KUUSAMO
IMAGE KUUSAMO-OPISTON VALOKUVAUSLINJAN JULKAISU MAALISKUU 2015
Kuusamo odottaa Kun elävä kuva pysähtyi
Elämä haastoi videojournalisti Eeva Mäkisen toukokuussa vuonna 2014. Vakinaiset työt loppuivat, oli uusien tuulien vuoro. Koti vuokralle ja nokka kohti Kuusamoa.
Teksti ja kuvat: Eeva Mäkinen
O
len valmis, koti on paketissa. Matka kohti Kuusamoa voi alkaa. Mitsu on pakattu ääriään myöten täyteen. Rakas Mitsuni on tullut isäni mukana Australiasta Suomeen. Sillä on jo yli parinkymmenen vuoden elämänkokemus. Se on uskollinen matkakumppani elämäni seikkailuissa. Mitsu sekä kuljettaa että majoittaa. Koko aikuisen elämäni olen viettänyt elävän kuvan parissa. Kuusitoistavuotiaana päätin lähteä kokeilemaan omia siipiäni. Ensimmäinen työpaikkani oli australialaisella televisioasemalla. Siellä sain ensikosketuksen elävään kuvaan filmin muodossa. Väliin on mahtunut muutakin, mutta tarinan kerronta elävän kuvan keinoin veti aina takaisin ja puoleensa. Viime vuosina minua on alkanut kiehtomaan yhä enenevässä määrin miten kertoa sama tarina pysähtyneessä kuvassa ja mitä kaikkea yhteen ruutuun saa mahtumaan. Vai onko se ollenkaan mahdollista? Samalla kun elämä heitti haasteen, antoi se minulle myös mahdollisuuden ottaa asiasta selvää. Ilmottauduin Kuusamo-opiston vuoden kestävälle valokuvauslinjalle. Vaikka elävä kuva on minulle intohimo, odotan innolla, mitä pysähtynyt kuva tuo tullessaan.
Minä ja Mitsu matkalla uusiin seikkailuihin.
Hiljainen kansa pysäyttää kulkijan
Kulkija kohtaa vaikuttavan näyn matkalla Kuusamoon. Lähes tuhannen ihmishahmon mykkä joukko ilmestyy näköpiiriin pellolla viitostien varrella Suomussalmella. Reijo Kelan tilataideteos on seissyt Käpylän pellolla kesästä 1994 asti. Joka syksy ja kevät paikallinen työttömien yhdistys vaatettaa hahmot uudelleen.
Sisäoppilaitoksen moodi on duuri Teksti ja kuvat: Marjukka Laine
K
uusamo-opiston valokuvauslinjan hakuaika sopi Maileena Määtän, 21, aikatauluun ja aihe kiinnosti. Kuusamo-opisto on järjestyksessään toinen sisäoppilaitos, jossa nuori opiskelija asuu. Sijainniltaan Kuusamo-opisto on hänen mielestään täydellinen. – Kaikki tarvittava on lähellä.
Huone 205 – Kuusamo-opisto on tyypillinen asuntola, jossa on vanhan talon ongelmat. Suurin niistä on huono äänieristys. Suojaudun ulkopuolisilta ääniltä musiikin avulla. Kun suljen huoneeni oven ja laitan kuulokkeet päähän, ympäröivä maailma katoaa. Asumisviihtyvyyttä Maileena on parantanut sisustamalla huonetta. – Heivasin opiston kamat yhteen kaappiin ja toin mukanani omat matot, verhot, lakanat ja tyynynpäälliset. Ainoastaan patja on opiston. Huoneen seinät ovat inspiroivien kuvien ja julisteiden peitossa. Kymmenen neliön huone on hänen mielestään riittävän suuri asunnoksi. – Vapailta vuokramarkkinoilta ei löydä vastaavaa, kukkarolle sopivaa vaihtoehtoa.
”
Vapailta vuokramarkkinoilta ei löydä vastaavaa, kukkarolle sopivaa vaihtoehtoa.
Oppilaita oli sodanjälkeisinä vuosikymmeninä 60-70 kerrallaan. Yhdessä asuntolahuoneessa oli majoitettuna neljästä kuuteen nuorta.
Talvisodan aikana opiston rakennukset tulivat armeijan käyttöön. Opetus keskeytyi välirauhan ja jatkosodan ajaksi, jolloin opisto toimi saksalaisjoukkojen sairaalana.
17 huonetta + keittiö + oh + sauna Pohjaratkaisua yhteisissä tiloissa hän kuvaa oudoksi. – Olohuoneessa ei käy kukaan, kun se on käytävän toisessa päässä, kaukana keittiöstä. Lyhytaikaisten majoittujien kasvojen kirjo tuo välillä mukavaa, välillä ärsyttävää vaihtelua. Opiston ruokala sijaitsee päärakennuksen vieressä Majalassa. Ruokasalin seinillä on valokuva- ja taidelinjan töitä vaihtuvana näyttelynä. Musta piano kruunaa tunnelman. – Lounas on todella erinomainen! Vaikka olen nirso, aina löytyy jotain hyvää syötävää. – Kaipaan koulumatkaa, mutta kovalla pakkasella on mukava hipsutella sukkasillaan alakerran luokkaan. Sauna ja pyykkitupa sekä luokkatilat, studio, kamerat, tietokoneet ja nettiyhteydet ovat opiskelijoiden vapaasti käytettävissä. – Harmi, että sisäilma on huono. Ratkaisua on haettu opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisissä ”kuukautisissa” eli kuukausipalavereissa. Emännän leipomien voisilmäpullien äärellä poristaan kahvilusikat kilkattaen mieltäpainavia asioita tolalleen.
”
Entisaikoina henkilöstö luki ja hyväksyi oppilaiden lähettämät kirjeet, mutta nykyisin Yhdistyneiden kansakuntien yksityisyyslait kieltävät sen.
Nousen joka aamu innolla ylös sängystä.
Yhdessä yhteinen sävel Asumismuodon hyvänä puolena Maileena pitää yhteisöllisyyttä. Sisäoppilaitoksessa omien ystävien vierailu on hankalampaa kuin muualla asuttaessa. Puhelimessa puhuessa täytyy varoa äänen voimakkuutta. Juttelu kuuluu naapuriin. – Jos kaipaan seuraa, voin mennä illalla keittiöön kokkailemaan ja juttelemaan opiskelukavereiden kanssa. Tunnelma kohoaa myös yhteisissä leffailloissa. – Nousen joka aamu innolla ylös sängystä. Yhtenäkään kouluaamuna ei ole tullut mieleenkään lintsata. – Vuokra-asunnossa yksin asuminen soisi mollissa tähän verrattuna. Voisin valita sisäoppilaitoksen kodikseni uudelleenkin.
”
Puhelimessa puhuessa täytyy varoa äänen voimakkuutta. Juttelu kuuluu naapuriin.
FAKTAT Sisäoppilaitos eli internaatti on koulu, jossa opiskelijat asuvat opintojensa ohella. Sisäoppilaitokset saavat nykyisin rahoitusta elinkeinoelämältä ja yhteiskunnalta, mutta niiden talous perustuu pääosin lukukausimaksuihin. Vuonna 1909 perustettu Kuusamo-opisto sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa. Opisto on erikoistunut kuvataiteen, valokuvauksen ja tiettyjen käsityöalojen opetukseen. Kuusamo-opisto on kansanopisto, jonka toimintaan kuuluu myös paikkakunnan kansalaisopisto ja kesäyliopisto. Päärakennuksessa sijaitsevat Kuusamo-opiston kansanopiston ja kansalaisopiston sekä Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston toimistot, useita luokkatiloja ja juhlasali. Toisessa kerroksessa on majoitustiloja opiskelijoiden sekä matkailijoiden käyttöön. Kolmannen kerroksen taidesalissa toimii Lasten ja nuorten kuvataidekoulu. www.wikipedia.fi
Vienan Karjalaisten Liiton aloitteesta syntynyt opisto aloitti Kuusamon kirkonkylässä marraskuussa 1909 nimellä Itä-Pohjanmaan Kansanopisto. Majala, jossa ruokala sijaitsee, on valmistunut vuonna 1930.
Makrokuvien miniatyyrimaassa Teksti ja kuvat: Tiina Laitinen
K
evyt ambient leijuu katonrajassa, valot on sammutettu, salama piippaa ja välähtää, ympäriltä kuuluu hiljaista kuhinaa ja kameran sulkimen räpsähdyksiä. Koko kurssi on ahtautunut mustaksi maalattuun pikkustudioon. Opiskelijoiden keskittyminen on niin tiheää, että se lähes puristuu ympärille. On kauan odotetun makrokuvausviikon torstai. Teoriaosuus on takana, on aika poimia viikon aikana itäneet ideat ja muuttaa ne ikimuistoisiksi kuviksi.
Kennoroskat korostuvat makrokuvissa. Canonmies Petteri Törmänen Nikonin kennoa puhdistamassa.
Kamera, johon on kiinnitetty makro-objektiivi, on painava ja vakuuttava. Kiinnitän kameran tukevasti jalustaan, napsautan kuvanvakaajan ja automaattitarkennuksen pois päältä ja laitan peilinnostotoiminnon päälle. Lankalaukaisin vielä kiinni runkoon, ja kaikki on valmista. Kun kurkistan etsimeen, henkäisen hämmästyksestä. Ympärillä leijuva musiikki on materialisoitunut kuvaksi: vanha, haalistunut peili on muuttunut kimaltavaksi jääksi, ja sen päällä makaavasta kuolleesta hyönteisestä on tullut metalliväreissä hehkuva tähtiolento. Tämän takia tulin tänne opiskelemaan. FAKTAT Makrokuvauksella tarkoitetaan pienten kohteiden lähikuvausta, jossa kohde piirtyy kameran kennolle yhtä suurena tai suurempana kuin mitä se on luonnollisessa koossa. Makro-objektiivi pystyy parhaimmillaan 1:1 suurennussuhteeseen. Suurennussuhdetta voi kasvattaa objektiivin ja kameran rungon väliin lisättävillä loittorenkailla. Toinen makrokuvauksessa vaikuttava tekijä on lähin tarkennusetäisyys. Se on makro-objektiiveilla kymmeniä senttejä lähempänä kuin muilla objektiiveilla. Makrokuvien syväterävyysalue on lyhyt, suurella aukolla kuvattaessa vain millimetrin luokkaa.
Ikkunalaudalta kuolleena löytynyt kultapistiäinen makrokuvausmallina.
Pyhävaaran pelimiehet Valokuvaajan lumikenkien jäljillä Valokuvauslinjalla hyödynnetään Kuusamon ainutlaatuista luontoa myös vapaa-aikana. Maastoretket kuuluvat olennaisena osana valokuvausopiskelijoiden vuoteen. Pyhävaara on yksi monista alueen lumikenkäilykohteista.
Teksti ja kuvat: Eva Kaján
O
piskelijoiden kameroiden akut ladataan täyteen usein myös oppituntien päätyttyä. Opistolle hankitut lumikengät ovat vapaassa käytössä ja luovat mahdollisuuden päästä koskemattomaan maastoon. Pyhävaaran lumikenkäilyreitti on suosittu seitsemän kilometrin kierros, joka nousee mutkitellen vaaran laelle yli 450 metrin korkeuteen. Reitti alkaa läheltä Rukan hiihtokeskusta, ja tekee siitä helposti saavutettavan päiväretkikohteen. Reitin varrelta löytyy useita pysähdyspaikkoja ja ylhäällä sijaitsee kota eväiden syöntiä varten.
Lämpöasteet ovat laskeneet Kuusamolle tyypillisiin tammikuisiin lukemiin ja auton mittari hohkaa lukemaa -26 C. Parkkipaikan äänimaailmassa kaikuu ähellys, sillä toppavaatteiden, lumikenkien ja kameravarusteiden yhteensaattaminen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi tuottaa vaikeuksia. Edellisenä yönä satanut paksu lumikerros tekee noususta raskaan. Umpihangessa, tai paikallisesti vain “umpisessa”, jokainen nousija löytää silti rytmin. Vetäjä vaihtuu välillä, jotta jokainen saa levätä hetken jonon perällä, kärjen tallaamalla polulla.
K
aamoksen valo tanssii koskemattomalla hangella, se pilkistää vienosti horisontista ja siivilöityy tykyn peittämien kuusten läpi. Pakkasen kangistama kamera ja sen haltija tekevät kaikesta huolimatta rikkumatonta yhteistyötä. Pyhävaaran nimi on luultavimmin saanut nimensä sen saamelaishistoriasta, sillä paikalla sijaitsi seitakivi aina vuoteen 1830 asti. Tarinan mukaan paikallinen nimismies työnnätti pyhän kiven Pyhäjärveen, jossa se sijaitsee perintötiedon mukaan edelleen. Tämä tapahtuma oli osa Kuusamon alueen saamelaishistoriaa, jolloin saamelaisia käännytettiin kristinuskoon. Pyhäjärvi mahdollisine seitakivineen siintää hiljaisena alhaalla, sillä tammikuussa Kuusamo-Ruka nukkuu vielä talviunta. Talvella suurimmat turistiruuhkat alkavat hiihtolomista ja jatkuvat pääsiäiseen. Valtavaara-Pyhävaaran luonnonsuojelualueella käy vuosittain jopa 35.500 retkeilijää. Tammikuisella Pyhävaaralla on hangella toki ruuhkaa, sillä eläinten jälkien määrä on mittava. Vaikka pitkiin pysähdyksiin ei lämpötilan takia ole varaa, riekon siipien hipaisun jäljet hangella saavat koko retkikunnan pysähdyksiin useiksi minuuteiksi. Vaikka tästä linnusta on jäljellä vain häivähdys, kuuluu itse lintukuvaus olennaisena osana opetusohjelmaan maisemakuvauksen ohella. Kaikkia retkiä
Valtavaara-Pyhävaaran suojelualue on erinomainen lintubongauskohde. ei tarvitse toteuttaa itsenäisesti, sillä opiskelijoille tulevat tutuksi vähintään Kiutaköngäs, Karhunkierros ja Konttaisen kuukkelit opetuksen myötä. Näitä retkiä voisi tosin olla vielä enemmän, sillä usealle kurssille tulleille pohjoisen luonnonkierto on ainutlaatuinen elämys. Pyhävaaran laella sijaitseva kota tarjoaa hetken tauon kiristyvässä pakkasessa ja puiden pilkkominen sujuu nopealla tempolla huurteisessa liiterissä. Pian luontokuvaajan paras ystävä, rätisevä tuli, saattelee makkarat nuotiolle ja jäätyneet suklaat hymyileville huulille. On aika laskea tappiot ja jälleen todeta, että kadonnut linssinsuoja, jäätyneet akut ja jatkuvasti huurtuva linssi ovat luontokuvaajan arkipäivää. Vaakakuppi kallistuu kaikesta huolimatta vahvasti elämyksen puolelle. Kun kuvaaja on jälleen kerran onnistunut pelaamaan niin sanottua valokuvaajan korttipeliä, jossa postikorttimaisema siirtyy onnistuneesti muistikortille, on kuvaajan helppo hymyillä. Niin kuin tällä kurssillakin – paitsi ennen aamukahvia.
Kuusamon luonto on tärkeä osa opiskelijoiden kurssia ja vapaa-aikaa.
Muuttuvat veistokset Tammikuun alussa Kuusamo-opiston pihaan valmistunut lumiveistoselementti on herättänyt mielenkiintoa opiston pihapiirissä pyörivien joukossa. Teksti ja kuvat: Maileena Määttä
K
uusamo-opiston linjaopiskelijat ja henkilökunta toteuttivat Lapin yliopiston taideopiskelijoiden kanssa yhteisenä projektina lumiveistoksia opiston pihaan. Projekti on kiinnostanut kuusamolaisten lisäksi myös ulkopaikkakuntalaisia. Kuusamo-opiston tiloja käyttävät kuvataidekoululaiset ja kansalaisopiston kurssilaiset ovat antaneet teoksista myönteistä palautetta. Veistokset piristävät pihan yleisilmettä ja saavat hymyilemään. Lapsia rakennelmien lumilinnamaisuus kiehtoo ja teosten keskelle on muodostunut heille aivan oma leikkimaailma. Satunnaisesti pihalla käy ihmisiä pelkästään lumiveistoksia katsomassa ja muutama kiinnostunut valokuvaajakin on havaittu.
Lumesta syntynyt kamera ja osa filmirullaa.
Helmi-maaliskuun vaihteen nollakelit ovat sulattaneet veistoksia jonkin verran, mutta koon pienenemisestä huolimatta ne herättävät edelleen huomiota. Opistolla vakituisesti asuvan silmissä veistokset ovat jo arkipäiväistyneet ja sulautuneet osaksi miljöötä. Huoltotoimenpiteet on jaettu opiston väen kesken viikkovuoroihin; aina lumisateen jälkeen alue kolataan ja veistokset harjataan puhtaiksi. Jääikkunat valokuvien edessä ovat toisin paikoin menettäneet läpinäkyvyyttään, mutta niiden läpi voi vielä nähdä kuvien värit. Pimeän tultua veistokset kasvavat ja muuttavat muotoaan. Jään sisässä olevat kuvat heräävät niiden takana olevien led-valojen avulla aivan eri tavalla eloon ja opiston pihan tunnelma muuttuu. Yhteinen projekti on poistanut rajoja henkilökunnan sekä valokuvaus- ja taidelinjojen välillä. Se on edelleen ylpeyden aihe kaikille siihen osallistuneille ja jokainen opistolainen on varmasti mainostanut lumiveistoksia omalla tahollaan. Projekti todennäköisesti saa jatkoa ensi talvena uudella porukalla.
”
Pimeän tultua veistokset kasvavat ja muuttavat muotoaan.
Filmirullasta löytyy valokuvauslinjalaisten ottamia kuvia 10-senttisen jään sisällä.
Mitä kuvaan isona? Tutustumme vuoden aikana opistolla koko valokuvauksen kirjoon. Se mahdollistaa itselle mieluisimman tyylin, kuvauskohteen tai -tekniikan keksimisen. Minä lÜysin muusani time lapse -kuvauksesta.
Teksti ja kuvat: Tomi Rantanen
Otteita time lapse -videoista Riisitunturilta.
K
”
Kuva voi myös liikkua.
oulumme opetussuunnitelman parasta antia on ehdottomasti sen monipuolisuus. Pääsemme kokeilemaan kaikkea maisemakuvauksesta studiokuvaukseen sekä mustavalkofilmistä videokameraan. Tämä antaa opiskelijoille loistavan tilaisuuden paljastaa uusia kiinnostuksen kohteita tai oman luovuuden toteuttamiskeinoja. Myös itseluottamus kasvaa, kun lähes joka viikko oppii valokuvauksesta täysin uusia asioita. Yllätyksekseni ihastuin heti syksyllä liikkuvan kuvan tuottamiseen. Siitä tuli nopeasti still-kuvien rinnalle vähintään yhtä inspiroiva kuvaustapa. Varsinaista video-opetusta on vuoden aikana vain kaksi viikkoa, mutta köykäiset viiden tunnin koulupäivät jättävät runsaasti aikaa myös omatoimiseen opiskeluun. iMac-luokka tarjoaa kaiken lisäksi täyden ammattilaistason ohjelmistopaketin omien projektien kehittämiseen.
Tampereen valosaasteista pohjoiseen muuttaneelle etenkin revontulet ovat tarjonneet upean kuvauskohteen. Niiden metsästämiseen ei kyllästy monista ulkona vietetyistä hyytävistä öistä huolimatta. Parhaan tuloksen saa time lapse -tekniikalla, jolloin taivaan liekkien aaltoileva tanssi näkyy koko mahtavuudessaan. Juuri revontulista palava innostus videontekoon alkoi alun perin kyteä. Joskus ideoita ja intohimoa on enemmän kuin järkeä ja osaamista. Näin tajusin pyöräillessäni jäisellä tiellä kinosten välissä Kuusamosta Riisitunturille kuvaamaan, lumikengät ja 30 kiloa muita varusteita mukana laukuissa. Ajatus pienestä fillarivideosta oli kasvanut päässä yhtäkkiä raastavaksi usean päivän talvimaratoniksi. Eikö videon teon alkeita olisi kannattanut harjoitella jollain helpommalla projektilla? Oppiihan sitä toki näinkin. Tulin opistolle epävarmana aloittelijana ja lähden määrätietoisena tulevana ammattilaisena. Tiedän nyt mitä haluan kuvata ja miten. Enkä olisi voinut toivoa enempää tältä vuodelta.
www.kuusamo-opisto.fi