

Hallinto- ja logistiikkakeskuksen avajaisia vietettiin 9. lokakuuta 2008. Juhlapuheen piti eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Helsingin metropoliitta Ambrosius siunasi rakennuksen käyttöön. Suureen avajaisjuhlaan osallistui yli 1000 juhlavierasta ja yhteistyökumppaneita kuten tavarantoimittajia, sidosryhmien edustajia ja suunnittelu- sekä rakennusprojektiin osallistuneita työntekijöitä, sekä luonnollisesi oman yrityksen avainhenkilöstö. Avajaissanat lausui konsernin hallituksen puheenjohtaja Jukka Järvelä. Toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen käsitteli puheessaan Tokmannin viime vuosien kehitystä ja Mäntsälän hankkeen merkitystä konsernille. Rakentajan puheenvuoron käytti Oka Oy:n toimitusjohtaja Jorma Tamminen. Pimeä syksyinen ilta ulkona päättyi komeaan ilotulitukseen.

Juhlavieraat pääsivät tutustumiskierrokselle uuteen ja uljaaseen logistiikkakeskukseen.

KYÖSTIN JUHLAPUHE

Toimitusjohtaja Kyösti Kakkosen puhe hallintoja logistiikkakeskuksen avajaisissa 9.10.2008.

Uskaltava, rohkea ja haastava Tokmanni Elämme tänä päivänä hyvin poikkeuksellisen herkässä suurten muutosten maailmassa. Markkinoita ohjaavat mielikuvat, ja huhumarkkinapsykologian vyöhykkeellä faktan ja fiktion välinen raja on hämärtynyt. Sanalle luottamus haetaan nyt oikeaa substanssia. Tämä Amerikan ahneudesta voimansa ammentanut finanssialan hirmumyrsky puhaltaa täysillä myös Pohjolan perälle. Tokmanni-konsernissa emme ole tottuneet vaikeroimaan, vaan toimimaan. Tulevaisuuden uskomme on aina ollut vahva; positiivisesti ajatellen poikkeukselliset olosuhteet voivat olla myös poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus. Halpakauppa-liikeideamme toimivuutta testattiin todella edellisen kerran 1990-luvun alun talousmyrskyn aikana. Tuolloin yhtiö otti myrskyyn vahvan etunojan, ja liikevaihtomme kasvu synkimpänä lamavuonna 1992

oli peräti noin 140 prosenttia. Tokmanni uuden ajan halpakauppana on aina ollut erilainen yhtiö, eräänlainen yrityselämän kummajainen; uskaltava ja rohkea, itsensä haastava ja kyseenalaistava, joustava ja äärimmäisen muutosherkkä sekä ketterä toimissaan ja päätöksissään. Tokmanni-yhtiöiden toiminnalle on tunnusomaista, että voimakas kasvu on aina pystytty toteuttamaan kannattavasti. Yhtiön tuloksentekokyky onkin selvästi kaupanalan keskiarvoa parempi. Vahva yrittäjäsieluinen omistajuus ja yhtäältä vuodesta 2004 lähtien pääomasijoitusyhtiö CapManin hallinnoimien rahastojen mukaantulo on tuonut lisää luottamusta ja vakautta yhtiön pitkäjänteiselle kehittämiselle. Tokmanni-yhtiöiden avainmenestystekijöitä on runsaasti, kuten sitoutunut henkilökunta ja laaja osaavien yhteistyökumppaneiden verkosto. Uuden

ajan halpakaupan tulevaisuuden keskeisin menestystekijä on kuitenkin nyt vihittävä ”Grande-Mäntsälä”, hallintoja logistiikkakeskus. Logistiikkayksikkö mahdollistaa tehokkaamman, valtakunnallisesti ketjuohjatun ja tiukemmin konseptoidun toimintamme. Näillä resursseilla me turvaamme uusperustantastrategiamme ja mahdollistamme toimintamme pilotoinnin esimerkiksi Venäjälle. Vastaavasti Vuosaaren konttisataman läheisyys mahdollistaa kilpailukykyisen oman tuontitoiminnan kehittämisen. Mäntsälän erinomainen ja optimaalinen sijainti yrityksen toimintojen kannalta nyt ja tulevaisuudessa 3-, 4ja 5-valtateiden läheisyydessä tuo merkittäviä kuljetuslogistisia säästöjä. Luonnollisesti itsessään varastointilogistiikan ja hallinnon keskittäminen yhteen, verrattuna aikaisempaan kuuteen paikkakuntaan, tuo myös merkit-

täviä synergia- ja kustannussäästöjä ja mahdollistaa tehokkaamman pääoma- ja henkilöstöresursoinnin. Oma myönteinen kustannusvaikutuksensa on myös toimintaprosessien paranemisella ja logististen toimintatapojen laatutason varmistamisella. Tämä näkyy myymälöissä mm. oikea-aikaisina, erilaiset sesongit ja kampanja-ajankohdat huomioivana tavaratäyttönä. Erilaisiksi vuotuisiksi kustannussäästöiksi on arvioitu noin 5 miljoonaa euroa. Vuorokaudessa Mäntsälään tuo tavaraa noin 160 täysperävaunullista rekkaa ja toivon mukaan sama automäärä käy päivittäin noutamassa, sillä muutoin joudumme varsin pian käyttämään 38 000 m² lisärakennusoikeusoptiomme. Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että tämä logistiikkayksikkö on tällä hetkellä 352 henkilön työpaikka, joista 222 työskentelee logistiikassa ja 130 pääkonttorissa ja hallinnossa

sekä muissa keskeisissä yhtiön ydintoiminnoissa kuten ostossa, myynnissä ja markkinoinnissa, talous- ja henkilöstöhallinnossa jne. Olette täällä tänään todistamassa suuren yrittäjäunelman toteutumista ja juhlistamassa Tokmanni-yhtiöiden historiallisesti suurinta yksittäistä rakennusinvestointia. Mäntsälän keskuksen sijainti ennakoi myös tulevaisuutta, sillä vieressä kulkeva Mäntsälä-Hyvinkää -kantatie nro 25 tulee olemaan yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä teistä, jota tulevaisuudessa kutsutaan valtaväyläksi nimellä Kehä 5.

Kari ja Anu Kakkonen seurasivat avajaisseremonioita yleisön joukossa.

Arvovaltaiset vieraat katkaisivat nauhan ja uusi logistiikkakeskus on virallisesti avattu. Toimitusjohtaja Kyösti Kakkosen ja hallituksen puheenjohtajan Jukka Järvelän välissä nauhaa ovat saksimassa juhlapuhuja, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ja rakennuksen käyttöön siunannut metropoliitta Ambrosius.

Mäntsälän hallintoja logistiikkakeskuksen avajaisia vietettiin runsaan ja arvovaltaisen vierasjoukon läsnä ollessa. Tähän seurustelupöytään on toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen saanut seurakseen eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön ja joensuulaisen kansanedustajan Pekka Ravin.

MÄNTSÄLÄN HALLINTOJA LOGISTIIKKAKESKUS Tokmanni Oy:n Mäntsälän hallintoja logistiikkakeskus sisältää konsernin pääkonttorin ja läpivirtausvaraston, jossa terminaalitoimitusten eli saman vuorokauden aikana lähtevien tavaroiden osuus on keskeinen. Toimintamallin ja nimikkeistön suuren lukumäärän vuoksi varastossa sovelletaan ainoastaan ns. puhekeräystekniikkaa. Kerrospinta-ala

74 400 neliömetriä

Pohjapinta-ala

55 000 (360 m x 154 m)

Lisärakennusoptio

38 000 neliömetriä

Tilavuus

756 000 m

Tontti

14,5 ha

Korkeus merenpinnasta

98 m

Hallintotilat

6 000 m

Varastonimikemäärä

15 000 kpl

Lavapaikkoja

78 000

Tavaravirta 3000 lavaa/vrk, 700 000 trukkilavaa/v

Jan Mattlin, Jukka Järvelä, Juhani Leppänen ja Seppo Saastamoinen konsernin hallituksesta ovat olleet monin tavoin kehittämässä Tokmannia alansa johtavaksi kauppaketjuksi ja valmistautuvat tässä hyvillä mielin ottamaan vastaan Mäntsälän avajaisten vieraita.

Sesonkivirta

5600 lavaa/vrk

Vuorokausikeräysrivimäärä

40 000

Liikenneväylät

35 vastaanotto-ovea 42 tavaranlähetysovea

MÄNTSÄLÄN AVAJAISTUNNELMIA

Metropoliitta Ambrosius vihki keskuksen.

Mäntsälän mieslaulajien tervehdys.

Tunnelmakuvia Mäntsälän avajaisista. Alhaalla vasemmalla yrityksen johtoa keskustelemassa puhemies Sauli Niinistön ja Metropoliitta Ambrosiuksen kanssa.

TOIMINNAN SYDÄN – OSTOT

Onnistuneet ostot avain kaupan menestykseen Kaupan alalla myymisen ohella toinen ja vähintään yhtä tärkeä onnistumisen edellytys ovat ostot. Kaupassa ei ole tavaraa, ellei niitä ole ensin ostettu. Ostoprosessia voi monella tavalla pitää kaupan menestyksessä jopa tärkeimpänä tehtävänä – ydinprosessina, toiminnan sydämenä. Yksi Tokmannin menestystarinan taustoista liittyy juuri ostamiseen. Kaupanteon psykologian osana ostotoiminnan onnistumisesta huolehtiminen oli Kakkosen veljeksille alusta pitäen selvää. Tavara voidaan ostaa vaikka peltihallista, trukkilavalta tai suoraan pahvilaatikosta, jos se on juuri se oikea tavara, josta sillä hetkellä on kysyntää. Oikea tavara, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikealla hinnalla synnyttää kaupan. Tokmannin 20-vuotisella taipaleella ostotoimintakin on kehittynyt ja sitä on kehitetty askel askeleelta. Ensin oltiin liikkeellä tunnetulla veljesparilla, luotiin yhteyksiä, rakennettiin toimivat suhteet tukkureihin ja sanan mukaises-

ti ostettiin itse. Jos ostaminen syystä tai toisesta jonkun tavaran kohdalla epäonnistui, ei ollut syytä muuhun kuin peiliin katsomiseen. Ostamista opittiin teoriassa ja käytännössä. Kaupassa vuodenajan kierto ja sesongit liittyvät oleellisesti ostamiseen. Pariviikkoisen pääsiäissesongin tarpeet on ennakoitava jo kuukausia aikaisemmin, ostettava tuotteet ja markkinoitava ne tehokkaasti oikealla ajallaan. Sama koskee kaikkia muita sesonkeja. Silloin kun yhtä sesonkia myydään, toisesta tai kolmannestakin täysi valmistelu ja ostot ovat jo käynnissä. Vuosien saatossa Tokmannille on luotu tehokas osto-organisaatio, joka toiminnan merkitykseen nähden on ollut kooltaan verrattain pieni. Aluksi heitä oli vain kaksi – veljekset. Nykyisellään ostajia on noin 60. Ostajilla on apunaan 140 myymälän edellyttämä ERP-toiminnanohjausjärjestelmä, joka tunnistaa kunkin myymälän osalta paitsi päivittäisiä myös vuodenaikojen vaihteluun ja sesonkeihin liittyviä

erityistarpeita. Ostajat ovat oman osaamisalueensa huippuammattilaisia, joiden onnistuminen työssään on oleellisen tärkeä osa kaupanteon kokonaisuudessa ja yrityksen onnistumisessa. Tokmannin vähitellen tapahtunut kasvu valtakunnalliseksi kaupan toimijaksi on samanaikaisesti lisännyt yrityksen mahdollisuuksia merkittäviin mittakaavaetuihin ostoissa, jotka Tokmannin strategian mukaisesti on voitu hyödyntää sekä kuluttajaystävällisinä hintoina että liiketoiminnan tuloksena. Oman tuontiyrityksen merkitys ostotoiminnassa on ollut tärkeä. Suurten tavarantoimittajien kanssa tehdyissä kaupoissa yrityksen johto on aina ollut tuloksenteon paikalla silloin, kun ostoista on ollut kysymys. Siitä roolista kauppias ei voi koskaan vetäytyä, olipa yritys kuinka suuri tahansa. Kyösti Kakkonen muistelee ostotoiminnan ja ostojen rahoituksen ja vakuuttamisen yhteydessä syntyneitä pitkäaikaisia hyviä yhteistyösuhteita mainiten nimeltä Tuomas Hyvärisen Pick-

Import Finland Oy:stä, Hannu Flinkin, Vesa ja Jukka Luhtasen L-Fashion Group Oy:stä, Reijo ja Rauno Mäenpään Tammer-Tukku Oy:stä, Juhani ”kukka-Jussi” Kotilaisen Helsingin Kukkatoimitus Oy:stä, Tapio Tervon Unilever Finlandista, Pertti Lahervuoren ja Timo Meren Nanso Groupista, Olli Teijonmaan Hartwall Oy:stä, Reino Asikaisen ja Raimo Vilhusen Wihuri Oy:stä, Kalevi Luukkaisen Novita Oy:stä, Markku Jalosen Philip Morris Finland Oy:stä, Jarmo Pohjolan ja Ansku Huuskosen L’oreal Finland Oy:stä, Sirpa Sivosen Procter & Gamble Finland Oy:stä, Marja Tepon ja Jaakko Kettusen Fazer Oy:stä, Reijo ”Retsi” Niittysen ja Hannu Rönkön Cederroth Oy:stä, Mirja Holmbergin Agentur A.M. Holmberg Oy:stä ja Jaakko Naumasen Oy Panda Ab:stä. Kiitoksen sanat Kakkonen haluaa osoittaa myös Wihuri Oy Aarniokonsernin Metro-Tukulle ja erityisesti myyntipäällikkö Reino Asikaiselle. Yrityksen alkutaipaleella Tokmannille tulleen tavaran laskutus ohjattiin monilta osin Wihuri-konsernin kautta. Tällä oli Tokmannille yrityksen alkutaipaleella suuri merkitys. Kaupallinen yhteis-

työ Wihurin kanssa on jatkunut näihin päiviin. Muista ostoihin ja yrityksen muuhunkin toimintaan liittyvistä yhteistyökumppaneista Kakkonen nostaa esiin Vesa Pakarisen, Pekka Nuuttilan, Jussi Väisäsen ja Jorma Timosen Nordeapankista, Pekka Malisen IF-vakuutuksesta sekä Hannu Tarvosen, Erkki Pekkarisen ja Ralf Joutsenlahden eläkevakuutusyhtiö Varmasta. Osa onnistunutta kaupankäyntiä on luonnollisesti myös tehokas markkinointi, joka Tokmannilla on vuosien varrella keskittynyt suoraan toimivan johdon vastuulle. Markkinoinnilla on haettu luonnetta ja jopa aggressiivisuutta Tokmannin kantavan hinta-laatu-teeman läpilyömiseksi. Markkinoinnissa tarvitaan kuitenkin myös talon ulkopuolisia yhteistyötahoja. Parhaina vuosina Tokmannin ilmoitusvälineinä on ollut lähes 130 maakunnallista tai paikallista lehteä. Tässä Kakkonen haluaa erityisesti kiittää kirjapainotalo PunaMusta Oy:tä ja sanomalehti Karjalaista, jotka ovat olleet Tokmannille hyviä, luotettavia ja pitkäaikaisia myynnin ja markkinointipalveluiden tuottajia. Yksistään PunaMustan

toteuttaman Tokmannin markkinointilehden painosmäärä vuodessa nousee noin sataan miljoonaan kappaleeseen. Luvut kauppaliiketoiminnan laajuudesta ja volyymeista Tokmanneilla ovat paljon puhuvia. Sanomattakin on selvää, että näidenkin lukujen taustalta osaltaan löytyvät ostot, toimiva ostostrategia ja onnistunut markkinointi. Vuonna 2009, jolloin Kyösti Kakkonen oli vetäytymässä toimitusjohtajan tehtävästä, konsernin liikevaihto oli noussut lähes 600 miljoonaan euroon, henkilöstön määrä läheni kolmeatuhatta maanlaajuisen verkoston noin 140 myymälässä, tavaraa tuli tai lähti Mäntsälän logistiikkakeskuksesta yli 300 rekkakuormallista päivässä, ja mikä parasta kaiken tämän seurauksena asiakaskohtaamisia kertyi vuositasolla noin 40 miljoonaa ja pääsääntöisesti jokaisen kohtaamisen seurauksena syntyi pienempi tai isompi kauppa. Ammattimaiset ostajat, hyvin toimivat ostotapahtumat ja –prosessit sekä markkinointi ovat olleet avaintekijöitä Tokmannin keskeisen tavoitteen, edullisen hinnan ja laadukkaiden tuotteiden, yhteensovituksessa.

HENKILÖSTÖSSÄ ONNISTUMISEN AVAIMET

Hyvä asiakaspalvelu ja työn ilo kulkevat käsi kädessä.

Tokmannin henki Mikään menestyvä yritys ei ole vain vuosilukuja ja valloituksia, ostoja ja myyntejä, suuria voittoja ja pieniä tappioita. Se on ennen muuta ihmisiä, heidän tekojaan ja työtään. Ahkeruutta, joka palkitaan, jos tekijöillä on kyky nähdä kuluvaa päivää pidemmälle ja halu sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Menestykseen tarvitaan ennen muuta motivoitunut ja tasa-arvoisesti omassa työtehtävässään kunnioituksensa ja luottamuksensa ansaitseva henkilökunta. Näistä tarpeista syntyy keskinäinen luottamus, yhteisen yrittämisen merkityksen oivallus ja usko tulevaisuuteen. Tokmannin se nosti maan liike-elämän merkittäväksi tekijäksi kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Syntyi ”Tokmannin henki”. Seuraavissa haastatteluissa sen ilmentymistä ja tuloksista kertoo joukko tokmannilaisia tekijöitä ja näkijöitä. He ovat olleet konsernia rakentamassa ja sitä kehittämässä.

100

Tokmannin työtehtävät ovat hyvin moninaisia. Oikealla mainonnansuunnittelija Maija Skendaj työssään.

101

Tokmannin ja Karapap Oy:n ostoneuvottelu sujuu rennoissa merkeiss채. Vasemmalla Kimmo Karasti ja Ilkka Knuutinen Karapapista, oikealla ostaja Berndt Henriksson.

102

Marjut Aaltonen, yksi yrityksen hyvist채 hengett채rist채

Hallituksen kokous.

Savonlinnan myym채l채n kantavia voimia Minna Toivanen ja Ritva Jaatinen.

Iloa ja kuntoa liikuntakerhoista.

103

Karjaan Säästöpörssin myymäläpäällikkö Carola Broman.

Tokmannin hallitus keväällä 2009.

104

Pääluottamusmies Hannu Visuri:

Pääluottamusmies Hannu Visuri uskoo koko henkilökunnan omaksuneen Tokmannin hengen positiivisena ja luotettavana.

Nykyaikainen, kehittyvä ja luotettava työnantaja Tokmanni-konsernissa työskenteli erilaisissa tehtävissä vuonna 2009 lähes 3000 henkilöä, heistä liki 10 prosenttia Mäntsälässä, muut eri puolilla Suomea. Konsernin pääluottamusmiehellä on paras tuntemus siitä, millaisena työnantajana työntekijät yrityksensä kokevat. – Työntekijät ovat kokeneet uuden Tokmannin nykyaikaisena ja kehittyvänä yrityksenä. Sellaisena sitä on voitu pitää myös taantuman ajoissa, sanalla sanoen luotettavana työnantajana, sanoi pääluottamusmies Hannu Visuri

syksyllä 2009. Pääluottamusmiehen lausunnoista, vaikka häneltä kysytäänkin rehellistä ja realistista näkemystä, käy ilmi samanlainen yhteishenki, jota myös konsernin johto painottaa menestyksen avaimena. – Tokmannin henki on muodostunut pikkuhiljaa erilaisten tilaisuuksien, kokousten ja yhteisen toimintakulttuurin kautta. Se tuntuu olevan yhtenäinen, vaikka lähes 3000 työntekijän joukko jakaantuukin Mäntsälän lisäksi 139 myymälään hyvin eri puolille maata, arvioi Visuri.

Osaltaan hyvään henkeen vaikuttaa myös se henkilöstöpolitiikka, jota Tokmannissa on jo 20 vuoden ajan noudatettu ja väen kasvaessa tehostettu ja parannettu. Työnantaja näkee tärkeäksi pitää huolta myös työntekijöidensä hyvinvoinnista, peruskunnosta, viihtyvyydestä ja terveydestä. – Jo yhtiön ”Tervetuloa taloon” -ohjeissa kerrotaan näiden asioiden tärkeydestä Tokmannilla. Yhtiö kannustaa ja jakaa kuntoiluseteleitä työkunnon yläpitoon työntekijöille. Työterveyshuolto on järjestetty samoin ja yhtenäisin perustein kaikille työntekijöille. Totta kai joskus löytyy asioita ja yksittäisiä epäkohtiakin, joissa tarvitaan työnantajan ja työntekijäpuolen edustajien keskustelua, mutta sitä vartenhan työmarkkinoilla on oma neuvottelumekanisminsa. Tähän asti niistä on aina hyvin selvitty. Uuden ajan työntekijäystävällisestä yrityskulttuurista Tokmannissa kertoo pääluottamusmiehen mukaan myös 20-vuotiaan talon konsernijohdon yleinen asenne: – Toiminnoissa on huomioitu kannustus ja hyvää ilmapiiriä rakennetaan yksissä tuumin, sanoo Hannu Visuri.

105

HALUTTU TYÖPAIKKA

Henkilöstöjohtaja Saara Korpelainen:

Henkilöstöjohtaja Saara Korpelainen on viihtynyt konsernissa myös hallinnon muutettua Mäntsälään, pidentyneestä työmatkastaan huolimatta, mutta hänen tehtävänään onkin koko lähes 3000 hengen henkilökunnan sitouttaminen yritykseen.

Tokmannista tuli nopeasti hyvin haluttu työpaikka Tokmanni-konserni on Mäntsälän hallinto-, maahantuonti- ja logistiikkakeskuksen myötä sekä 140 myymälän voimin kasvanut yli 2800 henkilön työnantajaksi. Puutetta työvoimasta yhtiöllä ei ole ollut voimakkaan kasvun vuosinakaan. Haluttua työvoimaa on ovella odottamassa, on sitten kyseessä lama tai korkeasuhdanne, kertoo Tokmannin henkilöstöjohtaja Saara Korpelainen. Mikä on tehnyt Tokmannista halutun työpaikan?

106

– Tokmanni on suomalainen menestystarina ja kaikki tokmannilaiset ovat olleet osana sitä. Tokmanni tarjoaa ison konsernin monipuoliset edut ja haasteellisia tehtäviä. Konserni tarjoaa henkilöstölle monia eritasoisia reittejä itsensä kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Vuonna 2009 jatkuivat aiemmin aloitetut koulutukset, mutta osaamistarpeet huomioiden aloitettiin myös uusia valmennuksia. Saara Korpelainen siirtyi aikanaan S-ryhmän tavaratalojen johtotehtävis-

tä vuonna 1987 konsernin pirkanmaalaiselle yrittäjälle, Notex-yhtiöille, eikä jättänyt uutta Tokmannia, vaikka 150 km:n työmatka Tampereelta Mäntsälään kestää päivittäin kimppakyydissä edestakaisin noin kolme tuntia. Sekin kertoo sitoutumisesta konserniin ja motivoitumisesta Tokmannin henkeen. MONTA REKRYTOINTIKANAVAA

Uutta henkilökuntaa rekrytoitaessa käytetään monia eri kanavia. Kaikki avoimet työpaikat laitetaan ensin sisäiseen hakuun, jonka jälkeen ne löytyvät myös konsernin kotisivujen rekrytointi-osiosta. Kotisivujen kautta voi jättää avoimen hakemuksen mahdollisesti myöhemmin avautuvia paikkoja varten. Myös lehti-ilmoittelua käytetään tarpeen mukaan. Myymäläpäälliköiden ja muiden avainhenkilöiden palkkaamisessa käytetään usein konsulttiapua. Silloin rekrytoinnissa mukana oleva konsultti te-

kee esikarsinnan, jonka perusteella osa hakijoista kutsutaan haastatteluun.

singin seudulta mennään, mikä tietysti johtuu myös työmarkkinatilanteesta.

OVELLA ON JONOA

MOTIVOIVA KANNUSTEJÄRJESTELMÄ

Ongelmaa henkilökunnan hankinnassa Tokmannilla ei ole koskaan ollut. Hyvä työnantajamaine on kiirinyt. – Tokmanni on todella vetovoimainen. Kaikkina aikoina on tullut paljon kyselyjä sellaisiltakin ihmisiltä, jotka ovat vakituisessa työsuhteessa muualla ja ovat ansioituneita työntekijöitä omissa työpaikoissaan. Tokmanni on tätä nykyä kiinnostava yritys työmarkkinoilla. Tokmanni tunnetaan, sitä pidetään luotettavana ja vakaana yrityksenä huonoinakin aikoina. Konsernia on tehty tunnetuksi myös rekry-messuilla, joilla kerrotaan yhtiöstä, sen strategioista, arvoista, johtamisjärjestelmästä ja henkilöstöpolitiikasta. Henkilökunnan vaihtuvuus on verrattain pientä. Sitoutuminen on sitä vahvempaa, mitä kauemmaksi Hel-

Tokmannissa kannustejärjestelmän kokonaisuus sisältää neljä eri osa-aluetta, jotka on jaettu työn imua tuottavaksi nelikentäksi – Työ ja työn organisointi: mm. hyvä esimiestyö, järkevät toimintatavat – Kehittyminen ja kasvu sisältäen urapolut – Henkilöstöedut: mm. hyvä työterveyshuolto, henkilöstöalennukset, vuosimerkit – Rahallinen palkitseminen: mm. tulospalkkiojärjestelmä Vuoden 2009 alussa Tokmanni lähti toimitusjohtajan toivomuksesta kehittämään tulospalkkausjärjestelmää. Järjestelmä saatiin koko henkilökuntaa kattavaksi ja tavoitteeksi asetettiin edelleen hioa yhdessä henkilöstön kanssa innostavia mittareita. Palkkiojärjestel-

män suunnittelussa ja kehitystyössä on luottamushenkilöiden lisäksi edustus eri organisaatiotasoilta ja eri työaloilta. Peruspalkkaus myymälöissä, varastossa ja konttorissa on työehtosopimuksen mukainen. Johto- ja päällikkötasolla on sopimuspalkka. Palkkaus noudattaa luonnollisesti myös tasaarvoisuutta. Henkilökunta on vahvasti naisvaltainen. Yli 80 prosenttia naisia ja vajaa 20 prosenttia miehiä. ERINOMAISET KEHITYSPOLUT

Korpelainen tähdentää, että Tokmannissa painotetaan hyvin voimakkaasti henkilöstön mahdollisuuksia edetä. Urapolut voivat kulkea moneen suuntaan. Oma koulutusjärjestelmä takaa sen, että jokaisella työntekijällä on sijainen, joka pystyy tekemään vastaavia töitä. Talossa olevalla henkilökunnalla on aina mahdollisuus päästä eteenpäin urallaan. Tokmannissa panostetaan moniosaajuuteen ja sen varaan konsernin tulevaisuutta pitkälti rakennetaan.

107

Kaikilla kaupan huomattavilla ryhmittymillä on oma koulutusjärjestelmänsä, joka opastaa peruskoulutuksen saaneet talon työkulttuuriin ja tavoitteisiin. – Meillä on Tokmanni Akatemia, joka koordinoi ja ohjeistaa perehdytysprosesseja sekä johtaa osaamisen kehittämistä. Akatemia tekee yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa ja ostaa niiltä myös erikoistutkintoja. Näin voi suorittaa esimerkiksi merkonomin tai logistiikka-alan perustutkinnon. Tosin jo rekrytoinnissa on pyrkimys siihen, että taloon tulijoilla on valmiina toisen asteen peruskoulutus. Koulutuspäällikkö on ”Tokmanni Akatemian rehtori”, joka hallinnoi ja koordinoi koulutusta. Tokmanni Akatemialla on ”7 Tähden Asiakaspalveluohjelma”, jossa on määritelty esimerkiksi se, miten myyjä voi kouluttaa itsensä myymäläpäälliköksi. Kun kaikki tähdet on suoritettu, myymäläpäällikön valmius on saavutettu. Palkkauksessa koulutustasot näkyvät vasta vakanssien noustessa.

108

Johtamistaidolliseen koulutukseen käytetään sekä yliopistojen että konsulttitoimistojen palveluja. Tokmannissa on käynnistetty myös johtamisen erikoisammattitutkinto JET, jossa ovat mukana lähes kaikki päällikkötason avainhenkilöt. Tällä tuetaan henkilöiden valmiutta kasvaa uusiin tehtäviin. TERVEYS JA KUNTO HYVÄSSÄ HUOLLOSSA

Tokmanni toteuttaa vastuullista henkilöstöpolitiikkaa, johon kuuluu muun muassa kattava, yleislääkäritasoinen työterveyshuolto. Fuusiotilanteissa tasa-arvoisuus toteutuu myös henkilökunnan työhyvinvoinnin tukemisessa ja esimerkiksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa toteutetaan samansisältöisenä kaikissa työterveyshuollon yksiköissä. – Kyse ei ole yksinomaan sairaanhoidosta, vaan painotamme voimakkaasti ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, jonka tavoitteena on ”Hyvinvoiva Tok-

manni”. Tavoitteena on tukea henkilökunnan terveyttä ja työkykyä niin, että se jaksaisi työssä normaaleihin eläkevuosiinsa saakka, sanoo Saara Korpelainen, joka on kutsuttu kertomaan yrityksen käytännöistä myös valtakunnallisissa tilaisuuksissa. Tokmannin valtakunnallisen levinneisyyden vuoksi yhteisten tykypäivien järjestäminen koko henkilökunnalle yhtä aikaa on käytännössä mahdotonta, joten henkilökuntaa motivoidaan pitämään huolta kunnostaan mm. liikuntaseteleiden avulla. Liikuntasetelit mahdollistavat henkilökunnan tasapuolisen kohtelun asuinpaikasta riippumatta, sillä niiden avulla jokainen voi ostaa sali- tai muita kuntoilupalveluja omalla paikkakunnallaan. TOKMANNI-HENKI SITOUTTAA

Tokmanni-konserniin on vuodesta 2004 alkaen liitetty halpakaupparyhmittymiä eri puolilta maata, erilaisista toiminta-, johtamis- ja elämän-

tapakulttuureista. Yrityskulttuurien yhdistäminen on ollut todella haasteellinen prosessi, joka jatkuu edelleen. Yhtenäistäminen ei ole kuitenkaan aiheuttanut suuria yhteentörmäyksiä. On voitu oppia toinen toisiltaan ja yhdistää eri brändien hyviä käytäntöjä konsernin yhteiseksi eduksi, toteaa Korpelainen. – Kyllä minun kokemukseni on se, että meitä yhdistää jo nyt valtava Tokmanni Spirit, Tokmanni-henki, jossa yhteisiä asioita pohditaan erinomaisessa yhteisymmärryksessä ja yhteiseksi hyväksi. Näin isoksi taloksi kaikki on toiminut erinomaisesti. Vähintään kaksi kertaa vuodessa, mutta tarvittaessa useamminkin, luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut ja muut tärkeät henkilökunnan edustajat kokoontuvat pohtimaan yhteisiä asioita. Sanomattakin on selvää, että henkilökunta oli todella isojen haasteiden edessä vuosien 2004 - 2009 valtavissa muutoksissa. Hallinto- ja logistiikkatoiminnot keskitettiin Mäntsälään. Konsernissa otettiin käyttöön uudet toi-

minnanohjausjärjestelmät. Varasto sai uuden varasto-ohjelmansa ja myymälöihin uusittiin kassajärjestelmät. Uusiutuminen ja uusien prosessien omaksuminen ovat vaatineet jatkuvaa koulutusta Mäntsälässä, tukitoimia myymälöissä, motivointia, hengen luomista ja sen ylläpitämistä kaikilla tasoilla. – Mutta kaikesta on selviydytty. Voimme olla tyytyväisiä yhteisestä onnistumisestamme. Talon toimintatavat on kaikkialla sisäistetty, kuitenkin niin, että jokainen ryhmittymä on saanut pitää omat vahvuutensa ja brändi-ilmeensä myyjien työasuja myöten, toteaa henkilöstöjohtaja tyytyväisenä.

109

KOVA VAUHTI KOKO AJAN

Hallintopäällikkö Soili Karjalainen:

Soili Karjalainen tuli Tokmanniin Varkauden Valkkarista, jonka konttoritehtävissä hän oli aloittanut jo vuonna 1986.

Vauhti on ollut hirvittävä mutta haasteet viehättivät – Elämä Tokmannissa ja Kakkosten kyydissä on tuonut koko ajan sellaisia uusia haasteita, ettei aika ole ehtinyt tuntua missään vaiheessa pitkältä. Minun kohdallani kaikki on mennyt hyvin. Olin onnekas siinäkin, että sain valita, menenkö Mäntsälään vai jäänkö Kyöstin ja Karin palvelukseen Joensuuhun, sanoo hallintopäällikkö Soili Karjalainen. Hänellä oli vuonna 2009 jo yli kahdenkymmenen vuoden taival halpakaupassa. Vuodesta 1986 aluksi Keijo

110

Karlssonilla konttoritehtävissä ja osakaskumppaninakin Varkaudessa sekä vuodesta 1995 Kakkosten matkassa, vuodesta 1996 lähtien Joensuussa. Tokmannin hallinnon siirtyessä Mäntsälään Karjalainen halusi jäädä Kakkonen-Yhtiöiden palvelukseen Joensuuhun. – Tässä oli nyt taas ihan uudenlainen haaste, perehtyminen kiinteistöhallintoon. Soili Karjalaisen kotipaikka on kaiken aikaa ollut Varkaudessa, joskin yh-

tiön majapaikka on suonut mahdollisuuden jäädä joskus yöksi Joensuuhunkin. Silti 120 kilometrin tietaival Joensuun ja Varkauden välillä on tullut kovinkin tutuksi. – Hirviäkin olen nähnyt monta kertaa, mutten onneksi liian läheltä… Tokmannin ajan Soili Karjalainen on kokenut todella vauhdikkaana. – Välillä tahti on ollut ihan hirvittävä. Kyllä se on hatunnoston arvoinen asia Kakkosilta. Työn viehätys on siinä, että yrittää pysyä vauhdissa mukana. Toisaalta Tokmannilla on ollut mahtavan hyvä henki. Eihän me näin pitkään täällä olisi oltu, jos ei niin olisi. Myös se luottamus, jonka työnantaja on meitä kohtaan osoittanut, on hyvin korkealle arvostettava asia. ”Tokmannin henki” pysyy kyllä uudessakin Tokmannissa, mutta sen luonne muuttuu. – Kun yritys kasvaa ja johtoporras laajenee, tämä ei ole enää sellainen pieni ”perheyhteisö”, jossa me touhusimme toistakymmentä vuotta. Ei sitä saman-

laista henkeä tähän enää saakaan. Kaikki konsernissa eivät luonnollisista syistä edes tunne enää toisiaan. Mutta toisaalta ollessani jonkin aikaa Mäntsälässä, tulin vakuuttuneeksi siitä, että uudet tokmannilaiset pitävät myös siellä työskentelystä. Mäntsälän puitteet ovat tosi hyvät, talossa on hyvä johto ja yritys kehittyy nopeasti. Työssä viihtymisen elementit ovat kohdallaan. Vuonna 1996 Karjalaisesta tuli konsernin hallintopäällikkö. Tehtäviin kuului muun muassa järjestelmien kehittäminen ja henkilökunnan rekrytointi Joensuun hallintokeskukseen. – Samat haasteet jatkuivat kuin Varkaudessa, mutta nyt kaikki oli saman katon alla hyvissä ja toimivissa tiloissa. Samaan aikaan myös Kari Kakkonen siirtyi Savonlinnasta Joensuuhun. Hallitus ja johto olivat Kyösti Kakkosen käsissä. Suurin hallinnollinen kehitys tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun hallintoa jaettiin asiantuntijaorganisaatioiksi. Uusien halpakaupparyhmitty-

mien tulo konserniin muutti vuonna 2004 koko organisaatiota ja yritys sai mm. laajemman hallituksen. VÄLILLÄ PÄÄTÄ HUIMASI, MUTTA VAUHDISSA KESTETTIIN

– Vanhan Tokmannin laajenemisessa uusien myymälöiden perustaminen alkoi olla jo rutiinia. Liiketoimintakaupat olivat sitten jo paljon suurempia rypistyksiä ja nimenomaan toisella vuosikymmenellä muutos ja meno kyllä välillä päätä huimasivat. Mutta henkilökunta on pysynyt ja pysytellyt kaikessa tiiviisti mukana. On sopeuduttu ja on venytty. Pakoa yrityksestä ei ole ollut havaittavissa, imu on säilynyt miltei kiihtyvänä kaiken aikaa. – Tuskin minäkään tässä näin kauan olisin viihtynyt, ellei uusia haasteita olisi tullut koko ajan eteen. Se on elämää, sanoo Soili Karjalainen 23 vuoden työkokemuksen jälkeen.

111

MIES VAILLA HINTAA

Aluepäällikkö Simo Mikkonen:

Simo Mikkonen on käynyt läpi Tokmannin hierarkian Savonlinnan peltihallista elintarvikehankinnan päälliköksi ja lopulta aluepäälliköksi Mäntsälään.

Kun Simo tuli taloon… ”Jos työ ei miellytä, se ei maksa mitään” Aluepäällikkö Simo Mikkonen on uransa puolesta lähes Tokmannin ikäinen konsernityömyyrä. Hän hakeutui yhtiöön kotiseudullaan Savonlinnassa jo silloin, kun Okman oli liiketoimintansa alkutaipaleella, vuoden 1991 alussa Kaipaisen peltihallissa. – Joo. Neljän myymälän varastomiehen paikka oli avoinna ja hakijoita oli pitkä jono. Pääsin haastatteluun ja Kyösti kysyi sitten sitäkin, mikä minul-

112

la on palkkatoivomus. Olin kuullut, että hän on nuuka mies ja siksi paukautin savolaisen vastauksen: ”Jos työ ei miellytä, se ei maksa mitään”. Tuntui siltä, että Kyöstillä lähtivät dollarin kuvat mielessä pyörimään ja hän lupasi Simolle heti töitä. – Sillä elämän kiertokoululla ollaan edelleen. Tokmannissa työ on tarjonnut aina erinomaisen mahdollisuuden eteenpäin menemiseen. Tämä on työssä oppimista parhaimmillaan, sanoo Simo

Mikkonen. Mutta Savonlinnaa hän ei ole jättänyt, vaikka työ on siirtynyt joskus Joensuuhun, välillä Varkauteen, Kiteelle ja milloin mihinkin, nyt useimmin Mäntsälään. Koti ja perhe pysyvät Savonlinnassa. ALUEPÄÄLLIKÖT SEURAAVAT KENTTÄÄ

Kolmannen vuosituhannen isoissa organisaatiomuutoksissa maa jaettiin alueisiin, joille tulivat päälliköt. Heidän tehtävänään oli muun muassa integroida eri ketjujen sopeutuminen Tokmannin konserniin. Mikkoselle tuli Kaakkois-Suomen aluepäällikön tehtävä. Tulosvastuu ja henkilöstöjohtaminen ovat aluepäällikön päätehtäviä. Seurataan markkinointia ja katsotaan, että myymälät ovat asianmukaisessa kunnossa. Valvotaan alueellisia eroja, Suomi kun on niin pitkä maa, että sesongitkin tulevat eri alueille eri aikaan. Alueet ovat muutenkin aika lailla erilaisia, sillä ne toimivat myös erilai-

sissa kilpailuympäristöissä. KaakkoisSuomen alueeseen kuuluu 18 yksikköä, joista 14 Robinhoodia, muutama Tarjoustalo ja Imatran Tokmanni. Aluepäällikkö ”jalkautuu” varsin paljon myymäläkierroksille, mutta tekee myös etätyötä Mäntsälästä ja kokoaa säännöllisin ajoin myymäläpäälliköt palavereihin. – Tavoitteet tehdään koko vuodeksi, yleistarkkailu tapahtuu neljännesvuosittain, mutta tilannetta myymälöissä voidaan nyt seurata päivittäin ja reagoida hyvinkin nopeasti muutoksiin. Hallinnon ja logistiikan keskittäminen Mäntsälään tehosti huomattavasti toimintaa. UUSPERUSTAMINEN TAAS VAUHTIIN 2010

Simo Mikkonen työalueena on käytännössä koko maa, sillä hän vastaa myös liikkeiden uusperustannasta. Tokmannissa siinä onkin käsissä koko ajan haastava kenttä.

– Tänä keväänä avataan seitsemäs kokonaan uusi tai laajennettu myymälä toukokuun lopussa Mäntyharjussa. Syksy rauhoitetaan olemassa olevien yksiköiden kunnostamiseen konseptin mukaiseen kuntoon. Ensi vuonna alkaa taas uusien perustaminen. Vuoden 2011 loppuun mennessä pitäisi avata 25 uutta tai uusittua myymälää, ensimmäisenä painopistealueena Keski-Suomi, Jyväskylä ja Äänekoski, mietti Simo Mikkonen vapun 2009 alla. Keski-Suomi sai Tokmanninsa vuonna 2010. Uusperustanta lähtee aina markkinatutkimuksesta. Jos paikkakunnalla on riittävästi asiakaskuntaa ja tarjolla sopiva valmis kiinteistö tai hyvä paikka uudelle hallille, sinne mennään. – Kanavia tutkimiseen, suunnitteluun ja rakentamiseen on monenlaisia. Niistä ei ole puutetta. Kun päätös tehdään, arkkitehti alkaa suunnitella paikkakunnalle sopivan konseptin mukaista myymälää. Tokmannihan ei niitä rakenna eikä omista, me menemme yleensä vuokralaisiksi, mutta olemme

mukana suunnittelussa. Tokmannissa on mallinnettu eri yhteyksiin sopivat city-myymälät, pientavaratalot tai suurmyymälät ja paikkakunnan tarpeiden mukaan tehdään sopeutussuunnitelmat. – Se on noin vuoden projekti, ennen kuin uuden myymälän tavarat ovat sisällä ja liike avataan.

113

KULTTUURIEROJEN SOVITTAJANA

Kaupallinen johtaja Hannele Palmroth:

Hannele Palmroth miettii tässä oman elämänsä uutta muutosta heinäkuussa 2008 Tampereella Vapaa Valinnan konttorissa kootessaan viimeisiä tavaroita ennen muuttoa Mäntsälään.

Itä ja länsi yhdistyivät Tokmannin kaupallinen johtaja Hannele Palmroth on ollut talossa lähes koko Tokmannin 20-vuotisen historian ajan, ensimmäiset 14 vuotta niistä Vapaa Valinnan palveluksessa ennen sen yhtymistä nykyiseen konserniin. Hän oli ollut aluksi kotimaan Seppälässä tuotepäällikkönä ja työskenteli sen jälkeen myös perheyrityksessä kenkätehtaassa, kunnes päätti kaupalliset opintonsa Yhdysvalloissa. Vapaa Valintaan hän tuli taloustavaraostajaksi vuonna 1990.

114

Kyösti Kakkoseen ja muihin Tokmanni -konsernin kauppiaisiin Palmroth tutustui siinä yhteydessä, kun halpakauppaketjut perustivat yhteistä tuontiliikettä, Pick-Import Finlandia. Perusteellisemmin tutustuminen tapahtui, kun Vapaa Valinnasta tuli konsernin osa marraskuussa 2004. – Ensi vaikutelma Kyösti Kakkosesta johtajana oli hyvin erilainen kuin mihin Vapaa Valinnassa oli totuttu. Juha Malminen oli sellainen rauhallinen hämäläinen, jonka ajatuksia osasi jo lukea,

vaikkei aivan helposti ennustaa. – Kun sitten Kyöstin kanssa ryhdyttiin tekemään töitä, tilanne oli aluksi vaikea. Ensinnäkin me olimme Pirkkalassa, johto Joensuussa. Jotenkin yritettiin kuitenkin yhdessä töitä tehdä, vaikka koettiinkin, että me olimme tottuneet monin tavoin erilaiseen. Kyllä se ylimenokausi kesti jonkin aikaa, ennen kuin oppi siihen, että sieltä tulee se puhelinsoitto ja sitten mennään…, naurahtaa Palmroth. KAUPPAKULTTUURIEN EROISSA SOVITTAMISTA

Tokmanni oli kasvanut 15 vuoden aikana Pohjois-Karjalassa ja Savossa 26 myymälän johtavaksi Itä-Suomen halpakauppaketjuksi, kun se osti LänsiSuomen suurimman halpakauppaketjun, 34 myymälän Vapaa Valinnan. Idän ja lännen yhtyminen ei ollut aivan mutkatonta. Liikekonseptit olivat jossakin määrin erilaiset. – Tokmanniin ostettiin paljon, ja myymälät olivat täysiä. Vapaa Valintaa oli jo sen sijaan viety tietoisesti kymmenisen vuotta eräällä tavalla järjestäytyneempään suuntaan. Meille oli tärkeätä,

että myymälät ovat siistit, käytävät auki ja valikoimat hallittuja. Siinä tuli näkemyserojakin, joissa jouduttiin joustamaan. Vähitellen kuitenkin löydettiin synergia kahdelle ketjulle. – Vapaa Valinta oli tottunut toimimaan isoissa kaupungeissa. Tampere oli meidän tukijalkamme, kuusi myymälää, ja sen vuoksi myyntiä oli jouduttu rakentamaan kaupunkilaiseen, nopeuteen sopeutettuun malliin, ei niinkään elämykselliseen suuntaan, kuten Tokmannit pienemmillä paikkakunnilla, joissa asiakas oli tottunut ”kaivamaan laaria ja tekemään löytöjä”. Myös Vapaa Valinnan alueella tuotteilta oli totuttu vaatimaan laatua sen lisäksi että hinnan piti olla edullinen. MILLAISTA OLI SIIRTYÄ KETJUN TUPLAKOKOON

– Olin Vapaa Valinnassa kaupallisena johtajana, vastasin ostoista, markkinoinnista ja myynnistä. Pienemmässä yrityksessä joutui tietysti ”sotkeutumaan” monenlaisiin tehtäviin. Se oli mielenkiintoista ja toisaalta huomattavasti yksinkertaisempaa, koska oli vain yksi malli toimia. Kun konserni-

liittymä toi muutoksen, se toi toisaalta mielenkiintoisen haasteen: kysymys oli siitä, toimiiko totuttu malli enää tässä ympäristössä. – Muutos on ollut minulle henkilökohtaisesti positiivinen. Perusperiaatteethan eivät muutu miksikään, on niitä myymälöitä 14 tai 135. Toiminta vain monistetaan. Muutoksessa on toki oltava hienovarainen. Nimiäkään ei aina ole syytä muuttaa. Kun Hämeessä ja Länsi-Suomessa on totuttu Vapaa Valintaan, on Pohjois-Karjalassa totuttu Tokmanniin, Kainuussa Maxi-Makasiiniin ja muilla paikkakunnilla niinikään omiin ketjunimiin. – On rikos mennä sitä voimakkaasti muuttamaan. Se, että Vapaa Valinta on osa Tokmannia, ei vaikuta asiakkaisiin mitenkään. Heidän kauppansa on edelleen Vapaa Valinta. Myös myymälöiden valikoimissa on tunnistettava ostajien tottumusten mukaiset eroavaisuudet. – Esimerkiksi vaatteissa on maan eri alueiden kesken jopa kokoeroja. Pitää olla kahta eri valikoimaa. Etelässä menee isoja kokoja huomattavasti enemmän kuin pohjoisessa.

115

SUOMEN SUURINTA RAKENTAMASSA

Kenttäjohtaja Pirjo Ruokonen: JOHTAMINEN ON TÄNÄÄN ERI ASIA

Kenttäjohtaja Pirjo Ruokosen otteissa on aitoa karjalaista temperamenttia. Sen antamalla eloisuudella ja iloisuudella hän on johtanut kenttää, juontanut henkilökuntatilaisuudet ja opastanut taloon tutustuvia vieraita.

Tässä on oltu tekemässä Suomen suurinta ketjua! – Kun on ollut sellainen tunne, että yhdessä tehdään Suomen suurinta halpakauppaketjua, se on viehättänyt ja tyydyttänyt. Siinä on luotu jotakin arvokasta tuleville sukupolville. Näin kuvaa tunnetilaansa Tokmannissa kenttäjohtaja Pirjo Ruokonen. Tehtävässään hän on ollut kiinteästi siitä alkaen, kun konsernissa itä ja länsi eli Tokmanni ja Vapaa Valinta yhdistettiin. Mutta käytännössä jo paljon kauemminkin. – Kiersin maata kahdeksan vuotta itsenäisenä yrittäjänä kouluttamas-

116

sa ja konsultoimassa kaupan väkeä. Tokmanni oli asiakkaanani jo vuodesta 1999 alkaen ja vuosi vuodelta yhä enemmän. Lopulta muita töitä piti siirtää sivuun ja keskittyä kokonaan ”olennaiseen”. Sillä tiellä ollaan eikä tästä enää muualle vilkuilla. Pirjo Ruokonen on johtanut Tokmannin 140 myymälän kenttätoimintaa alaisinaan markkinointipäällikkö ja aluepäällikköjä, joista yhden tehtävänä on lisäksi vastata uusien myymälöiden perustamisesta koko maassa.

Nykyajan johtajat eivät ole patruunoita, eivät myöskään komentajia. – Johtaminen on toisen ihmisen ja hänen työnsä kunnioittamista. Eikä eri ihmisiä voi samalla tavalla johtaa. Jos joku kuvittelee, että johtaminen pannaan yhteen formaattiin, hän voi samalla lopettaa tehtävänsä. Aluepäälliköt johtavat maantieteellisesti, eivät vanhojen ketjujen pohjalta. He pehmentävät niitä kulttuurieroja, joita eri maantieteellisillä alueilla ja ketjuilla on ollut. Ihmiset, joilla on alueen ja jopa murteen tuntemus, tietävät parhaiten, miten sillä alueella asiakkaita palvellaan. Mutta silti eri ketjujen on sopeuduttava konsernin konseptiin. Ja kyllä ne sopeutuvatkin. Meillä kenttätoiminnan johtoryhmän muodostavat kenttäjohtaja, markkinointipäällikkö, projektipäällikkö ja aluepäälliköt ja se kokoontuu säännöllisesti. Ei päivittäin eikä viikoittain, vaan tarpeen mukaan.

RAPORTOINTI KULKEE LÄHES REAALIAJASSA

– Kuitenkin joka päivä on käyty läpi suunnitelmat ja muutokset. Myymäläpäälliköt ovat sisäisessä informaatioketjussa tiiviisti mukana, kokoontuvat alueittain tai valtakunnallisesti kahtena alueena ja saavat sillä tavalla kuvan siitä, missä mennään ja mitkä ovat tavoitteet. He pitävät palaverit omille alaisilleen. Kentän raportointi Tokmannissa tapahtuu automaattisesti joka aamu. Tietyt myynti- ja asiakastiedot ovat koko ajan hallinnassa. Viikoittain ovat nähtävissä henkilöstötehoihin liittyvät luvut, joiden pohjalta toimenpiteitä mietitään. Samalla nopeudella tapahtuu kampanja- ja tuoteryhmäseuranta. Jos myynnissä tai kuluissa havaitaan poikkeamista tavoitteista, analysoidaan syyt ja ne löytyvät yleensä helposti korjattaviksi. Tuotteet Tokmannissa päättää Hannele Palmrothin johtama osto-organisaatio.

Markkinointipäällikkö Timo Koskelin hoitaa markkinointiprosessia ja Simo Mikkonen uusien myymälöiden suunnittelua ja perustamista, mutta kenttäjohtaja on yhteistyössä mukana muun muassa investointisuunnitelmissa. Vajaassa vuodessa hallintoja logistiikkakeskuksen perustamisen jälkeen konserni sai asiat luistamaan toivomallaan tavalla. Yrityselämässä on muistettava, että paraskaan johto ei ole kuitenkaan koskaan parhaimmillaan. Siinä on aina jotakin parannettavaa, aina on oltava pienessä liikkeessä. Vierimätön kivi sammaloituu, vierivä ei. TUKKUKAUPPAAN, VERKKOKAUPPAAN

Uusia haasteita kaupassa on aina. Joka päivä. Vuoden 2009 alussa Tokmannissa aloiteltiin hiljakseen myös tukkukauppaa ja käynnistettiin verkkokaupan suunnittelu.

– Konseptointia yhteisten kauppatapojen kehittämiseksi ketjujen kesken kehitellään kaiken aikaa. Kyllä tässä uutta mielenkiintoista haastetta tulee jatkuvasti eteen. Kaikki mitä itse tekee, on tehtävä täydellä sydämellä, muuten siitä ei tule mitään. Ja lisäksi menestymiseen tarvitaan hyvät alaiset, sanoo Pirjo Ruokonen. KOVA KOKEMUS, MUTTA ”PEHMEÄNRAUTAINEN” OTE

Pirjo Ruokonen on johtanut Tokmannin kenttää Suomessa vahvalla kokemuksellaan ja ”pehmeänrautaisella” otteellaan. Hän on nainen, joka suunnittelee, menee ja panee toimeksi. Hän saa myös muut innostumaan. Hän on nähnyt ja tehnyt kauppaa myyjänä ja ostajana, tukkurin ja vähittäiskauppiaan asemassa. Hänellä ovat myös vahvat ja suorat mielipiteet ja siksi hän sanoo kantansa jämäkästi myös esimiehelleen. Mutta vaikka hän on tottunut tiukasti pitämään puolensa, hän myöntää, että

117

Kyösti Kakkonen on kyllä ajoin ”vienyt katteet”, kun kauppaa on joskus eri puolilla käyty. Pirjo Ruokonen on lähtöisin kuparikylästä, Outokummusta. Siellä hän sai myös ensimmäiset kauppakokemuksensa Veikko Metsälän liikkeessä. Opiskelu Joensuussa johti pian sen jälkeen eri puolille maata, pääsääntöisesti kaupan tehtäviin, vaikka monta muutakin asiaa oli mielessä. Ja on vieläkin. – Kun nyt olen rauhoittunut tähän yhteen taloon, on minulla toivottavasti joskus aikaa myös mieliharrastuksiini, maalaukseen ja kirjoittamiseen, sanoo liikenainen, jonka kovuuden takaa näyttöpäätteeltä löytyy jopa herkän lyyrisiäkin tekstejä. Lieneekö runonlaulajan perua suvun syntysijoilta, Laatokan rannoilta. MONIPUOLINEN KENTTÄKOKEMUS

Pirjo Ruokosen kaupan kierrosten aika on ollut värikäs ja vilkas. Hän meni Tamperelle, Kuopioon, Vantaalle ja Helsinkiin, kävi läpi merkittävillä paikoilla takavuosien Tukot, Sparit, Metrot ja Wihurit. Oman historian merkkihet-

118

kiin jäi myös 500 myymälän lähikauppaketju Tarmon perustaminen. Mutta jo 1990-luvulla hän näki halpakaupan tulevaisuuden suurimpana haasteena. – Oltiin Sparin strategiapäivillä Kuusamossa Tukon mökillä, kun yksi kollega sanoi minulle, että lopeta sinä tuo myynti halpakaupoille ihan välittömästi. Sanoin siihen, että sinä et vielä tähän usko, mutta minä näen jo, että halpakaupat ovat tämän maan tulevaisuutta. Se oli vuonna 1994–95. Integroituminen Tokmanniin tapahtui miltei huomaamatta. – Minua alettiin vain konsulttina vähitellen käsitellä kuin henkilökuntaa. Kun Kyösti pani meidät sitten Soili Karjalaisen kanssa Tampereelle hieromaan yhteistyötä Vapaa Valinnan kanssa, tunsin jo olevani ”talon väkeä”. Ja siitähän se alkoikin. Eikä katumista ole ollut. – Se on ollut sen väärti. Tämä on ollut hauskaa. Tämä on minulle sellainen ”grande final”. Mihinkään en enää lähde. Kohtalon piirustus on sellainen, sanoo Pirjo Ruokonen.

VAKIOKALUSTOA

Luottamusmies Erja Vinni:

Erja Vinnillä on takanaan pitkä taival Tokmannia Joensuussa, siitä huomattava osa myös yrityksen pääluottamushenkilönä.

”Erjaa ei laiteta pois - se kuuluu kalustoon” Liperiläinen Erja Vinni seuraa Joensuun Tokmannin kassan tavarahihnalla tasaisena liukuvaa tavarajonoa, koodaa hinnat ja kerää rahat. Hymyilee ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Hän on tullut tutuksi jo varsin monille talon asiakkaille, sillä hän on palvellut Tokmannia liki 20 vuotta. – Olin 12 vuotta Trubella ja jäin sieltä työttömäksi 1991. Siihen aikaan vuoden työttömyyden jälkeen työllistettiin vuodeksi. Valitsin työvoimatoimiston päätteeltä Tokmannin. Ajattelin, että ta-

varatalosta voisi löytyä mielekäs työpaikka kaupan palveluista, joista minulla oli aiempaa kokemusta. Vuoden 1992 syksyllä tulin Tokmannille. Kun vuosi tuli täyteen, kutsuttiin jo kokenut tokmannilainen yhä uudestaan tuuraamaan poissaoloja. Neljän kuukauden jälkeen vuoden 1993 lopulla tuli pitkä jatkopesti. ”Meinaatkos sinä lomille jäädä, ei kun maanantaina vain töihin”, sanoi Kyösti Kakkonen eräänä perjantaina. -Enkä ole ikinä hirveesti katunut,

että jäin, myhäilee Erja Vinni, jonka pestin Kyösti Kakkonen vahvisti vielä muutamaa vuotta myöhemmin lausahduksella ”Erjaa ei laiteta talosta pois, koska se kuuluu kalustoon.” – Toivottavasti kalustoa ei vielä ihan kohta vaihdeta…. Kuten vanhojen kauppahuoneiden aikaan, Erja Vinni samaistaa kaksi asiaa, omistajan ja yrityksen. – Kyösti ja Tokmanni, se on yksi paketti. Kyllä tässä talossa on ollut hyvä olla töissä. Täällä noudatetaan lakeja ja sopimuksia ihan pilkulleen. Yhtiön taholta ollaan erittäin oikeudenmukaisia, sanoo Erja Vinni, joka toimi myös pääluottamusmiehenä vanhassa Tokmannissa ja vielä vähän aikaa uudenkin konsernin aikana. Omalla kohdallani työntekijöiden edunvalvonnan haasteet olivat joskus liiankin henkilökohtaisia. – Haasteellisuus oli siinä, että olin tavallaan liian sosiaalinen ihminen. – Joskus suutuin jopa itselleni siitä. Otin toistenkin henkilökohtaiset ongelmat omiksi ongelmikseni ja pähkäilin niitä kaiket yöt. Mitään isompia ongelmiahan meillä ei työnantajan kanssa ole milloinkaan ollut. Enimmäkseen

119

ne olivat määräaikaisiin työsuhteisiin ja niiden jatkomahdollisuuksiin liittyviä. Erja Vinnin mukaan työntekijät ovat viihtyneet Tokmannilla. – Minusta Tokmannin maine myös talon ulkopuolella on työnantajana hyvä. Senhän osoittaa jo sekin, että kun työpaikkoja pannaan auki, hakijoita on pilvin pimein. Upeita työntekijöitä yritys jatkuvasti saakin, kun tarjolla on joukkoa, josta on vara valita. Nuorta koulutettua työväkeä tulee tavan takaa tiskillekin kyselemään, miten Tokmannille pääsisi töihin. Talon tavat eivät sinänsä ole sen kummallisemmat kuin muuallakaan. Mitään erikoisuuksia ei ole eivätkä palkatkaan juuri poikkea taulukkopalkoista. Iloisin mielin otetaan vastaan, opastetaan ja pidetään uudetkin työntekijät. Uudessa Tokmannissa koko henkilökunnalle suurin ongelma on ollut uusien järjestelmien käyttöön otto, kassat ja muut taustajärjestelmät, mutta pikku hiljaa nekin on saatu hallintaan. Logistiikan keskittäminen Mäntsälään oli to-

120

della haasteellinen tehtävä. – Jos jokin ongelma on pakko erikseen menneiltä vuosilta mainita, on sanottava, etteivät ostopäällikötkään aina osanneet arvioida jonkin tavaran menekkiä. Silloin tavaraa ei saatu riittävästi niin nopeasti kuin sillä olisi ollut kysyntää. Tuli katkoja ja piti myydä sitä ”ei-oota” niin, että joskus olisi tehnyt mieli paeta takahuoneeseen…, nauraa Erja Vinni, mutta toteaa senkin vaiheen jääneen historiaan. Organisaatiota voi pitää toimivana. Paljon on puhuttu myös ”Tokmannin hengestä” kantavana voimana voimakkaan kasvun kivuissa ja paineissa. – Kyllä se oli vahvana vanhassa Tokmannissa ja se auttoi … ja kyllä se Joensuussa on aistittavissa edelleenkin. Tosin työporukka on nyt kyllä niin paljon vaihtunut ja nuorentunut, ettei kaikkia enää hetikään tunne. Meillä alkaa olla myös useampaa sukupolvea, joiden koulutus ja työasenne saattavat jossakin määrin poiketa toisistaan. Mutta ketään en moiti, kaikki ovat hoitaneet

todella kiitettävästi ja vastuuntuntoisesti omat tehtävänsä – Minusta uudetkin työntekijät kokevat Tokmannin hyvin luotettavana työnantajana. Kun tänne pääsee töihin, täältä ei kenenkään tarvitse lähteä pois, ellei omasta halustaan tai muusta syystä itse halua lähteä. Monet kokevat tämän jopa niin vahvana työpaikkana, että kun tänne pääsee, voi alkaa suunnitella talon ostoa, nauraa heläyttää Erja Vinni.

KOKENUT, ARVOSTETTU, LUOTETTAVA

Kiinteistöjohtaja Kari Kakkonen:

Kari Kakkonen on ollut rakentamassa ja jalostamassa kymmeniä Tokmannin myymälöitä, monia niistä useampaan kertaan. Konsernin kolmannella vuosikymmenellä hän hoitaa kiinteistöoperointia Joensuun Tokmannin toisessa kerroksessa sijaitsevista Kakkonen-yhtiöiden toimitiloista.

Kari Kakkonen on koonnut kymmeniä kauppapaikkoja Nuorempi Kakkosen veljesparista, Kari Kakkonen, hankki teknisen koulutuksen, mutta joutui yrityksissä kantapään kautta perehtymään varsin syvällisesti myös kauppaan ja sen perimmäisiin totuuksiin. Kari joutui yrityksen alkumetreistä alkaen myös ostoille ja seuraamaan myynnin trendejä ja kysyntää, kunnes tekniikan tuntemus siirsi vähän kerrassaan hänen harteilleen kiinteistöjen kehittämisen eli rakentamisen, korjaamisen ja liikerakennusten kehittämisen

entistä parempaan kauppakuntoon. Hän puursi töitä kaikessa hiljaisuudessa, ei julkisuutta vältellen, mutta taustalla pysytellen ja omaan työalueeseensa keskittyen. Yhteistyökumppanit, jotka ovat lähempää saaneet seurata Kari Kakkosen osuutta yhtiön ja konsernin kehityksessä, antavat varsin korkeita arvosanoja hänen toiminnastaan. Kyösti luonnehtii veljeänsä verrattomaksi työpariksi ja rautaiseksi ammattilaiseksi. Kari Kakkonen muistuttaa, että vel-

jesten kesken työnjako on toiminut koko ajan moitteettomasti. Yhdessä on asiat arssinoitu ja yritetty pitää yritystoiminnan pyörä liikkeellä ja asiat kunnossa. Veljekset selvästi arvostavat toisiansa myös työkavereina. SAVONLINNAAN JA TAKAISIN JOENSUUHUN

Kari Kakkosen työtaival on kulkenut kaiken aikaa pari vuotta vanhemman veljen, Kyöstin, kumppanina aina turveurakoinnista Valkeasuolla 15-vuotiaasta alkaen Joensuuhun Säästöaittaan ja sen jälkeen Savonlinnan Varastovalintaan ja Tokmanniin. – Jo alusta alkaen tein ostoja, kemikalioita, työkaluja ym. Savonlinnassa tuli sitten jo koko kaupan repertoaari tutuksi, vaikka sitä katseltiinkin vaatimattomasti ehkä noin viiden neliön peltiseinäisestä toimistokopista käsin, naureskelee Kari Kakkonen. Huolehdittavina olivat myös Mikkelin, Kangasniemen ja Rantasalmen myymälät.

121

Jo Säästöaitasta Joensuusta ”tarttui mukaan” puolisokin, kesätöissä kauppaa tehnyt Tohmajärven tyttö Anu Hiltunen. Työpaikkaromanssi siis. Savonlinnassa nuori perhe ehti asua kahdeksan vuoden aikana viidessä paikassa, ennen kuin palasi takaisin Joensuun seudulle, jonne myös pääkonttori oli tuolloin jo muuttanut. – Kun kauppaa laajennettiin, alussa liikkeitä ja huoneistoja ostettiin tai vuokrattiin ja pantiin kuntoon sitä mukaa kun rahaa riitti. Suu pidettiin säkkiä myöten. FUUSIO VAPAUTTI KIINTEISTÖHALLINTOON

Tarjousmaxin liityttyä Tokmannin osaksi, Kari Kakkonen jätti ostot ja keskittyi yksinomaan kiinteistöliiketoimintaan. – Kauppapaikkojen valinta kaupungeissa on 20 vuoden aikana ollut jatkuva prosessi. Vuoden 2004 jälkeenhän työnjako

122

on ollut selkeä. Tokmanni tekee kauppaa ja Kakkosten omistamat yhtiöt sekä muut kiinteistönomistajatahot pitävät yllä liikehuoneistoja ja vuokraavat ne Tokmannille. – Me olemme hankkineet tontteja ja huoneistoja ja rakentaneet niihin myymälöitä Tokmannin toiveiden ja konseptien mukaan, sanoo Kari Kakkonen. Hän toimii 20 vuoden jälkeen edelleen Kakkosten hallinnoimissa useissa kiinteistöyhtiöissä Joensuussa sijaitsevasta johtopaikastaan käsin. MIKÄÄN EI OLE JÄÄNYT HIERTÄMÄÄN

Kahden vuosikymmenen aikana yhtiöille on kertynyt huomattava kiinteistömassa, jonka arvo on kuitenkin alati muuttuva. Ostetaan, myydään, remontoidaan ja varataan. Yhtiön liikevaihto koostuu pääosin vuokrista. Vuonna 2009 se oli 3,7 miljoonaa euroa. – Työvuosien varrelta ei oikeas-

taan ole jäänyt yhtään ikävää tapahtumaa mieleen. Mikään ei ole jäänyt mieltä hiertämään. Aina on kaikki järjestynyt. Onhan siellä tietysti ollut harmejakin, kuten Lieksan uusitun myymälän tulipalo, mutta sellaisetkin tapahtumat joskus tulevat ja kuuluvat liike-elämänkin juoksuun. Onneksi yrityksen asioiden hoito myös vakuutusten osalta oli silloin kunnossa, eikä ollut pelkoa siitä, että koko laiva olisi ikävän onnettomuuden seurauksena uponnut. EI TÄTÄ OLISI VOINUT TÄLLAISEKSI KUVITELLA

20 vuotta sitten ei Kari Kakkonenkaan osannut kuvitella Tokmannin nykyistä suuruutta. – Ei millään tavalla. Sitä vain mentiin eteenpäin päivä, viikko ja vuosi kerrallaan. Tietystihän aina oli perusajatuksena toiminnan kehittäminen ja siinä putkessa on sitten tultu tähän. Työn rytmi helpottui oleellisesti uuden Tokmannin syntymisen myötä.

– Kiinteistöjen ja myymälöiden remontteja ja muutoksia tulee eteen tasaisesti. Nyt on 20 vuoden jälkeen vihdoin elämä väljempää. On aikaa enemmän perheelle ja omille harrastuksille. – Johan tämä entiseen verrattuna nyt on kuin olisi puoliksi eläkkeellä, miettii Kari Kakkonen.

ollut niin kiehtovaa ja mielenkiintoista, ei kahta samanlaista päivää.

TYÖSSÄ JA LUONNOSSA ELÄMÄN TASAPAINO

Vapaa-aikanaan Kari Kakkonen suuntaa matkansa perheensä tai kavereidensa kanssa liikuntaharrastuksiin, kalaan tai Lapin maisemiin. Tai kesäpaikalle syntymäseudulle Kiihtelysvaaraan. Ja jälleen hän on julkisuudelta näkymättömissä, sellaisissa oloissa, joissa hän hyvin viihtyy. Jos voisi palata 25 vuotta taaksepäin ja valita saman polun, olisiko se edelleen houkutteleva? – En varmasti voi sanoa, ettenkö lähtisi mukaan samalla tavalla. On tämä

123

YHTEISTYÖN VOIMA

Varatoimitusjohtaja Seppo Saastamoinen:

Seppo Saastamoinen on katsellut käytännössä melkein syntymästään asti halpakaupan kenttää ja tuntee sen varsin tarkasti niin vähittäis- kuin tukkukaupankin puolelta.

Järki teki Tokmannin - aika muuttaa sitäkin – Tokmannista tuli 20 vuoden iässä Suomen suurin halpakauppakonserni. Lähes 140 myymälällään se hallitsee noin 60 prosenttia käyttötavaramyynnistä, miettii konsernin toisen yksityisen pääosakkaan RH-yhtiöiden edustaja Seppo Saastamoinen tyytyväisenä. Muodostui kompakti ryhmä 1970ja 1980-luvulla syntyneitä halpakauppaketjuja. Niiden yhtymiseen on suuresti vaikuttanut kauppiaiden aikaisempi yhteistyö tukkuostoissa, erikoisesti Pickupin ja myöhemmin Pick-Im-

124

port Oy:n kanssa. – Kun tavaraa alettiin tuoda suoraan ja tukkuri jäi välistä pois, kilpailijat epäilivät, ettei tuollainen löyhä yhteistyö kauan onnistu, vaan keskinäinen kateus sen ennen pitkää tuhoaa. – Pelisäännöt ja askelmerkit ovat kuitenkin olleet selvät. Kukaan ei ole mennyt toisensa alueelle, uuden konsernin toinen henkilöomistaja ja hallituksen jäsen toteaa. Järki ja talous olivat toinen tekijä, joka puhui liittoutumisen puolesta.

Hankinnan ja ostojen ohella logistiikka, tietohallinto, mainonta ja monet muut seikat puolsivat suuremman kokonaisuuden muodostamista. Lopullinen avain ja helpotus suurkonsernin syntymiselle oli CapManratkaisu. Se toi uskottavuutta koko konserniin, ja operaation ajoitus oli oikea. – Kun kullekin ketjulle itsenäisenä oli jo voimain ponnistus perustaa kolme uutta liikettä vuoden sisällä, niin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla mentiin eteenpäin jopa 15 uuden myymälän vuosivauhtia. Siinä ohessa nousi myös Suomen nykyaikaisimpiin lukeutuva laajan kauppaverkoston tarpeita palveleva logistiikkakeskus. – Logistiikka- ja hallintokeskuskaan ei toisaalta ollut mikään helppo ratkaisu, kun eri ketjuilla oli tietenkin omat hallintokeskuksensa ja ohjelmansa. Yritysten tulevaisuuden kannalta ei kuitenkaan ollut mitään järkeä pitää toimintaa hajautettuna: ostotoimintaa seitsemällä, logistiikkaa viidellä ja hallintoakin useilla paikkakunnilla. Myös markkinointiin, mainontaan ja ostoihin keskittäminen yhdelle paikkakunnalle

Mäntsälään toi selvästi lisää tehokkuutta, taloudellisuutta ja muuta synergiaa. ENTÄ JOS EI OLISI TOKMANNI-KETJUA

Entä jos Tokmannia ei olisi syntynyt? – Ellemme me sitä tehneet, sen olisi tehnyt joku muu. On ollut onni, että olemme olleet luomassa tällaista isoa kokonaisuutta, sanoo Seppo Saastamoinen. – Pyrkimystä sisälle konserniin on ulkoa päin koko ajan olemassa, mutta totta kai tapaus tapaukselta arvioidaan, onko parempi perustaa kilpailukykyiselle paikkakunnalle uusi oma yritys kuin ostaa entinen. Laajoille kilpaileville ketjuille tuskin kuitenkaan on Suomessa toistaiseksi tilaa. Ei ainakaan kotimaisille. PYSYVÄ OLOTILA?

Onko maan johtavan halpakauppakonsernin olotila nyt lopullinen, pysyvä? Seppo Saastamoinen: – Mikään organisaatio ei ole koskaan paras mahdollinen. Siinä on aina kehi-

tettävää varsinkin olosuhteiden muuttuessa. Ihmiset oppivat ja kehittyvät ja löytävät aina uusia muotoja toimia tehokkaammin ja taloudellisemmin. – Täytyy vain ihmetellä, miten henkilökunta on jaksanut tähän saakka pysytellä tässä muutoksessa ja oravanpyörässä mukana. Heillä on täytynyt olla todella kova motivaatio – onneksi, arvioi Seppo Saastamoinen. JUOKSUPOJASTA JOHTAJAKSI

Seppo Saastamoisen alkutaival on samanlainen kuin monien entisten kauppaneuvosten synty: juoksupojasta johtajaksi. – Jo kauppaopistossa Iisalmessa tutustuin moniin myöhempiin kauppakumppaneihin. Kesät olin suvun liikkeissä Kiuruvedellä, Iisalmessa ja Kajaanissa. Vuonna 1980 lähdin Kajaanin myymälää vetämään ja innostuin tehtävästä kovasti. Puolen vuoden pesti sai koukkuunsa, muistelee Seppo Saastamoinen. Juuri noihin aikoihin, jolloin halpakaupat käynnistyivät, oli hyvä markkinarako.

– Toisaalta ainahan markkinarako on, jos on riittävän hyvä idea, mutta silloin Suomessa oli vahva tekstiiliteollisuus. Tehtiin paljon tavaraa varastoon, eivätkä vanhat ryhmät enää pystyneet omiaan niistä täydentämään. Halpakaupat saivat sieltä eriä, joita pääsi myymään hyvällä katteella ja näyttämään edullista hintakuvaa. Myös teknokemiassa halpakaupat pääsivät hyvään kauppaan, koska keskusliikkeiden hintataso oli niissä todella kallis ja näin markkinarako oli olemassa. Tokmannin tullessa 20 vuoden ikään, Suomen RH-yhtiö Oy oli Seppo ja Eliisa Saastamoisen nimissä oleva emoyhtiö, joka hallitsee edelleenkin useita kiinteistöjä. Osan kiinteistöistä omistaa Maxi Properties Oy, jossa myös Saastamoisten lapset Tomi, Laura, Antti ja Lasse ovat mukana. Jukka Saastamoinen Oy omistaa puolestaan Robinhood-kiinteistöjä, joissa samannimiset liikkeet ovat vuokralla.

125

EDUSTAVA JA AJATON – GRANDE MÄNTSÄLÄ

Mäntsälän logistiikkakeskus, Tokmannin pääkonttori, on viihtyisä satojen ihmisten työ- ja kohtaamispaikka. Yleiskuvia henkilökuntaravintolasta, edustustiloista ja vastaanottopisteistä.

126

Auditorion seini채 koristaa taiteilija Ilona Ristan 143-osainen puutaideteos.

127

PÄÄOMASIJOITTAJAN SUURIN TULOKSENTEKIJÄ

Tokmannin tulevaisuuden uudet perspektiivit Hallituksen puheenjohtaja Jukka Järvelä:

Pääomasijoittajan rohkea askel loi Suomen kauppaan uutta historiaa Tokmannin kasvu johtavaksi valtakunnalliseksi halpakauppaketjuksi on monin tavoin ainutlaatuinen, rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä sisältävä prosessi. Sellaisena se on todella merkittävä luku suomalaisen kaupan historiassa. Pohjan konsernille loivat vuonna 1989 kiihtelysvaaralaiset veljekset Kyösti ja Kari Kakkonen perustaessaan syksyllä Okman Oy:n luomaan ja levittämään halpakauppaverkostoa Itä-Suomeen.

128

Valtakunnallinen Tokmanni syntyi vuonna 2004, kun pääomasijoitusyhtiö CapMan Oyj yhdisti silloin jo Tokmannin nimellä tunnetun itäsuomalaisen kauppaketjun ja Tampereen ympäristössä vaikuttaneen Vapaa Valinnan muodostamalla niistä enemmistöomistajana uuden Tokmanni-konsernin. Se oli ensimmäinen kerta, kun pääomasijoitusyhtiö uskaltautui halpahalliliiketoimintaan, mutta se toi samalla uutta arvostusta koko liikemuotoon ja

vahvisti uskoa sen tulevaisuuteen. – Me saimme ensimmäisen kosketuksen Tokmanniin vuonna 2002, mutta emme silloin vielä katsoneet aiheelliseksi edetä kovin nopeasti pitemmälle. Mitä enemmän tutkimme halpakaupan ajankohtaisia trendejä ja tulevaisuuden näkymiä, sen vakuuttuneemmiksi tulimme sijoituksen järkevyydestä. Vuonna 2004 uudessa yhteydenotossa olikin jo molemminpuolinen kiinnostus riittävä kaupan syntymiselle, muistaa CapMan Oyj:n partneri Jukka Järvelä. Hän meni henkilökohtaisesti sekä työllään että sydämellään konserniin mukaan heti ensimmäisistä vuosista alkaen. Pohjoismaiden johtaviin pääomasijoitusyhtiöihin lukeutuva CapMan Oyj on hakenut sijoituskohteikseen terveitä ja hyvät kehitysnäkymät omaavia keskisuuria yrityksiä, joilla ovat mielenkiintoiset kasvu- ja kehitysnäkymät sekä hyvät tulosodotukset. Tähän kokonaisuuteen Jukka Järvelän mukaan Tokmanni sopi erinomaisesti.

– Me haluamme, että salkussamme on mahdollisimman erilaisia toimialoja, jolloin riski tulee hajautetuksi. Kaikki munat eivät ole samassa korissa. Sijoitussummana Tokmanni ei ole kaikkein suurimpia yrityksiä, mutta liikevaihdoltaan ja tuloksenteoltaankin se on CapManin suurin sijoituskohde. KETJUN SYNTYMINEN HUOMATTIIN NAAPUREISSAKIN

Kun uuteen Tokmanniin pari vuotta myöhemmin liitettiin myös Maxi-Market- ja Robinhood-ketjut, se saavutti halpakaupassa johtavan valtakunnallisen markkina-aseman. Valtakunnallisia kaupan ketjuja ei Suomessa ole kovin monta eikä niitä synny joka vuosikymmenellä. Tokmannin laajeneminen huomattiin koko kaupan kentässä, muun muassa S- ja K-ryhmissä. – Siellä havahduttiin, kun huomattiin, että käyttötavarapuolella, joka on heillä pienempi osa liikevaihdosta, on-

kin markkinoilla uusi tekijä. Hehän myyvät enemmän ruokatavaraa, joka taas meillä ei ole ydintoimintoja. Käyttötavarassa Tokmannin ketjun myötä heille syntyi lähes saman suuruusluokan kilpailija. Tilanne johtikin monenlaisiin keskusteluihin, joissa havaitsimme, että meidät on huomattu, kertoo Jukka Järvelä. – Kauppaa ei ole kaduttu. Tämä on ollut äärimmäisen kiinnostava matka. Harvemmin sijoituskohteessa päästään muuttamaan markkinarakennetta lähes täydellisesti. Kyllä tämä on erittäin hyvä sijoitus, vaikka lopussahan se kiitos tietysti vasta seisoo, sanoo Jukka Järvelä. TOKMANNIN HALLITUS TYÖLLISTI JÄRVELÄN

Kun CapMan osti Tokmannin ja Vapaa Valinnan ja ne yhdistettiin Tokmanni-konserniksi, enemmistöosakas asetti konsernin hallitukselle myös puheenjohtajan. Tehtävään asettui Jukka Järvelä.

- Tämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen tehtävä. Meillä on ollut koko ajan hyvä tiimi, hyvä yhteistyö Kyösti Kakkosen, Seppo Saastamoisen ja kumppaneiden kanssa. Paljon työtä, antoisaa ja opettavaa työtä, monenlaisia uusia päätöksiä liukuhihnalta. Se on kuitenkin toisaalta ollut hauskaa. Henki on ollut hyvä. Yrityskauppojen teosta on ensisijaisesti ollut vastuussa Järvelän kollega, Tokmannin hallituksen jäsen Jan Mattlin. Se on vaatinut paljon aikaa. – Se vaihe ja tietysti sitten eri ketjujen integrointi yhteen sisälsi melkoisen määrän erilaisia osaprojekteja, joita jaoimme keskenämme. – Onhan meillä ollut alun jälkeenkin pitkiä hallituksen kokouksia, vähintään kerran kuussa. Puheenjohtajan roolin tällaisessa yrityksessä pitää olla aktiivinen. Kun toimitusjohtaja vaihtui kesäkuun alussa 2009, ei yhteistyössä hallituksen puheenjohtajan kanssa juuri tapahtunut suurta muutosta.

129

LAMA TOI UUSIA ASIAKKAITA

Matalasuhdanne tai lama, miten sitä kutsutaankin, vaikutti myös Tokmannin kauppaan. – Vaikutus on kaksijakoista. Asiakasmäärät myymälöissä kyllä kasvoivat, mutta ehkä keskiostot jonkin verran putosivat. Tämä tarkoittaa sitä, että me saimme laman aikana asiakkaita muista vähittäiskaupan ketjuista. Ihmiset etsivät halvempaa vaihtoehtoa. Lama näkyy siinä, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita kuluttamaan. – Kasvua meillä selvästi on tapahtunut, mutta se perustuu paljolti myös uusien myymälöiden perustamiseen. Jos katsoo kuitenkin muiden ketjujen pudotuslukuja, me olemme päässeet todella helpolla tästäkin 2008 alkaneesta lamasta. EI UUSILLE OSTOILLE, VAIKKEIHÄN SITÄ…

Olisiko Tokmannin edelleen syytä kolmannella vuosikymmenellä laajentua myymälä- tai ketjuostojen kautta? Järvelä on empiväinen: – Mahdollisesti ei….tai eihän kos-

130

kaan pidä sanoa, ettei koskaan… Sen jälkeen kun meillä tehtiin nämä viimeiset yritysketjukaupat, Tarjousmaxit ja Robinhoodit, silloin meillä oli jo valtakunnallinen peitto. Konsernin kriittinen massa nousi markkinajohtajan asemaan. Sen jälkeen tehtävät kaupat ovat lähinnä tapa kasvaa. – Myöskään Säästöpörssin osto läntiseltä Uudeltamaalta ei ollut enää kriittinen, strateginen yrityskauppa, vaan se oli tapa kasvaa sillä alueella. – Nyt focus on siinä, että kun laittaa kahdeksan halpakauppaketjua yhteen, siinä on paljon sellaista integrointia ja kulttuurien hiomista. Se työ jatkuu, vaikka Mäntsälän hallintokeskuksen ja uusien logistiikkaohjelmien myötä onkin jo harpattu iso askel eteenpäin. KANSAINVÄLISTYMISEN AIKA EI OLE IHAN VIELÄ

Vuoden 2008 aikana puhjennut globaali taloustaantuma ei tukenut myöskään konsernin suurten uusien toimintojen kuten kansainvälistymisen käynnistämistä mihinkään suuntaan. Kansainvälistyminen on Jukka Järvelän mukaan niin iso hyppäys, että sii-

nä on paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon investointeja ja riskejä. – Pohjoismainen markkina halpakaupassa on erilainen. Länsinaapureissa ovat erilaiset kilpailurakenteet, erilaiset konseptit toimia kuin meillä. Meillä Suomessa on paljon vielä kasvun varaa ja mahdollisuuksia. Tämä on meille oma kotipesä, missä meidät hyvin tunnetaan ja missä me olemme markkinajohtaja. Toistaiseksi meillä on luottoriskin kannalta huomattavasti järkevämpää kasvaa Suomessa kuin ulkomailla. Toisaalta Tokmanni on kyllä tutkinut rajojen takana olevia markkinoita jo tähänkin mennessä. Ruotsistahan on tullut viime vuosikymmeninä useita erikoistavarakaupan ketjuja Suomen puolelle ja ne ovat täällä menestyneet. Toisaalta on esimerkkejä suomalaisten kaupan ketjujen epäonnistuneista yrityksistä Ruotsissa. Muissa Pohjoismaissa ei ole tosin Tokmannin tapaista laajan tavaravalikoiman tavarataloketjua, vaan siellä ketjut ovat pitkälle erikoistuneita tiettyihin artikkeleihin. Näistä esimerkkejä ovat Claes Olssonit, Gigantit, Ikeat ja vaatetusalan ketjut.

KUINKA KAUAN CAPMAN HALLINNOI TOKMANNIA?

CapManin tapainen pääomasijoitusyhtiö, joka hallinnoi ulkopuolisten, kolmansien tahojen rahastoja, pitää omistuksiaan yleensä korkeintaan kymmenen vuotta. Sinä aikana pyritään pääomille löytämään sijoituskohteet ja myymään ne sopivana ajankohtana eteenpäin. – Kolmesta viiteen vuotta on yleensä sellainen ideaali aika, mutta mitään ei ole kirjoitettu kiveen. Kyllä meillä on ollut pitkälle yli kymmenen vuodenkin kestäviä omistuksia. Jos aika ei ole oikea ja jos katsotaan, että kohteessa on potentiaalia kehittyä vieläkin pitemmälle, sitä ei myydä. Nyt suhdannetilanne nimenomaan yrityskauppamarkkinoilla ei tue yritysten myyntiä, sanoi Jukka Järvelä kesäkuussa 2009. Tokmannissa valmistellaan kuitenkin edelleen mahdollisuutta listautua pörssiin sitten kun pörssimarkkinat ovat yleensä siinä kunnossa, että ne tukevat mitä tahansa uutta omistusjärjestelyä.

Tokmannin yrityskauppojen järjestely on ollut paljolti hallituksen jäsen Jan Mattlinin vastuulla.

Johtoryhmässä on vallinnut positiivinen tekemisen meininki. Vasemmalta Hannele Palmroth, Kyösti Kakkonen, Sixten Hjort, Pirjo Ruokonen ja Saara Korpelainen.

131

LUOTTOMIES KAKSI VUOSIKYMMENTÄ

Hallituksen jäsen Olli Kääriäinen:

KAKSI VUOSIKYMMENTÄ KAKKOSTEN KUMPPANINA

Heinäkuussa 2010 yllättäen edesmennyt ekonomi Olli Kääriäinen oli seurannut ja konsultoinut sisäpiiriläisenä Tokmannia sen syntymästä omaan poismenoonsa asti.

Suuri konserni syntyi hämmästyttävän helposti – Oli mielenkiintoista ja hämmästyttävääkin todeta, ettei Tokmannin kokoamisessa alansa johtavaksi valtakunnalliseksi konserniksi ollut minkäänlaisia vaikeuksia. – Teknillisiä, ATK-ratkaisuihin liittyviä ongelmia lukuun ottamatta vastoinkäymisiä ei todellakaan ollut. Kyllä tämä käsittämättömän hyvin oli Kyösti Kakkosen hallinnassa, kun otetaan huomioon, miten nopea ja merkittävä kehitys tässä on tapahtunut Savonlinnan Varastovalinnan ostosta nykyiseen liki 140 myymälän Tokmanniin, jolla

132

on yli 600 miljoonan euron liikevaihto. – Sisäisestä valtataistelustakaan ei ole ollut merkkejä missään vaiheessa. Osakkaat ovat kaikista asioista olleet samaa mieltä. Yhtään äänestyspäätöstä ei ole hallituksessa tehty. Näin totesi keväällä 2010 konsernin hallituksen jäsen, kauppatieteiden kandidaatti Olli Kääriäinen, joka ehti näkemään käytännössä tilikirjojen läpi koko Tokmannin 20-vuotisen historian. Hän menehtyi 65-vuotiaana sairaskohtaukseen 26. heinäkuuta 2010.

Olli Kääriäinen oli jo Keijo Karlssonin kanssa yhteistyössä, kun tämä aloitti halpakaupan Varkauden ja Savonlinnan seudulla 1980-luvun alkupuolella. Kun Karlsson myi Savonlinnan Varastovalinnan Mikkelin myymälöineen Kakkosille, tutustui Kääriäinen lähemmin myös Kakkosen veljeksiin. Siitä alkaen hän oli myös yhteistyössä heidän kanssaan. Olli Kääriäinen perusti aikoinaan Kymen Yrityskonsultit, jonka päätoimialana oli kirjanpidon ja verotuksen konsultointi yrityksissä. Nimenomaan tällä taloushallinnon osaamisella yritys oli tukemassa Kakkosen toimintaa. Olli Kääriäinen oli koko kahden vuosikymmenen ajan valmistelemassa Kakkosten yhtiöiden jokaista tilinpäätöstä melko yksityiskohtaisestikin. Toimeen kuului myös verosuunnittelu.

NOPEA PROSESSI

– Voisi helposti kuvitella, että näin suuren ja lähes koko maata kattavan konsernin kokoaminen vie aikaa vuosikymmeniä yksinomaan asenteiden kypsyttämisessä ja myös teknillisenä toimenpiteenä. Toisaalta keskittämistarve oli Kyösti Kakkosen ylläpitämänä vireillä jo kymmenkunta vuotta ennen sen tapahtumista. Eri osapuolet vakuuttuivat vähän kerrassaan rakenteen kehittämisen hyödyllisyydestä. Samaan aikaan kun Tokmanni ja Vapaa Valinta yhdistyivät, Kari Hautanen ja Seppo Saastamoinen tekivät omien yhtiöidensä yhdistämisen. Sen jälkeen tie jatkolle oli avoin ja jatkoyhdistyminen tuotti selvän valtakunnallisen markkinajohtajuuden halpahallikaupassa. – Merkittävä osa tällaisesta kaupankäynnistä perustuu siihen, että ollaan riittävän iso toimija, ostaja, jonka ulkomaisetkin myyjät ottavat vakavas-

ti. Jotta voi myydä halvalla, pitää voida ostaakin halvalla. Tässä auttaa suuruuden strategia. Täytyy olla riittävän suuri kriittinen massa. Hintaa laskevat myös riittävän suuret toimituserät. Tavaraa voidaan tuoda jakeluun konteittain, mikä ei onnistu pienissä yksiköissä, pohti Olli Kääriäinen. HALLITUS MUOTOUTUI KONSERNIN MUKAAN

Olli Kääriäinen kertaa myös konsernihallinnon kokoamisen perusteet: Kun uusi Tokmanni marraskuulla 2004 aloitti toimintansa, uusi enemmistöomistaja CapMan nimitti hallitukseen Jukka Järvelän ja Jan Mattlinin. Kakkosten edustajana hallitukseen tuli joensuulainen varatuomari Jorma K. Lehtonen. Kun Lehtonen yllättäen menehtyi sairaskohtaukseen, hänen tilalleen hallitukseen nimitettiin vuonna 2005 KTK Olli Kääriäinen. Samana vuotena hallitusta vielä täydennettiin, kun siihen ni-

mitettiin Wihuri Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä vuonna 2004 eläkkeelle jäänyt ekonomi Juhani Leppänen. Konsernin syntymiselle oli edellytyksenä ja itsestään selvää, että myös hallitusta laajennetaan ottamalla siihen mukaan 24 prosentin osuudella yhtiötä omistavat tahot: Seppo Saastamoinen ja Kyösti Kakkonen nimitettiin hallitukseen vuonna 2006. Tämän jälkeen hallitukseen kuului kuusi jäsentä ja sen sihteerinä toimi varatoimitusjohtaja sekä talous- ja hallintojohtaja, diplomiekonomi Sixten Hjort. 51 prosentin enemmistöosakasta hallituksessa edustavat edelleen Jukka Järvelä ja Jan Mattlin. ELINTARVIKKEET OVAT VALINNAISRATKAISU

Tokmanni tunnetaan halpatavarahallien ketjuna, mutta toistakymmentä myymälää myy myös elintarvikkeita. – Ei elintarvikemyynti merkityksetöntä ole, taitaa olla parikymmentä prosenttia koko liikevaihdosta. Se keskittyy

133

enimmäkseen suurmyymälöihin, joissa se on tärkeää tarjontaa kokonaisuuden kannalta, pohti Kääriäinen. Toisaalta Tokmanni on liian pieni toimija elintarvikemyynnin avaamiselle koko konsernin myymäläverkossa. Elintarvikemyynti on kokonaan oma maailmansa. Sen vuoksi onkin useimmiten parempi vaihtoehto sijoittua lähelle tai jopa saman katon alle elintarvikkeita myyvän toisen toimijan kanssa. Monilla paikkakunnilla, kuten Joensuussa, Kajaanissa, Iisalmessa ja Kiuruvedellä, on kuitenkin myös elintarvikemyynnillä oma merkityksensä. Se on myös alue, jossa Tokmanni käyttää lähitarjonnan palveluja kuten leipomotuotteita sekä muita tuoretavaroita. KAUPPAKIINTEISTÖT OVAT ERI OMISTAJIEN HALLUSSA

Tokmanni Oy:ssä konserni omistaa liiketoiminnot, mutta liikekiinteistöt ovat muiden hallussa, merkittävä osa niistä Kyösti ja Kari Kakkosen sekä Sep-

134

po Saastamoisen yhtiöiden yhdessä ja erikseen omistamia. Myös muilla Tokmannille liiketoimintansa aiemmin myyneillä henkilöillä ja heidän yhtiöillään on edelleen hallussaan kiinteistöjä, joissa liikkeet nykyisinkin toimivat. – Kiinteistöissä on todella merkittävä paketti hoidettavana. On hyvin olennainen asia liiketoiminnalle, että toimitilakysymykset ja kaikki investoinnit uushankinnoissa ja laajenemisvaiheissa toimivat ja ovat aikataulussa, sanoi Olli Kääriäinen ja antoi erityisen tunnustuksen työstä Kari Kakkoselle. Sekä uusien kiinteistöjen hankinnoissa ja myymäläkuntoon saattamisessa että entisten muutoksissa ja laajennuksissa on tärkeätä, että myynnin toiveet ovat tiedossa ja toteutuvat suunnitellussa aikataulussa. Tähän on Tokmannissa totuttu jo 20 vuoden aikana.

ROOLINA KÄYNNISTÄÄ KESKUSTELUA

Hallituksen jäsen Juhani Leppänen:

tämä halpakauppaliikkeiden rynnäkkö. Siltä ajalta ovat peräisin myös Kyösti Kakkosen Tokmannin sateenvarjon alle kokoamien ketjujen juuret. Konsernin hallitus sisältää sekä hyvin koulutettua uutta polvea että todella vankan kokemuksen omaavia kauppamiehiä. Yksi kokeneimmista on Juhani Leppänen.

Tokmanni kasvaa ja kannattaa muttei haasta isoja ruokakaupassa Kun uusi Tokmanni syntyi CapManin myötävaikutuksella, sen hallitukseen pyrittiin saamaan korkeaa kaupan asiantuntemusta ja myös vankkaa kokemusta. Jo ensimmäiseen hallitukseen vuonna 2005 kutsuttiin Juhani Leppänen, joka on seurannut suomalaisen kaupan kehitystä näkyvillä johtopaikoilla koko 1900-luvun loppupuolen. Leppänen oli juuri edellisenä vuotena jäänyt eläkkeelle lähes 20 vuotta kestäneestä

Wihurin toimitusjohtajan tehtävästään. Tätä ennen hän oli ollut S-ryhmän kaupallisissa johtotehtävissä 20 vuotta. Hänellä oli kokemusta myös kymmenistä hallituksen jäsenyyksistä sekä Suomessa että ulkomailla. Leppäsen aktiiviseen uraan sisältyi tietynlainen murros, kun 1970 luvun lopulla ja 1980-luvulla lähes kaikkialla maassa alkoi nousta osuuskauppaliikkeen ja järjestäytyneen vähittäiskaupan rinnalle yksityisten yrittäjien käynnis-

UUDET TUULET ALIARVIOITIIN

– ” Vanhat” kauppajärjestelmät toimivat edelleen perinteisen konseptin mukaisesti. Aktiiviset, yrityshenkiset yksilöt haistoivat ulkomaiden esimerkkien mukaisesti, että löytyy markkinarakoja täysin uusille liikeideoille sinänsä perinteisen kaupan alalla. Esimerkkinä voisi mainita juuri hyvin kustannusriisutun halpakaupan, joka ilman mitään palvelua yksinkertaisin kalusteratkaisuin ja alkeellisin kiinteistöin pystyi myymään edullisesti, vaikkei useinkaan kovin laadukkaita tuotteita. Tätä vanhat järjestelmät, siis kaupan ryhmittymät, eivät ymmärtäneet. Ne uskoivat, että kyseessä olisi vain lyhyt tähdenlento, joka nopeasti päättyisi halpakauppiaiden kaatumiseen,

135

arvioi Juhani Leppänen halpakaupan leviämistä viime vuosituhannen viimeisinä vuosikymmeninä. Halpakauppayrittäjiä syntyi kaikkialle maahan. Alan alkumenestys sai monen yrittäjän perustamaan myös lisää myyntihalleja uusille paikkakunnille. Syntyi lukuisia pieniä ryhmittymiä. VIISAAT HUOMASIVAT AJOISSA KASVUN RAJAT

Jotakin uutta tapahtui kuitenkin jo monelle yritykselle ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Se sai monen miettimään tilannetta uudelleen, katselemaan oman aidan ylitse. – Joitakin vuosia sitten fiksuimmat halpakauppiaat, erityisesti ensimmäisenä Kyösti Kakkonen, huomasivat, että kasvun rajat ovat lähellä toimittaessa vain alueellisesti. Myös hankintojen keskittämisen tarve kasvoi, jotta hankintaetuja ja -ehtoja voitaisiin parantaa jopa progressiivisesti. Pienet erimielisyydetkin halpakauppiaiden kes-

136

ken toimintatavoissa saivat kauaskatseisimmat hakemaan ennakkoluulottomia ratkaisuja resurssien yhdistämiseksi, arvioi Juhani Leppänen 2000-luvun alussa vallinnutta tilannetta. Yhdistymisen helppouden moni uskoi lähteneen myös siitä, että jotkut yrittäjät alkoivat väsyä oman paisuvan organisaationsa pyörittämiseen. – Mielestäni kysymys ei ollut siitä. Pääosin yhdistyneet kauppiaat ovat edelleen nuoria ja täynnä ideoita ja intoa. On jokunen poikkeuskin. Eräs syy on ollut tietysti elämäntyön rahastaminen yritysten myyntien kautta. – Mutta kyllähän tässä operaatiossa lopulta erittäin suuri osuus on sitä johtaneilla henkilöillä. Kaikkein suurin osuus on Kyösti Kakkosella, joka ennakkoluulottomasti lähti hakemaan uusia ratkaisuja ja sai vähitellen muutamia muita nopeimmin keskittämisen merkityksen oivaltaneita mukaansa. Näin syntyi paine myös muille tehdä jotakin.

TOKMANNIN ASEMA ON KOTIMAASSA NYT VAHVA

Tokmanni on nyt halpakaupan valtakunnallinen markkinajohtaja, mutta miten vahva sen asema on suomalaisessa ja viime vuosikymmeninä myös kansainvälistyneessä kaupan kentässä? – Tokmannin asema kotimaisessa kaupassa on erittäin vahva. Perinteiset kaupan järjestelmät eivät ole yrityksistään huolimatta onnistuneet sitä horjuttamaan. Asema tulee tulevina vuosina vielä vahvistumaan, koska tämä liikeidea on ottanut pysyvästi merkittävän aseman suurissakin länsimaisissa. Leppänen ei usko myöskään ulkomaiseen uhkaan. – Kansainvälistyminen Suomessa on tapahtunut lähinnä rajatulla erikoiskaupan alalla, ja Lidl on meillä merkittävin päivittäistavarakaupan kansainvälinen. Tokmannin asema on vahva ja sillä ovat puolestaan hyvät mahdollisuudet kansainvälistyä Suomessa Leppänen uskoo Tokman-

nin pysyttelevän nykyisessä roolissaan. – Päivittäistavarakauppaan menemistä se voi harkita paikkakuntakohtaisesti markkinoita tutkimalla. Sen sijaan suuria kaupan ryhmittymiä se ei siinä valtakunnan tasolla haasta. Yhteistyö nykyisin Tokmannin hallitukseen kuuluvien Kyösti Kakkosen ja Juhani Leppäsen kanssa alkoi muutamia vuosia aikaisemmin juuri päivittäistavarakeskustelusta. – Kyösti tuli luokseni ollessani vielä Wihurin toimitusjohtajana ja kertoi ideoitaan halpakaupan kehittämisestä, jopa niin, että Wihuri voisi joiltakin osin, esimerkiksi päivittäistavarakaupan osalta, tulla yhteistyöhön mukaan. Vaikkei Wihuri strategiansa takia siihen voinut lähteä, pidin Kyöstin ideaa halpakaupan valtakunnallisesta ketjuttamisesta loistavana. Kävimme muutamia mielenkiintoisia keskusteluja kaupan tulevaisuudesta, mutta siihen se sitten sillä kertaa jäi, muisteli Leppänen. Muutaman vuoden kuluttua siitä Kakkosen ketjuttamisidea lähti toteu-

tumaan CapManin myötävaikutuksella ja pian Juhani Leppänen kutsuttiin hallitukseen. – Innostuin, vaikka olinkin jo eläkkeellä. Rooliini kuuluu keskustelun käynnistäminen, piilevien ongelmien estoton esiintuonti sekä kokemusteni hyödyntäminen hallituksen asioiden käsittelyssä. Vanhimpana jäsenenä minua jopa kuunnellaan, virnistää Juhani Leppänen pilke silmäkulmassaan.

137

LISTAUTUMINEN MIELESSÄ

Talousjohtaja Sixten Hjort:

Eikä Hjort ole pahemmin ehtinyt harmitella vapaansa menetystä. – Onhan tämä ollut yrityksenä tosi mielenkiintoinen ja haasteellinen. Hallinto- ja varatoimitusjohtaja Sixten Hjort sanoo viiden vuoden kokemuksella konsernin olevan vankassa kunnossa uusiin haasteisiin ja järjestelyihin.

Konserni on kunnossa - ovi pörssiin avoinna Täytettyään 20 vuotta Tokmanni -konserni oli saavuttanut tietyn tavoiteaseman. Se oli maan johtava halpakauppaketju, mutta jatkoi laajenemistaan. Sillä oli kovia kasvutavoitteita lähivuosille. – Organisaatio on nyt toiminnallisesti erinomaisessa kunnossa, sellaisessa, johon on pyritty. Mitään suuria ongelmia ei hallinnossakaan ole. Ainahan pientä ”viilausta” tarvitaan ja ehkä uusi toimitusjohtajakin haluaa ajan mittaan jotakin muuttaa, mutta muutoin nyt on tehokkaan toiminnan aika, sanoi hal-

138

lintojohtaja ja varatoimitusjohtaja Sixten Hjort keväällä 2009. Hjort tuli konserniin siinä vaiheessa kun konsernin omistus siirtyi CapManille. Kiinteistösijoitusyhtiön mies tuli mukaan myös uuden tulokkaan hallintoon. – Entinen projekti päättyi ja ajattelin pitää vähän vapaata. Sitten tuli eteen tämä Tokmanni, sanoi Hjort, joka vantaalaisena ehti jo käydä Joensuussakin saakka töissä, kunnes hallinto siirtyi Mäntsälään.

KESKITTÄMINEN TOI OLENNAISIA ETUJA

Hallintojohtajan tehtävä on laaja. Siihen kuuluu muun muassa taloushallinnon pyörittäminen eli kirjanpidon seuranta ja raportointi, yleiset hallintoasiat, vakuutukset, vuokraseuranta, sopimushallinto, juridiikkaa, toiminnanohjausja tietohallintoasiat, turvallisuusasiat sekä kiinteistöjen huollon ja siivouksen organisointi. Varatoimitusjohtajana hänen tehtäviinsä kuuluu lisäksi varavastuu yhtiöstä. – Mäntsälä helpotti olennaisesti. Saatiin koko hallinto saman katon alle. Voi koota nopeasti neuvotteluryhmät tai keskustella muiden kanssa kasvotusten lähes milloin hyvänsä. Sisäinen informaatio toimii, ainakin siihen ovat hyvät edellytykset.

Ei mitään niin hyvää, ettei jotakin olisi menetettykin. – Valitettavasti jouduttiin luopumaan muutamista avainhenkilöistä, joille muutto Mäntsälään tai työskentely täällä kauempaa ei onnistunut. Jouduttiin rakentamaan osittain uudet organisaatiot. Se oli oma työsarkansa, oppimisprosessi jokaiselle. Se, että myymälät ovat kaukana eri puolilla Suomea, ei haittaa hallintoa. Niiden kanssa on kuitenkin kovin vähän päivittäistä kanssakäymistä, ja sekin mikä on, onnistuu kassajärjestelmien kautta. Kenttää hoitaa oma organisaationsa. KAKSI LAMAA – EI SUURIA ONGELMIA

Tokmanni on kahden vuosikymmenen aikana ehtinyt kokea jo kaksi taloudellista laskukautta. Ensimmäinen 1990-luvun alussa kestettiin hyvin ja liikevaihto kasvoi. Toinen alkoi vuonna 2008.

Se on näkynyt myös halpakaupassa. – Kilpailutilanne kiristyi ja tavaraa alettiin myydä alennuksella jo vuoden 2008 puolella. Mekin jouduimme osallistumaan siihen kisaan. Lama näkyi tiettynä ostovarovaisuutena sellaisissa tuoteryhmissä kuten vaatteiden ja rakennustarvikkeiden myynnissä, muttei juuri elintarvikkeissa eikä kemiallisissa tuotteissa. Tokmannin tarjontarakenteessa ovat omat etunsa. – Jos lama muilla näkyy negatiivisina kehitystuloksina, meillä se korkeintaan näkyy siinä, ettei päästä aivan tavoitteena oleviin myynnin nousuprosentteihin. Meillä menee ”vähemmän huonosti” kuin muilla. LISTAUTUMISEEN ON VALMIUS

Millaisina varatoimitusjohtaja Hjort näki vuonna 2009 Tokmannin lähiajan suurimmat haasteet? – Ne tulevat siitä, että konserni elää

myös pääomarakenteensa kanssa välitilassa. Tokmannihan on konserni, joka hoitaa liiketoimintaa. Nyt siitä on 51 prosenttia CapManin hallussa. Myymäläkiinteistöjen omistus on sen sijaan jakaantunut useille kiinteistöyhtiöille. CapManin tapaisille sijoitusyhtiöille on ominaista, että ne pitävät yhtiöitä hallussaan viidestä seitsemään vuotta eli kasvun vakiintumisvaiheen. Sen jälkeen vuorossa on myynti tai listautuminen pörssiin. – Tavoitteena on Tokmannin laittaminen listautumiskuntoon, eikä siitä olla kaukana. Toisaalta yleinen markkinatilanne 2000 luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ei vielä tue listautumista. Mutta jos ja kun maailman markkinoilla alkaa näkyä parempia aikoja, konsernilla on kyllä valmius siihen hyvinkin nopeasti, vakuutti varatoimitusjohtaja Sixten Hjort huhtikuussa 2009.

139

KAKKOSEN ISOT SAAPPAAT

Heikki Väänänen johtoon kesällä 2009 Kesällä 2009 oli CapManin tulosta enemmistöomistajaksi kulunut lähes viisi vuotta. Tokmanni-konserni oli yhdistynyt kahdeksasta halpakauppaketjusta yhdeksi suureksi yhtiöksi. Konsernin myymälöiden lukumäärä kohosi 140:aan. Yrityksen hallinto ja tavaravarasto oli keskitetty Mäntsälän logistiikkakeskukseen. Vuoden 2008 lopulla umpeutui aikajakso, jonka Kyösti Kakkonen oli kaupantekohetkellä vuonna 2004 sitoutunut konsernia johtamaan. Mäntsälän logistiikkakeskuksen käynnistämiseen liittyneiden ongelmien vuoksi Kakkonen kuitenkin koki velvollisuudekseen suostua jatkamaan siksi kunnes toiminnanohjausjärjestelmän ja muut Mäntsälän keskukseen liittyvät vaikeudet oli voitettu. Hän halusi, että vahdinvaihdon hetkellä asioiden piti olla kunnossa, jotta seuraaja pääsee työn alkuun puhtaalta pöydältä. Vuoden lopulla Kakkonen sitten katsoi, että aika oli kypsä ja ilmoitti jäävänsä tutkaile-

140

maan Tokmannin tulevaa taivalta hallituksesta käsin heti, kun uusi toimitusjohtaja on taloon valittu. Seuraajan valintaan oli nimetty ”etsintäpartio”, jonka jäsen Kakkonenkin oli. MISTÄ JATKAJA SUURIIN SAAPPAISIIN Uuden toimitusjohtajan valinta oli tärkeä tehtävä koko konsernin tulevaisuuden kannalta. Seuraajaa haettiin henkilölle, jonka johdolla koko halpakauppa-alan rakennekehitys oli toteutettu ja jonka alun perin luoman yrityksen perustalle uusi Tokmanni oli rakennettu. Täytettävinä olivat suuret saappaat. Siksi konsernin hallitus suhtautui vaihtoon ja uuden toimitusjohtajan etsimiseen täydellä vakavuudella. – Ei tällaisiin mittoihin kasvaneen yrityksen johtotehtävään ole Suomessa kovin monta varteen otettavaa ehdokasta, sanoi CapManin edustaja ja hallituksen puheenjohtaja Jukka Järvelä. Head hunting tuotti tulosta, kun hel-

sinkiläinen Heikki Väänänen, vuonna 1958 Kuopiossa syntynyt ekonomi, oli valmis vaihtamaan Stockmannin tavaratalojohtajan tehtävät Tokmannin toimitusjohtajan tuoliin. – Katsoimme, että hänellä ovat mittavan työkokemuksensa pohjalta erinomaiset edellytykset Tokmanni -konsernin tähänastisen kehityksen jatkamiseen, sanoi Järvelä. Vuosikymmenten 1980 ja 1990 vaihteessa Väänänen oli johtanut ruotsalaisen valmisvaateketju Lindexin levittäytymistä Suomeen. Vuonna 1991 hän siirtyi Stockmannin tytäryhtiön Seppälä Oy:n toimitusjohtajaksi. Tappiollisen yhtiön katteet kohosivat 58 prosenttiin ja Seppälä oli 2000-luvun alussa hyvin toimeen tuleva tytäryhtiö. Se oli lisäksi saanut jalansijan myös Suomen ulkopuolella. Väänänen siirtyi marraskuussa 2005 vetämään Stockmannin tavarataloryhmän tavarataloja ja samalla konsernin varatoimitusjohtajaksi. Vuoden 2008 lopulla Väänänen siirtyi konsernin eri-

Tokmanni-konsernin toimitusjohtaja vaihtui kesäkuun alussa 2009. Leppoisat vaihtajaiset pidettiin talon hengen mukaisesti 9. kesäkuuta Mäntsälässä. Kyösti Kakkonen (oik.) evästelee tässä Heikki Väänästä kohti uusia haasteita.

tyistehtäviin. Vuoden 2009 alkupuolella neuvottelut uudesta tehtävästä etenivät ripeästi, ja kesäkuun alussa 2009 Heikki Väänänen siirtyi Tokmanni-konsernin toimitusjohtajaksi. – Olin kyllä kuullut Tokmannista paljonkin. Tunnistin sen aluksi lähinnä itäsuomalaiseksi yritykseksi jo useita vuosia sitten, mutta en siihen omassa työssäni kiinnittänyt sen kummemmin huomiota. Tiesin myös Stockmannin ja Tokmannin nimikiistasta, jonka oikeus aikanaan ratkaisi. – Olin käynyt asiakkaanakin Tarjoustalossa, mutten osannut sitä yhdistää vielä mitenkään Tokmanniin. Tuskin näitä alueellisten myymäläketjunimien yhteyksiä Tokmanniin kaikki tietävät vieläkään, kertasi Heikki Väänänen ensimmäisistä havainnoistaan uudesta työnantajastaan. – Konsernin suuruus kuitenkin yllätti. Henkilökuntaa oli 2800, vuosimyynti yli 600 miljoonaa. Kun sitä vertaa moneen suomalaiseen vähittäiskauppa-yhtiöön, niin luvut ovat todella isoja.

TOIMITUSJOHTAJAN NORMAALI TYÖARKI

Väänäsen siirtymisessä Stockmannilta Tokmannille ei ollut suuria kynnyksiä. – Henkisesti siirtyminen oli helppoa. Olen koko elämäni ollut vähittäiskaupan palveluksessa. Sitä aina miettii jossakin vaiheessa, onko syytä jatkaa

Tapahtuman juontanut Pirjo Ruokonen välitti koko henkilöstön kiitokset haikein mielin.

entiseen tapaan vai ottaa uusia haasteita. Toimiala on mielenkiintoinen ja eläväinen. Tässä vuodenajat ja sesongit tekevät vaihtelua ja sitä tuo myös uuden suuren ihmisjoukon kohtaaminen johtamisessa ja ohjaamisessa. Sen tyyppistä työtä olen aina tehnyt. Kynnystä ”laatutavaratalon” johtamisesta ”halpakauppakonserniin” Vää-

141

nänen ei tunnista. – Enemmän on kysymys siitä, kuinka iso yritys on ja mitkä ovat sen tulevaisuuden visiot. Alueelliseen kauppaan en olisi lähtenyt, valtakunnalliseen kyllä.

142

nä kulttuurissa kansallisesti jo tunnetaan. Mahdollisuudet viedä suomalaisia merkkejä ulkomaille ovat huonot, elleivät ne ole siellä jo ennestään tunnettuja, arvioi Heikki Väänänen.

KANSAINVÄLISTYMISTÄ ON VIELÄ MIETITTÄVÄ

SUURIIN MUUTOKSIIN EI OLE HETI AIHETTA

Siirtyminen valtakunnallisesta yrityksestä kansainväliseksi voisi olla seuraava uusi askel. – Se visio on vielä näkemättä. Halpahallikaupan menestyksessähän on kysymys siitä, että myynnissä on ostajille tuttuja brändejä, tuotteita, joita myydään vähän halvemmalla. Suomessa nimenomaan myydään paljolti kotimaisia merkkejä vähän halvemmalla kuin muut myyvät. Kansainvälistyminen tarkoittaisi sitä, että pystyttäisiin tämä sama konsepti viemään ulkomaille. Eli pitäisi pystyä myymään uudessa maassa halvemmalla sitä tuotetta, joka sii-

Tokmannin vuoden 2009 organisaatioon Väänänen ei nähnyt suurten muutosten tarvetta. – Vähittäiskauppahan sinänsä on hyvin yksinkertaista, ostamista ja myymistä, ja siihen liittyvää hallinnointia ja markkinointia. Tärkein on tehty eli tavaravirta on keskitetty pääsääntöisesti yhteen yksikköön. Se, että siitä saadaan kaikki hyöty irti, on suurin haaste. Asiakkaalle muutokset eivät näy sinänsä suoraan, mutta jos yrityksen tehokkuus on hyvä, myös hinnat voidaan pitää edullisina. Väänänen ei näe myöskään kiirettä yrityksen kuuden brändin karsimiseen.

– Tokmannin tapaiseen konserniin ostajat on hankittava kauppoihin markkinoinnilla ja mainonnalla. Suomi on suuri maa, asiakkaat ovat tottuneet tiettyyn imagoon, joka voi olla yhtä hyvin Tokmanni, Tarjoustalo, Vapaa Valinta tai jokin muu tuttu brändi. MYYMÄLÄVERKKOA VOIDAAN EDELLEEN KASVATTAA, VERKKOKAUPPA TULEE

– Keski-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa ovat kartalla avoimia alueita, Lappi on lähes koskematon. Maantieteelliselle kasvulle on vielä kotimaassa hyvää sijaa. Toisaalta suurentamalla myymäläkokoa voidaan vahvistaa useilla paikkakunnilla ykköskaupan asemaa ja myös tukkukaupasta on keskusteltu. – Verkkokauppa on tässä ajassa myös hyvin ajankohtainen. Se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia kaupankäynnille, totesi Heikki Väänänen uutta tehtäväänsä aloittaessaan.

ANALYYSIA ASIAKKAISTA

Halpakauppa on tyypillisesti selviytynyt hyvin myös taloudellisista laskukausista. Niin näyttää käyneen Tokmannille nytkin, mutta millainen on tulevaisuuden asiakkaiden ostokäyttäytyminen. – Vähittäiskauppa elää ihmisten käytettävissä olevista varoista. Rajua nousua ei näytä olevan tulossa. Jos katsotaan yhteiskunnan kehitysnäkymiä, eläkeläisten määrä kasvaa lähivuosina ja eläkeläisethän eivät tunnetusti ole yltiöpäisiä kuluttajia, pikemminkin maltillisia ja harkitsevia. Myös työttömyys sanelee kulutuksen suuntaa. Perheiden käytettävissä ei ole merkittävästi enemmän rahaa kuin takavuosina. Järkiostaminen lisääntyy ja se taas tukee tarjous- ja halpakauppaa.

sesti ammattitaitoiseen henkilöstöön. Henkilökunnalle annankin täällä Tokmannilla todella suuren arvon. Se, miten ohjaan ihmisiä, perustuu kuitenkin enemmän numeroihin kuin tarinoihin. Numerot näyttävät helpoimmin, mitä yrityksessä tapahtuu. Väänänen näkee Tokmannin niin suurena yrityksenä, että se tarvitsee kehittyneet johtamisjärjestelmät. – Yrittäjävetoisissa yhtiöissä yrittäjä usein ohjaa asioita ammattitaitoisesti tuntuman ja kokemuksen perusteella ja saa sillä tavalla ehkä nopeammin asioita perille. Konsernissa tarvitaan jo enemmän johto- ja työryhmätoimintaa, mutta kovin suuriin muutoksiin tarvetta ei kuitenkaan ole, toteaa Väänänen Kyösti Kakkosta kiitellessään.

MIKÄ MUUTTUU 2010-LUVULLE SIIRRYTTÄESSÄ

– Vähittäiskauppa perustuu keskei-

143

JULKISUUDEN KEHUT JA KIROT

Kyösti Kakkosesta tuli valtakunnallinen vaikuttaja Tokmannista ei voi puhua puhumatta aina hetken päästä Kakkosen veljeksistä. Kuten tämänkin kirjan sivuilta ilmi käy, veljeksiin on palattava. Kirjan tekemisen ohjeistukseen kyllä kuului heiltä itseltään, että älkää keskittykö liikaa meihin, vaan tapahtumiin ajan virrassa, tapahtuneiden asioiden analyysin, tokmannilaisiin työnsä ääressä ja yrittäjyyden kysymyksiin. Tokmanni, maan johtava, nyt valtakunnan laajuinen halpakauppaketju, on Kakkosen veljesten Kyöstin ja Karin aloittama ja perustama yritys. Eri puolilla maata toimineiden myymäläryhmien kokoaminen ja integroiminen yhtenäiseksi kaupan ryhmittymäksi yhteisen sateenvarjon alle on ollut heidän suuri projektinsa ja tärkeä osa elämäntyötä. Liiketoiminnan johto ja sen myötä myös julkisuus ovat olleet alusta pitäen Kyösti Kakkosen käsissä. Konsernin kokoaminen alkaen Savolan hallista edeten 140 myymälän kaupparyhmittymäksi ja lopulta Tok-

144

mannin lippulaivan, hallintoja logistiikkakeskuksen sekä uuden pääkonttorin rakentamiseen Mäntsälään kesti 20 vuotta. Kun kokonaisuus oli valmis – jos nyt alati muuttuvassa liike-elämän ympäristössä mikään on koskaan valmis – pääsi toimitusjohtaja vihdoin v. 2009 vaihtamaan tehtävänsä edelleenkin tärkeälle avainpaikalle yhtiön hallituksessa. Vähitellen hän on voinut keskittyä enemmän omiin harrastuksiinsa ja mm. omien kiinteistöyhtiöidensä hoitoon. Kaksi vuosikymmentä toimitusjohtajan elämä oli ideointia, suunnittelua, toteutusta, ostamista ja myymistä, toimintaympäristöanalyysia, neuvotteluja, kokouksia, uusien reviirien ja riskien etsimistä, ihmisten kohtaamisia, verkostoitumista ja rekrytointeja. Miljoonia kilometrejä, maalla, merellä ja ilmassa. Ne olivat kiireistä ja elämäntäyteistä aikaa. Kotona aika jäi monesti kovin vähäiseksi. Yhteistyökumppanit tulivat tuntemaan menevän ja menestyvän mie-

hen. Läheisten ja ystävien kertoman mukaan Kyöstin mieltä on painanut perheelle annetun ajan vähäisyys. Uppsalassa lainopillisen ja kaupallisen koulutuksen hankkineesta Kyösti Kakkosesta tuli kolmannen vuosituhannen alun liike-elämän tyypillinen johtohahmo, joka katselee aina eteenpäin käsillä olevaa aikaa kauemmaksi. Tokmannin menestyksen myötä hänestä tuli myös valtakunnallinen vaikuttaja, jota mielellään kuultiin ja kuullaan luennoitsijana ja yrittäjyyden puolestapuhujana. Alkuvuosien matala profiili muuttui yrityksen kasvaessa nopeasti. Julkisuus otti miehestä osansa ja senkin kanssa oli opittava toimeen tulemaan. Toimitusjohtajana hän on edustanut yhtiöitään ja konserniaan. Joskus Kakkonen on myös ”tuulettanut” terävillä kannanotoillaan yhteiskunnallista keskustelua mm. yrittäjien asemasta, elinkeinopolitiikasta ja verotuksesta. Vähälle huomiolle eivät ole jääneet hänen kommenttinsa bonus-korttien keinote-

koisista eduista tai kauppojen aukioloajoista. Oma ala tunnisti puolestapuhujansa kun Kakkonen v. 2007 nimettiin Suomen Vähittäiskauppiaiden Vuoden vaikuttajaksi. TAIDE, MATKAILU JA URHEILU LÄHELLÄ SYDÄNTÄ

Monelle yllätykseksi Kakkosella on ollut jossakin määrin elämää myös työnsä ulkopuolella, vai ovatko ne sittenkin olleet ajankäyttöön yhteen sovitettuja harrastuksia työn ohella. Siitäkin viitteitä on. Toinen kuulemani selitys Kakkosen ajan riittämiselle on siinä, että hän kuuluu kokonaistyöajan piiriin, pyhät ja arjet, aamusta iltaan, joskus yötäkin myöten. Kyösti Kakkonen on kiinnostunut matkailusta, matkoilla eniten antiikista, taiteesta ja historiallisista kohteista. Museoiden ja taidenäyttelyiden ohella vahva veto matkoilla on ollut myös golfkenttien viheriöille. Hänen laajoilla Pohjoismaiden suu-

rimpiin lukeutuvilla lasi- ja taide-esinekokoelmillaan on paitsi tietenkin arvoa, myös paljon kysyntää. Niitä on saatu ihailla muun muassa Espoon Emman, Suomen lasimuseon, Helsingin Arabian, Joensuun taidemuseon ja Punkaharjun Retretin näyttelyissä. Kakkoselle taide on tärkeä asia. Se on kuitenkin ollut eräällä tavalla myös yrityksen brändin rakentamista ja myönteisen yrityskuvan vahvistamista. Kakkonen on tukenut lukuisia kulttuuritapahtumia, veteraanijärjestöjä ja humanitaarista työtä eri muodoissaan. Ehkäpä tämä osa hänestä juontaa juuriaan Hyypiä-Raatevaaran pienviljelijäyhteisöön ja pohjoiskarjalaiseen maaseutuun, jossa nuori poika näki ympärillään sodan käyneitä miehiä, jälleenrakentajasukupolven uurastajia ja niitä, joilla oli puutetta työstä ja jokapäiväisestä toimeentulosta. Yhteistoimintatukea hänen aikanaan Tokmannilta ovat saaneet myös lukuisat urheilutahot Kiteen pesäpalloilijoista Kontiolahden kansainväliseen am-

pumahiihtoon. Tokmanni on tukenut myös suomalaista hiihtourheilua laajemminkin. Konsernin nimi näkyi mm. Liberecin MM-kisoissa talvella 2009 menestyksellisesti mitaleita hiihtäneiden suomalaisten asuissa. YRITTÄJYYDEN JA YRITTÄJÄJÄRJESTÖJEN TIUKKA PUOLUSTAJA

Kyösti Kakkonen on ollut näkyvästi mukana yrittäjäjärjestön toiminnassa. – Järjestöillä on merkittävä vaikutus kuntiin yritysten edellytysten ja kaavoituksen kehittämisessä. Valtakunnallisesti yrittäjäjärjestön tulisi saada äänensä paremmin kuuluviin. Koulutusja informaatiokanavana Suomen Yrittäjät on jäsenilleen erinomainen, hän arvioi järjestöjen merkitystä. – On tärkeää että yrittäjät pääsevät nykyistä laajemmin mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Maksumiehinä yrittäjäjärjestölle kuuluu samanlainen yhteiskunnallisen vaikuttajan roo-

145

Kyösti Kakkonen on pitänyt yllä hyviä suhteita valtiovaltaan. Tässä entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen vieraana kesäjuhlassa v. 2007 Pyhäselän rannalla.

Kakkonen ja Tarja Cronberg.

146

Kari Häkämies

Oikealla ylhäällä Kakkosen seurassa pääministeri Matti Vanhanen, keskellä liikenneministeri Anu Vehviläinen ja alakuvassa puhemies Sauli Niinistö.

Bonuskortti-keskustelu levisi aluksi sanomalehtiin ja verkkosivuille, mutta myös television ajankohtaisohjelma A-talk kutsui Kyösti Kakkosen, Kuluttajaviraston apulaisjohtajan, Päivi Seppälän sekä toiselta puolen asiakkuusjohtaja Kari Luodon Suomen Lähikaupasta ja konsultti Heli Arantolan Vectia Oy:stä aiheesta käytyyn televisiokeskusteluun. Ohjelman toimittajana Minna Knus-Galán

Kyösti Kakkosen taidelasikokoelmat ovat olleet esillä lukuisissa näyttelyissä ympäri Suomea.

Leijonan Kita -ohjelma nosti Kyöstin valtakunnan julkisuuteen – arvostus ja arvostelu kasvoivat uusiin mittasuhteisiin.

147

li kuin ammattiyhdistysjärjestöillekin. Yrittäjän ääni pitää saada kuulumaan etenkin työmarkkinaratkaisuissa. Niin kauan kuin Suomen Yrittäjät eivät ole mukana, pöydästä puuttuu oleellinen taho. Kakkosta kyseltiin kovasti vuonna 2008 myös Suomen Yrittäjien puheenjohtajan tehtäviin. Hetken hän harkitsi asiaa, mutta totesi lopulta, ettei kukaan voi jakaa aikaansa ja energiaansa enemmän kuin sitä on olemassa. TUKEA ON RIITTÄNYT MYÖS KUMPPANEILLE

Yritystensä kehittämisen ja kasvattamisen ohella Kyösti Kakkonen on ollut monin tavoin tukemassa myös oman maakuntansa Pohjois-Karjalan yritysja elinkeinotoimintaa. Kokemuksensa turvin ja sijoituksillaankin hän on osallistunut maakunnallisten rahastojen, kuten Karelia Venture ja Growhaun kautta muiden yritysten alkavan kehityksen tukemiseen. Vuonna 2001 Tokmanni meni mu-

148

kaan Pohjois-Karjalaan perustettuun nousevien yritysten pääomasijoitusrahastoon. Tokmanni on Kakkosen aikana ollut tukemassa ja tavallaan myös pelastamassa yksittäisiä yrityksiä. Kakkosten yhtiö Joensuun Kauppa ja Kone Oy meni mukaan vuonna 2008 komposiitti- ja yhdistelmämateriaalien valmistajan Kareline Oy:n rahoitukseen. Saman vuoden lopulla Tokmanni turvasi tunnetun pohjoiskarjalaisen vapaa-ajan tuotteiden TT-Futuren toiminnan jatkon ostamalla sen konkurssipesän. Yhtiö sai toimintansa merkityksestä ja vaikuttavuudesta vuonna 2002 merkittävän huomionosoituksen, kun Okman Oy/Tokmanni palkittiin PohjoisKarjalan ”Vuoden Yrittäjänä.” Vuoden 2008 lopulla sekä Kyösti että Kari Kakkonen saivat Suomen Yrittäjien timanttiristin yrittäjätyöstään. Kakkonen oli palkintoraadin kriteerien mukaan ”ollut jo vuosia yksi vahvimmista maakunnan elinkeino- ja kulttuurielämän valtakunnallisista vaikuttajista.”

Unkarin tasavalta nimitti Kyösti Kakkosen vuonna 2003 veljeskansan itäsuomalaiseksi kunniakonsuliksi, jota virkaa Kakkonen hoitaa muiden toimiensa ohella Joensuu pääpaikkanaan. Kakkonen on aktiivinen Unkari-asioiden harrastaja. Valtiosihteeri Andras Hadju ja suurlähettiläs Jozsef Viq kävivät Joensuussa 2.12.2003 luovuttamassa hallituksensa nimityskirjeen. YRITTÄJÄ JA AMMATTIJOHTAJA

Usein kuulee puhuttavan siitä, että yrityksiä johdetaan eri tavalla: yhtäältä on olemassa yritysten omistajajohtajia ja toisaalta ammattijohtajia. Kakkosen tapauksessa nämä kaksi tyyppiä näyttävät yhdistyvän. Hänessä yrittäjän sielu on ilman muuta lujassa, mutta johtamisen ja yrittäjyyden kokemukset ovat tehneet hänestä kiistattoman alansa syvällisen osaajan ja johtamisen huippuammattilaisen. Kakkoselle yritysjohtaminen on samalla elämäntapa. Vapaaajallakin ajatukset tuon tuosta läheisten mukaan ”karkaavat” töihin. Monien

mielessä Tokmannin kasvot ovat yhä Kyösti Kakkosen kasvot, vaikka Kakkonen jättikin toimitusjohtajan tehtävät jo parisen vuotta sitten. Ei ihme, että tämä mielikuva on vahvassa. Kiistatontahan on, ettei nykyisenkaltaista Tokmannia olisi olemassa, elleivät sitä aikanaan veljekset perustaneet ja sittemmin yrityksen kasvu- ja kehitystyötä tehneet ja ohjanneet. Leimallinen piirre Kakkosen yrittäjä- ja johtajaprofiilissa on siinä, että vaikka hän on tottunutkin tekemään paljon itse, hän on aina ymmärtänyt hyvien ja ammattitaitoisten työtovereiden ja kumppanien merkityksen yrityksen menestykselle. Tästä taustasta Kakkonen on aina panostanut henkilöstöön ja sen mahdollisuuksiin olla antamassa paitsi työpanoksensa myös kehitysosaamisensa yrityksen käyttöön. Monivaiheinen ja värikäs yrittäjäura on nyt kulkenut vaiheeseen, jossa paljon on muuttumassa. Tokmannin piirissä pohditaan vaihtoehtoja pörssiin listautumisesta tai konsernin myymisestä. Toinen toteutunee ja ratkaisul-

la on varmasti vaikutusta myös Kyösti Kakkosen tulevaisuuden ratkaisuihin. Sen, mitä ne ovat, aika näyttää. Tokmanni kuitenkin on ja pysyy.

149

JÄLKISANAT JA KIITOKSET

Luottavainen katse kohti tulevaisuutta Tälläkin hetkellä, kuten ajassa aikaisemminkin, on kaupan tilanteessa eri muotoisia vahvuuksia, mutta myös uhkakuvia. Ei ole kenenkään suomalaisen kuluttajan edun mukaista, että vähittäistavarakaupasta neljäviidesosaa on keskittynyt kahdelle suurelle kaupan ketjulle. Tämän seuraukset lopulta maksaa kuluttaja. Näyttää siltä, että tätä suuntausta pyritään vahvistamaan myös lainsäädännöllä. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen oli vakava isku paitsi kaupan vapaalle kilpailulle myös mahdollisuuksille toteuttaa kaupan piirissä tasapainoista aluekehitystä. Mielestäni hallituksen ja eduskunnan tulisi ottaa kaupan kilpailua vääristävä ”lex-Vapaavuori” korjattavaksi ennen kuin se aiheuttaa vapaalle yrittäjyydelle ja toimivalle kilpailulle pysyviä vahinkoja. Toinen ajankohtaisista huolenaiheista liittyy suomalaisen ruokatuotannon asemaan. Terveellisen ja turvallisen lähiruuan tuottamiselle on asetettu mielestäni tarpeettomia esteitä. Epäselvät alkuperämerkinnät elintarvikkeissa johtavat kuluttajaa harhaan. Kysynkin, kenen etua nykykäytäntö palvelee ja ketkä ovat sen takana; kauppa itse, vai-

150

ko suomalainen elintarviketeollisuus? Olen huolestunut myös ruuantuotantoon liittyvän geenimanipuloinnin vaaroista. Geenimuuntelun seurausten tutkiminen on asian vakavan luonteen huomioon ottaen vasta alkutekijöissään. Kuitenkin geenimanipulaatiota tehdään, ja kuluttaja pidetään siitä autuaan tietämättömänä. Kysymykseen geenimanipuloinnista liittyy mielestäni paitsi eettisiä ja moraalisia ongelmia, myös täysin arvaamattomia pitkän tähtäimen suuria terveydellisiä riskejä. Ruokaan ja ruokatuotantoon liittyvät ratkaisut ovat kiireellisiä politiikkatason kysymyksinä. Linjaukset ja päätökset niin geenimanipuloinnin kuin ruuan alkuperämerkintöjenkin osalta on saatava aikaan pikaisesti. Markkinat itse eivät joko halua tai kykene näihin liittyviä ongelmia ratkaisemaan. YHDESSÄ TEKEMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Tokmannin syntyminen ”tuhkasta” on todellinen suomalainen menestystarina ja onnistuneen yrittäjyyden esimer-

killinen unelma. Yrityksen perustajana, pitkäaikaisena pääomistajana ja toimitusjohtajana sekä myöhemmin hallituksen jäsenenä tunnen suurta omistajayrittäjän luopumisen tuskaa. 20 vuotta täydellä elettyä yrittäjän elämää ”toisen aviopuolison” Tokmannin kanssa ympäripyöreine päivineen on sisältänyt paljon, vaatinut paljon, mutta myös antanut erittäin paljon. Futurologi Mika Mannermaata vapaasti lainaten toteankin, että Tokmannin menestystarina osoittaa todeksi sen, että ”mikä tahansa, milloin tahansa, missä tahansa ja kenelle tahansa on mahdollista, jos on vain uskoa ja vahvaa tahtoa”. Iloitsen ja olen ylpeä siitä, että tokmannilaisista muotoutui vuosien myötä systemaattisen ja tavoitehakuisen kehittämisen, oppimisen, joskus myös yrityksen ja erehdyksen kautta hyvin toimiva kokonaisuus. Tokmanni on yritys, jossa erilaiset osaamiset ja vastuut ovat sovittautuneet saumattomasti toisiinsa. Taiteen ja kulttuurin ystävänä vertaan hyvin toimivaa yritystä sinfoniaorkes-

teriin, jossa yksilöllisten taitojen yhteensovittamisesta, yhdessä tekemisestä ja tietenkin hyvästä johtamisesta syntyy se sinfonian kauneus ja harmonia. Silloin, kun stemmat ovat hyvin kaikilla hallussa ja ilo on mukana tekemisessä, orkesteri onnistuu tuottamaan tuloksen, josta tekijät itse ja yleisö voivat yhdessä iloita. Mottomme on ollut; vierivä kivi ei sammaloidu. Yrityksen arkipäivä on ollut jatkuvaa muutosta muutoksen perään ja integraatiota toisensa jälkeen. Tämä on ollut kasvuyrityksen kehityskertomusta, jossa mieliin painuneita tapahtumia riittää Savolan hallin ensipäivistä verkoston laajentumiseen, oman ulkomaan tuonnin käynnistämiseen ja Grande Mäntsälään sekä tulevaisuuteen suuntautuvaan ERP-ratkaisuun. Hienoista ylpeyttä tuntien haluan sanoa, että Tokmanni on aina ollut rohkea, itse itsensä haastava, sielukas ja sisukas yritys, johon on latautunut valtava positiivinen sisäinen energia, ihmisten tekemisen luovuus ja vastuullisuus. On muodostunut ainutlaatuinen Tokmannin yhdessäyrittämisen ME-henki.

151

Omassa toiminnassani olen lähtenyt siitä, että talon väellä on oltava tilaa kehittämisajatusten, ideoiden ja aloitteiden esittämiseen sekä mahdollisuudet niiden pohjalta toimimiseen. Toinen toistansa ymmärtäen ja kannustaen syntyy luottamus ja sellainen toimintapääoma, jolla saavutetaan tavoiteltuja tuloksia. Olen yrittänyt pitää huolta henkilöstöstäni ja kannustaa heitä. He puolestaan ovat minut runsaasti palkinneet pitämällä hyvää huolta yrityksestä vieden sen kehitystä eteenpäin päivästä päivään, vuodesta toiseen. Harjoitus on tehnyt mestareita – on soitettu hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen! Kuluneita vuosia muistellessani olen tyytyväinen siitä, että rohkeatkin riskinotot matkan varrella onnistuttiin pitämään hallituissa rajoissa. Kasvuyrityksen kehitystä vietiin eteenpäin johdonmukaisesti rakentaen aina vahvat perustat uudelle laajentuvalle toiminnalle. Yksi yrityksen strategisista lähtökohdista on ollut parhaan mahdollisen yritysasiantuntemuksen hyväksikäyttö. Keijo Karlssonin, Jorma K. Lehtosen, Olli Kääriäisen, Juhani Leppäsen ja Seppo Saastamoisen osaaminen, näkemykset ja kokemus ovat merkinneet Tokmannille paljon. Olen kiitollinen ja

152

kiitoksen velkaa heille kaikille hienosta kumppanuudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja tuesta sekä myötä- että vastamäessä. Yrityksen viime vuosien rakettimaisesta kasvusta marraskuun 2004 jälkeen saan kiittää pääomasijoitusyhtiö CapMan Oyj:n hallinnoimien rahastojen omistajiksi mukaantuloa. Erityisen kiitoksen haluan tässä tuoda julki Tuomo Raasiolle, Jukka Järvelälle ja Jan Mattlinille. Olen tyytyväinen siitä, että Tokmanni on voinut olla laajan, jatkuvasti kasvaneen joukon työllistäjä. Näiltä ihmisiltä olen paljon saanut ja lukematon määrältään on se joukko, johon työn mukana olen ystävystynyt ja kiintynyt. Nämä ihmiset rinnallani ovat pitäneet huolen siitä, että yrityksellä on ollut pantterin ketteryys ja norsun kestävyys. Molempia ominaisuuksia on tarvittu. Veljeäni ja aina lojaalia työtoveriani Karia minun on niin ikään paljosta kiittäminen. Samoin kaikkia taustajoukkoja ja läheisiäni sekä erityisesti perhettäni, edesmennyttä vaimoani Ullaa sekä tyttäriäni Noraa ja Inestä. Pitkäaikaisista työtovereistani haluan erityisesti muistaa Simo Mikkosta, Soili Karjalaista, Minna Kuntsia, Nina Laukkasta, Matti Korolaista, Sixten Hjortia, Saara Korpe-

laista, Seppo Tokolaa, Sami Vilkkiä ja Timo Koskelinia. Kiitoksen sanat kuuluvat myös aikatauluista ja juoksevista asioistani tunnollisesti huolehtineelle sihteerilleni; Susanna Nevalaiselle. Lopuksi haluan kiittää tämän kirjan kirjoittajia ja avustajiani Aatto Jääskeläistä ja Markku Kauppista sekä oivallisesta taittajatyöstä Leila Koistista. Kirjailija Leena Mäkijärven rohkaisu, tuki ja asiantuntemus ovat olleet kirjan viimeistelyssä toimituskunnalle suureksi avuksi. Tämä on ollut todellista yrittäjän full of life -elämää. Päivääkään en pois vaihtaisi. Yrityksen toiminnalle on luotu hyvä ja vakaa tulevaisuuden pohja, jossa toiminnalliset isot asiat ovat kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa. Uudelle ja yhä uudistuvalle Tokmannille ja sen loistavalle henkilöstölle toivotan menestystä ja onnen päiviä. Voitte olla varmoja, että seuraan tarkasti teitä ja työtänne. Pitäkää Tokmannin lippu korkealla! Kyösti Kakkonen

153

LIITE 1.

Tokmanni päivästä päivään Edeltäjät 1974 1978 1978 1980 1985 1987 1987 1987 1988 1995

Tokmanni 1.9.1989

20.9.1989 3./1991 3.10.1991 syksy 1992 6.4.1992 5/1993 2/1994 3/1994

154

Juha ja Paula Malminen perustivat Notex-Yhtiöt Oy:n Pirkkalassa. Vapaa Valinta otettiin yhtiön liikenimenä käyttöön vuonna 1978. Saastamoisen veljekset sekä Jaakko Nokso-Koivisto perustivat Suomen Makasiinit Oy:n Kajaanissa Pirkko ja Hannu Vuokila perustivat Ouluun Säästökuoppa-ketjun Arja ja Kari Hautanen perustivat 12.5. Tarjoustalon Hyvinkäällä Timo ja Tapio Halme avasivat halpakauppayritys Säästöpörssin Karjaalla Keijo Karlsson perusti Varkauden Varastovalinnan tytäryhtiön Kauppavirrat Oy:n Leppävirralle Suomen Makasiinit Oy lakkasi toimimasta, kun Seppo ja Jukka Saastamoinen ostivat Jaakko Nokso-Koiviston osuuden Suomen RH-yhtiöt Oy:n nimiin. Jukka ja Seppo Saastamoinen avasivat lokakuussa Kouvolassa Robinhood- myymälän, josta pian kasvoi halpakauppaketju. Esko Laakkonen avasi Joensuussa Tokmanni-marketin Raatekankaalla 15.4. ja pian myymälöitä myös muualla Pohjois-Karjalassa. Kouvojen perheyhtiö perusti marraskuussa Kylmäkoskelle halpakauppa Millerin. Kyösti ja Kari Kakkonen ostivat Keijo Karlssonin johtaman Savonlinnan Varastovalinnan ja Mikkelin Supersäästön osakkeet perustettavan yhtiön nimiin ja saivat kaupassa Savonlinnan, Mikkelin, Rantasalmen ja Kangasniemen halpamyymälät. Kyösti ja Kari Kakkonen perustivat Okman Oy:n Joensuussa (rek. 15.11.89) Savonlinnaan perustettiin toinen myymälä Miekkoniemelle Joensuun, Lieksan ja Outokummun halpahallit siirtyivät Tokmannille Kangasniemellä avattiin laajennettu myymälä Nurmekseen ja Kiteelle perustettiin Tokmannit Mikkelin myymälä avattiin laajennuksen jälkeen Kerimäellä avattiin Tokmannin myymälä Joensuussa aloitettiin elintarvikkeiden myynti Ilomantsissa avattiin Tokmannin myymälä Juvalla avattiin Tokmannin myymälä

6/1994 9/1994 2.2.1995 8.8.1996 11.3.1996 24.3.1997 1997 9.10.1998 24.10.1998 9.11.1999 1999 2000 29.3.2001 7.11.2001 12.8.2002 25.10.2002 2002 13.10.2003 4/2004 21.9.2004 28.10.2004 5.10.2004

Punkaharjulla avattiin Tokmannin myymälä Mäntyharjulla avattiin Tokmannin myymälä - Joensuun ja Outokummun myymälöiden laajennukset valmistuivat. Tokmanni osti Keijo Karlssonilta koko Kauppavirrat Oy:n osakekannan ja sai samalla Varkauden, Pieksämäen, Suonenjoen, Heinäveden, Nilsiän ja Leppävirran myymälät. Parikkalassa avattiin Tokmannin myymälä Savonlinnassa siirryttiin Savolasta ja Miekkoniemeltä uuteen myymälään Kauppalinnaan. Savon myymälät muuttuivat Tokmanneiksi. Varkauden myymälän laajennus valmistui Imatralla avattiin Tokmannin myymälä Nilsiän, Mikkelin, Lieksan ja Heinäveden laajennukset valmistuivat Tokmanni osti Joensuun Moottorikoneistamon St1-polttoainejakelu aloitettiin Joensuussa ja Varkaudessa Juuassa avattiin Tokmannin myymälä Lieksan myymälä paloi Joutsassa avattiin Tokmannin myymälä Tokmanni myi Joensuun Moottorikoneistamon Tammer-Dieselille Lieksassa avattiin uusi myymälä palaneen tilalle Omasta St1-polttoainejakelusta luovuttiin Rantasalmen myymälän laajennus valmistui Liperissä avattiin Tokmannin myymälä Sysmässä avattiin Tokmannin myymälä Outokummun myymälä avattiin laajennuksen jälkeen Varkaudessa avattiin laajennettu myymälä kauppakeskuksessa Sysmän myymälän laajennus valmistui Ilomantsissa avattiin myymälä uusissa tiloissa Tokmanni osti Okman-konsernilta 26 Tokmanni-myymälää ja Notex Oy:ltä 34 Vapaa Valinta-myymälää Suomen Liikekiinteistöt Oy osti Forssasta Renorin 1,7 hehtaarin liikekiinteistötontin Helsingintien ja Finlaysonintien risteyksestä Parikkalassa avattiin Tokmanni uusissa tiloissa Kiteellä avattiin myymälä uusissa tiloissa Tokmanni- ja Vapaa Valinta ketjut yhdistyivät Suomen toiseksi suurimmaksi halpakauppaketjuksi, jolla oli 60 myymälää Itä- ja Lounais-Suomessa. Okman Oy:n 26 Tokmanni -myymälästä ja Notex -yhtiöiden 34 Vapaa Valinnan myymälästä perustettiin uusi Tokmanni Oy, joka merkittiin kaupparekisteriin 12.11.2004.

155

4.11.2004 15.1.2005 23.3.2005 20.4.2005 14.6.2005 19.9.2005 19.10.2005 28.11.2005 16.12.2005 20.1.2006 21.1.2006 1.2.2006 29.3.2006 6.4.2006 11.5.2006 26.9.2006 5.10.2006 12.10.2006 8.11.2006 9.11.2006 16.11.2006 23.11.2006

156

Pääomasijoitusyhtiö CapManin hallinnoimien rahastojen sekä Kyösti ja Kari Kakkosen perustama uusi yhtiö Tokmanni Oy allekirjoitti Okman-konsernin (Tokmanni-ketju) ja Notex-Yhtiöt Oy:n (Vapaa Valinta-ketju) kanssa sopimuksen Vapaa Valinnan halpahallitoimintojen ostamisesta. Punkaharjun myymälä suljettiin Ylöjärvellä avattiin uusi Vapaa Valinta Länsikeskuksessa avattiin Vapaa Valinta uusissa tiloissa Tokmanni osti Pekka Kouvolta Kylmäkoskella sijaitsevan Milleri Oy:n liiketoiminnan, joka aloitettiin 15.6. Tokmanni osti Pirkko ja Hannu Vuokilalta Säästökuoppa Oy:n liiketoiminnan, johon sisältyi neljä myymälää Pohjois-Suomessa. Kauppa hyväksyttiin kilpailuvirastossa 10.10.2005. Tokmanni muutti Imatralla laajempiin tiloihin Tokmanni allekirjoitti vuokrasopimuksen Kaarinan Piispanristille avattavasta suurmyymälästä Tokmanni Oy osti Tarjousmaxi Oy:n osakekannan Hyvinkään Tarjoustalo Oy:ltä ja Suomen RH-yhtiöt Oy:ltä sekä Säästötalo Robinhoodin liiketoiminnan Jukka Saastamoinen Oy:ltä. Tarjousmaxi käsitti 23 Tarjoustalo-myymälää Etelä-Suomessa ja 8 Maxi-Makasiini-myymälää ja kaksi MaxiKodintukku-myymälää Savossa ja Kainuussa sekä Robinhood 12 myymälää Kaakkois-Suomessa. Kauppojen myötä Tokmannista tuli vuoden 2006 alusta halpakaupan markkinajohtaja Suomessa. Samalla Suomen RH-yhtiöt tuli osakkaaksi Tokmanni Oy:öön. Kauppa hyväksyttiin kilpailuvirastossa 20.1.2006. Suunnatulla osakeannilla 145.000 Tokmanni Oy:n osaketta á 97.90 euroa osoitettiin 8.363 osaketta Joensuun Kauppa ja Kone Oy:lle ja 136.637 osaketta RH-yhtiöille. Robinhood- ja Tarjousmaxi-myymälät avattiin uuden konsernin omistuksessa Vaasassa avattiin ensimmäinen Pohjanmaan Tokmanni Yhtiö laski liikkeeseen 1875 uutta osaketta suunnattuina kaupalliselle johtajalle Matti Korolaiselle Oulaisissa avattiin Tokmanni Kauhajoella avattiin Tokmanni Yhtiö laski liikkeeseen 1250 uutta osaketta suunnattuina yhtiön kenttäjohtajalle Pirjo Ruokoselle Alajärvellä avattiin Tokmanni Kurikassa avattiin Tokmanni Tokmannin suurin kauppakeskus valmistui Joensuun Raatekankaalle entisen kiinteistön laajennuksena Suomen Liikekiinteistöt myi neljä ja Joensuun Kauppa ja Kone kaksi liikekiinteistöään tanskalaiselle Schauman -kiinteistökehitys- ja sijoitusyhtiölle. (Schaumann Properties A/S:n tytäryhtiö Schaumann Investment Oy) Turenkiin avattiin Tarjoustalo Järvenpäähän avattiin Tarjoustalo

29.11.2006 12.12.2006 15.12.2006 2006 1.1.2007 13.1.2007 9.2.2007 15.2.2007 24.2.2007 28.2.2007 24.3.2007 29.3.2007 19.4.2007 16.4.2007 24.4.2007 2.5.2007 29.5.2007 27.9.2007 30.9.2007 1.10.2007 5.10.2007 12.10.2007 18.10.2007 25.10.2007 31.10.2007

Lemminkäinen-konserniin kuuluvan Palmbergin tytäryhtiön Okan kanssa allekirjoitettiin urakkasopimus Mäntsälän hallintoja logistiikkakeskuksen rakentamisesta Milleri Kylmäkoskella muuttui Tokmanniksi Mäntsälän Robinhood avattiin laajennettuna Tokmanni avasi uuden myymälän Paraisille Mäntsälän Logistiikkakeskus Oy konsolidoitaan Tokmanni Oy:öön Lahti Trio Tarjoustalo suljettiin ja lopetettiin Tokmanni Oy allekirjoitti Palmberg-konserniin kuuluvan OKA Oy:n kanssa pitkäaikaiset vuokrasopimukset kuudesta rakennettavasta liikekiinteistöstä Asikkalan Vääksyyn, Anjalankoskelle, Heinolaan, Nastolaan, Orimattilaan ja Porvooseen. Tokmanni Oy myy Mäntsälän Logistiikkakeskus Oy:n luovutettavaksi 29.8.2008 CapManin kiinteistöpääomarahastolle, Real Estate II:lle. Riihimäen vanha Tarjoustalo suljettiin Riihimäen Tarjoustalo avattiin uusissa 4600 neliön tiloissa Kaarinan vanha Vapaa Valinta suljettiin Kaarinan Piispanristissä Turun kaupungin rajan tuntumassa avattiin uusi Tarjoustalo Raahessa avattiin Tokmanni Lappeenrannan vanha Robinhood -myymälä suljettiin Lappeenrannan uusi Robinhood -myymälä avattiin Myllymäessä Nova-Kiinteistökehitys Oy rakentamissa tiloissa, joihin sijoittui myös Suomi-Soffa Poriin avattiin Tokmannin myymälä Allekirjoitettiin pitkäaikaiset vuokrasopimukset yhdeksää uutta myymälää varten Halikon/Salon kauppakeskukseen, Juvalle, Hämeenkyröön, Mänttään, Paraisille, Suomussalmelle, Tampereen Hervannan Duon uuteen kauppakeskukseen, Uuteenkaupunkiin ja Vantaan Porttipuistoon. Kauhavalla avattiin Tokmanni Tokmanni Areena avattiin Mäntsälässä. Tokmanni konserni solmi Mäntsälän jäähallin kanssa 3-vuotisen sponsorointi- ja yhteistyösopimuksen, jolla Mäntsälän jäähallista tuli Tokmanni Areena. Tokmanni -konsernin palkanlaskentapalvelut siirtyvät Aditron hoitoon. Tokmannin Mäntsälän logistiikkakeskuksessa vietettiin harjannostajaisia Tokmanni Oy osti liiketoimintakauppana Säästöpörssi Oy:ltä 12 myymälää Kankaanpäässä avattiin Tokmanni Tampereen Hervannan Vapaa Valinta siirrettiin uusiin tiloihin Vantaan Tammistossa avattiin uusittu Tarjoustalo

157

15.11.2007 21.11.2007 22.11.2007 23.11.2007 29.11.2007 31.12.2007 31.12.2007 1.1.2008 2008 31.1.2008 12.2.2008 18.2.2008 28.2.2008 26.3.2008 10.4.2008 8.5.2008 27.6.2008 5.8.2008 29.8.2008 25.9.2008 2.10.2008 6.10.2008 9.10.2008 30.10.2008 3.11.2008 4.11.2008 6.11.2008 13.11.2008

158

Ilmajoelle avattiin Tokmannin myymälä Tampereen ja Kangasalan rajalla Lentolassa avattiin Tokmannin suurmyymälä Heinolassa avattiin Robinhood suurmyymälä uudessa kauppakeskuksessa Hämeenkyrössä avattiin Tokmanni Porvoossa avattiin uusi Robinhood-myymälä korvaamaan entistä Tarjousmaxi Oy:n liiketoiminta ilman Maxi-Kodintukkumyymälöitä myytiin Siirtomanni Oy:lle Vaasassa lopetettiin Tokmanni Siirtomanni Oy sulautettiin Tokmanni Osakeyhtiöön Eirikuva Digital Image Oyj Abp ja Tokmanni-konserni tekivät sopimuksen Eirikuva kuvapalvelun julkaisemisesta Tokmanni-konserniin kuuluvien ketjuliikkeiden nettisivuilla. Hanko Extra (Säästöpörssi), eteläisin Tokmanni, avattiin muutostöiden jälkeen Humppilan Säästöpörssi suljettiin Sysmän vanha myymälä suljettiin Forssassa avattiin Tarjoustalo Paraisilla avattiin Tarjoustalo Sysmässä avattiin Tokmanni uusissa tiloissa Tuuloksessa avattiin Tarjoustalo Kilpailuvirasto hyväksyi kaupan, jolla Tokmanni osti 25.6.2008 maahantuontiliike Pick Import Oy Ltd:n koko osakekannan yhtiön muilta omistajilta, jotka olivat Veljekset Keskinen Oy, Löytötex Oy, Ale-Makasiini Riikonen Oy, Euro-Neliö Oy, Basic-Fashion Oy, Notex-Yhtiöt Oy ja Tampereen Säästötex Oy. Tokmanni -konserni osti konkurssiin menneen urheiluvaatteita ja varusteita myyvän TT-Future Oy:n konkurssipesän eli tavaramerkin ja jäljellä olevan vaihto-omaisuuden. Tuotanto siirrettiin Kiinaan. Tokmannilla alkoi 25 vuoden vuokra-aika Real Estate II:n omistamassa Mäntsälän Logistiikkakeskuksessa Kuopiossa avattiin Maxi Makasiini Volttikadulla uusissa tiloissa Porissa avattiin uusi Tokmanni Itäkeskuksenkaarella (6000) Tokmanni-konserni ja Solteq Oyj tekivät sopimuksen Solteq Merx toiminnanohjausjärjestelmän toimittamisesta konsernin toiminnan- ja varastonohjaukseen, ostojen optimointiin ja puheohjattuun keräilyyn. Suomen suurimman yhdellä kertaa rakennetun logistiikkakeskuksen avajaiset pidettiin Mäntsälässä Uudessakaupungissa vietettiin Ketunkalliontien Tarjoustalon avajaisia Klaukkalassa avattiin laajennettu Tarjoustalo Mäntässä avattiin uusi Tokmanni Valtatie 4:ssä Vantaan Porttipuistossa avattiin uusi Tarjoustalo Orimattilassa vietettiin Huoltotielle siirretyn Tarjoustalon avajaisia

25.11.2008 27.11.2008 29.1.2009 29.1.2009 2.4.2009 23.4.2009 27.4.2009 28.4.2009 5.5.2009 28.5.2009

Suomussalmella avattiin Maxi-Makasiini Risteentien uusissa tiloissa Salon Halikossa avattiin uusi Tarjoustalo Kokemäellä avattiin Tarjoustalo uudessa kiinteistössä Tokmannin kiinteistöjä siirtyi 25.000 neliömetriä Schauman Investementsille Sotkamossa avattiin laajennettu Maxi-Makasiini Somerolla avattiin uusi Tarjoustalo ja Vapaa Valinta jäi historiaan Nastolassa avattiin uusi Robinhood-tavaratalo Liedossa avattiin uusi Tarjoustalo Anjalankoskella avattiin uusi Robinhood-myymälä Mäntyharjulla avattiin Tokmanni uusissa tiloissa

1.6.2009

Toimitusjohtaja vaihtui. Kyösti Kakkonen siirsi toimitusjohtajan tehtävät 9.6.2009 Heikki Väänäselle ja jäi hallituksen jäseneksi

159

MODERNI MYYMÄLÄ

Halpakaupan 20 vuoden takaisesta ”mylläkkätunnelmasta” ei ole enää jälkeäkään 2000-luvun viihtyisissä myymälöissä.

160

Tokmannilla on 15 yksikössä myös elintarvikeosasto.

161

LIITE 2

Tokmannin kehitys vuodesta 1989 vuoteen 2009 Tokmanni sai alkunsa, kun Kyösti ja Kari Kakkosen perustama Okman Oy osti 1989 Savonlinnan Varastovalinnan ja Mikkelin Supersäästön, joilla oli yhteensä neljä myymälää. Seuraavaksi 1991 Okman Oy osti Tokmannin liikenimen ja samalla Joensuun, Lieksan ja Outokummun myymälät. Vuosina 1992 – 1994 yritys osti ja perusti kuusi uutta myymälää. Vuonna 1995 Tokmanni osti Varkaudesta Kauppavirrat Oy:n, sen mukana kuusi myymälää, ja vuosina 1996 – 2001 yhtiö perusti viisi uutta myymälää. Vuosina 2004 – 2007 Tokmanni, Vapaa Valinta, Milleri, Tarjousmaxi, Säästökuoppa ja Säästöpörssi liittyivät yhdeksi konserniksi, jonka myymälämäärä ennen yhdistymistä oli yhteensä 122. Uusien myymälöiden perustamisella määrä kohosi vuoteen 2009 mennessä 139:ään. Verkoston kehitys näkyy alla olevasta kaaviosta. Taimesta kasvoi kahdessa vuosikymmenessä puu.

162

2008 Hallinto- ja logistiikkakeskus valmistui Mäntsälään 2007 Säästöpörssi Oy 12 myymälää 2006 Tarjousmaxi Oy Tarjoustalo (23), Maxi-Makasiini (8), Maxi-Kodintukku (2), Robinhood (12) 2005 Säästökuoppa Oy 4 myymälää 2005 Milleri Oy Kylmäkoski 2004 Tokmanni 24 myymälää ja Vapaa Valinta 36 myymälää Uusi TOKMANNI 2001 Sysmä 1999 Joutsa 1998 Juuka 1997 Imatra 1996 Parikkala 1995 Kauppavirrat Oy Varkaus, Pieksämäki, Suonenjoki, Heinävesi, Nilsiä, Leppävirta 1994 Ilomantsi, Juva, Punkaharju 1993 Kerimäki 1992 Nurmes, Kitee 1991 Tokmanni Joensuu, Lieksa, Outokumpu 1989 Savonlinnan Varastovalinta, Savonlinna, Rantasalmi ja Mikkelin Supersäästö, Mikkeli, Kangasniemi

Okman Oy

163

LIITE 3

Tokmanni numeroina 1989 - 2009

164

Vuosi

Myymälät

Henkilökunta

Liikevaihto milj. euroa

Kasvu % ed. vsta

Kasvu % v:sta 1989

1989

1,7

1990

4,7

170,7

1991

7,9

67,5

353,4

1992

13,8

75,9

607,3

1993

18,0

30,2

938,5

1994

25,0

39,0

1343,4

1995

146

31,3

25,1

1705,3

1996

168

33,7

1997

181

37,8

12,0

2079,7

1998

182

42,5

12,4

2350,4

1999

178

45,2

2000

182

50,9

12,7

2838,6

2001

205

58,7

15,3

3287,8

2002

210

61,4

4,5

3440,3

2003

196

65,2

6,3

3662,2

2004

258

88,1

35,0

4981,3

2005

713

172,7

96,1

9863,2

2006

118

2417

448,4

159,7

25772,1

2007

133

2594

520,4

16,1

29929,9

2008

137

2879

575,0

10,5

33079,9

2009

139

2729

601,2

4,6

35264,7

7,8

6,5

1845,7

2508,5

Ryhmäkasvutapahtumat: 02.02.1995

Kauppavirrat Oy:n 4 yhtiötä/6 myymälää liitettiin konserniin

05.11.2004

Vapaa Valinta Oy:n 34 myymälää liitettiin konserniin

14.06.2005

Milleri Oy:n Kylmäkosken myymälä liitettiin konserniin

11.10.2005

Säästökuoppa Oy:n neljä myymälää liitettiin konserniin

21.01.2006

Robinhood Oy:n 12 ja Tarjousmaxin 30 myymälää liitettiin konserniin

05.11.2007

Säästöpörssi Oy:n 12 myymälää liitettiin konserniin

165

LIITE 4

Tokmanni-konsernin myymälät 2010 Nimi

Lääni Perustettu

Tokmanni (44) Imatra Parikkala Sysmä Heinävesi Ilomantsi Joensuu Juuka Juva Kangasniemi Kerimäki Kitee Leppävirta Lieksa Liperi Mikkeli Mäntyharju Nilsiä Nurmes Outokumpu Pieksämäki Rantasalmi Savonlinna Suonenjoki Varkaus Keminmaa

166

Nykyinen myymälä

Pinta-ala

19.10.2005 21. 9.2004 10.4.2008 28.04.1987 13.10.2003 8.11.2006 1998 1994 1988 15.5.1993 8.10.2004 2001 8/1999 29.3.2001 6.4.1992 28.5.2009 1995 4. 5.2004 12.8.2002 2./2004 2/ 2000 11.3.1996 1995 25.10.2002 2005

2810 1800 1970 500 950 7030 1410 680 260 460 2600 698 1860 600 2993 2350 1470 1850 2240 1650 500 2200 1040 3090 1720

1989 E-S E-S E-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S L

24.3.1997 8. 8.1996 7.11.2001 1995 1994 1991 9.10.1998 1994 1989 1993 1992 1995 1991 2001 1992(89) 1994 1995 1992 1991 1995 1989 1989 1995 1995(82) 2005

Henkilökunta

Myymäläpäälliköt

610 17 11 7 48 8 55 7 4 3 5 15 6 14 5 10 10 7 16 10 11 4 11 9 22 6

Aleksi Immonen Maj-Britt Parkkinen Tuija Haljoki Jaana Pykäläinen Markku Palviainen Jaana Tikka Riitta Räsänen Aila Kokkonen Pirjo Lappalainen Anja Väisänen Kirsi Lonkainen Paula Nykänen Pirkko Hara Pirjo Heinonen Sointu Siivola Heidi Holm Jorma Hyvönen Kirsti Tuononen Irja Luukkonen Sari Kärkkäinen Kerttu Aho Anne Pesonen Minna Ropponen Tiina Kuosmanen

Oulu/Jukola Oulu/Kaijo Oulu/Toppila Oulainen Raahe Alajärvi Hämeenkyrö Lempäälä/Ideapark Ilmajoki Joutsa Kangasala Kankaanpää Kauhajoki Kauhava Kokemäki Kurikka Kylmäkoski Mänttä Pori

O O O O O L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S

2005 2005 2005 2006 2007 2006 2007 2006 2007 1999 2006 2007 2006 2007 2009 2006 1.6.2005 2008 2.5.2007

1.4.1990 1.9.1995 1.4.2001 6.4.2006 19.4.2007 5.10.2006 23.11.2007 1.12.2006 15.11.2007 9.11.1999 11/ 2006 18.10.2007 11.5.2006 27.9.2007 29.1.2009 12.10.2006 12.12.2006 4.11.2008 2.10.2008

4870 3450 2480 1490 5000 2890 3770 6010 3420 610 5990 3000 1750 3380 2080 1800 4910 3717 5760

Tarjoustalo (32) Helsinki/Arabia Espoo/Espoontori 1) Espoo/Mankkaa Espoo/Suomenoja Forssa Vantaa/Hakunila Tuusula/Hyrylä Hyvinkää

38 30 9 12 19 10 17 19 16 4 21 11 10 17 14 12 51 24 20

Pekka Keränen Raisa Kesti Arto Laakko Virve Hämäläinen Pia Ukura Teemu Maunuksela Pirjo Tuunainen Mika Pönniö Kimmo Huumarkangas Heta Hakokivi Leena Salo Jani Lähteenmäki Arja Huumarkangas Leena Herrala Irmeli Laaksonen Sini Männistö Markus Lähteenmäki Jarkko Tepponen Salme Virta

690 E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S

2006 2006 2006 2006 2008 2006 2006 2006

14.3.2002 21.1.1988 13.3.2003 6.4.1998 28.2.2008 29.4.1982 7.11.2005 9.5.1980

1720 1450 2040 4420 4960 720 5100 3650

10 11 9 23 67 6 32 28

Toni Virtanen Mikko Sorsa Tero Koivula Marika Pöntinen Sanna Viita Vesa Korhonen

167

Hyvinkää/Työkalu Hämeenlinna Helsinki/Itäkeskus Järvenpää Helsinki/Kaisaniemi Kerava Klaukkala Helsinki/Malmi Vantaa/Myyrmäki Vantaa/Petikko Riihimäki Vantaa/Tammisto Vantaa/Tikkurila Turenki Tuulos Vantaa/Porttipuisto Halikko Lieto Turku/Länsikeskus Masku Parainen Kaarina/Piispanristi Somero Uusikaupunki

E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S

2006 2006 2006 2006 2006 2006 2008 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2008 2008 2008 2009 2006 2006 2008 2006 2006 2008

9.5.1980 28.4.1997 26.4.1986 23.11.2006 4.3.1994 1.12.1992 5.11.2008 17.11.1997 2.10.1994 14.4.2005 28.2.2007 30.10.2007 11.4.1996 16.11.2006 8.5.2008 6.11.2008 27.11.2008 28.4.2009 09/2006 7.10.2004 26.3.2008 29.3.2007 23.4.2009 30.10.2008

3635 2400 8000 2200 1600 4510 1920 1400 6210 5150 6000 2530 3400 4320 6140 6050 3570 5100 7130 3500 5520 2900 4270

E-S L-S L-S

2004 2004 2004

22.11.2002 15.3.1980 3.10.1997

1200 1030 1200

Vapaa Valinta (28) Hämeenlinna Eura Harjavalta

168

21 22 48 18 7 25 13 15 37 23 23 16 20 24 20 16 10 39 49 18 34 20 16

Hannele Kemppi Birgitta Heittola Jussi Markelin Mika Lappalainen Sanna Raittinen Pasi Larkala Sirpa Nieminen Janne Haikala Tommi Nevalainen Tuula Marttinen Marjut Kivikoski Tina Stenman Sami Purhonen Riitta Ventelä Anu Luopajärvi Nina Laaksonen Hanna-Leena Määttä Anu Tervomaa Juha Lindstedt Jan Sundholm Kimmo Flinkman Juha Lehtovirta Jaana Jäntere

310 10 11 8

Terhi Yli-Hukka Päivi Ranta-Vuorela

Tre/Hervanta Tre/Keskustori Tre/Koskikeskus Tre/Lielahti Tre/Tammela Tre/Tullintori Huittinen Ikaalinen Laitila Lempäälä Loimaa Mynämäki Nokia Paimio Pirkkala Pori Raisio Rauma 2) Salo Toijala Turku Brahenkatu Turku/Varissuo Ulvila Valkeakoski Vammala Ylöjärvi

L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S L-S

2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004 2004

25.10.07 1984 23.8.1988 1984 30.9.1994 16.9.1999 1985 12/1981 /1989 18.8.2000 1987 1.3.2001 1985 17.10.2002 1992 2.5.2007 18.10.2001 suljettu 1992 10.5.2002 1986 1994 30.4.1993 3.4.1998 1.9.1981 23.3.2005

1680 1450 1180 990 840 1010 1020 1320 1100 840 960 640 1620 1100 1450 1300 1.220 1390 1190 1140

E-S

2006

00.10.2007

4350

940 1210 660 1150

Robinhood (16) Hamina

13 10 14 10 12 9 8 7 8 9 10 9 12 11 16 8 13 6 11 11 10 9 7 9 11 8

Sari Keskinen Kitte Koskela Sari Vaalikivi Carita Hellsten Nina Koskinen Virve Kilpeläinen Ulla Vaskimäki Tarja Jaakola Kirsi Karlund Sirpa Ruohonen Tea Sainio Anne Toivio Minna Mertanen Lila Qvick Kirsi Holmberg-Juhola Markus Keskitalo Timo Honkanen Kirsi Karlund Riitta Roininen Arja Ahtola Nina Sarekivi-Kaskinen Minna Ali-Jaakkola Päivi Haila Satu Mustajärvi

392 25

Hanna Saarinen

169

TEEMA

Heinola E-S Hollola E-S Inkeroinen E-S Kotka/KarhulaKyyhkylä3, työk E-S Kotka/Karhula Kyyhkylä6 E-S Kotka/Suursaarenk.3 E-S Kouvola E-S Gammelby/Kuninkaantie E-S Kuusankoski E-S Lahti/Laune E-S Lappeenranta E-S Mäntsälä E-S Nastola E-S Orimattila E-S Porvoo E-S

2006 2006 2009 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2006 2009 2006 2006

22.11.2007 5/2000 5.5.2009 09/ 1998 5/1989 kevät 1998 11/1987 05/1998 1.12.2001 26.8.2009 24.4.2007 5.12.2006 27.4.2009 3.11.2008 9.11.2007

5910 6340 4100 1000 1580 4330 740 4170 5520 5200 6000 4980 5000 4180 5200

Säästöpörssi (9) Hanko Hanko/Extra Karjaa Karjaa/Extra Karkkila Kirkkonummi Lohja Nummela Tammisaari

170

Anne Tauriainen Liisa Feodorow Simo Kukkola Annukka Tanska Annukka Tanska Karita Mäkelä Pia Pynnönen Tommi Tuomela Pirkko Askolin Taisto Kärkkäinen Anne Mäkelä Eino Haverinen Riitta Estila Anne Huhtinen Arto Nykänen

137 E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S E-S

2007 2007 2007 2007 2007 2007 2007 2007 2007

5/ 2007 31.1.2008 11/1985 11/1985 04/1999 11/2000 11/1987 9/1994 11/1987

1646 870 3000 880 1160 1780 1970 1290 2290

I-S

2006

11/2002

6800

Maxi-Makasiini (8) Iisalmi

30 24 15 7 16 24 25 29 23 25 44 28 17 19 41

10 5 27 5 9 9 19 7 19

Virpi Lehtinen Virpi Lehtinen Carola Broman Carola Broman Emilia Hamarakivi Sari Herold-Buben Sirpa Hjerp Satu Aro Maria Leiden

247 57

Tuomo Pekkala

TEEMA

Kajaani Kiuruvesi Kuhmo Kuopio Lapinlahti Sotkamo Suomussalmi

I-S I-S I-S I-S I-S I-S I-S

2006 2006 2006 2006 2006 2006 2006

11/1988 5/1995 11/ 1988 25.9.2008 12/2005 2.4.2009 5.11.2008

6800 3040 1500 4320 2060 3830 3290

Maxi Kodintukku (2) Kajaani Kuopio

59 34 15 26 11 28 17

Sari Laitinen Anu Alakarjula Atso Kyllönen Anna Oinonen Sari Ålander Heikki Korhonen Pirkko Kemppainen

65 I-S I-S

Suljettu 17.1.2010

Suljettu 31.12.2009

2006 2006

5/1999 5/2004

11400 6500

36 29

Juha Rusanen Mikko Larinen

Sarakeselitykset: Lääni = vuoden 2009 loppuun voimassa olleen läänijaon mukainen Perustettu = vuosi, jolloin myymälä on tullut Tokmannille tai perustettu Nykyinen myymälä = on aika, jolloin myymälä on saatettu vuoden 2009 tasoon. Pinta-ala = katettu kokonaispinta-ala mukaan lukien puutarhamyymäläalan Henkilökunta = vuoden 2009 keskimääräinen henkilöluku

171

TOKMANNIN VISIO JA ARVOT

Visio Tokmanni-konsernin tavoitteena on olla Suomen paras ja suurin valtakunnallinen halpakauppaketju ja tarjota asiakkaille laaja tuotevalikoima laadukkaita tuotteita edullisesti.

Arvot Tokmanni-konsernin arvoja ovat tuloksellisuus, uudistuminen, kunnioittaminen ja asiakastyytyv채isyys. N채m채 arvot ohjaavat liiketoimintaa kaikilla osa-alueilla.

172

TULOKSELLISUUS

ASIAKASTYYTYVÄISYYS

Yrityksen tuloksellinen toiminta luo pohjan paitsi yrityksen, myös henkilökunnan, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden menestykselle. Kaikissa toimissa pyritään parhaaseen mahdolliseen tehokkuuteen ja säästäväisyyteen. Konsernissa laatukäsikirjan ohjauksella kaikkia liiketoiminnan prosesseja kehitetään yhä paremmiksi ja kustannustehokkaimmiksi.

Asiakkaille pyritään tarjoamaan laaja tuotevalikoima ja vaivatonta asiointia. Tavallisesta ostosmatkasta halutaan tehdä elämyksellinen tapahtuma. Liiketoiminnan perusta on tyytyväinen asiakas, minkä takaa ammattitaitoinen, rehellinen ja luotettava henkilökunta. Jokapäiväisessä toiminnassa otetaan huomioon sekä henkilökunnan että asiakkaiden turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Eettiset arvot ohjaavat asiakaspalvelua ja liiketoimintaa kestävän kehityksen hengessä.

UUDISTUMINEN

KUNNIOITTAMINEN

Tokmanni-konserni on kehittyvä edelläkävijä, joka pyrkii uudistumaan rohkeasti ja kekseliäästi. Henkilökuntaa kannustetaan luovuuteen ja parannusehdotukset otetaan huomioon päätöksenteossa. Myös asiakaspalautteet käsitellään vastavuoroisesti ja muutostarpeisiin reagoidaan nopeasti.

Konsernissa on avoin auttamisen, tukemisen ja kannustamisen kulttuuri. Kaikilla tasoilla arvostetaan yksilöä, omaaloitteisuutta, positiivisuutta, sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta. Toiminnan ydin on hyvä joukkuehenki, jossa kunnioitetaan toinen toistaan ja huolehditaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Tokmanni-konserni on reilu ja luotettava kumppani, joka noudattaa lakeja ja asetuksia. Kestävä menestys perustuu pitkäjänteiseen yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa.

173

KAKKOSEN VELJEKSET

Tokmannin perustajat KYÖSTI KAKKONEN

S. 7.12.1956 Kiihtelysvaara Oikeustieteen kandidaatti (Uppsala) Tehtävä: toimitusjohtaja 1989-2009 Asuinkunta: Joensuu, Pyhäselkä Puoliso: Ulla, menehtyi vuonna 2007 Lapset: Ines Ellen ja Nora Emilia

KARI KAKKONEN

S. 1.1.1958 Kiihtelysvaara Koneinsinööri WTOL/AMK Joensuu Tehtävä: kiinteistöoperointi Asuinkunta: Kontiolahti Puoliso: Anu Lapset: Ari ja Mari

174

Hallitukset 1989-2009, Tokmanni Oy

1989-2004 Kakkonen Kyösti (pj) Kakkonen Kari 2004-2005 Kakkonen Kyösti (pj), 1-10/2004 Järvelä Jukka (pj), 11/2004 alkaen Lehtonen Jorma Mattlin Jan 2005-2006 Järvelä Jukka (pj) Kääriäinen Olli Leppänen Juhani Mattlin Jan 2006Järvelä Jukka (pj) Kakkonen Kyösti Kääriäinen Olli Leppänen Juhani Mattlin Jan Saastamoinen Seppo

Toimitusjohtajat 1989-2009, Tokmanni Oy

1989-31.5.2009 Kakkonen Kyösti 1.6.2009Heikki Väänänen

175

Lähteet Tämän kirjan koonnissa on käytetty aineistoa suurimmalta osin seuraavista lähteistä: Okman Oy:n vuosikertomukset 1989–2003 Tokmanni-konsernin vuosikertomukset 2006–2009 Tokmannin henkilökuntalehdet 2002–2008 Tokmannin lehdistö- ja henkilökuntatiedotteet sekä verkkosivut Tokmanni-konsernin arkistot CapMan Oy:n tiedotteet Sanomalehtien Karjalainen, Karjalan Maa ja Itä-Savo ilmoitukset, uutiset ja haastattelut Talouselämä-lehden sekä Helsingin Sanomien uutiset ja haastattelut Kyösti Kakkosen, Kari Kakkosen, Seppo Saastamoisen sekä Tokmannin muun operatiivisen johdon, johtoryhmän, hallituksen ja henkilökunnan edustajien haastattelut Tokmanni-konserniin liittyneiden kaupparyhmittymien perustajien haastattelut

176

Keminmaa

Suomussalmi

Oulu

Raahe

Kajaani

Oulainen

Kuhmo Sotkamo

Kiuruvesi

Nurmes

Iisalmi Lapinlahti

Lieksa

Nilsiä Kauhava

Alajärvi

Suonenjoki

Kurikka Kauhajoki

Pieksämäki

Mänttä Kankaanpää Ikaalinen Hämeenkyrö Pori Tampere Ulvila Vammala

Uusikaupunki Mynämäki

Turku Paimio

Parainen

Outokumpu

Kuopio

Ilmajoki

Rauma Eura Huittinen Laitila Loimaa

Juuka

Valkeakoski

Tuulos

Hämeenlinna Forssa

Riihimäki

Somero Karkkila

Lohja Salo Karjaa

Kangasniemi Joutsa

Heinävesi Rantasalmi Juva

Kitee

Parikkala

Sysmä Heinola Lahti

Liperi

Kerimäki

Savonlinna

Mikkeli

Mäntyharju

Ilomantsi Joensuu

Imatra

Lappeenranta

Kouvola Orimattila Hamina Kotka Mäntsälä Porvoo

Helsinki

Hanko

177

178

179

ina hintansa väärti on kertomus yrittäjyydestä, sitkeydestä, osaamisesta ja menestyksestä. Runsaat 20 vuotta sitten Kyösti ja Kari Kakkonen nostivat yrityksensä lentoon käytännössä tyhjästä. Heidän suuri kunnianhimonsa oli kehittää halpakauppa, jossa tuodaan kuluttajien ulottuville laadukkaita tuotteita edullisella hinnalla. Syntyi Tokmanni. Monien mielestä edullisuuden ja laadun yhtälö on mahdoton. Kakkoset siihen uskoivat. He keskittyivät oleelliseen. Tarpeettomat kustannukset kaupan tuotantoketjussa haluttiin pois. Kuljetukset piti järjestää tehokkaasti välivarastointeja välttäen. Ostotoiminta organisoitiin alusta pitäen laajan yhteistoiminnan ja sittemmin mm. oman tuontiorganisaation kautta merkittäviä hinta- ja mittakaavaetuja tuottavaksi ydintoiminnoksi, josta saavutetut hyödyt siirrettiin hintoihin. Edullisen hinnan ja hyvän laadun konseptia toteutettiin Kakkosten kaupan kaikissa muissakin toiminnoissa. Vuoden 2009 lopussa Tokmanneja on 139 eri puolilla valtakuntaa. Liikevaihto tavoittelee jo 600 miljoonaa euroa ja henkilöstöä palkkalistoilla on lähes kolmetuhatta. Monien värikkäiden vaiheiden kautta tyhjästä on syntynyt valtakunnan kattava kaupan verkosto, jonka suomalainen asiakas on ottanut omakseen.

180