Humu sanoma
#5
Humu
1
KYSYMYS
VASTAUS
Asiantuntijat vastaavat Humu sanoman edellisessä numerossa esitettyihin kysymyksiin.
Miksi tyhmiäkin painostetaan äänestämään?
E
i ole kenkään tyhmä ihminen, yleensä vain harhaanjohdettu, tai tietämättömäksi koulutettu. Siks’ rohkaisemaan toinen toistaan! JUHA SUORANTA Aikuiskasvatuksen professori
Missä ihmisen aivoissa sijaitsee käsitys erillisyydestä ja mitä se tarkoittaa?
I
hmisen psyyke ei ole kone, jossa on yksittäisiä yhtä selkeää funktiota tuottavia osia. Keskeisempi oivallus kuin sijainnin hahmottaminen on, että ihmisen valvetodellisuus on selkeimmin kielellisten rakenteiden varassa luotua todellisuutta. Kielelliset toiminnotkaan eivät sijaitse yhdessä tietyssä kohdassa vaan on laajempi kokonaisuus. Ihmisen aistit ovat kykeneviä erittelemään informaatiota maailmasta. Aisti-informaatiosta puolestaan teemme tulkinnat ja analyysit pääosin kielelli2
Humu
sesti. Tulkintamme puolestaan ovat sidoksissa maailmankuvaamme ja -kokemukseemme, sekä niiden kielellisiin merkityksiin, jotka olemme kullakin elämämme hetkenä oppineet. Niinpä keskeistä on se, että kun pystyt kuvittelemaan ja luomaan käsitteen minä, eriyttää se sinut muista ja muusta. Aisti-informaatiosta eriyttäviä piirteitä poimiva on taipuvaisempi kokemaan erillisyyttä kuin yhdistäviin piirteisiin tarttuva. Myös kulttuurimme on tällä hetkellä paradoksaalisesti yksilöorientoitunut, siten kun samalla asioita tuotetaan myös ennennäkemättömässä mitassa massoille. Eräs meteorologi pohti kerran, että jos mittareita tulkitaan pelkästään valon aaltojen, värähtelyn ja lämmön suhteen, niin voidaan sanoa, että maapallo sijaitsee auringossa. Myös minän käsitteeseen liittyvillä osa-alueilla voi leikkiä. Sanattomassa ja käsitteettömässä muodossa kaikki voivat tavallaan olla yhtä. Lapsipsykologiassa puhutaan hetkestä, jolloin lapsi havahtuu
? ?
kokemukseen erillisyydestä. Se lienee meille jonkin asteinen trauma. Kyseisen oivalluksen hetki, kulkee rinnan lapsen kielellisen kehityksen kanssa. Eriyttävänä logiikkana on varmaan myös luonnontieteiden keskeinen rooli ajassamme. Sen luokitteleva, määrittelevä, mittaava ja punnitseva toimintamalli painottaa asioiden ja aineen erillisyyttä. Hyvä niin. Mutta toisaalta logiikat kopioituvat myös arjen ja itsemme tulkintaan. Joskus jopa yhteiskunnat toimivat yksisilmäisesti yhden logiikan varassa, kun toisinajattelun haaste toisaalta on juuri tässä kielellisessä mielessä kahta mieltä olemisen haastetta, koska todellisuus on aina monitahoinen. Kun taivumme usein olemaan jotakin mieltä asioista, alamme itsekin uskoa omia kielellisiä ja vajaita todellisuuden mallinnoksiamme. Sanalla erillisyys ei ole esimerkiksi kuitenkaan olemassa mitään yhteistä ja pysyvää varausta, vaan jokainen kokee sen tahollaan siten kuin kokee. Ihmisen erillisyys on kyseen-
alainen fysiikan näkökulmasta. Lävitsemme virtaa joka hetki lukemattomia neutriinoinksi nimettyjä hiukkasia, jotka lävistävät kaiken aineen, kalliot ja teräksen mukaanlukien. Kun toisaalta myös ihminen tuottaa lukemattomasti kyseisisä partikkeleita, niin maailmansuhde on siltä osin kaksisuuntainen. Tietoisuus ilmeisesti luo tunteen erillisyydestä, mutta sen luonteesta tiedämme lopulta vieläkin kovin vähän. Takaisin aivoihin. Ajatus- ja toimintamallit eli skeemat yhtyvät fysiologiseen toiston myötä. Esimerkiksi harjoitteissa toisto pulskistaa yksittäisiä synapseja ja laventaa samalla synapsien verkostoja, jotka
Mihin kysymykseen haluaisit vastauksen?
ESA MATTILA: Onko olemassa kulttuureita, joissa ei olisi olemassa vahvaa hyvä/paha -dikotomiaa?
liittyvät harjoitteeseen. Klassisena esimerkkinä sanotaan, että esimerkiksi dementiaa voi ehkäistä vaihtamalla aamuisin jalkaa johon pukee sukan ensimmäisenä. Toiminnan muutos muuttaa fyysisesti aamuihin ja sukkien jalkaan laittamiseen liittyviä synapsiverkkoja. Erillisyyden kokemukseen vaikuttanee myös aivojen välittäjäaineet, jotka ovat keskeisessä osassa mielialojen suhteen. Ahdistuneena on ainakin itseni helpompi kokea yksinäisyyttä ja erillisyyttä. Rakkaudella,
SCHEMEIKKA MANNHATTAN Aivotutkija
Vastaukset kysymyksiin seuraavassa Humu sanoman numerossa.
Humu sanoma 5 TOIMITUSKUNTA Sari Hakala Jarkko Kumpulainen Jaakko Ryynänen SIVUSSA Mari Halonen Schemeikka Mannhattan Matti Riikonen Juha Suoranta JULKAISIJA Humusanomatalo
Humu sanoma on sitoutunut.
NOORA SYRJÄLÄINEN: Miksi juuri Cheek on saavuttanut niin valtavan suosion?
Humu
3
KEIKALLA*
H
umu-Klubin synttäreillä sytytin ensiksi kakkukynttilät. Monelta keikalta katkeaa siipi, jos yritän muistaa tehdä asiallisia tai musiikillisia huomioita. Siinä kamppailee ainakin oman täyteläisen tietämättömyytensä, sokerihumalan, älyttömyyden, humalan ja tanssilattian joustavuuden kanssa. Mieli joustaa. (Proto) Torvinen uittaa minua kuin viljeltyä kalaa vastavirtaan. Joki(n) kaikessa. Kimeän mustassa ja olevaisuuden pohjamutaa luotaavassa melankoliassa olen kotonani ja samalla limaisena eläimenä virrassa. Menen kauemmas, ettei kaikki kuuluisi juuri minulle. Suussa on täytekakkua. Täytekakussa on marsipaania. Torvinen tulee kuitenkin seinän läpi ja osallistuu keskusteluun. Trendikästä nokkosta ja painajaisia suola4
Humu
heinästä. Horsmat ja Torvinen. Kaverin lämpöinen kylki ja kesäloma. Eikö sade lopu koskaan? Onko aina näin märkää? Torvisesta kuultaa läpi Kuusu-
Joki(n) kaikessa TEKSTI JA KUVAT SARI HAKALA
mun Profeettaa, Ristoa ja Torvista. Kaikki on sirpaletta. Mitä tapahtui todella. Saarikosken sirpalerunous ja noise. Musta aukko. Kun Torvinen on retuuttanut minut läpi Tuonelan Virran, tulee Blexi ja sytyttää sateenkaaren. Mikä se on näis-
sä pojissa se ilon ja säihkeen aura, joka värjää yleisönkin maaniseen hymyyn ja tanssiin? Blexin laulava rumpali Aleksi Tanhuala on aurinko, joka syleilee maailmaa sopivan etäisyyden päästä, ankaran leppoisalla tykistötulella. Koko bändi on yhtä hymyä, hikeä ja räiskettä. Joskus on niin hyvä olla, että on parasta pitää turpansa kiinni ja tanssia. Saisinko lisää täytekakkua. Tahmaan sillä kaverin naaman. Meillä on juhlat. Tällaisena kasvavan pelon ja yksityisten bunkkereiden aikakautena, on hyvä tarttua hetkiin, joiden sisällä saa tuntea hetken aikaa lämpöä. Olla vaikka saippuakuplan kaltainen. •
*KEIKALLA on pysyvästi ulkomusiikillinen tapa olla läsnä.
KOLUMNI
Kuulen, KUUNTELEN
O
n liikuttava, liikutettava käsiä ja jalkoja, on näppäiltävä ääniä kitarasta, yksi kerrallaan, kuunnella, kun kieli värähtää, on katseltava taivasta ja antaa kielen värähtää ja sitten sielun ihan vähän värähtää myös ja sen jälkeen on vain jatkettava liikettä, liikutettava käsiä ja jalkoja, käveltävä, vaikka hiki valuu.
askelten rytmiä, huutavat mielipiteitään. On pysähdyttävä kuullakseen kuinka hiljaisuus on paksua ja vellovaa, kun hengityksenkin ääni on liikaa.
On saatava kuunnella, kuulla, omalla hiljaisella tavalla. Älä laita kovemmalle, minä laitan itse, kovemalle, sitten kun aika tulee. Minä kuuntelen mieluiten hiljaisella, ihan hiljaa kuuntelen maailmaa. Minä kuulen kaiken tosi selvästi, liian selvästi ja joskus sitä on vaikea kestää.
On katsottava ympärilleen, on nähtävä tosi tarkasti kaikki ja sitten kuuleekin vain melun, autojen mylvinnän, ihmisten puheen, ruokaa jauhavat hampaat ja suut, ajatusten muotoutumisen sanoiksi ja sanojen pullahtamisen ulos, sydänten harhailun sanojen ympärillä, jatkuva liike, jatkuva ääni.
On käveltävä, käveltävä loputtomasti, maantien laitaa, kaupungin katuja, vaikka lenkkarit hajoaa jalkojen ympäriltä, käveltävä on. On kuunneltava omien askeleiden rahisevaa möykkää, ajatukset säestävät
On kuunneltava sanoja, lauluja, yritettävä ymmärtää niiden merkityksiä. Tarkkaavaisena painaa mieleen, antaa sanojen vaikuttaa. Sanat syöksyvät suoraan sielun kimppuun, ottavat otteeseen, raapivat,
TEKSTI MARI HALONEN KUVA SARI HAKALA
silittävät. Kuulen puheen, puhun, kunnes sanat loppuvat, on vain hiljaisuus ja kaikki niiden sanojen ulkopuolella. Katseet, tunteet, äänet, pienet hyräilyt, linnunlaulut. Pienet raksahdukset sydänten särkyessä. On kuunneltava maailmaa, painettava korva kiinni kallioon tai puun runkoon, asetuttava alttiiksi tuulelle, auringon säteiden vihlonnalle, kastauduttava viileisiin vesiin, annettava veden nuolla ihoa. On painuttava kokonaan veden alle, liikuttava kevyesti, kevyesti, pysyttävä liikkeessä ja kuunneltava veden alla, kun maailma vaimenee, kun ääni kehon sisällä voimistuu, kuulla kun sielu värähtää vähän. Kuulla se kaikki, elämisen pakko, nousta pintaan, hengittää.•
MARI HALONEN Kirjoittaja on yhteisötaiteilija, joka tekee muistelutyötä vanhusten kanssa, sekä on Humu-klubin Halloween special-bändin laulaja.
Humu
5
JUTTU
Sielujen sylttytehdas ja makk Miten ihmeessä sinun nimesi lausutaan? Mitä ne x:t tarkoittaa vai saako kukin päättää niitten merkityksen itse? Mistä se (arvatenkin) taiteilijanimi on lähtöisin?
olen jo vähän visioinut, kaunokirjallisuutta sekin. Musiikki ja sanailu on kai ollut enemmän tapetilla viime vuosina. Olen ajatellut vähentää keikkailua, jotta ehtisin maalata ja tehdä musiikkia enemmän. Keikkailu imi lausutaan ihan on yhtä paskan kolaamista Diksana. Siinä on kolme (olen aika kyllästynyt keikkaiäxää koska se vain näyt- luun mm. paskojen liksojen tää niin hyvältä. Yhtä hyvin voi- vuoksi sekä alituiseen valvomisin olla Leksa, Rane tai Rauski. seen ja takahuoneissa roikkuIdeana vain oli ottaa itselle miseen), olen keikkaillut paljon semityhmä räppärinimi, joka tehdäkseni musiikkiani edes ei liity millään lailla mihinkään. hiukan tunnetummaksi, vaikka Joo, onhan pornosaiteillakin aika marginaalimusiikkia tämä xxx-rated -jutut, ehkä nimeni taitaa edelleen olla. Ihmisviittaa siihenkin suuntaan. ten edessä hölmöily on kyllä aika hauskaa ja palkitsevaa. Mikä sinun tapauksessasi Mutta luulen että painotukset tulee ensin? Oletko sinä muuttuvat pikkuhiljaa, enemkuvataiteilija, runoilija vai män tekemistä ja vähemmän muusikko? esiintymistä.
N
K
ukin vuorollaan, en osaa sanoa olisiko noista joku ekana. No on ainakin enenmmän repertuaaria taiteen teossa, kun voi valita tehdäkö jostain jutusta maalaus vai biisi, hiukan yksinkertaistaen. Maalausta olen jopa hiukan opiskellut, lyriikka ja musiikki on tullut sitä kautta että vain on aina tykännyt musiikista paljon. Kieli on myös mahtava leikkikalu, en tee pelkästään räppilyriikoita. Lähettelin taannoin runokirjan käsistä muutamalle kustantajalle luettavaksi, katsotaan lähtiskö käsis etenemään kirjaksi asti. Seuraavaa kirjoitusjuttua 6
Humu
Itselleni tulee sellainen tunne, että tekstisi jotenkin vain valuvat ulos. Miten ne syntyvät? Voiko sinun mielestäsi kirjoittamista opettaa?
T
ekstin tuottamista helpottaa kovasti että kuuntelee muiden sanoituksia ja etenkin se että lukee paljon. Mitä tahansa, kaunokirjallisuutta, tieteellisiä tekstejä, ihan mitä vain. Hyvä yleissivistys ja tietenkin yleinen uteliaisuus maailmaa kohtaan on ainakin minulle tärkeä perusta kirjoittamiselle. Lukeneisuudesta on hyötyä, jos aikoo kirjoittaa muitakin kuin
Dxx
”Keikkailu kan kol
TEKSTI SARI HA
karaperunoiden perintöprinssi
xxa D
u on yhtä paslaamista.”
AKALA JA DXXXA D
miltä meitsistä niinku tuntuu -tyyppisiä tekstejä. Ja kun kieli on hallussa, voi uskottavasti kirjoittaa miltä meitsistä niinku tuntuu -tyyppisiä tekstejä, vaikka ei oikeasti tuntuisikaan siltä.
K
yllä kirjoittamista voi opettaa, antaahan opiskelu aina näkökulmia ja ideoita. Mutta ehkä sille kirjoittamiselle pitää myös itse osata avautua, että oppii hyödyntämään ja muotoilemaan mielesta kumpuavia impulsseja. Kai jonkunlainen rakkaus totuuteen tai halu ymmärtää monimutkaista maailmaa ajaa kirjoittamaan. Huh, nyt alkaa tulla luovuusjargonia! Vittu jes! :D Kerro jotain Kuusamosta. Tai Kalliosta. Se on rakastettava versio. Kappaleen alkuperäinen esittäjä on italialainen yhtye nimeltä Albatros ja kappaleen alkuperäinen nimi oli Africa. Dannyn esittämä versio vuodelta 1976 peilailee 1960ja 70-lukujen muuttoliikettä maalta kaupunkeihin ja romantisoi maaseututaajaman. Suomenkielinen versio on muuten Juha Vainion kirjoittama. Oli aika helppo muljauttaa Kuusamo Kallioksi, Kallio tuntuu olevan uusi Kuusamo. Myyttiselle tasolle ja elämää suuremmaksi kasvanut Kallio
vaikuttaa olevan jonkunlainen Shangri La. Kalliossa on kyllä kivoja baareja ja mahtavia spurguja. Muuttoliike kasvukeskuksiin vain jatkuu. Enää ei lähdetä niinkään maalta kaupunkiin, vaan pikkutaajamista. Valitettavasti Kallion suosio on tuonut sinne myös keskiluokkaiset runkkaavat nimby -kääpiöt jotka haluavat tehdä Kalliosta jonkun ummehtuneen poroporvari - idyllin. Hyvä esimerkki tästä on taannoinen leipäjonokohu, kun jotkut asunnonomistajat kokivat että köyhien leipäjono Hesarilla/Flemarilla laskee heidän asuntonsa arvoa. Nilkit suksikoot vittuun Kalliosta, jos eivät pysty kohtaamaan sitä että köyhyys on oikeasti monen ihmisen todellisuutta Suomessa. Pitää olla kyllä henkisesti laiska ihminen, jos näkee ratkaisuksi jonojen kieltämisen. Kannattaisko äänestää vaaleissa toisin, jos ei kestä nähdä ihmisten köyhyyttä ja kurjuutta?•
DXXXA D ja MINKKI HumuKlubilla 4.9.2015. ravintola Pannuhuoneen terassilla. Autenttinen artisti, nerouden uimamaisteri, makkaraperunoiden perintöprinssi, kallion kimallus, sympaattinen mutta hellä.
Humu
7
JUTTU
Modernia juurimusiikkia Häikäisevällä vauhdilla suosiotaan kasvattanut Pietarin Spektaakkeli saapuu vihdoin Kuopioon. TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN
V
iime vuonna julkaistulla Rakkauteen albumilla ihastuttanut Pietarin Spektaakkeli on persoonallisinta popmusiikkia aikoihin. Kappaleissa sekoittuvat useat amerikkalaisen roots-musiikin tyylilajit ja löytyypä seasta myös annos varhaista Jamaikaa. Liimana tyylikirjolle toimii 8
Humu
kappaleiden iskelmällinen läsnäolo sekä rap-piireistä paremmin tunnetun laulaja-kitaristi Pietarin puhelaulu ja arkisen tyylikkäät sanoitukset. Yhtyeen rumpalina toimii blues-piireissä Down Home King III:na tunnettu sekä kymmenisen vuotta räppiä Tykopaatti -nimellä esittänyt Tyko Haapala. Bassoa yhtyeessä soittaa suomirokin suurnimien, kuten J Karjalaisen ja Tuomari Nurmion luottomiehenä tunnettu Mitja Tuurala. ”Bändi lähti liikkeelle kun törmättiin Tykon kanssa sattumalta ja alettiin hupailla soittamalla mitä huvittaa”, Pietari muistelee bändin alkutaivalta. ”Roots-vaikutteista saa kiittää paljon Tykoa ja Mitjaa, jotka osallistuivat vahvasti biisien
sovittamiseen.” Aktiivisesti keikkaillut ja kesällä esimerkiksi Porin Jazzeilla ja Provinssissa esiintynyt trio on työstänyt uutta levyä jo hyvän aikaa. ”Toinen levy julkaistaan alkuvuodesta ja syksyn mittaan ilmestyy sinkku ja video”, Pietari valottaa tulevaa ja kertoo tutun menon jatkuvan myös tulevalla levyllä. ”Genrejä käydään lisää läpi ja materiaali on aavistuksen rokimpaa ja kovempi tempoista. Hempeilyn sijaan luvassa on enemmän äijä- ja kovismeininkiä.”• Humu-Klubin toivotuin artisti, Pietarin Spektaakkeli esiintyy Pannuhuoneen terassilla 4. syyskuuta.
ARVIOT
Toimituskunnan pika-arviot. Melkein kaikesta. MIREL WAGNER 17.7. Pannuhuone. Levytyssopimus legendaarisella Sup Popilla, Nordic Music Prize -palkinto, Mojo Magainen valinta vuoden parhaiden levyjen listalle ja esiintyminen ensimmäisenä suomalaisena artistina Later…with Jools Holland musiikkisarjassa. Mirel Wagnerilla menee lujaa. Folk- ja bluestraditioon musiikillaan sijoittuva Wagner esiintyi edellisen kerran Kuopiossa loistavan debyyttilevyn (2011) jälkeisellä kiertueella. Jos tuolloin esiintymisessä ja soitossa näkyi epävarmuutta ja kokemattomuutta, saapui tällä kertaa Pannuhuoneelle kansainvälisen tason esiintyjä. Hiljaisella äänenvoimakkuudella esiintynyt Wagner loi runsaslukuiseen yleisöön hartaan ja laulujen sanoihin keskittyneen tunnelman.
ahkeroi ruuan ja muiden hommien parissa läpi viikonlopun. Silti Karhofest on tapahtuma, jota ei vieraiden silmissä järjestetä. Se tapahtuu. JAAKKO RYYNÄNEN
TAKESHI KAIKO KESÄN PIMEYS
Matti Riikosen spontaani tekstiviesti väliarvio sunnuntaina 23.8. kello 18.04 eräälle Humu-Sanoman toimittajalle ja ystävälle Takeshi Kaikon kirjasta Kesän pimeys:
”Iso kiitos kirjavinkistä, ystävä! Takeshi kaikon ”Kesän pimeydessä” oon päässy kohtaan, jossa minä-kertoja muistelee 2:ta käyntiään saigonin huumeluolissa. Miten tää vuonna -72 kirjotettu japanilainen voi olla paljon parempi kuin sartren ”inho” vuodelta -38, ja miten Kaiko pystyy oleen niin eurooppalainen? Erotiikka ja sensuality, ruumiillisuus ja aistit, ruoka ja naimiset, ihmeellisesti kirjotettu, kuin Kaiko yksin tein urakoisi saman kuin Italian Fellini, Hispanian Almodovar ja kaikki ranskalaiset. Wau!”
TOIMITUS/MATTI RIIKONEN
JAAKKO RYYNÄNEN
KARHOFEST 2015
Karhofest järjestettiin välivuoden jälkeen Kuopion Karhonsaaressa joensuulaisen Kompakti ry:n ja Savo-Karjalan Luontopiiri ry:n yhteisvoimin. Viidettä kertaa järjestetty festivaali on kuin aikuisten kesäleiri, täyshoitola, jonne voi tulla lepuuttamaan mieltään ja kehoaan. Ruoka tarjoillaan kolme kertaa päivässä, sauna on lämmin lähes vuorokauden ympäri ja bändit soittavat alkuillasta pitkälle yöhön. Päivällä aikansa voi käyttää työpajoilla tai vaikkapa tutustumalla saaren monimuotoiseen luontoon. Talkooväki oli tullut paikalle jo ennen perjantaita ja
MIREL WAGNER. KUVA: Renaud Monfourny
Humu
9
JUTTU virrassa. Hiukkanen aurinkotuulessa. Kuiskaus ajasta. Olemme sekä kevät että syksy. Olemme kohti ojentuvia käsiä ja oksia pimeydessä. Sanattomuus, jossa jumaluus sekä on että ei ole ja enemmän. Sanattomuudesta tullessani vastasi silloin elämäni ensimmäiseen itkuuni nainen, synnyttäjäni muodossa, ja maailmalta pyytämisestä, vaatimisesta, opin vasta rinnasta ravittuna ja rauhallisena. Ihmisäidin poven hengitys poskeani vasten. Nukahdin ruokittuna ensimmäiseen tyydytetyn onneeni. Näin lapsen sanatonta unta oppimastani. Käsitykseni rauhasta, tavoiteltavasta aloitti tuolloin syntymänsä. Ehdollistumisen muodot opin vasta myöhemmin, mutta uneni nousevat edelleen sanojen ja sanattomuuden yläpuolelle eheiksi maailmani tunnoiksi. TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN Ulkopuoliset. Ulkopuoliset. Kaikki on ja ei ole. Rakkaat ulkopuoliset. Ei ole natsia. Ei kapitalistisikaa. Ei kommaria. Ei terroristia. Ei jihadia, ei suurta, eikä pientä. Ei rakastajaa, ei kadotusta, ei syntymää, ei kuolemaa. Ulkopuoliset. Oi, stävät, oi ulkopuoliset, nekin raukeavat kääntäessä rakkaat ulkopuoliset. Kaikki on, yksinäisyydessä katseemme yksi yhteinen suuri hetja ei ole. Rakas Synnyttäjänikin sanattomaan itseemme. Sielkemme on elämän ja kuolee aikanaan yksin takaisin lä pelkojemme ydinjuuresta kuoleman mittainen sekunti etenemässä kaikkeuden jokai- näemme aluttoman ja loputto- sanattomuuteensa, kuten myös Isäni syntyi raskaana seen suuntaan. Ulkopuoliset. man ikuisuuden hiljaisuuden. Sanaton halaa meidät merensä kuolemasta. Ulkopuolisia itsesUlkopuoliset. Mekö olemme ulkopuoliset? Emme ole yhtä, syvänteeseen kuin lapsen kas- tämme me olemme unohduksemme syvänteissä. Olemme vot uppoavat suureen ravinolemme yhtä. Olemme ultoisaalla syntymässä, toisaalla kopuoliset. Katsojan paikkaa teikkaaseen rintaan. Olemme kuolemassa. Äitini kohtu oli kuunkamaralle vaihtamalla peloissamme vieraiden käsitviimeinen suoja ennen tätä ei ole enää maalla auringonteiden ja materian kosmokajatusta. Lohtu on potentia, sessa kelluvia todellisuuksia nousua. Ei laskua. Maapallo ideoiden ja sanojen mahdolpurjehtii jatkuvassa valossa. Ei muovautumassa sattumanvalisuus syntyä elämään hetken äitiä, ei isää, kun yleiset nimet raisuuden ristiaaltojen kaiuisovat kielemme unta, käytänsa. Olemme lehtiä sanattoman tulikärpäsinä pimeässä. Kehän tarve on pelkoa, kun aikaa ei töä, kummia väittämiä aistien merivedessä. Olemme keppi monimuotoisuudelle, jotka tulvivalla kadulla rankkasateen ole edes janan sanaksi ja sitten
n
Ulkopuolisten maljapuhe
Y
10
Humu
toisaalta ajalla on sananmuista mistä tulemme, sa, ja sanalla mittansa. joten pelkäämme sitä Olla sanojensa mittainen, minne menemme. Syntykun ei ole alkua, ei lopmäämme ennen oli suuri pua. Silti kipinä kuivassa salaisuus, mutta se, että Älköön elämän pelko tulko voi levitä kuloksi. Maailsynnyimme myös kauniikmanpaloksi. Syttyviä elämeidän välillemme, si, pukee kuoleman lemmiä. Maljassa voi viedä peään huntuun. Meidän kun kuolema on elämän metenä vettä kauaksi rannasta. ei ole pakko pelätä, koska kukkastemme kevätlehdillä. Pientä liekkiä voi ruokkia elämä on yhtä arvokasta tai pitää kämmenten kuin kuolema. Älä pelkää suojassa tuulilta. Voi enää. luvata itselleen olla tuOi ulkopuoliset. Oi lenkantaja. Jokainen sana ulkopuoliset. Lasketaan voi olla ei mitään ja tasaaseemme. Vastarintamarvoisesti mahdollisuus me on turhaa. Kuolema kaikelle. Tyhjyytemme on on ujo ystävä ja vakavuutäynnä ja täyteytemme destaan sekä valtavuuon tyhjä. destaan huolimatta, se Ulkopuoliset, oi, ulviihtyy keskuudessamme. kopuoliset. Lasketaan kaa! Kuolema tulee! Huudot Ei tarvetta puhua, silti aseemme hetken lepoon ja kaikuvat yli kylien ja kaduilla suuri halu puhua ja jakaa. Ei tutkikaamme luontoamme: kuiskitaan, lehtimiehet palavat syytä. Ei aikaa, ei tarpeita, lapsiemme linnunlaulua, väärinymmärryksensä soihtui- ja päinvastoin. Kuolema ja lehtimiestemme houreista na. Tunnemme sen ihollamme, elävä kulkevat rinnalla, sisällä, ukkoshuutoa, poliitikkojemihomme alla. Se seisoo edessivulla, alla ja päällä, kuolema me peilittömiä marmoripesiä sämme. Kuolema! Kuin paon kiinni elämässä, elämä on puussa (olla muistamatta koon syöksyen ummistamme kuolemista. Voisiko niiden kuolemaa) tai pankkiiriemme silmämme väistämättömältä. kuvitella lempivän toisiaan? loputonta varautumista luolis- Taisto! Kuolemalla kuolemaa Liitto, rakkaus maailmassa saan (tauotonta elonkorjuuta vastaan! Sodan luonnoton on valinta tulevien ihmisten kuolemaa vasten). Kuoleman luonnollisuus. puolesta. Kuvitella taustan pelko sykkii ohimoilla, katseen Taistellessamme emme kohinasta hiljainen rautavoittamattomissa tunne vimuista, että kuolema on jo hoittava kuoleman hyräily. hollisesta, se saa rakentamaan meissä. Jokaisessa solusIsä-äiti, syntymäkuolema, suojaksi unohduksen linnoituk- samme. Valopimeys. Yksi. Se kaunis hidas muutos matkalla sia, koska vihollinen, kuolema, olemme. Kuolema ei nouse, jostain jonnekin tai ei mistään se on näkymätön, vieras ja kuolema ei laske, se oli täällä mihinkään. Yksisama. Valita suurin, ja se nousee horisonjo ennen meitä ja on oleva kauneuselämän valo. Älköön tista, kun se taas varoittamatta kaikkien linnunratojen murtu- elämän pelko tulko meidän hyökkää mieliimme syksyn misen jälkeenkin. Sen ajattelun välillemme, kun kuolema on tuoksusta tai maahan kiinni mahdollisuus oli jo alussa elämän metenä kukkastemme jäätyneen pöllön elottomasta ennen alkuräjähdyssyntymää. kevätlehdillä. Ystävät, yksi silmästä talven sydän päivänä. Se on rauha, se on sota, se on yhteinen suuri hetkemme on Keräävät taas joukkoja sitä kummitus, jonka loimme ja ni- elämän ja kuoleman mittainen vastaan, sotivat, taistelevat pa- mesimme kuolemaksi. Sanam- sekuntti etenemässä kaikkeuradokseillaan tuomalla kuoleme ovat aistien nimiä suuressa den jokaiseen suuntaan. Oi te malle kuolemaa. Kuin uhraten. yhteisen kaipuussamme. Jotsisaret ja veljet, ihmisystävät, Megalomaaninen mastodontti kut jopa luulevat tavoittelevan- minä juon meille yhteisessä nousemassa horisontin josa valtaa. Olemme muistimme ulkopuolisuudessamme. Skål, kaiselta taholta. Aseistautumenettäneitä kulkijoita, emme salute, cin cin!•
o
Humu
11
VB:LLÄ ROCK-KUVIA KEKKOSEN AJALTA
P
äänäyttely ”A groovy kind of life”, lähinnä 60- ja 70-luvun tunnetuimmista bändeistä ja artisteista. Lisäksi Anssi Männistö, ”Maiseman voimat”, ja ”Adéle – Rakkaani” Viktor Barsokevitsin kuvista. Rokkari istuu ja rokkari seisoo taas. Rokkari seisoo ja rokkari istuu taas. Rokkarilta poseeraus. Kamerassa laukaus. Vaan miten käy valokuvan rock’n’roll?
Rokkari filmitähden kaa hengailee. Rokkari mannekiinin kans svengailee. Eronneet tai naineita. Rokkareil’ on (m)aineita. Vaan miten käy valokuvan roc’n’roll? Rokkari hulppeat huvimajat omistaa. Pullot nuo rokkari pystybaarin somistaa. Rokkari privaatisti dokas. Se on rokkari, kun myös julki sun mokas. Vaan miten käy valokuvan rock’n’roll? Biisit kolme minsaa. Elämä se laski vuosia. Rokkarin
PRINTTIÄ PUKKAA? soita
010 271 8330
kirjoita
myynti@arsmat.fi
käVÄISE
Liipasintie 5, 70460 Kuopio
ME TOTEUTAMME!
www.arsmat.fi 12
Humu
MATIN MAAILMA
meikkii ja peruukit suosia. Levynpuoli sekä vuosikymmen vaihtuu. Kaikki muut paitsi rokkarimme laihtuu. Ja miten käy valokuvan rock’n’roll? Piha-aidassa panoraamamaisemat. Kellarissa naiset ”Barson” ikuistamat. Boonusraidat tässä voitti. Nyt ja menneen väliä tavoitti. Oheisnäyttelyistä, jee, rock’n’roll! MATTI RIIKONEN