Numero 9-10 2015
Valmennuspäällikön palsta
Hannun hajatelmat Hyvät KaaPolaiset! Ottelukausi 2015 on takana. Menestys kauden aikana oli joukkueillamme vaihtelevaa. Edustusjoukkueemme taisteli erittäin kovatasoisessa sarjassa hyvin, pientä notkahdusta lukuun ottamatta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt, vaan tuloksena oli muiden Turun piirin joukkueiden ohella pudota sarjaporrasta alemmas. Tässä vaiheessa haluan omasta puolestani kiittää edustusjoukkueen valmentajakaksikkoa Timo Jalo – Mikko Siren, joiden urakka KaaPon peräsimessä loppui tällä erää tähän kauteen. Samassa yhteydessä haluan toivottaa uudelle valmentajalle Tomi Kivikoskelle onnea vaativaan tehtävään. Menestyneitä joukkueita oli kauden aikana paljon. A-juniorit raivasivat tiensä jälleen kerran ikäluokkansa kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, P01-joukkue sijoittui ikäluokkansa Etelä-Länsi –liigassa neljänneksi. Myös P03, T01 ja T02 pelasivat syyskierroksella Etelä-Länsi –liigaa. Muitakin onnistuneita oli. Tärkeintä on kuitenkin jatkuva pelaajien kehittäminen ja siinä teemme erittäin hyvää työtä. Pystymme tarjoamaan lähialueiden pelaajille erittäin ammattitaitoista valmennusta ja haasteellista toimintaa siten, että jokaisella on mahdollisuus pyrkiä kohti omaa huippuaan. Pelikauden jälkeen emme luonnollisestikaan voi jäädä laakereilla lepäämään, vaan uusi harjoittelukausi alkaa välittömästi edellisen pelikauden päätyttyä. Valmentajasopimukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta allekirjoitettu ja harjoittelu jatkuu. Toivon kaikille KaaPolaisille joukkueille harjoitusintoa tulevaan talvikauteen! ”Hiki tulee ennen työtä vaan sanakirjassa!” Hannu Paatelo Valmennuspäällikkö
Vieraskynä Jalkapallon vuoro? Syksy on suomalaisen jalkapalloihmisen parasta aikaa. Sarjoissa ratkotaan mestarit ja mitalistit, nousijat ja putoajat. Pimenevät illat ja valaistut stadionit…mikä voisi olla parempaa? Tähän kysymykseen on hyvin usean mielestä löytynyt oiva vastaus esimerkiksi lähimmästä jäähallista. Jääkiekon SMLiiga, tai virallisemmin pelkkä Liiga, on alkanut syksyn saapuessa ja marssittanut Suomen seuratuimman urheilulajin toinen toistaan upeampiin puitteisiin, jonka lisäksi MTV on tuonut jokaisen ottelun studioineen maksu-tv:n kautta kaikkien ulottuville. Kun intohimoinen jalkapalloromantikko on intoa täynnä koleassa syysillassa pelattavasta ratkaisuottelusta, on hieman vähemmän intohimoinen urheilun seuraaja päättänyt siirtyä hallien lämpöön tai kotisohvalleen – tarjoaahan se televisio myös Valioliigaa ja muuta mukavaa. Eipähän tarvitse maksaa siitä pa**asta Suomi-pallosta, kuten useampi jalkapalloihmiseksikin itseään kutsuva henkilö on maininnut. Toisaalta – voiko parempien olosuhteiden perässä toisen lajin tapahtumaan tai kotinsa lämpöön siirtyvää katsojaa syyttää? Suomalaiset jalkapallo-olosuhteet siellä katsomon puolella eivät kaikilta osin vielä täytä niitä kriteereitä, joita tapahtumaan saapuva katsoja siltä odottaa. Meidän KaaPolaisten ei tarvitse mennä kuin meille niin rakkaalle Keskurille, kun voimme todeta, että etenkin sateen sattuessa tapahtuman järjestäminen on – no, vähintäänkin haastavaa. (Tässä kohdin on toki huomautettava, että ottelutapahtumamme ovat olosuhteista huolimatta täyttä rautaa – kiitos loistavan vapaaehtoisjoukkomme) Mutta nyt loppuu synkistely, sillä tänä syksynä kaikki on toisin. Veikkausliiga on nostanut katsojakeskiarvoaan viime kaudesta 24 prosenttia. Ja kuten Turun Sanomat artikkelissaan (TS 2.10.15) toteaa, on kauden huipennus vielä edessä! Ja minkälaisen huipennuksen me saammekaan; kuusi kertaa Veikkausliigan mestaruuden putkeen vienyt, suomalaisen jalkapallon soihdunkantaja HJK on kaikkien yllätykseksi ainakin tätä kirjoitettaessa putoamassa valtaistuimeltaan, jolle on nousemassa Seinäjokea maailman- tai ainakin Euroopan kartalle pelaava SJK. Ennen ”Klubia” taulukossa porhaltaa myös kauden suurin yllättäjä, seura pohjoisesta – Rovaniemen Palloseura. Katsojat, yhteistyökumppanit, median edustajat – ei ole ryhmää, joka ei olisi tilanteesta innoissaan. Veikkausliigassa on tällä(kin) kaudella pelattu mainettaan parempaa jalkapalloa ja vaikka HJK ei tällä kaudella yltänytkään eurooppalaisten seurajoukkuekilpailuiden lohkovaiheeseen, on meillä nykyään realistinen lupa odottaa europeleistä muutakin kuin kunniakasta selviytymistä. Liigan lisäksi syksyyn kuuluu (miesten) Suomen Cupin finaali, joka pelattiin juhlavuoden kunniaksi Cupin ”kotikaupungissa” Valkeakoskella, legendaarisella Tehtaan Kentällä. Ottelu oli tunnelmaltaan upea ja se tarjosi hyvää viihdettä ja
nautittavaa jalkapalloa. Kuten hyvä ystäväni sanoi ottelua televisiosta katsoessaan – ”toivottavasti tätä ottelua katsoi joku muukin kuin laji-ihminen”. Tällaiset tapahtumat kun ovat omiaan tuomaan jalkapallokatsomoon uusia ihmisiä – ja vielä viihtymään siellä. Syksyn hieno huipennus ei onneksi rajoitu pelkästään Veikkausliigaan. Naisten Liiga tosin ratkesi jo hyvissä ajoin, mutta niin Ykkönen kuin Kakkonenkin tarjosivat jännitettävää viimeisille kierroksille saakka. Siitäkin huolimatta, että Kaarinan ylpeys joutui jättämään Kakkoselle vastahakoiset jäähyväiset. Myös sinivalkoiset edustusryhmämme ovat pelanneet vähintäänkin huikean syksyn. Huuhkajat, Helmarit, Pikkuhuuhkajat, Pikkuhelmarit ja Minihuuhkajat pelasivat syyskuussa yhteensä 20 maaottelua, joista saldona oli 13 voittoa, 5 tasapeliä ja vain 2 tappiota! Huikea saldo hakee vertaistaan. Lokakuussa miesten A-maajoukkueemme päätti karsintaurakkansa tyylikkäästi kahdella tasapelillä ja herätti kisapaikan haaveeksi jäämisestä huolimatta toivonkipinän paremmasta huomisesta. Ja jotta positiivisuus ei päättyisi tähän, pitää huomioida myös kentän ulkopuoliset tapahtumat. Jokainen Veikkausliigaottelu on ollut katsottavissa ISTV:stä ja tätä herkkua on täydennetty seitsemään otteeseen YLE:n Futiskierroksella. Futis on parasta paikan päällä, mutta hyvänä kakkosena tulevat laadukkaasti toteutetut televisio- ja nettilähetykset. Ensi sunnuntaina Veikkausliiga huipentuu mestaruus- ja putoamistaistoihin ja tuota upeaa huipennusta saa jälleen seurata kotisohvalta, mikäli ei paikalle pääse. Parantuneen näkyvyyden lisäksi kehitystä on tapahtunut ja on tapahtumassa myös ihan konkreettisesti kentän laidalla. Kun aiemmin tekstissäni parjasin olosuhteita, on tämäkin epäkohta hiljalleen korjaantumassa, sillä Veikkausliigassa uusiin koteihin pääsevät ensi kaudella muuttamaan VPS ja SJK. Näiden seurojen lisäksi RoPS sai kesken kuluvan kauden kentälleen uuden upean katsomon. Kotkassa uuden katsomon rakentaminen on tuloillaan täydentäen sympaattisen Arto Tolsa-areenan ja myös Lahdessa ja Tampereella uudet olosuhteet ovat lähitulevaisuudessa hyvin todennäköisesti muutakin kuin pelkkää unelmaa. Turussa ja Helsingissä stadionit ovat ensiluokkaiset ja myös Kuopion ja Maarianhaminan stadionit ovat hiljattain kokeneet melkoiset kasvojenkohotukset. Parantuneet olosuhteet mahdollistavat paitsi kauden pidentämisen, myös uudet tulonhankintamuodot ja –kanavat. Jo pelkästään lisääntyneet lipputulot ovat mannaa talouden kanssa kamppaileville seuroille. Esimerkiksi Rovaniemellä RoPS:n puheenjohtaja Risto Niva laskeskeli, että karkeasti laskettuna uusi katsomo voisi tuoda seuralle 160 000 euron verran lisää lipputuloja per kausi. Satakuusikymmentätuhatta. Niinpä. JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA
Olen viimeiset kaksi vuotta opiskellut työn ohella urheilujohtamista ja markkinointia Turun ammattikorkeakoulussa ja viimeistään tuona aikana silmäni ovat avautuneet myös jalkapallon ulkopuoliselle urheilumaailmalle. Olen oppinut entisestään arvostamaan muita lajeja, joilta me voimme ottaa paljon oppia. Esimerkiksi juuri tekstissä mainittu lätkä on itse tehnyt lajistaan sen, mitä se maassamme nyt on, eikä sitä tule kadehtia. Futiksen ja lätkän iänikuinen kissanhännänveto on turhaa, sillä vain ja ainoastaan omaa toimintaamme kehittämällä voimme viedä lajiamme eteenpäin. Ei tarvitse mennä montaa kuukautta ajassa taaksepäin, kun uutiset jalkapallon ympäriltä olivat huomattavasti synkempiä. MYPAn toiminnan päättyminen, TPS:n ja FC Hongan talousongelmat ja niin edelleen. Kauden aikana tilalle ovat tulleet muun muassa kuusi loppuunmyytyä liigaottelua, Helsingin derbyjen huikea tun-
nelma sekä jo mainitut otteet kentillä ja kehitysaskeleet muun muassa olosuhteissa. Jalkapallo on siis tehnyt oikeita asioita. Pystymmekö tekemään niitä myös jatkossa ja pysymmekö otsikoissa yhtä positiivissa merkeissä myös vuonna 2016? Saammeko vuoden päästä ottaa kysymysmerkin pois tämän kirjoituksen otsikosta? Onko nyt jalkapallon vuoro? Näihin kysymyksiin vastaamme me jalkapallon parissa toimivat ihmiset – raha tai olosuhde kun eivät tule ennen ihmistä. Ihmisten osaaminen mahdollistaa kehittymisen ja siihen, osaamiseen ja sen kehittämiseen meidän on panostettava, jotta vastaukset kysymyksiin ovat myöntäviä. Me KaaPossa näytämme tietä – tule mukaan. Nyt ON jalkapallon vuoro! Kim Ekroos
Joukkue-esittelyt KaaPo A (1996-1997) A-poikien joukkue aloitti valmistautumisensa uuteen kauteen ja ASM-karsintasarjaan avoimilla harjoituksilla marraskuussa 2014. Joukkueen pelaajamäärä tuolloin oli 21 pelaajaa, minkä lisäksi tiimiin kuului kolme vammojaan parantelevaa peluria. Paikka ASM-karsintasarjassa houkutteli joukkueeseen paluumuuttajia Turun suurseuroista ja joukkueeseen liittyi myös uusia pelaajia Turusta ja Raisiosta. KaaPo:n -97 ja -98 ikäryhmistä joukkueeseen liittyi myös useita pelaajia. Joukkue jatkoi tuttujen valmentajien Ari Lahden ja Mikä Yläsen komennossa. Huollosta vastasivat Mauri Jääskeläinen ja Henri Tanila. Joukkueen ikärakenne oli sarjaan melko nuorekas, sillä 97-syntyneitä poikia oli kahdeksan ja 98-syntyneitä poikia oli peräti viisi. Joukkue koki myös pahan menetyksen ennen kauden aloitusta, kun toinen maalivahdeista lähti Espanjaan Akatemiajoukkueeseen harjoittelemaan ja pelaamaan ollen siellä lopulta koko kauden. Tavoitteeksi joukkue asetti pääsyn kesäksi varsinaiseen ASMsarjaan Suomen kymmenen parhaan A-juniorijoukkueen ryhmään. Talven ASM-karsintasarja koostui kahdesta 10 joukkueen lohkosta, ja kummankin lohkon neljä parasta pääsi suoraan varsinaiseen ASM-sarjaan. Lohkojen viides ja kuudes karsivat ristiin yksiosaisen karsintaottelun, joiden voittajat pelaisivat 10 joukkueen ASM-SARJASSA. Karsintasarjassa KaaPo keräsi lopulta 12 pistettä, joka oikeutti sarjassa kuudenteen sijaan ja siten jatkokarsintapaikkaan. Jatkokarsinnassa joukkue matkusti pohjoislohkon viidenneksi tulleen MP:n vieraaksi aprillipäivänä. Itse pelissä ei pilailtu, vaan kentällä käytiin totinen taistelu, joka meni 2*15 minuutin jatkoajalle tilanteen ollessa 1-1 varsinaisen peliajan päätyttyä. KaaPo ha-
lusi pelin voittoa kuitenkin enemmän halliten ottelun jatkoaikaa ja onnistuikin tekemään voittoon tarvittavan maalin 105 minuutin kohdalla. Huhtikuussa alkoi kaksinkertainen SM-sarja. KaaPo:n osalta kevätkierros sujui jopa odotuksiin nähden yläkanttiin joukkueen kerätessä kuudesta ensimmäisestä pelistään 11 pistettä sijoittuen sarjan puoliväliin. Syyskierrokselle lähdettäessä joukkueesta neljä pelaajaa aloitti varusmiespalveluksen, lisäksi kesken syyskierroksen yksi pelaaja lähti stipendin turvin Yhdysvaltoihin pelaamaan ja opiskelemaan sikäläiseen urheilulukioon. Kauden aikana B-ikäiset (1998-syntyneet) pelaajat kävivät säännöllisesti myös auttamassa KaaPo:n B-poikia ja syyskierroksella myös edustusjoukkue tarvitsi A-pojista täydennystä riveihinsä; parhaimmillaan edustusjoukkueen mukana oli neljä joukkueen pelaajaa. Tämä antoi samalla kolmelle Bpoikien pelaajalle näytönpaikan ASM-sarjassa, ja hyvin pojat onnistuivatkin täyttämään oman tehtävänsä. Syyskierroksella joukkue kärsi niukkoja tappiota maalinteon tuottaessa tuskaa. Lopullinen sijoitus ASM-sarjassa oli yhdeksäs tasapistein kahdeksanneksi tullen kanssa. Kauden päätteeksi lokakuussa joukkue viettää ansaittua ”lomaa” harjoitellen vain kerran viikossa, mutta marraskuussa on taas täysi meno päällä, sillä kauden 2016 ASM-karsintasarja starttaa tammi-helmikuun taitteessa. Joukkueessa jatkaa pääasiassa samat pelaajat, sillä Palloliitto muutti A-poikien ikärajaa tulevaksi kaudeksi siten, että 96-syntyneet ovat vielä ensi kaudella edustuskelpoisia A-poikien sarjoissa. Varusmiespalvelus kuitenkin kutsuu jälleen tammikuun alussa viittä poikaa, joten uusiakin vastuunkantajia mahtuu joukkueeseen. Tuttu valmennus ja muut taustavoimat jatkavat luottavaisina kohti uutta kautta!
KaaPo B (1999-1998) B-pojat aloitti harjoittelun lokakuun 2014 lopulla ja on ylläpitänyt siitä asti viiden tapahtumaketjun viikkovauhtia. Joulun aika ja hiihtoloma lepäiltiin, jolloin pelaajilla oli omatoimista tekemistä. Keväällä B-pojat pelasivat B1-divisioonaa. B-poikien Ykkönen pelattiin keväällä yksinkertaisena sarjana kolmessa lohkossa. Tavoitteena oli säilyttää sarjapaikka syksyn yksinkertaiseen kierrokseen. Vastustajina kevään sarjassa oli joukkueita Turun, satakunnan ja Uudenmaan alueelta. Pelit olivat tasaisia, mutta pisteet eivät ihan riittäneet sarjassa pysymiseen. Syksyllä jatkettiin B-poikien Kakkosessa. Syyskierros eteni voitokkaasti, sillä joukkue ei hävinnyt otteluakaan. Syyskierroksella pelattiin neljä tasapeliä ja muut ottelut voitettiin. Sarjasta kaksi joukkuetta nousi Ykköseen. Joukkue sijoittui sarjassa kolmanneksi samalla pistemäärällä kuin kakkoseksi sijoittunut; nousu Ykköseen ratkesi siis maalierolla. Kauden alkaessa viime lokakuussa pelaajia oli 23, joista 2 oli maalivahtia. Joukkue muodostui 1998-, 1999- ja 2000-syntyneistä pojista. Vanhimpia B-poikia eli 1998 syntyneitä oli
neljä, kaksi oli 2000-syntyneitä ja loput pelaajista olivat syntyneet 1999. Osa viime vuoden joukkueen 1998-syntyneistä pojista jatkoivat A-junioreihin, joiden kanssa joukkueemme yhteistyö mm. harjoittelun osalta on toteutunut hienosti. Joukkueeseen liittyi täksi kaudeksi uusia pelaajia mm. Liedosta, Turusta ja yhteistyöjoukkuesopimuksen myötä Paraisilta sekä Naantalista. Kauden loputtua pelaajia oli 22. Kauden aikana muutama pelaaja lopetti, mutta vastaavasti muista seuroista siirtyi palaajia takaisin KaaPoon. Joukkueen harjoittelu eteni koko kauden suunnitelman mukaisesti. Pelisuunnitelmia testattiin harjoituspeleissä onnistuneesti. Harjoittelussa tärkeimpänä asiana näkyi jokaisen pelaajan kehittyminen omalle huipulleen. B-pojat halusivat tarjota katsojille viihtyisää eteenpäin menevää jalkapalloa, toivottavasti he tämän tavoitteen saavuttivat!
Me väritämme – koko kesän! Jousitie 2, 20760 Piispanristi | puh. (02) 274 9222 | painola@painola.fi | www.painola.fi
KaaPo C15 (2000) PC00-joukkueen kausi on viety läpi 15 pelaajan voimin, lisäksi 2 ikäluokan pelaajaa on pelannut B-pojissa ryhmässä ja tarvittaessa ollut oman ikäluokkansa apuna. Positiivista kaudessa on ollut parin jo lopettaneen pelaajan mukaantuloa kauden aikana. Kaiken kaikkiaan uudelleen aloittaneita pelaajia on kauden aikana ollut 4, joista 2 jatkaa pelaamista edelleen. Talvella joukkue pelasi ensimmäisen kerran futsalia piirin sarjassa (B1div.). Osallistuminen futsal-sarjaan oli pelaajien oma toive ja pelaajat myös hoitivat harjoittelun ja pelaamisen itsenäisesti. Joukkue varasi futsalharjoittelua varten Piispanlähteen koulun salin viikonlopuiksi ja pelaajat kävivät siellä keskenään pelailemassa. Into omaehtoiseen pelaamiseen oli kova ja tuloksetkin paranivat sarjan mittaan vaikka vastassa oli pari vuotta vanhempiakin pelaajia. Koska talvikauteen ei kuulunut karsintasarjaa eikä muita talvisarjoja, jaksotettiin harjoittelu alkuvuonna selvästi fyysiseen suuntaan ja lajitreeneihin joukkue panosti jälleen helmikuun alussa. Hiihtolomalla PC00 leireili Barcelonassa Soccer Servicen isännöimänä. Leiri oli kaikin puolin onnistunut; olosuhteet, majoitus, ruokailut, harjoittelu ja toki vapaa-aika olivat hienosti järjestetty ja pelaajista todella huolehdittiin koko leirin ajan. Kauden aikana joukkueessa tavoiteltiin kasvamista urheilulliseen elämäntapaan sekä pelipaikkakohtaisten roolien ja tehtävien oppimista. Joukkue osallistui niin päihdeluennolle kuin kokkauskurssillekin, mistä toivottavasti jäi jotain oppiakin.
Myös omaehtoiseen harjoitteluun kannustettiin. Taktisesti pelaajat ovat kauden aikana selvästi kehittyneet ja hahmottavat oman pelipaikkansa vaatimuksia paremmin kuin ennen; tämä on johtanut siihen, että pelaajat osaavat ennakoida tilanteita myös pelissä. Varsinaisen sesongin joukkue pelasi C15 Aluesarjaa, jossa sijoitus oli keskikastin huonommalle puolelle. Ensimmäisen kerran joukkueen kehittyminen on kuluvana kautena selvästi hidastunut, mikä näkyi myös tuloksissa. Harjoitusaktiivisuus laski selvästi aiempiin vuosiin verrattuna, millä on tietysti osuutta asiaan. Suurin muutos lienee kuitenkin tapahtunut pelaajien suhtautumisessa pelaamiseen ja harjoitteluun. Edelleen joukkueessa on pelaajia, jotka haluavat kasvaa urheilijana sekä panostavat omaan kehittymiseensä, mutta osalle jalkapallosta on tullut selvästi vain mukava harrastus. Koska kyseessä on todellakin pelaajien oma harrastus, pitää heidän sen hetkistä valintaansa kunnioittaa ja valmentajan pitää mukautua tilanteeseen ja osata hellittää vaatimustasosta oikeina hetkinä. Toki pelaajien vaihteleva suhtautuminen näkyy myös epätasaisina suorituksina niin yksilö- kuin joukkuetasollakin, mutta se ei tarkoita, etteivätkö pelaajat voisi edelleen kehittyä.
Väsyvätkö jalat töissä? Istumatyössä jalat saattavat tuntua turvonneilta ja väsyneiltä työpäivän jälkeen, koska paikallaan istuminen hidastaa alaraajojen verenkierron paluuta. Myös seisomatyössä jalat väsyvät. Länsimaissa 30 – 40 % aikuisväestöstä kärsii laskimoiden vajaatoiminnasta. Suositusten mukaan lääkinnällinen hoitosukka on perustyökalu laskimoiden oireisen vajaatoiminnan hoidossa. Tukisukkien ansiosta: • Verenkierto paranee • Jalkojen väsymys vähenee • Ehkäisevät tehokkaasti turvotusta ja suonikohjujen syntymistä
Mabs at Work -tukisukat Koot: S-XXL Värit: musta ja valkoinen
19 € 00
alv. 24%
Valikoima vaihtelee myymälöittäin. Asiakaspalvelu ja ajanvaraus: p. 0207 649 749* Katso kaikki yhteystietomme: www.respecta.fi
Lippulaivan lokikirja Edustusjoukkueen kausi päättyi 6-0-tappioon, Kakkosen länsilohkon jumbosijaan ja putoamiseen takaisin Kolmoseen. Kuulostaa kamalalta kun sen noin koruttomasti esittelee, mutta ihan niin huono ei kulunut vuosi lippulaivassa kuitenkaan ollut. Selittelyille ei siinä mielessä ole tilaa, että sarjamuotoisissa kilpailuissa otos joukkueen pelaamisesta on niin suuri, että lopullisessa sarjataulukossa on yleensä tasan siellä missä ansaitsee olla. Nähty kausi ei ollut myöskään kasassa olleen ryhmän maksimi-suoritus, joskaan ei myöskään merkittävä alisuoriutuminen. Syyt sille, mitä kaudella nähtiin niin hyvässä kuin pahassa, kiinnostavat ainakin itseäni, joten pohdiskelen niitä tässä satunnaisessa järjestyksessä. Ensinnäkin on jälleen kerran korostettava, kuinka armoton oli Kakkosen länsilohko tänä vuonna, ja kuinka armoton on Kakkosen sarjasysteemi. Neljä lohkon kymmenestä joukkueesta valahti lokakuun alussa sarjatasoa alemmas. Säilymiseen KaaPo:n osalta olisi vaadittu 35 pistettä, joka olisi tarkoittanut noin 1,3 pisteen pistekeskiarvoa/ottelu. Vertailun vuoksi 2010-luvulla Veikkausliigassa on usein pysytty 1,00 pistekeskiarvolla, ja tänä vuonna mestaruustaistossa ollaan noin 1,6 pisteen keskiarvolla. Koska Länsilohkoon osuneet edellisvuonna Kakkosta pelanneet joukkueet olivat yleensä löytyneet sarjataulukon yläpäästä, jäi putoamisesta pelaaminen lähtökohtaisesti nousijoiden tehtäväksi. Samaan aikaan KaaPo:n kanssa nousseet ESC ja MuSa satsasivat kauteen taloudellisesti ja päätyivät taulukon yläpäähän, vaikka keskinäisissä otteluissa pärjäsimmekin hyvin voittaen ESC:n pistein 6-3 ja tasaten MuSa:n kanssa pisteet 4-4. Jostain kertoo sekin, että lohkon joukkueista ainoastaan GrIFK ja BK-46 ottivat meiltä täydet 9 pistettä, muista joukkueista saimme kaikilta jotain. Myös BK-46, Kraft ja Pallo-Iirot vahvistuivat kesken kauden ulkopuolelta hankituilla pelaajilla. Itsestämme riippuvien syiden jäljittäminen onkin hankalampaa. Talvi sujui hyvin, niin pelillisesti kuin harjoittelun osalta, ja oli jotenkin luonnollista että liito siirtyi sarjan alkuvaiheeseen. Hävisimme kuitenkin paljon pisteitä johtoasemasta (Ensimmäinen Masku-peli, ensimmäinen BK-peli, ensimmäinen MuSa-peli, kolme peliä juuri siinä vaiheessa, jossa alkukauden lento alkoi taittua) ja kesällä joukkue oli väsynyt. Tämänkaltaisesta kuviosta olisi helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä niin, että talvella harjoiteltiin muita vähemmän ja kevyemmin, ja siksi oltiin kevyellä jalalla liikkeellä harjoituspeleissä ja alkukaudella. Kuntopohjan loppuessa loppui sitten lentokin. Itse en kuitenkaan usko tähän, vaan uskon niihin faktoihin, joita kolme kertaa juostu kestävyystesti kunnostamme antoi. Suuremman syyn antaisin loukkaantumisille. Alkukaudesta pystyimme hieman muuttamaan kokoonpanoa ja kierrättämään pelaajia, ja näin tasaamaan kuormitusta. Kunnossa olevien pelaajien määrä vaikuttaa myös radikaalisti harjoittelun laatuun. Jos treeneissä on kymmenkunta pelaajaa, joista valtaosa pelaa 90 min joka viikkoa ja käyttää treeniviikon palautumiseen, joudutaan harjoittelussa tekemään väkisin kompromisseja. Niin pelaat kuin harjoittelet, on ikivanha klisee, joka on säilynyt tähän päivään saakka sen äärivankan totuuspohjan takia. Loukkaantumiset osuivat lisäksi tietyntyyppisille pelaajille.
Väittämättä hetkeäkään, että jonkin toisen pelaajan olisi parempi loukkaantua kuin toisen, osuivat meidän loukkaantumiset ja poissaolot niille pelaajille, joilla Kakkosessa pelaamisesta oli vankin kokemus. Esimerkiksi ratkaisevanoloiset Kraft-pelit pelattiin saman viikon aikana, niin että sivussa oli allekirjoittanut, Luotosen veljekset, sekä maalivahti Jesse Peltonen. Janne Tuominen pelasi kesästä asti enemmän tai vähemmän puolikuntoisena, ja Mikko Päiväläinen oli valitettavan paljon poissa työesteiden takia. Siinä on lueteltuna Jaakko Hietarintaa ja Tempo Hopsua lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän kaikki, jolla on Kakkosesta yhtä kautta enemmän kokemusta. Rutiini, kokemus ja johtajuus ovat vaikeasti mitattavia ominaisuuksia, mutta ainakin itselleni jäi olo, että niitä olisi kaivattu kentällä enemmän kuin Sairaala Neon odotusaulassa. Kokemuksella ja rutiinilla olisi ehkä vältetty muutama murskatappio, mutta toisaalta jäänyt saavuttamatta Joona Järvistön ja muiden nuorten ennakkoluulottoman pelaamisen myötä saavutettuja maaleja ja pisteitä. Helpompi on laskea menetettyjä maaleja, esimerkiksi Luotoset veljekset olivat viime kaudella mukana 42 maalissa joukkueen 112 tekemästä maalista. Tosin mukana on taatusti muutama maalintekijä Luotonen, syöttäjä Luotonen –maali. Kun lisäksi Lassi Lahti vei rankan armeijanvuoden jälkeen tehonsa 18+11 Kemiön saarelle, lähti viime kauden menestysjoukkueesta hirvittävä määrä maaleja. Ensi kausi tulee olemaan varmasti haastava, sillä Kolmonen johon palaamme vuoden poissaolon jälkeen on aivan eri sarja kuin Kolmonen josta nousimme. Åbo IFK ja Masku tulivat alas samalla hissillä, ja Nelosesta ei noussut heittopussia vaan kovasti portugalilaisopein satsannut Peimari Utd. Lähtökohdat ovat osittain hämärän peitossa, mutta ovat paremmat kuin viime kautta katsomalla voisi kuvitella. Pelaajistossa säilyi loppuun asti hyvä henki. Yksi aikakausi tuli kuitenkin päätökseen valmennuksessa tapahtuvan vaihdoksen myötä. Timoa ja Sirua on kiitetty jo useasti, mutta ei missään nimessä liikaa heidän luomaansa pelitapaan ja toimintakulttuuriin suhteutettuna. Uusi valmentaja Tomi Kivikoski on huippuvalmentaja kovilla meriiteillä, ja hänen nopea nimeämisensä poisti ainakin omasta mielestäni monta kysymysmerkkiä. Muutaman viikon päästä lähdetään siis luomaan uutta, sitä ennen vielä kiitos kaikille joukkuetta loppuun asti katsomossa tukeneille, teitä oli sydäntä lämmittävän paljon. Jesse Saarinen Kirjoittaja on KaaPon edustusjoukkueen keskikentän moottori, 05-poikien vastuuvalmentaja ja tuleva opettaja, joka heiluttaa kaudella 2015 takavasaran lisäksi myös sanan säilää kertoen KaaPolaisissa edustusjoukkueen tunnelmia ja kuulumisia
Kun ostat joululahjaksi Oriflame-tuotesetin, autat SOS-Lapsikylää toteuttamaan lapsen unelman hyvästä joulusta. Tänäkin vuonna lahjoitamme jokaisesta myydystä tuotesetistä 1 euron suoraan Suomen SOS-Lapsikylälle. Nämä ja muut hyväntekeväisyyssetit saat tilattua kauttani 29.12. saakka. Sari Härmälä p. 040-7153 206, sari.harmala@pp1.inet.fi Fb Sari Härmälä/Oriflame
MARKKINOIDEN PARAS TERASSI- JA AURINKOVARJO VALIKOIMA
Pilvi ja Mankku Janne ”Pilvi” Henriksson ja Magnus ”Mankku” Bahne. Kaksi erinomaista maalivahtia, huipputason ammattilaista ja upeaa ihmistä. Molemmilla on takanaan hieno ura, jotka saavat päätöksensä aurinkoisena syksynä 2015. Herroja yhdistää pelipaikan lisäksi se, että ensimmäiset opit pallojen koppaamiseen on saatu Kaarinassa. Vuonna 1979 syntynyt Mankku lähti KaaPosta maailmalle kauden -95 jälkeen ja kaksi vuotta nuorempi Janne vuotta myöhemmin. Mankku vaihtoi naapurikaupungin sinimustaan leiriin, jonne vei myös Pilven tie. Janne palasi vielä kotiseuraansa kaudeksi -98, joka jäi tosin kesken – hyvin positiivisella tavalla. Janne teki nimittäin sopimuksen hollantilaisen FC Emmenin kanssa, josta mies palasi Suomeen kaudella 2001. Suomessa Janne edusti KaaPon ja Interin lisäksi VPS:aa, TP-47:ää, KooTeePeetä, Honkaa ja viimeiseksi Vasa IFK:ta. Lainalla Janne on pelannut myös Vaasan Kiistossa ja Närpes Kraftissa. Mankku on kotimaassa kantanut KaaPon jälkeen vain Interin ja Interin farmiseurana toimineen VG-62:n paitaa, mutta ulkomailla mies on edustanut ruotsalaisseuroja BK Halmstadia ja Assyriskaa. Sinivalkoista edustusasua Janne ei koskaan ottelussa pukenut päälleen, kun taas Mankku pelasi 7 U21-ottelua ja 2 A-maaottelua. Keskurilla miehet on lähtönsä jälkeen nähty vain katsomossa tai kentällä vastustajana, mutta silti me olemme KaaPossa kaksikosta hyvin ylpeitä. Tien huipulle miehet ovat raivanneet ja sen vaatineen työn tehneet itse, mutta KaaPolaiset 1990-luvun alussa ovat antaneet herroille hyvät eväät. Kiitos, Janne ja Mankku esimerkillisestä esiintymisestä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaikkea hyvää ”uuden uran” haasteisiin.
Magnus Bahne (aikuisura)
Janne Henriksson (aikuisura) Vuodet
Seura
O
(M)
Vuodet
Seura
O
(M)
1998
KaaPo
13
(0)
1997
VG-62
11
(0)
1998–2001
FC Emmen
0
(0)
1998–2006
FC Inter
201
(0)
2001–2004
VPS
69
(0)
2001
→ VG-62
5
(0)
2001–2002
→ Kiisto (laina)
8
(0)
2007–2009
Halmstads BK
65
(0)
2005
TP-47
26
(0)
2010
Assyriska FF
27
(0)
2006–2008
KooTeePee
64
(0)
2011–
FC Inter
102
(0)
2009–2010
Honka
6
(0)
Yhteensä
411
(0)
2011–2014
VPS
35
(0)
2012
→ Närpes Kraft (laina)
2
(0)
2015–
VIFK
16
(0)
239
(0)
Yhteensä
LAAZERON KOKO SIVUN MAINOS