No
5/
20
15
Antti Pesonen Punainen hetki, 1/1, 2015, Giclee vedos
2
Kapu Matilainen
ää äytt sant a rh s Ha nyttäen on y t s i yhd änsä ve emuse e d i i tukid ta n i a e a m T s i v n jä a to risti nsuu oitseva a katsoikutt u e a p o v J a j n sa m su suus n vuotta näyttely uksia hi rohkai . n e o J ne hla Kokem a ilman täyteen e u j m n . u tu kym ittava seen ttää as on saat k m u n n ää us ge en -rak rämä p rakenn o j h ä A a opa yhm r u s n tä se n mi a a m
3
Vp Räsänen Kuvaa on käytetty Harha sarjis 2:ssa
No 5|2015 JULKAISIJA
@-POSTI velipekka47@gmail.com
PÄÄTOIMITTAJA Sysi Kuknass
Sisältö 2
Rosvo-Roope
5
Pääkirjoitus
ULKOASU Suvi Lyhykäinen
LÖYTYY issuu.com/jooei/docs/
KANSI Antti Pesonen – Punainen hetki
MOTTO Yritti kirjoittaa aforismin. Aikaa oli vähän; syntyi romaanitrilogia. - Origo
6
Äkseeraa Jupiterin kuussa. Ihastumisesta on helppo puhua
Se tekee joka osaa, se joka ei osaa, arvosteloo
Jotain piti sylkeä, kun syletti.
Vesa Rahikainen Valta-asetelma, 2015, teräs ja valurauta
http://issuu.com/jooei/docs
O
saisinkohan kirjoittaa rakkaudestani sinuun, taide? En tiedä, mutta voin yrittää.
Ihastumisesta on helpompi puhua, kun se on polttava tunne joka kihelmöi eri puolilla kehoa. Se lähtee maasta jalkapohjien läpi sähisten hetken varpaissa ja pyörähtäen nilkkojen ympäri syöksyy polvien ohi lantiolle ja puhisee sitten sopivan ajan haarojen välissä. Siinä tarpeeksi kipinöityään se humahtaa päähän nostaen mennessään niskavillat kiharoille. Rakkaus taas on ikiaikaisen vanha eikä jaksa pöhistä kuin kissa pistoksissa. Se antaa sähinän mennä edellä ja alkaa nousta rauhassa jalkoja pitkin ylöspäin. Vatsan kohdalla se hengähtää hetken ja jatkaa nousuaan sydämen kohdalle. Siihen se jättää merkin itsestään ja lähtee rakentamaan pysyvän kodin päähän, aivojen tukeviin perustuksiin kiinnittyen. Ihastuminen ja rakkaus sinuun tuntuu ihmeelliseltä. Olet leikkisä kuin kissanpentu hentojen kynsiensä kanssa kiusoitellen ja kokeillen minua mutta välillä rauhallinen ja turvallinen kuin leijonaemo savannin kuumudessa. Olet etelätuuli metsässä ja raskas ukkosta ennustava helle nurmella.
Tää piti tehdä
Kaikki on niin hyvin sinun kanssasi. Olet tärkeä. Kiitos kun rakastat minua ja minä saan rakastaa sinua.Kunpa muistaisin kyhnyttää selkääsi. Taide, olethan aina luonani. Kun pää on lopultakin toimitettu huoltoon ja se on palautettu miltei entisen veroisena takaisin, on aika potkia toimituksen vätyksiä takapuoliin ja laittaa heidät ansaitsemaan palkkansa. Päätoimittaja nimittäin tarvitsee päätoimitettavaa. Koska budjetti ei salli toimittajien ja kuvaajien ajaa ympäri Suomea tai edes Pohjois-Karjalaa, komennetaan koko ryhmä Joensuun Taidemuseolle ja tarkemmin sanoen Ahjo-rakennukseen. Tuo kuluttajaystävällinen eli ilmainen galleria tarjoaa tällä kertaa runsaasti purtavaa joka suulle. Vieraiden ei tarvitse edes päättää pitävätkö he suolaisesta vai makeasta, sillä makuja on tarjolla aina umamiin saakka. Herra ja hidalgo ei aio tehdä muuta kuin soittaa komppanialle kymmenen minuutin välein ja kannustaa naisiaan ja miehiään venymään yli tuntemattomien etäisyyksien. Toimitus! Hus hus! Teidän,
Sysi Kuknass
Karkkika Karkkik Isoimpaan saliin astuessa kädet vapisevat. Lapsi karkkikaupassa ei olisi enempää innoissaan. Sata eri makua pistää kuolan valumaan.
6
Niina Katinka Mantsinen AIES, 2015, käsin tuftaus ja villa
Ensimmäisenä vasemmalla seinään on ripustettu valtava graffitiryijy. Teos on ostajaehdokkaita karsiva hintansa puolesta, mutta ei suinkaan näyttelyn kallein. Jo pelkkää raakaa työtä teos on vaatinut loputtomasti mutta aiheen ja esityksen välinen epäsuhta tekee siitä yksinkertaisesti loistavan. Villaryijy johon on tuftattu komea, mutta aiheensa mukaisesti lukukel-
voton teksti. Tämmöistä kulttuurien valtavia kontrasteja käyttäviä teoksia on upeaa katsoa. Isku vatsaan saa haukkomaan henkeä ja katsoja iloitsee tunnelman muuttuessa rauhallisemmaksi. Pienet ja rauhalliset luontoaiheiset kuvat hellivät katsojaa ja ovat lompakon kannalta inhimillisempiä. Voisin lyödä vetoa
että nämä löytävät kotinsa eläkeläismummojen seiniltä. Mutta kuten pitääkin, rauha ei ole pysyvä. Seuraava maalaus ahdistaa kipeän vihreällä värillään. Nimensä mukaisesti kaikki muu häviää kun kaksi sairasta kohtaa toisensa. Toinen lähes samanniminen teos vieressä taas ahdistaa ankaralla graafisuudellaan.
aupassa! kaupassa! Äiti, anna rahaa! Haluun ton ja ton ja ton! Musta on mustaa ja valkoinen on valkoista harmaan häiveen pehmentävällä taustalla. Seuraavassa teoksessa on kaksi osaa. Outo perspektiivi kohottaa työt “tavallisten” asetelmien yläpuolelle. Vasemmanpuoleiseen teokseen sijoittaisin jos minulla olisi muuta kuin tyhjiö tililläni. Sijoitan nimittäin vain sellaisiin teoksiin joista todella pidän. Yläperspektiivistä laskeudutaan maahan, mutta liian myöhään. Bussi nimittäin meni jo ja soutuvenekin on lahonnut. Haahuilu ei johda ikinä mihinkään. Sarjasta Crazy Diamond löytyy näyttelystä kaksi teosta joista ensimmäinen “Faarao muuttaa Siriukseen” jää valovuosia jälkimmäisestä. Mutta siihen jälkimmäiseen aion palata myöhemmin. Kaksi yksinkertaisen näköistä, mutta lähemmin tarkasteltuna hyvin yksityiskohtaista piirrosta palauttavat katsojan Siriuksesta todellisuuden ja epätotuuden välitilaan. Matka maan pinnalle huojentaa. Metsän kultainen valo ja varjo sekä aaltoileva maa tuovat teokseen niin oudon tunnelman että teoksesta ei mitenkään voi olla pitämättä. On kuin istuisi taikametsässä aaltojen kastellessa takaliston märäksi. Tässä voisi
Henriikka Leppänen Mikro-makrokosmos, 2014, keramiikka: posliinisavi, lasite, pigmentti
kökkiä vaikka kuinka kauan meditoiden itsensä syvään rauhaan. Vastavalossa seisovat puut eivät luo uhkaa vaan antavat voimaa. Carpe diem. Mummoystävälliset työt jatkuvat esittelemällä Suvin keräämiä sieniä seuraavassa huoneessa. Katseen vangitsee kuitenkin takaseinällä oleva valtava
posliinilaattakokoelma. Lasitetut savilaatat vievät uhrinsa mikroskoopilta ylös universumin kaikkeuteen. Kolmekymmentä laattaa ovat kuin 60-luvun huumeisen vallankumouksen esiintymä tässä ajassa. Teos Haavekuva näyttää nopealla vilkaisulla auringossa vaalentuneelta
7
8
Kaisa Heino nen Ovi nukkekod issa, 2015, öljyväri kank aalle
Kaisa Heinonen Ikkuna nukkekodissa, 2015, öljyväri kankaalle
oksennukselta, mutta tarkemmin katsoen siitä erottaa hahmoja jotka suutelevat seksuaalisen tasa-arvon kunniaksi kiihkeästi. Ehkä hahmot ovat heteroseksuaalisia vaan katsoja saa luoda minkä kuvan mielessään haluaa. Hanna Niemiaholta on yhteensä kolme teosta juhlanäyttelyssä. Koska seinälläni on hänen maalaamansa teos, vertaan näitä ehkä liian subjektiivisesti siihen. Maalaukset on joka tapauksessa lähes piirrosmaisiksi
työstetty. Ehkä se on tarkoituskin, ei voi tietää.
voimme vain arvailla kahdessa mielessämme.
Kahdessa seuraavassa työssä on kuvattu hevosia. En sinänsä vihaa hevosia, mutta en pidäkään niistä. En minäkään kaikesta tykkää. Jonkun hevosihmisen seinältä varsinkin sarjan kakkososa Nuoret hurjat II löytää varmasti paikkansa.
Haalistunut muisto voisi olla aiemmin nähdyn teoksen Haavekuva jatko-osa mutta aiemmin maalattuna se onkin Haaveen itseään toteuttava ennustus. Muistot haalistuvat ja vain nykyhetki jää.
Seuraava maalaus löytää sattuneista syistä paikkansa maalarin omalta seinältä, eikä ole kaupan. Näitä syitä
Seinällä seuraavana oleva leveä työ saattaa kuvata samaa tyyppiä joka hillui muutama teos aiemmin viemässä kuuta taivaalta. Tosin viime yönä
kuu oli vielä taivaalla joten taas taide vie miestä kuin teelusikkaa kalevaliaanisen friidun roikottaessa rumpua ja noituessa ennusteita seuraavassa maalauksessa. Noituudesta on vain pieni askel kolmeen työhön jotka kuljettavat pelon ja vihan kautta mustaan pahuuteen ja kuolemaan. Tästä on päästävä pois ennen tuhoa. Värikäs koira katsoo emäntäänsä anovasti tämän lähtiessä humputtelemaan teoksessa Tahdon mukaan. Sateenkaaren väreissä uikuttava koira lähde ainakaan minun mukaani vaikka teos onkin vaikuttavan kokoinen ja näköinen. Kuvasta tulee mieleen lasten palapeli. Toisessa työssä näyttää olevan myös koira ja edelliseen verrattuna
kullan värinen uinuja on huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus. Taulurivit katkaisee juuri oikealla hetkellä musta teltta täynnä värikkäitä nauhoja. Ufon näköinen rakennus piilottaa sisäänsä yllätyksen. Lattia on sisustettu kodikkaan pehmeäksi ja katossa loistavat tähdet. Äänimaailma antaa rasittuneelle puolimatkan pällistelijälle lepohetken. Tässä on hyvä paikka vetää hetki henkeä ennen loppumatkaa. Majan levosta ulos singahtava reissumies pälähtää Antti H. Raatikaisen toisen teoksen luo. Crazy Diamond -sarjan kolmas osa Odotus esittää hohtavaa violettia valoa väreilevän hullun timantin leijumassa lumisen vuoriston päällä. Kirkkaan valkoisella hangella on vaaleanpunainen merk-
ki. Katsoja jää miettimään timantin ja jäljen yhteyttä. Avaruudessa on elämää. Suojelujoukot-teoksessa oudot hahmot ovat huuruisuudessaan niin pelottavia että katsoja arvaa heidän tulleen perimään suojelurahoja. Viisas mies maksaa ja jatkaa matkaa. Rohkea mies laittaa kovan kovaa vastaan ja löytää itsensä pian joen pohjasta. Utuisia päiviä lupaa Toni Ahokas ja toteuttaa lupauksensa mainiosti. Lapin poro haahuaa puremaan puusta kuorta revontulien etsiessä muotoaan taivaan virrassa. Seuraavissa töissä ollaankin jo tietoisuuden äärellä. Tietäjä hypnotisoi katsojan kaikennäkevällä silmällään. Tieto siitä että kasvissyönti pelastaa maailman konkretisoituu
Ville Uotila Metsän kultainen valo, 2014, öljyväri kankaalle
9
Niina T. Halonen Vain olla tässä…, 2015, vesiväripuupiirros
soijavanukaspurkkeihin jotka ovat lässähtäneet seinään kuin löysä lanta. Seksuaalinen tasavertaisuus jatkaa voittokulkuaan kahden neidon maatessa uupuneina rakastelun jälkeen. Rauha on kosketeltavissa. Seinän takana on kuvaajan painajainen. Valokuvat ja läpinäkyvät levyt muodostavat monitasoisia kokonaisuuksia joita on mahdoton vangita kuvaan. Tämän tekstin lukija on pakotettu könyämään galleria Ahjoon katsomaan teokset omin silmin. Niissä on niin paljon nähtävää että kulman taakse isoon saliin kääntyminen vie aikansa. Kaksi pientä teosta nurkan takana tulee hypättyä anteeksiantamattoman nopeasti yli kun katse liimautuu koko näyttelyn upeimpaan teokseen. Punainen hetki -nimisessä työssä höyryveturi syöksyy ilman halki kohti katsojaa orgastisen läpitunkevasti. Harhapupun tunnusväri kirkuu silmissä junan nussiessa katsojan kylmästi ja anteeksipyytämättä. Lyhyellä valotusajalla kuvattu vihamielinen Ukko-Pekka -veturi pyyhkii tajunnan ja jättää
uhrin makaamaan vaahto suussa turmeltuneiden kallioiden keskelle. Uhri ei voi kuitenkaan jäädä itkemään vaan kokemus jättää katsojan pyytämään lisää. Joskus viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä maistraattiin. Pieni virhe täydellisyydestä kuitenkin löytyy ja se on ironisesti pieni taideyhdistyksen merkki junan kyljessä. Harhapupu ja ystäväni Totoro toistuu ajatuksena myös kahden nallen kuvassa. Teos on sopivan suloinen lastenhuoneen seinälle. Seuraavaksi figuratiivisuus vaihtuu abstraktioon josta putkiaivo ei onnistu sanomaan mitään mutta kääntyy taas 180° kärpästen valokuvien palauttaen uskon lopullisuuteen eli kuolemaan. Hetki jatkuu voodooneulojen painuessa nuken vartaloon. Taide, jossa on pahuutta ei ole koskaan huonoa. Suuri installaatio jossa marakassit ja kasvot tanssittavat kohti työn ja raudan kuvia jalustoilla ja vievät kulmahuoneeseen. Siellä elämänpuu ja värikäs nimetön teos toimivat keskenään kuin junan hissi ylösnostaen kunnes hempeät sii-
vet muistuttavat jälleen kaiken päättymisestä ja ylös taivaaseen noususta. Toivo kuitenkin elää savesta tehdyissä ja valoilla varustetuissa nyyteissä. Nämä tuovat paljon tunnelmaa jonkun onnellisen olohuoneessa, sanokaa minun sanoneen. Tämän huoneen tunnelma kuitenkin muuttuu mustemmaksi seuraavien mustamielisten töiden myötä. Kaksi taulua ovat selvästi positiivisia aiheeltaan vaikka ovatkin negatiivisen näköisiä esitykseltään. Tuolin eteen voi polvistua uhraamaan hengille jotta pääsee huoneesta kokonaisena ulos. Parin teoksen ohi kävellessä saapuu veistokselle, jossa lintu repii metallia kaivaen uupuneelle näyttelyvieraalle viimeistä leposijaa. Jos siitä pääsee livahtamaan ohi niin helpottaa taas. Oranssit eläimet kutsuvat leikkiin ja antavat vapauden tuskasta. Leikki ja hengähdys palauttaa raportoijan tunteiden pyörremyrskystä takaisin tähän todellisuuteen. Matka oli upea, mutta on hyvä palata takaisinkin. Minä olen rakkaus.
Taideyhdistys Harha on Joensuussa päämajaa pitävä matalan kynnyksen porukka joka on perustettu 2005 ja järjestää jäsenilleen monenlaatuista taideohjelmaa. Aktiivisimmat jäsenet kokoontuvat joka torstai vertaistukiryhmän tapaamisiin jossakin keskustan kuppilassa keskustelemaan jostakin taideprojektista ja jäsenten henkilökohtaisista projekteista. Tapaamisissa jaetaan neuvoja ja toimintatapoja monenlaisin aihein. Harha järjestää näyttelyitä eri kohteissa ja kokoaa jäseniään mukaan toimintaan. Monet jäsenistä eivät ole taiteilijoita sanan varsinaisessa merkityksessä vaan taiteesta innostuneita harrastajia. Harhaan voi liittyä mukaan kuka tahansa kiinnostunut yhdistyksen kotisivun www.harhaa.org tarjoamien ohjeiden avulla. Jäsenet toivottavat
Ilona Suojama Muodonmuutos 2015
11
Johanna Rieppo Toivo I, 2015, posliini ja led-valo
Toni Ahokas Hazy Days
ri
yvä en on , Ülj h r 5 Ko 201 , ko Ni odoo o V
ka
e
all
a nk