Virtuaalihevosten maailma 7/13 by Jazzumi R

Jälleen teemanumeron parissa! Tällä kertaa aiheena ratsastuskoulut. Tälläkin kertaa saatiin suurin osa jutuista muiden puolesta toteutettuina ja varsinkin esittelyjä sekä haastatteluita löytyy. Esittelyyn ovat päässeet varmasti yhdet tunnetuimmista ratsastuskouluista Seppele ja Golden Horse! Lisäksi muita mainitsemisen arvoisia ratsastuskouluja, kaikkiin kannattaa tutustua. Esittelemme rotuesittelyssä tilasto- ja risteytyshevoset, jotka ovat hyvin monipuolisia ratsuja. Lehdestä löytyy myös juttu peitsareiden Championship Battlesta. Pohjustelemme myös jo joulukuun numeroa, joten olehan tarkkana! Tällä kertaa numeron julkaisu myöhästyi noin tunnilla, pahoittelut tästä! Tälläkin kertaa tekniikan kanssa ongelmia, mutta onneksi niistä päästään aina yli. Suuri kiitos vielä kaikille numeron tekoon osallistuneille! Ihanaa joulun odotusta ja hyviä lukuhetkiä ratsastuskoulujen parissa, Jazzumi / Päätoimittaja virtuaalitoimitus@gmail.com

Sisällysluettelo 2

Mitä on ratsastuskoulun ylläpitäminen

Parrasvaloissa tuntiratsu Edmund

Ratsastuskouluja

Sarjakuva: Päivä Deisin kanssa

Tuntitarina

Rotuesittely: Tilasto- ja risteytyshevoset

Kun inspiraatio katoaa

Esittelyssä Seppele

Esittelyssä Shelyes

Haastattelussa Seppele

Haastattelussa Sorvankaaren Kartano

Esittelyssä Golden Horse

Hoitajan tarina hoitohevosesta

Haastattelussa Golden Horse

Hoitotarina

Ratsastuskoulun ylläpitäjän inspiraation vaikutus

Esittelyssä Metsälammen Ratsutalli

Esittelyssä Susikallio

Haastattelussa Metsälammen Ratsutalli

Haastattelussa Susikallio

Kysely ratsastuskouluista

Hoitaminen ennen ja nyt

Championship Battle

Haastattelussa hoitajana Destiny

Joulu lähestyy!

Hoitotarina

Kannen kuva © Gally, yksinkertaiset taustat © Jazzumi, lehden tekoon käytetty ohjelma Microsoft Word, julkaisu issuu.com

Virtuaalimaailmassa, kuten oikeassakin elämässä, on useita tapoja harrastaa ja ”ilmentää itseään”. Jotkut tuntevat kuuluvansa siittolan ylläpitäjiksi, joku pitää vain kilpailemisesta tai joku ei edes tahdo omistaa tallia. Ratsastuskoulu on eräs tapa harrastaa virtuaalitalleja. Ratsastuskoulun ylläpitämistä ei voi luokitella tietynlaiseksi ja tietyn tyyppiseksi - siitä voi tehdä myös oman itsensä näköisen ja näyttää ratsastuskoulussa sitä mistä itse pitää. Ratsastuskoulun ylläpitäminen vaatii luovuutta, kekseliäisyyttä ja erityisesti pitkäjänteisyyttä. Ratsastuskoulu on yksi sellaisista talleista, jota ei pysty toteuttamaan yhdessä yössä, jos kaipaa menestystä ja kannatusta. Vieraillessaan ratsastuskoulun sivuilla kävijä ei ehkä tule ajatelleeksi työn määrää, ellei se ole nähtävissä sivuissa ja sisällössä. Ratsastuskoulu täytyy suunnitella, jos ei paperille, vähintään mieleensä. Ratsastuskoulua suunnitellessa pitää tehdä itselleen selväksi mitä tallilta toivoo, mitä siltä odottaa ja minkälaisen siitä tahtoo. Mielipide saa muuttua kehiteltäessä, mutta joku lähtökohta on hyvä olla – vaikkei pakollista.

Varmasti yksi tunnetuimmista ratsastuskouluista: Seppele.

Ratsastuskoulu on yleensä sisällöltään juuri sellainen, minkälaiseksi ylläpitäjä sen tahtoo. Ratsastuskouluja on yhtä paljon kuin ihmisillä on mieltymyksiä ja mielipiteitä: joku tahtoo tallistaan realistisen, joku tahtoo noudattaa mahdollisimman virallista ja oikeanlaista tyyliä ratsastuskoulullaan. Kaikki lähtien ulkoasusta hevosiin on ylläpitäjän päätettävissä, mutta kaikki riippuu ylläpitäjästä itsestään!

Sivujen rakentaminen ja toiminnan suunnittelu on aikaa vievää. Toiminta on yleensä viimeisteltyä ja viimeiseen pisteeseen asti mietittyä ja harkittua, joku hyödyntää hoitotasoja ja toinen vaatii merkkejä ja kursseja. Ratsastuskouluissa on se hyvä puoli, että jokainen toimintamuoto ja ratsastuskoulu kokonaisuutena ovat samassa pisteessä jok’ikisen muun kanssa, yksikään ratsastuskoulu ei eroa perusidealtaan ja -rakenteeltaan toisesta. Yhtä lailla kuin ratsastuskoulun ylläpitäjä, vierailijallakin on oikeus päättää millaisesta tallista pitää ja millaisella tallilla viihtyy. Se onkin osa ratsastuskoulujen kompastuskivistä, miten saada tallille vierailijoita ja miten saada tallista viihtyisä ja suosittu. Ihmiset valikoivat mieltymystensä mukaan ratsastuskoulun, jolla tahtovat

Sivun kuvat © Anne L

aloittaa hoitamisen ja jonka sivuilla vierailevat eikä ylläpitäjä voi näihin asioihin vaikuttaa. Hyvänä ohjeena olisi tehdä ratsastuskoulusta mahdollisimman paljon itseään miellyttävä, jolloin todennäköisimmin on edes muutama samoin ajatteleva vierailija kiinnostuakseen hoitamisesta. Se, että ratsastuskoululla on kävijöitä ja erityisesti hoitajia, on se prosessin pitkäikäisin ja rankin osuus.

Ratsastuskoulun ylläpitäjä joutuu panostamaan hommaan täysin, jos tahtoo menestyä tallinsa kanssa. Alituinen mielenkiinnon loppuminen ja luovuttaminen ei tuo tallille ”uraa”, sen eteen on nähtävä töitä. Tallia täytyy mainostaa ahkerasti, vapaita hoitohevosia täytyy pitää esillä, toimintaa täytyy esitellä, ratsastuskoulusta täytyy kertoa. Näkyvyydellä saa vierailijoita. Ratsastuskoulun ylläpitäminen ei ole niin yksinkertaista, mitä sen olettaa olevan. Se vaatii kärsivällisyyttä ja panostusta. Silti ratsastuskoulupiirit ovat erittäin lämpimiä ja vastaanottavaisia, joten kaikki asiasta kiinnostuneet suunnittelemaan omaa ratsastuskoulua ja luomaan ideaansa talliksi! Ehkäpä teksti sai käsityksesi muuttumaan ratsastuskouluista – mietipä ensi kerralla ratsastuskoulun sivuilla vieraillessasi, onko todellisuus tallista vain siinä, mitä sinä näet! Kirjoittanut: Alison

Sivun kuvat © Lynn M

Seppele Vaahterapolku Nuovan talli Hiisikylän ratsastuskoulu Metsälammen ratsutalli Riispjärven ratsastuskoulu Ratsastuskoulu Kipinä Pikkumyllyn talli

Hallava Shelyes Hevosjärven tila Soldalen Suvilaakson ratsastuskoulu Golden Horse Mallaspuro Virtuaalitalli Hirnahdus

Tilasto- ja risteytyshevonen ovat tosiaan hieman eriasia, koska tilastohevoseksi merkitään hevoset joiden sukulaisia ei tunneta tai hevonen on rotumääritelmän vastainen risteytys. Myös sellaiset hevoset joilla ei Suomessa ole kantakirjaa menivät tilastorekisteriin.

Risteytysponi Taiga.

Tilasto- ja risteytyshevoset ovat kahden tai useamman rodun risteymiä eli hevosen suvusta voi löytyä montaakin eri rotua. Nämä risteytykset voivat olla hyvinkin monipuolisia ja hyvä risteytys voi olla tasokkaampi kuin puhtaat rodun edustajat.

Nykyään tilastorekisteriä ei enää käytetä ja hevoset saavat kansainvälisen UELN-numeron, jos polveutuminen on epäselvä hevoset merkitään E-rekisteriin (equidae). Virtuaalimaailmassa risteytykset tuntuvat melkein harvinaisilta. Välillä näkee kyselyitä, löytyykä näitä ja muutama ilmoittautuu, totuuttahan tällä ei tiedetä miten paljon näitä tosiasiassa löytyy, mutta yleisilmeeltään nämä vaikuttavat harvinaisilta. Tähänhän on yksinkertainen selitys se, että virtuaalihevosharrastus on kovin kasvatuspainotteinen, eikä täten risteytyshevosilla ole sijaa kasvatuksessa, ellei haluttaisi kasvattaa risteytyksiä. Risteytyshevosia tuleekin nähtyä yleensä omistajan "lemmikkeinä" ja panostettuina seuralaisina, joille kirjoitetaan päiväkirjaa ja tehdään kaikkea. Tämähän tekee tilanteesta mielenkiintoisen, risteytyshevosia ei yleisesti arvosteta, mutta sitten kun sellaisen omistaa, on se yleensä aktiivisesti toiminnassa mukana, koska siitä on silloin tehty jotain erikoista. Risteytyshevosista olisi moneksi niiden osaamisen puolesta, niitä voisi jalostaa roduista riippuen lajiin kuin lajiin, eihän menestys katso rotua. Tämän puolesta risteytyksiä voisi myös käyttää jalostuksessa ja kehittää hienojakin sukulinjoja, mutta se vaatisi kasvattajalta varsinkin alussa täyttä omaa panostusta ja kiinnostusta. Menestyksen myötä löytyisi varmasti muitakin kiinnostuneita ja tästä voisi kehittyä ihan oma "alansa". Kuten arvata saattaa, ovat risteytykset hyvin eroavia ulkonäöltään riippuen käytetyistä roduista. Tämä itsessään antaisi jälleen piirtäjille oivan mahdollisuuden luoda erilaisia värityksiä ja kokonaan kiinnostavan pohjan risteytyskasvatukselle, eikä oikeitakaan kuvia ole vaikea löytää, kun voi käyttää muidenkin rotujen edustajia.

Talleja ja yksilöitä Pikkumyllyn talli Wild Horse Ranch Four Leaf Clover Mundungus Fletcher Give Me Ferrary O.T. Captain

Walks Like Rihanna Cherokee Eclipse Congratz to Vinny Torsti (muuli)

Kirjoittanut: Jazzumi Lähteet: Wikipedia Hevosjalostusliitot Sivun kuvat © Anne L

Tilastohevonen Funky Frank.

On myös olemassa risteytyksiä joissa on käytetty muuta eläinlajia, kuten aasia tai seepraa hevosristeytykseen. Aasin ja hevosen risteytys on muuli ja hevosen ja seepran risteytys zorse.

Historia ja perustaminen Perustin Seppeleen elokuussa 2007 ajatuksena tehdä tunnelmallinen ratsastuskoulu, jossa kaikki olisi kuvat olisi piirrettyjä. Aiempaa virtuaalitallitaustaa minulla ei ollut, enkä ollut juuri virtuaalitalleilla vieraillut, joten talli lähti käyntiin ilman esikuvia. Seppele pohjautui lapsuuteni vihkotalliin ja hevoset tuntemiini oikeisiin hevosiin. Koodausta en osannut, joten Seppeleen kanssa lähdettiin aivan nollasta. Ulkoasu vaihtuikin aluksi useaan otteeseen. Noin puolen vuoden säätämisten jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja koodasin selkeän ja melko yksinkertaisen divulkoasun. Tämä ulkoasu olikin Seppeleessä noin kolme vuotta, vain otsikkokuva muuttui vuodenaikojen mukaan. Vuonna 2009 Seppeleen ylläpitoon tuli toinenkin henkilö, Josefiina, joka aktiivisesti pyöritti tallia lähinnä tarinatoiminnan muodossa. Itse keskityin piirroskuvien tekemiseen. Josefiina toimi Seppeleessä parisen vuotta aktiivisesti. Tämän vuoden syksyllä Seppele sai opettajavahvistusta, kun saimme Lynnin (Mallaspuro) hahmon, Pirittan esteopettajaksi.

kehys, jossa kaikki tapahtuu, yritetään pitää todenmukaisena ja vankkana sekä selkeänä, jotta toimintaan on helppo tulla mukaan. Esimerkiksi jokaisen hevosen viikottainen liikuntamäärä on tarkkaan mitoitettu. Hoitaminen on tallin tärkein toimintamuoto ja siitä palkitseminen on ollut selvää alusta asti. Seppeleessä otettiin käyttöön kuvapalkitseminen, eli hoitaja sai kuvan hoidokkinsa kanssa tiettyjen hoitomerkintämäärien jälkeen. Nyttemmin panostetaan enemmän hoitomerkintöjen laatuun ja määrään perustuvat palkinnot ovatkin jääneet pois. Ratsastustunteja on Seppeleessä tarjolla kaikentasoisille. Realistisuus tulee ilmi tunneissakin; esim. jatkotunneilla laukataan vain pieniä pätkiä ja hevoset on valittu tunnille kuuliaisimmasta päästä. Ratsastustunteja suorittamalla voi kerätä merkkejä ja tunnit toimivat raamina myös hoitajien tallielämään.

Toiminta ja periaatteita Seppeleen toiminta on aina ollut selkeästi ratsastuskoulu. Yksityisiä hevosia on tallissa ollut vain muutamia kerrallaan. Ratsastustunteja on järjestetty heti alusta alkaen tarina tai sarjakuvatuntien muodossa. Nykyisen toiminnan pyrin pitämään realistisena. Toki tarinoissa kannustetaan mielikuvituksen käyttöön ja moniulotteisuuteen. Kuitenkin

Seppeleen merkkijärjestelmä on melko joustava ja merkkejä saa kerätä, jos haluaa. Ratsastumerkeissä edetään tason mukaan, mutta suurin osa merkeistä on yksittäisiä tapahtumamerkkejä, ikään kuin muistoja tapahtumaan osallistumisesta. Jaan myös

vuodenaikamerkkejä hoitotarinoiden tunnelmien pohjalta. Seppeleessä vuodenajat ja luonto näyttelevät myös tärkeää osaa. Ulkoasu pyritään pitämään ajankohtaisena otsikkokuvia ja värejä muokkaamalla. Piirroskuvat perustuvat aina meillään olevaan vuodenaikaan, esim. syksyllä piirän syksyisiä kuvia.

Ylläpidon puolesta talli pidetään elävänä lähinnä piirrosten avulla. Seppeleessä uudet kuvat vastaavat monen muun tallin päivitystekstejä ja päiväkirjamerkintöjä. Olenkin piirtänyt Seppeleen tiluksia jos jonkinmoisista vinkkeleistä, mutta vielä ei näy loppua kuville eikä ideoille. Kirjoittanut & kuvat: Anne L

Milloin talli on perustettu, miksi juuri ratsastuskoulu? Seppele on perustettu elokuussa 2007. Olin pienempänä harrastanut omanlaisiani vihkotalleja, jotka kaikki olivat ratsastuskouluja. Halusin toteuttaa samankaltaisen tallin virtuaalisesti, tärkeimpänä oli ratsastuskoulun tunnelma.

Mitä ratsastuskoulun ylläpitäminen vaatii? Aikaa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä tietenkin innostusta ja inspiraatiota ratsastuskoulun pitoon. Myös jonkinlainen käsitys IRL-tallien toiminnasta helpottaa tallin ylläpitoa ja antaa syvyyttä toimintaan. Tietenkin hyvän ratsastuskoulun pitoon vaaditaan halua ottaa selvää asioista, joista ei tiedä. Millainen on ratsastuskoulu?

mielestäsi

toimiva

Tallilla on oma, selkeä tyylinsä ja toiminta on laadukkaasti järjestettyä. Parempi siis vaikka vähemmän toimintaa, kunhan siihen on panostettu. Omistajan täytyy nauttia ratsastuskoulun parissa puuhastelusta, se aina näkyy ulospäin.

Miten toiminta lähti aluksi käyntiin, miten se on kehittynyt? Seppeleen toiminta lähti käyntiin melko rivakasti. Hevoskanta oli aluksi pienempi, mutta kaikki hevoset saivat nopeasti hoitajan, moni hevonen useammankin. Hoitajaksi pystyi hakemaan sivuilta löytyvän lomakeen kautta. Järjestin tunteja 1-2 kertaa viikossa ja osallistujia tunneille oli useita. Sittemmin talliin on tullut lisää hevosia. Tuntikaavio rytmittää toimintaa ja hevosten liikutukset on suunniteltu nykyään realistisemmin. Tunteihin on tullut lisää tasoja. Hoitajat valitaan hoitajakurssin jälkeen jokaiselle hevoselle sopivaksi ja hoitajien tehtävät ovat selkeämmät. Tapahtumia ja erilaisia kursseja on monipuolisemmin. Merkkijärjestelmäkin on tullut mukaan vuosien saatossa.

Millaisiin ongelmiin olet ratsastuskoulun pidossa?

törmännyt

Suurimmat ongelmat tulevat oman ajankäytön suunnalta. Aikaa ei tunnu riittävän ja pää pursuilee ideoita, joista jää suuri osa toteuttamatta. Rutiineita tallin pyörityksessä on todella paljon, varsinkin sellaista työtä, joka ei suoraan näy ulospäin. Toistuva samojen asioiden tekeminen välillä tökkiikin.

Virtuaalimaailmassa foorumipohjaiseen toimintaan aina eksyy häiriköitä ja ne tuovat oman ongelmansa. On ollut hoitotarinoiden kopioijia sekä henkilöitä, jotka esiintyvät monella nimimerkillä. Ja lisäksi muita spämmääjiä. Näitä tietenkin joutuu moderoimaan, jotta ratsastuskoulun ympäristö pysyisi muille käytäjille, sekä itsellekin, mieluisana. Toimintanne kohokohdat? Seppeleen toiminnassa mielestäni parasta on ratsastuskoulun arki ja tunnelma. Meillä on myös paljon tapahtumia, jotka toistuvat vuodesta toiseen, esim. kesäleirit, vaellus ja aattoratsastus. Näistä kaikista löytyy omat huippuhetkensä. Vuoden 2010 joulukalenteri, joka toteutettiin klikkailutallin muodossa oli yksi suurimpia töitä koko Seppeleessä, ja aikamoinen kohokohta oli saadakin se valmiiksi, ainakin melkein.

luonteiden suhteen. Piirrostallin ollessa kyseessä hevosten on myös hyvä olla selkeästi tunnistettavissa ulkonäöllisesti, joten hevoskatras on suhteellisen värikäs. Vaikka saattaakin tuntua tylsältä, kaikkien hevosten täytyy soveltua luonteeltaan ratsastuskouluun, joten äärimmäisen hankalia hevosia talliin ei hankita. Teidän tallin suosikkihevonen, kerro siitä? Jokaisella taitaa olla oma suosikkinsa. Tallissa alkuajoista asti toimineet Humu ja Pella ovat keränneet monia ihailuja ja myöskään hoitajakandidaateista ei ole ollut pulaa. Humaus-Tyttö on hauska suomenpienhevostammma. Se on peruskiltti hulluttelija, joka usein hieman testailee ratsastajaa. Tamma saattaa kuitenkin saada äkkinäisiä innostuksen puuskia. Nykyisin Humu on jo osa-aikaeläkkeellä. Pella on estepainotteinen gotlanninruss, jonka selässä pysyy miltei kuka vaan. Juuri sellainen rutinoitunut ja kaikenosaava poni, joita ratsastuskouluissa pitää ollakin. Pella tekee ikänsä puolesta myöskin tavallista tuntihevosta vähemmän töitä, kuitenkin käyden esim. hyppäreillä.

Millaisia hevosia suosit? Ratsastuskoulussa on hyvä olla monenlaisia hevosia, jokaiselle jotakin. Pyrin pitämään hevoskannan monipuolisena ratsastettavuuden, koon, rotujen ja

Järjestetäänkö teillä säännöllisesti tunteja, miten usein? Tunteja järjestetään keskimäärin 1-2 kertaa viikossa. Maastotunti pyritään järjestämään

kerran kuukaudessa. Tunnit jakaantuvat syys- ja kevätkaudelle. Kesällä tunneista pidetään taukoa yleensä ainakin heinäkuun ajan. Millaisia tunteja teillä on eniten? Määrällisesti eniten on maasto- ja koulutunteja. Koulutunteja on kuitenkin eri tasoisia, esim. helppo C, helppo A. Miten tunnit suoritetaan teillä? Tuntimaksun voi suorittaa tarinalla tai kuvalla, jotka perustuvat tuntitarinaan. Nimilistaan –tunteja Seppeleessä ei ole ollut. Joskus on ns. tehtävätunteja, joissa vastataan esitettyihin tietovisa-tyyppisiin kysymyksiin. Mikä on itsellenne mukavin tapa suorittaa tunti?

Millaista muuta toimintaa järjestätte? Kesäisin on perinteisesti järjestetty yleisleiri ja vaellus. Lisäksi muihin aikoihin vuodesta järjestetään erikoisleirejä- ja kursseja. Hoitajille ja hoitajaehdokkaille järjestään useia kertoja vuodessa hoitajakursseja, joissa käydään läpi hoitamisen perusteita ja fooruminkäytön alkeita. Tänä syksynä meillä on ollut meneillään hoitajakokoukset, joissa käydään läpi jokaisen hevosen liikutukset ja hoidon erityistarpeet. Joulunaika on Seppeleessä aktiivista. Useina vuosina on järjestetty joulukalenteri ja pikkujoulut. Aattoratsastus jouluaattona on Seppeleen vankka perinne. Mitä toivot ratsastuskoulun toimintaan osallistuvilta?

Mieluiten suoritan tunnin kuvamaksuna eli piirtämällä ratsastuksesta kuvan. Kuinka paljon kiinnostusta tunneille on, millaisille tunneille? Seppeleessä osallistujamäärältään suosituimpia ovat maastotunnit. Näihin osallistuu yleensä 10-15 ratsastajaa. Koulu- ja estetunnit, joissa on paikat enintään kahdeksalle osallistujalle, tulevat usein myös täyteen. Syksyn uutuutena Seppeleessä on vauhdikkaat Miniponit! Sekä western-tunnit, jotka usein tulevat täyteen hetkessä. Alkeisja jatko I –tunnit keräävät vähiten osallistujia.

Ensinnäkin toivon innostusta juuri ratsastuskoulutoimintaa kohtaan. Tuntihevosta joutuu hoitamaan hieman säädellymmin kuin esim. yksityistä. Lisäksi toivon, että tallilla kävijä tykkää

ratsastuskoulun sosiaalisesta puolesta ja tutustuu muihin hoitajiin sekä tuntilaisiin.

estepainotteisen ratsastuskoulun (kuten esim. Peik IRL).

Tuntiosallistujalta toivon halua noudattaa tunnin kulkua ja myöskin intoa panostaa tuntimaksuun, kun tunninpitäjäkin näkee oman vaivansa tunnin tekemiseen.

Mitä ratsastuskoulua perustavan tulisi ottaa huomioon?

Mitä virtuaalinen ratsastuskoulumaailma kaipaa mielestänne, vai kaipaako mitään?

Haastattelija: Jazzumi Kuvat © Anne L

Eri puolilla maailmaa sijaitsevia ratsastuskouluja voisi olla enemmän. Lisäksi olisi kiva seurata esim. jonkin

menoa

Tärkeintä on, että pyörittää sellaista toimintaa, johon oma aika ja jaksaminen sekä ennen kaikkea inspiraatio, riittävät. Aktiivisen ratsastuskoulun pyörittäminen vie helposti useita tunteja päivässä. Lisäksi talli ja toimintaa kannattaa suunnitella rauhassa ennen julkaisua. Tallin tekemiseen voi helpostikin mennä kuukausi ja se on hyvä mittari myös sille, jaksaako ratsastuskoulua pyörittää jatkossakin. Suurin osa toiminnan ylläpitämisestä on teknistä puurtamista ja pienten asioiden organisointia, joten kärsivällisyyttä tarvitaan.

Ratsastuskoulu Golden Horse perustettiin 15.8.2002. Tätä ennen olin noin vuoden pyörinyt hoitajana Expagetalleilla. En muista yhtään, mistä idea omasta tallista syntyi, saatika miten ihmeessä päädyin nimeen Golden Horse. Nimelle on naureskeltu vuosien saatossa, mutta nyt se on jo liian legendaarinen mennäkseen vaihtoon. Tallin ensimmäisen ulkoasun suunnittelin paperille ja päädyin viehkeän sinisen ja lilan väriyhdistelmään. Nostalgiamielessä olen säilyttänyt nuo ensimmäiset sivusuunnitelmani, sieltä löytyy muun muassa hevosten sivut piirrettyine kuvineen ja kirjoitettuine luonteineen. Myöhemmin Golden Horsen väriksi vakiintui vihreä. Talliin muutti ensimmäisenä päivänä neljä hevosta: kolme suomenhevosta ja yksi arabi. Tästä perustuslaumasta elossa on enää suomenhevosori Osiirin Aukusti. Tuosta alkutilanteesta hevoslauma lähti vähitellen kasvamaan, ollen toisinaan yli 30 yksilön kokoinen ja vakiintuen nyttemmin 24 karsinan kokoiseen päätalliin sekä 8 karsinan kokoiseen kasvattitalliin, jossa nuoret tuntilupaukset saavat kasvaa rauhassa. Olen toiminut tallin ainoana omistajana alusta asti. Joskus tuntuu järjettömältä pyörittää tallia yksin, mutten ole osannut vielä(kään) luopua yksinvaltiudestani. Tallilla on nähty kymmeniä hoitajia, sh-o Osiirin Aukusti, tallin ensimmäisiä hevosia (ja ainut yhä elossa oleva).

Tallin ihkaensimmäinen ulkoasu vuodelta 2002.

joista moni on lopettanut alle vuoden hoitamisen jälkeen. Mutta joukosta löytyy myös useamman vuoden hoitaneita, jotka ovat nähneet ja kokeneet tallilla kaikenlaista – joukon vanhimpana 6 vuotta tallilla pyörinyt Ella. Golden Horsen toimintaan on mahtunut vuosien varrella hoitajia, tuntiratsastajia, varsojen kasvattamista kuin myös kurssi- ja merkkisuorituksia. Talli on kasvanut omistajansa mukana lapsuudesta aikuisuuteen ja on tainnut hakea identiteettiään ja paikkaansa maailmassa samalla tavalla. Myös virtuaalimaailma on muuttunut paljon vuoden 2002 vieraskirjatappeluista ja expagen värikkäistä sivustoista nykyiseen asialliseen ja realistisempaan suuntaan. Tallin historiaan mahtuu yli 130 000 kävijää, melkein 650 suoritettua tarinatuntia ja varmasti satoja hoitotarinoita. Ratsastuskouluni periaate on tarjota kävijälle aktiivista tekemistä ja mahdollisuutta kehittyä. Golden Horse on tavallaan virtuaalipeli, jossa voit valita roolisi tallilla ja edetä sen antamissa rajoissa tahtomaasi suuntaan. Ennen kaikkea yritän pitää Golden Horsen rentona ja stressittömänä paikkana, jossa asiat eivät ole millintarkkoja. Haluan

tarjota kävijöille mukavan paikan irrottautua oman virtuaalitallin arjesta ja tutustua muihin harrastajiin siinä samalla. Ehkä siinä samassa voi oppia myös jotain uutta hevosista, ratsastuksesta tai itsestään. Kirjoittanut & kuvat: Aino

Milloin talli on perustettu, miksi juuri ratsastuskoulu?

varsoja. Vähitellen tallille löytyi hoitajiakin ja siitä tuli meidän toiminnan tukipilari.

Talli perustettiin 15.8.2002. Uskoisin, että tuohon aikaan en edes tajunnut, että voisi olla jokin muu vaihtoehto kuin ratsastuskoulu. Toki tallilla oli myös kasvatustoimintaa, jota tavallisilla irl-ratsastuskouluilla ei nähdä, mutta se ei kyllä menoa haitannut. Tallimuodon valinta on osoittautunut hyväksi, sillä matkan varrella perustamani yksityistalli ja ponisiittola ovat molemmat lopettaneet kiinnostuksen loppuesssa.

Vuosina 2004-2005 kasvatustoiminta oli huipussaan, tai nyttemmin ajateltuna se kyllä tulvi yli äyräiden. Varsoja syntyi tusinakaupalla rodusta kuin rodusta. Silloin tilausvarsojen kysyntä oli kovaa, joten oli helppo astuttaa tammoja ja myydä varsoja kelle tahansa sellaista pyytäneelle.

Miten toiminta lähti aluksi käyntiin, miten se on kehittynyt? Alkuun toiminta pyöri pitkälti tallin sisäisesti: keksin uusia hevosia ja kehittelin tuntitoimintaa. Vieraskirjojen kautta sitä tutustui toisiin talleihin, joiden kanssa saattoi sitten järjestää tapahtumia tai suunnitella

Vuodesta 2007 meillä on pyörinyt aktiivisesti tuntitoimintaa aina kevääseen 2011 asti, jolloin omat irl-kiireet estivät toiminnan ylläpitämisen. Valitsin hoito- ja kurssitoiminnan tuntien sijaan ja keskityin niiden ylläpitämiseen. Vuonna 2014 lähdemme päinvastaiseen suuntaan tuntitoiminnan hallitessa tallia ja hoitajien jäädessä vielä toistaiseksi taka-alalle. Mitä ratsastuskoulun ylläpitäminen vaatii? Aikaa, rutkasti aikaa. Toki ratsastuskoulua voi pitää varmasti rennolla otteella, olla

kommentoimatta hoitotarinoita ja järjestää paljon nimilista-toimintaa. Mutta jos tahtoo todella aktiivisen ja inspiroivan virtuaalisen ratsastuskoulun, se vaatii ylläpitäjältä sitoutumista päivittämiseen. Toinen mitä tarvitaan, on into. Olen huomannut monesti tallin pitkän historian aikana, että jos jokin asia alkaa tuntua pakkopullalta mutta joudut silti tekemään sitä viikottain, kannattaa joko muokata kyseistä toimintamuotoa tai lopettaa se kokonaan. Näin vanhemmiten ja vapaa-ajan vähentyessä työelämän takia, olen tajunnut olla stressaamatta Golden Horsesta. Jos en ehdi tekemään jotain nyt, teen sen huomenna. Ja jos vielä kahden viikon päästä asia on tekemättä, on syytä ryhtyä muutostoimiin. Ehkä kolmas asia on asiakaspalveluluonne ja ystävällisyys, sillä ratsastuskoulu eroaa roimasti siittoloista yms talleista sillä, että toimintaa järjestetään muille harrastajille asiakasta palvellen. Nykyisin ihmiset ovat niin hyväkäytöksisiä virtuaalitalleilla, että pää punaisena huutavia hoitajia ei ole ollut vuosiin. Mutta ensimmäisten vuosien varrelle niitä löytyi muutama, jolloin ei auttanut kuin itse hengittää syvään ja vastata asiallisesti.

Millainen on ratsastuskoulu?

mielestäsi

toimiva

Toimiva ratsastuskoulu on aktiivinen. On oikeastaan ihan sama, järjestääkö talli yhtä vai viittä eri toimintamuotoa ja tapahtuuko tallilla viikoittain vain kuukausittain, kunhan omistaja on sitoutunut hoitamaan toiminnan hyvin, ajallaan ja loppuun asti. Toimivuuteen vaikuttaa myös tallihenki. Talli lähtee ihan eri tavalla elämään kun sillä on vakiokävijänsä (jotka muuten oppii tosi hyvin tuntemaan kuukausien saatossa!), vakiojuorunsa ja hauskat juttunsa. Sanoisin, että esimerkiksi Seppeleessä tämä on saatu onnistumaan – tallihenki on kuitenkin asia, johon omistaja ei pysty yksin luomaan tai hallitsemaan. Millaisiin ongelmiin olet ratsastuskoulun pidossa?

törmännyt

Lähinnä ajallisiin, sillä kaikki upeat suunnitelmani Golden Horsen varalle toteutuisivat vain jos tekisin tätä päätyönäni. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, kukaan tuskin tahtoo maksaa pikseliponien pyörittämisestä :) Kun perustaa 12-vuotiaana virtuaalitallin, ei edes voi haaveilla siitä, että vielä parikymppisenä se sama talli olisi pystyssä. Teiniikäisenä sitä ehti tehdä enemmän koulun ohella ja suunnitella paljon hienoa toimintaa, mutta työssä käydessä ja itsekseen asuessaan on paljon enemmän velvollisuuksia hoidettavana. Luonnollisesti virtuaalitalli jää tässä touhussa alakynteen.

Toimintanne kohokohdat? Ehdottomasti mieleen painuvin oli vuoden 2006 hoitajaryntäys. Vaikka tallissa asusti liki 30 hevosta, laumasta ei silti riittänyt jokaiselle halukkaalle omaa hoitohevosta. Pidin tuolloin vielä tallin tapahtumia ja päivitettäviä asioita kirjattuna pieneen kalenteriin, jonka välissä minulla oli hoitajajono. Pahimmillaan jonossa taisi olla liki 10 ihmistä kerrallaan. Sen lisäksi pidän jonkin asteisena saavutuksena vuonna 2009 lanseeraamiani ”aktivoivia tarinatunteja”, jotka ovat olleet suosittuja tuntilaisten keskuudessa. Kursseilta keräämäni palaute tunneista on ollut ainoastaan positiivista. Pidän itse tuntien kirjoittamisesta ja suunnittelusta, johon aktivoivat tunnit tuovat lisäpotkua kysymyksillä ja pienillä kirjoitustehtävillä. Pienempiä kohokohtia ovat olleet ne pari arvonimeä, jotka hevosemme ovat onnistuneet saamaan menneinä vuosina; shettisorimme Capitta sai Finest-arvonimen ja vuonohevostamma White Snow palkittiin KTK-III palkinnolla. Nämä olivat hurjan suuria juttuja silloin (2004 ja 2006), kun tallin hevoset eivät kovin kisanneet saatika loistaneet rakennekuvillaan – jos sellaista edes oli. Millaisia hevosia suosit? Tähän voisi leikkisästi todeta, että suosin omia kasvattejani, koska monen vuoden tauon jälkeen olen vasta tänä syksynä havahtunut torjumaan virtuaalilamaa ja ostamaan muilta hevosia.

Ostopäätökseeni vaikuttaa hevosen nimi – niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin – sekä luonne. En nykyisin enää osta hevosia ilman luonnetta, koska se tuntuu jotenkin vaisulta. Tahdon, että hevosella on jo ennestään jokin persoona, eikä niin, että se saapuu meille ja minä kehittelen hevosesta haluamani. Ratsastuskoulukäyttöön suosin ennen kaikkea reippaita, rentoja ja rehellisiä hevosia, jotka ovat hyväkäytöksisiä ja miellyttämishaluisia. Toki jokaisessa saa olla omat ”pimeät puolensa”, eikä meidän tallissa ole vain kilttejä mussukoita karsina toisensa jälkeen. Luokittelen hevoset kolmeen ryhmään ratsastettavuutensa mukaan, ja ylintä (vaikea) ryhmää meillä edustaa tällä hetkellä vain yksi hevonen. On turha ostaa montaa hankalaa hevosta talliin, jotka eivät pääse tunneille ikinä. Rotujen puolesta myönnän suosivani suomenhevosia ja se kyllä näkyy tallissakin. Suomiputtejen haastajaksi on nousemassa eestinhevoset, joita voisin hamstrata vaikka koko tallin täyteen. Kovin harvinaisia hevosia meiltä ei lyödy, ellei pohjoisruotsinhevosta lasketa sellaiseksi. Yritän kuvittaa kaikki hevoset omilla valokuvillani ja poikkeustapauksissa piirtäen, joten vältän ostamasta sellaisia hevosrotuja, joita en ole koskaan nähnyt edes oikeasti. Teidän tallin suosikkihevonen, kerro siitä? Tämä on paha kysymys, sillä yritän olla valitsematta suosikkeja. Mutta tällä hetkellä yksi mielekkäimmistä yksilöistä tallissa on eestinhevostamma Kullan Kena. Kena on tallin oma kasvatti ja itse asiassa ensimmäinen kotiin jäänyt

eestinhevoskasvatti. 8 vuoden iästä tullaan laskemaan 4 ratsukkoon, jotta ehdin huolimatta tamma on ollut ihan uskomaton varmasti panostaa kommentteihin kunnolla. sijoitushai kisoissa ja Millaisia tunteja jonottaa nyt vuoroaan teillä on eniten? KRJ:n laatikseen. Kenan luonne on juuri Golden Horsessa sellainen, mitä toivon: järjestetään tällä innokas ja hetkellä vain miellyttämishaluinen, aktivoiva mutta tamma ei tarinatunteja, kuitenkaan ole jonka lisäksi kaikista helpoin kevään myötä olisi ratsastaa. Se vaatii Haastattelussa nimeämäni lempihevonen, eest-t Kullan Kena. tarkoitus koota ratsastajaltaan paljon tukea ja selkeitä tarinavalmennusryhmä yksityisistä ohjeita, jotta koko homma saadaan ratsukoista. Nimilistatunnit eivät minua toimimaan. viehätä lainkaan, joten en tarjoa sellaisia Kena varsoi tänä keväänä ensimmäistä kertaa ja sen tammavarsa Kullan Lühike pääsee jatkamaan emänsä jalanjäljissä kunhan hieman saa ikää lisää. Sitä odotellessa en malta odottaa, että Kena pääsee viimein debytoimaan tuntiratsuna. Uskallan väittää, että tästä tammasta tulee uusi tuntiratsastajien suosikki! Järjestetäänkö teillä säännöllisesti tunteja, miten usein? Tällä hetkellä tuntitoiminta on suuren suunnittelun alla, jotta saisin palautettua toiminnan käyntiin alkuvuodesta 2014. Tunteja meillä ei ole järjestetty aktiivisesti sitten kevätkauden 2011, joten hengähdystauko on hyvä vähitellen saattaa loppuun ja kääriä hihat. Viikkosuunnitelmassa tunteja järjestetään 5 päivänä viikossa ja 4 tuntia per päivä, mutta toki nämä kaikki tunnit eivät ole täynnä ratsastajia, joten voidaan näin alkuun puhua 2-4 tuntiryhmästä per viikko. Ryhmäkoko

toiminnassa. Vaikka tuntilistaan kirjaankin nimiä tunneille, ne ovat enemmänkin ”haamutunteja” kuin varsinaista toimintaa – tuntirunkoja tai edistymistä niillä ei tapahdu. Aktivoiva tarinatunti voidaan nimetä myös lomaketunniksi, sillä siinä tuntitarinan sekaan on ujutettu tekstilaatikoita, joihin tuntiratsastaja kirjoittaa opettajan ohjeistuksen mukaan. Ohjeistus voi olla vaikka ”kuvaile kuinka ensimmäinen laukannosto sujui” tai ”hevosesi joko säikähtää tukkiestettä tai ryntää sille innoissaan. Kuinka selviät tilanteesta?”. Tuntiratsastaja saa itse päättää, kuinka paljon panostaa tarinaan ja kuinka hänen tuntinsa on todella sujunut. Tasollisesti tuntisuunnitelmamme kattaa niin koulu-, este-, maasto-, kenttä kuin valjakkotunteja. Näistä valjakkotunnit tosin saavat vielä odottaa, että ehdin todella perehtyä lajiin itsekin. Tarkoitus on edetä tasolta toiselle tunteja suorittamalla.

Mikä on itsellenne mukavin tapa suorittaa tunti?

palkkiotunnit, vuokrausviikonloput ja muut aktiviteetit.

Jos itse kävisin tunneilla – joka muuten olisi suotavaa, jotta osaisi katsoa toimintaa myös ratsastajan silmin – kävisin ehdottomasti tarinatunneilla, olivat ne aktivoivia tai tavallisia. Nimilista hölköttely uralla ei kiinnosta minua, koska en varsinaisesti laske sitä toiminnaksi.

Toki kasvatustoiminta, olkoonkin hyvin pienimuotoista, tulee varmaan listata myös, sillä se pyörii kyllä vuodesta toiseen. Ensi vuoden varsoja ei ole vielä suunniteltu, mutta myös kasvatukseen on tulossa muutoksia tammikuusta lähtien.

Kuinka paljon kiinnostusta tunneille on, millaisille tunneille? Yllättävän moni tykkää aloittaa ihan alkeiskurssista, vaikka meillä on sallittua hypätä sekä alkeis- että jatkokurssin yli. Veikkaan, että nyt uuden tuntisuunnitelman myötä estetunnit tulevat vetämään paljon porukkaa, sillä jostain syystä hyppääminen on aina ollut suosittua ja varsin odotettua aktiviteettia tunneilla. Vielä en osaa sanoa, kuinka suuri tunku tunneille on mutta toivotaan, että riittävä! Aikaisemmin tuntilaisten määrä on hieman vaihdellut, mutta jokaiselle tuntikaudelle on aina riittänyt kuitenkin ryhmäläisiä. Aktivoivissa tunneissa on se etu, että jokainen suorittaa kurssia omassa aikataulussaan, joten on aivan sama vaikka ratsastaja olisi ryhmänsä ainut. Millaista muuta toimintaa järjestätte? Toivottavasti kesään mennessä voisin ottaa jälleen tallille hoitajia. Oma talliporukka on kuitenkin aina se suuri lisä tallihenkeen, jonka vuoksi tallia jaksaa päivittää ahkerammin. Hoitajatoiminta toisi mukanaan myös kurssit sekä hoitajien omat

Mitä toivot ratsastuskoulun toimintaan osallistuvilta? Mielikuvitusta, kiinnostusta ja ymmärrystä. Esimerkiksi tunneista saa enemmän irti kun luo itselleen tietynlaisen hahmon: ehkä ratsastaja jännittää isoja hevosia tai rakastaa pohkeenväistöä tai on aina kokenut olevansa vähän pihalla estettä lähestyessään. Tuntirunkoihin voi vastata kuinka ikinä tahtoo, mutta jos viikosta toiseen vain mekaanisesti suorittaa tehtävän ohjeiden mukaisesti, se ei myöskään anna paljon armoa kommentteja kirjoittaessa. Ymmärrystä kaipaan siihen, että myös tallin pitäjä on vain ihminen. Toiminta elää ja muovautuu sen mukaan, kuinka kiire tai huono päivä sattuu olemaan. Toki ymmärrystä myös siinä, että jos toiminta on ihan seisahtunutta niin potkaisee hieman tallipitäjää persauksille, jotta jotain tapahtuisi ;) Mutta ennen kaikkea intoa ja kiinnostusta toimintaan osallistumisesta. Ratsastuskoulun toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista ja olen kiitollinen kaikille, jotka haluavat käyttää aikaansa esimerkiksi Golden Horsessa puuhailuun.

Mitä virtuaalinen ratsastuskoulumaailma kaipaa mielestänne, vai kaipaako mitään? Kaipaisin lisää yhteistyö ratsastuskoulujen välillä. Harmi, että vanha Ratsastuskoululiitto ei ole löytänyt pitäjää, sillä sen kautta voitaisiin ainakin hallinnoida tallien määrää ja esimerkiksi listata kesäleirejä ja kursseja. Ehkä tähänkin löytyy vielä jokin järjestely. Myös vuodelle 2014 voisin haastaa muut ratsastuskoulun pitäjät, että järjestetään jälleen ne RK-mestaruudet. Niitä taidettiin yrittää viimeksi pari vuotta sitten, mutta jos nyt saataisiin useampi aktiivinen talliporukka mukaan kisaamaan. Toisaalta olisin utelias näkemään ratsastuskouluissa monipuolisuutta, sillä nyt tarjonta on hyvin yksipuolista. Löytyisikö joltain intoa vaikkapa westernratsastuskoulun tai raviajokoulun pitämiseen? Jos minulla olisi aikaa (tai rohkeutta muokata Golden Horsea),

perustaisin itävaltalaisen kouluratsastukseen painottuvan ratsastuskoulun, jossa armoa ei annettaisi ja ratsastajista leivottaisiin kovatasoisia kisaajia. Mitä ratsastuskoulua perustavan tulisi ottaa huomioon? Sanoisin, että jokaisen virtuaalitallia perustavan tulee kuunnella omaa mieltään ja tehdä sitä mitä huvittaa, ei sitä mitä ”tarvitaan”. Ratsastuskoulua perustavalle antaisin ohjeeksi pitää toiminnan oman jaksamisensa rajoissa sekä lähteä rohkeasti kehittämään olemassa olevaa. Ei ole kiveen hakattua, että kaikkien täytyy järjestää tuntija hoitajatoimintaa juuri niin tai näin. Kaikki on mahdollista! Haastattelija: Jazzumi Kuvat: Aino

No mitenpä se ei vaikuttaisi. Kyseessä on kumminkin paljon omaa aikaa vievä harrastus, johon liittyy niin paljon eri työtä: ratsastuskoulusta riippuen tarinoihin kommentoimista, tunteja, hoitajien aktivointia ja erilaisia tapahtumia. Ratsastuskouluilla on kovat paineet aktiivisuuden suhteen, ja aktiivisuus syntyy yleensä inspiraatiosta. Kukaan ei revi tapahtumia väkisin päästään ikuisuutta, jossei kopioi ja etsi niitä muilta henkilöiltä. Täytyy kumminkin miettiä sitäkin seikkaa, riittääkö omistajan motivaatio "pahoinakin päivinä" tekemään niin sanottuja pakollisia duuneja, vaikkei inspiraatiota olisi edes istua koneen ääreen. Kyse on ihan omasta jaksamisesta. Ilman minkäänlaista inspiraatiota tallit ovat yleensä ns. massaan uppoavia, jotka eivät innosta ketään. Ja ratsastuskoulut jos jotkut suunnataan suoraan käyttäjille, jolloin kaikki heitä kiinnostavat seikat kannattaisi karsia pois. Vaikka tietystihän virtuaalimaailmassa jokainen tekee omalla tyylillään. Itse käytän myös hoitajille pohjana keksittyjä tuntilaisia, koska riittävää määrää ei ikinä ilmoittautuisi - saatika että joka viikkoinen tunnin tarinan kirjoittaminen kiinnostaisi ketään. Saatika sitten minua, joka kirjoittaisin jokaisesta tunnista tarinaa, suunnitelmaa tai/ja kommenttia!

Luova, ahkera, vaikuttava, innostava. Hmph. Kun on oikeasti itse laiska, mutta muuten kriteerit täyttävä, voi sanoa että kyllä se ahkeruus on tärkein. Vaikka kuinka inspiraatiota olisi, ei ilman takeita jonkinlaisesta kiitoksesta jaksa mitään tehdä. Onneksi on niin, että jos jokin nostaa tallin pinnalle, se on sitten aktiivisuus. Arvostan suuresti niitä, jotka jaksavat touhuta päivästä toiseen (Sinte, olet loistava!) tai pyörittää tallia monta vuotta (aino ja Anne, kiitokset siitä). Näiden tallien perusteella sanoisin, että inspiraatiosta ja ahkeruudesta syntyy pitkäikäinen talli, jossa on tekemistä kaikille omistajan epävirallinen tehtävä on saada kävijät viihtymään sivuilla ja osallistumaan sitä kautta oman tallinsa toimintaan. Toisaalta omistajan inspiraatio taas vaatii kävijöitä, jollei kyseessä ole tavattoman sitkeä ihminen, joka jaksaa pyörittää toimintaa vaikka osallistujalistat loistavat tyhjyyttään. Omistaja ja kävijät ovat siis lähes riippuvaisia toisistaan: kävijä ei tallilla tee mitään ilman inspiroitunutta omistajaa ja omistaja tylsistyy talliin luultavammin ilman innostuneita kävijöitä. Siis ei, talli ei pärjää ilman omistajan inspiraatiota. Tai kävijöiden inspiraatiota. Paitsi jos kyseessä on itseensä ja elämäänsä täysin tylsistynyt henkilö. Kirjoittanut: Jewell

Susikallio on lämpimällä tallihengellä varustettu suuri ratsastuskoulu, jonka hevoslauma koostuu yli sadasta erinäköisestä- ja kokoisesta ponista. Me järjestämme 4 eri ratsastuksenopettajan ja kahden valmentajan voimin viikoittain monenlaisia ratsastustunteja, niin esteitä, koulua kuin maastoakin. Meillä on aina panostettu opetuksessa laatuun Susikalliolla jokainen aloittaa samalta viivalta käymällä starttitunnilla, jossa opelle näytetään omat ratsastustaidot, sanallisesti tietenkin! Jokaisella tunnilla opitaan ihan oikeasti jotain uutta hevosista, siitä pitää huolen pätevien opettajien pohjaton tietovarasto omasta lajistaan sekä kattavat tietopaketit. Tässä Susikallio ehkä eroaakin hieman muista virtuaalisista kouluista; me kirjaimellisesti opetamme!

Tallin pitkäaikaisimpiin asukkaisiin lukeutuva, keväällä 2008 saapunut Nasta-poni ei suotta ole saanut ilkikurisimman ponin mainetta.

Susikalliolle on aina ollut tärkeää tarjota kaikenlaisille ratsastajille sopivia hevosia joku tykkää pienestä pörröisestä pullaponista ja toinen tulisesta arabista. Niinpä myös varsoja syntyy vuosittain tallilaistemme arkea ilostuttamaan, ja mahtuuhan porukkaan hoitajia jotka ovat varsan rapsuttelijana monta vuotta sitten aloittaneet, auttaneet pienokaisen kasvussa

hevosen elämään - ja yhä vielä tänäkin päivänä riemastuttavat susikalliolaisia tarinoillaan! Susikallio sai alkunsa vuoden 2008 keväällä tänä vuonna olemme järjestäneet kaikenlaista juhlaa ja kissanristiäistä viiden vuoden taipaleemme kunniaksi. Juhlahumun keskellä on ollut hyvä myös muistella vähän menneitä lokakuussa pitkäaikaisin hoitajamme, Henz, tuli olleeksi mukana tallin menossa huimat 5 vuotta! Nykyään superhoitaja pyörittää tallia minun ja ravipuolella kunnostautuneen Ontun kanssa, vetää omaa vakiotuntiryhmää - ja totta kai hoitaa yhä silmäteräänsä, yli 5 vuotta sitten hoitsuksi pyytämäänsä tallin pahamaineisimman tamman-tittelin saanutta tammaa, Tobleronea. Totta kai myös monilla muilla on ollut suurta vaikutusta tallin hengen ja Susikallion itsessään kehittymiseen juuri sellaiseksi kuin se tänä päivänä tunnetaan! Muutamana mainittakoon Onttu, Esmukka, Iina, Kristian ja Maiju. Meillä kuitenkin kaikki ovat tärkeitä, eikä ketään jätetä ulkopuolelle tallijengistä! Alun perin Susikallio oli vain 12 hevoselle tarkoitettu pieni suomalainen maalaistalli, jonka esikuvana oli silloinen suosikkitallini IRL-maailmassa, pikkuruinen talli täynnä sisukkaita suomenhevosia aivan mahtavalla opetuksella ja talliporukalla. Olin myös lukenut lukuisia ponikirjoja, joista suosikkina oli Poni-Haasta kertovat oikeaan elämään pohjautuvat kirjat. Erityisesti Ratsutallin Rasavillit ja Ratsutallin tulinen tamma olivat tehneet pieneen heppatyttöön vaikutuksen, tuota minäkin haluan! Idea omasta ratsastuskoulusta oli elänyt pitkään ja lopulta keväällä 2008 rohkenin tallin pystyttää Websiin. Yllätys oli suuri, kun sinisellä

kukkaleiskalla varustettu kyhäelmä sai valtavan hyvän vastaanoton! Kehuja ja hoitajia sateli ja unelma omasta ratsastuskoulusta oli käymässä hyvää vauhtia toteen. Niinhän siinä sitten kävi, että hevosmäärä kasvoi hitaasti mutta varmasti ja loppujen lopuksi kaikista karsinarajoitteista päädyttiin luopumaan. Toimimmekin sillä periaatteella, että jos kiinnostuneita on, otetaan heidät joukkoon mukaan! Näinpä myös paljon erilaisia hevosia ja poneja on oltava tarjolla koko ajan. Nykyään hevosia onkin hurja määrä, mutta se ei silti ratsastuskoulun menoa tai tunnelmaa haittaa! Ensimmäiset ratsastustunnit pidettiin jo keväällä 2008. Kävijämäärät olivat huisin suuria, vaikka suurin osa tulikin omilla hevosillaan valmentautumaan. Se ei kuitenkaan haitannut – päinvastoin. Susikallio tarjoaakin yhä valmennuksia myös tallin ulkopuolisille ratsukoille muiden ratsastustuntien ohella. Tällä hetkellä tuntitarjontaamme kuuluu 4 eri vakioryhmää eri rastastuslajeihin- ja tasoihin keskittyen. Suosituimmat lienee Henzin opetuslapsetnimellä liikkuva helpon tason rennompi ryhmä joka toinen sunnuntai, sekä harvakseltaan kokoontuva Team Kristian, jossa koulumme kouluvalmentaja kaitsee oppilaitaan kohti sujuvampaa ratsastusta ja suurempia koululuokkia. Toki myös vastikään perustettu esteille painottuva ryhmä uuden estevalmentajamme voimin vetämänä on noussut hurjaan suosioon! Yhtä kaikki kaikkia tuntejamme yhdistää yksi asia – haluamme taata oppilaillemme uutta tietoa ratsastuksesta ja pitää huolen siitä, että teoriapainotteinen oppi ei valu hukkaan. Näinpä lähes kaikki tunnit pidetään tarinatyyppisinä, jolloin ratsastuskoulun

perimmäinen ajatus, tiedonjako, varmasti onnistuu. Onpa tätä opetustyyliä myös kehuttu, muistan kuinka tapasin kahvilassa erään pitkäaikaisen hoitajan joka kehui Susikalliota aivan taukoamatta. Ei sitä vähällä unohda, kun joku kertoo kuinka on meillä Susikalliolla oppinut hurjasti ratsastuksesta ja kehittynyt ratsastajana! Onhan meidän opetustamme muutkin kehuneet: "Susikalliolla on ehkä parasta erittäin laadukas opetus ja hyvä, sekä ystävällinen seura. Tunneilta ja muista tarinoista saatua tietoa voi huoletta käyttää IRL elämässäkin apuna. " - Tuire, kahden yksityisen omistaja ja ahkera tunneilla kävijä. Ilman tällaisia kommentteja emme varmasti olisikaan jaksaneet pyörittää tallia näin kauan, suuri kiitos Susikallion 5-vuotisesta taipaleesta kuuluu siis ihanalle tallipoppoollemme! "Meillähän on täällä tavallisen tallipoppoon sijasta jättimäinen perhe! :') Ja vielä perhe johon on helppo päästä mukaan! Ihan jäätävä määrä hyviä tyyppejä sullottu samaan paikkaan, tänne tullessa tulee jo hyvä mieli!", - Cella, Nervous Shape-orin hoitaja. Niin, kävijät ja tallilaisethan ne tallin tekevät. Virtuaalinen ratsastuskoulu ei ole kuin tyhjä kulissi tai ylläpitäjänsä hevosten koti ilman tallilaisia. Susikalliolla on aina riittänyt kävijöitä, hoitajia on parhaimmillaan ollut yli 60 samanaikaisesti. Eihän tietenkään kaikki ole aina aktiivisia, mutta meillä ollaankin tämän suhteen oltu melko avokätisiä. Kun sitä itsekin on opiskelija, ymmärtää hyvin muiden kiireet – ei sitä itsekään tule aina ehtineeksi istua koneella. Siksipä aina yhdessä ylläpitäjäporukalla kauhistelemmekin muiden tallien 2 viikon

hoitokertapakkoja! Susikallioon ei tuollainen ajatusmaailma sovi, meillä käydään silloin kuin halutaan ja inspiraatiota löytyy. Ja silloin myös ne parhaat tarinat syntyvät, eivät pakotettuina pakkopullana vaan omaksi iloksi. Ja siksihän tätä harrastusta jaksaa aina vuodesta toiseen, omaksi – ja vähän myös muiden – iloksi. :) ”Toivoisin aina että susikallio olisi oikea talli. Kaikki on aina niin todenmukaista ja ihanaa<3” – Jassu, sh-tamma Susikallion Pikku-Virneen & nvh-ruuna Garibaldin ahkera hoitaja. Kirjoittanut: Viona Kuvat: aLLi, puk, piirroskuva Cella

Tallin pahamaineisin tamma, lv-tamma Toppe, jota Henz yhä hoitaa: "Väinö venkuroi Topen edellä ja Toppe päätti ottaa hivenen mallia. Se oli varmasti mielenkiintoisen näköistä. Titta ja Väinö kulkivat edellä kiemurrellen, ja me kiemurtelimme perässä. "

Kävimme toimittaja tiimin kanssa Susijoella haastattelemassa ratsastuskoulu Susikallion perustajaa ja omistajaa Vionaa. Susikallio oli saanut alkunsa 2008 luvulla, kun Vionalla oli ollut haaveena harrastetalli. Talli avattiin aluksi freewebsiin ja se kiinnosti ihmisiä heti. "Susikallio sai ensimmäiset hoitajansa ja tuntiratsastajansa jo ensimmäisten päiviensä aikana, eikä heistä vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut pulaa." Tallilta löytyy jokaiselle ihmiselle hevosia. Pienistä poneista suuriin hevosiin ja rauhallisista kuumakalleihin. Susikallio on myös vaihdellut palvelimia ja useita ylläpitäjiäkin. Susikallion toiminta on hyvin monipuolista. Vakiotunteja on viikossa 4 ja näiden lisäksi järjestetään irtotunteja. Tunnit toimivat niin, että ratsastuksenopettaja kirjoittaa oman näkemyksensä ja tuntilaiset tämän jälkeen oman tarinansa, opettajan tarinan pohjalta. Valmennuksia ja yksityistuntejakin järjestetään aina silloin tällöin. Viona kertoi omin sanoin muusta toiminnasta. "Susikalliolla syntyy lähes kuukausittain super suloisia varsoja ja järjestämme vuosittain leirejä, jaoksettomia kilpailuja ja kaikenlaisia tarinatempauksia kävijöidemme iloksi. " Monia kiinnostaa mitä tuntihevosen tai ponin arkeen kuuluu. Susikalliolta löytyy oreja, tammoja ja ruunia, jotka ovat kaikki eri luonteisia. Toiset ovat rauhallisia putteja, kun taas toiset tulisia lämminverisiä. Tuntiponit tekevät ihan normaalia arkea ja sen lisäksi kilpailevat. "Toisilla kilpaillaan aktiivisemmin kuin toisilla, pääsääntönä on että jokainen hevonen pääsisi edes kerran elämässään starttaamaan villeillä kisakentillä. Jaosten alaisista kisoista ja laatuarvosteluista emme juuri ole

kiinnostuneita, vaan katsomme että tarinapainotteisuus on eduksi tuntihevosillemme." Jokaiselle hevoselle yritetään myös löytää oma rapsuttelijansa. Tämä estää sen, ettei kukaan hevonen joudu aina vain juoksemaan pelkästään kaviouraa pitkin. Lisäksi Viona yrittää teettää kaikilla tammoilla ainakin yhden varsan, tällöin tammat saavat hieman taukoa tuntityöstä. Vionan arki perustuu pääasiassa vieraskirjan ja foorumin tarkkailuun. Hän vastailee hoitotarinoihin ja yksityisten omistajien kirjoittamiin tarinoihin. Lisäksi hän kommentoi tuntitarinoihin ja lisää uusia tunteja. Työ saattaa kuulostaa kevyeltä, mutta suurella tallilla se ei ole. "Kaikki työ ei kuitenkaan näy heti päällepäin jokapäiväiseen työhön kuuluu suunnittelutyötä tulevia hevoshankintoja, mainoskampanjoita, tuntikausia ja irtotunteja koskien! Toisinaan to do-listat kasvavat monien sivujen mittaisiksi ja tekeminen tuntuu pakkopullalta, mutta pääsääntöisesti oman ratsastuskoulun pyörittäminen on mukavaa ajanvietettä." Susikallion aktiiviset ylläpitäjät ja upea tallipoppoo auttavat Vionaa pitämään tallia pystyssä. "Ilman niitä ei tätä hommaa jaksaisi hetkeäkään. :)" Viona kommentoi. Tänä vuonna Susikallioon ollaan järjästämässä 5-vuotiasjuhlaviikko. Ensivuodelle ei ole vielä suunniteltu tapahtumia, mutta leirit tulevat suunnitteluun talven aikana. "Susikallion talliporukka itse pääsee jälleen totuttuun tapaan mukaan ideoimaan leirien sisältöjä! Tällä hetkellä työnalla on ns. varsatempaus; Susikallion yksi kantavia peruskiviä on aina ollut monipuolisten, persoonallisten käyttöhevosten kasvattaminen ja Susikallion

kasvattajanimen alle onkin syntynyt vuosien saatossa useampikin hontelojalkainen hevosvauva." Tänä syksynä on luvassa varsamarkkinat, joilta jokainen voi ostaa itselleen upean harrastehevosen tai miksei kilpahevosenkin.

hoitajanpesti, suuntaa Susikallioon. Sivuilta löytyy selvästi esitelty talli ja ohjeet hoitamiseen. Samalla on myös upea mahdollisuus tuoda Susikallioon ikioma hevonen yksityiseksi. Tallia voi kuvailla helposti yhdellä lauseella. "Kaikille kaikkea!"

Susikallion kaikilla hevosilla ei ole vielä hoitajia, eli jos sinua kiinnostaa

Haastattelija: Tilda

http://www.susikallio.suntuubi.com osoite http://www.susikallio.proboards.com foorumi susikallio@hotmail.com sähköposti

Väinö, Susikallion ensimmäinen poni, joka yhä asustelee tallissamme!

Millaista hoitajatoiminta oli ennen ja kuinka se eroaa nykypäivän tilanteesta? Millainen hoitajajärjestelmä oli ennen suosittu? Millaisia hoitajajärjestelmiä nykyään on? Olen hoitanut virtuaalitalleilla suurinpiirtein vuosikymmenen ajan. Siinä ajassa moni asia virtuaalimaailmassa yleisesti on muuttunut. Mielestäni suurin ero hoitajatoiminnassa tänä päivänä on kymmenen vuoden takaiseen hoitajille järjestettävän toiminnan huimasti kasvanut määrä. Alkuaikoinani hoitaminen tarkoitti yksinomaan tarinoiden kirjoittamista. Tunteja tai tapahtumia ei hoitajille juurikaan järjestetty - en muista osallistuneeni yhdellekään ratsastustunnille ennen kuin aloitin hoitajana Seppeleessä mutta jokaisesta tarinasta sai kommentin sekä pisteitä tai rahaa, joilla ostettiin tavaroita omaan ja hoitohevosen kaappiin. Se riitti. Oli kivaa kirjoitella tarinoita omista tekemisistä hoitohevosten kanssa. Ainakin omat tarinani olivat usein sisällöltään varsin epärealistisia, mikä johtui ihan nuoresta iästäni. Selästä putoiltiin tarinoissa harva se päivä ja sitten ratsasteltiin piffejä, paffeja ja piruetteja ja hypittiin talon kokoisia esteitä. Enpä ollut ainoa, joka edellä kuvatunlaisia tarinoita kirjoitteli.

Tätä nykyä hoitajatoiminnan tulee olla houkuttelevampaa monin tavoin; ei riitä, että tallin ylläpito tekee sivut ja sitten vain kirjoitellaan. Useimmat hoitajat haluavat tänä päivänä hoitaa pitkäikäisillä talleilla, jotka järjestävät aktiviteetteja ja palkitsevat hoitajiaan eri tavoin. Minun kantiltani katsoen esimerkiksi hoitotasot ja -merkit ovat melko uusi juttu, vaikka onhan niitäkin jo useamman vuoden ajan ollut eri talleilla käytössä. Hoitamisesta on myös tullut yhteisöllisempää; hoitajakaverien kanssa jutellaan enemmän foorumeilla ja myös Skypen ja kumppaneiden kautta. Itsekin olen luonut läheisiäkin - ja peräti tosielämään siirtyneitä - kaverisuhteita sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa ensin vain pyörimme samalla virtuaalitallilla. Koen, että aiemmin oltiin enemmän "omassa virtuaalitodellisuudessa", eikä niin sanotusti rakennettu virtuaalimaailmaa yhdessä. Onko hoitajia nykyään yhtä paljon kuin ennen? Onko hoitajatoiminta taantunut? Hoitajatoiminta taantunut? Tuskin. Sen rinnalle on tullut uusia toimintamuotoja, joiden suosio on kasvanut vuosien mittaan, mutta aina virtuaaliset ratsastuskoulut ja muut hoitajatoimintaa pyörittävät tallit ovat säilyttäneet jalansijansa. Nytkin tuntuu, että hoitamisesta kiinnostuneilla on kyllä kiitettävästi valinnanvaraa. Valinnanvara johtanee osaltaan siihen, että tallien ylläpitäjien tulee olla innovatiivisia toiminnan suhteen, mikäli mielivät tehdä tallistaan suositun hoitajien keskuudessa. Talleille, joissa on tarpeeksi houkuttavuuksia, kyllä piisaa hoitajia.

Eroaako entisistä?

tämän

päivän

hoitotavat

Foorumeita ei minun aloittaessani ollut yhdelläkään tallilla, joilla kävin. Useimmilla talleilla hoitotarinat laitettiin kaikkien hoitajien yhteiseen (Shinybookin tai Freebokin) vieraskirjaan. Joissain talleissa hoitotarinat lähetettiin ylläpitäjän sähköpostiin, mistä ne sitten siirrettiin tallin sivuille. Nykyäänhän varmaankin valtaosa hoitajatoimintaa pyörittävistä talleista käyttää foorumeita tai joissain tapauksissa lomakkeita. Millaisia hoitohevosia ennen suosittiin vai onko tässä selkeää linjaa? Kummat ovat suosittuja nyt, entä ennen: piirretyt vai valokuvalliset? Heh. Mitä hullumpi ja vaikeampi hevonen, sitä suositumpi se varmaan oli. Ja tietysti hoitohepan piti olla kaunis tai söpö, ja mielellään hyvin osaava tai ainakin mahdollista kouluttaa huipputasolle! Kyllä kai muunkinlaiset hevoset löysivät hoitajansa, mutta nuo tuntuivat olevan niitä "kermoja päällä". Piirroshevostalleja ei minun aloittaessani tainnut juurikaan olla, tai ainakaan sellaisilla

ei järjestetty hoitajatoimintaa. Nykyään hoitajatoimintaa pyörittäviä piirrostalleja on lukuisia. Itse pysyttelen melko tiiviisti piirroshevospuolella enkä ole juuri tullut seuranneeksi valokuvallisten tallien meininkiä, mutta uskoakseni molemmille tallityypeille löytyy oma kannattajakuntansa. Piirretyillä pyyhkii kieltämättä hyvin, mutta niin vain valokuvatalleillakin pyörii paljon innokkaita hoitajia. Tuskinpa ne koskaan tulevat toisiaan pois sulkemaan; hyvinhän tässä samaan virtuaalimaailmaan mahdutaan, niin valokuvallisten kuin piirrosheppojenkin harrastajat. Kysymykset: Jazzumi Vastaukset & kuvat: Lynn M

Milloin aloitit hoitajana? Ensimmäisen kerran hoitajana aloitin vuoden 2012 tammikuussa eräällä piirrostallilla, joka on jo lopettanut toimintansa. Tällä hetkellä hoidan Metsälammen Ratsutallilla. Piirrostallin löysin jonkun vieraskirjasta ja Metsikseen tutustuin hevostalli.netissä. Millainen oli ensimmäinen hoitohevosesi? Ensimmäinen hoitohevoseni oli vitivalkoinen risteytystamma, jonka nimeä en nyt satu muistamaan. Luonteeltaan hän oli pippurinen, mutta mukava ratsastaa.

Millä perusteella valitset tallin jonne menet hoitamaan? Siisti ensivaikutelma ja mukavat, monipuoliset hevoset. Tallilla pitäisi olla myös kotoisa tunnelma ja muitakin hoitajia. Mikä saa sinut kiinnostumaan hoitajan pestistä talleilla? Tykkään hoitotasoista ja ilmapiirinkin tulisi olla hyvä. Myös merkkejä on kiva suorittaa ja kaikenmaailman kissaristiäiset ovat mukavia. Millaisia hevosia valitset hoitohevoseksi? Hevosen luonteen pitäisi olla inspiroiva ja sellainen että päähän tulisi heti ideoita erilaisista hoitokerroista. Millainen on normaali hoitopäiväsi, mitä askareita suoritat? Yleensä haen Ronnien tarhasta, hoidan sen, jonka jälkeen ratsastan ja hoidan pois. Miten paljon aikaa yksi tarina vie, kirjoitatko kerralla vai usean päivän ajan? Yleensä kestää useampi päivä

Oletko hoitajana edelleen?

Kirjoitatko suoraan vieraskirjaan/foorumille, vai ensin omalla koneella?

Tällä hetkellä hoidan Metsälammen Ratsutallilla, joka on aivan mahtava paikka! Hoidan siellä Ronnie - nimistä yksärivuonista ja tämä omistaa ihanan luonteen.

Kirjoitan aina ensin koneen tiedostoihin ja sitten lisään foorumille.

Oletko hoitanut useassa eri paikassa samaan aikaan? Jos niin miten tämä onnistui?

Yleensä luonne inspiroi, sää voi olla myös kohteena tai välillä olen lukenut jonkun jutun ja siitä inspiroi kirjoittaa.

Olen hoitanut kahdessa eri paikassa samaan aikaan, eikä se onnistunut hyvin, joten lopetin toisessa paikassa.

Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan?

Onko kausia jolloin et jaksaisi kirjoittaa tarinoita?

Mitä sanoisit hoitajaksi harkitseville?

Yleensä ei ole, koska pidän tarinoiden rustaamisesta.

Hoitajalle pitää olla aikaa kirjoittaa hyviä ja laadukkaita tarinoita, koska niitä ei voi tehdä hutaisten.

Osallistutko hoitohevosesi kanssa tallin tapahtumiin?

Haastattelija: Jazzumi Kuvat: Anne L

Osallistun yleensä Ronnien kanssa.

kaikkiin

tapahtumiin

Kisaatko hoitohevosellasi? En kisaa. Hoidatko omana itsenäsi vai onko sinulla keksitty hahmo? Minulla on keksitty hahmo, joka on kuitenkin aika samankaltainen kuin minä itse.

Hoitotarina 1, 22. joulukuuta 2012: Maiju, hoitohevosena pv-tamma T.H. Shamrock II

Hiippailen hiljaa sisälle talliin. Kello on jo sen verran ettei tallilla pitäisi olla juurikaan porukkaa. Käyn tervehtimässä Sallia ennen kuin suuntaan kulkuni hoitajien kaapeille pullottavan repun keikkuessa selässäni. Sujautan melkein jokaisen kaappiin jonkinlaisen pienen paketin: kuka saa ison piparkakun jossa lukee ihmisen ja hevosen nimi, kuka itse tehdyn pikku tavaran (lapaset, villasukat..) ja kuka jonkun vähän hienomman lahjan. ”Krhm, mikäs tonttu se täällä liikkuu?” kuulen miesäänen kysyvän takanani. Säpsähdän ja melkein pudotan käsissäni olevan paketin. Hengähdän ja käännähdän katsomaan kuka oikein on yllättänyt minut. Kristianhan se siellä seisoo kädet puuskassa ja toinen kulma koholla. ”No minähän se täällä. Jos olet kiltisti niin saatat saada myös lahjan, joten nyt ihan hyshys ja pois täältä”, tokaisen miehelle virnistäen. Livahdan tummatukkaisen kouluvalmentajan ohi ennen kuin tämä ehtii jatkamaan keskustelua ja kiiruhdan hakemaan Sallin varusteet satulahuoneesta. ”Hieno tamma. Lähdetään rauhalliselle ratsastukselle maneesin suojiin.. ja mennään rennosti”, puhelen hoitohevoselleni pitkällisen harjausoperaation jälkeen. Taluttaessani tammaa maneesille alkaa taivaalta leijumaan hiljakseen suuria lumihiutaleita alas. Ihan kuin tuota lunta ei olisi muutenkin tarpeeksi.. Vedän maneesin oven perässäni kiinni ja sytytän vain

puolet valoista päälle. Ennen kuin nousen tamma vanhuksen selkään jakkaralta, sujautan cd-levyn radioon ja pistän rauhallisia joululauluja soimaan. Päätän ottaa kaiken ilon irti kun saan ratsastaa yksin ennen jouluaattoa Sallin kanssa tyhjässä maneesissa ja minulla on mahdollisuus kuunnella samalla musiikkia. Pääsen lähes vaivattomasti hoitsuni selkään ilman satulaa ja annan tammalle vapaat ohjat alkukäyntien ajaksi. ”Minä muistan lapsuuden joulut, Muistan kaikki tuoksutkin sen. Kylän laidalle, luo vanhan naisen Aattoaamuina vein kukkasen. Hänen kanssaan koristin kuusen, Pikkuleipiä maistelin. Joka kerta hän sanat nuo lausui, Niitä vaieten kuuntelin:” Kootessani ohjat Salli pärskii rentoutuneen kuulloisena ja myötää heti tyytyväisenä niskasta. Alan ratsastamaan tammaa pitkään muotoon ja pyydän tuota vastaamaan niin ohjas- kuin istunta-apuihin tekemällä pysähdyksen joka toiselle kirjaimelle. ”Rauhaa, joulurauhaa, Muista joulusi pyhittää. Se vain, mikä meissä on hyvää, Meidän jälkeemme tänne jää. Kun rauhaa, joulurauhaa Hänen kuulin toivottavan, Niin silloin, vasta silloin Tunsin jouluni alkavan.”

Kun pysähdykset onnistuvat hyvin, pyydän hoitsuani nostamaan ravin. Jatkan pitkän ja rennon muodon ylläpitämistä samalla kun alan ratsastamaan ympyröitä joka toisen kirjaimen kohdalla. Samalla kun Salli rentoutuu alan itsekin rentoutumaan ja vajoamaan syvempään istuntaa, jolloin jalkani laskeutuvat alemmas ja alan pääsemään mukaan ratsuni pitkään raviaskeleeseen. ”Tänä jouluna jälleen kuljin Luokse pirttinsä syrjäisen. Minä ikkunat pimeät löysin, Pihan aution, hiljaisen. Kertoi naapuri vanhuksen tienneen Minun aattona tulevan; Oli toivonut hän kummullensa Joulutähden mun laskevan.”

On poissa nuo lempeät silmät, Tuoksu tuvan tuon lämpimän. Rauhaa, joulurauhaa Voinko löytää nyt milloinkaan? Minä miksi en aikaisemmin Häntä saapunut katsomaan?” Jatkan hetken aikaa ravityöskentelyä kolmikaarisen merkeissä: pari askelta käyntiä keskellä suoraa uraa ja hieman eteen kaarteissa. Salli toimii melkein pelkällä ajatuksella koko tehtävän ajan. Kun kolmikaarista on tahkottu tarpeeksi kauan, jatkan suoraa uraa ja pyydän tammaa nostamaan rennon pitkän laukan. Pärskähtäen vanha tamma nostaa pyöreän keinuhevoslaukan. ”Kirkkomaalle hiljaa nyt kuljin, Kuljin silmin kyyneltyvin. Hänen kummulleen toin joulutähden, Yhden kynttilän myös sytytin. Sillä hetkellä, liekki kun syttyi, Tunsin lämpimän henkäyksen. Tähtitaivaalta lempeä tuuli Viestin toi mulle kuiskaten:” Laukkaan muutaman kierroksen ennen kuin vaihdan laukan keskellä koko rata leikkaa. Jatkan laukkaa samalla tavalla muutaman kierroksen ajan, jonka jälkeen siirrän Sallin raviin. Muori pärskähtelee tyytyväisen kuuloisena mennessään. Teen pari suurempaa ravivolttia molempiin suuntiin ennen kuin siirrän Sallin käyntiin ja annan hoitsulleni pitkät ohjat.

Annan Sallin kävellä hetken pitkin ohjin ja taputan tummaruunikkoa kaulaa. Hymy kareilee huulillani, mutta piilotan hymyni tummanharmaan neulehuvin taakse. Uskallan sulkea silmäni hetkeksi aikaa ja uppoudun kuuntelemaan radiosta soivaa joululaulua. Huohahdan hiljaa. Surumielinen kappale pyyhkii hymyn huuliltani samalla kun kerään ohjat jälleen tuntumalle.

”Rauhaa, joulurauhaa, Muista joulusi pyhittää. Se vain, mikä meissä on hyvää, Meidän jälkeemme tänne jää. Kun rauhaa, joulurauhaa Kuulen tuulen kuiskaavan, Vihdoin tunnen, sittenkin tunnen Minä jouluni alkavan.”

”Rauhaa, joulurauhaa Mulle toivota ei nyt hän.

”En olekaan vähään aikaan nähnyt noin saumatonta ratsastusta”, kuulen Kristianin sanovan maneesin kentän laidalta. Hymähdän ja

kysyn mieheltä oliko tämä pitkäänkin seurannut ratsastustani. Valmentaja myönsi hiipineensä jo alkuravien aikaan katsomoon. Oli kuulemma saanut kaikki omat hommansa tehtyä, mutta ei ollut vielä lähtenyt. ”Mitenkäs Daiquiri ja varsa jaksavat?” kysäisen ohi mennen hypähtäessäni hoitsuni selästä alas. ”Hyvin.. molemmat voivat hyvin”, mies sanoo mietteliäänä, ”Kiitos muuten vielä kun olit apuna”, tämä jatkaa. ”Äh, enhän minä tehnyt muuta kuin rapsutellut tamman päätä”, sanon virnistäen. Kouluvalmentaja naurahtaa ja avaa portit minulle ja Sallille. Nappaan cd:n soittimesta ennen kuin suuntaan kulkuni talliin Kristian kannoillani. Mies pitää minulle seuraa sillä aikaa kun hoidan Sallin yökuntoon ja roudaan tavarat satulahuoneeseen paikoilleen. Sidon suuren piparkakkusydämen hoitohevoseni oveen joulunpunaisella nauhalla. Sydämessä lukee ”Maiju & Salli” ja olen koristellut piparkakun punaisella sokerikuorrutteella. ”Minä voin heittää sinut kotiin. Se on kuitenkin oman kotimatkani varrella”, Kristian huikkaan autonsa vierestä kun olen kävelemässä tallipihan (Laulun sanat: Joel Hallikainen - Joulurauhaa) Kiitos tarinan lähettämisestä Susikallion Vionalle!

poikki. ”Eikä mitään muttia. Autoon siitä”, valmentaja jatkaa ennen kuin ehdin esittämään vastaväitteitä. Astelen kiltisti toisen auton luokse ja käyn pelkääjän paikalle istumaan. Kotimatka menee hiljaisuuden vallitessa, tyydyn itse halaamaan sylissäni olevaa reppua. ”No niin, perillä.” Havahdun ajatuksistani ja tajuan miehen parkeeraaneen auton kerrostalon oven eteen. ”Kiitos”, sanon ja olen avaamassa auton ovea, mutta kesken liikkeen tajuan unohtaneeni erään asian. ”Tässä.” Ojennan pienen pehmoisen paketin reppuni sisältä, jonka jälkeen avaan oven ja nousen autosta. ”Hyvää joulua.” ”Hyvää joulua.. ja kiitos lahjasta”, Kristian sanoo hymyillen. Suljen auton oven heilautan kättäni kouluvalmentajalle ennen kuin tämä lähtee ajamaan pois. Hymähtäen suuntaan kulkuni kohti omaa kotiani, josko kaapista löytyisi vielä hieman glögiä. Kuvat: Anne L (Kuvat eivät liity tarinan

tapahtumiin!)

Edmund on pienikokoinen ja karvainen eestinhevonen. Se on taitava monitoimiratsu, mutta melko lailla perinteinen ratsastuskouluponi; liikkuu laiskan varmasti kaikkien alla ja vaatii nopeat, täsmälliset, jotta alkaa työskentelemään kunnolla. Ruuna on maastovarma kaveri, mitä nyt välillä keksii säpsyillä humisevien puskien kohdalla. Tunneilla Edin voikin laittaa lähes kaikkien alle. Vankan rakenteensa puolesta se jaksaa kantaa hyvin keveitä aikuisiakin. Edi tuli Seppeleeseen marraskuussa 2011 ja on työskennellyt siitä lähtien ahkerasti tunneilla. Voikko käy kaikentasoisilla tunneilla, myös estetunneilla. Ratsastuskoulujen välisissä mestaruuksissa 2012 Edi ratsastajineen sijoittui kolmansiksi sekä helppo B että helppo Cluokissa. Ponissa parasta onkin sen tasaisuus ja se tulee kouluradoilla hyvin esiin. Ruunalla on ollut Seppeleessä kaksi hoitajaa, joista toinen jatkaa vielä aktiivisesti. Nykyinen hoitaja on taitava ratsastaja ja treenaakin Edin kanssa itsenäisesti, joten ruuna pysyy hyvin läpiratsastettuna koko ajan. Suurempia sairaslomia Edmundilla ei ole ollut, vaan poni on saanut virkeänä puurtaa tunneilla. Kirjoittanut & kuvat: Anne L

Kiitos sarjakuvasta Milalle! =)

Disa ja oma hevonen sh-ori Topino ensimmäisellä Team Kristian-tunnilla 11. huhtikuuta 2012. Kevätauringon pörhentämä Topi harppoi pitkin askel pääkenttää ympäri. Oh god, ensimmäistä kertaa tämän hepun kanssa valvovan silmän alle. Mitähän tästäkin tulee?! Ajatukset laukkasivat villisti pääni sisällä ja olin aivan omissa maailmoissani. Topi käytti tilannetta hyödyksi ja teki omavaltaisen äkkikäännöksen melkein tipauttaen minut selästään. Kokosin itseni nopeasti ja käänsin orin takaisin oikeaan menosuuntaan toivoen ettei kukaan huomannut äskeistä. Ah mikä aloitus valmennukselle. Kentän laidalta kantautui kuitenkin hilpeähkö huudahdus: "Håll på! Vi har inte ens börjat..." Ohjien kokoaminen sai Topin entistä valppaammaksi. Lähtökuopissa runtivaa oria joutui muistuttamaan, ettei tarkoituksena ollut sännätä täyteen vauhtiin. Pidätteet alkoivat mennä jopa läpi, kun nojasin hieman taakse ja rentoutin kroppaani heti kun askel oli vähänkin rennompaa. Kierros kierrokselta ori alkoi päästä eroon jännittämisestä ja keskittyi tarkemmin omaan tekemiseen. Korkeuksia kurottanut pää painui alemmas, kun Topi vihdoin myötäsi. Ori käveli reippaasti, joten pääsimme aika nopeasti keskittymään kulmien ratsastamiseen. Ratsuni antoi nopeasti palautetta istuntavirheistä vääntäytymällä vänkyrälle kuin banaani.

Kertasin hiljaa mielessäni annettavat avut, valmistelin Topin tulevaan ja ratsastin kulman ylihuolellisesti sillä tuloksella, että takapää pysyi tällä kertaa kyydissä. Nopeastioppivana Topi tajusi homman nimen parin onnistuneen suorituksen jälkeen ja yrittipä jopa pari kertaa lähteä oikomaan kun vain ajattelin kääntymistä. Ennakoimisen kanssa sai tehdä tovin töitä, jotta Topi alkaisi kuuntelemaan mitä siltä pyysin ja milloin. Ahertaminen tuotti kuitenkin tulosta, sillä hevonen alkoi muuttua letkeämmäksi ja taipui notkeasti sisäpohkeen ympärille. Kulmaharjoituksen jälkeen Topi tuntui oikein hyvältä, mutta pysähdykset joka kirjaimen kohdalla sai orin hieman turhautumaan ja kyseenalaistamaan tehtävän. Mamma, miksi täytyy kokoajan seisahdella?! Pyrin vaikuttamaan mahdollisimman vähän kädellä ja tehdä pysähdykset istunnan avulla. Hevonen reagoi välittömästi jääden paikoilleen, mutta vain sekuniksi tai kahdeksi, jonka jälkeen sen pinna alkoi palaa. Tiivistin istuntaani, kun Topi jännittyi alla liikkuakseen johonkin suuntaan. Aluksi jäin pidättämään hieman liian pitkäksi aikaa kiinni, jolloin ori löi pakin silmään. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin yhteisymmärykseen. Kovin halukkaasti Topi ei jäänyt paikoilleen seiskoskelemaan, mutta pysyi sen verran mitä siltä pyysin. Liikkeelle se lähti niin liukkaasti, että jäin taas hieman jälkeen mikä näkyi siinä, ettei ratsu ollut handussa parin

ensiaskeleen aikana. "Malttia, malttia." kuului kehoitus ja yritinkin parhaani mukaan antaa niin vienot avut kuin vain pystyin. Pelkkä rento istunta ja hellä pohkeenpuristus riitti Topille käskyksi liikkua eteenpäin.

Keskikäyntiharjoituksessa ori oli elementissään, ainakin jos ratsastajalta on kysyminen. Alkutunnin venkoiluja ei enää ollut ja hevonen oli rehellisesti kuulolla. Tosin tuntui siltä, että se olisi vaikka mielummin hyppinyt päällään, kuin jatkanut äskeistä pysähtelyrumbaa. Topi venytti tyytyväisenä askeltaan ja astui takasillaan hyvin alle samalla kun myötäsin kädellä pään liikettä.

Loppuajan päätin keskittyä peruutuksiin, sillä paloin halusta nähdä miten ori suhtautuisi pidätteisiin, kun oli saanut hetken rauhoittua. Hevonen oli hyvällä tuntumalla ja pysähtyi nätisti paikoilleen. Istuin syvällä satulassa ja pyysin ratsua liikkeelle pitäen kuitenkin ohjasotteella kevyesti vastaan. Topi otti mukisematta askeleita taaksepäin, mutta vinhasti heiluvat korvat kertoivat mitä mieltä se oikeasti oli tehtävästä. Ori yritti pari kertaa singahtaa eteenpäin kun hellitin painetta ohjista. Ilmeisesti jäin samalla puristamaan pohkeella sen verran liikaa, että se riitti herkälle hevoselle merkiksi vaihtaa etenemissuuntaa. Haeskelimme taas yhteistä säveltä, joka näyttää olevan vaihtelevassa on/off-suhteessa. Aivan seuraavaan aamuun treeni ei venähtänyt peloistani huolimatta, vaan tasapainoinen peruutus nähtiin vielä tämänkin päivän puitteissa, kun istunnan, käden ja jalan harmonia löytyi. Kuvat: Anne L (Kuvat eivät liity tarinan tapahtumiin!) Kiitos tarinan lähettämisestä Susikallion Vionalle!

Ei huvita. Ideat tuntuvat väkisin väännetyiltä ja niiden toteuttaminen se vasta puistattava ajatus onkin. Hommia kasaantuu eikä harrastus enää tunnu hauskalta ja leppoisalta ajanvietteeltä. Kun harrastuksesta katoaa ilo, ollaan jo menty metsään. Minä itse menin virtuaaliharrastukseni kanssa metsään monessakin suhteen. Ylläpidin - ja ylläpidän edelleen - piirrettyä ratsastuskoulua, jonka hevosten hoitajille halusin tarjota paljon toimintaa. Kaikki sujui kuin itsestään, kunnes aloin huomata, ettei vanhojen nurkkien piirtäminen enää houkuttanutkaan. Siinä vaiheessa myös tapahtumien hoitaminen loppuun alkoi venyä. Jokainen viivästynyt tapahtuma antoi oman lisänsä stressitaakkaan; tunsin syyllisyyttä siitä, etten ehtinyt pyörittää tallia haluamanilaisella tavalla.

Olisin kaivannut taukoa, mutten uskaltanut ottaa sitä askelta. Entä, jos paluu ei sitten enää huvittaisikaan? Tai jos talli unohdettaisiin kokonaan ja jäisi paluun jälkeenkin autioksi?

Lopullinen sysäys tauon aloittamiselle taisi tulla, kun huomasin, etten voinut harrastaa omaa harrastustani muille. Siinä vaiheessa, kun väen vängällä keksin tapahtumia vain, jotta saisin järjestettyä jotakin sen sijaan, että olisin ollut innostunut toteuttamaan jotakin tiettyä, ei ollut enää ihmekään, että tapahtumien loppuun saattaminen venyi ja venyi. Samalla haaveilin uusista maisemista ja eräällä valokuvausreissulla huomasin, että haluamanilaiset maisemat olivat edessäni. Otin itselleni kansiollisen mallikuvia ja aloin suunnitella uudistusta. Mallaspuron ratsastuskoulu jäi tauolle. Tauon alussa oletin, että kesän loppuun mennessä talli olisi jälleen pystyssä. En kuitenkaan saanut päälle samaa tahtia ja innostusta, joka minulla oli, kun ensimmäistä kertaa aloin rakentaa talliani vuoden 2009 loppupuolella. En saanut päälle minkäänlaista tahtia. Muutamaan kuukauteen en oikeastaan tehnyt mitään tallin eteen. Sitten sain tehtyä jotakin, ja pian taas totesin, ettei mikään edistynyt. Odotin fiilistä, jota ei tullut. Tauko venyi vuoden mittaiseksi ja pian pidemmäksikin. Päästin irti tallistani ja päätin tehdä siitä pöytälaatikkoprojektin. Kun paine valmiiksi saamisesta katosi, aloin kuin taikaiskusta saada ideoita tallin toimintaan liittyen. Kuinka saada toiminnasta aktiivista muttei liiaksi ylläpitoa kuormittavaa? Ratkaisut pyörivät mielessä, muodostuivat ja jalostuivat - ja lopulta olin niistä innoissani. Kun into palasi, palasi myös halu tuoda talli toimintatapoineen päivänvaloon.

Kaikeksi onneksi virtuaalimaailma itsessään on anteeksiantavainen. Virtuaalinen aika on täysin meidän käsissämme; voimme vääntää ja muokata sitä niin halutessamme ja vaikkapa päättää, että hevostemme ikääntyminen on toistaiseksi jäissä. Täydellinen irtautuminen harrastuksesta voi tehdä erittäin hyvää. Kanssaharrastajien kanssa sovitut tehtävät tosin olisi hyvä hoitaa ajoissa, sillä harrastajan oma aika ei ole samalla tavalla pysäytettävissä kuin virtuaalimaailman. Jos ei hommiaan ehdi tai jaksa hoitaa, tulisi siitä ainakin muistaa ilmoittaa tai kysyä, voiko

vaikkapa ulkoasusta maksuksi sopimiensa kisojen kilpailemiseen saada lisäaikaa. Ajan lisäksi joskus kaipaa rohkeitakin suunnanmuutoksia. Mallaspuron toiminta koki hienoisia muutoksia ja tilat vaihtuivat täysin. Hevoskanta uudistui ja täysin uusi ulkoasu antoi oman piristysruiskeensa. Joskus pienemmätkin muutokset voivat palauttaa vanhan innostuksen ja houkutella inspiraation takaisin. Ilman niitä harrastus tuskin pysyy sellaisena kuin sen kuuluisi olla: rentona ja ennen kaikkea hauskana. Kirjoittanut & 1 kuva: Lynn M 2 kuva: Anne L

Virtuaalitalli Shelyes on pieni, piirretty ratsastuskoulu Pohjois-Norjassa, tarkemmin Lofoottien saariryhmässä sijaitsevassa Svolværnimisessä pikkukaupungissa. Shelyesin 19 karsinasta tällä hetkellä 6 on varattu yksityishevosten käyttöön. ”Shelyn” tuntihevosvalikoimasta löytyy pääosin ponikokoisia ratsuja – säkäkorkeushaarukka on 93-senttisestä shettiksestä 154-senttiseen eestikkiin.

tallin porukan kesken mm. Helsingissä, Porissa, Oulussa, Mikkelissä ja Tampereella.

Ratsastuskoulutoiminnan ohella Shelyesissä harjoitetaan myös hyvin pienimuotoista norjanvuonohevosen kasvatusta alkuliitteellä SHS. Tallilla on myös islanninhevosille rekisteröity kasvatusliite frá Lofoten. Kuluneen viiden vuoden aikana kasvatteja on kuitenkin syntynyt vasta 17: 12 vuonohevosta, 3 islanninhevosta sekä 2 shetlanninponia.

Historia

Porukka

Aluksi toiminta oli valikoimiltaan melko suppeaa, ja porukkaa tallilla oli vähän. Erityisesti vuosina 2009–2010 talli pyöri kuitenkin hyvin aktiivisesti ratsastustuntien ja hoitajatoiminnan osalta. Näinä vuosina järjestettiin myös useita IRLtapaamisia nk. ”shelyläisten” kesken. Hoitajia palkittiin rajapyykkimenetelmällä 15, 30, 50, ja 100 hoitomerkinnän välein, mikä kuitenkin jouduttiin myöhemmin jättämään pois hoitajamäärien ja työtaakan kasvaessa.

Tällä hetkellä Shelyesin henkilökaartiin kuuluu 23 erilaista hevosihmistä: 3 henkilökuntalaista, 4 yksityishevosten omistajaa sekä 16 hevosenhoitajaa. Shelyesissä on aina haluttu panostaa lämpimään ja tiiviiseen ilmapiiriin hoitajien ja muiden kävijöiden välillä. Porukan yhteishenkeä tiivistetään erilaisilla hoitajien luomilla foorumipeleillä, tallinsisäisillä tapahtumilla, sekä kävijöiden keskinäisillä jutustelualueilla niin tallin foorumilla kuin esimerkiksi erilaisissa pikaviestisovelluksissakin. Edellisinä vuosina on järjestetty myös jopa satunnaisia IRL-tapaamisia

Shelyes aloitti toimintansa valokuvallisena lokakuussa 2008, jolloin se sijaitsi Suomessa, määrittelemättömällä paikkakunnalla PohjoisPohjanmaalla. Vuonna 2009 heräsi ajatus tallin muuttamisesta piirretyksi, ja heinäkuussa 2009 Shelyes avasikin ovensa täysin piirrettynä. Samalla talli muutti Lofooteille ylläpitäjä-Jassun saatua innoituksen sijainnista erään leirikoulureissun ansiosta.

Vuosien kuluessa ja kävijöiden vaihtuessa tallin toiminta muovautui nykyiseen olomuotoonsa. 17.10.2013 Shelyes täytti 5 vuotta, ja sen kunniaksi julkaistiin aikajanamuotoinen katsaus tallin historiaan. Käy kurkistamassa aikajanalle!

Kaikille tuntihevosille otetaan hevosesta riippuen 1-2 hoitajaa, sekä yksityishevosten omistajat voivat halutessaan ottaa hoitajat poneilleen. Hoitajan tehtäviin kuuluu hevosen puhtaudesta huolehtiminen, tuntiratsastajien avustaminen, varusteiden ja hoitotarvikkeiden puhdistus sekä hevosen liikuttaminen tuntien ohella. Hoitajia palkitaan piirtämällä erilaisia palkintokuvia ja jakamalla hoitajadiplomeja sekä hoitajakohtaisia palautteita niin kutsuttujen kausikatsausten yhteydessä. Syksyllä 2012 otettiin hoitajien toiveesta käyttöön myös merkkien suorittaminen lisäämään tavoitteellisuutta hoitamiseen sekä ratsastustunneille ja tapahtumiin osallistumiseen.

Toiminta Kuten useissa muissakin virtuaalisissa ratsastuskouluissa, Shelyesissäkin järjestetään monenlaista toimintaa tallin elävöittämiseksi. Tallin toimintaa kehitetään ja parannellaan aina hoitajien ehdoilla ja heidän toivomuksiensa mukaan, jotta Shelyes olisi mahdollisimman kävijäystävällinen sekä mukava paikka hoitaa ja virtuaalihevostella. Talli järjestää myös erilaisia leirejä, tapahtumia ja teemapäiviä niin ylläpidon kuin muidenkin kävijöiden toimesta. Shelyesissä pidetään myös kaikille avoimia ratsastustunteja, joita saavat vetää kaikki tallin kävijät ylläpidon luvalla. Kirjoittanut: Jassu L. Tervetuloa tutustumaan Shelyesiin!

Milloin talli on perustettu, miksi juuri ratsastuskoulu? Sorvankaari on perustettu alkusyksystä 2013. En osaa sanoa tarkalleen, miksi ratsastuskoulu, mutta ainakin ajatus mukavasta ja lämminhenkisestä hoitajayhteisöstä pyöri päässä ja houkutteli. Jotenkin tuntisi orvolta ilman tunteja, loppujen lopuksi. Miten toiminta on lähtenyt käyntiin? Hyvin hitaasti, tunteja on ollut kyllä ja hevosia minun puolesta nykyiseen aktiivisuuteen verrattuna tarpeeksi. Varmaankin kaikki hevoset ovat meidän omistajien entisiä yksityisiä, Tarmo ja Herne taitavat olla ainoat uusina tuttavuuksina tullut.

että olisi kovinkaan vaikeaa perustaa ratsastuskoulu, vaan vaikeampaa on luoda ratsastuskoulun tunnelma ja itse toimivuus on aina oma haasteensa. Mitä ratsastuskoulun ylläpitäminen vaatii? Ensinnäkin, aktiivisuutta. Tallin sivuille säätilojen ja tuntien päivittäminen voi olla päivittäinen ja todella tylsä toimenpide, mutta yleensä se palkitsee itse itsensä. Myös pitkäjänteisyys on tärkeää, jokaiselta ei voi odottaa aktiivisuutta jota itse osoitat. Hermojenkin pitää olla kunnossa. Kolmea T:tä kailotan: tieto, taito, tahto! Millainen on ratsastuskoulu?

mielestäsi

toimiva

Toimivassa ratsastuskoulussa omistaja ja ylläpito on mukavaa ja hyväkäytöksistä porukkaa, ja sivut ovat asiakasystävälliset. Ratsastuskoulussa tulisi olla hevosia ja poneja kaikenkokoisille ja -tasoisille. Yhteydenottotavat ylläpitoon ja muualle on hyvä olla selkeitä, foorumi ja vieraskirja ovat parhaat vaihtoehdot ja myös omasta mielestäni käyttäjäystävällisimmät.

Millaista on ollut perustaa ratsastuskoulu tänäpäivänä? Helppoahan ne sivut on tehdä, mutta kävijöitä on hankala saada. Hevosia on saapunut meille siis hyvin ja hienosti, vähän jokaiselle jotakin. Tunteja meillä on joka päivä, joten kauppa on vielä tähän mennessä pyörinyt suhteellisen kiitettävästi. En sanoisi,

Millaisiin ongelmiin olet ratsastuskoulun pidossa?

törmännyt

Ensinnäkin, jaksaminen. Ei sitä joka päivä jaksa, varsinkaan kun on sairaana, mutta olisi

vain pakko. Yleensä hoidan hommat silloinkin, parhaani mukaan. Jos ratsastuskoulu ei taas saa kävijöitä, sitä haksahtaa vahingossa itsekkin epäaktiiviseksi, kun ei ole ikinä mitään uutta tekemistä kuin jotain kilpailujen lisäilyjä. Hoitajien saaminen on myös hankalaa, ellei ulkoasu ole mukava, sivut selkeät ja hevoset luokseentyöntävät.

Millaisia tunteja teillä on eniten? Tarinatunteja, mutta jos aktiivisuus ja kävijäluvut lyövät pullonpohjaa, uskoutuisin nimi listaan-tunneille, sillä ne vetävät enemmän porukkaa, myös niitä jotka jaksavat vain kirjoittaa 'olen mukana'. Lajina yleensä koulu, mutta estetunneista innostuu yleensä suurempi porukka.

Millaisia hevosia suosit? Ruunia ja tammoja, jotka ovat noin 148160cm korkuisia ja soveltuvat jatkotason ratsastajille. Ulkonäöstä on aina plussaa ja minusta on tullut aika perfektionisti kuvien suhteen. En ole siitä kovin ylpeä, silti. Teidän tallin suosikkihevonen, kerro siitä? Taavi eli Taavin Toive, lempeä suomenhevosruuna on valloittanut niin pienten kuin vanhempienkin lasten sydämet ja samoin meidän ylläpidon. Taavi on todella suloinen ja itselleni ainakin ehkä Sorvankaaren Kartanon hevosista läheisin.

Miten tunnit suoritetaan? Kuten yllä jo sanoin, yleensä tarinoilla tai vaihtoehtoisesti kuvilla. Myös runot, lyriikat ja kaikki muu mahdollinen kelpaa. Joskus kuitenkin vaaditaan joku harkitumpi maksu eikä kelpaa vain esimerkiksi loppusoinnuton runo. Nimi listaan-tunnit vetävät enemmän väkeä hätätilanteissa. Mikä on itsellenne mukavin tapa suorittaa tunti?

Järjestetäänkö teillä säännöllisesti tunteja, miten usein? Joka päivä on noin kolme tuntia, mutta näitä virallisia hoitajille tarkoitettuja tunteja on varmaan kerran kuukaudessa kun ei ole oikein porukkaakaan osallistumassa. Ainakin olemme kaavailleet tuollaista.

Tarinatunti, sillä on mukavaa lukea miten osallistujat ovat ajatelleet suoritukseensa ja kuinka he ajattelevat hevosesta ja tunnista. Nimi listaan-tunnissa saa kirjoitella vastakommentteja ilman minkäänlaista omaa hyötyä paitsi mahdollisesti se lisääntynyt kävijämäärä.

Kuinka paljon kiinnostusta tunneille on, millaisille tunneille?

Mitä virtuaalinen ratsastuskoulumaailma kaipaa mielestänne, vai kaipaako mitään?

Tunneille on nykypäivänä kiinnostusta paljonkin, mutta jos puhutaan yksinkertaisesti vain Sorvankaaresta, kysyntä on minimaalinen. Tuntien pitokiinnostustahan täällä kuitenkin on ja reilusti. Nimi listaan-tunnit ovat oletukseni mukaan melko suosittuja, kommentinmetsästäjille tuttuja.

Lisää monipuolista toimintaa. Meistä olisi hienoa, jos reaaliaikatunteja olisi enemmän, tallien tyyli vaihtelisi perinteisestä

Millaista muuta toimintaa järjestätte? Hoitajatoimintaa, joka ei ole toiminut lainkaan näin alussa. Mutta eipä sitä ole näin toteutettukaan millään tavalla, ideana olisi kuitenkin ottaa hoitajat mukaan myöhemmin. Mitä toivot ratsastuskoulun toimintaan osallistuvilta? Maltillisuutta mutta uteliaisuutta, jos on kysyttävää, kannattaa aina kysyä. Maltillisuudesta sen verran, ettei kenelläkään meistä ole kirjoitusvelvollisuutta ja meilläkin on elämämme, joka menee virtuaalimaailman edelle.

keskiaikaiseen ratsastuskouluun, ja koulupainotteisessa ratsastuskoulussa olisi hevosjousiammunnan tutustumistunti. Mitä ratsastuskoulua perustavan tulisi ottaa huomioon? Aina sama herja: onko sinulla jaksamusta, aikaa ja tietoa perustaa toimiva ratsastuskoulu? Ratsastuskouluissa on omat haasteensa, mutta innolla ja pitkäjänteisyydellä selviää niistäkin. Haastattelija: Jazzumi Kuvat: Anne L (Kuvat eivät liity haastateltavaan!)

Tämä on tarina hevosesta. Sellaisesta hevosesta johon törmää vain kerran elämässä. Hevosen nimi on Westside Highway, mutta ystävien kesken vain Tec. 170 senttimetrisessä puoliverisessa pystyi vielä vanhoillakin päivillä näkemään sen nuoren orin pilkkeen silmäkulmassa. Loppuun asti se oli ihana ja ilkikurinen oma itsensä. Tätä rakkauspakkausta jäädään ikävöimään. Minun ja Tecin tarina alkoi vuonna 2008. Ori oli silloin vielä nelivuotias kakara joka keksi jos jonkinmoista temppua. Meidän tarinaamme mahtui monenlaista koheltajaa ja muutama muukin kaksilahkeinen. Yksi ja ainoa kuitenkin jäi ikuisesti eikä koskaan lähde luotani. Muistan, että meillä synkkasi heti... Oli heinäkuun 21. päivä kun ensimmäistä kertaa astelin Oriasema Westsidesia kohti. Alku sujui mukavan leppoisasti ja Tec näytti hyvän puolensa kävellen perässäni hienosti kun talutin sen tarhasta talliin. Ensimmäinen harjaussessio puolestaan... No, se oli jotain ihan muuta. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Tec pyöri ja näykki ja hääräsi ja taas pyöri… Jouduin välillä komentamaan sitä oikein kunnolla, kun se nappasi takkini hihasta kiinni. Ainakin tunnin minä siinä sitä harjasin. Vanhemmiten pitkät harjaustuokiot olivat meidän molempien suosikkeja. Hääräämisen ja pyörimisen sijaan Tec vain seisoi ja tutki välillä hennosti taskujani herkkujen toivossa.

Ensimmäisen ratsastuskokemukseni Tecin kanssa muistan kuin eilisen päivän. Ulkona oli hirveä koiranilma, joten väänsin omistajan, Jillianin, silmän tarkassa valvonnassa koulua maneesissa. Kaikki sujui niin mallikkaasti ja hienosti...kunnes ei enää sujunutkaan. Loppuvaiheessa Tec päätti ravin sijaan tarjota minulle kovinkin railakasta pukkilaukkaa, jonka seurauksena pääsin maistelemaan maneesin hiekkaa. Näitä tapahtumia sitten sattui ja tapahtui muutenkin vuosien mittaan, mutta ei rakas Tec olisi mitään ilman pientä pilkettä silmäkulmassaan. Olen milloin huutanut orille kuin aropiru kun se karkasi alkuaikoina käsistäni taluttaessani sitä maastossa. Naapurin vanha mieskin taisi siinä rytäkässä päätyä ojaan, mutta ei ottanut asiaa mitenkään pahasti koska oli itsekin joskus omistanut nuoren oriin. Kaikenlaisia tempauksia Tec koko tallin pään menoksi keksi, mutta osasi se joskus olla kovin laiskakin. Hauskin maastoreissu jonka muistan, on ehdottomasti tämä: Kuljimme maastossa pitkään ihan vain käyntiä. Tec tutkaili ympäristöä hieman välinpitämätön ilme kasvoillaan. Pitkän suoran polun avauduttua eteemme kyyristyin Tecin sään ylle. - ”Ja sitten, aivan näillä sekunneilla, alkaa arvostettu Kentucky Derby!” sanoin innostuneella äänellä, mutta Tec näytti edelleen ”ihan-sama-mulle”-naamaa.

- ”Voittamaton jockey Gibran ja vielä mahtavampi ratsu Westside Highway valmistautuvat räjähtämään liikkeelle –” Tecin korvat olivat välinpitämättömästi lerpussa ja se yritti napata läheisestä puskasta lehtiä. - ”Kolme – kaksi – matkaan!”

olimme laukanneet tarpeeksi siirsin orin käyntiin ja me kävelimme rauhassa koko loppumatkan. Katselimme maisemia jotka olivat nyt parhaimmillaan. Pellolla näkyi muutama peura ja kuulin kun satakieli visersi jossain metsän siimeksessä.

Painoin pohkeillani Tecin kylkiä ja annoin sille ohjaa. Olin itse niin mukana omassa tarinassani, että olin pudota Teciin selästä sen pään yli kun ori ei liikkunutkaan mihinkään. Se jatkoi matkaa laiskasti käynnissä häntäänsä viuhtoen.

Maastoreissut taisivat olla yhtiä mielenkiintoisimpia asioita mitä Tecin kanssa saattoi tehdä, koska ikinä ei voinut tietää millainen reissu on tiedossa. Toisinaan ori käyttäytyi mallikkaasti eikä säikähtänyt mitään, kun taas seuravaalla kerralla se saattoi olla tikittävä aikapommi jonka tiesi jossain vaiheessa matkaa räjähtävän.

- ”Hei, haloo! Hyvä startti on kaiken aa ja oo!” huudahdin ja ajoin Teciä eteenpäin. Ori heilautti häntäänsä vielä kerran ja nosti sitten laiskasti laukan – niin laiskasti, että ori oli kaatua turvalleen. Olin luovuttamispisteessä ja alkamassa hidastaa Tecin vauhtia raviin (miten niin hidastamaan, Tecin laukka oli hitaampaa kuin keskivertohevosen käynti!), kun Tec pelästyi puusta lentänyttä varista ja heitti takapäänsä ilmaan. Ja sitten mentiin! Alkusäikähdyksen jälkeen Tec huomasi, että laukkaaminenhan oli kivaa! Koska polku oli edelleen leveä ja sileä, annoin oriin laukata. - ”Käyhän se näinkin, se sinun piristämisesi”, nauroin. Vaihdoimme mutkassa laukkaa ja laukkasimme vielä hetken aikaa, kunnes oli aika hidastaa vauhtia. Nyt kun Tec oli päässyt iloisen laukan makuun, se tuntui pirteältä ja jouduin pitämään ohjia kunnolla käsissä, ettei Tec olisi lähtenyt viemään. Kun

Kaikenlaisia seikkailuja on tämän pojanketaleen kanssa käyty läpi vuosien varrella, millon missäkin. Elämänsä rakkauden perässähän kuuluu mennä vaikka läpi harmaan kiven – ja niin on mentykin. Milloin on oltu kotosuomessa, milloin Unkarissa ja toisinaan Englannissa. Virossakin taidettiin joskus asustaa hetki. Ihanin tunne maailmassa oli, kun alkuaikoina minua hieman vieroksunut Tec, tulikin tarhan portille iloisesti vastaan ja puhalsi lämmintä ilmaa kasvoihin katsoen samalla syvälle silmiini omilla viisailla, tummilla silmillään. Nuo silmät ovat piirtyneet mieleeni niin voimakkaasti etten koskaan tule niitä unohtamaan, vaikka jouduinkin heittämään hyvästit tälle ehdottomalle tallin kuninkaalle ja omalle kultapojalemme. Westside Highway – one in a million, once in a lifetime.... Kirjoittanut: Gibran Kuva: Benny de Ruiter Stables

Hoitotarina 2, 20.syyskuuta 2013: Cella, hoitohevosena xx-ori Nervous Shape xx

Tarrasin Nekun silkkiseen harjaan kurotellessani yhä korkeammalle ja korkeammalle. Oksat kahahtivat kun nykäisin omenan irti, ja istuin takaisin syvälle satulaan tutkimaan kuorta madonreikien varalta. Kahistelu jatkui äänekkäänä vielä toisella puolen puuta: ”Jos jollain on tietoa että naapurin äijällä on haulikko, niin nyt olis pirun hyvä hetki kertoo se!” Oliverin ähkäisy sai minut nauramaan, ja kuulin Nanankin hihittävän lähempänä puun yläoksia. Punatukkainen tyttö kiipeili kuin pieni orava! Huomioni kiinnitti omenoiden painosta nuokkuva suuri oksa, josta ojennuin muutaman hedelmän nappaamaan. Nekku kohotteli kaulaansa ja piti huolen alempien lehvistöjen haravoinnista: se ei tosin vaivautunut poimimaan siististi vaan söi herkut suoraan puusta. Hymyillen työnsin punavihreät syysomenat taskuuni ja taputin rakkaan herrasmieheni jäntevää kaulaa. Tiimityötähän tämäkin. Pian Paavon punaruskea perä pakitti näkyviin oksistojen alta paljastaen selässä heiluvan Oliverin. Nana pudottautui alaoksalta kietaisten Pleikkiksen ohjat irti kallistuneesta aidantolpasta, pujahdimme aitaan katkenneesta aukosta hiekkatielle ja niin kolmikkomme jatkoi pienen viivästyksen saanutta maastoretkeämme. ”Niin hyvää!” Nana voihkaisi oikealla puolellani haukatessaan ryöstösaalistaan heti perään naurahtaen: ”Me ollaan kyllä ihan kahjoja!” ”Mun käy kyllä vähän sääliksi naapurin setää, pitäisköhän meijän käydä jättämässä jotain

kiitokseks?” mumisin kaulahuiviini. Minulla oli ollut hullun hauskaa ja todellakin naurussa pitelemistä, kun Oliver oli kekannut idean nähtyään naapuritilan notkuvat omenapuut, mutta nyt pieni omantunnon ääni nakutti ohimossa. ”Eikä mitä, saat jäädä ihan yksin rangastavaks pakkotyöhön jos meet meidän rosvojengin vasikoimaan!” nuorimies virnisti ja taputti iloisena pärskivää Paavoa. ”Mutta kun – ” ”Hei Cee, älä murehdi! Ukko oli kylällä puhunu kuinka se ei oikeesti jaksa enää poimia omenoita kun sillä on niitä puitakin niin paljon, niin mehän tehtii vaan palvelus.” Vilkaisin Oliveria, ja hetken pohdittuani vastasin toisen leveään hymyyn. Otin itsekin haukun kirpeästä omenasta, nautiskelin iltapäiväauringon lämmöstä ja Nekun keinuvasta askelluksesta, ja virnuilin itsekseni miettiessäni miltä olimme näyttäneet kiikkuessamme naapurin puussa hevosinemme päivinemme. Ratsastimme hetken hiljaisuuden vallitessa. Polun sukeltaessa jo kellertävien lehtien kirjomaan metsään Oliver käännähti ilkikurisesti hymyillen meitä kohti: ”Siellä peltojen takana tilalla on muute luumupuitaki, oon varma ettei ne tarvi kaikkia…” Katsahdimme Nanan kanssa toisiimme, ja kuin yhtenä miehenä kehotimme oriimme reippaaseen raviin. ”Leidit heei, nehän suorastaa huutaa viemistä, ylimääräset vaan pilaantuu sinne puuhun! Me oltais suorastaa hedelmämaailman Robin Hoodit! Tytöt oikeesti, hidastakaa vähän…”

Ratsastimme rinnatusten leveää hiekkatietä, vuoroin alkavan ruskan merkkejä osoittavissa metsikkömaisemissa ja vuoroin aurinkoisten sänkipeltojen välissä. Lähekkäin päästyään Pleikkis ja Nekku uhosivat jatkuvasti hyvin orimaiseen tapaan ja koittivat ryöstää ohjia kun eivät suostuneet häviämään toiselle turpakarvaakaan, joten päästimme suosiolla Oliverin ja rennosti ravailevan Paavon keskelle. Karautimme pienen laukkapätkän puiden reunustamalla, tasaisella suoralla: annoimme hevosten painella menemään niin että pehmeä hiekkatanner tömisi. Nekku heitti pikkuisen pukin intoutuessaan hieman liikaa, Pleikkis seurasi esimerkkiä ja kuulin vauhdin huminalta vaimeasti Nanan yllättyneen huudahduksen. Metsä ympärillämme tiheni ja polku kapeni, niimpä hidastimme vaivoin ratsut ravin kautta käyntiin. Raudikko allani nakkeli päätään ja puhisi turhautuneena koska oli jarruttaessamme jäänyt vähän muista jälkeen. Huvittuneena hipaisin orin kylkeä pohkeella antaen sen kiriä toiset kiinni, olihan sitä väliä ainakin kymmenen senttiä ja kaikkea. Hetken matkaa köpöteltyämme vilkas jutustelumme hiljeni, kun puiden välistä vilahti näkymä pieneen aukioon – runkojen välistä pilkotti kohta jossa puut äkillisesti loppuivat. Oliver ohjasi Paavon edeltä matalan varvikon lävitse kurkistamaan aukon laitaan, Nana ja minä luovimme uteliaina perässä ja päädyimme keskelle kaunista näkymää. Aukko oli metsälampi, pyöreä ja pikkuinen, jonka vesi oli kirkasta ja aivan tyyntä. Pinta heijasteli syksyisiä värejä ympäröivistä lehtipuista ja penkereillä nököttävistä sienistä, ja pienen lohkon kirkasta taivasta. Lampi ei näkynyt kovin hyvin maastopolulle ja tiheä metsä ympärillä sai sen näyttämään aivan

irtonaiselta muusta maailmasta. Nappasin puhelimella nopeasti kuvan lammikkomaisemasta, se oli aivan liian ihana jättää ikuistamatta. Ihailumme keskeytyi, kun hevoset alkoivat liikahdella kyllästyneinä ja niinpä toisillemme hymähtäen käänsimme ratsut tallaamiamme jälkiä pitkin takaisin polulle.

Tie alkoi hiljalleen kääntyä takaisin kohti talleja ja pellon laitaan päästyämme pyysimme hevoset uudelleen raviin: ei mennyt enää kauaakaan kun raudoitetut kaviot kolahtelivat tuttuun tallipihaan. Juuri ulos astunut Haapalan Anni sai meiltä vastaansa iloiset tervehdykset, ja kuuli kolmesta suusta hälisevän selvityksen peltoreitin hienosta metsälammesta. Tyttö katseli kuitenkin kulmiaan kohotellen lähinnä omenoista muhkuraisia hupparintaskujamme: ”Taisitte ehtii muutakin kun ihailla lätäköitä!” Saadessaan vastaukseksi vain virnuilua Anni nauroi, pudisti päätään, ja tervehti auringonlaikussa paistattelevaa lihavaa kissaa käännähtäessään takaisin töihin. Heilautin itseni alas Nekun selästä, irvistin jalkojen tärähtäessä maahan ja kerätessäni

ohjia kaulalta huikkailin kiitokset maastoseurasta talliin sukeltaville Nanalla ja Oliverille. Itse suuntasin pörisevä hevonen vanavedessäni kurkistamaan kulman taakse harjauspuomeille. Sieltä löytyi sama poppoo mikä oli jäänytkin maastoreissulle lähtiessäni: Tatu harjaili puomilla Safiraa Henzin, Ontun ja Titan tiukan valvonnan alaisena. Vilkutin heille ja hipsimme lähemmäksi kuuntelemaan. Olin koulun jälkeen tallille tullessamme koettanut opettaa Tatulle miten riimu laitetaan ja hevosta talutetaan, mutta voin rehellisesti myöntää että olin surkea ja kärsimätön opettaja. Kiitollisena ja helpottuneena sitten luovutin velipojan Henzin huostaan, kun tuo oli sanonut voivansa avittaa Tatua alkuun. Nyt naisväki koulutti nuortamiestä kavioiden putsauksen saloihin. ”Liu’utat kättä vaan alas, Safira tietää että silloin sen pitää nostaa jalkaa”, Onttu selitti ja näytti ensin mallia. Poika astahti kulmat keskittyneessä kurtussa eteenpäin ja vähän hapuillen ja jännittäen siveli kätensä Safin vuohiselle. Hymyilin väkisinkin nähdessäni kuinka veljen ilme kirkastui arabitamman totellessa vetkuttelematta. ”Kato, meitti on jo vanha hevosmies!” Tatu virnuili pää alaspäin, ja kysyi sitten Titalta neuvoja kaviokoukun käyttämiseen. Tytön pienet kasvot loistivat kun häneltä oikein pyydettiin opetusta, ja oli siinä Ontulla ja Henzillä hymyssä pidättämistä kun neiti selosti tietojaan asiallisena ja tärkeänä. Seuraillessani sivusta rapsuttelin hajamielisesti minua kihnuttavaa Nekkua suitsien alta, ja naureskelin sen järkytykselle samaisen pihalla lekotelleen tallikissan pyörähtäessä kehräten sen jalkoihin. Kumarruin rapsuttamaan kattia orin

paheksunnasta välittämättä, ja sain kiitokseksi onnellista hurinaa ja polviani vasten puskemista. Tajusin etten tainnut edes tietää kissan oikeaa nimeä, tai sukupuolta, kun kaikki kutsuivat sitä aina milloin milläkin nimellä. Ja ilmeisesti myös syöttivät sille milloin mitäkin, karvinen oli lihonut kesälomien aikana valtavaksi palleroksi. Mahtoi olla kivaa olla kissa. Nousin kumarastani, kiedoin sormeni Nekun harjaan ja käännyin jälleen seuraamaan kuinka Tatu uskaltautui nyt takajalkojen kavioiden kimppuun.

Tömistelin kurkistamaan kahvihuoneeseen matkallani takaisin Nekun karsinalle harjapakki tiukasti kainalossa. Heippasin Miljalle, joka istuskeli hetekalle käpertyneenä puhelintaan selaillen. Nainen nosti katseensa ja hymyillen tervehti takaisin: ”No moikka! Ootko kattonu jo ilmotustaululta niitä tuntilistoja? Sinne on tullu kai kaikkee uutta.” ”En oo!” ihmettelin ja vilkaisin toimiston suuntaan, ”Pitää mennäkkin heti kattoon, ooksä jo käyny?” Milja nousi hetekalta, ja vaikka totesi jo käyneensä katselemassa lähti mukaani toimiston edustalle. Ilmoitustaululle oli tosiaan ilmestynyt kaikkea uutta: varustekaupan mainosten, tallin

päiväjärjestysten ja yhteystietojen alle oli nyt nastoilla kiinnitetty monenmoista värikästä lappua syksyn alkavista tunneista. Oma nimeni koreili jo monen vakkaritunnin osallistujalistalla, tutkailin tarkkaan niihin tullutta uutta infoa ja ilahduin huomatessani, että ensimmäisten tuntien päivämäärät olivat jo merkattuna. En malttanut odottaa tuntikauden pyörähtämistä kunnolla käyntiin. Milja nykäisi hihaani, ja osoitti yhtä irtotuntien lappusista – Vionan käsialalla oli paperiin rustailtu otsikko ”Shettistunti”. ”Ei apua, pakko mennä!” Milja nauroi, ja minä en voinut olla eri mieltä nauraessani mukana. Ilman satulaa –tunti pikkiriikkisillä poneilla kuulosti ihan liian hellyyttävältä. Rustasimme nimemme ja toiveponimme ilmoittautumislistaan paperin alapuolelle, vaikka Milja hetken mietiskelikin olimmekohan liian isoja. Noh, kai joku siitä meille huomauttaisi. Tervehdimme Maijua, joka nojaili vähän matkan päässä seinään silmäillen huvittuneena sisälle toimistoon. Kurkistimme oviaukosta katsomaan mikä estekoutsia niin nauratti: näimme Kristianin jakamassa pöydän takaa poneja ja ottamassa maksuja ensimmäiseltä alkeistuntiryhmältä. Pienet tytöt ja pojat eivät edes yrittäneet peittää valtavaa ihailuaan, ja Kristian näytti hieman vaivaantuneelta minikokoisen fanijoukkonsa keskellä. Hihitin hiljaa ja hetken miehen ahdinkoa tarkkailtuamme peräännyimme Miljan kanssa takaisin tallikäytävälle ja omiin puuhiimme. Harjasin Nekun kyljeltä pitkiä vetoja lähemmäs vatsanalustaa, ja painoin kämmenelläni väkkäränä hyörivää täysiveristä lautasista estääkseni sitä jylläämästä ylitseni. Orilapsi oli ollut niin

ihana ja hyväntuulinen koko päivän että se oli tarttuvaa, nytkin lallattelin Abban Chiquitita –biisiä joka oli soinut päässä siitä asti kun tallille tullessani olin tutustunut meidän Chiquititamme uuteen hoitajaan, Tessaan.

”Chiquititaa you and I knooow – ”hyräilin itsekseni ja sain Nekun kääntelemään korviaan, ” – how the heartaches come and they go and… hei rakas, yritäs olla hetki mönkimättä!” Vaikka yritin harjata kuinka reippaasti Nekku tuntui kutisevan ja paljon, kiitos syksyn ja karvanlähdön. Putsasin käyttämäni pehmeän dandyharjan kättäni vasten ja vaihdoin kumisukaan: hieroin sillä voimakkaasti hevosen kehon joka puolelta. Ori kaarsi alahuultaan nautiskellen, hierova liike teki hyvää kun kutitti ja karvaa lähti mojovasti. Harjausliikkeeni pysähtyi äkisti kun tallikäytävältä alkoi kuulua hälinää. ”Hei kaikki… joku… äh, apua…!” Ontun hengästynyt ja kiihtynyt ääni hiljensi nopeasti tallin äänten sorinan. Sekä minä että Nekku työnsimme päämme karsinan puolioven yli katsomaan käytävälle, orin pää aivan omani yläpuolella. Ehdin ajatella, että näytimme varmaan sivustakatsottuna melko koomisilta. Käytävällä kaikki – Toppe, sitä harjaava Henz, Titta, juuri sisään tullut Ida ja

mustatukkainen poika joka oli ollut matkalla ulos toimistosta – olivat pysähtyneet katsomaan Onttua silmät pyöreinä. Tyttö näytti olevan lähes sanattomana, ja osoitti kädellään taakseen: ”Satulahuoneessa, se… kissa..… se poikii!” Kaikki häkeltyivät hetkeksi aivan liikkumattomiksi, paitsi Nekku joka hoksasi hiukseni aivan sen turvan alla ja massutteli nyt niitä, ja heti selvittyämme yllätyksestä sinkosimme Ontun perässä satulahuoneeseen. Toden totta, pimeässä nurkassa loimipinon takana ystävällinen, Nekunkin jaloissa pyörinyt tallikissa makasi kylki kohoillen vieressään kaksi pikkuriikkistä märkää käärylettä.

”Oi…” henkäisin hiljaa, ja samanlaisia pieniä huokaisuja kuului muidenkin suusta. Kissa katsoi väkeä joka sitä nyt seurasi, naukaisi hiljaa ja pian maailmaan putkahti vielä kolmas pieni kissanpoika. Kaikki katselivat

ihmeellistä tapahtumaa aivan ymmyrkäisinä, Henz tokeni ensimmäisenä sen verran että kehotti Tittaa hakemaan Vionan. Äitikissa kömpi hitaasti ylös ja alkoi puhdistaa jälkeläisiään kielellään: ne olivat niin kauhean pieniä, silmätkin vielä kiinni. Ei se ollutkaan kesäherkuttelu joka kisun vatsaa oli pyöristänyt, hymyilin itsekseni. Viona tupsahti huoneeseen silmät luultavasti yhtä pyöreinä kuin meillä kaikilla muillakin, ja katsoi pientä poikuetta tallinsa loimikasassa. ”Lisää vilinäähän tänne tarvittiinkin”, nainen huokaisi mukamas raskaasti, mutta hymyili aivan lumoutuneena pienille vastasyntyneille. Hiippailin hiljaa takaisin talliin, arvelin että kissat kaipasivat nyt omaa rauhaa, ja ajatuksissani kulkeuduin takaisin karsinalle jossa Nekku notkutti päätään rennosti oven yli. ”Et arvaakkaan mitä äsken tapahtu”, mumisin hiljaa nostaessani kumisuan uudelleen harjapakista ja jatkoin puhisevan herran harjaamista. ”Mmm-m-mmm… sing a neew song Chiquititaa.” Kuvat: Anne L (Kuvat eivät liity tarinan tapahtumiin!) Kissat: Clipart Kiitos tarinan lähettämisestä Susikallion Vionalle!

Metsälammen Ratsutalli on vuoden 2009 marraskuussa perustettu aktiivinen ratsastuskoulu, joka on ottanut omaksi painotuslajikseen kouluratsastuksen. Kouluratsastus tuntuu siltä ”meidän jutulta”, mutta siitä huolimatta meille voi joskus ilmoittautua kilpailemaan myös esteratsastuksessa – tai vaikkapa gymkhanassa! Kahden tallin, yhden maneesin ja kentän kokoinen tallialueemme sijaitsee mukavan rauhaisalla paikalla kauniin suomalaisen luonnon ja kehuttujen maastoreittien ympäröimänä. Tallia pitää pystyssä urhea ja paikasta A paikkoihin B, C ja D yhtäaikaisesti repeytyvä Sanna Eloranta, jota voi kuulla kutsuttavan myös Sinteksi. Tallinomistajan kanssa kahvia hörppivät ihanat tallityöntekijät, joista miespuoliset vetävät naisia puoleensa kuin mitkäkin magneetit. Talliporukkamme on aina ollut mukavaa ja lämminhenkistä, eikä uusien tulokkaiden ole ikinä ollut hankala hypätä mukaan tallin arkeen. Metsälammella on myös muutamia naapuritalleja, joista lähimmät taitavat olla kilpatalli Kaarossade sekä Raven. Metsälampi pyrkii pitämään yhteyttä naapureihinsa, joten kalenteristamme saattaa löytyä välillä

naapureiden kanssa yhteistyössä järjestettyjä tapahtumia ja toimintaa. Metsälammella hoitajatoiminta on kaiken a ja o: ilman hoitajia tallin toiminta olisi huomattavasti suppeampaa. Kaikki hevosemme – myös yksityiset mukaan lukien – ottavat itselleen yhden oman hoitajan, joka sitten saa kirjoitella omalla aktiivisuudellaan hoitsunsa päiväkirjaan. Metsälammella hoitavilla on vain yksi yhteinen velvollisuus: jokaisen tulee lähettää hoitomerkintä vähintään kerran kuukaudessa aktiivisuuden merkiksi. Kysyntä hoitohevosille on niin suuri, että epäaktiiviset hoitajat pyritään karsimaan pois (näin kamalan karkeasti ilmaistuna). Hoitomerkinnäksi kelpaavat tekstit, piirrokset sekä valokuvat. Kaikkiin hoitomerkintöihin pyritään vastaamaan mahdollisimman nopeasti pitkällä ja monipuolisella kommentilla, josta löytyy kieliopillinen ja sanallinen osa. Hoitajat voivat ansaita aktiivisuudellaan monia erilaisia merkkejä ja ylittää tasoja. Hoitajien toimintaa ei ole kuitenkaan rajattu millään tavalla, eikä mikään ole niin sanottua pakkopullaa.

Vapautuneet hoitohevosemme siirtyvät jatkuvasti päivitettävään ”vapaiden hoitohevosten listaan”, josta nopeimmat voivat kysellä niitä hoidokikseen. Metsälammella järjestetään paljon kirjavaa toimintaa laidasta laitaan. Kaikki tapahtumamme eivät liity välttämättä hevosiin tai ratsastukseen, vaan kalenterista saattaa ajoittain löytyä ilmoittautumislistoja piknikille tai pullakahville. Metsälammella järjestetään myös paljon talkoita, joista hoitajat voivat ansaita itselleen erilaisia palkintoja. Emme järjestä aktiivisesti kilpailuita, sillä Metsälampi ei enää Sannan päätöksestä kuulu VRL:n tallirekisteriin. Vähäisestä kilpailutoiminnasta Metsiksen tallikalenteri pullottaa uusia tapahtumia jatkuvasti! Iso osa tapahtumista on suunnattu ja suunniteltu pääasiassa hoitajille, mutta ulkopuolisten osallistumismahdollisuus evätään vain ani harvoin. Pullaponi, nössö, tulinen, taitava… Tallialueellamme majailee tällä hetkellä 24 hevosta, sekä yksi australianpaimenkoira.

Jokaiselle hoitajalle pitäisi löytyä se oma yksilö, sillä minä satun pitämään vaihtelusta ja erilaisista ratsuista. Sakkimme on siis melko kirjavaa, mutta se ei menoa haittaa – päinvastoin! Myös tallikoiramme ottaa hoitajan, jos joku kaipaa hiukan erilaisuutta ja vaihtelua. Myös yksityiset hevoset ovat tallin omien hevosten kanssa samanarvoisia: Metsälampi ottaa myös heille hoitajat samassa hoitajahaussa. Vapaat hoitohevoset varataan meillä nopeasti, joten saadakseen haluamansa hoitsun, pitää olla nopeaakin nopeampi! Hoitohevosten hakeminen on vapaamuotoista, eikä siihen ole määrätty mitään tiettyä kaavaa. Metsiksen talli ja porukka ottavat lämpimin halauksin vastaan uusia tulokkaita; meille saa mielihyvin piipahtaa kahville – tai teelle – ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia! Talliporukassamme on toki aina myös tilaa uusille hoitajille ja muille pidempään kuvioissa pysyville. Tulkaa ihmeessä katselemaan paikkoja!  Kirjoittanut & kuvat lähetti: Sanna E.

Milloin talli on perustettu, miksi juuri ratsastuskoulu?

Millainen on ratsastuskoulu?

Metsälampi perustettiin vuoden 2009 marraskuussa. Alkuvaiheilla Metsistä ei kuitenkaan osattu luokitella muuksi kuin virtuaalitalliksi: myöhemmin ratsastuskoulun toiminta alkoi vakiintua hoitajien, tapahtumien ja kehittyvän tuntitoiminnan myötä.

Toimivassa ratsastuskoulussa hommat pyörivät, ja toiminnasta hyötyy niin omistaja kuin kävijät. Ratsastuskoulu ei toimi, jos jompi kumpi osapuoli kokee velvollisuutensa liian raskaiksi. Kummankin osapuolen tulisi hyötyä ratsastuskoulun toiminnasta jollakin tavalla, ja tietysti on tärkeää, että tallin toiminta kehittyy jatkuvasti molemmille osapuolille mieluisaan suuntaan – eli yksinkertaisesti parempaan!

Miten toiminta lähti aluksi käyntiin, miten se on kehittynyt? Metsälampi aloitti aktiivisena, ja keräsi jo alkuvaiheilla paljon vakiokävijöitä. Toimintamuotomme oli vielä hiukan hakusessa, ja tallilla järjestettiinkin tapahtumia laidasta laitaan. Metsälammella on alkuvaiheissa kasvatettu myös shetlanninponeja. Hoitajatoiminta on ollut Metsälammella aina keskeisessä osassa, ja tallin kehittymisen myötä se on saattanut jopa vahvistua. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti kaikilla mahdollisilla tavoilla parempaan päin; Metsälampi onkin kehittynyt hurjasti vuosien kuluessa. Mitä ratsastuskoulun ylläpitäminen vaatii? Kiinnostusta ja inspiraatiota, jaksamista ja pitkäjänteisyyttä sekä aikaa. Välillä ratsastuskoulun – ja miksei myös muiden tallien – ylläpitämisessä tulee vastaan hankalia ja kiireisiä aikoja, joista pääsee yli pitkäjänteisyydellä. Tallin omistajan oma kiinnostus ja inspiraatio vahvistavat tallin toimintaa ja auttavat sitä pysymään aktiivisena. Aktiivinen toiminta saattaa olla välillä rankkaa, ajoittain tarvitaan siis hurjasti voimia päästäkseen eteenpäin. Toisaalta, onnistumiset palkitsevat monella tavalla ja auttavat jaksamaan!

mielestäsi

Millaisiin ongelmiin olet ratsastuskoulun pidossa?

toimiva

törmännyt

Monesti kävijät eivät ole kiinnostunut kirjoittamaan tarinoita esimerkiksi tuntimaksuina. Tämä on hankaloittanut tuntijärjestelmän keksimistä ja kehittelyä: eihän tuntien järjestämisessä ole mitään järkeä, jos niille ilmoittautuminen ei vaadi osallistujalta hiukan työtä? Toimintanne kohokohdat? Hoitajatoiminta ja erilaiset, monipuoliset tapahtumat. Hoitajatoimintaan pyritään panostamaan kaikin mahdollisin keinoin. Hoitajatoiminnan vaikutukset saattavat näkyä myös toimintakalenteristamme. Järjestämme paljon erilaista toimintaa laidasta laitaan: jotkut Metsälammen tapahtumista eivät välttämättä liity hevosiin lainkaan. Esimerkkeinä voisin antaa syksyn haravointitalkoot, viime kesän juhannuskokon ja piknikin. Millaisia hevosia suosit? En suosi minkäänlaisia hevosia, vaan kaipaan vaihtelua ja monipuolisuutta. Metsälammen

hevoskatras saattaa ajoittain näyttää kirjavalta, mutta sitä taidan olla minäkin. Teidän tallin suosikkihevonen, kerro siitä? Tein tästä Metsälammen foorumille kyselyn, mutta yksikään hevonen ei erottunut joukosta – hoitajat äänestivät ilman muuta hoitohevosiaan. Jokaisella Metsiksen hevosella on omat hyvät ja huonot puolensa, jokainen on omalla tavallaan paras – mielipidekysymys. Minun suosikkini on ehdottomasti shetlanninponiori Sixx Dollars Fiasco MET, Aksu, jonka kanssa on menestytty niin laatuarvosteluissa kuin kilpailuissa. Aksu on luonteeltaan mahdottoman seurankipeä ja ystävällinen, mutta siitä huolimatta sillä on pilkettä silmäkulmassa. Aksu on ollut myös yksi Metsälammen halutuimmista hoitsuista – ehkä juuri sen takia, että se sattuu olemaan tärkein silmäteräni koko hevoskatraastamme.

Vakiotuntien lisäksi järjestämme satunnaisesti yksittäisiä tunteja joko minun tai vierailevan opettajan toimesta. Millaisia tunteja teillä on eniten? “Nimi listaan” -tunteja, joista suurin osa on koulutunteja. Järjestämme myös paljon maastotunteja, -retkiä ja vaelluksia. Miten tunnit suoritetaan? Suurin osa tunneista on nimilistatunteja. Pyrin kuitenkin järjestämään niiden ohella tarinatunteja, joissa osallistujien on kirjoitettava tarina, runo tai kuva kuittaukseksi. Olemme kokeilleet myös maksullisia tunteja, joissa osallistumisesta veloitetaan muutama virtuaalieuro. Metsälammella tunteja suorittavat pääasiassa hoitajat: he saavat tunneille osallistumisesta tuntimerkinnän hoitajakaappiinsa: merkinnöillä voi suorittaa merkkejä ja ylittää tasoja tasojärjestelmässämme. Mikä on itsellenne mukavin tapa suorittaa tunti? Vakiotunti, joka suoritetaan maksamalla: se on yksinkertaisin ja helpoin tapa hoitajille annettavien tuntimerkintöjen ansiosta. :) Kuinka paljon kiinnostusta tunneille on, millaisille tunneille?

Järjestetäänkö teillä säännöllisesti tunteja, miten usein? Meillä pyörii viikon vakiotunnit ympäri vuoden: niitä voivat vapaaehtoiset suorittaa halutessaan. Vakiotunti suoritetaan maksamalla tunnin hinta (hoitajille 15v€).

Hoitajat ovat kiinnostuneita osallistumaan vakiotunneille tuntimerkintöjen vuoksi. Tuntimerkinnöillä hoitajat voivat ansaita merkkejä ja ylittää tasoja. Myös sellaiset tunnit, joista osallistuja saa kirjallisen kommentin, on kiinnostusta erityisesti tallin ulkopuolisilta ratsukoilta.

Millaista muuta toimintaa järjestätte? Pientä jalostustoimintaa, sekä kilpailuja ja näyttelyitä. Majoitamme välillä yksityisiä, mutta meillä on aivan erilaiset kriteerit ja sopimukset kuin esim. yksityistalleilla. Mitä toivot ratsastuskoulun toimintaan osallistuvilta? Viitseliäisyyttä: ratsastuskoulussa kaikki ei tapahdu automaattisesti, vaan jokaisen tulee tehdä oma osansa. Jotta toiminta pysyisi aktiivisena ja pyörisi sujuvasti, myös kävijöiden pitää osallistua siihen, tavalla tai toisella. Viitseliäisyyden lisäksi toimintaan osallistuvalta vaaditaan myös hitusen kärsivällisyyttä: aktiivisen ratsastuskoulun omistaja saattaa olla hyvinkin kiireinen työtaakkansa alla, minkä vuoksi kaikki ei aina tapahdu “just ja nyt”. Mitä virtuaalinen ratsastuskoulumaailma kaipaa mielestänne, vai kaipaako mitään?

“kouluttautua” ja hankkia itselleen erilaisia tutkintosuorituksia. Tällaiset kouluttautuneet ratsastuksenopettajat voisivat olla kovaa huutoa myös virtuaalisissa ratsastuskouluissa! Mitä ratsastuskoulua perustavan tulisi ottaa huomioon? Ennen kaikkea huomioon pitäisi ottaa oma aika: riittääkö se aktiivisen ratsastuskoulun ylläpitämiseen? Erityisesti toimiva ratsastuskoulu omaa paljon kävijöitä – tuntilaisia, hoitajia, tallilaisia – jotka vievät suuren osan omistajan ajasta. Mielestäni kannattaa myös ottaa selvää siitä, selviääkö haasteiden ja hankaluuksien ylitse; ratsastuskoulun arjessa saattaa tulla vastaan monia hankalia ja raskaita tilanteita, joiden yli pääseminen vaatii paljon voimia ja jaksamista. Aktiivinen ratsastuskoulu saattaa menettää kävijöitä taukoillessaan usein. Haastattelija: Jazzumi Kuvat lähetti: Sanna E.

Mielestäni se kaipaa toimivan hevosopiston, jossa tulevat ratsastuksenopettajat voisivat

Tervetuloa Raveniin! Raven on 18 karsinan pieni maalaistalli. Meiltä löytyy kenttä, mahtavat maastot sekä lähellä sijaitseva Metsälampi on mitä mainioin paikka uittaa hevosta. Tällä hetkellä meillä on vapaana yksi karsinapaikka yksityiselle ja suurin osa hevosista ilman hoitajaa.

”Aktiivinen omistaja. Aktiivinen päivittelytahti heijastuu usein myös kävijöiden aktiivisuuteen ja inspiraation. Ja sit et omistaja jaksaa ja haluaa kehittää toimintaa jatkuvasti eteen päin.” ”Aktiivinen toiminta, selkeät tekstit ja toimintaperiaatteet. Paljon tapahtumia, hoitajille tavoitetta kuten merkit yms. ja erilaiset ponit.” ”Toiminta ja ihmiset. Tallin ylläpitäjän aktiivisuus on usein edellytyksenä tallin pyörimiselle, mutta jolleivät hoitajat odota hoitotarinoidensa kommentointia, voi tallin elämä pyöriä oikein hyvin myös epäaktiivisella omistajalla. Kunhan tallilla on ihmisiä, jotka tarinoivat, järjestävät ja osallistuvat toimintaan, ratsastuskoulu toimii.” ”Toimiva hoitaja- ja ratsastustuntitoiminta. Paljon mahdollisuuksia erilaiseen hoitamiseen ja hoitohevosen vuokraamiseen; hoitamisesta saatavat "etuudet", hoitomerkit- tai raha. En tiedä miten nykyään on (= olen tutustunut vain muutamaan ratsastuskouluun), mutta itse ryhtyisin oitis tallille hoitajaksi, jossa on yhteisöllisyyttä ja hoitajille keksitään paljon yhteistä tekemistä. Ei sen aina tarvitse liittyä ratsastukseen. Ratsastuskoululla ehdottoman keskeinen asia on ratsastustunnit. Mahdollisimman realistiset sekä selkeät tavoitteet. Jokaisen tunteja aloittelevan ratsastajan pitäisi lähteä "pohjalta" ja edetä aina tietyin väliajoin ylemmäs koulutustasollaan. Esimerkiksi tietyn määrän tarinoita kirjoittanut tmv. pääsisi aina etenemään tasollaan. En tiedä, miten tällainen toteutetaan, kun kokemusta ei ole ratsastuskouluista tai niiden toiminnoista.”

”Toiminnan suhteen järjestetään vuodenaikoihin liittyviä tapahtumia: kesällä esim. kesäleirejä ja uittoreissuja, talvella taas hankikahlauksia ja muuta vastaavaa. Hoitajiin vuodenajat vaikuttavat myös: keväällä on usein hiljaisempaa, sillä silloin kouluhommat vievät paljon aikaa. Loppukesästä ja syksyllä taas usein on niitä aktiivisempia kausia. Ja tietysti juhlien, kuten joulun, alla.” ”Kesällä ei jaksa hoitajan pestiä hoitaa niin tunnollisesti, kun on paljon muutakin. Talviaikaan on kivaa, kun tulee joulutoimintaa, uuden vuoden juttuja tms.” ” Oman kokemuksen mukaan kesällä on hiljaisempaa, kun taas syksyllä uusia hoitajia aloittaa ja myös tallien ylläpitäjillä on enemmän energiaa järjestää tapahtumia. Usein esim. joulu, pääsiäinen, juhannus ja lomat näkyvät tallin toiminnassa, esimerkiksi leireinä ja muina ajankohtaisina tapahtumina.” ” Meillä eivät oikeastaan ollenkaan. Maastoestetunnit ovat avoinna vain kesäaikaan. En ole huomannut suuria muutoksia myöskään kävijämäärässä!” ” Suuremmalle tallille on varmasti raskasta vaihtaa ulkoasu aina vuodenaikoihin sopivaksi, mutta kun nyt joulu on lähellä, niin esimerkiksi kaikenlaisia tontunjälkien etsimistä lähimaastoista, joulupukille tervehdyksien kirjoittelua, hankiralleja, joulumaastoja... Listahan on loputon. :) Itse mieltäisin "omaksi ratsastuskouluksi" tallin, jossa on mahdollisimman monipuolista toimintaa hoitajille avoimina. Sellaista, missä edes taivas ei ole rajana sille mielikuvituksen määrällä, mitä käyttää!”

” Varmaan jollain tavalla persoonalliset tai erilaiset. Haastavaluontoisemmat ovat usein suositumpia kuin pystyynkuolleet ja yltiökiltit hevoset.” ” Omasta mielestäni moneen lajiin soveltuvat, hyväluontoiset poniruunat ovat suosituimpia.” ” Varmastikin tammat ja ruunat, kaikenkokoiset hevoset. Luonteiden puolesta on varmasti kaikenlaista, mutta omat suosikkini ovat kilttejä, käsiteltäviä, jotain osaavia hevosia. Mielestäni "ihmissyöjähevoset" eivät kuulu ratsastuskoulun valikoimaan, korkeintaan yksityishevosina. Hyvältä ratsastuskoululta löytyy mielestäni jokaiselle sopiva hevonen ja poni.” ” Kaikille on kysyntää, eniten huomiota saavat kuitenkin persoonalliset yksilöt.” ” Tähän en osaa vastata oikein mitään muuta kuin omalla mielipiteelläni. Isot hevoset olisivat mieleeni, ruuna. Sellainen vähän villimpi hoitaessa. Mussukkakin sitten, kun siihen tutustuu.”

”Jotain uutta. samanlaisia liukuhihnalla tehtyjä ratsastuskouluja perustetaan jatkuvasti, eikä niille kaikille luonnollisestikaan riitä kävijöitä Tosin nykyään on myös realistisuus alkanut nostaa suosiotaan (esim. hoitajat eivät ratsasta usein hoitohevosillaan, on tiettyjä hoitopäiviä tmv.), erilaisuus löytää usein nopeasti kannattajia.” ” Enemmän aktiivista tuntitoimintaa, nykyään virtuaaliheppailijat eivät niinkään jaksa tunneille osallistua, varsinkaan jos pitää kirjoittaa tarina tunnista.” ” Tuntiratsastajia ja hoitajia. Ratsastuskouluja on ja innokkaita tallinomistajia, mutta yksinänsä toiminnan pyörittäminen vähentää kyllä varmasti omistajan innostusta. Tallin täydeltä hoitajia ja tuntiratsastajia on varmaankin aika usean ratsastuskoulun omistajan unelma.” ” Toimivaa ja aktiivista hevosopistoa, jossa voisi opiskella lyhyessä ajassa mm. ratsastuksenopettajaksi tai vaikka valmentajaksi.” ” Jonkun todella tajunnan räjäyttävän tallin, joka laittaa villasukat pyörimään virtuaalikansan jaloissa. Sellainen, joka on realistinen, mutta samalla hyvin leikkisä. Sellainen, jonka omistajalla on intohimoa keksimään talliin kaikkea uutta, panostaa superisti toimintaan ja keksiä hassuja hevosia sekä juttuja.”

Esittely Champioship Battleen on kaikista suurkilpailuista vaikeinta päästä mukaan: se on kutsukilpailu, jonne kutsutaan vain suurkilpailuissa menestyneet. Kilpailu ajetaan ryhmäajona matkana 1609 metriä, ja voittaja saa 60 000 veuroa tililleen. Osallistujia otetaan 8 kappaletta: näin kenenkään osallistujan ei tarvitse lähteä takarivistä vaan kaikki pääsevät lähtemään heti auton siivekkeiden takaa. Kilpailu on Virtuaalisen Peitsariyhdistyksen tukema. Championship Battlessa on erikoista se, että siinä ja kilpailupäivän muissa lähdöissä arvontapana on suhteutettu arvonta. Tämä tarkoittaa sitä, että joillakin osallistujilla on suuremmat voitonmahdollisuudet kuin toisilla. Paremmin urallaan menestyneille osallistujille annetaan enemmän nimiä osallistujalistaan, joka laitetaan arvontakoneeseen ja arvotaan, minkä

Peitsariharrastajien keskuudessa Championship Battle sai hyvän ja jännittyneen vastaanoton: omistajat innostuivat virittelemään peitsareitaan kuntoon kauden päätapahtumaa varten. Kilpailusta mainostaminen toi myös heti uusia peitsariharrastajia.

jälkeen kunkin hevosen huonoimmat sijoitukset poistetaan tuloksista.

Vuoden 2013 Championship Battle Tämän vuoden Championship Battleen oli kutsuttu Songbird Joe (Classic Pace toinen), Bank Holiday (Juvenile GP -voittaja), Devilish Ach (Dustland Plate -voittaja), Desperado Ach (Domination Race ja Dustland Plate toinen), Can’t Touch Eagle (Denim Division Memorial kolmas), Inferno Stain (Classic Pace -voittaja), Angel Of Doom (Denim Division Memorial -voittaja) ja OR´Desert Eagle (Domination Race kolmas).

Domination Race -voittaja Pretty Hard Hangover olisi saanut kutsun, mutta koska

11.11.2013 juostiin Kerystonin Kartanossa ensimmäistä kertaa uusi peitsarien suurkilpailu, Championship Battle. Itse päälähdön lisäksi mukana oli neljä muuta suurkilpailulähtöä peitsareille: 2-vuotiaiden Kindergarten Pace, 3vuotiaiden Noble Crown, keskitason peitsareiden Northerner Cup ja ykköstason tammojen Ladies’ Meeting.

Päälähtö oli päivän viimeinen lähtö. Auton siivekkeiden irrotessa lähdön ennakkosuosikit ja eniten pelatut Songbird Joe ja Inferno Stain kiihdyttivät parhaiten ja taistelivat kärkipaikasta. Mutkassa Inferno Stain kuitenkin sortui laukalle ja putosi joukon hännille. Songbird Joe sai pitää kärkipaikan. Takasuoran puolivälissä Can't Touch Eagle tuli rinnalle vaatimaan vauhtia. Songbird Joe kuitenkin vastasi rinnalle tulevalle, ja Can't Touch Eagle jäi kuolemanpaikalle. Maalisuoran auetessa kolmatta rataa kirinyt Desperado Ach saavutti Songbird Joen, joka oli yrittänyt päästä karkuun

kilpakumppaneiltaan. Kiihkeä loppukamppailu käytiin näiden kahden oriin välillä, mutta selkeään voittoon lipui Aken ravitallin Desperado Ach ja teki samalla uuden rataennätyksen p.07,8aly! Kirjoittanut: Hessi VR Kutsu

Tulokset:

Osallistujat tulevat:

1. o. Desperado Ach p.07,8aly, 60 000ve

Juvenile GP, voittaja Classic Pace, 2. parasta Domination Race, 2. parasta Denim Division Memorial, voittaja Dustland Plate, 2. parasta

2. o. Songbird Joe p.07,9aly, 36 000ve 3. t. Can’t Touch Eagle p.08,8aly, 24 000ve

= yhteensä 8 osallistujaa

tamma oli kuollut, kutsuttiin sen tilalle OR´Desert Eagle.

Jouluhan on antamisen aikaa, mekin lehden puolesta haluamme kantaa kortemme kekoon ja tarjota teille lukijat, jotain kivaa! Sen vuoksi järjestämmekin joulukuun numeroon arvonnan, jossa on tarjolla erilaisia palkintoja. Nyt päästäänkin asian ytimeen: Haluatko sinä auttaa ja osallistua joulupukinpajaan? Tarvitsemme siis vapaaehtoisia lahjoittamaan arvontaan palkintoja. Omasta puolesta pystymme tarjoamaan parit yllätyspalkinnot, mutta jos haluamme jakaa iloa useammalle, tarvitaan lisää palkintoja! Oletko siis valmennusten ammattilainen? Hyvä kynäilijä? Piirrätkö mielelläsi? Käytkö kuvaamassa yli tarpeittesi? Totteleeko kuvanmuokkausohjelmat sinua? Hyödynnä mitä vain taitojasi tarjoamalla arvontaan osallistujille osaamistasi virtuaalihevosharrastusta varten! Jos kiinnostuit, lähetä sähköpostia meille virtuaalitoimitus@gmail.com, ja kerro mitä voisit arvonnan hyväksi tehdä. Otamme vastaan niin valmiita tuotoksia kuin osaamistarjouksia, joiden käytön palkinnon voittaja saa päättää kanssasi. Joulukuun numerossa julkaistaan arvonta ja voittajat arvotaan tammikuun numeroon mennessä, sekä ilmoitetaan kyseisessä numerossa. Palkinnot lunastetaan kauttamme. Ihanaa joulunodotusta kaikille, olkaahan kilttejä ja ilahduttakaa lähimmäisiänne jollain yllättävällä!

Lähetäthän myös seuraavaa numeroa varten jouluiset mainoksesi! Niin tapahtumat, juhlat kuin jouluiset myynti- tai ostoilmoitukset, kaikki mainokset lisätään! Myös muut kuin jouluaiheiset mainokset laitetaan esille, kuten muulloinkin. Otathan meihin yhteyttä jos sinulla on myös ideoita jouluisiin artikkeleihin tai haluat itse osallistua numeron tekoon, kirjoittamalla, piirtämällä, kuvittamalla tai antamalla ideoita. Kaikki apu on tarpeen!