Kajahdus nro 2/16 by Kajahdus

KAJAHDUS

NRO 2/16

PÄÄTOIMITTAJA

Laura Finander Jaakko Muilu

TOIMITUSIHTEERI Marjaana Pyykkö

KIRJOITTAJAT

Tiina Alanko Laura Finander Antti Holopainen Noora Kivioja Jaakko Muilu Roy Sandberg

KUVAT

Elina Jääskeläinen New Old Stock Ryan McGuire/Gratisography

Kajahdus sai HYY:n ainejärjestölehtitukea.

ULKOASU

Iiro Leino/Laura Finander

KANNEN KUVA

Ryan McGuire/Gratisography

TAITTO

Laura Finander

PAINO

AM Digipaino / AM Print Oy Painos 200 kpl

JULKAISIJA

Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat

TOIMITUKSEN OSOITE

Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto kajahdus@gmail.com

ARTIKKELIT On todellisuus piinaa hetkittäin – selvin päin

Kuvaterveisiä Lissabonista

Veroparatiisi on talouden paralyysi Sota ihmisyyttä vastaan

Wanna be -tuutori

Oisit nyt vähän miettinyt!

PALSTAT Pääkirjoitus

PJ:n palsta

Vieraskynä

Nippelitrivian nappulafaktat

Numero 2/16 01.6.2016 Pääkirjoitus

OPISKELIJA, OPISKELIJAELÄMÄ JA OPISKELIJAN ELÄMÄ

Kuka on opiskelija? Se, joka elää pelkällä opintotuella ja satunnaisilla kesätöillä? Se, joka käy ohessa töissä? Se, jolla on oma perhe ja lapsia? Sinkku Kallion baareissa? Viisikymppinen Aleksandrian tietokoneella? Mitataanko aito opiskelijuus opintopisteissä, käytettävässä rahamäärässä per kuukausi vai osallistumisesta opiskelijarientoihin? Juovatko kaikki opiskelijat vappuna itsensä humalaan? Meitä opiskelijoita on moneen junaan. Olen ilahtuneena seurannut, miten omassa ainejärjestössäni, muissa

valtsikan ainejärjestöissä ja kattojärjestö Kannunvalajissa on paljon erilaista toimintaa. Kaikille löytyy jotain. Eri asia onkin sitten, osuvatko aikataulut yksiin, mutta sillehän ei voi mitään. On kuitenkin asia, johon voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota. Välillä vielä näkee tapahtumakutsuja, joissa ilakoidaan ”dokaamisen” mahdollisuudesta. Saatetaan vetää yhteen tapahtuman tärkeimmät tiedot ”MITÄ, MISSÄ, MILLOIN, MIKSI”-kysymyksillä, ja viimeisimmän kohdalla lukee ”Kalja”. Opiskelijahuumoria, todetaan. Palaankin aiempaan: kuka on opiskelija? Villi ja vapaa parikymppinen, jolla on aikaa

pämpätä mielensä mukaan? Kolmen lapsen äiti? Mieluummin kirjojen kuin ihmisten parissa viihtyvä sielu? Töissäkäyvä kolmekymppinen? Ei tule ymmärtää väärin, minä en ole absolutisti. Fuksivuoteni aikana on myös käynyt hassusti alkoholin kanssa kerran-pari, mikä on minua paljon harmittanut. En pidä huonosta olosta – kuka nyt pitäisi. Enkä pidä siitä ajatuksesta, että joku ajattelisi minun olevan holtiton alkoholinkäyttäjä. Vaikka itse juon alkoholia ja nautin sitä joskus enemmänkin, en koe alkoholin saamaa valokeilaa tapahtumamainoksissa tai yleisessä puheessa sopivana. Haluaisin, että siirtyisimme viestinnässämme aikaan, jossa ei ole väliä juotko prosentillista juomaa vai et. Toivoisin, että osaisimme paremmin ottaa huomioon ne ihmiset, jotka eivät juo ollenkaan. Uskon itse siihen, että meillä on petrattavaa siinä, saammeko ns. alkoholittomat kaverimme tuntemaan olonsa tervetulleeksi opiskelijabakkanaaleihin. Tämä juna kulkee myös toiseen suuntaan. Toivoisin vilpittömästi, että ”holittomat” tyypit lähtisivät avoimin mielin mukaan juhliin, joihin heidät on kutsuttu tasavertaisina opiskelijakollegoina. Eivät kaikki alkoholia käyttävät makaa loppuillasta tajuttomana bilepaikan lattialla tai huutele asiattomuuksia ohikulkijoille. Itse asiassa hyvin suuressa osassa juhlia, joissa itse olen tänä fuksivuonna valtsikassa käynyt tai ollut nakkilaisena, on jengi ollut todella hyväkäytöksistä.

Koska me olemme kaikki erilaisia, nostakaamme tämä erilaisuus sen rikkauden asemaan, joka se on! Huomioikaamme erilaiset tarpeet niin syömisessä, juomisessa kuin esteettömyydessäkin! Elkäämme olettako tai yleistäkö, me opiskelijat olemme kaikin puolin moninainen ja mahtava joukkio! Tässä lehdessä käsittelemme päihteitä. Päihteitä on monia ja moni asia voidaan mieltää päihteeksi, vaikka se ei virallisesti päihteen määritelmää täyttäisikään. Päihde voi tuoda hyvän fiiliksen, vapauttaa ja piristää, mutta se voi myös huonon onnen tai perimän astuessa näyttämölle aiheuttaa kohtuutonta surua, ikäviä terveysongelmia ja riippuvuutta. Kuten elämä itsessään. *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** Tämä numero on ns. fuksinumero, joka tulee kaikille uusille sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijoille kotiin kannettuna. Mukana tulee myös aikaisempi numeromme, jonka kannen sankari on ehtinyt seikkailla moneen otteeseen somen ihmemaassa tänä keväänä. Päästäksesi osaksi tästä mahtavasta lehdentekomenosta liity seuraamaan meitä Facebookissa Kajahduksen omilla sivulla!

Laura Finander Kajahduksen toinen päätoimittaja tuutori 2016 (sosiaalityö)

PJ:N

PALSTA stydi Tervehdys Kajahduksen lukijat! Nyt vappuviikolla tätä tekstiä kirjoittaessani alkaa kevätlukukausi olla pikkuhiljaa takana ja katseet voi kohta kääntää kohti kesää. Ennen kesälaitumille suuntaamista palaan kuitenkin vielä hetkeksi alkuvuoden tapahtumiin. Stydin alkuvuosi on ollut täynnä erilaisia tapahtumia ja olemme muun muassa käyneet katsomassa Valtsikan Speksiä, tutustuneet niin kantaaottaviin valokuvanäyttelyihin kuin poliisin sosiaalityöhön sekä juhlistaneet kansainvälistä sosiaalityön päivää. Stydiläisiä osallistui maalis-huhtikuun vaihteessa Lissabonissa järjestettyyn Eurooppalaiseen sosiaalityön tutkimuksen konferenssiin ja kuvaterveisiä tuolta reissulta löydät tästä lehdestä. Huhtikuussa järjestimme myös perinteiseen (kaksi vuottahan on jo perinne, eikö?) tapaan ihanat keväiset sitsit Octavian ruotsinkielisten opiskelijakollegoiden kanssa ja osallistuimme Hesarin Approon stigmalaisten kanssa. Niin valtsikassa kuin koko yliopistol-

lakin puhaltavat tällä hetkellä suuret muutosten tuulet. Stydin osalta olennaisin muutos lienee vuoden 2017 syksyllä alkava sosiaalitieteiden yhteinen kandiohjelma, joka herättää kysymyksiä myös ainejärjestöjen tulevaisuudesta. Kun uudet fuksit eivät tulevaisuudessa ilmeisesti enää valitse yhtä omaa pääainetta, voi ainejärjestöjen toiminnan luonne kaivata päivittämistä. Asia selkenee varmasti loppuvuoden aikana, kun tulevan kandiohjelman sisältöä suunnitellaan tarkemmin. Selvää on kuitenkin jo se, että niin opetuksen kuin järjestötoiminnankin osalta yhteistyön tiivistäminen tulee olemaan tärkeää! Toimeen onkin jo tartuttu ja Stydi, Stigma, Status ja Kontakti ovat keväällä järjestäneet neljän ainejärjestön voimin niin opinto- kuin työelämäaiheisia tapahtumia. Keväällä stydiläisillä on siis riittänyt puuhaa niin omien tapahtumien kuin yliopiston uudistustenkin tiimoilta. Edessä siintävät keväällä vielä ainakin vappuhulinat sekä toukokuussa jär-

jestettävä kevätjuhla. Olen koko kevään ajan ihastellut hallituksemme toimeliasta ja innokasta porukkaa, jolla olemme yhdessä järjestäneet hienoja tapahtumia. Tämä hyvä meininki jatkuu varmasti myös syksyllä fuksirientojen ja muiden tapahtumien merkeissä!

Sitä ennen toivotan kuitenkin ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille Kajahduksen lukijoille! Keväisin terveisin, Noora Kivioja Stydin PJ

Uusille fukseille lämpimät tervetulotoivotukset, syksyllä nähdään!

Stydi kävi opintomatkalla keväisessä Lissabonissa, ihastu keväiseen Portugaliin sivuilla 14-16!

Lissabonin talot ovat toinen toistaan suloisempia, tässä seinälaatoitusta Largo São Martinholla

Vieraskynä: KOUKUSSA

YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan kertoi YK:n huumausainepolitiikan epäonnistuneen (HS 16.4.2016). Hän vaati samalla sen uudistamista terveyden ehdoilla tapahtuvaksi. Kannatan Annanin ehdotusta sen kokemuksen pohjalta mitä itselleni kertyi Suomen huumepolitiikan uudistamisesta 1990–2010-luvuilla. Onnistuimme muuttamaan sitä piirun verran kansanterveyden ehdoilla tapahtuvaksi. Koukkuun jäämisen alttius on ihmislajin – ilmeisesti koko biosfäärin – perusominaisuus. Se on osa mielihyväohjautuvaa käyttäytymisemme säätelyn perusjärjestelmäämme jokaisen meidän aivoissa. Ihminen on keksinyt jo ennen kirjoitustaidon keksimistä keinot ”huijata” tuota järjestelmää luonnosta löytämillään aineilla. Huijaamisessa luodaan keinotekoinen euforia – päihtymyskokemus, jolla korvataan ja toistuvasti käytettynä Pavlovin ehdollistamismekanismien mukaan ehdollistetaan yhdistetty nautinto – mielihyväkokemus päihteellä doupattuna. Luonnosta löydetyt aineet, kuten oopium, tupakan nikotiini, kokapensaan kokaiini, kannabis ja kahvin kofeiini ovat vuosituhansien kuluessa

täydentyneet alkoholikäymistuotteiden jalostuksella ja lääketeollisuuden uusilla synteettisillä koukuttamisaineilla. Uusi aika on tuonut uudet konstit – pelihimon tyydyttämisen tehokkaan levittämisen netissä, koukuttavan sosiaalisen median jne., joiden markkinamenestys perustuu samoihin keskushermostomme perusmekanismeihin saada ”huijaava” – elämän luonnollisiin nautintoihin perustuva mielihyväkokemus myös ilman farmakologista ärsykettä. Ihmisyhteisöt ovat vuosituhansia kyenneet säätelemään sosiaalisin käytösnormein koukkuun jäämisen alttiutta, mutta parinsadan viime vuoden aikana sosiokulttuurinen muutosvauhti on ollut niin nopeaa, että sairastumisen riski koukkuun jäämisen kautta on olennaisesti kasvanut. Globaaleista koukkuun jäämistuotannolla rikastuvista lobbariryhmistä on tullut maailmanlaajuisesti niin vaikutusvaltaisia manipuloija- ja painostusryhmiä, että ne vaikuttavat käyttäytymistämme sääteleviin normeihin ja lakeihin niin tehokkaasti, että ensin kilahtaa raha kirstuun – ennen kuin uhrin sielu vilahtaa taivaaseen.

Pohjoismaat yrittivät torjua luonnon piristeiden terveysuhkia 1700-luvulla kahvin kieltolain avulla. Pieleen meni. 1900-luvun Suomessa yksikamarinen eduskunta hyväksyi – yksimielisesti ja seisaalleen nousten – alkoholikieltolain, jolla ”viinan piru” päätettiin kitkeä maastamme ”ikuisiksi ajoiksi”. Suomi ei ollut suinkaan yksin. Alkoholikieltolakeja säädettiin USA:ssa ja monissa muissakin maissa, mutta pieleen meni kaikkialla – islamilaista maailmaa kenties lukuun ottamatta. Nyt Kofi Annan toteaa, että pieleen meni maailmanlaajuinenkin kriminalisointiin ja rikoskontrolliin perustuva huumausainepolitiikka.

Onneksi nuoremmilla sukupolvilla – toisin kuin omilla ikätovereillani nuoruuden aikaan – alkaa valua itsekontrollin järki päähän niin, että alkoholin kulutus on alkanut laskea ja sitä mukaa uhrien määrä vähentyä. Hyvä niin, mutta miten pysäyttää Ihmisyhteisöt ovat vuositupäihdeperäisen hansia kyenneet säätelemään syrjäytymisen sosiaalisin käytösnormein aalto meillä koukkuun jäämisen alttiutta, kotimaassa, mutta parinsadan viime vuomiten panna den aikana sosiokulttuurinen kansainvälinen muutosvauhti on ollut niin huumepolitiikka nopeaa, että sairastumisen riski uusiksi?

koukkuun jäämisen kautta on olennaisesti kasvanut.

Oikeasti meillä elää nykyään rinnakkain useita eri riippuvuushäiriöriskejä ehkäisemään pyrkiviä lähestymistapoja. Globaali huumekieltolaki ilmentää entisen YK:n pääsihteerin viestimänä rakoilun oireita samalla kun huumerikollisuuden liikevaihto ja uhrien määrä kasvavat. Voimakkaasti addiktoiva tupakan nikotiini on menettämässä suosiotaan nautintoaineena. Kieltolakia ei ole julistettu, mutta säätelyä tehostettu kaikkialla. Alkoholin suhteen meillä on hehkutettu 1932 kumoutuneen kieltolain jälkeistä

”krapulaa”, julistamalla oikeus nauttia alkoholin koukuttavasta ominaisuudesta yhden ”vapaustaistelun” symbolina, jolla erityisesti alkoholiteollisuus rahastaa ja lobbaa Suomessa poliitikkoja kasvattaen samalla sivuraiteille suistuneiden nuorten ihmisten joukkoa.

Miten löytää toimivat keinot ehkäistä kasvavaa nettiriippuvuuksien ja pelihimon moninaista kirjoa? Siinä haasteita teille nuorille. Haasteet ovat vielä mittavampia kuin mitä meillä oli, kun tuskailimme kieltolakikauden jälkeensä jättäneen kollektiivisen krapulan, trauman ja sen siivellä rikastuneiden kanssa.

Antti Holopainen Emeritus päihdelääkäri 68-v

Nippelitrivian nappulafaktat Yhdestä kilosta ohraa saa tehtyä 18 pulloa keskiolutta. New York on kieltänyt kaikki lemmikeille tehtävät lävistykset, tatuoinnit ja kehon muokkaukset vuodesta 2015 lähtien. Yli 50% maailman ihmisistä ei ole koskaan puhunut puhelimessa. Meduusoissa polttavaa on ainoastaan niiden lonkerot. Adolf Hitler valittiin vuonna 1938 Time-lehden vuoden mieheksi ja vuonna 1939 hän oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tälläkin hetkellä 10 miljoonaa ihmistä harrastaa seksiä. Seksiin kulutettu energia vastaa pienen valtion energiatarvetta. Marilyn Monroella oli korkeampi älykkyysosamäärä kuin Albert Einsteinilla. Yhdysvalloissa joku haastaa toisen ihmisen tai yrityksen oikeuteen joka 30. sekunti.

On todellisuus piinaa hetkittäin – selvin päin

Koettuja hetkiä viimeisen parin vuoden ajalta: vaivaantunut tunnelma syntymäpäiväjuhlissa, kun kukaan ei tunne ketään ja ensimmäisiä oluita vasta napsautellaan auki. Kaikki nopeuttavat juomistahtia, jotta iloinen humalatila jo höllentäisi tunnelmaa. Keski-ikäinen, perheellinen nainen ilmoittaa töissä vetävänsä illan juhlissa ”aivan järjettömät kännit”. Kävellessäni Helsingin Kalliossa keskiviikkona aamupäivällä kolmen korttelin matkan, näen seitsemän ihmistä umpijurrissa. Sukulainen julkaisee pääsiäisenä vihaisen ja epätoivoisen facebook-päivityksen, kun on unohtanut Alkon olevan kiinni lauantaina. Esimerkkejä riittäisi, sillä Suomessa humalaan pyrkiminen on itsestäänselvyys ja kukaanhan ei tosissaan mene ikinä ”yksille”.

Eteläeurooppalaisten juomatavat välkehtivät mielessämme kilpaa Välimeren vienon aallokon kanssa. Miksi meille suomalaisille alkoholin juominen ei ole lempeää viinin notkistamaa seurustelua, vaan ankaraa suoritushenkistä kiskomista, joka päättyy pahimmassa tapauksessa sammumiseen pakkashankeen? Tai vaihtoehtoisesti päättyy perheen ajamiseen sinne hankeen. Suomalainen ei turhia häpeile humalaansa, vaan on jopa rustannut useita kappaleita alkoholin tuomaa vapautusta ylistämään. ”Elämä on tylsää jos ei joskus juhli näin No kuka sitä aina jaksaa olla selvin päin Antaa mennä samaan tahtiin viikko peräkkäin Kaikki murheet huuhdotaan me sisältämme näin

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan” San. Vexi Salmi

na ja torstaina” (Baarikärpänen, 1988). Yö messuaa tyypillisen melankolisesti ”pieni ihminen suuressa maailmassa, laulaa lauluaan umpihumalassa” (Pieni ihminen suuressa maailmassa, 1983).

1960-luvulla Irwin Goodman villitsi nuoria, mutta järkytti vanhempaa Kansan syvät rivit rakastavat näitä polvea riettailla viinanjuontiralleillaan. kollektiiviseen muistiin kovertuneita 1965 Goodmanin single ”Työmiehen humalakappaleita, joita päästään lauantai” joutui jopa soittokieltoon vetämään tunteella joka kylästä löytyYleisradiossa. Kappaleen suosiota se ei vässä karaokekuppilassa. Tiedostavinkin kuitenkaan valtsikalainen onnistunut on varmasti Ihan kaikkea suomalaiset eivät estämään. joskus löykuitenkaan tulkitse pullon pohjan Irwinin tänyt itsensä lävitse. Huhu kertoo Kerkko Koski”protestitilanteesta, sen maininneen, että herkkä ja kaunis jossa on laulut” ovat ”Minä suojelen sinua kaikelta” kertoo huomannut säilyttäneet alun perin juopontuurista. asemansa tapailevansa suomalaisten Pate Mustajärtyöväenluokan ven Ukkometperinteenä. ”Ei tippa tapa” julkaistiin soa, vaikka ei sitä kuunaan kenellekään 1966. Nyt tasan viisikymmentä vuotta myöntäisi. Suomalaiset vaalivat näitä myöhemmin räppäri Tippa-T on veisujaan niin kiihkeästi, että ohittavat tehnyt kappaleesta oman versionsa, surutta myös taiteilijan kappaleeseensa jossa ”ämpäriin ei huku / siinä vaan toisinaan tarkoittaman kantaaottavan kellun ja silmät auki nukun”. Kappaleen sanoman. sukupolvien ylittävästä vaikutuksesta kertoo myös se, että Tippa-T:n version ”Rappiolla on hyvä olla, tekijätietoihin on merkitty Suvi Vainio, ei huolet paina, ei rasitu polla. joka on Vexi Salmen aikalaisen ja Antaudu sinäkin suosiolla suomalaisen musiikin suuruuden Juha taikka anna meidän olla!” ”Junnu” Vainion tytär. San. Ismo Alanko Suomalaisen musiikin kännikuvasto on loputon: Juice laulaa miten ”huomaan kahden viikon unohtuneen” (Viidestoista yö, 1980), Eput julistavat että ”ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää kännätään. Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikko-

Hassisen Koneen kenties tunnetuimman hitin tekstin oli tarkoitus olla ironinen kannanotto vanhempien polvien nuorisokulttuurin paheksuntaa vastaan. Ironia ohitettiin kuitenkin kylmästi, sillä reipashenkisestä kappaleesta saatiin mainio nousuhumalan vauhdittaja. Ismo Alanko poisti kappaleen keikka-

Rappiolla, madafakin darra vai ei tippa tapa?

setistään, kun tympääntyi sen saamaan asemaan kuulijoiden keskuudessa. Eppu Normaalin monet kappaleet osunevat samaan kategoriaan, kuten luultavasti myös Hectorin ”Juodaan viinaa”. ”Rappiolla”-ilmiö on toistunut nuoremmankin polven keskuudessa. Muistan Cabaret-yökerhon suomipuolen DJ:n soittaneen vuonna 2011 ahkerasti Palefacen ”Syntyny rellestää”-kappaletta tanssivalle nuorisolle: ”Soraan seisahti luistimeni, loppuilta on muistipeli / mut paita on veressä, elämä edessä / rahat, maine ja muisti meni”. Ihan kaikkea suomalaiset eivät kuitenkaan tulkitse pullon pohjan lävitse. Huhu kertoo Kerkko Koskisen maininneen, että herkkä ja kaunis ”Minä suojelen sinua kaikelta” kertoo alun perin juopontuurista.

”Let's mennää tuu mun kaa, jos mä oisin sä kyl mäkin joisin mun kaa. Marinoidaan nyt maksaa, mää tarjoon sää maksat. Hei tyttö, lauletaan viisuu, viina pukee sua ja yleensä riisuu. Turha mua on syyttää Nyt loppu juominen ja aletaan ryyppää!” San. Petri Nygård Juhliminen on Suomessa synonyymi kovalle ryyppäämiselle. Yhtälailla kun Suomessa ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ovat myös bilebiisit ilman alkoholia myytti. Abivuotenani baareissa raikui Petri Nygårdin huuruisen huumorituotannon lisäksi JVG:n Häissä: ”Humalan hakusta juomista / jumalan haluista huomista / mä join salmarii tuopista / ne tuo mulle rekalla kultaa Ruotsista”. Kesähitit ovat musiikin alalaji, jotka

ovat erikoistuneet nousuhumalan nostatukseen, tosin viime kesänä podimme jo alkuillasta ”madafakin darraa”. Mikä näiden kollektiivisten kännäyskappaleiden suosion tausta sitten on? Ja mitä se kertoo meistä suomalaisista? Selvin päin olemme kovin hiljaista ja estoista kansaa. Suomalaisen henkilökohtaisen tilan on sanottu olevan noin 70 senttiä, kun monilla muilla kansoilla se on huomattavasti vähemmän. Melkein kaikki hävettää. On parempi olla tekemättä itsestään kovin isoa numeroa, ettei kukaan huomaa ja luule jotenkin poikkeavaksi. Myöskään tunteista ei haluta turhia meuhkata, vaikka uusi kaveri vaikuttaisikin

mahtavalta tyypiltä. Samalla olemme tunnetusti masentunutta ja itsemurha-altista kansaa. Fyysinen läheisyys voisi helpottaa ahdistusta, mutta kuka nyt selvin päin puhuisi tai pussaisi. Ratkaisun tarjoaa tukeva humala ja kaikille tuttu kansanlaulu, joka antaa syyn tarttua toveria kaulasta ja karauttaa kuorossa menemään, häpeilemättä: ”Ollaanko enkeleitä toisillemme, siipiesi suojaan saanko painaa pään”.

Tiina Alanko Kirjoittaja on varttunut puhtoisessa lähiössä porirockin ympäröimänä

Kuvaterveisiä Lissabonista

Stydiläisiä Largo do Duque de Cadavalilla

Stydiläisten porukka teki maalis-huhtikuun vaihteessa reissun Lissaboniin. Vierailimme Eurooppalaisen sosiaalityön tutkimuksen konferenssissa, ja aikaa riitti onneksi myös muuten kaupunkiin tutustumiseen. Tässä pienet kuvaterveiset reissusta! Kuvat: Elina Jääskeläinen

Teksti: Noora Kivioja

Rossio-aukion Coluna de D. Pedro IV

Taideteos Pรกtio Dom Fradiquella

Veroparatiisi on talouden paralyysi Viime viikkoina uutisia ovat otsikoineet niin kutsutut Panaman paperit. Niissä kiinnitetään veronkantomatkan ulottumattomissa oleviin saarekkeisiin huomiota, joka on monin verroin ansaitumpaa kuin veroparatiiseissa lojuvat, suunnattomat rahamäärät. Valtiontalouden kiertoradan ulkopuolinen rahaliikenne saattaa vaikuttaa yhdentekevältä kansallisen tilinpidon kannalta, mutta todellisuudessa se vaatii veronsa yhteiskunnalta. Maailmassa on nimittäin useita yksityishenkilöitä ja yrityksiä, joille veronalainen tarkoittaa vieläkin ainoastaan italialaisen kaupungin asukasta. On turha puhua veronkierrosta silloin, kun kysymys on veronkiellosta, eli maksuvaateiden oikeutuksen kiistämisestä kokonaan. Nykytilanteessa veropakolaiset varmistavat, etteivät heidän tilitietonsa ole saatavilla samalla, kun laittavat elämän risaiseksi valtion saatavilla ja pitävät lainkuuliaisia kansalaisia mätkynukkeinaan. Veronalaisuuden sijasta suursijoittajille kuuluu veronsalaisuus, jota pankeissa varjellaan tiukemmin kuin sinne talletettuja rahoja. Pankkitoiminnan salat alkavatkin muistuttaa meriros-

vousta 1700-luvun Karibialla. Kalleudet kätketään edelleenkin autiosaarille, tosin piraattien aarrekarttoja on luultavasti helpompi saada käsiinsä kuin mitään tietoa veronvälttelijöiden näkymättömän varallisuuden olinpaikoista. Kaapparikirjan on korvannut tilikirja, mutta periaate ei ole muuttunut; yhä vain toisilla on etuoikeus ryövätä valtion kirstuja ja selvitä ilman tuomiota. Omaisuus kääritään lähtömaassa verokarhuntaljoihin ja toimitetaan palmusaarille, joilta souti jo kauan sitten pois viimeisinkin vouti. Mielestäni tähän pulmaan tulisi puuttua ennen kuin verokertymästä alkaa raha pahemman kerran puuttua. Kaikista ei varmasti tunnu mukavalta, että verottaja rokottaa, mutta ainakin valtion neulat ovat puhtaampia kuin HUSLAB:in ja olisi kohtuullista, että jokainen veronvälttelijä ottaisi vaihteeksi jotain omaan piikkiin. Etelänmatkaajat tarvitsevat myös suojaa trooppisia tauteja vastaan, joten verottajan neula on tulevaisuudelle yhtä välttämätön kuin veroseula, jolla siivilöidään maksukykyisimmät kansalaiset pulittajan paikalle ja muutetaan tilillepano verollepanoksi. Roy Sandberg

KAJAHDUS ETSII TEKIJÖITÄ! Korviimme on kantautunut tieto suuresta joukosta innokkaita opiskelijoita, jotka haluaisivat osallistua lehden toimintaan, mutta eivät ole jostain syystä uskaltaneet, jaksaneet tai tienneet kuinka lähestyä toimitusta. Korjataan asia! Kajahdus on opiskelijoiden lehti opiskelijoille ja julkaisemme mitä meille julkaistavaksi annetaan joko kirjoitettuna juttuna, kuvina tai maksettuina mainoksina. Älä siis pelkää riman alitusta, koska mitään rimaa ei ole! Jos haluat julkaista mielipiteitä, avautua, kysyä jotakin, pohtia syvällisesti, kritisoida, vääntää julmaa pilaa tai hassun hauskaa hassuttelua niin muista, että Kajahdus on nimenomaan sinua varten. Sitoutumista ei varsinaisesti kirjoittajilta tai muilta sisällön tuottajilta vaadita koko vuodeksi, joten rohkeasti kokeilemaan! Lehdestä tulee aina sekä tekijöidensä että lukijoidensa näköinen. Päätoimittajan, toimitussihteerin ja taittajan tehtävät ovat vaativimpia. Ne sisältävät vastuun koko lehden luomisesta, kasaamisesta, painatuksesta ja rahoituksen järjestämisestä. Jos olet kiinnostunut vastuullisemmista tehtävistä, niin otathan yhteyttä mitä pikimmiten! Haemme syksyllä uusia tekijöitä, joten jos olet jostain edellä mainituista pesteistä, vakansseista tai rooleista Kajahduksessa kiinnostunut, pidä itsestäsi ääntä! Yhteyttä voi ottaa suoraan Kajahduksen nykyiseen toimitukseen osoitteeseen kajahdus@gmail.com tai ottamalla yhteyttä suoraan STIGMAn ja STYDIn vastaaviin päätoimittajiin eli joko Jaakko Muiluun tai Laura Finanderiin.

Sota ihmisyyttä vastaan

”Bussin tielle oli parkkeerattu maastoautoja, ja kuljettajan oli pakko pysähtyä. Naamioituneet asemiehet käskivät miesmatkustajat ulos bussista ja käskivät näitä muodostamaan parit. Sen jälkeen heille ojennettiin nuijat. Tappakaa toisianne, kuului asemiesten käsky. Henkiin jääneet pääsevät mukaamme. Oli maaliskuu 2011 Koillis-Meksikon San Fernandossa. Toisaalla joukko miehiä ei kyennyt olemaan ajattelematta tynnyriä. Sen sisältö tekisi miehistä rikkaita. Sisällön arvo katukaupassa oli satumainen. Yritys oli laiton mutta riski pieni: olihan suojelijana korkea-arvoinen huumepoliisi. Oli huhtikuu 2011 Tuusulassa. Ensimmäinen kohtaus on italialaisen

tähtitoimittajan Roberto Savianon huumekauppaa kartoittavasta tuoreesta Zero Zero Zero -kirjasta. Zetas-jengin toteuttama San Fernandon joukkomurha on vain pieni yksityiskohta kirjassa, mutta se on yksi kammottavimmista. Zetat pysäyttivät bussin toisensa jälkeen. Tarinat kaksintaisteluista levisivät, mutta tapahtumia peittää huumesodan sumu. Viranomaiset kaivoivat joka tapauksessa alueen joukkohaudoista 193 ruumista. Moni oli kuollut nuijaniskuista. Toinen kohtaus on Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävistä syytteistä. Niiden mukaan Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio olisi ollut organisoimassa tynnyriliigaa, joka salakuljetti Suomeen yli 800 kiloa hasista Hollannista.

Jos syytteet ovat totta, Suomen poliisista oli tullut osa kansainvälistä huumeverkostoa. Samaa, johon kuuluvat myös kokaiinin vuoksi silmittömästi murhaavat Zetat.” Lainaus on Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta 26.7.2015, kirjoittajana on Helsingin sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen.

vuoden aikana huumesodassa kuollut arviolta 160 000 ihmistä, iso osa heistä viattomia sivullisia. Huumesodan tarkkoja taloudellisia kustannuksia on mahdotonta laskea, mutta eri lähteet ovat arvioineet sen maksaneen 1970-luvun alusta lähtien noin biljoona eli tuhat miljardia (1 000 000 000 000) Yhdysvaltojen dollaria. Tuollaisella pikkubudjetilla saisi maksettua aika monen päihdeongelmaisen hoidon, ruokittua monen aliravitun lapsen, rakennettua kattavan vesi- ja saniteettijärjestelmän kehitysmaihin, autettua monta syyrialaista pakolaista.

Vuonna 1961 solmitussa YK:n huumausaineyleissopimuksessa sekä kymmenen vuotta myöhemmin laaditussa psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa pyrittiin globaalein keinoin huumeettomaan Maailman vankilat purmaailmaan kriminasuavat pikkurikollisia lisoinnin kautta. YK ja huumeriippuvaisia, otti tavoitteekseen jotka vankilan sijasta täysin huumeettoman tarvitsisivat hoitoa. maailman vuoteen 2008 mennessä. Hirveän syvälle kallioon ei tarvitse sukeltaa huomatakseen tavoitteen olleen hieman optimistinen. Huumeidenkäytön vähenemisen sijaan on Suomessa erityisesti nuorten huumeidenkäyttö lisääntynyt viime vuosina, samalla kun alkoholin käyttö on vähentynyt. Huumeiden kriminalisoinnin keskiössä huumeiden vastaisen taistelun keulakuvaksi on muodostunut huumesota. Sota, josta tuli taistelu huumeiden käyttäjiä, ihmisiä, vastaan. Maailman vankilat pursuavat pikkurikollisia ja huumeriippuvaisia, jotka vankilan sijasta tarvitsisivat hoitoa. Pelkästään Meksikossa on viimeisen kymmenen

Huumeiden kriminalisoinnin jäljet näkyvät myös Suomessa. Huumeongelmaiset eivät uskalla pyytää apua rangaistuksien pelossa. Kadulla myydään hengenvaarallisia muuntohuumeita miedompien huumeiden nimellä. Matkalla sairaalaan kummastellaan tutun aineen outoja vaikutuksia. Suunta, jonka tarkoitus oli pelastaa ihmisiä, kääntyi sodaksi heitä vastaan. Kieltopolitiikan suunta on ajanut päihdeongelmaisia yhä syvemmälle huumekierteeseen, vankilaan ja syrjäytymiseen. Journal of Psychopharmacology julkaisi kesäkuussa 2015 kattavan tutkimusjulkaisun huumausaineiden haitoista. Tutkimuksessa joukko huumeasiantuntijoita 21 EU-maasta vertaili ja pisteytti huumausaineiden haittoja eri kriteerien perusteella. Ylivoimaisesti haitallisim-

Rynnäkköhumala puskee päälle hyökyaallon lailla

maksi aineeksi nousi yllättäen alkoholi ennen heroiinia ja crack-kokaiinia. Taakse jäivät muun muassa huomattavasti vähemmän haitalliset kannabis, ekstaasi ja LSD. Samoihin tuloksiin on omissa tutkimuksissaan päätynyt myös maailman terveysjärjestö WHO, joka yllättäen vuonna 2014 päätyi suosittelemaan huumausainelainsäädännön ohjaamista dekriminalisaation suuntaan.

kun vanhemmat antavat lapsilleen 18-vuotislahjaksi viinioppaita, lausutaan huumeista yksi lyhyt virke: ”Niihin et koske, tai lennät ulos kotoa.”

Helsingin Sanomat julkaisi vieraskynäpalstallaan 16.4. YK:n entisen pääsihteerin ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen Kofi Annanin kirjoituksen huumeista ja huumepolitiikasta: ”Huumepolitiikan nykyinen linja on johtanut valtavien, Huumesota ei olekaan ainoastaan sota rikollisten huumemarkkinoiden syntyyn ihmisiä vastaan, vaan myös sota lukuisia --- Huumeet ovat tuhonneet monta hyvin pienen haitallisuuden omaavia elämää, mutta hallitusten politiikka aineita vastaan. Puhumattakaan monien on ollut vielä tuhoisampaa. Jokainen kriminalisoitujen huumausaineiden haluaa suojella perhettään huumeiden lääkekäytöllisestä vaaroilta. Jos oma potentiaalista. lapsi jää koukkuun, Ylivoimaisesti haitalliSairaalassa kipuihin haluamme, että simmaksi aineeksi nousi määrätään heroiihäntä kohdellaan yllättäen alkoholi ennen nista johdettua apua tarvitsevana heroiinia ja crack-kokaiinia. potilaana eikä morfiinia, vaikka esimerkiksi huomatrikollisena.” tavasti miedompi ja vähemmän sivuvaikutuksia omaava Annan jatkaa: ”Huumeiden käyttö on lääkekannabis saattaisi ajaa saman asian. dekriminalisoitava. Haittojen vähenNo ihmekös tuo on, jos isovaari elää täminen kuuluu julkisen terveydenherskamömmöillä talvisotaa uudestaan. huollon eikä tuomioistuinten vastuulle. Hoitopalveluja pitää vahvistaa, etenkin Vaikka poliitikot ovat asettaneet kaksiniissä maissa, joissa kansantulo on naismoralismin riman matalalle, vetävät keskitasoa tai matalampi. --- On myös kansalaiset päihdepolitiikassa vielä aika myöntää, että huumeeton maailma pidemmän korren. Vaikka ryyppäyksen on illuusio. Voimavarat pitää kohdistaa vaaroihin onkin jo pikkuhiljaa myös siihen, että huumeista aiheutuisi härmässä herätty, mitataan peniksen mahdollisimman vähän haittaa mahdoljatke edelleen usein alkoholinläträyklisimman harvoille. Ehkäisevät toimet, sessä. Duunarit tarjoavat lapsilleen kuten neulojenvaihto-ohjelmat, voivat saunakaljat, kun juniori lähentelee tuottaa hyviä tuloksia.” miehen ikää. Yläluokassa teini taas opetetaan arvostamaan hyviä viinejä, 19.–21.4.2016 New Yorkissa järjestettiin sherryjä ja konjakkeja. Samaan aikaan, YK:n yleiskokouksen organisoima

korkean tason erityisistunto (ns. UNGASS) maailman huumausaineongelmasta. Vaikka erityisistunnon loppuasiakirja päätyikin – Kofi Annanin pohjustuksesta huolimatta – monen pettymykseksi jatkamaan nykyistä kriminalisoivaa linjaa, herätti yleiskokous laajaa keskustelua huumausaineista ja niiden lainsäädännöllisestä asemasta. Kofi Annanin tapaan myös muut tahot, kuten entisistä valtionpäämiehistä, virkamiehistä ja talouselämän vaikuttajista koostuva huumepoliittinen yhteenliittymä GCDP ovat päätyneet kannattamaan huumeiden – tai osan niistä – dekriminalisointia. Dokumenttiohjelma Docventuresissa vieraillut nuorisotutkija sekä talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Saukko lausui huumeista seuraavasti: ”Puhuttaessa huumeista ja huumepolitiikasta, on otettava huomioon niin yksilönvapaus, kansantalous kuin kansanterveyskin.” Saukko nosti esiin yhden huumekeskustelun suurimmista vääristä väitteistä. Dekriminalisointia ehdottavat asiantuntijat eivät tavoittele ainoastaan mahdollisimman laajoja yksilönvapauksia, vaan myös kansantalouden ja kansanterveyden etua. Samaa kannattaisi varmaan miettiä myös Suomessa, nykyinen huumepolitiikka kun ei ole kestävää minkään edellä mainittujen kriteereiden kannalta. Jaakko Muilu

MUISTILAPPU kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita kirjoita

kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen kajahdukseen

juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu juttu

Wanna be -tuutori

Noin vuosi sitten seisoimme kaverien kanssa valkolakit ensi kertaa päässämme Tampere-talon Sorsapuistosalin lavalla. Vihdoin koitti vapaus, tulevaisuus oli edessä ja kaikki ovet avoinna. Kunnes seuraavana päivänä avasi jälleen pääsykoekirjan, ja yhtäkkiä tulevaisuus oli paljon kauempana ja samalla liian lähellä ja kaikki ovet vaikuttivat, ainakin tilastojen valossa, olevan suljettu. Noin yhdeksän kuukautta sitten tulevaisuus oli jälleen avoin, tosin tällä kertaa tietä viitoittivat opasteet Helsinkiin. Oli kuitenkin väärin ajatella, että pääsykokeesta selvittyä tie tohtoriksi (tai no, jos nyt ainakin maisteriksi) olisi ollut selvä ja suora –ensin piti selvittää, mitä ovat hops, noppa, periodi, tuutori ja fuksi ja mistä niitä saa. Ainakin jotain opintopisteitä pitäisi kerätä, vai? Entä mitä ihmettä ovat HU, HYY, Metsis,

Portsu, Oodi, Flamma, Hämis, Kannu, Stydi ja Stigma... Noin nyt kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa hahmottua, vaikka suunnitelmat jatkuvasti vielä elävätkin –niin kuin niiden tuleekin tiedon lisääntyessä ja mielenkiinnon kohteiden vaihtuessa. Loppujen lopuksi sen, mitä tarvitsee tietää, oppii väkisinkin ja lopuista ei (anteeksi SYY) niin väliä. En kuitenkaan väitä, että fuksivuonna kaiken tarpeellisen oppisi itsestään. Uusien opiskelijoiden opintojen sujuvan alkamisen ja yliopistomaailmaan integroitumisen kannalta vanhempien opiskelijoiden panos on korvaamatonta. Tuutorit tekevät keväällä paljon töitä, jotta kuilu akateemisen maailman ja reaalitodellisuuden välillä saataisiin silloitettua. Itse en ainakaan olisi saanut yhtäkään kurssia valittua,

saati sitten löytänyt ensimmäisellekään on tärkeää, mutta se ei ole kaikki. Itse luennolle ilman tuutorien opastusta pyysin omilta tulevilta tuutoreiltamme, ensimmäisellä viikolla ja vielä kuukausia että saisin liittyä mukaan tuutorointiin alkutuskailujen jälkeenkin. Tärkeää tasaveroisena ja menin mukaan myös eivät olleet vain konkreettiset neuvot, tuutorkoulutukseen. Itse asiassa vaan myös henkinen tuki. Muistan, muissa yliopistoissa niin kutsuttuja kuinka aluksi kaiken uuden kanssa oli varjotuutoreita, joiden rooli on lähinnä todella hukassa ja kuinka hyvältä tuntui, täydentää ”oikeiden” (usein siis palkalkuinka hopsin kanssa tuskailtuani listen) tuutoreiden työtä, valitaan ihan tuutori tuli vielä jälkikäteen kysymään, tiedekunnan puolestakin. Ylimääräisistä olenko saanut selkeyttä suunnitelmiini käsistä on harvoin haittaa. Olen myös (ja sai osakseen aikamoisen ryöpytyksen ajatellut, että voisin mennä kiinnossiitä, kuinka yliopiston kurssitarjonnastuneiden fuksien, ja miksei samalla sa ei ole mitään järkeä –kriiseilyä, jota vanhempien opiskelijoidenkin, kanssa näin reilut puoli vuotta vanhempana tutustumaan esimerkiksi osakuntien ja ja viisaampana niiden kerhojen muistelee lähinnä toimintaan. huvittuneena). Viestini sinulle on: ryhdy Tämä ihan wannabe-tuutoriksi! Vihdoin sen takia, että Kun valtsikan on saatavilla työ, joka tarjoaa haluaisin niihin tuutorihaku alkoi paljon valtaa eikä yhtään itsekin paremmin ja loppui noin vastuuta – eikä tarvi edes hakea tutustua ja joskus, olin vielä puolueen vaalikirjaa ja pistää seurassa on epävarma omista pystyyn kallista vaalikampanjaa! aina kivempi suunnitelmistani mennä –järjestely enkä siis hakenut hyödyttäisi siis tuutoriksi. En muutenkaan ollut ihan kaikkia osapuolia. Vastaavaa on helppo varma, kuinka paljon aikaa haluan järjestää tietysti myös ainejärjestön käyttää tuutoritoiminnan suunnitteluun kanssa ihan mihin tahansa aikaan ja orientaatioviikon järjestämiseen ja vuodesta, mutta syksyllä alkuinnostukpaljonko haluan ottaa vastuuta uusien sen puuskassa porukkaa on helpompi ohjaamisesta. Loppu tästä kappaleesta rekrytoida mukaan. Edistetään sosiaaonkin omistettu sinulle, vanhempi litieteilijöinä yhteisöllisyyttä ja tehdään opiskelija, joka et ole tuutori etkä kaikki yliopistosta mukavampi paikka halua ottaa osaa jokaisiin fuksivuoden olla ja tulla! kissanristiäisiin. Viestini sinulle on: ryhdy wannabe-tuutoriksi! Vihdoin Näihin tunnelmiin -tervetuloa uudet on saatavilla työ, joka tarjoaa paljon fuksit! valtaa eikä yhtään vastuuta –eikä tarvi edes hakea puolueen vaalikirjaa ja pistää pystyyn kallista vaalikampanjaa! Vakavasti ottaen: Virallinen tuutorointi Sara Heino

Havainnekuva 1: NĂ¤in rakennat onnistuneesti henkilĂśkohtaisen opintosuunnitelman (HOPS).

Oisit nyt vähän miettinyt!

Elämme maailmassa, joka ihannoi suoritusta. Täydellisen rantavartalon saavuttanutta ihmistä ihaillaan hänen päättäväisyytensä ja sinnikkyytensä takia. Mitä vain voi saavuttaa, jos vain ottaa itseään niskasta kiinni. Kun saman ajatteluntavan yhdistää kanssaihmisen elämään, jota varjostaa päihderiippuvuus, ihmetellään miksei sitä vain voi lopettaa alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Sama koskee ihmisiä, jotka päihdyttävät itsensä ylensyömisellä. Puhutaan, että se on täysin itsestä kiinni. Mitäs syöt, mitäs juot, mitäs nappaat niitä tabuja. On niin helppo sanella toisille, mitä tulee tehdä. Myönnän itsekin, että on helppo löytää ratkaisuja ystävien elämään, vaikka oma elämä takkuaa yhtä kovasti. Olemme unohtaneet sen, että ihminen on erehtyväinen. Kukin meistä on

joskus tehnyt väärän valinnan. Mitä jos harha-askel onkin tehty suuntaan, josta ei ole yhtä helppo palata kuin esimerkiksi vääränvärisen paidan ostamisesta? Voimmeko oikeasti väittää, että päihderiippuvaisuudesta kärsivä on tehnyt tietoisen valinnan ryhtyä väärinkäyttäjäksi? Että puistossa piikittävä narkkari on ajatellut joku päivä, että vitsi olisi kivaa, jos voisin joku päivä kauhistuttaa ihmisiä julkisella paikalla ja samalla alistaa itseni useille tappaville taudeille? Että maksansa tuhonnut alkoholisti ei mitään muuta toivonutkaan kuin tulevansa kuluksi veronmaksajille tai kuolevansa yksin omaan oksennukseensa. Meillä kaikilla on omat taakkamme, joita kannamme läpi elämän. Emme koskaan voi tietää, mitä salaisuutta kukin omalla päihdekäyttäytymisellään

Miten niin muka vaikeaa, kaikkihan tänne pääsee, kiipeä vaan!

peittää, mitä kipeitä tunteita. Ja on myös päihderiippuvaisia, jotka olivat ennen harhautumistaan kaikin puolin tasapainoisia, onnellisia jopa, mutta yksi tai kaksi bileyötä veivät vääriin päätöksiin. Missä vaiheessa voimme aivan oikeasti hylätä ihmisen sen takia, että on mokannut ja nyt on vaikea päästä ylös? Miksi siis tuomitsemme päihderiippuvaiset? Uskon, että se on kaikkein helpoin tapa käsittää se, että ihminen tekee itselleen ja läheisilleen jatkuvasti pahaa. On helpompi ajatella, että ongelma on viitseliäisyyden puutteesta tai yksin kunkin omista päätöksistä sikiävä kuin se viheliäinen sairaus, joka ei välttämättä koskaan tule päästämään otetta uhristaan. Voi myös olla, että jos on itse saanut elää elämänsä suojattuna

tai ainakin ilman suurempia suruja, on vaikea ymmärtää toista, joka kompastuu joka ikiseen pieneen esteeseen. En ehdota päihderiippuvaisten säälimistä, vaan sen tunnustamista, että aina ei voi a) tehdä oikeita päätöksiä ja b) kontrolloida omaa mieltään ja fysiikkaansa päästäkseen haluamaansa lopputulokseen, joka tässä on siis päihteetön elämä päihderiippuvaisuuden jälkeen. Meidän on uskottava ihmiseen, mutta myös tiedostettava meissä kaikissa asuva vajaavaisuus. Jokainen tekee meistä virheitä ja joskus tulee mokattua oikein kunnolla. Olemme silti kaikki ihmisiä. Ja juurikin siksi.

Laura Finander