8 – Torstaina 6. syyskuuta 2012
Kerran Dingokin kansaa Puntilla villitsi Niina Martikainen
Parkano
kaan aina painottunut rocktai punkmusiikin sulosäveliin. Myös iskelmämusiikin ystäviä huomioitiin tilaamalla esiintyjiksi sellaisia legendoja kuin Kirka, Kari Tapio ja Markku Aro. – Isompien nimien lämmittelijänä soitti usein joku paikallinen tanssibändi, ja tilaa tarjottiin omille esiintyjille, kuten Ykä&Sylvesterit ja Honkkis, Hiitti kertoo. Nuorisobändit olivat kuitenkin ne, jotka vetivät paikalle eniten porukkaa.
Kirsi Niemi
Todellista kulta-aikaa Puntilla elettiin 1970-luvun loppupuolelta kymmenen vuotta eteenpäin. Urheilutalo valmistui vuonna 1978. Rakennuskustannuksia maksettiin paljolti illanvietoilla, joissa esiintyi sen ajan kovimpia nimiä. Harri Hiitti toimi Parkanon Urheilu- ja nuorisotalonsäätiön käyttötoimikunnan puheenjohtajana koko säätiön olemassaolon ajan. Hän kertoo, että siihen aikaan oli tärkeää järjestää nuorisolle ohjelmaa. Työtä sen eteen tekivät Parkanon Urheilijat ja Nuorisoseura ry. Vuoroin jorattiin discomusan voimalla, vuoroin väkeä houkuteltiin paikalle nimekkäillä artisteilla. Parhaimmillaan urheilutalon sisuksissa bailasi liki 2 000 ihmistä, ja vetonauloina Puntin lavalla on heilunut monia legendaarisia esiintyjiä. – Aika väkeviä elävän musiikin tapahtumia järjestimme. Esiintyjinä oli kaikki silloiset huiput. Urheilutalon estradilla on kansaa villinnyt ainakin Hurriganes, Juice Leskinen, Dingo, Hanoi Rocks, Sleepy Sleepers ja Eppu Normaali. Plus monet muut nimekkäät artistit ja yhtyeet.
Dingo ei esiintynyt autiotalossa Hiitti muistelee, että ensimmäistä kertaa Puntilla ollessaan 1970-luvun lopulla Eput olivat vielä tuntematon suuruus, ja bändi heittikin keikkansa toisen esiintyjän lämppärinä. – Eppujen keikkapalkkio oli tuolloin alle 2 000 markkaa,
Bilehirmuja bussilasteittain
Sifonkihuivien kulta-aikaan 1980-luvun puolivälissä Dingo esiintyi Parkanossa 1 700 kuulijalle.
naurahtaa Hiitti. Vuosia myöhemmin hän tapasi Martti Syrjän sattumalta ja kysyi, kiinnostaisiko yhtyettä tulla vielä esiintymään Puntille. Siihen Syrjä oli tuumannut, että mikä ettei. Halvalla bändi ei kuitenkaan Puntin lavalle enää kivunnut. Keikkapalkkio oli jotain 30 000 ja 40 000 markan väliltä. – Mutta he tulivat esiinty-
mään ja vetivät talon täyteen. Silloin yleisöä oli parhaimmillaan parituhatta, Hiitti muistelee. Myös Dingo-hysteria on aikanaan saanut seudun naiset ja miehet sifonkihuiveineen ja pystytukkineen liikkeelle tuhatpäisenä joukkona. – Muistaakseni Dingon keikalla oli 1 700 kuulijaa. Meininki Puntilla ei kuiten-
Väkevät bändi-illat eivät suinkaan houkutelleet paikalle ainoastaan paikallista nuorisoa. Yleisöä kuskattiin paikalle kauempaakin. – Länskärin autoja oli parhaimmillaan kahdeksankin liikenteessä hakemassa porukkaa eri puolilta maakuntaa, Harri Hiitti muistelee. Yleisöä haettiin bussilla Tampereelta asti, ja kyytiläisiä poimittiin mukaan matkan varrelta muun muassa Hämeenkyröstä ja Ikaalisista. Isojen esiintyjien ja yleisömäärien takia käyttötoimikunta koulutti yli sata järjestysmiestä valvomaan tapahtumia. Hiitti sanoo, että kun väkeä pyöri paikalla paljon, syntyi niin sanottuja ottaanlyönti-kilpailujakin silloin tällöin. – Sen takia meillä oli paljon järjestysmiehiä ja koirapartiot. Yhteistyötä tehtiin myös liikkuvan poliisin kanssa. Nykyään samanlaisen toiminnan järjestämisen aloittaminen olisi melko mahdotonta. – Se vaatisi valtavasti työtä ja paljon rahaa.
Discokulttuurin muutos kuihdutti nuorisotapahtumat Parkano Kirsi Niemi
Discoilu on vuosien saatossa Puntilla vähentynyt lähes olemattomiin. Sellaista discokulttuuria kuin 1980-luvulla ei enää ole. Karvialainen Seppo Myllyviita järjesti discoja Puntilla 2000-luvun alkupuolella. Yhteistyötä hän teki muun muassa Parkanon SPR:n ja yksityisten tukijoiden kanssa. Iltamiin hankittiin nimekkäitä esiintyjä: Bomfunk MC´s, Cheek ja Aste. Nuorisoa ei kuitenkaan kiinnostanut tarpeeksi. Discoilut lopetettiin noin kymmenen kerran jälkeen. – Kyllästyimme lopulta parkanolaiseen tyyliin, joka suoraan sanottuna ei ollut mistään kotoisin. Nuoriso tuli Puntin pihaan rallaamaan autoillaan, mutta sisälle ei moniakaan kiinnostanut tulla, lataa Myllyviita. Hän toteaa, että tapahtumien järjestäminen oli plusmiinusnollapeliä, eikä sitä kannattanut jatkaa. Tapahtumiin myytiin lippuja noin 300 per kerta. Kannattavuusraja olisi ollut noin 600. – On kova työ järjestää discoilta. Pitää hommata laitteet, dj, esiintyjät ja järjestysmiehet. Lisäksi tulee urheilutalon vuokra ja esiintyjänpalkkiot. Vaikka takavuosina discot eivät menestyneet, ei Myllyviita heitä kirvestä kaivoon. – Jos Parkanon kaupungilta vain kutsu käy, niin olen edelleen halukas järjestämään discoja. Meillä on hyvät laitteet,
ja ohjelmatoimiston kautta onnistuu esiintyjien hankkiminenkin, hän sanoo.
Hauskanpitoon selvinpäin Elisa Vahosalmi Parkanon vapaa-aikatoimesta kertoo, että edelleen nuoriso aika ajoin kaipailee discoiltojen perään, mutta resurssit järjestämiseen ovat pienet. – Discon järjestäminen on aika rupeama. Jos huippuvuosina Puntilla kävi tuhat ihmistä illassa niin nykyään niissä käy 100–200. Tuntuu, ettei hyödytä järjestää kovin monta discoa vuodessa. Vahosalmi toteaa myös, että nykyajan nuoret eivät ole enää niin riippuvaisia oman paikkakuntansa tarjonnasta, sillä konserteissa käydään muuallakin. – Nuorisokulttuuri on muutenkin muuttunut, ehkä on enemmän kotibileitä ja muita mielenkiinnon kohteita. Vahosalmi muistuttaa nuoria siitä, että vaatisi heiltä itseltäänkin skarppaamista, jotta tapahtumia kannattaisi järjestää. – Pitäisi tulla selvin päin ja ostaa lippu. Ei meidän hyödytä järjestää isompia tapahtumia, jos kaikki viettävät aikaansa metsässä omien ”virvokkeidensa” kanssa. Vapaa-aikatoimi kannustaa nuoria ajatukseen, että hauskaa voi pitää selvin päinkin. Syksyllä Puntilla on Music against drugs -tapahtuma, jossa discoillaan ja kuullaan sekä valtakunnallisia että paikallisia bändejä.
Taksi tuo omaishoitajan kirkkoon ilmaiseksi Parkano
Parkanon seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry
Niina Martikainen
Ensi sunnuntaina vietettävään omaishoitajien ja läheisten kirkkopyhään on tarjolla ilmainen taksikuljetus omaishoitajille ja hoidettaville. – Olemme kovasti aina hengessä mukana, kun on kyse tällaisesta toiminnasta. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, toteaa Parkanon Taksiautoilijat ry:n puheenjohtaja Hannu Laholuoma. Aloitteen taksikyydin saamisesta teki Parkanon seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry. Laholuoma kertoo, että paikallistaksit ovat talkoohengessä osallistuneet vuosien mittaan moniin retkiin ja tapahtumiin, joille on tarvittu kyytejä. Yhteistyötahoina on ollut runsaasti paikallisia järjestöjä ja yhdistyksiä ja kyydissä väkeä muun muassa Rauhalasta, Rantakodosta ja terveyskeskuksen vuodeosastolta. Auttamista oli myös takavuosien toiminta kaupungin kanssa, jossa Parkanon taksiasema otti yöaikaan vastaan turvapuhelinhälytykset, ja kuljettajat kävivät tarkistamassa puhelimen käyttäjän avuntarpeen.
Kyytipyynnöt yhteen puhelimeen Jotta kirkkokyydit sunnuntaiaamuna saadaan sujuvaan kitkattomasti, Hannu Laholuoma pyytää kaikkia kyydin tarvitsi-
perustettu vuonna 2009. tukee Parkanon seudun omaishoitajia ja läheisiä tarjo-
amalla mahdollisuuden osallistua tapahtumiin ja saada vertaistukea. jäseniä 32 ja kannatusjäseniä 5 (myös yrityksiä). Yhdistyksen hallitus: puheenjohtaja Katja Santala ja jäsenet Anja Leppänen, Marja Sulkko, Tuija Haukkaluoma, Anneli Humala, Eila Toriseva ja Tuula Uusitalo. Yhdistys toimii jäsenmaksuilla, kaupungin ja seurakunnan avustuksella sekä myyjäis- ja arpajaistuotoilla. Myös Raha-automaattiyhdistys RAY on antanut toimintarahaa syksylle 2012. Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. lähteet: www.parkanonomaishoitajat.fi ja Katja Santala Taksinkuljettajat Eeva-Liisa Laholuoma, Martti Kyrönviita, Hannu Laholuoma ja Kosti Haapakoski ovat valmiina kyyditsemään diakoni Tuija Haukkaluomaa. Ensi sunnuntaina paikallistaksit varautuvat viemään talkoilla omaishoitajia ja hoidettavia kirkkoon.
”Olemme kovasti aina hengessä mukana, kun on kyse tällaisesta toiminnasta.”
joita soittamaan hänelle numeroon 0400 235 143. – On paras, että yksi henkilö hoitaa kyytien järjestelyt, jotta voidaan suunnitella etukäteen reittejä ja saadaan aikataulut sujuvaksi, hän sanoo. Kyytipyynnöt on tästä syystä hyvä ilmoittaa jo lauantaihin kello 12 mennessä. Kyyditsijöinä ovat Parkanon taksiaseman seitsemän taksia. Hannu Laholuoman lisäksi mukana ovat Hannu Turunen, Kos-
ti Haapakoski, Mikko Kantola, Erkki Viitasalo, Jouko Viitasalo ja Eeva-Liisa Laholuoma. Jos kysyntää on yli näiden resurssien, mukaan pyydetään myös muita paikkakunnan taksiautoilijoita. Vielä tällä hetkellä tosin ei suurta kysyntää ole ollut. Hannu Laholuoma ja Parkanon seurakunnan diakoni Tuija Haukkaluoma toteavat, että kuljetuspyyntöjä ei ole tähän mennessä esitetty.
Kirkkopyhän järjestelyistä on Haukkaluoman mukaan kuitenkin tiedotettu kaupungin tukea saaville omaishoitajille ja yhdistyksen jäsenille kirjeitse. Lisäksi on ilmoitettu paikallislehdessä. – Moni tulee omalla kyydillä, Laholuoma ja Haukkaluoma arvelevat. Sunnuntaina vietetään jumalanpalveluksen yhteydessä ehtoollista. Jumalanpalveluksen jälkeen omaishoitajien yhdis-
tys tarjoaa omaishoitajille, hoidettaville ja heidän kyyditsijöilleen seurakuntatalolla lounaan. Lounasjärjestelyissä avustaa Parkanon Setlementti ry. Sekä kirkossa että lounaan yhteydessä esittää laulua Sami Penttilä. – Pyydämme lounaalle tulijoita ilmoittautumaan kirkkoherranvirastoon, jotta keittiö osaa varautua ruokailijoiden määrään, Tuija Haukkaluoma kehottaa.